Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2016

Suurten odotusten aikaa

nm_lib16Mitä tavoittelemme Kuun vaakakierron aikaan? Tasapainoa, parisuhdetta, kauneutta ja ihanuutta? Jokainen kokee itselleen sopivat vaa’an teemat tärkeimmiksi, mutta yhteistä on se, että Kuun syntyessä uudelle kierrokselle vaa’an merkin alkupuolella, ja meillä jo lokakuun puolella (Jenkit saavat syyskuisen alun), odotukset ovat suuret. Isot ovat, ylimitoitetut, hyvin optimistiset vähintään.

Kun Kuu syntyy nyt vaa’assa, ollaan eletty jo jonkin aikaa Auringon ja Jupiterin sulatusuunissa, ja edelleen Jupiter antaa sävyään tälle kierrokselle. Hyvyyttä löytyy, toivetta kaikesta paremmasta, ehkä talouden kohentumisen hakua, suotuisuutta. Mutta tämä kirkasotsainen, eteenpäin katsova Jupiter on vain osa planeetan joulupukinsäkkiä. Jupiterin isous, liiallisuus, ylemmyys ja hyväuskoisuus tulevat osaksi kiertoa aivan yhtä luontevasti. Jupiter vapauttaa, mutta ei se aina katso haluammeko jostakin vapautua.

Edellinen neitsyen kierto Kuulle saattoi monista tuntua vaivalloiselta, olihan se poikkeuksellista aikaa, ja sen tuntuman karistaminen voi olla päällimmäisenä mielissä. Nyt toivotaan paljon parempaa, kevyempää, helpompaa. Voima nostattaa aina vastavoiman. Kokeillaan vaan ilmapallonkevyttä lentoa, mistä kaikesta se meidät vapauttaa. Sen verran puuskaista on luvassa, että kepeys saattaa meidät arvaamattomiin paikkoihin. Ja vastuun kysymyksissä sattuu.

Toisen kohtaaminen on vaa’an kierroksen tehtävä, ja jo tässä alussa voi käyttää Jupiterin viisautta sen pohtimiseen, että täydenkuunaika, se konkreettinen kohtaamisen hetki, tulee oinaassa. Lähtökohta on siis tavoittaa toinen, mutta itse kohtaamisessa olemme omillamme, yksin – symbolisesti siis vain. Muutenkin täydenkuun hetki vaikuttaa niin oksat pois -puhurilta, että mikään ruusuinen ja ihana tästä vaa’an kierrosta ei taida tulla. Sori vaan kun näin tyrmään odotuksenne helppoudesta.

nm_lib_16Mutta Hullulle Kuulle tämä kierto on tietysti aivan erityinen ja juhlallinen, sillä tämän aikana koittaa blogin synttärit. Ja niitä juhlitaan tottakai hullunkuun aikaan! Tämä ajanjakso ennen täyttäkuuta saattaakin olla kierrossa kreisipöhköyden kausi, mutta ei silti yksinään arveluttava kausi, sillä sellaisen meille näyttäisi tarjoavan myös laskupuolen puolikuu. Tästä tulee loppusyksyksi ja alkutalveksi trendi, että Kuun kierroissa laskevan puolenkuun kohta näyttäytyy tärkeänä, ehkä vaikeana tai karmallisia seikkoja korostavana; mitä ilmeisimmin vastuunotossa ja päätöksenteossa on vaikeutensa.

Kyllä tästäkin tapahtumarikas kierto tulee. Jos päästäisi vihdoinkin asiaan, kesän muuttuvuuden jälkeen, neuvottelemaan edullisia sopimuksia, työstämään taidetta, markkinoimaan onnistuneesti ja oppimaan toisen kohtaamisesta. Oletteks mukana?

Kierrättämisen muoto johon me takerruimme:
ailahtelevia, haikeita, toiveikkaita,
niitä joita kutsuttiin päiviksi,
jotka seurasivat toisiaan, pitivät seuraa,
toivat lohtua,
olivat poissa.
Sade piiskasi kattoa, eikä ikinä voinut tietää.

