Sirppi murtaa läpi

Kuun kulkua seurataan, ja sen kanssa kasvetaan sirpiksi kaksosen merkin loppupuolella. Sirpin ajaksi vaihe vaihtuu lauantaina illalla noin kahdeksalta. Kuu syntyi syklin alussa härässä, missä jo lähtökohta on tukeva ja jämäkkä. Ideaa ja suuntaa pitäisi tästä edelleen vahvistaa – ja taivas antaa meille kaksosen sävyn tähän työhön. Kaksosta ei pidetä vankimpina työn merkkeinä, se ei juuri kehuskele sitkeydellään, eikä ainakaan minulla ole mielikuvaa tästä merkistä, että vahvuutena olisi aikaisempien kokemusten kurinalainen hyödyntäminen. Kaksosta pidetään usean samantasoisen asian tutkijana, monen jutun kurkkaajana, vauhdikkaan nopeana. Kaksosessa on trendikkyyttä, mikä viestii ennemmin tulevasta kuin aikaisemman kertaamisesta.

Tieto on kaksosen aluetta, ja tässä ajassa se korostuu erityisesti. Kuun hallitsijana on Merkurius, joka on pian lopettamassa perääntymisensä aikaa. Merkurius on nyt kimpassa Uranuksen kanssa, ja tästä saadaan käänteentekevän uudenlaisen tietoisuuden sävyä. Ehkä härän aloituksessa oli jo sen verran perinnettä mukana, että taakse katsomista ei niin paljoa tarvita. Tai saattaa retro Merkurius hallita tämän. Ajan sävy tuuppaa kuitenkin paljon vauhdikkaammin kohti tulevaa kuin sirpissä normaalisti mentäisi.

Kaksosen Kuun sirpissä arvotetaan toimia sen mukaan kuinka kiinnostaa. Mielen kiinnostus, vain se ruokkii toimia. Velvollisuuteen liittyviä seikkoja saatetaan joutua kipeästi kohtaamaan, sillä sirpin hetkellä Kuu alkaa olla vastakkain Saturnuksen kanssa. Jos vain Kuulta kysyttäisi, se valitsisi sen mikä kiinnostaa, ei sitä mikä täytyy.

Tämän sirpin kaksonen kääntää sykliä jo paljon sosiaalisemmaksi kuin mihin kierto on tässä vaiheessa valmis. Saatetaan puhua ja esitellä keskeneräistä, vaikka härän aloituksen mukaan kannattaisi sellaisista vaieta. Tiedottaminen, kertominen, juoruilukin ovat kaksosen hommia. Ei välttämättä selitetä juurta jaksain ja koko totuutta, vaan tiedonmurusia sieltä täältä, eikä edes kovin järjestäytyneesti. Kaksosen vahvuutta on monipuolisuus, ja voi olla tarpeen laajentaa tehtävää, kierroksen ideaa. Etenkin, jos sieltä Merkuriuksen suunnasta saadaan mieleen jotakin aivan kertakaikkisen huikeata. Eihän sitä ole tarkoitus jättää käyttämättä? Uutta oivallusta, mielen läpimurtoa?

Kaksosen sirpissä perinteinen kuuhulluus ei taida olla niin kiinnostavaa, että siihen viitsisi heittäytyä. Mielen säkenöinti, hermoimpulssien ylirasitus, saattaa johtaa pimahtamiseen. Olo on kuin vietereitä singahtelisi päästä. Lepo ei todellakaan ole tämän sirpin ensisijainen tehtävä, nyt pörrätään täysillä. Se on varmasti uuvuttavaa, ja pitäisi osata hengähtää toisella kaksosen puolikkaalla samanaikaisesti kun toisella paahdetaan. Meno on riehakkaan iloista, mieli on korkealla, ja sellainen auttaa jaksamaan.

niille
jotka epäilevät
sanon vain
etten minä tuolillakaan istu
kuin muut

Keskittynyt luottosirppi

Kuun sirppi saattaa nyt näkyä hyvin, sillä eilen Kuu oli lähimpänä Maata kiertoradallaan. Kasvukuun puolella sirppikuunvaiheeseen tullaan hieman ennen yhtä iltapäivällä Kuun kulkiessa härän merkin loppupuolta. Just kohdillaan, näin sen pitäisi ollakin. Sirppi on sävyltään härkämäinen, ja nyt päästään tekemään sitä todeksi aivan konkreettisesti ja toivottavasti ilman mitään ristiriitoja. Kuu on härässä ylennyksensä merkissä, joten nyt pitäisi ilmastossa olla yleinen viihtyvyyden teema.

Sirppiä tehdään parhaiten todeksi hiljaisesti puurtamalla, ihan omaan tahtiin, mutta alkuun päästyä sitkeästi ja tuloksellisesti. Me katsomme sen verran taaksepäin, ainakin edellistä pimennyskiertoa, että ymmärrämme mitä pitää ottaa huomioon ja mistä ottaa opiksi. Tämä on varmistelun ja perustelun aikaa, eikä omasta suunnasta ole tarvis antaa piiruakaan periksi. Tehdään mitä haluamme, ja tällainen toteuttaa oinaan alun ideaa kaikkein vankimmin. Luottavaisesti, omaan pystyvyyteen perustaen.

Kuu saattaa härässä jäädä jonkin verran oman onnensa nojaan, sillä sitä hallitseva Venus on edelleen retrovaiheessaan, eikä siksi kannata kauheasti laskea sen varaan. Sirpissä muutoinkin ollaan vielä enimmäkseen omillaan, ehkä emme koe tarvetta turvautua apuun ja turvajoukkoihin. Sirpin vaiheen hetkellä Venus tosin näyttäytyy suht osoittelevasti meillä, sillä se sattuu olla keskitaivaan tuntumassa. Venuksen haasteet saattavat olla niitä, jotka perusteluissa tulee nyt ottaa huomioon.

Ajassa on nyt olennaista, että olemme pian Saturnuksenkin perääntymisen ajassa. Saturnus pääsee siihen kohtaan, missä käännös tapahtuu, sunnuntaina iltapäivällä. Tämä tapahtuu sirppivaiheen puitteissa, ja saattaa ilmentyä siten, että vielä ei asioissamme kaksisesti edistystä tapahdu. Jos Saturnuksen rajoittava puoli nousee esille, saatetaan jopa kohdata vastustusta. Mutta kohdataan kaikki sellainen härkäkuun stoalaisella rauhallisuudella, ei menetetä hermoja. Ehkä varovaisuus on tarpeen.

Vaikka Kuu härässä ja vaiheen vaihdoksessa korostaa Kuun ominaisuuksia, ei tämä tunnu lainkaan heittelehtivältä, ja siten kuuhullulta. Ennemmin päinvastoin, poikkeuksellisen rauhalliselta, tyyneltä, hitaalta. Voidaan kai varoa täydelliseen katatoniseen tilaan jämähtämistä. Pidetään eteenpäinmenevä, rehevän runsas suunta muistissa.

Vaiti ja keskittynyt
kuten japanilainen mielenlaatu.
Omakin sävyisyyteni on
kunnioittavaa, ei vihamielistä.
(No on, on!)
Sen sisin, peittääkö sitä rumpukalvo,
ja vain jonakin erityisenä hetkenä se soi?
Toisinaan minuutti
kääriytyy rullalle ja rullautuu auki.
Kasvavan kuun kanssa jokin valaa sydämen.
Olenko ollut liian varhaisessa?
Olenko liian myöhässä?

Päätäpahkaa pimennyskiertoa

Kuunkierros jossa nyt olemme sai alkunsa idealistisesta kalojen merkistä. Tulevana yönä siirrytään sirppikuun vaiheeseen lentävän vauhdikkaasti, tulenpalavasti oinaan merkissä. On voimaa, puhkua ja intoa liikahtaa, kasvaa, mennä eteenpäin. Tämä ei yksinään johdu oinaan reippaudesta, marssitahdista, vaan jopa enemmän siitä, että sirppikuunvaihe pärähtää alkuun siten, että Kuu on vielä kontaktissa juuri ylittämiinsä Uranukseen ja Marsiin. Pirskahtelevan pamahtavat energiat ovat tarjolla.

Lisäpontta ajan kiihkeydelle sirpissä antaa Kuun vetovoima. Kuu lähestyy jo radallaan kohtaa, missä se on taas lähimpänä Maata. Kuun ”vaikutus” on siksi voimakkainta sirppikuun vaiheessa.

Aikaa voi lukea monesta näkökulmasta. Piruja maalaillen voidaan miettiä, että kalojen pimennysaloituksessa ei välttämättä syntynyt järkevää toiminta-ideaa. Jos nyt oinaan sirpissä rynnitään sen tarkemmin ajattelematta, ollaankin kohta suossa, allikossa ja pulassa. Ja sitten taas toisaalta, miksi taistelisimme vastaan voimakasta tuntua, mikä ajassa nyt on. Tarkoitus voi olla, että luotetaan edelleen vaistoihimme, suunnataan rohkeasti ja yllättävästi sinne minne haluamme mennä.

Oinaan Kuu sirpin ajankohdassa voi olla viite siitä, että nyt ei ole aikaa jäädä punnitsemaan tuhatta eri perustetta ja vaihtoehtoa. On tärkeämpää päästä ylipäätään vauhtiin kuin perustaa huolellisesti kivi kiveltä. Eikun yhdelle kasalle kaikki ja menoksi. Kaloista lähtevä aloitus taitaa olla sävyltään liukuvan ajautuvaa. Ehkä sirpissä on nyt tarkoitus viedä tämä astetta pidemmälle.

Oinaan merkki jakaa innostuksen teeman kalojen kanssa. Usein miellämme kalat passiivisena, täydellisen aloitekyvyttömänä merkkinä. Kalat on antautuva, heittäytyvä ja omistautuva (vaikka ei tosiaankaan samalla tavoin kiinnipitävä kuin vesimerkeistä skorpioni tai edes rapu). Jos uskoa riittää, kalat ovat vahvasti remmissä. Oinaassa innostus taas on sävyltään virkeämpää, ensisilmäyksen viehättymistä, riehaantuvaa, spurttia. Jos tämän sirppikuun ajan saamme ylläpidettyä kiinnostuksen siihen, millainen haave iti kalojen alusta, tässä voidaan tosiaan päästä vauhdikkaasti eteenpäin. Jos ollaan kalojen hyväksyvyydelle edelleen uskollisia, sallitaan hyppäys ilman turvaverkkojen asettelua. Kun yritetään kurkata tulevaan, ennakoiden, eivät nuo seuraavat puolenkuunvaihe tai hullunkuunaika vaikuta ollenkaan pelottavilta. Ehkä oinaan rohkeus on juuri nyt paikallaan.

Riittääkö rohkeutta kuuhulluuteenkin. Jotakin yllättävän voimakasta voi räpsähtää, päänräjäyttävällä tavalla, ja sellaisen tuntuma saattaa olla hyvinkin hulluuttavaa. Kuun kiskonta meitä lähestyessään kiihdyttää lisää. Eihän se oinas erityisen järkevä merkki ole? Tulinen, päätäpahkainen, kiihkeä – siinä olisi aineksia kuuhulluuteen. Ollaanhan me edelleen pimennyskierrossa, ehkä sille pitäisi olla uskollinen näinkin.

Jospa metsän taus onkin tyhjää.
Jospa laineet tulevat vain
tähän rantaan.
Jospa onkin vain minua varten.

Ei tästä maailmasta

Pehmeästi vaihtuu vesimiehen uudenkuunaika kaloissa sirppikuunajaksi, tammikuun viimeisenä päivänä illalla noin puoli seitsemän aikaan. Kuu tavoittelee kaloissa Venuksen kohtaamista, ja kyllä tässä ihanuus kulminoituu kun Venus vielä säihkyy ylennysmerkkinsä hyvyyttä. Ajassa on helppo tuntu, niin sujuva että saadaan hyvällä syyllä jo epäillä tätä viettävän petolliseksi, salakavalan passivoivaksi. Nuo ikävyydet koituvat kalojen merkin toisaikaisuudesta ja huomaamattomuudesta, eivät lainkaan tarkoituksellisesta pahantahtoisuudesta. On uskottava, että hyvässä huomassa Kuu ja Venus kaloissa ovat: näiden hallitsija Jupiter on vaa’assa vähemmän kuin viittä vaille pysähdyksissä, nyt jo niin hidas vauhdissaan että varmasti sen vaikutuksellinen vastaavuus on merkittävää. Harvoin on Kuulla tällaiset tukijoukot!

