Innokkaan uskon kierros

Skorpionin kuunkierrossa puhdistauduttiin ja eheydyttiin sisäisesti, ja nyt alkavassa jousimiehen kierrossa on taas tilaa uudelle. Kuu kohtaa Auringon jousimiehen merkin alkupuolella iltapäivällä, ja mielen pitäisi olla avoin, virkeä ja innostunut ottamaan paljon harkinnan alle. Jousimiehen ajan sävy on muuttuvainen, ei sinänsä vain uudenlaista etsivä vaan alleviivaavasti etsivä. Ollaan näkemysten perässä, aatetta viilaamassa, lopullista totuutta hahmottelemassa. Ilmastollisesti jousimiehen aika vie meidät syksystä enemmän talvea kohti, ja sen kyllä tänäkin aamuna hytisten huomasi.

Jousimiehen uusi Kuu tuppaa olla kauas tähyävä, visionäärinen, myönteinen ja innokas. Voi tuntua siltä että ymmärretään kaikki maailman vastaukset, tiedetään mikä on parasta ja oikein. Innostuksissa liputetaan kovin herkästi aatteen ja asian puolesta, eikä faktojen ja yksityiskohtien tarkistaminen ole tämän ajan juttu. Yleinen suunta, se viiva, on tärkeämpi. Viivan alle jäämisistä viis. Se mikä jousimiehen Kuussa usein ärsyttää, on totuuksien julistaminen vaikka ei itse niitä noudata.

Jousimiehen myönteisyys on mukaansatempaavaa, ja sosiaalisuus onkin yksi merkin voimista. Populaa pitää olla ja paljon, eikä kaikkien tarvitse olla samanmielisiä (vrt. vesimies joka etsii vertaisjoukkoa) sillä kun on tarpeeksi joukkoa, siitä löytyy aina kannattajia ja peesaajia. Optimismi voi olla joukkoharhaakin, voittajan puolella on mukava hengailla. Kun kaikki näyttävät uskovan että juttu on hyvä, massan paine vie mukaan. Kyllä luja usko voi tuoda voiton, sillä onhan se kaiken perusta että uskoo asiaansa. Uskonasioissa riittää mielipiteen muodostamista, uskotko joulupukkiin vai jeesukseen.

Paljous ja isous ovat kierroksen mahdollisuudet ja uhat. Ajattelun kannalta, viisauden saralla, tässä ajassa on mahdollisuuksia (mennä korkealta ja kovaa, mutta saavuttaa jotakin ennenkuulumatonta). Jousimiehen ajan joulupukki Jupiter on lähestymässä vastakkaisuutta Uranukselle ja tarkka kohta saavutetaan juuri tämän kierron puitteissa, ihan lopussa. Mietteiden kuljettaja ja ilmaisija Merkurius on vielä erityisen potentiaalissa tilassa korkeassa kulussaan Plutoa lähestyessään, ja saamme myös Merkuriuksen pysähdyksen ajan kun se ennen Joulua kääntyy perääntymään. Uskallustahan meillä on jousimiehen kierrossa, ja tulee olemaan varsin mielenkiintoista nähdä mihin tämä johtaa.

Tulevassa kuunkierrossa on hauskan oireellista, että eteenpäin paahdetaan eikä kyseenalaistamiselle anneta yhtä paljon sijaa kuin aikaisemmin. Puolenkuun ajat niin kasvavalla kuin laskevallakin Kuun puolella ovat ne haastavimmat kohdat tässäkin kierroksessa. Vähän kurkitaan karmallisiakin seikkoja. Erityisesti kuuhullulta tämä kierros ei vaikuta, mutta ei nyt luoteta tähän Hullun Kuun ensisilmäykseen pyhänä julistuksena vaan etsitään hulluja kohtia jatkossakin. Kierto sitten päättyy vielä tämän vuoden puolella, kauriissa kimpassa perääntyvän Merkuriuksen kanssa, kun seuraava kierros alkaa. Mahdetaanko saada oikein kaaos aikaan (ei kauriin vaan sen retroilun vuoksi) – täällä arvottiin jo etukäteen milloin lopunhenki Mustan Kuun yö edes on..

Yes we can fiiliksellä mennään.

