Ajan siemeniä

Varovaisesti kaikille

Isojako

Mitäs laitatte jakoon kun Kuu aloittaa vaiheissaan siemenkuun levittämisen jakson lauantaina aamupäivällä? Jousimiehessä jaetaan isosti, mutta ennemmin painavaa asiaa kuin useita pikkujuttuja. Ja vaikka jouskari on humoristinen ja rento, loppujen lopuksi ollaan kauhean tosissaan. Kyse on niin valtavista, mullistavista seikoista, lopullisista ilosanomista, että jakoon vaan!

Siemenkuun perusidea on skorpionimainen, mutta kyllä jousimiehen reippaus tuo mahtavaa vaihtelua. Jos ei sielujaraatelevaan voimaan päästä, niin paljon hauskaa voidaan yhdessä pitää. Kummallakin tyylillä on kannattajansa, ja aikansa. Ja nyt taivaan aika väittää, että on menestyksekkäämpää viedä sanomaa rennolla otteella isoihin porukoihin kuin pyrkiä syvältä transformoivaan intiimiin kosketukseen.

Jousimiehen Kuun ongelmia on lueteltu ennenkin, saarnaavuus ja suurisuisuus, olankohautus vähäpätöisiksi katsomilleen, tahdittomuus. Listaa voisi nillittää pitkään, mutta kaikessa ärsyttävyydessään jousimiehen Kuu on hellyttävä innossaan, idealistisuudessaan anteeksiannettava. Jousimiestä ei tavallisesti mielletä hyväuskoiseksi, mutta kun sillä on niin kova usko toisten hyvyyteen, joudutaan joskus pettymään. Joviaalissa myönteisyydessään jousimiehen Kuu menee eteenpäin, yrittää jotakin muuta, jos ei nappaa. Ei jäädä harmittelemaan eikä rypemään.

Siemenkuussa annetaan sitä mitä osataan, ja jousimies saattaa luvata sellaistakin mitä ei ihan taida. Sanoma ja tieto pyritään levittämään niin laajalle kuin ikinä irtoaa. Kuinkahan monta lopullisen tiedon ja aukottoman teorian jakajaa kohtaammekaan. Tylsää ja ankeaa tämä ei ainakaan ole.

Entäpä kuuhulluus tämän siemenkuunvaiheen aikaan? Kuu on radallaan niin kaukana kuin olla voi, joten vetovoimasta emme saa revittyä mitään. Vaiheen vaihtuessa Kuu on harmillisen vähän kontaktissa mihinkään taivaan tekijöihin, mutta idealismiin ratkaisua hakeva kulma Neptunukselle on syntymässä: se voi tarjota jotakin maankamaralta irrottavaa, niin ettei nähdä todellisuutta, joten hulluahan sellaisen täytyy olla. Taidanpa heittäytyä.

Hullun Kuun vinkki siemenkuunajalle on, että iloitkaa ja riemuitkaa nämä päivät. Laskeva puolikas kolahduttaa polvilumpiot säröille ensi keskiviikkona.

Kaikissa asioissa on osa kaikkeutta,
paitsi mielessä; ja on asioita joissa on myös mieli.

Eväiden jakoa

Siemenkuussa aletaan olla. Tottapuhuakseni täytyi oikein miettiä, mikä kuunvaihe seuraavaksi tulee, ilmeisesti niin vähän neitsyen täydenkuunaika jätti jälkeä. Siemenkuunvaiheeseen tullaan torstaina iltapäivällä vähän kolmen jälkeen, skorpionin merkin alkupuolella. Jos mainitaankin, ettei Kuu oikein viihtyisi skorpionin merkissä, niin tässä kuunvaiheessa sillä ei ole juuri merkitystä. Siemenkuu on skorpionimainen, eli jos tämä merkki jossakin kohtaa kiertoa täytyy aina katsoa, niin parhaiten juuri tässä vaiheessa.

Kuun hallitsijoihin tulee harvemmin viitattua, mutta kyllä tämä taustavaikutus täytyisi joka kerta ottaa huomioon. Hallitsijasta tulee se perusta, saako Kuu paljoa mitään aikaan merkissään. Nyt hallitsija on osoittelevasti mukana, sillä Mars on vastapäisellä puoliskolla härässä. Kuulla ja Marsilla synkkaa itseasiassa ihmeen hyvin nyt yhteen, vaikka kumpikaan ei oikein mukavuusalueellaan olekaan (Marsin kulkema härän merkki on Kuulle ylennys). Jos tilanne ei kaunein mahdollinen olekaan, tästä selvitään yhdessä. Vahvaa apua on tarjolla. Tai jos ei ihan supervahvaa, niin hyväntahtoista ainakin.

Jakamista ja jatkumon varmistamista tämä siemenkuunaika on. Kerrotaan eteenpäin, annetaan toisille, tiedotetaan ja selitetään. Ja miksi? Siksi että emme ole vain omassa kuplassa – kaloista alkaneessa kierrossa tämä täytyy erikseen tiedostaa. Jatkuvuus turvaa itseäkin lopulta. Voimme luoda jotakin upeaa ja mullistavaa, mutta jos se ei missään näy, jos kukaan ei käytä sitä, ei tällä ole kaksista merkitystä. Katse suunnataan siis kauemmaksi itsestä, ja siitä lähellä olevasta toisestakin, enemmän maailmalle jo.

Millaiset tyylipisteet skorpionin Kuulle antaisimme? Ota tai jätä -tyyliä, ehdottomuutta, ja vaatimusta kokonaan antautumisesta, intensiteetin täysinäisyydestä. Se mitä tehdään, on kotoisin sielujen syvyyksistä, ja siksi se on aitoa ja koskettavaa. Välinpitämättömyyttä ei ole, on vain joko-tai, mukana tai ulkona. Tyyli saattaa kysyä jaksamista, mutta jos motivaatio on kunnossa, tulee tämä luonnostaan. Uskallammeko antaa eteenpäin, kysymys on ihan toissijainen, silloin kun tiedämme että on pakko.

Skorpioniin liittyy lopettamista, eliminointia, tuhoamista, maatumista, häviämistä. Tämän siemenkuun aikaan tehtävämme on sanoa hyvästit kuluneelle astrovuodelle. Uusi kierto alkaa ihan siemenkuun viimemetreillä, mutta tässä sävyssä kuitenkin. Jaetaanko yhteenvetoa kaikesta kuluneesta, opitusta, ymmärretystä? Ja varmistetaan, että uusi kierto tulee, ja meillä on eväitä sitä varten.

onko kaikki hyvin?
lasipalloihin sataa vihreä lumi
ja prinsessat suutelee sammakoita

Kahden kauppoja

Olemme keskellä pimeintä aikaa, kun näin laskevan Kuun puoliskolla tullaan siemenkuun jaksoon. Kuu lähtee pienenemään täydenkuun jälkeen ja suunnataan kohti seuraavaa pimennystä, Auringonpimennystä mikä on samalla uuden Kuun syntymä. Pimeyden voisi ajanjaksona ymmärtää sisäiseksi ajaksi, eikä tässä ole mitään luonnotonta tai pelottavaa.

Kuunvaihe vaihtuu siemenkuuksi illalla kahdeksan aikoihin ja vaa’an merkissä. Vaaka on kahdenvälisen kontaktin merkki, ja henkilökohtaisen kohtaamisen teema korostuu erityisesti Kuun vaiheessa, koska Venus ja Mars ovat eläinradan vastakkaisella puolella. Kaikki elementit ovat siis koossa, vaa’an merkki, Venus ja oppositiokulma. Toivottavasti kaikki sulassa sovussa näin ystävänpäivän muikeissa tunnelmissa.

Siemenkuussa toki tavoitellaan toisia ihmisiä, mutta yleensä laajemmalla otannalla kuin näin henkilökohtaisesti, kuin mihin taivaan asetelma tällä kierroksella viittaa. Siemenkuu on korostetusti antamisen aikaa, eikä välttämättä täysin pyyteettömästi ihokasta yltä vaan pohjimmiltaan ideologisista lähtökohdista. Koetetaan varmistaa, että se juttu mikä on, mitä osataan ja tiedetään, jatkuu ja leviää. Nyt Kuun ollessa vaa’assa täytyy osata kohdata toinen ihminen vertaisena ja yksilönä. Juttua ei viskota massoille summittaisesti vaan tarjoillaan juuri sinulle. Jos kosketuksen kattavuuden määrässä vähän hävitään tällä tyylillä, voi sen vaikutus ja voima olla sitäkin tehokkaampi. Niin monta kertaa eri yhteyksissä on saatu huomata, että yleisesti paasaaminen ei paljoa auta, vaan paras tulos syntyy kohtaamalla kasvotusten, vetoamalla ja pyytämällä. Jos jaettavaa nyt on, kannattaa oikeasti kohdata toinen ihminen.

Koska tämä kuunkierros on pimennyksien vuoksi poikkeuksellinen, on mahdollista että levittämisen ja tiedottamisen tehtävätkin nivoutuvat tärkeisiin asioihin. Kun Kuun asetelma on oikeastaan poikkeuksellisen suopea ja sopiva vaiheeseen nähden, voidaan tätä pitää enteellisesti hyvänä merkkinä; siemenkuunvaihe tuntuu hyvältä mahdollisuudelta.

Oletetaan että tämä Kuunpimennyksen jälkimaininki on seesteistä aikaa, ja balanssi on jälleen löytynyt. Jos pimennyksen aika oli piikki kuuhulluudessa, laskukuun myöhemmät vaiheet lupaavat jälleen muutamien päivien sisällä potentiaalisti hullumpia aikoja kuin tämä siemenkuun vaihe. Hienoa kun saadaan hetki huokaista, täällä pimennysten välisessä syvyydessä.

niin kuin lanka
läpäisee kynttilän
hymysi tuntuu
varpaissa asti
ja sytyn minne
tahansa kosketat.

En tee mitään

Siemenkuunaika päivittyy Hullunkuunajan blogiin näin myöhässä, koska ravun sävytteinen täydenkuunaika osoittautui monella tasolla sietämättömäksi ja kestämättömäksi. Palautumisaikaa tässä tarvitsisi, ja ehkä neitsyestä alkanut siemenkuunaika nyt toisi järkevyyttä ajanlaatuun. Maanantaita vasten yöllä hieman ennen kahta Kuu oli lähestymässä neitsyen merkin puoltaväliä ja oli aika mitata aikaa siemenkuun vaiheessa.

Kuinka nyt imeydymme maailmaan mukaan? Neitsyen Kuun alla solahtaminen pyritään tekemään paremmin, vaikka osoittelevasti kilpailumielisestä asenteesta ei olekaan kyse. Neitsyt pätee, mutta sen on hyvin vaikea ottaa itselleen kuuluvaa kunniaa vastaan. Mieluummin toimitaan vähän kuin sivusta, keulakuvan takaa järjestetään asiat kohdilleen. Ehkä jakamisen taito sujuu näinkin. Vaatimattomasti tarjottu voi olla miellyttävämpää ottaa vastaan, ihan kuin ei jäisi niin kiitollisuudenvelkaan antajalle.

Neitsyen kanssa on ominaista, että keskitytään yksityiskohtaan ja kokonaisnäkemyksen hahmottaminen saattaa jäädä tekemättä tai sisäistämättä. Nämä muuttuvat merkit yleensäkin, kaksonen, jouskari, neitsyt ja kalat, ovat jänniä arvottamisen kanssa. Kaksosilta ja kaloilta tuntuu menevän läpi ihan kaikki, mitäpä näitä moralisoimaan eiks niin, neitsyt on kriittinen ja jouskari ylenmäärin tuomitseva. Koska olen tänään pahalla päällä (hei – maanantai aamu!), heitän, onko arvottaminen lopulta neitsyellä ja jousimiehelläkään niin kohdillaan. Neitsyt saattaa arvottaa lisäosan versiota 2.2.1.1 ja jousimies ihan mitä itse uskoo. No, tämä vuodatus vaan ihan osoitukseksi, että näin neitsyen Kuun aikaan on yritystä olla kriittinen.

Vaikka neitsyen Kuu on ihan super hermoilussa, kyllä tämä hyvin menee. Te katsotte tarkkaan mitä laitatte eteenpäin, arvioitte kenelle ojennetaan, kaikki tapahtuu asianmukaisesti ja ammatillisesti. Solmun kulkuja jos katsomme, ei olisi haitaksi jos oltaisi vaatimattomiakin tiedottamisen ja avautumisen suhteen. Neitsyessä kun kulkee tuo yläsolmu vielä jonkin aikaa, ja Kuu sen juuri ylitti kääntäen taas solmut päinvastoin kulkusuuntaansa, huojahtamaan kritiikin ja arvioinnin puolelle. Nostaakohan neitsyen Kuu metelin, jos ehdotan, että jättäisimme enimmäkseen väliin tämän kierroksen siemenkuunvaiheen?

Poissaoloni
on vain optista harhaa.
Kaiken lomassa
tikitän tiheä ja
hätääntynyt sekunti.

