Liukuu, huojuu, huippaa

Laskukuun puolella olemme puolenkuun mittauspaalulla, tästä alkoi pienentyminen kohti uutta sykliä. Vähenevän puolenkuun vaihe alkoi sunnuntaina iltapäivällä, liukuen kaloissa ja Kuun yhtymässä Neptunukseen, niin että huomasikohan kukaan edes mitä tapahtui ja mihin ajauduttiin. Hullukuu ei suinkaan ollut toisaikaisuuteen ajautunut eikä muutoinkaan sivuluisussa, vaikka raportointi vaiheen vaihtumisesta tulee vähän jälkikäteen; samana päivänä sentään. Kasvimaa oli nyt eettisempi valinta.

Kaloissa kulkeva Kuu korostaa Kuun alitajuista ja intuitiivista puolta, mutta vähenevä puolikuu on sitä vastoin teemaltaan jämäkästi faktoihin tukeutuva. Nyt tulee hyvin herkästi valittua vaistonvaraisesti, vaikka tämä tyyli ei välttämättä ole toimivin mahdollisin keino tässä kuunvaiheessa. Se hyvä puoli kaloissa on, että vaistot eivät ole kenties lainkaan omakohtaisesti sidottuja, ja mielelläni uskoisin (sic!) että merkki puoltaa yleisesti tässä ajassa olevien seikkojen näkemistä. On aikansa jolloin intuitiota pitäisi noudattaa, ja tämä kuunvaihe tuntuu sellaiselta.

Neptunus on vaiheen vaihtuessa niin Kuun kyljessä jo kiinni, että kyllä se maustaa puolenkuun valinnat omanlaisikseen. Neptunus maistuu fantastiselta eli epätodelliselta, ennemmin juhlavalta kuin arkiselta, hyvyydeltä ja sielukkuudelta, mutta myös tavoittamattomiin liukumiselta, pettymykseltä, uhraukselta ja hämmennykseltä. Tämä korkeampia yhteyksiä symboloiva planeetta on ilmentymissään hyvin toisenlainen verrattuna kyseisen kuunvaiheen todentuntuiseen tekemiseen. Puolikuu on filosofinenkin, ja tämä puoli varmasti vastaa helpommin Neptunuksen ja kalojen visiointia. Kuunkierron tässä vaiheessa kysytään silti ratkaisua, tämä on kuin se viimeinen mahdollisuus määritellä linja ja tulokset. Jos nyt kaiken annetaan vaan liukua pois tai ollaan lapsellisen hämmentyneitä siitä, ettei tämä ollutkaan sitä mitä oli tarkoitus tehdä, silloin ei vastata riittävän rehellisesti härän aloituksen konkreettisuuteen. – – Hullukuu harkitsee. Neptunus voi houkutella uskomaan sellaista, mikä ei ole ihan todellista tai totta. Joko ”oikea” tunnistetaan intuitiolla tai sitten tehdään työ tosiasioiden ruotimiseksi, mutta kannanottoa, linjanvalintaa, päätöstä tai ratkaisua ollaan nyt vailla. Ei upoteta tätä nyt.

Puolikuu aktiivisuudessaan muuttaa aina Kuunsolmuparin kulkua; nyt huojahdetaan. Kuun kulma Auringolle käänsi solmuparin pois johdonmukaiselta kurssiltaan, ja tämä on puolenkuun kohdalla normi; aina käännytään joko tuumaamaan ja kyseenalaistamaan tai sitten korjataan suunta oikeaksi. Kun vaiheen vaihdos saadaan näin hermostusta ja kyseenalaistusta herättävässä kohdassa, kaloissa Neptunuksen vaikutuksen alla, on ihan oikein hiljentää tahtia, varata aikaa tarkistukselle ja kysymyksille. Tuumauksen aika on kuitenkin nopeasti ohi, eli toisaikaisuuteen ei pitäisi tuudittautua yhtään pidemmälle kuin huomiseen maanantain aamuun. Nukutaan yön yli, sitten sielu on kertonut meille mikä on suunta?

