Melko pinkeä täysikuu ollaan saamassa ravussa, Auringon ja Kuun vastakkaisuudesta kauriin ja ravun merkkien puolivälin tienoilta. Kuu on ravussa omalla tontillaan ja vahvuutta voidaan otaksua, mutta jonkinlaista tasapainoa tässä näyttäisi silti olevan: Kuu ei ole lähimpänä Maata kierrossaan, eli ei ne meidän sisäiset vuorovetemme ihan hallitsemattomasti taida nyt virrata, vaan sen sijaan Maa on kierrollaan kaikkein lähimpänä Aurinkoa – eipä tuo säteiden läheisyys missään tunnu täydenkuunajan pakkasissa.
Ravun Kuut ovat aina altista tuntemuksien heilahteluille. Kuu on muuntuvainen, nopeasti vaihtuileva, ja ravussa napataan ilmapiirien muutokset oman ihon alle. Fiiliksiä voidaan vastustaa tai mukaan voidaan solahtaa karvoineen kaikkineen, jonkinlaista ääripäiden aikaa saattaa siksi olla luvassa. Ravussa omakohtaisuus kukoistaa, tällainen täydenkuunaika korostaa ylenmääräisesti mitä ikinä onkin vellomassa minuudessa. Ja vaikka oma minä on periaatteessa päsmärinä tuntemuksissa ja ilmapiireihin reagoinnissa, ollaan silti kosmisesti yhtä ajan ristiriitaisuuksien kanssa.
Nyt täysikuu nappaa voimakkaasti kiinni ajassa isoimpana olevaan energiaan, taivaalla vuosikausia ajan henkeä muokkaavaan Uranuksen ja Pluton kulmaan. On ihme jos ajan vahvaa muutosvoimaa ei nyt jokainen tunnistaisi. Voisi ajatella yleisen ilmapiirin olevan pelastava tekijä, ettei tarvitsisi mennä niin henkilökohtaisuuksiin tässä nimenomaisessa ravun täydessäkuussa, vaan ”pahaa” pelkään, että tuo ajassa oleva muutosenergia päinvastoin vahvistaa kaikenlaisia tuntemuksia, ja siksi suurentaa niitä omakohtaisesti kokemiamme asioita.
Isosti tunteminen voi olla mullistavaa, herättävää, pakottavaa, riehaannuttavaa. Ei ole seinäkukkasten aikaa, ei sivuun jäämisen, poissaolevuuden. Ken tuntee pelkoa asettaa itsensä alttiiksi tällaisena aikana, sen pelkokin on suurta. Ravussa kasvetaan, tuetaan, mahdollistetaan, vaalitaan ja iloitaan, nämäkin voi oman kokemuksensa eli asenteensa kautta tehdä isoiksi.
tämä on minun maailmani
minun kotini
minun pikkuruumiini
minä tahdon olla iloinen
hypähtää pari kertaa
ottaa pakkasilmaa keuhkot täyteen ja vakuuttua:
tämä, tämä on minun maailmani
hullunkuunaika 