Egojen sulautumia

Integraatio kuulostaa hienolta, ja kun Kuu leijonassa saavuttaa siemenkuun vaiheen, hienoa pitää ollakin. Kaksosen kirkas, ja monia asioita päivänvaloon paljastanut täysikuu toi Kuun ajan laskupuolelleen, vähenemään valossaan kohti seuraavaa kiertoa. Vielä kuitenkin ollaan Kuun kirkkaammalla ja isommalla puolella, ja mikä se paremmin sopisi leijonan merkille. Siemenkuu on vähenevää aikaa, mutta näkyvää, sisältää siksi mielenkiintoisen ristiriitaisuuden.

Ajan haaste on sulautua, tulla osaksi isoa kokonaisuutta. Leijonassa peliin laitetaan minuus, oma ego, luovuus, eli tavallaan asioita jotka ennemmin erottavat joukosta kuin saisivat hukkumaan massaan. Ihmiskunnassa, karkeasti ottaen, yksilöillä kuitenkin on keskenään aina jotakin yleisinhimillistä samuutta. Vaikka oman viestin sulauttamisen keinot olisivat leijonassa jokaisen oman minuuden ilmentymiä, eivät ne ehkä tarpeeksi isolla mittakaavalla katsottuna eroa toisistaan liiaksi. Ja muistatte varmaan meidän olevan jousimiehen kierrossa, missä horisontti on kaukana ja skaala on valtaisa.

Leijonassa kulkeva Kuu on kärjistetymmin Auringon heijastus kuin muissa eläinradan merkeissä. Jousimiehen Aurinko on edelleen se, jonka huomasta Kuu tekee työtään, tekee toiset tietoisiksi ja pyrkii sisäistyttämään sanomaansa. Leijonan Kuuta ei voi jättää huomiotta, se vaatii noteeraamisen, vaikka häikäisemällä, vetoamalla auktoriteettiinsa, sokaisemalla rakkaudellaan jos kaikki aseet ovat sallittuja.

Teknisesti siemenkuun vaihe vaikuttaa rauhalliselta, vaikka toki taivaalla on kaikenlaista meneillään sen kuluessa. Leijonan Kuulla on mahtinsa ja mahdollisuutensa ihmisiin nähden, sillä vaiheen alkaessa Kuu on vastapäätä Venusta. Jos tätä tarjottimella ojennettua reittiä toisten luo ei osaa pedata itselleen, silloin saa omaa egoaan varmaan syyttää.

Ennen kuin tullaan taas puolenkuun kulminaatiokohtaan, aloitetaan lasku pimeämmälle Kuun puolelle, Kuu kohtaa Kuunsolmulinjan. Neitsyen yläsolmun ylitys pysäyttää Kuun ja kääntää sen arvioimaan uudelleen, pohtimaan suuntaa kyseenalaisemmin. Leijonasta alkaneessa vaiheessa olisi helpompaa olla itsevarma, tämä ajan henki ei luontevasti myönnä epävarmuutta. Solmun ylitys tapahtuu maanantaina aikaisin aamulla, ja pysähtyneen Merkuriuksen hengessä, Merkuriuksen merkissä neitsyessä, käännetään ajatukset sisäänpäin. Tämä siis kaikille jakajille ja tiedottajille vinkiksi, että viikonlopun aikaan viesti voi tavoittaa paremmin. Solmu tulee palautumaan oikeansuuntaiseen kulkuunsa puolestakuusta keskiviikkona yöllä – maanantai ja tiistai epäillään.

Hullu Kuu on manannut ja tuominnut kuuhulluutta ajassa esiin kuunvaiheiden vaihtumisen arkisissa kriiseissä. Leijonan siemenkuunaika voisi olla tästä näkökulmasta arvotettuna melko vähän hullu. Ehkä kaksosen täysikuu oli piikki, ja tätä vaihetta seuraava puolenkuun aika nostaa vielä suuremman piikin kreisiydessä, joten levätään hullutteluissa hetki.

Ilmanalassa,
jossa ihosta ei ole sielun seiniksi
tähdet paistavat läpi.

Tarvitaanko siemenkuuta?

On tässä syksyn mittaan ollut sellaisia täydenkuunaikoja, että joka siemenkuunvaiheessa henkäisee hämmästyksestä, että vielä henki pihisee tai ei olla ihan tyystin pimahdettu. Meillä oli pimennystä, sitten muuten vaan ihan hirmuisen energinen kuutamo, ja viimeksi tämä superkuu (josta minä en nähnyt vilaustakaan, vasta eilen Kuu hetken näkyi taivaalla). Nyt saamme siemenkuunajan Kuun omassa ravun merkissä illalla vähän ennen yhdeksää.

Siemenkuu suuntautuu aktiivisesti kohti toisia, etsii yhteistyökumppaneita (ei siis parisuhdetta) ja tiimejä, ihmisjoukkoja, väkeä, verkostoja. On tarve jakaa, levittää ja tiedottaa. Se mitä itsellä on, halutaan antaa toistenkin käyttöön. Mutta onko siemenkuu ylevän epäitsekäs, vain yhteistä hyvää ajatteleva? Mielestäni perustaltaan ei ole, sillä on aina valinta mitä annetaan ja jaetaan. Jokin asia on niin tärkeä, että sen elinvoimaisuus ja jatkuvuus varmistetaan sillä, että se saa jatkajia, osaajia, ymmärtäjiä, seuraajia, uusia levittäjiä. Yleensä tällainen on ihmiskunnalle hyväksi, ajatellaan vaikka lukutaitoa. Siemenkuunajassa täytyy muistaa, että olemme kaikki myös vastaanottajan ja saajan roolissa, vaikka kuinka jakaisimme omaa juttuamme. Tällainen kuunvaihe on hyvä hetki huomioida, millaisista asioista vaikutumme, mitä otamme vastaan, onko se tarpeellista mitä saamme, ja miten informaatio vaikuttaa valintoihimme. Nykyään puhutaan paljon valemedioista, käsitteestä jollaista ei joitakin vuosia sitten ollut olemassakaan. Jotenkin ajastamme on tullut niin hektistä, ettei ole aikaa tarkistaa ja pohtia – älkää nyt kukaan loukkaantuko, mutta pidän tätä jollakin tavoin kaksosmaisena että haalitaan ihan hirveästi tiedonmurusia, mutta niiden arvottaminen jää pinnalliseksi. Lähdekritiikki ja terve järki ovat aika usein hukassa. Pidetään itsestään selvyytenä, että kaikki pitää tietää, nähdä ja kokea, mutta ehkä ei pysähdytä arvioimaan tarvitaanko kaikkea todella.

Hullu Kuu paasaa niin kuin siemenkuun aikaan pitääkin, ja nauravia naamoja. Joku terveesti kriittinen lukija on jo ehtinyt kysellä, mitä tekemistä ylläolevalla on siemenkuun tai ravun kanssa. Rapu on merkeistä se, mikä kertoo tarpeista. Siemenkuunajan rapu-Kuu on aivan mahtavan hyvä arvioimaan, mitä todella täytyy jakaa eteenpäin. Rapu tietää kaiken selviytymisestä (ja muistaa edellistenkin sukupolvien selviytymistarinat opetuksiksi..). Ravun Kuu osoittaa myös sen, tarvitaanko sitä mitä toiset ovat meille tyrkyttämässä. Ravun omakohtaisuus huolehtii siitä, että kuuntelemme itseämme, sisintämme, sitä herkintä kohtaa ulkokuoren alla. Katsotaan aidosti yksilöllisiin, henkilökohtaisiin tarpeisiin, eikä välitetä siitä mitä tässä ajassa kuuluisi tarvita, mitä naapurin Jonesit tarvitsevat, mitä media väittää että tarvitset. Päätetään ihan itse.

Tässä kuluvan pariviikkoisen ajassa ja erityisesti siemenkuun päivinä tulisi pysyä kaikin voimin hereillä ja tiedostaa. Tikut silmiin silleen symbolisesti. Tämä kuluva skorpioninkierto otti lähtövoimaa kulmasta Neptunukselle. Nyt piilevyyden ja alitajunnan, hämmennyksen ja kaaoksen planeetta pysähtyy ja on katsottavissa erityisen voimakkaaksi ajan laatua muokkaavaksi tekijäksi. Kun siemenkuun vaiheeseen päästään, on Kuu jälleen samassa kulmassa Neptunukselle. Alitajunnan, sisimmän asiat ovat niitä tekijöitä, jotka ohjaavat jakamista tämän siemenkuun aikaan. Aina näistä ei olla kovin hyvin selvillä itse. Saattaisi olla fiksua tiedostaa jakamisensa motiivit, ja olla selvillä siitä mitä jakaa. Muutenhan sitä voi vaikuttaa vaikka kuuhullulta.

Tuijottavat toisiaan
toisella puolella vaistojen voima
nopeat reaktiot
toisella kadonnut tieto
väsynyt mieli.

Jatkuu siemenillä

Astrologia on syklistä, ja kuunkierrot on loistava tapa havainnoida ajan kierteisyyttä. Vähän helpompaa kuin esimerkiksi Saturnuksen kolmen vuosikymmenen kiertoaika, tai ainakin päätelmiä pääsee sorvaamaan nopeammassa aikataulussa. Syklin kiertyminen umpeen on aina jonkinlainen kuolema, ja te pääsitte tätä todistamaan kun viikonloppuna esittelin blogin Auringonpaluun karttaa. Viimeisessä vaiheessa on aina lopetuksen ja päättämisen tunnelmaa, ja näkyihän se tuossa edellisessä päivityksessä aikansa hengen mukaisesti. Vastaavasta finaalifiiliksistä päästään nauttimaan Kuun kanssa jokaisen kierroksen päätteeksi, mutta koska näitä tulee vuoden mittaan useita, ne arkistuvat eivätkä tunnu niin vihonviimeisiltä. Nyt kun ollaan blogissa uudella kierroksella, tuntuu kuin olisi saanut uutta puhtia. Osoittautui hyväksi hetkeksi kysyä palautetta kun ajan kierto osui täydenkuunaikaan.

Filosofiaa. Miksi ollenkaan katsoa kuunvaiheita ajanlaadun yhtenä määrittäjänä? Lähtökohtani on, että Kuun ilmentämä fiilis rakentuu monimutkaisemmin kuin vain pelkästä merkistä. Kuu on eri vaiheissaan toteutumiseltaan erilainen, on kokonaan toisenlaista olla uusikuu kuin täysikuu, tai kasvavaa puolta verrattuna vähenevän Kuun aikaan. Nämä ajan kaksi erilaista tasoa kuvastuvat sitten omiin Kuun määreisiin, siihen miten ajan Kuu vertautuu oman kartan Kuun merkkiin, sen vaiheeseen, ja hyvin todennäköisesti myös edistetyn Kuun samoihin tekijöihin. Perille pääsy Kuun täsmällisestä annista on paljon enemmän kuin sen ylittämä merkki. Se on itseasiassa melko monimutkaista, ja tulee usein tunteen kanssa, että tässä palapelissä palaset eivät mitenkään voi sopia toisiinsa. Entäpä jos kuunvaiheella on jopa enemmän painoarvoa kuin merkillä, ajanlaadun tasolla? Vaiheen ylityksessä Kuulla menee kauemmin, tästä ehtii vähän paremmin ottaa kiinni; vaihe on asteissa 45 ja merkki vain sen 30. Näin ei olla totuttu ajattelemaan, ja uutta näkemystä on aina vaikea ottaa vastaan.

Filosofiaa osa kaksi. Hullunkuunajan blogin ajan henkeä käsittelevät päivitykset ilmestyvät pääasiassa etukäteen, joko kokonaan ennen kuin vaihe on ollenkaan edes alkanut, tai yleensä lähellä vaihtumisen tarkkaa ajankohtaa. Eli yhtä vaihetta ajatellen kuitenkin ennakoiden, aikaisemmin, ennen kuin oikeasti on tuntumaa miltä se tuntuu. Minä, kirjoittaja, henkilökohtaisesti vierastan ennustavaa astrologiaa, ja haluan välttää esittämästä että näin se tulee olemaan, yksioikoisen fatalistiselta kuulostavaa selostusta. Omalta kannaltani saattaisi olla helpompaa ja mielenkiintoisempaa tutkiskella kutakin vaihetta vasta sen päättymisen jälkeen, maistella mitä se oli. Silloin olisi jotakin, mihin verrata astrologisia olettamuksia. Tunnistan kyllä nykyajan tyylistä, että retrospektiivinen tarkastelu ei todennäköisesti lukijoita kiinnostaisi. Olemme instant kulttuurissa, missä eilisen bloggaus on surutta eilisen bloggaus, heti vanhentunut ja siksi kokonaan pätemätön. Motivoin itseäni sillä, että ennakoiva ajanlaadun kuvaus saattaa auttaa hahmottamaan tuntemuksia ja tiedostamaan erilaisia valinnan mahdollisuuksia näkemyksille, ehkä tuomaan jopa suhteellisuudentajua siihen mitä maailmassa kulloinkin ilmenee. Toivon kuitenkin lukijoiden huomioivan, että yleinen ajankuvaus toteutuu jokaisen omalla kohdalla sekoittuneena omaan Kuun merkkiin ja vaiheeseen, siihen miten aika niveltyy toimimaan yhdessä oman perustan kanssa. Näiden vaiheiden päivitysten tarkoituksena ei ole osua oikeaan, aavistaa, vaan vain maalailla muutamia vaihtoehtoja siitä millaisia reunaehtoja aika asettaa meille vaiheen aikana.