Jääköhän sirpin tehtävät pitäisi -listalle. Suopeus täytyy ajasta nyt erikseen pysähtyä huomaamaan, koska tämä sulo on liian helposti paikallaanpysyvää, saamatonta ja aloitekyvytöntä. Hieman oudolta väitteeni tuntuvat, koska kalat on merkeistä muuttuvaisuuden huipentuma. On ihan mahdollista, että vesimiehen ihanteellisesta aloituksesta kalojen Kuun sirppi lähtee yhä idealistisemmalle polulle. Kalat menee ihan sinne mihin aika viettää, mihin pohjavirta imaisee – en nyt väittäisi että ihan tahdottomana, mutta avoimena muutokselle. Se hyvyys mitä ajassa kuunvaiheen vaihdoksen kautta on nyt nähtävissä työntää miltei ennemmin unelmien pilviin kuin perustamaan vankkaa pohjaa.

Kun kalojen aikaan (Kuun merkki siis värittää ajan sävyn) ollaan mielikuvituksellisia ja myöntyväisiä, sanalla sanoen helppoja, iisiys on vaiheen henki. Ei tehdä tästä vaikeaa. Se että oikeastaan mikään ei sido, vain taivas on rajana ja jos eksakteja halutaan olla kalojen suhteen, ei taivaskaan vaan ennemmin galaksit, tarjoaa sellainen poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Näihin hyviin saumoihin uskominen on se juttu nyt sirpissä. Kun Venus on mukana temmellyksessä, on paras kuunnella vertaisia, ja vaikka luottaa johdatukseenkin, ottaa ainakin toisten palautetta jo huomioon. Venus ei päästä meitä hapuilemaan ja ajelehtimaan ihan yksinään, ja porukassa on mukavaa.

Kalojen leimaamassa kuunajassa on riipaisevaa kaihoa, ehkä sävyä nostalgiasta, ihan kuin kaunokirjallisen jalostavaa kärsimystä tsehovilaiseen tyyliin. Näillä häilähtävillä tunnelmilla ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, mutta jos ne edes häilähtävät, emme kai voi kieltää niiden olemassaoloakaan. Hellitään tätä erilaista kaunista hetkeä, sillä näitä ei taivaalta kovin montaa ruskoa tule. Mutta samalla kun hellitään ja paijataan, saatetaan hyvin livettää käsistä vaikka mitä hienoa, kun ei oikein saada aikaan, ei huomata ajoissa, ei vaan viitsitä – eli ei kannata sitten huudella väärinymmärrettynä jos on makoillut prinsessana kymmenellä patjalla tai seikkaillut vaaleanpunaisilla pilvillä. Valinnoista voi joutua maksamaan. Jossitellaan silti vielä. Kun ollaan pimennysjaksossa, on hyvä ottaa välillä tietoisesti kevyemmin, että jaksaa sitten kun tosipaikka tulee eteen.

Ajan passiivissävyistä henkeä vielä kruunaa se, että kaloihin tullessaan Kuu kohtasi Kuun alasolmun (kun vuorokausi vaihtui maanantaiksi), ja tietysti pysäytti solmuparin huojahtamaan, tuumaamaan, odottelemaan parempia aikoja. Tätä jossittelun vaihetta kestää ihan sinne asti kun Kuu saapuu neliökulmaan Aurinkoon nähden, eli vaihtuu puoleksi kuuksi. Koko sirppivaihe menee siten, ettei ehkä kannata kauheasti riehua, jos epäilyttää tietääkö edes mitä on tekemässä.

Onko kalojen Kuu sitten kuuhullulla tavalla kreisi? Väitän ettei ole. Kalat-Kuu saattaa olla ihan pihalla, mutta ei hullulla tavalla, ei lainkaan vääntäen ja puristaen. Vasta puolikkaan Kuun jälkeen aletaan olla Kuun kiertosyklissä lähimpänä Maata, joten ei se nyt vielä erityisesti hiuksia kiskovan vetovoimainen ole. Erilaisen iisi vaan.

Yhden ainoan kerran vielä
sinä aurinkolintu ja siinä samassa meri on ilmaa.
Aurinkolintu
ja siinä samassa kuu on irronnut poiju
tai aamu ja vetäviltä juhdilta karannut kärrinpyörä.
Voi päivä,
juurettoman laineen sydän
valo.

Lempeästi tuulinen sirpinaika

Tässä on jo pitkään intoiltu kauriin uudenkuunaikaa ja vihdoin kuunvaihe muuttuu sirppikuuksi maanantaina aikaisin aamulla. Hitaan kulkunopeutensa kohdassa Kuu on vesimiehen merkin loppupuolella ja kohta tavoittamassa Venusta, jolloin sopuisa mielihyvän, arvojen ja ihmissuhteiden planeetta saa antaa koko sirppivaiheelle vivahdettaan.

Kauriista Joulupäivänä alkanut kuunkierto pääteltiin hullusti mielen ja ajattelun jaksoksi, ja hienosti vesimiehen Kuu jatkaa tätä alkuideaa eteenpäin. Vesimiehessä ollaan niin ilmassa kuin ikinä voidaan olla, edelleen ajatusten ja ideoitten perässä. Kiinteässä merkissä onnistutaan hyvin siinä, mitä sirpin aika kysyykin: pitää luoda perusteet, syventää ja juurruttaa sitä, mikä nousi idulle uudenkuun aikaan. Vuodenvaihde on muutoinkin epätavallisen päättäväistä aikaa. Annetaan lupauksia, katsotaan eteenpäin, asetetaan tavoitteita mihin vuoden mittaan halutaan mennä. Usein vaan käy niin, että elämä tulee vuoden juoksussa väliin, lupaukset unohtuvat ja muuntuvat. Kuunkierrossa, vajaan kuukauden aikana voisi olla paljon helpompi pitää kiinni siitä, mikä nyt on mielessä.

Silloin kun kuunvaiheen vaihdoksen hetki osuu lähelle planeetan valtapiiriä, niin ajassa liikkuvaa kuten nyt Venus on, tai oman kartan aina samoilla sijoilla pysyvää (miksei edistyskartankin tekijöitä), on Kuun ajassa kuin viestiä tältä läheiseltä liittolaiselta. Johan me kauriin aloituksessakin huomioitiin, että Kuu ei ole tämän kierroksen kaikissa kohdissa niin itsellinen Kuu, vaan taivaankannen muut tekijät tunkevat nyt tavallista voimakkaammin mukaan.

Venuksen vesimiehen sijainnissa korostuu planeetan sosiaalinen puoli, sillä vesimies vähän taistelee vastaan likeistä ja intiimiä toisen kohtaamista. Kohta kun Venus siirtyy kaloihin, saadaan sitten uppoutua symbioottisiin suhteisiin, mutta nyt vielä ollaan väljästi koko maailmassa mukana. Vesimiehessä hengenheimolaiset, sielunsiskot ja -veljet ovat tärkein vertaisryhmä. Vesimiehenkuun venushenkisessä sirppikuussa tutkitaan oman ryhmän tarpeita, rakennetaan yhteiselle pohjalle. Ajassa on ulospäinsuuntaava, tulevaa katsova tuntu, mikä ei ole normisirpille ihan tyypillistä.

Maanantai on tärkein päivä sirppikuun vaiheessa, sillä jo maanantaina illalla Kuu on ehtinyt kaloissa kohtaamaan Kuun alasolmua. Tämä ylitys vinksauttaa aikaa pohtivammaksi ja kyseenalaistavammaksi. Jos haluatte vapaan ja väljän ajan hengen asioiden hoidossa, tehkää työnne maanantain aikana. Kun Kuunsolmupari etenee, on vaikeampaa tehdä yksiselitteisiä ratkaisuja. Puolikuu torstaina illalla kääntää solmut uudelleen oikeinpäin, jolloin sirpin vaiheeseen ei jää ponnekasta aikaa kovin paljoa.

Jos vesimiehen Kuu näyttäytyy teille eksentrisenä, hyvin erilaisena, on tästä mahdollista saada aikaan ripaus kuuhulluutta. Venuksen lempeä kosketus vaiheen vaihdoksessa on silti ennemmin tyynnyttävä. Eihän me viitsitä hulluilla, on paljon kivempaa pysyä mukavuusalueella, tuttujen kavereitten kanssa. Omalla hiekkalaatikolla. Kyllä se sieltäkin pöllyää.

Ilmestyin vain kadotakseni,
ajan myötäisien tuulien risteyksessä
tavoittelin tasapainoa.

Sirppi omalla vastuulla

Hullun Kuun katsaus kuunvaiheen vaihdokseen on ohut kuin sirppi taivaalla. Iltapäivällä noin puoli neljän aikaan Kuu on juuri ohittanut eläinradan asteissa Venuksen, ja näissä ihanissa, arvokkaissa tunnelmissa saadaan sirppikuunvaihe käyntiin. Kauriissa ollaan, eikä oikeastaan lainkaan tylsän arkisessa sävyssä, sillä tähän tulee kaikenlaista muuta pientä mukaan.

Jousimiehen rennon ja iloluontoisen kierroksen alun jälkeen voi olla että hymy hyytyy. Sirpin tehtävää, aloituksen jatkumoa ja muotoonsaattamista, tehdään takakireästi ja rautakanki seljässä. Kauriin sävyssä ollaan vähän sitä mieltä, että joudutaan kantamaan vastuu tästäkin, kun kukaan muu ei tee mitään. Tahkotaan hitaanlaisella, perusteellisella tavalla. Velvollisuus painaa, pitäisi tehdä, siten kuin on oikein. Kauris on aika paha perfektionisti, puurtaja, sellainen mille helppo ei kelpaa. Kauriin realismissa tajutaan, kuinka paljon on tehtävää. Tässä merkissä on jähmettävyyttä, kohmetta, mikä voi kääntyä siten, että ei tehdä yhtään mitään koska tulos ei kuitenkaan kestäisi. Ollaan pessimistejä. Tyypillistä tämä ei ole, mutta osaatte ainakin varoa ja huomioida ikävän mahdollisuuden. Sirppikuu ei ole oikea kohta kierrosta tehdä valintaa tekemättömyydestä.

Kuun ollessa kauriissa meillä on aina työtä, mutta ei kai tilanne oikeasti noin surkea ole kuin ylempänä maalailin. Kyllä kauriissa halutaan päästä eteenpäin, vaikka perusidea ei vastaisi omia kunnianhimoisia tavoitteita. Yleisen edun nimissä yritetään parhaamme. Kollektiivista apua on saatavilla, koska vielä on ilmassa se Venuksen kosketus, ja taustatuki on parhaimmassa mahdollisessa kunnossa: Auringon ja Kuun hallitsijat ovat toisiinsa nähden loistavissa merkeissä ja lisäksi kulmassa keskenään. Toivo saadaan kauempaa, ja sehän sirppiin sopii.

Tosin muttia on matkassa. Kuu jää kurssittomaan tilaan Venuksen ylityksestä, mikä tahtoo sanoa vähän heikkoa rakenteiden kantavuudelle. Ehkä taivaan analogia ei päde tässä, jos selkeä aloitus on tehty jo jousimiehen uudenkuun aikaan. Toinenkin symbolinen altistus tällä kauriin Kuulla on. Sirpin vaiheeseen siirrytään silloin kun Kuu on kriittisellä asteella. Nämä arveluttavat kohdat eläinradassa ilmentyvät nimenomaan Kuun kierrosta, ja tämän voisi tulkita siten, että juuri Kuulle tällainen kriittisen asteen kohta on haastava. Ja vielä kauriissa. Jähmetytäänkö vai tehdäänkö järkyttävä määrä kovaa työtä?

Sirppikuun vaiheen aikana meitä kohtaa lisäksi Kuunsolmujen pysähdys ja suunnanmuutos, tosin vasta siellä jakson loppupuolella. Kun Kuu tulee kaloihin, se ylittää merkin alkupuolella Kuun alasolmun, Itsenäisyyspäivän iltana noin puoli kahdeksalta. Tämä ylitys kääntää solmun suunnan, jolloin pitäisi tutkia tarkemmin, miettiä ja kyseenalaistaa. Ei tätä empimistä nyt kauaa kestä, puolenkuun aika taas palauttaa solmut hyvään liikkeeseen, jo keskiviikkona aamupäivällä.

Kuuhulluutta pohdin pitkään tämän sirpin kohdalla. Ensivaikutelma oli, että ei kauriin alla hulluilla. Ehkä kriittinen aste kuitenkin särähtää siten, että näin epätavallisessa kohdassa, sirpissä ja kauriissa, olisi poikkeuksellisesti kuuhulluutta. Vetovoiman mukaan tulkittuna ei ole mitään huolta sekoiluista, sillä tiukimman väännön aika on vasta reilun viikon kuluttua. Kauris tykkää kontrollista, ja se on avainsana nyt. On omalla vastuulla miten sisäisen hulluutensa valvoo, hallitsee ja rajoittaa. Tehdään tästä riittävän paksu sirpiksi, vaikka tuntuisikin siltä ettei mikään riitä.

