Ajan siemeniä

Mainokset

Kuunsaumoja

Jousimiehen täysikuu on symbolisella tasollaan mahtavin mahdollinen, mutta faktisesti Kuun vetovoima on samaan aikaan heikonlainen; eilen kiertolainen oli kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan Maahan nähden. Kuu on täysimmillään perjantaina neljän maissa iltapäivällä, ja täydenkuun kuunvaihe kestää ensi tiistai-iltaan.

Mikä saa kesäisen kuutamon mahtavaksi? Kuuta hallitseva planeetta, Jupiter, on parhaillaan pysähdyksissä. Tämä antaa aikaan isouden tunnun. Täysinäisyys on ylitsepursuavaa ja liiallista. Tulee olemaan mielenkiintoista tutkailla resonoiko enemmän Kuun vetovoimaan, jolloin kuutamo ei juuri tunnu, vai symboliseen vastaavuuteen, jossa on mahtavuuden ainekset.

Jupiterin ojentama suuruus ei ole aina helppoa hallittavaa. Täydenkuun kohtaamisissa ja toisiin jätettävissä jäljissä voidaan mennä riskillä, hyvään onneen luottaen, liikoja lupaillen. Mahdollista on myös se, että täydenkuunajan osuminen tällaiseen ajan sävyyn antaa hyviä tilaisuuksia kohdata toisia, suurta uskallusta ja keinoja tavoittaa toiset. Huomaamatta tuskin jäädään, ja jos joku haluaa piilotella, näkyvyyteen on hyvä varautua.

Tässä ajassa on myös toinen vahva planeettaenergia olemassa, ja vaikka se ei suoranaisesti olekaan mukana kuutamoa tekemässä, voi ajanlaatu tietyissä olosuhteissa viedä myös tähän suuntaan. Ja se on suunnaton, rajaton, Neptunus, mikä yhdistyneenä Jupiterin viisauteen saattaa saada meidät henkisempiin tuuliin. Esilläolo, kohtaamiset ja näkymiset voivat siksi olla hyvin eteerisiä, henkimaailman tasoisia. Kauneimmillaan varmaan sielujen kohtaamisia?

Jousimiehen täysikuu on mahdollistava. Tähän sisältyy isoja lupauksia. Ne voivat olla ilmakuplia, mutta kenties kokonaisuutta uskalletaan ajatella myönteisesti, jolloin tarjolla on tilaisuuksia, mahdollisuuksia, epätavallisia saumoja. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Ja silloinkin kun haluamme vetäytyä kauaksi ihmisistä yksinäisyyteen, mieli voi tarjota ne avartumisen mahdollisuudet. Ei sulkeuduta vaan otetaan vastaan, kokeillaan ja annetaan. Lopullista totuutta tavoitellen, kuten aina jousimiehessä.

Jos olisin laulu
hentonako soisin
vai runsaana, pauhaavana
Sävellä, sanoita minut

Paikkaamassa

Kaksosen Auringon neliökulmasta neitsyen Kuu on puolikas torstaina iltapäivällä vähän ennen neljää. Kasvupuolen puolikuu on Kuulle toimeliaan aktiivinen kohta ja se rajapyykki mistä Kuu alkaa kulkea isomman näkyvyyden aikaa, noin parin viikon jaksoa jossa ensin kasvetaan täydenkuun kohtaa kohti ja sitten siitä vähetään takaisin puolikkaaksi.

Neitsyt sopii kasvupyrkimyksiin erittäin hyvin, onhan se parantajan ja paremmaksi viilaajan merkki. Neitsyt yrittää aina enemmän ja jää tuskin koskaan tyytyväiseen saavuttamisen olotilaan. Neitsyt on huolissaan pystymisestä ja huomaa sen, missä ei olla parasta A-luokkaa. Tottavie rasittavaa pingotusta näin sellaisten merkkien näkökulmasta katsottuna, joissa ei ole samaa sisäistä petraamisen paloa. Neitsyen omalta kantilta katsottuna kenties vaan sopivaa vireyttä ja tervettä liikkeen varmistusta, ettei kehitys pysähdy.

