Monen kierto

Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen (Helsingin tasalla), vähän ennen yhtätoista illalla, syntyy Uusi Kuu kaksosissa, aivan merkin alussa. Viime kierroksella, häränsävyssä, aloitettiin valojen osalta omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja sama piirre toistuu nyt alkavassa kaksosen kierroksessa. Aurinko ja Kuu eivät siis osu aktiivisiin kulmiin muihin planeettoihin lainkaan. Härälle tämä saattoi sopia, mutta epäilen kaksosen osalta, sillä kommunikaatio on kaksosen juttu. Yksinpuheluksiko menee? Ehkä keskitymme tiedonkeräämiseen ja levittämiseen?

Uudetkuut ovat viime aikoina olleet vetovoimaltaan kiskovampia kuin täydetkuut, ja samoilla mennään yhä. Nyt nappaa ihan niin kivasti, että Kuu on juuri samoihin aikoihin lähimpänä Maata kiertoradallaan kun Kuu tänään aloittaa uuden kierroksensa. Hauskan kiihkeä sävy alkuun saadaan.

Kaksosten tuntu on freesiä ja virkeätä, hereilläolevaa ja hauskaa, ja sävy sopii mainiosti uudenkuun aikaan. Uudet alut saadaan aikaan aineistoa ja tietoa haalimalla, nopeasti kokonaiskäsitys muodostaen ja monia erilaisia aineksia yhdistellen. Moneus ja useus ovat tämän kierroksen teemoja, eivät oikeastaan vaihtoehtoina, vaan kaikki ovat mukana. Kaksosissa ei aikailla aloituksen kanssa vaan hypähdetään nopeasti sekaan. Saattaa olla että aloituksessa varataan mahdollisuus viilata suuntaa matkan varrella, mikään ei ole kiveen kirjoitettua, eikä taida olla orjallisesti suunniteltua ja harkittuakaan. Ei nyt tuomita kepeää otetta vaan annetaan itselle lupa pitää hauskaa, hullutella, kerrankin ilman syyllisyydentunteita ja ryppyotsaisuutta.

Kaksosista alkavan kuunkierron mittaan saadaan sopivasti muutama kiva merkin hallitsijaa Merkuriusta korostava hetki. Merkurius pääsee omaan kaksosten merkkiinsä tämän syklin aikana, vähän ennen täydenkuun huipennusta. Merkurius nousee erityiseen OOB tilaan kierron loppupuolella ja voi silloin maalata aikaa omanlaisekseen. Kauniiksi lopuksi vanhankuun aikaan saamme nauttia Merkuriuksen yläkonjunktiosta, siis Auringon ylityksestä, missä Merkurius siirtyy omaan täyttymyksen vaiheeseensa.

Kierto näyttäytyy kuunvaiheiden vaihdoksissa ennemmin dynaamisena kuin rauhallisena, ja pari kiperän tunnelmaistakin hetkeä saadaan. Aloituksen kaltainen yksinäisyys taivaalla ei tule toistumaan, vaan Kuu kyllä vaihtaa energioita hanakasti jatkossa. Voisi olla tekemistä ja puuhaa, monensorttista tehtävää kalentereissa. Otetaan oppia kaksosen tyylistä viedä mennessään, tuoda tullessaan.

Kirjoitin kohtaloni tähtiin
ja ilta toisensa jälkeen
etsin tähdenlentoja,
en toivoakseni
vaan toteutuakseni.

Venuksen powerparkki

Vakaassa härän kuunkierrossakin alamme kallistua, nyt siis loppua kohti, kun Kuu alkaa mitata vanhankuun vaihetta, viimeistä jaksoa ennen seuraavaa uudestisyntymää. Syklin lopettava jakso alkaa Kuun ollessa noin puolivälissä oinasta, maanantaina illansuussa. Erityisen kivaa ja hehkeätä balsamisessa lopetuksessa on Kuun kohtaaminen Venuksen kanssa. Sopii kuin tilauksesta härän kierroksella.

Venuksesta huolimatta tämä lopettava sykli saa dynaamisia sävyjä. Oinaassa läväytetään halki-poikki-ja-pinoon tyylillä. Kuuta hallitsee Mars, joka on parhaillaan melko eriskummallisessa vallattomassa tilassa kaksosissa kulkiessaan. Jospa ollaan poikkeuksellisen rohkeita ja suoria kun käydään läpi kierroksen plussat ja miinukset, kasvut ja taantumat. Uskalletaan tarkastella niin itseä kuin tehtyjä tekoja. Ihan kuin vielä tykättäisi tästä, koska se Venus on ripirinnan Kuun kanssa.