Hitaasti
valkenee luminen aamu
kuinka ei ahdistukseni
häiritse untasi

Suuret on suunnitelmat

Miten Kuun skorpionikierros on lähtenyt käyntiin? Vilkkaasti vai rauhallisesti? Tänään päästään alkua pidemmälle jo, sirppikuun vaiheeseen, illalla noin yhdeltätoista. Sirppi saa aikaan, sen tehtävänä on tehdä alulle muoto, muovata konkreettiseksi, juurruttaa ja paaluttaa. Sirpin aika on rakentavaa ja käytännöllistä, näin kasvavan kierron puolella aikaansaavaa ja tuottavaa, parhaimmillaan vakaata aikaa. Alun innostusta on vielä jäljellä, ja nyt vasta kunnolla aletaan löytää voimaa kasvattamiseen. Sirppijakso on perussävyltään järkevä, ja tunnelma on mukavasti positiivinen, rauhallisella tavalla.

Tämänkertaisessa sirpissä meillä voi kuitenkin olla tupla-annos optimismia mukana. Kuunvaiheen vaihdos tulee nyt jousimiehen merkissä, ja tästähän ei myönteisyyttä saa karistettua sitten millään. Jousimiehen konkreettisuutta en nyt ala panetella, kaksittaisilla merkeillä on hämmästyttävä kyky napata hihasta epätyypillisiäkin taitoja. Jouskari ei välttämättä ole hajamielinen professori, muissa sfääreissä mietiskelevä filosofi, merkissä on muitakin ulottuvuuksia. Tämän ajan etenemisessä ei epäonnistumisen pelko vaivaa.

Sirppikuun ajassa viedään aloitusta eteenpäin, ja perusteiden rakentamisen aikaan kuuluu mission muodostaminen, sen näkemyksen määrittely miten toimitaan. Jep tässä tulee se vaiheen pointti nyt. Jousimiehessä ollaan pelkkää näkemystä ja visio ohjaa eteenpäin. Tai todennäköisimmin ylöspäin kun on jouskarista kyse. Ainakin kauaksi. Ei ihan vähään tyydytä, pitää olla laajaa ja kattavaa. Jos lapasia on edes löydetty talven yllättäessä niin nyt se karkaa kätösestä. Elämä on suuri seikkailu.

Silti minkäänlaista tarvetta hiljentämiseen ja suitsimiseen ei ole. Jousimiehen tarkoitus on haukata laajalla otteella, ei näperretä pikkuasioita vaan katsotaan jo nyt vähän kauemmaksi. Tai käytännössä ihan niin pitkälle kuin kunkin silmät riittävät. Rennolla otteella, hauskasti, joviaalisti, ja vaikka sorruttaisi sinisilmäisyyteen ja hyväuskoisuuteen niin ei siihen maailma kaadu. Pulkkamäkeen ja annetaan liukua pitkäksi. En silti sanoisi tätä kuuhulluudeksi. Vincent van Goghilla oli tämmöinen (jousimies, vaihe kuitenkin se vastakkainen siemenkuu) Kuu.. visionäärinen ja muuten vaan hullu.

Suru, eläköön jokainen omaa maailmaansa,
syksy kun talvi on niin kuin muisti, lyhyt, tyhmä, konkreettinen.

Vertikaalinen Kuu

Tässä ”rauhallisemmassa” vaa’an kuunkierrossa (se on sarkasmia) sirppikuunvaihe näyttäytyy yhtenä tyynemmistä ajanjaksoista – ja kun Kuu kulkee skorpionissa, onko tämä sitten surkuhupaisaa vai sitä nurinperisyyttä ja päinvastaisuutta, mitä syksyn aika tarjoaa. Polaarimerkin voimalla mennään; sirppikuun peruskierron sävy on härkää. Skorpionin maalaamassa kohdassa on myös hyvät mahdollisuudet juurruttaa ja syventää näkemystä siitä, mitä tämän kierroksen mittaan haluaa saada aikaan. Skorpionissa mennään ihan ytimeen saakka, ja on tässä taas pientä piruilua, mahdetaanko sieltä syvyyksistä ollenkaan nousta maanpinnalle. Juurihoitoa kaikille vaan.

Kuunvaiheen vaihtuminen tulee Kuun kulkiessa skorpionin merkin loppua ja meillä keskiviikkona aikaisin aamulla noin kuudelta. Mielletään tämä kuitenkin siten, että kyse olisi vielä sudentunneista, sillä se sopii ehyesti skorpionin tyyliin. Sirpin vaihe saattaa tarjota poikkeuksellisen hyvän tilaisuuden nähdä ja ymmärtää syvällisesti, ehkä sitten sitä mihin ollaan menossa, tai omista syvimmistä vaikuttimista. Kuun tullessa sirppikohtaan sen ainoa kulma (pääaspekteja astrologisesti) on mukava mahdollisuus Merkuriukselta, mikä on itsessään mainio tekijä. Taivas ojentaa tässä suuntaa, mutta antoisuus pitäisi itse huomata ja käyttää aktiivisesti, eli tuo ainoa kulma ei ole luonteeltaan mitään automaattista herranlahjaa. Meillä on halutessamme perinpohjainen ja syntyihin syviin perustuva näkemys. Ehkä vain rohkeimmat tohtivat juntata asemansa lukkoon, sillä skorpioni ei anna kovin laajaa liikkumatilaa kuin vertikaaliseen suuntaan, ja sinnekin yhteen suuntaan, syvemmälle.

Kuunsolmun liike vihjaa, että kasvavan Kuun puolella voisi olla jopa mielekkäämpää toimia nyt sirpin aikaan, kuin että jättäisi ratkaisut myöhemmäksi. Puolenkuun kohta tulee taas kääntämään solmut pohdinnan ja kyseenalaistuksen henkeen, ja se jatkuu vielä silloinkin kun aika vaihtuu hullunkuunvaiheeksi. Sirpin kohdalla Kuunsolmut komppaavat kulkusuunnallaan asioiden etenemistä. Näinkin siis voisi aikaa lukea, mutta ei tämä katsanto kauhean tavallista taida olla.

Vielä korjaus kierron aloituksen päivitykseen. Uudenkuun innostuksissa oletin, että blogin synttärit saadaan hullunkuunvaiheessa, koska tähän aikaan blogi on aikoinaan alkanut. Aurinko mokoma kuitenkin liikahtaa paluissaan sen verran vuosittain, että blogin synttärijuhla siirtyykin sinne täydenkuun puolelle. Juuri sinne, minne ennustin pahimpaa puhuria. Tätä täytynee sitten päivitellä ajallaan.

Hullun Kuun tekee aina mieli nähdä Kuu skorpionissa kuuhulluuteen taipuvaisena. On se niin dramaattinen, intohimoinen ja ehdoton merkki. Sirpissä on kuitenkin kaikkein pienimmät mahdollisuudet kallistua sinne puolelle, varsinkin nyt kun Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessä radallaan Maasta katsottuna. Tiukka ja kiihkeä vetovoima on kuin haalea menneen kesän muisto.

Epätoivoiset itsensä etsijät ovat traagillisen
yksinäisiä: he eivät tunne ketään.
Yhtä yksinäisiä ovat varmat ja valmiit:
he eivät tarvitse ketään.

Nätti hetki syklistä

Pimennystenvälisessä erityisajassa ollaan sirpin vaiheessa vaa’an merkin lopusta lähtien. Tasaava ja balanssiin pyrkivä vaaka tuntuu tyynnyttävältä, ehkä sirpissä pääsemme vakaaseen rytmiin ja etäämmälle pimennyksen sisäänpäin kiskovasta pyörteestä. Sirpin vaihe Kuulle alkaa maanantaina noin puolenpäivän aikaan, ja kun Kuu on miltei merkin lopussa, tarkoittaa tämä että vaiheeseen lähdetään ilman kulmia, kuin vailla tavoitetta. Toivottavasti tämä ei estä ryhtymästä toteuttamaan järjestystä, sillä neitsyen uudesta Kuusta saimme alleviivaavan kehotuksen pyrkiä parempaan.

Sirppikuun periaatteellinen henki on omaehtoista, ja tässä mielessä vaakaisuus on nyt toisenlaista. Vaaka pyrkii yhteistyöhön, jakamaan, ja katsottavaksi jää miten niitto käy jos monta kättä tarttuu saman työkalun varteen. Toisaalta joukkovoima on monesti tuottanut tulosta, ehkä onnistumme soveltamaan sitä perustan lujittamiseen, hankkeen perusteiden muokkaamiseen. Kun monta kokkia tähtää huipennuksen sekametelisoppaan, ehkä joku muistaa ottaa vastuun eikä pidetä vaan yhdessä kivaa. Suunta on kuitenkin vahvasti toista kohti, ennemmin kuin pidettäisi kiinni omasta päämäärästä. Kompromissinhakuinen, sovitteleva, täydentävää näkemystä arvostava.

Neitsyen uudessakuussa jäi tosiaan yksityiskohdat katsomatta, kun pimennys ja kosmoksen keskeisin energia vei huomion. Saattoi olla ensimmäinen virhe tällä pimennyskaudella, mutta toivottavasti emme ole liikaa myöhässä näin sirpissä, kasvavan puolen alussa kuitenkin yhä ollaan. Täydenkuun kohdalla tuleva Kuunpimennys on tietysti Kuun kannalta tämän kierron huippujuttu, keskikohta saa viedä huomion. Muissa kuunvaiheen vaihdoksissa puolenkuun siirtymäkohdat saattavat olla suhteellisesti ottaen haastavampia, kriisipisteet saadaan jousimiehessä kriittisellä asteella ja ravussa vauvakohdassa. Välivaiheissa tunnelma näyttäisi olevan tyyni, vakaa, kenties jopa paikalleenpysähtynyt näin pimennyssyklissä, kovasti on kiinteää laatua tarjolla taivaalta. Jos ennustella alkaisi, neitsyen pimennyskierrossa ilmenee ihmeen paljon jarruttamisen teemaa. Puolenkuun ratkaisuissa Kuunsolmu kääntyy molemmissa tuumauksen ja harkinnan puolelle. Taidetaan tarvita paljon tietoa ja analysointia, jotta ollenkaan etenisimme tällaisena poikkeusaikana.

Hullukuu suoritti hulluuden laaduntarkkailua ja asiantuntijana, besserwisserinä päätyi kannalle, ettei vaa’an sirppikuu ole erityisen kuuhullua aikaa. Vaa’ankieli tuskin heilahtelee nyt ratkaisevasti. Ollaan nätisti vaa’an aikaan. Tai pimennyksen keskellä on kaikenlaiseen sekopäisyyteen tietynlainen taipumus olemassa, mutta kyllä se näkyy tässä syklissä roiskahtelevan reippaammin päävaiheissa, puolenkuiden ja täydenkuun kohdilla.

Tuossa kohtaa taivasta
oli ennenvanhaan kuu.
Enkä minä seisonut tässä ainoana.

Karmasirppi

Edelliselläkin kuunkierroksella saimme sirppikuun neitsyen aikaan, ja vaikka nyt aloitus siirtyi jo leijonaan, tulee vielä sirppi samassa neitsyen merkissä. Samanlainen sirppi tämä ei kuitenkaan ole, sillä nyt on pelissä ihan toisenlaista vääntöä ja kohtaloa. Sirppikuunvaihe alkaa lauantaina illalla kun Kuu on neitsyen viimeisellä kriittisellä asteella, ja lisäksi pitää muistaa tämän koko Kuun syklin merkitys, että tämä on pimennysjakso. Kuu muistuttaa meitä nyt jo karmallisista asioista.

Neitsyen vahvuus on puurtaa rutiineja ja työn tuntu korostuu aina sirpissä. Viimeisen asteen vuoksi tämänkertaisessa tehtävässä on kohtalokas luonne, hoidettavan asian luonne on selkeästi isompi ja merkittävämpi kuin arkinen rutiini, on nähtävä tehtävä osana isompaa kokonaisuutta ja ymmärrettävä sen ratkaiseva sävy. Pimennyksen osoittama karma voi hyvinkin tulla konkreettisesti näkyviin jo nyt, vähää ennen pimennyksen täsmällistä ajankohtaa. Kuunsirppi neitsyen viimeisellä asteella kertoo yleisesti ajan hengessä olevasta vaateesta huomioida joitakin menneisyyden yksityiskohtia, joista huolehtimisen aika on juuri nyt: keskiviikkoillan puolenkuun aikaan mennessä tämä käytännön karma pitäisi katsoa. Lisäksi neitsyen viimeinen aste alleviivaa monien henkilökohtaisilta kartoilta oman karmallisen tehtävän aktivoitumista, jos karmallisia asioita kuuluu mukaan elämänpolulla etenemiseen.

