Vapaata liitoa

Syklin perusta, mistä elämän valo lähtee, on Auringossa kaloissa. Puolenkuun kohta kaksosissa on yhtä muuttuvainen. Kohtaamme haasteen, jossa livettävä mielikuvitus harhautuu kaleidoskoopin jatkuvasti vaihtuviksi kuviksi, jotka saavat muotonsa sen mukaan millaisena ne näet. Aika ei kestä tuumausta eikä pohdintaa, sillä jos jäädään analysoimaan kynnyksen syvintä olemusta, se on muuttunut jo toisenlaiseksi ennen analyysin päätelmää. Ei voi kuin kahlata sekaan, tulla toimeen tämänhetkisellä tiedolla, antaa maailman tapahtua samanaikaisuuksissaan ja eri tasoissaan päällekkäisinä. Kaksittaisuus, vaihtuvuus, muuttuvuus näyttäytyvät sattumanvaraisuuksina, epäjohdonmukaisuuksina, virtaavana kaaoksena mikä voi olla satumaisen kaunista ja inspiroivaa.

Ajan jyvät ja akanat, hyvät ja pahat. Hyvää on Kuun puolikkaan tuoma Kuunsolmuakselin käännös oikeille raiteilleen. Tervetulleeksi voidaan kai katsoa myös Kuun valaistuminen isommaksi, kohti täyttäkuuta ja sen intuitiivista valoa, näkyvämpää ja käsinkosketeltavampaa Kuuta. Kasvukautta on vielä jäljellä, ja etenkin nyt kaksosissa vaihtoehtoja ja suuntia valittavaksi. Huonoa saattaisi olla hukuttava runsaus, arvottamisen olemattomuudesta johtuva sameus, totuuden sivuuttaminen koska voi aina ottaa esille toisen; tiedon, reitin, asian, suunnan, vaihtoehdon. Mistään ei tarvitse pitää kiinni, ja se luo turvattomuutta. Aika liitää ihan liian vapaana.

Tämänkaltainen ajan henki kysyy heittäytymisen taitoa, metaforien ja symbolien lukemisen oppia, kartanlukua intuitiivisesti, eniten mukautumisen kykyä. Näissä haasteissa ei voi hermostua, vaan ennemmin olla vastaanottavainen, antaa ajan virrata itseen. Ajan viitteitä luetaan vähemmän täsmällisinä, enemmän inspiraation aiheina, mielikuvina. Sysäämme itsemme puolenkuun valaisemalle kynnykselle ja liu’umme yli luonnostaan. Kokeillaan todellista hetkessä elämistä, eletään jokainen välähdys omasta todellisuudestamme. Vaikka se sitten olisi värittynyttä. Ajan värittämää.

Valvon kermankeltaista kuuta, kuuntelen
salaa ihmisten puheita, itsestäni, epäilen
onko niitä, ihmisiäkään, kun käännän selkäni.
Valvon nämä eläwät kuwat kun ensi kertaa
niihin pääsen, sellainen näytös, elämän kylällä
minne joku jumala heitti lapsen
ainoaksi näyttelijäksi ja yleisöksi.
Onko mitään, kuin vain minua varten?

Sirppiä pyydystämässä

Sirppikuunvaihe on tällä astrovuoden viimeisellä kierroksella kiihkeä. Leijuvaa kalat-Aurinkoa mittaa oinaassa poukkoileva, nopeatempoinen ja purskahtelevan rauhaton Kuu. Kun Kuu kulkee Kuun alasolmun merkissä ja ylitti sen jo eilen illalla (lauantaina), ylitys käänsi solmuparin etenemään. Tämä tuumausvaihe ei oikein sovi kasvavan Kuun sykliin, eikä varsinkaan oinaaseen, missä mielellään tehdään eikä meinata. Ristiriita on taas ilmeinen, ja vasta keskiviikkona Kuun ennättäessä muuttuvamerkkiseen neliökulmaan Aurinkoon nähden solmut pysähtyvät ja palautuvat perääntymään.

Sirppikuun luonne on vankistava ja uudesta Kuusta lähtenyttä ideaa konkretisoiva. Oinaan sirppi rysäyttää liian hätäisesti, väkipakolla ja hujauttamalla asiat muka oikeille raiteilleen. Oinaan tulisuus haluaa heti näyttöjä, tämän kuunmerkin vahvuuksia ei ole harkitsevuus, mieluummin sitten myöhemmin korjaillaan, paikkaillaan ja raavitaan kasaan. Katastrofin ainekset ovat riehakkaasti koossa.