Mainokset

Musta on pimeä

bm_vir_16_2

On de-ja-yön aika, kun Mustan Kuun yö, viimeinen Kuun esiintulo, tapahtuu ennen seuraavaa Uuden Kuun syntymää, ja samassa merkissä kuin edellisessäkin kierrossa – neitsyessä. Samanlaisuudesta ei täsmällisesti ole kyse, sillä konteksti on aina eri. Aika on toinen.

Mitä tässä syklissä tapahtui? Kierto alkoi neitsyen uudestakuusta, mikä oli samalla Auringonpimennys. Kuu pimentyi täydessäkuussa kaloissa. Mustan Kuun yö päättää siis pimennyskiertoa. Taas nostetaan pimennyksiä esille, eikä tämäkään vielä lopeta sitä, mitä ne meille osoittivat ajassa ja omissa elämissä. Tähän siis viittaa otsikon sanat.

Jos jo aikaisemmassa Kuun syklissä oli samanlainen kohta, voidaan aina olettaa että oppimista on tapahtunut, ja olemme nyt vahvempia kohtaamaan neitsyen sävytteiset ajan vaateet. Täytyy analysoida, eritellä yksityiskohtaisesti, ehkä tämä sujuu jo rutiinilla – mikä sekin on juuri neitsyttä. Mustan Kuun yön henki on viimeisen synteesin tekoa, jäähyväisiä ja peijaisia käydylle kierrolle. Nostetaan malja pimennyksille ja ajatellaan, että saimme niiltä sen mitä täytyikin saada. Joko tajusimme sitä tässä hetkessä tai sitten emme.

Erilaista alkaa olla Mustien Kuiden öiden piteneminen näin syyspäiväntasauksen jälkeen. Itsereflektiolle saadaan tunneissa enemmän, nyt Aurinko laskee (Hesaa katsottaessa) hiukan ennen seitsemää ja nousee aamusta noin puoli kahdeksalta; enempi puoli on jo yötä. Mustan Kuun yöhön laskeudutaan Kuun ollessa neitsyen viimeisellä kolmanneksella, ja aamun valjetessa Kuu on yhä neitsyen merkin lopussa. Vaakaa kohti aletaan kiihdyttää, niin että uusi kierros pääsee alkuun lauantain puolella yöllä. Katson nyt kuitenkin, että tämä on jo se varsinainen Mustan Kuun yö, koska uuden syklin alku hajottaa yön.

keep-calm-and-have-a-god-nightMustan Kuun yön tulo vielä neitsyeen viittaa edelleen viimeistelyn tarpeeseen. Neitsyt on työtä ja velvollisuuksia, ja eläinradan merkkisymboliikassa se on saanut hyvin vähän osakseen hauskuutta tai nautintoa. Ollaan nyt vakavissamme vaan. Tämän yön velvollisuuksissa on saada päätökseen, ja se tapahtunee neitsyen hengessä vaatimattomasti, hiljaisesti, ilman turhaa draamaa (sitä kai saatiin viime päivinä jo ihan riittävästi). Ja se kritiikki, nyt pitäisi valjeta – vai mustuuko – kaikki missä meni pieleen, missä ei onnistuttu, mitä tulee vielä korjata. Koska neitsyt on lisäksi maailman paras neuvoja, kerrotaan myös itsellemme miten sen sitten piti mennä. Kysytään uudelleen, mitä tässä kierrossa oikein tapahtui? Mustan Kuun yön tarkoituksena on lopulta seestyä ja tyyntyä, mutta neitsyessä on mukana iso tujaus hermostusta. Ehkä riittää, että muistutan Pluton olevan edelleen pysähtymisensä kohdassa, kyllä se kohta jo etenee tosiasiallisesti, mutta pari päivää on vielä erityisen voimakas. Aineksia kuuhulluuteen, ehkä sitäkin.

Mielissä voidaan alkaa valmistautua tulevaan toisten kohtaamisen aikaan. Jospa vaa’an aika pitäisi sisällään vähän muutakin.

Koit lumen ja jään,
sateet, poudan, elämän
ääripisteissään.
Mahdoton sitä ahtaa
harpin yhteen ympyrään.

