Häikäistys

Kaksosen täysikuu on ilmeikäs, hauska ja veikeä kuin Sara Maria Forsberg. Skorpionista alkunsa saanut kierto loikkaa, jos ei ihan kvanttihyppyä niin oletusarvon yli; Kuu ei täytykään vastamerkissä härässä vaan aika on siirtänyt täydenkuunhetken vinksalleen viereisen kaksosen alkuun. Hetki koittaa kolme varttia torstain puolella, ihan yöllä, jolloin Kuu on miltei ainoa taivaallinen tekijä horisontin yllä.

Skorpionin alkuun peilaten täydenkuun ajassa on eriparisuutta. Kaksosen ajassa ei ole peittelyä, joten sen huomaa itsessään ja ilmassa, jos merkkikierto ei anna sellaista täyttymystä kuin odotamme. Syvällisistä, intensiivisistä lähtökohdista pitäisi huipentua hymyssä suin, kepeästi, arvottamista vailla. Täydellisen ja kokonaisen transformaation tulisi kukkia perhosenkeveydessä, vaihtuvuudessa. Kuinka pitää tiukasti kiinni alkuideasta tässä monimuotoisuuden ajassa. Ihan tässä tuntuu kuin pitäisi hylätä lähtökohtansa, heittää lapsi pesuveden mukana.

Kaksosmaisuudessa kiehtoo sen kaksittaisuus, samanaikaisuus, suvereeni kahtiajako. Kaksosta käynnissä pitävä voima on älyllinen mielenkiinto. Jos ei kiinnostus herää, juttu (tai ihminen) on niin passé ja se ohitetaan noteeraamatta, siirrytään kevyesti eteenpäin tai ainakin toiseen suuntaan. Tämä tyyli tuntuu toisista usein loukkaavalta, mutta takertumattomuudesta voisi muutaman päivän ajan oppiakin. Ei ole pakko jos ei haluu, joskin itseltään voi kysyä, olisiko joskus syytä koettaa motivoitua.

Kuten jo viime vuonna yritin todistella tähän vastaavaan kaksosen täydenkuun aikaan, kaksosen Kuulla ei ole mitään ongelmaa esilläolon ja näkyvyyden kanssa. Tosin kaksonen ei Hullun Kuun mielestä ole täysin luonteva merkki Kuulle, vaihtuvuudessaan ja muuntuvaisuudessaan kyllä, mutta ei tässä avoimuudessa. Pääsette kenties ajatuksesta kiinni miettimällä Kuun oman merkin, ravun, eroavaisuutta viereisestä kaksosen merkistä. Vierekkäiset merkithän ovat astrologisen perusajatuksen mukaan niitä, jotka eivät juuri jaa keskenään tuttuja ja samankaltaisia asioita.

Onko kaksosen täydessäkuussa lopulta sitä hulluutta, mitä tässä blogissa on metsästetty kissojen ja koirien kanssa? (Edellisessä oinaan hullunkuunvaiheessa ihan varmasti oli!) Pitäisikö taas todeta savolaisen kaksittaisesti suattaap ollakkii tai suattaap olla olematiki, kielillä kuten kaksonen osaa. Kaksonen on hulluttelevalla tavalla hauska. Se ei pelkää asettua alttiiksi. Kaksosessa on yllättävyyttä, odottamattomuutta, ainakin enemmän kuin varovaisuutta ja tasaisuutta. Valoisaa ja pirteää aikaa tänne vaan, vaikka ei vastaisikaan sitä mitä skorpionin uudessakuussa alettiin luoda. Jos ajan salaisuus on siinä, että kaksosissa on molemmat mahdollisia?

Kesän mentyä
puu muuttuu: ei voi kasvaa
täytyy häikäistä

Aseiden valintaa

Kuu kasvaa puolikkaaksi, peruskuuksi, symbolinsa kaltaiseksi, ja säntillisesti nyt vesimiehessä kun kierto alkoi neliömerkki sitten skorpionista. Puolenkuunvaiheen alku on oikeasti vasta huomenna aamulla, mutta ennakoin sen tunnelmia jo. Alamme lähestyä taas vetovoimaltaan tuhdimman Kuun aikaa, mutta se on vasta kerääntymässä, ja (ikävä kyllä?) pääsee valloilleen hullunkuun aikaan. Tiukan otteen ja magnetismin vahvistumisen ajatukset ovat vastakkaisia vesimiehen perusolemukselle etäisyyden ottamiselle. Kuinka onnistuu meiltä väljyys, kylmäpäisyys, tarkkailu ja harkinta? Wo-hoo!

