Paikkaamassa

Kaksosen Auringon neliökulmasta neitsyen Kuu on puolikas torstaina iltapäivällä vähän ennen neljää. Kasvupuolen puolikuu on Kuulle toimeliaan aktiivinen kohta ja se rajapyykki mistä Kuu alkaa kulkea isomman näkyvyyden aikaa, noin parin viikon jaksoa jossa ensin kasvetaan täydenkuun kohtaa kohti ja sitten siitä vähetään takaisin puolikkaaksi.

Neitsyt sopii kasvupyrkimyksiin erittäin hyvin, onhan se parantajan ja paremmaksi viilaajan merkki. Neitsyt yrittää aina enemmän ja jää tuskin koskaan tyytyväiseen saavuttamisen olotilaan. Neitsyt on huolissaan pystymisestä ja huomaa sen, missä ei olla parasta A-luokkaa. Tottavie rasittavaa pingotusta näin sellaisten merkkien näkökulmasta katsottuna, joissa ei ole samaa sisäistä petraamisen paloa. Neitsyen omalta kantilta katsottuna kenties vaan sopivaa vireyttä ja tervettä liikkeen varmistusta, ettei kehitys pysähdy.

Puolenkuun tunnelmasta neitsyen Kuun kautta voimme ilmeisesti päätellä, että kiivasta pyrkimystä eteenpäin on, ja olemme valmiita täyttämään annetut tehtävät. Puolikkaan kohdassa Kuu on kasvukipuilujen kriisissä, koska sen on jätettävä taakse Kuulle itselleen ominainen vaistonvaraisuuteen ja intuitioon tukeutuminen, ja näin Kuun näkyvämmällä puolella tunnettava, koettava ajan laatua enemmän. Puolikkaan Kuun kohdassa joudumme vakavasti mittaamaan ja arvioimaan lähtökohtaa, kaksosen uudessakuussa syntyneitä moninaisia ideoita. Neitsyen Kuu voi olla pahimmillaan niin kriittinen, ettei hyväksy enää mitään aiemmin valittua linjaa. Parhaimmillaan tässä on ongelmanratkaisukykyä, jolla paikataan mahdolliset puutteet kuntoon.

Tuossa aikaisemmassa sirpin vaiheessa Kuu ylitti Kuun yläsolmun, toukokuun vikana, ja tämän Auringon ja Kuun keskinäisen ratojen leikkauslinjan ylitys tuotti Kuunsolmujen pysähdyksen ja toiseen suuntaan kääntymisen. Puolikkaan ratkaisukohta kääntää solmut taas, ja nyt siis kulkemaan siten kuin pitääkin. Mitään huolta suunnasta ei pitäisi olla. Neitsyen Kuu on varovainen kun joutuu tuntemattomaan piiriin tai kontekstiin, mutta ei yleensä silloin kun operoi asioissa joista sillä on tietoa. Todennäköisemmin siis valitsemme sitä mistä on kokemusta kuin aivan ufoja juttuja.

Vai olisiko outous sittenkin tämän asiallisen ja järkevän kuunajan teema? Kuu on juuri tulossa vastakkain Neptunuksen kanssa. Mittaamattomat asiat, henkisyys, taiteet, luovuus, ujuttautuvat ajassa mukaan ehkä varkain. Lisäksi Kuu on vaiheen vaihdoksen hetkellä hyvin tarkassa kulmassa oinaan lopussa toisiinsa yhtyviin Venukseen ja Uranukseen. Kulma on ryöhäävä, äärimmäinen, jopa räjähtävä. Yltiöpositiivisesti voi maalailla, että kulmasta neitsyen Kuu saa käyttöönsä spontaania innovaatiota, mutta totuus lienee lähempänä pingotuksen kumuloitumista räksähdyspisteeseen. Varovaisuutta, harkitsevaisuutta ja arviointikykyä tarvitaan.

Useimmiten aina silloin kun Kuu kierrossaan on kontaktissa Neptunuksen kanssa, ounastelen tällaisesta mahdollista kuuhulluutta. Luova hulluus kuulostaa niin upean myönteiseltä, että sitä moni voisi uskaltaa kokeilla. Muut neptuniaaniset sekoilut ja hämäryydet saattavat silti olla ajassa mukana. Ehkä kaikkia sieniä ei kannata napsia.

lapsi seisoo kuu sormenpäässä
puhaltaa sinertävän saippuakuplan
tehtaan ikkunoista sisään
tuotanto pysähtyy tuntemattomista syistä

Siivotaan ajatuksia

Saadaan melko erikoinen kuunvaiheen muutos. Mitäs tästä tykkäätte? Kuunsolmuthan siirtyivät reilu viikko sitten uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Kun solmut kulkevat merkkiä nurinperin, ne sijaitsevat nykyisellään siis merkkiparin loppuasteissa. Kuu kulkee vesimiehessä, ja tulee vaiheensa vaihdokseen, laskevan puolenkuun kohtaan merkin lopussa, käytännössä Kuun alasolmulla. Ehkä muistatte jo, että puolikkaan kohta, neliökulma Auringolle, pysäyttää aina solmujen kulun ja kääntää liikkumaan toiseen suuntaan. Nyt tämä teknisesti menee siten, että puolenkuun vaihdoksessa solmu pysähtyy siten, että Kuu on puolen asteen etäisyydellä solmulinjasta. Tässä solmut siis pysähtyvät ja kääntyvät siihen nurinperiseen, heijaavaan liikkeeseensä. Mutta koska Kuu on nopea, se ylittää solmun jo tunnin kuluttua tästä käännöksestä, ja näin solmujen liike palautuu ennalleen kuten sen pitääkin mennä. Juuri lyhyempää harkinnan aikaa emme voisi saada. Ja kun tämä kaikki tapahtuu aamuyöllä puoli neljän ja puoli viiden välillä, olemme tästä kaikesta ehkäilystä ja epäilystä todennäköisesti autuaan tietämättömiä.

Yhtäkaikki puolikkaan kuunvaiheeseen siirtymä tapahtuu Kuun alasolmulla. Tätä kohtaa eläinradalla katsotaan sillä tavalla karsaasti, pahaenteisesti, että tästä pitäisi ennemmin pyrkiä eroon kuin antaa tälle kovin paljoa valtaa ja tilaa. Alasolmu ei vie meitä eteenpäin. Alasolmun leimaamassa kuunvaiheessa, vesimiehessä, saattaa nyt näin pian solmumerkkien vaihdoksen jälkeen kummuta esille asioita, joista tässä ajassa sietäisi luopua, päästää irti.

Vesimiehen miellämme katsovan tulevaisuuteen. Olisiko nyt niin, että todella päästäksemme eteenpäin, täytyy vapautua jostakin. Vesimies on senverran abstrakti merkki, että tämä tuskin merkitsee roskien viemistä ulos, vaan irtautumista sellaisista jumeista ajattelussa, mitkä estävät kasvua. Ollaanko samaa mieltä? Pääkoppa tässä vesimiehen laskevassa puolikkaassa joutuu remonttiin. Ajatukset, fakkiutuneet luulot, aikansa eläneet käsitykset. On aika katsoa sillä tavoin tulevaisuuden horisonttiin, että jo nyt osataan tehdä ratkaisuja, mitkä kantavat hedelmää myöhemmin. Ainahan näin pitäisi tehdä, valita oikein. Nyt siihen saadaan käsky kosmokselta.

Sori kun monen työn kasautuessa viimeksi siemenkuussa luikahdin ajanhengen maalailun vastuusta. Ei ihan tuntunut kauriin selkärangalta, mutta luotin teihin, että osaatte kaikki tehdä siitä huolimatta oikein. Hyvinhän se meni. Ja toivottavasti sujuu tämä puolikkaan kipuilukohtakin hyvässä yhteishengessä. Runoa jäin niin viimeksi kaipaamaan, että ensi kerralla kun aika ei riitä, saatte pelkän runon, ilman toimintaohjeita. Hah.

Aforismi on usein vain lause johon on liimattu siivet.
Runo päivässä pitää pirun loitolla mutta helvetin läsnä.
Ajattelu kokemisen oheistuotteena,
ei ammattina.
Lause elämän osana,
ei typistelmänä.
En metsästä hetkiä
vaan taukoja niiden välissä.

Mitä eniten rakastat

Kasvava kuunpuolikas ajoittuu taivaalla sen verran epäinhimilliseen aikaan, kirjoitusmielessä, keskiviikon aamuun varttia vaille kuuteen, joten kurkkaamme etuajassa. Kuu kulkee leijonassa, Auringon merkissä ja kirkkaimmin esilläolon tunnelmissa. Tuntuu siksi sopivalta, että Kuun näkyvyyden kannalta siirrytään myös isomman näkyvyyden puolelle.

Leijonan Kuuta ajattelee herkästi Auringon peilinä, missä vahvistetaan Auringon tahtoa ja suuntaa. Kasvavan puolenkuun kohdassa niin pitäisikin olla. Kuun alettua kiertonsa härästä, täsmennyttyä kaksosissa, saadaan tässä leijonan aikaan haaste. Pitää kasvaa sen kynnyksen yli, että kasvetaan täyttymystä kohti; puolenkuun aikaan mitataan tarkoitusta ja suuntaa, testataan. Leijonan Kuu toistaa hienosti härän alun tavoitteita, omaa tahtoa. Leijona on kutsumuksellinen, tähtää sinne mihin sydän kehottaa, ei käskien laulava kukko.

Tämä on tuntumaa, mutta ehkä aikaisemmassa kaksosen sirpin ajassa ei vakavassa mielessä kierron juurruttamista tapahtunut. Nyt puolenkuun kohdassa saattaa sen vuoksi olla tavallista isompi tehtävä olemassa, jos pitää tiukasti puolustaa linjaa mitä vedetään, ja sen lisäksi itsellekin hahmottaa mikä tuo linja todella on. Leijonan puolenkuun kasvukysymyksiä voivat olla auktoriteettiasemaan liittyviä, kuka täällä määrää, kuunnellaanko minua, ottaako kukaan tosissaan, millainen paino-arvo sanomisillani on. Sisäisellä tasolla voidaan mitata sitä, mitä loppujen lopuksi eniten rakastan, mille antaudun, mikä on kutsumukseni. Tämän selvittäminen itselle ei ole mikään yksinkertainen juttu.

Kuun kontaktit mietityttävät. Toisaalla on astrologisesti pohdittu kutsumuksellista kuviota, jonka härän Aurinko saa hetkeksi kirkkaaksi. Tämä kuvio tavallaan helähtää Kuun kautta hetkeksi näkyviin jo nyt, pikkuista aikaisemmin. Kutsumus, tarkoitus, väistämättömyyskin, ovat ajassa esillä, tarjolla heille joita kiinnostaa.

Nyt ollaan sikäli jännän äärellä, sillä Auringon ja Kuun suhteille on tapahtumassa jotakin isoa. Ei tyystin poikkeuksellista, muttei jokapäiväistäkään. Kuunsolmut, jotka osoittavat taivaan valojen ratatasojen leikkauskohtia, ovat siirtymäisillään uuteen merkkipariin. Nolla-asteessa ollaan jo – solmut kulkevat siis nurinpäin, ja solmuille viimeinen aste on tavallaan ensimmäinen, ja nolla se viimeinen. Ihan vielä tässä puolenkuun ajassa solmupari ei merkkiä vaihda, mutta ikään kuin muutos olisi kaiken aikaa vireillä.

Vaikka tulen merkissä leijonassa ollaan, palavaa kiirettä kutsumuksen ilmauksille ei ole. Solmut huojahtavat ihan hetkeksi, vain siksi kunnes Kuu ennättää siirtymään neitsyeen yläsolmulle. Lisäksi se Merkurius on toivon mukaan pääsemässä retronsa päätökseen, joten tämänkin voisi odottaa alta pois ennen valtaisia muuveja. Torstaina iltapäivän kahvittelujen jälkeen on sopiva hetki.

Kuuhulluutta en välittäisi manata esiin samassa yhteydessä kun käsittelen korkealentoisesti kutsumusta ja tarkoitusta. Leijonan Kuu voi käyttäytyä keskenkasvuisesti siinä kuin muutkin eläinradan merkit, mutta erityistä hullunhuppua se ei päähänsä vedä. Mutta kuulostelkaa, kertokaa jos tuntuu täsmällisesti kuuhullulta, niin pohditaan mistä sellainen voisi johtua!

Sääli vapaata tahtoa
Miten se pyristelee
sattuman ja välttämättömyyden
pihdeissä.

Kapteeni K käskee

Teitä on tästä varoitettu jo ennen joulua, mutta kukapa enää muistelee kuukausien takaisia manauksia. Astrovuoden ihkaensimmäinen kuunkierto täräyttää taas laskevan puolenkuun kohdassa. Ehkä joku muistaa tällaisten kiperien kohtien esiintyneen jo aikaisemmin, ja tällä kerralla puolikkaassa saamme korostuneiden kasvukohtien alleviivauksen ja kulminaation. Kuu taittaa kulkunsa pimeämmälle ja pienenevälle puolelleen kauriin viimeisellä asteella noin yhdeltä. Eläinradan karmallisimmalla kohdalla.

Kuu tavoittaa kulman Aurinkoon juuri ennen kuin Aurinko ehtii härkään ja tasoittamaan kevään tuloa. Tässä kierrossa kaikki isot vaiheet ovat vaihtuneet johtavissa merkeissä, alku oinaassa, kasvupuolikas ravussa, täysikuu vaa’assa. Näin ei aina tapahdu, että sykli pysyisi säntillisesti koossa, juuri viime kierroksellakin kävi siten, että tässä laskevassa puolikkaassa repesi jo toiseen merkkilaatuun. On tarkoitus tehdä pilkulleen oikein.

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee vastuunkannon korostumista. Mikä on velvollisuutemme? Viimeisessä asteessa on päättämisen, lopettamisen ja päättymisen sävyä. Pitää saada valmiiksi, mutta kyseessä ei ole myyntifiksaus tai meikkaus, vaan paljon lopullisempaa, oikeamielistä kohdilleen laittoa. Viimeisen asteen Kuu mittaa osaamista, pystyvyyttä, kykyä, mestaruutta. Täydellisyyteen pyrkimyksen tuntua voi olla, sillä mikään ei nyt riitä. Kuu kehottaa pätemään, näyttämään, kilvoittelemaan. Jos oman kunnianhimon kanssa on ongelmaa, tämä Kuu kaivaa sen kipuilemaan.

Kaikki eivät tykkää eivätkä hyväksy karmakortin pöytään lyömistä. Näin ei ole pakko ajatella, tuon nyt ajatusmallin vaihtoehdoksi. Väitin tätä kohtaa eläinradan karmallisimmaksi kohdaksi (myönnän että tässä on oma lehmä ojassa, oma läksyni) ja johdan päätelmän siitä, että kauris on Saturnuksen merkki, ja Saturnus on karman planeetta (muitakin on, mutta yleinen leima on juuri Saturnuksella). Saturnus on ajan planeetta, jossa on ulottuvuudet menneeseen, tämän hetken tekoihin ja tuleviin seurauksiin. Kauriin viimeisellä asteella tiivistyy se, missä pitää nöyrtyä polvilleen, mikä tulee oppia, se mikä on läksyksi annettu. Karma on väistämättömyyttä, sitä minkä kohtaa kun sen aika on tulla käsittelyyn.

