Entiset tunteet

Hullu Kuu heräilee vähitellen ruususen unestaan: puolikuun merkkipaalu missattiin härän loppupuolella ja ohitse hurahti myös sukellus vanhan Kuun balsamiseen aikaan noin ravun merkin puolivälissä. Ihan viimeisiä siis viedään tämän viikonlopun aikaan – kun uusi viikko alkaa, saadaan kunnolla aloittaa Uudella Kuulla.

Nyt taidetaan olla päättelemässä todella vanhoja asioita kun sävy saadaan Kuulle ravusta. Kaikki vesimerkit suuntaavat jollain lailla taaksepäin, mutta näistä rapu ilmeisesti tietoisimmin. On hyvä hetki käydä läpi omat aikaisemmat tunteensa ja muodostaa niistä oma historiansa taustaksi tulevalle uudelle kierrokselle. Ei voida mitenkään olettaa, että tämän vanhan Kuun lasti saataisi kerralla pois päiväjärjestyksestä. Rapu muistaa, ja joskus velloo tapahtuneessa. Tässä on aidon elämän inhimillisyyttä, eikä ainakaan Hullu Kuu suostu pitämään sitä tunnekuonana.

Hullu Kuu on pahoillaan kun ei ole oikein pysynyt Kuun perässä tälläkään kierroksella. Jospa tässä sukelluksessa sisimpään tuokin hiuksenhalkoja eheytyisi? Jos ei perästä kuulu, on ravun tunteikas aaltoliike tehnyt hulluuden tepposensa – mielestäni tämä on hiukan riskaabelia olla oikein syvällä näin ailahtelevaisessa merkissä. Ainakin täällä koetetaan pysytellä vielä tämäkin viikonloppu pää pinnalla, sillä eiköhän helpotus koita neitsyen järkevästä uudestakuusta.

Tulisin itseäni vastaan
olisin kevyempi, mutta tuulet
ne täällä muutenkin heittelevät,
aallot ajavat lahoavaa kortta
pitsiksi rannan hameeseen

Miekkaan hukkujien hetki

Dissisvaihe, jolloin siemenet pitää viskoa maailmalle, alkoi viime yönä kahden aikoihin Kuun ollessa oinaan ”vihaisen” merkin alkupuolella. Ensimmäinen mielikuva on hätäisesti, runnomalla ja väkipakolla jaetut asiat, mutta onneksi pintaa syvemmällä tämä ei ole ihan koko totuus. Oinaassa kulkevaa Kuuta hallitsee Mars, mikä sattuu olemaan myös toisessa omassa merkissään skorpionissa. Marsin valta siis korostuu. Jos pääsemme yli oinas-Kuun äkkipikaisuuksista, tarjoutuu mahdollisuus koettaa pinnanalaisemmin keinoin, jopa salakavalasti, manipuloiden, sekä voimakkaasti tunteisiin vedoten.

Oinaassa, skorpionissa ja Marsissa on sellaista voimaa, tahtoa ja dynamiikkaa, että potkua asioiden eteenpäinmenoon tarjoutuu. Energia voi olla hieman vaikeasti hallittavaa, ainakin heille, jotka eivät ole oppineet ja sisäistäneet tekijöiden aggressiivisuutta. Tämä siemenkuun aika on korostuneesti aloittava lähtölaukaus ja spurtti, jonka ylläpitoon saamme myöhemmin pehmeämpiä sävyjä. Mitä uudempia asioita viskotaan maailmalle, sitä parempi, eikä kai kukaan kehtaa kysellä onko teoriat testattu tai onko mietitty loppuun asti.

Rohkeutta oman asian jakamiseen tämä aika antaa. Seurauksia ei niinkään ajatella, etenkin jos oinaan henki johtaa. Hallitsevan Marsin skorpionin strategiaa on ihan luvallista käyttää apuna, koska jokainen lienee oppinut, ettei väkipakolla ja miekalla huiskimalla saavuteta tuloksia hyvällä. Epäröintiä ei nyt ole. Hyvä onnikin saattaa olla myöden, sillä Kuu nappaa mukavan kulman Jupiterille.

