Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2017

Keskittynyt luottosirppi

Kuun sirppi saattaa nyt näkyä hyvin, sillä eilen Kuu oli lähimpänä Maata kiertoradallaan. Kasvukuun puolella sirppikuunvaiheeseen tullaan hieman ennen yhtä iltapäivällä Kuun kulkiessa härän merkin loppupuolta. Just kohdillaan, näin sen pitäisi ollakin. Sirppi on sävyltään härkämäinen, ja nyt päästään tekemään sitä todeksi aivan konkreettisesti ja toivottavasti ilman mitään ristiriitoja. Kuu on härässä ylennyksensä merkissä, joten nyt pitäisi ilmastossa olla yleinen viihtyvyyden teema.

Sirppiä tehdään parhaiten todeksi hiljaisesti puurtamalla, ihan omaan tahtiin, mutta alkuun päästyä sitkeästi ja tuloksellisesti. Me katsomme sen verran taaksepäin, ainakin edellistä pimennyskiertoa, että ymmärrämme mitä pitää ottaa huomioon ja mistä ottaa opiksi. Tämä on varmistelun ja perustelun aikaa, eikä omasta suunnasta ole tarvis antaa piiruakaan periksi. Tehdään mitä haluamme, ja tällainen toteuttaa oinaan alun ideaa kaikkein vankimmin. Luottavaisesti, omaan pystyvyyteen perustaen.

Kuu saattaa härässä jäädä jonkin verran oman onnensa nojaan, sillä sitä hallitseva Venus on edelleen retrovaiheessaan, eikä siksi kannata kauheasti laskea sen varaan. Sirpissä muutoinkin ollaan vielä enimmäkseen omillaan, ehkä emme koe tarvetta turvautua apuun ja turvajoukkoihin. Sirpin vaiheen hetkellä Venus tosin näyttäytyy suht osoittelevasti meillä, sillä se sattuu olla keskitaivaan tuntumassa. Venuksen haasteet saattavat olla niitä, jotka perusteluissa tulee nyt ottaa huomioon.

Ajassa on nyt olennaista, että olemme pian Saturnuksenkin perääntymisen ajassa. Saturnus pääsee siihen kohtaan, missä käännös tapahtuu, sunnuntaina iltapäivällä. Tämä tapahtuu sirppivaiheen puitteissa, ja saattaa ilmentyä siten, että vielä ei asioissamme kaksisesti edistystä tapahdu. Jos Saturnuksen rajoittava puoli nousee esille, saatetaan jopa kohdata vastustusta. Mutta kohdataan kaikki sellainen härkäkuun stoalaisella rauhallisuudella, ei menetetä hermoja. Ehkä varovaisuus on tarpeen.

Vaikka Kuu härässä ja vaiheen vaihdoksessa korostaa Kuun ominaisuuksia, ei tämä tunnu lainkaan heittelehtivältä, ja siten kuuhullulta. Ennemmin päinvastoin, poikkeuksellisen rauhalliselta, tyyneltä, hitaalta. Voidaan kai varoa täydelliseen katatoniseen tilaan jämähtämistä. Pidetään eteenpäinmenevä, rehevän runsas suunta muistissa.

Vaiti ja keskittynyt
kuten japanilainen mielenlaatu.
Omakin sävyisyyteni on
kunnioittavaa, ei vihamielistä.
(No on, on!)
Sen sisin, peittääkö sitä rumpukalvo,
ja vain jonakin erityisenä hetkenä se soi?
Toisinaan minuutti
kääriytyy rullalle ja rullautuu auki.
Kasvavan kuun kanssa jokin valaa sydämen.
Olenko ollut liian varhaisessa?
Olenko liian myöhässä?

Mainokset

Uudenhuumaa

Tuntuu kepeältä ja kohottavalta saada uudenkuun syntymä oinaassa. Oinas on eläinradan merkki, mikä vahvimmin symboloi uusia aloituksia. Tästä syystä Uusi Kuu on nyt niin kohdillaan kuin ikinä voi olla. Tiistaina ihan hitusen vaille kuudelta aamulla Kuu saavuttaa kierroksellaan Auringon, syntyy taas uudeksi, ja aloittaa samalla uudenkuun vaiheen. Onko tämä syleilyjen syleily? Oinaassa todeksi tulemisen tapa on kiivas, niin spontaani että se tuntuu satunnaiselta, ohimenevältä. Mutta eteenpäin mennään, oli tyyli mikä tahansa.

