Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Alkujen alku

aries_nmKuun oma uusivuosi oli eilen, kun syntyi Uusi Kuu oinaassa, tämän astrovuoden ensimmäinen kuunkierron alku. Oinaskuuta olen kutsunut vauvakuuksi; nupuillaan olevasta alkuideasta lähdetään innokkaasti liikkeelle. Taivasvoimat ovat tähän aikaan dynaamiset ja aloituksiin puskevat, ja Kuun kierron alku kytkeytyy ajan hermoon varsin voimakkaasti. Nyt on suorastaan valtava paine lähteä eteenpäin, vanha ei enää meitä pidättele.

Oinaassa syntyvä Uusi Kuu on uudenkuun ajan symboli. On tahtoa ja rohkeutta luoda uutta, synnyttää sellaista mitä ei olla ennen nähty. Aloitetaan tyhjästä, ja vaikka ollaan tyhjän päällä, tämä on riemumielin sellaisten asioiden lanseeraamista, joita itse halutaan tehdä. Suunnanvalinnan vapaus vie voiton menneestä.

Näitä Kuun syklejä olisi pitänyt alkaa tarkastella oinaan Uudesta Kuusta, tämä olisi ollut kaikkein luontevinta, mutta huomaan kuinka Hullulle Kuulle on enemmän luonteenomaista mennä vastavirtaan, tehdä just toisinpäin. Tästä alkava syklien kierto on ihan oma kokonaisuutensa, ja ehkä näistä tulevista ajoista paljastuu aivan omanlaisia hulluuden muotojaan, joita ei ole vielä ollut mahdollisuutta löytää tuon katsastetun, vajaan syklin kokonaisuuksista.

Oinas on tahtomerkki, eikä se oikeastaan ole kovin vastaanottavainen. Oma idea on etusijalla, eikä tässä vaiheessa vielä olla kovin avoimia vastavuoroisuuteen eikä toisten palautteeseen. Nämä opetukset ovat vasta tulossa, ja taitavat tulla tänä vuonna Kuulle aika voimallisesti, onhan kierron täysikuu vaa’assa pimennyksen aika.

aries_moonJos oma Kuu ei vastaa helposti oinaan uudenkuun intomielisyyttä ja uutuuden paloa, voivat ajan paineet aloittamiseen tuntua vaativilta. Itse olen jäävi tällaista kuvittelemaan, sillä täällä resonoidaan vahvasti oinaan aikaan. En tiedä mitenpäin silloin pitäisi olla, jos rohkeus ei tunnu nyt riittävän. Hulluus saattaa tässä ajassa tuntua jo siinä, että oma tahto tuntuu kohtaavan vastustusta. Oinaassa on aina taistelunsa, ja nyt ollaan sikäli omillaan, ettei Kuu saa erityisen ponnekasta taustatukea hallitsijaltaan, omien ongelmiensa kanssa vaa’assa perääntyvältä Marsilta. Asetelma on joko minä itse aloitan, tai että joudun aloittamaan yksin. Asenteen voi valita.

Pukea sanoiksi, riisua sanoista.
Kerin itseäni hitaasti auki, sananjalka.
Niin kuin kynäjalavaan
kevät vaihtaa sielun minuunkin.

Mainokset

Kaunis sielu

mustakuu_kalat1Vatvotaan ihan koko päivä ensi yön Mustan Kuun yötä. Missä Aurinko teidän lakeuksillanne horisonttiin painuukin, siitä alkaa tämän kierron ”syöveriaika”, esimerkiksi Helsingissä pikkuista vaille iltaseitsemältä. On kovin sopivaa, että tätä maallisen vaelluksen tuskan ja sisimmän henkeen käpertymisen aikaa saadaan vastaanottaa Kuun kulkiessa kaloissa. Viimeinen merkki, viimeisen syklin viimeinen yö.

Kalat on pelastuksen merkki, ja siinä on meidän oljenkortemme. Ei ole mitään syytä pelätä tätä, että Kuu osoittaa meille ajan, jolloin on hyvä kurkata syvälle sieluun. Kaloissa pystytään hyväksymään mitä ikinä sielusta paljastuukin. Totuuden ja tilanteen hyväksyntä on ainoa tie tervehtymiseen, jos sieltä jotakin todella mustaa löytyisi. Mutta tuskin löytyy yllätyksiä enää tässä vaiheessa vuotta, kalat on kaiken jo nähnyt.