Aikaa katsottaessa kuunvaiheiden kautta nyt on karman tunnistamisen ja käsittelyn ajankohta, seuraavaan sunnuntaiaamuun saakka. Voidaan pohtia ja kyseenalaistaa sitä, kuinka voimakas ajanlaatu kuunvaiheesta voidaan ”saada”. On hyvä olla kriittinen, ja mieluummin tunnustella itse, onko näin, iskeekö karma avokämmenellä, vai olisiko tämä vaan ihan tavanomainen Kuu vähenevässä kierrossaan, normaalin vaativainen kauriin sävyn mukaisesti. Ei kaikilla ole omalla kartallaan kauriin viimeisellä asteella mitään hälyttävää. Jos sattuu olla, voi olla syytä valmistautua henkisesti ”sattumuksiin” (ei yllättävällä tavalla vaan joutuen väistämättömien ratkaisujen eteen, sattumisella tarkoitan kipua ja tuskaa).

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee mielestäni askeleen astumista, tekoa. Sana karma on kotoisin sanskritista ja tarkoittaa juuri tekoa ja toimintaa. Näin osoittelevana Kuu ei johdattele vaan käskee.

Kuu taas heilauttaa Kuunsolmuja kulmallaan Auringolle, eli tässä kiperässä kohdassa myös solmut pysähtyvät ja huojahtavat kulkusuunnassaan epäröivämmäksi, aivan kuin suuntaa tunnustellen. Tämä lienee merkki, että suinpäin ei ole syytä rynnätä mihinkään, vaan kuulostella mitä kyseenalaistetaan. Annetaan tuntemusten tulla ja kuunnellaan sisäistä ääntämme. Koska Kuu matkaa suhteellisen lähellä Kuun alasolmua, ei tämä nurinperisyyden aika kestä nyt kovin pitkään, ja lauantain puolelle tullessamme solmujen liike palautuu Kuun ylittäessä linjan. Jos aikaa haluaa kovin tarkasti seurata, merkitsee tämä sitä, että valtavin kasvutapahtuma ja karmatehtävän suoritus jää lauantaihin, koska jo sunnuntaina aamulla Kuu painuu vanhankuun aikaan. Ehkä näin orjallisesti ei ole pakko toimia. Jos karmansa laadusta ja tehtävän luonteesta saa kiinni tulevina päivinä, olettaisin että kyllä näihin on nyt tartuttava.

Jos Kuuhulluutta nyt olisi, veikkaisin sen laadun olevan ahdistusta, angstia, maanraossa lyötynä virumista, aika mustaa. Ei kauhean hilpeätä. Seison kivellä, katsotaan kipsahdanko.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Tunnetko minut?

Kasvavan puolikkaan Kuu ei paljoa kysele kun se tempaisee mukaansa. Yksi vahvimmista ja kuunkaltaisista ajoista alkaa, kun oman merkkinsä ravun puolivälissä Kuu tulee illalla puolikkaaksi noin puoli kymmeneltä, vähän jälkeen. Kasvavan puolikkaan Kuu on siksi rapumainen luonnostaankin, koska oinaan uudenkuun syntyessä kasvava puolikas tulee ravussa, jos haluamme verrata vaihtuvaa sykliä oletusarvoon. Vielä tässä paikassaan Kuu kulkee juuri kuten pitääkin, ja rapuiset päivät jatkuvat vielä muutaman päivän.

Ravussa Kuu on puhtaimmillaan itsensä heijastaja, oma mestarinsa ja käskijänsä, ja siksi tässä omassa merkissä Kuun ilmentymät tahtovat olla ylitsevuotavia. Ravun Kuu on aaltoliikkeen heilahdusta, joskus kiivasta myrskyä edestakaisin tunnelmasta toiseen, joskus iloista liplatusta, toisinaan syvällä seisovaa vettä mikä imee pohjalleen, joskus taas niskaan ropisevaa maailman antia. Ravusta, jos toisistakin vesimerkeistä mielestäni melko harhaanjohtavasti yleistetään, sanotaan sen olevan tunteitten vietävissä. Olisiko kuvaavampi ilmaisu tuntemusten vietävissä. Jokin tunne itsessä on niin vallitseva, että se peittää alleen muun havainnoinnin olotilasta ja ympäristöstä. Tunteet eivät sitten ravun tapauksessa tarkoita lämpöistä kiintymystä, ihastusta, rakkautta – pelkästään. Mitä te tunnette tällä hetkellä? Turhautumista? Ylemmyyttä? Kyllästystä? Epämukavuutta? Innostusta? Kauhua?

Ravun Kuu on aktiivisessa vuorovaikutuksessa itsensä elämän kanssa. Se saa aikaan reaktioita ja reagoi itse siihen mitä tapahtuu. Kuin vuoksi ja luode vuorovedet, Kuun vaivaamat, Kuu antaa tunnetta kohdata sitä mikä ympärillä on, ja se vaihtaa tunnetta toiseksi yhtä arvaamattomasti. Joskus riittää pieni murunen, pilkahdus, kun jo koko maailma kääntyy toisin. Välillä ei riitä vaikka vuori astelisi eteen anelemaan. Ravun Kuu tekee just niin kuin siitä tuntuu, itsestä.

Kasvavan puolenkuun taitekohta on Kuun syklissä yksi voimakkaimpia hetkiä. Heilahtaa todella, kuin horisontti yhtäkkiä keikahtaisi nurin. Tässä on aktiivisin kasvuvoima kohti tulevaa täyttäkuuta, tämän jälkeen Kuu on selkeästi isommalla puolella. Kasvitkin kurkottavat sen valoa kohti. Tässä puolenkuun suhteessaan oinaan Aurinkoon valot ovat pakottavan aktiivisissa kulmissa vahvimpaan planeettakuvioon näinä aikoina: Kuu tulee vastapäätä Plutoa, Aurinko vastapäätä Jupiteria ja kohtaa sitten Uranuksen. Sähäkkää energiaa on tarjolla, sellaista ettei sitä voi väistää, se jyrää ja osuu vaikka menisi puun alle piiloonkin.

Kuitenkin hyvin nurinkurisesti tämä Kuun puolikas kuin itseensä ottaen tästä kaikesta vauhdista, hoputtamisesta, paineesta, kääntää Kuun solmuparin liikkumaan solmuja katsoen taaksenpäin, jo katsottuun suuntaan. Tästä ajasta ei saataisi suunnalle mitään apua. Kuvitellaan Kuun tuiskahdus, tuikea käännähdys. Enkä! Ja ihan sitten koko puolenkuun aktiiviaika kuluu tässä solmujen huojahduksessa nurinperiseen liikkeeseen. Saadaanko luvan kanssa vängätä vastaan, kiukuta? Kuuhulluja ainakin saadaan olla tällaisin perustein.

Vain olla.
Mitä mahdollisuuksia se antaakaan hylättäväksi.

Nollakohdassa

Toisella puolella ollaan, uudessa ajassa ja kierroksessa, vaikka Kuun kanssa sykli on yhä kesken. Rajatapauskierroksi tätä nimitin, kalojen kuunkierroksen leima on olla välissä, sellaisena kuin sen kukin haluaa nähdä, olla sitä mitä tarvitaan, vanhalla tai uudella puolella olevaa. Teoriassa on häviävän pieni mahdollisuus, että Auringon vuosikierron alku oinaassa ja uusi kuunkierros osuisivat täsmälleen yksiin. Kuun kanssa tullaan laskevan puolenkuun vaiheeseen siten, että Aurinko on juuri tullut ingressiinsä, ja silloin Kuun merkki on kauriissa, ja asteet nollassa. Tämä on itsessään hassusti ristiriitainen, ihan kuin vanhan ja uuden lomittuminen toisiinsa: kauris merkkinä edustaa (osaltaan, vaikka johtava onkin) perinteitä, ja nolla on vastasyntynyttä, tuoretta. Tämänkertaisen vaiheen vaihdoksen kohta on poikkeuksellinen, koska se on periaatteessa juuri siinä missä se ”vaiheiden palikkarakennelmassa” kuuluisi olla (jos uusikuu syntyisi nollassa oinasta, olisivat kaikki päävaiheet samalla tavoin johtavien merkkien nolla-asteella). Vanha ja uusi nivoutuvat kaikilla tavoilla.

Kuun kulku puolikkaan kohdalla on voimakohta, missä näkyvyyden tila ratkaisevasti muuttuu. Puolikas lähtee pienentymään vähäisintä kuunvaloa kohti, ja Kuun oma sisäinen luonne korostuu. Sellainen meissä, mitä emme tietoisesti ohjaa, huomaa ohjata, on kierron tällä puolella voimakkaampaa. Alitajunta, vaistot. Aina emme tiedosta ratkaisujamme ja valintojamme, ne tulevat todeksi kuin huomaamatta, usein sillä tavoin luontevina että emme toisellakaan lailla tekisi vaikka kuinka analysoisimme. Vaistonvaraisuus katsotaan monesti primitiivireaktioksi, ja selviytymisen tarpeet ovat voimakkaimmat. Sitä kauris juuri on. Nyt kun vaihe alkaa aivan merkin alusta, vaistonvaraisuus erityisesti korostuu. Nollassa kokemus ikään kuin häviää, vaikka sitä toisaalta onkin jo miltei koko kierroksen verran olemassa. Ja merkkinä kauriissa ihan kuin vuosituhansien kertymien verran.

Puolikuussa ollaan testikohdassa, ja sitä ilmentää hyvin tämän kohdan liittyminen Kuunsolmujen liikkeeseen. Puolikuu pysäyttää ja kääntää solmujen kulkusuunnan toiseksi. Kynnyskysymys ajassa voi olla oikein toimiminen, tekojen seurausten ymmärtäminen ja niiden kanssa eläminen. Jokaiselle kuunkierrokselle ei taida riittää maailmaa mullistavia päätöksiä, mutta tällä kerralla laskevan puolenkuun kohta on tavallista korostuneempi: merkki, aste ja syklin vaihtuminen isommalla tasolla samoihin aikoihin uudeksi. Testi taitaa olla tosi monelle.

Ja ne solmut, voi että, kun Kuu kääntää ne epäsopivaan suuntaan. Auringon tullessa oinaaseen tekisi niin mieli paahtaa täysillä, riemuita laukkaa kevätniityillä. Kuu kauriissa antaa realismin arkeen, että niitty onkin vielä jäässä, täytyy odotella. Kuunsolmu kulkee eteenpäin, painottaen tuumausta ja harkintaa, ja vasta Kuun ylitys alasolmulle kääntää liikkeen normaaliksi. Lauantaina ja enempi iltapuolella.

Että me taidetaan jatkaa Kuunkierron viimeisten vaiheiden työstöä. Tämä ei ole alun aika, vaan loppuunsaattamisen. Hommaa on, kuten aina kauriissa. On valittava sellaista, mikä pitää meitä pinnalla. Ei media-tavalla tähteydessä, julkisuudessa eikä pintaliidossa pinnalla. Itsenä, vielä jaksamassa, ei hukuksissa. Kevyttä tämä ei ole, mutta nauretaan sille nollalle.

Kevät alkaa
kun riekon lailla nauran
kaikille itsessäni.

Sinne-tänne-tonne

Kaksosen merkin puolivälissä Kuu harppaa näkyväksi, täyttäkuuta kohti kurottavaksi puoleksikuuksi, näin aurinkoisen sunnuntain iloksi. Kalojen pimennyksellä alkaneen kuunkierron kepeys jatkuu yhä, ja saattaa olla jo paikoillaan kohotella kulmia onko tämä totta ollenkaan. Liian helposti ja sujuvasti rullaa eteenpäin – tosin Hullunkuun blogin kirjoittajalla on omat rasitteensa kalojen merkin suhteen, ja siksi voi olla että kaikki kuvitelma on täällä näppiksen takana, ja te elätte ihan toisenlaisessa todellisuudessa.

Kaksosen merkki on Kuulle sillä tavoin neutraalia maastoa, ettei ilman elementti ole sille erityisellä tavalla raskas eikä rakas. Ehkä Kuun toimet luonnistuvat vaivattomammin eläinradan negatiivisissa ja feminiinisissä merkeissä, näissä jokatoisissa joissa Kuun oma ravun merkki ja ylennyksen härän merkki ovat. Kaksonen on sitä toista maata, positiivinen ja maskuliininen, mikä käytännössä tarkoittaa toimeliaisuutta ja aktiivisuutta, itse tekemistä passiivisen odottamisen sijasta.

Kasvavan puolenkuun vaiheessa tehdään nyt itsenäistymispyrkimyksiä ja eroa menneeseen, ja kaksosen aktiivisuus sopii erittäin hyvin kasvukuun muutoinkin aktiiviseen kulmakohtaan. Kuten aikaisemmin oinaan vauhtimerkin leimaamassa sirppivaiheessa, sama hektinen tahti näyttää jatkuvan. Kaksonen on myös eläinradan pikajuoksumerkkejä. Kaksosella ei ole ikinä ollut vaikeuksia irtautua ja siirtyä toisenlaisiin kuvioihin, tsekkaamaan uusia virikkeitä ja etsimään kiinnostavia asioita maailmalta. Puolenkuun vaiheen kynnys, se kuinka jätetään entinen taakse ja varmistetaan tulevan kasvu, on tämän itsenäisen liikkeen varassa. Hyvältä näyttää. Suorastaan trendikkäältä.

Hauskasti ajan hengessä korostuvat samaan suuntaan viittaavat tekijät, eli kaksosen Kuun hallitsija Merkuriuskin on nyt aktiivinen. Merkurius on juuri tulossa omaan täydenkuun vaiheeseensa, saavuttaa kierrossaan lakipisteen tiistain puolella yötä, ja sen jälkeen Merkurius tyypillisimmillään jakaa valmiita ajatuksia toisille. Kun Kuu näin asettuu loistamaan isommalla, näkyvämmällä puolellaan kiertoa, kaikki viittaa siihen että kommunikaatio alkaa korostua. Kaksosissa ei juuri tuumata kun juttu on jo kerrottu kaikille mahdollisille tahoille, tai vähintäänkin vinkattu toisille mistä sen löytää jos kiinnostaa. Ehkä nopeus ei kostaudu, vaan näin reippaasti, arvottamatta, pitääkin toimia, – – mutta..

