Aihearkisto: Sirppikuu

Sirppi murtaa läpi

Kuun kulkua seurataan, ja sen kanssa kasvetaan sirpiksi kaksosen merkin loppupuolella. Sirpin ajaksi vaihe vaihtuu lauantaina illalla noin kahdeksalta. Kuu syntyi syklin alussa härässä, missä jo lähtökohta on tukeva ja jämäkkä. Ideaa ja suuntaa pitäisi tästä edelleen vahvistaa – ja taivas antaa meille kaksosen sävyn tähän työhön. Kaksosta ei pidetä vankimpina työn merkkeinä, se ei juuri kehuskele sitkeydellään, eikä ainakaan minulla ole mielikuvaa tästä merkistä, että vahvuutena olisi aikaisempien kokemusten kurinalainen hyödyntäminen. Kaksosta pidetään usean samantasoisen asian tutkijana, monen jutun kurkkaajana, vauhdikkaan nopeana. Kaksosessa on trendikkyyttä, mikä viestii ennemmin tulevasta kuin aikaisemman kertaamisesta.

Tieto on kaksosen aluetta, ja tässä ajassa se korostuu erityisesti. Kuun hallitsijana on Merkurius, joka on pian lopettamassa perääntymisensä aikaa. Merkurius on nyt kimpassa Uranuksen kanssa, ja tästä saadaan käänteentekevän uudenlaisen tietoisuuden sävyä. Ehkä härän aloituksessa oli jo sen verran perinnettä mukana, että taakse katsomista ei niin paljoa tarvita. Tai saattaa retro Merkurius hallita tämän. Ajan sävy tuuppaa kuitenkin paljon vauhdikkaammin kohti tulevaa kuin sirpissä normaalisti mentäisi.

Kaksosen Kuun sirpissä arvotetaan toimia sen mukaan kuinka kiinnostaa. Mielen kiinnostus, vain se ruokkii toimia. Velvollisuuteen liittyviä seikkoja saatetaan joutua kipeästi kohtaamaan, sillä sirpin hetkellä Kuu alkaa olla vastakkain Saturnuksen kanssa. Jos vain Kuulta kysyttäisi, se valitsisi sen mikä kiinnostaa, ei sitä mikä täytyy.

Tämän sirpin kaksonen kääntää sykliä jo paljon sosiaalisemmaksi kuin mihin kierto on tässä vaiheessa valmis. Saatetaan puhua ja esitellä keskeneräistä, vaikka härän aloituksen mukaan kannattaisi sellaisista vaieta. Tiedottaminen, kertominen, juoruilukin ovat kaksosen hommia. Ei välttämättä selitetä juurta jaksain ja koko totuutta, vaan tiedonmurusia sieltä täältä, eikä edes kovin järjestäytyneesti. Kaksosen vahvuutta on monipuolisuus, ja voi olla tarpeen laajentaa tehtävää, kierroksen ideaa. Etenkin, jos sieltä Merkuriuksen suunnasta saadaan mieleen jotakin aivan kertakaikkisen huikeata. Eihän sitä ole tarkoitus jättää käyttämättä? Uutta oivallusta, mielen läpimurtoa?

Kaksosen sirpissä perinteinen kuuhulluus ei taida olla niin kiinnostavaa, että siihen viitsisi heittäytyä. Mielen säkenöinti, hermoimpulssien ylirasitus, saattaa johtaa pimahtamiseen. Olo on kuin vietereitä singahtelisi päästä. Lepo ei todellakaan ole tämän sirpin ensisijainen tehtävä, nyt pörrätään täysillä. Se on varmasti uuvuttavaa, ja pitäisi osata hengähtää toisella kaksosen puolikkaalla samanaikaisesti kun toisella paahdetaan. Meno on riehakkaan iloista, mieli on korkealla, ja sellainen auttaa jaksamaan.

niille
jotka epäilevät
sanon vain
etten minä tuolillakaan istu
kuin muut

Mainokset

Keskittynyt luottosirppi

Kuun sirppi saattaa nyt näkyä hyvin, sillä eilen Kuu oli lähimpänä Maata kiertoradallaan. Kasvukuun puolella sirppikuunvaiheeseen tullaan hieman ennen yhtä iltapäivällä Kuun kulkiessa härän merkin loppupuolta. Just kohdillaan, näin sen pitäisi ollakin. Sirppi on sävyltään härkämäinen, ja nyt päästään tekemään sitä todeksi aivan konkreettisesti ja toivottavasti ilman mitään ristiriitoja. Kuu on härässä ylennyksensä merkissä, joten nyt pitäisi ilmastossa olla yleinen viihtyvyyden teema.