Meidän pallonpuoliskollamme oinas symboloi kevättä. Heräämistä uuteen alkuun, valosta sokaistumista, kevään tuoksuista huumaantumista, tuulen tuntua. Tämä aloitus on kaikkein raikkain.

Kuun uuden kierroksen alun hetki on yllättävän mukavan oloinen, jopa lempeä. Tuntumassa perääntyy Venus kohti oinaan merkin alkua, ja saattaa hyvinkin antaa sävyään Uudelle Kuulle. Oinaassa kulkijoita hallitsee Mars härästä, ja se on nätissä kulmassa Neptunuksen kanssa. Pehmeitä, hehkeitä sävyjä on tarjolla takavasemmalta.

Oinaan aloituksen tärkein muistisääntö on rehellisyys. Itse täytyy pystyä olemaan tämän jutun takana, eikä mitään kannata tehdä vain toisia miellyttääkseen. Oinaassa on rohkeutta, mikä on hienoa, kunhan se pysyy aisoissa eikä kannusta vaarallisiin riskeihin. Ja sen mukaan miten tässä on oinaan merkkiä yhdessä pyöritelty, on tämä aloitus ihan oma juttu. Mitä aloitatkin, ole valmis viemään se yksin loppuun saakka, halutessasi, ellei joku nappaa palloa ilmasta kyllästyttyäsi. Oinaan merkissä on sallittua tuntea, ettei tämä tuntunutkaan kauaa innostavalta. Saa lässähtää, eikä siitä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Ideoita riittää toisiinkin aloituksiin.

Vaikka kuinka hyvältä kuulostaisi, oinaan aloitus ei ole ihan jokaiselle se omin kohta lähteä liikkeelle. Omaan kuunsykliin verrattuna voi tuntua toisenlaiselta, siltä ettei saa itseään toimimaan samaan tahtiin yleisen ajanhengen kanssa. On paljon heitä, joita riemukas aloituksen fiilis masentaa. Kun koko maailma kirkuu, että pitää tehdä, innostua, jaksaa – joskus tämä vaatii liikaa. Vaikka siis Kuu ojentaa meille sopivan alkukohdan, me saamme edelleenkin kuunnella itseämme, päättää itse milloin ja mitä teemme. Sekin kuuluu oinaan oman tahdon maailmaan.

Tuleva Kuun kierros ei ole kaikkein helpoin, kun koettaa luntata mitä taivaalla on meille kerrottavana. Kun tässä syklissä sekä Merkurius että Saturnus aloittavat perääntymisjaksonsa, voi hyvällä syyllä käyttää harkintaa, josko sittenkään on minun hetkeni. Oinaan kierroksessa johtavat merkit ovat tärkeimpiä toimijoita, ja Kuu tosiaan pistää näissä tapahtumaan. Osuvasti otetaan vaihdosten aikaan kontaktia isoihin taivaan kuvioihin. Ennen kierroksen huipennusta oleva hullunkuunvaihe vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Laskevan puolenkuun kohdilla saadaan taas maistaa karmallisia opetuksia, ja muistella ”viime vuodelta” vastaavanlaisia liemissä kypsymisen kohtia. Kierroksen lopuksi päästään sellaisiin syvyyksiin, mitä kaikki eivät ehkä ole valmiita ottamaan vastaan. Tulossa on siis tosi kiihkeään tahtiin paljon – jos nämä saa noukittua itselleen polttoaineeksi niin varmasti syntyy.

Parin päivän päästä ollaan Kuun kiertoradan lähimmässä kohdassa. Tunnettehan sen jo, kuinka Kuu kiskoo? Kutsuu aloittamaan?

Tyhjä käsi on kevyt käsi,
ja valo tahtoo katsella
mitä kuvia on näkemättä.

