Aihearkisto: Vanhakuu

Venuksen powerparkki

Vakaassa härän kuunkierrossakin alamme kallistua, nyt siis loppua kohti, kun Kuu alkaa mitata vanhankuun vaihetta, viimeistä jaksoa ennen seuraavaa uudestisyntymää. Syklin lopettava jakso alkaa Kuun ollessa noin puolivälissä oinasta, maanantaina illansuussa. Erityisen kivaa ja hehkeätä balsamisessa lopetuksessa on Kuun kohtaaminen Venuksen kanssa. Sopii kuin tilauksesta härän kierroksella.

Venuksesta huolimatta tämä lopettava sykli saa dynaamisia sävyjä. Oinaassa läväytetään halki-poikki-ja-pinoon tyylillä. Kuuta hallitsee Mars, joka on parhaillaan melko eriskummallisessa vallattomassa tilassa kaksosissa kulkiessaan. Jospa ollaan poikkeuksellisen rohkeita ja suoria kun käydään läpi kierroksen plussat ja miinukset, kasvut ja taantumat. Uskalletaan tarkastella niin itseä kuin tehtyjä tekoja. Ihan kuin vielä tykättäisi tästä, koska se Venus on ripirinnan Kuun kanssa.

Jos balsamisen kuunvaiheen pitäisi suoda rauhoittumista, sitä saadaan kyllä näillä spekseillä odottaa. Lopetusvaiheen sävy saattaa ennemminkin olla kyllästyminen vanhan kelaamiseen ja malttamaton tulevan ja uuden kierroksen suunnittelu. Puolensa kaikilla, joskus oinaan vauhdissa saatetaan hujahtaa tärkeän jutun ohi. Hienovaraiset vihjaukset eivät riitä osoittamaan fokusta, pitäisi huutaa huomiota. Aika voidaan mieltää myös siten, että kun on voimaa lyödä hanakka lopetus tälle syklille, on myös reilu lupa suunnitella seuraavaa.

Jos palataan siihen, mihin tässä kuunkierrossa pyrittiin, mielestäni vastaus on edelleen Venus. Aloituksessa se oli kiperällä paikalla, ja nyt Kuu valaisee sitä osoittelevasti. Ihmissuhdejakso, arvojen mittaamisen aika, talousasioihin kiinnittämisen aika, miten kukin tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi planeetan symboliikan koki. Jos vielä tuntuu siltä, että jotain tarttis tehrä, on siihen ainakin vauhtia, voimaa ja urheutta. Se on sitten loppurykäisy kun ei lekottelemaankaan päästä.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Mainokset

Viimeisen ymmärryksen aika

Balsaminen, vanhoista vanhin kuunvaihe alkoi sunnuntaina aamulla seitsemän jälkeen Kuun ollessa kaloissa. Itselleen armollisen kalamaisesti tässä liu’uttiin ohitse, mutta kalojen Kuun ajassa anteeksianto saadaan toivottavasti helpommin. Vanhan Kuun aikaa saadaan pulikoida ensi keskiviikkoon saakka, joten tästä ehtii vielä saada kiinni. Paitsi kaloissa otteen saaminen on muutoinkin hankalaa.

Jos toisinaan eläinradan merkin symboliikka istuu kuunvaiheen kanssa saumattomasti, näin on osoittelevan osuvasti kalojen ja balsamisen vaiheen kanssa. Lopettaminen ja luopuminen tulevat itsestäänselvästi, pakottamatta, ihan vaarallisen helposti. Saattaa olla aiheellista olla tarkkana, ettei luopumisen huumassa päästä irti sellaisestakin, jolla olisi merkitystä, tai mitä todennäköisesti tarvitsee vielä. Tällaisessa ajassa korostuu halu sanoutua irti kaikesta mikä on nähty, mihin on kyllästytty, ja tätä piirrettä korostaa varmasti kuunvaiheen vaihdoksen aikaan ollut Kuun tarkin kulma pysähtyneelle Plutolle.