Neitsyen taipumus keskittyä yksityiskohtiin saattaa nousta taas riskitekijäksi. Karmaan liittyvät seikat ovat aina isoja ja tärkeitä, ei kai sellaista olekaan kuin vähemmän tärkeä karmallinen asia. Neitsyt ei kuitenkaan pelkää tarttumista työhön, ja siksi tulevat päivät saattavat olla merkittävää aikaa ymmärtää karmaansa, purkaa sitä, suorittaa, ja siten saada jotakin käsiteltyä jo pois. Ehkä tämä on ruotimisen ja analysoinnin aikaa, mikä auttaa hahmottamaan tulevan vesimiehen kuunpimennyksen merkitystä.

Kuun kulusta neitsyessä on huomioitava jälleen se, että merkki on tämänhetkinen Kuunsolmun merkki. Kuu ylitti Kuunsolmun eilen aamupäivällä, ja se käänsi solmuakselin suunnan tuumaukseen, harkintaan ja pohdintaan. Tässä sirpissä ei korostetusti pitäisi saada valmista, vaan ottaa selvää jostakin, on analysoitava, eriteltävä, oltava kriittinen. Ensi keskiviikon puolenkuunvaihe vasta kääntää solmut kulkemaan. Koska pimennysjaksossa on omanlainen tunnelmansa, voi tällä Kuunsolmujen huojunnan ajallakin olla tavallista suurempi merkitys.

Jos neitsyen Kuu sijoittuu Kuun merkeistä järkevimpään ja asiallisimpaan päähän hulluusjanaa, antaa se viimeisen asteen kriittisyys huomiokohdan, mikä voi sisäisessä mielentilassa tuntua kuuhulluudelta. Neitsyessä on hermostuneisuutta, tärinää ja kiristystä, mikä voi juuri tämän jakson yleistunnelman vuoksi kärjistyä hankalasti. Meitä saattaa huojentaa tieto, että Kuu on muutaman päivän kuluttua Maasta katsottuna etäisimmässä kohdassaan kiertoradallaan; vetovoiman ei pitäisi ainakaan lisätä hulluustaipumuksia. Ehkä voimme olla lopulta turvallisin mielin, kun teemme vastuullisesti sen mitä täytyy, olemme tarkkoja ja huolellisia, emmekä kirkuen vaadi huomiota itseemme vaan teemme kiltisti taustalla, toisia auttaen. Neitsyen Kuu kyllä antaa meille aika ison tehtävän hoidettavaksi, parhaimpaan – ellei täydelliseen – pyrkien.

on mahdollista
että joudun perumaan päätökset, repimään
esiin puhtaan lehden, myöntämään päätelmän
tuulesta, tulesta temmatuksi. Mutta
taivas kääntää kylkeä, säteet taittuvat toisin,
siteet höltyvät, pahan perimän ote pettää

Sivu astrologisesta loitsukirjasta

Hullulle Kuulle olisi ihanteellisinta, että Kuu päättäisi vaihtua vaiheissaan säälliseen aikaan, jos ei ihan virka-aikaan niin edes hereilläolon puitteissa. Mutta ei, Kuu siirtyy sirpiksi tulevana aamuyönä. Pitää siis ennakoida. Aurinko on siinä varttia vaille nousustaan ja Kuu hetki sitten vaihtunut neitsyen merkkiin, kun sirppi iskee aamuyöllä neljän tienoilla.

Aina kun Kuu tulee uuteen vaiheeseen, se on jonkinlaisessa ”kriisikulmassa” Aurinkoon nähden. Vaihe tulee uudeksi kovan kulman myötä, synnytystuskissa. Paitsi ehkä Uusi Kuu, eihän astrologinen yhtymä ole välttämättä kova kulma. Tämänkertainen kulma on sikäli hassu, että samaan aikaan kun Kuu ON kulmassa Auringon kanssa, se on ikään kuin kulmia vailla. Astrologisessa loitsukirjassa kerrotaan, että silloin kun ei ole pääaspektia, ollaan aspektittomia, eli itsenäisiä ja itsessään vahvoja.*

Meillä on spesiaalikuu ihan koko kierron ajan, kun tämä on Kuun omaa juhlaa, ravusta alkanutta kiertoa. Voisimme viettää Kuu-festareita kaiken sykliä. Ja sirppikuu ihan teknisestikin siis vahvoissa asemissa. Mitäs muuten ajatellaan neitsyen Kuusta? Neitsyessä taitaa olla hermostuneisuutta, eli ravusta alkanut huolehtiminen jatkuu. Äärimmilleen vietynä pingottuneisuutta ja angstisuutta. Kallistutaanko hullummalle puolelle jo?

Neitsyt on tavattoman ammatillinen merkki, asiallisesti pätevä, taitava ja osaava, keinot löytävä. Sirppiin neitsyt sopii hyvin, sillä vaiheessa on samansävyistä käytännöllisyyttä kuin merkissä. Jos tämä osaava ja tuottelias vaihde saadaan silmään, syntyy tarkkaa ja tehokasta jälkeä – eli ei sittenkään mitään hulluna sirpin kanssa pellossa riehumista. Neitsyen Kuun heikkoutena on ainakin liiallinen täydellisyyden tavoittelu, ja siksi pitäisi muistaa missä vaiheessa mennään. Sirpissä ei tarvitse olla vielä valmista, ei kokonaista, ei ollenkaan täydellistä. Parempikin, että vasta rakennetaan pohjustuksia, suoritetaan rutiineja, ruksataan tehtävälistasta pois roikkuvia asioita.

Jotenkin symbolisesti on hykerryttävää, että neitsyen merkin symbolissa ON sirppi jo valmiiksi mukana. Neitsyt on neito ja lintu, ja neito on juuri korjannut satoa eli sirpillä leikannut viljantähkän. Usein näkee merkin typistetyn neidoksi ja tähkäksi, linnun on annettu liihottaa vapauteensa. Neitsyessä on esitetty loistavasti kaksittaisuuden idea, sirppi ja viljantähkä kertovat käytännöllisyydestä eli maallisuudesta, lintu mielestä eli henkisyydestä. Vaikka me tämän sirppikuunvaiheen mittaan joutuisimme pitämään vaan sirppiä kädessä, ei lasketa silti lintua hukkaan, mieltämme hulluuteen.

Kuun vetovoima antaa hyvän mahdollisuuden keskittyä olennaiseen. Ollaan aikas täsmälleen keskialueella vaihteluväliä radan ulommaisen ja lähimmän pisteen kesken, menossa siis koko ajan loitommaksi. Kuu ei kisko hullunlailla, eikä se myöskään ole tavoittamattomissa, häilyvänä kuvajaisena intuition laidalla. Hullun Kuun tuomio ajanlaadusta on Mainio ja käyttökelpoinen. Heitän kuitenkin kultaisen omenan teille. Miten koette neitsyen Kuun sirpissä?

*ei meillä astrologiassa oikeasti mitään loitsukirjoja ole.

Kun on katsonut jotain maisemaa kauan
liikahtamatta
eikä sitä enää näe
tulee jostain yhtäkkiä lintu
joka lentää kuvan läpi

Ihan ite

Aamuyöllä Kuun kulkiessa oman ravun merkkinsä alkua Auringon ja Kuun välinen etäisyys toisistaan mitattiin sirppikuunvaiheeksi. Tämä on tyypillinen asetelma tähän aikaan vuodesta kun uusikuu on syntynyt härässä, seuraava vaihe alkaa sitten ravusta. Omakohtaisesta, Kuun heijaavaa aaltoliikettä ja sisäisiä tunnetiloja korostavasta vesimerkistä.

Tässä ravun sirpissä Kuu on omassa maailmassaan taivaalla, poikkeuksellisesti siten että se ei oikeastaan tavoita kulmaa millekään toiselle taivaantekijälle. Ilmiselvästi tässä painottuu omakohtaisuus, mitä ravun merkissä muutoinkin aina on. Se mitä on, tunnustellaan ja havaitaan omista lähtökohdista, oman kokemuksen kautta, omien tunteiden sävyttämänä.

Parasta ravun merkissä on koskettavuus, välittäminen ja ilo. Sirpin eteenpäin pyrkivässä asenteessa voidaan äkkiä saada paljon aikaan, jos tehdään mielellään. Mutta me tunnemme kaikki rapumaisen fiilistelyn, jos ollaan noustu väärällä jalalla ja tuiskahdellaan, mikään järkipuhe ei auta. Ja se huolehtiminen, käsien vääntely, vatvominen, eriskummallinen pessimismi missä kaiken oletetaan olevan huonoimmalla mahdollisella tavalla. Sitten voi tuntua sanoinkuvaamattoman kurjalta, ja nimenomaan vain tuntua eikä olla todellisuudessa yhtään pielessä.

Sirppikuunaika kuvastaa vakautta ja ahkeraa ponnistelua, tämä ei ole taivaisiin kurkottavaa ideointia enää vaan melkein mekaanista toimintaa. Mielestäni ei ihan parasta ravun merkin aaltoliikkeessä toteutettuna, mutta jos tämän saa rytmikkääksi, omallakin tavalla voi aina tehdä, toteuttaa ja ilmentää. Entiset, historialliset, klassiset ja perinteiset mallit ovat luontevin valinta, kun jo härän aloituksessa on vanhoillista makua. Jos se toimiikin nyt, ollaan avoimin mielin. Tuttuihin malleihin tukeutuminen ei aina ole jymähtämistä, joissakin asioissa jo hankitun tiedon käyttäminen on sangen terveellistä, järkevää ja säästeliästä.

Jos vakaata työn rytmiä pitäisi nyt toteuttaa ylös-alas rapumaisessa tunnelmissa, niin tämä voi ihan vaan pikkuisen nostaa hulluuskäyrää, mutta hulluus-asiantuntija täällä arvelee, ettei ajan hulluuskerroin ole sietämätön. Moni toki osaa hulluilla ihan itsekseen, eiks totta?

Ja yhä mullat vaihtamatta kukkaruukuista.
Yöllä sinä joka aistit kaiken murheellisen
heräsit ja aloit valittaa
”vaihtamattoman mullan hajua”
Ihmeellistä
on kulkea kanssasi kuilun pohjaa
ja pidättäytyä sanomasta:
– Tästä on syntyvä toivo.

Huippunopea sirppi

Oinaasta ponkaistiin eteenpäin, ja vielä tässä Kuun kierroksen alussa Uranus on vahvasti pelissä mukana. Kun Kuu vaihtaa kaksosen merkin alkupuolella sirppikuun vaiheeseen, Aurinko ja Uranus ovat edelleen vajaan asteen etäisyydellä toisistaan. Wah-hoo ja kyllä-lähtee! Illalla seiskan aikoihin kasvetaan nupullaan olleesta uudestakuusta toimeliaampaan, käytännöllisempään sirppiin. Uudenkuun ”myöhäisen” oinaan asteluvun vuoksi sirppivaihe siirtyy kaksosiin, mutta sehän kuvastaa vaan ajan virkeää ja nokkelaa luonnetta. Sirpissä aletaan etsiä paremmin tuntumaa, vähän kättä pidempää, aloitukselle. Lihaa luitten ympärille. Kun kaksoset ilmamerkkinä toimii käsitteellisellä ideoitten ja asioitten tasolla, pallo pysyy tukevasti ilmassa. Pääasia että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, ettei tule tylsää.

Kaksoskuun hallinnollinen ongelma, jos tässä nyt riskianalyysiä pitää tehdä, lienee kaikkiin suuntiin kurkkaaminen. Oinashenkinen päättäväisyys saattaa hajautua tuhannelle sivupolulle, koska kaksonen kiinnostuu ja innostuu tavattoman helposti. Jos tämän kääntää myönteiseksi skenaarioksi, sirppikuussa puretaan oinaan jääräpäisyyttä ja suoraviivaisuutta ottamalla ennakkoluulottomasti mukaan kaikenlaisia tekijöitä.

Ajan Uranushenkisyys on epävarmuustekijä, jollaista kaksosen Kuu sietää hienosti. Nopeus on edelleen valttia. Kuu vie Uranuksen yllätyksellisyyden hektisempään suuntaan. Saamme hengästyä ja olla valppaina. Mutta tätä ollaan kaivattu ja edellisen kierroksen päätteeksi ollaan hyvin latauduttu uuteen pyöritykseen, oletan, ja kysymysmerkkejä. Tässä sirpissä ei roomaa rakenneta vaan päätetään suunnasta pikaisesti. Ei varmistella vaan puhalletaan ajan tuulta vinhasti. Sanonnat nopeat syövät hitaat ja se ei pelaa joka pelkää kuvastavat alkuviikon päiviä.

