Nollakohdassa

Toisella puolella ollaan, uudessa ajassa ja kierroksessa, vaikka Kuun kanssa sykli on yhä kesken. Rajatapauskierroksi tätä nimitin, kalojen kuunkierroksen leima on olla välissä, sellaisena kuin sen kukin haluaa nähdä, olla sitä mitä tarvitaan, vanhalla tai uudella puolella olevaa. Teoriassa on häviävän pieni mahdollisuus, että Auringon vuosikierron alku oinaassa ja uusi kuunkierros osuisivat täsmälleen yksiin. Kuun kanssa tullaan laskevan puolenkuun vaiheeseen siten, että Aurinko on juuri tullut ingressiinsä, ja silloin Kuun merkki on kauriissa, ja asteet nollassa. Tämä on itsessään hassusti ristiriitainen, ihan kuin vanhan ja uuden lomittuminen toisiinsa: kauris merkkinä edustaa (osaltaan, vaikka johtava onkin) perinteitä, ja nolla on vastasyntynyttä, tuoretta. Tämänkertaisen vaiheen vaihdoksen kohta on poikkeuksellinen, koska se on periaatteessa juuri siinä missä se ”vaiheiden palikkarakennelmassa” kuuluisi olla (jos uusikuu syntyisi nollassa oinasta, olisivat kaikki päävaiheet samalla tavoin johtavien merkkien nolla-asteella). Vanha ja uusi nivoutuvat kaikilla tavoilla.

Kuun kulku puolikkaan kohdalla on voimakohta, missä näkyvyyden tila ratkaisevasti muuttuu. Puolikas lähtee pienentymään vähäisintä kuunvaloa kohti, ja Kuun oma sisäinen luonne korostuu. Sellainen meissä, mitä emme tietoisesti ohjaa, huomaa ohjata, on kierron tällä puolella voimakkaampaa. Alitajunta, vaistot. Aina emme tiedosta ratkaisujamme ja valintojamme, ne tulevat todeksi kuin huomaamatta, usein sillä tavoin luontevina että emme toisellakaan lailla tekisi vaikka kuinka analysoisimme. Vaistonvaraisuus katsotaan monesti primitiivireaktioksi, ja selviytymisen tarpeet ovat voimakkaimmat. Sitä kauris juuri on. Nyt kun vaihe alkaa aivan merkin alusta, vaistonvaraisuus erityisesti korostuu. Nollassa kokemus ikään kuin häviää, vaikka sitä toisaalta onkin jo miltei koko kierroksen verran olemassa. Ja merkkinä kauriissa ihan kuin vuosituhansien kertymien verran.

Puolikuussa ollaan testikohdassa, ja sitä ilmentää hyvin tämän kohdan liittyminen Kuunsolmujen liikkeeseen. Puolikuu pysäyttää ja kääntää solmujen kulkusuunnan toiseksi. Kynnyskysymys ajassa voi olla oikein toimiminen, tekojen seurausten ymmärtäminen ja niiden kanssa eläminen. Jokaiselle kuunkierrokselle ei taida riittää maailmaa mullistavia päätöksiä, mutta tällä kerralla laskevan puolenkuun kohta on tavallista korostuneempi: merkki, aste ja syklin vaihtuminen isommalla tasolla samoihin aikoihin uudeksi. Testi taitaa olla tosi monelle.

Ja ne solmut, voi että, kun Kuu kääntää ne epäsopivaan suuntaan. Auringon tullessa oinaaseen tekisi niin mieli paahtaa täysillä, riemuita laukkaa kevätniityillä. Kuu kauriissa antaa realismin arkeen, että niitty onkin vielä jäässä, täytyy odotella. Kuunsolmu kulkee eteenpäin, painottaen tuumausta ja harkintaa, ja vasta Kuun ylitys alasolmulle kääntää liikkeen normaaliksi. Lauantaina ja enempi iltapuolella.

Että me taidetaan jatkaa Kuunkierron viimeisten vaiheiden työstöä. Tämä ei ole alun aika, vaan loppuunsaattamisen. Hommaa on, kuten aina kauriissa. On valittava sellaista, mikä pitää meitä pinnalla. Ei media-tavalla tähteydessä, julkisuudessa eikä pintaliidossa pinnalla. Itsenä, vielä jaksamassa, ei hukuksissa. Kevyttä tämä ei ole, mutta nauretaan sille nollalle.