Taivaalle kihoavan uudenkuun
välähtävä kiila,
vastapäivään
kärjet kiitäviä pilviä puhkoen –
niin olet läsnä äkkiä
maisemassani, selkäni takana
satakieli

Öiden Musta timantti

Marraskuun Mustan Kuun yö on symbolisesti se kaikkein mustin yö vuodesta, sillä tämän viimeisen yön alkaessa Kuu on skorpionin merkin lopussa. Skorpionin dramatiikka ja kiihkeys ovat niin Mustaa Kuuta, tässä on se Kuun syvin kohta, kaikkein näkymättömin, sisäisin. Tuleva yö ei kuitenkaan ole ajallisesti vuoden mittaan pisin Mustan Kuun yö, mutta tunti tai pari ei kai ole ratkaisevaa. Yön henki on se mikä antaa ja ottaa, riepoo ja raastaa, ja henki saadaan skorpionilta.

Mustan Kuun yö on riitti sielun syvyyksiin. Kääntyminen sisäänpäin on totaalista ja täydellistä sukellusta, antautumista intuitiolle, alkemistista palon puhdistusta. Skorpionin yö ei ole heikoille, mutta kaikkien se on silti käytävä. Mustan Kuun yö on kuin nollausta ennen uutta alkua. On vaivuttava, mutta en minäkään tiedä minne, mitä se musta on. Jos sielu on tänä yönä musta, se ei ole paha asia. Kiihkeässä voimassaan skorpionin Kuu imee kaiken, se sisältää kaiken, ja siksi kyse on tässä kierrossa, skorpionin yössä, kaikkein eniten psyyken eheytymisestä.

Yön mitta on Auringon laskusta sen nousuun, ja näin lähellä Talvipäivänseisausta yötä riittää. Vähän kolmen jälkeen aletaan viritellä minää, sisintä, hiljentymään, ja aamusta yhdeksän jälkeen aika päättyy, ja aletaan valmistautua uuteen Kuun syntymään. Yön aikana, iltapuolella vähää ennen yhtätoista, Kuu siirtyy jousimiehen merkkiin. Tämä on todennäköisesti helpottavaa ja rentouttavaa, ja ennen kaikkea ymmärrystä ja viisautta antavaa.

Kuun kanssa kulkijoita on monenlaisia. Jotkut syttyvät uusista aluista, toisille täysikuu on Kuun aikaa, ja jotkut kokevat Mustan Kuun ajan kaikkein voimakkaimmin. Ehkä selitys itselle ominaisimmasta Kuun ajasta löytyy siitä Kuusta, mitä kannamme mukanamme, oman minuuden rakennusaineena, syntymäkartalta. Tai se voi olla yhtä hyvin konkreettinen fysiologinen Kuu, mikä kierrossaan lähimpänä ja kauimpana Maata aina viskoo meitä harjalle tai vaatimattomammin tyveneen. Tällainen Kuu on vaikein seurattavin, koska Kuu vaihtuu muodoiltaan – mutta ehkä kaikkein eniten Kuun itsensä kaltainen aaltoliikkeessään. Skorpionin yö on niin vahva, että on kumma jos sitä ei olossaan tunnistaisi, jos Kuu tuntuu ollenkaan itselle tärkeältä. Tosin tämänkertainen skorpionin yö ja Kuu ovat sieltä tyynimmästä päästä, vetovoimaltaan, Kuun ollessa vielä kaukana Maasta. Kuuhulluus ei siten olisi nyt vetovoimaista otetta vaan symbolista, mielen ja psyyken sisällä olevaa, lujasti puristavaa. Puristetaan niin kovaa että syntyy timantti.

Öistä petomaisin
raatelee aamupäivään saakka.

Vähän hassu juttu tämä balsamico

Kierroksen viimeinen vaihe alkaa, perjantaina aamupäivällä vaa’an merkkisen Kuun alla. Skorpionin rahat-tai-henki kierroksella olisi saattanut kaivata jotakin stydimpää kuin vaakaa, mutta näin se Kuun kierroksilla yleensä tasapainottuu; aikaisempaa vaa’an kierrosta analysoitiin suurennuslasin kanssa neitsyen vanhassakuussa, ja neitsyen kierrosta hehkutettiin komeasti päätökseen leijonassa. Vaa’an Kuu tyynnyttää skorpionin intensiiviajan kierroksia alas, ja nyt on ajan henki kokonaan toisenlainen muutoinkin jo – Aurinko on jo jousimiehessä. Jippii ja Jahoo, kyllä kulkee niinkun tamperelaisilla pitkässä tunnelissa.

