Utopiasta vastuuseen

Tämän ei kai pitäisikään tuntua kivalta, vaan vetää vakavaksi. Kuu vähenee puolenkuun paalussa illalla vähän kuuden jälkeen, ja puolikkaasta hävitään aina pienemmäksi kohti syklin lopetusta. Kuun näkyvyydessä koetaan iso muutos ja ne solmutkin taas käännähtävät väärään suuntaan, nurinperin. Laskevan puolenkuun aika on Kuun syklissä tilintekoa ja linjanvalintaa, analyysiä siitä täyttyikö aloituksen tavoite, ja mitä vielä voidaan tehdä. Nyt kun Kuun vaiheissa kuljetaan paljolti perusasetelmassa, tulee uusi vaihe eteen niin kuin pitääkin, kauriissa. Eikä tämä herätä hurraa-huutoja vaan enempi huokauksia.

Syklin alku lähti liikkeelle kalojen lumosta ja mielikuvituksesta, ja tästä utopiasta on kannettava vastuu. Hymyn hyytymistä odotellessa. On aika kipsahtaa polvilleen. Jos projekti meni poskelleen, täytyy se tunnustaa, ja tämä on noloa. Meillä ei saa epäonnistua. Tai jos utopia onkin noussut lentoonsa, jos kalojen vaatimattomuus resonoi sittenkin, jotenkin kummassa kauriin kanssa, on tässä vaiheessa mahdollisuus vakiinnuttaa alun ideat. Ehkä ottaa siitä kunnia, palkkio ja meriitit.

Tämä Kuun sykli on pimennyksineen yksi vaikeimmista ja vaativimmista. Siksi on oikein hyvä, että tähän saumaan saadaan kauriin Kuu joka ei työtä pelkää. Nyt on Kuu mikä hallitsee.

Vastuun kantaminen ei ole nykypäivinä mitenkään IN. Hyvin suuri osa odottaa, että joku toinen tekee sen. Kun se ei ole kivaa, vaan tuntuu tylsältä ja vaativalta ja usein aikaavievältä eikä ainakaan helpolta. Muut asiat ovat tärkeämpiä, eikä vastuusta taida saada kunnon palkkiotakaan. Mikä on lopulta syynä tähän pakoiluun ja väistämiseen? Tottumattomuusko. Ei ole ollut maan tapana ilmoittautua, ennemmin pidetään vähän hölmöinä niitä jotka vastuullisiin asemiin pyrkivät. Vastuullisuus erottaa muusta porukasta ja yksinjääminen leimaa.

Vähenevän puolenkuun kohdalla kauriissa jokainen saa vastaansa oman elämänsä kysymykset, päästään arvioimaan ja tällä perusteella valitsemaan. Vaikka kauris on paras mahdollinen merkki tällä kohdalla, saattaa Kuunsolmujen liike kannustaa käyttämään yhä harkintaa. Kuu kääntää solmut oikeaan suuntaansa vasta alasolmun ylityksessä ja silloin ollaan jo pitkällä vanhan Kuun ajassa. Tämä puolikas menee ehkä ohi. Mutta sekin on päätös jos passaa.

Kuuhulluus on kovin harvinaista tällaiseen järkevään aikaan. Jos joku havaitsee poikkeuksellisia hulluuden merkkejä, raportoikaa oitis. Jos joku hulluileekin, sellainen on niin erakko, ettei ole kanssaihmisiä todistamassa.

Jos tämä on tienhaara
niin mihin nyt
vai onko tämä leiripaikka
tehdä nuotio yksin
En pysähtyisi vielä
on valoisaa
ja ehkä yli suon
vie pitkospuu

Tahdon antaa tämän sinulle

Kevättä synnyttävä kuunkierto on edelleen pimennyskierto, vaikka molemmat pimennykset ovat tapahtumallisesti jo olleet. Kierto ei ole ohi eikä pimennyksen henki ole hävinnyt. Kuun syklissä on yhä mukana loimottavaa, pakottavaa, riistävän koskettavaa voimaa. Täysikuu pimentyi, ja mitä se meille avasi, saa nyt toteutuksensa muodon.