Sirppiä tehdään parhaiten todeksi hiljaisesti puurtamalla, ihan omaan tahtiin, mutta alkuun päästyä sitkeästi ja tuloksellisesti. Me katsomme sen verran taaksepäin, ainakin edellistä pimennyskiertoa, että ymmärrämme mitä pitää ottaa huomioon ja mistä ottaa opiksi. Tämä on varmistelun ja perustelun aikaa, eikä omasta suunnasta ole tarvis antaa piiruakaan periksi. Tehdään mitä haluamme, ja tällainen toteuttaa oinaan alun ideaa kaikkein vankimmin. Luottavaisesti, omaan pystyvyyteen perustaen.

Kuu saattaa härässä jäädä jonkin verran oman onnensa nojaan, sillä sitä hallitseva Venus on edelleen retrovaiheessaan, eikä siksi kannata kauheasti laskea sen varaan. Sirpissä muutoinkin ollaan vielä enimmäkseen omillaan, ehkä emme koe tarvetta turvautua apuun ja turvajoukkoihin. Sirpin vaiheen hetkellä Venus tosin näyttäytyy suht osoittelevasti meillä, sillä se sattuu olla keskitaivaan tuntumassa. Venuksen haasteet saattavat olla niitä, jotka perusteluissa tulee nyt ottaa huomioon.

Ajassa on nyt olennaista, että olemme pian Saturnuksenkin perääntymisen ajassa. Saturnus pääsee siihen kohtaan, missä käännös tapahtuu, sunnuntaina iltapäivällä. Tämä tapahtuu sirppivaiheen puitteissa, ja saattaa ilmentyä siten, että vielä ei asioissamme kaksisesti edistystä tapahdu. Jos Saturnuksen rajoittava puoli nousee esille, saatetaan jopa kohdata vastustusta. Mutta kohdataan kaikki sellainen härkäkuun stoalaisella rauhallisuudella, ei menetetä hermoja. Ehkä varovaisuus on tarpeen.

Vaikka Kuu härässä ja vaiheen vaihdoksessa korostaa Kuun ominaisuuksia, ei tämä tunnu lainkaan heittelehtivältä, ja siten kuuhullulta. Ennemmin päinvastoin, poikkeuksellisen rauhalliselta, tyyneltä, hitaalta. Voidaan kai varoa täydelliseen katatoniseen tilaan jämähtämistä. Pidetään eteenpäinmenevä, rehevän runsas suunta muistissa.

Vaiti ja keskittynyt
kuten japanilainen mielenlaatu.
Omakin sävyisyyteni on
kunnioittavaa, ei vihamielistä.
(No on, on!)
Sen sisin, peittääkö sitä rumpukalvo,
ja vain jonakin erityisenä hetkenä se soi?
Toisinaan minuutti
kääriytyy rullalle ja rullautuu auki.
Kasvavan kuun kanssa jokin valaa sydämen.
Olenko ollut liian varhaisessa?
Olenko liian myöhässä?

Päätäpahkaa pimennyskiertoa

cres_ari17

Kuunkierros jossa nyt olemme sai alkunsa idealistisesta kalojen merkistä. Tulevana yönä siirrytään sirppikuun vaiheeseen lentävän vauhdikkaasti, tulenpalavasti oinaan merkissä. On voimaa, puhkua ja intoa liikahtaa, kasvaa, mennä eteenpäin. Tämä ei yksinään johdu oinaan reippaudesta, marssitahdista, vaan jopa enemmän siitä, että sirppikuunvaihe pärähtää alkuun siten, että Kuu on vielä kontaktissa juuri ylittämiinsä Uranukseen ja Marsiin. Pirskahtelevan pamahtavat energiat ovat tarjolla.