Eikä nyt raavita kokoon mitä sattuu, vaan valitaan vanhankuun ajan ainekset hienostuneesti. Vaikka sävy sävyyn. Vaakainen vanhakuu ei marise kyllästymistä, koska käyttäytyä pitää. Miltä se nyt näyttäisi jos protestoisi. Ennemmin siis tyydytään siihen, että kierros loppuu. Jos pitää luovuttaa ja lopettaa, tehdään se nätisti, loukkaamatta, tyylikkäästi, elegantisti. Silleen kuin hävinnyt osapuoli kättelee voittajaa hyvien tapojen mukaisesti. Ehkä vähän hymyä mikä ei yllä silmiin asti. Ei yhtään kiukutella ettei päästettäisi irti. Ei nyt vaan ole sopivaa enää hekumoida enempää skorpionin intohimossa, se meni.

Kuinka vaa’an Kuu diilaa näkymättömyyden kanssa? Sitä voi olla edelleen ilmassa näin vanhankuun aikaan, ennen kuin Neptunus todenteolla pääsee liikahtamaan eteenpäin. Kuun kierroksen päättävässä vaiheessa on samaa hiljaista utua, häivyttävää, haihduttavaa, sellaista kuin biisin lopussa feidaa kuulumattomiin. Tämä viimevaiheen Kuu ei numeroa tee poistumisesta. Vaakakuu on tässä mielessä kovasti sukua kiltteyden neitsyt-kalat akselille, missä marttyyrinkruunu välkehtii kirkkaimmin. Mutta tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että ei vaakakuu mikään luovuttaja ole. Johtava merkki pitää huolen oman tahtonsa tapahtumisesta. Tai ainakin asioitten tiedottamisesta siten ihan kuin kaikki olisi sujunut hänen malliinsa.

Ja onhan tämä sisäisen harmonian riemuvoitto, mahdollisuus täydelliseen tasapainoon. Tuskin tässä mitkään demonit kehtaa kauheasti tulla huuteleen. Katsellaan niitä oman sisimmän nättejä puolia niin kaikille tulee hyvä mieli.

Hullu Kuu ihan vähän pahoittelee päätteeksi muutamaa seikkaa. Niinkun sitä, että vanhankuun aikaan tullessaan Kuu ottaa vahvasti kontaktia vastapäiseen oinaan Uranukseen. Tuppaa kääntämään joitakin asioita nurinniskoin. Ja sitä mokomaa jouskarin Merkuriusta kans pahoitellaan, aika nuljake, ei ota vakavasti yhtään mitään. Eikä me mitään skorpionin kiertoa tähän vielä lopeteta kun Venus ottaa lähituntumaa Plutosta, se on ihan samaa jalopenoa se. Aikojen balsamietikkaa, sitä siirappimaista.

Marraskuu dobermannina
juoksee
käyvät kellot käytävissä.

Tärkeyskysymyksiä

Jo parin aikaisemman kuunkierron kohdalla laskevan puolenkuun vaihdoksesta ollaan täällä sekoiltu kaikenlaista, mutta nyt kun Neptunus on pysähtynyt ja saadaan tämä vähenevä puolikuu maanantaina aamupäivällä, ei sekoilla enää yhtään. Hah! Aurinko on taas merkkinsä vaihdoksessa, ja tästä johtuen kuunvaihe vaihtuu kun taivaan valot ovat merkkiensä viimeisellä asteella, nyt kiinteissä merkeissä Aurinko skorpionissa ja Kuu leijonassa.

