Sanoituksia

Kuun kierto vaimenee loppuunsa kaksosen merkissä. Eikös olekin ihmeellistä, hämmästyttävää, kummallista, että hiljentyä pitäisi, kun merkki kertoo meille viestinnästä, kiireestä, liikkeestä, hereilläolosta? Tämän syklin lopettavaan kuunvaiheeseen tullaan lauantaina hiukan ennen puolta päivää, ja hektisyydessä pitäisi huokaista ennen uutta kierrosta. Millaista balsamia siis kaksosen Kuu meille antaa?

Kaksonen sanoittaa vanhan Kuun ajan. Kierron loppuvaiheessa Kuu on vähäisimmillään, mustimmillaan, ja analogisesti tuntuma on silloin sisäinen, alitajuinen ja vaistonvarainen. Kaksosen tieto kuvaa todeksi sisintä ja alitajuntaa, jota emme ehkä usein saa konkreettisesti ilmaistua. Tällainen kuunaika on kuin still-kuva alitajunnasta. Ja salamavalon räiskäisy voi olla paljastava ja raaka, mutta lahjomaton. Kaksosen Kuu merkitsee ihan uudenlaisia välineitä saada tuntumaa sisimpään ja käytyyn kiertoon, sillä vähään aikaan meillä ei ole ollut vanhankuun aikaa alkamassa kaksosista.

Kovin ristiriitainen tämä kaksonen kuitenkin taas on. Balsaminen Kuu on hitaalla käyvä, kun kaksonen on pomppiva, lennokas ja kiireinen. Jos on kertynyt paljon summattavaa tästä jaksosta, kaksonen on etu, sillä sehän huitaisee monta asiaa kerralla eteenpäin. Ei välttämättä loppuun, ja tässä on se tiedostamisen paikka. Vanhan Kuun päivinä on paneuduttava menneeseen ja tekoihin, siihen mitä jää käteen, ja saatettava loppuun. Kaksonen kun mieluusti jättää keskenkin. Voisimme psyykata itseämme suhtautumaan tuleviin päiviin kuin projektiin, sillä vaihtuuhan tämä taas, ei me milloinkaan jäädä loputtomasti piehtaroimaan tähänkään vaiheeseen. Syvällisyyden puute on usein lisätty kaksosen syntilistalle, ja sellaista tuntumaa tarvittaisi tässä kuunvaiheessa, jostain sekin pitäisi napata.

Se mikä kaksosella ja kyseisellä vaiheella on yhteistä, on kyllästymisen tunne. Tämä on jo niin nähty, takaisin ei haluta palata, suunnataan katse eteenpäin. Ja sellainen tuntuma saattaa ollakin kosmoksen vinkki juuri nyt. Seuraava kierto on yksi vuoden tärkeimmistä, pimennyskierto, ja sellainen aika on aina vaativampaa kuin tavalliset ja arkiset kuunkierrot. On ehkä oikein kyllästyä edellisen ruotimiseen, jättää siitä suosiolla taakse kaikki mikä siltä tuntuu, ja keskittyä tuleviin haasteisiin.

Kaksosen kaksittaisuus antaa vähän enemmän vaihtoehtoja kuin se pelkkä häseltäminen ja hosuminen. Kaksonen voi näyttää yksinkertaiselta ensivilkaisulla, mutta kuten symbolissakin, tässä merkissä on koko ajan kaksi, yhtä aikaa, vierekkäin. Kun tiedostetaan sisäinen kaksosemme, se puoli itsestä mitä ei heti pinnalle näe, saadaan sielu puhumaan.

Hullunkuunajassa on aina pyritty sanoittamaan ajan tunnelmia runoudella. Kaksosen vanhan Kuun ajassa tiivistyy tämä kuvaamisen keino. Sielun ja ajan tunnelmia sanoiksi, joissa on aina enemmän merkityksiä kuin lauseet sinällään. Näin on balsamisessakin vaiheessa, se sisältää käydyt vaiheet, se on kokenut, tietää.

Yksinäisessä hymyssä veikeää on sen kepheys
harmiton joka suunthan, kaikile tahoile
satheessa sullaa
tuulesta ei saa otetta
myrskyn eeltä väistyy
ja ajan myötä heittää höpöttämästä
lakkaa sen vähäsenki olemisen

Ollaanko jo perillä?

Laskevan puolenkuun kuunvaihe alkaa yöllä kahdelta, kun Kuu on härän alussa, kulmassa leijonaan siirtyneeseen Aurinkoon. Menemme jälleen arkisessa kuunjuoksussa kohti vähempää, pimeämpää Kuuta, ja kohti seuraavaa uudenkuun syntymää.