Vaakakierrossa ollaan, ja siemenkuunvaihe alkaa myös ilman merkissä, kaksosissa, keskiviikkona noin puolenpäivän aikaan. Kaksosissa Kuun tyyli on virkeä, hektinen ja trendikäs. Jos merkin kaksittaisuus antaisi mahdollisuuden toteuttaa Kuun vaistonvaraista, alitajuista puolta yhdessä käytännön ja maallisen puolen kanssa? Siemenkuunajan tarkoituksena on hakeutua tekemään yhteistyötä, integroitua eli sovittaa itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta, antaa eteenpäin eli tiedottaa, jakaa, opettaa, kouluttaa ja julistaa. Nämä tekijät vaikuttavat sopivan kaksosen merkin yleisiin teemoihin oikein sopivasti.

Vaiheiden kohdalla mainitsen usein käsitteen peruskaava. Mikä ihmeen kuunvaiheen peruskaava? Astrologiassa lähdetään aina liikkeelle oinaasta, ja kuunvaiheissa se tarkoittaa kiertoa jossa Kuu syntyy uudeksi oinaassa. Tästä ensimmäisestä kierrosta tulee pohja kaikelle, se määrittää vaiheiden oman perussävyn. Siemenkuussa tuo alkuperäinen sävy on skorpionia, ja tästä rakentuu ristiriitaa aikaan. Kaksonen ja skorpioni ovat vaikeasti toisiinsa sovitettavia merkkejä, sillä ne eivät näe toisiaan, niillä ei ole laadun tai elementin kautta yhteistä. Mutta ihan kuin ihmissuhteissa, emme voi määrätä että sovittaminen olisi mahdotonta tai tuomittavaa. Päinvastoin, ajassa se täytyy joka tapauksessa tehdä, tuntui se sitten itsestä helpolta tai vaikealta. Mehän tiedämme astrologiassa miten näitä merkkejä verrataan; kaksonen on pinnallinen, skorpioni syvällinen. Kaksonen häilähtää kepeästi, skorpioni ruopaisee intensiivisesti. Mennäänkö siis rusinat pullasta -tekniikalla, parhaimmat piirteet molemmista käyttöön?

Oinaan täysikuu, se hurjanlainen viimeksi koettu, tuntui sen verran kiivaalta ettei kaksosen joka suuntaan ryntäävää nopeutta jaksaisi. Ehkä tämä jo yksinään riittää suistamaan monet kuuhulluun tilaan, tällä kertaa kuin ADHD diagnoosin kaltaiseen, mielen vaeltelun sekopäisyyteen. Vitsistä lainattuna, yksi lammas, kaksi lammasta, hei kato lehmä!, kilpikonna, ankka, Piippolan vaarilla oli talo, Heiii Macarena!

Runo on runolle jatkoa
toinen toiselle,
niin on elämäkin.

Ei mitään jakoa

Onko meillä elämää pimennyksen jälkeen? Todennäköisesti elonmerkkejä löytyy, vaikka hieman uneliaasti aika vaihtuu siemenkuunajaksi härkä-Kuun myötä. Aurinko on päättelemässä neitsyen merkin ylitystä, ja ihan pian alkaa uudenlainen jakso syyspäiväntasauksesta. Ajan tuntu on usein odottavaa, seisovaa, ennen kuin merkittävämpi sykli pääsee alkuun. Härän Kuu on kohta puolessavälissä raukeaa merkkiään tullessaan siemenkuun aikaan, ja vaikka merkki antaa Kuulle parhaan mahdollisen tunnelman, on tämän sävy staattinen, siitä nautiskeleva mitä on, eikä muutosta tai toisenlaisuutta kysyvä.

Jospa ajan henki vinkkaa, ettei tällä kierroksella olisi tarkoituskaan niin kauheasti jakaa ja tiedottaa, vaikka sellainen on siemenkuunvaiheen pohjimmainen merkitys. Taivaalla on vielä Merkurius perääntymisvaiheensa lopussa parin päivän ajan, torstain aamuun, ja tästä syystä moni mieluummin odottelee. Ihan varmasti muutamia päiviä sitten saatu Kuunpimennys pitää meitä vielä otteessaan, ja se ote on yleensä sisäiseen keskittyvä, ei reippaasti ulospäin suuntaava. Saattaa olla parempikin, ettei lähdetä harkitsematta ja valmistautumatta. Annetaan kehittyä hetki.

Kun keskiviikkoiltana myöhään Merkurius saavuttaa pysähdyksen tilan ennen etenemään kääntymistä, on Kuu Merkuriuksen hallitsemassa merkissä, kaksosissa. Ja ehkä vielä merkittävämmin myös Aurinko on tietysti vielä Merkuriuksen hallinnan alla – neitsyen viimeisellä asteella. Edelleen ajassa on kommunikaatioon liittyviä kysymysmerkkejä, joten ehkä yhä on syytä harkita mitä jakaa, miten tiedottaa, kuka on kohteena, kenet tavoittaisi, miten viestin sisältö tulisi muotoilla ja kenen kanssa asiassa ollaan yhteistyössä. Näillä paikkeilla, kun Merkurius on pysähtyneenä, kenties meillä on jo vastauksia. Auringon tasausta jos odotellaan, ja Merkuriuksen etenemistä, meille jää tehokasta työaikaa (ennen puolenkuun kohtaa) melko niukasti. Torstaina iltapäivällä viiden jälkeen Merkurius on pysähdyksensä kohdan ylittänyt, ja miltei samaan aikaan ennen puolta kuutta Aurinko pääsee siirtymään vaakaan. Tämä hetki tuntuisi luontevalta? Ja sitten täytyy muistaa, että siemenkuun toisille antamisen aikaa kestää perjantaille noin iltapäivän yhteen (eikä tästä lähtien eteenpäinmeno nurinkurisesti olekaan taas niin itsestäänselvää). Siksi, jos voidaan, tuumataan rauhassa tämä siemenkuun alku ja härän ihanainen Kuun aika, ja räväytetään perjantain aamupäivällä ilmoille kaikki mihin on tarvetta.

Siemenkuun tullessa voimaan aamuyöllä noin kolme tuntia ennen Auringonnousua, uneliaaseen aikaan ja härässä, tämä voisi olla suojelus meille, ettemme pistä eteenpäin keskeneräisenä, varsinkin jos pimennyksellä on mitään tekemistä jaettavan tiedon kanssa. Pimennykset ovat ajallisesti pitkiä, ja on melko varmaa, että emme vielä näe ja ymmärrä kaikkea, mihin pimennys liittyi. Härkämäinen hauduttelu tuntuu hyvältä ratkaisulta. Mutta se mitä jaetaan, saa kyllä kauniin ja miellyttävän muodon, se ei ärsytä eikä huuda, vaan on rauhallista, kestävää, pehmeätä, ehkä sensuellia.

Jos aika antaa meille reuna-ehtoja, näyttäisi hulluuden teemakin ajassa olevan kaventunutta. Kuu käväisi Maata lähimmässä kohdassaan täydenkuun jälkeen, ja on jälleen hiljalleen radallaan loittonemassa. Saattaa se vielä kiskoa, mutta veikkasin tuntuman olevan silti, näin pimennyksen lähellä, sisäistä (kun se pimennys oli alasolmun puolella). Härässä Kuu tuntee olonsa turvalliseksi, ei se edes tiedä mitä angsti on (verratkaapa mielessänne vastakkaiseen skorpionin merkkiin…), eikä härässä ole taipumusta ruokkia Kuun hulluimpia, heilahtelevimpia piirteitä. Ruokitaan kyllä ihan varmaan, mutta toisella lailla. Varatkaa suklaata ja pehmoisia vilttejä. Ehkä muutamia lämpöisiä kisuja polvitaipeisiin.

Jalanjäljissä astujat
harharetkiään poluiksi kutsuvat.
Mitä me sitten teemme kun emme tee mitään.

Siemenet lieskoihin

Dissiskuu eli siemenkuunvaihe alkaa sunnuntaina illalla pikkuista vaille kymmeneltä. Ja kierrokset senkun tuntuvat kasvavan kun aletaan lähestyä tulevaa Auringonpimennystä syyskuun alkaessa. Näin täydenkuun jälkeen ollaan siirrytty Kuun ajassa vähenevälle puolelle, suunnataan vahvemmin kierron lopetusta kohti, ja seuraavahan on sitten loppukesän / alkusyksyn pimennys parhaimmillaan.

Siemenkuunvaiheen koittaessa Kuu kulkee tulisen, pääkön oinaan puolivälissä, silleen että nyt mennään eikä meinata, eteenpäin kohti tulevaa, tehdään. Ja vielä Kuu ottaa kulmaa samalla tavoin tuliseen Aurinkoon, mutta ihan viime hetkillä, sillä Aurinko on leijonan viimeisellä asteella. Sillä jota voidaan pitää kriittisenä, siinä mielessä herkkyyskohtana, että viimeisen asteen luonne on erilainen kuin aikaisempien asteiden. Nyt saadaan leijonuus päätökseen, nyt tehdään tiliä tästä Auringon merkistä. Miten näyttiin, miten luotiin, ja tämän viimeisen asteen vuoksi tässä siemenkuussa kulminoituu mahdollisesti hyvinkin konkreettisesti se, mikä tarkoitus leijonan uudella Kuulla meille oli. Tämä kuunkierros on enemmän Auringon juttu kuin Kuun, ja siksikin Auringon paikka näyttää mistä on kyse.

Ajan tunnelman kierroksia lisää se, että Kuu on kiertoradallaan Maata lähimpänä juuri tämän vaiheen aikana. Nyt meillä on se ”elokuun illassa punainen Kuu”, isolta näyttävä, vielä hyvin kokonaisen oloinen Kuu, vaikkei enää täysi olekaan. Itse ainakin tunnistin tämän lähestyvän, isonevan Kuun vetovoiman konkreettisesti. Vesimiehen täysikuu ei lainkaan vienyt yöunia, mutta tämä lähellä oleva Kuu vetovoimallaan kyllä.

Ja ajan kierrokset yhä lisääntyvät. On niin, että siementen aikana Kuu on oinaassa, ja Mars hallitsee sitä. Mars on edelleen sellainen erityinen ja poikkeuksellinen, ja voi kiskaista energiaa ääripäihin, varsinkin jos Marsin voimien kontrollointi karkaa hyppysistä. Mars ei ehkä ole kaikkein helpoimmassa sijainnissaan taivaalla tällä erää, sillä se on kohtaamassa Saturnusta, planeettaa joka läväyttää vastakkaisuudet pakosti esille. Kuinka ollakaan karman planeetta on pelissä mukana. Lisäksi nämä tekijät ovat niitä symbolisia pahiksia, ikävät ja huonot planeetat, ja ehkä näiden voimien yhdistyessä saadaan olla kaksinverroin varovaisia. (Tosin tällaisia energiapaukkuja on esimerkiksi sattunut joidenkin syntymäkartoillekin ja vielä täällä ollaan hengissä ja kirjoittelemassa kaikenlaisia blogeja, joten ehkä nämä eivät täysin tuhoavia yhdessä ole)

Auringon viimeisen asteen muistutus viittaa karmaan, sen hetkelliseen ilmenemiseen, ja siksi siemenkuun aikakin saattaa ilmentyä joillakin siten, että tietoisuuteen nousee läksyjen ja opinkappaleiden teemoja, että on annettava kohtalon täyttyä siten kuin tarkoitettu on. Jos elämänkaaressa on asioita, joille ei oman tahtonsa kautta voi mitään, tällaiset hetket näyttävät niitä meille.

Näin tulisessa hengessä näyttäytyvä kuuhulluus lienee rätisevän polttavaa, korventavaa, mutta ei mustansynkkää eikä tuhkanvaristelua. Hulluuden sävyjä on totisesti monenlaisia, ja on ihan riemastuttavaa saada tilaisuus hulluilla näin reippaasti. Siemenkuun ideahan oli tiedottaa ja jakaa toisille, joten ei jätetä sekopäisyyttä piiloon.

Putoava aurinko
repeytynyt horisontissa,
verenhohtoinen valo nousee taivaalle;
yön hetket ovat lähellä.

Intuitiolla puolihullua kuunaikaa

Vinkeä kuunvaiheen vaihtuminen! Lauantaina iltapäivällä puoli neljän aikoihin tullaan siemenkuun kohtaan Kuun kulkiessa kaloissa. Voin olla toivottoman huono etsimään, mutta en löytänyt Hullunkuun blogin historiasta aikaisempaa merkintää siemenkuusta ja kalojen kuunmerkistä. Ehkä nyt ollaan todella siirrytty toisenlaiseen aikakapseliin, kun saamme ihan uudenlaisia ajan haasteita Kuulta.