Siemenkuun aika vaihtuu Kuun kulkiessa skorpionissa, ollessaan kulmassa oinaan Aurinkoon, Pääsiäispäivän iltana noin puoli seitsemältä. Kuun kaksinkertainen Mars-henkisyys kertoo toiminnasta, voimasta, eteenpäinmenosta ja varsinkin tahdosta. Onko selvillä mitä tahdomme?

Skorpionin siemenkuu on täällä hullussakuussa nimetty raaste-haasteeksi. Lunttasin tuolta vuosien takaa. Voimallista tunnetta on sisuksissa, eikä varovainen (perusluonteeltaan) Kuu aivan luontevasti hallitse tätä kuumaa laavaa, kaikkinielevää, korventavaa, pakahdusta. Kuu on itsessään vastaanottavainen ja avoin, mutta skorpionissa pitäisi olla sisältä rikas, ehdoton ja vahvasti koskettava. Ajassa on epätoivon vimman sävy, mutta ei se oikeasti ole epätoivoa vaan vahvaa tahtoa, lujuutta.

Jakamisen ja levittämisen aika on voimakkaasti yhdessä kokemista, jonkinlaista hurmosta. Ollaan ehdottomia eikä kompromissia tehdä. Pidetään kiinni siitä mikä itsessä syvällä koetaan oikeaksi, tarpeelliseksi ja pakottavaksi. Vaihtoehdottomuutta korostaa Kuun yksinäinen partiointi kiinteän laadun merkeissä. Nyt taivaalla ei ole mitään härässä, leijonassa eikä vesimiehessä, on vain skorpionin Kuun yksinäinen, erilainen ja väistämätön tehtävä viedä eteenpäin, kohti loppuaan, sitä mitä pimennysaika merkitsee. Annetaan toiselle jotakin, syvästi koskettaen. Jos joskus muutetaan maailmaa kohtaamalla, koskettamalla, ottamalla toinen, niin nyt pimennyksen painottamassa siemenkuussa, kyllä. Miten sen tekisi? Hurmataan intohimolla.

Voi, että rakkaus, side silmillään, tien löytää
sokkona ja määränpään

Rajoilla

Täysikuu on nyt Kuunpimennys. Kuun juoksuissa tämä kulminaatiokohta on erityinen, mutta vuositasolla ei mahdottoman osoitteleva. Pimentyvä täysikuu tulee vähintään kahdesti vuodessa kun käydään pimennysjaksoa, ja tänä kalenterivuonna saadaan poikkeuksellisesti syksyllä kaksi Kuunpimennystä. Nyt vaa’an merkin alussa pimennys on ”parisielu” viime syyskuun lopun täydelliselle Kuunpimennykselle, ja astrologisesti tuumattuna kuin varmennus, voimakkuudeltaan hiipuva, ei enää yhtä osoitteleva. Kuulla on nyt oma luonteensa kahdentasoisessa, linkittävässä kierrossa: aloitus vanhassa, lopetus jo uudessa syklissä.

Vaaka katsoo oikeudenmukaisuutta, sitä että kaikki saavat osansa, ja Kuunpimennys muistuttaa meitä yhä aikaisemmasta, olleesta, vaikka pimennys tapahtuukin Kuun yläsolmun puolella eläinrataa. Vaa’an pimennys sitoo mukaan sitä, mikä jo aikaisemmin on tullut tietoisuuteemme, että emme unohtaisi, jättäisi työtä kesken. Tämä pimennys ei ole yksittäinen ja irrallinen tapahtuma, vaan osa jatkumoa. Se hyvästelee Kuunsolmujen aikaisemman merkkiparin. Symbolisesti lyödään raja kiinni taakse, mutta avataan toisia ovia edestä. Kuun jakso alkoi vahvoilla luopumisen ja lopettamisen teemoilla. Nyt alkaa olla käsillä siirtymä uuteen, tulevaisuuteen. Eteenpäin.