Kalat on ”tasokas” merkki, ja kyllähän tuo sarkastiselta kuulostaa. Kuun kulkiessa kaloissa mennään mielen tasolta toiselle, ja matkaaminen on rikasta jos sille antautuu. Eikä huolta, ettei pinnalle pääsisi takaisin. Kaloissa on aina mukana oma köytensä: kaksi kalaa on toisiinsa sidottuina. Jos toisaalla mennään oman mielen syvyyksiin, toinen kala menee automaattisesti toiseen suuntaan kohti pintaa ja tajuntaa. Kalat eivät koskaan ui samaan suuntaan.

Minun mielestäni Kuunkierron Mustan Kuun yön tulee ollakin kaloissa. Kalat symboloi kaikkea, ja siksi tällaisena yönä on tilaisuus nähdä koko sielu avoimena. Salaisuuksia ja piiloja ei ole. Minuus on kaikkein kokonaisin tällaisena hetkenä, nyt on paras mahdollinen aika ymmärtää omaa sieluaan. Onko kyseessä henkinen valaistuminen vai myötätuntoinen anteeksianto itselle, sen saa tietää matkan varrella.

mustakuu_kalatHeille jotka kokevat Mustan Kuun yöt voimakkaina ja antoisina, on tämä viimeisin yö rikas ja mahdollisuuksia täynnä. Oman sielun tuntemista voisi verrata aarrearkun kannen raottamiseen. Haluaisin valaa myös rohkeutta kaikkiin teihin, jotka pyristelette vielä Kuun osoittamia tunnelmia vastaan. Kalat viettävät lipevästi eikä pitävää otetta saa. Uskaltakaa uskoa ja luottaa kalojen hyvyyteen, antakaa virran viedä, sillä sielukas kokemus on kaunis.

Kevätyön hetki
tuhannen kultarahan arvoinen
kukkien raikas tuoksu
varjoisassa kuutamossa.
Tornihuoneesta suloisia säveliä
puutarhassa riippukeinu.
Yö on syvän syvä.

Suosiolla loppuun

aquarius_balsamicAletaan olla lopun tunnelmissa. Tämän astrovuoden vihonviimeisen kierron vihonviimeinen vaihe alkaa tänään torstaina päivällä noin puoli yhdeltä kun Kuu tulee vesimiehen viimeiselle kolmannekselle ja puolineliöön Auringon suhteen. Vaikka Aurinko on jo aloittanut uuden vuosittaisen syklinsä, Kuu laahaa menneessä perässä. Ihan just niin kuin pitääkin.

Aikaisemmissa kuunvaiheiden katsauksissa olen tämän syklin osalta useaan otteeseen viitannut siihen, että vaihe ns. vaihtuu ajallaan. Niin tapahtuu nytkin, sillä kuunvaiheiden perusasetelmassa balsamiseen vanhan Kuun vaiheeseen pitäisi siirtyä vesimiehen hengessä. Nyt näin tehdään jopa kohdillaan sen merkissä.

Voi tuntua oudolta ajatus, että viimeinen syklin päättämisen vaihe olisi vesimiesmäinen, kun merkki mielletään futuristiseksi. Ennen kuin tuomitaan mitään vääräksi ja toimimattomaksi, on parempi tutkia ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin, mitä oikein tarkoittaa vesimiehen vanha Kuu. Huomaan vesimiehen kahdellakin tasolla erittäin sopivaksi päätösvaiheeseen. Vanhassa Kuussa aletaan luoda pohjaa tulevalle uudelle kierrokselle, ja mikäpä siihen istuisi paremmin kuin katseen suuntaus tulevaisuuteen.

