Ei tästä maailmasta

Pehmeästi vaihtuu vesimiehen uudenkuunaika kaloissa sirppikuunajaksi, tammikuun viimeisenä päivänä illalla noin puoli seitsemän aikaan. Kuu tavoittelee kaloissa Venuksen kohtaamista, ja kyllä tässä ihanuus kulminoituu kun Venus vielä säihkyy ylennysmerkkinsä hyvyyttä. Ajassa on helppo tuntu, niin sujuva että saadaan hyvällä syyllä jo epäillä tätä viettävän petolliseksi, salakavalan passivoivaksi. Nuo ikävyydet koituvat kalojen merkin toisaikaisuudesta ja huomaamattomuudesta, eivät lainkaan tarkoituksellisesta pahantahtoisuudesta. On uskottava, että hyvässä huomassa Kuu ja Venus kaloissa ovat: näiden hallitsija Jupiter on vaa’assa vähemmän kuin viittä vaille pysähdyksissä, nyt jo niin hidas vauhdissaan että varmasti sen vaikutuksellinen vastaavuus on merkittävää. Harvoin on Kuulla tällaiset tukijoukot!

Jääköhän sirpin tehtävät pitäisi -listalle. Suopeus täytyy ajasta nyt erikseen pysähtyä huomaamaan, koska tämä sulo on liian helposti paikallaanpysyvää, saamatonta ja aloitekyvytöntä. Hieman oudolta väitteeni tuntuvat, koska kalat on merkeistä muuttuvaisuuden huipentuma. On ihan mahdollista, että vesimiehen ihanteellisesta aloituksesta kalojen Kuun sirppi lähtee yhä idealistisemmalle polulle. Kalat menee ihan sinne mihin aika viettää, mihin pohjavirta imaisee – en nyt väittäisi että ihan tahdottomana, mutta avoimena muutokselle. Se hyvyys mitä ajassa kuunvaiheen vaihdoksen kautta on nyt nähtävissä työntää miltei ennemmin unelmien pilviin kuin perustamaan vankkaa pohjaa.

Kun kalojen aikaan (Kuun merkki siis värittää ajan sävyn) ollaan mielikuvituksellisia ja myöntyväisiä, sanalla sanoen helppoja, iisiys on vaiheen henki. Ei tehdä tästä vaikeaa. Se että oikeastaan mikään ei sido, vain taivas on rajana ja jos eksakteja halutaan olla kalojen suhteen, ei taivaskaan vaan ennemmin galaksit, tarjoaa sellainen poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Näihin hyviin saumoihin uskominen on se juttu nyt sirpissä. Kun Venus on mukana temmellyksessä, on paras kuunnella vertaisia, ja vaikka luottaa johdatukseenkin, ottaa ainakin toisten palautetta jo huomioon. Venus ei päästä meitä hapuilemaan ja ajelehtimaan ihan yksinään, ja porukassa on mukavaa.

Kalojen leimaamassa kuunajassa on riipaisevaa kaihoa, ehkä sävyä nostalgiasta, ihan kuin kaunokirjallisen jalostavaa kärsimystä tsehovilaiseen tyyliin. Näillä häilähtävillä tunnelmilla ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, mutta jos ne edes häilähtävät, emme kai voi kieltää niiden olemassaoloakaan. Hellitään tätä erilaista kaunista hetkeä, sillä näitä ei taivaalta kovin montaa ruskoa tule. Mutta samalla kun hellitään ja paijataan, saatetaan hyvin livettää käsistä vaikka mitä hienoa, kun ei oikein saada aikaan, ei huomata ajoissa, ei vaan viitsitä – eli ei kannata sitten huudella väärinymmärrettynä jos on makoillut prinsessana kymmenellä patjalla tai seikkaillut vaaleanpunaisilla pilvillä. Valinnoista voi joutua maksamaan. Jossitellaan silti vielä. Kun ollaan pimennysjaksossa, on hyvä ottaa välillä tietoisesti kevyemmin, että jaksaa sitten kun tosipaikka tulee eteen.

Ajan passiivissävyistä henkeä vielä kruunaa se, että kaloihin tullessaan Kuu kohtasi Kuun alasolmun (kun vuorokausi vaihtui maanantaiksi), ja tietysti pysäytti solmuparin huojahtamaan, tuumaamaan, odottelemaan parempia aikoja. Tätä jossittelun vaihetta kestää ihan sinne asti kun Kuu saapuu neliökulmaan Aurinkoon nähden, eli vaihtuu puoleksi kuuksi. Koko sirppivaihe menee siten, ettei ehkä kannata kauheasti riehua, jos epäilyttää tietääkö edes mitä on tekemässä.

