Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2014

Oma alku

nm_taurKuu on aamusta lähtenyt uudelle kierrokselleen, jota leimaa Auringon-pimennys. Härän uusikuu tuntuu ajatuksena vakaalta, luotettavalta, vähän varovaiselta, maanläheiseltä ja jossakin määrin vanhasta kiinnipitävältä. Tämä on kuin menneiden aikojen höyryjuna kulkemassa omaan tahtiinsa, minkään hetkauttamatta. Kenties vähän kömpelö mutta aina sympaattinen, selkeästi aistittavissa olevana. Härkä symboloi omistamista, mutta yhtä hyvin se voi olla omistautumista – ei uhrautuen vaan omasta tietoisesta päätöksestä, etenkin halusta kumpuavana.

Kun Kuunkierto lähtee pimennyksestä, on se voimakas ja merkittävä alku, yksi erilaisista aluista vuoden kulussa. Vastaava pimennyksessä syntynyt uusikuu saatiin puoli vuotta sitten polaarimerkissä skorpionissa, ja Hullu Kuu voi jo ylpeillä, että tätä on jo makusteltu. Härän ja skorpionin merkkipari jakaa ainakin vahvuuden teeman keskenään; jos skorpioni oli psyyken ja tahdonvoiman tasoilla piinkova, on härkä fyysisesti sitkeä ja kestävä.

Pimennyksen alainen kuunkierto on jotenkin sähköinen, hermostunut tai herkästi reagoiva. Kenties oikea termi olisi valpas. Mielestäni tämä loi silloin aikaisemmin skorpionissa puitteita Kuuhun liitetylle hulluudelle, mutta ei niinkään härässä. Todennäköisesti omassa päättelyketjussani on vikaa, kun mieleen skorpionin osalta tulee niin helposti negaatioita; vainoharhaisuus, psykoottisuus. Härän tyyneyttä ja vakautta ei vaan mitenkään päin osaa kääntää sekopäisyydeksi. Jotakin fakkiutunutta härässä saattaa olla, mutta tämä tuntuu harvinaisen tervehenkiseltä eläinradan merkiltä (tänään, Hullusta Kuusta). Ylimääräinen valppaus saattaa olla verkkaiselle härälle vain tervetullutta, sehän ei helposti hätkähdä, ja jos oikein radikaaliksi heittäytyisi, tällaisessa puristuksessa härkä voisi olla parhaimmillaan.

taurusnewmUusi Kuu ideoi, synnyttää, kehittää ja visioi. Mitenkäs härässä, jos taipumuksena on arvostaa olemassaolevaa, vakiinnuttaa sitä mikä jo on – on tämä tavallaan ristiriitainen, mutta ei kuitenkaan. Meillä härkä on keväältä haisevan mullan ja rehevän kasvun merkki. Aikoinaan siemeniä kylviessä ja taimia kouliessa härkä tuntui aina hyvältä ajankohdalta kasvattaa uutta. Siinä on samanlaista tukemista kuin ravussakin. Härkä on rikas, tästä syntyy. Ja tietysti, tästähän Kuu tykkää kaikkein eniten.

Härän alku on minun, ihan oma, teen sen itse.

Ensimmäisen yön jälkeen
Aurinko suuteli Kuuta
Rakkaani, olit ihmeellinen

 

 

 

Mainokset

Turvavaljaissa

taur_bmOllaan Kuun syklissä ajassa vähää ennen, viimetipassa, kierron viimehetkissä eli aloittelemassa Mustan Kuun yötä. Tällä kerralla tämä syvyyden luotaus saadaan kokea niinkin järkevässä ja vakaassa merkissä kuin härässä. Ensimmäinen ajatus on, että eihän tässä ole mitään hätää. Härkäkuu on paras mahdollinen, turvallinen, nautinnollinen, sensuelli. Kuinka uskallamme asettautua nautiskeluun kun pimennys vaanii seuraavan aamun tunteina? Tuleeko yö olemaan aivan skitsoa kivusta ja tuskasta hurmioitumista? Luulen että Kuu alkaa valaa meihin jo vakautta, ryhdikästä tasapainoisuutta ja tyytyväisyyttä, että olemme selvinneet. Uskallammeko luottaa, ettei nuolaistaisi ennen kuin tipahtaa? Uskallamme, väitän minä, koska härkä on turvallinen, luotettava ja uskollinen. Laskeutukaa sisimmässänne ihan niin syvälle kuin tarve vaatii, sillä nyt on kaikki hyvin. Kuu on härässä.