Kun nyt pitää jakaa leijonan aloituksessa syntyneet rakkauden ja luovuuden siemenet, oinaassa sävyttää lapsenmielinen innokkuus. Tämä on parhaimmillaan valloittavaa, puhtaan iloista tekemistä, mutta kyynikkojen on vaikea suhtautua myönteisesti tähän naiiviuteen. Oinaskuun rehellisyys on virkistävää, ja kun siemenet perustuvat aitoon arvostukseen, voi jaossa olla todellisia helmiä. Oinaassa ei toisaalta helposti hellitetä – meneekö homma silloin jankkaamiseksi – mutta samalla oinas pystyy niin helposti aloittamaan uudelleen alusta. Se ei kanna kaunaa epäonnistumisista, vaan elää tässä hetkessä, ja tekee sen niin täysillä että vauhtia riittää.

Ajassa on pedattu tilaisuus maailmanvalloitukseen. Innostutko?

Istu siinä lampun valossa, kelaa ajatuksiasi
aloita alusta kerta kerran jälkeen.
Älä väistä kun sattuu,
                             kun väistät istu takaisin:
aloita alusta.
Älä nouse ennen kuin olet tullut tähän hetkeen,
tämän pöydän ääreen.
                             Et kuitenkaan pääse pakoon.

Lähellä ja kaukana

Täysikuu, huipennus ja täyttymys. Valmiiksitulo, esiinmarssi, hekuma. 16% tavallista valtavamman Superkuun saattelemana kirkastettiin viime yönä täydenkuun aika alkuun vesimiehessä. Kuten ehkä tässä välimatkan omassa merkissä pitääkin, Hullu Kuu tahtoo nyt ottaa hiukan etäisyyttä tunnemyrskyissään. Omaa esilläoloa olisi syytä tarkastella vaaksan päästä kylmänviileesti. Vesimiehen merkki Kuulle antaa asetelmaksi esilläolon toisten joukossa, ei valokeilassa kuten täydessäkuussa todella pitäisi olla. Vesimiehelle toisten huomio taitaa olla sivuseikka, mutta tässä on ristiriitaa mitä minä en ymmärrä: vesimies etsii viiteryhmäkseen samanhenkisiä, samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Eikö se tosiaankaan koskaan koeta käännyttää toisia? Nyt sellaiseen olisi hyvä tilaisuus.

Toisten joukkoon on kai tämän täydenkuunajan sanoma. Sinne vaan sekaan. Tietoisuus ryhmähengestä nousee, toisten tarkkailu tuottaa tulosta ja huomiokyky on parhaimmillaan. Hullu Kuu on sitä mieltä, että tieto lisää tuskaa (vitsi) eikä pysty nyt ollenkaan pysymään niin etäällä kuin pitäisi.

Vesimiehen (ja Uranuksen) henki on kääntää asioita toisinpäin, päinvastoin, nurinniskoin, ja täsmälleen sellaisen Superkuun Hullu Kuu sai. Antivertexilleen, alitajuisten vibojen kartankohtaan. En muista vähään aikaan kokeneeni vastaavaa epävarmuuden, epätietoisuuden ja pahojen aavistusten hetkeä kuin eilen illalla täsmälleen Kuun ollessa suurimmillaan. Aivan kauhea fiilis, ja jos se on ajan henki seuraavat pari viikkoa ennen uutta Kuuta niin hulluksihan tässä tulee.

Kuu on lähellä, tunteet pitäisi etäännyttää, osata astua kauemmaksi saadakseen perspektiiviä, eikä pysty irrottautumaan tarpeeksi kauas. Tämän syklin alkaessa lähdettiin rakkauden perään – pitäisikö siihen nyt suhtautua vähemmän tunteella? Entä jos ei pysty eikä halua? Saako tehdä omaan tyyliin, vesimiesmäisesti?

Olen ongelma elämän,
arvoitus alinomainen,
kajastelu kaukaisuuden,
olemattoman odotus,
usko uupuvan unelman.