Kuu asettuu kasvussaan siihen puolikkaaseen, missä se on isompi ja näkyvämpi, enemmän siis täydenkuun puolelle. Tämä siirtymä lisää paineita valita. Pitäisi saada jälkeä jo, mutta valitettavasti aika vähän sotii kynnyksen ylittämistä vastaan. Tämä puolikuu taas kääntää Kuunsolmujen liikkeen nurinpäin – no sehän tavallaan sopii vesimieheen – eli edelleen saisi tuumata linjaa eikä oikeastaan pitäisikään muuta kuin pohtia syitä, seurauksia, merkityksiä valinnoille (kunnes Kuu alasolmun ylityksellä kääntää solmut perääntymään lauantaina noin neljältä).

Tämäntyyppisessä ajassa saatetaan levittäytyä liian kauaksi. Koetetaan esimerkiksi tavoittaa isoja yhteisöjä tai verkostoitua anonyymisti, kun kuunvaiheen täsmällisempi tarkoitus olisi pitäytyä lähempänä olevissa asioissa, kenties jopa vain itsessä. Omien fiilisten tunnustelu vesimiehessä sivuutetaan, mikä voi myöhemmin kostautua, jos ei olla itseltä kysytty mistä tykkään, miten haluan tämän tehdä, mitä tämä minulle itselleni meinaa eikä niinkään kaikille muille ikäisilleni tai maani asukkaille tai ihmiskunnalle. Vesimies siis vetää meitä ajattelemaan ryhmittymiä, puolueita ja klikkejä, yhteistä aatetta. Ja valintoja tehdään sillä periaatteella että samanmieliset leikkivät yhdessä, tasavertaisina, mutta aika harva meistä käytännössä on niin suuri ja jalo ja humaani, että suvaitsee toisenmielisyyttä. Viimepäivinä nähty ja koettu.

Puolenkuun aika kasvupuolella on mahdollisesti kaikkein aktiivisinta kuunaikaa. Uudessakuussa saatetaan haluta kovasti eteenpäin, mutta puolessakuussa tapahtuu se ratkaiseva edistysaskel. Koska kasvu on aina kipua, sisältyy saumakohtaan haaste. Ongelmia ja pulmia. Joskus jopa paskamaisia nakkeja. Sellaisia kimurantteja ratkaisua vailla olevia asioita, joita elämässä aina on. Aina ja poikkeuksetta kaikista tämä persiille potkiminen ei tunnu pahalta eikä ikävältä. Toiset meistä nimenomaan tarvitsevat ärsykettä, globaalia tönäisyä, että mitään jälkeä syntyisi. Ja kun kierto on nyt lähtöisin skorpionista, sehän on niin selvää, että ongelmat lepäävät syvällä, ovat pulmallisia, edellyttävät selviytymiskeinoja. Skorpionin henki on iskostunut meihin ihan koko tämän kuunkierron ajaksi, ja voi voi sitä parkaa joka sen hetkeksi unohtaa. Monitoimiveitset esiin (tiesittekö että niitä on valmistettu Sveitsin armeijalle jo vuodesta 1891) ja eliminoimaan ongelmia!

Nyt on nyt ja kohta on ylihuomen.
Aika loikkii ja potkii persuksiin.
En muistele vaan yritän olla
yön veroinen, tarttua kynsin ja meisselein
sen viittaan, pysyä kyydissä pari hetkeä
ennen kuin se varistaa taikapölyn pois,
meidät kaikki. – Miksi sanon kaikki?

Kapeata polkua

Tuntuupa äärimmäisen pahalta olla ajan hengen suhteen näin surullisen oikeassa, kuin näytin olleen kun Uusi Kuu syntyi skorpionissa, kysellessäni mielipidettänne tarkoitus pyhittää keinot -ilmiöstä ajassa, mainitessani jopa sen terrorismin tässä yhteydessä. Jos tapahtumat maailmalla nyt vastasivatkin ajan energiaa, voidaan täällä edelleen yksilötasolla tiedostaa tekojamme ja valita toisin.

