Rohkea tina

Mitä? Piruileeko Kuu meille nyt? Järjestää nyt Mustan Kuun yö ajankohtaan, jolloin kaikkien tulisi ottaa Uutta Vuotta vastaan riemumielin yhdessä! Mustan Kuun aika on perimmäiseltä merkitykseltään hetki, vihonviimeinen tilinteko käydystä kierrosta, jolloin on hyvä käpertyä omaan sisimpäänsä ja hiljaisuuteen pohtimaan itseään suhteessa menneeseen ja tulevaan. Tätäkö pitäisi nyt tehdä rakettien paukkeessa ja iloisesti hyvää uutta vuotta toivotellen? Niin varmaan sitten.

Täytyypä tarkistaa oman ajattelun lähtökohtia. Mustan Kuun yö lähtee alkuun pääkaupungin koordinaatteja ajatellen iltapäivällä kolmen jälkeen kun Aurinko painuu horisontin alle, ja pohjoisempana vieläkin tätä aikaisemmin. Näillä hetkillä Kuu kulkee jousimiehessä, mikä on iloisen ja joviaalin yhdessä viihtymisen merkki. Saattaa siis olla, että Mustan Kuun yö ei nyt sulje pois yhdessä viihtymistä. Oman sisimmän ytimen voi löytää, vaikka olisi kuinka suuressa porukassa ja millaisen hälinän keskellä tahansa.

Jousimiehen Kuu kierron loppuvaiheissa antaa hyvän mahdollisuuden tulevaisuuden visioiden rakentamiseen, jota tavataan juuri uuden vuoden aikoihin tehdä. Alkuilta näyttäisi sujuvan virkeämmin jousimiehen merkin riehakkuudella, vaikka se onkin kurssittomassa tilassa (jolloin ei tulisi ryhtyä suuriin hankkeisiin, mutta tuskin tämä koskee yhdessä olemista). Iltakahdeksalta Kuu siirtyy kauriiseen ja ryhtyy valmistelemaan tulevaa Uuden Kuun syntymää vuoden ensimmäisenä päivänä, ja myöhäisemmästä illasta voi tulla varautuneempi hengeltään.

Mustan Kuun yö tuntuu antavan kunnon huipennuksen ja hienon finaalin koko vuoden Kuun kierroille. Näen tämän optimistisesti ennemmin mahdollisuutena kytkeä opittu ja ymmärretty tulevaisuuteen kuin synkkänä syövereihin vaipumisena.

Kun Musta Kuu meillä alkaa jousimiehen sävyissä, annetaan sen valaa rohkeutta tuleviin tinoihin, hyvää uskoa ennustuksiin, myötämieltä toisia kohtaan. Mukavia Uuden Vuoden vastaanottajaisia kaikille ja onnea tulevaan vuoteen!

Vuosi uusi mukanaan
johtaa tuntemattomaan.
Viel´ on kaikki ihan uutta,
monta, monta salaisuutta
tuonee vuosi tullessaan.
Emme tunne juonta sen
vain uteliaana eläen,
eläen päivän kerrallaan
vie tarina meitä mukanaan.

Tuhkaa ja nokea

Vuoden viimeinen vanhan Kuun aika tulee sopivasti kohdilleen vuoden viimeisten päivien ajaksi. Skorpionissa kulkeva Kuu siirtyi osoittamaan yhtä sopivasti pohjamutien katsastamisen aikaa aamulla seitsemän jälkeen. Symboliikka on väistämätöntä. Nyt ei käydä läpi ainoastaan tätä kiertoa, jousimiehestä alkanutta, vaan pistetään pulkkaan koko kulunutta vuotta.

Skorpionissa on selviytymisen henki, mutta se tulee veitsen terällä ja veren maku suussa. On varmaan heitä, jotka voivat kokea sisäistä vahvuutta ja kätellä itseään onnistuneesta vuodesta. Ja aivan takuulla on heitä, jotka vielä tärisevät hiuksenhienosta ohituksesta, täpärästä pelastumisesta. Vain skorpionissa voidaan täysin ymmärtää, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Tavallaan syvyyksiin sukeltaminen on helppoa skorpionin ajassa, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei näytä olevan. Iloisilta onnistujilta dramaattinen riepottelu tulee viemään kirkkaimman terän riemujuhlinnasta, mutta epäilemättä tälläkin on tarkoituksensa. Suojelkoon se liialliselta ylpeydeltä ja antakoon nöyryyttä ottaa huomioon kaiken sen, minkä olisi voinut pärjäämisestä huolimatta tehdä toisin ja paremmin.

Vanhan Kuun aikaan tehtävänä on sisäistää koettu ja opittu, ja tehdä siitä synteesi. Tämä luo perustan tulevalle. Skorpionin sävyttämässä Kuussa kun minuuden syvintä ydintä käydään läpi, tuhkaa pölisee, mutta samalla siitä syntyy varmuus. Tämän jälkeen enää mikään ei voi yllättää.

Skorpioni symboloi uudelleensyntymistä, ja siksi vuoden vaihtuminen alkaa tavallaan jo tästä. Mennyt tuhkataan, ja se voi tuntua raadolliselta, julmalta ja surulliselta, mutta vain tästä luopumisesta kasvaa uutta. Lahtausprosessi täytyy käydä läpi, toki vain symbolisesti sielun tasolla, ja tehdä tilaa tulevalle. Skorpionin anti on tavoittaa syvin olemus, ”kirkkain” ydin minuudesta, vaikka eihän se aina niin kiillotetulta näytä. Ytimensä tiedostaminen on se pohja, josta uusi kierros voi alkaa.

