Lopun valmistelua

Kuun tulon vanhankuunaikaan ravun merkin loppupuolella jouduimme jättämään kunkin oman intuition varaan, kiitos Raulin. Vääjäämättä tämä kulku loppuu, leijonasta alkanut kierto kiertyy uutta alkua kohti. Tällainen pimennysten välinen aika tuntuu erikoislaatuiselta, jopa omituiselta, ja samanlaisena aika myös jatkuu tästä eteenpäin tulevan kuunkierroksen ajan. Seuraava etappi on Auringonpimennys neitsyessä, ja tulevan kierron puolittaa kalojen Kuunpimennys. Koska edessä on poikkeuksellista aikaa, on ihan kuin leijonan kuunkierto ei saisi ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta. Ainakin astrologinen piiri-pieni tuntuu keskittyvän neitsyen pimennykseen, eikä leijonaa muista kukaan. Loppuun tämä jakso olisi kuitenkin taputeltava – aplodeerattava.

Syklin lopussa oleva Mustan Kuun yö saadaan keskiviikon ja torstain välillä, ja silloin Kuu on ehtinyt jo neitsyeen. Auringon painuessa horisonttiin ruodinta alkaa, Hesan korkeuksilla kahdeksan jälkeen, ja yöstä selvitään kun mollukka nousee kuuden jälkeen, pimentyäkseen sitten päivemmällä. Kun pimennystä ei voi unohtaa, se on otettava mukaan lopetuksen ja viimeisen yön analyyseihin.

Neitsyt on loistava erittelyn ja tarkastelun merkki. Kritisoitavaa tulee riittämään. Neitsyt ei välttämättä ole tasapuolinen, mutta ihan varmasti syytä löydetään itsestä ja toisista. Toisissakin muuttuvissa merkeissä kohdataan määrää; neitsyessä kaikki osaset, kaloissa kaikkeus, kaksosissa sieltä täältä ja jousimiehessä isosti, liioitellen. Muuttuvuus on ajan hengessä niin vahvasti läsnä, että se antaa raamit. Neitsyen yössä voi olla hyväksi, että muista veljesmerkeistä saadaan energiaa, ainakin jousimiehestä ja kaloista. Perspektiiviä on tarjolla sellaisella intensiteetillä, että jopa neitsytmäinen yksityiskohtaan tuijottava tyyli väistyy. Oletan että tässä tulee käymään ihan hyvin, niin tehokkaat voimat saamme käydäksemme läpi aikaisemman, ja itseämme. Jos ei sitten vedetä ihan piippuun ja hautauduta itsesyytöksiin – ja siltä varalta on syytä muistaa se aloituksen leijona. Rakastetaan itseämme, vaikka nyt tuntuu siltä ettei arvostusta olisi. Ollaan ylpeitä osaamisestamme ja saavutuksistamme, vaikka Mustan Kuun yö neitsyessä kuinka haluaisi kääntää vaatimattomuuteen, kunnian antamiseen toisille, sivuun jäämiseen.

Viimeisenä yönä ennen uutta aloitusta, ja nyt kertakaikkiaan tärkeää ja vaativaa pimennyksien vuoksi, tulisi valmistautua tulevaan, samalla kun varmistaa irtipäästämisen aikaisemmasta. Neitsyt on Kuulle tehokas merkki varmistella, ottaa huomioon tarvittavia yksityiskohtia, hermoilla ja huolehtia. Fiiliksiä on tarjolla sairaaksi tekevästä paniikista toiseen ääripäähän, pätevästi ja ammatillisen osaavasti suoritettuun tehtävään. Annetaanko napsahtaa suojattomiin tunteisiin vai asettaudutaanko etäämmälle. Neitsyen taipumus tavoitella täydellisyyttä tulee ihan varmasti rassaamaan, ja etteköhän te osaa valita hajotatteko itsenne liian korkean riman tavoittelussa vai oletteko riittävän armollisia. Saattaa olla julmaa neitsyen Kuuta kohtaan, mutta ei tämä Mustan Kuun yö ole maailman tärkein juttu.

Se on mennyt,
mennyt tuulien mennen
aika joka olin.
En kaipaa tietä takaisin,
tähtien täplittämää
polkua olen
mennyt.

Palaako?

Heti alkaa se natina ja marina kun Aurinko siirtyy neitsyeen! Purnasin täällä yksikseni niinkin turhanaikaisesta asiasta kuin kuunvaiheen vaihdoksesta blogipostauksen suhteen hankalaan aikaan, aamulla ennen seitsemää. Näin tapahtuu siis huomenna torstaina, ja koska en nyt aio herätä kukkojen kanssa kilpaa, ajallisen tunnelman muutos täytyy ennakoida.