Mielestäni ylläkuvattu lopettamisen tarve on negatiivista kalaa, jolla on ikävä tarve liukua tavoittamattomiin silloin kun pitäisi terästäytyä ja ottaa vastuu. Se on väistöliikettä, kalamaista uskoa eli harhaa siitä, että kun epämukavasta irtautuu, se häviää puff olemasta, ja uusissa ympyröissä kaikki olisi sadunomaisen ihanasti paremmin. Kalojen balsamisen kuunvaiheen kohottavana ja myönteisenä tehtävänä näkisin ennemmin suuntauksen kohti henkistä ja sisäistä viisautta. Sellainen ei helposti tule, tarjottimella, mutta kierron mittaan on saatu aineksia rakentaa tietoisuutta, oppia ja ymmärrystä. Kaloissa sorvataan synteesi, mikä hiljaisesti elähdyttää meitä kohti seuraavaa aloitusta. Ja se on rehevä, kasvava, ja saattaisi vaatia henkistä kapasiteettia että sen kaiken konkreettisen ja fyysisen kasvunajan jaksaisi.

Kalojen Kuu tuntuu niin petollisen helposti kuuhullulta ihan missä tahansa vaiheessa, se ihan houkuttaa hulluuden vyöryihin mukaan. Heittäytymään, lillumaan, ajautumaan, ruokkimaan itseään. Kalojen kuuhulluus on sisäisissä tiloissa oloa, ja kuten tässä eläinradan kaiken keräävässä merkissä aina, toteutumisen muodot ovat monimuotoiset. Itkua, huokailua, itsesääliä, värjävää kaihoa, ja sitä luovaa hulluutta mikä saattaa lähennellä neroutta eksentrisyydessään. Tarjolla on monenlaista mielen sekoittavaa tyyliä. Ehkä sekopäisyyttä ei pitäisi liian jyrkästi tuomita, sillä kuka loppujen lopuksi määrää, mikä todellisuus on kaikkein oikein. Voi olla mahdollisuus ymmärtää jotakin laajemmin kuin vain sitä, minkä silmä näkee ja sormi koskee. Täältä tullaan universumi!

Aamunkoitto jo?
Eilisen polut kasteen
alla kiiltävät
kun palaan yöstä yksin
kuunvalo seuranani.

Kirkastus

Oinaan Aurinko on tehnyt tehtävänsä, jos ei yhtään huvittaisi palata tähän vanhaan kiertoon enää. Ihan kuin aika olisi harpannut kvanttiloikan uuteen suuntaansa, ja se kaikki mistä tämä joskus alkoi, kalojen uudenkuun pimennyksestä, on jo nii-ii-iin kaukana. Ihan historiaa. Vaan tämä on silti vielä tehtävänä Kuun kierroksessa, että näin vesimieskuun alla tarkkailisimme mitä saatiin aikaan, mitä tapahtui, vähän analysoisimme käytyä pimennyskiertoa. Kuu tulee kierroksen päättävään vaiheeseen, vanhankuun aikaan, perjantaina iltapäivällä hieman ennen puolta viittä.

Rynnistys ajassa eteenpäin on varmistettu, sillä vesimiehen vanhassakuussa halutaan taatusti katsoa enemmän tulevaan, valmistella seuraavaa kierrosta. Voidaan käyttää näitä aikaisempien kiertojen tutkimustuloksia pohjana, ja ihan varmasti olla jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että seuraavaksi teemme toisin.

Vesimiehen tarkkailun voi ulottaa itseen ja sisälle, kun on kerrankin tilaisuus suhteellisen puolueettomasti nähdä mikä on sielun tila. Kun oli pimennyskierto, on ajanlaatu saattanut tuntua vaativalta. Vesimiehen Kuu on hyvä havainnoimaan mitä meille tapahtui, millaisesta ilmiöstä on ollut kyse. Koska nyt Kuun henki on futuristinen, on helppo uskoa että tästä päästään eteenpäin, tulevaisuus on ihan nurkan takana. Menneeseen ei nyt taatusti jäädä jumiin, vaan siitä saadut ajatukset kirkastetaan, puhdistetaan, niin että tiedämme. Vesimiehen motto on Minä tiedän (ja sekös minua kalana aina jaksaa naurattaa hervottomasti). Siitä huolimatta tässä hetkessä tulisi ymmärtää ja hyväksyä, että emme vielä päätä valmiiksi tulevaa kiertoa. Se on elettävä ja koettava, sallittava elämän yllättää.

