Viimeinen punnitus

Sielujen syvyyksiin laskeutuminen alkaa tänään. Viimeinen kuunvaihe alkaa, vanha Kuu piilottaa itsensä ja näyttää vain kapoisen reunan valostaan. Nyt matkataan vaa’an merkissä, ja vielä syvemmälle tähdätään huomenna aamulla kun tuskin ollaan unihiekkoja silmistä karistettu.

Punnituksien aika tämän kiinteäsävyisen ja tahdonvoimaisen kierron osalta. Vaaka näyttää miten ollaan kohdeltu toisia, miten he ovat vastanneet meille. Vaihtoehtona voi olla toisiin tukeutuminen, ehkä tämä on sittenkin gurujen ja opastajien luvattu aika, jos yksinään emme itseemme näe. Hekatesta, Mustan Kuun jumalattaresta ja hänen viisaasta valostaan meille ei ole kaksisesti apua tämän vanhan kuun aikaan, sillä Hekate ohitettiin jo vaa’anmerkin puolivälissä.

Asiat vatvotaan viimeistelyssä hillitysti, eikä missään nimessä tukkaa riipien tuskissa kieriskellen. Vaa’an älyllisyys on sävyltään kaikkein vähiten kylmintä ja ulkokohtaisinta ilmamerkeistä. Vanhan Kuun aika tasapainon merkissä vaan tuntuu taas kerran paradoksaaliselta, mutta annan sille mahdollisuuden. Tervetuloa sisäinen rauha.

Vanha Kuu on pimennossa meiltä ja taivaalta, tämä on kaikkein itseen sulkeutuneinta kuun aikaa. Täydenkuun omassa merkissä, vaa’assa, ollaan asetelmissa ja ajan vaatimuksissa ihan nurinpäin, ja sehän sopii hullunkuun ajan kirjoituksiin mainiosti. Jos pitääkin kysyä, mitä oikeastaan, todella ja lopulta näemme? Vaa’assa nähdään toisten kautta, ihan kuten Kuu tekee kaiken aikaa, peilaa itsellään Auringon valoa. Katso toisiin niin näet itsesi.

Syvällistä ytimeen näkemistä nyt kaivataan, sillä jos muistatte, nyt on pohdittu ja harkittu suuntaa. Ratkaisun hetki on lauantaina illalla seiskan maissa, skorpionissa, Kuun tullessa Kuunsolmun yli. Radat leikkaavat, ja jos näin tummanpuhuvassa merkissä ei voi puhua välähdyksestä, olkoon se syvä sisäinen intuitio, mikä antaa varmuuden. Villi arvaus, että Vanhan Kuun ajassa luovutaan jostakin, lopetetaan, eliminoidaan, tehdään tuhkaa jotta uusi Feeniks nousisi. Ja luovutaan tasapainon hengessä, pois minulta ja sinulta, ja tulee mieleen voittaako kukaan.

Tahdonvoimaa kysytään tällaisen syklin loppuunsaattamiseen. Rutistetaan vielä vähän, kohta optimismi voittaa.

Kun illallinen on nautittu
ja keskustelut keskusteltu
kun päivä on päättynyt
hän pitkittää lopullista lähtöään
kuin ystävä joka poistuu ystävien luota
toistelee hyvästejä vapisevin huulin

Marttyyrinkruunu

Kuu on aktiivikohdassa, jossa sen valo ratkaisevasti kapenee. Tänään maanantai-iltana Kuu tulee vähenevään puolikuun vaiheeseen korostuneen maamerkkisissä teemoissa, eläinradalla neitsyen merkin alussa ja vaiheittain ajateltuna kaurismaiseen vaiheeseen. Tämä on kaksinkertaisesti eiku-kohta, sillä vähenevä puolikuu nostaa kysyvästi kulmansa ylös – tätäkö aioit, tännekö tosiaan mennään – ja neitsyt analysoi kriittisesti, mutta muuttuvan luonteensa avulla, uuden tiedon perusteella, saattaa muuttaa mieltä.

Puolikuu on perustellun valinnan kohta. Sanat ovat hallussa neitsyessä, saamme meriselityksen miksi, ja tunnetasollakin valinta harkinnan jälkeen voi olla vain järkiratkaisu. Kysyn silti, valitaanko sopiva vaihtoehto tai suunta sen vuoksi, että näin on aina tehty, konservatiivisten raamien puristaessa, tai marttyyrinkruunu otsaa kiristäen uhrauksessa. Onko korjausliike omasta aikaisemmasta tiukasta visiosta kohti arkipäivän latistusta, sillä tämän ajan tulevaisuuskuvat on luotu hurjassa skorpionin pimennyksessä, vai onko se aitoa toimivamman ratkaisun löytämistä?