Aurinko on tosiaan tehnyt tehtävänsä, siirtynyt muuttamaan aikaa syksyksi neitsyessä, ja vähenevä puolenkuun kohta mitataan silloin myös muuttuvasta merkistä, vartti (90 astetta) kauempaa kaksosten merkin alusta. Astrokarttaa silmäillessä huomaa muuttuvan laadun osoittelevuuden tässä ajassa – vain Uranus ja Pluto ovat muualla. Nyt vaihtuu, muuttuu, tulee toisenlaiseksi. Siihen on taivaallinen pakko, eihän tämä mitään muuta voi tarkoittaa. On nähtävä vaihtoehdot, tutkittava sivupolku, etsittävä toisenlaista tietoa, valmistauduttava tekemään eri tavoin, huomioitava plan-B.

Parikymmentä minuuttia ennen aamun seitsemää (herään muuten aina juuri tähän aikaan!) Kuun muutos on siirtyä näkyvämmästä, vaimean pimennyksen täydenkuun ajasta laskevan ja vähenevän Kuun aikaan (ja tarkoitan tässä tietysti täyttäkuuta näkyvyyden ajan keskikohtana), taas enemmän intuitiiviselle ja sisäisemmälle puolelle. Tai tottakai Kuussa on aina tämä puoli enemmän esillä, mutta puolenkuun jälkeen Kuulla ei ole painetta olla esillä, se saa rauhassa piillä vaikka missä pilvissä, takana ja näkymättömissä alitajunnassa. Näin pimennysaikaan sisäisillä asioilla on vetovoimaa, mutta liikaa itseen ei saisi kääntyä, vaan olla terveesti elämässä mukana. Kaksonen onneksi herättää.

Laskukuun puolikkaalla on vakavan vastuun paikka, ja kuinkas sellainen sujuu kaksoselta, merkiltä jota on leimattu pinnalliseksi, päällipuolin huitaisevaksi, liian hätäiseksi. Täällä hullunkuunajan mietteissä ei leimata, mutta toki pohditaan niitä haasteita, jotka kulloinkin Kuun kulkemiin merkkeihin liittyvät. Kaksosen Kuun plussapuoleksi voi kääntää sen eräänlaisen a-moraalisuuden, jos se olisi kykyä olla suvaitsevainen tiedon ja virikkeiden suhteen. Ennakkokäsitykset eivät puuduta, vaan tartutaan kaikkeen mikä kiinnostaa. Tämä tapa voi auttaa laajempaan näkemykseen, mutta tarkkana saa tietysti olla, koska mielessä on pidettävä, että etiikka on nimenomaan tämän ajan pointti. Kun melkoisella kohtalonkierroksella tässä ollaan, on entistä tärkeämpää tiedostaa mikä on oikein, mikä on väistämätöntä, ja ulottaa vastuullisuus omiin ratkaisuihin.

Kaksosen Kuu on altis vaihtamaan. Jos tässä vaiheessa kiertoa nähdään, että ei tämä nyt vaan onnistu näin, ei mene oikeaan (mielestämme) suuntaan, on rohjettava vetää viiva tähän. Kaksosissa vedetään kaksi viivaa, yhtäaikaisen paralleelisti, eikä tunneta huonoa omaatuntoa muutoksesta. Mikään ei ole kaksoselle luontevampaa kuin siirtyä eteenpäin. Vielä voi tarkistaa suuntaa, tehdä tarvittavia muutoksia, korjata. Ollaan silti rehellisiä ja pohditaan, riittääkö kyllästyminen syyksi vaihtoon. Ehkä se tosiaan riittää, kun tarkemmin mietitään. Jos se juttu, mihin tässä suunnataan, nostaa kihelmöivää intohimoa, ei sellainen kyllästytä. Elämässä pitää olla paloa, ja kaksosen Kuu auttaa meitä tiedostamaan, jos se puuttuu.

Ohi kuun kärhien
syyskielet
illan mykät tuntosarvet
avaruutta piiskaavat

Siemenet lieskoihin

Dissiskuu eli siemenkuunvaihe alkaa sunnuntaina illalla pikkuista vaille kymmeneltä. Ja kierrokset senkun tuntuvat kasvavan kun aletaan lähestyä tulevaa Auringonpimennystä syyskuun alkaessa. Näin täydenkuun jälkeen ollaan siirrytty Kuun ajassa vähenevälle puolelle, suunnataan vahvemmin kierron lopetusta kohti, ja seuraavahan on sitten loppukesän / alkusyksyn pimennys parhaimmillaan.