Lisäpontta ajan kiihkeydelle sirpissä antaa Kuun vetovoima. Kuu lähestyy jo radallaan kohtaa, missä se on taas lähimpänä Maata. Kuun ”vaikutus” on siksi voimakkainta sirppikuun vaiheessa.

Aikaa voi lukea monesta näkökulmasta. Piruja maalaillen voidaan miettiä, että kalojen pimennysaloituksessa ei välttämättä syntynyt järkevää toiminta-ideaa. Jos nyt oinaan sirpissä rynnitään sen tarkemmin ajattelematta, ollaankin kohta suossa, allikossa ja pulassa. Ja sitten taas toisaalta, miksi taistelisimme vastaan voimakasta tuntua, mikä ajassa nyt on. Tarkoitus voi olla, että luotetaan edelleen vaistoihimme, suunnataan rohkeasti ja yllättävästi sinne minne haluamme mennä.

Oinaan Kuu sirpin ajankohdassa voi olla viite siitä, että nyt ei ole aikaa jäädä punnitsemaan tuhatta eri perustetta ja vaihtoehtoa. On tärkeämpää päästä ylipäätään vauhtiin kuin perustaa huolellisesti kivi kiveltä. Eikun yhdelle kasalle kaikki ja menoksi. Kaloista lähtevä aloitus taitaa olla sävyltään liukuvan ajautuvaa. Ehkä sirpissä on nyt tarkoitus viedä tämä astetta pidemmälle.

Oinaan merkki jakaa innostuksen teeman kalojen kanssa. Usein miellämme kalat passiivisena, täydellisen aloitekyvyttömänä merkkinä. Kalat on antautuva, heittäytyvä ja omistautuva (vaikka ei tosiaankaan samalla tavoin kiinnipitävä kuin vesimerkeistä skorpioni tai edes rapu). Jos uskoa riittää, kalat ovat vahvasti remmissä. Oinaassa innostus taas on sävyltään virkeämpää, ensisilmäyksen viehättymistä, riehaantuvaa, spurttia. Jos tämän sirppikuun ajan saamme ylläpidettyä kiinnostuksen siihen, millainen haave iti kalojen alusta, tässä voidaan tosiaan päästä vauhdikkaasti eteenpäin. Jos ollaan kalojen hyväksyvyydelle edelleen uskollisia, sallitaan hyppäys ilman turvaverkkojen asettelua. Kun yritetään kurkata tulevaan, ennakoiden, eivät nuo seuraavat puolenkuunvaihe tai hullunkuunaika vaikuta ollenkaan pelottavilta. Ehkä oinaan rohkeus on juuri nyt paikallaan.

cres_ari_17Riittääkö rohkeutta kuuhulluuteenkin. Jotakin yllättävän voimakasta voi räpsähtää, päänräjäyttävällä tavalla, ja sellaisen tuntuma saattaa olla hyvinkin hulluuttavaa. Kuun kiskonta meitä lähestyessään kiihdyttää lisää. Eihän se oinas erityisen järkevä merkki ole? Tulinen, päätäpahkainen, kiihkeä – siinä olisi aineksia kuuhulluuteen. Ollaanhan me edelleen pimennyskierrossa, ehkä sille pitäisi olla uskollinen näinkin.

Jospa metsän taus onkin tyhjää.
Jospa laineet tulevat vain
tähän rantaan.
Jospa onkin vain minua varten.

Ei tästä maailmasta

cres_pis17Pehmeästi vaihtuu vesimiehen uudenkuunaika kaloissa sirppikuunajaksi, tammikuun viimeisenä päivänä illalla noin puoli seitsemän aikaan. Kuu tavoittelee kaloissa Venuksen kohtaamista, ja kyllä tässä ihanuus kulminoituu kun Venus vielä säihkyy ylennysmerkkinsä hyvyyttä. Ajassa on helppo tuntu, niin sujuva että saadaan hyvällä syyllä jo epäillä tätä viettävän petolliseksi, salakavalan passivoivaksi. Nuo ikävyydet koituvat kalojen merkin toisaikaisuudesta ja huomaamattomuudesta, eivät lainkaan tarkoituksellisesta pahantahtoisuudesta. On uskottava, että hyvässä huomassa Kuu ja Venus kaloissa ovat: näiden hallitsija Jupiter on vaa’assa vähemmän kuin viittä vaille pysähdyksissä, nyt jo niin hidas vauhdissaan että varmasti sen vaikutuksellinen vastaavuus on merkittävää. Harvoin on Kuulla tällaiset tukijoukot!