Kevät alkaa
kun riekon lailla nauran
kaikille itsessäni.

Eväiden jakoa

Siemenkuussa aletaan olla. Tottapuhuakseni täytyi oikein miettiä, mikä kuunvaihe seuraavaksi tulee, ilmeisesti niin vähän neitsyen täydenkuunaika jätti jälkeä. Siemenkuunvaiheeseen tullaan torstaina iltapäivällä vähän kolmen jälkeen, skorpionin merkin alkupuolella. Jos mainitaankin, ettei Kuu oikein viihtyisi skorpionin merkissä, niin tässä kuunvaiheessa sillä ei ole juuri merkitystä. Siemenkuu on skorpionimainen, eli jos tämä merkki jossakin kohtaa kiertoa täytyy aina katsoa, niin parhaiten juuri tässä vaiheessa.

Kuun hallitsijoihin tulee harvemmin viitattua, mutta kyllä tämä taustavaikutus täytyisi joka kerta ottaa huomioon. Hallitsijasta tulee se perusta, saako Kuu paljoa mitään aikaan merkissään. Nyt hallitsija on osoittelevasti mukana, sillä Mars on vastapäisellä puoliskolla härässä. Kuulla ja Marsilla synkkaa itseasiassa ihmeen hyvin nyt yhteen, vaikka kumpikaan ei oikein mukavuusalueellaan olekaan (Marsin kulkema härän merkki on Kuulle ylennys). Jos tilanne ei kaunein mahdollinen olekaan, tästä selvitään yhdessä. Vahvaa apua on tarjolla. Tai jos ei ihan supervahvaa, niin hyväntahtoista ainakin.

Jakamista ja jatkumon varmistamista tämä siemenkuunaika on. Kerrotaan eteenpäin, annetaan toisille, tiedotetaan ja selitetään. Ja miksi? Siksi että emme ole vain omassa kuplassa – kaloista alkaneessa kierrossa tämä täytyy erikseen tiedostaa. Jatkuvuus turvaa itseäkin lopulta. Voimme luoda jotakin upeaa ja mullistavaa, mutta jos se ei missään näy, jos kukaan ei käytä sitä, ei tällä ole kaksista merkitystä. Katse suunnataan siis kauemmaksi itsestä, ja siitä lähellä olevasta toisestakin, enemmän maailmalle jo.

Millaiset tyylipisteet skorpionin Kuulle antaisimme? Ota tai jätä -tyyliä, ehdottomuutta, ja vaatimusta kokonaan antautumisesta, intensiteetin täysinäisyydestä. Se mitä tehdään, on kotoisin sielujen syvyyksistä, ja siksi se on aitoa ja koskettavaa. Välinpitämättömyyttä ei ole, on vain joko-tai, mukana tai ulkona. Tyyli saattaa kysyä jaksamista, mutta jos motivaatio on kunnossa, tulee tämä luonnostaan. Uskallammeko antaa eteenpäin, kysymys on ihan toissijainen, silloin kun tiedämme että on pakko.

Skorpioniin liittyy lopettamista, eliminointia, tuhoamista, maatumista, häviämistä. Tämän siemenkuun aikaan tehtävämme on sanoa hyvästit kuluneelle astrovuodelle. Uusi kierto alkaa ihan siemenkuun viimemetreillä, mutta tässä sävyssä kuitenkin. Jaetaanko yhteenvetoa kaikesta kuluneesta, opitusta, ymmärretystä? Ja varmistetaan, että uusi kierto tulee, ja meillä on eväitä sitä varten.

onko kaikki hyvin?
lasipalloihin sataa vihreä lumi
ja prinsessat suutelee sammakoita

Paremmaksi tulemisen kuutamo

Pimennyskierrossa tavallaan ollaan vielä, mutta tuntuukohan se enää missään. Kaloista alkanut sykli saa nyt täyttymyksensä neitsyen täydessäkuussa, ja tästä Kuu lähtee vähenevälle puolelle kierrosta, minkä päätteeksi tästä syklistä irtaudutaan. Ehkä ollaan silti vaatimattomia kuten neitsyen teemoissa aina, eikä hurrata vielä.

Teknisesti tämä täysikuu on kovin tavallinen, Kuukaan ei ole radallaan erityisen lähellä Maata vaan kulkemassa kohti kaukaisinta pistettään. Mitään erityisen räväkkää ei ole Kuun tuntumassa, eikä Auringonkaan puolella kaloissa. Arkinen sunnuntai-kuutamo.