Siemenkuunvaiheen koittaessa Kuu kulkee tulisen, pääkön oinaan puolivälissä, silleen että nyt mennään eikä meinata, eteenpäin kohti tulevaa, tehdään. Ja vielä Kuu ottaa kulmaa samalla tavoin tuliseen Aurinkoon, mutta ihan viime hetkillä, sillä Aurinko on leijonan viimeisellä asteella. Sillä jota voidaan pitää kriittisenä, siinä mielessä herkkyyskohtana, että viimeisen asteen luonne on erilainen kuin aikaisempien asteiden. Nyt saadaan leijonuus päätökseen, nyt tehdään tiliä tästä Auringon merkistä. Miten näyttiin, miten luotiin, ja tämän viimeisen asteen vuoksi tässä siemenkuussa kulminoituu mahdollisesti hyvinkin konkreettisesti se, mikä tarkoitus leijonan uudella Kuulla meille oli. Tämä kuunkierros on enemmän Auringon juttu kuin Kuun, ja siksikin Auringon paikka näyttää mistä on kyse.

Ajan tunnelman kierroksia lisää se, että Kuu on kiertoradallaan Maata lähimpänä juuri tämän vaiheen aikana. Nyt meillä on se ”elokuun illassa punainen Kuu”, isolta näyttävä, vielä hyvin kokonaisen oloinen Kuu, vaikkei enää täysi olekaan. Itse ainakin tunnistin tämän lähestyvän, isonevan Kuun vetovoiman konkreettisesti. Vesimiehen täysikuu ei lainkaan vienyt yöunia, mutta tämä lähellä oleva Kuu vetovoimallaan kyllä.

Ja ajan kierrokset yhä lisääntyvät. On niin, että siementen aikana Kuu on oinaassa, ja Mars hallitsee sitä. Mars on edelleen sellainen erityinen ja poikkeuksellinen, ja voi kiskaista energiaa ääripäihin, varsinkin jos Marsin voimien kontrollointi karkaa hyppysistä. Mars ei ehkä ole kaikkein helpoimmassa sijainnissaan taivaalla tällä erää, sillä se on kohtaamassa Saturnusta, planeettaa joka läväyttää vastakkaisuudet pakosti esille. Kuinka ollakaan karman planeetta on pelissä mukana. Lisäksi nämä tekijät ovat niitä symbolisia pahiksia, ikävät ja huonot planeetat, ja ehkä näiden voimien yhdistyessä saadaan olla kaksinverroin varovaisia. (Tosin tällaisia energiapaukkuja on esimerkiksi sattunut joidenkin syntymäkartoillekin ja vielä täällä ollaan hengissä ja kirjoittelemassa kaikenlaisia blogeja, joten ehkä nämä eivät täysin tuhoavia yhdessä ole)

Auringon viimeisen asteen muistutus viittaa karmaan, sen hetkelliseen ilmenemiseen, ja siksi siemenkuun aikakin saattaa ilmentyä joillakin siten, että tietoisuuteen nousee läksyjen ja opinkappaleiden teemoja, että on annettava kohtalon täyttyä siten kuin tarkoitettu on. Jos elämänkaaressa on asioita, joille ei oman tahtonsa kautta voi mitään, tällaiset hetket näyttävät niitä meille.

Näin tulisessa hengessä näyttäytyvä kuuhulluus lienee rätisevän polttavaa, korventavaa, mutta ei mustansynkkää eikä tuhkanvaristelua. Hulluuden sävyjä on totisesti monenlaisia, ja on ihan riemastuttavaa saada tilaisuus hulluilla näin reippaasti. Siemenkuun ideahan oli tiedottaa ja jakaa toisille, joten ei jätetä sekopäisyyttä piiloon.

Putoava aurinko
repeytynyt horisontissa,
verenhohtoinen valo nousee taivaalle;
yön hetket ovat lähellä.

Yhteinen pimennys

Meillä kaikilla nyt vähän pimenee, kun täysikuu on samalla Kuunpimennys. Astrologisesti tämä katsotaan pimennykseksi, vaikka tosiasiallisesti ja suhteellisesti ottaen onkin hyvin vähäinen tapahtuma. Paino on siis sanalla vähän. Kuunsolmujen kulkema linja määrittää pimennysten ajankohdan, ja nyt solmupari on akselilla neitsyestä kaloihin. Vesimiehessä tapahtuva Kuunpimennys tapahtuu siis merkkirajan yli, melko vaimeasti siis, ja on kuin etiäinen solmujen siirtymisestä seuraavaan merkkipariin – ja se tapahtuu vasta ensi keväänä toukokuussa. Pimennys voi herätellä mieliin jotakin jo nyt leijonan ja vesimiehen merkeistä, mutta voi olla ennemmin aavistus ja hipaisu kuin erityisen merkittävä tietoisuuden herätys.