Ihan vaan sivuhuomautuksena, että ajassa ei taida olla minkäänlaista kuuhulluuteen viittaavaa tekijää. Ellei sitten sunnuntai yllätä.

Joskus aurinko ei ollut vain vertauskuva.
Nyt kuolleetkin ovat. Ja keväät kuin
polvilleen pakotetut vangit: kaikki hedelmällisyys
on pelkkää taistelua.

Lopetetaan todenteolla

bals_cap17

Nyt ollaan Kuun viimeisimmässä, kierron lopetuksen balsamisessa vaiheessa syvällä. Ensivaikutelma vanhankuun ajan vaihteesta on – – harvinaisen – – syvä. Vähemmän mairittelevia ilmaisujakin olisi saattanut käyttää. Kuun suhteen ajan henki näyttää juuri nyt haastavalta.

Kierroksen lopettava jakso saavutetaan Kuun ollessa kauriissa. Ei ole mieluisin merkki Kuulle, mutta aina ennenkin ollaan selviydytty tämän vastamerkin ylityksestä. Tällä kertaa vaiheen vaihdos, mikä siis sinänsä aina on Kuulle haastehetki koska tämä tapahtuu kovassa kulmassa Aurinkoon nähden, saadaan pian Kuun kohdattua Pluton eläinradan asteissa. Näitäkin kohtaamisia tulee joka kierroksella, nyt vaan sattuu jäädä leima tästä koko balsamisen vaiheen sävyksi. Kuun ja Pluton energioiden sulautumat eivät ole helpoimmasta päästä, vaan lopetusuhan alle voi tulla kivuliaita asioita.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuunvaihe on aina Kuun suhde Aurinkoon, eli tähtivalo on tavallaan yhtä tärkeässä roolissa kuin Kuu. Silloin kun Kuu tulee vanhankuun ajan kohdalle, on Aurinko edelleen Kuun alasolmun ylityksessä kaloissa. Kuun alasolmu on sitä epäilyttävintä eläinradan maastoa. Ei hyvä.

Pluton eliminoimisen teema, kalojen alasolmun irtipäästön alleviivaus ja kauriin merkin karsinta viittaavat kaikki yhdessä niin selkeästi yhteen suuntaan, että tämä on pakko ymmärtää varsinaiseksi lopettamisien huippuajaksi. Ynnä sekin vielä, että tämä tapahtuu keskellä pimennysjaksoa. Seuraava Auringonpimennys on ihan kulman takana, pienen ajallisen harppauksen ulottuvilla, ja itse asiassa on jo täällä olemassa.

Sitten tästä tuhkanvaristelusta pitäisi kehitellä jotakin positiivista ja kannustavaa sanottavaa. Vanhankuun jakso on luonteva ajankohta saattaa päätökseen asioita, joiden on nyt aika siirtyä pois. Alleviivaus ajan hengessä ei tule sattumalta. Realistisessa ja järkevässä merkissä, kauriissa, näemme mikä on soveltuvin vaihtoehto. Pluto antaa voimaa tarpeelliseen, ja sysää meitä kohti uudelleensyntymää, taakan laskemisen jälkeen. Aurinko nyökyttelee, että joistakin jutuista vaan pitää ymmärtää irtautua, vaikka hiljaisesti ja meteliä pitämättä, mutta eron hetki on nyt. Yhtä lailla kuin jokaisen Kuun syklin kohdalla on hyviä aikoja aloittaa ja kasvattaa, on yhtä tarpeellista luopua silloin kun sen aika on. Tästä syntyy tilaa, ennen kaikkea itseen. (ja kyse lienee siis jostakin perusteellisemmasta kuin kaappien siivoilusta ja roskien viemisestä, vaikka Kuu arkinen tekijä onkin)

bals_cap_17On mahdollista, että vanhankuun ajan voimakkaissa tunnelmissa tehdään sisäinen periaatepäätös, ja itse luopumisen prosessi tapahtuu pimennyksen aloittavan kalojen kuunkierroksen aikaan.