Jos balsamisen kuunvaiheen pitäisi suoda rauhoittumista, sitä saadaan kyllä näillä spekseillä odottaa. Lopetusvaiheen sävy saattaa ennemminkin olla kyllästyminen vanhan kelaamiseen ja malttamaton tulevan ja uuden kierroksen suunnittelu. Puolensa kaikilla, joskus oinaan vauhdissa saatetaan hujahtaa tärkeän jutun ohi. Hienovaraiset vihjaukset eivät riitä osoittamaan fokusta, pitäisi huutaa huomiota. Aika voidaan mieltää myös siten, että kun on voimaa lyödä hanakka lopetus tälle syklille, on myös reilu lupa suunnitella seuraavaa.

Jos palataan siihen, mihin tässä kuunkierrossa pyrittiin, mielestäni vastaus on edelleen Venus. Aloituksessa se oli kiperällä paikalla, ja nyt Kuu valaisee sitä osoittelevasti. Ihmissuhdejakso, arvojen mittaamisen aika, talousasioihin kiinnittämisen aika, miten kukin tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi planeetan symboliikan koki. Jos vielä tuntuu siltä, että jotain tarttis tehrä, on siihen ainakin vauhtia, voimaa ja urheutta. Se on sitten loppurykäisy kun ei lekottelemaankaan päästä.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Siivotaan ajatuksia

Saadaan melko erikoinen kuunvaiheen muutos. Mitäs tästä tykkäätte? Kuunsolmuthan siirtyivät reilu viikko sitten uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Kun solmut kulkevat merkkiä nurinperin, ne sijaitsevat nykyisellään siis merkkiparin loppuasteissa. Kuu kulkee vesimiehessä, ja tulee vaiheensa vaihdokseen, laskevan puolenkuun kohtaan merkin lopussa, käytännössä Kuun alasolmulla. Ehkä muistatte jo, että puolikkaan kohta, neliökulma Auringolle, pysäyttää aina solmujen kulun ja kääntää liikkumaan toiseen suuntaan. Nyt tämä teknisesti menee siten, että puolenkuun vaihdoksessa solmu pysähtyy siten, että Kuu on puolen asteen etäisyydellä solmulinjasta. Tässä solmut siis pysähtyvät ja kääntyvät siihen nurinperiseen, heijaavaan liikkeeseensä. Mutta koska Kuu on nopea, se ylittää solmun jo tunnin kuluttua tästä käännöksestä, ja näin solmujen liike palautuu ennalleen kuten sen pitääkin mennä. Juuri lyhyempää harkinnan aikaa emme voisi saada. Ja kun tämä kaikki tapahtuu aamuyöllä puoli neljän ja puoli viiden välillä, olemme tästä kaikesta ehkäilystä ja epäilystä todennäköisesti autuaan tietämättömiä.

Yhtäkaikki puolikkaan kuunvaiheeseen siirtymä tapahtuu Kuun alasolmulla. Tätä kohtaa eläinradalla katsotaan sillä tavalla karsaasti, pahaenteisesti, että tästä pitäisi ennemmin pyrkiä eroon kuin antaa tälle kovin paljoa valtaa ja tilaa. Alasolmu ei vie meitä eteenpäin. Alasolmun leimaamassa kuunvaiheessa, vesimiehessä, saattaa nyt näin pian solmumerkkien vaihdoksen jälkeen kummuta esille asioita, joista tässä ajassa sietäisi luopua, päästää irti.

Vesimiehen miellämme katsovan tulevaisuuteen. Olisiko nyt niin, että todella päästäksemme eteenpäin, täytyy vapautua jostakin. Vesimies on senverran abstrakti merkki, että tämä tuskin merkitsee roskien viemistä ulos, vaan irtautumista sellaisista jumeista ajattelussa, mitkä estävät kasvua. Ollaanko samaa mieltä? Pääkoppa tässä vesimiehen laskevassa puolikkaassa joutuu remonttiin. Ajatukset, fakkiutuneet luulot, aikansa eläneet käsitykset. On aika katsoa sillä tavoin tulevaisuuden horisonttiin, että jo nyt osataan tehdä ratkaisuja, mitkä kantavat hedelmää myöhemmin. Ainahan näin pitäisi tehdä, valita oikein. Nyt siihen saadaan käsky kosmokselta.