Vaa’an pimennys korostaa merkkiä, vastakkaisuuslinjaa Auringon ja Kuun välillä. Tämä pimennys on leimallisesti vastavuoroisuuden hetki, kontakti toisiin ihmisiin on pääosassa. Ollaan sosiaalisuuden tarkennuskohdassa, missä on kysyttävä toisten roolia omassa elämässä ja itsen roolia yhteisössä. Punnitaan käytöstä, sen antamaa palautetta, peilataan niin että häikäisee. Vaa’an puntari liittyy arvottamiseen ja tuomitsemiseen, nämä käsitteet pitäisi osata jo mieltää asioina, joita tarvitsemme, ne ovat olemassa ja niitä pitää osata käyttää taidolla. Kukaan ei elä tyhjiössä (joku erakko saattaa tähän päästä, mutta tarkoitan nyt ihmismassoja yleensä) ja kanssakäymisessä toisen kanssa todentuu meidän ihmisarvomme. Kuinka kunnioitamme ja arvostamme kanssaihmisiä, millaisen palautteen annamme heille. Tuomio ei ole rangaistus, vaan se voi olla yhtä lailla tunnustus tai palkkio.

Pimentyvässä Kuussa teema huipentuu ja kärjistyy niin, että peilausasetelma huutaa huomiota. Kun pidetään mielessä, että pitkässä juoksussa tämä vaa’an pimennys kertoo oinas-vaaka -linjan päätöksestä, nippuun paketoinnista, alkaa olla tilinteon hetki ihmissuhteissa. Yleensä olen aina voimakkaasti vastaan sitä, että ihmisiä siivotaan pois elämästä, jollekulle suljetaan ovi lopullisesti, suojellaan itseä ettei ehkä haavoituttaisi lisää. Ihmissuhteet ovat yksi suurimpia elämänkouluja, ja jos näitä väistetään käsittelemättä, karaten vastuusta, tuskaa peläten, silloin jää elämän opetus väliin. Tottakai elämässä on harvinaisia tilanteita, jolloin toinen ihminen on niin suuri uhka, että on järkevämpää väistää. Nämä ovat poikkeustapauksia. Tarkoitan ylläolevalla ennemmin arkea, jokapäiväisiä kontakteja, missä vastapuolen ns. vähäisen teon tai olemuksen osasen takia kanssakäyminen lopetetaan. Delete on helppo näpäyttää suojasta ja kaukaa. Entäs jos näille yksilöille pitäisi kasvotusten selittää? Kunnioittaa toista että antaisi edes mahdollisuuden hyvästeihin? Jos täytyisi järjestää muistotilaisuus, peijaiset? Vaakakuu on kohtaamista.

Kuunpimennyksessä hulluuskerroin on aina olemassa ajassa. Vaa’an täydessäkuussa ei ole soveliasta ja normien mukaista paljastaa hulluutta, jos se on yhteiskunnassa tuomittu, paheksuttu ja leimattu. Vaaka käyttäytyy toiset huomioon ottaen, kätkee hulluuden jos se edesauttaa yleistä etua ja tasapainoa. Näin pimennyksen aikaan punnukset saattavat kuitenkin hakata ylös ja alas vinhemmin kuin yleensä. Nyt tosin kuutamo tulee Kuun ollessa kaukana kiertoradallaan, vetovoiman ollessa vähäistä, mikä antaa vaa’an merkille helpotusta. Rajat voivat silti rakoilla – hyvin mielenkiintoisen täydenkuunajan saamme.