Kuten kaksosen merkissä, aikakin tarjoilee meille nyt kolikon kääntöpuolen, toisenlaisuuden. Kuu määrää Kuunsolmujen liikettä tullessaan puolenkuun kohdille. Nyt solmujen tahti painottaakin enemmän sitä kääntöpuolta, sillä Kuu antaa meille yllättäen koko viikon loman eteenpäinmenosta (kärjistys). Solmupari taittuu kulkemaan eteenpäin eli solmulle vieraaseen suuntaan, jolloin ajan henki on enemmän kyseenalaistusta ja harkintaa, ehkä tulevan suunnittelua. Koska Kuu kulkee nyt solmujen merkkeihinkin nähden neliömerkissä kaksosissa, mahdollisimman kaukana solmuista siis, tarkoittaa tämä ajallisesti pitkää matkaa ennen kuin Kuu taas on uudestaan solmulla ja kääntämässä sitä oikeinpäin. Vasta ensi lauantai aamuna Kuu ylittää yläsolmun neitsyessä – ihan koko pitkä viikko tuumataan. Pientä ristiriitaa siis, jos merkki ja vaihe olisivat aktiivisesti menossa eteenpäin, ja solmu junnaa monta päivää. Tässä meille on kynnystä tulevalle viikolle.

Taidan kallistua hullummalle puolelle. Johonkin uudenlaiseen hulluuteen.

puissa ei ole lehtiä
ei värejä
näkee pitemmälle
näkee elämänsä

Visiokuu

Kuunvaihe on ajan hermolla. Heti kun vähän tapahtuu, kuunvaihe ryntää ilmentämään uudenlaista ajan sävyä. Kun Aurinko siirtyi mittaamaan kalojen merkin kautta ajanvirtaa, Kuu tulee illalla noin puoli kymmeneltä laskevan puolenkuun kohtaan. Vesimiehen uudesta Kuusta alkaneessa kierrossa tämän puolivälin mittauskohdan olisi periaatteessa pitänyt tulla vielä kiinteässä merkissä, mutta ehei, nyt me rynnistetään muuttamaan aikaa ja maailmaa.

Kuun vaiheen alkukohta on aivan jousimiehen merkin alussa, niin hätäisesti vauvajouskarin puolella ettei millään olla ehditty sisäistää uuden merkin teemaa vielä. Laskevan puolenkuun kohdassa sykliä on tarkoitus arvioida ja punnita, harkita perusteltua päätöstä, arvottaa ja moralisoida, kypsyä ratkaisuun. Eiköhän tämä mene silleen, että hyvin suurpiirteisesti vedetään johtopäätöksiä. Tuskin viitsitään kauhean syvällisesti tutkia ja vertailla, vaan uskotaan sokeasti, pyhästi, fanaattisesti mielipiteeseen. Uskotaan, kun se Aurinkokin juuri kaloihin meni.

Jousimiehen Kuun aika on rennolla kädellä maalailua. Ei ole tarvis kyseenalaistaa silloin kun tuntuu hyvältä, myönteiseltä. Hyvin hanakasti julistetaan omaa totuutta, hei eiks se nyt ole reilua kertoa kaikille? Mikä tietää vaikka se mieli olisi äkkiä muuttunutkin, kun aikakin muuttui just toisenlaiseksi. Ryppyotsaisuus on kaukana, koska eihän sellaisen alta näe tarpeeksi kauas. Vapaudutaan kahleista, päästään paineista, relataan ennen kuin se pimennys taas vaatii. Perusteluita jousimiehen Kuulla riittää omien ratkaisujensa taakse, niin paljon että tuskin kukaan jaksaa sellaista saarnaa kuunnella, ja sen pointtihan on siinä että jouskari on suuri (!!) näkijä. Nyt on Kuulla visio.

Jousimiehen näkemyksen Kuusta Kuunsolmulinja kääntyy osoittamaan haluttuun suuntaan menoa, ajan syklin etenemistä. Mutta ilo ei ole pitkäaikainen, koska ollaan menossa pimennystä kohti, ja silloin on aina Aurinko lähellä Kuunsolmuja. Kaloissa edetessään Aurinko ylittää alasolmun ja pirulainen kääntää ne heti uudestaan väärinpäiseen suuntaan. Oh crap. Näin keikahtaa jo tiistaina illalla, joten vain pari päivää on varattu luontevalle liikkeelle, eteenpäinmenon suunnalle. On se varmasti oikeasti hyvä näin, koska ollaan pimennysjaksossa; varmaan on parasta pistää suuret muuvit hetkeksi jäihin ja odotella ajanlaadun tasaantumista.

Onkohan kuuhulluutta tarjolla jousimiehen intomielisen Kuun kanssa? Kun pimennysjaksossa ollaan, hulluutta taitaa olla ajassa. Nyt tosin Kuu on kovin kaukana Maasta radallaan, ettei voida vetovoiman tuomasta hulluudesta puhua. On vain jousimiesmäisen pöhköä hulluutta, hassua temppuilua, kreisejä ideoita, sukeltamista päätäpahkaa seikkailuun.

Oudosti kolahtaa taivaan räystäs,
kun pystytän pitkät tikkaat.
Olen menossa ylös. En jaksa kuunnella.
Korkealla on muita asioita.

Paineessa puolikkaaksi

Astrologiassa on aina kyse ajoituksesta, siitä mitä tietyllä hetkellä tapahtuu. Silloin kun ajoitus vaikuttaa osoittelevan täsmälliseltä, tulee väistämättä mieleen, että jospa tällä onkin tarkoituksensa. Kun Kuu härän merkin täsmällisessä puolivälissä kasvaa puoleksi kuuksi lauantaina aikaisin aamulla, on Jupiter aivan muutamaa minuuttia aikaisemmin saavuttanut eläinradan kohdan, jossa se pysähtyy. Vaikka härän Kuulla ja vaa’an Jupiterilla ei olekaan nyt keskinäistä kulmaa olemassa, samanaikaisuus nimittää niitä. Ajassa on leimallista valtavuus, kasvupaine.

Härän kasvavassa puolenkuunvaiheessa Kuu siirtyy taas kerran valoisammalle ja isommalle puolelleen, ja kaikista kuunvaiheista puolikas on mahdollisesti kaikkein merkittävin kasvukohta. Puolikas on se kynnys, jossa Kuu kunnolla kurkottaa täyttäkuuta kohti, merkittävin siirtymä Kuun alitajuiselta puolelta valoon on tehty. Jos kuunkiertoa tarkastellaan ”astroteoreettisesti”, uudeksi syntymä tapahtuu kaiken alun pisteellä eli oinaan merkin alussa, ja kasvavaan puolikkaaseen tullaan ravun alussa; ravussa mikä on Kuun oma merkki. Tästä saattaisi jopa varovaisesti päätellä, että kasvavan Kuun puoli on Kuulle itselleen kaikkein suotuisinta, toivottavinta ja mieluisinta. Tällä kierroksella härän merkki on Kuulle samalla tavalla aivan erityinen, sen ylennyksen merkki, eli eläinradan kulmaa minkä ylityksestä Kuu nauttii.

Toinen aikaan liittyvä, hiukan Kuuhun sidoksissa oleva tekijä on härkäisen Kuun hallitsijan Venuksen merkinvaihdos. Tämä tapahtui noin puolta vuorokautta aikaisemmin kuin kuunvaihe vaihtuu lauantaina aamulla. Summittaisesti ajateltuna edelleen merkittävän lähellä ajallisesti, sillä lailla osoittelevasti että käytännössä samaan aikaan tapahtuu. Venus aloitti uuden eläinradan kierroksen oinaasta, vaikka joutuukin tähän samaan kohtaan vielä peruuttamaan.

Ajassa on uuden alun ja kasvamisen aineksia. Härkäkuulle kasvu on tasaista mutta runsasta. Puolessa Kuussa on enemmän dramatiikkaa, se vaatii toimia, valintaa suunnasta. Kuin oltaisi testissä, jossa pitää valita useasta ovesta se yksi ainoa oikea, mikä tuntuu itsestä oikealta. Ovi pitää saada auki, ja onneksi härässä on voimaakin. Katua ja epäröidä ei saa, ei voi tehdä eiku -liikettä. Härän Kuu on vakaa ja tyyni, ja omaa suuntaa sekä valinnan perusteluita voidaan pureksia (märehtiä?) rauhallisesti. Tekoa ei sovi unohtaa, eteenpäin on mentävä, on kasvettava. Ja mitä kasvusta seuraa? Täydenkuun pimennys. Siksi tämän oven valinta on paljon ratkaisevampaa kuin yleensä. Onneksi saadaan tehdä tämä härässä.

Kuun korostuminen, kun se nyt näin makoisasti itselleen hyvää merkkiä kulkee, saattaa aina nostaa Kuuta esille myös sen kuuhullujen piirteiden osalta. Lähestyvän pimennyksen tuntu ilman muuta kerää painetta, mikä voi lisätä hulluina pidettyjä kuu-ominaisuuksia. Vaistonvaraisuutta, mielialan heilahduksia, tunteiden äärimmäistiloja. Me olemme hiipimässä kohti voimakkaasti vaikuttavan vetovoimaista Kuuta, kiertolaisen vetävin kohta Maahan nähden on ohjelmassa tämän puolikkaan kasvuvaiheen kuluessa, hieman ennen hullunkuunvaihetta. Kuulle sopiva merkki ei siis ollenkaan takaa yksinomaan ja yksioikoisen miellyttävän mukavaa Kuun aikaa, vaan se voi tarjota Kuulle runsaan ja hedelmällisen kasvualustan ihan kaikissa Kuun tunnoissa. Voikohan Kuun ilmenemisen tyyliä itse hallita? Mielipiteitä?

Kuu kiitää taivaalla
huolettomana, selkämme takana
kuin todellisuus jota kukaan ei huomaa,
selvä yhteinen lyhty
ilman että kukaan ehtii siihen vilkaista.
Se ei anna edes suuntaa,
kukapa siitä ottaisi vaarin…
Mutta olemassaolollaan tuo kirkas,
puolikuun muotoinen
taivaan kappale
pitää kaikille tarjolla hengitystilaa.

Sisäistä noitaa vainoamassa

Taas luiskahtaa aika ratkaisevasti eteenpäin. Kauriista alkaneessa kuunkierrossa periaatteessa vähenevän puolenkuun kohta olisi voinut tulla leimallisen johtavasyklisenä tärkeimmissä taitoskohdissaan, eli aloitus kauriissa, kasvava puolikuu oinaassa, täysikuu ravussa – mutta laskeva vaa’an puolikuu jää saamatta. Sen sijaan kauriin aika ehtii muuttua vesimiehen ajaksi, ja tämä viimeinen isompi kuunsyklin vaihdos siirtyy kiinteään skorpioniin. Puolenkuun kohta tulee ihan pian puolenyön jälkeen perjantain puolella.

Eteenpäinmenon tuntua väreilee sikäli, että Kuun puolittuminen merkitsee Kuunsolmulinjan tosiasiallista käännöstä siihen suuntaan kuin sen pitäisikin mennä. Planeetat kulkevat myös edelleen melko epätavallisesti kaikki Maasta katsottuna eteenpäin, ja nyt kun koko pakka on enimmäkseen samaa mieltä, niin mennään eteenpäin. Tosin Kuu on kyllä vähenevässä vaiheessaan jo. Ehkä panttaamme isompia aloitteita vesimiehen syklin alkuun. Tuntuu pohjustamisen ajalta ja varmistelulta.

Skorpionin Kuu sävyttää valossaan heikkenevää Kuuta näkymättömämmäksi. Taas seuraavan parin viikon ajan Kuu on kiertonsa pimeämmällä puolella. Skorpioniin tummuus todellakin sopii, symboloiden kaikkea sitä salaista ja tutkimatonta, mitä on olemassa. Merkki on Kuulle työläs ja vaativa, skorpioni lienee aluetta missä Kuu joutuu astumaan ulos mukavuusalueeltaan. Kun laskevan puolenkuun vaihe osoittaa kypsyyskoetta ja haastetta, ei voida kuin päätellä ajan olevan melko kiperäntuntuista. Motiivit ja syyt tutkitaan syvältä, helpolla ei päästetä ketään. Jos ei ihan inkvisiittorin kynsissä olla, haiskahtaa tässä silti tuomion tuntu. Mutta jos ei koskaan katsottaisi näin tiukkaan, saisimmeko mitään valmiiksi, tehtyä valintaa, kohti päätöstä? Valinnan paikka on niin isoissa sfääreissä kuin jokaisen sielun sisimmässä. On sellainen kutina, että sillä mikä linja valitaan, mitä arvotetaan, millaiseen tulokseen tullaan, on ratkaiseva merkitys tulevaa ajatellen. Katsokaas kun se Aurinko on tässä vaiheessa mennyt jo vesimieheen (tapahtuu torstaina myöhään illalla).

Kuuhulluuden ilmentymiä täytyy hieman harkita. Kuu alkaa olla kaukana, puolenkuun kohdassa suuntaa kohti etäisintä kohtaansa kiertoradallaan, eli vetovoimassa on vaimeampi jakso päällä. Skorpionin Kuu silti saattaa lahjoittaa meille vaikka kuinka mystisiä hulluuden tuntemuksia, riippuen ihan siitä millaista tuskaa tongitaan sielujemme pimeimmistä sopukoista. Puolenkuun vaiheen hulluuden sävy on ennemmin synkän sarkastista, ahdistunutta, voipunutta, riittämätöntä, kuin mitään höpsöttelyä. Ehkä ollaan todenteolla hulluuden teillä tai sitten ei ollenkaan. Eikä Kuu saa mitään apuja tai sävyjä muilta (etenemistahtoisilta) taivaan kavereilta tässä puolenkuun kohdassaan, paitsi luonnollisesti Auringon kulmasta. Taidetaan yksin joutua tuomitsemaan ja kärsimään itse langetetusta tuomiosta. Jokatapauksessa tällaisena aikana tekisimme täsmälleen niin kuin itse haluamme.

Elämä on sittenkin kokemus. Ehkä.
Puolikuun välke jäätyneenä kurassa. Piste.

Puolikas malttia valtiksi

Illalla noin varttia vaille kymmeneltä oinaan puolenvälin Kuu hujauttaa meidät kasvavan puolenkuun vaiheeseen. Tämä voi käydä räjähtävän nopeasti (Uranus on lähellä), mahtipontisen valtavasti (Jupiterin vastakkaisuus) ja pakottavan, sokaisevan kirkkaasti (Aurinko ja Pluto kulmassa kauriista). Huomaatte, että kuunvaiheen vaihdoksen ajankohta osuu siten, että moni taivaan tekijä on samaan aikaan kytköksissä toisiinsa. Auringon ja Kuun keskinäinen suhde, vaihe, nimenomaan starttaa liikkeelle näiden muiden tekijöiden kontakteja. Huomio ei ehkä jää Kuuhun, koska ajassa on niin paljon muuta isoa käynnissä.

Oinaan Kuun alla mihin tahansa vaiheeseen tultaessa vauhti on aina kiivas. Tulisella mielellä sännätään toimeen, ehkä lapsenomaisella innolla hihkuen tai muuten vaan kovalla metelillä. On tarve saada alkuun, eteenpäin, vireille ja toimeen. Oinaan Kuu on altis kärsimättömyydelle, kiirehtimiselle, hosumiselle. Tämä voi yhtä hyvin olla ajan painetta, että on kiire toimia; ajan henki alkaa olla voimakkaasti eteenpäin suuntaava. Kunhan vielä saadaan Merkuriuksen kulkusuunta Maahan nähden oikenemaan, sitten pusketaan tosissaan – epätavallisesti kaikki planeetat suuntaavat jonkin aikaa etenevässä kurssissa. Puolikkaan Kuun vaihe kääntää solmuparinkin juuri siten, että olisi lupa jo tehdä, liikkua, suorittaa. Juuri tätä puolikkaan oinaan Kuu nyt haluaa. Eteenpäin. Jo vähän hosuen, koska vielä voisi vähän malttaa sen Merkuriuksen vuoksi.