Onko kalojen Kuu sitten kuuhullulla tavalla kreisi? Väitän ettei ole. Kalat-Kuu saattaa olla ihan pihalla, mutta ei hullulla tavalla, ei lainkaan vääntäen ja puristaen. Vasta puolikkaan Kuun jälkeen aletaan olla Kuun kiertosyklissä lähimpänä Maata, joten ei se nyt vielä erityisesti hiuksia kiskovan vetovoimainen ole. Erilaisen iisi vaan.

Yhden ainoan kerran vielä
sinä aurinkolintu ja siinä samassa meri on ilmaa.
Aurinkolintu
ja siinä samassa kuu on irronnut poiju
tai aamu ja vetäviltä juhdilta karannut kärrinpyörä.
Voi päivä,
juurettoman laineen sydän
valo.

Uusi aika tuo yllätyksen

Vesimiehen kuunkierto lähtee liikkeelle merkin alkupuolelta yöllä kohta kahden jälkeen. Vesimiestä pidetään tulevaisuuteen liittyvänä merkkinä, seurataan siis tässä kohdin traditiota. Liikahdus kohti uutta aikakautta? Ainakin kaikkien planeettojen etenevä liike vahvistaa hyvin tämänsuuntaista tahtoa.

Vesimies kertoo ihmisporukoista, yhteenliittymistä, yksituumaisten kerhoista, jengeistä. Ja samalla kun ollaan yhdessä samanmielisten kanssa, ollaankin erillään, omana itsenä, erilaisena, yksilöllisenä. Tämänkertainen alku kuvastaa yhteishankkeita ja jaettua päämäärää. Ja samalla se suunta voi olla ihan omanlainen, eriskummallinen, erottuva. Ja oikeastaan vesimiehen merkki kuvastaa ajattelun kiteytymistä, idean testaamista ihmislaboratoriossa. Vesimies ei enää etsi vastauksia, se tietää, ja totisesti antaa toistenkin ymmärtää näin olevan. Vesimies elää jo aatteensa mukaan, mikä tekee siitä usein melko kummallisen. Ihan hyvällä sanottuna.

Uuden kierroksen lähtökohta on se, että on olemassa jo jotakin, aate ja sen ymmärrys. Mitään ei enää tyhjästä rakenneta tai ideoida. Syklin tarkoitus tiedetään. Ehkä tunnistamme sen olemassaolon itsessämme ja painamme tähän suuntaan, koska emme oikeastaan muuta voi. Ei tässä poikkeilla vaihtoehdon alaviitteisiin. Onhan tällainen tuloksellista ja varmaa, kun ei tarvitse epäröidä. Jatkuva nillitys siitä, että onks tämä nyt varmasti oikein, saa loppua. Ei kyseenalaisteta aatetta. Suoritetaan varsinainen ’näillä mennään’ koe.

Katsotaan sitten kuinka tuleva sykli kulkee. Alkupuolessa on oikein ihania, seesteisiä ja rauhaisia sävyjä. Työrauhaa tosiaan annetaan uudenlaiselle näkemykselle. Tahti virkistyy – ja sitten! Zap! Boing! Pimennysjakso on täällä taas, ja se alkaa Kuunpimennyksestä. Nyt pimenee leijonassa, ja Auringon vesimiehen merkki on ihan yhtä lailla linjalla. Erittäin tärkeältä, tähdelliseltä ja alleviivaavalta Kuun sykliltä alkaa näyttää. Jos pimennyksen jälkeen hetkeksi ilmanlaatu tasaantuu mukavammaksi tai lempeämmäksi, kierron loppua kohti väännetään jälleen lisää ruuvia puristimissaan.

Tällaisen yllätyksen vesimiehen aika oli sitten meille nyt varannut. Kuuhulluuden pitoisuuksia saadaan makustella syklin kuluessa, mutta ei pimahtaneisuus näin aloituksessa huomiota herättävää ole. Kuunpimennys tulee olemaan se loistavin maasto poikkeustunnelmia ajatellen.

Liikkuvaa vettä katsellen
kuuntelen
tuulen kummallista kieltä
ja äkkiä tunnen
että on vielä jotakin uutta,
tavoittamatonta.
Istun hetken
kuin rauhallisin mielin.

Karmaisevaa karaisua

Mustan Kuun yön kohdan arvonta päätyi tällä kertaa tulevaan yöhön, koska seuraavan kuluessa Kuu syntyy jo uudeksi suht pian vuorokauden vaihduttua lauantaiksi. Ja silloin pääsemme ottamaan vastaan Punaisen Kukon vuotta. Yö alkaa vähän neljän jälkeen iltapäivällä (Hki) ja aamun saamme noin yhdeksältä, eli vielä on pitkät pohjolan yöt aikaa vaeltaa pimeydessä. Kuu on kauriissa.