Jos ajanhenki on näin todisteltu ja taputeltu Uraaniseksi, millaista on Uranuksen kuuhulluus? Ainakin ylikierroksilla käyvää, sekopäisiä kohtauksia out-of-the-blue, viritetään hermojärjestelmä äärimmilleen. Ihan tulee fiilikset että hei, tässähän voidaan tavoittaa poikkeuksellista ja toisenlaista – kelpaiskos kenellekään?

Järjen välineet turhiksi käyneet
aikasi
kaikki tässä
ihmiset luonasi
maisemasi
toisiaan läpäisevinä, vaihtuvina
mielessäsi
ajan ja paikan rajoittamatta

Hullunkuunaika jo sirpissä

Lupasin teille kuuhulluuksia sirppikuunaikaan. Jonkinlaista pöhköyttä voi olla ilmassa, jos siihen haluaa antautua, tai jos se tempaisee mukaansa. Kuitenkaan astrologisista teemoista ei voi ikinä sanoa pitävästi, että se olisi vain ja ainoastaan yhdenlaista. Mikään ei ole kiveenhakattua, vaikka ehkä just jotakin sellaista pysyvää koetetaan kilkutella tämän kauriin syklin aikana. Paljon puhuttu vapaa tahto voi sirppikuunajassa pelastaa kuuhulluudelta, mutta sellainen pelastautuminen vaatii tiedostamista ja lisäksi oikeita tekoja. Ollamöllöttäjät ovat Hullun Kuun mielestä pahiten vaarassa altistua poikkeuksellisen kuuhullulle sirppikuulle, jos tiedostamatta tulee vedetyksi ajan hengen sisään, pullonhenkenä.

Mikä sirpissä nyt niin erityistä on? Harvoin kuunvaiheen vaihtuminen osuu täsmälleen jonkin toisen taivaantekijän kanssa yhteen, siten että tuo avaruuden kappale sävyttää omilla vastaavuuksillaan aikaa. Kun Kuu siirtyy sirppikuun vaiheeseen, se kulkee kalojen merkin alkupuolta ja on vaihtumisen hetkellä samalla kohdalla eläinradalla kuin Neptunus. Vain viisi kaariminuuttia erottaa teknisesti näitä tekijöitä, ja sen voi lukea täsmälliseksi samassa kohdassa olemiseksi. Tämä tapahtuu keskiviikkona iltapäivällä hieman kolmen jälkeen.

Neptuniaanisuus on planeettaenergioista hulluinta. Sekaisuutta, mieltä vailla, kaukana reaalitodellisuudesta – mutta tietysti vain yhdeltä osin. Neptunuksessa on herkkyyttä, sielukkuutta, vastaanottavaisuutta, henkisyyttä, luovuutta, monenlaista kaunista asiaa jotka voivat yhtä lailla antaa sirppikuunaikaan sävyjään. Ilmassa on pehmeyttä, hentoutta, haavoittuvuutta ja eteerisyyttä.

Ihan kuin kauris / Saturnus naureskelisi sarkastisesti partaansa kun kauriin järkevässä syklissä saadaan tällainen täysin toisenlaisen, päinvastainen ajanjakso. Kauris koettelee ja testaa, ole nyt siinä sitten järkevä ja pidä itsesi koossa kun maailma on hullu. Pidä ryhti ja kierroksen sykli oikeana, kun livettää ja viistää, upottaa ja hukuttaa. Pitäisi taistella pysyäkseen ojennuksessa, mutta sirpin kalojen henki on savuna ilmaanhaihtuvaa, ajautuvaa ja toisaikaista.

Sirpissä ollaan vielä toinen jalka vanhan rajan takana, ja nyt kalojen ja Neptunuksen piirteet korostavat tätä enemmän kuin tahtoa juurtua, muodostaa näkemys ja saada konkreettisesti muotoon sitä uutta mikä sai alkunsa kauriin uudestakuusta. Kaloissa saadaan vaihtoehto: henkisyyskin voi olla vahvaa, ja tällä kierrolla voisi olla helpompaa operoida käsitteellisellä mielen tasolla kuin koettaa väkisin saada olomuotoon jotakin, mikä yrittää kuitenkin liueta näpeistä kauemmaksi. Hullu Kuu koettaa perustella miksi nostalgisuus olisi edes joskus sallittua, itselleen siis.

Vaikeaksi voi mennä silloin jos kauriin alussa omaksuttu kunnianhimo ei löydä kelvollista ja järkevää uomaa miten päästä toteuttamaan aikeita. Olihan se selvää, että kauriista alkaneessa Kuun syklissä on haasteita. Nyt ne on puettu henkisyyden valekaapuun tai glamouriin. Kuinka yhdistää todellisuus ja illuusio, siinä on seuraavien päivien tehtävä. Piinapenkin ruuvi kiertyy astetta tiukemmalle jo huomenna, kun Kuu tavoittaa Kuun alasolmun kaloissa. Tämä kääntää solmuparin nurinperin, himmailemaan, kyseenalaistamaan, epäröimään suuntaa. Juu, tässä kalojen ja kauriin energiassa epäröinti voi olla kovassa kurssissa. Itseltä perusteita kysyvää aikaa kestää torstain alkuillasta sunnuntaille yöhön, jolloin puolenkuun kohta palauttaa kurin ja järjestyksen. Ei tämä silti anna kosmista lupaa heittäytyä hunningolle loppuviikoksi.

Hullu Kuu on melko lailla sanaton – hiljainen kuten kalojen ja kauriin hengessä kuuluukin olla. Tästä voi tulla mielenkiintoisen hullua.

Prinsessan pallo on hukassa,
hänen kultainen pallonsa
on hukassa,
hän se hukkasi pallonsa.

Ajatuksen tasolla

Jos edellisessä kuunkierrossa sirppikuun kohdalla kauriissa tuntui merkki haastavalta, on Hullu Kuu hieman pallo hukassa tälläkin kertaa vesimiehen sirpissä. Jousimiehen pyrähtävästä alusta lähdettiin odotukset korkealla, ja Hullu Kuu epäilee saadaanko heti yllättyä vesimiehen sirppikuussa. Idealismia vesimiehessäkin on, joten olkoon tämä se, mitä edelleen sirppikuunvaiheessa kannetaan menneestä mukana.

Ilmamerkkinä vesimies on ajatteleva, ja sen voisi koettaa suunnata harkintaan ja analyysiin. Vesimies on kiinteä merkki, se pitää edelleen valitulla tiellä, vaikka veskarissa kokeellisuutta onkin. Sirpissä pitäisi saada idea kasvamaan käytännöksi – jääkö näin vesimiehessä homma edelleen ajatuksen tasolle?

Tänään pohdin sellaista abstraktia ajatuskuviota, että voisiko syntymäkartan rakenne resonoida sen kanssa, mikä kuunvaihe tuntuu käytännössä luonnistuvan. Jokaisella meistä on kartalla kuunvaihe, mikä on tärkeä ja itselle ominainen, mutta tässä yhteydessä en tarkoita tätä. Jospa ajattelisimme ajassa kulkevia kuunvaiheita siten, että Uusi Kuu olisi oman nousuakselin kohdalla (koska tämä on symbolisesti ensimmäisen hengenvedon kohta) ja täysikuu vastaavasti laskuakselilla, kasvava puolikuu kartan pohjukassa, vähenevä puolikuu korkeimmalla kohdalla, ja ne väli-ilmansuunnat näiden keskellä. Kun omalla syntymäkartalla jossakin kartan alueella on painotusta, se saattaisi sijaintinsa kohdassa vastata hengeltään sitä kuunvaihetta, mikä ajatusrakennelman mukaan kohdalle osuu. Esimerkiksi bloggaajalla on kovin paljon painetta toisen huoneen kohdalla, ja jos sitä verrataan Kuun sykliin, osuisi tämä juuri tähän sirppiin. Että voisin olla sellainen ihminen, joka jokaisessa kierrossa sirpin kohdalla toimisi aktiivisesti, vaikka se ei olekaan se oma kuunvaihe.

Ylläoleva on pelkkää ajatusten pyörittelyä, mutta ainakin tämän blogin kohdalla siinä saattaisi olla hieman perää. Sirpistä tällä blogissa on kirjoitettu useasti, kun homma useimmiten näyttäisi leviävän siellä siemenkuun ja vähenevän puolenkuun kohdalla omaan mahdottomuuteensa.

Ajatuksen korkeista lennoista on vaikea saada maakosketusta. Kuulle sirppivaiheeseen pääsyn pitäisi olla jämäkämpää, onhan se kyseisellä hetkellä vaiheen alkaessa hyvässä kulmassa hallitsijaansa Saturnukseen. Sopii siis toivoa jäljeksi käsinkosketeltavaa ja järkevää, vaikka tuossa aluksi jouskarissa olisi kuinka innostuttu liikaa. Toisaalta vesimiehessä on erilaisuutta, eikä taida näyttää siltä, että tässä kierron alkupuolella meillä on harmainta aavistustakaan siitä mitä tuleman pitää.. tässä taitaa olla ripaus sitä hulluutta, jota hullunkuunajan blogissa on aina koetettu havaita.

ei minkään perukoilla
ties minkä vaanivan äärillä
silmä oli näkevinään
että jokin häivähti
silmää rauhoittaen pää sanoi
se tapahtui vain päässäsi

Kapeata polkua

Tuntuupa äärimmäisen pahalta olla ajan hengen suhteen näin surullisen oikeassa, kuin näytin olleen kun Uusi Kuu syntyi skorpionissa, kysellessäni mielipidettänne tarkoitus pyhittää keinot -ilmiöstä ajassa, mainitessani jopa sen terrorismin tässä yhteydessä. Jos tapahtumat maailmalla nyt vastasivatkin ajan energiaa, voidaan täällä edelleen yksilötasolla tiedostaa tekojamme ja valita toisin.

Nyt Kuu siirtyy iltapäivän päätteeksi sirppikuunaikaan kauriissa. Kauris on ns. väärä merkki kasvukuun puolelle, ja asetelma vaatii sen vuoksi tavallista enemmän. Sirppikuussa hamutaan yhä menneestä, ja kauris tekee sen todennäköisesti turhankin täsmällisesti, varovaisesti, eteenpäinmenon ajatuksen kärsiessä. Sirpissä hahmotetaan alkuideaa konkreettiseen muotoon, ja konkretian kauris hallitsee, todella tavoitteellisesti. Kauriissa ollaan liian tosissaan, vakavana, eikä ajan tunnelma suo tilaa väljyydelle. Siinä kauris jatkaa saumattomasti skorpionista alkanutta kiertoa, että se sitoutuu päämäärään. Ehdottomuus on yhä kanssamme, ja aika usein se kaventaa valinnanmahdollisuuksia. Parhaimmillaan toki varmistaa tulosta halutussa suunnassa.

Kauriin parasta antia sirppikuunajassa on saattaa rakenteita valmiiksi, käytännön muotoihin, ryhtyä toimeen vaatimattomasti ja työtä pelkäämättä. Kauris keskittyy hyödylliseen, mikä on arvokasta. Rajattu tarkoituksenmukaisuus tässä vaiheessa tuntuu silti Hullusta Kuusta nurinkuriselta, kun kasvulle pitäisi antaa hedelmällinen maasto rehottaa. Reunaehdot näyttäisivät aika tiukoilta. Asenne saattaa lipsahtaa uhrautuvuudeksi jos ei pidä varaansa. Kun kauriissa niin varotaan ja varmistellaan, tiedostetaan muutama seikka. Kauriissa kasvu ei kohise siihen malliin kuin Kuun kierron kasvupuolella pitäisi. Tästä voi seurata pettymys jos odottaa liikaa. Kauriin tunnelmissa saatetaan myös vaatia arvostusta, minkä aika ei oikeasti vielä näin alussa ole. Vaikka kauris on johtava merkki, sen teemoissa ovat epäilys, epävarmuus ja pelot, eivätkä ne ole kannustavia. Tässä ajassa pelko on todellakin tullut käsinkosketeltavasti oloon. Ainekset varsinaiseen mielensäpahoittamisen sirppiin ovat kasassa.

Ja hulluus on ihan poissuljettu mahdollisuus tässä sirpissä. Tosin Hullu Kuukin sortuu nyt epävarmuuteen päästäessään mieleen kummallisen ajatuksen, olisiko kauriissa kuitenkin vähän hulluutta. Se kauriin symbolin kalanpyrstö aina vaan nostattaa kulmakarvat epäilykseen, kysymään onko merkissä sittenkin enemmän ja toisenlaista kuin olemme tottuneet mieltämään. Hullu Kuu päättää, että sisäinen intuitio saattaa sittenkin johdattaa rajoja etäämmälle.

Kuunsirpin sinisen terän
minä muserran kämmeneeni.
Jään alla ei vesi liplaja.