Sori kun monen työn kasautuessa viimeksi siemenkuussa luikahdin ajanhengen maalailun vastuusta. Ei ihan tuntunut kauriin selkärangalta, mutta luotin teihin, että osaatte kaikki tehdä siitä huolimatta oikein. Hyvinhän se meni. Ja toivottavasti sujuu tämä puolikkaan kipuilukohtakin hyvässä yhteishengessä. Runoa jäin niin viimeksi kaipaamaan, että ensi kerralla kun aika ei riitä, saatte pelkän runon, ilman toimintaohjeita. Hah.

Aforismi on usein vain lause johon on liimattu siivet.
Runo päivässä pitää pirun loitolla mutta helvetin läsnä.
Ajattelu kokemisen oheistuotteena,
ei ammattina.
Lause elämän osana,
ei typistelmänä.
En metsästä hetkiä
vaan taukoja niiden välissä.

Kuu sisällä

Tulee täydenkuun yö, ja alkaa samanniminen kuunvaihe kun Kuu tulee vastapäätä härän Aurinkoa yöllä noin varttia vaille yhdeltä, torstain puolella. Vanhan intiaaniperinteen mukainen nimitys tälle täydellekuulle on kukkakuu, ja voisi kuvitella että uusi kukkaloisto tuoksuisi ihanalle täydenkuun yönä. Nyt saadaan tosiaan vaan kuvitella, meidän keväässämme.

Kuu kulkee skorpionin merkin viimeisellä kolmanneksella täydeksi tullessaan, eikä skorpioni ole Kuulle luontevinta tai sujuvinta eläinradan aluetta. Näin se vaan on, että kaikki merkit eivät Kuun kannalta ole toinen toistaan parempia, ja skorpioni saattaisi olla se vihonviimeinen paikka. Kuu on pallo hukassa, koko se täydenkuun kokoinen pallukka, ja joutuu pohtimaan mitäs, mitäs? Ei yllätyksellisyyden vuoksi, vaan enemmän siksi ettei tunnu hyvältä, ei sujuvalta. Täytyy ottaa selvää, harkita toimia, tehdä työtä että löytäisi keinon miten olla.

Sinänsä se, että Kuun kanssa on työtä, ei pitäisi olla kamalaa ja pahaa ja maailmanloppu. Kokonaisuuden kannalta, kaikenlaisia aikoja ajatellessa, on hyväksi että välillä on toisenlaista. Parasta ajatella, että tätä pinnistystä, keskittymistä, tarvitaan, ja että sillä on omanlainen tarkoituksensa. Jos verrataan siihen, että jollakulla on syntymäkartallaan Kuu skorpionissa, hän saa koko ikänsä aikaa löytää ja valita itselleen sopivimman tavan olla Kuun kanssa. Ajassa joudumme tekemään tämän kuin pikakelauksella, sopeutumaan aina vaihtuviin Kuun tunnelmiin.

Kuu skorpionissa ja täydenkuun vaiheessa joutuu tosiaan ulos mukavuusalueeltaan. Kierron tässä kohdassa pitäisi näkyä, ottaa estradi omakseen, mutta skorpioni on mieluummin pinnan alla, salassa, sisimmässä, kuoren alla. Ihan kaikkien kohtaaminen ei tule luonnostaan, sillä skorpioni on kamalan valikoiva. Kranttu tosiaan, vaikka tietysti mittarina ovat tärkeät arvot kuten luotettavuus, lojaalisuus ja syvällisyys. Laaja, avoin julkisuus ei näytä nyt helpolta vaihtoehdolta. Täydenkuunaika on tärkeää palautteen antamisen ja saamisen aikaa, sitä vastavuoroisuutta. Skorpionin hengessä saa olla tarkkana, ettei pistä liian terävästi ja syvälle.

Skorpionin täydenkuun vahvuutena kannattaa pitää sisäistä psyykkistä rohkeutta. Se ei paljoa lupia kysele kun on päättänyt. Eikä tunne armoa. Tässä täydessäkuussa on kiihkeyttä, mikä saattaa kyllä paistaa esille käytännön kautta. Ajanlaatu on paremminkin sellaista kohtalonomaista saadaan tuta, kuin pyrittäisi esittelemään hillitysti tai kuviotansseja kosiskelumenoissa. Kyseessä on tosiaan erilainen täysikuu, ehkä se sitten on syvällisempi ja henkisempi kuin muut kuutamot. Kuu on täyttymyksen hetkellään kontaktissa moneen suuntaan taivaantekijöihin, ja osoittelevasti tuikkaa kulma Plutolle. Ehkä raatelee, ehkä raastaa syvältä, mutta mitä onkaan, se on sitä ehdottomasti, kokonaisesti, yksinomaan.