Vesimies on yhteisöllinen merkki. Täysikuu kiinnittää huomiomme asioihin, jotka jaamme yhdessä, yleiseen mielipiteeseen ja yhteiseen arvoperustaan, mikä muokkaa ajatuksiamme. Pimennys voi olla varsin terve muistutus huomioida mistä tekijöistä ajatuksemme rakentuvat, olisiko omissa päätelmissä tarkistamisen varaa, typistyykö näkemyksemme jos jaamme ajatuksiamme vain samanmielisten kanssa, olisiko aatteissa jo uudistamisen varaa. Voi olla hyvä pohtia omaa paikkaamme yhteisössä, mikä on omaa porukkaa ja tulisiko katsoa kuuluvansa isompaan kokonaisuuteen, niin kuin vaikka ihmiskuntaan. Kukapa sen tietää, vaikka pimennyksen aika tarjoaisi ihan kurkistuksen tulevaan, hetkellisen vilahduksen siitä mihin maailma on menossa.

Leijonasta alkanut kuunkierto saa täyttymyksensä ja isoimman Kuun hetkensä vesimiehessä, vastakkaisessa merkissä niin kuin luontevasti pitääkin. Täydenkuun hetki ajoittuu torstaipäivälle noin puoli yhteen, mutta pimennyksen henki on tätä laajempi ja kaukaa haukkaavampi; ihan samalla lailla kuin Kuu nappaa jo kaukaa pimennyksen Maan tullessa sen ja Auringon väliin edes osittain, pimennyksen viittakin on pitkällä. Vesimiehen merkki saattaa vielä korostaa tätä etäisyyden tuntua, ihan kuin se ei koskettaisi oikein ketään. Jos tämä on kuin globaalia harhaa, ihan kuin kaukana sattuvat katastrofitkaan ei tuntuisi kun ei ihan kotiovella rysky, mutta silti maailmassa jokin muuttuu pikkuhiljaa. Asenteissa, näkemyksissä, ajatusten uudelleen muodostumisessa. Tästä syystä ajatusten jakaminen on erityisen tärkeää tämän täydenkuun hengessä, eikä sitä pitäisi tyssätä muutamaan päivään, vaan muistaa Kuun viesti vähän kauemmin. Laitetaan vesi virtaamaan.

Täydenkuun tuomaa hulluutta voi olla ajassa tuon aavistelevan pimennyksen vuoksi, ja vesimiehessä sillä tavoin että koko maailma on hullu. Kukaan ei ole sen järkevämpi kuin toinenkaan.

Kirkkautta näin liki varjoa
on vain runoissa;
ja luonnossa.

Tosissaan

Kuu päivittää tunnelman ajanlaatuun kauriissa tullessaan hullunkuunvaiheeseen illalla Auringon laskiessa horisonttiin. Erityisen ja silmiinpistävän hullu tämä Kuu ei ole, eihän nyt säntillisessä kauriissa, ja varsinkaan jämäkkänä Saturnuksen pysähdyksen aikana. Kuun merkki-isännällä on määräysvalta, eikä Kuulla taida olla juuri muita vaihtoehtoja kuin pinnistää, pusertaa vähän hikeä otsalle.

Kasvukuun aikaan yritetään, parannellaan, viimeistellään ja valmistellaan. Tämä on viimehetken kaaoksen aika, jolloin mikään ei ole vielä kohdillaan, mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä, joka kohta vaatii lisää. Ollaan kuin näytöksessä verhon takana hetkeä ennen alkutahtien kuulumista, hyörinässä, kun pitää tarkistaa että jokainen osa on kohdillaan, kun on muistettava jokainen yksityiskohta, tehtävä kiireessä riskianalyysiä mikä vielä voisi mennä pieleen ja koetettava kohentaa sitä, tartuttava olennaiseen deadlinen painaessa päälle.

Kauriin hullunkuunajassa pyritään valmista kohti rakentavammin kuin monessa toisenlaisessa vastaavassa ajassa. Tämä on eleetöntä, ei valiteta päällekaatuvaa urakkaa, pusketaan eteenpäin ja työn opettaessa kasvetaan ja opitaan mestariksi. Kauriille ominainen vakaus rajoittaa Kuuta heilahtelemasta sille luontaiseen tyyliin, ja tästä voi seurata varsin epämukava olo. Hulluudelle ei oikein ole sijaa tämänhetken majatalossa. Jos Kuu kauriissa yltäisi hulluuteen, millaista se olisi? Sarkasmia, mustaa huumoria ehkä. Tuleva Kuunpimennys seuraavassa vesimiehen merkissä vaatii veroaan jo nyt, pingottaa ja kiristää ajan henkeä, saa ottamaan tosissaan, vakavoittaa. Hyydyttää hymyn, toden totta.

