Kenen syytä

Hullunkuunvaihe Kuun kierrossa on viimeisin kasvupinnistys ennen täydenkuun hetkeä, ja sellaista kurkotusta käymme läpi yöstä alkaen, kun kello on ehtinyt jonkun minuutin sunnuntain puolelle. Tälle vaiheelle kirjoituksissani vakiintunut nimitys ei ole ihan sattumanvarainen ja omavaltaisesti keksitty, sillä tässä on taustalla melko yleinen käsitys siitä, että juuri tässä kasvukuussa on Kuulle ominaista hulluutta.

Paitsi onko nyt lainkaan, sillä hullunkuunvaihe alkaa silloin kun Kuu on juuri siirtynyt vaakaan. Vaakaa ei ensimmäiseksi tuomita sekopäisyydestä, ei hulluttelusta eikä irrottelusta. Vaa’assa on säntillisyyttä – hei vedetään nyt reippaasti yhtäläisyysmerkkejä ja nuoliviivoja, että vaaka on Saturnuksen ylennyksen merkki. Vaa’assa noudatetaan yleisiä sääntöjä ja normeja, koska sellainen luo varmuutta ja turvallisuutta. Vaa’assa etsitään kultaista keskitietä, konsensusta ja yleistä hyväksyntää. Vaa’assa peilataan yhteisön ja toisten ihmisten kautta. Ja tietysti silloin, jos yhteisö tavoitteleekin pöhköä käytöstä, kuun ulvonnan kokemuksia, silloin mukaudutaan itsekin etsimään kuuhulluuden tuntumaa. Parasta siis tsekata millaisissa joukoissa seisot, sillä se kertoo näyttäytyykö hulluutta. Nyt se on hauskasti kokonaan toisten syytä.

Vaaka mielletään itseasiassa paljon tasaisemmaksi kuin sen symboliikka tosiasiassa on. Vaa’an prosessi on jatkuvaa mittausta, punnitsemista, ja kyllä siinä voidaan käväistä asteikoissa ylhäällä ja alhaalla. Vaaka on myös aktiivinen merkki, eli punnus heiluu ihan koko ajan. Astrologiassa vaa’asta luodaan yleensä hyvin harmoninen, soljuva, hitaan tasainen kuva, mikä sori-nyt-vaan ainakaan minun mielestäni ei ole ihan näin. Vaaka johtavana merkkinä on tekemistä, pyrkimistä, etsimistä, valitsemista, tuomitsemista. Kovalla työllä aikaansaatu imago kestää. Ja ilman elementin merkkinä vaaka on tietoinen ja tiedostava, ajattelun ja älyn kautta suunnistava, eikä mikään boheemi kukkahattuinen taivaanrannanmaalari, tunteileva hupakko.

Nyt kun Kuu aivan vaa’an merkin alussa siirtyy hullunkuunvaiheeseen, sitä hallitseva Venus sattuu olla kivasti vastapäätä oinaassa. Tästä kuvastimesta näkyy peilaamisen teema. Omaa käytöstä arvioidaan vaikka sivusilmällä toisiin vilkuillen, minkälaisen vaikutuksen olemiseni saa aikaan. Miten muut reagoivat. Tässä kasvukuussa etsitään kontaktia toisiin paljon enemmän kuin yleensä Kuun kasvupuolella. Vaa’an hullukuu varastaa täydenkuun tehtävää, ja helpottaa siten skorpionin sisemmäksi ja intiimillä tavoin toteutuvan täydenkuun velvoitetta.

Mietin
yötä ja päivää, yötäpäivää
toinen aina saa väistyä
vain hämärässä
jakavat

Kuu solmussa!

Kuunvaiheista kreisein, hullunkuunvaihe alkaa perjantaina päivällä noin puoli yhdeltä. Tämä on kasvupuolen vaiheista viimeisin, jossa kiritään kohti täyttäkuuta. Blogin ilmestymisen vuosina ollaan nähty monta huikean hullua kuunaikaa, mutta tämä hullunkuunvaihe on ehdottomasti TOP-kympissä. Henkäisyttää, päivittelyttää – vaihe ei useinkaan vaihdu ihan näin ”järkyttävässä” eläinradan kohdassa. Onkohan hyvä vai huono asia, että hullunkuunaikaa saadaan viettää enimmäkseen viikonloppuna?

Kuunvaihe vaihtuu hulluksikuuksi neitsyen merkin alussa. Sinänsä osuvaa, koska olen ennenkin pohtinut täällä sitä, että neitsyt sopii ominaisuuksiltaan vähän liiankin hyvin tämän vaiheen kanssa yksiin. Pingottaminen korostuu. Kuun merkki sinänsä ei ole poikkeuksellista, sillä tässä oinaasta alkaneessa kierrossa tämä kasvukauden kirimisvaihe tulee aina joko leijonassa tai neitsyessä. Spesiaalikeissi tästä tulee siksi, että vaihe vaihtuu Kuun ollessa Kuunsolmulla. Symboliikka viittaa isoihin asioihin, tarkoitukseen ja suuntaan, päämääriin – niin isoihin kuvioihin että vaatimaton neitsyen Kuu hullunkuunvaiheessa on helisemässä. Riittääkö millään? Mitä tahansa tehdäänkin, nyt näyttäisi jäävän iso jälki.

Solmulinjan ylityksessä muuttuu aina solmujen kulkusuunta. Kuu kääntää tässä ylityksessä solmut kulkemaan normaaliin suuntaansa, mikä on hyvä, mutta tämä lisää painetta mennä eteenpäin. Varovaisuuteen voisi olla aihetta, paitsi jos satavarmasti tiedetään mitä halutaan. Ehkä Saturnuksen pysähdys antoi realismia nähdä mitä todella täytyy tehdä. Neitsyen Kuu on hyvä velvollisuuksien täyttämisessä. Tiedostaminen on osoittelevammin pointti tässä kohdassa kuin monissa muissa nähdyissä vaiheen vaihtumisissa: neitsyen Kuu saattaa jäädä viimeistelemään yksityiskohtaa, kun nyt olisi syytä nähdä isot kokonaisuudet (jos on niinkin isosta asiasta kyse kuin elämän tarkoituksesta, eiks se ole iso asia?).

Tiedostamisen ja tiedon maailma tulee olemaan läsnä vaiheen aikana. Kuka hallitsee ja auttaa neitsyen Kuuta pohdinnoissaan? Merkurius, jolle Kuu on hyvässä kulmassa. Merkurius on pian aloittamassa perääntymisensä jaksoa, eli sen kulkuvauhti on erittäin hidas. Painokkuutta on havaittavissa. Tämä saattaa olla ratkaiseva tekijä siinä, tiedostetaanko nyt miten hullunkuunvaiheen aikana tulee toimia. Merkuriuksen pysähdyksen ja suunnan käännöksen hetket tulevat tämän vaiheen kuluessa. Alkaa olla hyvä ajankohta pukea siivet jalkoihin ja liikkua ketterästi eri tasojen välillä. Ja kun ollaan Kuun yläsolmun kohdassa, mennään ylemmälle tasolle. Symbolisesti korkeammalle.

Ajan mahdollisuudet olla kuuhullu ovat olemassa, mutta tämä ei näyttäisi olevan yksiselitteisen hullua. Järkeviä aineksia saattaisi olla kasassa melkein enemmän. Kuunsolmun sijainti Kuulle on toki erityinen, koska solmulinja kertoo Kuusta ja Auringosta, se on valojen ratatasojen tekninen leikkauskohta toisiinsa nähden. Solmulinkitys korostaa taivaan valoja. Jos tilanne olisi toisinpäin, Kuu nyt juuri alasolmulla, oltaisi melko yksiselitteisesti vaikeamman edessä. Yläsolmu on ”hyvä”, mutta vaativuudessaan pelottava. Millainen turnauskestävyys on neitsyen Kuulla, pimahtaako herkästi vaatimusten alla? Tyytyykö puurtamaan hiljaisesti täyttymystä kohti, vaikka urakka vaikuttaa isolta?

Kollektiivinen piilotajunta on arkisin työpöydän laatikossa.
Juhlapuheissa se nostetaan pöydälle.
Jos kissa nostetaan samalle pöydälle, se syö sen.

Riskibisnes

Kuunkierrot lomittuvat toistensa sisään siten, että vaikka tämä käynnissä oleva sykli alkoi vanhalta puolelta kaloista, hullunkuunvaiheessa kurkataan ihan kuin olisimme jo tulevassa oinaan kierrossa. Hullunkuunvaihe alkaa yöllä yhdeltä leijonan merkissä, ja kaikkien kiertojen mallikappaleessa, oinaan syklissä, tämä pöhkö vaihe pitäisikin saavuttaa leijonassa. Kuin olisimme etuajassa, kun ”vuosi” on vielä alkamatta.

Aurinko ja Kuu rakentavat suhteissaan yhdessä aikaa, eivätkä ne ole toistensa vihollisia, vaikka aina vaiheen vaihtuessa ovatkin haasteelliseksi katsotussa kulmassa keskenään. Kuun ollessa leijonassa ollaan aina sillä tavoin erityisessä tilanteessa, että se on Aurinko mikä sanelee, Auringolla on nyt lopullinen vastuu. Kuu heijastaa Auringon valoa, ja leijonassa tämä symboliikka korostuu.

Kierto on kalojen, ja tämä teema kukoistaa. Voi olla jopa niin, että tässä leijonan sävyttämässä hullunkuunajassa kalojen asettamat tavoitteet kukoistavat aivan erityisesti. Leijona on se merkki mikä tykkää loistaa, ei niinkään täydenkuunajan neitsyen taustalle mieluummin jäävä Kuu. Ehkä täyttymys jollakin tavoin saadaan jo nyt. Etuajassa kuten vaiheen sävykin.

Hullunkuun aikaan pyritään saavuttamaan, ja leijonassa toteutetaan sitä itseään, yksilöllistä luovuutta, jopa kutsumusta. Millainen fantastinen visio tai illuusio olikaan aikeena kalojen rajattoman mielikuvituksen aloituksessa, se pitäisi nyt luoda esille. Jälki on originaalia, ja sen voi allekirjoittaa omalla signeerauksellaan.

Ajanlaadussa leijonan Kuun alla omistaudutaan, rakastetaan täydestä sydämestä. Toivottavasti tämä Kuu kuitenkin kestää sen todellisuuden kanssa, ettei ihan vielä olekaan täysikuu ja huipennus. Heittäytyä voi, vaikka tietäisikin ettei nyt ole ihan sataprossaa. Ei mikään ole karvaampaa kuin antaa kaikkensa ja tajuta, ettei se riitä. Tämä voi olla leijonalle liian iso pala hyväksyttäväksi, ja jos kypsymätön, jaloutta vailla oleva leijonuus tulee esille, on se melko typerää ja noloa. Voi siinä olla hulluksi tulon aineksia. Hulluuttakin voi käyttää materiaalina? Tekemisen suhteen ollaan joka tapauksessa liukkailla jäillä – katsokaa Marsia. Riskaabelia, mutta ehkä kalojen Aurinko haluaa nyt tarjota meille hyvin erikoisen vaihtoehdon. Sellaisen mikä löytyy jokaisen sisimmästä, sydänverestä.

Yö yöltä
valo laulaa
pihlajan
valkoisilla
oksilla
kirkkaampana
kuin jaksan
uskoa

Paljolti hullua aikaa

Nyt on kuulkaa niin iso hullunkuunaika alkamassa, että sehän on melkein kuin täysikuu olisi jo täällä – se pimentyvä täysikuu. Hullunkuunvaihe alkaa kohta kun Kuu on siirtynyt omaan merkkiinsä rapuun, marsinpäivän iltapäivällä vähän ennen neljää. Ja on upeaa, että meillä pohjolassa tosiaan on päivä vielä tähän aikaan. Kuun vaiheen vaihdos kiertolaisen omassa merkissä ihan varmasti tuuppaa Kuuta tuntuisammaksi, hullummaksi.  Lisäksi tämän Kuun mahtavuutta pullistaa sen liippaisu Maan läheltä, eilen Kuu oli lähimpänä, ja vetäähän se vieläkin.