Jääköhän sirpin tehtävät pitäisi -listalle. Suopeus täytyy ajasta nyt erikseen pysähtyä huomaamaan, koska tämä sulo on liian helposti paikallaanpysyvää, saamatonta ja aloitekyvytöntä. Hieman oudolta väitteeni tuntuvat, koska kalat on merkeistä muuttuvaisuuden huipentuma. On ihan mahdollista, että vesimiehen ihanteellisesta aloituksesta kalojen Kuun sirppi lähtee yhä idealistisemmalle polulle. Kalat menee ihan sinne mihin aika viettää, mihin pohjavirta imaisee – en nyt väittäisi että ihan tahdottomana, mutta avoimena muutokselle. Se hyvyys mitä ajassa kuunvaiheen vaihdoksen kautta on nyt nähtävissä työntää miltei ennemmin unelmien pilviin kuin perustamaan vankkaa pohjaa.

Kun kalojen aikaan (Kuun merkki siis värittää ajan sävyn) ollaan mielikuvituksellisia ja myöntyväisiä, sanalla sanoen helppoja, iisiys on vaiheen henki. Ei tehdä tästä vaikeaa. Se että oikeastaan mikään ei sido, vain taivas on rajana ja jos eksakteja halutaan olla kalojen suhteen, ei taivaskaan vaan ennemmin galaksit, tarjoaa sellainen poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Näihin hyviin saumoihin uskominen on se juttu nyt sirpissä. Kun Venus on mukana temmellyksessä, on paras kuunnella vertaisia, ja vaikka luottaa johdatukseenkin, ottaa ainakin toisten palautetta jo huomioon. Venus ei päästä meitä hapuilemaan ja ajelehtimaan ihan yksinään, ja porukassa on mukavaa.

Kalojen leimaamassa kuunajassa on riipaisevaa kaihoa, ehkä sävyä nostalgiasta, ihan kuin kaunokirjallisen jalostavaa kärsimystä tsehovilaiseen tyyliin. Näillä häilähtävillä tunnelmilla ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, mutta jos ne edes häilähtävät, emme kai voi kieltää niiden olemassaoloakaan. Hellitään tätä erilaista kaunista hetkeä, sillä näitä ei taivaalta kovin montaa ruskoa tule. Mutta samalla kun hellitään ja paijataan, saatetaan hyvin livettää käsistä vaikka mitä hienoa, kun ei oikein saada aikaan, ei huomata ajoissa, ei vaan viitsitä – eli ei kannata sitten huudella väärinymmärrettynä jos on makoillut prinsessana kymmenellä patjalla tai seikkaillut vaaleanpunaisilla pilvillä. Valinnoista voi joutua maksamaan. Jossitellaan silti vielä. Kun ollaan pimennysjaksossa, on hyvä ottaa välillä tietoisesti kevyemmin, että jaksaa sitten kun tosipaikka tulee eteen.

Ajan passiivissävyistä henkeä vielä kruunaa se, että kaloihin tullessaan Kuu kohtasi Kuun alasolmun (kun vuorokausi vaihtui maanantaiksi), ja tietysti pysäytti solmuparin huojahtamaan, tuumaamaan, odottelemaan parempia aikoja. Tätä jossittelun vaihetta kestää ihan sinne asti kun Kuu saapuu neliökulmaan Aurinkoon nähden, eli vaihtuu puoleksi kuuksi. Koko sirppivaihe menee siten, ettei ehkä kannata kauheasti riehua, jos epäilyttää tietääkö edes mitä on tekemässä.

cres_pis_17Onko kalojen Kuu sitten kuuhullulla tavalla kreisi? Väitän ettei ole. Kalat-Kuu saattaa olla ihan pihalla, mutta ei hullulla tavalla, ei lainkaan vääntäen ja puristaen. Vasta puolikkaan Kuun jälkeen aletaan olla Kuun kiertosyklissä lähimpänä Maata, joten ei se nyt vielä erityisesti hiuksia kiskovan vetovoimainen ole. Erilaisen iisi vaan.