Iso kuvio, mihin alussa viitattiin, keskittää kauriin merkin kaiken ytimeen. Kuun ja puolenkuun vaiheen kannalta tämä on muistutus säilyttää mielessä alkuperäinen syklin idea. Oinaan Kuu voi poukota herkästi muuallekin, se kyllästyy, se ei odota, lähtee omille teilleen ellei miellytä. Merkkinä oinaan yksi haasteista on motivoituminen. Jos aikaisempaa uudenkuun aloituksen tarkoitusta ei enää nähdä – vaikka kuinka Aurinko ja Pluto koettavat siihen kiinnittää huomiomme – ei tunneta halua seurata määrättyä polkua. Halutaan uusille urille. Yleensä tällaisesta pioneeritoiminnasta seuraa jotain mielenkiintoista, mutta jos tuota taivasta nyt silmäilee, ei tämän puolenkuun kanssa. Jos malttia ja kärsivällisyyttä ei ole, on motivaatio ainoa hengenpelastaja.

Ajan henki on sen verran räväkkää, että se tuskin sinänsä enää yhtään haittaa, että tässä puolenkuun ajassa Kuu nousee näkyvämmäksi, isoutta kerääväksi. Sisäinen intuitio jää ehkä vähemmälle kun sapeleita kolistellaan näkyville. On pakko uskaltaa, vaikka olisi kuuhullua.

Yritän että mahtuisimme
yhdessä samaan runoon
mutta sinä menet tuimana edellä
ja minä perässä taas selittämässä
tällainen minä olen

Puhtaaksi hinkkaamista

Ollaanko realistisia ja rehellisiä, että vähenevän puolenkuun vaiheen vaihdos tuntuu vaikealta. Nämä puolenkuun valinnat ovat jo pitkään olleet erityisiä, merkityksellisiä, erikoisia ja painavia, ehkä jopa varastaneet huomion itseensä aloituksista ja täydenkuun ajoista. Ensin puoltakuuta leikattiin vähäisemmäksi ravun nolla-asteessa, sitten kaksi kertaa peräkkäin merkin viimeisellä kriittisellä ja karmallisella asteella ravussa ja leijonassa. Nyt ollaan neitsyessä ja taas samalla painokkaan täysinäisellä viimeisellä asteella – nyt tosin tarkoittaa tulevaa yötä noin kello neljää.

Tässä on ollut sykli käynnissä, karman suhteen, ja oli ihan pakko kelailla ajan asteita tulevien kuukausien kohdilta toistuuko sama kuvio aina vaan. Erikoiselta tämä tosiaan näyttää, ja painottaa edelleen vähenevän puolenkuun kohtia Kuun sykleissä. Tämä neitsyen viimeisen asteen valinta ei ole millään lailla vihonviimeinen, vaikka muutaman kuukauden ajaksi sävy muuttuu nolla-asteeksi; ensi vuoden alusta saadaan kolmasti nolla-asteen baby-puolikuu, ja huhtikuussa räpsähtää jälleen karman kysymyksiksi. Kauriissa.

*valitusta, vaikerrusta, ooh-huutoja, parahduksia*

Laskevan puolenkuun sävy on testaus, kuin näyttötutkinto, kierron kypsyyskoe. On paine tehdä hyvä valinta, päättää oikein, olla kauko- ja avarakatseinen että ratkaisu palvelisi laajemmin kuin vain itseä. Viimeinen aste nostaa mukaan karmallisia kysymyksiä, välttämättömiä ja väistämättömiä kohtaloita, asioita jotka on pakko kohdata. Karma ei suinkaan aina ole tulikiveä niskaan, rangaistusta pahuuksista, vaan kenties enemmän sen tajuamista, että on juuri sinun tehtäväsi tehdä jotakin. Ajassa kaikille annettava yleiskarmallinen käsky toimia osuu joillekin selkeämmin, mutta on silti kaikkien yhteinen tehtävä. Neitsyessä korjataan, parannetaan ja puhdistetaan. Maailmassa on asioita pielessä, nyt on paikattava. Lisäksi painetta nostaa sekin, että aika on juuri vaihtumassa kulminaatiokohdassaan Talvipäivänseisauksessa, ja se leimaa tulevien kuukausien yleissävyä: puolenkuun haasteellisuus jää ”kummittelemaan” ajan henkeen. Että se niistä baby-puolestakuista! Hullu Kuu manaa, ettei helpolta näytä (seisauskartalla retro Merkurius Pluton kanssa, Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuus).

Neitsyt Kuun merkkinä viimeisellä asteella, uuteen kuunvaiheeseen astuessa, on korostuneen kaksittainen merkki, muuttuva. Neitsyen vahvuuksia ovat ammatillisuus ja järkevyys, huolellisuus ja työteliäisyys, tehtävän suorittaminen loppuun saakka vaikka itseään uhraten. Neitsyen sävyssä on erityisen syytä olla varovainen sen suhteen, että keskittyy oikeaan asiaan. Neitsyt tarttuu yksityiskohtaan, mutta sen merkitys kokonaisuutta ajatellen ei ole aina täysin avautunut. Ja neitsyt hermoilee.

Ei pimahdeta jouluhimmeleistä.

Parhaimmillaan,
kun taivas on yhtä revontulta
siitä voi ennustaa erehtymättä
vain kaaoksen.

Puolikas ihmettä tarvittaisi

Kuu on kierrossaan kasvavalla puolella ja se tarkoittaa tavoittelua täydeksi. Keskiviikkona aamupäivällä noin yhdeltätoista saavutetaan tärkeä etappi, puolikas, jonka jälkeen Kuu näkyy meille Maahan enemmän kuin olisi piilossa. Puolenkuun vaihe tulee nyt kalojen merkin puolivälissä, ja muuttuva merkki vastaa hyvin kierron aloituksen jousimiehen tunnelmia; molemmat yhtä yltiöpäisen idealistisia.

Puolikkaan kohdassa olemme realistisessa muutoskohdassa pimeämmästä Kuusta näkyvämmäksi, mutta kalojen Kuulle tosiasiallisuus taitaa olla vain yksi ulottuvuus kaikkien muiden joukossa, eikä edes se kaikkein kiinnostavin. Hyväntekijäkuu tämä kuitenkin on, sillä puolikas Kuu taittaa Auringon ja Kuun keskinäistä rataa siten, että Kuunsolmujen liike muuttuu; saadaan solmu kulkemaan tavoitteellisempaan suuntaansa. Kuu kulkee edelleen samassa merkissä alasolmun kanssa, ja tätä voisi olla hyvä pohtia, kuinka paljon tätä puolikasta määrittää luopuminen sellaisesta, mikä ei edistä tavoitteitamme. Solmulinjan ylitys alkaa kuitenkin olla jo sen verran takanapäin, ettei tässä isosta painolastista pitäisi olla kyse, varsinkaan kun ei olla lähimaillakaan aktiivisia pimennyksiä.

Hullu Kuu huokaa hiljaisesti tehtäväänsä hahmotella myönteinen toimintamalli kalojen merkin sävyttämästä puolenkuunvaiheesta. Kalat on arveluttava merkki, monet pitävät sitä epäluotettavanakin, koska se on moninaisuudessaan arvaamaton. Kaloihin sisältyy kaikki, vaihtoehtoja on määrättömästi, joten menkää sitä kohti mikä kutsuu.

Eniten tässä ajassa huolestuttaa puolenkuun teemojen haasteisuuden, kipeän kynnyksen ylittämisen vastaavuus kaloihin sisältyvään kärsimykseen ja tuskaan. Taitaa sattua, eikä yleissävyä helpota puolenkuun vaihdoksen aikaan Venuksen kulku yhä kauriin viimeisellä kriittisellä asteella. Lisää väistämättömän kivun tuntua tuo kalojen hallitsijan, Jupiterin hankaava kulma Kuun kanssa.

Koska ajan henki näyttäisi kivuliaalta, voidaan pitää todennäköisenä että joitakin kalojen Kuun ikävimmistä puolista näyttäytyisi herkästi. Mitä tällainen Kuu tekee paineen alla? (Hullun Kuun pitäisi olla ekspertti kertomaan tästä) Liukuu jonnekin ihan muualle, väistää, pakenee, unohtaa. Muuttuvaisuudestaan huolimatta kalat ei ole aloitteellinen merkki; ehkä kaloilla on jo niin paljon pyörimässä, syvällä ja pinnalla yhtä aikaa ja eri suuntiin, ettei tunneta tarvetta kuin luopua entisistäkin. Kalat on harvoin kokonaisesti tässä ja nyt, osa siitä on aina muissa sfääreissä, toisaikaisesti, paralleelisti. Ajassa näyttäisi olevan ulottuvuuksia.

Kaloissa on kuitenkin hyvyyttä (Jupiter on merkin hallitsija), hyväksyvää myönteisyyttä ihan kaikkea kohtaan. Tämä on ihan hyvä yleinen suuntaviiva, pyritään hyvyyteen niin ei ainakaan satuteta toisia. Mielikuvitus on kaloissa liimalla kiinni, ja vaikka se usein vain haittaa arkielämän hallintaa, voi sen avulla jonkun kynnyksen ylitse sujahtaa. Kuuhulluus istuu loistavasti kalojen aikaan, ja ehkä sieltä sekopäisyydestä irtoaa jotakin poikkeuksellista, hyvällä tavalla hullua.

Terävät kulmat
katoavat ja sumuun
jää vain sumua.

Tärkeyskysymyksiä

Jo parin aikaisemman kuunkierron kohdalla laskevan puolenkuun vaihdoksesta ollaan täällä sekoiltu kaikenlaista, mutta nyt kun Neptunus on pysähtynyt ja saadaan tämä vähenevä puolikuu maanantaina aamupäivällä, ei sekoilla enää yhtään. Hah! Aurinko on taas merkkinsä vaihdoksessa, ja tästä johtuen kuunvaihe vaihtuu kun taivaan valot ovat merkkiensä viimeisellä asteella, nyt kiinteissä merkeissä Aurinko skorpionissa ja Kuu leijonassa.

Viimeinen aste on erityinen, ihan samalla tavoin kuin merkin alkukin. Nollassa ollaan vasta-alkajia, tuoreita ja uudesta hämmästyneitä. Viimeisellä asteella ollaan kaikki nähty, irrottautumassa ja päättämässä. Voidaan ajatella karkeasti siihen suuntaan, että alku ja loppu ovat ratkaisevampia, ja muut asteet siinä välissä enemmän keskenään tasa-arvoisia. Merkin viimeinen aste yhdistetään usein karmallisiin tekijöihin, kai tässä ollaan sen verran selkä seinää vasten, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se mitä vaaditaan.

Laskevan puolenkuun vaihe on Kuun kierroksella merkityksellinen vaihe, ja siinä on jo valmiiksi hieman samaa sävyä kuin karmassa. Valinta ja ratkaisu nousevat esille painavalla tavalla. Vastuun ja velvollisuuksien kysymykset ovat olennaisia. Laskeva puolikuu on se kohta, missä konkreettisesti katsotaan kierroksen aloituksen arvoa. Saatetaan päättää hengitetäänkö tätä vielä vai joutaako kuoppaan. Tähän aikaan tehtävän päätöksen anti ei ole henkilökohtainen eikä oma, vaan sillä on enemmän merkitystä miten se vaikuttaa laajemmin. Ihan kiva jos omat intressit vievät samaan suuntaan, mutta varsin usein valinnan sävy on vaikeampi. Jos sitkeästi (muistetaan tämän kerran kiinteä sävy) tarraudutaan omaan etuun, tai oman kutsumuksen seuraamiseen, voi se karma antaa takaisin ikävällä tavalla. Ja taakalta tuntuu, jos koko maailman karmaa pitäisi tässä ratkaista.

Merkin viimeiselle asteelle voi kerääntyä kohtuuttomasti. Leijonan Kuu kantaa vaihdoksessa mukanaan mittavasti leijonanosaa sydämellisyydestä, luovuudesta, kunniasta ja arvonannosta. Työstettävät asiat tunkevat ihan yhtä lailla valintoihin mukaan; tyhmänylpeys, huomionkipeys, leuhkuus. Viimeisen asteen vuoksi energian kierrokset ovat pinkeinä, ja ihmiskuntaa kun ajattelee, sudenkuoppiin vajoaminen taitaa olla monen osa, etenkin jos ei yritä, tiedosta ja tee parastaan. Vähän synkältä näyttää. Onko tämä karma ja kohtalo, vai voisiko vielä teoillaan vaikuttaa? Skorpionin Auringosta ehdottomuus ja keskeisin ydin, ja leijonan Kuusta jalous ja ylevyys. Melko dramaattiselta tuntuu.

Lopulliselta haiskahtavalta päätöksellä ei ole silti kiire, vaikka viimeinen aste tuntuu välittömältä tuomiopäivältä. Kuunsolmu se taas käännähtää hetkeksi tuumaamaan, ja antaa meille harkinta-aikaa siihen asti, että Kuu kohtaa yläsolmun neitsyessä. Ei siihen kauaa kulu, jo tiistain puolella aamuyöllä solmupari pysähtyy uudelleen ja palautuu tästä liikkumaan siten kuin sen pitääkin. Ei tarvitse lyödä sapelilla kriittisen viimeisen asteen aikaan, ja isoja juttuja kannattaa harkita. Nukutaan ainakin yön yli, vaikka tänään joku kyselisikin.

Henkeä salpaa huomata, että koko maailma
ja itse siinä mukana
niin väärässä, kaiken aikaa,
tärkeydessään.

Haistellaan ilmaa

Myrskyä peljätessä nopea päivitys Kuun tapahtumista. Maanantaina illalla vähää ennen kymmentä Kuu siirtyy puolenkuun aikaan kiinteiden merkkien puolivälissä. Vesimiehen Kuu katsoo kynnyksen kohdan, sen mitä nyt kasvupuolella saamme selvittää, minkä yli nousta. Tässä on nyt tuumauksen henki, sillä ajattelussa on vesimiehen voima. Se ei ole huolehtivalla tavalla murehtiva vaan ennemmin virkistävästi tutkimattomia ajatuskuvioita etsivä. Tuumaustaukoa korostaa Kuunsolmun kääntyminen eteneväksi, jolloin solmupari ei mene luontevaan suuntaansa, vaan ikään kuin varmistellaan menneestä ettei ohitettu liian kiireesti. Kuu oikaisee solmun kuitenkin suhteellisen nopeasti, ylittäessään jo seuraavassa kalojen merkissä Kuun alasolmun, ja tämä tapahtuu keskiviikkona illalla. Pari päivää saadaan aikaa harkita, pohtia ja kyseenalaistaa, ja sitten voidaankin laittaa tuulemaan (taivaalla on laitettu jo, myrskyä odotellessa..).

