Tyhjästä, täydestä

nm_ca_14

Kalenterivuoden viimeinen kuunkierto on saanut alkunsa yöllä kauriin merkin alkuminuuteilla, ja sen täyttymystä saadaan odotella sitten hamassa tulevaisuudessa, joskus ensi vuoden puolella. Kun näin Aurinko on juuri vaihtanut merkkiään, tunnelmaansa ja tehtäväänsä, ja aivan heti perään alkaa uusi kuunkierto, kertoo tämä siitä että uudet ja toisenlaiset asiat alkavat heti ilmaantua. Kauriiseen liittyvät asiat ovat nyt vauhdissa.

Ihan nollasta alkava sykli tuntuu aina merkittävältä ja poikkeukselta, varsinkin näin johtavan merkin alussa, koska tuo aste on tässä laadussa muutoinkin ladattu merkityksiä täyteen. Nolla-aste on huutomerkki, se käskee pompata oitis. Ihan ainukaiseksi tällainen aloitus ei jää, sillä seuraavat vesimiehestä alkavat kaksi kuunkiertoa ovat toisella tavoin kummallisia, ihan niin kuin veskarissa pitääkin.

Kun Kuu syntyy kauriissa, uusi ja vanha sulautuvat. Kuu on uusi, virkeä ja tietämätön, mutta merkki on iäkäs. Periaatteessa homman pitäisi olla mainiosti pulkassa, kun on intoa lähteä eteenpäin, viisautta osata tehdä se, malttia, ymmärrystä ja kokemusta olla järkevästi. Toivottavasti saatte tämän toimimaan, Hullu Kuu etsi lapion ja aikoo katsoa missä se koira on haudattuna.

Tuleva kierto on pomomerkkien leimaama, kauriin aloitus, oinaan haaste, ravun täyttymys ja vaa’an harkinta. Täydenkuun aika tuntuu muutoin tuhdilta tässä kierroksessa, muiden planeettojen osalta, joten olisiko se isoin haaste tässä syklissä, ei edes tämä nollan tyhjyydestä ponnistava alku. Enkä ainakaan itse usko tuohon olemattomuuteen millään lailla, sillä kauris on varmuusvarastoja, pätevyyttä, auktoriteettia. Se on luotettava ja osaa, siksi tässä ei ole mitään hätää.

nmcap14Vaikuttaa siltä, että nyt on velvollisuus tehdä, toteuttaa ja saada aikaan, sillä tulevissa kierroissa asetelmat alkavat olla sen verran vinksallaan, että viimevuotiset jouluntiukuset taitavat helistä kun heittelehdimme Kuun kanssa merkistä toiseen. Ja jos tuota muuta planeettakattausta tässä ajassa edes uskaltaa miettiä, on aloituksessa nyt yhtä hurjat revontulen värit kuin Talvipäivänseisauksen hetkessä. Ihan kuin olisi samaan aikaan viimeinen hetki lähteä liikkeelle, tehdä siirtonsa, ja oivallus siitä, ettei suunta ollutkaan se miksi sen luulit.

Mielen suuri lama syksyllä,
ja sitten on astuttava vielä
portaat alas talveen,
mutta jos tahtoo luoda nahkansa
puhua näistä päivistä,
löytyvät sanat vasta keväällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s