Puolenkuun kynnys ja ratkaisun vaade ei voi olla nyt ylitsepääsemätön, sillä härän Kuu on missä tahansa kohdassa tervetullut. Härkä miellyttää Kuuta, merkki on kuin Kuun oman ravunmerkin sisar, sielunsympatiaa tunteva ja mukava. Härän maailmassa viihtymistä puoltaa Kuun perimmäisen symboliikan arkisuus; härkä on maanläheinen, juureva ja käytännöllinen.

Kuun tullessa alitajuisemmalle puoliskolle kulkuaan härän konkreettisuus voi silti pitää meitä normiarjessa kiinni. Tällainen puolenkuun valinnan kohta ei enteile suuria linjanvetoja ja laajoja filosofisia pohdintoja, vaan ennemmin ratkaisu löytyy itse tekemällä, omaan tahtiin puskemalla. Työ tekijäänsä opettaa, ja tästä syystä puolenkuun päivinä on parasta tehdä, ja todennäköisimmin jatkaa hyväksi koetulla, tutulla linjalla. Härkä ei enteile muutosta, ei rajuutta, vaan rutiinia, vakautta, oman linjan toteuttamista käytännössä, mielihyvän kokemusta todellisesta – oli se sitten vaan olemista, työtä tai kosketusta.

Puolenkuun ajassa joudumme yleensä kohtaamaan meitä isompia kysymyksiä, jollakin tavoin moraalisia ja eettisiä pulmia. Jos Kuun kiertoon on uskominen, me olemme nyt vankkumattoman uskollisia ravun alkuidealle, vaa’assa tapahtuneelle linjanvalinnalle, kauriin täydenkuun osoittamalle saavutukselle ja kaloissa jaetuille asioille. Härän ajassa ei ole sijaa epäröinnille; onko se sitten pelastus vai uhka.

Kuuhulluus tuntuu jotenkin häviävän olemattomiin näinä härkähetkinään, sillä merkin tyyneys vakauttaa Kuulle ominaisen aaltoliikkeen. Tällä hetkellä puolenkuun vaiheeseen saamme silti toisenlaisen kuuhulluuden haasteen mukaan. Kuu on kiertoradallaan lähimpänä meitä, ja sen vetovoima saattaa tuntua hyvinkin Kuulle ominaisilta piirteiltä, vetovoimalta kohti jotain mitä emme voi vastustaa. Jos se jokin on hulluutta, saattaa Kuulle hyvä merkki, sen ylennys härkä, tehdä tepposet, yllättää takavasemmalta juuri kun olemme tuudittautuneet rauhaan, passiivisuuteen ja turvallisuudentunteeseen.

Kaukaiset tähdet,
joista etsimme suuntaa.
Harvoin, toisinaan
sen vahingossa arvaa.
Perillähän me täällä.

Intuitiolla puolihullua kuunaikaa

Vinkeä kuunvaiheen vaihtuminen! Lauantaina iltapäivällä puoli neljän aikoihin tullaan siemenkuun kohtaan Kuun kulkiessa kaloissa. Voin olla toivottoman huono etsimään, mutta en löytänyt Hullunkuun blogin historiasta aikaisempaa merkintää siemenkuusta ja kalojen kuunmerkistä. Ehkä nyt ollaan todella siirrytty toisenlaiseen aikakapseliin, kun saamme ihan uudenlaisia ajan haasteita Kuulta.

Siemenkuun yhtenä tehtävänä on sulauttaa oma alkanut tehtävä ajan yleiseen virtaan. Kaloissa sulautumista toisiin todella tapahtuu, ja jos emme ole tietoisia ja varovaisia, ihan rajattomasti, suorastaan holtittomasti. Kalojen maailma on täydellistä antautumista, sitä ”sokeaa” uskoa. Toisille jakamisessa on nyt sellainen Jeesus-efekti, että annetaan kaikkensa, päältä ihokas. Jaetaan täysin arvottamatta, ihan kaikille, ja ehkä se täytyy kaloissa tosiaan tehdä juuri näin, koska kalat ei ole muutoin niin kovin tehokas merkki.

Vai onko kalojen passiivisuus pelkkä myytti? Kalateema jakautuu miljooniin tyyleihin ja tekijöihin. Jos jakaminen kytkeytyy elämäntehtävän täyttämiseen ja kutsumuksellisuuteen, tämä voi olla antautuvalla, uhrautuvalla tavalla ei-passiivista. Enkä nyt käyttänyt sanaa aktiivinen.. Kaloista on moneksi, merkin sanotaan sisältävän kaikki aikaisemmat eläinradan merkkien ominaisuudet. Paljon siinä ainakin on, ihan joka suuntaan. Toisille antamisen mahdollisuuksia riittää.