Neitsyen täydenkuun vääntömomentti tulee näkyvyyden teeman luontevuudesta, mitä neitsyessä ei siis oikein ole. Neitsyelle on tyypillisempää toimia taustalla, eikä se tunge estradille kumartamaan kunniaa. Neitsyessä Kuu täyttyy kuin velvollisuudesta, okei täytytään nyt sitten jos kukaan muu ei suostu tätä tekemään. Vähän saatetaan hykerrellä siitä, että olisi ainoa kuka tämän osaa. Ja tässä on pointti, neitsyen Kuu on parhaimmillaan ammatillisissa yhteyksissä. Kaikenlainen juhliminen on turhaa hömppää.

Täydenkuunaika on toisen kohtaamisen hetkeä. Varuillaanhan me neitsyen Kuun tunnelmissa olemme, ei silti pelosta, mutta jos tässä pitäisi jotain tunnesoopaa olla mukana niin kiitos ei. Auttaminen, hyödyksi oleminen voisi olla ainakin nimellisesti kohtaamisen leima. Ja se palautteen antamisen aika. Huh huh. Poor-Pisces, nyt saa kalojen oudot ideat kuulla kriittiset kunniansa. Paitsi että kritiikki on neitsyen Kuulle tarpeen, sillä se auttaa analysoimaan korjausta vaativat seikat, ja tätä kautta kannustaa paremmaksi. Tällaisessa täydenkuunajassa me tunnistamme vajavaisuutemme, ja toivottavasti pyrimme kasvamaan. Kuinka tottuneita olemme antamaan ja vastaanottamaan asiallista palautetta? Että oikeasti ottaisimme huomioon toisen kokemuksen, emmekä oitis vetäisi hernettä nenään. Ehkä kokeilemme kaikki, miten saamme kerrottua rakentavasti mielipiteemme, ilman lyttäämistä ja haukkuja, ja osaisimme sanoa myös sen missä onnistuttiin. Ajatuskin hermostuttaa, ja ramppikuume iskee.

Loistetaan pieninä palasina!

Mihin avoimuus
jota alati vaaditaan,
kun julkisuus
sen veisi saaliinaan?
Sai moni tölväisyn
luottavuudestaan
ja päätti. Vetäydyn!
Palaako milloinkaan?

Riskibisnes

Kuunkierrot lomittuvat toistensa sisään siten, että vaikka tämä käynnissä oleva sykli alkoi vanhalta puolelta kaloista, hullunkuunvaiheessa kurkataan ihan kuin olisimme jo tulevassa oinaan kierrossa. Hullunkuunvaihe alkaa yöllä yhdeltä leijonan merkissä, ja kaikkien kiertojen mallikappaleessa, oinaan syklissä, tämä pöhkö vaihe pitäisikin saavuttaa leijonassa. Kuin olisimme etuajassa, kun ”vuosi” on vielä alkamatta.

Aurinko ja Kuu rakentavat suhteissaan yhdessä aikaa, eivätkä ne ole toistensa vihollisia, vaikka aina vaiheen vaihtuessa ovatkin haasteelliseksi katsotussa kulmassa keskenään. Kuun ollessa leijonassa ollaan aina sillä tavoin erityisessä tilanteessa, että se on Aurinko mikä sanelee, Auringolla on nyt lopullinen vastuu. Kuu heijastaa Auringon valoa, ja leijonassa tämä symboliikka korostuu.

Kierto on kalojen, ja tämä teema kukoistaa. Voi olla jopa niin, että tässä leijonan sävyttämässä hullunkuunajassa kalojen asettamat tavoitteet kukoistavat aivan erityisesti. Leijona on se merkki mikä tykkää loistaa, ei niinkään täydenkuunajan neitsyen taustalle mieluummin jäävä Kuu. Ehkä täyttymys jollakin tavoin saadaan jo nyt. Etuajassa kuten vaiheen sävykin.

Hullunkuun aikaan pyritään saavuttamaan, ja leijonassa toteutetaan sitä itseään, yksilöllistä luovuutta, jopa kutsumusta. Millainen fantastinen visio tai illuusio olikaan aikeena kalojen rajattoman mielikuvituksen aloituksessa, se pitäisi nyt luoda esille. Jälki on originaalia, ja sen voi allekirjoittaa omalla signeerauksellaan.