Ihan teki mieli päättää kirjoitus tähän. Kauriista alkanut kierto päättyy samoihin umpeenkuromisen teemoihin, näin käy silloin kun Uusi Kuu syntyy merkin alkupuolella. Astrologisesti kauris on Kuulle haastava merkki, jos ei täydellinen katastrofi niin yleensä työläs eikä itsestäänselvä. On kuitenkin kiva keikauttaa ajattelua toisinpäin: miksi työ ja tarkkaan selon ottaminen olisi jotenkin kurjaa? Kun kauriin Kuuhun keskittyy, se voi antaa paljon.

Lähtöasetelmassa haettiin rakentavuutta, vakautta, ja nyt on viime hetket arvioida, päästiinkö siihen mihin piti. Kauris on kypsyttäjä, kasvattaja, opettaja, ja siksi Mustan Kuun yö juuri tämän Kuun kanssa antaa rauhallisen, selkeän ja opettavaisen tilaisuuden sisäiseen kasvuun. Ja merkin teemaan sopivasti yö pitkä kuin nälkävuosi. Kauris tarvitsee aina aikaa. Ei se hidas ole, mutta aikaa on vaan hyvä olla kauriin kanssa.

Näissä tunnelmissa tehty syväsukellus omaan minään voi olla yksi ankarimmista. Ihan varmasti mieleen nousee ne kohdat, joissa olisi pitänyt venyä parempaan, pystyä pätevämpään, suorittaa enemmän. Olisi niin helppo lohduttaa, että ei aseteta rimaa liian korkealle ja sellaista liirumlaarumia, mutta annetaan kauriin Kuulle oikeus olla oikeassa. Opitaan nöyrästi kaikista niistä asioista, joissa oli hosakkaa, ja pohditaan millä realistisilla keinoilla homman sitten saisi onnistumaan. Ei tällaisesta terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitse masentua. Tänä yönä on aika olla realisti. Ja tasapuolisesti nähdään myös kaikki se hyvä, ja osataan ottaa siitä kuuluva kunnia itselle. Ei mikään helppo juttu sekään. Opittavaa on.

Vaativaa tämä kauriin Kuun aika on. Siitä on tehty kirosana. Ihmisyytemme ei useinkaan näytä kestävän minkäänlaista karaisua ja koulimista. Ehkä ensi yönä, Mustan Kuun alla, saamme sitä kohdata. On aika huomata ne asiat, joissa pitää kiteytyä, kristalloitua, jotta pääsemme seuraavassa Kuun syklissä puhdistautumaan. Loppuhuipentumaksi, silloin kun Aurinko nousullaan päättää Mustan Kuun yön, on Kuu kauriin viimeisellä asteella. O-ou, enkä avaa tätä nyt enempää.

Näin vähää valoa
ei huomaa.
Se on vain
uskottava.

Vahvasti ja viisaasti

Yöllä tulimme Kuun matkassa vanhankuun vaiheeseen, balsamiseen tilaan. Kuu on nyt jousimiehen innostuvassa, intomielisessä ja myönteisessä merkissä. Voisi tuntua hieman epäsopivalta, mutta sepä on juuri jousimiehen vahvuuksia, yhdistää toisiinsa ennakkoluulottomasti kaikenlaisia tekijöitä. Jousimiehen puhkuva innokkuus ei ole himmailuun ja lopetteluun helpoin tie, mutta koska sävy saadaan tosiaan jouskarilta, ollaan optimisteja.

Kuun vaiheista viimeisimmässä Kuu pienenee häviäväksi. Tuntuu aika kauhealta ajatella tätä Kuun kuolemana. Syklisyydessä tarvitsemme lopettamista, päättelyä ja hiljentymistä ihan samassa suhteessa kuin on toisena aikana syytä nousta uudelleen alkuun. Jousimies on uskoa, ja loogisesti päätellen me tiedämme, että Kuu ON olemassa, vaikka emme saa siihen samalla tavalla ilmeistä kosketusta kuin täydenkuun valossa. Kuu on piilossa niin kuin se periaatteessa on aina olemuksessamme enemmän piilossa kuin selkeästi esillä. Nyt on aika luottaa Kuuhun, uskoa siihen.