Jihaa, hulluuden aika

Jo kauriin merkki sitten Kuu saavutti hullunkuunvaiheen, tällä kierroksella jousimiehen kriittisellä viimeisellä asteella. Ja huh millaisella jytinällä ainakin täällä meni pakka sekaisin! Yksinään hullunkuunvaihe suureellisessa jousimiehessä voi singota arkielämän ulottumattomiin, ja merkin viimeinen aste on aina se, missä tiivistyy merkille ominaiset teemat pakottavina ja äärimmilleen. On aivan loistava näppien polttamisen aika, ennalta-arvaamattomiin suuntiin ja ratkaisuihin päätymisen hetki, ihan ilman rajoja ja rajoituksia. Hullu Kuu on mitä vähimmässä määrin tasainen yksilö, ja siksi täällä on olo kuin rodeohevosen selässä. Ihan varmaa on vain putoaminen jossakin vaiheessa, ja veikkauksia saa esittää mihin sattuu eniten.

Kypsyneemmille henkilöille tällainen pingottava ja pyrkivä kuunvaihe, johon liittyy karmallista viisautta, voi olla todella hedelmällinen oivaltamisen aika. Muutamat muutkin kuviot taivaalla tähän aikaan viittaavat samanlaisiin mahdollisuuksiin. Kaikenlaisten ööverien mahdollisuus on todennäköisin tulos, ja vaikka jousimies on yksi suosikkimerkkejäni, on syytä muistuttaa ajan hengen mahdollisuudesta valheellisuuteen. Kaikki voi olla yhtä lailla suurta huijausta kuin elämää suurempaa – mikä sitten on kullakin tapetilla juuri tällä hetkellä; viisaus, ymmärrys, seikkailu, rakkaus..

Tuleva yö on se hulluista hulluin yö, yö ennen täyttäkuuta, jolloin ihmiset joutuvat Kuun valtaan, ryhtyvät epätoivoisiin tekoihin, sireenit soivat. Pian täyttyvä täysikuu on suurin Superkuu, vetovoima on voimakkainta. En edes yritä vastustaa.

Haluan kerrankin olla kevytmielinen!
Kenelle sanoisin: rakastan sinua!
Taitan krysanteemin, siemailen viiniä
ja annan ilon paistaa suupielistäni!

Pintaa syvemmällä puolikuussa

Kuu tulee aamuyöllä kasvussaan ratkaisukohtaan, jonka jälkeen se alkaa näkyä taivaalla isompana ja tavoitella täydenkuun isoutta. Puolenkuun vaihe saadaan alkuun skorpionissa, ratkaisuissa ollaan tahdonvoimaisia ja ehdottomia. Tiedetään mitä tahdotaan ja askelletaan siihen suuntaan, homma tuntuu aivan yksinkertaiselta ilman mitään empimisiä, puntarointia ja vatvomista. Pohjalla täytyy tietysti olla oikea valinta, sillä tässä kohdassa vaihtaminen ei onnistu.

Puolikuun vaiheessa Kuunsolmuille tapahtuu suunnan muutos, ja nyt ollaan päättämässä epäröinnin aika, eli solmut kääntyvät perääntymään Kuun ja Auringon neliökulmasta. Tässäkin on ehdottomuuden leima, mikä niin hyvin sopii skorpioniin. Vaiheeseen saadaan sitkeä ja päättäväinen eteenpäinmenon tuntu, sellainen mummo lumessa olo, vaikka kesässä onneksi ollaankin. Skorpioni ei pinnalta katsottuna näytä erityisen toimeliaalta, mutta sen sävyssä saadaan aikaan kaikkein syvimmät muutokset, kokonaiset uudelleensyntymät.

Kasvavan puolenkuun vaihe on asetelmaltaan rapumainen, ja toinen veden elementin merkki Kuulle saattaa toimia oikein hyvin. Se toteutetaan mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, itsestä rehelliseltä, tinkimättömästi. Voi olla hyväksi, että skorpionin voimasta tähän kohtaan saadaan tiettyä julmuutta, sillä puolenkuun vaiheen päätökset ovat huomattavia. Valinnoissa aina joitakin vaihtoehtoja joudutaan hylkäämään, ja siihen tarvitaan kovuutta ja päättäväisyyttä.