Tämänkertainen puolenkuun Kuu on tukevasti hallussa, sillä Kuu on Saturnukseen erittäin hyvässä kulmassa kuunvaiheen vaihdoksen aikaan. Toivottavasti tämä vakaus auttaa. Vesimiehen Kuu voi olla outo, mutta tyypillisellä kuuhullulla tavalla se ei ole epävakaa. Ilman merkki liittyy ajatteluun ja älyyn, ja siksi ajan suurimman kynnyksen voisi odottaa olevan ennemmin hyvinkin ilmassa, ei konkreettisissa asioissa. Eiköhän mieli tästä muokkaannu kun aikamme sitä rassaamme. Jos jonkinlaista hulluutta Kuulta olisi nyt odotettavissa, on se mielen hulluutta, eikä tämä tunnu edes mahdollisuudelta.

Vaikka sahaankin
vain samalla polulla
edestakaisin
niin pysähtelen tämän
tästä, haistelen ilmaa.

Taitaa sattua

Niukinnaukin mennään ajanhengen mukaisessa päinvastaisuudessa kun laskevan puolenkuun aika koittaa Kuun kierrossa viimeisimmässä asteessa rapua. Paljoa ei olisi tarvinnut liukua, että merkkikohtaa olisi juhlittu mageesti leijonassa. Vaiheen vaihdos tapahtuu lauantaina myöhään illalla vähän iltakymmenen jälkeen. Vähenevän kuun aika menee tästä selkeämmin ja ratkaisevammin pienemmälle puolelle, niukemman kuunvalon aikaan taas.

Ratkaisua tässä kysytäänkin, se on laskevan puolenkuun pointti. Osoittelevasti se saadaan kohdata merkin viimeisessä asteessa. Molemmat valot ovat viimeisessä asteessaan, Aurinko suunnittelee jo skorpioniin siirtymää; puolenkuun kohdat ovat aina Kuun ja Auringon välisiä neliökulmia. Muistetaan kai jo, että tämä viimeisen asteen huutomerkki kirkaisee karmaa. Ajan vihje taivaalta on, että kyseessä on tärkeä ratkaisu. Jotakin aika isoa kypsytellään, eikä vaiheen vuoksi päästä irtautumaan yhteisön tai yhteiskunnan paineista, ja silti omakohtaiselta dilemmalta tämä nyt maistuu.

Kuunsolmut hannaavat vastaan kun kääntyvät siten, ettei ajan iso pyörä etenisikään. Solmujen liikkeen mukaan tulisi katsoa vielä, kypsytellä, kyseenalaistaa perusteita, jopa moraalia. Vähenevän puolenkuun kohdalla harkitsemisen vaatimus ei tunnu niin pahalta, sillä vaiheen luonne on muutoinkin tuumaava ja sulatteleva. Yhtäkaikki, ratkaisua silti vaaditaan, ei tätä kulmakohtaa turhaan saada viimeisen asteen symboliikalla. Maksetaanko karmaa vai luodaanko uutta, tätä voisi jokainen pohtia omalla kohdallaan. Siitä ei pääse, että teoilla on vaikutuksensa, mikä voitaisi karmaksikin tulkita. Myös tekemättä jättämisillä – – . Kuunsolmujen suunta palautuu Kuun ylittäessä solmulinjan neitsyessä, vielä puolenkuun puolella, keskiviikkona aamuyöllä. Saman päivän iltana kuitenkin mennään jo vanhankuun aikaan, joten varsinaisille toimille ei kauheasti jää peliaikaa. Keskiviikko päivä, pitäkää mielessä. Jos haluatte.

Ravun merkkiin osuvat vaihdosten kohdat ovat aina tärkeitä Kuun sykleissä, sillä ne korostavat Kuuta itseään. Kuun oma merkki on Hullun Kuun mielestä aika pirulainen, itkevä klovni jotka maailmalla pelottelevat, iloinen ja hassu mutta silti kyynelehtivä. Tunteiden koko kirjo on mukana. Ravun maalaamassa ajassa pitää kysyä tuntemuksia, luottaa vaistoihinsa. On kyse luomisesta, luovuudesta, hengen puhaltamisesta, hoivasta ja huolenpidosta jotka varmistavat elossapysymisen. Tarpeista, ei mistään turhista bling-bling jutuista. Aistit pitää olla herkässä, jotta vaaran havaitsee ajoissa. Rapu on rankka eikä mikään piparkakkujen paistelija.

Nyt kun vaihe naksahtaa viimeisellä asteella, on ravustakin kyseessä ne kaikkein kriittisimmät seikat; mikä on turvallista, miten selviytyä, miten pitää hengissä itsensä ja läheiset tärkeät, mihin tuntemukseen luottaa. Rapu on yksi eläinradan liioittelevimmista merkeistä, se ei ole kohtuullinen, eikä meidän tarvitse yhtään ihmetellä miksi öövereiden kingi Jupiter siellä mieluiten viettää festareitaan. Tällaisesta ajasta tulee tuntemus, että vaikka kauhalla on annettu, pitää taikoa se ämpärilliseksi. Liioittelu ei varmaan ole terveellistä, mutta nyt sitä pitää tosissaan harkita, jos se olisikin tarkoitus. Kun kiertoon lähdettiin, Kuun syntyessä vaa’assa huomautin kryptisesti, että vastuun kysymyksissä sattuu. Tätä tarkoitin. Eikä kipu jää ainutkertaiseksi, sillä tulevaisuus tulee toistamaan tätä samaa seuraavassakin kierrossa. Ehkä silloin ymmärrämme paremmin miksi.

Kannattaako kuuhulluudesta erikseen mainita. Vaistositte varmaan. On sitä.

Olet elävä
jos sisäinen henkesi
ymmärtää kelon
kohdatessa hetkeksi
hiljetä, pysähtyä.

Pakkopaitaan

Voisi ajatella, ettei ole Kuulle hirveämpää taivaan kohtaa siirtyä uuteen vaiheeseen kuin Pluton kylki. Ja varmasti tiettyä epämukavuuden tuntua tällaiseen liittyy, sillä kauriin merkki on Kuulle erityisen työteliäs. Kasvavan puolenkuun kohtaan tullessaan Kuu on vain joitakin tunteja sitten (suhteellisesti ottaen siis aivan juuri) ohittanut Pluton asteen kauriin puolivälissä, ja koska vaiheen vaihtuessa ollaan vielä niin liki, ylityksen symboloima henki tai voima on vielä mukana. Pluton ”kalmanhenki” seuraa koko alkavan vaiheen ajan, jää leimaksi tai sotalipuksi. Puolenkuunvaihe alkaa sunnuntaina aamulla noin puoli kahdeksalta.

Puolenkuun keskikohdassa Kuun asema vähäisemmän näkyvyyden ja isona loistavamman täydenkuun tavoittelun ja loiston suhteen muuttuu. Olen tuumannut siten, että Kuu sisäisenä tekijänä olisi enemmän omalla alueellaan lähempänä uuttakuuta, siellä kiertonsa pimeällä ja näkymättömällä puolella. Aurinko on se, minkä kuuluu näkyvissä loistaa. Ehkä jaottelu on kuitenkin liian kaksinainen, että ihan hyvin Kuukin pystyisi vastaamaan näkyville asettumisen haasteeseen. Taas saamme kuitenkin tätä testata, kun Kuu tässä kasvupuolen kohdassa ylittää rajan, josta se on Maahan nähden enemmän näkyvissä.

Pluton antamasta leimasta vielä, ettei mitään astrologisen symboliikan tekijää voi noin vaan mieltää vain hirvittäväksi. Pluton kohtaamisen sävy kohottaa intensiteettiä, kykyä tavoittaa kirkkain ydin, saa kaiken ehdottomammaksi ja pakottavammaksi. Jos Kuu kauriissa asennoituu tähän siten, että olisi velvollisuus katsoa nyt rankemman kautta, venyä pois mukavuusalueelta, niin silloin Pluton hengestä voisi olla tarkoituksenmukaista hyötyä.

Tällaisessa vaa’an uudenkuun kierrossa olemme kaikkein täsmällisimmin vastapäin sitä oletusarvon peruskiertoa, jossa kasvavan puolenkuun kohta saadaan ravussa, ja nyt se siis tulee polaarimerkissä kauriissa. Ehkä näillä merkeillä ei sinänsä ole niin kauheasti eroa keskenään, sillä vastakkaisuudet jakavat samaa aihepiiriä. Kauriin merkin alla vaan on vielä vaikeampaa pysyä uskollisena omille ideoille kasvun ja suunnan suhteen, sillä ihan kuin maailma tulisi väliin. Ravussa itseen käpertyminen on vielä mahdollista, kauriissa painaa vastuu isommista yhteyksistä. Ehkä joudumme ottamaan enemmän liikkuvia osia huomioon, emmekä saa keskittyä oman kasvun vaalimiseen.

Kuten on jo aiemmin blogissa mainittukin, puolenkuun saavuttamisessa Kuu taas kääntää Kuunsolmujen todellista rataa. Huojahdetaan, solmu palaa ikään kuin hetkeksi sinne mitä se on ylittänyt, eli varmistellaan ja tuumataan. Olisi ajatuksena luontevampaa, jos puolenkuun ratkaisun kohdassa saisimme solmuiltakin luvan porhaltaa eteenpäin. Nyt saadaan lupa kyseenalaistaa, harkita ja suunnitella. Tilaa jatkuu ensi torstaille puolillepäivin, kunnes Kuu ylittää alasolmun kaloissa. Hullunkuunaikaan saakka hyvinkin, eli ihan kuin hehkein kasvukausi, kasvava puolikuu, menisi nyt eteenpäinmenon kannalta jotenkin ohi. Toisinaan täytyy hieman pakittaa, että pääsisi paremmin ja turvallisemmin määränpäähän.

Jos ajan sävyssä on nyt erilaisia hankaluustekijöitä, heijastuuko tämä meihin kuuhulluutena? Kauriin merkin suhteen vetää ei -suuntaan, mutta Pluton teemat syvässä psyykkisyydessään saattavat kiskaista hulluuden puolelle. Pakottaako Pluto hulluuteen? Onko kauriissa riittävästi realismia pysyä vankasti maan pinnalla? Hullu Kuu kyselee, mutta ei taida vastata. Suhteellisesti ottaen tämän ajan Kuu ei ole pahimmassa mahdollisessa paikassaan. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, täydenkuun aikaan saadaan sitten laajemmin havaita kaikenlaista. Silloin taivaalla paukkuu.

Pelko ei pesi
tyhjään vaan koettuun,
ehkä – toistuvaan.

Eikö vieläkään?

Syyspäiväntasauksen aikoihin Kuun kierto eläinradan merkeissä heittää hauskasti häränpyllyä kun vertaamme nykyistä tilannetta Kuun peruskiertoon, siihen oinaassa syntyvään ja vaa’assa täyttyvään. Ei härkä ole jäänyt junnaamaan päälle, vaan ravun Kuu onkin nyt aloittamassa laskevan puolenkuun aikaa, vaikka sen oma paikka on kasvupuolen puolikuu. Yöpuoli, syksypuoli, valon vähenemisen puoli meille tosiaan alkaa tämän vaiheen myötä. Kuu vaipuu pienempää näkymistään kohti, vähitellen erkanemme kauemmaksi Kuunpimennyksen otteesta.

Eikä kukaan enää taida parkua pimennyksiä – niin nopeasti unohdamme – sillä ravun puolessakuussa on selkeä aloittamisen fiilis tässäkin. Aina kun kartoilla on tekijöitä johtavien merkkien nolla-asteella, se vertautuu kaiken aloituspisteeseen, Aries Pointiin. Ravun henki on kasvua, uutta, syntyneen pienokaisen varjelua. Nolla-asteen rapu-Kuu herättelee esiin toivoa. Optimisti tykkää, että pääsemme pimennyksien varjosta eteenpäin, ihan kuin kirpakkaan syksyiseen aamuun, aloittamaan mielet virkeinä. Pessimisti voi olla sitä mieltä, että pimennyksestä eroon pyristely on kohtalokas virhe. Jos puolenkuun vaiheen ajasta muita viitteitä haluaa ottaa, tähän napsahtaa Venuksen matka vaa’an viimeisellä asteella. Ehkä täydenkuun kohtaaminen, Kuunpimennys kaloissa, sittenkin muistuttelee itsestään.

Ravun Kuu on vahvoilla mihin tahansa vaiheeseen tullessaan. Vahvuus ei takaa hyvyyttä ja onnistumista, mutta korostaa kuisuutta, eli omakohtaisuutta, subjektiivisuutta, jatkuvaa heilahdusliikettä. Laskevan puolenkuun kohta syklissä on arvottamisen ja punnitun päätöksenteon aikaa. Harkintaan ryhdytään ravun kautta, ja eikös se mene vellomiseksi? Kun tiedostetaan Kuuta mahdollisesti estävä epävarmuus, voidaan samalla Kuun vahvuudella keskittyä olennaisimpaan, kasvun varmistamiseen, herkkyyden vaalimiseen, selviytymiseen.

Kuunsolmuista saadaan aikaan piirre, että harkinnalla on aikansa, eikä eteenpäin tule sännätä pohtimatta perusteellisesti. Kuun ja Auringon kulma puolenkuun kohdissa aina muuttaa solmun kulkusuunnan. Tehän niin tiedätte mitä hitaampi vaihe tarkoittaa. Pysähtymistä, korjausliikettä, punnitsemista, valikointia, kyseenalaistusta. Solmun liike osoittaa Kuunpimennyksen jälkeiseen rauhallisuuteen. Harkinnan aikaa kestää nyt todella pitkään, ollaan jo pitkällä balsamisessa lohtukuussa silloin kun Kuu pääsee ylittämään solmulinjan ja kääntämään kulkusuunnan niin kuin sen pitää mennä (ensi viikolla torstaita vasten olevana yönä). Ehkä tämän laskevan puolenkuun aikana vaan harkitaan, mutta ei sitouduta päätökseen.

Ravun Kuussa on aina jonkinasteinen kuuhulluuden mahdollisuus olemassa, koska tässä heilahdus on herkimmässä. Asteet nimenomaan, niiden olemattomuus nollakohdassa, viittaa hulluttelun vaistonvaraisuuteen. Se tunne kun hiukset nousee ilmaan pelästyessä. Väistöliike selkärangasta kun vaara uhkaa. Tämä on hyvää hulluutta, koska se varmistaa selviytymistä, elossa pysymistä, jatkumista. Ja silti on ripaus sitä vastustamatonta, karkaavaa hihitystä, sellaista mikä paljastaa piilon ja kätköpaikan, asettaa alttiiksi.

Yö ja päivä eivät koskaan
ole yhtä pitkät
yhtä vähän kuin onni ja onnettomuus
menisivät tasan.
Ainoastaan valoa on riittävästi,
sen verran
että ehtii hetkessä nähdä
kaiken.

