Kuun kantti

Vähenevän puolenkuun aikaan skorpionissa kysytään kestääkö kantti. Ilman muuta kestää, ollaan siitä satavarmoja. Heti maanantaina aamulla, puoli kuudelta. Skorpionissa ei ole epäilyksen häivää, ei epämääräisiä sävyjä, vain musta ja valkoinen, oikea ja väärä. Kuunkierrossa puolenkuun kohta on yhtä iso muodonmuutos Kuulle kuin uusi Kuu tai huipennuksen täysikuu. Transformaation merkissä skorpionissa tilan muutos on toivottu, ajallaan tuleva, väistämättömyys. Skorpionin sisäisyys sopii vaiheeseen ehdottoman täydellisesti, sillä vähenevän kuunpuoliskon kohdalla Kuu siirtyy näkymättömämmäksi, enemmän alitajuiseksi, vahvemmin sisäiseksi tekijäksi. Skorpioni symboloi nimenomaan tätä, pinnanalaisuutta.

Puolenkuun kynnysvaiheessa vaaditaan lujuutta, sillä tämä vaihe saattaa olla jopa se kaikkein vaativin Kuun kohtaamista muutoksista. Voisin silti kuvitella Kuun toivottavan sisäisemmän vaiheen aina tervetulleeksi, sillä jotenkin öinen Kuu tuntuu olevan enemmän omillaan näkymättömässä ja alitajuisuutta korostavassa pienemmän Kuun puoliskossa kiertoaan, kun näkyvyys ja kirkkaus on ennemmin varattu Auringolle. Lujuutta tässä ajassa kysyy päätös tai kynnys tai tilinteko, tässä kohdin vaiheen vaihtuessa edessä on linjanveto, minkä pitää olla tarkoin punnittu ja harkittu. Skorpioni on yksi eläinradan lujimmista merkeistä, ja nimenomaan henkinen kantti kestää. Vaikka merkki onkin Kuulle yksi vieraimmista, tässä nimenomaisessa vaiheessa skorpionin ehdottomuudesta on vain hyötyä.

Päätöstä näyttäisi vaativan se huojunta, missä ollaan tähän asti oltu (ne Kuunsolmut jotka etenivät). Kuun selkeä ja raamikas kulma kääntää solmuparin kuten kuuluukin. Taas mennään vahvasti – siihen suuntaan mikä sisimmässä koetaan oikeaksi. Aluksi kirjoitin tuohon että eteenpäin, mutta se ei ole välttämättömyys. Mennään sinne mikä oikeaksi koetaan, mikä tuntuu todelta, mihin veri vetää. Sisimmän tasolla korusanat eteenpäinmenosta ja kasvusta menettävät merkityksensä.

Tässä puolenkuun kohdassa on kuitenkin kaikki tekemisen eväät olemassa, jos siltä tuntuu että pitäisi tehdä siirtoja, laittaa asioita jo eteenpäin. Kuu on tavoittamassa hallitsijansa Marsin, ja siksi tällä kerralla vähenevän puolenkuun aikaan sisältyy tavallista enemmän tahtoa, toiminnallisuutta, aloitekykyä ja suoraviivaisuutta. Action-packed, ajassa on intensiivistä tekemisen tuntua. Ajan henki on tiivistä ja täyttä, ja tällainen voi myllertää sisimmän isompaankin muodonmuutokseen.

Onko tämä sisäinen voimakkuus kuuhulluutta? Ainakaan Kuun vetovoimaa ei käy syyttäminen, sillä Kuu kiertää nyt kauimmaisessa kohdassa Maahan nähden radallaan. Skorpionissa ei sallita heilahteluja, joten jos hulluus iskee, siellä ollaan totaalisesti, täysillä, seinähullusti. Ei lainkaan eteeristä ja vienoa, hämmentynyttä sekavuutta, vaan kirkuvaa, raivokasta, mieletöntä. Puoli on valittava hulluudessakin, ei voi olla vaan vähän, nyt ollaan ehdottomasti sitä mitä on valittu.

Tunturin alla puut kumartuvat
yhteen varjoon
pahaiseen rakoon painavat
taivas ja maa huoneeni
  Ikkunat vain
sisään katsomista varten
Yötäpäivää

Harkittuja harjoituksia

Taisin luvata kuuhulluutta siemenkuunvaiheessakin, ja osoitteleva vaiheen siirtymä saatiinkin yöllä noin kahdelta. Neitsyen Kuussa ei sinänsä ole mitään epäilyttävää eikä hullua, korkeintaan neuroottisuutta ja hermoilua. Mutta tämä neitsyen Kuu siirtyi uuteen vaiheeseensa, täydenkuun jälkeiseen siemenkuuhun, vähenevällä puolella kuunkiertoa, perin ja erittäin osoittelevassa kohdassa astrologista taivasta. Kuu oli Kuun yläsolmulla ja perääntyvän Jupiterin kohdalla, kaikki vain muutaman kaariminuutin etäisyydellä toisistaan. Yläsolmu osoittaa suuntaa ja tarkoitusta, Jupiter kelaa nyt perääntyvänä näkemystä ja elämän isoja linjoja – saattaisi olla ihan valaistumisen paikka.

