Aihearkisto: Vanhakuu

Venuksen powerparkki

Vakaassa härän kuunkierrossakin alamme kallistua, nyt siis loppua kohti, kun Kuu alkaa mitata vanhankuun vaihetta, viimeistä jaksoa ennen seuraavaa uudestisyntymää. Syklin lopettava jakso alkaa Kuun ollessa noin puolivälissä oinasta, maanantaina illansuussa. Erityisen kivaa ja hehkeätä balsamisessa lopetuksessa on Kuun kohtaaminen Venuksen kanssa. Sopii kuin tilauksesta härän kierroksella.

Venuksesta huolimatta tämä lopettava sykli saa dynaamisia sävyjä. Oinaassa läväytetään halki-poikki-ja-pinoon tyylillä. Kuuta hallitsee Mars, joka on parhaillaan melko eriskummallisessa vallattomassa tilassa kaksosissa kulkiessaan. Jospa ollaan poikkeuksellisen rohkeita ja suoria kun käydään läpi kierroksen plussat ja miinukset, kasvut ja taantumat. Uskalletaan tarkastella niin itseä kuin tehtyjä tekoja. Ihan kuin vielä tykättäisi tästä, koska se Venus on ripirinnan Kuun kanssa.

Jos balsamisen kuunvaiheen pitäisi suoda rauhoittumista, sitä saadaan kyllä näillä spekseillä odottaa. Lopetusvaiheen sävy saattaa ennemminkin olla kyllästyminen vanhan kelaamiseen ja malttamaton tulevan ja uuden kierroksen suunnittelu. Puolensa kaikilla, joskus oinaan vauhdissa saatetaan hujahtaa tärkeän jutun ohi. Hienovaraiset vihjaukset eivät riitä osoittamaan fokusta, pitäisi huutaa huomiota. Aika voidaan mieltää myös siten, että kun on voimaa lyödä hanakka lopetus tälle syklille, on myös reilu lupa suunnitella seuraavaa.

Jos palataan siihen, mihin tässä kuunkierrossa pyrittiin, mielestäni vastaus on edelleen Venus. Aloituksessa se oli kiperällä paikalla, ja nyt Kuu valaisee sitä osoittelevasti. Ihmissuhdejakso, arvojen mittaamisen aika, talousasioihin kiinnittämisen aika, miten kukin tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi planeetan symboliikan koki. Jos vielä tuntuu siltä, että jotain tarttis tehrä, on siihen ainakin vauhtia, voimaa ja urheutta. Se on sitten loppurykäisy kun ei lekottelemaankaan päästä.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Viimeisen ymmärryksen aika

Balsaminen, vanhoista vanhin kuunvaihe alkoi sunnuntaina aamulla seitsemän jälkeen Kuun ollessa kaloissa. Itselleen armollisen kalamaisesti tässä liu’uttiin ohitse, mutta kalojen Kuun ajassa anteeksianto saadaan toivottavasti helpommin. Vanhan Kuun aikaa saadaan pulikoida ensi keskiviikkoon saakka, joten tästä ehtii vielä saada kiinni. Paitsi kaloissa otteen saaminen on muutoinkin hankalaa.

Jos toisinaan eläinradan merkin symboliikka istuu kuunvaiheen kanssa saumattomasti, näin on osoittelevan osuvasti kalojen ja balsamisen vaiheen kanssa. Lopettaminen ja luopuminen tulevat itsestäänselvästi, pakottamatta, ihan vaarallisen helposti. Saattaa olla aiheellista olla tarkkana, ettei luopumisen huumassa päästä irti sellaisestakin, jolla olisi merkitystä, tai mitä todennäköisesti tarvitsee vielä. Tällaisessa ajassa korostuu halu sanoutua irti kaikesta mikä on nähty, mihin on kyllästytty, ja tätä piirrettä korostaa varmasti kuunvaiheen vaihdoksen aikaan ollut Kuun tarkin kulma pysähtyneelle Plutolle.

Mielestäni ylläkuvattu lopettamisen tarve on negatiivista kalaa, jolla on ikävä tarve liukua tavoittamattomiin silloin kun pitäisi terästäytyä ja ottaa vastuu. Se on väistöliikettä, kalamaista uskoa eli harhaa siitä, että kun epämukavasta irtautuu, se häviää puff olemasta, ja uusissa ympyröissä kaikki olisi sadunomaisen ihanasti paremmin. Kalojen balsamisen kuunvaiheen kohottavana ja myönteisenä tehtävänä näkisin ennemmin suuntauksen kohti henkistä ja sisäistä viisautta. Sellainen ei helposti tule, tarjottimella, mutta kierron mittaan on saatu aineksia rakentaa tietoisuutta, oppia ja ymmärrystä. Kaloissa sorvataan synteesi, mikä hiljaisesti elähdyttää meitä kohti seuraavaa aloitusta. Ja se on rehevä, kasvava, ja saattaisi vaatia henkistä kapasiteettia että sen kaiken konkreettisen ja fyysisen kasvunajan jaksaisi.

Kalojen Kuu tuntuu niin petollisen helposti kuuhullulta ihan missä tahansa vaiheessa, se ihan houkuttaa hulluuden vyöryihin mukaan. Heittäytymään, lillumaan, ajautumaan, ruokkimaan itseään. Kalojen kuuhulluus on sisäisissä tiloissa oloa, ja kuten tässä eläinradan kaiken keräävässä merkissä aina, toteutumisen muodot ovat monimuotoiset. Itkua, huokailua, itsesääliä, värjävää kaihoa, ja sitä luovaa hulluutta mikä saattaa lähennellä neroutta eksentrisyydessään. Tarjolla on monenlaista mielen sekoittavaa tyyliä. Ehkä sekopäisyyttä ei pitäisi liian jyrkästi tuomita, sillä kuka loppujen lopuksi määrää, mikä todellisuus on kaikkein oikein. Voi olla mahdollisuus ymmärtää jotakin laajemmin kuin vain sitä, minkä silmä näkee ja sormi koskee. Täältä tullaan universumi!

Aamunkoitto jo?
Eilisen polut kasteen
alla kiiltävät
kun palaan yöstä yksin
kuunvalo seuranani.

Kirkastus

Oinaan Aurinko on tehnyt tehtävänsä, jos ei yhtään huvittaisi palata tähän vanhaan kiertoon enää. Ihan kuin aika olisi harpannut kvanttiloikan uuteen suuntaansa, ja se kaikki mistä tämä joskus alkoi, kalojen uudenkuun pimennyksestä, on jo nii-ii-iin kaukana. Ihan historiaa. Vaan tämä on silti vielä tehtävänä Kuun kierroksessa, että näin vesimieskuun alla tarkkailisimme mitä saatiin aikaan, mitä tapahtui, vähän analysoisimme käytyä pimennyskiertoa. Kuu tulee kierroksen päättävään vaiheeseen, vanhankuun aikaan, perjantaina iltapäivällä hieman ennen puolta viittä.

Rynnistys ajassa eteenpäin on varmistettu, sillä vesimiehen vanhassakuussa halutaan taatusti katsoa enemmän tulevaan, valmistella seuraavaa kierrosta. Voidaan käyttää näitä aikaisempien kiertojen tutkimustuloksia pohjana, ja ihan varmasti olla jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että seuraavaksi teemme toisin.

Vesimiehen tarkkailun voi ulottaa itseen ja sisälle, kun on kerrankin tilaisuus suhteellisen puolueettomasti nähdä mikä on sielun tila. Kun oli pimennyskierto, on ajanlaatu saattanut tuntua vaativalta. Vesimiehen Kuu on hyvä havainnoimaan mitä meille tapahtui, millaisesta ilmiöstä on ollut kyse. Koska nyt Kuun henki on futuristinen, on helppo uskoa että tästä päästään eteenpäin, tulevaisuus on ihan nurkan takana. Menneeseen ei nyt taatusti jäädä jumiin, vaan siitä saadut ajatukset kirkastetaan, puhdistetaan, niin että tiedämme. Vesimiehen motto on Minä tiedän (ja sekös minua kalana aina jaksaa naurattaa hervottomasti). Siitä huolimatta tässä hetkessä tulisi ymmärtää ja hyväksyä, että emme vielä päätä valmiiksi tulevaa kiertoa. Se on elettävä ja koettava, sallittava elämän yllättää.

Ihan vaan sivuhuomautuksena, että ajassa ei taida olla minkäänlaista kuuhulluuteen viittaavaa tekijää. Ellei sitten sunnuntai yllätä.

Joskus aurinko ei ollut vain vertauskuva.
Nyt kuolleetkin ovat. Ja keväät kuin
polvilleen pakotetut vangit: kaikki hedelmällisyys
on pelkkää taistelua.

Lopetetaan todenteolla

bals_cap17

Nyt ollaan Kuun viimeisimmässä, kierron lopetuksen balsamisessa vaiheessa syvällä. Ensivaikutelma vanhankuun ajan vaihteesta on – – harvinaisen – – syvä. Vähemmän mairittelevia ilmaisujakin olisi saattanut käyttää. Kuun suhteen ajan henki näyttää juuri nyt haastavalta.

Kierroksen lopettava jakso saavutetaan Kuun ollessa kauriissa. Ei ole mieluisin merkki Kuulle, mutta aina ennenkin ollaan selviydytty tämän vastamerkin ylityksestä. Tällä kertaa vaiheen vaihdos, mikä siis sinänsä aina on Kuulle haastehetki koska tämä tapahtuu kovassa kulmassa Aurinkoon nähden, saadaan pian Kuun kohdattua Pluton eläinradan asteissa. Näitäkin kohtaamisia tulee joka kierroksella, nyt vaan sattuu jäädä leima tästä koko balsamisen vaiheen sävyksi. Kuun ja Pluton energioiden sulautumat eivät ole helpoimmasta päästä, vaan lopetusuhan alle voi tulla kivuliaita asioita.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuunvaihe on aina Kuun suhde Aurinkoon, eli tähtivalo on tavallaan yhtä tärkeässä roolissa kuin Kuu. Silloin kun Kuu tulee vanhankuun ajan kohdalle, on Aurinko edelleen Kuun alasolmun ylityksessä kaloissa. Kuun alasolmu on sitä epäilyttävintä eläinradan maastoa. Ei hyvä.

Pluton eliminoimisen teema, kalojen alasolmun irtipäästön alleviivaus ja kauriin merkin karsinta viittaavat kaikki yhdessä niin selkeästi yhteen suuntaan, että tämä on pakko ymmärtää varsinaiseksi lopettamisien huippuajaksi. Ynnä sekin vielä, että tämä tapahtuu keskellä pimennysjaksoa. Seuraava Auringonpimennys on ihan kulman takana, pienen ajallisen harppauksen ulottuvilla, ja itse asiassa on jo täällä olemassa.

Sitten tästä tuhkanvaristelusta pitäisi kehitellä jotakin positiivista ja kannustavaa sanottavaa. Vanhankuun jakso on luonteva ajankohta saattaa päätökseen asioita, joiden on nyt aika siirtyä pois. Alleviivaus ajan hengessä ei tule sattumalta. Realistisessa ja järkevässä merkissä, kauriissa, näemme mikä on soveltuvin vaihtoehto. Pluto antaa voimaa tarpeelliseen, ja sysää meitä kohti uudelleensyntymää, taakan laskemisen jälkeen. Aurinko nyökyttelee, että joistakin jutuista vaan pitää ymmärtää irtautua, vaikka hiljaisesti ja meteliä pitämättä, mutta eron hetki on nyt. Yhtä lailla kuin jokaisen Kuun syklin kohdalla on hyviä aikoja aloittaa ja kasvattaa, on yhtä tarpeellista luopua silloin kun sen aika on. Tästä syntyy tilaa, ennen kaikkea itseen. (ja kyse lienee siis jostakin perusteellisemmasta kuin kaappien siivoilusta ja roskien viemisestä, vaikka Kuu arkinen tekijä onkin)

bals_cap_17On mahdollista, että vanhankuun ajan voimakkaissa tunnelmissa tehdään sisäinen periaatepäätös, ja itse luopumisen prosessi tapahtuu pimennyksen aloittavan kalojen kuunkierroksen aikaan.