Hullutteleva Kuu

Kuun tulo kasvavan puolenkuun kohtaan paukahtaa voimakkaasti. Aurinko ja Kuu sattuvat olla muuttuvien merkkien kriittisellä asteella, mutta ehkä tämä sinänsä ei ole tavatonta ja enteellistä mihinkään suuntaan. Kuun sijainti jousimiehessä liittää sen kontaktiin Marsin kanssa, Marsin joka oireilee kallistuskulmansa ylittäneenä energiaansa poikkeuksellisilla tavoilla. Saturnuksen ylitys alkaa raueta, mutta Marsilta Kuu saa nyt voimansa. Koska kasvava puolikuu on muutoinkin tärkeä etappi Kuun kehittyessä kohti täyttä, näyttäytyy tämä aika usein toiminnallisesti kulminaationa, eräänlaisena kriisikohtana. Nyt tulee vastaan se, mikä tällä kasvupuolella tulee ylittää. Marsilta saamme voimaa ja rohkeutta, mutta samalla se kutsuu riskiin, mikä ei tavallisesti tulisi edes mieleen. Puolikas Kuu on tässä neitsyestä lähteneessä pimennyskierrossa voimakohta, muihin Kuun vaihdoksiin verrattuna dynaamisempi, sotahuudon kaltainen.

Aina ajan henkeen ujuttautuu ristiriitaisuutta, ja niin tapahtuu nytkin. Puolenkuun kohta heilauttaa Kuunsolmuja, ja suunnanmuutos tapahtuu tällä kerralla Kuunsolmun menoa hidastaen. Vaikka siis jousimiehen Kuu ja sen apuri Mars tahtovat ratkaisua ja mennä eteenpäin, solmupari kehottaa pohtimaan, analysoimaan ja kyseenalaistamaan, eli olemaan entistä uskollisempi neitsyen uudenkuun kriittisyydelle. Ehkä repäisevä voima tulee käyttää vahvaan ruodintaan, ei niinkään eteenpäinmenoon. Ja jos aikaa toteuttaa näin, on varmaa ettei Mars siitä tykkää. Tosin tämä kierto ei ole millään lailla Marsin oma kierto, planeetta ei ole missään muussa Kuun siirtymäkohdassa samalla tavoin voimakas kuin nyt. Ajassa tuntuisi olevan epävarmuutta, epäröintiä suunnan ja toteutuksen tapojen suhteen. Ilman Kuunsolmulinjan suunnanvaihdosta Marsin viesti olisi selkeä, puskekaa eteenpäin, mutta nyt joudumme pohtimaan tarkemmin.

Jousimiehen puolikuu tarjoaa ajan tunnelmaan rohkeutta, tarvetta muodostaa näkemys, tietää, tai olla uskollinen omalle elämäntavalle. Ehkä löytyy julistamisen tarvettakin. Varmaa on, että jousimiehen Kuuta hallitsevan Jupiterin tämänhetkinen aktiivisuus näkyy Kuun tunnelmissa: vain muutamaa minuuttia aikaisemmin Jupiter on siirtynyt eläinradalla uuteen merkkiin, vaakaan. Ilmassa on freesin uuden alun tuntua, ehkä jonkinlaista helpotusta, jopa kepeyttä. Kepeys voi kuitenkin olla pettävää, koska kuitenkin ollaan pimennysjaksossa ja menossa kohti Kuunpimennystä.

Kuuhulluuskerroin pärähtää ilmanmuuta, koska Kuun siirtymän hetkeen sisältyy erityisiä tekijöitä, se asteen kriittisyys, kanssakulkevan Marsin poukkoilu ja hallitsevan Jupiterin huomio. Jousimiehen Kuun ajan hulluus on pääkköä, suinpäistä ja seurauksista välittämätöntä. Tietty positiivinen vire tässä kuitenkin on, tämä on hauskaa hulluilua, intomielistä, naurettavan kreisiä. Mitä enemmän hulluutta, sen hauskempaa. Vedetään kunnolla ööveriksi. Tunnustellaan aikaa, hillitseekö Kuun kaukainen asema kiertoradallaan yhtään, sillä onneksi Kuu oli juuri aikaisemmin viikolla siellä kauimmaisessa pisteessään eikä siksi vetovoima ole kaikkein kiihkeintä.

Kun jalka pettää hetkeksi
etkä tiedä suistuuko ryteikköön
vai rähmälleen kallioon,
se on se hetki kun silmissä vilisee

Palaako?

Heti alkaa se natina ja marina kun Aurinko siirtyy neitsyeen! Purnasin täällä yksikseni niinkin turhanaikaisesta asiasta kuin kuunvaiheen vaihdoksesta blogipostauksen suhteen hankalaan aikaan, aamulla ennen seitsemää. Näin tapahtuu siis huomenna torstaina, ja koska en nyt aio herätä kukkojen kanssa kilpaa, ajallisen tunnelman muutos täytyy ennakoida.

Aurinko on tosiaan tehnyt tehtävänsä, siirtynyt muuttamaan aikaa syksyksi neitsyessä, ja vähenevä puolenkuun kohta mitataan silloin myös muuttuvasta merkistä, vartti (90 astetta) kauempaa kaksosten merkin alusta. Astrokarttaa silmäillessä huomaa muuttuvan laadun osoittelevuuden tässä ajassa – vain Uranus ja Pluto ovat muualla. Nyt vaihtuu, muuttuu, tulee toisenlaiseksi. Siihen on taivaallinen pakko, eihän tämä mitään muuta voi tarkoittaa. On nähtävä vaihtoehdot, tutkittava sivupolku, etsittävä toisenlaista tietoa, valmistauduttava tekemään eri tavoin, huomioitava plan-B.

Parikymmentä minuuttia ennen aamun seitsemää (herään muuten aina juuri tähän aikaan!) Kuun muutos on siirtyä näkyvämmästä, vaimean pimennyksen täydenkuun ajasta laskevan ja vähenevän Kuun aikaan (ja tarkoitan tässä tietysti täyttäkuuta näkyvyyden ajan keskikohtana), taas enemmän intuitiiviselle ja sisäisemmälle puolelle. Tai tottakai Kuussa on aina tämä puoli enemmän esillä, mutta puolenkuun jälkeen Kuulla ei ole painetta olla esillä, se saa rauhassa piillä vaikka missä pilvissä, takana ja näkymättömissä alitajunnassa. Näin pimennysaikaan sisäisillä asioilla on vetovoimaa, mutta liikaa itseen ei saisi kääntyä, vaan olla terveesti elämässä mukana. Kaksonen onneksi herättää.

Laskukuun puolikkaalla on vakavan vastuun paikka, ja kuinkas sellainen sujuu kaksoselta, merkiltä jota on leimattu pinnalliseksi, päällipuolin huitaisevaksi, liian hätäiseksi. Täällä hullunkuunajan mietteissä ei leimata, mutta toki pohditaan niitä haasteita, jotka kulloinkin Kuun kulkemiin merkkeihin liittyvät. Kaksosen Kuun plussapuoleksi voi kääntää sen eräänlaisen a-moraalisuuden, jos se olisi kykyä olla suvaitsevainen tiedon ja virikkeiden suhteen. Ennakkokäsitykset eivät puuduta, vaan tartutaan kaikkeen mikä kiinnostaa. Tämä tapa voi auttaa laajempaan näkemykseen, mutta tarkkana saa tietysti olla, koska mielessä on pidettävä, että etiikka on nimenomaan tämän ajan pointti. Kun melkoisella kohtalonkierroksella tässä ollaan, on entistä tärkeämpää tiedostaa mikä on oikein, mikä on väistämätöntä, ja ulottaa vastuullisuus omiin ratkaisuihin.

Kaksosen Kuu on altis vaihtamaan. Jos tässä vaiheessa kiertoa nähdään, että ei tämä nyt vaan onnistu näin, ei mene oikeaan (mielestämme) suuntaan, on rohjettava vetää viiva tähän. Kaksosissa vedetään kaksi viivaa, yhtäaikaisen paralleelisti, eikä tunneta huonoa omaatuntoa muutoksesta. Mikään ei ole kaksoselle luontevampaa kuin siirtyä eteenpäin. Vielä voi tarkistaa suuntaa, tehdä tarvittavia muutoksia, korjata. Ollaan silti rehellisiä ja pohditaan, riittääkö kyllästyminen syyksi vaihtoon. Ehkä se tosiaan riittää, kun tarkemmin mietitään. Jos se juttu, mihin tässä suunnataan, nostaa kihelmöivää intohimoa, ei sellainen kyllästytä. Elämässä pitää olla paloa, ja kaksosen Kuu auttaa meitä tiedostamaan, jos se puuttuu.

Ohi kuun kärhien
syyskielet
illan mykät tuntosarvet
avaruutta piiskaavat

Varttia vailla

Kuunpimennys vesimiehessä on suuntana, kun Kuu asettuu kasvupuolellaan puolikkaan kohtaan skorpionissa keskiviikkona illalla yhdeksän jälkeen. Tämä kasvava puolikuu on siis kasvupuolen puolitus, ei vielä koko kuunkierron puolikas, ja sehän on se täysikuu mitä me odotamme, mikä on tämän jakson tärkein kohta. Neljännes kiertoa on vielä jäljellä pimennykseen, hieman vajaa kahdeksan päivää.

Kuun puolikas on tällä kerralla teknisesti mielenkiintoinen. Kuten aina puolikkaan kohdassa, Kuun neliökulmassa Aurinkoon nähden, Kuunsolmulinja käännähtää. Nyt saamme sen kohdilleen pitkähkön huokaamisen jälkeen, ja solmupari saa mennä suuntaansa kunnes seuraava heilautus tulee, Kuun ylittäessä alasolmua kaloissa sitten vesimiehen pimennyksen jälkeen. Illalla kuitenkin päästään vihdoin luontevaan kasvurytmiin ja eteenpäinmenon tuntuun. Ehkä se pimennyskin sieltä sitten tulee.

Skorpionissa kulkevaa Kuuta on astrologisesti pidetty sillä tavalla hankalana kohtana Kuulle, ettei se ole tässä merkissä itselleen luontevasti sopivalla alueella. Kun Kuu kaihtaa skorpionia ja kaurista, kontrollin merkkejä, kuinkahan vapautta rakastava ja väljyyttä kaipaava Kuu lopulta on? Nämä Kuulle vaikeammat alueet ovat kumpikin tiukan tosissaan, näissä ei pelleillä eikä epäröidä; ehkä skorpionin asenne rajoittaa Kuulle ominaista heijaavaa aaltoliikettä, heilahtelua tunnelmasta ja tunnetilasta toiseen, sitä vaihtuvuutta. Skorpionissa ollaan asemissa, pidetään kiinni, ehdottomuus karsii toisenlaisuuden ja vaihtoehtoisuuden. Kuu mitä ilmeisimmin kaipaa enemmän moniulotteisuutta kuin vakautta ja yksioikoisuutta. Skorpionin draama on Kuulle liikaa.

Enpä malta olla tuumimatta Kuun hallitsijan osuutta sen toteutumisen ja kulun suorittamiseen, helppouteen tai haastavuuteen. Skorpionin Kuun hallitsija on Mars, joka on pieni tovi sitten siirtynyt jousimieheen retrokautensa jälkeen. Mars on nyt taivaan yllättäjä ja villi kortti, sillä sen kulku tarjoaa meille jotakin erilaista, ihan muuta, ehkä yllättäviäkin mahdollisuuksia. Kuuta hallitsee nyt poikkeuksellinen Mars, ja se voi kertoa yltiöpäisyydestä, uhittelevasta rohkeudesta, kiperistä riskeistä, ja samalla valoisasta pelkäämättömyydestä, mahdollisuudesta kerrankin yltää korkeammalle (symbolisesti siis, ehkä Olympialaisissa ihan konkreettisestikin). Jos siis Kuun hallitsijalla on sanansa ja apunsa Kuun tunnelmissa, tällä kerralla skorpionissa matkaava Kuu ei ehkä ole yhtä pakotettu ja pihdeissä kuin yleensä. Tai sitten myös niinpäin, että erikoisen Marsin yllyttämänä Kuu on entistä pahemmin vaikeuksissa. Te saatte tulevina päivinä tunnustella onko ilmassa poikkeustilan tuntua. Puolikkaan Kuulla on edellytyksiä olla juuri niin kuuhullu kuin teistä, näin pimennyskaudessa, tuntuu.

ja taivas
käy ylikierrosta, häiriösignaali kiirii
sen pintaa, nostaa karvat pystyyn,
kylmät väreet kiirivät
karkuun
häiriö
maan ja taivaan välillä, kylmä väre
ihon pinnalla, aalloissa, taivaanhirvi
oikaisee rangan, suoristaa selän,
ja nikama jättää sinipunaisen mustetahran
vuon vuotamaan zeniitistä nadiriin,
jättää häiriön

Ollaanko jo perillä?

Laskevan puolenkuun kuunvaihe alkaa yöllä kahdelta, kun Kuu on härän alussa, kulmassa leijonaan siirtyneeseen Aurinkoon. Menemme jälleen arkisessa kuunjuoksussa kohti vähempää, pimeämpää Kuuta, ja kohti seuraavaa uudenkuun syntymää.

Puolenkuun kynnys ja ratkaisun vaade ei voi olla nyt ylitsepääsemätön, sillä härän Kuu on missä tahansa kohdassa tervetullut. Härkä miellyttää Kuuta, merkki on kuin Kuun oman ravunmerkin sisar, sielunsympatiaa tunteva ja mukava. Härän maailmassa viihtymistä puoltaa Kuun perimmäisen symboliikan arkisuus; härkä on maanläheinen, juureva ja käytännöllinen.

Kuun tullessa alitajuisemmalle puoliskolle kulkuaan härän konkreettisuus voi silti pitää meitä normiarjessa kiinni. Tällainen puolenkuun valinnan kohta ei enteile suuria linjanvetoja ja laajoja filosofisia pohdintoja, vaan ennemmin ratkaisu löytyy itse tekemällä, omaan tahtiin puskemalla. Työ tekijäänsä opettaa, ja tästä syystä puolenkuun päivinä on parasta tehdä, ja todennäköisimmin jatkaa hyväksi koetulla, tutulla linjalla. Härkä ei enteile muutosta, ei rajuutta, vaan rutiinia, vakautta, oman linjan toteuttamista käytännössä, mielihyvän kokemusta todellisesta – oli se sitten vaan olemista, työtä tai kosketusta.

Puolenkuun ajassa joudumme yleensä kohtaamaan meitä isompia kysymyksiä, jollakin tavoin moraalisia ja eettisiä pulmia. Jos Kuun kiertoon on uskominen, me olemme nyt vankkumattoman uskollisia ravun alkuidealle, vaa’assa tapahtuneelle linjanvalinnalle, kauriin täydenkuun osoittamalle saavutukselle ja kaloissa jaetuille asioille. Härän ajassa ei ole sijaa epäröinnille; onko se sitten pelastus vai uhka.