aqua_balsToisen tason kohdalta löytyy auttavia ja jopa pelastavia teemoja. Kuu yhdistetään tunteisiin, ja aika usein vanhankuun aika käsitetään syvällä vellomiseksi, jotenkin toivottomaksi. Vesimieskuun viesti on, että luopumisen ja päätöksen ajan ei tarvitse olla raastava ja satuttava (vaikka se toki tällaiseksi saattaa tulla joissakin Kuun kulkemissa merkeissä). Vesimiehessä omat tunnetilat asetetaan vähän kauemmas, käsivarrenmitan päähän, jotta ilmiöön saataisi perspektiiviä. Ulkokohtaista ja kylmää toisten mielestä, mutta käytännön tasolla saattaa olla hyvinkin järkevää tehdä näin. Tällaisen vanhan Kuun aikaan tehtävä on jo laajempi kuin pelkkä oman navan ympärillä pyöriminen, sillä vesimies on humaani, yhteisöllinen ja jopa globaali. Kun ajatellaan koko vuoden mitalta aikaisempia Kuun kierroksia, viimeisessä syklissä tuodaan synteesiin jo laajoja kokonaisuuksia, joista omat tunteet on syytä pitää vähän kauempana. On aika kypsyä ja oppia ajattelemaan pikkuisen etäämmälle. Kypsymiseen nyt erityisesti painostaa Kuun kulma hallitsijaansa Saturnukseen.

Merkkinä vesimiehen tehtävä on virtaavalla vedellä puhdistaa. Vanhassa Kuussa tarvitaan mielen puhdistumista vanhasta, käydystä, menneestä, koko aikaisemmasta syklistä. Miksei sitä tunnekuonaakin voisi koettaa samalla hiukan huljuttaa, mutta pääasiassa nyt pitäisi keskittyä kaikkein isoimpiin kokonaisuuksiin mitä ikinä hahmottaakaan. Päättäminen on tällä kertaa symbolista kasvojenpesua, raikkauden löytämistä tulevan pohjaksi.

Vanhankuun aika tuntuu nyt yllättävän valoisalta. Toinen jalka on jo kynnyksen yli astumassa uuteen.

Tein matkaa kajakillani
ja menin maihin
Osuin lumikinokselle
joka juuri oli alkanut sulaa
Ja minä tiesin
että oli kevät:
me olimme selviytyneet talven yli!
Ja minä pelkäsin
että olisin liian heikko
liian heikko
kestämään tuota kaikkea kauneutta

Standardin mukaan

kauris_halfmViime yönä saatiin kuunvaiheeksi laskevan puolikuun aika, kun Kuu siirtyi kauriin merkin alkuun ja antoi neliön innokkaaseen oinas-Aurinkoon aamuyöstä vähän ennen neljää. Myös tämä kuunvaiheen merkki on kuin laskevan puolikuun standardi, sillä sen henki on kaurismainen. Nyt korostuu ajassa vastuullisuus ja kypsät, pohditut ratkaisut.

Tämänkertainen kuunvaihe on kuin tehty akanoiden siivoamiseen jyvistä. Pitää tiivistää ja saada oleellisin, tuottavin ja hyödyllisin esille. Vähenevässä puolikuussa ideana on kohdata vaatimus tai haaste, jonka selvittämiseksi minuus ja oma ego täytyy asettaa syrjään yleisen tarpeen ja yhteishyvän tieltä. Omien arvojen uhraaminen ei kuitenkaan mielestäni ole oikea tie ratkaisuun, vaan ennemmin pitäisi ryhtyä työhön, jonka saavutuksista kaikki saisivat etua.

Tavoitteellisuus on kova sana tulevina päivinä. Kuinka korkealle riman voi ylipäätään nostaa? Huippulukemat selviävät tällaisena kautena, kun vaiheen ja Kuun kulkeman merkin kesken ei ole vähäisintäkään ristiriitaa. Oma Kuu lienee ainoa kohta tässä yhtälössä, mikä voi lyödä klappia.