Puolikuun kohdassa mitataan polulla pysymisen taito. Kuun kulma huikentelevan visionääriseen jousimies-Aurinkoon pysähdyttää Kuunsolmut, ajassa kulkevan suuntaviitan. Jokin pakottaa meidät harkitsemaan; ehkä se on neitsyen viilaava luonne, ehkä puolikuun käsky miettiä vielä. Kuunsolmut muuttavat suuntaansa, ja kenties uhrautuen huokaamme että harkitaan nyt sitten, tai otamme nöyrinä vastaan tilaisuuden analysoida tilannetta. Armonaikaa on lauantai-iltaan seitsemään saakka.

Päätöksenteon ajan tuntu neitsyessä on kaksittainen kuin muuttuva merkkinsäkin. Hyvää on se, että voidaan kriittisesti tarkastella jokaista yksityiskohtaa ja ulottaa päätökset arkeen. Huonoa taas se, että neitsyt ei ole suuria kokonaisuuksia ja kauaskantoisia visioita hallitseva energia.

Ja se hulluus! Sen leima on tässäkin puolikuussa vastapäisen Neptunuksen vuoksi. Hermoja koetellaan, joko niin että ulkoinen kaaos sotkee järkevät analyysit, tai sisimmässä kehittyy vertaansa vailla oleva angsti. Onpa hilpeää!

On samea tuo joen pinta
Minne vienee sen virrat?
Lieneekö siellä tieni kadonnut?
Astun, mut en rohkene kulkea

Kenties jumalat ohjasivat tieni toisaalle
Ei virtojen sameus enää houkuta
Ei vesien tummuus enää kosketa
Kenties astuin oikeaan kääntyen toisaalle

Tuitun Kuun jako

Kuu jätti kirkkaimman ja suurimman täydenkuun vaiheensa taakse, ja joutui muodonmuutoksen rutistukseen tullakseen siemenkuuksi noin ravun merkin puolivälissä, vähän vaille. Millaisia siemeniä nyt jaetaan? Onko tämä huolellista, suoriin riviin kylvämistä? Ei ei. Siemet roiskaistaan, huiskaistaan just sinne miltä tuntuu.

Kuten kasvupuolella vastaavassa vaiheessa sirppikuussa, meitä kohtasi kohtalokkaalla tavalla menneen ajan sirppi vaateineen. Nyt Kuun tultua vähenevään vaiheeseensa tunnelmassa on eräällä tavalla samaa, sukulaisuutta, minkä rapukuu tunnistaa. Sirppikuun oman näkemyksen muodostuksessa Kuu oli kriittisellä viimeisellä asteella, ja nyt siemenkuussa kriittisyyden antaa Aurinko skorpionin viimeiseltä asteelta. Kohtalonomaisuudesta ei päästä.

Mutu-siemenet annetaan rapukuussa. Musta tuntuu toimii henkilökohtaisella tasolla, siemen siemeneltä katsotaan saajaa silmästä silmään, ja omien tuntemusten perusteella päätetään jaetaanko, annetaanko, kylvetäänkö. Arvaamatonta? Onko rapukuu edes lahjottavissa? Miten täytyy olla saadakseen siemenensä?

Ravun Kuu on omassa turvallisessa merkissään runsas, kukkea, yltäkylläinen. Onko huolta siementen riittävyydestä? Enpä usko, koska aika on hyvin pedattu, pehmeään rapuiseen vuoteeseen. Jos natsaa kohdilleen, tämä voi olla iloista, nauravaista, kesätuulen kaltaista leikittelevää, kikattelevaa. Siemenensä voi tarjoilla niin hauskaan kuoreen pakattuna kuin luovuudessaan ikinä keksii. Leijaksi taivaalle?