Mutta Kuu tekee ikävästi. Heti siemenkuuhun tultua seurasi Kuun ylitys solmulinjalle, ja sehän aina heilauttaa solmujen suuntaa. Että kyllä vaan, mentiin sinne epäilyksien ja kyseenalaistamisen puolelle, jolloin korostuu suunnan tarkoituksen ja keinojen analysointi. Muuttuva merkki altistaa aina muutokselle. En ihmettelisi jos joku harkitsisi vaihdosta, toisenlaista linjaa, keinojen muuttamista. Etsikkoaikaa on helmikuun alkuun, maanantaille aamuyöhön, siis käytännössä loppuviikko ja viikonloppu.

Jos ei haluta ajatella Kuunsolmun etenemisen tahtia hiljentävää vastaavuutta olemisessa ja ajanlaadussa, on neitsyessä siemenkuu joka tapauksessa arvioiva ja analyyttinen, jakamisen keinoja harkitseva ja viilaava. Neitsyen tyyli on yksityiskohtaista, pieninä murusina levitellään maailmalle. Neitsyt varmistaa oppimisen kun kaikkea ei pläjäytetä kerralla eteen. Voidaan keskittyä pienempiin kokonaisuuksiin, yksittäisiin tehtäviin. Suurpiirteisistä tällainen tuntuu heti rutiininomaiselta, mutta näin aika meitä opettaa, aina ei ole yhtä helppoa kaikille, koska jokaisella on omanlaisensa tyyli jakaa, julistaa ja antaa.

Neitsyessä saatua siemenkuun ideaa voi verrata kukin oman karttansa samaan vaiheeseen. Vaatii vain pikkuisen syntymäkartan silmäilyä hahmottaa millainen on oma tyyli tavoittaa toiset ja tehdä yhteistyötä: omaa Kuuta vastapäätä löytyy oma henkilökohtainen täydenkuun kohta. Tästä liikutaan Eläinradan merkkien suuntaisesti 45 astetta eteenpäin, siitä alkaa oma siemenkuunvaihe.

Osaatteko tehdä analyysiä miten oma vaihe ja tämänkertainen neitsyen Kuu resonoivat toisiinsa? Tällainen on astrologista peruspalikkaa, eikä pitäisi olla liian vaikeata pohdittavaa jos yhtään merkkien symboliikka ja teemat on hallussa. Varmaan aika monella oman siemenkuunvaiheen merkkinä on jokin muu kuin neitsyt. Yhteensopivuuden arvottamisessa on pidettävä mielessä millainen asema kummallakin merkillä omalla kartalla on. Jos esimerkiksi oma siemenkuunvaihe on vesimiesmäinen, sen sanotaan sopivan huonosti yhteen neitsyen kanssa. Mutta jos omalla kartalla onkin neitsyessä jotakin tärkeää, kertoo se siitä että merkki on kovassa käytössä, se tunnetaan hyvin, eikä siksi ole vaikeaa hoidella tämän kuunkierroksen siemenkuunvaihetta onnistuneesti.

Rutiininomaisissa harjoituksissa ei pitäisi olla mitään kuuhullua. Hulluus, ajan sekopäisyyden aiheuttaja, tulee Kuunsolmun kattavuudesta ja isoudesta elämässä. Pikkuruisten yksityiskohtien merkissä pitäisi jakaa toisille jotakin äärimmäisen merkittävää, suuntaa muuttavaa ja tarkoitusta määrittävää. Huh, siinä on aika iso pala kakkua haukattavaksi.

Tänään olen valmis.
”Kuka teistä on oraakkeli
heittäköön ensimmäisen säkeen”
Minä ainakin putsaan pöytäni.

Kohtaamisia väripaletilla

On täydenkuun aika leijonan merkin alkupuolella, tähän kuunvaiheeseen siirrytään tulevana yönä vähää ennen neljää. Kuu peilaa ja heijastaa Auringon valoa, nyt tähtivalon omassa merkissä. Ajatuksen tasolla leijona vastaa mahtavasti esille asettautumisen, näkyvyyden ja näyttävyyden teemoja, joita juuri täydenkuun ajassa pitäisi kohdata. Tällainen mahtikuu olisi ollut hienoa saada lähimpänä Maata radallaan olevalta Kuulta, mutta nyt käy niin harmittavasti, että Kuu on ennemminkin kaukana. Komeamminkin voisi näkyä, mutta nyt on juhlittava tämän Kuun alla mikä saadaan.