Sirppikuunvaiheen Kuuta hallitseva Mars sentään pääsi oinaan nolla-asteelta eteenpäin, mutta edelleen Marsin sävy on uuteen sukeltava. Aloitetaan, ehkä vielä sirpissäkin säädetään alku kokonaan toiseksi jos kierron alun uudenkuun tyyliin ehdittiin kyllästyä. On poukkoilevaa, ryntäilevää. Spurtti sinne, pomppu tänne. Menee kilpajuoksuksi, uhoamiseksi, tiedetäänkö minkä vuoksi soditaan. Virkeydestä ja lapsenomaisesta naiviudesta voi nousta rohkea, tuore asenne, mutta sen kantavuus on tässä ajassa suurin ongelma.

Hullu Kuu siksi kehottaa vakavissaan (ha hah) malttamaan, harkitsemaan ja miettimään linjanvalintoja. Koska ajan henki ei tällaista tue, kirmataan näreikköön ja lasketaan pitkäksi laskiaisen riemuiksi. Ehkä me puolessakuussa tiedämme (kaksonen) mikä meni pieleen, hullussakuussa murehdimme (rapu) vatsat kuralle, mutta tulevassa neitsyen täydessäkuussa osaamme paikata ammattimaisesti tapahtuneen, ettei kukaan edes huomaa, kun se tehdään hiljaisesti, sivussa ja taustalla.

Katti istui ojan reunalla kytiksellä
toista tuntia; seurasin häntä ja meitä
molempia jotka kuulumme tähän.
Ja se onkin päästäinen!
Niin meille usein käy.
Koetin ennakoida vihollisen seuraavaa
näyttäytymistä, mutta ei minulla ole
kissan kärsivällisyyttä.

Outokuun uusi kierros

Pieni Kuu on rääkäissyt taivaallisessa kehdossaan, ihan kuin liian aikaisin kun syntyi yöllä vesimiehen merkin viimeisessä asteessa, viimeisessä kaariminuutissa, miltei viimeisellä kaarisekunnillakin. Outo aste tuntuu poikkeukselliselta, ja sehän vesimieheen sopii. Kuun syntymän paikka on teknisesti samanlainen kuin mikä tahansa toinenkin aloituksen kohta, ja silti se tuntuu olevan täynnä merkityksiä. Miksi viimeistä ja loppua näin korostetaan, mikä pitää kelata uudestaan. Etsitään vastauksia ainakin Kuusta ja sen vaihtuvuudesta (halusin kirjoittaa hulluudesta).

Edellisellä kierroksella saatiin jo harjoitella vesimiehen kierroksen teemoja, ja Hullu Kuu teki sen uppoutumalla toisenlaisuuksiin, olemalla päinvastaisesti hiljaa. Ehkä pysyitte tietoisina Kuun liikkeistä, ehkä tietoisuutenne laajeni loputtomiin sfääreihin. Kuun teemallisesti samankaltainen toinen perättäinen kierros voisi tuntua turvalliselta, tämä jo osataan, mutta samalla se herättää epäluuloa. Mikä jekku tässä on, miksi näin karmallisen osoittelevasti kierretään kehää?

Käänteisyyttä Kuuhun nyt tosiaan liittyy. Syntynyt uusikuu sattuu olemaan kierroksellaan lähimpänä Maata. Kuu on vetovoimainen, vaikka sitä tuskin näkee. On helpompi ja luontevampi ajatella ison täydenkuun olevan se, mikä heilauttaa vuorovesiä ja saa meidän sisäisen tasapainomme loiskahtamaan. Nyt Kuu on vahva pinnanalaisesti, huomaamattomuudessaan, alitajuisuudessaan, se vie ja ohjaa vaikka emme sitä tiedostaisi.

Vaikka Kuu saa alullaan ajatukset outouteen, antaa vesimiehen uusintakierros lopussaan hauskan kohdilleen loksahtamisen. Neitsyen täydenkuun jälkeen Kuu asettuu vaiheiden muutosten kohdissaan osittain peruskaavaan – eihän tyypillistä ja oletusarvoa kukaan edes odottaisi vesimiehen kierrossa? Siemenkuu jaetaan skorpionissa, puolikuuta hosutaan vähän turhan aikaisin jousimiehessä ja vanhan Kuun satoa sisäistetään taas älyn ja ajattelun vesimiehen merkissä.

Globaalissa uudessa alussa on mukava katsoa kauemmaksi, esimerkiksi kiinalaisen kalenterin aloitukseen kun Vuohen vuosi sai alkunsa. Jos ei syntynyt uusi maailma niin uusi kierros ainakin.

Aurinko pysyy kiinni.
Maa
ei jaksa
   eikä Kuu.