Ajanlaadussa leijonan Kuun alla omistaudutaan, rakastetaan täydestä sydämestä. Toivottavasti tämä Kuu kuitenkin kestää sen todellisuuden kanssa, ettei ihan vielä olekaan täysikuu ja huipennus. Heittäytyä voi, vaikka tietäisikin ettei nyt ole ihan sataprossaa. Ei mikään ole karvaampaa kuin antaa kaikkensa ja tajuta, ettei se riitä. Tämä voi olla leijonalle liian iso pala hyväksyttäväksi, ja jos kypsymätön, jaloutta vailla oleva leijonuus tulee esille, on se melko typerää ja noloa. Voi siinä olla hulluksi tulon aineksia. Hulluuttakin voi käyttää materiaalina? Tekemisen suhteen ollaan joka tapauksessa liukkailla jäillä – katsokaa Marsia. Riskaabelia, mutta ehkä kalojen Aurinko haluaa nyt tarjota meille hyvin erikoisen vaihtoehdon. Sellaisen mikä löytyy jokaisen sisimmästä, sydänverestä.

Yö yöltä
valo laulaa
pihlajan
valkoisilla
oksilla
kirkkaampana
kuin jaksan
uskoa

Sinne-tänne-tonne

waxhm_gem17Kaksosen merkin puolivälissä Kuu harppaa näkyväksi, täyttäkuuta kohti kurottavaksi puoleksikuuksi, näin aurinkoisen sunnuntain iloksi. Kalojen pimennyksellä alkaneen kuunkierron kepeys jatkuu yhä, ja saattaa olla jo paikoillaan kohotella kulmia onko tämä totta ollenkaan. Liian helposti ja sujuvasti rullaa eteenpäin – tosin Hullunkuun blogin kirjoittajalla on omat rasitteensa kalojen merkin suhteen, ja siksi voi olla että kaikki kuvitelma on täällä näppiksen takana, ja te elätte ihan toisenlaisessa todellisuudessa.

Kaksosen merkki on Kuulle sillä tavoin neutraalia maastoa, ettei ilman elementti ole sille erityisellä tavalla raskas eikä rakas. Ehkä Kuun toimet luonnistuvat vaivattomammin eläinradan negatiivisissa ja feminiinisissä merkeissä, näissä jokatoisissa joissa Kuun oma ravun merkki ja ylennyksen härän merkki ovat. Kaksonen on sitä toista maata, positiivinen ja maskuliininen, mikä käytännössä tarkoittaa toimeliaisuutta ja aktiivisuutta, itse tekemistä passiivisen odottamisen sijasta.

Kasvavan puolenkuun vaiheessa tehdään nyt itsenäistymispyrkimyksiä ja eroa menneeseen, ja kaksosen aktiivisuus sopii erittäin hyvin kasvukuun muutoinkin aktiiviseen kulmakohtaan. Kuten aikaisemmin oinaan vauhtimerkin leimaamassa sirppivaiheessa, sama hektinen tahti näyttää jatkuvan. Kaksonen on myös eläinradan pikajuoksumerkkejä. Kaksosella ei ole ikinä ollut vaikeuksia irtautua ja siirtyä toisenlaisiin kuvioihin, tsekkaamaan uusia virikkeitä ja etsimään kiinnostavia asioita maailmalta. Puolenkuun vaiheen kynnys, se kuinka jätetään entinen taakse ja varmistetaan tulevan kasvu, on tämän itsenäisen liikkeen varassa. Hyvältä näyttää. Suorastaan trendikkäältä.

Hauskasti ajan hengessä korostuvat samaan suuntaan viittaavat tekijät, eli kaksosen Kuun hallitsija Merkuriuskin on nyt aktiivinen. Merkurius on juuri tulossa omaan täydenkuun vaiheeseensa, saavuttaa kierrossaan lakipisteen tiistain puolella yötä, ja sen jälkeen Merkurius tyypillisimmillään jakaa valmiita ajatuksia toisille. Kun Kuu näin asettuu loistamaan isommalla, näkyvämmällä puolellaan kiertoa, kaikki viittaa siihen että kommunikaatio alkaa korostua. Kaksosissa ei juuri tuumata kun juttu on jo kerrottu kaikille mahdollisille tahoille, tai vähintäänkin vinkattu toisille mistä sen löytää jos kiinnostaa. Ehkä nopeus ei kostaudu, vaan näin reippaasti, arvottamatta, pitääkin toimia, – – mutta..