Jousimies on yksi eläinradan vahvimmista merkeistä, ja vaikka siinä on reipas fyysinen puolensa, asenne ratkaisee. Onko sitten merkin fanaattisuutta, kun se päättää uskoa, mikään ei muuta sen jääräpäistä mielipidettä, ja sitten lopputulos ratkaisee. Muuttuvana merkkinä jousimies ei kuitenkaan ole fakkiutunut ja paikoilleen jymähtänyt, vaan päinvastoin ikuisesti etsivä, toisenlaisia näkökulmia huomioonottava. Näistä vaihdokkaista on vaikea päästä selville, lopulliseen totuuteen. Vahvuus, henkinen kantti, on vanhankuun ajassa etu, johon uskominen kantaa meitä aikojen yli.

Jousimiehen viisaus on toinen valttikortti, mikä lohtukuun aikaan pysyttää tolpilla. Kuunkierrosta viimeisimmän vaiheen aikana muodostetaan kokonaisnäkemys käydystä ja nähdystä, ja se sujuu tämän Kuun alla. Eri asia on sitten kuinka realisteja ollaan katsotun suhteen, miten arvotetaan, koska jousimiehessä on taipumus optimismiin. Tämä katsannon tapa vahvistaa omaa uskoa ja tosiaankin auttaa jaksamaan, on kevyempää matkata luottavaisena eteenpäin kuin hermoilla ja surkutella. Ihan kuten nyt on niin monilla jo kevät mielessä, vaikka tosiasiassa se on vielä hyvin kaukana horisontissa. Auttaa silti tässä hetkessä pienikin ajatus, että kohta on paremmin. Meillä on ihan varmasti jo hakusessa uudenlainen aloitus, vesimiehen puhdistava Uusi Kuu. Muistetaan silti että tämäkin sykli pitää taputella loppuunsa. Vanhankuun aikaan Kuu oli jo tavoittamassa Saturnuksen sävyä, eli kyllä me vastuumme nyt tunnemme, eikä yhtään sorruta ylioptimismiin. Ihanasti ajan teema kiertyy kasaan; kauriin kierroksessa saadaan Saturnus mukaan. Lopetus sujuu viisaasti ja kokeneesti, itseemme uskoen.

Minä ikävöin
niin suuresti niin mahdottomia
ettei se ole enää edes vaikeaa
Meri aavana ympärillä
taivaanrantoja myöten
ei ole menneen ja olevan rajaa

Sisäistä noitaa vainoamassa

Taas luiskahtaa aika ratkaisevasti eteenpäin. Kauriista alkaneessa kuunkierrossa periaatteessa vähenevän puolenkuun kohta olisi voinut tulla leimallisen johtavasyklisenä tärkeimmissä taitoskohdissaan, eli aloitus kauriissa, kasvava puolikuu oinaassa, täysikuu ravussa – mutta laskeva vaa’an puolikuu jää saamatta. Sen sijaan kauriin aika ehtii muuttua vesimiehen ajaksi, ja tämä viimeinen isompi kuunsyklin vaihdos siirtyy kiinteään skorpioniin. Puolenkuun kohta tulee ihan pian puolenyön jälkeen perjantain puolella.

Eteenpäinmenon tuntua väreilee sikäli, että Kuun puolittuminen merkitsee Kuunsolmulinjan tosiasiallista käännöstä siihen suuntaan kuin sen pitäisikin mennä. Planeetat kulkevat myös edelleen melko epätavallisesti kaikki Maasta katsottuna eteenpäin, ja nyt kun koko pakka on enimmäkseen samaa mieltä, niin mennään eteenpäin. Tosin Kuu on kyllä vähenevässä vaiheessaan jo. Ehkä panttaamme isompia aloitteita vesimiehen syklin alkuun. Tuntuu pohjustamisen ajalta ja varmistelulta.

Skorpionin Kuu sävyttää valossaan heikkenevää Kuuta näkymättömämmäksi. Taas seuraavan parin viikon ajan Kuu on kiertonsa pimeämmällä puolella. Skorpioniin tummuus todellakin sopii, symboloiden kaikkea sitä salaista ja tutkimatonta, mitä on olemassa. Merkki on Kuulle työläs ja vaativa, skorpioni lienee aluetta missä Kuu joutuu astumaan ulos mukavuusalueeltaan. Kun laskevan puolenkuun vaihe osoittaa kypsyyskoetta ja haastetta, ei voida kuin päätellä ajan olevan melko kiperäntuntuista. Motiivit ja syyt tutkitaan syvältä, helpolla ei päästetä ketään. Jos ei ihan inkvisiittorin kynsissä olla, haiskahtaa tässä silti tuomion tuntu. Mutta jos ei koskaan katsottaisi näin tiukkaan, saisimmeko mitään valmiiksi, tehtyä valintaa, kohti päätöstä? Valinnan paikka on niin isoissa sfääreissä kuin jokaisen sielun sisimmässä. On sellainen kutina, että sillä mikä linja valitaan, mitä arvotetaan, millaiseen tulokseen tullaan, on ratkaiseva merkitys tulevaa ajatellen. Katsokaas kun se Aurinko on tässä vaiheessa mennyt jo vesimieheen (tapahtuu torstaina myöhään illalla).