Minä näen Kuun merkin ja vaiheen loksahtavan niin luontevasti yksiin juuri nyt, ettei tämän pitäisi nostaa mitään erityisiä ristiriitoja, eikä sitä kautta negatiivista hulluutta esiin. Mustavalkoisuus ja ajassa oleva jääräpäisyys voi katsantokulmasta riippuen vaikuttaa kreisiltä, sillä skorpioni jakaa vastaanottoa: toiset ymmärtävät jopa intuitiivisesti, toisia linjanveto pelottaa ja kavahduttaa. Asenteesta riippuen hulluuden ilmentymiä voi ilmaantua, mutta ei oikeastaan itsessä, vaan siinä miten toiset reagoivat. Jokainen kokee olevansa oikeassa, ja sehän on nähty millaisiin verilöylyihin tuo asenne johtaa. Jonkinlaista outoutta saadaan kenties kokea siitä, että Kuun näkyvä vaihe alkaa hyvin näkymättömässä merkissä. Siksi asiat nyt eivät ehkä näy, mutta tuntuvat sitäkin voimakkaammin.

Skorpionin Kuussa on aina se ”ongelma” että Kuu vierastaa tätä merkkiä. Tässä ei koskaan tunneta samanlaista varauksetonta tyytyväisyyttä kuin esimerkiksi ravussa tai härässä. Pieni varpaillaanolo ei välttämättä ole pahaksi, mutta kaikilta kohdin tulevat siirtymät eivät tunnu mukavilta. Ne on kuitenkin pakko tehdä. Skorpionissa on aina kyse selviytymisestä, kuolemankamppailusta symbolisessa mielessä, minän muutoksesta minkä jälkeen tunnistaa olevansa vahvempi.

En minä enää kirjoita, koskaan,
minä olen kuollut jo kauan.
Minussa ei enää mikään sano, soi,
ei kuluta pintaa puhki, repeile ohuudesta,
ja minä olen joku toinen, uusi.

Manifesteja

Eletään sirppikuun ajassa, ja tällä kerralla sirpin luonne on neitsytmäinen. Tästä tulee aluksi hyvä fiilis, koska sirppikuun aika on perusolemukseltaan härkämäinen, maamerkkien realismista ja teoista löytyy sopiva vastaavuus. Sirppikuunajan tehtävänä on muodostaa konkreettinen perusta, muoto ja olemus uudesta Kuusta syntyneelle alkuidealle.

Neitsyen teemojen siivittämänä ryhdytään (ja toivottavasti näin ollaan jo tehty, sillä eilinen oli tätä kuluvaa vaihetta) työhön. Ollaan käytännöllisiä, keskitytään tarpeelliseen. Hyviä asioita nämä ovat. Olen kuitenkin kaivamassa pienoista muttaa tähänkin aikaan. Kun sävy saatiin muuttuvamerkkisestä Kuusta, ei saavuteta täysin sitä päättäväisyyttä mitä sirppivaihe edellyttää. Neitsyt on kovin varovainen merkki, jossa peesataan toisia liian helposti, haluamatta itse tehdä jämäköitä linjanvetoja. Kun pitäisi selkeästi liputtaa jo väriä, neitsyt tahtoo olla taustaan sekoittuvaa haaleaa.

Manifestin julkaisemisessa tärkeämpää on taustalla oleva perusidea (uudenkuun teema) eli kokonaisnäkemys. Neitsyt-Kuu mielellään pilkkoo osan sieltä, toisen täältä. Hienomekaniikalla ei oikein saada tukevaa pohjaa, sillä se on viilausvaiheen työkalu. Se etu neitsyen hengessä kuitenkin on, että manifesti voidaan asiallisesti tiedottaa – kun vaan pohja olisi olemassa. Ehkä tällä kertaa kaiken pohja on niin samanhenkinen, että neitsyen sirppi on luontevaa jatkumoa leijonan uutta Kuuta edeltäneelle kaksosmaiselle vanhalle Kuulle, jossa se perimmäinen pohja aikaisemmin jo luotiin (josta Hullu Kuu ei kertonut teille blogin lukijoille mitään!) Nyt saatte muodostaa synteesiä kaksosen lohtukuusta ja neitsyen sirpistä, ja kokea löytämisen iloa millainen on tällä kierrolla teidän oma, henkilökohtainen julkilausumanne.

Se kesä,
se salpasi henkeä niin,
että jätin sen toisille:
lehtien valon ja lämmön,
linnut korkealta, kukkien nimet
                      muistista.