Vuodentakainen kesä
 ruskeina palasina kalliolla,
metsä on surullisella tuulella;
se tuuli pöyhii menneitä,
repeytyneet siivet räpyttelevät.

Vahvasti ja viisaasti

bals_sag17Yöllä tulimme Kuun matkassa vanhankuun vaiheeseen, balsamiseen tilaan. Kuu on nyt jousimiehen innostuvassa, intomielisessä ja myönteisessä merkissä. Voisi tuntua hieman epäsopivalta, mutta sepä on juuri jousimiehen vahvuuksia, yhdistää toisiinsa ennakkoluulottomasti kaikenlaisia tekijöitä. Jousimiehen puhkuva innokkuus ei ole himmailuun ja lopetteluun helpoin tie, mutta koska sävy saadaan tosiaan jouskarilta, ollaan optimisteja.

Kuun vaiheista viimeisimmässä Kuu pienenee häviäväksi. Tuntuu aika kauhealta ajatella tätä Kuun kuolemana. Syklisyydessä tarvitsemme lopettamista, päättelyä ja hiljentymistä ihan samassa suhteessa kuin on toisena aikana syytä nousta uudelleen alkuun. Jousimies on uskoa, ja loogisesti päätellen me tiedämme, että Kuu ON olemassa, vaikka emme saa siihen samalla tavalla ilmeistä kosketusta kuin täydenkuun valossa. Kuu on piilossa niin kuin se periaatteessa on aina olemuksessamme enemmän piilossa kuin selkeästi esillä. Nyt on aika luottaa Kuuhun, uskoa siihen.

Jousimies on yksi eläinradan vahvimmista merkeistä, ja vaikka siinä on reipas fyysinen puolensa, asenne ratkaisee. Onko sitten merkin fanaattisuutta, kun se päättää uskoa, mikään ei muuta sen jääräpäistä mielipidettä, ja sitten lopputulos ratkaisee. Muuttuvana merkkinä jousimies ei kuitenkaan ole fakkiutunut ja paikoilleen jymähtänyt, vaan päinvastoin ikuisesti etsivä, toisenlaisia näkökulmia huomioonottava. Näistä vaihdokkaista on vaikea päästä selville, lopulliseen totuuteen. Vahvuus, henkinen kantti, on vanhankuun ajassa etu, johon uskominen kantaa meitä aikojen yli.

bals_sag_17Jousimiehen viisaus on toinen valttikortti, mikä lohtukuun aikaan pysyttää tolpilla. Kuunkierrosta viimeisimmän vaiheen aikana muodostetaan kokonaisnäkemys käydystä ja nähdystä, ja se sujuu tämän Kuun alla. Eri asia on sitten kuinka realisteja ollaan katsotun suhteen, miten arvotetaan, koska jousimiehessä on taipumus optimismiin. Tämä katsannon tapa vahvistaa omaa uskoa ja tosiaankin auttaa jaksamaan, on kevyempää matkata luottavaisena eteenpäin kuin hermoilla ja surkutella. Ihan kuten nyt on niin monilla jo kevät mielessä, vaikka tosiasiassa se on vielä hyvin kaukana horisontissa. Auttaa silti tässä hetkessä pienikin ajatus, että kohta on paremmin. Meillä on ihan varmasti jo hakusessa uudenlainen aloitus, vesimiehen puhdistava Uusi Kuu. Muistetaan silti että tämäkin sykli pitää taputella loppuunsa. Vanhankuun aikaan Kuu oli jo tavoittamassa Saturnuksen sävyä, eli kyllä me vastuumme nyt tunnemme, eikä yhtään sorruta ylioptimismiin. Ihanasti ajan teema kiertyy kasaan; kauriin kierroksessa saadaan Saturnus mukaan. Lopetus sujuu viisaasti ja kokeneesti, itseemme uskoen.