Puolenkuun tunnelmasta neitsyen Kuun kautta voimme ilmeisesti päätellä, että kiivasta pyrkimystä eteenpäin on, ja olemme valmiita täyttämään annetut tehtävät. Puolikkaan kohdassa Kuu on kasvukipuilujen kriisissä, koska sen on jätettävä taakse Kuulle itselleen ominainen vaistonvaraisuuteen ja intuitioon tukeutuminen, ja näin Kuun näkyvämmällä puolella tunnettava, koettava ajan laatua enemmän. Puolikkaan Kuun kohdassa joudumme vakavasti mittaamaan ja arvioimaan lähtökohtaa, kaksosen uudessakuussa syntyneitä moninaisia ideoita. Neitsyen Kuu voi olla pahimmillaan niin kriittinen, ettei hyväksy enää mitään aiemmin valittua linjaa. Parhaimmillaan tässä on ongelmanratkaisukykyä, jolla paikataan mahdolliset puutteet kuntoon.

Tuossa aikaisemmassa sirpin vaiheessa Kuu ylitti Kuun yläsolmun, toukokuun vikana, ja tämän Auringon ja Kuun keskinäisen ratojen leikkauslinjan ylitys tuotti Kuunsolmujen pysähdyksen ja toiseen suuntaan kääntymisen. Puolikkaan ratkaisukohta kääntää solmut taas, ja nyt siis kulkemaan siten kuin pitääkin. Mitään huolta suunnasta ei pitäisi olla. Neitsyen Kuu on varovainen kun joutuu tuntemattomaan piiriin tai kontekstiin, mutta ei yleensä silloin kun operoi asioissa joista sillä on tietoa. Todennäköisemmin siis valitsemme sitä mistä on kokemusta kuin aivan ufoja juttuja.

Vai olisiko outous sittenkin tämän asiallisen ja järkevän kuunajan teema? Kuu on juuri tulossa vastakkain Neptunuksen kanssa. Mittaamattomat asiat, henkisyys, taiteet, luovuus, ujuttautuvat ajassa mukaan ehkä varkain. Lisäksi Kuu on vaiheen vaihdoksen hetkellä hyvin tarkassa kulmassa oinaan lopussa toisiinsa yhtyviin Venukseen ja Uranukseen. Kulma on ryöhäävä, äärimmäinen, jopa räjähtävä. Yltiöpositiivisesti voi maalailla, että kulmasta neitsyen Kuu saa käyttöönsä spontaania innovaatiota, mutta totuus lienee lähempänä pingotuksen kumuloitumista räksähdyspisteeseen. Varovaisuutta, harkitsevaisuutta ja arviointikykyä tarvitaan.

Useimmiten aina silloin kun Kuu kierrossaan on kontaktissa Neptunuksen kanssa, ounastelen tällaisesta mahdollista kuuhulluutta. Luova hulluus kuulostaa niin upean myönteiseltä, että sitä moni voisi uskaltaa kokeilla. Muut neptuniaaniset sekoilut ja hämäryydet saattavat silti olla ajassa mukana. Ehkä kaikkia sieniä ei kannata napsia.

lapsi seisoo kuu sormenpäässä
puhaltaa sinertävän saippuakuplan
tehtaan ikkunoista sisään
tuotanto pysähtyy tuntemattomista syistä

Monen kierto

Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen (Helsingin tasalla), vähän ennen yhtätoista illalla, syntyy Uusi Kuu kaksosissa, aivan merkin alussa. Viime kierroksella, häränsävyssä, aloitettiin valojen osalta omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja sama piirre toistuu nyt alkavassa kaksosen kierroksessa. Aurinko ja Kuu eivät siis osu aktiivisiin kulmiin muihin planeettoihin lainkaan. Härälle tämä saattoi sopia, mutta epäilen kaksosen osalta, sillä kommunikaatio on kaksosen juttu. Yksinpuheluksiko menee? Ehkä keskitymme tiedonkeräämiseen ja levittämiseen?

Uudetkuut ovat viime aikoina olleet vetovoimaltaan kiskovampia kuin täydetkuut, ja samoilla mennään yhä. Nyt nappaa ihan niin kivasti, että Kuu on juuri samoihin aikoihin lähimpänä Maata kiertoradallaan kun Kuu tänään aloittaa uuden kierroksensa. Hauskan kiihkeä sävy alkuun saadaan.