Ajan hengessä on kuitenkin juuri tämän siemenkuun aikaan piirre, mikä saattaa rajoittaa tiedottamisen ja tehtävän eteenpäinviemisen dynamiikkaa. Kaloissa Kuu ylitti juuri aamupäivällä, vähää ennen kuunvaiheen vaihtumista, Kuun alasolmun, ja tämä kohtaaminen käänsi Kuunsolmuakselin eteneväksi. Huojuntaliike merkitsee epävarmuutta ja kyseenalaistamista, joudumme pohtimaan etenemisen tapoja, tyyliä ja varsinkin tarkoitusta. Siemenkuunaika tuhraantuu tähän prosessiin, mikä on kyllä sääli. Vasta laskevan puolenkuun kulma kääntää Kuunsolmut siten kuin niiden pitääkin kulkea.

Jos jokin merkki nappaa intuitiivisesti sulautumisen aikaan niin kalat sopeutuvuudellaan. Mielestäni intuitio on johdatusta, jota ei toteuteta analyyttisesti päättelemällä ja harkinnalla. Kalojen merkistä löytyy näin vastakkaisuutta Kuunsolmujen kehotukselle pohtia ja tarkastella. Ei voi kuin pyöritellä päätä (ja pyrstöä!), että mitähän tästäkin tulee, millaiseen aikaan ja millaisen tehtävän eteen ollaan taas jouduttu. Kuuhulluusko meitä taas riepottaa. Mutta jos kalojen symbolista toinen kala sekoaa, on toisella kyky nousta pinnalle. Ollaan vain puolihulluja.

Kalanevä käy
pinnalla jakamassa
yksinkertaisen
tuomionsa: vettä
oikeaan ja vasempaan

Vanha ja uusi täysikuu

Saattaa olla, että Hullunkuunajan blogissa emme ole aiemmin kohdanneet kauriin täyttäkuuta. Tuntuma on mielenkiintoinen, ihan kuin vanha ja viisas Kuu täyttyisi valmiiksi, kuin tämä olisi aina ollut olemassa, mutta meille täällä Kuun syklien tutkimuksissa uusi, freesi ja vielä tuntematon. Tuleva yö on täydenkuunyö, Kuu saapuu isoimpaan kohtaansa näkyvyyttään yöllä noin kahdelta, ja kauriin merkin lopussa. Kuun kiertorataa katsoessa Kuu on varsin keskiverrossa kohdassa, lähtenyt kauimmaisesta kohdastaan lähemmäksi, mutta lähimpään radan kohtaan on vielä samanverran matkaa. Näin katsottuna ei siis erityinen Kuu, mitään poikkeavaa ei ole löydettävissä.

Kauriin maailma on enimmäkseen vakava, jolloin mikään riemujuhla ei tämänkertainen täysikuu ehkä ole. Tämänkaltainen täyttymys tarjoaa ennemmin mahdollisuuksia julkituloon aseman kautta, ammatillisia meriittejä ja kiitosta hyvinhoidetuista vastuista. Kauris ottaa tosissaan eikä välitä hömpöttää turhaa. Siksi tähän julkisuuden ja esilletulemisen aikaan voisi suhtautua hartaudella, jopa kunnioituksella. Tässä asetelmassa julkinen maine korostuu. Kun kohtaamme toiset, sillä on seurauksensa tulevassa, ja kauriin merkin kautta nyt vielä enemmän kuin tavallisesti. Tässä rakennetaan omaa paikkaa, ”sijoitusta”, toisten keskuudessa.

Täydenkuun kohta kierrossa on hekuma ja kukkeus, mutta kuinka nämä määreet yhdistetään kauriin merkkiin? Kohtaaminen ja vastavuoroisuuskin ovat tyypitellyn kauriin etäisyyden vuoksi kuin rajoitettuja mahdollisuuksia. Eikä tämä arvelu sattumaa ole, sillä Kuulle kauriin merkki on työläs. Nyt saadaan tehdä suunnitelmia ja moninkertaisesti työtä, jotta saadaan peilattua realistinen palaute, että pystymme perustelemaan toisen koskettamisen hyödyn niin itselle kuin vastapuolellekin. Kauriin työläys ei ole mahdottomuus, mutta on hyvä huomioida se tosiasia, että Kauriin Kuu ei ensisilmäykseltä vastaa sitä mitä odotamme yleensä Kuulta.

Koskaan ei ole järkevää jäädä ennakko-odotusten varaan. Kauris on lopulta mahdollisesti kaikkein viisain eläinradan merkki, ja tästä vakaasta syvällisyydestä, tarkoin pohdituista periaatteista, parempaan pyrkivästä päämäärästä johtuen kauriin täysikuu voi olla yksi merkittävimmistä. Tämä voi tuntua värittömältä, mitäänsanomattomalta, mutta epäilemättä myöhemmin paljastuu sen ratkaiseva merkitys. Ne jotka jaksavat käyttää täydenkuun nyt viisaasti, perivät tulevassa maan.