Kuuhulluuden ilmentymiä täytyy hieman harkita. Kuu alkaa olla kaukana, puolenkuun kohdassa suuntaa kohti etäisintä kohtaansa kiertoradallaan, eli vetovoimassa on vaimeampi jakso päällä. Skorpionin Kuu silti saattaa lahjoittaa meille vaikka kuinka mystisiä hulluuden tuntemuksia, riippuen ihan siitä millaista tuskaa tongitaan sielujemme pimeimmistä sopukoista. Puolenkuun vaiheen hulluuden sävy on ennemmin synkän sarkastista, ahdistunutta, voipunutta, riittämätöntä, kuin mitään höpsöttelyä. Ehkä ollaan todenteolla hulluuden teillä tai sitten ei ollenkaan. Eikä Kuu saa mitään apuja tai sävyjä muilta (etenemistahtoisilta) taivaan kavereilta tässä puolenkuun kohdassaan, paitsi luonnollisesti Auringon kulmasta. Taidetaan yksin joutua tuomitsemaan ja kärsimään itse langetetusta tuomiosta. Jokatapauksessa tällaisena aikana tekisimme täsmälleen niin kuin itse haluamme.

Elämä on sittenkin kokemus. Ehkä.
Puolikuun välke jäätyneenä kurassa. Piste.

En tee mitään

Siemenkuunaika päivittyy Hullunkuunajan blogiin näin myöhässä, koska ravun sävytteinen täydenkuunaika osoittautui monella tasolla sietämättömäksi ja kestämättömäksi. Palautumisaikaa tässä tarvitsisi, ja ehkä neitsyestä alkanut siemenkuunaika nyt toisi järkevyyttä ajanlaatuun. Maanantaita vasten yöllä hieman ennen kahta Kuu oli lähestymässä neitsyen merkin puoltaväliä ja oli aika mitata aikaa siemenkuun vaiheessa.

Kuinka nyt imeydymme maailmaan mukaan? Neitsyen Kuun alla solahtaminen pyritään tekemään paremmin, vaikka osoittelevasti kilpailumielisestä asenteesta ei olekaan kyse. Neitsyt pätee, mutta sen on hyvin vaikea ottaa itselleen kuuluvaa kunniaa vastaan. Mieluummin toimitaan vähän kuin sivusta, keulakuvan takaa järjestetään asiat kohdilleen. Ehkä jakamisen taito sujuu näinkin. Vaatimattomasti tarjottu voi olla miellyttävämpää ottaa vastaan, ihan kuin ei jäisi niin kiitollisuudenvelkaan antajalle.

Neitsyen kanssa on ominaista, että keskitytään yksityiskohtaan ja kokonaisnäkemyksen hahmottaminen saattaa jäädä tekemättä tai sisäistämättä. Nämä muuttuvat merkit yleensäkin, kaksonen, jouskari, neitsyt ja kalat, ovat jänniä arvottamisen kanssa. Kaksosilta ja kaloilta tuntuu menevän läpi ihan kaikki, mitäpä näitä moralisoimaan eiks niin, neitsyt on kriittinen ja jouskari ylenmäärin tuomitseva. Koska olen tänään pahalla päällä (hei – maanantai aamu!), heitän, onko arvottaminen lopulta neitsyellä ja jousimiehelläkään niin kohdillaan. Neitsyt saattaa arvottaa lisäosan versiota 2.2.1.1 ja jousimies ihan mitä itse uskoo. No, tämä vuodatus vaan ihan osoitukseksi, että näin neitsyen Kuun aikaan on yritystä olla kriittinen.

Vaikka neitsyen Kuu on ihan super hermoilussa, kyllä tämä hyvin menee. Te katsotte tarkkaan mitä laitatte eteenpäin, arvioitte kenelle ojennetaan, kaikki tapahtuu asianmukaisesti ja ammatillisesti. Solmun kulkuja jos katsomme, ei olisi haitaksi jos oltaisi vaatimattomiakin tiedottamisen ja avautumisen suhteen. Neitsyessä kun kulkee tuo yläsolmu vielä jonkin aikaa, ja Kuu sen juuri ylitti kääntäen taas solmut päinvastoin kulkusuuntaansa, huojahtamaan kritiikin ja arvioinnin puolelle. Nostaakohan neitsyen Kuu metelin, jos ehdotan, että jättäisimme enimmäkseen väliin tämän kierroksen siemenkuunvaiheen?