Siemenkuun yhtenä tehtävänä on sulauttaa oma alkanut tehtävä ajan yleiseen virtaan. Kaloissa sulautumista toisiin todella tapahtuu, ja jos emme ole tietoisia ja varovaisia, ihan rajattomasti, suorastaan holtittomasti. Kalojen maailma on täydellistä antautumista, sitä ”sokeaa” uskoa. Toisille jakamisessa on nyt sellainen Jeesus-efekti, että annetaan kaikkensa, päältä ihokas. Jaetaan täysin arvottamatta, ihan kaikille, ja ehkä se täytyy kaloissa tosiaan tehdä juuri näin, koska kalat ei ole muutoin niin kovin tehokas merkki.

Vai onko kalojen passiivisuus pelkkä myytti? Kalateema jakautuu miljooniin tyyleihin ja tekijöihin. Jos jakaminen kytkeytyy elämäntehtävän täyttämiseen ja kutsumuksellisuuteen, tämä voi olla antautuvalla, uhrautuvalla tavalla ei-passiivista. Enkä nyt käyttänyt sanaa aktiivinen.. Kaloista on moneksi, merkin sanotaan sisältävän kaikki aikaisemmat eläinradan merkkien ominaisuudet. Paljon siinä ainakin on, ihan joka suuntaan. Toisille antamisen mahdollisuuksia riittää.

Ajan hengessä on kuitenkin juuri tämän siemenkuun aikaan piirre, mikä saattaa rajoittaa tiedottamisen ja tehtävän eteenpäinviemisen dynamiikkaa. Kaloissa Kuu ylitti juuri aamupäivällä, vähää ennen kuunvaiheen vaihtumista, Kuun alasolmun, ja tämä kohtaaminen käänsi Kuunsolmuakselin eteneväksi. Huojuntaliike merkitsee epävarmuutta ja kyseenalaistamista, joudumme pohtimaan etenemisen tapoja, tyyliä ja varsinkin tarkoitusta. Siemenkuunaika tuhraantuu tähän prosessiin, mikä on kyllä sääli. Vasta laskevan puolenkuun kulma kääntää Kuunsolmut siten kuin niiden pitääkin kulkea.

Jos jokin merkki nappaa intuitiivisesti sulautumisen aikaan niin kalat sopeutuvuudellaan. Mielestäni intuitio on johdatusta, jota ei toteuteta analyyttisesti päättelemällä ja harkinnalla. Kalojen merkistä löytyy näin vastakkaisuutta Kuunsolmujen kehotukselle pohtia ja tarkastella. Ei voi kuin pyöritellä päätä (ja pyrstöä!), että mitähän tästäkin tulee, millaiseen aikaan ja millaisen tehtävän eteen ollaan taas jouduttu. Kuuhulluusko meitä taas riepottaa. Mutta jos kalojen symbolista toinen kala sekoaa, on toisella kyky nousta pinnalle. Ollaan vain puolihulluja.

Kalanevä käy
pinnalla jakamassa
yksinkertaisen
tuomionsa: vettä
oikeaan ja vasempaan

Yhdessä tyvenessä

Juhannusta saadaan ottaa vastaan siemenkuun yhteisöllisessä ja yhdessä tekemisen tunnelmissa. Kuu vaihtoi vaihettaan aamukahdeksan tienoilla. Olen aina tuumannut, että vastaparin vaiheet sirppikuu ja siemenkuu ovat ne rauhallisimmat ja vakaimmat kuunvaiheet. Puolenkuun kohdat ovat aktiivisuudella ja muutosenergialla ladattuja, täysikuu tietysti ihan oma lukunsa kuten uudenkuun aloituskin, ja näistä välivaiheista hullunkuunvaihe sekä vanhankuunaika ovat molemmat ladatumman oloisia. Jokaisessa vaiheessa on silti omanlainen vääntönsä, sillä Kuu joutuu aina kriisipisteeseen tullessaan uuteen vaiheeseen. Siemenkuussakin täytyy olla kipuilua, mutta jospa tässä kohdin kiertoa olisi edes kerran mahdollisuus rakentaviin tuntemuksiin.

Siemenkuu on tehtäväluonteinen. On luotava kontakteja toisiin, toimittava yhdessä, levitettävä missiota. Kun tuntee sisällänsä palon, siitä on annettava toisille. Tai tällaiseen aikaan olisi löydettävä into jakaa, halu olla osa yhteisöä, tiedostettava syyt miksi näin on tehtävä. Vesimiehen Kuun hengessä ajatukset tuntuvat luontevilta ja helpoilta. Niin kivuttomilta, että jossainhan on sen sudenkuopan oltava.

Vesimiehessä merkkinä on kyky katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä, eli sille on tyypillistä irrottautua etäämmälle kahdenvälisestä suorasta kontaktista. Tämä tyyli sopii todennäköisesti oikein hyvin vaiheen kanssa yksiin, jos välimatka on hallinnassa. Etäisyys saattaa vaikuttaa ulkokohtaiselta, ja siksi on erityisesti mietittävä kiinnostusta. Miten se oma sanoma ja tieto toisia koukuttaa ja sitouttaa.

Vesimiestä pidetään myös teknisenä merkkinä, ja kyllähän se kaikenlaisten abstraktioiden kanssa mielellään puuhastaa. Jos nyt tällaisen siemenkuun aikaan jäädään ihastelemaan mittaustekniikoita ja analysoidaan tuloksia, ollaan vaarassa kadottaa toisten todellinen koskettaminen. Ilmeisesti joudutaan venymään pois vesimiehen Kuun omalta mukavuusalueelta kohti välittävää, aitoa yhteisöllisyyttä ja kumppanuutta. Vai käännetäänkö nurinpäin, että väljyys ja tietynlainen ajattelullinen suvaitsevaisuus ovat nyt ne keinot, joihin turvata.

Ehkä vesimiehen Kuun siemenkuunvaihe keskittyy järjen äänen levittämiseen. Kuten nyt tuloksista tiedämme, jousimiehen kriittisen asteen täydenkuun alla tehtiin isoja päätöksiä, joilla täytyy olla kauaskantoisia vaikutuksia (Brexit ja Eurooppa). On hyvä analysoida yhdessä, miten tulevaisuudessa toimimme. Omilla mikrotasoilla saattaa olla käynnissä samansuuntaisia kysymyksiä.

Sanat, hiljaisuus,
airopari, ja keskellä pidän
molempia ilmassa,
jolloin syntyy varsinainen tyven.

Tosiasioiden jakoa

Kuunvaihe muuttuessaan pakottaa Kuun ilmentymisen aina uudenlaiseksi, mutta silti vaiheet seuraavat toisiaan jatkumona, edellisestä kasvaen. Kuun sykleissä on oma logiikkansa jokaisessa kierrossa, vaikka näitä saattaa olla toisinaan hieman vaikeata tunnistaa ajassa ja itsessään. Jousimiehen dynaamisesta ja innokkaasta täydenkuunajasta siirrytään kauriin leimaamaan siemenkuunvaiheeseen myöhään illalla, Helsingissä noin puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen. Ja sehän tulee myöhään näin valoisina öinä.

Jos jouskarissa sorruimme yltiöpäisyyteen ja ylenpalttisuuteen, kauriin Kuu on meille korjausliikkeen mahdollisuus. Siemenkuun aika kauriissa on vakavoittava, järkevä ja vastuullinen. Enää ei hulluilla vaan tehdään se mitä täytyy. Jousimiehen täydessäkuussa näkökulma saattoi olla jo kaukana itsestä ja henkilökohtaisesta, ja siemenkuun jakamisen ja antamisen vaiheessa kauriissa ajatellaan vielä tiukemmin yhteisen hyvän puolesta.

Siemenkuu kauriissa näkee paljon vaivaa sen eteen, että levittämisen työ tulee tehtyä. Voihan tämä olla ajassa oleva ilmiö siten, että asiat eivät ota sujuakseen aivan helposti ja vasemmalla kädellä, vaan kaiken tekemiseen tarvitaan todella ponnistusta. Tällainen tulkinta siksi, että Kuu on kauriissa jokseenkin haastavassa ilmapiirissä. Mutta sitten toisaalta, kauriissa on samaa huolehtimista asioiden tilasta kuin Kuulle ominaisessa ravun merkissä, ettei tämä tavallaan ole lainkaan vierasta. Huolehtiminen on tosin työlästä, eikä se aina tunnu niin kivalta, ja voi pelottaakin kun iso vastuu seuraa asioihin tarttuessa. Saadaan myös tunnustella, miten Kuun läheisyys Pluton kanssa ilmenee antamisen ja jakamisen ajassa. Parhaimmillaan tämä luo kaivattua kiihkeyttä, jota siemenkuussa pitäisi kategorisesti ollakin. Pluton tummat teemat ovat hallitsemattomina vaikeita, onneksi kauriin Kuu ei vähästä hätkähdä. Ulkoplaneetta voisi viitata isojen asioiden nivoutumista näihin päiviin; juuri tätä kirjoittaessa saimme uutisia Talvivaaran kaivoksen alasajosta. Muuttuuko maailma sittenkin?

Kauriin siemenkuu pyrkii tekemään jo nyt niin valmista, että sunnuntaihin asti osanamme on iso urakka. Että voimme vaan toivoa, ettei mitään järkyttävän älytöntä tullut tehtyä jousimiehen täydessäkuussa, että kaikki on vielä korjattavissa, ja saatu taakka on edes jotenkin hallittavissa. Jos isous ja vauhti kaatuu nyt päälle, voi kuuhulluus iskeä siemenkuussakin ja kauriissa, vaikkei se todennäköisintä olekaan. Ja jos hulluutta ilmenee, kyllähän me siitä jouskarin täyttäkuuta syytämme. Ei se kauriin vika ole, sehän vain tekee parhaansa saadakseen asiat rullaamaan. Korjatakseen ja paikatakseen sen mitä pitää.

Kauriin siemenkuussa jakaminen on yksinäistä puuhaa. Sekin voi riepoa hulluuteen asti.

Alan ymmärtää ettei minua ole tarkoitettu
pensaita korkeammalle.
Ei puuksi asti.
Liian vahvaa tekoa olen puuksi,
käyttäytymään puuna, latvana,
runkonakaan -.
Minulle sopii olla pensas,
tai marjapehko.
Marjoja ei tarvitse kurkotella.
Niitä löytää, jos kyykistyy.

Huutoja siemenistä

Mitä tahansa Kuulle tapahtuukin jousimiehessä, sen ottaa mielellään vastaan. Jousimies on rento, myönteinen, valoisa. Nyt Kuu pääsee siemenkuun vaiheeseen jousimiehessä, ja takana on Kuun ylitykset perääntyville Marsille ja Saturnukselle. Helpottaa, alkaa sujua. Niinhän sitä luulisi.

Jousimiehen Kuu voi olla kaikkein ärsyttävimmillään siemenkuussa. Se toitottaa, saarnaa, moralisoi ja ojentaa. Tällä Kuulla on missio vakuuttaa kaikki, antaa joukkojen tietää miten asioiden kuuluisi olla. Tarkoitus voi olla lähtökohdiltaan ylevä, mutta jousimiehen Kuu melko helposti sortuu yksipuoliseen paasaamiseen missä toista ei kuunnella. Kun ollaan satavarmoja että ollaan oikeassa.

Jos vielä muistatte millainen henki Kuun syklin aloituksessa oli, Uranuksen sävyinen, samasta vauhdista päästään vielä nauttimaan; Kuu on siemenkuun vaiheeseen tullessaan helposti virtaavassa kulmassa tälle nurinperisyyden planeetalle. Megafoni on kainalossa, ainekset koossa siihen että pauhataan pikkuisen liian lujaa, liian pitkään, liikaa.

Jos Kuun energian nyt käyttäisi taiten, toisten tavoittamisessa ennakkoluuloton ja uudenlainen näkökulma tepsivät. Koska rohkeutta on, mennään ulos mukavuusalueelta. Pitää katsoa kauemmas horisonttiin, jotta löytää maalin. Ei pyöritä tutuilla kulmilla. Ei petata varman päälle samaan tapaan kuin aina ennenkin, vaan maailma on tavoitettava huominen silmäkulmassa. Tyyli on pakoton ja vapaa, leppoisa ja letkeä, ei silti holtiton tai ryhditön. Pingottamiset ja huolittelut sopii unohtaa, välittömyys antaa enemmän.

Siemenkuun perusluonne on skorpionimainen, sellainen polttavan jäljen jättävä. Jousimiehessä osataan teknisesti toiselle antamisen aate, mutta sen kompastus voi olla leipäpappeus. Jos palava intohimo puuttuu, annetaan eteenpäin turhaa murhetta kantamatta, hälläväliä, jos ei onnistu niin joskus toiste sitten, yritetään uudestaan. Tällä asenteella ei ainutkertaista synny.

Siemenkuulla tuntuu olevan tarkkaan määritelty tehtävänkuva, jaetaan sitä mitä on synnytetty ja koettu, laitetaan hyvä kasvamaan maailmalle, ollaan yhteisöllisiä ja varmistetaan tiedon jatkuvuus, opetetaan toisia siitä mitä itse tiedetään. Tässä ei yhtään sovi olla itselle ahne, ei keskittyä itseensä, vaan huomioida suurempi kokonaisuus. Sen jousimies osaa vaikka silmät kiinni. Siemenkuun onnistuminen edellyttää kokonaisuutta, että täyttymys on tapahtunut, että on mitä jakaa. Jos on kovin keskeneräinen ja riittämätön, kertakaikkiaan inhimillinen, voi harhailla jalouden ja ylevyyden hetteikössä varsin kuuhulluna. Rikkonaistakin voi jakaa, kunhan on tästä rehellinen. Ei olla käytettyjen autojen kauppiaita.