Nopeat Mustat

Monet kärsivät kesäaikaan siirtymisestä, ja juuri nyt pieni vuorokausirytmin muutos saattaa väsyttää kaksinverroin kun se osuu vanhankuun aikaan. Silloin Kuun tuntuma ajanlaadussa on väsynyt, luovuttava ja nuutunut. Mustan Kuun yön katsaus tulee jokseenkin mielivaltaisesti tulevaksi yöksi, ehkä se oli meillä jo viime yönä, mikä tietää. Yön tuntien aikana, mutta vasta aamukuudelta, Kuu saa syntyä uudelleen, joten pimeää käytännössä Kuutonta yötä saadaan maistaa sitä ennen. Mustan Kuun yö voidaan katsoa alkavaksi auringonlaskusta hieman ennen kahdeksaa illalla, ja ehkä yö tosiaan päättyy uudestisyntymän tuntoihin paria minuuttia ennen aamun kuutta, eikä tarvitse odotella Auringon nousua horisonttiin.

Kun Kuu on jo hyvin lähellä uuden syklinsä alkua, on se koko Mustan Kuun yön ajan tulevassa uudenkuun merkissä oinaassa. Oinaan Musta Kuu voi olla hätäinen fiilikseltään, tsekataan nopeasti mitä sielu sietää, ja otetaan aktiivisesti lepo mikä tarvitaan. Kuu on oinaassa rohkea, ja siksi ei paljoa pelota mitä nämä pimennyskierron viimehetket vielä kertovat. Lapsenomaisen luottavaisesti ollaan sitä mieltä, että kyllä me tähän pystymme. Toivottavasti lopetuksen työtä on tehty viime päivinä jo valmiiksi, ettei ole kertynyt urakkaa tähän viimeiseen yöhön. Kärsimättömiä ollaan ihan varmasti päättämään tämä kuunkierto. Ollaan jo käytännössä uudessa ajassa (Auringon kierron mukaan) ja tämä Kuun laahaus perässä voi ärsyttää. Pinna alkaa olla aika tiukalla, tekisi mieli jo konkreettisesti astua uuteen, tuoreeseen, eikä mitata minuuden kypsyyttä. Epäilen että moni kaipaa ennemmin lepoa kuin pitkällisiä itsensätutkimisen prosesseja.

Yön aloituksessa Kuu on aivan oinaan merkin alussa ja lähellä perääntyvää Venusta. Ei olisi yllätys, jos Mustan Kuun yön mahdolliset haasteet tällä kerralla koskettaisivat juuri perääntyvän Venuksen teemoja. Arvostusta, arvottamista, ihmissuhteiden tilaa, mielihyvän tuntojen arvioimista. Asioita voi laittaa kerralla poikki ja pinoon, sillä Kuussa on voimaa; Kuulla synkkaa mukavasti hallitsijansa Marsin kanssa.

Tehdään nopea päätös olla sisäisesti vahvoja, ja se siitä.

Näin lähellä pimeyttä
yöt eivät ohene aamuksi
eikä tähtien valju valo
riitä johtamaan kulkua
seuraavaan yöpaikkaan.
Joku koettaa tehdä tulet,
joku yrittää pimeässä seuraavaan pimeään.
Vain ne pääsevät perille
jotka jaksavat odottaa,
istua pimeässä
kuvansa kanssa kahden.

Kirkastus

Oinaan Aurinko on tehnyt tehtävänsä, jos ei yhtään huvittaisi palata tähän vanhaan kiertoon enää. Ihan kuin aika olisi harpannut kvanttiloikan uuteen suuntaansa, ja se kaikki mistä tämä joskus alkoi, kalojen uudenkuun pimennyksestä, on jo nii-ii-iin kaukana. Ihan historiaa. Vaan tämä on silti vielä tehtävänä Kuun kierroksessa, että näin vesimieskuun alla tarkkailisimme mitä saatiin aikaan, mitä tapahtui, vähän analysoisimme käytyä pimennyskiertoa. Kuu tulee kierroksen päättävään vaiheeseen, vanhankuun aikaan, perjantaina iltapäivällä hieman ennen puolta viittä.

Rynnistys ajassa eteenpäin on varmistettu, sillä vesimiehen vanhassakuussa halutaan taatusti katsoa enemmän tulevaan, valmistella seuraavaa kierrosta. Voidaan käyttää näitä aikaisempien kiertojen tutkimustuloksia pohjana, ja ihan varmasti olla jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että seuraavaksi teemme toisin.