Hulluuskerroin täydenkuunaikaan saattaa toteutua Uranuksen avustamana. Erilaisuuden ja yksilöllisyyden planeetta purkaa täydenkuun jännitteen kauttaan, yllätyksellisillä sävyillään. Sinällään siis kauriin täysikuu ei itsessään ole kuuhullu, mutta se mihin tämä kaikki johtaa, syyt ja seuraukset, sen toteutuminen mistä lähdettiin ja valmiin merkitys, pitkän aikavälin karma – tästä voi kehkeytyä jotakin mikä vetää maton jalkojen alta.

niin päinvastoin kuin
muut ihmiset
en minä ole ihmisten suhde omaan itseeni
ikä, vuodet

Etsijät

Hullunkuunajan blogissa on otettu reipas varaslähtö hullunkuunaikaan; tämä juttu on kirjoitettu varastoon ja julkaistu kun Kuu on jousimiehen alkupuolella ja Aurinkoon nähden puolitoistaneliössä eli kulmassa, mikä antaa meille hullunkuunvaiheen (lauantaina aamulla aikaisin).

Kasvupuolen viimeistelevä vaihe jousimiehessä on varoituskylttien kulta-aikaa. Jousimiehessä mennään suureellisesti, korkealta ja kovaa, eikä hullunkuunaikaan pitäisi sisällyttää näin isoa riskinottoa. Pyrkimys täyttymystä kohti on jo itsessään pingottavaa, helposti liikaa yrittävää, jousen napsauttavaa, että jousimiehen ronski ja suurpiirteinen tyyli muodostuu uhkaksi. Jousimiehen Kuun alla luotetaan tuuriin ja onneen, roiskaistaan rennosti, jopa välinpitämättömästi sinnepäin, luottaen siihen että silti tulee valmista. Jousimies ei pelkää, eikä siksi varo tarpeeksi.

Jousimies on kaksittainen merkki, ja jos jäämme naureskelemaan yllä kuvattua, jää merkin kypsempi ja ehdottomasti antoisampi puoli toteutumatta. Jousimies on viisaus, lopullinen ymmärrys ja totuus. Hullunkuunvaihe on näille asioille liian keskeneräinen aika, sillä se johtaa vain ylemmyyteen jos nyt kuvittelemme saavuttaneemme jotakin. Siksi järkevintä saattaisi olla keskittyä jousimiehelle ominaiseen etsintään. Kun nyt uutterasti tavoitellaan palasten loksahtamista kohdilleen, saatetaan kerätä mahtavat eväät. Pitää asennoitua, muistaa ettei vielä ole valmiuden aika. Annetaan aikaa sulattelulle.

Hullunkuunaika on riskaabelia, onnettomuusaltista, sellaista että pimahtaa ja ensiapua tarvitaan. Kun jousimies tulee tähän nuoliensa kanssa, miten ikinä voitaisi välttää kärjistymiset ja kiristymiset. Hullu Kuu on kuitenkin aina pitänyt tätä nimenomaista kuunvaihetta mieluisimpana ajankohtana Kuun syklissä. Tässä on toivoa, kasvupuolella on aina. Lupausta täyttymyksestä. Jousimies osaa toivon, se on sitä täynnä, optimismia, myönteistä katsantoa, suuntana huominen ja tulevaisuus ja ainakin se täydenkuun aika.

Hulluuden löytyminen jousimiehen hullustakuusta ei ole vaikeaa, mutta mitään epätoivoa tässä ei ole. Hauskaa hulluutta, kreisiä, komediaa, radikaalisti rajoja rikkovaa – vapauttavaa. Emme ole ilmeisesti tottuneet pitämään tällaista tyypillisesti kuuhulluutena. Saattaa olla nerouden ja huikean viisauden ovia kolkuttelevaa, enemmän näkevää hulluutta. On luvassa äärimmäisyyttä, mikä kohisuttaa nesteet sisällämme loiskuntaan, vaikka Kuu onkin radallaan näihin aikoihin hyvin kaukana. Jousimiehen väljyydessä ja vapaudessa on mahdollisuutensa, ja ottakaa näistä päivistä kiinni sitä enemmän mitä vieraammalta jousimiehen maailma itsestänne tuntuu. Etsikää vapaus tähtäimeenne.

Pari sanaa ja muutumme kukiksi,
sinun terälehdiltäsi taipuu runo kaareksi taivaalle,
teet varrestani nuolen ja heti
on jousi valmis.