Puolikuun aika ei tunnu riemujuhlalta, vaan vakavahenkiseltä ja vaativalta. On varmaan parasta, ettei liikaa keskity ankeuden ahdistaviin raameihin, ei mihinkään vatvomiseen, vaan todella koettaisi nyt parhaansa. Toista näin osuvaa tilaisuutta ei vähään aikaan tule.

kauris_halfPuolikuu on aina se kohta, missä Kuunsolmujen tarkoitusta osoittava kärki pysähtyy hetkeksi. Saattaisi olla luontevampaa, jos tämä Kuun ja Auringon välinen kulma vaihtaisi solmun suunnan eteneväksi, mutta nyt käy toisinpäin, eli kulmasta saadaan normaalivaihde takaisin. Laskevan puolikuun luonne on harkitseva ja pohtiva, mutta samaan aikaan Kuunsolmun suunta painostaa tekemään asioille jotakin. Joudumme ehkä kovan työn eteen jo siinä, että saisimme tarvitsemamme ajan harkintaan. Paine oikeiden päätösten tekemiseen on suuri. Hulluttelulle ei jää minkäänlaista saumaa, sillä nyt pitäisi käyttäytyä kypsästi, aikuisesti ja vastuullisesti. Onnistuuko? Vakavissaan?

Luulet lepääväsi
ja kun heräät
olet entistä uupuneempi
minne matka? neljä suuntaa
ovat yhtä väärän näköisiä kaikki
lähellä tai etäällä
yhtä saavuttamattomissa
et ole eksynyt, kun et tule mistään
etkä ole menossa minnekään

Vahvasti mieltä

diss_soc_dra

Tänään ollaan niin täpinöissään Auringon menosta oinaaseen, että kuunvaiheen vaihtuminen ei varmaan voisi vähempää ketään kiinnostaa. Näin vaan käy, että Kuu ehtii skorpionissa siemenkuun aikaan jopa ennen kuin Aurinko pääsee räjähtävään uuteen alkuunsa. Kun skorpionissa mennään Kuun kanssa, on sille varmaan mieluista että suurin huomio kääntyy johonkin toisaalle. Skorpparissa ollaan salakavalia ja piilotellaan todellista agendaa.

Tuntuu peräti hämmentävältä, että siemenkuu on perimmäiseltä luonteeltaan skorpionihenkinen. Tähän vaihdokseen päästään silloin kun katsotaan teknisesti oinaasta lähtevää Kuun sykliä, vaikka nyt toki lähdettiin liikkeelle jo kaloista. Tarkoitan tällä ilmiötä, että kuunvaihe oikeassa ajassa karkaa ikään kuin kauemmaksi Auringon siirtyessä eteenpäin. Teknisessä perusvaihden katsannossa Aurinko pysyy mukamas kaiken aikaa paikoillaan siellä oinaan alussa, ja näinhän ei oikeasti tapahdu. Taivas elää, ja meidänkin täytyy elää eteenpäin kaiken aikaa. Vaikka välillä ei niin huvittaisi.

Siemenkuu on Kuunkierron laskupuolella tapahtuvan tiedonjakamisen ja laajemmalle levittäytymisen aikaa. Onko siksi niin, että tiedonvälityksen tulisi todella olla piilovaikuttamista, psykologista tunteiden sorkintaa ja käydä suljettujen ovien takana? Luulen että tuollaisessa näkemyksessä on vahvemmin pinnalla skorpionin merkkiin liitetyt negatiiviset piirteet, jotka ikävä kyllä ovat tämän merkin osalta sitkeästi enemmän esillä kuin skorpionin myönteiset puolet.

Käsitykseni on, että siemenkuunvaiheen skopionihenkisyyden salaisuus on sen psyykkisessä vahvuudessa. Tarvitsee olla varma asiastaan ja omata sisäistä vahvuutta sekä sitkeyttä, jotta asiansa saa jaettua maailmalle. Mielestäni skorpioni on henkisesti eläinradan vahvin merkki. Jos on jaettavaa, tulee pystyä olemaan sen takana lujasti ja vakuuttavasti, antaa vaikutelma että mitään muita vaihtoehtoja ei ole. Ei siis suostutellen, silkkihansikkain tai helppoheikkimäisesti myyden. Ei pinnallisesti karkkiväreillä houkutellen vaan syvältä sisimmästä herättäen.