Teatraalinen kumarrus

bals_leo16Vanhankuun vaihe alkaa loistavan suotuisissa tunnelmissa leijonassa, tiistaina aamuyöllä puoli viiden jälkeen. Loistavuus tulee tietysti leijonasta, tässä merkissä on kirkkautta. Ja suotuisuus siitä, että leijonan Kuuta hallitseva Aurinko on edelleen lähellä Jupiteria.

Kuun viimevaiheessa olennaisimpia teemoja ovat sisäänpäin kääntyminen, sisäisen maailman tarkastelu, kuluneen kierron keskeneräisten asioiden päättäminen ja valmistuminen, irtipäästö aikaisemmasta sekä tulevan kierroksen suunnittelu. Leijonan merkin kyvystä sisäisyyteen voidaan olla montaa mieltä, mutta näkyvyyden ja esilläolon merkissä voisi olla muutakin mielessä. Hiljainen ja mietiskelevä tämänkertainen tunnelma ei ole, ennemmin näyttävän räiskyvästi lopettava, aplodien kera kumartava.

Irtautuminen on aina vaikeaa kiinteissä merkeissä, kuten tämä leijonamme nyt on, mutta peruskierron vanhankuun kohtakin on samalla tavoin laadultaan kiinteä, eli vesimiehessä, vastapäisessä merkissä kuin nyt (koska kuten jo viimeksi kiertoa tarkastellessa huomattiin, ollaan päinvastaisuuksien ajassa). Leijonaa on rakkaus ja kiintymys, ja jos se on liian tarttuvaa, on irtipäästö sitä vaikeampaa. On olemassa useita viisaita sanontoja siitä, miten se tulisi päästää vapaaksi, mitä eniten rakastaa. Ei muuten paljoa lohduta tosipaikan edessä. Siitä mitä emme tarvitse, on aina vapauttavaa luopua. Rakkaus on se mikä haavoittaa.

Ja kenties tähän ollaan tulossa, kun valmistaudutaan seuraavaan kiertoon. Vaa’astahan se alkaa, kahdenvälisten suhteiden merkistä. Niinkin sanotaan, että pitää tehdä tilaa tulevalle. Saattaa olla joidenkin kohdalla, että vaikka leijonan merkki on lämpöinen, sen sävyttämässä vanhankuun vaiheessa käsiteltävänä on draama, huipennus. Ja kun oli pimennyskierto, voi aina olla vaikeita asioita käsillä.

Tässä tosiaan päätellään vähän tavallista poikkeavampaa kierrosta, sitä syksykauden tärkeintä Kuun sykliä joka oli tärkeää aikaa huomata tiettyjä asioita ajassa tai itsessä. Pimennyksen esiin nostamista seikoista emme kuitenkaan pääse, vaikka kuinka koettaisimme niitä päätellä tämän leijonan balsamisen vaiheen päivinä. Pimennyksellä on pidempi häntä, ja se ulottuu monen kuukauden päähän tulevassa. Silti ihan varmasti tässäkin ajassa on pienempiä asioita, joille saamme lätkäistä ’käsitelty’ leiman, käyttäen kaikkea arvovaltaamme.

bals_leo_16Tämänkertaista leijonakuuta kuitenkin suosii sen hallitsijan, Auringon saama tuki. Ihan kuin tässä kuitenkin olisi hyvä henki, viisautta mitä parhaimmillaan vanhakuunajan seestyneessä rauhassa on. Töitä kyllä saadaan tehdä jotta livuttaisi ylevästi tämän jakson läpi, sillä taivas antaa tulta ja tappuraa vielä vaiheen kulminaatiokohtaan: Mars viimeisellä asteella ja Pluto edelleen pysähdyksensä kohdassa. Dramaqueen on hullunkuun veikkaus, ja te voitte kaikki tiedostamalla käytöksessänne välttää tämän nolouden. Kiittää ja kumartaa esiripun laskeutuessa.