Sileä Kuu

Taas mennään yötä myöden Kuun kanssa, Kuu tulee kasvavan puolenkuun kohtaan aamuyöllä hetkeä ennen neljää, silloin kun Aurinko alkaa jo häämöttää nousuaan horisontissa. Jälleen ennakoidaan mitä vaa’an merkissä puolikas Kuu ajasta kertoisi, toivottavasti näin tiedostamalla saadaan Kuun hengestä sen myönteisin puoli käyttöön.

Vaakakuun voisi toivoa varmaan ihan jokaiseen kuunvaiheeseen, koska merkki on niin soma, eikä ketään ärsytä. Puolenkuun aktiivisuuskin sinällään sopii, koska vaaka kuuluu johtaviin merkkeihin, eli kyllä tässä on toimeliaisuutta ja potkua vähän tavallista enemmän. Vaaka ei kuitenkaan tee numeroa päämääristään, mistäpä se, ettei liikaa pistäisi silmään.

Vaa’an loistopuolia ovat arviointi- ja arvotuskyky. Tällaisen sävyn ajassa pystytään sovittelemaan, saadaan kaikki tuntemaan olonsa miellyttäväksi ja tyytyväiseksi, siloitellaan harmit ja nähdään estetiikkaa ympärillämme. Jos merkkiä ei kuitenkaan taida eikä hallitse, voidaan mennä liikaa yleisen mielipiteen ja toisen tahdon mukaan. Että oltaisi kilttejä, ei pahoitettaisi kenenkään mieltä. Ja usein tämä on kaikkein sujuvin vaihtoehto siitäkin huolimatta, että oikeudenmukaisuus ei ihan pilkulleen toteutuisi. Helppoon elämään pyrkijät tekevät sen näin.

Kuunvaihe, Kuun siirtyessä kasvupuolellaan isompana tavoittelemaan täydenkuun aikaa, on kuitenkin vielä minäkeskeinen. Ei ehkä räikeästi, marketin hyllyjen välissä vatsalleen heittäytyen, mutta sen verran että kunkin omasta kasvusta, omista tavoitteista ja päämääristä on kyse. Tämä seikka vaatii nyt tiedostamista, että osaamme tasata harmonisesti punnukset siten, että huomioimme toiset, mutta pidetään mielessä mitä itse tahdotaan.

Vaa’an Kuu ojentaa nyt melkein kaikki eväät katsoa tulevien päivien kuunvaihe onnistuneesti läpi. Taivas antaa tilaisuuden olla kunnolla aktiivinen, koska puolenkuun kulma kääntää Kuunsolmutkin kulkemaan niin kuin pitääkin, parempaan suuntaan. Melkein, sillä ihan pieni kysymysmerkki meillä on Kuun merkin suhteen olemassa. Kuuta vaa’assa hallitsee Venus, joka on parhaillaan lähestymässä itse merkinvaihtoa, jolloin Venus sattuu olla juuri kriittisellä viimeisellä asteella rapua. Tällaiselta Venukselta ei välttämättä liikene Kuulle kaikkea sitä tukea ja turvaa, mihin Kuu vaa’assa haluaa turvautua. Ilmiön voisi katsoa kuitenkin toisinpäinkin; vaa’an Kuu joutuu tekemään itse ratkaisunsa. Tästä johtaen, ajan hengessä tuntuisi olevan nyt tyypillistä tilanne, että päätöksen kohdalla tekisi niin vietävästi mieli sälyttää ratkaisu toisille, tekisi mieli pohtia asioita yhdessä toisten kanssa, mutta jostain syystä apua ei kuulu, ja päätöksen eteen joutuu yksin. Ja se on loppuviimeksi kasvavan puolenkuun ajan idea, että omista lähtökohdistasi teet omat ratkaisusi.

Eläminen on helppoa,
helpompaa kuin
aavistatkaan, onneton
On vain valittava.
Valittava niin kuin
kahden naisen välillä
joita rakastaa
eri tavalla
yhtä paljon.
On vain valittava.
Ja naurettava.
Ja naurettava
kahdesti niin syvältä
jos valitsee väärin.
Niin helppoa on elämä.

Sivu astrologisesta loitsukirjasta

Hullulle Kuulle olisi ihanteellisinta, että Kuu päättäisi vaihtua vaiheissaan säälliseen aikaan, jos ei ihan virka-aikaan niin edes hereilläolon puitteissa. Mutta ei, Kuu siirtyy sirpiksi tulevana aamuyönä. Pitää siis ennakoida. Aurinko on siinä varttia vaille nousustaan ja Kuu hetki sitten vaihtunut neitsyen merkkiin, kun sirppi iskee aamuyöllä neljän tienoilla.