Talutushihnassa

Joka aamu joka ilta oon sun talutushihnassa
Mä nautin joka hetkestä sun talutushihnassa
Silti vaikka vois, en lähtis edes pois
Kisko, kisko mua sun talutushihnassa
Uskollisena sun talutushihnassa
Täysin tyytyväisenä sun talutushihnassa
Silti vaikka vois, en lähtis edes pois
Kisko, kisko, kisko, kisko sisko

Salamarakastuminen syvenee todelliseksi tunteeksi. Uudenkuunaikaan kiinnostuttiin, iskettiin silmä kiinni kaksosissa. Sirpissä hapuillaan omaa paikkaa. Leijonassa Kuu on tiukasti Auringon talutushihnassa, mutta kuten yllä sanailtiin, täysin tyytyväisenä. Leijonan kuunsirppi on nyt niin rakkaudentäyteinen kohta kuin olla voi – Kuu säkenöivän Venuksen halissa, molemmat tavoittelevat läheltä Jupiteria. Parasta juuri nyt.

Tässä kaikki mitä Hullu Kuu halusi sanoa – juhlat jatkukoot.

Mun sirppi

Kuinkas sujuu rapu-Kuulta sirpinheiluttelu? Ettei vaan haukkaisi liian kaukaa takaapäin, varsinkin kun tämä Kuun syklin aloitus oli mennyttä arvostavassa härässä? Aurinko tuli tänään kaksosiin ja Kuu on sitä edellä helppolaskuiset 45 astetta, ravun puolivälissä, kun Kuun sirppikuunaika alkaa noin iltayhdeksältä. Kellot kilkattavat tuolle johtavan merkin puolivälille! Uusi kuunvaihe alkaa Plutoa vastapäätä, ja Kuu ilmeisesti aikoo ottaa osaa Venuksen ja Pluton väliseen kissanhännänvetoon. Onko kyse arvostuksista, omaisuudesta vai rakkaudesta, sellaisen hengen nyt saamme sirppikuun ajaksi.

Mielikuvat ihan räjähtelevät ajatuksiin vahvasta Kuusta omassa merkissään, kasvavassa syklissään, niin kai pitääkin kun ajan henki on tuoretta kaksosta pullollaan. Oli tuo menneeseen liikaa takertuminen, mutta ainakin Kuu jatkaa johdonmukaisesti härässä valittua linjaa. Sirppikuussa tulisi pureutua vankasti tekemään todeksi sitä, mikä oli aiemmin suunnitteilla. Kuu on vankka subjektiivisuudessaan, ja se tuntuu nyt oikealta, koska vielä ei saisikaan antaa toisten liikaa vaikuttaa omaan suuntaan. Tää on mun juttu. Kunhan ei niin putkinäköisesti mennä eteenpäin, että se tuntuisi toisista jyräämiseltä. Taivaalla on sellainen jytinä päällä (ei ukkonen) Venuksen ja Pluton kesken, ettei jyrääminen välttämättä ole kaukaa haettua, vaikka näin ei yleensä rapu-Kuusta ajatellakaan. Ei ainakaan ääneen, sillä kovin tuittu rapu-Kuu on herkkä loukkaantumaan kaikenlaisesta arvostelusta. Ehkä siksi onkin tosiaan parempi keskittyä omiin juttuihin, ettei tulisi sanomista. Kuun myöhemmissä vaiheissa ollaan paljon joviaalempia tarkistamaan asioita yhdessä toisten kanssa.

Käärmeet nuolivat
hiiren korvia aikansa,
yrittivät syödä.
Helvetin vanhat kartat
   käyty: taivas kirjava

Kaikenlaista

Kuun ohut sirppi niittää meille taas tietä samottavaksi eteenpäin. Kaksosissa ei tyydytä yhteen linjaan vaan tulee luontevasti harkittua toistakin vaihtoehtoa. On asennekysymys, sekoittaako ja hajottaako kahteen suuntaan katsominen kuin harittaen, taittovikaisesti, vai tuoko se oikeasti käyttökelpoisia reittejä eteen. Uskottavuutta tämä ei lisää, jos samaan aikaan rummuttaa vähintään paria toisistaan poikkeavaa agendaa.

Kaksonen taitaa olla eläinradan ainoita aidosti suvaitsevaisia merkkejä. Se ei arvota vaan ainoastaan tutkii. Pitäisin kaksosen ongelmana sitä, ettei homma voi jäädä tähän. Pelkästään keräämällä tietoa ei oikeastaan saavuta mitään, se pitää myös lajitella (neitsyt) ja arvioida eli tuomita (jousimies) ja lopuksi kai rakastaa (kalat) jotta sillä voisi todella tehdä mitään. Sirppikuunvaiheessa summittainenkin kokoaminen voi olla parempi vaihtoehto kuin kranttuilu. Tässä vaiheessa kuunkiertoa tuntuu aina siltä kuin aikaa olisi rajattomasti, vielä ehditään, voi lykätä myöhemmäksi. Ei kuitenkaan hälläväliä tyyliin, vaan ennemmin uteliaasti, selvää ottaen, avoimesti. Sieltä täältä. Sokea kana jyvän nappaa.

Sirpin ajassa on hyvä oppia hallitsemaan työn liike, kun jakso on perustaltaan härkämäinen. Se ottaa aikalailla takaapäin kaataakseen, ottaakseen talteen. Vaikka kasvukuun puolella ollaankin, nyt on tarkoitus hyödyntää kaikenlaista aiemmin kylvettyä. Kaksonen ei ole leimallisesti vain uuteen ja tulevaan suuntaava, sillä on kyky olla samaan aikaan kahdessa, kameleontisti, eteen ja taakse, ulos ja sisään, yhtä aikaa ja molemmissa.

Vielä ei minkään tarvitse olla valmista eikä viimeisteltyä, aika on kevyttä, huolettomasti iloitsevaa, matkallaolosta voi nauttia murehtimatta liikaa päätepysäkkiä.

Kevättä katsellessa
tulee usein syksy mieleen,
kumpikin yhtä paljas,
toinen alkaessaan,
toinen päättyessään

Note to myself

Sirpillä niitetään eli mennään sirppikuun ajassa eteenpäin, kasvavan Kuun miltei alkumetreillä edelleen. Kohdillaan olon tunnelma kun Kuu tuli uuteen vaiheeseen maanantaina illalla härän merkissä. Kierto alkaa korjata itseään aikaa vastaavaksi, vaikka aloitus lähti liikkeelle pimentyneestä kalojen kuusta.

Härän sirppikuu on lohdullinen. Ei tarvitse vielä olla yhtään sen isompi kuin on, kunhan hiljaisesti kasvatat omaa juttuasi. Juurruta syvään, älä lähde joka tuulen mukaan. Katso ensin yksin, ei ole mitään kiirettä esitellä maailmalle. Voi edetä rauhallisesti ja tyynesti, vakaasti ja tasaisesti. Uuttera pitää olla. Synnytä sisältäpäin.

Tämä on suuri päivä:
ilkeä kissa ilmaantui
aivan minun kotiovelleni
ja minä sanoin sille,
minulla oli varaa sanoa sille:
käykää sisään,
peremmälle vain, herra kissa:
minä tunnen oloni turvalliseksi.

Sirppiä pyydystämässä

Sirppikuunvaihe on tällä astrovuoden viimeisellä kierroksella kiihkeä. Leijuvaa kalat-Aurinkoa mittaa oinaassa poukkoileva, nopeatempoinen ja purskahtelevan rauhaton Kuu. Kun Kuu kulkee Kuun alasolmun merkissä ja ylitti sen jo eilen illalla (lauantaina), ylitys käänsi solmuparin etenemään. Tämä tuumausvaihe ei oikein sovi kasvavan Kuun sykliin, eikä varsinkaan oinaaseen, missä mielellään tehdään eikä meinata. Ristiriita on taas ilmeinen, ja vasta keskiviikkona Kuun ennättäessä muuttuvamerkkiseen neliökulmaan Aurinkoon nähden solmut pysähtyvät ja palautuvat perääntymään.

Sirppikuun luonne on vankistava ja uudesta Kuusta lähtenyttä ideaa konkretisoiva. Oinaan sirppi rysäyttää liian hätäisesti, väkipakolla ja hujauttamalla asiat muka oikeille raiteilleen. Oinaan tulisuus haluaa heti näyttöjä, tämän kuunmerkin vahvuuksia ei ole harkitsevuus, mieluummin sitten myöhemmin korjaillaan, paikkaillaan ja raavitaan kasaan. Katastrofin ainekset ovat riehakkaasti koossa.

Sirppikuunvaiheen Kuuta hallitseva Mars sentään pääsi oinaan nolla-asteelta eteenpäin, mutta edelleen Marsin sävy on uuteen sukeltava. Aloitetaan, ehkä vielä sirpissäkin säädetään alku kokonaan toiseksi jos kierron alun uudenkuun tyyliin ehdittiin kyllästyä. On poukkoilevaa, ryntäilevää. Spurtti sinne, pomppu tänne. Menee kilpajuoksuksi, uhoamiseksi, tiedetäänkö minkä vuoksi soditaan. Virkeydestä ja lapsenomaisesta naiviudesta voi nousta rohkea, tuore asenne, mutta sen kantavuus on tässä ajassa suurin ongelma.

Hullu Kuu siksi kehottaa vakavissaan (ha hah) malttamaan, harkitsemaan ja miettimään linjanvalintoja. Koska ajan henki ei tällaista tue, kirmataan näreikköön ja lasketaan pitkäksi laskiaisen riemuiksi. Ehkä me puolessakuussa tiedämme (kaksonen) mikä meni pieleen, hullussakuussa murehdimme (rapu) vatsat kuralle, mutta tulevassa neitsyen täydessäkuussa osaamme paikata ammattimaisesti tapahtuneen, ettei kukaan edes huomaa, kun se tehdään hiljaisesti, sivussa ja taustalla.

Katti istui ojan reunalla kytiksellä
toista tuntia; seurasin häntä ja meitä
molempia jotka kuulumme tähän.
Ja se onkin päästäinen!
Niin meille usein käy.
Koetin ennakoida vihollisen seuraavaa
näyttäytymistä, mutta ei minulla ole
kissan kärsivällisyyttä.

Testing

Sirppikuunvaihe juoksee jo, eilisestä aamupäivästä lähtien, kun Kuu etääntyi sopivan matkan verran kauriin Auringosta vesimieheen. Kuu ei pysäytä tunnelmiaan vaikka lomailijoilla aika saattaisi tuntua pysähtyneeltä. Sirppikuun leima on kyllä kiinteä, härkäinen, mutta perustaltaan paljon konkreettisempi kuin millaisen nyt alkanut sirppi vesimiehessä meille antaa. Vesimiehen käytännöllisyys on kokeellisuutta ja testaamista, ei ollenkaan perustoja rakentavaa ja juurruttavaa. Nyt kun oma mieli tulisi selkiinnyttää, vesimies houkuttaa kyseenalaistamaan.

Hullu Kuu pohtii mielellään näitä toisaalta-asetelmia. Kun taivaan ajassa Saturnus juuri siirtyi, edes ”hetkeksi” jousimieheen, on sirppikuuta hallitsevan planeetankin asema jonkinlaisessa testivaiheessa. Saturnuksen rakennusaineet ovat väljempiä ja rennompia kuin aikoihin. Tämä voisi olla hyväksi kuluvan kierron ideoiden kehitykselle. Vesimiehen merkissä on toki kiinteyttä, mutta ilman elementtiä on vaikea pitää tiukkarajaisena, muottiin rajattuna. Rajat ovat abstraktio, ja nyt aika taitaa kehottaa kokeilemaan rajojen pitävyyttä ja tutkimaan, mitä toisella puolella on. Kauriin aloituksesta saatua vankkaa ideaa ei voida pitää vielä valmiina, vaikka kuinka mestarillinen se olisikin, koska kehitykselle on annettava tilaa. Sitä ilmeisesti vesimiehen sirppikuu haluaa meille opettaa.

Jotenkin hauskalta tuntuu sirpin ajan veto vielä taaksepäin, ja sitä Hullu Kuukin tekee parhaillaan käytännössä. Kuu siirtyi jo kalojen merkkiin, mutta aikaa katsotaan vaiheen alkuhetkestä, jolloin oltiin vielä vesimiehessä. Tälläkin hetkellä ollaan siis jo toisenlaisuudessa, vaikka mietinnän alla on mennyt. Mielestäni ajan virtaaminen eteenpäin on hienoin lääke paikalleen tai menneeseen jymähtämiselle. Kun sen oikein luita ja ytimiä myöden tajuaa, on niin upean ja ihanan turhaa koettaa pitää kiinni yhtään mistään. Tämä hetki opettaa, kun luetaan ne testitulokset, ja tulevaisuuden uusi tämä-hetki osataan ottaa tietoisemmin, paremmin, kokonaisemmin vastaan.