Vaan – jos ei natsaa, jos Auringon säie muuttuu säläksi tilintekonsa hetkellä, jos jakamisen hetkellä valtaa epävarmuus, syyllisyys, huoli, miksei voisi käpertyä ravun lailla kuoreensa ja pitää itsekkäästi ne siemenet? Jos jakamisesta seuraa pilkkaa ja haavaa, voi tuittuilla hullun-kuriseksi ja kieltäytyä jakamisen jalosta tehtävästä. Tämä jos mikään tulee nousemaan synniksi ja syyllisyyden taakaksi, ja siksi rapukuussa kynnyksen kohta on itseluottamuksen saavuttaminen.

Löydä jakamisen ilo ja riemu kesätuulen paradoksista syksyssä? Hulluahan tämä on, jos mikä. Minäkin saatan muuttaa mieleni jakamisesta.

Sisimmässään
jokainen on tuuli,
henkäys
Avaa kämmenesi tuuleen,
hyväile tuulta
aamunkoitosta uniesi läpi
Jos joku kysyy
miksi olet olemassa, tässä,
vastaa tuuli, henkäys ja kädet
Tuulen jokainen jättää
jälkeensä, henkäyksen
ja joskus illan viiletessä
se osuu
joihinkin käsiin

Valaan vatsassa

Valasvatsa! Runsain, hedelmällisin täysikuu on härässä. Tämän täydenkuun jumalattaren vatsa on pingottunut ja se on synnyttämässä valmista, todellista, konkreettista.

Kiinteän härkämerkin Kuu on vakuuttunut ja horjumaton. Ei se emmi täyttyä, se ei kysele lupaa osoittaa runsauttaan, ei kätke vatsaansa. Tämä on häpeämättömän itseriittoinen äiti, joka turvaa pienokaisensa varmasti, itseensä tyytyväisenä, avoimesti julkisella paikalla imettävä.

Täysikuu on kokonainen, paljas, kylläinen ja valmis. Eikö siinä ole samaa uuden Kuun naiiviutta avoimuudessaan? Se on varma juhlitusta vastaanotostaan, itsevarmaa täydellisyyden tuntua, täyttä uskoa. Niin kuin pitääkin, Kuu ylennyksessään, se on juhlituin, palvotuin, arvostetuin. Miksi pitäisikään pilata täydellinen hetki ainaisiin epäilyihin. Avoimuus on alttiutta haavoille, mutta nyt haavaa ei näy, on vain kirkkaus, pyöreys ja täysinäisyys. Ei uhkaa.

Härän Kuu vaikuttaa kyltymättömältä, mutta rikkaalta ja anteliaalta. Se voisi antaa, jos siltä pyydettäisi, mutta ei tämä pyyteettömän tarjoavalta näytä. Jos täysikuu kertoo toisten kohtaamisesta – muistetaan se avoimuus – härkä kuitenkin katsoo ennemmin sisäänpäin itseriittoisuudessaan kuin toisiin. Ja ollaan Kuun ylennyksen merkissä, parhaassa mahdollisessa. Onko silloin Kuun tehtävä viime kädessä turvata oma, ei olla jakamassa toisille, palvelemassa ketään? Saako Kuu keskittyä omaan napaansa? Jos ei saa, niin kuka kieltää?

Kuun hulluutta kun täällä ollaan raportoimassa, ei sitä härän täydessäkuussa ole. Tämä on lakonisen tyyntä, madonnamaisen arvoituksellisesti hymyilevää, täyttymyksen saaneen tyytyväisyyttä. Ei tässä hulluudelle ole sijaa. Toiset sen täydellisyys voi saada sekoamaan. Härkäkuu on koskematon, hulluuden yläpuolella, parempi.

Olen hidas kuin maailma
Olen hyvin kärsivällinen
vierin aikani lävitse
auringot ja tähdet
tarkkailevat minua valppaasti.
Kuun mielenkiinto on henkilökohtaisempaa:
se tulee ja menee
hohtaen valoa kuin sairaanhoitaja.
Tunteeko se mielipahaa siitä mikä on tapahtuva?
                             En usko.
Hedelmällisyys vain hämmästyttää sitä.

Aika kuin vauhko varsa

Eläinradan hulluuspiste saavutetaan keskiviikkona illalla vähän puoli kymmenen jälkeen. Kuu on taas siellä mistä tämä blogi sai alkunsa, hullunkuunvaiheessa. Tulimmeko tästä ensimmäisestä spiraalista hullua hurskaammaksi?

Kuu on tällä kierrolla oinaassa tässä kasvukipuilun vaiheessaan, ja siksi hulluuden laatu voi olla lapsekasta riemua. Kuvitelkaa päätön nauru, sellainen mikä saa pissit housuun ja päättyy hikkaan. Kaikki voi olla hyvin viatonta ja harmitonta.