Minä ikävöin
niin suuresti niin mahdottomia
ettei se ole enää edes vaikeaa
Meri aavana ympärillä
taivaanrantoja myöten
ei ole menneen ja olevan rajaa

Luovutaan muusta kuin toivosta

bals_sco_16Vanhankuun vaiheeseen liu’uttiin Joulupäivän varhaisena aamuna hiukan ennen seitsemää. Hullu Kuu tässä anteeksi pyytelee, ettei päivitys ehtinyt ennakoivaksi, valmistamaan teitä lukijoita vastaanottamaan tulevaa. Pyhien vietto on aina erikoisaikaa, mikä kysyy toisenlaisia puuhia, eikä aikaa jäänyt taivaan miettimiselle tarpeeksi. Kuun tulo kierron viimeiseen kokonaiseen vaihejaksoon tapahtui skorpionin merkissä, mikä soveltuu oikein luontevasti sävyltään balsamiseen aikaan. Skorpionin syväluotaava toiminnan tapa lupaa voimakasta matkaa oman minän sisälle. Voimakkuus ei kuitenkaan ehkä ole se, mitä vanhankuun vaihe sinällään kysyy luopumisen ja irtipäästön tehtävissään. Skorpionin voima on ehdotonta ja eliminoivaa, ja vähemmälläkin saattaisi voida eroon päästä.

Skorpioni on eläinradan merkeistä yksi niistä, joissa Kuu tuntee jonkinasteista epämukavuutta. Ajan juoksussa tämä ei luultavasti ole niinkään haittaa ja vaikeutta kuin hiukan ylimääräistä sovittelun ja sopeutumisen vaatimusta. Kuun täytyy mennä pois mukavuusalueeltaan: kun otetaan vertailukohdiksi Kuulle omimmat merkit rapu ja härkä, voidaan päätellä Kuun olevan turvallisuushakuinen. Skorpionissa ei olla tyynessä turvassa, sillä merkki kertoo sisäisestä voimasta, puhdista ja päättäväisyydestä. Skorpioni tahtoo pitää otteessaan, ja Kuulle ominainen heilunta vaatii työtä.

Olemme päättelemässä jousimiehen kiertoa, ja skorpionin hengessä jotakin täytyy ehkä jättää pois, joten tässä mielessä luopumista varmasti tapahtuu. Tämä voi silti olla säväyttävämpää, dramaattisempaa kuin vanhankuun hiljainen päättelytyö yleensä on. Jousimiehen innostus ja näkemyksellisyys voidaan skorpionissa naulita varsin onnistuneesti osaksi sisintä, ja tästä voisi kai päätellä siten, että jousimiehen kierto muuttaa lopulta enemmän itseä kuin maailmaa. Ja vasta sitä kautta se oma näkemys vaikuttaa laajemmalle. Tehdään ensin itse kuten saarnataan ja esimerkin voimalla siirretään vuoria. Hiljentymisen ja vaimenemisen ajassa saa sisäinen vahvuus tilaisuuden lujittua.

Lopettamisen ja hävittämisen teemaa korostaa vaiheen lisäksi Kuun hallitsijan sijainti näinä aikoina: skorpionin Kuuta pomottaa Mars, mikä kohtaa Kuun alasolmua kaloissa. Alasolmussa on samantyylistä luopumista, luota työntämistä, kuin alkaneessa Kuun vaiheessakin. Mars kertoo aina toiminnasta, ja ikään kuin taivas antaisi nyt käskyä tehdä tätä poisoppimista aktiivisemmin kuin yleensä. Kalenterivuottakin ollaan pian päättämässä, lopettaminen henkii joka suunnasta. Annetaan siis jo nähdyn jäädä taakse ja keskitytään täydemmin siihen, mitä kohti ollaan matkaamassa.

bals_sco16Tässä nimenomaisessa skorpionin vanhankuunajassa ollaan Kuun kanssa hiukan väljemmin tällä kerralla, sillä samoihin aikoihin osuu Kuun sijainti kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Vetovoima on heikoimmillaan, ja ehkä skorpionin raastavuuskaan ei nyt ole niin kuuhulluista kuin voisi olla. Ei niin tummia syövereitä kuin voisi olla – jousimiehen kierron toiveikkuus taitaa voittaa.