Ihminen asettuu vain hetkittäin ihan kohdalleen omaan
osaansa maailmassa.
Siksi erilaiset hiertymät ja alituinen kipu on
väistämätöntä.

Tahdon antaa tämän sinulle

Kevättä synnyttävä kuunkierto on edelleen pimennyskierto, vaikka molemmat pimennykset ovat tapahtumallisesti jo olleet. Kierto ei ole ohi eikä pimennyksen henki ole hävinnyt. Kuun syklissä on yhä mukana loimottavaa, pakottavaa, riistävän koskettavaa voimaa. Täysikuu pimentyi, ja mitä se meille avasi, saa nyt toteutuksensa muodon.

Siemenkuun aika vaihtuu Kuun kulkiessa skorpionissa, ollessaan kulmassa oinaan Aurinkoon, Pääsiäispäivän iltana noin puoli seitsemältä. Kuun kaksinkertainen Mars-henkisyys kertoo toiminnasta, voimasta, eteenpäinmenosta ja varsinkin tahdosta. Onko selvillä mitä tahdomme?

Skorpionin siemenkuu on täällä hullussakuussa nimetty raaste-haasteeksi. Lunttasin tuolta vuosien takaa. Voimallista tunnetta on sisuksissa, eikä varovainen (perusluonteeltaan) Kuu aivan luontevasti hallitse tätä kuumaa laavaa, kaikkinielevää, korventavaa, pakahdusta. Kuu on itsessään vastaanottavainen ja avoin, mutta skorpionissa pitäisi olla sisältä rikas, ehdoton ja vahvasti koskettava. Ajassa on epätoivon vimman sävy, mutta ei se oikeasti ole epätoivoa vaan vahvaa tahtoa, lujuutta.

Jakamisen ja levittämisen aika on voimakkaasti yhdessä kokemista, jonkinlaista hurmosta. Ollaan ehdottomia eikä kompromissia tehdä. Pidetään kiinni siitä mikä itsessä syvällä koetaan oikeaksi, tarpeelliseksi ja pakottavaksi. Vaihtoehdottomuutta korostaa Kuun yksinäinen partiointi kiinteän laadun merkeissä. Nyt taivaalla ei ole mitään härässä, leijonassa eikä vesimiehessä, on vain skorpionin Kuun yksinäinen, erilainen ja väistämätön tehtävä viedä eteenpäin, kohti loppuaan, sitä mitä pimennysaika merkitsee. Annetaan toiselle jotakin, syvästi koskettaen. Jos joskus muutetaan maailmaa kohtaamalla, koskettamalla, ottamalla toinen, niin nyt pimennyksen painottamassa siemenkuussa, kyllä. Miten sen tekisi? Hurmataan intohimolla.

Voi, että rakkaus, side silmillään, tien löytää
sokkona ja määränpään

Harkittuja harjoituksia

Taisin luvata kuuhulluutta siemenkuunvaiheessakin, ja osoitteleva vaiheen siirtymä saatiinkin yöllä noin kahdelta. Neitsyen Kuussa ei sinänsä ole mitään epäilyttävää eikä hullua, korkeintaan neuroottisuutta ja hermoilua. Mutta tämä neitsyen Kuu siirtyi uuteen vaiheeseensa, täydenkuun jälkeiseen siemenkuuhun, vähenevällä puolella kuunkiertoa, perin ja erittäin osoittelevassa kohdassa astrologista taivasta. Kuu oli Kuun yläsolmulla ja perääntyvän Jupiterin kohdalla, kaikki vain muutaman kaariminuutin etäisyydellä toisistaan. Yläsolmu osoittaa suuntaa ja tarkoitusta, Jupiter kelaa nyt perääntyvänä näkemystä ja elämän isoja linjoja – saattaisi olla ihan valaistumisen paikka.

Mutta Kuu tekee ikävästi. Heti siemenkuuhun tultua seurasi Kuun ylitys solmulinjalle, ja sehän aina heilauttaa solmujen suuntaa. Että kyllä vaan, mentiin sinne epäilyksien ja kyseenalaistamisen puolelle, jolloin korostuu suunnan tarkoituksen ja keinojen analysointi. Muuttuva merkki altistaa aina muutokselle. En ihmettelisi jos joku harkitsisi vaihdosta, toisenlaista linjaa, keinojen muuttamista. Etsikkoaikaa on helmikuun alkuun, maanantaille aamuyöhön, siis käytännössä loppuviikko ja viikonloppu.

Jos ei haluta ajatella Kuunsolmun etenemisen tahtia hiljentävää vastaavuutta olemisessa ja ajanlaadussa, on neitsyessä siemenkuu joka tapauksessa arvioiva ja analyyttinen, jakamisen keinoja harkitseva ja viilaava. Neitsyen tyyli on yksityiskohtaista, pieninä murusina levitellään maailmalle. Neitsyt varmistaa oppimisen kun kaikkea ei pläjäytetä kerralla eteen. Voidaan keskittyä pienempiin kokonaisuuksiin, yksittäisiin tehtäviin. Suurpiirteisistä tällainen tuntuu heti rutiininomaiselta, mutta näin aika meitä opettaa, aina ei ole yhtä helppoa kaikille, koska jokaisella on omanlaisensa tyyli jakaa, julistaa ja antaa.

Neitsyessä saatua siemenkuun ideaa voi verrata kukin oman karttansa samaan vaiheeseen. Vaatii vain pikkuisen syntymäkartan silmäilyä hahmottaa millainen on oma tyyli tavoittaa toiset ja tehdä yhteistyötä: omaa Kuuta vastapäätä löytyy oma henkilökohtainen täydenkuun kohta. Tästä liikutaan Eläinradan merkkien suuntaisesti 45 astetta eteenpäin, siitä alkaa oma siemenkuunvaihe.

Osaatteko tehdä analyysiä miten oma vaihe ja tämänkertainen neitsyen Kuu resonoivat toisiinsa? Tällainen on astrologista peruspalikkaa, eikä pitäisi olla liian vaikeata pohdittavaa jos yhtään merkkien symboliikka ja teemat on hallussa. Varmaan aika monella oman siemenkuunvaiheen merkkinä on jokin muu kuin neitsyt. Yhteensopivuuden arvottamisessa on pidettävä mielessä millainen asema kummallakin merkillä omalla kartalla on. Jos esimerkiksi oma siemenkuunvaihe on vesimiesmäinen, sen sanotaan sopivan huonosti yhteen neitsyen kanssa. Mutta jos omalla kartalla onkin neitsyessä jotakin tärkeää, kertoo se siitä että merkki on kovassa käytössä, se tunnetaan hyvin, eikä siksi ole vaikeaa hoidella tämän kuunkierroksen siemenkuunvaihetta onnistuneesti.

Rutiininomaisissa harjoituksissa ei pitäisi olla mitään kuuhullua. Hulluus, ajan sekopäisyyden aiheuttaja, tulee Kuunsolmun kattavuudesta ja isoudesta elämässä. Pikkuruisten yksityiskohtien merkissä pitäisi jakaa toisille jotakin äärimmäisen merkittävää, suuntaa muuttavaa ja tarkoitusta määrittävää. Huh, siinä on aika iso pala kakkua haukattavaksi.

Tänään olen valmis.
”Kuka teistä on oraakkeli
heittäköön ensimmäisen säkeen”
Minä ainakin putsaan pöytäni.

Kuun jälki

Aamulla noin varttia vaille kuudelta Kuu saa luvan siirtyä vaiheissa eteenpäin, ja nyt siirtymän kivun tunnot kuvastuvat leijonan merkistä. Aurinko pitää Kuun kulkua yhä otteessaan, viimeksi poikkeuksellisen ratatasonsa kautta ja nyt paljon normaalimmin, vain oman merkkinsä symboliikan kautta. Leijonassa kulkevan Kuun kysymykseksi nousee aina heijastavuus. Mitä siemenkuun kirkas heijastus meille on? Äskeistä ravun oman jutun jakamista, vai sittenkin alkuperäisen linjan, tulimerkkisen jousimiehen ajan visiota?

Siemenkuu jatkaa täydenkuun työtä maailmalle suuntaamisessa. Tämän vaiheen alkuperäinen sävy on voimakkaasti sisimmästä koskettava. Tässä ei kaupata helpolla, ei tarjouksia eikä alennuksia, vaan pyritään varmistamaan leviäminen voimalla, unohtumattomuudella, ytimeen porautumisella. Näyttävyyden aika oli täydessäkuussa, ja se leijonan pitäisi nyt ymmärtää. Siemenkuun toisten tavoittamisen keinot ovat ihan toisenlaisia kuin komean harjan esittelyä tai karjahtelua. Siemenkuu on itseasiassa palavan intohimoista aikaa. Sitä mitä maailmalle tarjoaa, pitää rakastaa varauksetta ja kokonaisesti.

Leijona vähätellään astrologisesti liian usein huomionkipeyden tai egosentrisyyden merkiksi. Ikävimmällä tavalla ilmennettynä näin voi ollakin. Kuun kulku leijonassa käsittelee kutsumuksellisia asioita. Sitä mitä eniten maailmassa rakastaa, mitä itsestään haluaa synnyttää, millaisen jäljen jättää. Leijona on ilmaisuvoimaa, rakkautta ja luovuutta.

Jos taivaan energiat ovat viime aikoina olleet suhteellisen haastavia, leijonan siemenkuussa voi olla meille kaikille tarjolla valttikortti. Ässä hihassa. Ajan vaateet kysyvät luovia ratkaisuja ja ne ovat leijonan Kuun alaa. Kun vielä samaan aikaan on yksilöllisyyttä korostava Uranus pysähtyneenä, ajan hengen jälki taitaa olla varsin omannäköistä. Tätähän ravun täysikuu meiltä halusi.

On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.

Yhteishenki

Eilen aamulla Kuun siirryttyä vesimiehen merkkiin saavuttiin myös siemenkuun aikaan. Jos edellisessä postauksessa kyseltiin ööveriksi menoja, näyttää siltä että nyt Hullulla Kuulla meni jouskarin täysikuu pikkuisen yli ja liioitteluksi, kun ei tästä vaiheesta olisi maltettu ajoissa luopua. Edelleen täällä odotellaan tunnustuksianne tuon jo katsotun kuunvaiheen tunnelmista.

Kiinteän laadun ilmamerkkinen vaihe – ideoista pidetään kiinni. On taidettu rajata tarkasti mitä nyt jaetaan eteenpäin. Vesimies on monessa yhteydessä osoittautunut yllättävän käytännölliseksi merkiksi, ja siksi uskon ja luotan, että jakoa tapahtuu. Siemenet saavat pöllähtää ilmaan kuin voikukan hahtuvat. Voimme tutkailla mihin ideamme laskeutuvat, kuka ottaa niistä kiinni.

Hullu Kuu tunnustautuu melko fakkiutuneeksi vesimiehen merkin kanssa. Saturnuksen hallitsemaa merkkiä on hieman vaikea mieltää niin perin avantgardistiseksi kuin veskaria modernisti maalaillaan. Vesimiehessä haetaan hengenheimolaisuutta, ja siten sanoma luontevasti jaetaan omille, sielunveljille, heille joiden kanssa ollaan yhteisellä asialla. Tämä voi jättää marginaaliin, ellei seikkaa tiedosta. Toki omia joukkojakin täytyy välillä vahvistaa ja luoda yhteishenkeä, nyt olisi sellaisen aika.

Tällaisessa siemenkuussa on loistava tilaisuus hyödyntää luotuja verkostoja ja tehdä yhteistyötä. Mahdollisuuksia tarjoutuu. Kokeillaan uusia menetelmiä ja jos ei tulosta näytä syntyvän, käännetään asetelma yllätyksellisesti ylösalaisin. Huomioarvo on taattu. Se mitä saavutetaan, voi olla eksentristä. Ja mikä kummallisinta, nämä kaikkein oudoimmat jututkin ovat jollain tapaa yhteisiä.

Vesimiehen Kuun henki on hyvää aikaa tarkkailla ja tutkiskella. Tiistai-iltaan saakka on aikaa jakaa, ja siihen asti voi tunnustella kuinka laajalle viesti kulkeutui. Menikö vain valmiiksi valikoidulle porukalle vai saavuttiko laajemman massojen huomion.

Hullu Kuu lähtee tutkimaan, ovatko siemenperunat vieläkään itäneet, sillä laskevan Kuun aikaan on suotuisinta kylvää siementä mikä tekee satoa maan alle.

anna vielä voimaa
niin että jättäisin oven auki
ja voisin milloin tahansa lähteä

Jaetaan taakkaa

Siemenkuun ajan tunnelmointiin voidaan alkaa henkisesti valmistautua jo tänä iltana, sillä uusi kuunvaihe alkaa kohta vuorokauden vaihduttua perjantaiksi. Raastavan vahvasta täydenkuunajasta siirrytään niin totaalisen erilaiseen sävyyn että ihan päivitellä täytyy. Kirjoittaessani yllä sanaa tunnelmointi ihan hirnahdin naurusta, sarkastisesta sellaisesta, koska kauriin Kuu tuntuu mitä vähimmässä määrin tunnelmalliselta. Sellaisen ajan siis saamme tulevan viikonvaihteen ajaksi, kauriista siirtymäkipuilunsa ottavan siemenkuun.