diss_scoSiemenkuun vaiheen voi nähdä myös erittäin vaativana tehtävänä Kuulle. Voidaan ajatella siten, että onko jaettavalla ja levitettävällä ollenkaan merkitystä, jos se on vain iloista helppoa ympärilleen huiskimista. Työ täytyy tehdä perinpohjaisesti ja itselle rehellisesti. Kuulle skorpionin merkki on se kaikkein haastavin. Näin se vaan on, että jokin eläinradan alue merkityksineen ja teemoineen on kaikkein vähiten luonteva niin Kuulle kuin muissa merkeissä kullekin planeetalle. Raaste-haaste skorpionissa Kuu joutuu kaikkein lujimmalle, ja silloin vastassa on aina murtumisen vaara. Skorpioni ei murru helposti, mutta jos se tapahtuu tässä kuunvaiheessa, on siitä leikki kaukana. Kuuhulluuden kohdalla ei siis olla pikkuisen höpsähtäneitä vaan todella, todella syvästi, kokonaisesti hulluuden puolella.

Entä kun yöt ovat ajatuksia täynnä
päivät unia
mihin väliin mahtuvat teot
                             tähtöset? todellisuus

Fantastista

fullmoon_virgoKuuta ajatellessa pidetään täyttäkuuta huippuhetkenä. Onhan se komea ja ihmeellinen näky, etenkin silloin kun Kuu tuntuu olevan lähellä Maata. Kuulla on kuitenkin tarjottavana muunkinlaisia näkymiä, ja teknisesti ottaen täysikuu on vain yksi kierron vaihe. Täysikuu on näkyvyydessään Kuun kulminaatio, mutta kierto ei pääty tähän, ei tämä ole Grande Finale.

Nyt Kuu täyttyy neitsyen merkissä, eikä se ole kierrossaan Maata lähellä, joten kaiken-laiselta vaikutukseltaan tämä täysikuu saattaa olla astetta vaimeampi. Ehkä tämä toimii nyt eniten suhteessa jokaisen omaan karttaan.

Täydessäkuussa kohdataan vaatimus astua esille, esittäytyä ja kohdata toiset. Miten Kuu täyttää nämä vaateet neitsyessä? Tämänkertainen täydenkuun merkki on taustan ja avustamisen symboli. Eläinradan merkkien luonne vaihtuu usein ratkaisevasti todella erilaiseksi merkistä toiseen mentäessä, ja mielestäni siirtymä leijonasta neitsyeen on yksi isoimpia tunnelman muutoksia. Kohdevalosta taustalle, loistosta sivuun, juhlasta arkeen. Näyttää päivänselvältä (eli Auringon vinkkelistä katsottuna?) että neitsyessä Kuu ei ole luontevimmillaan täytenä.

nervousNeitsyessä Kuu on yksityiskohdista huolehtiva sihteeri, ei huomion keräävä johtaja. Kuu voi kaihtaa suuren huomion keskipisteeksi astumista. Ammatillisissa yhteyksissä tämä sujuu kaikkein parhaiten, mutta jos pitäisi esittää, ilmaista, heittäytyä tulkitsemaan, Kuun valtaa ramppikuume. On aivan kuin aikaisemmasta hullunkuun-vaiheesta olisi jäänyt hermostuneisuus päälle. On vaikea heittäytyä juhlintaan jos pienet detaljit huolestuttavat.

Nyt Kuun rasitteena on tuen puute. Astrologisesti sen hallitsijan Merkuriuksen antama tuki tylyä kuin atk-tuen analyysi tietoteknisestä viasta, että vika on aina tuolin ja näppiksen välissä. Kierron lähtökohta oli utopistinen, kaloissa taivaanrantaan maalattu, ja Kuu joutuu pingottamaan kireälle jos koettaa saavuttaa pari viikkoa sitten luodut ideat. Kuun hengen turmiona on pyrkimys täydellisyyteen, ja täyttä vaihekin vaatii. Kun lähtökohta on epärealistinen, ei tulos voi olla olla kuin hermokimppu.

fmoon_virgo_narrowPaitsi, neitsyen merkki yllättää pätevyydellään ihan joka kerta. Koska se on vaatimaton, sen osaaminen sivuutetaan liian usein vähätellen. Kokemukseni mukaan neitsyt osaa ja tietää. Kun liikkeelle lähdettiin satumaasta, fantasia pidetään mukana, mutta täysikuu antaa puitteet saada unelmat toimiviksi, rullaaviksi, käytännöllisiksi. Mitä enemmän nyt tiedetään ja tiedostetaan, sitä enemmän saadaan jakoon seuraavassa siemenkuun ajassa.