Viimeinen aste on erityinen, ihan samalla tavoin kuin merkin alkukin. Nollassa ollaan vasta-alkajia, tuoreita ja uudesta hämmästyneitä. Viimeisellä asteella ollaan kaikki nähty, irrottautumassa ja päättämässä. Voidaan ajatella karkeasti siihen suuntaan, että alku ja loppu ovat ratkaisevampia, ja muut asteet siinä välissä enemmän keskenään tasa-arvoisia. Merkin viimeinen aste yhdistetään usein karmallisiin tekijöihin, kai tässä ollaan sen verran selkä seinää vasten, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se mitä vaaditaan.

Laskevan puolenkuun vaihe on Kuun kierroksella merkityksellinen vaihe, ja siinä on jo valmiiksi hieman samaa sävyä kuin karmassa. Valinta ja ratkaisu nousevat esille painavalla tavalla. Vastuun ja velvollisuuksien kysymykset ovat olennaisia. Laskeva puolikuu on se kohta, missä konkreettisesti katsotaan kierroksen aloituksen arvoa. Saatetaan päättää hengitetäänkö tätä vielä vai joutaako kuoppaan. Tähän aikaan tehtävän päätöksen anti ei ole henkilökohtainen eikä oma, vaan sillä on enemmän merkitystä miten se vaikuttaa laajemmin. Ihan kiva jos omat intressit vievät samaan suuntaan, mutta varsin usein valinnan sävy on vaikeampi. Jos sitkeästi (muistetaan tämän kerran kiinteä sävy) tarraudutaan omaan etuun, tai oman kutsumuksen seuraamiseen, voi se karma antaa takaisin ikävällä tavalla. Ja taakalta tuntuu, jos koko maailman karmaa pitäisi tässä ratkaista.

Merkin viimeiselle asteelle voi kerääntyä kohtuuttomasti. Leijonan Kuu kantaa vaihdoksessa mukanaan mittavasti leijonanosaa sydämellisyydestä, luovuudesta, kunniasta ja arvonannosta. Työstettävät asiat tunkevat ihan yhtä lailla valintoihin mukaan; tyhmänylpeys, huomionkipeys, leuhkuus. Viimeisen asteen vuoksi energian kierrokset ovat pinkeinä, ja ihmiskuntaa kun ajattelee, sudenkuoppiin vajoaminen taitaa olla monen osa, etenkin jos ei yritä, tiedosta ja tee parastaan. Vähän synkältä näyttää. Onko tämä karma ja kohtalo, vai voisiko vielä teoillaan vaikuttaa? Skorpionin Auringosta ehdottomuus ja keskeisin ydin, ja leijonan Kuusta jalous ja ylevyys. Melko dramaattiselta tuntuu.

Lopulliselta haiskahtavalta päätöksellä ei ole silti kiire, vaikka viimeinen aste tuntuu välittömältä tuomiopäivältä. Kuunsolmu se taas käännähtää hetkeksi tuumaamaan, ja antaa meille harkinta-aikaa siihen asti, että Kuu kohtaa yläsolmun neitsyessä. Ei siihen kauaa kulu, jo tiistain puolella aamuyöllä solmupari pysähtyy uudelleen ja palautuu tästä liikkumaan siten kuin sen pitääkin. Ei tarvitse lyödä sapelilla kriittisen viimeisen asteen aikaan, ja isoja juttuja kannattaa harkita. Nukutaan ainakin yön yli, vaikka tänään joku kyselisikin.

Henkeä salpaa huomata, että koko maailma
ja itse siinä mukana
niin väärässä, kaiken aikaa,
tärkeydessään.

Tarvitaanko siemenkuuta?

On tässä syksyn mittaan ollut sellaisia täydenkuunaikoja, että joka siemenkuunvaiheessa henkäisee hämmästyksestä, että vielä henki pihisee tai ei olla ihan tyystin pimahdettu. Meillä oli pimennystä, sitten muuten vaan ihan hirmuisen energinen kuutamo, ja viimeksi tämä superkuu (josta minä en nähnyt vilaustakaan, vasta eilen Kuu hetken näkyi taivaalla). Nyt saamme siemenkuunajan Kuun omassa ravun merkissä illalla vähän ennen yhdeksää.