Syvien intohimojen myrskystä kalahdetaan järkevyyteen, eli voi olla hankalaa siirtää jaettavaan muotoon se voimakas elämys, jonka juuri kohtasimme täydessäkuussa, skorpionin intensiivisyydessä. Siemenkuussa annetaan eteenpäin, varmistetaan sanoman jatkumo, kylvetään ja levitetään. Tällä kertaa kauriista tulee tyyliksi asiallisuus, vastuullisuus, velvollisuudentunto. Ei tämä enää nostata suuria intohimoja, ennemmin huokauksia että onpa tylsää. Tämä ajattelu taitaa kuitenkin olla lyhytnäköistä, jos haluamme vaan ratsastaa elämyksestä ja huippuhetkestä toiseen. Kauriin siemenkuusta voi korjata myöhemmin sadon, jos nyt jaksaa painaa töitä (siksi kai Hullu Kuu nyt niin kiltisti tästäkin ajasta raportoi). Kauris on palkitseva merkki, vaikka se äkkivilkaisulta voisi näyttää ahtaalta, rajoittuneelta ja kuivakalta.

Kauriissa asettaudutaan jo laajempaan perspektiiviin kuin oman navan tuijottamiseen, sen yhteisvastuun kattavuus tekee siitä samalla mielenkiintoisen mutta haastavan. Koko maailmaa ajatellen on loistavaa, että aina välillä saadaan näitä kauriskausia jossakin muodossa (kuten nyt tosi pitkään Pluton ylittäessä merkkiä). On pakko ottaa huomioon syyt ja seuraukset, mitä kylvöni aiheuttaa, eikä vain huomenna vaan tuleville sukupolville. Ei siis ihme jos kauriin tunnelmissa taakka tuntuu raskaalta.

Nostetaan raskas kylvökori, annetaan ihmisille sitä mitä heidän täytyy saada. Myrskyä vai intohimoa; mitä valmiiksi tuli viimeksi.

Mutta rakkaus on rikkaruoho: löytää jokaisen mahdollisuuden,
jokaisen halkeaman, jokaisen heikon kohdan.

Kirkas siemen

Tulemme siemenkuun vaiheeseen jo ennen kuin Aurinko ehtii taivaan lakipisteeseen, Kuun tultua hetki sitten Auringon loiston ja säteilyn merkkiin leijonaan. Kirkkaasta kaksosen täydestäkuusta saatu avoimuus ja esilläolo jatkuvat saumattomasti. Kuu näyttää vielä muutamia päiviä valoaan, ja kyllä siemenkuussakin on pingotuksen makua. Pitää ehtiä näyttää, jakaa, osoittaa ja ottaa mukaan ennen kuin taas käännytään pimeän Kuun puolelle.

Siemenkuu on jo yhteisöllistä, osallistuvaa, toisiin suuntaavaa eikä enää omakohtaista, itsekeskeistä ja egoistista. Mieli tekisi heittää vitsiksi, kuinka minuuden ja egosentrisyyden merkissä leijonassa sovitellaan tämä valon fokuksen suunta? Ja toinen vitsi, Love is the answer.. Leijonan siemenkuussa täytyy kasvaa suureksi, jaloksi ihmiseksi, jotta ylitetään minäkeskeisyys. Joku voi jäädä seuraamaan hienoa showta, mutta se ei enää riitä leijonan siemenkuussa. Pitää valloittaa enemmän, jakaa komeammin.

Leijona on yksi eläinradan vaativimmista merkeistä, jos samalla se voi miltei eniten antaakin. Leijona on aina vähän ylempänä muita, siinä on auktoriteettia, kunnioitusta herättävää loistoa. Saattaa olla enempi sääntö kuin poikkeus, että tällaisena aikana tiedonjaossa sorrutaan ylemmyydentuntoon, annetaan yksisuuntaisesti ylhäältä alas, ja tällainen eriarvoisuuden osoittaminen aiheuttaa enemmän kiukkua kuin antaisi tuloksia siementen, tiedon, levityksenä.

Rakkaus voi tosiaan olla vastaus, Hullu Kuu ei sitä kiellä, mutta siinäkin pitää olla aito. Leijonan siemenkuusta tekee kaikessa säteilevyydessäänkin raadollisen se, että oma ydin, minuuden keskeisin osa, pitäisi antaa toisille. Lahjoittaa nöyrästi, hyvässä tarkoituksessa, kutsumuksen edistämiseksi, eikä odottaa siitä palkintoa, taputuksia, nostamista toisia korkeampaan asemaan. Ilman aitoa rakkautta jaettavaa siementä kohtaan ei tämä juttu onnistu. Jos se on kutsumuksellinen asia, pitää olla kokonaisesti ja vakaasti sen takana. Vähän vaatii, huomaatteko. Puolivillaisuuden säälittävyys paljastuu ajan kirkkaudessa.

Meissä on nyt valtava lataus
iloa, rakkautta, hyvyyttä ja voimaa
jakaa muillekin.

Tatuoitu siemen

Rapu-Kuu on arvaamattomimpia siemenkuun jakajia. Koskaan ei tiedä mistä tuuli puhaltaa, oikullinen pyörre vai leppeä tuulenhenki, minne se siemenet kuljettaa. Väitän, että rapu-Kuu itse tietää mitä ja kenelle haluaa jakaa, mutta sen vaikuttimet eivät aina ole muulle maailmalle yhtä ilmiselviä. Ollaan niin omakohtaisia, syyt eivät avaudu toisille.

Merkkinä rapu kuuluu eläinradan alkupään minä-puolen merkkeihin. Mitä kauemmaksi merkeissä edetään, sitä enemmän suunnataan kohti toisia ihmisiä, yhteisöjä, koko yhteiskuntaa tai globaalisti aivan kaikkea, universumiin asti kierroksen päätteeksi. Siemenkuun vaihe on taas enemmän toisten ihmisten alueella kuin omaehtoisen tekemisen kohdalla Kuun tehtäviä. Ravun merkissä voi olla hankaluutena vain antaa toisille yleisesti. Rapu-Kuu antaa tottakai sellaista, mikä tukee toisia ja auttaa kasvamaan, mutta kaikki jaettava ei ole tällä tasolla. Aina ei pelata pelkillä perustarpeilla.

Näin viikon alussa, Kuun siirryttyä oman merkkinsä alkuun, saimme uuden vaiheen meitä pyörittämään, huiskuttamaan, tuuppaamaan ja motivoimaan. Tämänkertainen tehtävä voi kiukuttaa ja harmittaa, tekisi mieli ryömiä takaisin peiton alle kuin se symbolinen rapu koloonsa. Yhdistän rapuun myös jonkinlaista ööveriksi menemistä, annetaan niin paljon että siihen ihan tukehtuu. En siis pidä rapua kovin tasapainoisena merkkinä, sen voima ja motivaatio ei virtaa jatkuvasti vaan ryöpsähdyksen lailla tai ei ollenkaan, jos ollaan tuittuiltu käpertymisvaiheeseen. Ei siis yllätä, että juuri rapu on Kuun oma merkki, jos tässä nyt lähtökohtana on aina pidettävä Kuun hulluutta.

Mutuilla mennään, jaetaan omakohtaisen koskettavasti. Jakaako rapu-Kuu sitä mitä itse haluaa vai mitä maailma tarvitsee? Jos totuus on jälkimmäistä, on meidät kai pelastettu. Tämä Kuu jakaa omaa, minää, itseä, sellaista mikä on ruumiiseen tatuoitu.

Kärpäset eivät
lennä tatuoidulle
käsivarrelle:
ei ihme että niitä
lapsetkin säikähtävät.

Sirpaleisuutta

Myöhään eilen illalla Kuu kääntyi taas enemmän laskusuuntaan tullessaan ensimmäiseen varsinaiseen vähenevän Kuun puolen kuunvaiheeseen eli siemenkuuhun. Uuteen vaiheeseen siirtyminen otettiin vastaan kaksosen merkin alku-asteissa. Kun kiertoa verrataan perussykliin, olisi tämä kiinteän merkin paikka, ja kun ollaan nyt kuljettu päinvastaisuuksissa, tässä kohdin uusi vaihe olisi pitänyt alkaa härästä. Nyt siis liu’uttiin ihan muutaman asteen reiluksi kaksosen puolelle. Tämä johtuu siitä, että oikeassa elämässä / oikeasti tapahtuvassa kierrossa Aurinko ei pysy paikallaan, vaan siirtyy noin asteen verran päivässä eteenpäin, ja vastaavasti Kuun suhde Aurinkoon liukuu edemmäksi eläinradalla.

Ensivaikutelma kaksoskuusta siemenvaiheessa on sopiva, toimiva ja sujuva, mutta koetan parhaani todistaakseni tämän ensisilmäyksen vääräksi. Siemenkuun ajassa pitää todellakin jakaa laajasti ja tiedottaa asioista, ja eikös kaksonen merkkinä tee ihan tätä samaa? Tässä haksahdetaan niin helposti kaksosmaiseen pinnalta sipaisuun, mutta silloin siemenkuun todellinen olemus jää sisäistämättä. Siemenkuu on skorpionimainen. Kaksosen osana on ikävä kyllä kantaa pinnallisen ja kepeän määritteitä – näille puolille on paikkansa mutta ei välttämättä tässä kohdin. Astrologian kielellä skorpioni ja kaksonen ovat merkkejä, jotka eivät jaa mitään yhteistä, minkäänlaista lähtökohtaa näiden sujuvaan yhdessätoteuttamiseen ei ole.

Siemenkuun ideana on jakaa ja levittää toisille merkityksellisesti ja siten, että se todella koskettaa. Jätetään jälki. Kaksosissa tyyli on sirpaleinen, poukkoileva, monia seikkoja yhdistelevä ja vaihtelunhaluisasti uuteen siirtyvä. Tässä merkissä ei välttämättä edes pyritä syvälliseen kokonaisuuteen ja täydelliseen ymmärrykseen, vaan ennemmin esitellään mitä kaikkea voi löytää. Kaksonen on kuin otsikoita ja muutaman lauseen yleisesityksiä, joista on paljon hyötyä etsimisvaiheessa. Näistä ei kuitenkaan muodostu painavaa tavaraa, jolla olisi ratkaisevaa merkitystä.

Kaksoskuisen siemenkuunajan tyylinä on nopeasti vaihtuvat mainoslauseet, jotka herättävät kiinnostusta hetkellisesti. Informaatiota kyllä jaetaan, mutta jos joku esittäisi kysymyksiä, on levittäjä jo siirtynyt seuraavaan juttuun. Kaikki voi siis jäädä kepeästi ilmaan, jos kaksosuus todentuu ajassa päällimmäiseksi.

Syy siihen miksi nyt tarraudun niin pinttyneesti kysymään syvällisyyden perään, johtuu täydenkuun pimennyksestä. Se on vakava, tärkeä, keskeisiä asioita osoittava tapahtuma. Pimennyksessä syntynyttä ei voida jakaa sirpaleisesti, osittain ja pinnalta, vaan siihen pitää keksittyä intensiivisesti, syväluotaavasti ja varmistaa ymmärrys.

Toinen pointti, minkä katson epäluottamuslauseeksi tämän ajan kaksoskuulle on Kuun tämänhetkisen astrologisen hallitsijan tila. Merkurius perääntyy. Mielen ja ajattelun planeetan kulkema merkki saattaa tuoda tuen, sillä se on juuri siirtynyt takaisin skorpioniin. Syvyyttä on tarjolla, mutta sen luonne on vahvasti omaa sisintä luotaava, ei ulospäin levittävä ja jakava, jollainen tarvittaisi siemenkuussa. Ehkä toimii, mutta ainakin itse suhtaudun äärimmäisellä varauksella tähän seikkaan.

Näyttäisi siltä, että Kuun on tässä kierroksessa hyvin vaikea täyttää siemenkuun tehtävää. Jotakin jää puolitiehen. Mutta onko sen niin väliä? Oinaan pimennys ei vaadi tuloksia ihan heti samassa, vaikka kärsimätön olisikin. Annetaan itsellemme aikaa todelliseen ymmärrykseen ja sisäistykseen, eikä lähdetä tällä kertaa soitellen sotaan. Jos luotetaan siihen, että kaikella on tarkoituksensa, kaksoskuun viesti voisi olla se, että ihan vielä ei tarvitsekaan ymmärtää koko tilannetta tai asiaa, vaan muistaa tutkia sitä jokaiselta kantilta. Tärkeämpää on säilyttää kiinnostus. Nyt pitää osata sompailla informaatiotulvan keskellä, eikä hätääntyä jos täydellisen oikeaa vastausta ei näytä löytyvän (Kuu on kulmassa hämmentävään Neptunukseen). Jos nurinkurisuus toimisi paremmin, kuuntelu saattaisi olla ratkaisevan tärkeää.

keväästä kankein siivin
   perhonen etsii syksyn
   sulkee siipensä varoen
   kuin kaksisivuisen vanhan kirjan

Miekkaan hukkujien hetki

Dissisvaihe, jolloin siemenet pitää viskoa maailmalle, alkoi viime yönä kahden aikoihin Kuun ollessa oinaan ”vihaisen” merkin alkupuolella. Ensimmäinen mielikuva on hätäisesti, runnomalla ja väkipakolla jaetut asiat, mutta onneksi pintaa syvemmällä tämä ei ole ihan koko totuus. Oinaassa kulkevaa Kuuta hallitsee Mars, mikä sattuu olemaan myös toisessa omassa merkissään skorpionissa. Marsin valta siis korostuu. Jos pääsemme yli oinas-Kuun äkkipikaisuuksista, tarjoutuu mahdollisuus koettaa pinnanalaisemmin keinoin, jopa salakavalasti, manipuloiden, sekä voimakkaasti tunteisiin vedoten.