Yhden ainoan kerran vielä
sinä aurinkolintu ja siinä samassa meri on ilmaa.
Aurinkolintu
ja siinä samassa kuu on irronnut poiju
tai aamu ja vetäviltä juhdilta karannut kärrinpyörä.
Voi päivä,
juurettoman laineen sydän
valo.

Lempeästi tuulinen sirpinaika

cresc_aq16Tässä on jo pitkään intoiltu kauriin uudenkuunaikaa ja vihdoin kuunvaihe muuttuu sirppikuuksi maanantaina aikaisin aamulla. Hitaan kulkunopeutensa kohdassa Kuu on vesimiehen merkin loppupuolella ja kohta tavoittamassa Venusta, jolloin sopuisa mielihyvän, arvojen ja ihmissuhteiden planeetta saa antaa koko sirppivaiheelle vivahdettaan.

Kauriista Joulupäivänä alkanut kuunkierto pääteltiin hullusti mielen ja ajattelun jaksoksi, ja hienosti vesimiehen Kuu jatkaa tätä alkuideaa eteenpäin. Vesimiehessä ollaan niin ilmassa kuin ikinä voidaan olla, edelleen ajatusten ja ideoitten perässä. Kiinteässä merkissä onnistutaan hyvin siinä, mitä sirpin aika kysyykin: pitää luoda perusteet, syventää ja juurruttaa sitä, mikä nousi idulle uudenkuun aikaan. Vuodenvaihde on muutoinkin epätavallisen päättäväistä aikaa. Annetaan lupauksia, katsotaan eteenpäin, asetetaan tavoitteita mihin vuoden mittaan halutaan mennä. Usein vaan käy niin, että elämä tulee vuoden juoksussa väliin, lupaukset unohtuvat ja muuntuvat. Kuunkierrossa, vajaan kuukauden aikana voisi olla paljon helpompi pitää kiinni siitä, mikä nyt on mielessä.

Silloin kun kuunvaiheen vaihdoksen hetki osuu lähelle planeetan valtapiiriä, niin ajassa liikkuvaa kuten nyt Venus on, tai oman kartan aina samoilla sijoilla pysyvää (miksei edistyskartankin tekijöitä), on Kuun ajassa kuin viestiä tältä läheiseltä liittolaiselta. Johan me kauriin aloituksessakin huomioitiin, että Kuu ei ole tämän kierroksen kaikissa kohdissa niin itsellinen Kuu, vaan taivaankannen muut tekijät tunkevat nyt tavallista voimakkaammin mukaan.

Venuksen vesimiehen sijainnissa korostuu planeetan sosiaalinen puoli, sillä vesimies vähän taistelee vastaan likeistä ja intiimiä toisen kohtaamista. Kohta kun Venus siirtyy kaloihin, saadaan sitten uppoutua symbioottisiin suhteisiin, mutta nyt vielä ollaan väljästi koko maailmassa mukana. Vesimiehessä hengenheimolaiset, sielunsiskot ja -veljet ovat tärkein vertaisryhmä. Vesimiehenkuun venushenkisessä sirppikuussa tutkitaan oman ryhmän tarpeita, rakennetaan yhteiselle pohjalle. Ajassa on ulospäinsuuntaava, tulevaa katsova tuntu, mikä ei ole normisirpille ihan tyypillistä.

Maanantai on tärkein päivä sirppikuun vaiheessa, sillä jo maanantaina illalla Kuu on ehtinyt kaloissa kohtaamaan Kuun alasolmua. Tämä ylitys vinksauttaa aikaa pohtivammaksi ja kyseenalaistavammaksi. Jos haluatte vapaan ja väljän ajan hengen asioiden hoidossa, tehkää työnne maanantain aikana. Kun Kuunsolmupari etenee, on vaikeampaa tehdä yksiselitteisiä ratkaisuja. Puolikuu torstaina illalla kääntää solmut uudelleen oikeinpäin, jolloin sirpin vaiheeseen ei jää ponnekasta aikaa kovin paljoa.

cres_aqu16Jos vesimiehen Kuu näyttäytyy teille eksentrisenä, hyvin erilaisena, on tästä mahdollista saada aikaan ripaus kuuhulluutta. Venuksen lempeä kosketus vaiheen vaihdoksessa on silti ennemmin tyynnyttävä. Eihän me viitsitä hulluilla, on paljon kivempaa pysyä mukavuusalueella, tuttujen kavereitten kanssa. Omalla hiekkalaatikolla. Kyllä se sieltäkin pöllyää.

Ilmestyin vain kadotakseni,
ajan myötäisien tuulien risteyksessä
tavoittelin tasapainoa.

Sirppi omalla vastuulla

cres_cap_16

Hullun Kuun katsaus kuunvaiheen vaihdokseen on ohut kuin sirppi taivaalla. Iltapäivällä noin puoli neljän aikaan Kuu on juuri ohittanut eläinradan asteissa Venuksen, ja näissä ihanissa, arvokkaissa tunnelmissa saadaan sirppikuunvaihe käyntiin. Kauriissa ollaan, eikä oikeastaan lainkaan tylsän arkisessa sävyssä, sillä tähän tulee kaikenlaista muuta pientä mukaan.

Jousimiehen rennon ja iloluontoisen kierroksen alun jälkeen voi olla että hymy hyytyy. Sirpin tehtävää, aloituksen jatkumoa ja muotoonsaattamista, tehdään takakireästi ja rautakanki seljässä. Kauriin sävyssä ollaan vähän sitä mieltä, että joudutaan kantamaan vastuu tästäkin, kun kukaan muu ei tee mitään. Tahkotaan hitaanlaisella, perusteellisella tavalla. Velvollisuus painaa, pitäisi tehdä, siten kuin on oikein. Kauris on aika paha perfektionisti, puurtaja, sellainen mille helppo ei kelpaa. Kauriin realismissa tajutaan, kuinka paljon on tehtävää. Tässä merkissä on jähmettävyyttä, kohmetta, mikä voi kääntyä siten, että ei tehdä yhtään mitään koska tulos ei kuitenkaan kestäisi. Ollaan pessimistejä. Tyypillistä tämä ei ole, mutta osaatte ainakin varoa ja huomioida ikävän mahdollisuuden. Sirppikuu ei ole oikea kohta kierrosta tehdä valintaa tekemättömyydestä.

Kuun ollessa kauriissa meillä on aina työtä, mutta ei kai tilanne oikeasti noin surkea ole kuin ylempänä maalailin. Kyllä kauriissa halutaan päästä eteenpäin, vaikka perusidea ei vastaisi omia kunnianhimoisia tavoitteita. Yleisen edun nimissä yritetään parhaamme. Kollektiivista apua on saatavilla, koska vielä on ilmassa se Venuksen kosketus, ja taustatuki on parhaimmassa mahdollisessa kunnossa: Auringon ja Kuun hallitsijat ovat toisiinsa nähden loistavissa merkeissä ja lisäksi kulmassa keskenään. Toivo saadaan kauempaa, ja sehän sirppiin sopii.

Tosin muttia on matkassa. Kuu jää kurssittomaan tilaan Venuksen ylityksestä, mikä tahtoo sanoa vähän heikkoa rakenteiden kantavuudelle. Ehkä taivaan analogia ei päde tässä, jos selkeä aloitus on tehty jo jousimiehen uudenkuun aikaan. Toinenkin symbolinen altistus tällä kauriin Kuulla on. Sirpin vaiheeseen siirrytään silloin kun Kuu on kriittisellä asteella. Nämä arveluttavat kohdat eläinradassa ilmentyvät nimenomaan Kuun kierrosta, ja tämän voisi tulkita siten, että juuri Kuulle tällainen kriittisen asteen kohta on haastava. Ja vielä kauriissa. Jähmetytäänkö vai tehdäänkö järkyttävä määrä kovaa työtä?