Jos tuntuu hullulta, niin varmaan pitääkin. Houston, Houston, we have a problem…

Putous on suurin
tuntemani tasapaino
olla ja virrata
  mennä tyynesti
        yli

Uskosta ja sirppikuusta

Edelleen kalvavan epäilyksen vallassa totean, että Kuun kierrossa päästään sirppikuunvaiheeseen tänä himmeän sateisena maanantaina yön pimeyden iskiessä jo päälle viiden aikoihin. Kuu ennättää sen verran pitkälle jousimiehen intomielisessä, optimistisessa merkissä, että päästään käsiksi konkreettisen tekemisen aikaan. Jousimiestä pidän abstraktina merkkinä, mutta on siinä ruumiillinen puolensa, mitä ei tosiaankaan tarpeeksi usein muisteta.

Sykli alkoi pimennyksestä, enkä päästä teitä vielä unohtamaan sitä. Tämä on vaativampi kierros, vaikka sirpissä kuinka alkaisi tuntua hyvältä, myönteiseltä ja onnistuvalta. Sirppikuun aikaan ajan idea tulisi vakauttaa ja löytää sille oikea muoto. Ihan kuin dreijaisimme savesta maljan, muodottomalle tulee antaa henki ja koti.

Jousimies taitaa sittenkin olla paikallaan kun tälle kierrokselle ponnistettiin skorpionin ehdottomuudesta ja vaativuudesta. Me tarvitsemme uskoa – ideaamme, näkemyksiimme, itseemme – ja sen muodostamisessa jousimiehen Kuu on mestari. Kukaan ei tiedä paremmin kuin jouskari, mihin pitää uskoa. Vaikka pimennyksen siivittämä alku skorpionissa tuntuisi pelottavalta ja mahdottomalta, tämä sirppikuu käskee luottamaan sen oikeuteen ja oikeellisuuteen, minkä syvällä sisimmässään kokee.

Pitäisi olla rohkeutta, uskallusta, sulaa hulluuttakin heittäytyä sen jutun taakse, minkä omakseen kokee. Jousimies ei enää epäile, jos on oman lopullisen totuutensa löytänyt, vaan uskoo siihen kyseenalaistamatta, fanaattisesti, eli todella hölmösti käyttäytyen. Myöhemmin toivottavasti saadaan kierroksella kohtia, joissa saadaan sen verran epäillä, että korjausliike onnistutaan tekemään. Jouskari ei liikettä korjaa, se paahtaa eteenpäin. Sukeltaa altaaseen tarkistamatta missä on syvä pää, tuuriinsa luottaen.

Jos usko ja totuus ovat vielä löytämättä, nyt pitää kiireesti niittää sirpillä tietoa. Pitää etsiä oikeasti, kulkea ja laittaa jalkaa toisen eteen, käännellä kiviä löytääkseen.

Et kai tahdo minun näkevän niin kauas
että sokenen sille mikä on minua lähinnä:
multa ja juuret, ruoholle varisseet lehdet.

Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa

Auringon noustessa aamulla sunnuntaina tulivat Aurinko ja Kuu keskinäiseltä etäisyydeltään sirppivaiheeseen. Aurinko on vaa’an alussa, Kuu ylittää skorpionin merkkiä. Tätä vaihetta, juuri nyt syksyisessä mielenmaisemassa, tekisi mieli arvottaa osuvaksi. Sirppikuu on hengeltään härkämäinen, ja nyt liikutaan sen syksyisessä polaarimerkissä. Jos idean näkyväksi luominen onnistuu härässä, miksei siitä selvittäisi skorpionissa, varsinkin kun skorpioni on selviytymisen ja hengissäpysymisen mestarismerkki.

Nämä sirppikuun – siemenkuun ja härän – skorpionin vastakkaisuusparit ovat ihmeen vähän ulospäinsuuntaavia ja kommunikoivia siihen nähden, mitä näissä kuunvaiheissa tulisi tehdä. Miinusmerkkisen varauksen merkit tahtovat ennemmin suunnata sisäänpäin, puskea ja jurnuttaa keskenään. Ei tartte auttaa!

Skorpionin sirppikuussa pidetään voimakkaasti kiinni siitä, mikä oli alkuidea. Sakset ne on skorpionillakin. Tarrautuminen ilmenee ennemmin psyyken tasolla kuin näkyvissä asioissa. Aika vahvasti ollaan mieltä, mutta mahdollisesti – jos tämä sirppi kovasti nappaa – joku joutuu jo tässä vaiheessa transformaation eteen. Eli viilaamaan suuntaa.

Skorpionin sirppikuuta pohtiessa tuli mieleen kuva ankarasta sirpinheiluttajasta, viikatemiehestä itsestään, että jos tässä intoudutaan liian tarmokkaasti sirpin kanssa heilumaan, päitä alkaa putoilla. Toivon ettei tämän julkikirjoittaminen kapsahda omaan nilkkaan (niin moni asia viime aikoina on toteutunut omalla kohdalla kun on muka aivan viattomasti ja huumorilla sen tuonut julki). Tällä tahdoin ilmeisesti teroittaa seikkaa, että skorpionin ajassa (kuunvaiheen sellaisessa) pitää olla tietoinen mielestään. Siitä voi nousta ajan haaste: skorpioni on ehdoton, eikä siksi sirppikuun aikana mitään pitäisi tehdä puolivillaisesti ja vasurilla. Jos ei ole mielessään ja täysillä mukana eikä asiansa takana, se kostautuu. Ja varmaan näin käy yleensäkin, tässä sirppikuun ajassa teema tunkee esille vaan voimakkaammin.

Mille skorpioni on uskollinen? Ajatellaan varmaan ensimmäisenä, että omille tuntemuksilleen, veden merkkinä ja silleen. Syksypuolen merkkinä skorpioni ei kuitenkaan ole samalla tavoin omaehtoinen kuin eläinradan aloittavat merkit, oinas ja härkä etu(sarvi)päässä. Eikä skorpioni ole samalla tavoin idealistinen tai yhteisöllinen kuin kierroksen lopun merkit, jouskari, kauris, vesimies ja kalat. Onko skorpioni ihmissuhdemerkkejä? Sijaintinsa mukaan sen pitäisi olla.. Esitän, että näiden sirppikuun päivien aikana tulisi konkreettisesti lujittaa yhteenkuuluvuutta itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Kyllä kauriin puolenkuun mittari sitten kertoo, luulinko väärin, tai viimeistään täydenkuun pimennys.

Eikö syksy, eikö
kypsyminen ole
sammumistaan syvää,
kuumaa aistittua
varmuuttaan!

Manifesteja

Eletään sirppikuun ajassa, ja tällä kerralla sirpin luonne on neitsytmäinen. Tästä tulee aluksi hyvä fiilis, koska sirppikuun aika on perusolemukseltaan härkämäinen, maamerkkien realismista ja teoista löytyy sopiva vastaavuus. Sirppikuunajan tehtävänä on muodostaa konkreettinen perusta, muoto ja olemus uudesta Kuusta syntyneelle alkuidealle.

Neitsyen teemojen siivittämänä ryhdytään (ja toivottavasti näin ollaan jo tehty, sillä eilinen oli tätä kuluvaa vaihetta) työhön. Ollaan käytännöllisiä, keskitytään tarpeelliseen. Hyviä asioita nämä ovat. Olen kuitenkin kaivamassa pienoista muttaa tähänkin aikaan. Kun sävy saatiin muuttuvamerkkisestä Kuusta, ei saavuteta täysin sitä päättäväisyyttä mitä sirppivaihe edellyttää. Neitsyt on kovin varovainen merkki, jossa peesataan toisia liian helposti, haluamatta itse tehdä jämäköitä linjanvetoja. Kun pitäisi selkeästi liputtaa jo väriä, neitsyt tahtoo olla taustaan sekoittuvaa haaleaa.

Manifestin julkaisemisessa tärkeämpää on taustalla oleva perusidea (uudenkuun teema) eli kokonaisnäkemys. Neitsyt-Kuu mielellään pilkkoo osan sieltä, toisen täältä. Hienomekaniikalla ei oikein saada tukevaa pohjaa, sillä se on viilausvaiheen työkalu. Se etu neitsyen hengessä kuitenkin on, että manifesti voidaan asiallisesti tiedottaa – kun vaan pohja olisi olemassa. Ehkä tällä kertaa kaiken pohja on niin samanhenkinen, että neitsyen sirppi on luontevaa jatkumoa leijonan uutta Kuuta edeltäneelle kaksosmaiselle vanhalle Kuulle, jossa se perimmäinen pohja aikaisemmin jo luotiin (josta Hullu Kuu ei kertonut teille blogin lukijoille mitään!) Nyt saatte muodostaa synteesiä kaksosen lohtukuusta ja neitsyen sirpistä, ja kokea löytämisen iloa millainen on tällä kierrolla teidän oma, henkilökohtainen julkilausumanne.

Se kesä,
se salpasi henkeä niin,
että jätin sen toisille:
lehtien valon ja lämmön,
linnut korkealta, kukkien nimet
                      muistista.

Sokaistumisia

Jo on aikoihin eletty kun Kuuta käsittelevässä blogissa kuvituksena on Aurinko, ainakin symbolisesti. Sirppikuunvaihe tämän Kuunkierron aikana on ainoa erilainen, sen saadessa sävynsä leijonasta, kun muut rytminvaihdokset tapahtuvat johtavissa ja muuttuvissa merkeissä. Leijonaa miettiessä ei ensimmäisenä mieleen tule erilaisuus, minun mielestäni se on melko konservatiivinen merkki. Vai olisiko sittenkään? Jos leijona Auringon omana merkkinä ilmentää luovuutta, ei tätä olisi ilman jonkinasteista erilaisuutta.

Vaikka jokainen uuteen vaiheeseen siirtymisen hetki on tavallaan vaikea (kovat kulmat), on Kuulla nyt etua Auringon merkistä. Aurinko on ravussa, Kuu leijonassa, valot toistensa merkeissä. Tätä kutsutaan astrologiassa vastavierailuksi. Tilanne on mielenkiintoinen, kun kumpikin valo peilaa toisensa kautta. Annetaanko kuin valomerkkejä majakasta alukseen merelle? Vai milloin tulee pää vetävän käteen, jos toinen peilaa toista, ja tämä taas sinua itseäsi.

Sirppikuun tehtävänä on aloittaa toiminta uudella valitulla tiellä, sillä mikä ideoitiin hetki sitten ravussa. Olenko väärässä, jos en leijonaa pidä erityisen toimeliaana merkkinä? Hommaa voidaan johtaa, nyt auktoriteettia löytyy, ja delegoida tehtävät eteenpäin. Säilyykö kunnia tekemisestä itsellä, jos työn tekevät toiset, tätä olen aina leijonan kohdalla ihmetellyt, mutta juuri näin maailma näyttäisi pelaavan.

Kuinka tulevaisuuteen suuntaava merkki leijona on? Sirppikuun ajan haaste on jossain määrin tukeutua menneeseen, ymmärtää sidonnaisuudet aikaisempaan, mutta tästä huolimatta pitää linja freesinä. Miten paljon leijona sitten tätä teemaa jakaa polaarimerkkinsä vesimiehen kanssa, jolle futurismi on yksinoikeudella luovutettu, sekin on arvoitus. Olisi sääli jumittua johonkin jo katsottuun kun syklin aloitus oli niin lupaava runsaudessaan ja menestyksessään.

Oman näkemyksen esittely on Kuulle leijonassa ainakin niin helppoa, että onneksi jotakin sentään saadaan tässäkin vaiheessa kuin ilmaiseksi. Tosin sirppikuu on sävyltään ennemmin omaehtoinen, omaa linjaa ajava, mutta leijonassa huomioidaan palaute. Jos saadaan osaksi suosiota niin hyvin menee, mutta jos se oma erilaisuus tuottaakin vähemmän helppoja vastaanottoja, silloin on kai karjuttava vähän kovempaa.

 

Mikä hätä mikä huuto
päivästä ja yöstä
mutta yö on
tai päivä
ja jonkun
ihmisen
sydämen lyönnit

 

Musta tuntuu (mustalta)

Sirppikuuksi päästiin ravun omakohtaisissa ja omaehtoisissa tuntemuksissa kesäkuun alettua, nyt sunnuntaina illalla. Tämä oli se kierroksen erilainen kohta, rapu edustaa erilaista sävyä, ihan omanlaistaan. Omaa juttua tässä ollaan määrittämässä, ajamassa ja julistamassa, ei tämä aika sovi yhteistyölle. Musta saa tuntua just siltä kuin itsestä tuntuu, ja oman navan kiertämisessä ollaan sirppikuussa hyvässä ja pahassa: aika antaa mahdollisuuden tuoda esille omaa näkemystä, ja omaa alleviivataan niin että mennään side silmillä, näkemättä mitä muualla tapahtuu.