Huoletta
loittonemme toisistamme
pitkin vesirajaa
mainingit pyyhkivät jälkemme
hetki laajenee taivaanrantaan saakka

Eikö vieläkään?

wanhm_can16Syyspäiväntasauksen aikoihin Kuun kierto eläinradan merkeissä heittää hauskasti häränpyllyä kun vertaamme nykyistä tilannetta Kuun peruskiertoon, siihen oinaassa syntyvään ja vaa’assa täyttyvään. Ei härkä ole jäänyt junnaamaan päälle, vaan ravun Kuu onkin nyt aloittamassa laskevan puolenkuun aikaa, vaikka sen oma paikka on kasvupuolen puolikuu. Yöpuoli, syksypuoli, valon vähenemisen puoli meille tosiaan alkaa tämän vaiheen myötä. Kuu vaipuu pienempää näkymistään kohti, vähitellen erkanemme kauemmaksi Kuunpimennyksen otteesta.

Eikä kukaan enää taida parkua pimennyksiä – niin nopeasti unohdamme – sillä ravun puolessakuussa on selkeä aloittamisen fiilis tässäkin. Aina kun kartoilla on tekijöitä johtavien merkkien nolla-asteella, se vertautuu kaiken aloituspisteeseen, Aries Pointiin. Ravun henki on kasvua, uutta, syntyneen pienokaisen varjelua. Nolla-asteen rapu-Kuu herättelee esiin toivoa. Optimisti tykkää, että pääsemme pimennyksien varjosta eteenpäin, ihan kuin kirpakkaan syksyiseen aamuun, aloittamaan mielet virkeinä. Pessimisti voi olla sitä mieltä, että pimennyksestä eroon pyristely on kohtalokas virhe. Jos puolenkuun vaiheen ajasta muita viitteitä haluaa ottaa, tähän napsahtaa Venuksen matka vaa’an viimeisellä asteella. Ehkä täydenkuun kohtaaminen, Kuunpimennys kaloissa, sittenkin muistuttelee itsestään.

Ravun Kuu on vahvoilla mihin tahansa vaiheeseen tullessaan. Vahvuus ei takaa hyvyyttä ja onnistumista, mutta korostaa kuisuutta, eli omakohtaisuutta, subjektiivisuutta, jatkuvaa heilahdusliikettä. Laskevan puolenkuun kohta syklissä on arvottamisen ja punnitun päätöksenteon aikaa. Harkintaan ryhdytään ravun kautta, ja eikös se mene vellomiseksi? Kun tiedostetaan Kuuta mahdollisesti estävä epävarmuus, voidaan samalla Kuun vahvuudella keskittyä olennaisimpaan, kasvun varmistamiseen, herkkyyden vaalimiseen, selviytymiseen.

Kuunsolmuista saadaan aikaan piirre, että harkinnalla on aikansa, eikä eteenpäin tule sännätä pohtimatta perusteellisesti. Kuun ja Auringon kulma puolenkuun kohdissa aina muuttaa solmun kulkusuunnan. Tehän niin tiedätte mitä hitaampi vaihe tarkoittaa. Pysähtymistä, korjausliikettä, punnitsemista, valikointia, kyseenalaistusta. Solmun liike osoittaa Kuunpimennyksen jälkeiseen rauhallisuuteen. Harkinnan aikaa kestää nyt todella pitkään, ollaan jo pitkällä balsamisessa lohtukuussa silloin kun Kuu pääsee ylittämään solmulinjan ja kääntämään kulkusuunnan niin kuin sen pitää mennä (ensi viikolla torstaita vasten olevana yönä). Ehkä tämän laskevan puolenkuun aikana vaan harkitaan, mutta ei sitouduta päätökseen.

wanhmca16Ravun Kuussa on aina jonkinasteinen kuuhulluuden mahdollisuus olemassa, koska tässä heilahdus on herkimmässä. Asteet nimenomaan, niiden olemattomuus nollakohdassa, viittaa hulluttelun vaistonvaraisuuteen. Se tunne kun hiukset nousee ilmaan pelästyessä. Väistöliike selkärangasta kun vaara uhkaa. Tämä on hyvää hulluutta, koska se varmistaa selviytymistä, elossa pysymistä, jatkumista. Ja silti on ripaus sitä vastustamatonta, karkaavaa hihitystä, sellaista mikä paljastaa piilon ja kätköpaikan, asettaa alttiiksi.