Kuuhulluuden kaikki palikat on upeasti koossa aina kun Kuu kierrossaan on tekemisissä Neptunuksen kanssa. Päättömyyteen voi liukua ja heilahtaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kalojen hulluus on laadultaan passiivista, katatonista, että vain sisäinen maailma reuhaa ja ulkoiset ärsykkeet on suljettu pois. Se voi olla antoisa matka, mutta yleensä kuitenkin ennemmin vaarallinen ja epäsuotava tila. Aika vaatii tässäkin ratkaisua, annatko hulluuden viedä vai pidätkö jalkasi maassa. Jos on jo valmiiksi pyrstö, aallon mukaanhan sellainen lähtee.

tulkitsin heijastukset väsyneiden arvojen kautta
valonlähde kaivautui hiekkaan ja kallioon
kimalsi kaiken läpi kuin himmeä kuu
meidän ja tulevaisuuden välillä kuin
kymmenen tähtiporttia salaisin salvoin
avasin yhden ja näin katseen yli kattojen

Tosiasioiden jakoa

Kuunvaihe muuttuessaan pakottaa Kuun ilmentymisen aina uudenlaiseksi, mutta silti vaiheet seuraavat toisiaan jatkumona, edellisestä kasvaen. Kuun sykleissä on oma logiikkansa jokaisessa kierrossa, vaikka näitä saattaa olla toisinaan hieman vaikeata tunnistaa ajassa ja itsessään. Jousimiehen dynaamisesta ja innokkaasta täydenkuunajasta siirrytään kauriin leimaamaan siemenkuunvaiheeseen myöhään illalla, Helsingissä noin puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen. Ja sehän tulee myöhään näin valoisina öinä.

Jos jouskarissa sorruimme yltiöpäisyyteen ja ylenpalttisuuteen, kauriin Kuu on meille korjausliikkeen mahdollisuus. Siemenkuun aika kauriissa on vakavoittava, järkevä ja vastuullinen. Enää ei hulluilla vaan tehdään se mitä täytyy. Jousimiehen täydessäkuussa näkökulma saattoi olla jo kaukana itsestä ja henkilökohtaisesta, ja siemenkuun jakamisen ja antamisen vaiheessa kauriissa ajatellaan vielä tiukemmin yhteisen hyvän puolesta.

Siemenkuu kauriissa näkee paljon vaivaa sen eteen, että levittämisen työ tulee tehtyä. Voihan tämä olla ajassa oleva ilmiö siten, että asiat eivät ota sujuakseen aivan helposti ja vasemmalla kädellä, vaan kaiken tekemiseen tarvitaan todella ponnistusta. Tällainen tulkinta siksi, että Kuu on kauriissa jokseenkin haastavassa ilmapiirissä. Mutta sitten toisaalta, kauriissa on samaa huolehtimista asioiden tilasta kuin Kuulle ominaisessa ravun merkissä, ettei tämä tavallaan ole lainkaan vierasta. Huolehtiminen on tosin työlästä, eikä se aina tunnu niin kivalta, ja voi pelottaakin kun iso vastuu seuraa asioihin tarttuessa. Saadaan myös tunnustella, miten Kuun läheisyys Pluton kanssa ilmenee antamisen ja jakamisen ajassa. Parhaimmillaan tämä luo kaivattua kiihkeyttä, jota siemenkuussa pitäisi kategorisesti ollakin. Pluton tummat teemat ovat hallitsemattomina vaikeita, onneksi kauriin Kuu ei vähästä hätkähdä. Ulkoplaneetta voisi viitata isojen asioiden nivoutumista näihin päiviin; juuri tätä kirjoittaessa saimme uutisia Talvivaaran kaivoksen alasajosta. Muuttuuko maailma sittenkin?

Kauriin siemenkuu pyrkii tekemään jo nyt niin valmista, että sunnuntaihin asti osanamme on iso urakka. Että voimme vaan toivoa, ettei mitään järkyttävän älytöntä tullut tehtyä jousimiehen täydessäkuussa, että kaikki on vielä korjattavissa, ja saatu taakka on edes jotenkin hallittavissa. Jos isous ja vauhti kaatuu nyt päälle, voi kuuhulluus iskeä siemenkuussakin ja kauriissa, vaikkei se todennäköisintä olekaan. Ja jos hulluutta ilmenee, kyllähän me siitä jouskarin täyttäkuuta syytämme. Ei se kauriin vika ole, sehän vain tekee parhaansa saadakseen asiat rullaamaan. Korjatakseen ja paikatakseen sen mitä pitää.

Kauriin siemenkuussa jakaminen on yksinäistä puuhaa. Sekin voi riepoa hulluuteen asti.

Alan ymmärtää ettei minua ole tarkoitettu
pensaita korkeammalle.
Ei puuksi asti.
Liian vahvaa tekoa olen puuksi,
käyttäytymään puuna, latvana,
runkonakaan -.
Minulle sopii olla pensas,
tai marjapehko.
Marjoja ei tarvitse kurkotella.
Niitä löytää, jos kyykistyy.

Silmäänpistävä

Jousimiehen täysikuu on kuin uusi alku. Kuuna täyttyminen ei ole voimakas, Kuu on kaukana, eikä siksi näyttäydy painostavan vaativana, taivaan täyttävänä. Symbolinen painoarvo kuutamolla on sitäkin vahvempi, sillä täydenkuunaika osuu samaan ajankohtaan kuin Marsin kiertoradan lähin kohta meihin Maassa. Siis mitä. Mars on nyt kaikkein lähimpänä ja tällainen asetelma tulee silloin kun se on astrologisesti eläinradalle laskettuna vastakkaisuuteen Auringon kanssa. Ja täydenkuun kohta on ihan samalla lailla vastakkaisuus Auringolle. Ne ovat molemmat siellä.

Jousimiehen täydenkuun yleisiä määreitä ovat näkyvyys, innokkuus ja tarve olla kanssakäymisessä toisten kanssa, seurallisesti tai sitten toisille jotakin agendaa julistaen. Alitajuntaan ja sisäisyyteen yhdistetyn Kuun ollessa isoimmillaan, täydessäkuussa, voidaan kait olettaa Kuun painiskelevan piiloutumisen ja näkymisen dilemmojen kanssa. Jousimiehessä näkyvyys on isompaa, päällimmäistä, olisiko ihan julkeata. Ja Kuu, parca, on ison haasteen edessä tullakseen huomatuksi, reilusti esille, rohkeasti keskelle. Eli astrologis-teemallisesti tämä ei ole Kuun mukavuusaluetta, mutta nämäkin kohdat toki aina käydään läpi, eihän näitä väistää voi. Voidaan vain tiedostaa, että näkyä pitäisi.

Ja tässä täydessäkuussa, tarkimmillaan sunnuntaina heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen, dynamiikka ja voima iskevät Marsin takia vahvemmin, powerilla. Mars tuo ajan henkeen mukaan rohkeutta, halua mennä eteenpäin, aloittaa alusta. Tämä kiertohan Kuulla alkoi härästä, mikä ei tyypiteltynä ole vikkelin mahdollinen aloituksen paikka. Jos haluaa revanssin, sellainen on tarjolla.

Vaikeimmillaan Marsin sotaisuus ja aggressiivisuus iskevät täydenkuun toisen kohtaamisen liiallisuuksiin. Jousimiehessä sama ongelma on aina olemassa. Tunnelmassa on riskialtista hyökkäävyyttä. Mutta loppujen lopuksi tämä kaikki on tunnelmaa tai yleisteemaa tai energiaa, miten ilmiötä haluaakin kutsua. Marsin prinsiippi on aloittaa, vallata, toimia. Miten nämä voisivat olla huonoja tai ikäviä asioita? Räiskyvyys ei kaikkia miellytä, mutta varmalla näkyvyydellä saadaan paljon aikaan. Siksi kannattaa asennoitua niin, että piiloon ei voi jäädä, ei ole tarkoitus kätkeä, vaan nyt pitää näkyä, näyttää, esitellä, esittää ja tärkeimpänä kaikista, kohdata toinen avoimesti ja rohkeasti. Tällä ei ole mitään rajoja – ja se on aika vaarallista. Mutta toimivaa.

Pienen kylän meren ranta nuotiolla
kyykkysillään suut putelilla makkara noessa
(hevoset tapettu vastamäkeen)
muutamasta märästä puusta koostui oppositio
joka sihisten tunki tummaa savua
ajatukset hameen varjossa pitämässä seuraa
kenelle
siitä en saanut otetta.
Hivenen löysäilin suoraa linjakkuuttani
parilla vinetillä ja olin silmäänpistävä.

Hukassa hullunkuunaikaan

Oi ihana hullunkuunaika, blogin lempparikausi! Aika jolloin halutaan olla iso, mutta ei vielä olla. Milloin pyritään täyttä kohti, kasvussa kohisten, tavoitteellisesti, intoa piukassa. Tämä tuntuu minulta, energiseltä, yritteliäältä, lannistumattomalta. Ja jotenkin niin inhimillisen keskeneräiseltä, liikuttavan vaillinaiselta, hellyttävän vajaalta, sellaiselta mille tekisi mieli antaa kannustuspalkinto ihan siitä pingottamisesta. Hullunkuunajan teema on keskeneräisyys, ja vaikka se voi ärsyttää, tämä on mahdollisuuksista paras. Kasvulle on tilaa.

Hullunkuunaika vaihtuu noin puolta tuntia ennen kuin Aurinko laskee yöksi (Hesan lakeuksilla) vaa’an merkin puolenvälin hujakoilla. Kuun kulkua tarkastellessa tuo kiertolaisemme on miltei kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan (ja kallistuksissaan niin matalalla että tuskin taivaalta löytyy!), joten näyttää siltä että niin merkin kuin kulun suhteen Kuu ei olisi nyt ollenkaan tyypillisen hullunkuunajan hullun kaltainen.

Kysytääs miten se vaaka merkkinä toimii? Hienovaraisesti, strategisen suunnitelmallisesti, silkinpehmeästi suostutellen niin että kaikki voittavat. Bloginpitäjä täällä on hyvin kyllästynyt määräilemään milloin Kuu on kuuhullu ja milloin ei, mistä minä sen oikeasti tiedän, kunhan pohdin. Vaaka merkkinä antaa viitteitä järkevyydestä (Saturnuksen ylennysmerkki), mutta sen symboliikassa on oma heiluntansa, ylös alas, ihan kuten Kuullakin. Aaltoliike voi aina heijata hulluuden esiin, ja vaa’assa se tulee niin suloisen ihanasti että houkutusta on mahdotonta vastustaa. Olo on jo valmiiksi kaksisuuntaisen savolaiskorkkiruuvimainen kun käännän ja väännän vaakakuuta –

Vaakakuu peilaa toisten kautta, verrattuna, enemmän kuin Kuu joissakin toisissa merkeissä. Vaa’an vastavuoroinen toisten huomioonottaminen yleensä tulkitaan vahvuudeksi ja eduksi, ja kyllähän sillä tyylillä pärjää. Mutta aina on puoliskonsa kääntöpuolella, hyviltä ja upeilta tuntuvissakin asioissa. Kärjistyessään, kuten näin hullunkuun aikaan voi monesti käydä, vaa’an Kuulla on vaara taipua liiaksi toisten suuntaan, itsensä hukaten. Tässä voi olla hullunkuunajan hulluus ja tehtävä, pingotuksen suunta, keskittyä omiin pyrkimyksiinsä, tietää mitä itse tekee.

Kesä,
kuin odottaisi jotakin,
mutta muukalaisen nähdessään
sydän hätkähtää.

Kutsu minua

Näkyvämmälle puoliskolle kiertoaan tuleva Kuu välähtää varsin loistavasti puolenkuun vaiheeseen perjantaina illalla. Leijonan merkissä Kuu heijastaa Auringon valoa kirkkaasti, sokaisevasti, jopa räikeästi. Toivottavasti Kuu pärjää tässä valon hengessä, ja toivottavasti me kaikki pärjäämme siinä, että vielä melko lapsenkengissään olevista seikoista tehdään linjanvetoja.

Leijonan Kuun aika kertoo luomisvoimasta ja minuuden ytimen kirkastumisesta. Puolenkuun kohdan kynnyksen ylitys on minän määrittelyä, mikä on yksinäinen tehtävä. Toinen ei voi sanella ja vastuu ratkaisun suunnasta on itsellä. On inhimillistä pyrkiä peilaamaan toisista, mutta kierron tässä vaiheessa mennään asioiden edelle, jos suosio asettaa paikan.

Leijonan hengessä kuunnellaan sydämen ääntä ja seurataan omaa kutsumusta. Tällä kierroksella leijonasta Kuu jättää vakaat ja pysyvät asemansa antautuen jatkossa kohtaamaan aikaansaamisen vaateita ja muutoskyvyn joustohaasteita. Elämä antaa aina vastaamme jotakin, mihin ei ole osannut varautua. Eteen tulevat tilanteet voivat olla hienoja mahdollisuuksia, jos huomaamme suhtautua niihin aurinkoisesti. Rakastavasti?

Kun katselee kaikkea
luulee näkevänsä,
vaikka silmien edessä ovat vain maisemien julkisivut,
miettiessään
mitä mieltä ajatuksesta olisi.
On niin kuin jotakin repeäisi.

Ihan ite

Aamuyöllä Kuun kulkiessa oman ravun merkkinsä alkua Auringon ja Kuun välinen etäisyys toisistaan mitattiin sirppikuunvaiheeksi. Tämä on tyypillinen asetelma tähän aikaan vuodesta kun uusikuu on syntynyt härässä, seuraava vaihe alkaa sitten ravusta. Omakohtaisesta, Kuun heijaavaa aaltoliikettä ja sisäisiä tunnetiloja korostavasta vesimerkistä.

Tässä ravun sirpissä Kuu on omassa maailmassaan taivaalla, poikkeuksellisesti siten että se ei oikeastaan tavoita kulmaa millekään toiselle taivaantekijälle. Ilmiselvästi tässä painottuu omakohtaisuus, mitä ravun merkissä muutoinkin aina on. Se mitä on, tunnustellaan ja havaitaan omista lähtökohdista, oman kokemuksen kautta, omien tunteiden sävyttämänä.

Parasta ravun merkissä on koskettavuus, välittäminen ja ilo. Sirpin eteenpäin pyrkivässä asenteessa voidaan äkkiä saada paljon aikaan, jos tehdään mielellään. Mutta me tunnemme kaikki rapumaisen fiilistelyn, jos ollaan noustu väärällä jalalla ja tuiskahdellaan, mikään järkipuhe ei auta. Ja se huolehtiminen, käsien vääntely, vatvominen, eriskummallinen pessimismi missä kaiken oletetaan olevan huonoimmalla mahdollisella tavalla. Sitten voi tuntua sanoinkuvaamattoman kurjalta, ja nimenomaan vain tuntua eikä olla todellisuudessa yhtään pielessä.

Sirppikuunaika kuvastaa vakautta ja ahkeraa ponnistelua, tämä ei ole taivaisiin kurkottavaa ideointia enää vaan melkein mekaanista toimintaa. Mielestäni ei ihan parasta ravun merkin aaltoliikkeessä toteutettuna, mutta jos tämän saa rytmikkääksi, omallakin tavalla voi aina tehdä, toteuttaa ja ilmentää. Entiset, historialliset, klassiset ja perinteiset mallit ovat luontevin valinta, kun jo härän aloituksessa on vanhoillista makua. Jos se toimiikin nyt, ollaan avoimin mielin. Tuttuihin malleihin tukeutuminen ei aina ole jymähtämistä, joissakin asioissa jo hankitun tiedon käyttäminen on sangen terveellistä, järkevää ja säästeliästä.

Jos vakaata työn rytmiä pitäisi nyt toteuttaa ylös-alas rapumaisessa tunnelmissa, niin tämä voi ihan vaan pikkuisen nostaa hulluuskäyrää, mutta hulluus-asiantuntija täällä arvelee, ettei ajan hulluuskerroin ole sietämätön. Moni toki osaa hulluilla ihan itsekseen, eiks totta?

Ja yhä mullat vaihtamatta kukkaruukuista.
Yöllä sinä joka aistit kaiken murheellisen
heräsit ja aloit valittaa
”vaihtamattoman mullan hajua”
Ihmeellistä
on kulkea kanssasi kuilun pohjaa
ja pidättäytyä sanomasta:
– Tästä on syntyvä toivo.

Hiljaa ja hyvää

Kuu syntyy uudeksi härän merkin puolenvälin tienoilla perjantaina illalla puoli yhdentoista aikoihin. Syntyvän uuden alun henki on härässä verkkainen, hyvältä tuntuva ja itsekseen tekevä. Härkä on tekijämerkkejä ja kun alkuun päästään, tahti on vakaa ja päämäärätietoinen. Jos verrataan edellisen kuunsyklin oinaan räjähtävän nopeaan aloitukseen, nyt ollaan toisenlaisessa maailmassa; rauhallisuus ja tempoilemattomuus aloituksessa antavat pohditun ja harkitun lähtökohdan, jota jatketaan tasaiseen tahtiin. Härässä ei hetkahdeta vähästä. Verkkaisuutta korostaa sekin, että vielä uudenkuun syntymän hetkellä taivaan planeetoista viisi edelleen on perääntymisjaksossaan. Tämä maalaa aikaa toiminnallisesti staattiseksi.

Toivottavaa on, että tuleva suunta aloituksen taustalla on perusteltu ja pohdittu. Sitten ei ole niin väliä, vaikka itse työ tapahtuisikin vähän kuin laput silmillä, vain tiettyyn suuntaan. Haahuilulle ei ole sijaa, härän sykli edellyttää tietynlaista järkähtämättömyyttä.

Kuunsykli härässä ilmentää tasaisen kasvun aikaa. Perusta on rikas ja runsas, maaperä muheva ja kasvulle on hyvät edellytykset. Härässä eteenpäinmeno on kuitenkin hallittua ja kontrolloituakin, ei rönsyillä holtittomasti sinne ja tänne. Vaikeuksissa taidetaan olla vain silloin jos perustassa on jotakin pielessä, jos jo alkusuunta on kyseenalainen, eikä olla kyvykkäitä huomioimaan myöhemmin ilmeneviä lisävaatimuksia suunnan tarkistuksista. Härän yksiviivaisuus on sekä vahvuus että riski.

Tämä uusikuu on siinä mielessä erittäin vahva Kuun kannalta, että nyt Kuu on lähellä Maata ja sen vetovoima on voimakasta. Kasvun kiihkeydelle on juuri nyt olemassa loistavat edellytykset. Kuulle härän merkki on yksi parhaita, ja tämä uusikuu on tästäkin syystä Kuun kannalta erityisasemassa; nimenomaan Kuu saa hyvät edellytykset loistaa tällä kierroksella.

Tulevassa syklissä alun tiukan kiinteä, lukkoonlyöty sävy muuntuu muutosta hakevaksi ja uutta suuntaa toiminnallisesti tukevaksi. Tämä ei ehkä ollut härkäkuun alkuperäinen tarkoitus, mutta aika tulee antamaan haasteensa sopeutua ja innovoida lisää. Tällä kierroksella loppua kohti tultaessa Kuu nappaa vaiheissaan hyvin osoittelevasti ulkoplaneettojen energiat mukaansa. Ollaanko tällä kierroksella hyvin isojen, kollektiivisten asioiden kanssa tekemisissä, jää meille tehtäväksi tunnustella aikanaan.

Eihän me viitsitä tällaisessa Kuun aloituksessa edes ottaa esille kuuhulluutta? Nyt ollaan järkevästi kiinni käytännössä eikä hulluilla outojen vibojen kanssa. Paitsi saattaa se Kuun vetovoima heilauttaa koko ruumista siihen malliin, että ihmistä kiskoo ja vetää, kiertää ja ravistaa.

tilanteeni laajenee hetkessä avaruuteen
mielihyvän pehmeät aallot
käyvät ylitseni
olematon kasvi
kasvaa ajan reunaan
kaukaiseen rantaan
surulliset mielikuvani lähetän
toivoen että
joku vastaanottaisi salaisen viestini
ymmärtäen sen

Paremman yön puolella

Kun ilta saapuu siinä puoli kymmenen aikoihin, saadaan viettää Mustan Kuun yötä, pimeintä ja vähäisintä kuunvalon aikaa ennen uudenkuun syntyä. Tästä Mustan Kuun ajasta olen muualla nähnyt kirjoituksia oinaan Kuusta, mutta vaikka kuinka kokeilen eripuolilta Eurooppaa, täällä puolella palloamme tuleva yö on härän Kuu. Mustan Kuun aika kestää aamunsarastukseen, täällä Aurinko nousee noin aamuviideltä, ja sitten illalla saadaan se uusi sykli alkuunsa.