Siemenkuu suuntautuu aktiivisesti kohti toisia, etsii yhteistyökumppaneita (ei siis parisuhdetta) ja tiimejä, ihmisjoukkoja, väkeä, verkostoja. On tarve jakaa, levittää ja tiedottaa. Se mitä itsellä on, halutaan antaa toistenkin käyttöön. Mutta onko siemenkuu ylevän epäitsekäs, vain yhteistä hyvää ajatteleva? Mielestäni perustaltaan ei ole, sillä on aina valinta mitä annetaan ja jaetaan. Jokin asia on niin tärkeä, että sen elinvoimaisuus ja jatkuvuus varmistetaan sillä, että se saa jatkajia, osaajia, ymmärtäjiä, seuraajia, uusia levittäjiä. Yleensä tällainen on ihmiskunnalle hyväksi, ajatellaan vaikka lukutaitoa. Siemenkuunajassa täytyy muistaa, että olemme kaikki myös vastaanottajan ja saajan roolissa, vaikka kuinka jakaisimme omaa juttuamme. Tällainen kuunvaihe on hyvä hetki huomioida, millaisista asioista vaikutumme, mitä otamme vastaan, onko se tarpeellista mitä saamme, ja miten informaatio vaikuttaa valintoihimme. Nykyään puhutaan paljon valemedioista, käsitteestä jollaista ei joitakin vuosia sitten ollut olemassakaan. Jotenkin ajastamme on tullut niin hektistä, ettei ole aikaa tarkistaa ja pohtia – älkää nyt kukaan loukkaantuko, mutta pidän tätä jollakin tavoin kaksosmaisena että haalitaan ihan hirveästi tiedonmurusia, mutta niiden arvottaminen jää pinnalliseksi. Lähdekritiikki ja terve järki ovat aika usein hukassa. Pidetään itsestään selvyytenä, että kaikki pitää tietää, nähdä ja kokea, mutta ehkä ei pysähdytä arvioimaan tarvitaanko kaikkea todella.

Hullu Kuu paasaa niin kuin siemenkuun aikaan pitääkin, ja nauravia naamoja. Joku terveesti kriittinen lukija on jo ehtinyt kysellä, mitä tekemistä ylläolevalla on siemenkuun tai ravun kanssa. Rapu on merkeistä se, mikä kertoo tarpeista. Siemenkuunajan rapu-Kuu on aivan mahtavan hyvä arvioimaan, mitä todella täytyy jakaa eteenpäin. Rapu tietää kaiken selviytymisestä (ja muistaa edellistenkin sukupolvien selviytymistarinat opetuksiksi..). Ravun Kuu osoittaa myös sen, tarvitaanko sitä mitä toiset ovat meille tyrkyttämässä. Ravun omakohtaisuus huolehtii siitä, että kuuntelemme itseämme, sisintämme, sitä herkintä kohtaa ulkokuoren alla. Katsotaan aidosti yksilöllisiin, henkilökohtaisiin tarpeisiin, eikä välitetä siitä mitä tässä ajassa kuuluisi tarvita, mitä naapurin Jonesit tarvitsevat, mitä media väittää että tarvitset. Päätetään ihan itse.

Tässä kuluvan pariviikkoisen ajassa ja erityisesti siemenkuun päivinä tulisi pysyä kaikin voimin hereillä ja tiedostaa. Tikut silmiin silleen symbolisesti. Tämä kuluva skorpioninkierto otti lähtövoimaa kulmasta Neptunukselle. Nyt piilevyyden ja alitajunnan, hämmennyksen ja kaaoksen planeetta pysähtyy ja on katsottavissa erityisen voimakkaaksi ajan laatua muokkaavaksi tekijäksi. Kun siemenkuun vaiheeseen päästään, on Kuu jälleen samassa kulmassa Neptunukselle. Alitajunnan, sisimmän asiat ovat niitä tekijöitä, jotka ohjaavat jakamista tämän siemenkuun aikaan. Aina näistä ei olla kovin hyvin selvillä itse. Saattaisi olla fiksua tiedostaa jakamisensa motiivit, ja olla selvillä siitä mitä jakaa. Muutenhan sitä voi vaikuttaa vaikka kuuhullulta.

Tuijottavat toisiaan
toisella puolella vaistojen voima
nopeat reaktiot
toisella kadonnut tieto
väsynyt mieli.