Mikähän siinä on, että tunnen niin vastustamatonta viehtymystä hullunkuunaikaan. Jos se olisi tivolissa kojun naruna, vetäisin siitä. Jos hullukuu olisi netin hömppätestissä vaihtoehtona, sitä klikkaisin. Tiedostamatta se on tullut valittua tärkeimpien muuvien hetkeksi, ja tässä blogissa täysin tietoisestikin. Oma uudenkuun vaihe tuntuu aina hyvältä, mutta ei se ole valikoitunut maamerkiksi. Ehkä se on siinä, että hullunkuunajassa ei ole mahdollista tulla valmiiksi ja täydelliseksi, on oltava vain riittävä, paras yritys, keskeneräinen, vielä vajaa ja kasvava. Mistä kuunvaiheesta te lukijat tykkäätte, mitä Kuun aikaa eniten aina odotatte, että Nyt?

Jos täydellisyyttä etsit,
se on valon leikki
virrankalvossa.
Jos et,
myös se on siinä.

Varttia vailla

Kuunpimennys vesimiehessä on suuntana, kun Kuu asettuu kasvupuolellaan puolikkaan kohtaan skorpionissa keskiviikkona illalla yhdeksän jälkeen. Tämä kasvava puolikuu on siis kasvupuolen puolitus, ei vielä koko kuunkierron puolikas, ja sehän on se täysikuu mitä me odotamme, mikä on tämän jakson tärkein kohta. Neljännes kiertoa on vielä jäljellä pimennykseen, hieman vajaa kahdeksan päivää.

Kuun puolikas on tällä kerralla teknisesti mielenkiintoinen. Kuten aina puolikkaan kohdassa, Kuun neliökulmassa Aurinkoon nähden, Kuunsolmulinja käännähtää. Nyt saamme sen kohdilleen pitkähkön huokaamisen jälkeen, ja solmupari saa mennä suuntaansa kunnes seuraava heilautus tulee, Kuun ylittäessä alasolmua kaloissa sitten vesimiehen pimennyksen jälkeen. Illalla kuitenkin päästään vihdoin luontevaan kasvurytmiin ja eteenpäinmenon tuntuun. Ehkä se pimennyskin sieltä sitten tulee.

Skorpionissa kulkevaa Kuuta on astrologisesti pidetty sillä tavalla hankalana kohtana Kuulle, ettei se ole tässä merkissä itselleen luontevasti sopivalla alueella. Kun Kuu kaihtaa skorpionia ja kaurista, kontrollin merkkejä, kuinkahan vapautta rakastava ja väljyyttä kaipaava Kuu lopulta on? Nämä Kuulle vaikeammat alueet ovat kumpikin tiukan tosissaan, näissä ei pelleillä eikä epäröidä; ehkä skorpionin asenne rajoittaa Kuulle ominaista heijaavaa aaltoliikettä, heilahtelua tunnelmasta ja tunnetilasta toiseen, sitä vaihtuvuutta. Skorpionissa ollaan asemissa, pidetään kiinni, ehdottomuus karsii toisenlaisuuden ja vaihtoehtoisuuden. Kuu mitä ilmeisimmin kaipaa enemmän moniulotteisuutta kuin vakautta ja yksioikoisuutta. Skorpionin draama on Kuulle liikaa.

Enpä malta olla tuumimatta Kuun hallitsijan osuutta sen toteutumisen ja kulun suorittamiseen, helppouteen tai haastavuuteen. Skorpionin Kuun hallitsija on Mars, joka on pieni tovi sitten siirtynyt jousimieheen retrokautensa jälkeen. Mars on nyt taivaan yllättäjä ja villi kortti, sillä sen kulku tarjoaa meille jotakin erilaista, ihan muuta, ehkä yllättäviäkin mahdollisuuksia. Kuuta hallitsee nyt poikkeuksellinen Mars, ja se voi kertoa yltiöpäisyydestä, uhittelevasta rohkeudesta, kiperistä riskeistä, ja samalla valoisasta pelkäämättömyydestä, mahdollisuudesta kerrankin yltää korkeammalle (symbolisesti siis, ehkä Olympialaisissa ihan konkreettisestikin). Jos siis Kuun hallitsijalla on sanansa ja apunsa Kuun tunnelmissa, tällä kerralla skorpionissa matkaava Kuu ei ehkä ole yhtä pakotettu ja pihdeissä kuin yleensä. Tai sitten myös niinpäin, että erikoisen Marsin yllyttämänä Kuu on entistä pahemmin vaikeuksissa. Te saatte tulevina päivinä tunnustella onko ilmassa poikkeustilan tuntua. Puolikkaan Kuulla on edellytyksiä olla juuri niin kuuhullu kuin teistä, näin pimennyskaudessa, tuntuu.

ja taivas
käy ylikierrosta, häiriösignaali kiirii
sen pintaa, nostaa karvat pystyyn,
kylmät väreet kiirivät
karkuun
häiriö
maan ja taivaan välillä, kylmä väre
ihon pinnalla, aalloissa, taivaanhirvi
oikaisee rangan, suoristaa selän,
ja nikama jättää sinipunaisen mustetahran
vuon vuotamaan zeniitistä nadiriin,
jättää häiriön

Karmasirppi

Edelliselläkin kuunkierroksella saimme sirppikuun neitsyen aikaan, ja vaikka nyt aloitus siirtyi jo leijonaan, tulee vielä sirppi samassa neitsyen merkissä. Samanlainen sirppi tämä ei kuitenkaan ole, sillä nyt on pelissä ihan toisenlaista vääntöä ja kohtaloa. Sirppikuunvaihe alkaa lauantaina illalla kun Kuu on neitsyen viimeisellä kriittisellä asteella, ja lisäksi pitää muistaa tämän koko Kuun syklin merkitys, että tämä on pimennysjakso. Kuu muistuttaa meitä nyt jo karmallisista asioista.

Neitsyen vahvuus on puurtaa rutiineja ja työn tuntu korostuu aina sirpissä. Viimeisen asteen vuoksi tämänkertaisessa tehtävässä on kohtalokas luonne, hoidettavan asian luonne on selkeästi isompi ja merkittävämpi kuin arkinen rutiini, on nähtävä tehtävä osana isompaa kokonaisuutta ja ymmärrettävä sen ratkaiseva sävy. Pimennyksen osoittama karma voi hyvinkin tulla konkreettisesti näkyviin jo nyt, vähää ennen pimennyksen täsmällistä ajankohtaa. Kuunsirppi neitsyen viimeisellä asteella kertoo yleisesti ajan hengessä olevasta vaateesta huomioida joitakin menneisyyden yksityiskohtia, joista huolehtimisen aika on juuri nyt: keskiviikkoillan puolenkuun aikaan mennessä tämä käytännön karma pitäisi katsoa. Lisäksi neitsyen viimeinen aste alleviivaa monien henkilökohtaisilta kartoilta oman karmallisen tehtävän aktivoitumista, jos karmallisia asioita kuuluu mukaan elämänpolulla etenemiseen.

Neitsyen taipumus keskittyä yksityiskohtiin saattaa nousta taas riskitekijäksi. Karmaan liittyvät seikat ovat aina isoja ja tärkeitä, ei kai sellaista olekaan kuin vähemmän tärkeä karmallinen asia. Neitsyt ei kuitenkaan pelkää tarttumista työhön, ja siksi tulevat päivät saattavat olla merkittävää aikaa ymmärtää karmaansa, purkaa sitä, suorittaa, ja siten saada jotakin käsiteltyä jo pois. Ehkä tämä on ruotimisen ja analysoinnin aikaa, mikä auttaa hahmottamaan tulevan vesimiehen kuunpimennyksen merkitystä.

Kuun kulusta neitsyessä on huomioitava jälleen se, että merkki on tämänhetkinen Kuunsolmun merkki. Kuu ylitti Kuunsolmun eilen aamupäivällä, ja se käänsi solmuakselin suunnan tuumaukseen, harkintaan ja pohdintaan. Tässä sirpissä ei korostetusti pitäisi saada valmista, vaan ottaa selvää jostakin, on analysoitava, eriteltävä, oltava kriittinen. Ensi keskiviikon puolenkuunvaihe vasta kääntää solmut kulkemaan. Koska pimennysjaksossa on omanlainen tunnelmansa, voi tällä Kuunsolmujen huojunnan ajallakin olla tavallista suurempi merkitys.

Jos neitsyen Kuu sijoittuu Kuun merkeistä järkevimpään ja asiallisimpaan päähän hulluusjanaa, antaa se viimeisen asteen kriittisyys huomiokohdan, mikä voi sisäisessä mielentilassa tuntua kuuhulluudelta. Neitsyessä on hermostuneisuutta, tärinää ja kiristystä, mikä voi juuri tämän jakson yleistunnelman vuoksi kärjistyä hankalasti. Meitä saattaa huojentaa tieto, että Kuu on muutaman päivän kuluttua Maasta katsottuna etäisimmässä kohdassaan kiertoradallaan; vetovoiman ei pitäisi ainakaan lisätä hulluustaipumuksia. Ehkä voimme olla lopulta turvallisin mielin, kun teemme vastuullisesti sen mitä täytyy, olemme tarkkoja ja huolellisia, emmekä kirkuen vaadi huomiota itseemme vaan teemme kiltisti taustalla, toisia auttaen. Neitsyen Kuu kyllä antaa meille aika ison tehtävän hoidettavaksi, parhaimpaan – ellei täydelliseen – pyrkien.

on mahdollista
että joudun perumaan päätökset, repimään
esiin puhtaan lehden, myöntämään päätelmän
tuulesta, tulesta temmatuksi. Mutta
taivas kääntää kylkeä, säteet taittuvat toisin,
siteet höltyvät, pahan perimän ote pettää

Maailma liikkuu

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, leijonan Uusi Kuu vastasyntyy myöhään, noin varttia vaille puoleltaöin. Uusi Kuun kierros alkaa, ja se korostaa luomisvoimaa, luovuutta, kutsumusta ja elämäntehtävää, esilläoloa ja käskyvaltaa. Leijonan aika on juhlallista ja komeaa, mutta ehkä tunnelma ajan luonteessa näkyy nyt paremmin Auringon mittaamana kuin Kuun syklissä. Kuulle tämä kierto on osoittelevasti riippuvaissuhdetta Auringosta, Aurinko on herra ja mestari, ja Kuu ilmentää heijastuksenaan tähtivaloa.

Uudenkuun ajanjakso, vajaa neljä vuorokautta, on innoituksen saamisen kautta. Tullakseen eläinradalla merkeissä vasta ravun jälkeen, on leijona vielä hämmästyttävän minä- tai itsekeskeinen, egosentrinen todellakin. Se mitä luodaan alkuun, on yksilöllistä, omasta ytimestä kumpuavaa. Jokainen uusi maailman luomus ei silti ole erikoisella, ihmeellisellä tai eksentrisellä tavalla yksilöllinen; sydämestä voi kummuta jotakin melko tavallista, kunkin omien resurssien mukaan. Silti oma tuotos on ainutkertainen, joka kerta, kuten elämäkin, leijonan teemoja molemmat. Luominen ja uuden synnyttäminen on tässä tärkeintä, jatkossa sitten voidaan tuskailla hävetäänkö aikaansaannosta, näytetäänkö maailmalle.

Kuten ollaan jo ennakoitu, ei tämä eikä seuraava neitsyen kiertokaan ole aivan tavallista aikaa. Vaikka tästä uudesta Kuusta ei vielä tulekaan Auringonpimennystä, tämän Kuun syklin aikana astumme jo pimennyksien aikaan. Ja kun sykli alkaa uudestakuusta, tästä alkaa pimennysjakso. Pimennysten välinen ajanjakso on ajassa oma erikoistapauksensa, enkä haluaisi tätä mystifioida, mutta silti ajassa on omanlainen magiikkansa. Nykyään puhutaan paljon erityisherkkyydestä, ja pimennysaika on ajanlaadussa erityisellä tavalla herkkää aikaa. Sitä on ehkä mahdoton sanoin kuvailla, ladatumpaa, painokkaampaa, omaan maailmaansa kiskovampaa, sisälleen imevää. Kerta kaikkiaan kohtalonomaisempaa kuin arkiset Kuun jaksot. Kuten pimennysten keskellä syntyneiden yksilöidenkin elämänpolku on ihan erityinen, maailman mittakaavassa pimennysten ajalla on kohtalokkaampi merkitys. Ei sävytetä tätä pelottavaksi tai pahaksi, muistetaan vaan että on erilainen ja tavanomaisesta poikkeava, toisenlainen.

Kuun tulevassa syklissä on tietysti vesimiehen täysikuu tärkeä hetki, tämä on se pimennys. Voi kuitenkin olla, että jonkinlaista kohtalokkuutta sisältyy niin sirppikuuhun kuin siemenkuuhunkin. Nämä toisiaan vastaavat, teemoiltaan käytännönläheiset vaiheet, kantavat nyt mukanaan samanlaisia aineksia, ja nämä jaksot Kuun ajassa ovat osoittelevia, karmallisia, arkisuutta suurempia, ehkä ihan Kuun juhlahetkiä. Nyt pitää kuitenkin ensin keskittyä ydinasioihin; sydämeen, leijonan vaalimiseen, huomioimiseen ja palvontaan. Rakastamiseen.

Tiedät että maailma liikkuu,
avaruus liikkuu,
ihminen liikkuu ihmistä kohti kuin kuu hämärtyvän järven,
pimenevän niityn läpi.
Tiedät että se on siellä,
kun tyttö nappaa kieppuvan siemenen ilmasta
ja laittaa sen maahan:
tähän tulee puu, tähän metsä,
tähän lapsi, tähän perhe.
Kaikki ne yksinäiset tuulessa
kuin kurkottaisi jotakin kohti,
kasvaisi maasta, olisi, enemmän.
Rakastaisi.