Kuun ja Auringon keskinäisissä suhteissa tultiin ihan kuin uudelle tasolle, kun näiden keskinäisiä kosketuspintoja kuvaava Kuunsolmulinja siirtyi uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Tästä näkökulmasta katsottuna tässä täydenkuunajassa on aloituksen tuntua, ihan kuin viitekehys olisi kokonaan vaihtunut. Ehkä skorpionin kyky olla ytimessä näyttää, miten maailma makaa.

Jos Kuu onkin nyt vaikea, ei se välttämättä hullu ole. Kuu on juuri tulossa kauimmaiseen kohtaan kiertoradallaan, eli kuutamo on periaatteessa vähäinen. Näinä aikoina aloituksissa on ollut enemmän vääntöä vetovoiman kautta ajateltuna. Jaksetaan, pystytään, venytään tämäkin täydenkuunvaihe sellaiseksi kuin sen on tarkoitus olla.

Kuutamoksi voisin ryhtyä,
en koskaan kuuksi.
Pilvet kääntyvät, tie ei lopu,
vaikka sen ajaa kotiin asti.
Täydenkuun suurta punaista
ei sureta yhtään.
Kaipuu se vasta veitikka onkin,
ei suostu näkymään kuvassa.

Kenen syytä

Hullunkuunvaihe Kuun kierrossa on viimeisin kasvupinnistys ennen täydenkuun hetkeä, ja sellaista kurkotusta käymme läpi yöstä alkaen, kun kello on ehtinyt jonkun minuutin sunnuntain puolelle. Tälle vaiheelle kirjoituksissani vakiintunut nimitys ei ole ihan sattumanvarainen ja omavaltaisesti keksitty, sillä tässä on taustalla melko yleinen käsitys siitä, että juuri tässä kasvukuussa on Kuulle ominaista hulluutta.

Paitsi onko nyt lainkaan, sillä hullunkuunvaihe alkaa silloin kun Kuu on juuri siirtynyt vaakaan. Vaakaa ei ensimmäiseksi tuomita sekopäisyydestä, ei hulluttelusta eikä irrottelusta. Vaa’assa on säntillisyyttä – hei vedetään nyt reippaasti yhtäläisyysmerkkejä ja nuoliviivoja, että vaaka on Saturnuksen ylennyksen merkki. Vaa’assa noudatetaan yleisiä sääntöjä ja normeja, koska sellainen luo varmuutta ja turvallisuutta. Vaa’assa etsitään kultaista keskitietä, konsensusta ja yleistä hyväksyntää. Vaa’assa peilataan yhteisön ja toisten ihmisten kautta. Ja tietysti silloin, jos yhteisö tavoitteleekin pöhköä käytöstä, kuun ulvonnan kokemuksia, silloin mukaudutaan itsekin etsimään kuuhulluuden tuntumaa. Parasta siis tsekata millaisissa joukoissa seisot, sillä se kertoo näyttäytyykö hulluutta. Nyt se on hauskasti kokonaan toisten syytä.

Vaaka mielletään itseasiassa paljon tasaisemmaksi kuin sen symboliikka tosiasiassa on. Vaa’an prosessi on jatkuvaa mittausta, punnitsemista, ja kyllä siinä voidaan käväistä asteikoissa ylhäällä ja alhaalla. Vaaka on myös aktiivinen merkki, eli punnus heiluu ihan koko ajan. Astrologiassa vaa’asta luodaan yleensä hyvin harmoninen, soljuva, hitaan tasainen kuva, mikä sori-nyt-vaan ainakaan minun mielestäni ei ole ihan näin. Vaaka johtavana merkkinä on tekemistä, pyrkimistä, etsimistä, valitsemista, tuomitsemista. Kovalla työllä aikaansaatu imago kestää. Ja ilman elementin merkkinä vaaka on tietoinen ja tiedostava, ajattelun ja älyn kautta suunnistava, eikä mikään boheemi kukkahattuinen taivaanrannanmaalari, tunteileva hupakko.

Nyt kun Kuu aivan vaa’an merkin alussa siirtyy hullunkuunvaiheeseen, sitä hallitseva Venus sattuu olla kivasti vastapäätä oinaassa. Tästä kuvastimesta näkyy peilaamisen teema. Omaa käytöstä arvioidaan vaikka sivusilmällä toisiin vilkuillen, minkälaisen vaikutuksen olemiseni saa aikaan. Miten muut reagoivat. Tässä kasvukuussa etsitään kontaktia toisiin paljon enemmän kuin yleensä Kuun kasvupuolella. Vaa’an hullukuu varastaa täydenkuun tehtävää, ja helpottaa siten skorpionin sisemmäksi ja intiimillä tavoin toteutuvan täydenkuun velvoitetta.