On se super

Odotettu, hehkutettu isoimman täydenkuun hetki koittaa muutamia minuutteja sen jälkeen kun Aurinko on vaipunut taivaanrantaan, eli iltapäivästä hiukan ennen neljää ja härän merkissä. Super kuutamon tekniikka on varmasti astroharrastajille tuttua: Kuun etäisyys Maasta vaihtelee kiertoradalla, joskus se on kaukana ja siksi näyttää pienemmältä, ja kuten nyt, sattuu olla juuri täydenkuun ja näkyvimpään aikaansa lähimmässä pisteessä Maahan nähden ja siksi näyttäytyy isona. Ihan samalla lailla Kuu kiertää koko ajan, ja osuu samalla tavoin kauas ja lähelle, ja sen vetovoima Maahan nähden samassa suhteessa vaihtelee. Täysikuu ei teknisesti ottaen ole sen vetovoimaisempi, se vaan heijastaa enemmän Auringon säteitä. Kuu on ihan sama Kuu muulloinkin tässä samanlaisessa hetkessään kun on Maata lähimpänä. Psykologisessa merkityksessään Kuu voi kuitenkin olla näin Superkuuna ylivoimainen.

Astroteknisesti on lisäksi extrajännää, että täydenkuun ja härän hallitsija Venus sattuu olla tähän aikaan myös poikkeuksellisessa kulussa Maahan nähden, sen kallistuskulma on ikään kuin vinksallaan. Tämä tekijä voi lisätä arvaamattomuutta, erikoisuutta, kummallisuuttakin. Kuuhulluuden suhteen tämä on huikean herkullinen tilanne. Kuu voi olla tosi kuuhulluinen.

Täysikuu asettaa Kuun näkyville ja esille. Härkään tämä ei oikeastaan sovi erityisen hyvin. Tottakai merkki sen verran tukee Kuuta, että se viihtyy härän merkissä, sen hedelmällisessä runsaudessa. Mutta se esilläolo, paljastuminen, sellainen on härälle melko vierasta. Härkä on itsepäinen merkki, ja jos verrataan aikaisempaan oinaaseen, oinas aloittaa kaiken sanomisensa minä-sanalla, mutta härkä ei pidä meteliä itsestään, vaan tekee hiljaa sen minkä tahtoo. Väistämättä, lupaa kyselemättä, yksin, anelematta, pyytämättä, eikä ehkä edes palautetta kaivaten. Härkä on, ja se on todellakin ihan täysin riittävää. Täydenkuun luonne on erilainen, se on suosion ja huomion mittauspiste, kohta jossa keskitytään siihen mitä tehdään, miten ollaan, ja kaikkea katsotaan suhteessa toisiin. Varmaankin tämän poikkeuksellisen täydenkuun kohdalla se on jo riittävää että ollaan, asettaudutaan asemiin, ja se riittänee vuoropuheluksi. Ollaan siis saatavilla.

Jos tässä nyt ihan pikkuisen epäillään, että Kuu itse ei olisi älyttömän riemuissaan tästä poikkeuksellisesta täyttymisestään, on syytä turvautua härän rakentaviin ja positiivisiin puoliin, jotta tämä juhlakausi saataisi kunnialla läpi. Millainen on hieno, paras härkä? Omanarvontuntoinen, terveellä itseään korostamattomalla tavalla. Härkä on parhaimmillaan riittävä, yllättävänkin runsas, rikas, tuottava ja hedelmällinen. Se on tasainen, luotettava, horjumaton, juureva ja pysyvä. Härkä on viipyilevä, kiirehtimätön, omatahtinen. Se on kosketuksissa, sensuelli, hyväilevä. Tässä teille teonsanoja täydenkuunaikaan. Superia!

Rakkaus syntyy
hetkestä
ja hetki sisältää
ikuisuuden.

Kiirehtivä Kuu

Hullunkuunaika alkaa oinaan merkin alkupuolella ihan muutamaa minuuttia yli yhdeltätoista aamupäivällä. Oinaassa minua uudenkuun ihmisenä viehättää sen lapsenkasvoinen, intomielinen, riehakas, äkkinäinen ja raikkaan naiivi puoli. Hullunkuunajassa tarmokkuus voi suistaa yltiöpäisyyksiin, hosumiseen, aidan yli loikkaamiseen matalalta kohdalta. Oinaassahan meitä ei yhtään huvita viimeistellä ja huolitella.