Niin kuin kevät oli liian aikainen
ja kesä nopeasti nähty
ja niin kuin syksyn silmät karisuttivat terälehtensä
ja linnut särkivät ilmaa
niin myös nyt talvi
viimeinen näistä vuodenajoista
on mahdoton elää uudestaan

Vähän hassu juttu tämä balsamico

bals_lib_16Kierroksen viimeinen vaihe alkaa, perjantaina aamupäivällä vaa’an merkkisen Kuun alla. Skorpionin rahat-tai-henki kierroksella olisi saattanut kaivata jotakin stydimpää kuin vaakaa, mutta näin se Kuun kierroksilla yleensä tasapainottuu; aikaisempaa vaa’an kierrosta analysoitiin suurennuslasin kanssa neitsyen vanhassakuussa, ja neitsyen kierrosta hehkutettiin komeasti päätökseen leijonassa. Vaa’an Kuu tyynnyttää skorpionin intensiiviajan kierroksia alas, ja nyt on ajan henki kokonaan toisenlainen muutoinkin jo – Aurinko on jo jousimiehessä. Jippii ja Jahoo, kyllä kulkee niinkun tamperelaisilla pitkässä tunnelissa.

Eikä nyt raavita kokoon mitä sattuu, vaan valitaan vanhankuun ajan ainekset hienostuneesti. Vaikka sävy sävyyn. Vaakainen vanhakuu ei marise kyllästymistä, koska käyttäytyä pitää. Miltä se nyt näyttäisi jos protestoisi. Ennemmin siis tyydytään siihen, että kierros loppuu. Jos pitää luovuttaa ja lopettaa, tehdään se nätisti, loukkaamatta, tyylikkäästi, elegantisti. Silleen kuin hävinnyt osapuoli kättelee voittajaa hyvien tapojen mukaisesti. Ehkä vähän hymyä mikä ei yllä silmiin asti. Ei yhtään kiukutella ettei päästettäisi irti. Ei nyt vaan ole sopivaa enää hekumoida enempää skorpionin intohimossa, se meni.

Kuinka vaa’an Kuu diilaa näkymättömyyden kanssa? Sitä voi olla edelleen ilmassa näin vanhankuun aikaan, ennen kuin Neptunus todenteolla pääsee liikahtamaan eteenpäin. Kuun kierroksen päättävässä vaiheessa on samaa hiljaista utua, häivyttävää, haihduttavaa, sellaista kuin biisin lopussa feidaa kuulumattomiin. Tämä viimevaiheen Kuu ei numeroa tee poistumisesta. Vaakakuu on tässä mielessä kovasti sukua kiltteyden neitsyt-kalat akselille, missä marttyyrinkruunu välkehtii kirkkaimmin. Mutta tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että ei vaakakuu mikään luovuttaja ole. Johtava merkki pitää huolen oman tahtonsa tapahtumisesta. Tai ainakin asioitten tiedottamisesta siten ihan kuin kaikki olisi sujunut hänen malliinsa.

bals_lib16Ja onhan tämä sisäisen harmonian riemuvoitto, mahdollisuus täydelliseen tasapainoon. Tuskin tässä mitkään demonit kehtaa kauheasti tulla huuteleen. Katsellaan niitä oman sisimmän nättejä puolia niin kaikille tulee hyvä mieli.

Hullu Kuu ihan vähän pahoittelee päätteeksi muutamaa seikkaa. Niinkun sitä, että vanhankuun aikaan tullessaan Kuu ottaa vahvasti kontaktia vastapäiseen oinaan Uranukseen. Tuppaa kääntämään joitakin asioita nurinniskoin. Ja sitä mokomaa jouskarin Merkuriusta kans pahoitellaan, aika nuljake, ei ota vakavasti yhtään mitään. Eikä me mitään skorpionin kiertoa tähän vielä lopeteta kun Venus ottaa lähituntumaa Plutosta, se on ihan samaa jalopenoa se. Aikojen balsamietikkaa, sitä siirappimaista.

Marraskuu dobermannina
juoksee
käyvät kellot käytävissä.