Kuuhulluus tuntuu jotenkin häviävän olemattomiin näinä härkähetkinään, sillä merkin tyyneys vakauttaa Kuulle ominaisen aaltoliikkeen. Tällä hetkellä puolenkuun vaiheeseen saamme silti toisenlaisen kuuhulluuden haasteen mukaan. Kuu on kiertoradallaan lähimpänä meitä, ja sen vetovoima saattaa tuntua hyvinkin Kuulle ominaisilta piirteiltä, vetovoimalta kohti jotain mitä emme voi vastustaa. Jos se jokin on hulluutta, saattaa Kuulle hyvä merkki, sen ylennys härkä, tehdä tepposet, yllättää takavasemmalta juuri kun olemme tuudittautuneet rauhaan, passiivisuuteen ja turvallisuudentunteeseen.

Kaukaiset tähdet,
joista etsimme suuntaa.
Harvoin, toisinaan
sen vahingossa arvaa.
Perillähän me täällä.

Sileä Kuu

Taas mennään yötä myöden Kuun kanssa, Kuu tulee kasvavan puolenkuun kohtaan aamuyöllä hetkeä ennen neljää, silloin kun Aurinko alkaa jo häämöttää nousuaan horisontissa. Jälleen ennakoidaan mitä vaa’an merkissä puolikas Kuu ajasta kertoisi, toivottavasti näin tiedostamalla saadaan Kuun hengestä sen myönteisin puoli käyttöön.

Vaakakuun voisi toivoa varmaan ihan jokaiseen kuunvaiheeseen, koska merkki on niin soma, eikä ketään ärsytä. Puolenkuun aktiivisuuskin sinällään sopii, koska vaaka kuuluu johtaviin merkkeihin, eli kyllä tässä on toimeliaisuutta ja potkua vähän tavallista enemmän. Vaaka ei kuitenkaan tee numeroa päämääristään, mistäpä se, ettei liikaa pistäisi silmään.

Vaa’an loistopuolia ovat arviointi- ja arvotuskyky. Tällaisen sävyn ajassa pystytään sovittelemaan, saadaan kaikki tuntemaan olonsa miellyttäväksi ja tyytyväiseksi, siloitellaan harmit ja nähdään estetiikkaa ympärillämme. Jos merkkiä ei kuitenkaan taida eikä hallitse, voidaan mennä liikaa yleisen mielipiteen ja toisen tahdon mukaan. Että oltaisi kilttejä, ei pahoitettaisi kenenkään mieltä. Ja usein tämä on kaikkein sujuvin vaihtoehto siitäkin huolimatta, että oikeudenmukaisuus ei ihan pilkulleen toteutuisi. Helppoon elämään pyrkijät tekevät sen näin.

Kuunvaihe, Kuun siirtyessä kasvupuolellaan isompana tavoittelemaan täydenkuun aikaa, on kuitenkin vielä minäkeskeinen. Ei ehkä räikeästi, marketin hyllyjen välissä vatsalleen heittäytyen, mutta sen verran että kunkin omasta kasvusta, omista tavoitteista ja päämääristä on kyse. Tämä seikka vaatii nyt tiedostamista, että osaamme tasata harmonisesti punnukset siten, että huomioimme toiset, mutta pidetään mielessä mitä itse tahdotaan.

Vaa’an Kuu ojentaa nyt melkein kaikki eväät katsoa tulevien päivien kuunvaihe onnistuneesti läpi. Taivas antaa tilaisuuden olla kunnolla aktiivinen, koska puolenkuun kulma kääntää Kuunsolmutkin kulkemaan niin kuin pitääkin, parempaan suuntaan. Melkein, sillä ihan pieni kysymysmerkki meillä on Kuun merkin suhteen olemassa. Kuuta vaa’assa hallitsee Venus, joka on parhaillaan lähestymässä itse merkinvaihtoa, jolloin Venus sattuu olla juuri kriittisellä viimeisellä asteella rapua. Tällaiselta Venukselta ei välttämättä liikene Kuulle kaikkea sitä tukea ja turvaa, mihin Kuu vaa’assa haluaa turvautua. Ilmiön voisi katsoa kuitenkin toisinpäinkin; vaa’an Kuu joutuu tekemään itse ratkaisunsa. Tästä johtaen, ajan hengessä tuntuisi olevan nyt tyypillistä tilanne, että päätöksen kohdalla tekisi niin vietävästi mieli sälyttää ratkaisu toisille, tekisi mieli pohtia asioita yhdessä toisten kanssa, mutta jostain syystä apua ei kuulu, ja päätöksen eteen joutuu yksin. Ja se on loppuviimeksi kasvavan puolenkuun ajan idea, että omista lähtökohdistasi teet omat ratkaisusi.

Eläminen on helppoa,
helpompaa kuin
aavistatkaan, onneton
On vain valittava.
Valittava niin kuin
kahden naisen välillä
joita rakastaa
eri tavalla
yhtä paljon.
On vain valittava.
Ja naurettava.
Ja naurettava
kahdesti niin syvältä
jos valitsee väärin.
Niin helppoa on elämä.

Liukuu, huojuu, huippaa

Laskukuun puolella olemme puolenkuun mittauspaalulla, tästä alkoi pienentyminen kohti uutta sykliä. Vähenevän puolenkuun vaihe alkoi sunnuntaina iltapäivällä, liukuen kaloissa ja Kuun yhtymässä Neptunukseen, niin että huomasikohan kukaan edes mitä tapahtui ja mihin ajauduttiin. Hullukuu ei suinkaan ollut toisaikaisuuteen ajautunut eikä muutoinkaan sivuluisussa, vaikka raportointi vaiheen vaihtumisesta tulee vähän jälkikäteen; samana päivänä sentään. Kasvimaa oli nyt eettisempi valinta.

Kaloissa kulkeva Kuu korostaa Kuun alitajuista ja intuitiivista puolta, mutta vähenevä puolikuu on sitä vastoin teemaltaan jämäkästi faktoihin tukeutuva. Nyt tulee hyvin herkästi valittua vaistonvaraisesti, vaikka tämä tyyli ei välttämättä ole toimivin mahdollisin keino tässä kuunvaiheessa. Se hyvä puoli kaloissa on, että vaistot eivät ole kenties lainkaan omakohtaisesti sidottuja, ja mielelläni uskoisin (sic!) että merkki puoltaa yleisesti tässä ajassa olevien seikkojen näkemistä. On aikansa jolloin intuitiota pitäisi noudattaa, ja tämä kuunvaihe tuntuu sellaiselta.

Neptunus on vaiheen vaihtuessa niin Kuun kyljessä jo kiinni, että kyllä se maustaa puolenkuun valinnat omanlaisikseen. Neptunus maistuu fantastiselta eli epätodelliselta, ennemmin juhlavalta kuin arkiselta, hyvyydeltä ja sielukkuudelta, mutta myös tavoittamattomiin liukumiselta, pettymykseltä, uhraukselta ja hämmennykseltä. Tämä korkeampia yhteyksiä symboloiva planeetta on ilmentymissään hyvin toisenlainen verrattuna kyseisen kuunvaiheen todentuntuiseen tekemiseen. Puolikuu on filosofinenkin, ja tämä puoli varmasti vastaa helpommin Neptunuksen ja kalojen visiointia. Kuunkierron tässä vaiheessa kysytään silti ratkaisua, tämä on kuin se viimeinen mahdollisuus määritellä linja ja tulokset. Jos nyt kaiken annetaan vaan liukua pois tai ollaan lapsellisen hämmentyneitä siitä, ettei tämä ollutkaan sitä mitä oli tarkoitus tehdä, silloin ei vastata riittävän rehellisesti härän aloituksen konkreettisuuteen. – – Hullukuu harkitsee. Neptunus voi houkutella uskomaan sellaista, mikä ei ole ihan todellista tai totta. Joko ”oikea” tunnistetaan intuitiolla tai sitten tehdään työ tosiasioiden ruotimiseksi, mutta kannanottoa, linjanvalintaa, päätöstä tai ratkaisua ollaan nyt vailla. Ei upoteta tätä nyt.

Puolikuu aktiivisuudessaan muuttaa aina Kuunsolmuparin kulkua; nyt huojahdetaan. Kuun kulma Auringolle käänsi solmuparin pois johdonmukaiselta kurssiltaan, ja tämä on puolenkuun kohdalla normi; aina käännytään joko tuumaamaan ja kyseenalaistamaan tai sitten korjataan suunta oikeaksi. Kun vaiheen vaihdos saadaan näin hermostusta ja kyseenalaistusta herättävässä kohdassa, kaloissa Neptunuksen vaikutuksen alla, on ihan oikein hiljentää tahtia, varata aikaa tarkistukselle ja kysymyksille. Tuumauksen aika on kuitenkin nopeasti ohi, eli toisaikaisuuteen ei pitäisi tuudittautua yhtään pidemmälle kuin huomiseen maanantain aamuun. Nukutaan yön yli, sitten sielu on kertonut meille mikä on suunta?

Kuuhulluuden kaikki palikat on upeasti koossa aina kun Kuu kierrossaan on tekemisissä Neptunuksen kanssa. Päättömyyteen voi liukua ja heilahtaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kalojen hulluus on laadultaan passiivista, katatonista, että vain sisäinen maailma reuhaa ja ulkoiset ärsykkeet on suljettu pois. Se voi olla antoisa matka, mutta yleensä kuitenkin ennemmin vaarallinen ja epäsuotava tila. Aika vaatii tässäkin ratkaisua, annatko hulluuden viedä vai pidätkö jalkasi maassa. Jos on jo valmiiksi pyrstö, aallon mukaanhan sellainen lähtee.

tulkitsin heijastukset väsyneiden arvojen kautta
valonlähde kaivautui hiekkaan ja kallioon
kimalsi kaiken läpi kuin himmeä kuu
meidän ja tulevaisuuden välillä kuin
kymmenen tähtiporttia salaisin salvoin
avasin yhden ja näin katseen yli kattojen

Kutsu minua

Näkyvämmälle puoliskolle kiertoaan tuleva Kuu välähtää varsin loistavasti puolenkuun vaiheeseen perjantaina illalla. Leijonan merkissä Kuu heijastaa Auringon valoa kirkkaasti, sokaisevasti, jopa räikeästi. Toivottavasti Kuu pärjää tässä valon hengessä, ja toivottavasti me kaikki pärjäämme siinä, että vielä melko lapsenkengissään olevista seikoista tehdään linjanvetoja.

Leijonan Kuun aika kertoo luomisvoimasta ja minuuden ytimen kirkastumisesta. Puolenkuun kohdan kynnyksen ylitys on minän määrittelyä, mikä on yksinäinen tehtävä. Toinen ei voi sanella ja vastuu ratkaisun suunnasta on itsellä. On inhimillistä pyrkiä peilaamaan toisista, mutta kierron tässä vaiheessa mennään asioiden edelle, jos suosio asettaa paikan.

Leijonan hengessä kuunnellaan sydämen ääntä ja seurataan omaa kutsumusta. Tällä kierroksella leijonasta Kuu jättää vakaat ja pysyvät asemansa antautuen jatkossa kohtaamaan aikaansaamisen vaateita ja muutoskyvyn joustohaasteita. Elämä antaa aina vastaamme jotakin, mihin ei ole osannut varautua. Eteen tulevat tilanteet voivat olla hienoja mahdollisuuksia, jos huomaamme suhtautua niihin aurinkoisesti. Rakastavasti?

Kun katselee kaikkea
luulee näkevänsä,
vaikka silmien edessä ovat vain maisemien julkisivut,
miettiessään
mitä mieltä ajatuksesta olisi.
On niin kuin jotakin repeäisi.

Tiedän, tiedän..

Kuun ratkaiseva askel sisäisemmälle ja intuitiivisemmalle puolelle kierrosta saadaan vielä huhtikuun puolella, lauantaina aamulla noin puoli seitsemältä. Vähenevän puolenkuun kohtaa värittää tällä kerralla vesimiehen merkki. Kuu ohittaa aktiivisen kulman Aurinkoon nähden ja tämä muuttaa aina Kuunsolmujen laskennallista linjaa, tästä puolikuusta käännetään solmut väärinpäin; eteneminen hankaloituu.

Vesimiehen puolikuu asettaa arvioimaan etäisemmästä perspektiivistä, kaukana omasta navasta ja pienestä piiristä, katsotaan kauempaa. Hakusessa on pitkänlinjan moraalinen linjanveto, ja varmaan vesimiehelle mieluista tuomittavaa. Vesimies on ilmamerkeistä viimeisin, abstraktin ajattelun viimeinen linnake, enkä muista kohdanneeni vesimiehessä ikinä epävarmaa arpomista kannasta. Käsitys ja mielipide on.

Kuunsolmujen antama harkintavaihe pistää silti kysymään, tulisiko vesimiehen Kuun sävyn sittenkin tällä kerralla olla poikkeuksellisesti toisenlainen? Harkitseva ja pohtiva varmasti, mutta olisiko tarkoitus antaa vielä vaan tilaa mielipiteen ja suunnan muutokselle? Pitäisikö tarkistaa omia syitä, kyseenalaistaa omat vaikuttimet, ottaa huomioon vielä enemmän tekijöitä päätöksenteon taakse. Omaan loogiseen päättelyketjuun on voinut ujuttautua tekijöitä, jotka vievät itseä harhaan. Vesimiehen motto on Minä tiedän. Tälle kohotetaan nyt kulmia, tosiaanko? Vesimiehen Kuu ei tietenkään ikinä myönnä olevansa harhassa, että olisiko iso kasvun paikka tiedossa.

Kuuhulluuden kannalta vähenevä puolikuu on vastuullisuudessaan ja vakavuudessaan kauhean, toivottoman tylsä. Kuukaan ei ole erityisen lähellä Maata, vetovoima on vasta kerääntymässä, voimistuen vasta tulevaan uuteenkuuhun. Hulluuden ainoa toivo on vesimiehen yllätyksellisyys, käänteisyys, että hulluus leimahtaisi siellä missä sitä vähiten osaa odottaa.

En aurinkoa näe en vettä enkä ruohoa
olen sulkeutunut sinne missä aamua ei ole
jos
yön puhtaassa kuutiossa
erotan muita oksia
kuin ajatukseen kaartuvat
minä karkotan ne minä piilotan ne

Sielun suuntaan

Ravun kasvava puolikuu on viimeinen linnake puolustamassa oinaasta lähtenyttä kiertoa, sen alun puhtainta ideaa. Tämän kuunvaiheen vaihdoksen jälkeen emme enää näe keskeisissä siirtymäkohdissa johtavaa energiaa; Kuun sykli myöhemmin ei nyt sisällä vaa’an eikä kauriin ääntä. Jos siis oinaan uudenkuun aloitus oli sinulle tärkeä, nyt on olennainen ratkaisun ja valinnan paikka linjan suhteen. Vielä ei tarvitse olla lähimainkaan valmista, mutta täytyy puolustaa alkua, jos sen haluaa originaalina säilyttää.

Uusi kuunvaihe, Kuun puolikas, alkaa torstaina aamulla noin seitsemältä. Aurinko on vielä oinaan lopussa, Kuu omassa merkissään ravussa. Kasvava puolikas on klassikko kaikista kuunvaiheista, tämä symboloi nimenomaan Kuuta. Me emme piirrä Kuuta täydeksikuuksi ja harvoin muissakaan vaiheissaan, kasvava puolikuu kuvastaa Kuun prototyyppiä tai arkkityyppiä.