Vuodentakainen kesä
 ruskeina palasina kalliolla,
metsä on surullisella tuulella;
se tuuli pöyhii menneitä,
repeytyneet siivet räpyttelevät.

Vahvasti ja viisaasti

bals_sag17Yöllä tulimme Kuun matkassa vanhankuun vaiheeseen, balsamiseen tilaan. Kuu on nyt jousimiehen innostuvassa, intomielisessä ja myönteisessä merkissä. Voisi tuntua hieman epäsopivalta, mutta sepä on juuri jousimiehen vahvuuksia, yhdistää toisiinsa ennakkoluulottomasti kaikenlaisia tekijöitä. Jousimiehen puhkuva innokkuus ei ole himmailuun ja lopetteluun helpoin tie, mutta koska sävy saadaan tosiaan jouskarilta, ollaan optimisteja.

Kuun vaiheista viimeisimmässä Kuu pienenee häviäväksi. Tuntuu aika kauhealta ajatella tätä Kuun kuolemana. Syklisyydessä tarvitsemme lopettamista, päättelyä ja hiljentymistä ihan samassa suhteessa kuin on toisena aikana syytä nousta uudelleen alkuun. Jousimies on uskoa, ja loogisesti päätellen me tiedämme, että Kuu ON olemassa, vaikka emme saa siihen samalla tavalla ilmeistä kosketusta kuin täydenkuun valossa. Kuu on piilossa niin kuin se periaatteessa on aina olemuksessamme enemmän piilossa kuin selkeästi esillä. Nyt on aika luottaa Kuuhun, uskoa siihen.

Jousimies on yksi eläinradan vahvimmista merkeistä, ja vaikka siinä on reipas fyysinen puolensa, asenne ratkaisee. Onko sitten merkin fanaattisuutta, kun se päättää uskoa, mikään ei muuta sen jääräpäistä mielipidettä, ja sitten lopputulos ratkaisee. Muuttuvana merkkinä jousimies ei kuitenkaan ole fakkiutunut ja paikoilleen jymähtänyt, vaan päinvastoin ikuisesti etsivä, toisenlaisia näkökulmia huomioonottava. Näistä vaihdokkaista on vaikea päästä selville, lopulliseen totuuteen. Vahvuus, henkinen kantti, on vanhankuun ajassa etu, johon uskominen kantaa meitä aikojen yli.

bals_sag_17Jousimiehen viisaus on toinen valttikortti, mikä lohtukuun aikaan pysyttää tolpilla. Kuunkierrosta viimeisimmän vaiheen aikana muodostetaan kokonaisnäkemys käydystä ja nähdystä, ja se sujuu tämän Kuun alla. Eri asia on sitten kuinka realisteja ollaan katsotun suhteen, miten arvotetaan, koska jousimiehessä on taipumus optimismiin. Tämä katsannon tapa vahvistaa omaa uskoa ja tosiaankin auttaa jaksamaan, on kevyempää matkata luottavaisena eteenpäin kuin hermoilla ja surkutella. Ihan kuten nyt on niin monilla jo kevät mielessä, vaikka tosiasiassa se on vielä hyvin kaukana horisontissa. Auttaa silti tässä hetkessä pienikin ajatus, että kohta on paremmin. Meillä on ihan varmasti jo hakusessa uudenlainen aloitus, vesimiehen puhdistava Uusi Kuu. Muistetaan silti että tämäkin sykli pitää taputella loppuunsa. Vanhankuun aikaan Kuu oli jo tavoittamassa Saturnuksen sävyä, eli kyllä me vastuumme nyt tunnemme, eikä yhtään sorruta ylioptimismiin. Ihanasti ajan teema kiertyy kasaan; kauriin kierroksessa saadaan Saturnus mukaan. Lopetus sujuu viisaasti ja kokeneesti, itseemme uskoen.

Minä ikävöin
niin suuresti niin mahdottomia
ettei se ole enää edes vaikeaa
Meri aavana ympärillä
taivaanrantoja myöten
ei ole menneen ja olevan rajaa

Luovutaan muusta kuin toivosta

bals_sco_16Vanhankuun vaiheeseen liu’uttiin Joulupäivän varhaisena aamuna hiukan ennen seitsemää. Hullu Kuu tässä anteeksi pyytelee, ettei päivitys ehtinyt ennakoivaksi, valmistamaan teitä lukijoita vastaanottamaan tulevaa. Pyhien vietto on aina erikoisaikaa, mikä kysyy toisenlaisia puuhia, eikä aikaa jäänyt taivaan miettimiselle tarpeeksi. Kuun tulo kierron viimeiseen kokonaiseen vaihejaksoon tapahtui skorpionin merkissä, mikä soveltuu oikein luontevasti sävyltään balsamiseen aikaan. Skorpionin syväluotaava toiminnan tapa lupaa voimakasta matkaa oman minän sisälle. Voimakkuus ei kuitenkaan ehkä ole se, mitä vanhankuun vaihe sinällään kysyy luopumisen ja irtipäästön tehtävissään. Skorpionin voima on ehdotonta ja eliminoivaa, ja vähemmälläkin saattaisi voida eroon päästä.

Skorpioni on eläinradan merkeistä yksi niistä, joissa Kuu tuntee jonkinasteista epämukavuutta. Ajan juoksussa tämä ei luultavasti ole niinkään haittaa ja vaikeutta kuin hiukan ylimääräistä sovittelun ja sopeutumisen vaatimusta. Kuun täytyy mennä pois mukavuusalueeltaan: kun otetaan vertailukohdiksi Kuulle omimmat merkit rapu ja härkä, voidaan päätellä Kuun olevan turvallisuushakuinen. Skorpionissa ei olla tyynessä turvassa, sillä merkki kertoo sisäisestä voimasta, puhdista ja päättäväisyydestä. Skorpioni tahtoo pitää otteessaan, ja Kuulle ominainen heilunta vaatii työtä.

Olemme päättelemässä jousimiehen kiertoa, ja skorpionin hengessä jotakin täytyy ehkä jättää pois, joten tässä mielessä luopumista varmasti tapahtuu. Tämä voi silti olla säväyttävämpää, dramaattisempaa kuin vanhankuun hiljainen päättelytyö yleensä on. Jousimiehen innostus ja näkemyksellisyys voidaan skorpionissa naulita varsin onnistuneesti osaksi sisintä, ja tästä voisi kai päätellä siten, että jousimiehen kierto muuttaa lopulta enemmän itseä kuin maailmaa. Ja vasta sitä kautta se oma näkemys vaikuttaa laajemmalle. Tehdään ensin itse kuten saarnataan ja esimerkin voimalla siirretään vuoria. Hiljentymisen ja vaimenemisen ajassa saa sisäinen vahvuus tilaisuuden lujittua.

Lopettamisen ja hävittämisen teemaa korostaa vaiheen lisäksi Kuun hallitsijan sijainti näinä aikoina: skorpionin Kuuta pomottaa Mars, mikä kohtaa Kuun alasolmua kaloissa. Alasolmussa on samantyylistä luopumista, luota työntämistä, kuin alkaneessa Kuun vaiheessakin. Mars kertoo aina toiminnasta, ja ikään kuin taivas antaisi nyt käskyä tehdä tätä poisoppimista aktiivisemmin kuin yleensä. Kalenterivuottakin ollaan pian päättämässä, lopettaminen henkii joka suunnasta. Annetaan siis jo nähdyn jäädä taakse ja keskitytään täydemmin siihen, mitä kohti ollaan matkaamassa.

bals_sco16Tässä nimenomaisessa skorpionin vanhankuunajassa ollaan Kuun kanssa hiukan väljemmin tällä kerralla, sillä samoihin aikoihin osuu Kuun sijainti kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Vetovoima on heikoimmillaan, ja ehkä skorpionin raastavuuskaan ei nyt ole niin kuuhulluista kuin voisi olla. Ei niin tummia syövereitä kuin voisi olla – jousimiehen kierron toiveikkuus taitaa voittaa.

Niin kuin kevät oli liian aikainen
ja kesä nopeasti nähty
ja niin kuin syksyn silmät karisuttivat terälehtensä
ja linnut särkivät ilmaa
niin myös nyt talvi
viimeinen näistä vuodenajoista
on mahdoton elää uudestaan

Vähän hassu juttu tämä balsamico

bals_lib_16Kierroksen viimeinen vaihe alkaa, perjantaina aamupäivällä vaa’an merkkisen Kuun alla. Skorpionin rahat-tai-henki kierroksella olisi saattanut kaivata jotakin stydimpää kuin vaakaa, mutta näin se Kuun kierroksilla yleensä tasapainottuu; aikaisempaa vaa’an kierrosta analysoitiin suurennuslasin kanssa neitsyen vanhassakuussa, ja neitsyen kierrosta hehkutettiin komeasti päätökseen leijonassa. Vaa’an Kuu tyynnyttää skorpionin intensiiviajan kierroksia alas, ja nyt on ajan henki kokonaan toisenlainen muutoinkin jo – Aurinko on jo jousimiehessä. Jippii ja Jahoo, kyllä kulkee niinkun tamperelaisilla pitkässä tunnelissa.

Eikä nyt raavita kokoon mitä sattuu, vaan valitaan vanhankuun ajan ainekset hienostuneesti. Vaikka sävy sävyyn. Vaakainen vanhakuu ei marise kyllästymistä, koska käyttäytyä pitää. Miltä se nyt näyttäisi jos protestoisi. Ennemmin siis tyydytään siihen, että kierros loppuu. Jos pitää luovuttaa ja lopettaa, tehdään se nätisti, loukkaamatta, tyylikkäästi, elegantisti. Silleen kuin hävinnyt osapuoli kättelee voittajaa hyvien tapojen mukaisesti. Ehkä vähän hymyä mikä ei yllä silmiin asti. Ei yhtään kiukutella ettei päästettäisi irti. Ei nyt vaan ole sopivaa enää hekumoida enempää skorpionin intohimossa, se meni.

Kuinka vaa’an Kuu diilaa näkymättömyyden kanssa? Sitä voi olla edelleen ilmassa näin vanhankuun aikaan, ennen kuin Neptunus todenteolla pääsee liikahtamaan eteenpäin. Kuun kierroksen päättävässä vaiheessa on samaa hiljaista utua, häivyttävää, haihduttavaa, sellaista kuin biisin lopussa feidaa kuulumattomiin. Tämä viimevaiheen Kuu ei numeroa tee poistumisesta. Vaakakuu on tässä mielessä kovasti sukua kiltteyden neitsyt-kalat akselille, missä marttyyrinkruunu välkehtii kirkkaimmin. Mutta tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että ei vaakakuu mikään luovuttaja ole. Johtava merkki pitää huolen oman tahtonsa tapahtumisesta. Tai ainakin asioitten tiedottamisesta siten ihan kuin kaikki olisi sujunut hänen malliinsa.

bals_lib16Ja onhan tämä sisäisen harmonian riemuvoitto, mahdollisuus täydelliseen tasapainoon. Tuskin tässä mitkään demonit kehtaa kauheasti tulla huuteleen. Katsellaan niitä oman sisimmän nättejä puolia niin kaikille tulee hyvä mieli.

Hullu Kuu ihan vähän pahoittelee päätteeksi muutamaa seikkaa. Niinkun sitä, että vanhankuun aikaan tullessaan Kuu ottaa vahvasti kontaktia vastapäiseen oinaan Uranukseen. Tuppaa kääntämään joitakin asioita nurinniskoin. Ja sitä mokomaa jouskarin Merkuriusta kans pahoitellaan, aika nuljake, ei ota vakavasti yhtään mitään. Eikä me mitään skorpionin kiertoa tähän vielä lopeteta kun Venus ottaa lähituntumaa Plutosta, se on ihan samaa jalopenoa se. Aikojen balsamietikkaa, sitä siirappimaista.