Astropiireissä tulevan täydenkuun salaisuus on paljastettu jo moneen kertaan. Tämän hullunkuun ajassa valmistaudutaan supereista supereimpaan Kuuhun. Poikkeuksellisuus varmasti innostaa oinaan Kuuta visioimaan täyttymyksen hetkeä jo kärsimättömästi. Tämä on hauskaa, poukkoilevaa, nauravaa, eikä ole syytä latistaa tunnelmaa miettimällä kasvukipuja. Oinaassa motivaatio on kaiken perusta, ja tämän valmistautumisen kauden huipennus täydenkuun aikaan on toivottavasti palkitseva. Kyllä me haluamme tämän erityisen kuutamon saavuttaa. Niin nopeasti että se saisi olla täällä jo nyt.

Oinaskuun alla energiaa on liiaksi, ja sen valjastaminen haluttuun suuntaan voi olla ongelmallista. Tässä työssä toivottavasti auttaa uuteen merkkiin päässyt Kuun hallitsija; Mars on alun tunnelmissa vesimiehessä. Oinaan Kuu tosin haluaa tehdä minä-itte, kun hallitsija Mars suosii yhteisöllisempää tyyliä. Oinasta auttaa rohkeus, mikä hullunkuunajassakin saattaa yltää hyviin saavutuksiin. Ei hidastella eikä tyynnytellä vaan pusketaan täysillä jälkeä.

Tässä kuunvaiheessa tuottaa aina päänvaivaa repäisy ja pingottamisen tuntu, eikä tätä tunnelmaa vasten tunnu lupaavalta Kuun lähestyminen Maata kiertoradallaan. Ollaan vahvojen vetovoimien alueella, ja tämä voi kostautua onnettomuusherkkyytenä, aggressioiden purkautumisena, äärimmäisyyksinä. Pelottelen sen verran, että jokainen lukija osaisi ottaa huomioon sen valtavan voiman, mikä ajassa jyllää.

Ajassa lisäksi mietityttää hieman Venuksen kulku aivan jousimiehen merkin lopussa ja erityisessä kulussa korkealla kallistuksessa. Kyllä tämä lisää reuhtaisun tarvetta. Jos katsottaisi ettei päät kauheasti kolise.

Ollaan lempeitä ja armollisia itsellemme, jos ei synny kattavia valmisteluita, täydellisyyttä. Kyllä se iso Kuu tulee, vaikka huitelisimme vähän sinne päin. Tehdään edes se, mihin olemme motivoituneita. Ollaan virkeitä, nuoria ja innokkaita, edes tämän riehakkaan kuunvaiheen ajan.

Aamuyöllä kesken runon sydän
jättää lyönnin väliin, hypähtää
ja heittäytyy hurjaan laukkaan
Olentoparka
ei aina tiedä ajetaanko takaa
vai paetaanko

Haistellaan ilmaa

Myrskyä peljätessä nopea päivitys Kuun tapahtumista. Maanantaina illalla vähää ennen kymmentä Kuu siirtyy puolenkuun aikaan kiinteiden merkkien puolivälissä. Vesimiehen Kuu katsoo kynnyksen kohdan, sen mitä nyt kasvupuolella saamme selvittää, minkä yli nousta. Tässä on nyt tuumauksen henki, sillä ajattelussa on vesimiehen voima. Se ei ole huolehtivalla tavalla murehtiva vaan ennemmin virkistävästi tutkimattomia ajatuskuvioita etsivä. Tuumaustaukoa korostaa Kuunsolmun kääntyminen eteneväksi, jolloin solmupari ei mene luontevaan suuntaansa, vaan ikään kuin varmistellaan menneestä ettei ohitettu liian kiireesti. Kuu oikaisee solmun kuitenkin suhteellisen nopeasti, ylittäessään jo seuraavassa kalojen merkissä Kuun alasolmun, ja tämä tapahtuu keskiviikkona illalla. Pari päivää saadaan aikaa harkita, pohtia ja kyseenalaistaa, ja sitten voidaankin laittaa tuulemaan (taivaalla on laitettu jo, myrskyä odotellessa..).