Oinasluonteisessa hullussa Kuussa on olemassa kriteerit sellaiselle vaiheelle, mikä täyttää ensiapu-asemat ja poliisien putkat. Aggressioita voi olla hyvin vaikea hillitä. Energiaa on ihan liikaa, jotta voisi esimerkiksi nukkua. Keppostelu räjähtää käsiin ja silmille. Hulluus on nyt liiallista intoilua, säntäilyä, hosulia.

On meillä ihan todellisen mielipuolisuuden oireetkin tarjolla, sillä samaan aikaan hullunkuun ajan kanssa Neptunus on pysähtyneenä kaloissa. Jos Kuu kantaa astrologiassa hulluuden taakkaa niskassaan, sitä jakaa uhrautuvasti myös Neptunus, ja tässä mieli onkin vakavemmin koetuksella. Illuusio on todellisuus, ja todellisuus illuusio.

Räjähdysalttiiksi hullunkuun ajan tekee Kuun kohtaaminen Uranuksen kanssa. Tuo voi loitontaa etäälle inhimillisestä, ja tehdä sen liian äkkiä, eikä mieli pysy perässä, ei varsinkaan jos ollaan jotenkin upottu Neptunuksen huuruihin. Etenkin tämän jakson alkuvaiheessa jousi voidaan pingottaa liian kireälle, eikä nyt ole mitään kultaista keskitietä, vain äärimmäistä. Mielestäni myöhemmin hullunkuunvaihe tasaantuu kun Kuu siirtyy härkään, lähemmäksi täydenkuun hetkeä. Tässä taas ajan viilaava luonne kohtaa fyysiset rajansa, ehkä liikaa yrittämällä, hammasta purren taakkaa kantaen, jotta valmista tulisi ajoissa. Häränsilmässä on jääräpäistä puurtamisen makua, ja sitä voi varoa ken tahtoo.

Kuun todellisuus tuntuu valehtelevan meille. Juuri äsken kurkkasin Kuuta hämärtyvällä iltataivaalla, ja se näyttää paljon suuremmalta ja täydemmältä ollakseen ihan kasvukuun vaiheen alussa. Oinaassa toki mennään aina nopeasti. Kiire kasvaa.

Hullunkuun vaihe on kuin vanhan Kuunvaiheen pikkusisko, pätemätön, vähän epäluotettava, sellainen minkä tekosia joutuu aina joku paikkailemaan, vaikka raukka yrittää parhaansa ja miltei sen ylikin. Tämä isoksi kasvaminen liian pitkin harppauksin on samalla tavoin surullista kuin vanhan Kuun lohduttomuus ja luopuminen. Ajan katse on jo täyttymyksessä ja tulevassa, ja silloin ohitetaan tämän hetken ihanuus kaikkine mahdollisuuksineen, kuin se ei riittäisi, ei olisi koskaan tarpeeksi –

vaikka sen intensiivisyys ja nuoruus on sitä, mihin oikeastaan myöhemmin aina tahtoisi palata.

Kuu ei näe mitään sellaista. Se on kalju ja vauhko.

Erikoisesti

Tämä kuunkierto on sävyltään jääräpäinen, ja kynnykseksi näyttää tulevan, kuinka onnistuu löytämään siinä piilevän vahvuuden itselleen, ei itseään vastaan. Miltei kaikki tämän kierron tähdelliset kulminaatiokohdat tulevat kiinteissä merkeissä; Uusi Kuu skorpionissa leimaavassa pimennyksessä, puolikuu nyt vesimiehessä ja täysikuu härässä. Sävy tulee muuttumaan vähenevästä puolikuusta muuttuvalaatuiseksi, mikä antaa mahdollisuuden sittenkin eiku-liikkeisiin. Tämä on hyvä muistaa, ettei näin alkukierrosta jo blokkaisi itseään nurkkaan.

Sunnuntaina aamulla Kuu tuli puolikuuksi vesimiehessä, suuren ja ankaran Saturnus-isän otteessa kuten ajan henkeä pitää näin Isänpäivänä kunnioittaakin. Puolikuu on taas ratkaisun paikka. Sinulta kysytään, ja vastaus pitää olla. Vesimiehen Kuussa anteliainta on etäältä katsova teknisyys. Ei katsota pikkuasioita viilaten (vrt. kiperä kulma neitsyeen) eikä jäädä kiinni tunnetasolla (vrt. samanlainen kiperä kulma rapuun). Ulkokohtainen, laaja-alainen asenne mahdollistaa ison mittakaavan projektit. Katso universumin kokonaisuutta ja oivalla.