Minun riemuni minun päiväni
kuva tämän kaltainen:
puu, kuusi, vettä vasten ja taivasta vasten
piilokuun valossa
illan ilman vaitiolossa
tällä niemellä
maa ja taivas, meri
ja tuskin mitään
kaikki on kuin poissa
tai luona:
oi kaipaus haikeus
rakkaus on sydämeni

Luovaa hulluutta

Flashbackeja monen aikaisemman kierron hullunkuunvaiheeseen: Aurinko kulkemansa merkin viimeisellä asteella, karman kohdalla, työn kuorman alla. Tämä leijonassa saavutettava Kuun hullunkuunvaihe on pitkään aikaan viimeinen tätä herkkua, seuraavissa sykleissä päästään näiltä osin helpommin ja normaalimmin hulluttelemaan. Aurinko kalojen viimeisellä asteella, lopettamassa ihan kaikkea, ja Kuu leijonassa, esillä, loistamassa – ihan kuin olisi viimeinen mahdollisuus, tosi kyseessä.

Kuu kasvaa kohti näkyvintä pyöreyttään, mutta samalla loittonee kauemmaksi Maasta. Kuvainnollisella tavalla ajassa on voimallista kasvua, ryöhähdystä, tavoitteellisuutta. Yhdistettynä leijonan mahtavuuteen, ei olisi ihme jos karkaisi lapasesta. Voi tämä olla pelkkää paperitiikereiden pullistelua, Aurinkokalan lällyys tiedetään, ja Kuu leijonassa saa aikaan jos voi olla absoluuttisen varma menestyksestä, suosiosta ja onnistumisesta. Ei ollenkaan riskinottajan aikaa, ennemmin nynnyjen pätemistä toinen toisilleen. Vai onko täällä kirjoittaja ihan liian julma? Käännetäänkö leikiksi?

Kun olemme saaneet taivaalta sarjana samanlaisia aikoja, Aurinkotahdon karmaa korostavia, eri Kuun merkeissä hulluutensa näyttäviä, tällä täytyy olla merkityksensä. Taivaan kuviot eivät ole sattumaa vaan tarkkaa kuviotanssia, kaavamaisesti ajan pitkissä sykleissä toistuvaa. Mitä meille yritetään näillä ponnistusvaiheilla kertoa? Mitä pitäisi synnyttää? Kierto kierrolta ollaan pingotettu täyttymyksiä, ja nyt leijonan kruunussa tulisi saada se kaikkien hermoromahdusten äiti.

Viimeisyys korostuu. Aurinko on enää hetken syklinsä lopetuksessa, eikä myöhemmin samanlaisia, teemaltaan yhtä huutomerkkiä toistavia hullunkuunaikoja tule. Leijonan Kuulla on valtava vastuu kerätä kasaan, saada juttu tällä kerralla onnistumaan. Huomio kohdistuu nyt siihen, leijonan valokeilassa, missä Kuu heijastaa kalojen Auringon viimeisen asteen väriä. Viime hetket käsillä.

Hulluutta ollaan blogissa etsitty ja kuvailtu, ja toisinaan pimahtaneisuus on ilmennyt todellisimmin juuri näissä hullunkuunajoissa. Leijonasta lähtevässä hullunkuunvaiheessa ajan vaateet kallistuttavat hullummalle puolelle herkästi, niin osoittelevasti, että sitä voisi pitää tarkoituksena. Meiltä kysytäänkin sitä kreisiä. Tavalliset keinot on kokeiltu. Ollaan saatu useita mahdollisuuksia, tämä on niistä viimeisin, tämänlainen. Nyt on oltava todella luovia.

Tule, tätä leikkiä
ei tarvitse osata
Säännöt ovat pelkureita varten,
eikä leikillä
ole loppua

Äänettömästi kirkuen

Illan puolikas Kuu tulee kaksosissa. Kasvavalla puolella, siirtymässä valaisemaan isommin öitä kun mennään kohti kesäaikaa ja uutta astrologista vuotta. Muutoksen ja vaihtumisen teema on ajassa eniten esillä, vähän kuin käveltäisi tivolin edestakaisin liikkuvilla lattialankuilla, ihan vakaana on vaikea pysyä. Kun Kuu siirtyy kasvavan puolenkuun aikaan, ei astrotaivaalla ole ainuttakaan planeettaa kiinteissä merkeissä. Mistä pitää kiinni? Ainoa mikä pysyy, on muutos.