waxhm_gem_17Kuten kaksosen merkissä, aikakin tarjoilee meille nyt kolikon kääntöpuolen, toisenlaisuuden. Kuu määrää Kuunsolmujen liikettä tullessaan puolenkuun kohdille. Nyt solmujen tahti painottaakin enemmän sitä kääntöpuolta, sillä Kuu antaa meille yllättäen koko viikon loman eteenpäinmenosta (kärjistys). Solmupari taittuu kulkemaan eteenpäin eli solmulle vieraaseen suuntaan, jolloin ajan henki on enemmän kyseenalaistusta ja harkintaa, ehkä tulevan suunnittelua. Koska Kuu kulkee nyt solmujen merkkeihinkin nähden neliömerkissä kaksosissa, mahdollisimman kaukana solmuista siis, tarkoittaa tämä ajallisesti pitkää matkaa ennen kuin Kuu taas on uudestaan solmulla ja kääntämässä sitä oikeinpäin. Vasta ensi lauantai aamuna Kuu ylittää yläsolmun neitsyessä – ihan koko pitkä viikko tuumataan. Pientä ristiriitaa siis, jos merkki ja vaihe olisivat aktiivisesti menossa eteenpäin, ja solmu junnaa monta päivää. Tässä meille on kynnystä tulevalle viikolle.

Taidan kallistua hullummalle puolelle. Johonkin uudenlaiseen hulluuteen.

puissa ei ole lehtiä
ei värejä
näkee pitemmälle
näkee elämänsä

Päätäpahkaa pimennyskiertoa

cres_ari17

Kuunkierros jossa nyt olemme sai alkunsa idealistisesta kalojen merkistä. Tulevana yönä siirrytään sirppikuun vaiheeseen lentävän vauhdikkaasti, tulenpalavasti oinaan merkissä. On voimaa, puhkua ja intoa liikahtaa, kasvaa, mennä eteenpäin. Tämä ei yksinään johdu oinaan reippaudesta, marssitahdista, vaan jopa enemmän siitä, että sirppikuunvaihe pärähtää alkuun siten, että Kuu on vielä kontaktissa juuri ylittämiinsä Uranukseen ja Marsiin. Pirskahtelevan pamahtavat energiat ovat tarjolla.

Lisäpontta ajan kiihkeydelle sirpissä antaa Kuun vetovoima. Kuu lähestyy jo radallaan kohtaa, missä se on taas lähimpänä Maata. Kuun ”vaikutus” on siksi voimakkainta sirppikuun vaiheessa.

Aikaa voi lukea monesta näkökulmasta. Piruja maalaillen voidaan miettiä, että kalojen pimennysaloituksessa ei välttämättä syntynyt järkevää toiminta-ideaa. Jos nyt oinaan sirpissä rynnitään sen tarkemmin ajattelematta, ollaankin kohta suossa, allikossa ja pulassa. Ja sitten taas toisaalta, miksi taistelisimme vastaan voimakasta tuntua, mikä ajassa nyt on. Tarkoitus voi olla, että luotetaan edelleen vaistoihimme, suunnataan rohkeasti ja yllättävästi sinne minne haluamme mennä.

Oinaan Kuu sirpin ajankohdassa voi olla viite siitä, että nyt ei ole aikaa jäädä punnitsemaan tuhatta eri perustetta ja vaihtoehtoa. On tärkeämpää päästä ylipäätään vauhtiin kuin perustaa huolellisesti kivi kiveltä. Eikun yhdelle kasalle kaikki ja menoksi. Kaloista lähtevä aloitus taitaa olla sävyltään liukuvan ajautuvaa. Ehkä sirpissä on nyt tarkoitus viedä tämä astetta pidemmälle.