Tämänkertainen puolenkuun Kuu on tukevasti hallussa, sillä Kuu on Saturnukseen erittäin hyvässä kulmassa kuunvaiheen vaihdoksen aikaan. Toivottavasti tämä vakaus auttaa. Vesimiehen Kuu voi olla outo, mutta tyypillisellä kuuhullulla tavalla se ei ole epävakaa. Ilman merkki liittyy ajatteluun ja älyyn, ja siksi ajan suurimman kynnyksen voisi odottaa olevan ennemmin hyvinkin ilmassa, ei konkreettisissa asioissa. Eiköhän mieli tästä muokkaannu kun aikamme sitä rassaamme. Jos jonkinlaista hulluutta Kuulta olisi nyt odotettavissa, on se mielen hulluutta, eikä tämä tunnu edes mahdollisuudelta.

Vaikka sahaankin
vain samalla polulla
edestakaisin
niin pysähtelen tämän
tästä, haistelen ilmaa.

Suuret on suunnitelmat

Miten Kuun skorpionikierros on lähtenyt käyntiin? Vilkkaasti vai rauhallisesti? Tänään päästään alkua pidemmälle jo, sirppikuun vaiheeseen, illalla noin yhdeltätoista. Sirppi saa aikaan, sen tehtävänä on tehdä alulle muoto, muovata konkreettiseksi, juurruttaa ja paaluttaa. Sirpin aika on rakentavaa ja käytännöllistä, näin kasvavan kierron puolella aikaansaavaa ja tuottavaa, parhaimmillaan vakaata aikaa. Alun innostusta on vielä jäljellä, ja nyt vasta kunnolla aletaan löytää voimaa kasvattamiseen. Sirppijakso on perussävyltään järkevä, ja tunnelma on mukavasti positiivinen, rauhallisella tavalla.

Tämänkertaisessa sirpissä meillä voi kuitenkin olla tupla-annos optimismia mukana. Kuunvaiheen vaihdos tulee nyt jousimiehen merkissä, ja tästähän ei myönteisyyttä saa karistettua sitten millään. Jousimiehen konkreettisuutta en nyt ala panetella, kaksittaisilla merkeillä on hämmästyttävä kyky napata hihasta epätyypillisiäkin taitoja. Jouskari ei välttämättä ole hajamielinen professori, muissa sfääreissä mietiskelevä filosofi, merkissä on muitakin ulottuvuuksia. Tämän ajan etenemisessä ei epäonnistumisen pelko vaivaa.

Sirppikuun ajassa viedään aloitusta eteenpäin, ja perusteiden rakentamisen aikaan kuuluu mission muodostaminen, sen näkemyksen määrittely miten toimitaan. Jep tässä tulee se vaiheen pointti nyt. Jousimiehessä ollaan pelkkää näkemystä ja visio ohjaa eteenpäin. Tai todennäköisimmin ylöspäin kun on jouskarista kyse. Ainakin kauaksi. Ei ihan vähään tyydytä, pitää olla laajaa ja kattavaa. Jos lapasia on edes löydetty talven yllättäessä niin nyt se karkaa kätösestä. Elämä on suuri seikkailu.

Silti minkäänlaista tarvetta hiljentämiseen ja suitsimiseen ei ole. Jousimiehen tarkoitus on haukata laajalla otteella, ei näperretä pikkuasioita vaan katsotaan jo nyt vähän kauemmaksi. Tai käytännössä ihan niin pitkälle kuin kunkin silmät riittävät. Rennolla otteella, hauskasti, joviaalisti, ja vaikka sorruttaisi sinisilmäisyyteen ja hyväuskoisuuteen niin ei siihen maailma kaadu. Pulkkamäkeen ja annetaan liukua pitkäksi. En silti sanoisi tätä kuuhulluudeksi. Vincent van Goghilla oli tämmöinen (jousimies, vaihe kuitenkin se vastakkainen siemenkuu) Kuu.. visionäärinen ja muuten vaan hullu.

Suru, eläköön jokainen omaa maailmaansa,
syksy kun talvi on niin kuin muisti, lyhyt, tyhmä, konkreettinen.