Yö ja päivä eivät koskaan
ole yhtä pitkät
yhtä vähän kuin onni ja onnettomuus
menisivät tasan.
Ainoastaan valoa on riittävästi,
sen verran
että ehtii hetkessä nähdä
kaiken.

Ei mitään jakoa

diss_tau16Onko meillä elämää pimennyksen jälkeen? Todennäköisesti elonmerkkejä löytyy, vaikka hieman uneliaasti aika vaihtuu siemenkuunajaksi härkä-Kuun myötä. Aurinko on päättelemässä neitsyen merkin ylitystä, ja ihan pian alkaa uudenlainen jakso syyspäiväntasauksesta. Ajan tuntu on usein odottavaa, seisovaa, ennen kuin merkittävämpi sykli pääsee alkuun. Härän Kuu on kohta puolessavälissä raukeaa merkkiään tullessaan siemenkuun aikaan, ja vaikka merkki antaa Kuulle parhaan mahdollisen tunnelman, on tämän sävy staattinen, siitä nautiskeleva mitä on, eikä muutosta tai toisenlaisuutta kysyvä.

Jospa ajan henki vinkkaa, ettei tällä kierroksella olisi tarkoituskaan niin kauheasti jakaa ja tiedottaa, vaikka sellainen on siemenkuunvaiheen pohjimmainen merkitys. Taivaalla on vielä Merkurius perääntymisvaiheensa lopussa parin päivän ajan, torstain aamuun, ja tästä syystä moni mieluummin odottelee. Ihan varmasti muutamia päiviä sitten saatu Kuunpimennys pitää meitä vielä otteessaan, ja se ote on yleensä sisäiseen keskittyvä, ei reippaasti ulospäin suuntaava. Saattaa olla parempikin, ettei lähdetä harkitsematta ja valmistautumatta. Annetaan kehittyä hetki.

Kun keskiviikkoiltana myöhään Merkurius saavuttaa pysähdyksen tilan ennen etenemään kääntymistä, on Kuu Merkuriuksen hallitsemassa merkissä, kaksosissa. Ja ehkä vielä merkittävämmin myös Aurinko on tietysti vielä Merkuriuksen hallinnan alla – neitsyen viimeisellä asteella. Edelleen ajassa on kommunikaatioon liittyviä kysymysmerkkejä, joten ehkä yhä on syytä harkita mitä jakaa, miten tiedottaa, kuka on kohteena, kenet tavoittaisi, miten viestin sisältö tulisi muotoilla ja kenen kanssa asiassa ollaan yhteistyössä. Näillä paikkeilla, kun Merkurius on pysähtyneenä, kenties meillä on jo vastauksia. Auringon tasausta jos odotellaan, ja Merkuriuksen etenemistä, meille jää tehokasta työaikaa (ennen puolenkuun kohtaa) melko niukasti. Torstaina iltapäivällä viiden jälkeen Merkurius on pysähdyksensä kohdan ylittänyt, ja miltei samaan aikaan ennen puolta kuutta Aurinko pääsee siirtymään vaakaan. Tämä hetki tuntuisi luontevalta? Ja sitten täytyy muistaa, että siemenkuun toisille antamisen aikaa kestää perjantaille noin iltapäivän yhteen (eikä tästä lähtien eteenpäinmeno nurinkurisesti olekaan taas niin itsestäänselvää). Siksi, jos voidaan, tuumataan rauhassa tämä siemenkuun alku ja härän ihanainen Kuun aika, ja räväytetään perjantain aamupäivällä ilmoille kaikki mihin on tarvetta.