Arjen tasolla muutoksen ei tarvitse aina olla järisyttävää eikä katastrofaalista. Kaksosissa merkki vihjaa tiedon ja tiedostamisen kautta syntyvästä toisenlaisuudesta. Ei se aina ole yksilön tasolla tapahtumallista. Jotakin on ilmassa mikä kannustaa älyämään, mutta oivallus ja siihen reagointi on tehtävä itse. On ihan turha tuijottaa taivaalle kuunpuolikasta ja luulla, että se noin vaan annetaan.

Vielä vähän taaksepäin. Blogissa päädyttiin nyt jättämään sirppikuu väliin, se härässä saatu vakautuksen aika jota uudemmalla puolella Kuun sykliä juuri käytiin. Sirpistä on kirjoitettu kaikkein eniten, varmasti ihan vaan siksi että uudenkuun kohta sattuu nappaamaan kirjoittajalle eniten, ja nämä vaihdokset yleensä tuumitaan valmiiksi siellä edellisen vaiheen puolella. Kun kierto sai sävynsä kaloista, valittiinkin nyt se toinen vaihtoehto: puolenkuun vaiheessa kaksosissa ollaan vielä uskollisia alun muuttuvuudelle, mutta sen jälkeen kierto siirtyy noudattamaan kuin oinaasta lähtenyttä aloitusta.

Puolituksen hetki on koitos ja kynnys, valinnan kohta, missä Kuu on aktiivisimmillaan. Ollaanko edelleen kyselemässä sen varsinaisen suunnan perään – jos sirppikuun aikaan maadoittuminen unohtui – koska liikkeelle lähdettiin kalojen hämmentävästä moninaisuudesta. Eikä vaihtoehtojen kirjo kapene vielä kaksosissakaan. Kaksonen on kaloihin verrattuna täsmällisemmin eteenpäin pyrkivä merkki, sävyltään myönteinen, innostunut, utelias, ”huomaavainen” siinä merkityksessä että keksii jujun ja löytää pointin.

Ajan rakenne on Kuunsolmujen suhteen sellainen, että Kuun uusi vaihe kääntää solmujen suunnan pitkäksi aikaa väärin. Ihan varmasti näin pitikin käydä, ettemme vaan unohtaisi että olemme edelleen olennaisesti pimennysten välisessä ajassa. Tämä on kuin kapseli tai tyhjiö, jolloin normiarjessa eteneminen ei tunnu varsinaiselta tehtävältä. Pariviikkoinen on kuin retriitti, irrottautuminen arkipäivän puuhista, jolloin on hyvä hiljentyä kuulemaan mitä itsellä on sanottavana. Tai toisilla, tai maailmalla. Ylipäätään kuuleminen vaikuttaa paremmalta valinnalta kuin tiedottaminen tai jopa keskusteleminen. Koska Kuunsolmut nyt myös kehottavat harkintaan, otetaan vielä iisisti. Kyllä se ”uusi vuosi” vielä koittaa.

Arvioisin Kuun hulluusasteen kaksosten merkin kohdalla jäävän melko vähäiseksi, mutta Kuu voi kyllä hulluuntua tulevasta pimennyksestään, ylipäätään tästä ajasta pimennysten välissä. Vetovoima alkaa vähitellen raueta, eikä tulevasta kuutamosta tule painostavana mollottavaa. Kun aikaa sävyttää kaloista saatu kaleidoskooppimainen sekavuus, mikä tahansa hillitsevä ja vakauttava tekijä varmaan otetaan kirkuen vastaan. Tai siis kunnioittavasti hiljentyen, tietysti. Tai ehkä äänettömästi kirkuen kuin still-kuvassa.