Tässä ajassa ei voi sivuuttaa Jupiteria, koska planeetta on aikaa koskevissa tuntemuksissa isolla tavalla päällimmäisenä. Hauskasti Kuu toistaa Jupiterin isouden elkeitä hullunkuunvaiheeseen siirtyessään näillä meidän asteillamme, sillä Kuu sattuu kulkemaan juuri silloin Jupiterin ilon huoneessa ja rapuhan on tuon isottelijan ylennysmerkki.

Voidaan suoraviivaisesti päätellä, että tämänkertainen hullunkuunvaihe on iso. Pyritään äärimmilleen, venytään ja vingutetaan niin että soi, ja saattaa ihan paukahtaakin (kuten pakkanen just täällä meillä). Jos hullunkuunvaiheessa tavataan muutoinkin sortua liiallisuuksiin, nyt liioitellaan monta kertaa kiellon päälle. Ei siis mitään rajaa, kasvetaan kaikkien aitojen (vai ajankohtaisesti, muurien) yli. Mennään kerta kaikkiaan ihan liian pitkälle. Ravun Kuu muutoinkin ruokkii kasvua, ja nyt oikein tuputetaan, lapataan lautanen ihan täyteen ja otetaan santsia kanssa.

Liioittelu saattaa kuulostaa vaaralliselta ja hälytyskellojen pitäisi soida. Ajanlaatua voi tuumia joskus hyväksyen siltä kantilta, että näin on tarkoitus nyt tehdä. On venyttävä entistä pidempiin mittoihin, korkeammalle, laajemmalle, kasvettava huikeammin. Ajassa on leimallista, että piiperrys ja pienoinen ei ole tarpeeksi, on oltava enemmän. Vaikka siis taivaalta luettava symboliikka osoittaa hyvää tilaisuutta kasvaa tavallista enemmän kasvukuussa, voi tämä olla myös vaativaa, ja niiltä osin hulluksi tekevää. Lähestyvä Kuunpimennys painaa jo. Olemme pimennyskierrossa, tämä on erityistä, ja loppuviikko ollaan kiihkeässä erityistilassa. Paljon on tämän hullunkuunajan sanoma.

Olen läikettä pinnasta pohjaan.
Joka poukama aaltoaa.
Tuhat kuohua tunnissa ohjaan
tuhat kuplaa pulpahtaa.

Nopeasti katsottu

No hupsista, hullunkuunaikaan mentiinkin jo aamulla aikaisin, eikä Hullu Kuu bloggaaja tätä huomannut nenäliinavuoren alta. Kaksosen Kuu merkin alusta alkaa johdattaa meitä kohti kuunkierron täyttymystä ja huippuhetkeä. Kaksosen aika on päällekkäistä, tiedot kulkevat lomittain, linkkejä tulee ja menee, ja seuraamalla löytyy uutta innostavaa. Sävy on iloinen, pirteä ja virkeä (ehkä kaikkialla muualla paitsi täällä bloggaajalla), saadaan aikaan mutta ei välttämättä ihan sitä mitä alun perin piti tehdä. Tuskin haittaa kauheasti, päinvastoin voidaan yllättäen löytää uusiakin reittejä.

Ajassa on eteenpäinmenon tuntu. Kaksoskuun hallitsija Merkurius on juuri päättänyt perääntymisjaksonsa, ja tämän käännöksen myötä ihan kaikki taivaalla suuntaa eteenpäin (kuten planeetat oikeasti aina menevätkin, mutta Maan vinkkelistä näyttää joskus toisenlaiselta). Hullunkuun vaiheen virallisempi nimitys on kasvukuu, ja sehän sopii. Venytään vielä vähän, yritetään, jaksetaan, niin torstaina saadaan hekumoida.

Hullunkuun vaihe on jo Kuun aseman myötä kuuhullun luonteinen, sillä tiistaina Kuu liippaa kiertoradallaan nyt kaikkein lähimpää Maata. Valmistaudutaan siis vetovoimaan, jota harva kai voi vastustaa (sen verran vetinen kehomme on). Jos nyt poukkoillaan sinne sun tänne, saatetaan hyvinkin valmistaa tuleva täysikuu kovin hulluuspitoiseksi. Otetaan vähän varaslähtöä tähän.

Valkoisen arkin yllä kyyristyvät hyppyyn
kirjaimet, jotka voivat asettua väärin,
lauseet, joiden piirityksestä
ei ole pelastusta

Runsasta hulluutta

Hullunkuunaika härässä on paradoksaalinen, sula mahdottomuus, epälooginen ja siksi niin hienon ristiriitainen. Kuun kulkiessa härän merkin alkua, lauantaina iltamyöhällä noin puoli kymmeneltä, tullaan kasvukauden päätteeseen. Kasvukuu, jota tässä blogissa hellitellen kutsutaan hullunkuunajaksi, on viimeistä riuhtaisua kohti täyttymystä. Aika on täysillä yrittämistä, ja joskus valmistelun aika sujuu kuin luonnostaan, ja toisinaan paukahtaa omaa mahdottomuuteensa.

Kuunvaiheeseen härän merkistä sopii kasvamisen idea, sillä härkä on runsas, hedelmällinen ja rehevä. Maaperä on turvattu. Toimeliaskin härkä kai on silloin kun on päässyt alkuun, ja aina kun Kuu kulkee härässä, turvallisuus on taattu. Jousimiehen kuunkierrossa ollaan onnekkaita, täyttymyksen juhlan onnistumista ei voi epäillä. Yleensä hullunkuunaikaan ollaan huolissaan, mutta ei härän Kuun alla. Kuulle itselleen härkä on erityisen mieluinen merkki, sen huomassa Kuu saa sellaista paijausta osakseen ettei missään muualla. Isäntäplaneetta Venus on vielä aktiivisessa kulmassa Kuun kanssa vaiheen vaihdoksen aikaan, ja tällaisen voi aina laskea ekstrahyväksi.

Hullunkuunvaihe on samalla tavalla lopettamisen aikaa kuin vastapoolinsa balsaminen vanha Kuu. Vaikka vielä kasvetaan, sen loppuminen alkaa olla tiedossa ja tähtäimessä. Ihan samalla tavoin ei se kierroksen lopussa balsamisessa vaiheessakaan niin yksioikoista ole, että kaikki vaan loppuu: samalla aletaan valmistella uutta kierrosta. Nämä vaiheet edustavat siirtymäaikoja kohti toisenlaista jaksoa, ja liikkeestä ilmenee härän merkin kyseenalaisuus soveltua vaiheen vaatimuksiin – härkä on kaikkein paikallaanpysyvin merkki eläinradalla. Ei se mihinkään siirry, se on.

Hullunkuunajan vieterin kiristämiseen ja pingottamiseen sopii hullunhauskasti se, että Kuun rata kierrättää kiertolaisen lähimmäksi Maata juuri tämän vaiheen kuluessa. Vetovoimasta saamme aineksia poukkoilla ja sinkoutua, vaikka Kuun merkki sinällään olisi stabiili. Ehkä härkä rauhoittaa tässä vetovoimassa, tai sitten Kuu loiskuttaa oman tahtonsa mukaan oltiin missä merkissä hyvänsä. Lähimpänä Kuu käy maanantaina, joten tutkitaan Kuun voimaa etenkin silloin, saadaanko öitä nukuttua vai joko ulvotaan kaksosen virkeätä täyttäkuuta (se tulee tiistain ja keskiviikon välisenä yönä).

Kuinka hullu härän Kuu on? Merkin kautta vakaa, tietty ristiriitaisuus vaiheen kanssa voi jakaa mieltä, ja vetovoimasta ilman muuta saadaan hulluutta. Härässä, ylennyksessään, Kuu on vahva. Jos Kuu on erityisen kuinen, kuunkaltainen, voisiko sen hullumpi puoli ilmetä myös tavallista voimakkaammin? Kuun aaltoliikettä ajatellen tuntuu ristiriitaiselta, että sille parhaiten sopiva merkki voisi olla jotakin niin rauhoittavaa ja tyyntä kuin härkää. Kai se Kuukin joskus kaipaa lepoa alituiseen vellomiseensa. Hullu Kuu ei tiedä mitä uskoisi ja mitä odottaisi, ja siksi se on katsottava, koettava, elettävä.

Kuulehan: viime yönä,
kun odotin unta,
kenties olin nälkäinen hiukan
ja vähän yksin,
aivan harkitsematta
yötaivasta nuolin
ja muutaman tähden söin.
Nukuin pitkään sitten.
On olo vieläkin vain
unenkylläinen, tyyni.

Kiirehtivä Kuu

Hullunkuunaika alkaa oinaan merkin alkupuolella ihan muutamaa minuuttia yli yhdeltätoista aamupäivällä. Oinaassa minua uudenkuun ihmisenä viehättää sen lapsenkasvoinen, intomielinen, riehakas, äkkinäinen ja raikkaan naiivi puoli. Hullunkuunajassa tarmokkuus voi suistaa yltiöpäisyyksiin, hosumiseen, aidan yli loikkaamiseen matalalta kohdalta. Oinaassahan meitä ei yhtään huvita viimeistellä ja huolitella.

Astropiireissä tulevan täydenkuun salaisuus on paljastettu jo moneen kertaan. Tämän hullunkuun ajassa valmistaudutaan supereista supereimpaan Kuuhun. Poikkeuksellisuus varmasti innostaa oinaan Kuuta visioimaan täyttymyksen hetkeä jo kärsimättömästi. Tämä on hauskaa, poukkoilevaa, nauravaa, eikä ole syytä latistaa tunnelmaa miettimällä kasvukipuja. Oinaassa motivaatio on kaiken perusta, ja tämän valmistautumisen kauden huipennus täydenkuun aikaan on toivottavasti palkitseva. Kyllä me haluamme tämän erityisen kuutamon saavuttaa. Niin nopeasti että se saisi olla täällä jo nyt.

Oinaskuun alla energiaa on liiaksi, ja sen valjastaminen haluttuun suuntaan voi olla ongelmallista. Tässä työssä toivottavasti auttaa uuteen merkkiin päässyt Kuun hallitsija; Mars on alun tunnelmissa vesimiehessä. Oinaan Kuu tosin haluaa tehdä minä-itte, kun hallitsija Mars suosii yhteisöllisempää tyyliä. Oinasta auttaa rohkeus, mikä hullunkuunajassakin saattaa yltää hyviin saavutuksiin. Ei hidastella eikä tyynnytellä vaan pusketaan täysillä jälkeä.

Tässä kuunvaiheessa tuottaa aina päänvaivaa repäisy ja pingottamisen tuntu, eikä tätä tunnelmaa vasten tunnu lupaavalta Kuun lähestyminen Maata kiertoradallaan. Ollaan vahvojen vetovoimien alueella, ja tämä voi kostautua onnettomuusherkkyytenä, aggressioiden purkautumisena, äärimmäisyyksinä. Pelottelen sen verran, että jokainen lukija osaisi ottaa huomioon sen valtavan voiman, mikä ajassa jyllää.

Ajassa lisäksi mietityttää hieman Venuksen kulku aivan jousimiehen merkin lopussa ja erityisessä kulussa korkealla kallistuksessa. Kyllä tämä lisää reuhtaisun tarvetta. Jos katsottaisi ettei päät kauheasti kolise.

Ollaan lempeitä ja armollisia itsellemme, jos ei synny kattavia valmisteluita, täydellisyyttä. Kyllä se iso Kuu tulee, vaikka huitelisimme vähän sinne päin. Tehdään edes se, mihin olemme motivoituneita. Ollaan virkeitä, nuoria ja innokkaita, edes tämän riehakkaan kuunvaiheen ajan.

Aamuyöllä kesken runon sydän
jättää lyönnin väliin, hypähtää
ja heittäytyy hurjaan laukkaan
Olentoparka
ei aina tiedä ajetaanko takaa
vai paetaanko

Hullusta hullunkuunajasta

Ihan vain muutamaa minuuttia torstain puolella Kuu tulee puolitoistaneliön kulmaan Aurinkoon nähden, nyt kun Aurinko kulkee vaa’assa ja Kuu on siirtynyt ylittämään eläinradan vihonviimeistä merkkiä kaloja. Tämä kulma, sävyltään haastava kuten kaikki kuunvaiheiden vaihdoksiin siirtymät, aloittaa viimeisen kasvupuolen vaiheen, kasvukuuksikin nimitetyn, mutta Hullu Kuu luonnollisesti kutsuu tätä hellittelevästi lempinimeltä hullunkuunvaihe. Tästä asetelmasta blogi sai alkunsa, Aurinko vastavuoroisessa vaa’assa, Kuu vastaanottavaisessa kaloissa, hullunkuunajassa vaiheen kautta.

Viimeinen kuunvaihe ennen täydenkuun täyttymystä on kasvuharppauksen kohta, se missä tavoitellaan kaikkein eniten, venytään ja pingotetaan. Paine saa monet pimahtamaan, eikä sen vuoksi nimitys hullunkuunajasta ole niin kaukaa haettua kuin moni saattaa ajatella. Tutkimuksissa on havaittu, että juuri hieman ennen täydenkuun aktuaalia kohtaa tapahtuu kaikkein eniten vahinkoja ja onnettomuuksia. Ihmisluonto tarkastelee kovin herkästi maailmaa negaatioiden kautta, uutisten otsikoistakin näemme kuinka katastrofit kiinnostavat. Sitä ei varmaankaan ole mitattu, millaisia hyviä asioita tapahtuu juuri ennen täyttäkuuta? Astrologiassa olen koettanut aina painottaa, että jokaisella astrologisella tekijällä on monenlaisia ilmenemisen muotoja, ja näkökulmasta riippuen niitä voidaan luokitella hyviin tai huonoihin, suotuisiin tai haastaviin. Myös hullunkuunvaiheen kohdalla on syytä lähteä olettamuksesta, että kasvukuussa on puolensa. Ei leimata mitään ajan henkeä yksinomaan hankalaksi tai huonoksi, vaan koetetaan ennemmin rakentavaa lähestymistä siten, että mietitään ajan laadun luonnetta ja sitä kautta valitaan omalle asennoitumiselle ja teoille aikaan soveltuva tyyli.

Kasvun halussa, tälle ajalle luonteenomaisessa käynnistävässä voimassa siis, on pyrkimystä ja rutistusta yrittää enemmän, kenties ylittää itsensä. Kuunvaiheita tutkiessa olen ottanut näkemyksen, että ns. pääilmansuunnat eli uusi- ja täysikuu sekä puolenkuun ajat olisivat ne voimahetket Kuun kierrossa. Moni katsookin kuunvaiheita perustuen vain näihin neljään keskeisimpään vaiheeseen. Välikohtiin jäävät sirppimäiset vaiheet, ja ne ovat ikään kuin tasaavia tai täydentäviä luonteeltaan. Kasvava sirppi saa voimansa hetkeä aiemmin olleesta aloituksesta, hullunkuunaika saattaa valmiimmaksi sitä mikä valittiin puolenkuun kohdassa. Siemenkuu levittää täydenkuun sanomaa, ja lohtukuu päättää sitä, mihin suuntaan taas puolikas Kuu kallistui ratkaisussaan. Tästä välissä olosta johtuen hullunkuunajan pingotus saattaa olla enemmän epämukavuutta, kihelmöintiä ihon alla, lähtökuopissa ruovintaa, kuin vakavalla tai ratkaisevalla tavalla merkittävää.

Hullunkuunaikaan liittyy tunne, että vielä voi yrittää, mahdollisuuden tuntua, että kaikki on vielä ilmassa eikä mikään täysin lukkoonlyötyä. Silti samaan aikaan on olemassa eräänlainen latteuden tuntu, että tämä ei ole H-hetki, tämä ei ole mitään pääasian rinnalla. Hullunkuunaika on lasikaton alle jäänyt, se ikuinen kakkonen, vähäisempi pikkusisko. Ja se on makeiden bileiden etkot, alttarille astelua odottava morsian kirkon eteisessä, se jolla on kaikki vielä edessä. On aika huolehtia että kaikki on kunnossa.

Kalojen merkki-parka kantaa mukanaan sekopäisyyden taakkaa. On ikävä sauma olla astrosymboliikan jätesäkkinä. Ihan kuin aikaisemmin esitin uutisoinnin tyylistä keskittyä negaatioihin, samalla lailla kalojen merkin kärjistykset napataan erehtymättä sieltä paskapuolelta. Mikä on sitten se astrologinen toisenlainen mahdollisuus? Kalat on Jupiterin hallitsema merkki, missä on mahdollisuus tavoittaa se kaikkein kaunein, hyvyys ja viisaus. Noin niin kuin suurimman auttajaplaneetan avulla. Ei ihan heti tule mieleen kalojen merkin kohdalla? Kasvukuun viimeisimmässä kohdassa pyritään ylemmäksi, korkeammalle, paremmaksi, kasvamaan kuin henkensä edestä. Kalojen hullukuu ilmentää suotuisaa ilmapiiriä kasvulle. Kalat haluaa ajatella naurettavan ja lapsellisen ihanteellisesti hyvää, se uskoo parempaan tulevaisuuteen.

No, sarkastisesti on ihan pakko todeta, että tuohon seuraavaan täydenkuunaikaan ei kyllä kannattaisi niin uskoa. Että hulluahan tämä selkeästi on.

Olen syntynyt
väli-ilmansuunnassa:
huurteisenakaan
villivaahteran latva
ei ole vaivaiskoivu.

Ajatuksella erottautumista

Pimennyssyklin hullunkuunvaihe suuntaa huomiota yhä tiukemmin tulevaan Kuunpimennykseen. Kasvukuun viimeistelevät päivät alkavat tiistaina aamupäivällä hieman yhdentoista jälkeen vesimiehen merkin alkupuolella. Kuu saa vesimiehessä todentotta ottaa etäisyyttä ihan mihin haluaa, sillä Kuun ainoa kulma muihin astrotaivaan tekijöihin on vauhdilla loittoneva kulma vaakaan siirtyneeseen Jupiteriin. Sinänsä siis positiivinen tekijä, ja jatkaa sujuvasti sitä mitä tapahtui muutamia päiviä sitten olleen puolenkuunkohdan tavoittamisen yhteydessä. On kuin Kuu jäisi etäiseksi tarkkailijaksi tämän hullunkuun ajaksi, koska muut tekijät varastavat huomiota. Esimerkiksi sellainen mielenkiintoinen seikka, että meille syntyi viime yönä Uusi Merkurius. Tiedon, ajattelun ja ilmaisun ketterä veitikka ylitti Auringon neitsyessä perääntymisjaksossaan, ja tästä alkaa Merkuriuksen uusi sykli, ihan kuin Uusi Kuu. Ajattelu on niin ilmiselvästi tapetilla tänään, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin rassata mieltä, vaikka vesimiehen Kuu tavallaan vaihtoehtoa etsiikin. Erilaisuuskin löytyy vain ajattelemalla.

Hullunkuunaika vesimiehessä korostaa eksentrisyyttä, tavoitteellista erilaisuuden etsintää. Itse tehtynä se usein virkistää mieltä ja auttaa vaihtamaan näkökulmaa, tai ehkä kuitenkin täsmällisemmin perustelemaan omaa jo valittua asennetta. Toisista peilattuna saattaa silti olla vähän pateettista ja surkuhupaisaa, riippuen tietysti kuinka hampaat irvessä erottautumista tehdään. On surullista joskus huomata, kuinka tämäntyyppinen henki ilmenee itsensä paremmaksi korottamisena ja ylenkatseellisuutena. Kuun kulku vesimiehessä suuntaa fokusta etäisempiin kuvioihin ja piireihin, kohti oman egon ylitystä. Vesimiehessä on hengenheimolaisuutta, ehkä siten että samoin ajattelevia on helppo löytää, mutta tämä saattaa joskus olla myös nurkkakuntaisuutta, meidän hiekkalaatikolla leikkimistä.

Pimennystä ajatellen tulossa oleva viileys on varmaankin tervettä ja tervetullutta. Ei kannata vetää tulevan Kuunpimennyksen vuoksi foliohattua päähän, vaan etäännyttää ajatteluaan isompaan kontekstiin. Jos paniikki on tullakseen, annetaan sen ottaa oma aikansa pimennyksessä ja sen jälkeisessä täydenkuunajassa. Vesimiehen hullunkuunajan hulluus on erottautumista, huomion keräämistä, silmäänpistämistä. Se mihin nyt tähdätään, Kuunpimennykseen, ei ole tavallista, ja vesimiehen tyyli valmistaa siihen parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuu säröilee,
marjapensaat on poimittu,
tie kääntyy
mustien lehväkatosten alle,
ehkä ajattelimme
äsken samaa asiaa:
millä kiireellä valo
on kulkenut edellämme tähän
kevään kirkkaimmasta päivästä.

Tosissaan

Kuu päivittää tunnelman ajanlaatuun kauriissa tullessaan hullunkuunvaiheeseen illalla Auringon laskiessa horisonttiin. Erityisen ja silmiinpistävän hullu tämä Kuu ei ole, eihän nyt säntillisessä kauriissa, ja varsinkaan jämäkkänä Saturnuksen pysähdyksen aikana. Kuun merkki-isännällä on määräysvalta, eikä Kuulla taida olla juuri muita vaihtoehtoja kuin pinnistää, pusertaa vähän hikeä otsalle.

Kasvukuun aikaan yritetään, parannellaan, viimeistellään ja valmistellaan. Tämä on viimehetken kaaoksen aika, jolloin mikään ei ole vielä kohdillaan, mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä, joka kohta vaatii lisää. Ollaan kuin näytöksessä verhon takana hetkeä ennen alkutahtien kuulumista, hyörinässä, kun pitää tarkistaa että jokainen osa on kohdillaan, kun on muistettava jokainen yksityiskohta, tehtävä kiireessä riskianalyysiä mikä vielä voisi mennä pieleen ja koetettava kohentaa sitä, tartuttava olennaiseen deadlinen painaessa päälle.

Kauriin hullunkuunajassa pyritään valmista kohti rakentavammin kuin monessa toisenlaisessa vastaavassa ajassa. Tämä on eleetöntä, ei valiteta päällekaatuvaa urakkaa, pusketaan eteenpäin ja työn opettaessa kasvetaan ja opitaan mestariksi. Kauriille ominainen vakaus rajoittaa Kuuta heilahtelemasta sille luontaiseen tyyliin, ja tästä voi seurata varsin epämukava olo. Hulluudelle ei oikein ole sijaa tämänhetken majatalossa. Jos Kuu kauriissa yltäisi hulluuteen, millaista se olisi? Sarkasmia, mustaa huumoria ehkä. Tuleva Kuunpimennys seuraavassa vesimiehen merkissä vaatii veroaan jo nyt, pingottaa ja kiristää ajan henkeä, saa ottamaan tosissaan, vakavoittaa. Hyydyttää hymyn, toden totta.

Mikähän siinä on, että tunnen niin vastustamatonta viehtymystä hullunkuunaikaan. Jos se olisi tivolissa kojun naruna, vetäisin siitä. Jos hullukuu olisi netin hömppätestissä vaihtoehtona, sitä klikkaisin. Tiedostamatta se on tullut valittua tärkeimpien muuvien hetkeksi, ja tässä blogissa täysin tietoisestikin. Oma uudenkuun vaihe tuntuu aina hyvältä, mutta ei se ole valikoitunut maamerkiksi. Ehkä se on siinä, että hullunkuunajassa ei ole mahdollista tulla valmiiksi ja täydelliseksi, on oltava vain riittävä, paras yritys, keskeneräinen, vielä vajaa ja kasvava. Mistä kuunvaiheesta te lukijat tykkäätte, mitä Kuun aikaa eniten aina odotatte, että Nyt?

Jos täydellisyyttä etsit,
se on valon leikki
virrankalvossa.
Jos et,
myös se on siinä.

Etsijät

Hullunkuunajan blogissa on otettu reipas varaslähtö hullunkuunaikaan; tämä juttu on kirjoitettu varastoon ja julkaistu kun Kuu on jousimiehen alkupuolella ja Aurinkoon nähden puolitoistaneliössä eli kulmassa, mikä antaa meille hullunkuunvaiheen (lauantaina aamulla aikaisin).

Kasvupuolen viimeistelevä vaihe jousimiehessä on varoituskylttien kulta-aikaa. Jousimiehessä mennään suureellisesti, korkealta ja kovaa, eikä hullunkuunaikaan pitäisi sisällyttää näin isoa riskinottoa. Pyrkimys täyttymystä kohti on jo itsessään pingottavaa, helposti liikaa yrittävää, jousen napsauttavaa, että jousimiehen ronski ja suurpiirteinen tyyli muodostuu uhkaksi. Jousimiehen Kuun alla luotetaan tuuriin ja onneen, roiskaistaan rennosti, jopa välinpitämättömästi sinnepäin, luottaen siihen että silti tulee valmista. Jousimies ei pelkää, eikä siksi varo tarpeeksi.

Jousimies on kaksittainen merkki, ja jos jäämme naureskelemaan yllä kuvattua, jää merkin kypsempi ja ehdottomasti antoisampi puoli toteutumatta. Jousimies on viisaus, lopullinen ymmärrys ja totuus. Hullunkuunvaihe on näille asioille liian keskeneräinen aika, sillä se johtaa vain ylemmyyteen jos nyt kuvittelemme saavuttaneemme jotakin. Siksi järkevintä saattaisi olla keskittyä jousimiehelle ominaiseen etsintään. Kun nyt uutterasti tavoitellaan palasten loksahtamista kohdilleen, saatetaan kerätä mahtavat eväät. Pitää asennoitua, muistaa ettei vielä ole valmiuden aika. Annetaan aikaa sulattelulle.

Hullunkuunaika on riskaabelia, onnettomuusaltista, sellaista että pimahtaa ja ensiapua tarvitaan. Kun jousimies tulee tähän nuoliensa kanssa, miten ikinä voitaisi välttää kärjistymiset ja kiristymiset. Hullu Kuu on kuitenkin aina pitänyt tätä nimenomaista kuunvaihetta mieluisimpana ajankohtana Kuun syklissä. Tässä on toivoa, kasvupuolella on aina. Lupausta täyttymyksestä. Jousimies osaa toivon, se on sitä täynnä, optimismia, myönteistä katsantoa, suuntana huominen ja tulevaisuus ja ainakin se täydenkuun aika.

Hulluuden löytyminen jousimiehen hullustakuusta ei ole vaikeaa, mutta mitään epätoivoa tässä ei ole. Hauskaa hulluutta, kreisiä, komediaa, radikaalisti rajoja rikkovaa – vapauttavaa. Emme ole ilmeisesti tottuneet pitämään tällaista tyypillisesti kuuhulluutena. Saattaa olla nerouden ja huikean viisauden ovia kolkuttelevaa, enemmän näkevää hulluutta. On luvassa äärimmäisyyttä, mikä kohisuttaa nesteet sisällämme loiskuntaan, vaikka Kuu onkin radallaan näihin aikoihin hyvin kaukana. Jousimiehen väljyydessä ja vapaudessa on mahdollisuutensa, ja ottakaa näistä päivistä kiinni sitä enemmän mitä vieraammalta jousimiehen maailma itsestänne tuntuu. Etsikää vapaus tähtäimeenne.

Pari sanaa ja muutumme kukiksi,
sinun terälehdiltäsi taipuu runo kaareksi taivaalle,
teet varrestani nuolen ja heti
on jousi valmis.

Ei vaihtoehtoja

Hullu Kuu on ollut hauskasti ihan pihalla kuunvaiheista viime päivinä. On sekoiltu ja tuijotettu sitkeästi toukokuun listausta vaiheiden vaihtumisista. Nyt päivän astrologista karttaa silmäillessä alkoi näyttää ihan hullunkuunvaiheelta, eikä silmämääräisyys pettänyt, näin oikeasti on. Kasvunajan viime vaiheeseen tullaan nyt iltapäivällä kahden aikoihin Kuun ollessa skorpionissa.

Astrologisessa symboliikassa skorpioniin Kuun merkkinä yhdistetään varausta ja altistusta, mikä tahtoo olla samaa kuin ettei Kuu ole helpommillaan skorpionissa. Täytyy vähän pingottaa, että Kuun kanssa pääsee sinuiksi tässä kiihkeän tahdonvoimaisessa merkissä. Hullunkuunaika vaiheena on vielä enemmän pingotusta, joten näin tämä on nyt tulkittava, että vääntöä riittää. Mutta jos on tosiaan väännettävä ja puristettava, skorpionin voima auttaa työssä. Tällaisena aikana sisäinen tietoisuus suunnasta ja tarkoituksesta on ehdotonta, yksiselitteistä ja varmaa. Syvällä sisimmässä tunnistetaan mitä halutaan, mutta sen todentamiseksi arjen reaalitasolla saadaankin sitten tehdä vaikeita ratkaisuja.

Hulluusmomentti Kuussa on ilmiselvää. Kuun ainoa kulma tällä hetkellä on pysähdyksissä olevalle Neptunukselle, alitajuiselle vahvalle tekijälle tässä ajassa. Neptunus on kääntymässä perääntyväksi, ja liikkeen alkaa havaita vasta ensi lauantaina, niin paikoillaan planeetta edelleen on. Kuun kontakti vaiheen vaihdoksen hetkellä Neptunukselle on aina sekopäisyydelle altistava, ja nyt pysähtynyt Neptunus helpon virtaavalla kulmalla varmistaa sisäisen myllerryksen. Sisäänpäinkääntyneisyyttä vahvistaa Kuuta hallitsevan Marsin perääntyminen samassa skorpionin merkissä.

Hullunkuunaika ajan symboliikan läpi tarkasteltuna on kärjistävää, psyykkisesti ladattua ja äärimmilleen pingottavaa. Vaikka kreisejä virtauksia on olemassa, tämän ei tarvitse olla pahalla tavalla kauheaa. Intensiivisyys antaa voimaa, ja oikein suunnattuna suuri energialataus mahdollistaa onnistumisenkin. Lähdetään siitä, pähkähullusta ajatuksesta, että kunhan puristetaan ja väännetään, revitään tukkaa ja huudetaan, saatetaan onnistua. Tärkeintä on yrittää ja pyrkiä. Tehdään se mikä on tehtävä, vaikka se kaikella todennäköisyydellä sattuu. Sitten ollaan sydänverellä, mutta ehdottomasti elossa.

kun tuollainen onni osuu kohdalle
ymmärtää että onni on
sellaista luksusta
johon ei kenelläkään
minulla ainakaan
ole varaa
ihmistä pitäisi suojella siltä
mitä hän haluaa
sinä rakas todella osoitit
että pahiten kompastuu
elämänsä kohokohtiin

Hukassa hullunkuunaikaan

Oi ihana hullunkuunaika, blogin lempparikausi! Aika jolloin halutaan olla iso, mutta ei vielä olla. Milloin pyritään täyttä kohti, kasvussa kohisten, tavoitteellisesti, intoa piukassa. Tämä tuntuu minulta, energiseltä, yritteliäältä, lannistumattomalta. Ja jotenkin niin inhimillisen keskeneräiseltä, liikuttavan vaillinaiselta, hellyttävän vajaalta, sellaiselta mille tekisi mieli antaa kannustuspalkinto ihan siitä pingottamisesta. Hullunkuunajan teema on keskeneräisyys, ja vaikka se voi ärsyttää, tämä on mahdollisuuksista paras. Kasvulle on tilaa.

Hullunkuunaika vaihtuu noin puolta tuntia ennen kuin Aurinko laskee yöksi (Hesan lakeuksilla) vaa’an merkin puolenvälin hujakoilla. Kuun kulkua tarkastellessa tuo kiertolaisemme on miltei kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan (ja kallistuksissaan niin matalalla että tuskin taivaalta löytyy!), joten näyttää siltä että niin merkin kuin kulun suhteen Kuu ei olisi nyt ollenkaan tyypillisen hullunkuunajan hullun kaltainen.

Kysytääs miten se vaaka merkkinä toimii? Hienovaraisesti, strategisen suunnitelmallisesti, silkinpehmeästi suostutellen niin että kaikki voittavat. Bloginpitäjä täällä on hyvin kyllästynyt määräilemään milloin Kuu on kuuhullu ja milloin ei, mistä minä sen oikeasti tiedän, kunhan pohdin. Vaaka merkkinä antaa viitteitä järkevyydestä (Saturnuksen ylennysmerkki), mutta sen symboliikassa on oma heiluntansa, ylös alas, ihan kuten Kuullakin. Aaltoliike voi aina heijata hulluuden esiin, ja vaa’assa se tulee niin suloisen ihanasti että houkutusta on mahdotonta vastustaa. Olo on jo valmiiksi kaksisuuntaisen savolaiskorkkiruuvimainen kun käännän ja väännän vaakakuuta –

Vaakakuu peilaa toisten kautta, verrattuna, enemmän kuin Kuu joissakin toisissa merkeissä. Vaa’an vastavuoroinen toisten huomioonottaminen yleensä tulkitaan vahvuudeksi ja eduksi, ja kyllähän sillä tyylillä pärjää. Mutta aina on puoliskonsa kääntöpuolella, hyviltä ja upeilta tuntuvissakin asioissa. Kärjistyessään, kuten näin hullunkuun aikaan voi monesti käydä, vaa’an Kuulla on vaara taipua liiaksi toisten suuntaan, itsensä hukaten. Tässä voi olla hullunkuunajan hulluus ja tehtävä, pingotuksen suunta, keskittyä omiin pyrkimyksiinsä, tietää mitä itse tekee.

Kesä,
kuin odottaisi jotakin,
mutta muukalaisen nähdessään
sydän hätkähtää.

Maximus hullukuu

Maanantain aamuyön hullunkuunvaiheessa isketään isosti ja megalomanisesti. Kuu saapuu vaiheen vaihtoon samalla asteella Jupiterin kanssa, siellä Kuun yläsolmun tuntumassa. Jupiter suurentaa ja laajentaa sitä mitä se koskettaa, nyt hullunkuunvaihetta, kasvua täydeksi uumoilevaa ja kuumoilevaa Kuuta.

Tykkään hirmuisesti hullunkuunvaiheesta neitsyessä, sillä tämä merkki sopii niin hyvin vaiheen yrittämiseen. Neitsyt ei ole helposti tyytyväinen vaan pyrkii aina parempaan, ellei jopa täydelliseen, ja sitähän kasvukuun aika pohjimmiltaan on. Tässä viilataan, viimeistellään, täydennetään ja aiotaan kruunata, mutta mikään ei tule valmiiksi ihan vielä, vaan on odotettava täydenkuun loistoa. Vaikka Kuu on jo näkyvä taivaalla, se ei ole valmis, se ei ole täydellinen, ja ah niin kipeästi sen tunnistaa. Paremmaksi täytyy vielä päästä.

Jupiterin osuminen vaihdoksen tuoksinaan vie kaikkea isommaksi, laajemmaksi, etenkin ideologisella tasolla mutta myös fyysisesti ja konkreettisesti. Nyt pingotetaan otsa rutussa ja hikihelmet karpaloiden. Viilataan niin että lastut sinkoilevat. Pyritään saavuttamaan jotakin ylimaallisen mahtavaa. Tyylillisiä vaatimuksia saattaa olla, eihän tässä mikään riitä. Vaatimukset voivat osoittautua luultua suuremmiksi. Todentotta haukataan isompi pala kuin pystytään pureksimaan.

Jupiterin siivittämä hullunkuunvaihe saattaa olla jopa vaarallinen. Mehän muistetaan syklin alun riemu, missä mopo karkasi helposti käsistä – entäs tässä kohdassa sitten? Jupiter lisää myös ristiriitaa, sillä se houkuttelee suoristamaan mutkia ja rysäyttämään näyttävästi vauhdilla (tätä kirjoittaessa Mars on pysähtynyt!), ja neitsyt-Kuun yksityiskohtaisuus ja harkitsevuus kirkuvat hermostuneesti. Hulluus tulee tästä ristiriitaisuudesta, massiivisuuden ja vaatimattomuuden välisestä kuilusta, ja kaiken räjähtämisestä käsiin. Tai sen mahdollisesta tunnusta. Asenne ratkaisee.

Miten tällaisia voimia käyttäisi parhaalla mahdollisella tavalla? Siinäpä teille purtavaa täydenkuun saavuttamiseen saakka.

Putoamisen jälkeen
valo ja herääminen,
hidas ojentuminen,
yritys entisiin mittoihin,
joihin ei sovi enää.

Luovaa hulluutta

Flashbackeja monen aikaisemman kierron hullunkuunvaiheeseen: Aurinko kulkemansa merkin viimeisellä asteella, karman kohdalla, työn kuorman alla. Tämä leijonassa saavutettava Kuun hullunkuunvaihe on pitkään aikaan viimeinen tätä herkkua, seuraavissa sykleissä päästään näiltä osin helpommin ja normaalimmin hulluttelemaan. Aurinko kalojen viimeisellä asteella, lopettamassa ihan kaikkea, ja Kuu leijonassa, esillä, loistamassa – ihan kuin olisi viimeinen mahdollisuus, tosi kyseessä.

Kuu kasvaa kohti näkyvintä pyöreyttään, mutta samalla loittonee kauemmaksi Maasta. Kuvainnollisella tavalla ajassa on voimallista kasvua, ryöhähdystä, tavoitteellisuutta. Yhdistettynä leijonan mahtavuuteen, ei olisi ihme jos karkaisi lapasesta. Voi tämä olla pelkkää paperitiikereiden pullistelua, Aurinkokalan lällyys tiedetään, ja Kuu leijonassa saa aikaan jos voi olla absoluuttisen varma menestyksestä, suosiosta ja onnistumisesta. Ei ollenkaan riskinottajan aikaa, ennemmin nynnyjen pätemistä toinen toisilleen. Vai onko täällä kirjoittaja ihan liian julma? Käännetäänkö leikiksi?

Kun olemme saaneet taivaalta sarjana samanlaisia aikoja, Aurinkotahdon karmaa korostavia, eri Kuun merkeissä hulluutensa näyttäviä, tällä täytyy olla merkityksensä. Taivaan kuviot eivät ole sattumaa vaan tarkkaa kuviotanssia, kaavamaisesti ajan pitkissä sykleissä toistuvaa. Mitä meille yritetään näillä ponnistusvaiheilla kertoa? Mitä pitäisi synnyttää? Kierto kierrolta ollaan pingotettu täyttymyksiä, ja nyt leijonan kruunussa tulisi saada se kaikkien hermoromahdusten äiti.

Viimeisyys korostuu. Aurinko on enää hetken syklinsä lopetuksessa, eikä myöhemmin samanlaisia, teemaltaan yhtä huutomerkkiä toistavia hullunkuunaikoja tule. Leijonan Kuulla on valtava vastuu kerätä kasaan, saada juttu tällä kerralla onnistumaan. Huomio kohdistuu nyt siihen, leijonan valokeilassa, missä Kuu heijastaa kalojen Auringon viimeisen asteen väriä. Viime hetket käsillä.

Hulluutta ollaan blogissa etsitty ja kuvailtu, ja toisinaan pimahtaneisuus on ilmennyt todellisimmin juuri näissä hullunkuunajoissa. Leijonasta lähtevässä hullunkuunvaiheessa ajan vaateet kallistuttavat hullummalle puolelle herkästi, niin osoittelevasti, että sitä voisi pitää tarkoituksena. Meiltä kysytäänkin sitä kreisiä. Tavalliset keinot on kokeiltu. Ollaan saatu useita mahdollisuuksia, tämä on niistä viimeisin, tämänlainen. Nyt on oltava todella luovia.

Tule, tätä leikkiä
ei tarvitse osata
Säännöt ovat pelkureita varten,
eikä leikillä
ole loppua

Kikatellen ja pomppien

Hulluakin hullumpaa on luvassa astrologisella symboliikkataivaalla kun Kuu siirtyy kasvuvaiheensa kiristykseen, hullunkuunvaiheeseen, kipakassa pakkassäässä keskiviikkona hieman ennen yhtä keskipäivän hujakoilla. Hulluus ei niinkään ole kotoisin kaksosen merkissä kulkevasta ilkikurisen pirtsakasta, vinkeästä Kuusta, vaan siitä mistä peilataan: Aurinko on siirtymäisillään vesimiehen merkkiin, mutta kuunvaiheen vaihdoksen kohdalla on vielä kauriin merkin viimeisellä asteella. Sillä kriittisellä, karmallisella. Kaksinkertaisesti ja päällekkäin valot antavat ymmärtää, että nyt pingotetaan kohti, mutta ei-ei-ei ihan vielä saada sitä mitä halutaan.

Kuunkierroksen lähtiessä liikkeelle oli esillä työn teema (täytyisi luntata aikaisemmista blogikirjoituksista, mutta toivottavasti tämä tuli puheeksi), ja sellaista alleviivaa hullunkuunaikakin. Auringon pitää summata kauriin merkin saavutuksia, ja Kuun tässä uudessa vaiheessa tulee yrittää kaikkensa, jotta täyttymys saadaan. Sikäli tässä ei näyttäisi olevan huolta täydenkuun suhteen, eiköhän siitä aika komia saada, mutta tuhat asiaa taitaa olla siliteltävänä ennen kuin on valmista. Kaksonen on yksi eläinradan kiireisimpiä ja hektisimpiä merkkejä. Viuh vauh nopeasti, monta juttua yhtä aikaa.

Kaksosissa tapahtuvasta vaiheen vaihdoksesta muistuu mieleen Kuun tämänkertainen hallitsijaplaneetta Merkurius. Se perääntyy, ja ihan kuin Kuu tarjoaisi Merkuriukselle tilaisuutta näyttää kaikki kepposensa. Ehkä räsähtelee, paukahtelee, sekoilua riittää. Kaksonen ei kuitenkaan ole ollenkaan vakava merkki, oikeastaan päinvastoin, vaan iloisen riehakas, ilmeikäs, pelleilevä, hassutteleva. Toivotaan että perääntyvän Merkuriuksen ajan mahdolliset harmit eivät kasvukuussa kärjisty kovin hankaliksi, vaan pysyvät ajan hengen mukaisesti pikkuisina kommelluksina, joille voidaan kaikki yhdessä nauraa. Auringon osalta, kauriin viimeisellä asteella, vetää vakavammaksi. Tähtivalo nipottaa, ottaa tosissaan.

Kuuhulluutta näyttää olevan ainakin kahta laatua. On sitä syvää, pakahduttavaa, sisäisen sekoilun hulluutta. Ja sitten tällaista poksahtelevaa, hupsua, hölmön riehakasta sekopäisyyttä, missä ennemmin kikatetaan. Pissisteinejä pomppimassa sängyllä. Kun ajan hengessä on näin sekopäisen erilaiset tekijät, vakava Aurinko ja hilpeä Kuu, seurattavaksi jää jähmettyykö hymy kauhuksi, vai sulaako virallinen pingotus rennommaksi ain laulaen työtäs tee –moodiksi.

Minun sydämeni on mennyt ilosta umpisolmuun
ja aivoni kiehuvat,
sillä niihin on sattunut riemun polttopiste,
niin, niin, juuri.

Auringon hulluunnuttama Kuu

Härän hullunkuunvaiheessa ei pitäisi olla yhtään mitään hullua, eikä Kuun osalta ehkä olekaan. Aamuyöllä tiistain puolella Kuu liukuu verkkaisesti valmistamaan syklin puolitusta, täyttäkuuta, tässä edeltävässä vaiheessaan. Hullunkuun vaiheessa pyritään valmista kohti, mutta vielä ei ole aika juhlia. Vielä ahkeroidaan, puuhataan. Härkäkuun alla mukavasti nautiskellen, hyvää ja kaunista tehden. Tämä olisi ihanne.

Härässä kulkevan Kuun luonne ei ainakaan korosta yhteensopivuudella hullunkuunvaiheen kiristämistä, pingottamista tai äärimmäisyyksiin menoa. Härässä Kuu tykkää olla, sen tyyneydessä ja turvassa. Voi mennä niinpäin, ettei hullunkuunvaihe anna rauhaa nauttia härän Kuusta. Ajan taustaväre häiritsee.

Kuunvaihe vaihtuu joitakin tuntia ennen kuin Talvipäivänseisauksessa Aurinko siirtää meidät talviaikaan (astrologisesti). Seisauksen hetki on aamulla vähää ennen seitsemää, kuunvaihe vaihtuu yöllä noin kolmelta. Tästä voidaan päätellä, että kuunvaiheen vaihtumisen aikaan Aurinko on jousimiehen viimeisellä asteella. Ja edelleen, tämä murros- tai taitekohta on mielenkiintoinen Auringon kulussa. Seisauksen hetkellä Aurinko on äärirajoilla, ja tällä kerralla kääntöpiirin rajalla ollessaan Aurinko menee rajan yli. Aurinko nyt hulluilee, vaikka Kuu ei niin tee. Mutta koska Kuu heijastaa Aurinkoa, se ilmentää syklissään tätä epätavallisuutta.

Sokerikuorrutteena kakkutikkarin päällä meillä on ajassa Kuu, joka on vielä lähellä Maata kiertoradallaan. Tämä ilmiö vahvistaa vetovoimaa, ja miksei se silloin vahvistaisi Kuun olemuksen tuntua meissä kaikilla tavoin muutenkin. Härästä alkanut hullunkuunvaihe voi osoittautua poikkeukselliseksi.

Hullu Kuu kaivoi uutterasti, löysi hulluuden siemenen jopa härän tyynestä Kuusta, ja voi nyt tyytyväisin mielin herkutella liian aikaisin avatulla konvehtirasialla ja liian makealla mehuglögillä.

Ja rakkaus:
että sydän olisi juurineen kiinni aamusta pitäen,
hyväksyisi yksinäisen päivän,
pyytämättä mitään, väistämättä,
olisi rohkea kohtaamaan
itse talven, uhmaamaan
   jäätiköitä
olemalla lämmin,
niin sinä säilyt minussa
kevään etäisyyksiin

Kilpineidon Kuu

Nyt onkin mielenkiintoista katsella, tunnustella itsessä ja toisissa, mikä Kuun ominaisuus näyttäytyy. Kuu tulee myöhään illalla tukkaa riipivään hullunkuunvaiheeseen, jolloin on aika sinkoilla seinähulluna, hermoilla hermoradat solmuilla, sortua äärimmäisyyksiin ja ylittää itsensä. Vaan miten mahtaa käydä, kun Kuun kulkema merkki tässä vaiheessa onkin vaaka: charmantti, hillitty, tasapainoinen eikä ainakaan julkisesti kasvojaan nolaava. Ja sitten vielä miltei samanaikaisesti hullunkuunvaiheen tulon kanssa, Kuu jää tyhjän päälle lillumaan (kts. edellinen päivitys blogissa). Ei oikein iske pingottaminen.

Erilaiselta hullunkuunajalta maistuu. Vaa’an tasapainoisuus ei ehkä toteudu, jos vaihe poukkoaa kahdeksikkoa. Ja toisinpäin, merkin sulavuus voi tukea niin, että mihinkään äärimmäisyyksiin ei mennä. Tiistai-illan täysikuuta kohti valmistellaan jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa. Jos myöhemmin viikonloppuna imetään Kuun siirtyessä skorpioniin toisenlaiset vaikutteet ihon alle, päästään ihan varmasti kääntämään hulluusmittarit kaakkoon. Mutta tämä vaa’an sovittelevuus nujertaa hullummankin kuun nätiksi, ihan kivaksi, yhteiskuntakelpoiseksi.

Hullunkuunaika on vielä itseen ja minään katsomista, oman jutun kanssa hermoilua. Vaaka-Kuu tahtoo ottaa mukaan toisetkin tekemään, kysyä mielipidettä, varmistaa ettei kukaan tunne oloaan sivuutetuksi eikä loukatuksi. Saattaa oma homma vesittyä jos toisille annetaan liikaa sananvaltaa. Ristiriita vaiheen kanssa voisi olla sellaistakin, ettei kukaan oikein kuuntele, vaikka mielipidettä koettaakin onkia esille. Tai sitten hulluillaan siitä, miten toiset tämän jutun näkevät, mitä muut ajattelevat. Katsooko kukaan, huomasiko ne? Kehtaanko / tohdinko?

Hullulla Kuulla ainakin meni jo aivot solmuun vaakaa ajatellessa. Venuksen hallitsema johtava merkki. Joku oikein friikki astroilija saattaa ymmärtää tuossa piilevän paradoksin. Vaa’an täytyy olla sellainen aamutähden Venuksen kaltainen hengeltään, naissoturi (vaikka maskuliininen merkki onkin). Kilpineito. Venus on passiivinen, mutta vaaka ei. Rauhaa ja tasapainoa hinnalla millä hyvänsä. Vaikka latistaen, pelkään?

Kertokaa Hullulle Kuulle, tunsitteko te hullunkuunajan täydellisyydentavoittelun. Raportit valmiiksi ensi tiistaina ennen iltaseitsemää, se on deadline.

Ympyrästä
verrattuna ellipsiin
tekee ympyrän
sen tinkimätön eksentrisyys.
Nolla.

Parasta ennen

Tulevana yönä pimahtaa! No ei Hullu Kuu ihan tosissaan ole – ja kuitenkin on. Siirrymme näin huhtikuun kauniiksi lopuksi Vappu-aattona aamuyöllä kreisiin hullunkuunaikaan neitsyen merkissä. Jos mikään ei yhtäkkiä aamulla enää tunnukaan tarpeeksi hyvältä, voimme syyttää ajan henkeä – ja oikeasti omaa sisäistä tarvettamme pyrkiä parempaan, pingottaa vielä vähän kireämmälle, yltää korkeammalle.

Ennen Kuun täyttymisen juhlaa kohtaamme haasteen tulla täydellisiksi. Neitsyen hullunkuunaika alleviivaa kehityskohteita. Kriittinen analysointi on pätevää ja asiallista, mutta voi saada aikaan päinvastoin lyttäävän, itseä väheksyvän fiiliksen, vaikka tarkoitus olisi kannustaa parempaan. Neitsyen tyyli ei kenties ole ideologisella ja ihanteellisella tasolla tapahtuvaa, sitäkin enemmän käytännön pikku ongelmien purkua ja ratkaisua.

Hullunkuunajassa ei vielä saavuteta yhtään mitään, eikä se siksi ole millään lailla palkitsevaa. Tämä on siirtymävaihetta kohti päämäärää, valmistelua ja huolehtimista. Sitä kun ennen suurta juhlaa väkerretään pöytiin kukkakoristeita, ruoditaan istumajärjestystä, tarkistetaan tuhannen palikan yhteensopivuutta. Nyt pitää olla silmää yksityiskohdille, sillä yksi pieni osa saattaa olla mätä omena. On huoli löytää se, mikä voi kaataa kaiken. Tulevan keväisen juhlanvieton kannalta on arveluttavaa, että se ajoittuu tähän vieterinvenyttämisen aikaan. Toivon tosiaan ettei isommin juhlijoilla pimahda, koska muutoinkin aika ennen Kuun täyttymistä on jotenkin riskialtista, ensiapu-asemia täyttävää.

Voitte kuvitella kuinka Hullu Kuu rakastaa hullunkuunaikaa. Lähestyvää, painostavaa deadlinea. Säntäilyä sinne tänne, viime tipassa muistettuja asioita, viimehetken yllätyksiä jotka tekevät jokaisesta päivästä sen erilaisen seikkailun. Vaatimuksia ja pätemistäkin, on kai tunnustettava. Hullunkuunaika on arvaamatonta, ja siksi täynnä mahdollisuuksia. Jos nyt yrittää, voi ihan hyvin myös onnistua. Tsäänsit ovat suunnilleen fifty-sixty. Elämä on parasta aikaa.

Katso miten ilmassa on
asioita tänään: ei vain
pilviä ja muuta talvellista
vaan kattiloita pitkin rivistöin
ja kirjat muuttamassa niin kuin linnut
jokainen auran kärkeen vuorollaan
ja joka sana todellinen sulka

Jalostettua

Yliajalla olen pohtinut päätäni puhki kuluvaa hullunkuunvaihetta, mikä alkoi tässä jo aikapäiviä sitten edellisen kuun puolella, maaliskuussa jo. Kasvavan Kuun puolella olevan hullunkuunvaiheen pitäisikin perusasetelmassaan alkaa leijonasta, ja sen ymmärtäminen miksi näin on, on vaikeaa. Ehkä neitsytmäisten teemojen, kuten viilauksen, viimeistelyn ja pingottamisen yhdistäminen tähän kasvukuun viimeiseen rutistukseen on ihan väärin. Jos Hullu Kuu onkin jotain ihan muuta?

Kyseenalaistukset ovat varmaan periaatteessa suotavia millä tahansa alueella, sillä ilman tällaista ajattelua ei uudistusta tapahtuisi eikä maailma muuttuisi. Mitään maailmaa muuttavaa uutta ajattelumallia minulla ei ole tarjota, enkä tahdo pohdinnoillani loukata vakiintuneita tulkintatapoja.

Hullunkuunvaiheeseen siirtyvä Kuu on perin hankalassa kulmassa Aurinkoon nähden. Tuossa kulmassa on räjähdysalttiutta, jotakin aika väkivaltaista, ja neutraalimmin ajateltuna sitä voisi pitää melkoisen energisenä. Ratkaisua haetaan vaikka kaikki kivet kääntämällä – tämä kuulostaa ihan liian työteliäältä tavalta kun leijonan merkkiin pitäisi yhdistää.

Mitäs jos (nämä aloitukset kirjoitteluissani vaatisivat aika hälytyskelloja!) kasvun viimeinen pyrähdys ennen täydenkuun huipentumaa on korkea aika esittää jotakin omaa ja luovaa? Se alkuidea, mikä Kuun syklissä olisi saatu oinaan uudestakuusta (nyt oltiin vaan oudosti alkukohdassa kaloissa) pitäisi viimeistään nyt jalostaa ja saada kukkimaan sitä, mitä todella sydänverelläni haluan luoda? Että tällaisessa leijonasta lähteneessä hullunkuunajassa rakkauteni hedelmä syntyisi? Yksilöllisiä kun olemme, kunkin kohdalla rakkaus kohdistuu erilaisiin asioihin, mille nyt kunkin sydän eniten pamppailee. Koska jos ei todella, todella rakasta sitä mitä tekee, elää kompromissia.

Keväisin alkaa
kurnutus: kääntää kellot
aikojen alkuun –
lumoudun, vasta viikon
päästä se vie yöunet

Sähikäinen

Hosulikuu, tämä eilen alkanut hullunkuunvaihe oinaan merkistä lähtien, ja on tästä olemassa vanhan kansan sanontakin, missä puhutaan juoksemisesta. Ehkä joku keksii. Pingottava kasvukuu on oinaassa ihan vaarallinen, koska energiaa tuntuu kasautuvan liikaa. Ei varmasti pahaa tarkoittavaa, mutta sellaista Ohoh! ja Hupsista -aikaa.

Hullunkuunajassa on neitsythenkisyyttä, vaikka sen pohjimmainen luonne kai pitää silti mieltää leijonamaiseksi. Oinaassa ajassa puuttuu kuitenkin kaikki varovaisuus. Ruuvia ei kierretä hiljakseen vaan rusautetaan voimalla ja kerralla nurinniskoin kierteiltään. Rymistellään, tempaistaan. Valmista tuskin saadaan aikaan, sillä se ei oikein sovi oinaan teemaan. Hullunkuunajan pitäisi olla valmisteluvaihe, missä viimeistellään ja huolitellaan, mutta eihän oinaassa tällaiseen riitä kärsivällisyys sitten millään. Taitaa olla suurempi kiusaus jättää kokonaan kesken. Näihin ehkä voidaan nöyrtyen palata myöhemmin, mutta tässä ajan vauhkoudessa ei varmasti myönnetä, että mikään olisi mennyt vikaan, ei vaikka olisi pää kainalossa.

Tällä kierrolla hullunkuunvaiheeseen tultiin mukavien tähtien alla, sillä Kuu nappasi ohimennen turvakseen hyvät kulmat taivaan parhailta Jupiterilta (joka on nyt vahva) ja Venukselta (jonka taas näemme taivaalla). Jos onnea on mukana, voi intohimokin leimahtaa. On kiusaus ajatella, että tämä kaikki leiskunta voisi tuntua mukavalta (Hullu Kuu onkin tässä viime päivinä useasti todennut, että kun nukkuu riittävän vähän ja on yliväsynyt, kaikki alkaa vaan naurattaa).

Jos koskaan on ajan hengessä pimahtamisen vaara, niin tällaisessa oinaan hullunkuunvaiheessa. Mutta nämä ovat toivottavasti pelkkiä sähikäisiä, leimahtavia tulitikkuja. Ei tällainen Kuun hulluus ole syvää, todellista, lopullista. Pelkkä hetken hepuli, väärässä tilanteessa kiekaistu hekotus. Roiskaisu mistä toivottavasti kukaan ei kanna pitkään kaunaa.

Me olimme veitsen terällä.
Me olimme koko ajan.
Pieni liikahdus ja…

Ranttali

Kaaosmainen pöhkökuunvaihe eli kalojen merkissä alkava hullunkuunvaihe on totta / kuvitelmaa tästä maanantaisesta iltapäivästä lähtien. Viime vuonna kun blogi lähti kuiselle seikkailulleen, tämä mahdollisesti kaikkein hulluin Kuun variaatio saatiin lokakuussa, nyt sitten hienoisesti marraskuun puolella. Tässä yhdistelmässä natsaa yksiin Kuun merkki ja vaihe niin pähkähullulla tavalla, että tämä voitaisi äänestää hulluiksi päiviksi, ihan kaikilla tässä ajassa (ei vain eräässä suuressa tavaratalossa mainoslauseena).

Hullunkuunvaihe kaloissa saa omituista ristivetoa siitäkin, että kyllähän hullunkuunvaihetta teknisesti ottaen määrittää melko lailla neitsyen merkin teemat. Kun nyt ollaan vastapäisellä eläinradan puolella, joudutaan asetelmaa viilaamaan. Valmiiksi saamisen pingotus tapahtuu väljissä puitteissa ja enemmän hengen ja mielen tasolla kuin sorminäppäryydessä. Hermostus on mahdollista kärjistää todelliseen, syvään sekoamiseen. Se tapahtuuko todella mitään, jää hyvin mielenkiintoisesti katsottavaksi – kalat on passiivinen lilluva merkki, ja toiminta voi olla enemmän mielikuvitusta kuin todellisuutta. Ehkä hullunkuunvaihe on ajankohta, jolloin jopa kalat lähtevät liikkeelle? Isoina parvina?

Kaikenkaikkiaan asetelma tuntuu hulluus-tasolla otolliselta. Aurinko skorpionissa, ja Kuu nyt samassa vellovassa vedessä kalojen merkin loppupuolella. Kuinka tunteista riippuvaista hulluuden kokemukset ovat, tunnen olevani jäävi tällaista arvioimaan. Syvältä koskettamisen ellei jopa riipaisun sävyä tässä ajassa saattaisi olla. Periaatteessa olisi mahdollista vajota masennuksen katatoniseen tilaan, mutta oletan hullunkuunvaiheen virtapiikin ja aktiivisuuden keikauttavan tilan ennemmin riehumiseen, iloiseen hulluuteen. Loiskahdukseen, pulahdukseen, mutta ei uppoamiseen.

Otan vastaan tällaisen hullunkuunajan nauraen, tuttuna, mielikuvituksen laukatessa jo toisissa sfääreissä. Teillä toisilla voi olla vaikeampaa tasapainoilla terveyden ja hulluuden ääripäiden välissä, jos olisi tarvetta saada aikaan asioita, mutta kaikki tuntuu liukuvan käsistä odottamattomiin suuntiin. Väistelkää fanaattista hulluutta jos pystytte, Hullu Kuu on jo liittynyt sen aiheuttajien joukkoon.. Onpa taas ajankohta jolloin maailmantuska voi tuntua ylitsepääsemättömältä.

Kun ihmiset nauravat samalle asialle,
on se merkki siitä
että heidän sisäiset ristiriitansa
ovat sukua toisilleen.

Vitsi, vitsi

Suurinpiirtein näihin aikoihin viime vuonna Hullunkuunajan blogi sai alkunsa, tässä nimeään kantavassa kuunvaiheessa ja oinaan täydenkuun pimennystä odotellessa. Vitsit, tuntuu aika hienolta kun koko vuoden kierros on käyty läpi. Tosin matkan varrelle jäi muutamia oikaisuja, joita pääsee sitten paikkaamaan tulevalla kierroksella, jos blogi pysyy hengissä eikä sekoa kuuhulluuteensa.

Toiselle samanlaiselle kierrokselle voi olla tylsä lähteä teidän mielestänne. Jos sama vaihe samassa merkissä on jo nähty, mitä uutta siitä voi enää sanoa. Sitä Kuu enimmäkseen juuri edustaa, arkipäiväisiä toistuvia rutiineja. Jokin asetelmassa kuitenkin muuttuu aina, jos ei muu niin ainakin Kuunsolmun linja. Kuu ei ole yksin taivaalla, muut tekijät värittävät jokaista kuunvaihetta niin, ettei se koskaan pysty olemaan täysin puhdas vaihe + merkki.

Jotakin uutta jekkua pitäisi olla varattuna tulevalle vuodelle. Sama vaihe ainakin alkoi lupaavasti vesimiehessä aamulla; hullunkuunlaisia yllätyksiä, erilaisuuksia, nurinperisyyksiä. Nurinperinen vaihe tämä todella on, kun perusasetelman rakenteessa hullukuu tulee polaarimerkissä leijonassa. Ilmamerkkinä vesimiehessä voi olla vienosti hullunkuunvaiheen hermostuneisuutta, neurologisella tasolla, mutta eikös veskari ole muutoin yllättävän tyyni ja rauhallinen? Merkin symbolissa sen pinta lainehtii, kai siinä jotakin eloa saattaisi olla.

Elohiirien pitäisi juosta jo iholla, sillä tuleva pimennys painaa päälle. Sen merkityksen ennakointia voi olla oikein hyvä harjoittaa vesimiehen Kuun aikaan. Hullussakuussa pyrkimys saavuttaa on kova, aistit pingotetaan valppaiksi, työtä tehdään jotta kohta tulisi valmista. Vesimiehen ajan hulluus kulkee kahdella lainelaudalla niitä merkkisymbolin aaltoja: on niin erikoista ettei kukaan ymmärrä, ja saa siitä hullun leiman otsaansa, tai toiseksi yrittää liiaksi erikoisuutta, mikä on aina vähän säälittävää, ja kai sellainen lopulta on täysin hullua. Oma tunnelmani ja intuitioni kuitenkin on, että ei tämä hullu vaihe vesimiehessä ole erityisen kreisi, vaan pimentyvä täysikuu on se hullumpi (taas varaan mahdollisuuden olla täysin väärässä!). Vesimiehen merkki ei minulle näyttäydy kaikessa omituisuudessaan ja erikoisuudessaan revittelyn paikkana, mutta syy mielestäni on oman asenteen rajoituksissa kuin sinänsä vesimiehen merkin kyvyssä hulluilla. Te muut saatte kokeilla, minä menen tekemään jotakin tylsän arkista kuten haravoimaan lehtiä.

Hullunkuunajan blogissa on ollut tapana kuvata ajan tunnelmaa myös toisten sanoin, runonpätkien avulla. Ensimmäisen teemallisen kierroksen kunniaksi minun piti palata tässäkin alkulähteille, mutta ainakin tässä vesimiehen Kuu tarjosi yllätyksen. Sylvia Plath ei puhuttele enää. On riemastuttavaa huomata, että aika on nyt uusi ja toisenlainen.

mitä nyt kun maailma on valmis?
soitettava
    kitaraa
    huilua
    haitaria
                             olisi raukkamaista luopua
                             ja mennä nukkumaan

Jihaa, hulluuden aika

Jo kauriin merkki sitten Kuu saavutti hullunkuunvaiheen, tällä kierroksella jousimiehen kriittisellä viimeisellä asteella. Ja huh millaisella jytinällä ainakin täällä meni pakka sekaisin! Yksinään hullunkuunvaihe suureellisessa jousimiehessä voi singota arkielämän ulottumattomiin, ja merkin viimeinen aste on aina se, missä tiivistyy merkille ominaiset teemat pakottavina ja äärimmilleen. On aivan loistava näppien polttamisen aika, ennalta-arvaamattomiin suuntiin ja ratkaisuihin päätymisen hetki, ihan ilman rajoja ja rajoituksia. Hullu Kuu on mitä vähimmässä määrin tasainen yksilö, ja siksi täällä on olo kuin rodeohevosen selässä. Ihan varmaa on vain putoaminen jossakin vaiheessa, ja veikkauksia saa esittää mihin sattuu eniten.

Kypsyneemmille henkilöille tällainen pingottava ja pyrkivä kuunvaihe, johon liittyy karmallista viisautta, voi olla todella hedelmällinen oivaltamisen aika. Muutamat muutkin kuviot taivaalla tähän aikaan viittaavat samanlaisiin mahdollisuuksiin. Kaikenlaisten ööverien mahdollisuus on todennäköisin tulos, ja vaikka jousimies on yksi suosikkimerkkejäni, on syytä muistuttaa ajan hengen mahdollisuudesta valheellisuuteen. Kaikki voi olla yhtä lailla suurta huijausta kuin elämää suurempaa – mikä sitten on kullakin tapetilla juuri tällä hetkellä; viisaus, ymmärrys, seikkailu, rakkaus..

Tuleva yö on se hulluista hulluin yö, yö ennen täyttäkuuta, jolloin ihmiset joutuvat Kuun valtaan, ryhtyvät epätoivoisiin tekoihin, sireenit soivat. Pian täyttyvä täysikuu on suurin Superkuu, vetovoima on voimakkainta. En edes yritä vastustaa.

Haluan kerrankin olla kevytmielinen!
Kenelle sanoisin: rakastan sinua!
Taitan krysanteemin, siemailen viiniä
ja annan ilon paistaa suupielistäni!

Kuohuu

Tervetuloa hullunkuunaika jouskarissa, ja miltei samantien tervemenoakin, koska se tuli jo eilen aamulla ihan merkin alussa, ja kohta mennään täyttäkuuta kohti. Täällä niin kaivattiin potkua viimeistelyyn, koska viilattavaa on kertynyt röykkiöksi asti. Ja mitä hullu kuu muuta tekee sitten kuin iskee levottomuuden öiksi ja reissuja päiviksi.. jos sitten edes täydessäkuussa saisi valmista?

Jos olisi sellainen kuin normaali, olisi tämä jousimiehen hullunkuun aika ehdottomasti oma suosikkini kaikista taivaallisista ajoista. Tässä on ajatuksen tasolla sellaista kreisiyden mahdollisuutta, että jalat ovat irti maasta pomppaamaan sekaan jo ennen kuin huomaakaan. Jousimiehen Kuu on impulsiivinen, ja hullunkuunajan levoton neuroottisuus on kuin vettä kaataisi soodapurkkiin. Mutta kun itselleni tämä aika ei ole siinä mielessä normaalia, että pystyisi heittäytymään mielettömimpiin ideoihin, on näin saatu vielä yksi raivostuttava hulluuden taso mukaan. Tosiaankin pitäisi viilata, mutta kun jousimiestä ei yksityiskohdat niin hirveästi kiinnosta.

Toivottavasti teillä toisilla on joustavampi sauma elämässänne, ja pääsette paremmin hyppäämään mukaan ajan sekametelisoppaan.

Tämä valoisa suvi
ehtootaivaankirkas
ja valo on yltympäri maan ja veneitten meren
valo on ja päivä
isojen purjeitten siivin
kiitävä
ja kirkaisu että täällä maan päällä.

Voimakas ja väkevä hulluus

Tervetuloa hullunkuunvaihe! Tätä tässä nyt enää kaivattiinkaan, kun ajassa on päällimmäisenä kaikenlainen sekaannus ja hämmennys muutoinkin. Kohti täyttäkuuta lähdetään pinnistämään skorpionin merkin alussa, ja voi jee että jo vihlaisee mahanpohjaa kuin hyppyrimäessä alastulossa. Pitkään aikaan Kuu ei ole näyttänyt meille seinähullua, sekopäistä puoltaan. Enkä todellakaan väitä, että Kuu näyttäisi nytkään yhtään mitään! Ei skorpionissa paljasteta – mutta asioilla on tapana tulla ilmi. Toisinaan hulluus on niin lähellä normia, että pystyy huijaamaan. Tai kontrolloimalla sitä, minkä näyttää, niinhän narsistitkin tekevät. Olkaa siis varuillanne, pelätkää varjoannekin, tämä hullunkuunvaihe on totisinta, synkintä ja hulluinta mitä on aikoihin nähty.

Toivoisin niin, että minun ei koskaan tarvitsisi kirjoittaa auki näitä ajatuksenvirtojani. Tuo oli mielikuva Kuusta skorpionissa hullunkuun kasvuvaiheessa eikä mikään totuus, varsinkaan astrologinen sellainen. Skorpioni on psyykkinen merkki, vahva ja vain poikkeustapauksissa horjuva. Hullunkuunvaihe saattaisi osoittaa tuollaista poikkeusta. Eikä merkki ole Kuulle helpoin. Yhteisvaikutus saattaa siis, joissakin olosuhteissa, näyttäytyä vaikeana. Näillä asioilla ei saisi laskea leikkiä. Mielen järkkyminen syvällä minuudessa on vakava asia. Kun ajanlaadun mahdollisuuden näin tiedostaa, voi tietoisesti, skorpionimaisen kontrolloidusti suunnata kohti psyyken lujuutta, mielen vahvuutta, sisimmän eheyttä. Ajanjakso ennen tulevaa täyttäkuuta saattaa olla jollakin tavoin hiuksianostattavaa, mutta valoisampaa on pian luvassa. En suosittele sortumaan hätiköityihin valintoihin. Aika on paras ovi ulos raastavista tunteista.

Mikään ei ole nyt lepsua tai valjua. Tämä on voimakas, tahdonvoimainen ajanjakso, jossa pusketaan kohti sitä mikä on valittu. Epäröidä ei tarvitse, eikä tarvitse edes yrittää olla erityisen sympaattinen, ei mielistellä ja suostutella. Kyse ei ole siitä mikä täytyy tehdä, vaan mikä halutaan tehdä. Loppujenlopuksi vain halusta.

Minä kirjoitin olet kuu menossa pilveen
ja nyt sinä jo tulet

Laadukasta hulluutta

Taas on valta vaihtunut Kuuta katsellessa. Jo aikaisin sunnuntai aamuna Kuu siirtyi hullunkuun vaiheeseen vaa’an merkin alkupuolella, mutta en varmaan ole ainoa jolla tällaisena juhlapäivänä on ollut muunlaiset asiat ja äidit mielessä, ettei joutavanpäiväisiä ole ehtinyt miettiä. Vaikka Hullun Kuun pitäisi nimensäkin puolesta tuntea jonkinlaista lukkarinrakkautta tätä nimenomaista kreisivaihetta kohtaan, nyt on tunnustettava, ettei täysin miellyttävältä ole tuntunut.

Vaaka on eläinradan merkeistä se, johon hulluus yleisteemana sopii kenties kaikkein kehnoiten. Vaa’an mielestä kaikki tulee olla miellyttävää ja soviteltua, eikä tähän näkemykseen jää tilaa outouksille, äkkivääryyksille ja nololle hulluudelle. Jos joku käyttäytyykin vähemmän soveliaasti, sellainen hyssytetään hiljaiseksi.

Siksi tässä meneillään olevassa pingotusvaiheessa Kuun on hyvin vaikea ilmentää omaa perinpohjaista hulluuttaan. Tuntuu siis haasteelliselta, että kaikenlainen poukkoilu, äärimmäisyyksien tavoittelu ja räjähdyspisteet tulisi osata hillitä sovun ja hyvien tapojen nimessä. Kirjoittaja ei ainakaan tähän kyennyt, vaan pahoitin kertakaikkisesti mieleni, ja surkuhupaisasti koskien yleisiä hyviä tapoja. Lääkkeeksi koetin ahmia puoli litraa kermaista karpalojäätelöä, mutta yritykseksi jäi.

Tämän Kuun syklin mittaan on tulossa vielä muitakin vaiheita, jotka ajatuksen tasolla nostattavat toimivuudessaan hiukan kulmia. Todennäköisesti näissä on opittavaa, ettei taivaan petaus voi olla aina niin yhteensopivaa, vaan meidän on ihan itse koetettava ajatella ja järkätä asiamme. Jos joku paremmin vaa’an merkkiä ymmärtävä tietää, miten hulluus suoritetaan tässä hienotunteisessa ja siivossa merkissä, Hullu Kuu ottaa tavattoman mielellään vinkkejä vastaan.

        mikään muu ei merkitse kuin laatu
sen kiintymyksen –
lopultakaan – joka on uurtanut jälkensä mieleen

Intoa piukassa

Hullun Kuun poskipäillä rusottaa nyt innostuksen puna. Kuunkierron hullunkuunvaihe pääsi alkamaan perjantaina iltapäivällä noin kahden aikoihin neitsyen merkissä, ja täsmälleen vastapäätä eläinradalla Venusta ja Neptunusta. Useissa aikaisemmissa raporteissani olen viitannut kuunkierron perusasetelmaan, jota nyt ollaan käyty kevään kunniaksi läpi. Tuon jaon mukaan hullunkuunvaiheeseen tulisi heittäytyä jo suureellisessa leijonassa, mutta koska Aurinko ”oikeasti” liikkuu kaiken aikaa eteenpäin, se siirtää uuteen vaiheeseen menoa pikkuisen, sen verran että nyt ollaan neitsyen alkuasteilla.

Neitsyt kyllä istuu hullunkuun vaiheeseen miltei liiankin hyvin, sillä merkistä on tunnistettavissa pingotus, hermostuneisuus ja äärimmilleen yrittäminen, jotka ovat näitä tämän kitkerän vaiheen huonoja puolia. Jos verrataan perusasetelman leijonaan, neitsyessä puurretaan enemmän otsa kurtussa ja toisten puolesta uhrautuen. Tällä kierroksella meiltä puuttuu leijonamainen suureellisuus ja halu näyttää. Voi olla ettei kukaan edes huomaa hiljaista puurtamista, eikä sparrausta taida herua tukijoukoilta. Neitsyessä painetaan yksin ja taustalla, mutta toki pätevästi osaten.

Itseluottamukseen liittyvät kysymykset saattavat olla tällaisen hullunkuunvaiheen kiperin puoli. Ollaan vähän kuin itsekään uskallettaisi uskoa ja luottaa siihen, että valmista tulee, osaamme, pystymme, riitämme. Vastapäinen Neptunus sekoittavia sävyjä heitellessään ei tee hyvää itseanalyysille. Nyt ei suostuta tunnustamaan missä perimmäinen ”vika” on, ehkä emme osaa edes tarttua siihen olennaisimpaan viimeistelyä vaativaan seikkaan. Näkemyksen puute lienee muutoinkin se neitsyen perusongelma, ja Neptunus sekoittaa nyt antaumuksella.

Eikä nyt tosiaankaan olla mitä tahansa täyttäkuuta valmistelemassa vaan täydellistä Kuunpimennystä. Tässä mielessä neitsyen asiallisempi ote on tervetullut. Lähestyvä pimennys saattaa vetää vaiheen hengen kunnolla hulluuden puolelle, jos aina tässä hullunkuun vaiheessa on sellaiseen vaara. Neitsyt on yksi eläinradan hermostuneimmista merkeistä, ja sitä täytyy aina ajallaan kulkea läpi, siitä ei päästä. Mielestäni hullunkuunvaihe on yksi otollisimmista hulluusjaksoista Kuun kierroissa, jos vastapari vanhankuun aikakin pitää sisällään omat uppoamisensa. Otollisuus pitää nyt ymmärtää sarkastisessa valossa.

Koetan pingottaa keksiäkseni jotakin positiivista tästäkin kuunvaiheesta. Hullunkuunvaihe pitää varpaillaan ja hereillä (usein ihan konkreettisesti öitä ennen täyttäkuuta), ja tämä vireys mahdollistaa asioiden huomaamisen. Työlista pitenee.

Kun sain innosta kihelmöivät
silmäni auki, näin kaikki
saastaisen murjuni kauhut – ja
kun hieman tunnustelin
sieluani, tunsin pian
huolieni viiltävän, kirotun piston

Turha tulla silmille hyppimään

Tässä ei sitten ole minkäänvaltakunnan sordiinoa henk koht syistä. Eihän näissä koskaan ole. Tämän illan hullunkuun vaihe vaan sattuu niin somasti oman hulluiluvaiheen kanssa, joten saatan olla jäävi arvioimaan merkityksiä ja kuuhulluuden astetta.

Leijonanmerkin alussa remmi kiristyy, Auringon kulkiessa toisen show-must-go-on merkin kalojen jälkipuoliskolla. Onko tämä pöllöilyä julkisilla estraadeilla? Sittenhän meillä on mille nauraa. Paitsi mielestäni leijonassa ollaan aika huonoja nauramaan itselleen. Tässä voisi olla ensimmäinen vaikea teema, arvostelun vastaanottaminen (omaltakin kohdalta laitettu väkänen ruutuun).

Leijona on omanarvontuntoinen ja pöyhkeä. Jos ei ole hyvää sanottavaa, on viisaampaa olla hiljaa, sillä parannusehdotukset johtaisivat vain veriseen loukkaantumiseen. Kuvainnollisesti. Leijonan teemaan kuuluu myös olla niin jalo, että se asettautuisi tuollaisten toisarvoisuuksien yläpuolelle. Tehdäänpä vaihtokauppa, näyttäkää minulle tämä jalo leijona (yleistasolla, ei mikään Aurinko-sellainen) niin etsin teille Aurinko-kalan, jossa ei ole tippaakaan hulluutta.

Hullunkuunvaiheessa sopii pingottaa ja venyä viimeisilleen, mutta nähdäkseni leijonan merkin myötä tuollainen raskas työ on liian rahvaanomaista. Leijona nimittäin kääntää herkästi ylimielisen laiskotteluvaiheen päälle silloin jos ei ole ihan sataprosenttia varma, että pingotus tuo Nobelin tai muuta mahtavaa tavoittelemisen arvoista (pelkkä täysikuu neitsyessä ei ollenkaan riitä nyt). Hommat on parasta delegoida alamaisille.

Vähän synkältä siis näyttää, saadaanko näissä tunnelmissa mitään valmista. On kai turha ehdottaa kompromissia, ettei kenenkään tarvitsisi tukkaansa riipiä – siis että leijonan kampaus säilyisi upeana – että ei ollenkaan pingotettaisi hullunkuunajan alkupuolen leijona-Kuun aikaan, vaan vasta perjantaina siinä työajan ulkopuolella kun Kuu siirtyy neitsyeen. Että olisi viikonloppuna sitten aikaa riehua, puunata, viilata ja kiillottaa. Ehkä kauppoja ei tule.

Tottakai tämänkertaisessa hullunkuunvaiheessa on omanlainen hulluutensa. Tehän tiedättekin jo? Suuruudenhulluus! Se kaikkein kipeimmin oman egon suureksi ja mahtavaksi kuvitteleminen, mikä on aina noloa. Lunttasin wikipediasta, että tämä luokitellaan psykoosin oireeksi. Ollaan kaikki vähän Aleksanteri Suuria loppuviikon ajan. Tosi ylpeitä itsestämme.

Olisin voinut – ylpeyteni on vuoren korkuinen,
eikä yksi ukkospilvi tai pirujen huutelu
sitä hetkauta – yksinkertaisesti,
arvokkaasti kääntää selkäni, ellen
                             olisi sattunut näkemään
(aurinko ei ollut moisesta häväistyksestä moksiskaan!)
irstaassa demoniparvessa
sydämeni kuningatarta.
Outo palo silmissään
hän nauroi pirujen kanssa murheilleni
ja vieläpä
vähän väliä
riettaasti heitä kosketteli

Ravista ja väännä

Hullunkuun kreisivaihe iskee, ollaanko valmiita vääntämään, kiertämään, twistamaan eli ravistamaan ja huutamaan? Nyt on iloinen fiilis kun Kuu saa vastaanottaa uuden kehitysvaiheen kasvussaan omassa ravun merkissään. Hullunkuun aika alkaa nyt maanantaina illalla vähää ennen yhtätoista, ja sitä käydään läpi ravun omakohtaisuudessa ja leijonan suureellisuudessa.

Tämä hullunkuun vaihe saa leimansa Kuun ylityksestä Jupiterille, ja sehän kertoo isommasta, laajemmasta, ja sitten kai aina vaan hullummasta? Mutta jos joskus tässä pingotuksen ja viilauksen ajassa on mahdollisuus onnistua niin nyt, sillä Jupiter antaa uskoa itseen. Kuu omassa merkissään on aina korostuneen kuumainen, ja eiköhän se katsota hyväksi tekijäksi. Kuu viihtyy, vaikka hullussa kuussa vaanii aina ylimeno. Jos nyt olisi juhlat, jatkoilla voisi bilettää aamutunneille saakka.

Optimistisessa hengessä ei nyt kieriskellä riittämättömyyksissä, uskalluksen puutteessa, varauksissa, ujoudessa kuten usein muina aikoina ravun merkin painottuessa. Ailahtelevaisuus ja tuittupäisyys voivat silti olla riesana. Hullunkuunvaihetta riivaa hermostuneisuus, joten aaltoliikettä on luvassa; korkealla harjalla onnen ja onnistumisen hetkiä, vajotessa hetkellistä tuskaa, pelkoa, uskonpuutetta.

Voisi hetken jo kuvitella, että mallillaan on. Astrologisesti aikaan piirtyy Thorin vasaraksi nimetty kulma, jonka kärkenä Kuu on muodonmuutoksen hetkellään. Vasaroinnin sävy jäänee koko vaiheen riesaksi tai aarteeksi. Thor on Ukkosenjumala, toiminnallinen ja intensiivinen, loukkaantumisen vaara on suuri. Kun rapukuu muutenkin tahtoo kiskaista herneen nenään, Thorin vasaran kanssa kyse ei ole enää pikkumaisuudesta.

Toiset nousevat varpailleen
nähdäkseen taivaanlaen liikahduksen
tarinan kätkyt
se uinuu siellä.
Paina otsasi.
Tämä liitto ei purkaudu enää
ukkosen iskemä
hiljaisempi
sinä olet
jotta kohtaisit aineen
niin kuin sitä ei olisi välissä