Siemenkuun tullessa voimaan aamuyöllä noin kolme tuntia ennen Auringonnousua, uneliaaseen aikaan ja härässä, tämä voisi olla suojelus meille, ettemme pistä eteenpäin keskeneräisenä, varsinkin jos pimennyksellä on mitään tekemistä jaettavan tiedon kanssa. Pimennykset ovat ajallisesti pitkiä, ja on melko varmaa, että emme vielä näe ja ymmärrä kaikkea, mihin pimennys liittyi. Härkämäinen hauduttelu tuntuu hyvältä ratkaisulta. Mutta se mitä jaetaan, saa kyllä kauniin ja miellyttävän muodon, se ei ärsytä eikä huuda, vaan on rauhallista, kestävää, pehmeätä, ehkä sensuellia.

diss-tau_16Jos aika antaa meille reuna-ehtoja, näyttäisi hulluuden teemakin ajassa olevan kaventunutta. Kuu käväisi Maata lähimmässä kohdassaan täydenkuun jälkeen, ja on jälleen hiljalleen radallaan loittonemassa. Saattaa se vielä kiskoa, mutta veikkasin tuntuman olevan silti, näin pimennyksen lähellä, sisäistä (kun se pimennys oli alasolmun puolella). Härässä Kuu tuntee olonsa turvalliseksi, ei se edes tiedä mitä angsti on (verratkaapa mielessänne vastakkaiseen skorpionin merkkiin…), eikä härässä ole taipumusta ruokkia Kuun hulluimpia, heilahtelevimpia piirteitä. Ruokitaan kyllä ihan varmaan, mutta toisella lailla. Varatkaa suklaata ja pehmoisia vilttejä. Ehkä muutamia lämpöisiä kisuja polvitaipeisiin.

Jalanjäljissä astujat
harharetkiään poluiksi kutsuvat.
Mitä me sitten teemme kun emme tee mitään.

Mukana

moon-eclipse-pisces

Sadonkorjuun täydenkuun kanssa saadaan Kuunpimennys, perjantaina illalla kymmenen jälkeen, ja sen puolivarjo on nähtävissä meilläkin. Teknisesti pimennys ei ole kummoinen, mutta silti tämä on syksyn merkittävin täydenkuunaika. Sadonkorjuun Kuuksi kutsutaan sitä kuutamoa mikä ajoittuu lähimmäksi Syyspäiväntasauksen hetkeä; joskus niittokuu on ennen tasausta, toisina vuosina vähän sen jälkeen. Tähän aikaan nähdylle täydellekuulle on ominaista hehkuva väri, mikä voi vuosittain vaihdella syvän keltaisesta oranssiin ja punertavaan. Nyt tuleva pimennyksen täydenkuun hetki ajoittuu melko lähelle Kuun käyntiä kiertoradallaan Maata lähimmässä kohdassa, Kuu on siis lähellä ja tästäkin syystä näyttää mahtavalta. Ja mikään ei ole niin säännönmukaista kuin ainaiset tappelut ja kissanhännänvedot taivaalle tuijottelijoiden kesken spekseistä – nyt väännetään siitä onko tämä täysikuu Superkuu vai ei. Oli mikä oli, pimennyksen Kuu on visuaalisesti vaikuttava.

Tiettyä väljyyttä pimennykseen tuo täydenkuun tapahtuminen asteissa melko etäällä Kuunsolmujen linjasta. Solmut ovat ehtineet puolenvälin ylitse kaloissa (solmujen suunta on siis merkin alkua kohti), lähelle Neptunusta jo, kun täysikuu ja pimennys tapahtuvat merkin loppupuolella. Samassa merkissä sentään pysytään. Pimennyksiin tarvitaan aina Kuunsolmuja, ja nyt pimennys tulee alasolmun alueella. Tämä korostaa alitajuisuutta ja irtipäästöä.

Tekniset yksityiskohdat ovat vielä hallittavissa, mutta kalojen täydenkuun ja pimennyksen teemallinen synteesi on vaikeampaa, johtuen merkin epämääräisyydestä ja liukuvuudesta. Ja varsinkin tälle bloggaajalle, joka on oman kalojen Kuunsa vuoksi ihan liian omakohtaisen lähellä tätä kaikkea. Voitte vapaasti tulkita jutun aloituksen väistöliikkeen yritykseksi.