Vesimieskuu ratkaisujen paikassa on paradoksaalinen. Kuinka voi samaan aikaan pitää kiinni lujasti, mutta silti pysyä etäällä, pitäytyä vapaudessa, irtautua. Ajatus istuu tiukasti, mutta tuo tuleva sisaruksensa neitsyen vähenevä puolikuu vihjaa, että asennoitumista joudutaan muuttamaan. Tässä vaiheessa ollaan kuitenkin vankasti omaa mieltä. Vaikka mieli olisi kuinka omituinen.

Puolenkuun mittari on yksi aktiivisimmista ja konkreettisimmista kohdista Kuun matkassa, voisiko olla jopa tärkein, ajattelen varovaisesti. Tässä paukahtaa se mistä kaikessa on lopulta kyse, Auringon ja Kuun suhteesta, valojen ”leikistä”. Valojen radat leikkaavat toisiaan ja Kuunsolmu jää tuumaamaan mitä pitikään tehdä, mikä se suunta taas olikaan. Ensi viikko on tätä suunnan tarkistamista. Ei siis parane pyrähtää, vaikka Merkurius oikeneekin. Neptunuksen pysähtynyt sumu mielissämme antaa odottaa kirkasta päätöstä.

Ratkaisut, kysymykset, päätökset ja vastaukset! Ehkä riittää että minä tiedän suunnan, vähät muista. Matkaa olisi kuitenkin kivempi taivaltaa yhdessä, tasa-askelin veljinä, samaan suuntaan tuijottaen. Tämän vuoksi aidan yli täytyy kivuta yhdessä. Tämäkö on demokratiaa.

Oli vain yksi paikka minne mennä.
Kihisevinä, tuoksuvina
polut kapenivat sisälle koloon.
Ja ansat melkein väistyivät –
nollat, laukesivat tyhjänpäiten

Sirppi on näkemyksen ase

Teen juuri niin kuin itseensätyytyväisen polleassa sirppikuussa tulee tehdä. Seison tukevasti oman jutun takana, paalutan näkemykseni syvälle. Horjumattomaksi, kirkkaaksi ja käsinkosketeltavaksi.

Sirppikuussa alkuidea on muovaantunut todentuntuiseksi, ja ihan kuin Kuu näyttää meille jo pikkiriikkisen esimakua tulevasta kierrostaan ohuen sirpin valona, tässä kuunvaiheessa näkemys voidaan jo esitellä toisille, vaikkei se olisi lähimainkaan valmis. Sirppikuu on niin siemenkuun sukulainen, kyllä tässäkin aletaan olla mieltä, tai kun on Kuusta kyse, kävisikö ennemmin termi mieltä vailla, mielipuolen lailla.

Alkuideani oli hulluuden yhdistäminen Kuuhun. Lunatic, hullua merkitsevä sana on suoraan Kuusta johdettu. Kuinen, Kuun kaltainen, on mielipuoli, mielenvikainen, mielisairas, ja se kuuhullu. Onko Kuu koko ajan hulluutta, vai ainoastaan joissakin kriittisissä vaiheissa kiertoaan? Milloin Kuu on turvallinen, milloin takuuvarmasti seinähullu? Olen kysynyt, onko Kuu hulluimmillaan juuri täyttymäisillään olevana hullunkuun vaiheisena Kuuna, vai balsamisena kylläisyyttä / kyllästymistä osoittavana vanhana Kuuna, vai kenties näissä päävaiheissaan joita useimmin osoitellaan, uutena Kuuna ja täydenkuun pallonaan. Ja sitten esitin pohdittavaksi sellaisenkin vaihtoehdon, josko Kuun aktiivisuutta osoittavat puolenkuun ajat näyttäisivät ne hulluimmat ajat.

Sirppikuun elämyksenä ja havahtumisena alan kallistua näkemykseen, että Kuu sisältää hulluuden teeman ja mahdollisuuden aivan kaiken aikaa. Kun vaiheet jaetaan näin kahdeksaan päävaiheeseen, kuten olen Hullunkuun ajassa rakenteeksi valinnut, Kuu siirtyy uuteen vaiheeseen aina 45 asteen välein. Nämä ovat kasikulmia, oktiileja, astrologisesti kovia kulmia.