Oinaassa, skorpionissa ja Marsissa on sellaista voimaa, tahtoa ja dynamiikkaa, että potkua asioiden eteenpäinmenoon tarjoutuu. Energia voi olla hieman vaikeasti hallittavaa, ainakin heille, jotka eivät ole oppineet ja sisäistäneet tekijöiden aggressiivisuutta. Tämä siemenkuun aika on korostuneesti aloittava lähtölaukaus ja spurtti, jonka ylläpitoon saamme myöhemmin pehmeämpiä sävyjä. Mitä uudempia asioita viskotaan maailmalle, sitä parempi, eikä kai kukaan kehtaa kysellä onko teoriat testattu tai onko mietitty loppuun asti.

Rohkeutta oman asian jakamiseen tämä aika antaa. Seurauksia ei niinkään ajatella, etenkin jos oinaan henki johtaa. Hallitsevan Marsin skorpionin strategiaa on ihan luvallista käyttää apuna, koska jokainen lienee oppinut, ettei väkipakolla ja miekalla huiskimalla saavuteta tuloksia hyvällä. Epäröintiä ei nyt ole. Hyvä onnikin saattaa olla myöden, sillä Kuu nappaa mukavan kulman Jupiterille.

Kun nyt pitää jakaa leijonan aloituksessa syntyneet rakkauden ja luovuuden siemenet, oinaassa sävyttää lapsenmielinen innokkuus. Tämä on parhaimmillaan valloittavaa, puhtaan iloista tekemistä, mutta kyynikkojen on vaikea suhtautua myönteisesti tähän naiiviuteen. Oinaskuun rehellisyys on virkistävää, ja kun siemenet perustuvat aitoon arvostukseen, voi jaossa olla todellisia helmiä. Oinaassa ei toisaalta helposti hellitetä – meneekö homma silloin jankkaamiseksi – mutta samalla oinas pystyy niin helposti aloittamaan uudelleen alusta. Se ei kanna kaunaa epäonnistumisista, vaan elää tässä hetkessä, ja tekee sen niin täysillä että vauhtia riittää.

Ajassa on pedattu tilaisuus maailmanvalloitukseen. Innostutko?

Istu siinä lampun valossa, kelaa ajatuksiasi
aloita alusta kerta kerran jälkeen.
Älä väistä kun sattuu,
                             kun väistät istu takaisin:
aloita alusta.
Älä nouse ennen kuin olet tullut tähän hetkeen,
tämän pöydän ääreen.
                             Et kuitenkaan pääse pakoon.

Kummallisia kertomuksia

Vähenevän Kuun aika on taas, Kuu on aloittanut täydenkuun jälkeisen häviämisen näkyvistämme, ja tällä laskupuolella aluksi tuli vastaan siemenkuun vaihe. Ilman elementti painottuu tässä vaiheessa, sillä asetelma on mukavasti nappaava Aurinko kaksosissa ja Kuu vesimiehessä. Vaiheen osoittaman jakamisen ja tiedottamisen tehtävän pitäisi sujua, kuten nyt aina ilman kanssa puuhatessa – ideatasolla.

Siemenkuu on intohimoista ja palavaa aikaa, sen tahdonvoima varmistaa levittämisen. Tämänkertainen vesimieskuu on varmasti aatteessaan vakaa, ja sen myötä tahdonvoimainen, mutta miten sujuu veskarilta intohimoinen heittäytyminen? Vesimies vetäytyy tarkkailuun takavasemmalle eikä ole luontevimmillaan intiimissä lähestymisessä. On kuin tämänkertainen Kuu kyllä viskaisi siemenet mielellään jakoon, mutta asenteella ottakaa tai jättäkää, ja tarkkailee itse kauempaa tarttuuko joku sanomaan. Vesimies ei mielistele saadakseen juttunsa myytyä. Moni kokee tällaisen tylynä.

Jaettava viesti voi olla älyllinen, mikä toisinaan rajaa yleisöä. Massoille tätä ei tehdä helpoksi, ja tyypillinen kuvio taitaa olla, että vesimiestyyppistä sanomaa vastustetaan aluksi, koska se eroaa tutusta ja turvallisesta. Aina kuitenkin löytyy erilaisuudelle omat yleisönsä, kenties marginaaliryhmistä. Todella usein vesimies-Kuu on trendsetteri, ja viesti tulee muodikkaaksi vasta tulevaisuudessa. Tiedottamisen keinot saattavat olla poikkeuksellisia, tai ainakin nyt olisi hyvä hetki kokeilla jotakin erilaista: mitä voimakkaammin kaikki keikautetaan päälaelleen, sitä paremmin ajan henki toteutuu.

Vesimiehen merkin symbolissa kaadetaan ruukusta puhdasta, kirkasta vettä. Tämänkertaisessa siemenkuussa voisi asioiden jakamisen ja sanoman levittämisen tarkoituksena olla puhdistaa, palauttaa idean kirkkaus. Vesimies on aatteellinen ja idealistinen merkki, kyllä tässä on aina toiminnan taustalla jokin ismi, kenties erotuksena jousimiehen aatteellisuuteen se, että yhden totuuden löydettyään vesimies voi olla valmis tarkastelemaan myös muunlaisia totuuksia.

Sen verran totean hulluudesta, että hullunkuunaika on takana taas tältä erää. Epätavalliset ideat voivat tuntua oudoilta, mutta tässä ei taida olla Kuulle ominaisesta hulluuden muodosta kyse. Jos joku tuntee epävarmuutta tohtiiko kertoa kummallisia juttujaan, nyt voi olla niin ufoja asioita liikkeellä että tässä ilmapiirissä voisi hyvinkin kokeilla vastaanottoa. Jospa kokeilisimme empiirisin tutkimuksin ja tekisimme omia pieniä markkinatutkimuksiamme, kuka tarttuu siihen omaan, ruukusta kaadettuun puhdistavaan veteen. Palautteeseenkin saattaisimme tällaisena aikana osata suhtautua tarvittavan viileästi.

Voi! hirvittävä on ote – kiivas tuska –
Kun korva alkaa kuulla ja silmä nähdä;
Kun valtimo alkaa sykkiä ja aivot ajatella;
Kun sielu aistii ruumiin ja ruumis kahleensa.

Aamun sanoma

Velvollisuus jakaa! Aamulla sunnuntaina Kuu siirtyi siemenkuun aikaan kauriissa, ja kyllä tästä kehittyi suuremmanluokan tiedotusvelvoite. Tätä kevättä on määrittänyt planeettaenergioissa isoksi ristiksi kutsuttu kuvio, ja Kuun siemenkuun vaihe nappaa tähän ilmiöön ihan täysillä. Nyt pitää virallisesti tiedottaa ja ilmoittaa mitä kaikkea tuo risti on merkinnyt ja saanut aikaan, koska Kuu kirkastaa vaiheellaan juuri tätä muutosten ja saavutusten aikaa. Henkilökohtaisemmat seikat saavat nyt odottaa, koska yleisönä on yhteiskunta, oma vaikutuspiiri kaikkein laajimmillaan.

Joitakin päiviä sitten täydenkuun kohdalla oli ehdottomuuksien piikki, skorpionissa, joten on aivan helppoa huomata mitä se jaettava juttu voisi olla. Ei tässä ydintä miettiä tarvitse, mutta toki kun kauriissa ollaan, harkitaan tarkkaan keinot ja muodot, ne rakenteet. Kauris ei ole millään lailla epäröivä merkki, eli ei tässä harkinnassa ole epävarmuudesta kyse. Ehkä ajoitus on se kaikkein tärkein pointti, kun otetaan huomioon kauriissa kulkevan Kuun hallitsijan, Saturnuksen, olemus. Ajan ja karman herra ei anna lupaa turhanpäiväisiin lepertelyihin.

Ajoitusta minäkin mietin kun katselin Kuunvaiheen muuttumisen hetkeä. Yhtymä Plutoon sai ottamaan sen verran takapakkia, että nyt on liu’uttu muutama aste etäisyyttä piilottavalle tekijälle ja aktiivinen kulma laajentavalle Jupiterille on voimakkaampi. Pluton teemat ovat kuitenkin tärkeä osa tämän siemenkuunvaiheen täyttämistä. Kauris merkkinä ei ole luonteeltaan salaileva, jos kohta ei eturiviin tungekaan. Pluto raahaa mukanaan salaisuuksia ja piilottaa viestiin jotakin ihan muuta kuin miltä se pinnalta näyttää. Kaikkein rakentavinta ja tuloksellisinta, mistä kauriskuu tykkää, olisi asiallisesti paljastaa pinnanalaiset kytypesäkkeet. Ja koska on kyse aikamme suurimpiin juttuihin koskevista asioista, voi tieto, paljastukset ja viestintä johtaa rysähdykseen. Onko sitten kyse jostakin poliittisesta jytkystä jälleen, se jää seuraavien päivien asialistalle.

En nyt malta olla kertomatta, että tämä on minun oma tämänhetkinen Kuuni (astroilijoille: proge), siemenkuunvaiheessa kulkeva kauriskuu. Tällaisen huomaaminen tuntuu innostavalta, mutta eipä ole sen sortin asia, josta todella voisi äidilleen soittaa tai jutella kaupankassan kanssa. Täytyypä siksi harkita tiedottamisen areenoita huolella. Olisi täältäkin suunnasta muutama jytky kerrottavaksi, mutta vieläköhän tätä panttaisin.

Niin, toisin kuin linnut
eivät sielut puhu
toisilleen
Ja toisin kuin sielut
eivät linnut puhu
Siinä missä meidän korvamme
tarvitsee paljon sanoja,
vaivalloisesti toisiinsa liitettyjä ääniä,
jotta sanottu menisi perille,
riittää niille muutama ääni
vain eri tavoin kiihkeä
eri tavoin painotettu.

Tähtien väri

Viime yönä ennen yhtä Kuu jätti taakseen pimennyksen leimaaman täydenkuunvaiheen ja tuli mittaamaan aikaansa siemenkuun tiedonlevittämisen ja julistamisen ajassa. Tällä kierrolla ollaan vaan ihan pikkuisen vinksallaan perusrytmistä kun uuteen vaiheeseen tultiin jousimiehen merkissä, kun siemenkuu on siis pohjimmiltaan skorpionimainen. Jousimiehen merkki soveltuu hyvin ellei ihan täydellisesti tähän laajalle levittämisen nykyiseen henkeen. Kyllä nyt julistetaan ja saarnataan, ollaan vahvan ideologisesti mieltä, omataan suorastaan vakaumus, mikä kuulostaa ylevältä.

Kuu osoitti myös olevansa täydellisesti ajan hermolla, sillä uuteen vaiheeseen siirtyminen tapahtui jousimiehen 13 asteella. Jos astrologiaa yhtään tuntee ja seuraa planeettojen sijainteja, tämän asteluvun pitäisi kiinnittää huomio. 13 aste on se, missä juuri nyt sattuu ja tapahtuu. Ei kuitenkaan täsmälleen jouskarissa, vaan ennemmin johtavien merkkien tässä asteessa. Kuu on kuitenkin täsmälleen kulmissa siihen, mikä eniten ajassa nyt jyllää.

Sen lisäksi, että Kuu on ajan hermolla, on Aurinko tärkeässä kohdin Kuun ja Auringon välisestä suhteesta kertovalla linjalla eli Kuunsolmuilla. Aurinko ehti ylittää Kuun alasolmun ja kääntää näin solmuparin perääntymään. Aurinko ikään kuin otti Kuun tehtävän itselleen, sillä miltei kaiken vuotta se on aina Kuu, jonka liike näitä solmuja huojuttaa. Solmujen suunnanmuutoksen merkitys on palaaminen normaaliin rytmiin – mikäli se nyt ollenkaan on mahdollista näin pimennysten välisenä aikana ja aktiivisten planeettakulmien energiamelskeessä.