Kaloissa täydenkuun aikaa tunnustellaan intuition ja vibojen kautta, ja kaloissa kohdataan aina sanoiksi pukemisen vaikeus. Kun pimennyksen pitäisi tarjota meille kirkas näkemys sen merkityksestä kaloissa, tässä merkissä liu’utaan jonnekin muualle. Huomio tuntuu kiinnittyvän esimerkiksi Marsiin, mikä on kulmien keskiössä juuri Aurinkoon ja Kuuhun. OOB Marsiin, mikä aina vaan voi tarjota yllätysmomentin aikaan. Se mitä pimennyksestä kohoaa ajan henkeen ja tapahtumiin, purkautuu Marsin kautta. Energia voi olla toteutettavissa aktiivisuutena, aloitteellisuutena, nopeutena ja rohkeutena, eikä ole pakko lähteä verissäpäin tappeluun. Painetta purkamiseen ihan selvästi on.

Täysikuu on kohtaamista, ja Marsin vuoksi sen luonne on vielä voimakkaammin konfrontaatiota kuin yleensä. Kalojen Kuu haluaa sulautua ja imeytyä mukaan, sillä se tavoittelee symbioosia. Mukautuminen tuntuu luontevammalta kuin vastaanpyristely. Pimennyksen aikana (ei siis sen hetkellä vaan tarkoitan enemmän koko syksyä) on tärkeää tiedostaa, mihin menee mukaan, mihin sulautuu ja mukautuu. Kun kaloissa asioista on vaikea saada otetta, tämän alasolmun puolella eläinrataa tulevan pimennyksen teemaksi voisimme kääntää otteen irrottamisen. Ei takerruta, vaan katsotaan ennemmin miten maailman virrasta meille aukenee oma paikkamme. Tarttuminen saattaa olla käytännössä mahdotontakin, sillä kalojen maastossa, vedessä, voi vaan liikkua, ajelehtia ja lillua. Ajatuksena tämä tuntuu monista varmasti turvattomalta ja epävarmalta. Ajan virrasta voi silti aueta mahdollisuuksia, liikkuvuus ei itsessään ole pahaa tai huonoa.

Alasolmun Kuunpimennys jossain määrin aina kehottaa irrottautumaan menneisyyden tunnesidoksista, luovuttamaan. En kuitenkaan usko, että jokaisen täytyisi esimerkiksi päättää ihmissuhteensa tähän, ei kosmos ihan tällaisia viestejä kerro. Aiheellisempaa saattaisi olla miettiä kollektiivisesti, mitkä tuntemukset estävät kulkuamme ja kehitystämme. Kalojen pimennys kertoo illuusioista, joita meillä on sidonnaisuuksista, yhteenkuuluvuudesta, näkyvyydestä, paljastumisista ja maailmankaikkeuden kohtaamisesta. Pimennys tarjoaa tarkkuutta tunnistaa itsessämme mistä on kyse.

fm_pisc16eclKun kalojen merkissä nyt tapahtuu, on tämä silläkin (astrologisella) tavalla merkityksellistä, että kalojen hallitsija on juuri muutamia päiviä sitten vaihtanut merkkiään. Jupiterin vaakaan siirtymisen vuoksi kalojen yleinen teemakonteksti on tullut toisenlaiseksi. Hallitsijan vaakamerkki vastaa täydenkuun kohdan ideaa, toisten kohtaamista, ja tämä seikka saattaa yleisesti oireilla kaiken taustalla, ei vain Aurinkokalojen elämässä. Täydenkuun ajassa on ihanan ristiriitaisesti niin päättämisen kuin uuden alun tuntua, ihan niin kuin suuntiinsa uivissa kaloissakin on aina kahdenlaista. Kalojen hallitsija kulkee nyt itselleen, Jupiterille, paljon suotuisammassa merkissä kuin mitä aikaisemman neitsyen merkin aika oli.