Joka ikisessä uudessa vaiheessaan Kuu tulee uuteen astumisen ja muodonmuutoksen kriisiin. Jokainen kuunvaihe on syntyneelle Kuulle yhtä uusi ja tuntematon, ja sen eläminen työn takana. Toisinaan tausta, suhdanteet, konteksti, auttaa raivaamaan vaiheen läpi onnistuneesti. Kuun täytyy heittäytyä heijastamaan jokaista valoa, sävyä ja vaiheen merkkiä, aina uudestaan kasvussaan. Kuun pitää muuttua alati, hengästyttävän nopeaan tahtiin. Tämänhän me niin kärkkäästi tuomitsemme hulluudeksi, erilaisiin tunnelmiin vastaamisen ja mielialojen vaihtelun.

Nyt ei saada helppoa taustatukea, sillä itsensä karman laki heittää omanlaisen sirppinsä mausteeksi mukaan. Kuun sirppivaihe alkaa myöhään keskiviikkona kun Kuu on viimeisellä asteella jousimiestä. Taas paiskaudutaan kriisiin, pingottamiseen, valmiiksitulon vaateisiin. Tällaisessa kohdassa joudutaan vastaamaan menneestä, mikä on yksi suurimpia sirppikuun haasteita. Jousimiehessä näkemys voi olla kipeällä tavalla menneessä kiinni, vaikka olo olisi rehvakas, uskalias, halukas riskiin.

Mutta Kuu on mestari muuttamaan mieltään. Sanotaanhan että nerouden ja hulluuden välinen raja on hiuksenhieno. Kuka tuon rajan määrittää – ne keskinkertaisuudet. Neroja ja hulluja kiinnostavat kokonaan toisenlaiset jutut kuin rajat.

minä hymyilen, jalat ristissä
arvoituksellisena
muutellen kirkkauksiani
Ja mikäli
kuu, minun
väsymätön serkkuni
nousee, kalpeana kuin syöpä
raahaten puita –
pieniä tuuheita polyyppeja,
pieniä pyydyksiä –
minun näkyvyyteni piiloutuu.
Minä välkehdin kuin peili

Ehdottomasti, aloitettava

Sykli alkaa! Uusi Kuu syntyi skorpionissa hyvin, hyvin voimakkaissa tunnelmissa. Yleensä pari kertaa vuodessa Uusi Kuu syntyy Kuun pimentäessä Auringon, ja nyt oli sellainen aika. Sattui vielä hyvin harvinainen pimennys, joka antaa luonteensa Uudelle Kuullekin, ihan koko seuraavalle kuunkierrolle.

Hullunkuun ajan Kuun syklien seuraaminen olisi kai pitänyt alkaa tästä sykäyksestä, mutta uskollisempi kuin Kuun kierron oikeelliselle ajoitukselle, olen hulluudelle, hulluilulle ja nimensä mukaisesti hullunkuun ajalle. Tulkoon tästä kuitenkin ensimmäinen kokonainen kierto, jota seurataan blogissa hurjasta alusta aina seuraavaan sykliin jousimieheen.

Aloitus kysyy ylisanoja skorpionissa. Uskomaton, harvinainen, mahtava, hurja. Mielestäni ennen kaikkea vaativa. Skorpionin henki vaatii Kuulta intensiteettiä, tahdonvoimaa, ehdottomuutta ja perinpohjaisuutta. Liikkeellelähdön tunnelma on julma, sillä heikot eliminoituvat. Tietoisuus armottomasta pudotuspelistä rassaa psyykeä, ja silloinhan hulluus on ilmanmuuta mukana vaanimassa tässäkin kierrossa. Eikä mikä tahansa viaton hulluttelu, vaan nimenomaan se psyyken sekoaminen.

Vaan ei sentään, eikä kaikille. Uuden alun mahdollisuudet ovat samassa suhteessa aivan yhtä mahtavat. Skorpioni on yksi eläinradan rikkaimmista merkeistä, ehkä jopa laadullisesti se kaikkein rikkain. Kun haasteen uskaltaa ottaa vastaan, totaalisekoamisen riskin, voi saada symbolisesti Kuun taivaalta. Skorpioni henkii kontrollia, ja se on tämän kierron avainsana.