Aina kun Kuu tulee uuteen vaiheeseen, se on jonkinlaisessa ”kriisikulmassa” Aurinkoon nähden. Vaihe tulee uudeksi kovan kulman myötä, synnytystuskissa. Paitsi ehkä Uusi Kuu, eihän astrologinen yhtymä ole välttämättä kova kulma. Tämänkertainen kulma on sikäli hassu, että samaan aikaan kun Kuu ON kulmassa Auringon kanssa, se on ikään kuin kulmia vailla. Astrologisessa loitsukirjassa kerrotaan, että silloin kun ei ole pääaspektia, ollaan aspektittomia, eli itsenäisiä ja itsessään vahvoja.*

Meillä on spesiaalikuu ihan koko kierron ajan, kun tämä on Kuun omaa juhlaa, ravusta alkanutta kiertoa. Voisimme viettää Kuu-festareita kaiken sykliä. Ja sirppikuu ihan teknisestikin siis vahvoissa asemissa. Mitäs muuten ajatellaan neitsyen Kuusta? Neitsyessä taitaa olla hermostuneisuutta, eli ravusta alkanut huolehtiminen jatkuu. Äärimmilleen vietynä pingottuneisuutta ja angstisuutta. Kallistutaanko hullummalle puolelle jo?

Neitsyt on tavattoman ammatillinen merkki, asiallisesti pätevä, taitava ja osaava, keinot löytävä. Sirppiin neitsyt sopii hyvin, sillä vaiheessa on samansävyistä käytännöllisyyttä kuin merkissä. Jos tämä osaava ja tuottelias vaihde saadaan silmään, syntyy tarkkaa ja tehokasta jälkeä – eli ei sittenkään mitään hulluna sirpin kanssa pellossa riehumista. Neitsyen Kuun heikkoutena on ainakin liiallinen täydellisyyden tavoittelu, ja siksi pitäisi muistaa missä vaiheessa mennään. Sirpissä ei tarvitse olla vielä valmista, ei kokonaista, ei ollenkaan täydellistä. Parempikin, että vasta rakennetaan pohjustuksia, suoritetaan rutiineja, ruksataan tehtävälistasta pois roikkuvia asioita.

Jotenkin symbolisesti on hykerryttävää, että neitsyen merkin symbolissa ON sirppi jo valmiiksi mukana. Neitsyt on neito ja lintu, ja neito on juuri korjannut satoa eli sirpillä leikannut viljantähkän. Usein näkee merkin typistetyn neidoksi ja tähkäksi, linnun on annettu liihottaa vapauteensa. Neitsyessä on esitetty loistavasti kaksittaisuuden idea, sirppi ja viljantähkä kertovat käytännöllisyydestä eli maallisuudesta, lintu mielestä eli henkisyydestä. Vaikka me tämän sirppikuunvaiheen mittaan joutuisimme pitämään vaan sirppiä kädessä, ei lasketa silti lintua hukkaan, mieltämme hulluuteen.

Kuun vetovoima antaa hyvän mahdollisuuden keskittyä olennaiseen. Ollaan aikas täsmälleen keskialueella vaihteluväliä radan ulommaisen ja lähimmän pisteen kesken, menossa siis koko ajan loitommaksi. Kuu ei kisko hullunlailla, eikä se myöskään ole tavoittamattomissa, häilyvänä kuvajaisena intuition laidalla. Hullun Kuun tuomio ajanlaadusta on Mainio ja käyttökelpoinen. Heitän kuitenkin kultaisen omenan teille. Miten koette neitsyen Kuun sirpissä?

*ei meillä astrologiassa oikeasti mitään loitsukirjoja ole.

Kun on katsonut jotain maisemaa kauan
liikahtamatta
eikä sitä enää näe
tulee jostain yhtäkkiä lintu
joka lentää kuvan läpi

Sä jätät jäljen

Keskikesän maanantaina kuunkierros alkaa ravusta, kukkean kesän iltapäiväkahvinhetkellä, kun Kuu kohtaa ravussa matkaavan Auringon. Näkymätön, vain alitajunnassa ollut Kuu syntyy uudeksi omassa merkissään, Kuu johtaa tätä kautta. Luetaanko Aurinko sitten vain statistiksi, ensi kierrolla se saa vetovastuun. Nyt mennään Kuun fiilisten mukaan, runsaassa, idearikkaassa ja mehevän iloisessa ravussa.

Kuu ravussa korostaa vaistonvaraisuutta. Alku tunnistetaan perstuntumalla, mennään intuition ja fiiliksen mukaan. Jos syntymä, uuden aloitus, innostaa, ei tässä ole mitään ongelmaa. Jos tuntuukin vastavirtaiselta, ettei huvita, on hyvin vaikea taipua alkuun. Ravun Kuu tähtää kuitenkin ennemmin kasvuun, joten kai me tästä omanlainen aloituksemme pyöräytettyä saadaan. Sellainen läheisesti koskettava, tunteita nostattava, jäljen jättävä.