Maallinen elämä on kuin lavea uni:
miksi haaskaisin sen puuhailuun?
Niinpä olinkin humalassa koko päivän,
kellahdin maahan
   pylvään juureen,
ja kun heräsin,
   näin silmissäni puutarhan.
Kukkien keskellä
   lauloi yksi ainoa lintu.
Kehtaanko kysyä,
   mikä vuodenaika sattuu olemaan?
Kevättuuleenhan kuhankeittäjä liverteli
ja aloin huokailla liikutuksesta.
Koska viiniä oli käsillä,
   kaadoin itselleni lisää,
loilotin suureen ääreen
   ja odotin kuuta taivaalle.
Kun laulu oli lopussa,
   olin jo unohtanut kaiken.

Viimeisen vaikeus

sadangel_bals_piscIlta liu’uttaa Kuun kaloissa, Venuksen yhtymässä, vanhankuun balsamiseen vaiheeseen. Lohtua on tarjolla, ja tämä saattaa olla ajatuksena usealle tervetullutta. Hektinen, tapahtumarikas ja energioita kärjistävä aika voisi edelleen lientyä rauhoittumiseen. Saturnuksenkin kulma vakauttaa ja lujittaa.

Kaloissa on hyvä käydä läpi vanhan Kuun aikaan liittyviä asioita. Mielestäni eläinradan viimeinen merkki, kaikenkattava ja summaava kalat sopii tähän vaiheeseen luontevammin kuin vesimies, mikä kierron perusasetelmassa osuu tähän kulmakohtaan. Kalojen merkki vastaa symboliikaltaan vanhan kuunvaiheen ideoita; luopumista, päättämistä, kärsimystä, luovuttamisen tuntoja sekä mystistä syvyyttä. Tämä on irtipäästöä, periksiantoa, sovintouhrin antamista. Kalat ja vaihe yhdessä voivat kertoa täydellisestä hiljaisuudesta. Rauha mahdollistaa keskittymisen ja syventymisen, jotka ovat loppuunsaattamisen edellytys. Jos sama hektinen piirileikki jatkuu, ei sellaisessa rumbassa saada asioita päätökseen kuin näennäisesti.

Ajassa oleva lataus on todennäköisimmin tuntunut monessa osoitteessa, ja pimennysten välinen aika ei ole helpointa mahdollista aikaa olla ja elää. Tämä balsaminen vaihe valmistaa meitä vastaanottamaan tulevan Auringonpimennyksen, mikä on samalla uuden Kuunkierroksen alku. Enää on tämä viikonloppu aikaa käydä syvimmästä syvimmällä, tuntea maanantaina Mustan Kuun yö, ja sitten saamme erilaiset asiat työstettäväksi.

bals_piscToivottavasti suotte Hullulle Kuulle anteeksi tämän päivityksen vaillinaisuuden. Kun on sanoinkuvaamattoman paha mieli, ei irtoa kannustusta ja innostusta jaettavaksi. Pärjätkää te toiset paremmin kuin minä, se on iisii.

Elon haihtuvuus väreilee
aamun ilmassa kuin
itkuisilla kasvoilla, joilta tuulenhenki
pyyhkii kyyneleet,
eikä mies jaksa enää
kirjoittaa, ei nainen olla hellä.

Pitkän tuumauksen Kuu

hf_aquarVoi pojat millainen on aika! Sen lisäksi että juuri nyt eletään läpi kevään rankinta planeettakuviota ja ollaan erityisessä vaiheessa pimennysten välissä, täytyy tähän luonnollisesti tulla piste i:n päälle Kuun kierrosta. Kuu saavuttaa tänään tiistaina vesimiehen merkin alussa vähenevän puolikuun vaiheen, eli käväisee neliökulmassa juuri härkään siirtyneeseen Aurinkoon. Neliökulma Kuun ja Auringon kesken merkitsee aina Kuunsolmujen pysähtymistä ja suunnanmuutosta, tässä kulmassa aletaan sitten taas harkita, tuumata ja epäillä suurinpiirtein kaikkea. Ja koska ajan henki on nyt mitä on, saadaankin kaikkein pisin mahdollinen tuumausjakso solmujen edetessä: kun Aurinko on juuri siirtynyt solmulinjan toiselle puolelle, vasta Kuun ylitys alasolmulle palauttaa solmut mittaamaan aikaa oikeinpäin. Ja tätä saadaan sitten odottaa päiväkausia, ihan ensi maanantaille saakka.

Jos ajan henki on nyt paineikas, saattavat vesimiehen puhtaat laineet olla edes pieni pelastus. Vähenevän puolenkuun vaihe on luonteeltaan kaurismainen, mutta nyt liu’uttiin ihan pikkuisen veskarin puolelle, ja hyvä niin. Saadaan ottaa edes hiukan rennommin. Vesimies antaa etäisyyttä ja siten perspektiiviä, sekä kykyä tarkkailla kaikenlaisia ilmiöitä. Olemme siis tarkkaavaisina sen suhteen mitä nyt tapahtuu, tai ainakin Kuun kulku voisi antaa sellaiseen mahdollisuuden. Maailma ei pääse yllättämään?

Puolikuussa tehtävänä on ratkaista ongelmia vastuullisesti ja kauaskatsoisesti. Vesimiehen merkki antaa mitä parhaimman tilaisuuden siirtää omat tunteet ja mielihalut sen verran sivuun, että pystytään loogisesti arvioimaan, mikä voisi olla tulevaisuuden kannalta parasta. Ainoastaan tuo perin hankala solmujen pitkä etenemisjakso tällä kerralla on riesanamme. Vaikuttaa siltä, että ratkaisuihin olisi painetta, mutta jokin estää tekemästä tarvittavaa päätöstä. Solmujen käännöksestä ensi viikolla on vain joitakin tunteja aikaa katsoa päätöksiä ns. selvillä vesillä, mutta yhtä lailla kyseenalaista on, kuinka tällöin päästään eteenpäin kaikkein vanhimman Kuun aikaan ja tulevan pimennyksen painaessa jo päälle. Ehkä ei kannata ihan peiton alle piiloutua viikon ajaksi, mutta pitäisikö sittenkin asioille antaa nyt aikaa tekeentyä. Minä en tiedä, mutta tuumimaan tämä asetelma tosiaan laittaa. Ainakin on aikaa katsoa todella syvällisesti ja harkiten.

hf_aqua_seaVoitte sitten tulevina päivinä tunnustella, ajavatko aikaan liittyvät paineet ristiriitaisuuksineen mihinkään kuuhulluuteen. Itse en pidä vesimiestä erityisen hulluna merkkinä. Liiallinen tunteista irrottautuminen tietysti kärjistyessään johtaa psykopaatiksi, mutta eiköhän noin patologiseen tilaan tarvita jo paljon muutakin kuin vain vesimiehessä kulkeva Kuu. (Se oli kevennys, huomasitteko). Vaikka onhan vesimiehen Kuu joskus niin eriskummallinen, että varsinkin toisten näkökulmasta ihan kaikki mitä tekee, on seinähullua.

Tekisi mieli suunnata katse ja ajatukset niin kauaksi, että se jo irrottaa tämän ajan paineista etäämmälle. On tässä Kuussa hyvät ja auttavat puolensa, ja Hullu Kuu kehottaa vaihtamaan näkökulman surkeuksista niin päinvastaiseksi, että katsotaan nämä hyvät, ystävälliset ja humaanit seikat vahvemmiksi.

Naakkojen äänet liudentuvat yöhön.
Seinämien kiilteet eivät enää välky,
ihmislaineet lyö
vasten houkutusten rantaa.
 
Risteyksen vilkkuluomi
viestittää.

Tähtien väri

eastermoonViime yönä ennen yhtä Kuu jätti taakseen pimennyksen leimaaman täydenkuunvaiheen ja tuli mittaamaan aikaansa siemenkuun tiedonlevittämisen ja julistamisen ajassa. Tällä kierrolla ollaan vaan ihan pikkuisen vinksallaan perusrytmistä kun uuteen vaiheeseen tultiin jousimiehen merkissä, kun siemenkuu on siis pohjimmiltaan skorpionimainen. Jousimiehen merkki soveltuu hyvin ellei ihan täydellisesti tähän laajalle levittämisen nykyiseen henkeen. Kyllä nyt julistetaan ja saarnataan, ollaan vahvan ideologisesti mieltä, omataan suorastaan vakaumus, mikä kuulostaa ylevältä.

Kuu osoitti myös olevansa täydellisesti ajan hermolla, sillä uuteen vaiheeseen siirtyminen tapahtui jousimiehen 13 asteella. Jos astrologiaa yhtään tuntee ja seuraa planeettojen sijainteja, tämän asteluvun pitäisi kiinnittää huomio. 13 aste on se, missä juuri nyt sattuu ja tapahtuu. Ei kuitenkaan täsmälleen jouskarissa, vaan ennemmin johtavien merkkien tässä asteessa. Kuu on kuitenkin täsmälleen kulmissa siihen, mikä eniten ajassa nyt jyllää.

Sen lisäksi, että Kuu on ajan hermolla, on Aurinko tärkeässä kohdin Kuun ja Auringon välisestä suhteesta kertovalla linjalla eli Kuunsolmuilla. Aurinko ehti ylittää Kuun alasolmun ja kääntää näin solmuparin perääntymään. Aurinko ikään kuin otti Kuun tehtävän itselleen, sillä miltei kaiken vuotta se on aina Kuu, jonka liike näitä solmuja huojuttaa. Solmujen suunnanmuutoksen merkitys on palaaminen normaaliin rytmiin – mikäli se nyt ollenkaan on mahdollista näin pimennysten välisenä aikana ja aktiivisten planeettakulmien energiamelskeessä.

Kuun kulma hallitsijaansa Jupiteriin on perin hankala siemenkuuhun tultaessa. Miksi sen pitää olla juuri Jupiteriin, jolta voisi olla tarjolla paras mahdollinen tuki julistus- ja saarnatyössä? Kieliikö tämä asetelma vaikeista tilanteissa, joissa pitäisi saada sanottua, mutta ei pääse sanomaan, ei saa suutaan auki, vaikka mitenpäin ilmaisisi se aina loukkaa jotakuta. Eikä sekään ole hyvä, ettei jaa tietoaan, koska se olisi tämän kuunajan perimmäinen tarkoitus. Onko niin etteivät toiset kuuntele, vaikka kertoisit millaisen stoorin tahansa. Tämä jää tietysti kokeiltavaksi ja koettavaksi, mutta tässä voisi olla yksi selitysmalli siihen, jos kommunikointi tuntuu vaikealta, vaikkei sen pitäisi tuntua.

eastermVaikka nyt ollaan jo Kuun laskupuolella, eli aletaan vähitellen tavoitella yhä pienempää Kuun näkyvää tilaa, mielestäni jousimiehen Kuu on virkeä ja innokas. Usein jopa sellainen pääkkö, että sammakka pääsee suusta ennen kuin ehtii kunnolla harkita. Tietty reiluus ja optimistisuus karsivat synkkää hulluutta ajasta, ellei sitten tuo täydenkuun pimennys tunnu edelleen kaikenlaista hulluutta mahdollistavana. Koska jousimies on ”suuri” merkki, saatetaan luvata paljon enemmän kuin mihin käytännössä rahkeet riittävät. Valtavuus ja vyöry tekevät tepposet, niin asioille ja mielellekin.

Aineeton elämän anti joka kaikesta virtaa minuun päivän
   kaikkina hetkinä,
yksinkertainen, tiivis, saumaton suunnitelma, itse erilläni,
   jokainen erillänsä, silti kuulumme suunnitelmaan,
menneen samankaltaisuudet ja tulevan,
kuin ihanuuksien helminauha mitä vähintä näen tai kuulen
   kun kävelen kadulla tai matkaan joen yli,
pyörre joka niin kiivaasti rientää ja ui myötäni kauas pois,
toiset jotka ovat seuraava minua, siteet välillämme,
varmuus toisista, toisten elämästä, rakkaudesta, näöstä,
   kuulosta

Pimeä Kuu näyttää

fmeklipse_libTäydenkuun pimennys on nyt katsottu vaikkei konkreettisesti näkynytkään, ja Kuu muutti kiertonsa puolivälissä uuteen vaiheeseen voimakkaissa tunnelmissa vaa’assa. Kun täysikuu on samalla pimennys, se on noin pari kertaa vuodessa aivan poikkeuksellinen kuunaika, varmasti merkittävämpi kuin jonkun rutiinikierron täysikuu. Nyt erityisyyden tuntua lisää Kuun merkki, sillä täysikuu ja pimennys tulivat vaa’assa, mikä on symbolisestikin täydenkuun oikea kohta (silloin kun vuoden ensimmäinen kuunkierros aloitetaan oinaasta).

Mitä vaaka alleviivaa? Toisia ihmisiä. Täydenkuunaika on ”ihmismäistä” aikaa, etsiydytään kontakteihin, toimitaan yhdessä, peilataan itseä toisiin ja janotaan palautetta. Tämä puoli täydenkuun teemoista on erittäin vaakamaista. Täydenkuun kohdalla asettaudutaan alttiiksi toisille, ja kyllä sellainen vaatii avoimuutta. Jäin pohtimaan, kuinka avoin merkki vaaka oikein on. Merkkipolariteetit jakavat aina yleisteemasta joko saman piirteen, tai sitten edustavat sen ääripäitä. Oinaassa on minä, vaa’assa me, ihmisiä yhtäkaikki. Oinasta ainakin minä pidän umpirehellisenä, jopa naiivilla tavalla, mutta onko vaaka tässä mielessä samoilla linjoilla; kuinka avoin vaaka on, ja tuleeko tästä piirteestä yksi mahdollinen ristiriitaisuuden tuntu täydenkuun perusasetelmaan?

Saatan olla väärässä, mutta pidän vaakaa ennemmin strategisesti pohdiskelevana ja harkitsevana tasapainon haussaan kuin avoimen vastaanottavaisena sosiaalisissa kontakteissa. Ihan yleisesti väitetään vaa’an (arkkityypin tasolla, ei yksittäisenä yksilönä) turvautuvan valkoiseen valheeseen, jos tilanne sitä vaatii. Tässä nyt heitän ilmaan ajatuksenpoikasia, mutta onko vaaka helposti lähestyttävä ja avoin vain silloin kun langat ovat hänen käsissään, mukavuusalueellaan. Päättämättömyys antaa tilaisuuden harkita kummalle puolelle kallistuu. Jos toisten palaute kertoo, ettei yhteisö hyväksy ratkaisua, vaaka on valmis kompromissiin.

fm_librEn ollenkaan väitä, että vaa’an ei-läpinäkyvyyteen liittyisi mitään pahuutta. Mielestäni oinaan ja vaa’an akselilla molemmat merkit ylläpitävät oikeudenmukaisuuden ideaa. Oinas voi jopa puolustaa toisten oikeuksia, omiaan nyt ainakin, ja vaaka tuomitsee punnuksillaan tasapuolisesti. Näen kuitenkin vaa’an täydenkuun ajan mahdollisena ongelmana sen, että täysin varaukseton avoimuus puuttuu. On se toki monesti elinehto ja hengissä säilymisen keino, etteivät kaikki lue itseä kuin avointa kirjaa. Täydessäkuussa tulisi kuitenkin heittäytyä suuren yleisön armoille, esimerkiksi median haaskalintujen riepoteltavaksi. Täytyy ilmeisesti lukea Kuun viesti siten, ettei korttejaan pidäkään paljastaa, vaan ulospäin näytetään huolella rakennettu fasadi. Facebook-uskottava kuva.

Jos oma etiikka sietää ajan vaatimat kompromissit niin okei, mutta jos pettää sydämensä itse, tarjoaa punainen Kuunpimennys loistavan ajankohdan repiä tasapainonsa rikki. Vaa’assa ei kiljuta kaduilla, ei nolostuteta ketään, mutta ei taideta saada apuakaan mistään kuuhulluuteen. PS. Kuu tulee yläsolmulle jo tänään iltapäivällä, pysäyttää solmulinjan ja kääntää tällä ylityksellä solmuparin etenemään. Nyt saadaan sitten harkita oikein luvan kanssa.

Niin lempeä ja hieno tavoiltansa
armas on tervehtiessään, että aina
sanani jäävät suulle pelokkaina,
silmä ei tohdi nostaa katsettansa.
 
Missä hän kulkee, kiittää häntä kansa.
Vaan hänet verhoaa lempeä nöyryys aina;
varmaan hän on taivaan antama laina,
näemme ihmeen hänen hahmossansa.
 
Ja silmien kautta häntä lähestyvään
sydämeen virtaa sulous niin vieno,
sitä ettei kokematta tajuakaan.
 
Ja on kuin liitelisi suulta rakkaan
rakkauden henki lempeä ja hieno
kuiskaten sielulleni: huokaa syvään.

Intoa piukassa

neitsyt_gibHullun Kuun poskipäillä rusottaa nyt innostuksen puna. Kuunkierron hullunkuunvaihe pääsi alkamaan perjantaina iltapäivällä noin kahden aikoihin neitsyen merkissä, ja täsmälleen vastapäätä eläinradalla Venusta ja Neptunusta. Useissa aikaisemmissa raporteissani olen viitannut kuunkierron perusasetelmaan, jota nyt ollaan käyty kevään kunniaksi läpi. Tuon jaon mukaan hullunkuunvaiheeseen tulisi heittäytyä jo suureellisessa leijonassa, mutta koska Aurinko ”oikeasti” liikkuu kaiken aikaa eteenpäin, se siirtää uuteen vaiheeseen menoa pikkuisen, sen verran että nyt ollaan neitsyen alkuasteilla.

Neitsyt kyllä istuu hullunkuun vaiheeseen miltei liiankin hyvin, sillä merkistä on tunnistettavissa pingotus, hermostuneisuus ja äärimmilleen yrittäminen, jotka ovat näitä tämän kitkerän vaiheen huonoja puolia. Jos verrataan perusasetelman leijonaan, neitsyessä puurretaan enemmän otsa kurtussa ja toisten puolesta uhrautuen. Tällä kierroksella meiltä puuttuu leijonamainen suureellisuus ja halu näyttää. Voi olla ettei kukaan edes huomaa hiljaista puurtamista, eikä sparrausta taida herua tukijoukoilta. Neitsyessä painetaan yksin ja taustalla, mutta toki pätevästi osaten.

Itseluottamukseen liittyvät kysymykset saattavat olla tällaisen hullunkuunvaiheen kiperin puoli. Ollaan vähän kuin itsekään uskallettaisi uskoa ja luottaa siihen, että valmista tulee, osaamme, pystymme, riitämme. Vastapäinen Neptunus sekoittavia sävyjä heitellessään ei tee hyvää itseanalyysille. Nyt ei suostuta tunnustamaan missä perimmäinen ”vika” on, ehkä emme osaa edes tarttua siihen olennaisimpaan viimeistelyä vaativaan seikkaan. Näkemyksen puute lienee muutoinkin se neitsyen perusongelma, ja Neptunus sekoittaa nyt antaumuksella.

neitsyt_hkEikä nyt tosiaankaan olla mitä tahansa täyttäkuuta valmistelemassa vaan täydellistä Kuunpimennystä. Tässä mielessä neitsyen asiallisempi ote on tervetullut. Lähestyvä pimennys saattaa vetää vaiheen hengen kunnolla hulluuden puolelle, jos aina tässä hullunkuun vaiheessa on sellaiseen vaara. Neitsyt on yksi eläinradan hermostuneimmista merkeistä, ja sitä täytyy aina ajallaan kulkea läpi, siitä ei päästä. Mielestäni hullunkuunvaihe on yksi otollisimmista hulluusjaksoista Kuun kierroissa, jos vastapari vanhankuun aikakin pitää sisällään omat uppoamisensa. Otollisuus pitää nyt ymmärtää sarkastisessa valossa.

Koetan pingottaa keksiäkseni jotakin positiivista tästäkin kuunvaiheesta. Hullunkuunvaihe pitää varpaillaan ja hereillä (usein ihan konkreettisesti öitä ennen täyttäkuuta), ja tämä vireys mahdollistaa asioiden huomaamisen. Työlista pitenee.

Kun sain innosta kihelmöivät
silmäni auki, näin kaikki
saastaisen murjuni kauhut – ja
kun hieman tunnustelin
sieluani, tunsin pian
huolieni viiltävän, kirotun piston