Jos aluksi keskityttiin spekseihin, ne samat tekniset seikat viittaavat myös reippaasti kuuhulluun täydenkuun aikaan. Vetää ja kiskoo, mollottaa isona, tunnelmat valtaavat meidät helposti koska eihän kaloissa mitään rajanvetoa tai suojamuureja ole. Ja jos kerran ajan hengen mukaisesti pitää solahtaa mukaan, hulluuteenkin tuiskahdetaan kädet levällään, vapaalla pudotuksella. Mutta ehkä olemme vain puolihulluja, sillä kaloissa on aina kaksi, jos toinen edes olisi täyspäinen.

Ei kirkkaus ole
pimeyden kääntöpuoli
vaan sama asia
nopeasti nähtynä.

Ajatuksella erottautumista

gib_aqu16Pimennyssyklin hullunkuunvaihe suuntaa huomiota yhä tiukemmin tulevaan Kuunpimennykseen. Kasvukuun viimeistelevät päivät alkavat tiistaina aamupäivällä hieman yhdentoista jälkeen vesimiehen merkin alkupuolella. Kuu saa vesimiehessä todentotta ottaa etäisyyttä ihan mihin haluaa, sillä Kuun ainoa kulma muihin astrotaivaan tekijöihin on vauhdilla loittoneva kulma vaakaan siirtyneeseen Jupiteriin. Sinänsä siis positiivinen tekijä, ja jatkaa sujuvasti sitä mitä tapahtui muutamia päiviä sitten olleen puolenkuunkohdan tavoittamisen yhteydessä. On kuin Kuu jäisi etäiseksi tarkkailijaksi tämän hullunkuun ajaksi, koska muut tekijät varastavat huomiota. Esimerkiksi sellainen mielenkiintoinen seikka, että meille syntyi viime yönä Uusi Merkurius. Tiedon, ajattelun ja ilmaisun ketterä veitikka ylitti Auringon neitsyessä perääntymisjaksossaan, ja tästä alkaa Merkuriuksen uusi sykli, ihan kuin Uusi Kuu. Ajattelu on niin ilmiselvästi tapetilla tänään, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin rassata mieltä, vaikka vesimiehen Kuu tavallaan vaihtoehtoa etsiikin. Erilaisuuskin löytyy vain ajattelemalla.

Hullunkuunaika vesimiehessä korostaa eksentrisyyttä, tavoitteellista erilaisuuden etsintää. Itse tehtynä se usein virkistää mieltä ja auttaa vaihtamaan näkökulmaa, tai ehkä kuitenkin täsmällisemmin perustelemaan omaa jo valittua asennetta. Toisista peilattuna saattaa silti olla vähän pateettista ja surkuhupaisaa, riippuen tietysti kuinka hampaat irvessä erottautumista tehdään. On surullista joskus huomata, kuinka tämäntyyppinen henki ilmenee itsensä paremmaksi korottamisena ja ylenkatseellisuutena. Kuun kulku vesimiehessä suuntaa fokusta etäisempiin kuvioihin ja piireihin, kohti oman egon ylitystä. Vesimiehessä on hengenheimolaisuutta, ehkä siten että samoin ajattelevia on helppo löytää, mutta tämä saattaa joskus olla myös nurkkakuntaisuutta, meidän hiekkalaatikolla leikkimistä.

gib_aq16Pimennystä ajatellen tulossa oleva viileys on varmaankin tervettä ja tervetullutta. Ei kannata vetää tulevan Kuunpimennyksen vuoksi foliohattua päähän, vaan etäännyttää ajatteluaan isompaan kontekstiin. Jos paniikki on tullakseen, annetaan sen ottaa oma aikansa pimennyksessä ja sen jälkeisessä täydenkuunajassa. Vesimiehen hullunkuunajan hulluus on erottautumista, huomion keräämistä, silmäänpistämistä. Se mihin nyt tähdätään, Kuunpimennykseen, ei ole tavallista, ja vesimiehen tyyli valmistaa siihen parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuu säröilee,
marjapensaat on poimittu,
tie kääntyy
mustien lehväkatosten alle,
ehkä ajattelimme
äsken samaa asiaa:
millä kiireellä valo
on kulkenut edellämme tähän
kevään kirkkaimmasta päivästä.