Kuten aina taivaan symboliikassa, on olemassa puoltavia ja altistavia aineksia mukana. Ravun aloituksessa meillä on kasvupyrkimys, nauruntuntu, oman hedelmän kypsyttely maailmalle. Tämän lisäksi voi olla vaivana varovaisuus, varmistelu ja huolehtiminen, jotka estävät ratkaisevan ensiaskeleen ottamista. Jos vatsassa räpyttää perhoset, eikä uskalla, tämä voi silti olla ihan oikea sisimmän viesti. Kuunnellaan itseämme, ei muualta meihin kohdistuvia odotuksia ja paineita.

Hullunkuunajan blogissa on etsitty stereotyyppistä kuuhulluutta. Ravusta alkava jakso voi pitää kaiken hulluuden mukanaan. Nyt Kuu syntyy Merkuriuksen lähimaastossa, ja tästä suunnasta voi olla tarjolla vaikka mitä pähkähulluja ajatuksia, kiitos Merkuriuksen taivaallisen koikkelehtimisen tutkimattomilla teillä, valvovan silmän ulottumattomissa. Tuleeko Merkuriuksesta syntipukki jos kierron aikana sattuu ja tapahtuu, tuskin kuitenkaan. Itseään saa syyttää, kun omien vaistojensa mukaan on matkaan lähtenyt. Koko kuunkiertoa Merkuriuskaan ei hulluile, ainoastaan tämän alun ja sirpin aikaan vain. Jos alkuun malttaisimme sulatella kuningasideoitamme ja odottelisimme vaikka kauriin täydenkuun järkevää palautetta.

Ravusta alkava kierto pysyy miltei täsmäkuosissa johtavien merkkien päsmäröidessä tärkeissä vaihdoksissa ja muuttuvien heittäessä hiekkaa rattaisiin (tai suopaa mäkeen) välivaiheissa. Paitsi laskevan puolenkuun aikaan tulee se poikkeus ja fiba ja abnormi ja epätyypillisyys; puolenkuun linjanvalinta pitäisi tehdä oinaan rivakkuudella, mutta Auringon eteneminen leijonaan tuo meille härän harkitsevuuden ja seesteisen itsevarmuuden. Tämän mahdollisuuden voi ainakin huomioida. Hullun Kuun oma näppi (tai se pers) tuntuma kertoo, että alkupuoli jaksosta olisi sittenkin vastuullisemmin ja järkevämmin hanskassa, mutta jousimiehen hulluilu saattaa heittää kaikki hyvät aikeet taivaan tuuliin. Vähenevän Kuun puolella on sitten päinvastaisesti kepeämpää ja hilpeämpää tunnelmaa ajan ilmastossa.

Ollaanko ravun kolossa valmiina uuteen syntymään?

Lammen tyyneys,
ja taistelu alussa
vasta. Tuhannet
munat, joista nousee
yksi luomisen ihme.

Kuun aalloissa vellontaa

Kaivoin ja selasin, mutta etsivä ei löytänyt. Ehkä on tosiaan niin, että vasta nyt Hullunkuunajassa päästään maistamaan kuiden-Kuun ravun Mustan Kuun yötä, ettei tällaista olisi aikaisemmin täällä yhdessä tutkittu. Onko tämä yksi Kuun kohokohtia, kaikissa kierroissaan? Olla taivaankannen alitajuisimpana tekijänä ajassa alitajuisimmassa kohdassa? Onko ravun Musta Kuu hulluista hulluin?

Vaikka nyt tosiaan saadaankin tulevaksi yöksi Kuun oman merkin värjäämä tunnelma, ei rapu ole yhtään pelottava. Se saattaa olla eläinradan merkeistä inhimillisin. Rapu on koskettava, naurun-ja-itkunsekainen, omakohtainen, lähellä ja fiiliskeskeinen. Millaisella mielellä peittojen alle sujahdetaankin, tästä voi olla vaikeata irrottautua, ainakaan järjen ääntä käyttäen. Jos on paha mieli, vollotetaan. Jos kikatellaan, tartutetaan hilpeys toisiin.

Ravun keskeisin tehtävä on auttaa kasvamaan. Entä nyt Mustan Kuun aikaan, kun kasvua ei tässä hetkessä erityisesti tarvita? Ja miksi ei tarvittaisi? Nyt kasvun suunta on sisäänpäin. Prosessi tapahtuu alitajunnassa. Tietokin seestyy ja rakentuu kun nukutaan yön yli, kun ei aktiivisesti pingoteta vaan annetaan hetkeksi olla, rentoudutaan, annetaan sisäistyä.