Kaksosten tuntu on freesiä ja virkeätä, hereilläolevaa ja hauskaa, ja sävy sopii mainiosti uudenkuun aikaan. Uudet alut saadaan aikaan aineistoa ja tietoa haalimalla, nopeasti kokonaiskäsitys muodostaen ja monia erilaisia aineksia yhdistellen. Moneus ja useus ovat tämän kierroksen teemoja, eivät oikeastaan vaihtoehtoina, vaan kaikki ovat mukana. Kaksosissa ei aikailla aloituksen kanssa vaan hypähdetään nopeasti sekaan. Saattaa olla että aloituksessa varataan mahdollisuus viilata suuntaa matkan varrella, mikään ei ole kiveen kirjoitettua, eikä taida olla orjallisesti suunniteltua ja harkittuakaan. Ei nyt tuomita kepeää otetta vaan annetaan itselle lupa pitää hauskaa, hullutella, kerrankin ilman syyllisyydentunteita ja ryppyotsaisuutta.

Kaksosista alkavan kuunkierron mittaan saadaan sopivasti muutama kiva merkin hallitsijaa Merkuriusta korostava hetki. Merkurius pääsee omaan kaksosten merkkiinsä tämän syklin aikana, vähän ennen täydenkuun huipennusta. Merkurius nousee erityiseen OOB tilaan kierron loppupuolella ja voi silloin maalata aikaa omanlaisekseen. Kauniiksi lopuksi vanhankuun aikaan saamme nauttia Merkuriuksen yläkonjunktiosta, siis Auringon ylityksestä, missä Merkurius siirtyy omaan täyttymyksen vaiheeseensa.

Kierto näyttäytyy kuunvaiheiden vaihdoksissa ennemmin dynaamisena kuin rauhallisena, ja pari kiperän tunnelmaistakin hetkeä saadaan. Aloituksen kaltainen yksinäisyys taivaalla ei tule toistumaan, vaan Kuu kyllä vaihtaa energioita hanakasti jatkossa. Voisi olla tekemistä ja puuhaa, monensorttista tehtävää kalentereissa. Otetaan oppia kaksosen tyylistä viedä mennessään, tuoda tullessaan.

Kirjoitin kohtaloni tähtiin
ja ilta toisensa jälkeen
etsin tähdenlentoja,
en toivoakseni
vaan toteutuakseni.

Venuksen powerparkki

Vakaassa härän kuunkierrossakin alamme kallistua, nyt siis loppua kohti, kun Kuu alkaa mitata vanhankuun vaihetta, viimeistä jaksoa ennen seuraavaa uudestisyntymää. Syklin lopettava jakso alkaa Kuun ollessa noin puolivälissä oinasta, maanantaina illansuussa. Erityisen kivaa ja hehkeätä balsamisessa lopetuksessa on Kuun kohtaaminen Venuksen kanssa. Sopii kuin tilauksesta härän kierroksella.

Venuksesta huolimatta tämä lopettava sykli saa dynaamisia sävyjä. Oinaassa läväytetään halki-poikki-ja-pinoon tyylillä. Kuuta hallitsee Mars, joka on parhaillaan melko eriskummallisessa vallattomassa tilassa kaksosissa kulkiessaan. Jospa ollaan poikkeuksellisen rohkeita ja suoria kun käydään läpi kierroksen plussat ja miinukset, kasvut ja taantumat. Uskalletaan tarkastella niin itseä kuin tehtyjä tekoja. Ihan kuin vielä tykättäisi tästä, koska se Venus on ripirinnan Kuun kanssa.

Jos balsamisen kuunvaiheen pitäisi suoda rauhoittumista, sitä saadaan kyllä näillä spekseillä odottaa. Lopetusvaiheen sävy saattaa ennemminkin olla kyllästyminen vanhan kelaamiseen ja malttamaton tulevan ja uuden kierroksen suunnittelu. Puolensa kaikilla, joskus oinaan vauhdissa saatetaan hujahtaa tärkeän jutun ohi. Hienovaraiset vihjaukset eivät riitä osoittamaan fokusta, pitäisi huutaa huomiota. Aika voidaan mieltää myös siten, että kun on voimaa lyödä hanakka lopetus tälle syklille, on myös reilu lupa suunnitella seuraavaa.

Jos palataan siihen, mihin tässä kuunkierrossa pyrittiin, mielestäni vastaus on edelleen Venus. Aloituksessa se oli kiperällä paikalla, ja nyt Kuu valaisee sitä osoittelevasti. Ihmissuhdejakso, arvojen mittaamisen aika, talousasioihin kiinnittämisen aika, miten kukin tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi planeetan symboliikan koki. Jos vielä tuntuu siltä, että jotain tarttis tehrä, on siihen ainakin vauhtia, voimaa ja urheutta. Se on sitten loppurykäisy kun ei lekottelemaankaan päästä.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Siivotaan ajatuksia

Saadaan melko erikoinen kuunvaiheen muutos. Mitäs tästä tykkäätte? Kuunsolmuthan siirtyivät reilu viikko sitten uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Kun solmut kulkevat merkkiä nurinperin, ne sijaitsevat nykyisellään siis merkkiparin loppuasteissa. Kuu kulkee vesimiehessä, ja tulee vaiheensa vaihdokseen, laskevan puolenkuun kohtaan merkin lopussa, käytännössä Kuun alasolmulla. Ehkä muistatte jo, että puolikkaan kohta, neliökulma Auringolle, pysäyttää aina solmujen kulun ja kääntää liikkumaan toiseen suuntaan. Nyt tämä teknisesti menee siten, että puolenkuun vaihdoksessa solmu pysähtyy siten, että Kuu on puolen asteen etäisyydellä solmulinjasta. Tässä solmut siis pysähtyvät ja kääntyvät siihen nurinperiseen, heijaavaan liikkeeseensä. Mutta koska Kuu on nopea, se ylittää solmun jo tunnin kuluttua tästä käännöksestä, ja näin solmujen liike palautuu ennalleen kuten sen pitääkin mennä. Juuri lyhyempää harkinnan aikaa emme voisi saada. Ja kun tämä kaikki tapahtuu aamuyöllä puoli neljän ja puoli viiden välillä, olemme tästä kaikesta ehkäilystä ja epäilystä todennäköisesti autuaan tietämättömiä.

Yhtäkaikki puolikkaan kuunvaiheeseen siirtymä tapahtuu Kuun alasolmulla. Tätä kohtaa eläinradalla katsotaan sillä tavalla karsaasti, pahaenteisesti, että tästä pitäisi ennemmin pyrkiä eroon kuin antaa tälle kovin paljoa valtaa ja tilaa. Alasolmu ei vie meitä eteenpäin. Alasolmun leimaamassa kuunvaiheessa, vesimiehessä, saattaa nyt näin pian solmumerkkien vaihdoksen jälkeen kummuta esille asioita, joista tässä ajassa sietäisi luopua, päästää irti.

Vesimiehen miellämme katsovan tulevaisuuteen. Olisiko nyt niin, että todella päästäksemme eteenpäin, täytyy vapautua jostakin. Vesimies on senverran abstrakti merkki, että tämä tuskin merkitsee roskien viemistä ulos, vaan irtautumista sellaisista jumeista ajattelussa, mitkä estävät kasvua. Ollaanko samaa mieltä? Pääkoppa tässä vesimiehen laskevassa puolikkaassa joutuu remonttiin. Ajatukset, fakkiutuneet luulot, aikansa eläneet käsitykset. On aika katsoa sillä tavoin tulevaisuuden horisonttiin, että jo nyt osataan tehdä ratkaisuja, mitkä kantavat hedelmää myöhemmin. Ainahan näin pitäisi tehdä, valita oikein. Nyt siihen saadaan käsky kosmokselta.

Sori kun monen työn kasautuessa viimeksi siemenkuussa luikahdin ajanhengen maalailun vastuusta. Ei ihan tuntunut kauriin selkärangalta, mutta luotin teihin, että osaatte kaikki tehdä siitä huolimatta oikein. Hyvinhän se meni. Ja toivottavasti sujuu tämä puolikkaan kipuilukohtakin hyvässä yhteishengessä. Runoa jäin niin viimeksi kaipaamaan, että ensi kerralla kun aika ei riitä, saatte pelkän runon, ilman toimintaohjeita. Hah.

Aforismi on usein vain lause johon on liimattu siivet.
Runo päivässä pitää pirun loitolla mutta helvetin läsnä.
Ajattelu kokemisen oheistuotteena,
ei ammattina.
Lause elämän osana,
ei typistelmänä.
En metsästä hetkiä
vaan taukoja niiden välissä.