Pimeys on tulossa

Ravun Kuu kiertää kierroksen päättymään siitä mistä se alkoikin, Kuun merkin yhtenevyys helpottaa kuluneen ajan merkityksen ja saavutusten summausta, eikä tämän tarvitse tuntua siltä ettei missään oltaisi päästy eteenpäin. Ainakin nyt tämä tuntuu hyvältä ja onnistuneelta, että Mustan Kuun viimeinen yö saadaan kierroksen alkuperäisessä merkissä, ja seuraava aloitus sitten kokonaan kuin puhtaalta pöydältä, uusissa teemoissa, leijonassa. Asetelma on mahdollinen siksi, että uusi Kuu syntyy verrattain alussa leijonan merkkiä, että Kuu vielä ehtii viimeisen yönsä aloittaa aikaisemmasta ravusta.

Mustan Kuun yö alkaa työviikon uurastuksen alussa, monilla on lomakin juuri loppu, ja mieli voi musta ja kiukkuinen ihan ilman ylimääräisiä yllykkeitä. Näin elokuun alussa Aurinko painuu horisonttiin vähää ennen kymmentä; ehkä kiinnostaa enemmän painaa pää tyynyyn kuin miettiä edellistä kuukautta, ripotella suolaa haavoihin. Ravun Kuun alla alitajunta tekee töitään, joten sisäinen valaistus voi tulla unessakin.

Kuu siirtyy leijonaan aamuyöllä juuri kun on horisontissa, osoittelevasti korostamassa alitajunnan tulemista tietoiseksi, valoon ja esille. Vähän viiden jälkeen Aurinkokin jo lopettaa yön, hieman reilun seitsemän tunnin nukkumisen jälkeen. Tulevan valmistelu on hyvä saada tehtyä, vaikka sitten hiljaisesti ja sisimmässä, sillä vielä tiistain puolella myöhään illalla Kuu syntyy uudeksi, kohdatessaan Auringon leijonassa. Ja tästä alkaa pitkä pimennyskausi, nyt tavallista pidempi, kun ensin tulee vesimiehen Kuunpimennys syklin keskellä, sitten uudessa aloituksessa Auringonpimennys, ja vielä perään toinenkin Kuunpimennys kaloissa. Taivaalla on nyt paljon tähdennettävää, alleviivattavaa. Koska pimennyskausi on tuplapitkä, tämä saattaa vaatia veronsa ja jaksamisensa, ja tämä on hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa.

Me saimme jo aikaisemmalla kierroksella samantyyppisen Mustan Kuun yön, ravussa, mutta koska muu taivas on aina toisenlainen, tämä tuskin on ihan kertausta. Jos joku muistaa mitä kikkoja koetti viimeksi, voi näistä tietysti koettaa oppia, välttää sitä mikä ei toiminut, tehdä uudelleen samoin jos onnistui (mutta mitään takeita tästäkään ei voi antaa). Nyt taivaalla on vielä ilona pysähtynyt Uranus, johon Kuu kurkottaa kulmallaan silloin kun Mustan Kuun yö alkaa. Ehkä ei kannata suunnitella liian tarkkaan, yö näyttää sitten, yllättää, parhaassa tapauksessa antaa oivalluksen. Lopulta ravun yössä on kyse selviytymisestä, ja siihen on pyrittävä kynsin hampain saksin.

Mustaa Kuuta ravussa nimitettiin jo viimeksi kuidenkuuksi, koska erityinen hetki Kuulle tapahtuu sen oman merkin tunnelmien alla. Kuuhulluutta saattaa ilmetä, mutta tästä ei nyt syytetä vetovoimaa, sillä sen suhteen ollaan konservatiivisesti puolimaastossa, puolilähiavaruudessa, ei enää lähellä mutta ei vielä kaikkein kauimpanakaan. Jokaisen hulluus ravussa on omakohtaista, itsen hulluutta.

On pakko lisätä tarkennus yleisesti Mustaan Kuuhun, josta täällä Hullunkuunajan blogissa puhutaan. Täällä tämä termi tarkoittaa viimeistä yötä ennen Uuden Kuun syntymää, pimeintä yötä kuukaudesta jolloin Kuun valo on niukimmillaan. Viime viikkoina on astrologian piireissä noussut (mukavasti!) keskusteluihin ja suunnitelmiin Musta Kuu Lilith, mutta se on ihan eri juttu kuin nämä öiset tunnelmat, joita tässä blogissa tarkastellaan.

Ennakkoaavistuksena tuo pitkä varjo nurmella
vihjaa päivän laskusta;
huomauttaa aralle ruoholle
että pimeys on tulossa