Ajatus ravun Mustan Kuun yöstä tuntuu arpapeliltä, missä tiedostamaton puolemme ottaa tyystin vallan. Homma voi kultivoitua helmeksi, mutta täysin riippuen siitä millaisia aineksia alitajunnassamme on. Pintaan voi pullahtaa mitä vaan, myös hulluutta. Tähän ei kai pitäisi erityisesti tarttua, silmät vauhkoiksi rävähtäen, sillä alitajunnassa kasvaa juuri se mitä yritämme peittää, kätkeä, piilottaa, hävetä. Ravun Mustan Kuun yönä se saa vallan, mitä ikinä alitajunnassa onkaan. Jes ja Wau ja purraan kynsiä, huolestutaan mitä sisällämme kasvaakaan, ja kuitenkin yllätytään aamuyön valjetessa iloisesti, koska ollaanhan me ihan ihmisiksi oltu.

Kuu todennäköisesti tuntuu merkitykselliseltä senkin takia, että se on edelleen kiertoradallaan lähellä Maata. Lähimmän pisteen Kuu on kuitenkin jo ohittanut, joten vetovoiman huippu ei satu aivan täsmällisesti Mustan Kuun yöhön. Tarpeeksi lähelle kuitenkin nostaakseen vellontaa. Aurinko painuu mailleen Helsingin tasolla noin puoli yhdeltätoista ja nousee uuteen viikkoon, synnyttämään kohta Uutta Kuuta, aamuyöstä vähän neljän jälkeen. Vajaan kuuden tunnin rupeama yltiöpäistä ravun aikaa, kuiden-Kuun omaa yötä.

kummasti ne kummitukset
jaksavat tehdä
pitkää päivää
pitkää yötä
vaihtavat vuoroa aamuneljältä
yö on ikävän aikaa
ja on tässä monissa mietteissä maattu
ahdistus tulee kuin kutsumaton vieras vaikka
kai sen kuvitelmillaan kutsuu
eikä se niin vieraskaan ole
muutakin valkenee
kuin aamu

Kasvukausi

Ollaan vanhankuun ajassa heinäkuun alkaessa. Kaksosista alkanut kuunkierto on aika saatella valmiiksi, jotta päästään kuidenkuun omaan aikaan, ravusta alkavaan kiertoon käsiksi. Blogissa vaiheiden vaihtumisen käsittely oli vaillinaista, mutta toivottavasti teillä oikeissa elämissä on onnistanut paremmin. Kuu siirtyi balsamiseen vaiheeseensa jo kuuden aikaan aamulla, ja nyt taitaa lohtukuun nimi olla kohdillaan, koska vaiheen vaihtumisen hetkellä Kuu kulki härän merkissä. Tämä on Kuulle mieluista seutua.

Muuten kaikki olisi vallan hienosti, mutta yksi juttu tuolta astrotaivaalta pistää silmään. Vanhan Kuun aikaan tultaessa Kuu oli kontaktissa vastapäisellä taivaankannella olevaan Marsiin. Tarvitsimmeko vielä Marsin muistutusta? Emmekö ole jo käyneet läpi sen perääntymisen jakson asiat, eikö vieläkään saa huokaista helpotuksesta? Marsin painavuutta ei voi sivuuttaa, vaikka mieli saattaisi tehdä. Vanhankuun aikana on katsottava erityisesti mitä saatiin alkuun, niitä tekoja, millaisella voimalla ja intensiteetillä mentiin eteenpäin. On mietittävä mitä seuraavaksi aloitetaan.

Kuunkierron loppu, nämä sisäisimmät päivät, ovat mielestäni opettavinta aikaa. Tottakai heti alussa aina opitaan uutta, ratkaisuista opitaan, ja etenkin toisten kohtaamisista. Vanhankuun ajassa on erityinen itseä ja sisintä tutkiskeleva sävy. Summausta ei toinen voi sanella, vaan vastaukset täytyy löytyä itsestä – muistetaan että tämän kuunvaiheen perusmerkki on vesimies. On ajateltava, pohdittava, tarkkailtava. Siksi siis pidän balsamista vaihetta kypsymisen ja kasvamisen aikana.

Häränmerkkisen vaiheen alla meillä on mahdollisuus nauttia käydyn kierron vatvomisesta, työ on hidasta ja omaehtoista ja itsenäistä, ja Marsin säväys voi antaa muistutuksen eteenpäin menosta. Härkä on runsas ja turvallinen, ja ehkä alkuunkin päästään tavallista helpommin, kiitos hitaan ja liikkeessään kääntyneen Marsin. Ollaan luottavaisin mielin, että valmista tulee, ja lasketaan vankka perustus seuraavalle kierrolle, mikä muuten paria kyseenalaista välivaihetta lukuunottamatta vaikuttaa varsin järkevältä. Seesteisiä, rauhallisia ja lohdullisia pimeän Kuun öitä!

Capella! Aldebaran! Betelgeuze!
Kun katsomme tähtiä
katsomme menneisyyteen.