Illalla uneen vaipumisen rajalla
kerron, selitän
– ja joku ymmärtää
Minäkö se vain olen
itseni ymmärtäjä?
Mutta sekin huojentaa

Mieli kuvittelee satumaisia

Ollaan kalojen kuunkierrossa jo. Vuoden viimeisessä syklissä, mikä ei ehdi kuin puoliksi kalojen ajassa kiertää, kun Auringon siirtymän vuoksi saa täyttymyksensä jo rajan toisella puolella, uudessa ajassa, uuden astrologisen vuoden puolella. Liukuma sinne sun tänne kalojen kuunkierron aikana ei ollenkaan haittaa, sitähän tuo merkki muutoinkin harrastaa.

Kaloissa syntynyt Uusi Kuu on poikkeuksellinen ja tärkeä siksi, että Kuu pimentää Auringon näkyvistä. Pimennyksessä on pontta ja alleviivaavuutta. Ei ole mikään normisykli, vaan tässä käsitellään tähdellisempiä juttuja. Tämänkertainen pimennyksestä syntyvä kalojen Uusi Kuu resonoi vuosi sitten tapahtuneeseen, silloin saatiin samanlainen täydellisestä pimennyksestä alkava uudenkuunaika. Ja siltikään ei sama, ei tämä ole edellisen toistoa. Koko vuosi on tässä välissä Kuun kanssa kierretty, on nähty ja koettu, opittu.

Kun kierto alkaa pimennyksestä, tätä seuraa aina myös Kuunpimennys sitten kun Kuun syklissä päästään täydenkuun aikaan. Tässäkin mielessä on siis poikkeuksellinen Kuun aika. Tässä kierroksessa on jotakin, mikä pitää huomioida ja huomata, mihin pitää keskittyä ja tarkentua. Se mitä nyt laitetaan alkuun, saa kulminaatiokohtansa erityisoloissa. Ja koska pimennyksillä on pitkä häntä ajallisesti, tämän kierroksen asiat seuraavat meitä pitkään tulevassa. Taitaa luoda paineita aloituksille?

Kalojen pimennyksen ajasta syntynyt Uusi Kuu puhuu intuitiosta, vaistoista, mystisesti sellaisista asioista joita ei ole helppo kuvata sanoin. Tunnistamme ne alitajuisesti, jos osaamme kuunnella herkkävaistoisesti itseämme. Kaloissa ollaan toisenlaisissa sfääreissä, rajattomuuden tilassa, mahdollisesti yhteydessä johonkin toisaalla olevaan, korkeampaan tietoisuuteen kenties, kaukaiseen kosmokseen. Nämä asiat tai tilat eivät ole huonompia kuin käsinkosketeltavat tai toiminnalliset seikat, eikä kalojen aika tarkoita sitä, että arkisilla asioilla ei olisi nyt mitään merkitystä. On vaan kokolailla toisenlaista aikaa kuin yleensä. Kalojen dynamiikka on sulavaa, pyrstöjen tanssia ilman kitkaa, hiljaista ja lempeää. Kaloissa liu’utaan tavoittamattomiin ja samaan aikaan voidaan olla jo edelläsi, tai jossakin rinnakkaisessa todellisuudessa. Hulluutta on ajassa tarjolla niin paljon, että onnistuukohan sitä ollenkaan väistää.

Aloituksen – uuden, synnytyksen – henki on mielikuvituksellista ja vaihtoehtoista. Toisille tämä on upea mahdollisuus, toisille epämukavuusaluetta, joten tarkastelkaa omaa suhtautumistanne kalojen muuttuvuuteen, vaihtuvuuteen, kaoottiseen epäjärjestykseen, mukautumiseen, symbioosin tarpeisiin, uskonkysymyksiin (ei välttämättä kirkollisessa mielessä vaan siten, mihin haluatte nyt uskoa). Kaloista alkava sykli kannustaa toisenlaisuuteen, huomioimaan aivan erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kuin yleensä – tai sellaisia reittejä mitä ei ”normaalisti” hyväksytä yhteiskunnassa. En tietenkään kannusta laittomuuksiin, ainoastaan näkemään ja hyväksymään erilaisuutta. Vaihtoehdoilla saattaa joskus päästä jopa parempiin tuloksiin. Pääasia että mieli ja sielu ovat täysillä mukana siinä mitä teette.