Oinaan merkki jakaa innostuksen teeman kalojen kanssa. Usein miellämme kalat passiivisena, täydellisen aloitekyvyttömänä merkkinä. Kalat on antautuva, heittäytyvä ja omistautuva (vaikka ei tosiaankaan samalla tavoin kiinnipitävä kuin vesimerkeistä skorpioni tai edes rapu). Jos uskoa riittää, kalat ovat vahvasti remmissä. Oinaassa innostus taas on sävyltään virkeämpää, ensisilmäyksen viehättymistä, riehaantuvaa, spurttia. Jos tämän sirppikuun ajan saamme ylläpidettyä kiinnostuksen siihen, millainen haave iti kalojen alusta, tässä voidaan tosiaan päästä vauhdikkaasti eteenpäin. Jos ollaan kalojen hyväksyvyydelle edelleen uskollisia, sallitaan hyppäys ilman turvaverkkojen asettelua. Kun yritetään kurkata tulevaan, ennakoiden, eivät nuo seuraavat puolenkuunvaihe tai hullunkuunaika vaikuta ollenkaan pelottavilta. Ehkä oinaan rohkeus on juuri nyt paikallaan.

cres_ari_17Riittääkö rohkeutta kuuhulluuteenkin. Jotakin yllättävän voimakasta voi räpsähtää, päänräjäyttävällä tavalla, ja sellaisen tuntuma saattaa olla hyvinkin hulluuttavaa. Kuun kiskonta meitä lähestyessään kiihdyttää lisää. Eihän se oinas erityisen järkevä merkki ole? Tulinen, päätäpahkainen, kiihkeä – siinä olisi aineksia kuuhulluuteen. Ollaanhan me edelleen pimennyskierrossa, ehkä sille pitäisi olla uskollinen näinkin.

Jospa metsän taus onkin tyhjää.
Jospa laineet tulevat vain
tähän rantaan.
Jospa onkin vain minua varten.

Rajatapauskierto

nmeclpisc17Jos joku kuvitteli, että pimennysjakso päättyy tähän, niin ehei, kyllä pimennyksen varjo on peittoavasti mukana sellaisessa kuunkierrossa joka pimennyksellä alkaa. Pimennyksen sävystä on nyt kyse kun Uusi Kuu lähtee ”kuin viimeiselle kierrokselleen” Auringonpimennyksestä kalojen merkin alkupuolelta. Näin tapahtuu sunnuntaina suurinpiirtein viideltä iltapäivällä. Tämä kalojen kuunkierto on kuin silta mantereiden välissä, kahta kalaa toisiinsa yhteen sitova nauha; Kuun kierros alkaa lopun merkeissä, mutta sen päättyessä meillä on jo kokonaan uusi (astrologinen) vuosi. Tunnelma on ajassa samantyyppinen kuin vuotta aikaisemmin, sillä myös tuolloin kalojen Uusi Kuu oli samalla pimennys. Kun pimennys ja uusi kierto alkavat tällä kerralla läheltä Neptunusta, lienee satavarmaa että kuuhulluus leimaa ihan koko kiertoa.

Kalojen kierrolle on tyypillistä lempeys, herkkyys, mielikuvituksellisuus ja symbioottisuus. On jotakin mistä emme irtaudu, vaikka yleisen ajan hengen mukaisesti ilmeisesti pitäisi (koska pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella eläinrataa). Ristiriitaisuuden kuvastajana kalat on omalla paikallaan, aina jossakin välissä, kärjistetyn muuttuvaisena, sopeutuvana. Kalat luo siltaa menneen ja tulevan välille, rajantakaisen ja konkreettisen maailman välille, kuvitteellisen ja toden välille, maan ja avaruuden välille. Kaloissa hyväksytään, että on olemassa toisenlaistakin, ja tässä on ajan vahvuus. Voidaan tehdä toisin, ja sekin on ihan riittävää. Ei rajata pois vaan otetaan mukaan.

nm_eclpisc17Tulevan syklin mittaan riittää kaikenlaista taivaan tapahtumaa. Saadaan ajanlaadun vahvimman kuvion vahvistusta (Jupiter, Uranus ja Pluto), Venus aloittaa retrojaksonsa, tulee Merkuriuksen yläkonjunktio ja tietysti se ison kierroksen alusta aloittava oinaan ingressi. Vain Kuuta tuijottaessa kierron alkupuoli, sirppikuunaika, vaikuttaa voimakkaimmalta kasvunpaikalta. Suurimman osan kiertoa Kuu saa vaiheenvaihdokset oikein soveltuvissa merkeissä, perusasetelmassa. Jos pimennyksestä pelkäämme kauheata vääntöä koko reissun ajaksi, näin ei taida käydä. Eteenpäin vaan, taidetaan olla ihan raiteillamme. Eikä tämä nyt erityisen, vaikealla tavoin, hullultakaan näytä. Kaloissa tosin – huomataanko se mitä pitäisi? Vaistotaan sitten.

Uni
on kapinaa
jossa aika
on hallussa.