Jos leijonan Kuun henkeä osataan käyttää luontevasti ja kypsästi, esittäytyminen tapahtuu arvokkaasti, sydämellisesti ja rakastaen, terveen omanarvontuntoisesti ja ansaittua auktoriteettia ilmentäen. Kypsymätön leijona taas vaatii toisten huomiota lapsenomaisesti, itseään korottaen ja leuhkasti, paikan auringossa varastaen. Meillä on vapaa tahto, voidaan valita ääripäiden väliltä, ja yleensä omien resurssien mukaisesti jotakin siltä väliltä, enemmän omakohtaisesti, omaan tyyliin.

Leijonan täysikuu tuntuu juhlalta, glorialta ja glamourilta. On hyvä aika esitellä luovuuden kukkasia tai käyttää asemaansa ollessaan toisten huomion kohteena, ei kai sellainen aina paha juttu ole. Sopii kuitenkin pitää mielessä millaisista vakavista ja työntäyteisistä tunnelmista kiertoon lähdettiin. Aika on nyt sillä tavalla pikkuisen vinksallaan, että Kuu ei täyty uudenkuun polaarimerkissä (mikä olisi ollut rapu) vaan liukuu ohi, seuraavaan. Ei tämä varmaan mitään tavatonta Kuun sykleissä ole, että tunnelmat näin vaihtuvat odotusten vastaisesti, ettei kaikki mene sääntöjen mukaan. On kuin ajan väripaletissa olisi mukana tavallista enemmän murrettuja sävyjä ja yllättäviä vivahteita. On tarkoitus maalata omilla väreillä, oman kutsumuksen mukaisesti, mutta siten että muut huomaavat viestisi – tarvitsetko huomiovärejä vai osaatko vangita toisten huomion pelkällä asetelmalla?

Täydenkuun ajassa kohdataan toisia. Kuun syklissä vasta näillä kohdilla aletaan syvemmin huomioida vastavuoroisuuden merkitystä, sitä että oma idea ei yksinomaan riitä vaan se annetaan toisille, sosiaalisia olentoja kun olemme. Omien teorioittensa kanssa saa jäädä yksin pyörimään, mutta täydenkuun aika kertoo, että idea tai asia ei elä, jos se jää vain itselle, minään. Annetaan arvo sille mitä saadaan, annetaan itse rakastaen toisille.

Talvikuutamossa
kulkukissa livahtaa
tiehensä seinän vieritse

Kikatellen ja pomppien

Hulluakin hullumpaa on luvassa astrologisella symboliikkataivaalla kun Kuu siirtyy kasvuvaiheensa kiristykseen, hullunkuunvaiheeseen, kipakassa pakkassäässä keskiviikkona hieman ennen yhtä keskipäivän hujakoilla. Hulluus ei niinkään ole kotoisin kaksosen merkissä kulkevasta ilkikurisen pirtsakasta, vinkeästä Kuusta, vaan siitä mistä peilataan: Aurinko on siirtymäisillään vesimiehen merkkiin, mutta kuunvaiheen vaihdoksen kohdalla on vielä kauriin merkin viimeisellä asteella. Sillä kriittisellä, karmallisella. Kaksinkertaisesti ja päällekkäin valot antavat ymmärtää, että nyt pingotetaan kohti, mutta ei-ei-ei ihan vielä saada sitä mitä halutaan.

Kuunkierroksen lähtiessä liikkeelle oli esillä työn teema (täytyisi luntata aikaisemmista blogikirjoituksista, mutta toivottavasti tämä tuli puheeksi), ja sellaista alleviivaa hullunkuunaikakin. Auringon pitää summata kauriin merkin saavutuksia, ja Kuun tässä uudessa vaiheessa tulee yrittää kaikkensa, jotta täyttymys saadaan. Sikäli tässä ei näyttäisi olevan huolta täydenkuun suhteen, eiköhän siitä aika komia saada, mutta tuhat asiaa taitaa olla siliteltävänä ennen kuin on valmista. Kaksonen on yksi eläinradan kiireisimpiä ja hektisimpiä merkkejä. Viuh vauh nopeasti, monta juttua yhtä aikaa.

Kaksosissa tapahtuvasta vaiheen vaihdoksesta muistuu mieleen Kuun tämänkertainen hallitsijaplaneetta Merkurius. Se perääntyy, ja ihan kuin Kuu tarjoaisi Merkuriukselle tilaisuutta näyttää kaikki kepposensa. Ehkä räsähtelee, paukahtelee, sekoilua riittää. Kaksonen ei kuitenkaan ole ollenkaan vakava merkki, oikeastaan päinvastoin, vaan iloisen riehakas, ilmeikäs, pelleilevä, hassutteleva. Toivotaan että perääntyvän Merkuriuksen ajan mahdolliset harmit eivät kasvukuussa kärjisty kovin hankaliksi, vaan pysyvät ajan hengen mukaisesti pikkuisina kommelluksina, joille voidaan kaikki yhdessä nauraa. Auringon osalta, kauriin viimeisellä asteella, vetää vakavammaksi. Tähtivalo nipottaa, ottaa tosissaan.