Poissaoloni
on vain optista harhaa.
Kaiken lomassa
tikitän tiheä ja
hätääntynyt sekunti.

Halit maailman kanssa

Kuten olette jo varmaan tietoisia ja tutkineet, ravun täysikuu on poikkeuksellisen voimakas. Meillähän ei eksaktilla hetkellä iltapäivällä Kuuta taivaalla näy, mutta jo parin tunnin kuluttua täydenkuunhetkestä kun Aurinko vaipuu horisonttiin, Kuu alkaa päivystää. Yöstää, pitäisikö tämä ennemmin ilmaista. Tämän kauriin kuunkierron alkaessa oltiin sitä mieltä, että nyt ovat muut taivaan tekijät paljon osoittelevampia kuin Kuu itsessään. Näin on täydenkuun aikaankin, sillä täydenkuun valoakseli osuu tarkkoihin poikittaiskulmiin pitkäaikaiselle Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuudelle. Täysikuu siis iskevästi valaisee ja tekee meitä tietoisiksi siitä, mikä tässä ajassa on kaikkein olennaisinta. Ja on sopassa vielä mukana Auringon lähettyvillä luuraava Pluto, jolloin saamme tarpeellisen muistutuksen siitä, mitä viime vuosina on saatu: Pluton ja Uranuksen neliö on täällä jälleen. Millaista satoa keräämme isoista tänä aikana tulleista muutoksista, eli mihin maailma on ollut menossa? Vältän astrologisessa blogissa poliittisia kommentteja, mutta nimenomaan Hullunkuunaikaan sellaiset saattaisivat olla hyvin sopivia. Ikävä kyllä.

Taivaalla on siis täydenkuunaikaan isoksi ristiksi kutsuttu planeettojen muodostelma. Siinä on pakottavaa purkautumisenergiaa, johonkin suuntaan räjähtää väistämättä. Aina ison ristin boosti ei ole pahasta, sillä mikäs se muukaan liikuttaisi kuin polttoaine. Kun tähän perusasetelmaan lisätään seikka, että tähän aikaan kaikki planeetat liikkuvat meihin nähden etenevään suuntaan, viittaa tällainen luonnollisesti siihen, että asiat etenevät, ottavat tulta alleen. Osoittelevaa on myös, että täydenkuun aikaan kiinteä, juurruttava voima puuttuu kokonaan astrotaivaan energioista. Ja täydelläkuulla saatetaan valmiiksi, nautitaan hedelmistä. Saadaan sitä mitä on tilattu.

Kauriin ja ravun akselilla täydessäkuussa on kyse selviytymisen edellytyksistä. Meillä on jo pitkään vaadittu kaikenlaisissa, turhiltakin tuntuvissa yhteyksissä, voimakasta puolen valitsemista. Ehkä tämä aika on se rajapyykki, jossa jaetaan jyvät ja akanat. Yhteisön paine ajaa tavallista ihmistä voittajien puolelle, missä on tottakai helpompaa, koska he jakavat edut keskenään. Saa olla sisäisesti ihan helvetin vahva tehdäkseen omaa, erilaista, juttuansa – ja pysyäkseen hengissä sen kanssa.

Ravun täysikuu on kaikista kuutamoista kuumaisin, ja siksi mahdollisesti aina kuuhullu. Tätä aikaa intiaanien kulttuurissa nimitetään suden kuuksi, ja onhan tämä niin vahvaa että ulvomaan pistää. Nyt tietysti vähän harmittaa, jos Kuu ei saa osakseen sitä huomiota mitä pitäisi juuri Kuulle antaa (ei saanut tässäkään bloggauksessa). Ravun täysikuu voi olla täysin mahdoton, pitelemätön, jos se kokee jääneensä vaille ansaitsemaansa huomiota. Sivuuttamisesta, pois sulkemisesta, rapukuu ei yhtään tykkää. Sen pitää olla lähellä, turvassa, tuntea elävän hengitys itsessään. Kestetään tätä tiukkaa rutistusta (halausta, tarkoitan siis) viikonlopun yli, niin kyllä ote siitä rentoutuu.

Turhanaikaista
suihkulähteen solina
rankkasateessa

Nopeasti katsottu

No hupsista, hullunkuunaikaan mentiinkin jo aamulla aikaisin, eikä Hullu Kuu bloggaaja tätä huomannut nenäliinavuoren alta. Kaksosen Kuu merkin alusta alkaa johdattaa meitä kohti kuunkierron täyttymystä ja huippuhetkeä. Kaksosen aika on päällekkäistä, tiedot kulkevat lomittain, linkkejä tulee ja menee, ja seuraamalla löytyy uutta innostavaa. Sävy on iloinen, pirteä ja virkeä (ehkä kaikkialla muualla paitsi täällä bloggaajalla), saadaan aikaan mutta ei välttämättä ihan sitä mitä alun perin piti tehdä. Tuskin haittaa kauheasti, päinvastoin voidaan yllättäen löytää uusiakin reittejä.