Vesimiehen tarkkailun voi ulottaa itseen ja sisälle, kun on kerrankin tilaisuus suhteellisen puolueettomasti nähdä mikä on sielun tila. Kun oli pimennyskierto, on ajanlaatu saattanut tuntua vaativalta. Vesimiehen Kuu on hyvä havainnoimaan mitä meille tapahtui, millaisesta ilmiöstä on ollut kyse. Koska nyt Kuun henki on futuristinen, on helppo uskoa että tästä päästään eteenpäin, tulevaisuus on ihan nurkan takana. Menneeseen ei nyt taatusti jäädä jumiin, vaan siitä saadut ajatukset kirkastetaan, puhdistetaan, niin että tiedämme. Vesimiehen motto on Minä tiedän (ja sekös minua kalana aina jaksaa naurattaa hervottomasti). Siitä huolimatta tässä hetkessä tulisi ymmärtää ja hyväksyä, että emme vielä päätä valmiiksi tulevaa kiertoa. Se on elettävä ja koettava, sallittava elämän yllättää.

Ihan vaan sivuhuomautuksena, että ajassa ei taida olla minkäänlaista kuuhulluuteen viittaavaa tekijää. Ellei sitten sunnuntai yllätä.

Joskus aurinko ei ollut vain vertauskuva.
Nyt kuolleetkin ovat. Ja keväät kuin
polvilleen pakotetut vangit: kaikki hedelmällisyys
on pelkkää taistelua.

Nollakohdassa

Toisella puolella ollaan, uudessa ajassa ja kierroksessa, vaikka Kuun kanssa sykli on yhä kesken. Rajatapauskierroksi tätä nimitin, kalojen kuunkierroksen leima on olla välissä, sellaisena kuin sen kukin haluaa nähdä, olla sitä mitä tarvitaan, vanhalla tai uudella puolella olevaa. Teoriassa on häviävän pieni mahdollisuus, että Auringon vuosikierron alku oinaassa ja uusi kuunkierros osuisivat täsmälleen yksiin. Kuun kanssa tullaan laskevan puolenkuun vaiheeseen siten, että Aurinko on juuri tullut ingressiinsä, ja silloin Kuun merkki on kauriissa, ja asteet nollassa. Tämä on itsessään hassusti ristiriitainen, ihan kuin vanhan ja uuden lomittuminen toisiinsa: kauris merkkinä edustaa (osaltaan, vaikka johtava onkin) perinteitä, ja nolla on vastasyntynyttä, tuoretta. Tämänkertaisen vaiheen vaihdoksen kohta on poikkeuksellinen, koska se on periaatteessa juuri siinä missä se ”vaiheiden palikkarakennelmassa” kuuluisi olla (jos uusikuu syntyisi nollassa oinasta, olisivat kaikki päävaiheet samalla tavoin johtavien merkkien nolla-asteella). Vanha ja uusi nivoutuvat kaikilla tavoilla.

Kuun kulku puolikkaan kohdalla on voimakohta, missä näkyvyyden tila ratkaisevasti muuttuu. Puolikas lähtee pienentymään vähäisintä kuunvaloa kohti, ja Kuun oma sisäinen luonne korostuu. Sellainen meissä, mitä emme tietoisesti ohjaa, huomaa ohjata, on kierron tällä puolella voimakkaampaa. Alitajunta, vaistot. Aina emme tiedosta ratkaisujamme ja valintojamme, ne tulevat todeksi kuin huomaamatta, usein sillä tavoin luontevina että emme toisellakaan lailla tekisi vaikka kuinka analysoisimme. Vaistonvaraisuus katsotaan monesti primitiivireaktioksi, ja selviytymisen tarpeet ovat voimakkaimmat. Sitä kauris juuri on. Nyt kun vaihe alkaa aivan merkin alusta, vaistonvaraisuus erityisesti korostuu. Nollassa kokemus ikään kuin häviää, vaikka sitä toisaalta onkin jo miltei koko kierroksen verran olemassa. Ja merkkinä kauriissa ihan kuin vuosituhansien kertymien verran.