Kaloista alkavassa uudessa kierroksessa alkupuolen vaiheiden vaihdokset vaikuttavat luontevilta, mutta hullunkuunvaiheessa repeää mahdottomuuksiin. Tämä jo varoituksen sanana etukäteen. Kun Aurinko aloittaa uuden vuotensa, kuunvaiheet tulevat tämän siirtymän jälkeen merkeittäin kohdilleen, vastaten täydellisesti kuunvaiheiden perusolettamusta. Tämä saattaa olla pelastava tekijä kalojen aloitusta vasten, ei jouduta sekasorron tilaan, vaan saadaan edes jotakin lainalaisuuksia ohjenuoraksi. Toivottavasti peruskaava ei latista mielikuvitusta!

Ota etäisyytesi, vedä henkeä, vetäydy.
Tee mitä ikinä se vaatiikin.
Silti toivon että palaat sieltä takaisin.
Älä ajaudu kauas
Älä ajaudu pois.

Puhdistus

On aika alkaa raapia kokoon tätä menetettyä kiertoa. Te toiset ette tietenkään ole missanneet mitään, vain Hullu Kuu jäi junasta tällä kierroksella. Kuun sykli, vesimiehestä alkanut, kiertyy tänään lauantaina viimeiseen vaiheeseensa, ja jälleen vesimiehen merkissä. Vanhan Kuun aikaan mennään oitis Kuun vaihdettua merkkiään, illalla hiukan seitsemän jälkeen.

Käyty (miltei loppuun saakka) Kuun kierros pomppasi astroteknisesti katsoen välivaiheissaan; sirppiin mentäessä Kuu oli kuin yksinään taivaalla, kokonaan vailla kosketusta muihin tekijöihin, hullussakuussa Aurinko sattui olla työläässä kohdassa ja siemenkuussakin Kuu sai ylimääräistä potkua Uranukselta. Nyt tämä balsaminen vaihe tuntuisi ensikosketuksena varsin rauhalliselta, järkevältä ja analyyttiseltä. On hyvä aika summata kokemukset kasaan, sulatella mielessä käytyä Kuun kuukautta, ja pohtia miten tästä kohti tulevaa.

Vesimiehen merkin idea on olla kirkas ja puhdistava. Merkin alla tapahtunut on tuoretta, yhteisyydestä voimansa saavaa ja virtaavaa, mitä symboloi veden kaataminen. Tämä yksityiskohta on aina oudoksuttanut bloggaajan mieltä, kuinka kiinteä merkki kuitenkin ilmentäisi liikettä, ehkä tästäkin mysteeristä saadaan ymmärrys kun seuraavaksi Kuun kanssa kierrytään intuitiiviseen ja mielikuvitukselliseen jaksoon.

Vesimiehen vanhankuun aika sopii pöydänpuhdistamisen kanssa yhteen. Tuleva otetaan jo nyt huomioon, koska ei ole aiettakaan jäädä tähän missä nyt ollaan, vaan siirtyä eteenpäin. Tai ainakin toisaalle. Tuntuu luontevalta, että menneestä ja katsotusta laitetaan syrjään kaikki se, mitä ei aiota käyttää. Siinä mielessä tämä on aina tilinteon aikaa. Toivottavasti teille toisille jäi jotakin tältä kierrokselta, kun täällä Hullun Kuun fiilikset ovat sellaiset, että ihan tyhjästä joutuu seuraavaksi aloittamaan.

Tulevaa on syytä pohtia. Seuraava Kuun sykli on aivan erityinen, täydellisellä Auringonpimennyksellä alkava. Astrologisen vuoden viimeinen kierros saattaa olla ratkaiseva.

Tiedätkö, veliseni, mitä teki mies, joka pantiin maailmaa rakentamaan? Hän veisasi aariaa kukonlaulun noottiin, istui pankolla ja antoi isäntänsä yksinään kylvää kalliot kohdalleen ja puhallella pilviä taivaalle.