Puolenkuun kohta taas kääntää Kuunsolmut väärinpäin, ja tulevaa kyseenalaistamisen ja syiden selvittelyn aikaa kestää kunnes Kuu pääsee ylittämään Kuun yläsolmun, ja silloin ollaan jo tukevasti hullunkuunvaiheessa. Kaikkein aktiivisin, kasvuun tuuppaavin kuunvaihe tuhraantuu siis solmuparin huojuntaan, jos tämä näin voimakkaasti tosiaan ajassa näkyy. Tuskin tätä tosissaan otetaan? Ajatellaanko me oikeasti että Kuun kulkemisilla olisi merkitystä ajan hengen tiedostamisessa? Tulipas isoja kysymyksiä.

Kasvun aika, ja kasvukipujen potemisen aika. Kuu ottaa näkyvyyttä, ja ravussa annetaan kuulua miltä tuntuu, mikä on mun oma juttuni, mitä itse tahdon. Täytyy olla omakohtainen, pitää kiinni omista mielipiteistä ja tarpeista, mennä oman fiiliksen mukaan. On kuunneltava sisäistä ääntä, että tietäisi suuntansa. Ei kenenkään toisen määräilyjä, ei hyvien tapojen mukaisesti toisia miellyttäen, ei yhteistä hyvää ajatellen. Mutta vaikka tämä näyttää siltä, että vain oma kasvu kiinnostaa, löytyy aina monenlaisia vaikuttimia sille mitä tässä kuunkierrossa lähdettiin tavoittelemaan. Eivät ne välttämättä ole ollenkaan itsekkäitä syitä.

Ravun Kuu on sisäisesti heilahtelevin ja vellovin, ja Kuun omana merkkinä siinä on Kuulle leimallinen hulluus mukana. Ja koska ollaan Kuun kannalta yhdessä kaikkein aktiivisimmista kohdista, ei olisi yllätys jos hulluus hiukan pirskahtelisi olemuksessa pintaankin. Ravun Kuu ei ole mestari peittämään sisäistä hulluutta vaan on ennemmin kaiken näyttävä peili. Kuun vetovoima ei tähän aikaan ole suurimmillaan, mutta ehkä merkki tarjoaa meille riittävästi vaihtelevaa tunneilmastoa että hulluuden ainekset ovat koossa.

Ajanjakso torstain aamusta viikonlopun päätökseen on nyt Hullun Kuun mielestä tämän kuunkierroksen ratkaisuhetki. Näinä päivinä tehdään valinta ja päätös. Muistakaa tämä myöhemmin kun hermoilette hullussakuussa, kärvennytte täydessäkuussa, kurkotatte kuuhun siemenkuussa, analysoitte laskukuun kohdalla ja kierrätte kehän kasaan balsamisessa kohdassa.

En saa otetta,
en tiedä mihin,
mutta se ei lakkaa vaivaamasta;
mietin kuinka sammakko kuvastuu veteen
hetkeä ennen renkaita
ja kuinka aallot saapuvat kaukaa saarienkin takaa
ilmoittaen laivasta
vasta kun se on jo kauan sitten mennyt.

Utopiasta vastuuseen

Tämän ei kai pitäisikään tuntua kivalta, vaan vetää vakavaksi. Kuu vähenee puolenkuun paalussa illalla vähän kuuden jälkeen, ja puolikkaasta hävitään aina pienemmäksi kohti syklin lopetusta. Kuun näkyvyydessä koetaan iso muutos ja ne solmutkin taas käännähtävät väärään suuntaan, nurinperin. Laskevan puolenkuun aika on Kuun syklissä tilintekoa ja linjanvalintaa, analyysiä siitä täyttyikö aloituksen tavoite, ja mitä vielä voidaan tehdä. Nyt kun Kuun vaiheissa kuljetaan paljolti perusasetelmassa, tulee uusi vaihe eteen niin kuin pitääkin, kauriissa. Eikä tämä herätä hurraa-huutoja vaan enempi huokauksia.

Syklin alku lähti liikkeelle kalojen lumosta ja mielikuvituksesta, ja tästä utopiasta on kannettava vastuu. Hymyn hyytymistä odotellessa. On aika kipsahtaa polvilleen. Jos projekti meni poskelleen, täytyy se tunnustaa, ja tämä on noloa. Meillä ei saa epäonnistua. Tai jos utopia onkin noussut lentoonsa, jos kalojen vaatimattomuus resonoi sittenkin, jotenkin kummassa kauriin kanssa, on tässä vaiheessa mahdollisuus vakiinnuttaa alun ideat. Ehkä ottaa siitä kunnia, palkkio ja meriitit.

Tämä Kuun sykli on pimennyksineen yksi vaikeimmista ja vaativimmista. Siksi on oikein hyvä, että tähän saumaan saadaan kauriin Kuu joka ei työtä pelkää. Nyt on Kuu mikä hallitsee.

Vastuun kantaminen ei ole nykypäivinä mitenkään IN. Hyvin suuri osa odottaa, että joku toinen tekee sen. Kun se ei ole kivaa, vaan tuntuu tylsältä ja vaativalta ja usein aikaavievältä eikä ainakaan helpolta. Muut asiat ovat tärkeämpiä, eikä vastuusta taida saada kunnon palkkiotakaan. Mikä on lopulta syynä tähän pakoiluun ja väistämiseen? Tottumattomuusko. Ei ole ollut maan tapana ilmoittautua, ennemmin pidetään vähän hölmöinä niitä jotka vastuullisiin asemiin pyrkivät. Vastuullisuus erottaa muusta porukasta ja yksinjääminen leimaa.

Vähenevän puolenkuun kohdalla kauriissa jokainen saa vastaansa oman elämänsä kysymykset, päästään arvioimaan ja tällä perusteella valitsemaan. Vaikka kauris on paras mahdollinen merkki tällä kohdalla, saattaa Kuunsolmujen liike kannustaa käyttämään yhä harkintaa. Kuu kääntää solmut oikeaan suuntaansa vasta alasolmun ylityksessä ja silloin ollaan jo pitkällä vanhan Kuun ajassa. Tämä puolikas menee ehkä ohi. Mutta sekin on päätös jos passaa.

Kuuhulluus on kovin harvinaista tällaiseen järkevään aikaan. Jos joku havaitsee poikkeuksellisia hulluuden merkkejä, raportoikaa oitis. Jos joku hulluileekin, sellainen on niin erakko, ettei ole kanssaihmisiä todistamassa.

Jos tämä on tienhaara
niin mihin nyt
vai onko tämä leiripaikka
tehdä nuotio yksin
En pysähtyisi vielä
on valoisaa
ja ehkä yli suon
vie pitkospuu

Äänettömästi kirkuen

Illan puolikas Kuu tulee kaksosissa. Kasvavalla puolella, siirtymässä valaisemaan isommin öitä kun mennään kohti kesäaikaa ja uutta astrologista vuotta. Muutoksen ja vaihtumisen teema on ajassa eniten esillä, vähän kuin käveltäisi tivolin edestakaisin liikkuvilla lattialankuilla, ihan vakaana on vaikea pysyä. Kun Kuu siirtyy kasvavan puolenkuun aikaan, ei astrotaivaalla ole ainuttakaan planeettaa kiinteissä merkeissä. Mistä pitää kiinni? Ainoa mikä pysyy, on muutos.

Arjen tasolla muutoksen ei tarvitse aina olla järisyttävää eikä katastrofaalista. Kaksosissa merkki vihjaa tiedon ja tiedostamisen kautta syntyvästä toisenlaisuudesta. Ei se aina ole yksilön tasolla tapahtumallista. Jotakin on ilmassa mikä kannustaa älyämään, mutta oivallus ja siihen reagointi on tehtävä itse. On ihan turha tuijottaa taivaalle kuunpuolikasta ja luulla, että se noin vaan annetaan.

Vielä vähän taaksepäin. Blogissa päädyttiin nyt jättämään sirppikuu väliin, se härässä saatu vakautuksen aika jota uudemmalla puolella Kuun sykliä juuri käytiin. Sirpistä on kirjoitettu kaikkein eniten, varmasti ihan vaan siksi että uudenkuun kohta sattuu nappaamaan kirjoittajalle eniten, ja nämä vaihdokset yleensä tuumitaan valmiiksi siellä edellisen vaiheen puolella. Kun kierto sai sävynsä kaloista, valittiinkin nyt se toinen vaihtoehto: puolenkuun vaiheessa kaksosissa ollaan vielä uskollisia alun muuttuvuudelle, mutta sen jälkeen kierto siirtyy noudattamaan kuin oinaasta lähtenyttä aloitusta.

Puolituksen hetki on koitos ja kynnys, valinnan kohta, missä Kuu on aktiivisimmillaan. Ollaanko edelleen kyselemässä sen varsinaisen suunnan perään – jos sirppikuun aikaan maadoittuminen unohtui – koska liikkeelle lähdettiin kalojen hämmentävästä moninaisuudesta. Eikä vaihtoehtojen kirjo kapene vielä kaksosissakaan. Kaksonen on kaloihin verrattuna täsmällisemmin eteenpäin pyrkivä merkki, sävyltään myönteinen, innostunut, utelias, ”huomaavainen” siinä merkityksessä että keksii jujun ja löytää pointin.

Ajan rakenne on Kuunsolmujen suhteen sellainen, että Kuun uusi vaihe kääntää solmujen suunnan pitkäksi aikaa väärin. Ihan varmasti näin pitikin käydä, ettemme vaan unohtaisi että olemme edelleen olennaisesti pimennysten välisessä ajassa. Tämä on kuin kapseli tai tyhjiö, jolloin normiarjessa eteneminen ei tunnu varsinaiselta tehtävältä. Pariviikkoinen on kuin retriitti, irrottautuminen arkipäivän puuhista, jolloin on hyvä hiljentyä kuulemaan mitä itsellä on sanottavana. Tai toisilla, tai maailmalla. Ylipäätään kuuleminen vaikuttaa paremmalta valinnalta kuin tiedottaminen tai jopa keskusteleminen. Koska Kuunsolmut nyt myös kehottavat harkintaan, otetaan vielä iisisti. Kyllä se ”uusi vuosi” vielä koittaa.

Arvioisin Kuun hulluusasteen kaksosten merkin kohdalla jäävän melko vähäiseksi, mutta Kuu voi kyllä hulluuntua tulevasta pimennyksestään, ylipäätään tästä ajasta pimennysten välissä. Vetovoima alkaa vähitellen raueta, eikä tulevasta kuutamosta tule painostavana mollottavaa. Kun aikaa sävyttää kaloista saatu kaleidoskooppimainen sekavuus, mikä tahansa hillitsevä ja vakauttava tekijä varmaan otetaan kirkuen vastaan. Tai siis kunnioittavasti hiljentyen, tietysti. Tai ehkä äänettömästi kirkuen kuin still-kuvassa.

Illalla uneen vaipumisen rajalla
kerron, selitän
– ja joku ymmärtää
Minäkö se vain olen
itseni ymmärtäjä?
Mutta sekin huojentaa

Kuun kantti

Vähenevän puolenkuun aikaan skorpionissa kysytään kestääkö kantti. Ilman muuta kestää, ollaan siitä satavarmoja. Heti maanantaina aamulla, puoli kuudelta. Skorpionissa ei ole epäilyksen häivää, ei epämääräisiä sävyjä, vain musta ja valkoinen, oikea ja väärä. Kuunkierrossa puolenkuun kohta on yhtä iso muodonmuutos Kuulle kuin uusi Kuu tai huipennuksen täysikuu. Transformaation merkissä skorpionissa tilan muutos on toivottu, ajallaan tuleva, väistämättömyys. Skorpionin sisäisyys sopii vaiheeseen ehdottoman täydellisesti, sillä vähenevän kuunpuoliskon kohdalla Kuu siirtyy näkymättömämmäksi, enemmän alitajuiseksi, vahvemmin sisäiseksi tekijäksi. Skorpioni symboloi nimenomaan tätä, pinnanalaisuutta.

Puolenkuun kynnysvaiheessa vaaditaan lujuutta, sillä tämä vaihe saattaa olla jopa se kaikkein vaativin Kuun kohtaamista muutoksista. Voisin silti kuvitella Kuun toivottavan sisäisemmän vaiheen aina tervetulleeksi, sillä jotenkin öinen Kuu tuntuu olevan enemmän omillaan näkymättömässä ja alitajuisuutta korostavassa pienemmän Kuun puoliskossa kiertoaan, kun näkyvyys ja kirkkaus on ennemmin varattu Auringolle. Lujuutta tässä ajassa kysyy päätös tai kynnys tai tilinteko, tässä kohdin vaiheen vaihtuessa edessä on linjanveto, minkä pitää olla tarkoin punnittu ja harkittu. Skorpioni on yksi eläinradan lujimmista merkeistä, ja nimenomaan henkinen kantti kestää. Vaikka merkki onkin Kuulle yksi vieraimmista, tässä nimenomaisessa vaiheessa skorpionin ehdottomuudesta on vain hyötyä.

Päätöstä näyttäisi vaativan se huojunta, missä ollaan tähän asti oltu (ne Kuunsolmut jotka etenivät). Kuun selkeä ja raamikas kulma kääntää solmuparin kuten kuuluukin. Taas mennään vahvasti – siihen suuntaan mikä sisimmässä koetaan oikeaksi. Aluksi kirjoitin tuohon että eteenpäin, mutta se ei ole välttämättömyys. Mennään sinne mikä oikeaksi koetaan, mikä tuntuu todelta, mihin veri vetää. Sisimmän tasolla korusanat eteenpäinmenosta ja kasvusta menettävät merkityksensä.

Tässä puolenkuun kohdassa on kuitenkin kaikki tekemisen eväät olemassa, jos siltä tuntuu että pitäisi tehdä siirtoja, laittaa asioita jo eteenpäin. Kuu on tavoittamassa hallitsijansa Marsin, ja siksi tällä kerralla vähenevän puolenkuun aikaan sisältyy tavallista enemmän tahtoa, toiminnallisuutta, aloitekykyä ja suoraviivaisuutta. Action-packed, ajassa on intensiivistä tekemisen tuntua. Ajan henki on tiivistä ja täyttä, ja tällainen voi myllertää sisimmän isompaankin muodonmuutokseen.

Onko tämä sisäinen voimakkuus kuuhulluutta? Ainakaan Kuun vetovoimaa ei käy syyttäminen, sillä Kuu kiertää nyt kauimmaisessa kohdassa Maahan nähden radallaan. Skorpionissa ei sallita heilahteluja, joten jos hulluus iskee, siellä ollaan totaalisesti, täysillä, seinähullusti. Ei lainkaan eteeristä ja vienoa, hämmentynyttä sekavuutta, vaan kirkuvaa, raivokasta, mieletöntä. Puoli on valittava hulluudessakin, ei voi olla vaan vähän, nyt ollaan ehdottomasti sitä mitä on valittu.

Tunturin alla puut kumartuvat
yhteen varjoon
pahaiseen rakoon painavat
taivas ja maa huoneeni
  Ikkunat vain
sisään katsomista varten
Yötäpäivää