Uuden Kuun aikaa eletään seuraavat reilut kolme päivää. Uuden innostuksen ja alkujen ideoiden tulisi heräillä tänä aikana. Aluksi skorpionissa voi olla pakonomaista painetta synnytyksissä, mutta maanantai-iltana Kuu siirtyy jousimieheen, jolloin rento hulluttelu voi leiskauttaa ilmoille jotakin suureellista ja täyskreisiä. Tämä skorpionin ajan raastavuus ja draama on vakavempaa, mutta mielikuvan tasolla elämänmakuisempaa. Into kiehuu siellä syvällä, kai tekin tunnistatte sen?

Minä päästän sen irti, päästän sen irti
ohenneena ja litteänä, kuin suuren leikkauksen jälkeen

Piikki pistää Mustassa yössä

Synkkyyttä, painostavuutta, raskassoutuisuutta, lohduttomuutta, väsymystä

Tai – sisimpään keskittymistä, mieleen käpertymistä, intuition virtaa

Rauhan antamaa hiljaisuutta vai hiljaisuuden antamaa rauhaa

Tunnelmia Mustasta Kuusta, ensiyön kapeasta viirusta. Täydenkuun hetki on yhdenlainen huipentuma, mutta niin on Mustan Kuun aikakin. Onko Kuu pimeän Kuun aikaan heikoilla vai vahvoilla? Mustaan Kuuhun on totuttu yhdistämään pelkoja ja negaatioita, mutta onko se vain pienen ihmisen haluttomuutta katsoa minuutensa ammottavaan aukkoon? Musta Kuu on sukua kuolemalle rauhallisuudessaan, ja kuolemaa meidän on vaikea käsitellä. Mieluummin otetaan se runsas ja kirkas täysikuu.

Tämän yön Musta Kuu on niin paikallaan ajoituksessaan kuin ikinä Kuu voi olla. Skorpionin sävykäs syvyys on ehkä paras maasto antaa Kuun käydä olemattomaksi. Skorpionissa on voimaa, tummaa draamaa ja tarve syvällisyyteen, jotka mahdollistavat minuuden tilinteon hetken.

Silti Kuun oma luonne astrologisesti kaihtaa skorpionia. Kuulle on tärkeämpää olla turvassa ja tasapainossa kuin telmiä hien, veren ja kyyneleiden rajuudessa. Kuu pääsisi syvälle helpommallakin, nautinnollisemmin ja vakaammin, ei sen tarvitse reuhtoa tavoittaakseen syvällisyyttä ja intuitiota. Kuun kierto vastaa ajan kysyntään, ja nyt mitä ilmeisimmin on tarkoitus suorittaa Mustan Kuun yön henkinen paini rankemman kautta.

Älkää pelätkö vahvuutta, sillä palkinto odottaa. Aamulla 8:53:30 sharp Kuu ylittää Kuun yläsolmun, jonka se on kulullaan osuvasti ja vastaten ajan tarpeisiin pysähdyttänyt – seisahduttanut veren – jotta olisi hyvä hetki nähdä kirkkaasti polulla. Olettehan te polulla? Kysykää edes tätä. Nyt pitää kysyä, vuoropuhella sielun kanssa, raivotkaa vaikka. Vastauksia tulee, sillä Merkurius on samassa veneessä, mustassa paatissa.

Hullunkuun ajassa on useimmiten tarkoitus koettaa katsoa erilailla Kuun kiertoa. Kyseenalaistan kuinka intuitiivinen ja sieluun näkevä Musta Kuu oikeastaan on. Millainen on taivaan valojen vuoropuhelu? Täydessäkuussa Kuu vie huomion ollessaan isoimmillaan, se on avoin ja esillä. Pimeän Kuun aikaan Aurinko on kirkkaampi valo ja vie huomion tahdollaan ja tietoisuudellaan Kuun heijastuksista. Musta Kuu ei saa valoa juuri lainkaan, se on tuntematon, ja todellakin alitajuinen – miten Kuu jaksaisi nähdä kun tahdon heijastus puuttuu?

Pimeässä ei ole muuta kuin kosketus itseen, tartu siihen

Tämä on tapaus ilman ruumista
Ruumis ei mitenkään liity siihen
Se on haihtumistapaus
—
On vain kuu, fosforiin palsamoitu
On vain varis puussa. Merkitse muistiin