Nyt Kuu siirtyy iltapäivän päätteeksi sirppikuunaikaan kauriissa. Kauris on ns. väärä merkki kasvukuun puolelle, ja asetelma vaatii sen vuoksi tavallista enemmän. Sirppikuussa hamutaan yhä menneestä, ja kauris tekee sen todennäköisesti turhankin täsmällisesti, varovaisesti, eteenpäinmenon ajatuksen kärsiessä. Sirpissä hahmotetaan alkuideaa konkreettiseen muotoon, ja konkretian kauris hallitsee, todella tavoitteellisesti. Kauriissa ollaan liian tosissaan, vakavana, eikä ajan tunnelma suo tilaa väljyydelle. Siinä kauris jatkaa saumattomasti skorpionista alkanutta kiertoa, että se sitoutuu päämäärään. Ehdottomuus on yhä kanssamme, ja aika usein se kaventaa valinnanmahdollisuuksia. Parhaimmillaan toki varmistaa tulosta halutussa suunnassa.

Kauriin parasta antia sirppikuunajassa on saattaa rakenteita valmiiksi, käytännön muotoihin, ryhtyä toimeen vaatimattomasti ja työtä pelkäämättä. Kauris keskittyy hyödylliseen, mikä on arvokasta. Rajattu tarkoituksenmukaisuus tässä vaiheessa tuntuu silti Hullusta Kuusta nurinkuriselta, kun kasvulle pitäisi antaa hedelmällinen maasto rehottaa. Reunaehdot näyttäisivät aika tiukoilta. Asenne saattaa lipsahtaa uhrautuvuudeksi jos ei pidä varaansa. Kun kauriissa niin varotaan ja varmistellaan, tiedostetaan muutama seikka. Kauriissa kasvu ei kohise siihen malliin kuin Kuun kierron kasvupuolella pitäisi. Tästä voi seurata pettymys jos odottaa liikaa. Kauriin tunnelmissa saatetaan myös vaatia arvostusta, minkä aika ei oikeasti vielä näin alussa ole. Vaikka kauris on johtava merkki, sen teemoissa ovat epäilys, epävarmuus ja pelot, eivätkä ne ole kannustavia. Tässä ajassa pelko on todellakin tullut käsinkosketeltavasti oloon. Ainekset varsinaiseen mielensäpahoittamisen sirppiin ovat kasassa.

Ja hulluus on ihan poissuljettu mahdollisuus tässä sirpissä. Tosin Hullu Kuukin sortuu nyt epävarmuuteen päästäessään mieleen kummallisen ajatuksen, olisiko kauriissa kuitenkin vähän hulluutta. Se kauriin symbolin kalanpyrstö aina vaan nostattaa kulmakarvat epäilykseen, kysymään onko merkissä sittenkin enemmän ja toisenlaista kuin olemme tottuneet mieltämään. Hullu Kuu päättää, että sisäinen intuitio saattaa sittenkin johdattaa rajoja etäämmälle.

Kuunsirpin sinisen terän
minä muserran kämmeneeni.
Jään alla ei vesi liplaja.

Spiritual

Marraskuu lyttää, eikä jaksaisi, mutta uutta alkua tähänkin aikaan pitäisi rakennella. Siksi taivas tarjoaa meille nyt aloituksen skorpionissa, mikä on eläinradan tahdonvoimaisimpia merkkejä. Uuden kuunkierroksen sävy on skorpionissa tahtova, psyykkisesti vahva, totaalinen. Epäilemättä voimauttava. Härän ja skorpionin merkkipolariteetti käsittelee muun muassa materiaa ja henkeä, kummatkin merkit todellakin, uskokaa tai älkää. Skorpionin lähtökohtana on henkinen vahvuus ja mikä ettei myös vahva henkisyys. Silti voi mukana olla materiaan liittyviä teemoja yhtä hyvin, koska polaarimerkit ei koskaan täysin pääse käsittelemästä toisenkin ääripään asioita. Skorpionin merkki liitetään rikkauteen ja joskus myös pankkitoimintaan, esimerkiksi.

Uuden Kuun syntyessä skorpionissa ajan hengessä kysytään uudeksisyntymää. Aika iso juttu minun mielestäni. Hullua Kuuta pohdituttaa miksi kiinteän laadun merkki skorpioni yhdistetään suurimpaan muutokseen kaikista, transformaatioon, toiseksi muuntumiseen. Kiinteän pitäisi pääasiassa pysyttää paikallaan, juurruttaa, vakauttaa, varmistaa säilyvyys. Veden elementin merkit ovat kuitenkin kaikki uutta luovia, synnyttäviä kuten rapu ja toiseksi muuttuvia kuten kalat. Ilmeisesti skorpionin rankka prosessi liittyy tämänkaltaiseen luomiseen.

Kun uusi syntyy skorpionissa, muutos on totaalinen. Entiseen paluun mahdollisuutta ei ole. Tämän uuden alun pitäisi olla tarkkaan harkittu ja pohdittu, ei välttämättä varovaisen huolehtivalla tavalla vaan siten että voimakkaat linjat on jo valmiina. Ei tarvitse hapuilla, on päätetty mitä halutaan, ja se tehdään, otetaan. Skorpioni on strateginen merkki, tulevat siirrot on tiedossa (tärkeiden kulminaatiokohtien puolikuun vesimiehestä liu’utaan muuttuviin täydenkuun kaksosiin ja laskukuun neitsyeen). Skorpionin avainsanoja on ydin, ja kun se aloituksessakin on tiedostettu, kaikki turha voidaan eliminoida pois. Ja nämä prosessit ovat aina ihan älyttömän rankkoja. Vaikka skorpionissa on rikkautta, sekin riittää että tehdään välttämätön. Myöhemmin jouskarissa päästään sitten liioittelemaan ja irrottelemaan. Tämä on aika vähäeleistä ja näkyvällä tasollaan niukkaa (vrt vastamerkin härän stoalaisuus), syvyyksiä en lakkaa milloinkaan hehkuttamasta. Ja tässä taidetaan kurkata sinne ytimeen: intohimo ja hekuma ovat skorpionia. Ehdottomuus, omistautuminen (vrt. omistaminen härässä). Skorpionin uusi Kuu on heidän, joilla henkistä kanttia riittää.

Haluaisin pohtia lukijoiden kanssa, skorpioniin liittyen, merkin tahdonvoimaisuutta. Monia ikävänä pidettyjä asioita yhdistetään skorpioniin, kuten tässä yhteydessä pakottaminen ja manipulointi. Miten te koette sanonnan tarkoitus pyhittää keinot? Onko se skorpionissa(kaan) sallittua? Tottakai on hyvällä koetettava saada aikaan, mutta monesti ihminen näyttää ottavan rajut keinot käyttöön silloin kun tahto on vahva mutta menetelmät eivät tuota tulosta. Esimerkiksi luonnonsuojeluaktivismi, äärimmillään terrorismi.

Kun vakaassa tahdossa lähdetään uusille, tuntemattomille poluille, eläkää vahvasti ja koskettakaa toista ihmistä sydämenne liekillä siten että jälki jää. Koskettakaa sielua!

Eikö syksy, eikö
kypsyminen ole
sammumistaan syvää,
kuumaa aistittua
varmuuttaan!

Hämärä jo mailleen hiipi

Aurinko valui jo aikaisin horisontin alle aloittaen tämän kierroksen Mustan Kuun yön, viimeisen painin ennen uutena syntyvää Kuuta. Skorpionin merkissä tämä on valtaisa, vavisuttava kokemus, kestäen ihan koko yön seudun aamun valkenemiseen huomisen kahdeksan aikoihin.

Astrologian sääntöjen mukaan Kuu ei skorpionissa viihdy. Tätä jäin pohtimaan, miksi ei. Kuu on itsekin veden elementin tekijä, periaatteessa Kuun pitäisi hyvin ymmärtää skorpionin syvä tunteikkuus. Paitsi se taitaa olla skorpionissa enemmän kuin tunnetta; kaikenkattavaa intohimoa, raadollista tuskaa, mustavalkoista ehdottomuutta eikä yhtään mitään siltä väliltä tai sinnepäin. Kokonaan, syvältä, täydellisesti. Miksi Kuu ei pystyisi tähän, onhan sen omakin luonne heiluvainen?

Skorpionin henkeen Mustan Kuun yö sopii upeasti. Kun tarkoituskin on päästä syvälle, tässä ollaan siellä jo kuin valmiiksi. On ihan kuin Kuu ei pysyisi mukana tässä kiihkeydessä. Kuun ei auttaisi nynnyillä, sehän on varovainen luontojaan, vaan uskaltaa heittäytyä. Kun Kuu heilahtelee itsessäänkin, miksi skorpionissa on sitten niin vaikeaa antaa mennä ääripäästä toiseen? Kuu taitaa pelätä kohdata itsensä, heijastellessaan kaikkea muuta. Kuu varoo että se heilahtaisi liikaa. Ja skorpionissa on nimenomaan itsestä kyse, sillä skorpionin merkki on pimeä (eikä tässä ilmauksessa ole mitään negatiivista) eikä sitä pysty heijastelemaan. Pimeys ei heijastu. Skorpionissa ammennetaan ainoastaan oman itsen sisältä. Muilta et saa mitään, itsen pitää riittää. Tätä merkin vaativuus saattaa tarkoittaa.

Nyt ei kuitenkaan ole valinnan varaa. Tänä yönä on sisin kohdattava. Hullu Kuu toivottaa mustaa ja pimeää kaikille, sieltä syvyyksistä löytyy ymmärrys ja vastaus siihen, millainen muodonmuutos tulevassa uudestisyntymässä odottaa. Ei voi olla sinnepäin eikä laimeasti, vähätellen. On uskallettava antautua. Kenellä riittää kanttia tulevalle yölle?

Niin monesti kuin
olen laulanut kuusta –
tänä iltana
ensi kerran tajuan
miten on pimeä yö.

Toinen toistaan hullumpi vuosi

Meillä on ollut synttärit täällä Hullunkuunajan blogissa – jo aikoja sitten, jos huomaatte katsoa Auringon sijaintia kartassa alla. Tällä boostilla mennään tämä kierto, jos mennään, alkuhan on ollut takkuinen. Auringonpaluu antaa isot sävyt, ja Kuu jokaisessa kierrossaan pyrkii näitä kirkastamaan, toteuttamaan, heijastamaan arkeen.

Salute Neptunus – tervehdin ilolla paluukartalla olevaa ”omaa” planeettaani. Venuksen ja Neptunuksen vastakkaisuus on kaikkein tarkin planeettojenvälinen kulma. Kaunis, mutta ei välttämättä helppo. Aurinko kohoaa viimeisessä huoneessa, Neptunuksen sävyissä, vielä piilossa kuin metsänreunan takana vasta nousunsa jälkeen kajastellen. Ehkä Hullunkuunajan blogi ei tänäkään vuonna saavuta laajaa kansansuosiota eikä tavoita astroharrastajia laajalti, vain heitä jotka keksivät kurkata aamuntummien puiden varjoon.

Skorpionin nousu on uudelleensyntymä, tuhkasta nouseva feeniks ja niin edelleen, kyllä te tiedätte. Voimakas, ehdoton, mustavalkoinen, ja toivottavasti väkevästi luova. Nousun hallitsijan Marsin peti on nätisti pedattu Jupiterin ja Venuksen, hyvisten väliin. Jos Jupiter ei nyt nosta suosta niin tuupertukoon blogi sinne. Ovat muuten keskenään kivasti samalla viivalla, tasoissaan, nuo neitsyen matkaajat Venus, Mars ja Jupiter.

Palaan Neptuniaanisiin huuruihin sen verran, että tasoista, paralleeleista puheen ollen, myös Aurinko ja Neptunus jakavat tämän hiljaisen keskinäisen tuen. Thanks! Hullukuu on tehty höyryistä, sumuista, viboista ja höpönassuista. Blogin muoto on kaiken aikaa ollut varsin ”poikkitaiteellinen”. Asiatekstiä on kirjoitettu toisaalle jo ihan riittävästi. Astrologialla voi tehdä mitä tahansa, myös vähän pöllöillä.

Kuu ON analysoitava koska se on Hullunkuunajassa fokuksessa. Jouskari on okei, se riehaantuu, innostuu, ottaa riskejä, sen kanssa ollaan aina pärjätty, ja viihdyttykin. Sijainti Antivertexillä yllättää. Taitaa olla täysin poissa kontrollista, ja saattaisi sopia juuri tämän blogin formaattiin. Ihanan arveluttava – mutta arvostelkaa tekin. Voin vannoa, että jouskarikuu rakastaa väittelyitä, se kyllästyy saarnaamaan yksinään.

Sirpin vaihe on kasvavan Kuun puolella kuten tällä blogilla syntyjäänkin. Freesimpi ote, oman äänen etsintää, muodostumista. Sirpissä on positiivista sävyä, eikös vaan. Ja jos myönteisiä asioita esitellä halutaan ja kaivamalla kaivaa, Merkurius solmun tuntumassa voisi auttaa suuntaamaan sinne minne on tarkoituskin – kirjoittaa astroyhteisölle Kuun kierroista.

Toinen hullunlailla-kirjoittamisen vuosi on täällä takana, tosin raportointi oli tauolla välillä. Viime vuonna kukaan ei kommentoinut sanallakaan. Uusi yritys tässä optimismin Kuussa?

Isopyörä

Tikulla silmään sitä joka vanhoja kaivelee, mutta sellaisen aika olisi nyt. Hullulla Kuulla on vierähtänyt luvattoman kauan siitä kun on viimeksi tähynnyt taivaalle. Piti jo viimeksi uudenkuun aikaan jotakin päätellä vaa’an aloituksesta, mutta kuten näette, ei siitä totta tullut. Nyt on hyvä aloittaa uuteen kiertoon valmistautuminen jo edellisen perkaamisesta, vanhasta Kuusta.

Balsamiseen aikaan siirtyminen tuli perin kiperässä Eläinradan kohdassa, neitsyen viimeisessä asteessa. Siksi kai Hullu Kuukin näin pingottaa. On kerääntynyt painetta korjata tilanne, tehdä parannus, ja tulevaa uutta alkua kaivetaan syvyyksistä kun se skorpionissa kohta syntyy. Viimeinen merkin aste on aina huutomerkki; entistä analyyttisemmin on tilitettävä mitä tämä kierto otti ja antoi, vei ja toi. Tässä on enemmän pelissä, jäljet johtavat sylttytehdastakin kauemmas, karmaan saakka. Ja siksi kun uutta alkua aletaan vähitellen suunnitella, voi se kuuluisa iso pyörä nyt pyörähtää.

Kuu on meistä maankamaralaisista nyt aika kaukana kiertoradallaan, sen vetovoima ei mehujamme kisko ollenkaan kiivaasti, ja siksi Kuun intuitiota voi olla vaikeaa pyydystää. Neitsyestä lähtenyt kuluvan kierron kaivelu on hengeltään käytännöllistä, järkevää, pikkutarkkaa – ei ollenkaan polaarimerkkinsä kalojen lailla isoja kosmisia merkityksiä vaistoista lukevaa. Tarkoituksensa neitsyellä silti on. Jotakin pientä on huomattava, asiat on laitettava kuntoon nyt. Ollaan kuin viimeisen päivän tunnelmissa, viimeisessä asteessa on vihonviimein pakko tehdä korjausliike.

Hullu Kuu olisi voinut valita vähän helpomman kuunvaiheen mistä jatkaa taivaan silmäilyjään. Uhkaa mennä nalkuttamiseksi. Itsesyytöksiksi. Mutta huudelkaa perään vaan, painostakaa, se saattaisi piristää kirjaltamaan useammin. Miten teidän kuluva kuunkiertonne on sujunut? Yhdessä eteenpäin vaa’asta, intoa piukassa jouskarin sirpissa, tärkeä linjanveto kauriin puolessakuussa, ihan käkinä hulluina hullunkuunaikaan kaloissa, täyttymyksellisesti härän upeassa täydessäkuussa, pirtsakkaa jakoa kaksosen siemenkuussa ja arvovaltainen, komea julistus vähenevän puolenkuun aikaan leijonassa?

Marraskuussa tuulen vanat täynnä puhetta hajonnutta,
valoa