Puolikuussa ollaan testikohdassa, ja sitä ilmentää hyvin tämän kohdan liittyminen Kuunsolmujen liikkeeseen. Puolikuu pysäyttää ja kääntää solmujen kulkusuunnan toiseksi. Kynnyskysymys ajassa voi olla oikein toimiminen, tekojen seurausten ymmärtäminen ja niiden kanssa eläminen. Jokaiselle kuunkierrokselle ei taida riittää maailmaa mullistavia päätöksiä, mutta tällä kerralla laskevan puolenkuun kohta on tavallista korostuneempi: merkki, aste ja syklin vaihtuminen isommalla tasolla samoihin aikoihin uudeksi. Testi taitaa olla tosi monelle.

Ja ne solmut, voi että, kun Kuu kääntää ne epäsopivaan suuntaan. Auringon tullessa oinaaseen tekisi niin mieli paahtaa täysillä, riemuita laukkaa kevätniityillä. Kuu kauriissa antaa realismin arkeen, että niitty onkin vielä jäässä, täytyy odotella. Kuunsolmu kulkee eteenpäin, painottaen tuumausta ja harkintaa, ja vasta Kuun ylitys alasolmulle kääntää liikkeen normaaliksi. Lauantaina ja enempi iltapuolella.

Että me taidetaan jatkaa Kuunkierron viimeisten vaiheiden työstöä. Tämä ei ole alun aika, vaan loppuunsaattamisen. Hommaa on, kuten aina kauriissa. On valittava sellaista, mikä pitää meitä pinnalla. Ei media-tavalla tähteydessä, julkisuudessa eikä pintaliidossa pinnalla. Itsenä, vielä jaksamassa, ei hukuksissa. Kevyttä tämä ei ole, mutta nauretaan sille nollalle.

Kevät alkaa
kun riekon lailla nauran
kaikille itsessäni.

Eväiden jakoa

Siemenkuussa aletaan olla. Tottapuhuakseni täytyi oikein miettiä, mikä kuunvaihe seuraavaksi tulee, ilmeisesti niin vähän neitsyen täydenkuunaika jätti jälkeä. Siemenkuunvaiheeseen tullaan torstaina iltapäivällä vähän kolmen jälkeen, skorpionin merkin alkupuolella. Jos mainitaankin, ettei Kuu oikein viihtyisi skorpionin merkissä, niin tässä kuunvaiheessa sillä ei ole juuri merkitystä. Siemenkuu on skorpionimainen, eli jos tämä merkki jossakin kohtaa kiertoa täytyy aina katsoa, niin parhaiten juuri tässä vaiheessa.

Kuun hallitsijoihin tulee harvemmin viitattua, mutta kyllä tämä taustavaikutus täytyisi joka kerta ottaa huomioon. Hallitsijasta tulee se perusta, saako Kuu paljoa mitään aikaan merkissään. Nyt hallitsija on osoittelevasti mukana, sillä Mars on vastapäisellä puoliskolla härässä. Kuulla ja Marsilla synkkaa itseasiassa ihmeen hyvin nyt yhteen, vaikka kumpikaan ei oikein mukavuusalueellaan olekaan (Marsin kulkema härän merkki on Kuulle ylennys). Jos tilanne ei kaunein mahdollinen olekaan, tästä selvitään yhdessä. Vahvaa apua on tarjolla. Tai jos ei ihan supervahvaa, niin hyväntahtoista ainakin.

Jakamista ja jatkumon varmistamista tämä siemenkuunaika on. Kerrotaan eteenpäin, annetaan toisille, tiedotetaan ja selitetään. Ja miksi? Siksi että emme ole vain omassa kuplassa – kaloista alkaneessa kierrossa tämä täytyy erikseen tiedostaa. Jatkuvuus turvaa itseäkin lopulta. Voimme luoda jotakin upeaa ja mullistavaa, mutta jos se ei missään näy, jos kukaan ei käytä sitä, ei tällä ole kaksista merkitystä. Katse suunnataan siis kauemmaksi itsestä, ja siitä lähellä olevasta toisestakin, enemmän maailmalle jo.

Millaiset tyylipisteet skorpionin Kuulle antaisimme? Ota tai jätä -tyyliä, ehdottomuutta, ja vaatimusta kokonaan antautumisesta, intensiteetin täysinäisyydestä. Se mitä tehdään, on kotoisin sielujen syvyyksistä, ja siksi se on aitoa ja koskettavaa. Välinpitämättömyyttä ei ole, on vain joko-tai, mukana tai ulkona. Tyyli saattaa kysyä jaksamista, mutta jos motivaatio on kunnossa, tulee tämä luonnostaan. Uskallammeko antaa eteenpäin, kysymys on ihan toissijainen, silloin kun tiedämme että on pakko.

Skorpioniin liittyy lopettamista, eliminointia, tuhoamista, maatumista, häviämistä. Tämän siemenkuun aikaan tehtävämme on sanoa hyvästit kuluneelle astrovuodelle. Uusi kierto alkaa ihan siemenkuun viimemetreillä, mutta tässä sävyssä kuitenkin. Jaetaanko yhteenvetoa kaikesta kuluneesta, opitusta, ymmärretystä? Ja varmistetaan, että uusi kierto tulee, ja meillä on eväitä sitä varten.

onko kaikki hyvin?
lasipalloihin sataa vihreä lumi
ja prinsessat suutelee sammakoita

Paremmaksi tulemisen kuutamo

Pimennyskierrossa tavallaan ollaan vielä, mutta tuntuukohan se enää missään. Kaloista alkanut sykli saa nyt täyttymyksensä neitsyen täydessäkuussa, ja tästä Kuu lähtee vähenevälle puolelle kierrosta, minkä päätteeksi tästä syklistä irtaudutaan. Ehkä ollaan silti vaatimattomia kuten neitsyen teemoissa aina, eikä hurrata vielä.

Teknisesti tämä täysikuu on kovin tavallinen, Kuukaan ei ole radallaan erityisen lähellä Maata vaan kulkemassa kohti kaukaisinta pistettään. Mitään erityisen räväkkää ei ole Kuun tuntumassa, eikä Auringonkaan puolella kaloissa. Arkinen sunnuntai-kuutamo.

Neitsyen täydenkuun vääntömomentti tulee näkyvyyden teeman luontevuudesta, mitä neitsyessä ei siis oikein ole. Neitsyelle on tyypillisempää toimia taustalla, eikä se tunge estradille kumartamaan kunniaa. Neitsyessä Kuu täyttyy kuin velvollisuudesta, okei täytytään nyt sitten jos kukaan muu ei suostu tätä tekemään. Vähän saatetaan hykerrellä siitä, että olisi ainoa kuka tämän osaa. Ja tässä on pointti, neitsyen Kuu on parhaimmillaan ammatillisissa yhteyksissä. Kaikenlainen juhliminen on turhaa hömppää.

Täydenkuunaika on toisen kohtaamisen hetkeä. Varuillaanhan me neitsyen Kuun tunnelmissa olemme, ei silti pelosta, mutta jos tässä pitäisi jotain tunnesoopaa olla mukana niin kiitos ei. Auttaminen, hyödyksi oleminen voisi olla ainakin nimellisesti kohtaamisen leima. Ja se palautteen antamisen aika. Huh huh. Poor-Pisces, nyt saa kalojen oudot ideat kuulla kriittiset kunniansa. Paitsi että kritiikki on neitsyen Kuulle tarpeen, sillä se auttaa analysoimaan korjausta vaativat seikat, ja tätä kautta kannustaa paremmaksi. Tällaisessa täydenkuunajassa me tunnistamme vajavaisuutemme, ja toivottavasti pyrimme kasvamaan. Kuinka tottuneita olemme antamaan ja vastaanottamaan asiallista palautetta? Että oikeasti ottaisimme huomioon toisen kokemuksen, emmekä oitis vetäisi hernettä nenään. Ehkä kokeilemme kaikki, miten saamme kerrottua rakentavasti mielipiteemme, ilman lyttäämistä ja haukkuja, ja osaisimme sanoa myös sen missä onnistuttiin. Ajatuskin hermostuttaa, ja ramppikuume iskee.

Loistetaan pieninä palasina!

Mihin avoimuus
jota alati vaaditaan,
kun julkisuus
sen veisi saaliinaan?
Sai moni tölväisyn
luottavuudestaan
ja päätti. Vetäydyn!
Palaako milloinkaan?