Ajassa on eteenpäinmenon tuntu. Kaksoskuun hallitsija Merkurius on juuri päättänyt perääntymisjaksonsa, ja tämän käännöksen myötä ihan kaikki taivaalla suuntaa eteenpäin (kuten planeetat oikeasti aina menevätkin, mutta Maan vinkkelistä näyttää joskus toisenlaiselta). Hullunkuun vaiheen virallisempi nimitys on kasvukuu, ja sehän sopii. Venytään vielä vähän, yritetään, jaksetaan, niin torstaina saadaan hekumoida.

Hullunkuun vaihe on jo Kuun aseman myötä kuuhullun luonteinen, sillä tiistaina Kuu liippaa kiertoradallaan nyt kaikkein lähimpää Maata. Valmistaudutaan siis vetovoimaan, jota harva kai voi vastustaa (sen verran vetinen kehomme on). Jos nyt poukkoillaan sinne sun tänne, saatetaan hyvinkin valmistaa tuleva täysikuu kovin hulluuspitoiseksi. Otetaan vähän varaslähtöä tähän.

Valkoisen arkin yllä kyyristyvät hyppyyn
kirjaimet, jotka voivat asettua väärin,
lauseet, joiden piirityksestä
ei ole pelastusta

Puolikas malttia valtiksi

Illalla noin varttia vaille kymmeneltä oinaan puolenvälin Kuu hujauttaa meidät kasvavan puolenkuun vaiheeseen. Tämä voi käydä räjähtävän nopeasti (Uranus on lähellä), mahtipontisen valtavasti (Jupiterin vastakkaisuus) ja pakottavan, sokaisevan kirkkaasti (Aurinko ja Pluto kulmassa kauriista). Huomaatte, että kuunvaiheen vaihdoksen ajankohta osuu siten, että moni taivaan tekijä on samaan aikaan kytköksissä toisiinsa. Auringon ja Kuun keskinäinen suhde, vaihe, nimenomaan starttaa liikkeelle näiden muiden tekijöiden kontakteja. Huomio ei ehkä jää Kuuhun, koska ajassa on niin paljon muuta isoa käynnissä.

Oinaan Kuun alla mihin tahansa vaiheeseen tultaessa vauhti on aina kiivas. Tulisella mielellä sännätään toimeen, ehkä lapsenomaisella innolla hihkuen tai muuten vaan kovalla metelillä. On tarve saada alkuun, eteenpäin, vireille ja toimeen. Oinaan Kuu on altis kärsimättömyydelle, kiirehtimiselle, hosumiselle. Tämä voi yhtä hyvin olla ajan painetta, että on kiire toimia; ajan henki alkaa olla voimakkaasti eteenpäin suuntaava. Kunhan vielä saadaan Merkuriuksen kulkusuunta Maahan nähden oikenemaan, sitten pusketaan tosissaan – epätavallisesti kaikki planeetat suuntaavat jonkin aikaa etenevässä kurssissa. Puolikkaan Kuun vaihe kääntää solmuparinkin juuri siten, että olisi lupa jo tehdä, liikkua, suorittaa. Juuri tätä puolikkaan oinaan Kuu nyt haluaa. Eteenpäin. Jo vähän hosuen, koska vielä voisi vähän malttaa sen Merkuriuksen vuoksi.

Iso kuvio, mihin alussa viitattiin, keskittää kauriin merkin kaiken ytimeen. Kuun ja puolenkuun vaiheen kannalta tämä on muistutus säilyttää mielessä alkuperäinen syklin idea. Oinaan Kuu voi poukota herkästi muuallekin, se kyllästyy, se ei odota, lähtee omille teilleen ellei miellytä. Merkkinä oinaan yksi haasteista on motivoituminen. Jos aikaisempaa uudenkuun aloituksen tarkoitusta ei enää nähdä – vaikka kuinka Aurinko ja Pluto koettavat siihen kiinnittää huomiomme – ei tunneta halua seurata määrättyä polkua. Halutaan uusille urille. Yleensä tällaisesta pioneeritoiminnasta seuraa jotain mielenkiintoista, mutta jos tuota taivasta nyt silmäilee, ei tämän puolenkuun kanssa. Jos malttia ja kärsivällisyyttä ei ole, on motivaatio ainoa hengenpelastaja.