Marraskuu dobermannina
juoksee
käyvät kellot käytävissä.

Lopussa vaikka kesken

bals_vir_16Vaakakierrollekin tulee päätöksensä, niin mukavalta kuin tuon merkin kierto olisi tuntunutkin. Lopetuksen aikaan, vanhankuun vaiheeseen tullaan keskiviikkona illansuussa neitsyen Kuun alla, Auringon siirryttyä jo skorpionin alle. Piiparin on aika laittaa pillinsä pussiin. Mikä on neitsyen tapa saada päätökseen?

Neitsyt turvautuu rutiineihin, vaikka se olisi kuinka ristiriitaisella tavalla muuttuvan laadun edustaja. Tämä on maan elementin merkin osaa. Jos läksyt on luettu ja rutiinit ovat hallussa, niistä osataan analysoida käyttökelpoisimmat. Käydyn kierron tutkailukin sujunee asiallisesti, ja menneen kuukauden päivistä pitäisi olla jo tässä vaiheessa ymmärrys mitä todella saatiin aikaan.

Sekin on neitsyessä ristiriitaista, että vaikka tämä on asiallinen merkki, negatiivisen neitsyen energian ilmentäminen kääntyy hermostuneisuudeksi. Vanhankuun aika on rauhoittumista ja hiljentymistä, eikä enää tässä vaiheessa kiertoa ole tarkoituksenmukaista viilata, korjata ja parannella. Neitsyt pyrkii täydellisyyteen, mutta samalla pitäisi ymmärtää olla itselleen armollinen. On mahdollista, että neitsyen merkin sävyssä on irtipäästämisen vaikeutta, ei haluta luovuttaa ennen kuin on täydellistä. Tämäkin on ristiriidassa merkin muuttuvuuden kanssa. Keskeneräisyyden kanssa voi siis olla ongelmaa. Mutta jos saitte homman pulkkaan, tämä on pelkkää taputtelua. Rutiinia!

bals_vir16Jos viime kierrossa leijonassa kiillotettiin draamakuningattaren kruunua, nyt hinkataan kiiltäväksi marttyyrinkruunua. Neitsyessä voidaan sortua kuvittelemaan omaa osaamista paremmaksi kuin kenenkään toisen, ja sehän johtaa siihen, että kukaan muu ei kelpaa – minäkö täällä joudun kaiken yksin lopettamaan? Näin voi tosiaan käydä. Vanha Kuu on yksinäistä, hiljaista aikaa, ja se yllättäen soveltuu neitsyelle työskentelyn tavaksi. Vaa’an kierto saattaa kuitenkin pitää mukanaan toisia, kumppaneita, sidosryhmiä, yhteistyötä, sillä ei päätöksen vaiheessa sovi unohtaa aloituksen ideaa.

Hullu Kuu on itselleen armollinen ja jättää kaiken keskeneräiseksi. Kenties kommenteissa pääsee täydentämään sitten kun vanhan Kuun päiviä todella katsotaan läpi. Neitsyen Kuun alla varaan mahdollisuuden vielä viilata ja parannella ajankuvaa. Voitte puuskahtaa paheksuvasti.

Hiljaisuus käy oksille
miten palasina on kaikki.

Teatraalinen kumarrus

bals_leo16Vanhankuun vaihe alkaa loistavan suotuisissa tunnelmissa leijonassa, tiistaina aamuyöllä puoli viiden jälkeen. Loistavuus tulee tietysti leijonasta, tässä merkissä on kirkkautta. Ja suotuisuus siitä, että leijonan Kuuta hallitseva Aurinko on edelleen lähellä Jupiteria.

Kuun viimevaiheessa olennaisimpia teemoja ovat sisäänpäin kääntyminen, sisäisen maailman tarkastelu, kuluneen kierron keskeneräisten asioiden päättäminen ja valmistuminen, irtipäästö aikaisemmasta sekä tulevan kierroksen suunnittelu. Leijonan merkin kyvystä sisäisyyteen voidaan olla montaa mieltä, mutta näkyvyyden ja esilläolon merkissä voisi olla muutakin mielessä. Hiljainen ja mietiskelevä tämänkertainen tunnelma ei ole, ennemmin näyttävän räiskyvästi lopettava, aplodien kera kumartava.

Irtautuminen on aina vaikeaa kiinteissä merkeissä, kuten tämä leijonamme nyt on, mutta peruskierron vanhankuun kohtakin on samalla tavoin laadultaan kiinteä, eli vesimiehessä, vastapäisessä merkissä kuin nyt (koska kuten jo viimeksi kiertoa tarkastellessa huomattiin, ollaan päinvastaisuuksien ajassa). Leijonaa on rakkaus ja kiintymys, ja jos se on liian tarttuvaa, on irtipäästö sitä vaikeampaa. On olemassa useita viisaita sanontoja siitä, miten se tulisi päästää vapaaksi, mitä eniten rakastaa. Ei muuten paljoa lohduta tosipaikan edessä. Siitä mitä emme tarvitse, on aina vapauttavaa luopua. Rakkaus on se mikä haavoittaa.

Ja kenties tähän ollaan tulossa, kun valmistaudutaan seuraavaan kiertoon. Vaa’astahan se alkaa, kahdenvälisten suhteiden merkistä. Niinkin sanotaan, että pitää tehdä tilaa tulevalle. Saattaa olla joidenkin kohdalla, että vaikka leijonan merkki on lämpöinen, sen sävyttämässä vanhankuun vaiheessa käsiteltävänä on draama, huipennus. Ja kun oli pimennyskierto, voi aina olla vaikeita asioita käsillä.

Tässä tosiaan päätellään vähän tavallista poikkeavampaa kierrosta, sitä syksykauden tärkeintä Kuun sykliä joka oli tärkeää aikaa huomata tiettyjä asioita ajassa tai itsessä. Pimennyksen esiin nostamista seikoista emme kuitenkaan pääse, vaikka kuinka koettaisimme niitä päätellä tämän leijonan balsamisen vaiheen päivinä. Pimennyksellä on pidempi häntä, ja se ulottuu monen kuukauden päähän tulevassa. Silti ihan varmasti tässäkin ajassa on pienempiä asioita, joille saamme lätkäistä ’käsitelty’ leiman, käyttäen kaikkea arvovaltaamme.

bals_leo_16Tämänkertaista leijonakuuta kuitenkin suosii sen hallitsijan, Auringon saama tuki. Ihan kuin tässä kuitenkin olisi hyvä henki, viisautta mitä parhaimmillaan vanhakuunajan seestyneessä rauhassa on. Töitä kyllä saadaan tehdä jotta livuttaisi ylevästi tämän jakson läpi, sillä taivas antaa tulta ja tappuraa vielä vaiheen kulminaatiokohtaan: Mars viimeisellä asteella ja Pluto edelleen pysähdyksensä kohdassa. Dramaqueen on hullunkuun veikkaus, ja te voitte kaikki tiedostamalla käytöksessänne välttää tämän nolouden. Kiittää ja kumartaa esiripun laskeutuessa.

Huoletta
loittonemme toisistamme
pitkin vesirajaa
mainingit pyyhkivät jälkemme
hetki laajenee taivaanrantaan saakka

Sanoituksia

bals_gem_16

Kuun kierto vaimenee loppuunsa kaksosen merkissä. Eikös olekin ihmeellistä, hämmästyttävää, kummallista, että hiljentyä pitäisi, kun merkki kertoo meille viestinnästä, kiireestä, liikkeestä, hereilläolosta? Tämän syklin lopettavaan kuunvaiheeseen tullaan lauantaina hiukan ennen puolta päivää, ja hektisyydessä pitäisi huokaista ennen uutta kierrosta. Millaista balsamia siis kaksosen Kuu meille antaa?

Kaksonen sanoittaa vanhan Kuun ajan. Kierron loppuvaiheessa Kuu on vähäisimmillään, mustimmillaan, ja analogisesti tuntuma on silloin sisäinen, alitajuinen ja vaistonvarainen. Kaksosen tieto kuvaa todeksi sisintä ja alitajuntaa, jota emme ehkä usein saa konkreettisesti ilmaistua. Tällainen kuunaika on kuin still-kuva alitajunnasta. Ja salamavalon räiskäisy voi olla paljastava ja raaka, mutta lahjomaton. Kaksosen Kuu merkitsee ihan uudenlaisia välineitä saada tuntumaa sisimpään ja käytyyn kiertoon, sillä vähään aikaan meillä ei ole ollut vanhankuun aikaa alkamassa kaksosista.

Kovin ristiriitainen tämä kaksonen kuitenkin taas on. Balsaminen Kuu on hitaalla käyvä, kun kaksonen on pomppiva, lennokas ja kiireinen. Jos on kertynyt paljon summattavaa tästä jaksosta, kaksonen on etu, sillä sehän huitaisee monta asiaa kerralla eteenpäin. Ei välttämättä loppuun, ja tässä on se tiedostamisen paikka. Vanhan Kuun päivinä on paneuduttava menneeseen ja tekoihin, siihen mitä jää käteen, ja saatettava loppuun. Kaksonen kun mieluusti jättää keskenkin. Voisimme psyykata itseämme suhtautumaan tuleviin päiviin kuin projektiin, sillä vaihtuuhan tämä taas, ei me milloinkaan jäädä loputtomasti piehtaroimaan tähänkään vaiheeseen. Syvällisyyden puute on usein lisätty kaksosen syntilistalle, ja sellaista tuntumaa tarvittaisi tässä kuunvaiheessa, jostain sekin pitäisi napata.

Se mikä kaksosella ja kyseisellä vaiheella on yhteistä, on kyllästymisen tunne. Tämä on jo niin nähty, takaisin ei haluta palata, suunnataan katse eteenpäin. Ja sellainen tuntuma saattaa ollakin kosmoksen vinkki juuri nyt. Seuraava kierto on yksi vuoden tärkeimmistä, pimennyskierto, ja sellainen aika on aina vaativampaa kuin tavalliset ja arkiset kuunkierrot. On ehkä oikein kyllästyä edellisen ruotimiseen, jättää siitä suosiolla taakse kaikki mikä siltä tuntuu, ja keskittyä tuleviin haasteisiin.

Kaksosen kaksittaisuus antaa vähän enemmän vaihtoehtoja kuin se pelkkä häseltäminen ja hosuminen. Kaksonen voi näyttää yksinkertaiselta ensivilkaisulla, mutta kuten symbolissakin, tässä merkissä on koko ajan kaksi, yhtä aikaa, vierekkäin. Kun tiedostetaan sisäinen kaksosemme, se puoli itsestä mitä ei heti pinnalle näe, saadaan sielu puhumaan.

bals_gem16Hullunkuunajassa on aina pyritty sanoittamaan ajan tunnelmia runoudella. Kaksosen vanhan Kuun ajassa tiivistyy tämä kuvaamisen keino. Sielun ja ajan tunnelmia sanoiksi, joissa on aina enemmän merkityksiä kuin lauseet sinällään. Näin on balsamisessakin vaiheessa, se sisältää käydyt vaiheet, se on kokenut, tietää.

Yksinäisessä hymyssä veikeää on sen kepheys
harmiton joka suunthan, kaikile tahoile
satheessa sullaa
tuulesta ei saa otetta
myrskyn eeltä väistyy
ja ajan myötä heittää höpöttämästä
lakkaa sen vähäsenki olemisen

Kasvukausi

bals_tau16Ollaan vanhankuun ajassa heinäkuun alkaessa. Kaksosista alkanut kuunkierto on aika saatella valmiiksi, jotta päästään kuidenkuun omaan aikaan, ravusta alkavaan kiertoon käsiksi. Blogissa vaiheiden vaihtumisen käsittely oli vaillinaista, mutta toivottavasti teillä oikeissa elämissä on onnistanut paremmin. Kuu siirtyi balsamiseen vaiheeseensa jo kuuden aikaan aamulla, ja nyt taitaa lohtukuun nimi olla kohdillaan, koska vaiheen vaihtumisen hetkellä Kuu kulki härän merkissä. Tämä on Kuulle mieluista seutua.

Muuten kaikki olisi vallan hienosti, mutta yksi juttu tuolta astrotaivaalta pistää silmään. Vanhan Kuun aikaan tultaessa Kuu oli kontaktissa vastapäisellä taivaankannella olevaan Marsiin. Tarvitsimmeko vielä Marsin muistutusta? Emmekö ole jo käyneet läpi sen perääntymisen jakson asiat, eikö vieläkään saa huokaista helpotuksesta? Marsin painavuutta ei voi sivuuttaa, vaikka mieli saattaisi tehdä. Vanhankuun aikana on katsottava erityisesti mitä saatiin alkuun, niitä tekoja, millaisella voimalla ja intensiteetillä mentiin eteenpäin. On mietittävä mitä seuraavaksi aloitetaan.

Kuunkierron loppu, nämä sisäisimmät päivät, ovat mielestäni opettavinta aikaa. Tottakai heti alussa aina opitaan uutta, ratkaisuista opitaan, ja etenkin toisten kohtaamisista. Vanhankuun ajassa on erityinen itseä ja sisintä tutkiskeleva sävy. Summausta ei toinen voi sanella, vaan vastaukset täytyy löytyä itsestä – muistetaan että tämän kuunvaiheen perusmerkki on vesimies. On ajateltava, pohdittava, tarkkailtava. Siksi siis pidän balsamista vaihetta kypsymisen ja kasvamisen aikana.

bals_tau_16Häränmerkkisen vaiheen alla meillä on mahdollisuus nauttia käydyn kierron vatvomisesta, työ on hidasta ja omaehtoista ja itsenäistä, ja Marsin säväys voi antaa muistutuksen eteenpäin menosta. Härkä on runsas ja turvallinen, ja ehkä alkuunkin päästään tavallista helpommin, kiitos hitaan ja liikkeessään kääntyneen Marsin. Ollaan luottavaisin mielin, että valmista tulee, ja lasketaan vankka perustus seuraavalle kierrolle, mikä muuten paria kyseenalaista välivaihetta lukuunottamatta vaikuttaa varsin järkevältä. Seesteisiä, rauhallisia ja lohdullisia pimeän Kuun öitä!

Capella! Aldebaran! Betelgeuze!
Kun katsomme tähtiä
katsomme menneisyyteen.

Suoraan loppuun

bals_ari16Perin ristiriitainen vanhankuunaika alkaa torstain puolella vuorokautta yöllä. Tämänkaltaiset lyhyetkin ajanjaksot ajassa tuntuvat haastavilta, tai erityisiltä, silloin kun vaiheen luonne ja Kuun merkki ovat kuin eriparia. Revitään kahteen suuntaan, kahta asiaa pitäisi hallita yhtä aikaa – nyt kun ollaan kaksosen ajassa Auringon mukaan, näin varmaan pitääkin olla.

Kuu tulee kierron viimeiseen vaiheeseen oinaassa, ollessaan ohittamassa kontaktia Uranuksen kanssa. Tällaisesta energiasta on balsamit ja lohdut kaukana; oinas ja Uranus ovat ihan liian virkeitä, vahvoja ja räjähtäviä ajan vaatimaan rauhoittumiseen, punnitsemiseen ja sisäisen herkkään mielentilaan. Oinas on aloittamisen arkkityyppinen merkki, ei lainkaan lopettamisen. Lisäksi ajan haastetta saattaa kuormittaa se, että oinaassa kulkevaa Kuuta hallitseva Mars, perääntymisvaiheessaan, omassa merkissään sekin ja vahvana Maata lähellä kulussaan, tulee konstikkaaseen kulmaan Kuuhun nähden. Marsin tuki ei ole suoraa eikä suoraviivaista, ja tässä voi käydä niin, että apu minkä koemme osaksemme, tuntuu pahalta. Raastinraudalta.

Jo aikaisemmin tässä kierrossa Kuulla on ollut vaiheiden vaihtokohdissa tärskyjä toisten planeettojen kanssa; Mars, Pluto ja Neptunus ovat värittäneet Kuun tehtäviä ja henkeä. Nyt kumppanina on Uranus, mikä keikauttaa päinvastoin, tekee toisella lailla, hätkähdyttää ja yllättää. Eikä tyyli kuulosta lainkaan vanhankuun väsymiseltä. Eräänlaista hiljaista hetkeä voisimme tässä yhteydessä viettää tämän astrovuoden ensimmäisen kuunkierron, oinaasta alkaneen syklin muistoksi. Silloin Kuu syntyi Uranuksen hengessä. Vähän aikaisemmat asiat saattavat nousta kummittelemaan.

Vanhankuun ajassa solmitaan käyty kierto umpeen ja tehdään tiliä ajasta. On kiusaus vetäistä nopea viiva tilinpäätökseen ja siirtyä ideoimaan uutta. Jos ei muuta, tämän balsamisen vaiheen antina on valaa sisimpään rohkeutta – omen – sillä sitä tulemme tarvitsemaan. Seuraavaksi alkava kuunsykli alkaa vahvojen kuvioiden alla, ajassa on tosi paljon kaikenlaista ”muuta” liikettä, mikä ei voi olla vaikuttamatta ajanlaadun tunnelmiin.

bals_ari_16Tällä kerralla oinaan naiivius saattaa riittää. Oletetaan että tämä oli tässä ja voidaan siirtyä eteenpäin vakain askelin, hyvässä ryhdissä. Uranuksen yllätysmomentti voi olla siis jotakin tällaista, ettei olisi lainkaan katkeruutta, huonommuuden tuntoja, tuhkan ripottelua, periksiantamista ja luovuttamista. Ehkä saamme yllättyä, että kaikki menikin hienosti. Jos olimme tyytyväisiä itseemme, että yläfemmat tänne tästäkin kierroksesta, voi napsahtaa sormille. Sellainen on Uranus. En tiedä millaisin saatesanoin voisin valaa jaksamista teille, jotka jäätte sydän vereslihalle tästä Kuun syklistä. Olkaa vain rehellisiä itsellenne, tunsitte sitten väsymystä tai virkeyttä. Suoruus on hyvä lähtökohta, ja lopettamisen kohta.

vain rauhallisessa hämäryydessä
sormin selaan mennyttä aikaa
kiitän tuskasta
kiitän oivalluksesta
oivalluksen mahdollisuudesta
siivet kuorivat ilmaa

Finaalissa

bals_pisc16

Joskus kuunvaiheen ja Kuun kulkeman merkin natsaaminen tuntuu sujuvalta ja yhteensopivalta, ettei voida mennä kuin yhteen suuntaan tällä yhdistelmällä. Toisinaan sitten, että vaihe ja merkki ruokkivat toisiaan liiaksi, ettei tätä tarvittaisi ihan näin paljoa. Koska näitä ajanlaatuja sihdataan aina suodattimen läpi, nyt henkilökohtaisuus miltei ylitti sietokyvyn.

Kuu alkaa olla ihan finaalissa. Vanhankuun vaiheeseen pulahdettiin kalojen merkin aivan lopussa. Balsaminen kuunvaihe ja eläinradan viimeinen merkki lopuillaan. Lopettamisen, luovuttamisen, periksiantamisen tuntu on sakea. Loppuunsaattamisen kohta on liiankin osoitteleva. Väsynyt fiilis houkuttaa ajelehtimaan unohdukseen, eikä valmistelemaan seuraavaksi alkavaa härän kiertoa.

bals_pisc_16Kalojen intuitiolla tutkitaan kuljettua, ja pimeän Kuun aikaan tämä tuntuu sielujen syvyyksiltä, alitajunnan syövereiltä, aivan kuin skorpionimaiselta, mutta ei yhtä tarkkanäköiseltä eikä vahvalta. Kaloissa irtipäästön tuntu on haikeana läsnä, liuottava heikkous olemassa, muualle ajautuminen, väistämätön luopuminen ja hiipuminen. Oinaan räväkkä alku vaimenee.

Liikkumaton mieli, kynä, kieli
Uskomaton hiljaisuus
Eivät sitä muut
käsitä
Uskolla vain
Uskolla vain

Viimeisen kierroksen viimeinen aste

bals_aqua162Pimennysjakson kuunkierron päättää vanhankuunaika maanantain aamusta lähtien. Kuten edellisellä Kuun kierroksella, tässäkin osutaan vesimiehen merkkiin, niukinnaukin, muutamaa hassua kaariminuuttia vailla että oltaisi kaloissa. Kuu tahtoo vaihtaa vaihettaan vesimiehen merkin viimeisellä asteella, ja sopiihan se pimennyksien ajan kiertoon. Saattaa olla tavallista enemmän katsottavaa, päätettävää, viimeisteltävää.

Vesimiehen Kuu tarjoaa etäisyyttä, jotta osaisimme olla asiallisia ja puolueettomia, pystyisimme irrottautumaan jo. Tämä Kuun kierros on ollut erilainen, täydenkuun pimennys nosti toiselle tasolle, oli kierrosta ja vaatimusta. On voinut olla voimia kysyvää tai hajottavaa, emmekä saisi jäädä vellomaan entiseen, aikaisempaan, historiaan. Vesimiehen Kuu ohjaa meitä siirtymään eteenpäin. Tärkeintä on pitää mielessä tulevaisuus, sillä sille voidaan tehdä vielä jotakin. Mennyttä ei toiseksi mikään muuta, korjaus on tulevan asia. Karma on esillä tässä taaksepäin katsomisen ja uuteen hiljalleen valmistautumisen ajassa, ja siksi ei saa luovuttaa, se on käsiteltävä nyt ajallaan, ettei jäisi tarpeettomana varjoksi tuleviin kiertoihin.

bals_aqu162Toki on heitä, jotka saavat katsoa tyytyväisinä ja onnellisina taakseen, pimennysaikojakin. Ehkä tuleva aukenee heille vähän helpommin, itsevarmemmin, vakaammin. Ihan kaikilla silti on sama tehtävä edessä, katsoa loppuun ja ymmärtää päästää irti. Oinaan Uusi Kuu saadaan tulevalla viikolla torstaina, se ensimmäinen uusi alku. Viimeisen kuunkierron päätöksessä on aina tavallista enemmän muistettavaa, ja nyt sitä on moninverroin. On aika puhdistua, ei hävittäen ja tuhoten, vaan mieleltä kirkkaammaksi. Vain siten voi olla valmis uuteen sykliin. Vielä ei olla uuden ajassa, mutta voidaan olla luottavaisia että se koittaa. Pimennykset eivät vieneet meiltä huomista.

Menneisyyttä ei voi unohtaa ennen
kuin löytää tulevaisuuden

Puhdistus

bals_aqua16

On aika alkaa raapia kokoon tätä menetettyä kiertoa. Te toiset ette tietenkään ole missanneet mitään, vain Hullu Kuu jäi junasta tällä kierroksella. Kuun sykli, vesimiehestä alkanut, kiertyy tänään lauantaina viimeiseen vaiheeseensa, ja jälleen vesimiehen merkissä. Vanhan Kuun aikaan mennään oitis Kuun vaihdettua merkkiään, illalla hiukan seitsemän jälkeen.

Käyty (miltei loppuun saakka) Kuun kierros pomppasi astroteknisesti katsoen välivaiheissaan; sirppiin mentäessä Kuu oli kuin yksinään taivaalla, kokonaan vailla kosketusta muihin tekijöihin, hullussakuussa Aurinko sattui olla työläässä kohdassa ja siemenkuussakin Kuu sai ylimääräistä potkua Uranukselta. Nyt tämä balsaminen vaihe tuntuisi ensikosketuksena varsin rauhalliselta, järkevältä ja analyyttiseltä. On hyvä aika summata kokemukset kasaan, sulatella mielessä käytyä Kuun kuukautta, ja pohtia miten tästä kohti tulevaa.

Vesimiehen merkin idea on olla kirkas ja puhdistava. Merkin alla tapahtunut on tuoretta, yhteisyydestä voimansa saavaa ja virtaavaa, mitä symboloi veden kaataminen. Tämä yksityiskohta on aina oudoksuttanut bloggaajan mieltä, kuinka kiinteä merkki kuitenkin ilmentäisi liikettä, ehkä tästäkin mysteeristä saadaan ymmärrys kun seuraavaksi Kuun kanssa kierrytään intuitiiviseen ja mielikuvitukselliseen jaksoon.

bals_aq16Vesimiehen vanhankuun aika sopii pöydänpuhdistamisen kanssa yhteen. Tuleva otetaan jo nyt huomioon, koska ei ole aiettakaan jäädä tähän missä nyt ollaan, vaan siirtyä eteenpäin. Tai ainakin toisaalle. Tuntuu luontevalta, että menneestä ja katsotusta laitetaan syrjään kaikki se, mitä ei aiota käyttää. Siinä mielessä tämä on aina tilinteon aikaa. Toivottavasti teille toisille jäi jotakin tältä kierrokselta, kun täällä Hullun Kuun fiilikset ovat sellaiset, että ihan tyhjästä joutuu seuraavaksi aloittamaan.

Tulevaa on syytä pohtia. Seuraava Kuun sykli on aivan erityinen, täydellisellä Auringonpimennyksellä alkava. Astrologisen vuoden viimeinen kierros saattaa olla ratkaiseva.

Tiedätkö, veliseni, mitä teki mies, joka pantiin maailmaa rakentamaan? Hän veisasi aariaa kukonlaulun noottiin, istui pankolla ja antoi isäntänsä yksinään kylvää kalliot kohdalleen ja puhallella pilviä taivaalle.

Kierron päätöksen urakka

bals_cap16Vanhan Kuun aika tulee vääjäämättä. Armonaikaa ei enää ole, Kuun syklin viimeinen vaihe alkaa perjantaita vasten aamuyöllä neljältä. Balsamista ei voida puhua kuin sarkastisesti, koska lopetuksen tehtävä tulee eteen kauriissa. Syklin alun kauriin uusikuu nivoutuu umpeen kun saman merkin alla tehdään tiliä, kauriin symboliikkaa korostaen: se katsoo samaan aikaan mennyttä, tekee työtä tässä hetkessä, varmistelee tulevaa. Kauris on työläs merkki, lukekaa tämä tarkoittamaan ennemmin työkeskeistä kuin vaikeaa, ja siksi Kuun kierroksen päätösvaiheessa ollaan urakan äärellä.

Kuulle kauris on vastamerkki, kirjoittajan oman näkemyksen mukaan ei välttämättä ollenkaan vieras, koska Kuun oma merkki on vastapäätä – mutta vaativa. Tässä mikään ei tule ilmaiseksi. Aloitus kauriissa on mennyttä, syytä tälle hetkelle, ja jo tässä lopetusvaiheessa mitataan seurauksia, jos kohta nämä jatkuvat tulevaan, seuraavaan Kuun sykliin. Voidaan tuntea syyllisyyttä, tai palkkion tuntua.

Kauriin hengessä kierron anti ei ole omakohtaista, vaan kaikkea mitataan laajemmassa perspektiivissä. Kunniaakaan ei välttämättä saa itsensä kiillotukseen, vaan kiitos leviää yhteisvastuullisesti. Saadaanko synninpäästö vai iskeekö takatalvi, sellaisten realiteettien eteen tullaan.

bals_capr_hekate16Henkisesti kauris on ankara piiskuri. Luovuttaminen merkitsee tunnontuskia. Säälimätön tyyli on tässä ajassa tarpeen, emme sitä muutoin nyt saisi. Kauriin vanhankuunaika tarjoaa mahdollisuutta oppia, jos rohkenee katsoa itseään ja tekosiaan kylmänviileesti. Helpolla ei päästetä, mutta miksi pitäisikään. Tämä kuunaika ei ole pullamössöille. Tässä on tilaisuus rakentaa tulevaa sykliä, varmistella ja pohjustaa, harkita mihin tarkkaavaisuutensa seuraavaksi kohdistaa. Hiukan jelppiä saavat ne, joiden karttaa valaisee ja ohjaa balsamisen ajan Kuun jumalatar Hekate, kalojen 16 asteella.

Tähän vanhankuunaikaan sisältyy taivaallinen planeettakontakti, mikä pistää tiukoille ihmissuhteiden, mielihyvän tunnun, arvomaailman ja taloudenpidon suhteen. Vääntö voi tuottaa lopulta sellaista elämänmakua, ettei tätä mahdollisuutta antaisi millään pois, ei vaihtaisi helppoon ja ilmaiseksi saatuun.

Ajatellaanko kauriin Kuusta ikinä, että siinä olisi kuuhulluutta? Merkin idea on vakauttaa, ja ehkä se ihan jähmettää Kuun muutoin horjuvaisen ajelehdinnan. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan katatoniseen tilaan. Ehkä kuuhulluus vaanii siinä, jos tuntee ettei jaksaisi, vaikka on pakko. Sekopäisyys ei kuitenkaan näytä olevan tässä vaiheessa ratkaisu.

Mikä on julkinen tunnustus
nyt kun kuu on kierretty.
Riittääkö siihen kaksi tai kolme ihmistä
   tai jokin erikoinen jälkeenjääneisyys
vai vaaditaanko siihen kokonainen kaupunki?

Päättömänä hevosena

bals_sag16Aivan kauhea otsikointi! Vanhan Kuun aika tavoitetaan jousimiehessä Loppiaispäivänä noin varttia vaille kymmeneltä aamupäivällä. Rundille lähdettiin kiitolaukkaa jousimiehestä, ja niukinnaukin merkin nolla-asteella saadaan tehdä tiliä kierroksen onnistumisesta. Eikös jousimiehessä onnistu aina kaikki, kun on taivaankannen suosiollisimman planeetan oma merkki? Tai jossei, niin ei jäädä rypemään. Opitaan, viisastutaan, ja kokeillaan jotakin toista kikkaa ensi kerralla.

Jousimieheen ei vanhan Kuun tematiikka istu, jos yleistetään. Jousimies ei ole harras hiljentyjä, ei kierrosten alaslaskija. Balsamisen lohtukuun jousimies hirnahtaa hui-hai, se ei retriittiä kaipaa. Jousimiehessä on ihan toisenlaisia etuja kierroksen päätteeksi. Ei masennu takapakeista. Uskaltaa tutkia ja haluaa kyseenalaistaa. Jousimies on totuuden asialla, tätä torvensoittoa on tarjolla itsensä ja toimiensa tarkastelijoille. Jousimies muodostaa laajan kokonaiskuvan, pikkujutut tietysti sivuutetaan, ja näin on mahdollisuus nähdä hyvin missä mennään, mikä oli katsotun ajan saavutus ja saalis. Ja yhtälailla voidaan pöhköillä, vauhkoilla, jopa rillutella Kuun syklin loppu niin ettei mitään jää käteen. Onnenkauppaa.

Vanhankuun ajan alku ei taivaan kokonaiskuvassa vaikuta erityisen helpolta. Kauriissa kulkeva Aurinko on tässä kuunkierron loppuvaiheessa vääntönsä tuoksinassa, edelleen Pluton ylityksessä merkin puolivälissä. Tämä voi antaa loistavat eväät syvällisyyteen, antaa kykyä päättää sykli, auttaa eliminoimaan sen mikä ei toiminut. Tai yleissävy voi heittää syövereihin, pimeäksi, estää näkemästä minkäänlaista valoa missään.

bals_sg16Hullun Kuun korvissa ainakin kuuluu sellainen järjetön kapse, että täällä saatetaan heittäytyä kapinoimaan, summittaisesti vaikka kaikkea vastaan. Energiaa on nyt ihan liikaa. Koetetaan me kaikki kallistaa ajan henki ennemmin jousimiehen myönteiseen kirmaukseen, vaikka sitten menisi jotakin ohi, kuin sinne tuhoavalle puolelle. Selviydytään. Saadaan uusi mahdollisuus.

Myönnyn maailmaan
sellaisena kuin se on –
ja yhtäkkiä
avautuu myös ovi kun
nojaan siihen selkäni.

Isopyörä

bals_vir15Tikulla silmään sitä joka vanhoja kaivelee, mutta sellaisen aika olisi nyt. Hullulla Kuulla on vierähtänyt luvattoman kauan siitä kun on viimeksi tähynnyt taivaalle. Piti jo viimeksi uudenkuun aikaan jotakin päätellä vaa’an aloituksesta, mutta kuten näette, ei siitä totta tullut. Nyt on hyvä aloittaa uuteen kiertoon valmistautuminen jo edellisen perkaamisesta, vanhasta Kuusta.

Balsamiseen aikaan siirtyminen tuli perin kiperässä Eläinradan kohdassa, neitsyen viimeisessä asteessa. Siksi kai Hullu Kuukin näin pingottaa. On kerääntynyt painetta korjata tilanne, tehdä parannus, ja tulevaa uutta alkua kaivetaan syvyyksistä kun se skorpionissa kohta syntyy. Viimeinen merkin aste on aina huutomerkki; entistä analyyttisemmin on tilitettävä mitä tämä kierto otti ja antoi, vei ja toi. Tässä on enemmän pelissä, jäljet johtavat sylttytehdastakin kauemmas, karmaan saakka. Ja siksi kun uutta alkua aletaan vähitellen suunnitella, voi se kuuluisa iso pyörä nyt pyörähtää.

Kuu on meistä maankamaralaisista nyt aika kaukana kiertoradallaan, sen vetovoima ei mehujamme kisko ollenkaan kiivaasti, ja siksi Kuun intuitiota voi olla vaikeaa pyydystää. Neitsyestä lähtenyt kuluvan kierron kaivelu on hengeltään käytännöllistä, järkevää, pikkutarkkaa – ei ollenkaan polaarimerkkinsä kalojen lailla isoja kosmisia merkityksiä vaistoista lukevaa. Tarkoituksensa neitsyellä silti on. Jotakin pientä on huomattava, asiat on laitettava kuntoon nyt. Ollaan kuin viimeisen päivän tunnelmissa, viimeisessä asteessa on vihonviimein pakko tehdä korjausliike.

bals_virgo2_15Hullu Kuu olisi voinut valita vähän helpomman kuunvaiheen mistä jatkaa taivaan silmäilyjään. Uhkaa mennä nalkuttamiseksi. Itsesyytöksiksi. Mutta huudelkaa perään vaan, painostakaa, se saattaisi piristää kirjaltamaan useammin. Miten teidän kuluva kuunkiertonne on sujunut? Yhdessä eteenpäin vaa’asta, intoa piukassa jouskarin sirpissa, tärkeä linjanveto kauriin puolessakuussa, ihan käkinä hulluina hullunkuunaikaan kaloissa, täyttymyksellisesti härän upeassa täydessäkuussa, pirtsakkaa jakoa kaksosen siemenkuussa ja arvovaltainen, komea julistus vähenevän puolenkuun aikaan leijonassa?

Marraskuussa tuulen vanat täynnä puhetta hajonnutta,
valoa

Lohduketta

bals_tau15

Härkäkuun balsaminen aika alkaa lauantaina aamuyöllä. Tämä sykli alkaa olla viimeistelyä vaille, ja voidaan pikkuhiljaa suunnata mieli kohti uutta alkua. Hullu Kuu tunnustaa, että odottaa jo tämän kierroksen loppua, sillä ihan kuin tällä kerralla ei olisi saatu irti sitä mitä piti. Ehkä hulluuden puutos vaivaa. Tai ehkä taivas on nyt muilta osin niin voimakas, ettei Kuulle jää tilaa operoida.

Härän Kuu tahtoo olla mielihyvähakuinen. Syklin loppuunsaattamisen ja uuden valmistelun työ tehdään jos siltä tuntuu. Hyvä jos menee rutiinilla, mutta ihan kuin uuteen vaiheeseen astumisen into (tai kitka) jäisi nyt pois. Rauhallinen tämä päätös takuulla on, ja siksi voi olla hyvä henkäistä hetkeksi, sillä tulevassa kaksosen pinkaisussa mennään taas aluksi aika haipakkaa.

bals_ta15Lohtukuu on turvallinen. Ei mitään pelkoa että viimeinen ponnistus olisi synkkä. Ei lainkaan musta näin kesäisenä aikana. Eikä taida olla ollenkaan hullumpi, kuu-hullu. Luottavaisesti voidaan niputtaa kierto kasaan niiltä osin kuin ollenkaan halutaan, ja kun härässä hommia painetaan yksin, saadaan päätöksestä oman mielen mukainen. Sujuu tyynesti, ajallaan, niin kuin pitää.

Jos päästään syklin loppuunsaattamisessa edes alkuun – kysyy tahdonvoimaa – voisi kaivella taaksepäin miten vankasti härän aloituksessa pysyttiin, oliko puolenkuun analyysi oikea, näkyikö täysikuu ja kääntyikö laskupuolen kalat-aika molemmille poskille. Näistä luodaan juuret sille, mitä seuraavaksi alkaa. Ollaan ilmeisesti oikein seesteisin mielin?

Ihmisäänet vaienneet, vaienneet,
kuu läheinen, läheinen.
Turkoosiverhot vedetty alas.
Hypistelen lakastuvia kukkia,
hieron sormiini niiden viimeisen tuoksun:
saan taas yöstä hetken kulumaan.

Hattu ja Kuu

ba_ar_15Hullu Kuu aikoi jo kätellä itseään hattutempusta, siitä että tämän kuunsyklin aikana on jaksanut ja ehtinyt raportoida ihan jokaisesta käänteestä. Periaatteessa näin on tehtykin, enää on Mustan Kuun yö jäljellä edessäpäin, mutta sehän ei edes ole mikään vaihe, pelkkä hetki. Ollaan valuttu ja vaimennuttu kierron loppuun, viimeiseen vaiheeseen, vanhankuun aikaan (alkaa Helatorstaina myöhään illalla). Tässä jaksossa oinaassa, perin vieraassa merkissä Kuulle tämän vaiheen haasteisiin nähden.

Tulisi saattaa loppuun, päätellä ja hyvästellä, ihan kyllästyäkin siihen minkä läpi vaellettiin. Kuinka käy? Oinas mieluummin aloittaa uutta kuin lopettaa vanhaa. Hyvästin hetkellä oinas on jo huomisessa, katse tulevassa. Kyllästyä oinas osaa, jos samaa vanhaa jauhetaan, se tarvitsee uutta innostuakseen. Mutta jos oinaan Kuu tässä vanhankuun vaiheessa suuntaa katsetta jo intomielisesti eteenpäin, silloin mennyt kierros sivuutetaan sen suuremmin käsittelemättä, tarmo suunnataan kohta alkavaan uuteen yritykseen. Eikä sen näin pitäisi mennä.

Hullun Kuun toive tämän vaiheen suoriutumisesta lepää Kuunsolmujen harteilla. Tässä on ajan mukaisesti himmailtu jo pitkään, koska solmut menivät nurinpäin. Kuu on balsamisen vaiheen alkaessa juuri sillä hilkulla, että ylittää eläinradan asteissa tuon Kuunsolmulinjan symbolisen kohdan, vajaan asteen päässä oinaassa huojuskelevasta alasolmusta. Jos vaiheen rajapyykin pääsisi vetämään veitsenterävästi – oinas symboloi aseita – Kuu saisi viimeisen vaiheen koittaessa yhä sävynsä tuumivasta, harkitsevasta ja kyseenalaistavasta Kuunsolmun ajasta. Heti kohta kun balsaminen vaihe alkaa, Kuu pyyhkäisee linjan yli, pysäyttää solmut ja kääntää ne jälleen perääntymään, oikeinpäin. Sitten voi jo tuntua siltä, että no-nyt mennään, räväytetään, kiihdytetään vauhtiin. Mutta se on vähän ennenaikaista. Kisoissa varastamista.

bal_ar_15Toki innokkaan Kuun vahvuus voi olla se, että onnistutaan hahmottelemaan tulevaa kiertoa. Kuu yrittää varmaan meille niin kertoa, että sietää suunnitella jo ennakolta, on sitten valmiina. Näin voisi Hullu Kuukin tehdä, täällä ei olla vielä vilkaistukaan mitä tuleva kierto sisällään pitää. Oinaan merkissä päättövaiheen Kuun heikkoudeksi täytyy laskea se, että syvällinen hiljentyminen on vaikeaa. Rohkeutta luopua saattaa löytyä, silti se voi olla enemmän hätäisesti pois viskaamista kuin loppuun saateltua ja harkittua työtä. Ehkäpä tämä raivoisa ristiriitaisuus sävyn ja ajan haasteen kesken tuo sitä kuuhulluutta, joka on aikoinaan synnyttänyt tämänkin blogin.

Kuun yöt
alkavat olla luetut.
Tumma ilma vie pilven
pilven perään sirpin ali.
Voisipa vaihtaa kuun kanssa paikkaa:
tiedän sinun seuranneen
sen ilmeitä nämä yöt.

Turha rimpuilla

bals_sco_riverJos kuunvaiheita saisi milloinkaan valita, en laittaisi vanhankuun aikaa näihin kiireisiin joulunaluspäiviin, ja jos vanhaa kuuta nyt olisi katseltava, en valitsisi merkiksi skorpionia. Kosmos valitsee, ja tähän on koetettava sopeutua. Jouluajatuksia on siirrettävä vielä pikkuisen tuonnemmaksi, sillä skorpionin balsaminen Kuu on ihan liian herkullinen sivuutettavaksi. Mieleen käpertymisen aika psyyken syvyyden merkissä – tuleeko tästä vaarallinen reissu, mille ei myydä paluulippuja.

Koska Kuu ylipäätään on vahva? Silloin kun se kaikkein eniten näkyy, täydenkuun aikaan, vai pimeimmillään kun Kuulle ominainen alitajuisuus on voimakkainta? Vai tunnustellaanko Kuuta ainoastaan sen fysiologisen vetovoiman kautta – silloin kuisinta aikaa olisi tarjolla vasta jouluaattona kun Kuu kulkee radallaan taas kaikkein lähimpänä Maata.

Ehkä vastauksia on monia, kuten on monenlaisia ihmisiäkin. Toiset etsivät näkyvää Kuun valoa, toiset kajastusta sisällään, jotkut tunnistanevat nesteitä liikuttelevan vetovoiman itsessäänkin. Meitä yritetään varsin usein ympätä standardeihin, kertoa millainen kokemuksemme pitäisi olla, ja jos oma sisäinen ääni piipittää vastaan, se on silloin väärässä. Niinkö. Jos ei tunnistakaan keskivertoa selitysmallia itsessään? Mikä ei silloin toimi, minä, Kuu vai selitys?

Vanha Kuu skorpionissa tuntuu siksi mielenkiintoiselta, koska skorpioni on kaikkein ehdottomin merkki. Kuu mielellään häilyisi enemmän, mutta skorpionin henki tässä ajassa viskaa suoraan ytimeen. Se ei anna vaihtoehtoa ohittaa, vaan pakottaa tunnistamaan olennaisimman. Matka minuuteen ei ehkä houkuttele, mutta kyllä tästä tulee mieleen kannattaako ollenkaan pyristellä vastaan kun Saturnuskin on vaihteeksi karmallisimmillaan.

Aikaa vaan pitäisi löytää sielun tutkailulle. Skorpionissa ei voida saada salamavälähdyksiä, koska prosessit ovat syviä ja kattavia. Hullu Kuu on ainakin luopunut turhasta, vienyt konkreettisesti tuhkatkin pesästä, ja lopettaa vaiheista ja merkeistä valituksen.

Talven kuu, salaneuvos, tulee ja menee
miten tahtoo,
mennen tullen
koira nuuhkii portin takaa,
pakkanen silmät napilla,
lumiukon hymy on musta ja iloinen.

Sisus balanssiin

bals_lib14

Tässä jo taannoin siirryttiin vanhan Kuun aikaan vaa’assa, ja nyt ollaan jo kuljettu skorpioninkin puolelle. Hullu Kuu heittäytyi hetkeksi oudon sosiaaliseksi ja keskittyi enemmän keittelemään kahvia kuin uppoutumaan karttojen tai sielunkaan syvyyksiin. Nyt saattaisi tuntua otollisemmalta. Ehkä tuntuu myös tuo Kuunsolmulinjan kääntyminen jälleen siten kuin sen pitäisikin kulkea.

Vanha Kuu vaa’assa on ajatuksen tasolla mielestäni outo. Tässä kuunvaiheessa tulisi hiljentyä, kääntyä sisäänpäin omaan minään, mutta eikös vaa’an luontainen suunta ole nimenomaan poispäin itsestä, aina sitä toista kohti. Kun vaa’assa ollaan, on vaikea kuvitella minuuden syövereiden löytyvän ihan yksinään, koska tässä täytyisi peilata toisten reaktioihin. Ehkä ei ole kiellettyä ottaa kaveria mukaan tällekin matkalle?

Ideana ei ole ollenkaan pahitteeksi tavoitella sisäistä tasapainoisuutta, ja voi olla, että kaikista Kuun kierroista tämä on varattu sellaiseen. Se mitä vanhan Kuun aikaan itsestä tutkiskelun ja pohdinnan jälkeen löytyykin, on hyvä saattaa tasapainoon ja pitää siinä, kaiken sellaisen kanssa mikä muutoin on meissä enemmän esillä.

bals_lib_14Tuli myös mieleen sellainen melko skitsofreeninen ajatus, että voisimme etsiä sitä toista itsestämme, olla itse itsemme kavereita, kysyä väliin jonkun vaietun puolemme mielipidettä. Harva meistä on ihan yhdestä puusta veistetty, meissä on useita puolia, toiseuksia, jotka eivät syystä tai toisesta ole niin paljoa esillä kuin perus-minämme. Vaaka on huomioon ottamista, olisiko nyt aika ottaa huomioon näitä oman minän sivujuonteita.

Vaaka on mielestäni yksi kaikkein suunnitelmallisimpia eläinradan merkkejä, ja tässä mielessä on hyvä, että sen harkintakykyä saadaan käyttää tulevan syklin valmisteluun. Uusi Kuu aikoo syntyä jousimiehessä, ja vaikka tuokin merkki visioi mielellään, on parasta laatia nyt kunnolliset strategiat.

On  mahtavaa, että kuitenkin skorpionissa saadaan ottaa vastaan (lue: rypeä) Mustan Kuun yö ihan täysimääräisenä ja kokopitkänä yönä perjantain ja lauantain välissä. Valmistaudutaan jo, varataan riittävästi tuhkaa ripoteltavaksi.

Tuhatjalkainen
voisi saada itsensä
solmuun: miettisi
järjestystä eikä vain
nostelisi koipiaan.

Keitossani on kärpänen

bals_vr14Vaikka Kuu tulevana yönä yhden jälkeen painuu vanhan Kuun aikaan, ei tämä kierto ole ollenkaan vielä kätelty eikä loppuun katsottu. Vielä on paljon tekemistä ja valmisteltavaa, ennen kuin voidaan paketoida tämä vaa’an Uudesta Kuusta alkunsa saanut sykli. Vanha Kuu saadaan neitsyessä, eikä sen vuoksi kyetä luottamaan asioiden valmistumiseen itsellään. On varmisteltava, hermoiltava, epäiltävä, etsittävä virhe. Ihan varmasti jossakin meni pieleen, olisin voinut olla parempi.

Neitsyen pingottuneessa mielenlaadussa on hyvin vaikea heittäytyä oman mielen syvyyksiin, ilman että tästä seuraisi itsesyytöksiä ja tuhkan varistelua päälle. Sitähän pöllytettiin jo aikaisemminkin tämän kierron kuluessa, ja balsaminen Kuu merkitsee usein kertausta, taakse katsomista, vanhan tutkimista. Historia täytyy tietää, jotta uutta pääsisi rakentamaan. Tällä kertaa neitsyt (= me kaikki tässä ajassa) on varma, että historiassa on virhe.

Viimeisessä kuunvaiheessa on tehtävänä muodostaa synteesi. Loukaantukaa toki jos siltä tuntuu, mutta symboliikan tasolla neitsyen merkki on vihonviimeisin synteesin muodostaja. Polaarimerkeissä neitsyt – kalat tämä viimeinen eläinradan merkki on se summaaja, yhteensulattaja, varsinainen sopankeittäjä. Neitsyt noukkii yhden tekijän ylös, analysoi sen, mutta ei vaan kykene näkemään laajaa kokonaisuutta. Sen vuoksi nyt voidaan ainoastaan tutkia osia sieltä, toisia täältä, mutta koko menneen kierron tarkoitusta voi olla vaikeata hahmottaa.

Epätietoisuus saattaa muutoinkin olla päivän vahvin teema, sillä ne solmut, kuiset sellaiset, joista olen koko kierroksen ajan paasannut, kulkevat nyt harkintaa painottavaa suuntaa. Mielestäni nämä vanhan Kuun tulevat päivät eivät ole luontevaa aikaa siirtyä eteenpäin ja aloittaa uutta, nyt jos koskaan olisi syytä malttaa katsoa, odotella aikoja parempia.

bals_vr_14Meille on tulossa melkoinen aloitus, sellainen oksat pois -uusikuu, johon on syytä valmistautua huolella. Niin tarkkaan kuin neitsyt vaan ikinä voi. Kirjoitetaan lista mitä kaikkea täytyy muistaa. Tehdään SWOT analyysi. Vastaukset käyriksi, sektoreiksi ja diagrammeiksi. Jos virhe ja syyllinen löytyvät, opitaan siitä. Ja jos hermostuttaa, pähkinöiksi sitten vaan.

Niin kuin hidas vihlaisu
pois surusta jolla ei ole loppua
kuin jousen äärimmilleen jännitetty
kuin päiväläisen uskollisuus
kuin toivottomuus metsässä
kuka haastaa metsän sadun
kuka puhuu vetten jymyn
kuka nielee auringon peilit?

Entiset tunteet

bm_canHullu Kuu heräilee vähitellen ruususen unestaan: puolikuun merkkipaalu missattiin härän loppupuolella ja ohitse hurahti myös sukellus vanhan Kuun balsamiseen aikaan noin ravun merkin puolivälissä. Ihan viimeisiä siis viedään tämän viikonlopun aikaan – kun uusi viikko alkaa, saadaan kunnolla aloittaa Uudella Kuulla.

Nyt taidetaan olla päättelemässä todella vanhoja asioita kun sävy saadaan Kuulle ravusta. Kaikki vesimerkit suuntaavat jollain lailla taaksepäin, mutta näistä rapu ilmeisesti tietoisimmin. On hyvä hetki käydä läpi omat aikaisemmat tunteensa ja muodostaa niistä oma historiansa taustaksi tulevalle uudelle kierrokselle. Ei voida mitenkään olettaa, että tämän vanhan Kuun lasti saataisi kerralla pois päiväjärjestyksestä. Rapu muistaa, ja joskus velloo tapahtuneessa. Tässä on aidon elämän inhimillisyyttä, eikä ainakaan Hullu Kuu suostu pitämään sitä tunnekuonana.

Hullu Kuu on pahoillaan kun ei ole oikein pysynyt Kuun perässä tälläkään kierroksella. Jospa tässä sukelluksessa sisimpään tuokin hiuksenhalkoja eheytyisi? Jos ei perästä kuulu, on ravun tunteikas aaltoliike tehnyt hulluuden tepposensa – mielestäni tämä on hiukan riskaabelia olla oikein syvällä näin ailahtelevaisessa merkissä. Ainakin täällä koetetaan pysytellä vielä tämäkin viikonloppu pää pinnalla, sillä eiköhän helpotus koita neitsyen järkevästä uudestakuusta.

Tulisin itseäni vastaan
olisin kevyempi, mutta tuulet
ne täällä muutenkin heittelevät,
aallot ajavat lahoavaa kortta
pitsiksi rannan hameeseen

Peilikuvia

bals_tauTarvittiin tai ei, saatiin balsamisen ajan härkäkuu ajan henkeä ja hengen ilmiöitä peilaamaan. Nyt nimenomaan tuli mielikuva peilikuvasta, koska vanhan Kuun vaihe alkoi härässä peilikuvamaisesti samoilta kohdilta, missä härkävaihe muutoin mittaisi sirppikuuta (teidän tarvitsee ehkä kurkata kuunvaiheiden kuvaa, jotta havainnollistuisi mitä mahdan tarkoittaa). Härän päättäväisyys saattaa mennä tällaisessa ajelehtivassa kohdassa ihan hukkaan, ja jos riipaisevia asioita pitäisi työstää, saattaa yhteisvaikutus tehdä – hohhoijjaa – ajan laadun erittäin passiiviseksi.

Härän balsaminen Kuu on oikein turvallinen hetki tutkailla oman mielen syövereitä, ja saattaapa merkin käytännöllisyys tuottaa paremmin tulosta kuin tuskaiset, hiuksiahalkovat merkit. Hyvänmielen härkä voi jopa tarjota tyytyväisyyden tuntoja hyvin suoritetusta kierroksesta. Jos vanhan kuun aikaan on jäänyt asioiden loppuunsaattamisia, on puurtamisen vahvuudesta apua. Myös perustuksen laskenta tulevalle ravussa syntyvälle Uudelle Kuulle tapahtuu jämäkästi. Ollaan kuin herran kukkarossa.

bals_tau2Kuu tykkää härän merkistä, ja tuntuisi että varsinkin tällainen Kuun ”pimeä” vaihe sopisi härkään oikein hyvin. Kuun alitajuisuus on hiljaista, ja tyyneyttä härkä meille nyt tarjoaa. Ehkä tässä on hyvä sauma kerätä voimia, sillä aina niitä koitoksia on luvassa kun uusi sykli kohta pyörähtää reippaaseen kasvuun. Mietitään kaikessa rauhassa peilaammeko itseämme vai muita.

 

Punainen ohenee ohenemistaan, jää sininen,
                             tummuu yö,
    poika nukahtaa sadunlukuun,
hetki hetkeltä lakkaamatta jokin kuolee, syntyy jokin
    ja huominen on poluton ruoho.

Menee ohi

bals_ariVaikka oinaassa kuinka mentäisi nopeasti ja hosuttaisi, sellaiseen en ainakaan minä ole nyt kyennyt. Tai ehkä mentiin niin nopeasti, että mentiin kokonaan ohi? Vanhan Kuun balsaminen vaihe saavutettiin sunnuntaina aamuyön valoisana hetkenä, suurinpiirtein Auringon noustessa. Kuu oinaassa ja Aurinko vain ”vartin” edellä kaksosissa, sen 45° astetta.

Vaiheen ja merkkitason ristiriita on mielestäni nyt räikeimmillään. Vanha Kuu on rauhallinen, tyyni, passiivinen ja syvällä tuumiva, mutta oinaassa kulkeva Kuu on kaikkea muuta, juuri vastakohtansa. Oletukseni on, että tämä balsaminen ajanjakso ennen Uudenkuun syntymää härässä olisi vaikea, mutta sehän jää koettavaksi ja nähtäväksi.

Mielestäni tällaisessa vanhassa Kuussa katsotaan liiaksi eteenpäin eikä tarpeeksi taaksepäin. On tärkeää, että nyt jo pohjustetaan tulevaa ja luodaan suuntaviivoja uusille, pian hahmonsa löytäville aluille. Oinaassa on kuitenkin tyylinä mennä niin vauhdikkaasti, tässä-ja-nyt, että merkkitasolla epäilykseni herää, maltetaanko katsoa ollenkaan kuljettua kiertoa ja summata sen merkitystä. Jos tätä yhteenkokoamisen ja syvällisen pohdinnan vaihetta ei käy läpi, ihan varmasti jää jotakin olennaista ymmärtämättä.

bals_ariesOinaassa kuljettava vanhankuun aika korostaa yksin tehtävää matkaa, rohkeutta kohdata sisimmästä tässä ajassa käsiteltäviä seikkoja, elämännälän ymmärtämistä ja rehellisyyttä itseä kohtaan. Mahdollisesti voimia kysyvin oma sisäinen taistelu tällä erää on itsekunnioitus, sillä jos nyt on myönnettävä sen menettäneensä, on anteeksianto vaikeata. Eteenpäin on lähdettävä ja pian, rikkinäisenä se on vaikeaa.

Omakohtaisesti tämä aika nyt niin riemukkaan ristiriitaista että lapsekkaasti naurattaa. Minullahan on Uudenkuun vaihe kaloissa, sinänsä on vähän ristiriitainen juttu sekin, ja nyt oinas-Kuu mittaa eräällä tavoin kalojen merkin kanssa teemoiltaan yhteensopivaa aikaa. Kaikki on ihan nurinpäin, ja sellainen tuntuu pähkähullulta. Nurinperisyydessä voi silti piillä jotakin, mistä tekisi mieli ottaa selvää, kumpa ehtisi tässä eteenpäinlaukkaavassa ajassa.

Jos olet yksin,
ole!
Suuri on viimeinen
seurueesi.

Viimeisen vaikeus

sadangel_bals_piscIlta liu’uttaa Kuun kaloissa, Venuksen yhtymässä, vanhankuun balsamiseen vaiheeseen. Lohtua on tarjolla, ja tämä saattaa olla ajatuksena usealle tervetullutta. Hektinen, tapahtumarikas ja energioita kärjistävä aika voisi edelleen lientyä rauhoittumiseen. Saturnuksenkin kulma vakauttaa ja lujittaa.

Kaloissa on hyvä käydä läpi vanhan Kuun aikaan liittyviä asioita. Mielestäni eläinradan viimeinen merkki, kaikenkattava ja summaava kalat sopii tähän vaiheeseen luontevammin kuin vesimies, mikä kierron perusasetelmassa osuu tähän kulmakohtaan. Kalojen merkki vastaa symboliikaltaan vanhan kuunvaiheen ideoita; luopumista, päättämistä, kärsimystä, luovuttamisen tuntoja sekä mystistä syvyyttä. Tämä on irtipäästöä, periksiantoa, sovintouhrin antamista. Kalat ja vaihe yhdessä voivat kertoa täydellisestä hiljaisuudesta. Rauha mahdollistaa keskittymisen ja syventymisen, jotka ovat loppuunsaattamisen edellytys. Jos sama hektinen piirileikki jatkuu, ei sellaisessa rumbassa saada asioita päätökseen kuin näennäisesti.

Ajassa oleva lataus on todennäköisimmin tuntunut monessa osoitteessa, ja pimennysten välinen aika ei ole helpointa mahdollista aikaa olla ja elää. Tämä balsaminen vaihe valmistaa meitä vastaanottamaan tulevan Auringonpimennyksen, mikä on samalla uuden Kuunkierroksen alku. Enää on tämä viikonloppu aikaa käydä syvimmästä syvimmällä, tuntea maanantaina Mustan Kuun yö, ja sitten saamme erilaiset asiat työstettäväksi.

bals_piscToivottavasti suotte Hullulle Kuulle anteeksi tämän päivityksen vaillinaisuuden. Kun on sanoinkuvaamattoman paha mieli, ei irtoa kannustusta ja innostusta jaettavaksi. Pärjätkää te toiset paremmin kuin minä, se on iisii.

Elon haihtuvuus väreilee
aamun ilmassa kuin
itkuisilla kasvoilla, joilta tuulenhenki
pyyhkii kyyneleet,
eikä mies jaksa enää
kirjoittaa, ei nainen olla hellä.

Suosiolla loppuun

aquarius_balsamicAletaan olla lopun tunnelmissa. Tämän astrovuoden vihonviimeisen kierron vihonviimeinen vaihe alkaa tänään torstaina päivällä noin puoli yhdeltä kun Kuu tulee vesimiehen viimeiselle kolmannekselle ja puolineliöön Auringon suhteen. Vaikka Aurinko on jo aloittanut uuden vuosittaisen syklinsä, Kuu laahaa menneessä perässä. Ihan just niin kuin pitääkin.

Aikaisemmissa kuunvaiheiden katsauksissa olen tämän syklin osalta useaan otteeseen viitannut siihen, että vaihe ns. vaihtuu ajallaan. Niin tapahtuu nytkin, sillä kuunvaiheiden perusasetelmassa balsamiseen vanhan Kuun vaiheeseen pitäisi siirtyä vesimiehen hengessä. Nyt näin tehdään jopa kohdillaan sen merkissä.

Voi tuntua oudolta ajatus, että viimeinen syklin päättämisen vaihe olisi vesimiesmäinen, kun merkki mielletään futuristiseksi. Ennen kuin tuomitaan mitään vääräksi ja toimimattomaksi, on parempi tutkia ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin, mitä oikein tarkoittaa vesimiehen vanha Kuu. Huomaan vesimiehen kahdellakin tasolla erittäin sopivaksi päätösvaiheeseen. Vanhassa Kuussa aletaan luoda pohjaa tulevalle uudelle kierrokselle, ja mikäpä siihen istuisi paremmin kuin katseen suuntaus tulevaisuuteen.

aqua_balsToisen tason kohdalta löytyy auttavia ja jopa pelastavia teemoja. Kuu yhdistetään tunteisiin, ja aika usein vanhankuun aika käsitetään syvällä vellomiseksi, jotenkin toivottomaksi. Vesimieskuun viesti on, että luopumisen ja päätöksen ajan ei tarvitse olla raastava ja satuttava (vaikka se toki tällaiseksi saattaa tulla joissakin Kuun kulkemissa merkeissä). Vesimiehessä omat tunnetilat asetetaan vähän kauemmas, käsivarrenmitan päähän, jotta ilmiöön saataisi perspektiiviä. Ulkokohtaista ja kylmää toisten mielestä, mutta käytännön tasolla saattaa olla hyvinkin järkevää tehdä näin. Tällaisen vanhan Kuun aikaan tehtävä on jo laajempi kuin pelkkä oman navan ympärillä pyöriminen, sillä vesimies on humaani, yhteisöllinen ja jopa globaali. Kun ajatellaan koko vuoden mitalta aikaisempia Kuun kierroksia, viimeisessä syklissä tuodaan synteesiin jo laajoja kokonaisuuksia, joista omat tunteet on syytä pitää vähän kauempana. On aika kypsyä ja oppia ajattelemaan pikkuisen etäämmälle. Kypsymiseen nyt erityisesti painostaa Kuun kulma hallitsijaansa Saturnukseen.

Merkkinä vesimiehen tehtävä on virtaavalla vedellä puhdistaa. Vanhassa Kuussa tarvitaan mielen puhdistumista vanhasta, käydystä, menneestä, koko aikaisemmasta syklistä. Miksei sitä tunnekuonaakin voisi koettaa samalla hiukan huljuttaa, mutta pääasiassa nyt pitäisi keskittyä kaikkein isoimpiin kokonaisuuksiin mitä ikinä hahmottaakaan. Päättäminen on tällä kertaa symbolista kasvojenpesua, raikkauden löytämistä tulevan pohjaksi.

Vanhankuun aika tuntuu nyt yllättävän valoisalta. Toinen jalka on jo kynnyksen yli astumassa uuteen.

Tein matkaa kajakillani
ja menin maihin
Osuin lumikinokselle
joka juuri oli alkanut sulaa
Ja minä tiesin
että oli kevät:
me olimme selviytyneet talven yli!
Ja minä pelkäsin
että olisin liian heikko
liian heikko
kestämään tuota kaikkea kauneutta

Onnistuneen syklin päätös

bals_kaurisTuskin ollaan tolkuissamme Auringon ja Neptunuksen vuosittaisesta kohtaamisesta, kun samantapaisiin syvän hiljentymisen teemoihin sopivasti Kuu tuli kiertonsa viimeiseen balsamiseen vaiheeseen. Nyt ollaan kauriissa, levittelemässä tuhkaa ja tuskaa yltympäriinsä. Ensimmäisenä mieleeni tuli katumuksen ajatus, kun koko tämä aikaisempi kierto on tuntunut niin uskomattoman helpolta ja luontevalta, ollaanko päästetty itsemme liian helpolla, ja nyt saadaan katua? Kärsiä? Syyllisyys painaa?

Hiljaisuus, rauhallisuus ja tietynlainen itseensä käpertyminen sopii kyllä kauriiseenkin, mutta yleensä tällaisesta tuhkan varistelusta ei koidu mitään hyvää. Vai tulisiko nyt tosiaan käydä rankimman kautta, taas ruoskia itseään ja suorittaa katumusharjoitukset, jos siitä sitten kirkastuisi? Vanhan Kuun vaiheessa tehdään summaustyötä eletystä, koetusta ja opitusta, eikä tässä luopumisen ja irtipäästön ajassa olla kaikkein herkimpiä viisauden ja auktoriteetin kaltaisille kaurispuolille. Kyllä tämä on ennemmin häpeää, riittämättömyyden tuntoja, vaillinaisuutta. Yhtä kurjuutta ja ankeutta.

Veikkaan että jos jokin vanhankuun aika tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, niin tämä viime yönä sudentunteina alkanut kuunvaihe. Pitkällisyys ja jatkuvuus ovat kaurista tiivistetyimmillään. Anteeksianto oman sisimmän tasolla ei heltiä helpolla. Kauris merkitsee aina työtä, joten katumusharjoitukset on nyt tulevien päivien sana.

Vaan sitten kun alkaa rakentua, kun saavutetaan viisaus ja sisimmän rauha, nähdään menneen syyt ja tulevat seuraukset oikeissa suhteissaan – sitten saavutetaan jotakin mikä tulee perustaksi, nurkkakiveksi, pysyväksi tolpaksi asioille, joita lähdetään tavoittelemaan ja ajamaan tulevassa kierrossa. Liian optimistisesta ajattelusta on kovasti varoiteltu, joten ei sitten kukaan hurrata, vaan vaatimattomasti, varovaisesti ja terveesti epäillen lopulta hyväksytään tämäkin kierto käydyksi. Turhan naurajat kopautetaan polvilleen, mutta sarkastinen kommentti saatetaan sallia.

bals_kauris2Taas pääsen kysymään, onko ajassa hulluutta? Kun muistetaan kuunvaiheen olevan myös kulma Aurinkoon, on sieltä saatu sitä itseään tähänkin hankalaan Kuun ja Auringon väliseen tyylinvaihdokseen. Neptunus on melko hullu planeetta. Kumpi edes voittaa hulluudessa, Kuu vai Neptunus? Minä veikkaan jälkimmäistä, mutta antakaa toki hiljainen huutoäänestys kommentteihin. Ainakin tässä ajassa Kuu vaikuttaa melko täyspäiseltä. Kuu on kuitenkin tulossa lähemmäksi, nostattamaan vuorovesiä korkeammiksi, tuntuakseen voimakkaammin. Onko kauriin realismi vain se hienoinen raja nerouden ja hulluuden välissä, taas?

On toisia maailmoita. Aika kiertyy ja palaa
tyyneen sydämeensä, hämyyn joka on tuleva
ja osittain on jo tullut
otamme siitä ennakkoa yön hetkinä
                             kun sietämätön kipu lakkaa
ja hetki sulaa kuin tali ja leviää yli mitatun rajan.
On toisia maailmoita, mutta ne ovat täällä
kynttilä palaa loppuun, kynttilää ei enää ole,
aika on vuotanut takaisin aamun hiljaisuuteen
ja lähteetön valo hävittää varjojen metsän

Viisas suojelus

oldmoon_sagKierto alkaa käydä vähiin. Ollaan vanhan Kuun ajassa, ja se saavutettiin jousimiehen reippaassa ja rohkeassa merkissä. Tällainen Kuu on kaikkein optimistisin, eikä nyt olekaan kyse mistään tuskatiloista ja pohjattomista kaivoista, vaan siitä itsestään viisaudesta, jonka saavutamme laajan ja kauaskantoisen näkemyksen tuloksena.

Kunpa ei oltaisi liiankin tyytyväisiä itseemme ja sorruttaisi ylemmyyteen. Vanha Kuu edellyttää kuitenkin nöyryyttä ja rehellisyyttä nähdä sielu vikoineen, puutteineen, kaikkineen. Ettei vain oikaistaisi rytisemällä kuten jousimiehen teemaan kuuluu.

Vanha Kuu on hiljaisuutta, itsetutkiskelua, rauhaa jotta tieto imeytyy ja tekee tehtävänsä minkään häiritsemättä. Jousimiehen Kuun aika ei tähän oikein täydellisesti sovellu, mutta voihan aina koettaa luottaa hyvään onneen ja olettaa, että tiedon teeman natsaaminen auttaisi. Muuttuva merkki näillä kohdin Kuun kulkua tuntuu kuitenkin mukavalta, sillä vanhan Kuun ajassa aletaan jo vähitellen suunnata katsetta, etanan tuntosarvia, tulevan kierroksen suuntaan.

Vaikka me emme enää saa näihin vanhankuun aikoihin Kuuta ylittämään Hekate asteroidia, tuota Mustan Kuun jumalatarta joka opastaa tienhaarassa, ratkaisuissa, valitsemaan oikean polun, on nyt Hekaten suhteen tapahtunut jotakin mielestäni tähän aikaan erittäin hyvin sopivaa. Hekate on siirtynyt skorpionin merkkiin, mihin se asettuu kertakaikkiaan täydellisesti, suorastaan viisaasti. Skorpparista Hekate pääsee ohjaamaan sielua, ja tämä meidän hyväuskoinen hölmö jouskarikuumme voi porhaltaa onneensa luottaen.

snailViimeinen jakso ennen uutta kierrosta on intensiivinen ja saattaa vaatia ponnistusta. Kuu liikkuu sinne, missä juuri nyt eniten räiskyy ja rätisee taivaalla, Venuksen ja Pluton yhtymään, vastapäätä Jupiteria. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä on tulisimmat paikat Kuun mustuuden valaistessa rankat teemat musta-sukkaisuudesta puhdistautumiseen. Ja miten musta Kuu voi mitään valaista? Saa tulla hulluksi sitä miettiessä – okei paljastan Kuun mekanismin. Vaikka Kuu näyttää meille vain tuskin havaittavan ohuen sirppinsä, se kulkee kierrossaan lähimpänä Maata ja siksi sen vetovoima on nyt kaikkein voimakkainta. Nyt Kuu on sellainen kuin sen aina pitäisikin olla, alitajuinen ja tiedostamaton ja siksi arvaamattomia muutoksia aikaansaava.

Myös meidän maailmamme
katsoo alas jotakuta
joka sitä rukoilee
tähteä lupauksen iltataivaalla
vihertävää levyä
vieraitten kääntöpiirien kentässä
näkyvää toisille silmille
tykkivälle sydämelle avaruuskivettymän reunalla

Katsooko hän kysyvin suurin linssein
Asteroidien suojatti
tai punaisen Marsin ritari
ja rukoilee nöyrästi maalta – meidän maaltamme-
jumalattaren suojelusta
piirtää elektronisen rippikäyrän
rakastetulle olennolle
vai tutkii tietäjäerakkona öisiä merkkejä

Tähti on ennustanut
maan laatta ennustanut meille
talvisia kohtaloita