Sirppikuun vaiheen aikana meitä kohtaa lisäksi Kuunsolmujen pysähdys ja suunnanmuutos, tosin vasta siellä jakson loppupuolella. Kun Kuu tulee kaloihin, se ylittää merkin alkupuolella Kuun alasolmun, Itsenäisyyspäivän iltana noin puoli kahdeksalta. Tämä ylitys kääntää solmun suunnan, jolloin pitäisi tutkia tarkemmin, miettiä ja kyseenalaistaa. Ei tätä empimistä nyt kauaa kestä, puolenkuun aika taas palauttaa solmut hyvään liikkeeseen, jo keskiviikkona aamupäivällä.

cres_cap16Kuuhulluutta pohdin pitkään tämän sirpin kohdalla. Ensivaikutelma oli, että ei kauriin alla hulluilla. Ehkä kriittinen aste kuitenkin särähtää siten, että näin epätavallisessa kohdassa, sirpissä ja kauriissa, olisi poikkeuksellisesti kuuhulluutta. Vetovoiman mukaan tulkittuna ei ole mitään huolta sekoiluista, sillä tiukimman väännön aika on vasta reilun viikon kuluttua. Kauris tykkää kontrollista, ja se on avainsana nyt. On omalla vastuulla miten sisäisen hulluutensa valvoo, hallitsee ja rajoittaa. Tehdään tästä riittävän paksu sirpiksi, vaikka tuntuisikin siltä ettei mikään riitä.

Hitaasti
valkenee luminen aamu
kuinka ei ahdistukseni
häiritse untasi

Suuret on suunnitelmat

cres_sag16Miten Kuun skorpionikierros on lähtenyt käyntiin? Vilkkaasti vai rauhallisesti? Tänään päästään alkua pidemmälle jo, sirppikuun vaiheeseen, illalla noin yhdeltätoista. Sirppi saa aikaan, sen tehtävänä on tehdä alulle muoto, muovata konkreettiseksi, juurruttaa ja paaluttaa. Sirpin aika on rakentavaa ja käytännöllistä, näin kasvavan kierron puolella aikaansaavaa ja tuottavaa, parhaimmillaan vakaata aikaa. Alun innostusta on vielä jäljellä, ja nyt vasta kunnolla aletaan löytää voimaa kasvattamiseen. Sirppijakso on perussävyltään järkevä, ja tunnelma on mukavasti positiivinen, rauhallisella tavalla.

Tämänkertaisessa sirpissä meillä voi kuitenkin olla tupla-annos optimismia mukana. Kuunvaiheen vaihdos tulee nyt jousimiehen merkissä, ja tästähän ei myönteisyyttä saa karistettua sitten millään. Jousimiehen konkreettisuutta en nyt ala panetella, kaksittaisilla merkeillä on hämmästyttävä kyky napata hihasta epätyypillisiäkin taitoja. Jouskari ei välttämättä ole hajamielinen professori, muissa sfääreissä mietiskelevä filosofi, merkissä on muitakin ulottuvuuksia. Tämän ajan etenemisessä ei epäonnistumisen pelko vaivaa.

Sirppikuun ajassa viedään aloitusta eteenpäin, ja perusteiden rakentamisen aikaan kuuluu mission muodostaminen, sen näkemyksen määrittely miten toimitaan. Jep tässä tulee se vaiheen pointti nyt. Jousimiehessä ollaan pelkkää näkemystä ja visio ohjaa eteenpäin. Tai todennäköisimmin ylöspäin kun on jouskarista kyse. Ainakin kauaksi. Ei ihan vähään tyydytä, pitää olla laajaa ja kattavaa. Jos lapasia on edes löydetty talven yllättäessä niin nyt se karkaa kätösestä. Elämä on suuri seikkailu.

cres_sag_16Silti minkäänlaista tarvetta hiljentämiseen ja suitsimiseen ei ole. Jousimiehen tarkoitus on haukata laajalla otteella, ei näperretä pikkuasioita vaan katsotaan jo nyt vähän kauemmaksi. Tai käytännössä ihan niin pitkälle kuin kunkin silmät riittävät. Rennolla otteella, hauskasti, joviaalisti, ja vaikka sorruttaisi sinisilmäisyyteen ja hyväuskoisuuteen niin ei siihen maailma kaadu. Pulkkamäkeen ja annetaan liukua pitkäksi. En silti sanoisi tätä kuuhulluudeksi. Vincent van Goghilla oli tämmöinen (jousimies, vaihe kuitenkin se vastakkainen siemenkuu) Kuu.. visionäärinen ja muuten vaan hullu.

Suru, eläköön jokainen omaa maailmaansa,
syksy kun talvi on niin kuin muisti, lyhyt, tyhmä, konkreettinen.