Sirppikuun vaiheessa on härkämäinen luonne pohjimmiltaan, ja ravun merkki tämänkertaisessa Kuussa sopii tähän kierron kohtaan oivallisesti, melkein paremmin kuin härkä itse. Sirppikuussa ollaan edelleen sidoksissa aiempaan, menneeseen ja taustaan, vaikka suunta on jo kohti irrottautumista, kohti omaa ja minää. Rapu on menneeseen sidottu merkki, joka ihan samalla lailla tahtoo auttaa uutta kasvuun. Yhteisymmärrys merkin ja vaiheen kesken pelaa saumattomasti. Aiempaa pitää olla sen verran, että syntyvä uusi, se kasvuun autettava, saa juuret. Ilman juuria tempautuisimme ensimmäisessä vastoinkäymisessä (se on tuleva puolikuun kohta!) lentoon.

Ravussa on aina se riemu, että omat tuntemukset saa ottaa huomioon. Ne pitää ottaa huomioon, pitää olla selvillä miltä tuntuu, jotta tietää mitä haluaa. Tarpeista ravussa usein onkin pohjimmiltaan kyse. Siksi tämänkertaisessa sirppikuussa ei paljoa kysellä mitä asiaa haluaa tuoda esille, ei esitellä vaihtoehtoja, koska on pakko tehdä tarvittava – että selviytyisi.

Ravussa voidaan kiukutellakin, ei tehdä mitään jos ei huvita. Kun tämän vaiheen luonne tuntui poikkeavan muista syklin ajoista, herää epäilys miten päälaelleen kaikki pitäisi kääntää, ravulle kaikkein ominaisimmin varmistellen, vaistoten – vai tiuskien.

Kuka on sen kokenut
ja kuka ei?
Äkkiä
kaikki käy vieraaksi
Kujan äänet ja askeleet käyvät etäisiksi
jäävät kuin suljettujen ikkunoitten ja ovien taa
vaikka ikkunat ja ovet ovat auki
Tunto menettää voimansa
ja esine jota pidit kädessäsi
putoaa ääneti maahan
Värit sulautuvat toisiinsa
muuttavat hahmoa ja himertävät
kuin peilissä, jossa on pieniä kuutioita
syvällä katselukaapin pimeydessä
Tuntuu jokin läsnäolo
jokin epätodellinen
joka teki tämän

 

Mitä tahansa

Kaksosissa kulkevan avoimen ja tiedottavan Kuun hengessä kerron nyt kaikille, kuinka olen lumoutunut ja huumaantunut näiden Kuun syklien tarkastelusta. Tämä on ollut opettavaista yleisen ajan ilmapiirien sävyjen ymmärtämisessä, ja uskoisin jopa tavoittaneeni jotakin siitä, miksi Kuu mielletään hulluutta tuovaksi. Tottakai lumoutuminen ja huumaantuminen ovat ylisanoja, ehkä totuus on enemmän sillä tasolla, että mukavaa on ollut, mutta kaksosissa tuo totuudellisuus ei taida olla kaikkein korkeimpia kriteerejä.

Viime yönä Kuu taas meni eteenpäin kierrossaan, hujahti kuin äkkiarvaamatta sirppikuun vaiheeseen kaksosen merkin lopussa, meillä IC:n eli oman alueensa tuntumassa ja kulussaan täysin omillaan, eli ilman kulmia muihin planeettoihin. Tämmöinen Kuu on VOC eli ilman kurssia kulkeva, tyhjän päällä keikkuva Kuu. Kuu jokaisen merkin loppu-asteilla, ellei samaan aikaan ole kulman päässä toisiakin samalla tavoin matkaavia planeettoja, ei ole ”tukeva”; se kannustaa odottelemaan aikaa parempaa.

Sirppikuu olisi luonteeltaan härkäinen, mutta kyllä viereinen kaksosen merkki kuuluu sen maailmaan. Sirpissä on juurevuutta ja tukevuutta, mutta nyt nämä ominaisuudet puuttuvat Kuulta. Tämä saattaa olla epävarmuutta luova tekijä tässä nimenomaisessa sirppikuussa. Ei olla ihan täysin varmoja siitä millaista lippua heilutetaan, vaikka näkemys suunnasta pitäisi jo olla. Käykö nyt sitten niin, että julistetaan vähän mitä sattuu, kaksosmaisesti sirpaleita sieltä ja täältä, ilman vankkaa kokonaisnäkemystä?

Tiedottamisen teemaa tämä Kuu kuitenkin kantaa mukanaan urheasti. Sirppikuun aikaan kaksosissa Kuuta hallitsi Merkurius, Kuulle mieleisestä härän merkistä, jolloin näillä ajanlaadun muodostajilla on sujuva yhteispeli välillään.  Ehkä nyt ajassa korostuu toiveikas optimismi, halu uskoa että kyllä tämä tästä sujuu kunhan hankimme tietoa ja kerromme kaikille. Sirppikuun haaste on tulla esiin ja avautua oman juttunsa kanssa, ja sellainen on kaksosissa todella helppoa. On melkein niinpäin, että tämä Kuu avautuu myös sellaisista asioista, joista ei niin pitäisi tiedottaa. Todennäköisesti seuraukset ovat hupaisia.

Hän voi kaunistella, selittää,
kuvata, valaista, oikaista,
perustella, vähätellä myös,
pyyhkiä pois, muuttaa, korjata
omalla kädellään. Jos ei käy
kynähomma, tarkoitukseni
voi tulkita miten huvittaa.
Minä tyydyn mihin tahansa.

Ympäristövaikutuksia

Ihan hilkulla vältetään se pitkään vaivannut sirppikuun kirous, missä Kuun vaihe vaihtui aina kriittisellä viimeisellä asteella, eli nyt Kuu siirtyy sirppiin noin puolta astetta aikaisemmin. Tosin Kuu on sitten kurssittomassa kulussa, jolloin mitään tärkeää ei tulisi aloittaa – mahtaako koskea itse Kuun siirtymistä toiseen vaiheeseen, tai pätisikö tällainen ilmiö koko tulevaan sirppikuun aikaan. Tuskin sentään. Vaihe vaihtuu tänään noin puolilta päivin aivan härän merkin lopussa, ei kuitenkaan ihan viimeisellä asteella.

Sirppiin pitää ehdottomasti siirtyä härän merkin alla. Kyllä! Tahtoa pitää olla, ja jääräpäisyyttä olla kuin jykevä tammi tuulten puuskissa. Härän sointuvuus menneen kanssa sopii myös, sillä härkä on hyvin perinteitä kunnioittava merkki, vaikka voi sitten tehdä asioita ihan omaan tyyliinsä vaikka modernisti jos sen pään ottaa.

Tällä kerralla en taida tämän enempää raportoida Kuun aktuaalisesta asemasta, vaan ajattelin jakaa kanssanne näkemystäni kuuhulluuden erilaisista variaatioista tai tasoista, omakohtaisen kokemuksen kautta. Ylipäätään hulluutta on mielestäni monen sorttista. Voi olla omasta sisimmästä lähtevää, sellaista sisäsyntyistä sekopäisyyttä, mikä löytäisi väylänsä väistämättä ja kaikissa olosuhteissa. Ja voisi hyvinkin olla aaltomaista ja ajoittaista hulluutta, missä nimenomaan Kuun liikkeet toimisivat laukaisijoina. Hulluus voi myös tulla elämään ulkopuolelta, varsinkin toisten ihmisten myötä. Tällaisen karmallisuutta voidaan arvella.

Ja tulin ajatelleeksi myös eräänlaista ympäristövaikutushulluutta. Miettikää tuota sanaa hetki. Jokaisella paikalla on omanlaiset energiataajuutensa, tunnelmansa tai vibansa. Itse tunnistan kuuluvani voimakkaasti tällaiseen vastaavaan porukkaan. Vaikka maantieteellisellä paikalla olisi sakea tunnelmansa, ei sen silti tarvitse olla paha-enteinen. Hulluus saattaisi joissakin tapauksessa olla positiivista erilaisuutta, metsään ripoteltua keijupölyä.

Asun paikassa, jossa on omanlainen vahva tunnelmansa. Meidän seudusta kiertää juttuja, että tämä on villiä kulmakuntaa, mystistä ja täynnä metsän henkiä. Pedot viihtyvät täällä, karhunpaskaa on kuulemma metsissä niin ettei voi välttyä astumasta. On niitä näkynyt meidänkin pihassa muutamaan kertaan, ilmielävänä, karhuja siis. Olen kaiken talvea kuunnellut kahdelta järveltä kuuluvaa jäiden vonkunaa; tämä on kuin eläisi kauhufilmin efekteissä. Jonkinlaiset henget tunnistaa tuulissa, mutta en minä pidä niitä negatiivisina, kielteisinä tai ollenkaan vaarallisina. Mutta ihan varmasti voisi jonkun herkemmän pollan sekoittaa pahan kerran. On tässä kuuluisa Elämänmäki lähellä (googlatkaa), ja olen kotoisin paikkakunnalta, missä Suomessa viimeisimmäksi poltettu noita kirosi koko pitäjän, ettei täältä tule hullut loppumaan. Ympäristövaikutushulluus taitaa siten olla minun lajini, ja koetan sen synnyttämiä tuntoja purkaa täällä hullunkuunajan blogissa.

Luonto on temppeli, jossa
elävät pylväät
sanoja tapailevat
Metsissä ihmistä
tarkkailevat symbolien tutut kasvot

Instant karma

Turkanen! Nyt on kyllä jo kyseessä taivaallinen juoni Sirppikuuta vastaan! Ties monennenko kerran meiltä estyy mahdollisuus tehdä niin kuin sirppikuun ajassa täytyy. Tänään illalla puoli kahdeksan aikoihin Kuu kasvaa sirpiksi – mutta näin tapahtuu oinaan viimeisellä kriittisellä asteella JA Kuun alasolmulla. Lohikäärmeen hännässäkö pitäisi hankkia vakaumus? Tuolla eläinradan kenties kaikkein arveluttavimmalla kohdalla? Eikä tässä vielä kaikki. Kuun ylityksessä Kuunsolmun linjalle, Auringon ja Kuun ratojen leikatessa toisensa, solmuakseli pysähtyy hetkeksi ja kääntää suuntansa. Kyllä vaan, nyt se luonnollisesti tapahtuu solmun käännöksenä eteneväksi, kun sen pitäisi kulkea päinvastoin.

Tuo ylläoleva vouhotus tarkoittaa sitä, että samaan aikaan kun Kuu kehottaa meitä varmistamaan jalustamme ja muodostamaan oman käsityksemme, meidän tuleekin toppuutella vauhtia, antaa epäilyksen siemenen kasvaa mielessä, kyseenalaistaa motivaatiomme ja aikeemme. Kun tarkemmin tuumaa, eihän tämä mikään yllätys ole, kun koko kierto lähti alkuunsa niinkin epämääräisistä tunnelmista kuin kaloista. Jos sait jo idean, älä ryntää sen kanssa rahoittajien pakeille. Jos luulit tietäväsi, tarkista ja harkitse, sillä tässä ei ollut vielä kaikki.

Kun taivaankappale on merkin viimeisellä asteella, on vastassamme karma. Sirppikuussa ollaan toki paljon velkaa menneelle, ja joskus siinä liikaakin kiinni, mutta oinaan heti-mulle-äkkiä-tänne-nyt riehunnassa kyse on ennemmin nopeavaikutteisesta karmasta. Tällä ei ehkä ole juuria vuosikymmenten taakse, vaan napsahtaa heti sormille kun töppäät. Kun tähän lisää Kuunsolmun liikkeen osoittaman epävarmuuden ajan, ei Kuun taival sirpin ajassa näytä helpolta.

Solmut oikenevat aina vasta Kuun ja Auringon neliökulmassa (tai solmuakselin ylityksessä) eli vasta silloin kun puolikuun vaiheessa muutoinkin joudutaan ratkaisun eteen. Saadaanpas nyt sitten kokonaisen kuunvaiheen mittainen pähkäilyn, ehkäilyn ja luulinpas-tietäväni-vaan-en-mitään-tiennytkään aika lauantai-iltapäivään saakka. Muutoin voisi olla hyvä saada näin monta päivää aikaa pohjustaa päätöstä, mutta tämä oinaan viimeinen aste arveluttaa. Minä itse -asenne tulee kostautumaan. Nopea hutilointi ei auta. Raivo kääntyy itseä vasten. Spontaanisuus vie ojasta allikkoon.

Kohta täytyy perustaa avustusjärjestö sirppikuun vaiheelle, jos eivät ajat tästä muutu. Toivotaan että jo seuraavalla kuunkierroksella kaikki olisi toisin.

Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois
ja kaikesta siitä mitä rakastin
on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä