Myöhään eilen illalla Kuu kääntyi taas enemmän laskusuuntaan tullessaan ensimmäiseen varsinaiseen vähenevän Kuun puolen kuunvaiheeseen eli siemenkuuhun. Uuteen vaiheeseen siirtyminen otettiin vastaan kaksosen merkin alku-asteissa. Kun kiertoa verrataan perussykliin, olisi tämä kiinteän merkin paikka, ja kun ollaan nyt kuljettu päinvastaisuuksissa, tässä kohdin uusi vaihe olisi pitänyt alkaa härästä. Nyt siis liu’uttiin ihan muutaman asteen reiluksi kaksosen puolelle. Tämä johtuu siitä, että oikeassa elämässä / oikeasti tapahtuvassa kierrossa Aurinko ei pysy paikallaan, vaan siirtyy noin asteen verran päivässä eteenpäin, ja vastaavasti Kuun suhde Aurinkoon liukuu edemmäksi eläinradalla.
Ensivaikutelma kaksoskuusta siemenvaiheessa on sopiva, toimiva ja sujuva, mutta koetan parhaani todistaakseni tämän ensisilmäyksen vääräksi. Siemenkuun ajassa pitää todellakin jakaa laajasti ja tiedottaa asioista, ja eikös kaksonen merkkinä tee ihan tätä samaa? Tässä haksahdetaan niin helposti kaksosmaiseen pinnalta sipaisuun, mutta silloin siemenkuun todellinen olemus jää sisäistämättä. Siemenkuu on skorpionimainen. Kaksosen osana on ikävä kyllä kantaa pinnallisen ja kepeän määritteitä – näille puolille on paikkansa mutta ei välttämättä tässä kohdin. Astrologian kielellä skorpioni ja kaksonen ovat merkkejä, jotka eivät jaa mitään yhteistä, minkäänlaista lähtökohtaa näiden sujuvaan yhdessätoteuttamiseen ei ole.
Siemenkuun ideana on jakaa ja levittää toisille merkityksellisesti ja siten, että se todella koskettaa. Jätetään jälki. Kaksosissa tyyli on sirpaleinen, poukkoileva, monia seikkoja yhdistelevä ja vaihtelunhaluisasti uuteen siirtyvä. Tässä merkissä ei välttämättä edes pyritä syvälliseen kokonaisuuteen ja täydelliseen ymmärrykseen, vaan ennemmin esitellään mitä kaikkea voi löytää. Kaksonen on kuin otsikoita ja muutaman lauseen yleisesityksiä, joista on paljon hyötyä etsimisvaiheessa. Näistä ei kuitenkaan muodostu painavaa tavaraa, jolla olisi ratkaisevaa merkitystä.
Kaksoskuisen siemenkuunajan tyylinä on nopeasti vaihtuvat mainoslauseet, jotka herättävät kiinnostusta hetkellisesti. Informaatiota kyllä jaetaan, mutta jos joku esittäisi kysymyksiä, on levittäjä jo siirtynyt seuraavaan juttuun. Kaikki voi siis jäädä kepeästi ilmaan, jos kaksosuus todentuu ajassa päällimmäiseksi.
Syy siihen miksi nyt tarraudun niin pinttyneesti kysymään syvällisyyden perään, johtuu täydenkuun pimennyksestä. Se on vakava, tärkeä, keskeisiä asioita osoittava tapahtuma. Pimennyksessä syntynyttä ei voida jakaa sirpaleisesti, osittain ja pinnalta, vaan siihen pitää keksittyä intensiivisesti, syväluotaavasti ja varmistaa ymmärrys.
Toinen pointti, minkä katson epäluottamuslauseeksi tämän ajan kaksoskuulle on Kuun tämänhetkisen astrologisen hallitsijan tila. Merkurius perääntyy. Mielen ja ajattelun planeetan kulkema merkki saattaa tuoda tuen, sillä se on juuri siirtynyt takaisin skorpioniin. Syvyyttä on tarjolla, mutta sen luonne on vahvasti omaa sisintä luotaava, ei ulospäin levittävä ja jakava, jollainen tarvittaisi siemenkuussa. Ehkä toimii, mutta ainakin itse suhtaudun äärimmäisellä varauksella tähän seikkaan.
Näyttäisi siltä, että Kuun on tässä kierroksessa hyvin vaikea täyttää siemenkuun tehtävää. Jotakin jää puolitiehen. Mutta onko sen niin väliä? Oinaan pimennys ei vaadi tuloksia ihan heti samassa, vaikka kärsimätön olisikin. Annetaan itsellemme aikaa todelliseen ymmärrykseen ja sisäistykseen, eikä lähdetä tällä kertaa soitellen sotaan. Jos luotetaan siihen, että kaikella on tarkoituksensa, kaksoskuun viesti voisi olla se, että ihan vielä ei tarvitsekaan ymmärtää koko tilannetta tai asiaa, vaan muistaa tutkia sitä jokaiselta kantilta. Tärkeämpää on säilyttää kiinnostus. Nyt pitää osata sompailla informaatiotulvan keskellä, eikä hätääntyä jos täydellisen oikeaa vastausta ei näytä löytyvän (Kuu on kulmassa hämmentävään Neptunukseen). Jos nurinkurisuus toimisi paremmin, kuuntelu saattaisi olla ratkaisevan tärkeää.
keväästä kankein siivin
perhonen etsii syksyn
sulkee siipensä varoen
kuin kaksisivuisen vanhan kirjan