Kuun kulma hallitsijaansa Jupiteriin on perin hankala siemenkuuhun tultaessa. Miksi sen pitää olla juuri Jupiteriin, jolta voisi olla tarjolla paras mahdollinen tuki julistus- ja saarnatyössä? Kieliikö tämä asetelma vaikeista tilanteissa, joissa pitäisi saada sanottua, mutta ei pääse sanomaan, ei saa suutaan auki, vaikka mitenpäin ilmaisisi se aina loukkaa jotakuta. Eikä sekään ole hyvä, ettei jaa tietoaan, koska se olisi tämän kuunajan perimmäinen tarkoitus. Onko niin etteivät toiset kuuntele, vaikka kertoisit millaisen stoorin tahansa. Tämä jää tietysti kokeiltavaksi ja koettavaksi, mutta tässä voisi olla yksi selitysmalli siihen, jos kommunikointi tuntuu vaikealta, vaikkei sen pitäisi tuntua.

Vaikka nyt ollaan jo Kuun laskupuolella, eli aletaan vähitellen tavoitella yhä pienempää Kuun näkyvää tilaa, mielestäni jousimiehen Kuu on virkeä ja innokas. Usein jopa sellainen pääkkö, että sammakka pääsee suusta ennen kuin ehtii kunnolla harkita. Tietty reiluus ja optimistisuus karsivat synkkää hulluutta ajasta, ellei sitten tuo täydenkuun pimennys tunnu edelleen kaikenlaista hulluutta mahdollistavana. Koska jousimies on ”suuri” merkki, saatetaan luvata paljon enemmän kuin mihin käytännössä rahkeet riittävät. Valtavuus ja vyöry tekevät tepposet, niin asioille ja mielellekin.

Aineeton elämän anti joka kaikesta virtaa minuun päivän
   kaikkina hetkinä,
yksinkertainen, tiivis, saumaton suunnitelma, itse erilläni,
   jokainen erillänsä, silti kuulumme suunnitelmaan,
menneen samankaltaisuudet ja tulevan,
kuin ihanuuksien helminauha mitä vähintä näen tai kuulen
   kun kävelen kadulla tai matkaan joen yli,
pyörre joka niin kiivaasti rientää ja ui myötäni kauas pois,
toiset jotka ovat seuraava minua, siteet välillämme,
varmuus toisista, toisten elämästä, rakkaudesta, näöstä,
   kuulosta

Vahvasti mieltä

Tänään ollaan niin täpinöissään Auringon menosta oinaaseen, että kuunvaiheen vaihtuminen ei varmaan voisi vähempää ketään kiinnostaa. Näin vaan käy, että Kuu ehtii skorpionissa siemenkuun aikaan jopa ennen kuin Aurinko pääsee räjähtävään uuteen alkuunsa. Kun skorpionissa mennään Kuun kanssa, on sille varmaan mieluista että suurin huomio kääntyy johonkin toisaalle. Skorpparissa ollaan salakavalia ja piilotellaan todellista agendaa.

Tuntuu peräti hämmentävältä, että siemenkuu on perimmäiseltä luonteeltaan skorpionihenkinen. Tähän vaihdokseen päästään silloin kun katsotaan teknisesti oinaasta lähtevää Kuun sykliä, vaikka nyt toki lähdettiin liikkeelle jo kaloista. Tarkoitan tällä ilmiötä, että kuunvaihe oikeassa ajassa karkaa ikään kuin kauemmaksi Auringon siirtyessä eteenpäin. Teknisessä perusvaihden katsannossa Aurinko pysyy mukamas kaiken aikaa paikoillaan siellä oinaan alussa, ja näinhän ei oikeasti tapahdu. Taivas elää, ja meidänkin täytyy elää eteenpäin kaiken aikaa. Vaikka välillä ei niin huvittaisi.

Siemenkuu on Kuunkierron laskupuolella tapahtuvan tiedonjakamisen ja laajemmalle levittäytymisen aikaa. Onko siksi niin, että tiedonvälityksen tulisi todella olla piilovaikuttamista, psykologista tunteiden sorkintaa ja käydä suljettujen ovien takana? Luulen että tuollaisessa näkemyksessä on vahvemmin pinnalla skorpionin merkkiin liitetyt negatiiviset piirteet, jotka ikävä kyllä ovat tämän merkin osalta sitkeästi enemmän esillä kuin skorpionin myönteiset puolet.

Käsitykseni on, että siemenkuunvaiheen skopionihenkisyyden salaisuus on sen psyykkisessä vahvuudessa. Tarvitsee olla varma asiastaan ja omata sisäistä vahvuutta sekä sitkeyttä, jotta asiansa saa jaettua maailmalle. Mielestäni skorpioni on henkisesti eläinradan vahvin merkki. Jos on jaettavaa, tulee pystyä olemaan sen takana lujasti ja vakuuttavasti, antaa vaikutelma että mitään muita vaihtoehtoja ei ole. Ei siis suostutellen, silkkihansikkain tai helppoheikkimäisesti myyden. Ei pinnallisesti karkkiväreillä houkutellen vaan syvältä sisimmästä herättäen.

Siemenkuun vaiheen voi nähdä myös erittäin vaativana tehtävänä Kuulle. Voidaan ajatella siten, että onko jaettavalla ja levitettävällä ollenkaan merkitystä, jos se on vain iloista helppoa ympärilleen huiskimista. Työ täytyy tehdä perinpohjaisesti ja itselle rehellisesti. Kuulle skorpionin merkki on se kaikkein haastavin. Näin se vaan on, että jokin eläinradan alue merkityksineen ja teemoineen on kaikkein vähiten luonteva niin Kuulle kuin muissa merkeissä kullekin planeetalle. Raaste-haaste skorpionissa Kuu joutuu kaikkein lujimmalle, ja silloin vastassa on aina murtumisen vaara. Skorpioni ei murru helposti, mutta jos se tapahtuu tässä kuunvaiheessa, on siitä leikki kaukana. Kuuhulluuden kohdalla ei siis olla pikkuisen höpsähtäneitä vaan todella, todella syvästi, kokonaisesti hulluuden puolella.

Entä kun yöt ovat ajatuksia täynnä
päivät unia
mihin väliin mahtuvat teot
                             tähtöset? todellisuus

Ylen hyvä jako

Jakamisen aika tässä syklissä alkoi viime yönä ennen kahta, kun Kuu tasapainotteli vaa’assa itsensä puolitoistaneliöön juuri kaloihin siirtyneeseen Aurinkoon nähden. Onko mitään hurmaavampaa ja viehättävämpää kuin antautua jakamisen, välittämisen riemulle Venuksen hengessä? Kuu on sosiaalisessa vastavuoroisuuden merkissä, ja Auringon majassa on Venukselle sijattu ylellinen vuode, kunhan tuo hehkeä kaunotar joskus kaloihin ehtii.

Voiko tässä muuta kuin toistaa aikaisempaa virttä, että ihan hyvin passaa Kuun tehtävälle kohdalle osunut merkki. Nyt pitää käyttää suostuttelutaitoja eikä yrittää runnoa väkipakolla läpi. Voi vaikka pelata vähän, odottaa oikeaa aikaa, ei kuitenkaan toisen heikon kohdan paljastumisen vuoksi vaan ennemminkin niin, että vastapuoli, kohde on miellyttävässä tilassa ja tilanteessa, ja siksi suopea. Jaetaan nätisti eikä tyrkytetä, eikä silloin toinen henno torjua.

Sujuuko kaikki kuin unelma? Saadaanko toiveet toteen, unelmat tosiksi, aina oma tahto lävitse? Jokaisessa ajassa on omat heikkoutensa, ilmakuoppansa taivaalla jos ei muuta. Vaa’an siemenkuunvaiheessa tehdään kompromisseja jo sen suhteen, mitä tohditaan jakaa ja tiedottaa. Nyt ei kukaan välittäisi kuulla ikäviä uutisia. Ihan varmasti pään pensaaseen laitto kostautuu jossakin vaiheessa, ellei jo tilinteon kulminaatiossa kohta jousimiehessä, jos oma moraali antaa ylen.

Siemenkuussa on tarve myydä kanssaihmisille oma juttu. Kyllä vaa’assa kauppaa osataan käydä, sillä merkki on varsin taktinen. Onnistumisen edellytykset ovat hyvät, ja siksi katson tätäkin kuun jaksoa mieluummin hyväksyvästi nyökytellen. Ei draamaa, ei kirkumista, sillä sellainen ei nyt kertakaikkiaan sovi. Jos tasapainoa etsiessä käydään liian korkealla ja vaivutaan liian alas, siitä ei tehdä numeroa. Korkeintaan nappi kitaan ja hymy naamalle. Show jatkuu.

Ja jostakin kummasta silti kumpuaa halu vähän kapinoida tätä nättiä, siveää, kilttiä aikaa vastaan.

tyyli on vastaus kaikkeen
uusi tapa lähestyä tylsää tai
vaarallista asiaa.
tyhjänpäiväisen jutun tekeminen tyylillä
on hienompaa kuin tehdä vaarallinen juttu
ilman sitä

Savilintuna maailmalle

Meidän taivaallinen Kuumme on vielä ison oloinen, vaikkakin kaukana, ja neitsyen merkin puolivälissä kulkiessaan se tulee siemenkuun vaiheeseen aamupäivällä. Neitsyessä arvotetaan kriittisesti mikä on jakamisen arvoista, mikä on oikea tapa esittää asiansa ja varmaankin myös sitä, kenelle tietoa välitetään. Onneksi neitsyen merkkiin ei liity samanlaista jahkaamista kuin vaakaan, työ tulee ihan varmasti tehtyä, mutta aika on Kuun kanssa silti liukumassa kohti tuota vatvomista. Siksi tämän vaiheen alussa kannattaa jakaa, kun sitä sitoo vain tuo kriittisyys. Ei kannata jättää päätöstä vaakakuun kohdalle.

Aina kun Kuu tulee uuteen vaiheeseen, on kyse kriisiytymisestä. Aurinko ja Kuu ovat toisiinsa nähden  jotenkin hankalasti, eikä muutos tule kasvukivuitta. Nyt Aurinko on juuri siirtynyt vesimieheen, mikä on neitsyen tavoin älyllinen. Siemenkuun vaihtoehtoihin voi kuulua turhanpäiväinen vaikeus, voidaan brassailla hienoilla sanoilla ja vaikeilla termeillä, ja niin kuin usein neitsyen merkin kanssa, korostetaan yhtä yksityiskohtaa ja itse asian kokonaisuus katoaa. Pidetään jakaminen ja tiedonvälittäminen johtotähtenä, sillä asian perillemeno on kai tärkeämpää kuin kriittisyys tavan ja välineiden suhteen.

Vaikka neitsyt ja vesimies ovat merkkeinä toivottoman kaukana toisistaan, on niissä molemmissa ihmisiin ja kanssakäymiseen liittyvä sävy. Ollaan asiallisia ja ulkokohtaisia kun asia tai ilmiö on tärkeämpää kuin oman henkilökohtaisen mielipiteen tai roolin korostaminen. Saa tässä vähän virnistellä tuolle vesimiehen asiallisuudelle, sillä eihän se aina näin mene. Kyllä tälle tyylille on kysyntänsä ja kannattajansa; tieteestä pitää oma persoona häivyttää kauas pois jotta se olisi uskottavaa. Fakta homma.

Vaikka paremmin tietävä jouskarimaisuus tästä kattauksesta puuttuukin, on neitsyen Kuussa samanlaista mestarointia. Ja mikä kaikkein ärsyttävintä, neitsyt ei ainoastaan itse usko olevansa oikeassa ja tietävänsä paremmin, vaan todellakin osaa parhaiten. Se on ottanut selvää ja kokeillut käytännössä toimivuuden, ja tiukan paikan tullen pyöräyttää homman kohdilleen, vaikka ei monen muun merkin tavoin kierräkään kylillä retostelemassa paremmuudellaan. Tästä huolimatta on outoa ja paradoksaalista, että sisäinen varmuus tuntuu monesti puuttuvan.

Tässä Kuun kierroksessa on tälle ajalle ominainen piirre, että nyt on osuttava kerralla napakymppiin. On tiedettävä suuntansa, sillä harkintaan ei suoda mahdollisuutta. Tai kyllä saadaan, ihan ruhtinaalliset pari tuntia unenpöppöröiseen aikaan aamuyöstä, enkä tuolta hetkoselta uskalla odottaa yhtään mitään. Mistä oikein on kyse? Kuu tulee tässä siemenkuun vaiheessaan ylittämään Kuunsolmun, mikä pysähdyttää solmun ja kääntää sen eteneväksi. Tämä olisi se luonteva vaihe tuumata ja harkita vielä, mutta nyt se ajoittuu perjantain aamuyölle noin viidestä seitsemään, sillä Kuu tulee hetikohta solmun ylityksen jälkeen puolikuun kulmaan Aurinkoon nähden, ja solmut keikahtavat takaisin normaalipaahtoonsa. Tulkitsen tämän klassiseksi havuja, perkele! -tilanteeksi. Astrologiaksi jos koettaisi kääntää: Kuu on kvinkunssikulmassa hallitsijaansa Merkuriukseen vesimiehessä kun tämä siemenkuu alkaa rullata ja luistella eteenpäin. Eihän lipsu.

Kun äkisti ja oikeassa määrin
on ilmaa, hengitystä savessasi
ei mikään enää ole siinä väärin
ja lentää savilintu sormistasi.
Myös sinulle on siivet kasvaneet.
Kun linnun muovaat, itsesi myös teet