Ajan henki on sen verran räväkkää, että se tuskin sinänsä enää yhtään haittaa, että tässä puolenkuun ajassa Kuu nousee näkyvämmäksi, isoutta kerääväksi. Sisäinen intuitio jää ehkä vähemmälle kun sapeleita kolistellaan näkyville. On pakko uskaltaa, vaikka olisi kuuhullua.

Yritän että mahtuisimme
yhdessä samaan runoon
mutta sinä menet tuimana edellä
ja minä perässä taas selittämässä
tällainen minä olen

Lempeästi tuulinen sirpinaika

Tässä on jo pitkään intoiltu kauriin uudenkuunaikaa ja vihdoin kuunvaihe muuttuu sirppikuuksi maanantaina aikaisin aamulla. Hitaan kulkunopeutensa kohdassa Kuu on vesimiehen merkin loppupuolella ja kohta tavoittamassa Venusta, jolloin sopuisa mielihyvän, arvojen ja ihmissuhteiden planeetta saa antaa koko sirppivaiheelle vivahdettaan.

Kauriista Joulupäivänä alkanut kuunkierto pääteltiin hullusti mielen ja ajattelun jaksoksi, ja hienosti vesimiehen Kuu jatkaa tätä alkuideaa eteenpäin. Vesimiehessä ollaan niin ilmassa kuin ikinä voidaan olla, edelleen ajatusten ja ideoitten perässä. Kiinteässä merkissä onnistutaan hyvin siinä, mitä sirpin aika kysyykin: pitää luoda perusteet, syventää ja juurruttaa sitä, mikä nousi idulle uudenkuun aikaan. Vuodenvaihde on muutoinkin epätavallisen päättäväistä aikaa. Annetaan lupauksia, katsotaan eteenpäin, asetetaan tavoitteita mihin vuoden mittaan halutaan mennä. Usein vaan käy niin, että elämä tulee vuoden juoksussa väliin, lupaukset unohtuvat ja muuntuvat. Kuunkierrossa, vajaan kuukauden aikana voisi olla paljon helpompi pitää kiinni siitä, mikä nyt on mielessä.

Silloin kun kuunvaiheen vaihdoksen hetki osuu lähelle planeetan valtapiiriä, niin ajassa liikkuvaa kuten nyt Venus on, tai oman kartan aina samoilla sijoilla pysyvää (miksei edistyskartankin tekijöitä), on Kuun ajassa kuin viestiä tältä läheiseltä liittolaiselta. Johan me kauriin aloituksessakin huomioitiin, että Kuu ei ole tämän kierroksen kaikissa kohdissa niin itsellinen Kuu, vaan taivaankannen muut tekijät tunkevat nyt tavallista voimakkaammin mukaan.

Venuksen vesimiehen sijainnissa korostuu planeetan sosiaalinen puoli, sillä vesimies vähän taistelee vastaan likeistä ja intiimiä toisen kohtaamista. Kohta kun Venus siirtyy kaloihin, saadaan sitten uppoutua symbioottisiin suhteisiin, mutta nyt vielä ollaan väljästi koko maailmassa mukana. Vesimiehessä hengenheimolaiset, sielunsiskot ja -veljet ovat tärkein vertaisryhmä. Vesimiehenkuun venushenkisessä sirppikuussa tutkitaan oman ryhmän tarpeita, rakennetaan yhteiselle pohjalle. Ajassa on ulospäinsuuntaava, tulevaa katsova tuntu, mikä ei ole normisirpille ihan tyypillistä.

Maanantai on tärkein päivä sirppikuun vaiheessa, sillä jo maanantaina illalla Kuu on ehtinyt kaloissa kohtaamaan Kuun alasolmua. Tämä ylitys vinksauttaa aikaa pohtivammaksi ja kyseenalaistavammaksi. Jos haluatte vapaan ja väljän ajan hengen asioiden hoidossa, tehkää työnne maanantain aikana. Kun Kuunsolmupari etenee, on vaikeampaa tehdä yksiselitteisiä ratkaisuja. Puolikuu torstaina illalla kääntää solmut uudelleen oikeinpäin, jolloin sirpin vaiheeseen ei jää ponnekasta aikaa kovin paljoa.

Jos vesimiehen Kuu näyttäytyy teille eksentrisenä, hyvin erilaisena, on tästä mahdollista saada aikaan ripaus kuuhulluutta. Venuksen lempeä kosketus vaiheen vaihdoksessa on silti ennemmin tyynnyttävä. Eihän me viitsitä hulluilla, on paljon kivempaa pysyä mukavuusalueella, tuttujen kavereitten kanssa. Omalla hiekkalaatikolla. Kyllä se sieltäkin pöllyää.

Ilmestyin vain kadotakseni,
ajan myötäisien tuulien risteyksessä
tavoittelin tasapainoa.