Turha rimpuilla

bals_sco_riverJos kuunvaiheita saisi milloinkaan valita, en laittaisi vanhankuun aikaa näihin kiireisiin joulunaluspäiviin, ja jos vanhaa kuuta nyt olisi katseltava, en valitsisi merkiksi skorpionia. Kosmos valitsee, ja tähän on koetettava sopeutua. Jouluajatuksia on siirrettävä vielä pikkuisen tuonnemmaksi, sillä skorpionin balsaminen Kuu on ihan liian herkullinen sivuutettavaksi. Mieleen käpertymisen aika psyyken syvyyden merkissä – tuleeko tästä vaarallinen reissu, mille ei myydä paluulippuja.

Koska Kuu ylipäätään on vahva? Silloin kun se kaikkein eniten näkyy, täydenkuun aikaan, vai pimeimmillään kun Kuulle ominainen alitajuisuus on voimakkainta? Vai tunnustellaanko Kuuta ainoastaan sen fysiologisen vetovoiman kautta – silloin kuisinta aikaa olisi tarjolla vasta jouluaattona kun Kuu kulkee radallaan taas kaikkein lähimpänä Maata.

Ehkä vastauksia on monia, kuten on monenlaisia ihmisiäkin. Toiset etsivät näkyvää Kuun valoa, toiset kajastusta sisällään, jotkut tunnistanevat nesteitä liikuttelevan vetovoiman itsessäänkin. Meitä yritetään varsin usein ympätä standardeihin, kertoa millainen kokemuksemme pitäisi olla, ja jos oma sisäinen ääni piipittää vastaan, se on silloin väärässä. Niinkö. Jos ei tunnistakaan keskivertoa selitysmallia itsessään? Mikä ei silloin toimi, minä, Kuu vai selitys?

Vanha Kuu skorpionissa tuntuu siksi mielenkiintoiselta, koska skorpioni on kaikkein ehdottomin merkki. Kuu mielellään häilyisi enemmän, mutta skorpionin henki tässä ajassa viskaa suoraan ytimeen. Se ei anna vaihtoehtoa ohittaa, vaan pakottaa tunnistamaan olennaisimman. Matka minuuteen ei ehkä houkuttele, mutta kyllä tästä tulee mieleen kannattaako ollenkaan pyristellä vastaan kun Saturnuskin on vaihteeksi karmallisimmillaan.

Aikaa vaan pitäisi löytää sielun tutkailulle. Skorpionissa ei voida saada salamavälähdyksiä, koska prosessit ovat syviä ja kattavia. Hullu Kuu on ainakin luopunut turhasta, vienyt konkreettisesti tuhkatkin pesästä, ja lopettaa vaiheista ja merkeistä valituksen.

Talven kuu, salaneuvos, tulee ja menee
miten tahtoo,
mennen tullen
koira nuuhkii portin takaa,
pakkanen silmät napilla,
lumiukon hymy on musta ja iloinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s