Mietin
yötä ja päivää, yötäpäivää
toinen aina saa väistyä
vain hämärässä
jakavat

Mitä eniten rakastat

Kasvava kuunpuolikas ajoittuu taivaalla sen verran epäinhimilliseen aikaan, kirjoitusmielessä, keskiviikon aamuun varttia vaille kuuteen, joten kurkkaamme etuajassa. Kuu kulkee leijonassa, Auringon merkissä ja kirkkaimmin esilläolon tunnelmissa. Tuntuu siksi sopivalta, että Kuun näkyvyyden kannalta siirrytään myös isomman näkyvyyden puolelle.

Leijonan Kuuta ajattelee herkästi Auringon peilinä, missä vahvistetaan Auringon tahtoa ja suuntaa. Kasvavan puolenkuun kohdassa niin pitäisikin olla. Kuun alettua kiertonsa härästä, täsmennyttyä kaksosissa, saadaan tässä leijonan aikaan haaste. Pitää kasvaa sen kynnyksen yli, että kasvetaan täyttymystä kohti; puolenkuun aikaan mitataan tarkoitusta ja suuntaa, testataan. Leijonan Kuu toistaa hienosti härän alun tavoitteita, omaa tahtoa. Leijona on kutsumuksellinen, tähtää sinne mihin sydän kehottaa, ei käskien laulava kukko.

Tämä on tuntumaa, mutta ehkä aikaisemmassa kaksosen sirpin ajassa ei vakavassa mielessä kierron juurruttamista tapahtunut. Nyt puolenkuun kohdassa saattaa sen vuoksi olla tavallista isompi tehtävä olemassa, jos pitää tiukasti puolustaa linjaa mitä vedetään, ja sen lisäksi itsellekin hahmottaa mikä tuo linja todella on. Leijonan puolenkuun kasvukysymyksiä voivat olla auktoriteettiasemaan liittyviä, kuka täällä määrää, kuunnellaanko minua, ottaako kukaan tosissaan, millainen paino-arvo sanomisillani on. Sisäisellä tasolla voidaan mitata sitä, mitä loppujen lopuksi eniten rakastan, mille antaudun, mikä on kutsumukseni. Tämän selvittäminen itselle ei ole mikään yksinkertainen juttu.

Kuun kontaktit mietityttävät. Toisaalla on astrologisesti pohdittu kutsumuksellista kuviota, jonka härän Aurinko saa hetkeksi kirkkaaksi. Tämä kuvio tavallaan helähtää Kuun kautta hetkeksi näkyviin jo nyt, pikkuista aikaisemmin. Kutsumus, tarkoitus, väistämättömyyskin, ovat ajassa esillä, tarjolla heille joita kiinnostaa.

Nyt ollaan sikäli jännän äärellä, sillä Auringon ja Kuun suhteille on tapahtumassa jotakin isoa. Ei tyystin poikkeuksellista, muttei jokapäiväistäkään. Kuunsolmut, jotka osoittavat taivaan valojen ratatasojen leikkauskohtia, ovat siirtymäisillään uuteen merkkipariin. Nolla-asteessa ollaan jo – solmut kulkevat siis nurinpäin, ja solmuille viimeinen aste on tavallaan ensimmäinen, ja nolla se viimeinen. Ihan vielä tässä puolenkuun ajassa solmupari ei merkkiä vaihda, mutta ikään kuin muutos olisi kaiken aikaa vireillä.

Vaikka tulen merkissä leijonassa ollaan, palavaa kiirettä kutsumuksen ilmauksille ei ole. Solmut huojahtavat ihan hetkeksi, vain siksi kunnes Kuu ennättää siirtymään neitsyeen yläsolmulle. Lisäksi se Merkurius on toivon mukaan pääsemässä retronsa päätökseen, joten tämänkin voisi odottaa alta pois ennen valtaisia muuveja. Torstaina iltapäivän kahvittelujen jälkeen on sopiva hetki.

Kuuhulluutta en välittäisi manata esiin samassa yhteydessä kun käsittelen korkealentoisesti kutsumusta ja tarkoitusta. Leijonan Kuu voi käyttäytyä keskenkasvuisesti siinä kuin muutkin eläinradan merkit, mutta erityistä hullunhuppua se ei päähänsä vedä. Mutta kuulostelkaa, kertokaa jos tuntuu täsmällisesti kuuhullulta, niin pohditaan mistä sellainen voisi johtua!

Sääli vapaata tahtoa
Miten se pyristelee
sattuman ja välttämättömyyden
pihdeissä.