Härän tunnelma on Kuulle erityisesti mieleen, tämä merkki tyynnyttää Kuun aaltoliikkeen rauhaisaan keinuntaan ja antaa turvaa. Mieli tekisi tulkita Kuuta siten, että Kuu viihtyy myös erityisesti tällä piilopuolellaan sykliä, vanhan ja aivan uudenkuun kohdissa, missä se saa olla oma sisäinen, subjektiivinen mutu-tekijänsä. Perusteluja ei vaadita, vain tunne. Intuitio ja vaisto viitoittavat omaa matkaa sisimpään, tämä prosessi itsen sisälle käydään yksin. Oikeastaan Kuun kanssa ei tarvitse edes matkata mihinkään, se on siellä sisimmässä jo olemassa ja valmiiksi.

Härän sävyinen Mustan Kuun yö ei ole ollenkaan raivokasta myrskyä ja tuskaisaa tuhkan ripottelua, ei hulluutta mitä on totuttu Mustaan Kuuhun yhdistämään. Tämä on rauhallista ja turvallista suuntaamista oman minuuden keskiöön. Sisäisen tyyneyden löytämistä, harmoniaa sisimmän kanssa, seesteisyyttä. Prosessin pitäisi tarjota ennemmin mielihyvää kuin ikävää, mutta ei tämä kai sitäkään tarkoita, että huolta ja murhetta nostavat asiat vain sivuutetaan. Varjoisien asioiden kanssa on mahdollista päästä sinuiksi rauhallisesti ja sitkeästi käsittelemällä, päättämällä konkreettisista toimista jotka tekee todeksi myöhemmin, ei nyt vielä, koska Mustan Kuun henki on pääasiassa hiljentymistä.

Mustan Kuun yö on spesiaalikohta Kuun matkassa, ja erityisyys voisi kasvattaa kuuhulluuden esiintymistä. Sitä voi kasvattaa myös konkreettinen vetovoima, Kuu on pian tulossa lähimmäksi Maata radallaan. Silti hulluus ei tunnu härän Kuussa todennäköiseltä. Tuntuu vain hyvältä yöltä.

Näissä asioissa on aina mukana syksy
eikä turhaan;
lehtien varistessa paljastuu luonto
niin kuin ihminen katsoessaan vanhaa kuvaansa,
muistaessaan elämänsä.

Finaalissa

Joskus kuunvaiheen ja Kuun kulkeman merkin natsaaminen tuntuu sujuvalta ja yhteensopivalta, ettei voida mennä kuin yhteen suuntaan tällä yhdistelmällä. Toisinaan sitten, että vaihe ja merkki ruokkivat toisiaan liiaksi, ettei tätä tarvittaisi ihan näin paljoa. Koska näitä ajanlaatuja sihdataan aina suodattimen läpi, nyt henkilökohtaisuus miltei ylitti sietokyvyn.

Kuu alkaa olla ihan finaalissa. Vanhankuun vaiheeseen pulahdettiin kalojen merkin aivan lopussa. Balsaminen kuunvaihe ja eläinradan viimeinen merkki lopuillaan. Lopettamisen, luovuttamisen, periksiantamisen tuntu on sakea. Loppuunsaattamisen kohta on liiankin osoitteleva. Väsynyt fiilis houkuttaa ajelehtimaan unohdukseen, eikä valmistelemaan seuraavaksi alkavaa härän kiertoa.

Kalojen intuitiolla tutkitaan kuljettua, ja pimeän Kuun aikaan tämä tuntuu sielujen syvyyksiltä, alitajunnan syövereiltä, aivan kuin skorpionimaiselta, mutta ei yhtä tarkkanäköiseltä eikä vahvalta. Kaloissa irtipäästön tuntu on haikeana läsnä, liuottava heikkous olemassa, muualle ajautuminen, väistämätön luopuminen ja hiipuminen. Oinaan räväkkä alku vaimenee.

Liikkumaton mieli, kynä, kieli
Uskomaton hiljaisuus
Eivät sitä muut
käsitä
Uskolla vain
Uskolla vain