Kuuhulluutta näyttää olevan ainakin kahta laatua. On sitä syvää, pakahduttavaa, sisäisen sekoilun hulluutta. Ja sitten tällaista poksahtelevaa, hupsua, hölmön riehakasta sekopäisyyttä, missä ennemmin kikatetaan. Pissisteinejä pomppimassa sängyllä. Kun ajan hengessä on näin sekopäisen erilaiset tekijät, vakava Aurinko ja hilpeä Kuu, seurattavaksi jää jähmettyykö hymy kauhuksi, vai sulaako virallinen pingotus rennommaksi ain laulaen työtäs tee –moodiksi.

Minun sydämeni on mennyt ilosta umpisolmuun
ja aivoni kiehuvat,
sillä niihin on sattunut riemun polttopiste,
niin, niin, juuri.

Suunnikas

Kauriin kierrossa, tässä merkissä meille annetusta uudestakuusta lähteneestä, kulkee ajassa mukana työn ja ponnistelun henki. Omasta asenteesta riippuu miltä se tuntuu, joutuuko kovien paikkojen eteen vai pääseekö vihdoin oikeasti hommiin. Sykli on kasvupuolellaan ja toiminta alkaa kohota huippuunsa. Kuu tulee kasvavan puolenkuun vaiheeseen sunnuntain puolella yöllä hiukan ennen puolta kahta oinaan merkin loppupuolella. Sattumoisin johtavan laadun kriittisellä asteella. Kriittisyys tässä yhteydessä merkitsee erityistä herkistymistä, tuntuisuutta ja näkymistä, sellaista että tuntuma on vahvempi ja mahdollisesti jopa pakottavampi kuin muissa asteissa. Karmalliseksikin tällaisella asteella olon voi halutessaan tulkita. Jos ei lähdetä ennustelemaan tuhoa ja hävitystä niin kriittisellä asteella uuteen vaiheeseen tulo Kuulle viittaa työhön, ponnisteluihin ja haasteisiin. Jei?

Edeltävässä sirpin vaiheessa ollaan saatettu olla jokseenkin nuutuneita, vaikka Kuun kasvupuolella ollaankin. Puolenkuun keskivälin saavuttaminen on kulminaatio, jossa Kuun näkyvyys Maahan muuttuu isommaksi: aletaan tosissaan suunnata kohti täyttymystä. Samalla tässä kohdin aina käännetään Kuunsolmujen liikettä, ja tästä se huojunta, edestakaisuus, nimenomaan johtuu. Nyt mennään onneksi oikeinpäin, oinaan reipas Kuu saa solmuparin oikeanpäiseen kulkuunsa. Puolenkuun vaiheessa tahti selvästi muuttuu, ja tällä kerralla reippaasti, nykäisemällä, kuin herätyskellon soitto tai kongin paukautus. Ilma sähköistyy, valpastuu, on aika.

Ilmeisesti aikaisempi vaihe korosti passiivisuutta siinä määrin, että nyt tarvitaan voimakas riuhtaisu toimeen. Rohkeasti eteenpäin. Täysillä. Tulee mielikuva savotalle lähtevästä äijästä, joka riuskasti hakkaa puun kumoon kirveellä. Ajassa on voimaa, toimintaa, ja tällaiseen näyttäisi ajavan jonkinlainen pakko päästä eteenpäin. Oinaan merkissä on aggressiivisuutta, jota tulee hallita viisaasti. Raakaa voimaa tarvitaan joihinkin esteisiin, mutta yleensä tällainen tuntuu jyräämiseltä. Kun on tuo kriittinen aste vakavoittamassa, unohdan nyt ajankuvasta lapsenilon ja viattoman naiiviuden. Oinaassa on iloa ja riehakkuutta, mitä voi yrittää pitää mielessään mukana. Jotenkin tässä on nyt vakavampi henki. ollaan tosissaan, jopa hampaat irvessä.

Oinaan lahjoja ovat rohkeus ja rehellisyys. Puolenkuun aika ei päästä feikkaamaan. Uskalletaan alkaa, käydään pelotta kiinni hankalaan asiaan, yli esteiden. Aitous on edellytys sille, että päästään eteenpäin, sillä motivaation puuttuessa oinasenergia on mahdotonta. Toivottavasti se aikaisempi sirpin herkkyys ja sielukkuus antoi mahdollisuuksia tutkia syntyjä syviä, että nyt olisi mukana tietoisuus suunnasta. Suunta pitää olla, muuten tästä ei tule yhtään mitään.

Hullu Kuu heittää vinkkinä, että tehkää nyt kaikki mitä voitte. Seuraavassa hullunkuunvaiheessa aika kärjistyy toisella lailla.

Tunnusta kuinka syväksi mielesi jaksaa kinostua
kun ajatuksesi pyryävät sakeasti

Rehellisyytesi on läpikotainen. Näet aivot kuorineen
kiertoradallaan. Solujen hiljaa liikehtivät

tähtikuviot. Joskus ajatuksesi liikahtavat
sanojesi edelle, kasvattavat vaivihkaa

terävän, kaksihaaraisen kielen. Ne sinun
on myrkytettävä sitkeällä, pitkämielisellä

lempeydellä. Niin suurella hartaudella
joka polttaa päreensä vasta

kun mikään muu ei enää sulata sielusi ympärille
kiteytyvää jäätä.

Koska tahansa lähestyvien askeleiden alta
pohjattomasti pettävää..

Hullunkuunaika jo sirpissä

Lupasin teille kuuhulluuksia sirppikuunaikaan. Jonkinlaista pöhköyttä voi olla ilmassa, jos siihen haluaa antautua, tai jos se tempaisee mukaansa. Kuitenkaan astrologisista teemoista ei voi ikinä sanoa pitävästi, että se olisi vain ja ainoastaan yhdenlaista. Mikään ei ole kiveenhakattua, vaikka ehkä just jotakin sellaista pysyvää koetetaan kilkutella tämän kauriin syklin aikana. Paljon puhuttu vapaa tahto voi sirppikuunajassa pelastaa kuuhulluudelta, mutta sellainen pelastautuminen vaatii tiedostamista ja lisäksi oikeita tekoja. Ollamöllöttäjät ovat Hullun Kuun mielestä pahiten vaarassa altistua poikkeuksellisen kuuhullulle sirppikuulle, jos tiedostamatta tulee vedetyksi ajan hengen sisään, pullonhenkenä.

Mikä sirpissä nyt niin erityistä on? Harvoin kuunvaiheen vaihtuminen osuu täsmälleen jonkin toisen taivaantekijän kanssa yhteen, siten että tuo avaruuden kappale sävyttää omilla vastaavuuksillaan aikaa. Kun Kuu siirtyy sirppikuun vaiheeseen, se kulkee kalojen merkin alkupuolta ja on vaihtumisen hetkellä samalla kohdalla eläinradalla kuin Neptunus. Vain viisi kaariminuuttia erottaa teknisesti näitä tekijöitä, ja sen voi lukea täsmälliseksi samassa kohdassa olemiseksi. Tämä tapahtuu keskiviikkona iltapäivällä hieman kolmen jälkeen.

Neptuniaanisuus on planeettaenergioista hulluinta. Sekaisuutta, mieltä vailla, kaukana reaalitodellisuudesta – mutta tietysti vain yhdeltä osin. Neptunuksessa on herkkyyttä, sielukkuutta, vastaanottavaisuutta, henkisyyttä, luovuutta, monenlaista kaunista asiaa jotka voivat yhtä lailla antaa sirppikuunaikaan sävyjään. Ilmassa on pehmeyttä, hentoutta, haavoittuvuutta ja eteerisyyttä.

Ihan kuin kauris / Saturnus naureskelisi sarkastisesti partaansa kun kauriin järkevässä syklissä saadaan tällainen täysin toisenlaisen, päinvastainen ajanjakso. Kauris koettelee ja testaa, ole nyt siinä sitten järkevä ja pidä itsesi koossa kun maailma on hullu. Pidä ryhti ja kierroksen sykli oikeana, kun livettää ja viistää, upottaa ja hukuttaa. Pitäisi taistella pysyäkseen ojennuksessa, mutta sirpin kalojen henki on savuna ilmaanhaihtuvaa, ajautuvaa ja toisaikaista.

Sirpissä ollaan vielä toinen jalka vanhan rajan takana, ja nyt kalojen ja Neptunuksen piirteet korostavat tätä enemmän kuin tahtoa juurtua, muodostaa näkemys ja saada konkreettisesti muotoon sitä uutta mikä sai alkunsa kauriin uudestakuusta. Kaloissa saadaan vaihtoehto: henkisyyskin voi olla vahvaa, ja tällä kierrolla voisi olla helpompaa operoida käsitteellisellä mielen tasolla kuin koettaa väkisin saada olomuotoon jotakin, mikä yrittää kuitenkin liueta näpeistä kauemmaksi. Hullu Kuu koettaa perustella miksi nostalgisuus olisi edes joskus sallittua, itselleen siis.

Vaikeaksi voi mennä silloin jos kauriin alussa omaksuttu kunnianhimo ei löydä kelvollista ja järkevää uomaa miten päästä toteuttamaan aikeita. Olihan se selvää, että kauriista alkaneessa Kuun syklissä on haasteita. Nyt ne on puettu henkisyyden valekaapuun tai glamouriin. Kuinka yhdistää todellisuus ja illuusio, siinä on seuraavien päivien tehtävä. Piinapenkin ruuvi kiertyy astetta tiukemmalle jo huomenna, kun Kuu tavoittaa Kuun alasolmun kaloissa. Tämä kääntää solmuparin nurinperin, himmailemaan, kyseenalaistamaan, epäröimään suuntaa. Juu, tässä kalojen ja kauriin energiassa epäröinti voi olla kovassa kurssissa. Itseltä perusteita kysyvää aikaa kestää torstain alkuillasta sunnuntaille yöhön, jolloin puolenkuun kohta palauttaa kurin ja järjestyksen. Ei tämä silti anna kosmista lupaa heittäytyä hunningolle loppuviikoksi.

Hullu Kuu on melko lailla sanaton – hiljainen kuten kalojen ja kauriin hengessä kuuluukin olla. Tästä voi tulla mielenkiintoisen hullua.

Prinsessan pallo on hukassa,
hänen kultainen pallonsa
on hukassa,
hän se hukkasi pallonsa.

Pyrstöisen kauriin kuunkierros

Uusi Kuu saa syntynsä kauriissa sunnuntaina aamuyöllä. Sykli on vanha jo syntyessään. Voidaan odottaa viisasta, järkevää, todentuntuista, mutta kauriistakin on moneksi. Kauris on hiljaisia merkkejä, jotka eivät pidä meteliä, eivät ehkä tarkoituksella korjaa vääriä luuloja itsestään. On parempaakin tekemistä, hyödyllisempiä puuhia, tarpeellisia asioita hoidettavana. Kauriin kierroksella voi moni juttu toteutua, vaikka aluksi voi näyttää hitaanlaiselta. Kauriissa harkitaan, edetään vaihe kerrallaan, ei poukkoilla turhia harha-askelia. Aloitetaan sitä mitä pitää, kauriin vahdin Saturnuksen houkuttaessa (lue piiskatessa) parasta esiin.

Olen ollut jo pitkään lumoutunut kauriin merkin kaksittaisuudesta. Kauris ei ole vain jykevä sarvipää, se on samalla myyttinen taruolento, merivuohi. Samalla kun ollaan reaalitasolla lujasti kiinni, ollaan syvemmällä, pehmeästi, intuitiivisesti, viisaasti. Astrologisessa symboliikassa kauris esitellään hävettävän kapeasti ja nurjasti, ilmeisen tyhmästi vaietaan kauriin feminiinisestä puolesta. Kauris on kosketuksissa ikiaikaiseen vanhaan tietoon, siihen varmuuteen mikä itsestä löytyy silloin kun on kosketuksissa luontoon. Vain merkin negaatio kertoo sitovasta rajoittamisesta, epävarmuudesta ja pelosta. Nämä piirteet ovat esillä silloin kun ei osaa eikä taida. Jos kauris onkin todellisuudessa yleisemmin huumorintajuinen, intohimoinen, suojeleva?

Tarkemmin ajateltuna samaa symboliikan kaksittaisuutta löytyy osoittelevasti muistakin johtavista merkeistä. Vaa’assa on kaksi punnusta, yhdellä on paha mitata mitään. Ravussa on molemmat sakset, vaikka kuvana ne ovatkin Hullun Kuun mielestä niin selkeät siittiöt kuin ikinä. Oinasta voisi pitää ainoana yksioikoisena, mutta on silläkin kaksi sarvea, voi puskea ja pökätä vuorotellen. Tälläkin alkavalla Kuun kierroksella on hyvä oppia näkemään laajemmalti, ei fakkiutua tyypittelyihin.

Voisi olettaa, että ei kauriin syklissä tule eteen yllätyksiä. Että olisi samaa junnaamista, pakkopullaa, ankaraa painamista ja tuskanhikeä. Tällaiseksi sen saa omalla asenteellaan. Tulevassa syklissä näyttäisi olevan hämmästyttävän monta herkullisen hullua kohtaa, ja ne kaikki saadaan johdonmukaisesti muuttuvien merkkien välikohdissa; sirpissä, hullussakuussa ja siemenkuussa. Vaihtelu siis virkistää, kun aikaisemmassa syklissä trendi oli rauhoittuminen ja tyyntyminen näissä kohdissa. Tyyli resonoi sopivasti kauriin eleettömyyteen. Kauris ei vie meitä seinähulluun kuuhulluuteen vaan ojentaa ennemmin sisäistä, sielukasta mahdollisuutta päästä osaksi Kuun ajoista.

Minulla on kämmenelläni yhtä monta
maailmankaikkeutta kuin taivaalla on tähtiä
yhtä monta ääretöntä pistettä, kuvaa.

 

Työläitä mustia öitä

Mitenkäs Hullu Kuu päättikään tulkita Mustan Kuun yön, onko edeltävä kokonainen yö vai se pätkä, mikä ajoittuu yöaikaan syntyvää Uutta Kuuta ennen. Saatte valita! Perjantaiyö on se kokonainen, ja lauantainakin vielä ehtii Mustaa Kuuta tunnelmoida ennen kuin Kuu syntyy sunnuntain puolella aamuyöllä. Jousimiehestä alkaneen syklin peijaisia voidaan hyvinkin viettää vähän pidempään. Mustankuun ilonpito voidaan aloittaa perjantaina 15:25 maan pääkaupungin horisontin mukaan, ja yö päättyy lauantaina noin puoli kymmeneltä. Jos mustuuden päättää jättää lauantaille, päivä on ihan kaksi minuuttia pidempi.

Kuun sykli oli nyt hengeltään riehakas, vauhdikas ja iloinen kun jousimiehen alusta se sai sävynsä. Tällainen ajanjakso pitäisi taputella valmiiksi Kuun kulkiessa kauriissa. Voi pojat. Tottakai ensimmäisenä mieleen tulee ankarat syyllisyydentunnot, pahat pelot, tuhkaa, kärsimystä, kipua. Pari vuotta sitten Hullu Kuu meni niinkin pitkälle että ehdotti ruoskimista.

Mustan Kuun yönä tuumataan ja käydään läpi mennyttä. Hei nämä hommat kauris osaa! Tai osaahan se ihan kaiken muunkin, koska on mestarin merkki. Kauriiseen on leimaksi isketty realistisuus. Ainakin nähdään jos jossain meni vikaan, tunnustetaan syyllisyys liiankin hanakasti. Suuren opettajan Saturnuksen alla opitaan, tehdään paremmin tulevassa, luvataan ja vannotaan parannusta. Epäilyksiä saa jonkinverran olla, epävarmuutta pystyvyydestä, riittämättömyyttä. Kun yötä riittää ja riittää, ihan varmasti tulee jossain se raja vastaan, ei perkele sisuunnutaan, kyllä ens kierrolla varmana näytän kaikille.

Kauris on Kuulle työläs merkki. Hätäisesti, ensi alkuun, paljon saattaa mennä pieleen, mutta kypsyessä tässä tiivistyy jotakin upeaa, arvokasta. Kauriin Kuu kertoo kasvukäyrästä. Haluaisin katsoa käyrän suunnan ylöspäin ja positiiviseen (tätä kirjoittaessa Jupiter ON pysähtyneenä!), en nyt hyväksy taantumista vaihtoehdoksi. Tässä on dynamiikkaa, liikkuvuutta, ja aina kun on liikettä, syntyy tulosta. Kierretään sykliä, liike vaatii syntyäkseen työtä. Siitä on kauriin Kuu tehty.

Kauriin sävyjä ovat tummanharmaa ja musta, sopivat hyvin Mustan Kuun aikaan. On inhimillistä pelätä mustaa, koska se näyttää tuntemattomalta, näkymättömältä. Tunnustelemalla, koskettamalla näkee. Mustassa Kuussa valon meille antaa Hekate, vanhan Kuun symbolinen tietäjä ja auttaja, joka ohjaa ja neuvoo valitsemaan oikean tien. Taivaalla Hekate on nyt kalojen merkin alussa, kuin olisi edellämme.

Mustissa Kuissa on konkreettisesti kolme ulottuvuutta. Mennyt, tämä hetki, tuleva. Menneestä tehdään tiliä, mutta se on myös rikkaus, resurssit. Tämä hetki on teon aika, työtä. Tuleva on suunta, jota ei saa unohtaa. Tällä hetkellä ei ole mieltä ilman tulevaa. Tässä meille on työn juhlaa ennen syntyvää Uutta Kuuta.

On ikäänkuin yöt riitelisivät keskenään
siitä kohdasta
missä metsä lainehtii tummemmin.

Päättömänä hevosena

Aivan kauhea otsikointi! Vanhan Kuun aika tavoitetaan jousimiehessä Loppiaispäivänä noin varttia vaille kymmeneltä aamupäivällä. Rundille lähdettiin kiitolaukkaa jousimiehestä, ja niukinnaukin merkin nolla-asteella saadaan tehdä tiliä kierroksen onnistumisesta. Eikös jousimiehessä onnistu aina kaikki, kun on taivaankannen suosiollisimman planeetan oma merkki? Tai jossei, niin ei jäädä rypemään. Opitaan, viisastutaan, ja kokeillaan jotakin toista kikkaa ensi kerralla.

Jousimieheen ei vanhan Kuun tematiikka istu, jos yleistetään. Jousimies ei ole harras hiljentyjä, ei kierrosten alaslaskija. Balsamisen lohtukuun jousimies hirnahtaa hui-hai, se ei retriittiä kaipaa. Jousimiehessä on ihan toisenlaisia etuja kierroksen päätteeksi. Ei masennu takapakeista. Uskaltaa tutkia ja haluaa kyseenalaistaa. Jousimies on totuuden asialla, tätä torvensoittoa on tarjolla itsensä ja toimiensa tarkastelijoille. Jousimies muodostaa laajan kokonaiskuvan, pikkujutut tietysti sivuutetaan, ja näin on mahdollisuus nähdä hyvin missä mennään, mikä oli katsotun ajan saavutus ja saalis. Ja yhtälailla voidaan pöhköillä, vauhkoilla, jopa rillutella Kuun syklin loppu niin ettei mitään jää käteen. Onnenkauppaa.

Vanhankuun ajan alku ei taivaan kokonaiskuvassa vaikuta erityisen helpolta. Kauriissa kulkeva Aurinko on tässä kuunkierron loppuvaiheessa vääntönsä tuoksinassa, edelleen Pluton ylityksessä merkin puolivälissä. Tämä voi antaa loistavat eväät syvällisyyteen, antaa kykyä päättää sykli, auttaa eliminoimaan sen mikä ei toiminut. Tai yleissävy voi heittää syövereihin, pimeäksi, estää näkemästä minkäänlaista valoa missään.

Hullun Kuun korvissa ainakin kuuluu sellainen järjetön kapse, että täällä saatetaan heittäytyä kapinoimaan, summittaisesti vaikka kaikkea vastaan. Energiaa on nyt ihan liikaa. Koetetaan me kaikki kallistaa ajan henki ennemmin jousimiehen myönteiseen kirmaukseen, vaikka sitten menisi jotakin ohi, kuin sinne tuhoavalle puolelle. Selviydytään. Saadaan uusi mahdollisuus.

Myönnyn maailmaan
sellaisena kuin se on –
ja yhtäkkiä
avautuu myös ovi kun
nojaan siihen selkäni.

Puolikkaita päätöksiä

Vuosi vaihtui, mutta siitä ei Kuu ihmeemmin piittaa, jatkaa vaan tyynesti tasapainoista kulkuaan kohti seuraavaa etappia. Vähenevän puolenkuun aika vaa’an merkissä. Tämä on se raja, jossa Kuu muuttuu näkyvästä heijastajasta pimeämmäksi, alitajuisemmaksi ja kenties sisäisemmäksi tekijäksi. Puolikuu on aina kova kulma Auringon ja Kuun välillä, ja sillä tavalla käänteentekevä, että se liikuttaa Kuunsolmun kulkusuuntaa. Kierroksellaan Kuu ylitti neitsyen yläsolmun Uudenvuodenaattona myöhään illalla, ja tämä ylitys käänsi solmut nurinkurisesti etenemään. Nyt saadaan ajallisesti mukavan pian tämä käännöksen kohta uudestaan, eli Kuu tullessaan neliökulmaan Auringolle lauantaina aamulla noin puoli kahdeksalta palauttaa solmuparin kulkusuunnan taas oikeaksi. Uudenvuodenpäivänä muutoinkin moni on varmasti miettinyt tulevaisuutensa suuntaa, joten tämä sopi oikein mainiosti ajan hermoon.

Vaakainen puolenkuun paikka. Vaihe kertoo muutenkin harkinnasta ja päätöksenteon tarpeesta, ja vaa’assa aina pohditaan. Vaihe ja merkki komppaavat vatvomista, mahtaako ratkaisua tulla ollenkaan? Saattaa olla syytä tiedostaa, että aika vaatii nimenomaan päätöksen ja tuloksen, mutta kiellettyä ei ole tuumaustauon ottaminenkaan. Vaaka on hienolla tavalla harkitseva, se pyrkii kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Oikeassa paikassa kompromissi ei ole häviö vaan tehokkain tapa päästä taas eteenpäin. Siinä täytyy olla huolellinen, ettei joku joudu pelkästään myötäämään. Kaikkien pitäisi vähän voittaa.

Vaikka kalenteri merkkaisi meille nyt uuden alkua, Kuun sykleissä ei mistään tällaisesta ole kyse. Vähenevän puolenkuun aika kertoo paljon nähdystä. Ollaan niin pitkällä, että pitäisi pystyä vetämään johtopäätöksiä. Menneeseen emme voi palata, tehtyä ei saa oikaistua, ja nyt on seurausten kantamisen aika. Tämä kuunvaihe on mahdollisesti kaikkein aikuisin, vähenevä puolikuu on vastuullinen. Vaa’an merkissä on selvää, että toiset on otettava huomioon. Olisiko myös sitä, että saa apua ja tukea valintaansa? Ei tarvitse olla yksin vaan taakkaa voidaan jakaa. Ja huomatkaa vastavuoroisesti myös niin, että toisten taakkaa  pitää minunkin helpottaa. Lähtökohdan jouskarimainen idealismi muistuttaa itsestään vielä sen verran, että puolenkuun kynnys tuntuu aika hienolta, siltä että tästä tulee vielä hyvä.

Tietynlaista cooliutta, järkiperäisyyttä puoltaa seikka, että Kuu on kauimmaisessa kohdassaan kiertoansa, jolloin sen vetovoimaa ei ainakaan voi syyttää mistään. Tunnemyrskyt silotellaan nätiksi huomaavaisuudeksi. Käyttäydytään nyt sitten aikuisesti, ei kuuhulluilla yhtään. Koetetaan edes feikata kunnes päästään taas kirmaamaan vanhan kuun ajassa tulisemmissa tunnelmissa.

Kaikki talot harmaasilmäiset
Kuun puolikas ja minä
Eikä kukaan hymyillyt niin kuin taivaan kulmat,
tai nähnyt silmäpariani.
– Että
rauha kuuluu yöhön