Kuu kirkas, miksi
loistat niin että minun
on pakko muistaa
kaikki minkä koetan
unohtaa jos suinkin voin

Turha tulla silmille hyppimään

aleksander_the_greatTässä ei sitten ole minkäänvaltakunnan sordiinoa henk koht syistä. Eihän näissä koskaan ole. Tämän illan hullunkuun vaihe vaan sattuu niin somasti oman hulluiluvaiheen kanssa, joten saatan olla jäävi arvioimaan merkityksiä ja kuuhulluuden astetta.

Leijonanmerkin alussa remmi kiristyy, Auringon kulkiessa toisen show-must-go-on merkin kalojen jälkipuoliskolla. Onko tämä pöllöilyä julkisilla estraadeilla? Sittenhän meillä on mille nauraa. Paitsi mielestäni leijonassa ollaan aika huonoja nauramaan itselleen. Tässä voisi olla ensimmäinen vaikea teema, arvostelun vastaanottaminen (omaltakin kohdalta laitettu väkänen ruutuun).

Leijona on omanarvontuntoinen ja pöyhkeä. Jos ei ole hyvää sanottavaa, on viisaampaa olla hiljaa, sillä parannusehdotukset johtaisivat vain veriseen loukkaantumiseen. Kuvainnollisesti. Leijonan teemaan kuuluu myös olla niin jalo, että se asettautuisi tuollaisten toisarvoisuuksien yläpuolelle. Tehdäänpä vaihtokauppa, näyttäkää minulle tämä jalo leijona (yleistasolla, ei mikään Aurinko-sellainen) niin etsin teille Aurinko-kalan, jossa ei ole tippaakaan hulluutta.

Hullunkuunvaiheessa sopii pingottaa ja venyä viimeisilleen, mutta nähdäkseni leijonan merkin myötä tuollainen raskas työ on liian rahvaanomaista. Leijona nimittäin kääntää herkästi ylimielisen laiskotteluvaiheen päälle silloin jos ei ole ihan sataprosenttia varma, että pingotus tuo Nobelin tai muuta mahtavaa tavoittelemisen arvoista (pelkkä täysikuu neitsyessä ei ollenkaan riitä nyt). Hommat on parasta delegoida alamaisille.

cat_moonVähän synkältä siis näyttää, saadaanko näissä tunnelmissa mitään valmista. On kai turha ehdottaa kompromissia, ettei kenenkään tarvitsisi tukkaansa riipiä – siis että leijonan kampaus säilyisi upeana – että ei ollenkaan pingotettaisi hullunkuunajan alkupuolen leijona-Kuun aikaan, vaan vasta perjantaina siinä työajan ulkopuolella kun Kuu siirtyy neitsyeen. Että olisi viikonloppuna sitten aikaa riehua, puunata, viilata ja kiillottaa. Ehkä kauppoja ei tule.

Tottakai tämänkertaisessa hullunkuunvaiheessa on omanlainen hulluutensa. Tehän tiedättekin jo? Suuruudenhulluus! Se kaikkein kipeimmin oman egon suureksi ja mahtavaksi kuvitteleminen, mikä on aina noloa. Lunttasin wikipediasta, että tämä luokitellaan psykoosin oireeksi. Ollaan kaikki vähän Aleksanteri Suuria loppuviikon ajan. Tosi ylpeitä itsestämme.

Olisin voinut – ylpeyteni on vuoren korkuinen,
eikä yksi ukkospilvi tai pirujen huutelu
sitä hetkauta – yksinkertaisesti,
arvokkaasti kääntää selkäni, ellen
                             olisi sattunut näkemään
(aurinko ei ollut moisesta häväistyksestä moksiskaan!)
irstaassa demoniparvessa
sydämeni kuningatarta.
Outo palo silmissään
hän nauroi pirujen kanssa murheilleni
ja vieläpä
vähän väliä
riettaasti heitä kosketteli