Vuoden vaihtuessa on kuitenkin turha kuvitella pääsevänsä aloittamaan ilman mennyttä, tämän varmistaa meillä vuoden vaihtuminen ennen Uuden Kuun syntymää. Nokea on vaikea pestä pois. Jospa menneen pinttyneisyys olisi suojaväri?

Viisi kertaa näin tähden
mutta kuudennella tuli kuu pilvistä
en hypännyt syrjään
hän iski minua
mutta väistin vääntämällä
vartaloani
Siksi sinä luet tätä

Ei hullumpi Kuu

Ärsyttävä tuo Kuu, kun sen pitää alati kiiruhtaa eteenpäin eikä anna väen rauhoittaa Jouluaan! En piitannut vähääkään Kuun uudesta vaiheesta noin vuorokausi sitten, kun se vaa’an merkin alussa asettui vähenevän puolikuun mittarille. Hyviin tapoihin kuuluu viettää Joulua juhlavasti, ei töitä paiskien. Niin perin vaakamaista?  Jos Kuun osoittamiin haasteisiin ehtisi vastata vähän raukeammin, onhan tässä vielä pari päivää aikaa seuraavaan uudelleenorientoitumiseen.

Puolikuun kohdalla tapahtuu ratkaisu, Kuu on tästä lähtien vähäisempi valoltaan ja tuntemattoman osuus on isompi. Kunnon Saturniset voimat ovat tämän ratkaisukohdan energia, sillä vaihe on sävyltään kauriin kaltainen, ja tässä kierrossa Kuun kulkema vaa’an merkki viittaa sekin onnistuneesti Saturnuksen herruuteen. Tulee tehtyä niin kuin pitää, jos ette ole yhtä kapinallisia tai laiskoja kuin minä.

Vaa’an puolikuu on kompromissien aikaa, sillä eihän toki isoja päätöksiä yksin tehdä. Merkin ja varsinkaan vaiheen tarkoitus ei ole periksi antaminen ja ylikävellyksi tuleminen, vaikka siltä voi kaikessa sosiaalisessa huomioonottamisessa tuntua. Vaaka pyrkii kaikki voittavat -ratkaisuihin; kanssakäymisen kiemurat huijaavat vaaka-Kuutakin, ja ajan hengessä toimitaan säällisesti, niin kuin pitää, sääntöjen mukaan.

Tämä voi olla kaikken vastuullisin puolikuun kohta, vain tuplakauris ajan maalaajana saattaisi tehdä paremmin. Jos ei henno kertoa totuutta tai järkyttää päätöksellään pysyväistä kauhun tasapainoa, Kuu voi sorruttaa mieliksi tekemiseen. Silläkin saattaa voittaa, mutta se menee jo strategian puolelle. Toinen ajan dynamiikkaa hiljentävä puoli on vaa’an loputon pähkäily ja harkinta, ja vatvomiselta vahvasti näyttääkin – Solmut on taas pysäytetty pienen tuuminnan ajaksi, mutta tällä kierroksella vain lyhyeksi aikaa, sillä päätös alkaa kirkastua jo lauantaita vasten aamuyöllä (kun Kuu ylittää Kuunsolmun akselin skorpionissa, ei tässä ennustuksessa sen kummempaa mystiikkaa ole).

Mitä Kuu yrittää sanoa? Vaikka tärkeä ihmissuhteita ja kanssakäymisiä koskeva päätös odottaa ratkaisuaan, on syytä harkita tarkkaan, jotta ymmärtäisi seuraukset. Teot eivät vaikuta vain itseen, ja toisten palaute voi vaikuttaa vielä enemmän omaan olemiseen. Vastuuta kauniissa paketissa.

Huomaatte varmaan, etten viitannut lainkaan Kuun hulluuteen. Se ei varmaan olisi soveliasta näin arvokkaana aikana.

Sataa lunta, sitten pakastaa
talvi vaihtaa meikkiään
kaunis, kylmä nainen rakastaa
itseään ja omaa leikkiään
yhtä lupaa, aivan toista antaa
Routa maa, mahlatonkin mänty ottaa kantaa

Joulu 2013

Melodraama

Kuun kierrossa liikahdetaan merkki merkiltä eteenpäin, uuteen vaiheeseen tullaan edelliseen kiertoon nähden aina pikkuisen edempänä. Jos Kuun rytmin todella tuntisi, se tuntuisi aina heti oikealta, eikä tarvitsisi ollenkaan etsiskellä ja tunnustella kuin minun eksyneen, rytmini kadottaneen.

Olemme laskevan Kuun puolella, mutta yhä ison Kuun ajassa. Leijonan harjaksisessa ja karjahtelevassa merkissä Kuu tulee siemenkuun vaiheeseen, melko lailla tarkkaan Auringonvalon merkin puolivälissä. Mitä Kuu nyt jakaa ja kertoo? Rakkautta, luovuutta, loistoa.

Leijonan Kuu on ylpeä (sen olen saanut karvaastikin kokea). Vaikka merkki on Auringon omima, on Kuussakin itsevarmuutta ja uljautta. Ehkä valon peilaaminen on helppoa kun se on kuin Auringon ytimessä. Näistä asetelmista on hyvä antaa toisille, mutta ilmassa on hitusen ylemmyyden häivää.

Siemenkuun hetkellä se onkin Aurinko, mikä takaa hulluuden oireet ajassa. Aurinko on merkkinsä kriittisellä viimeisellä asteella, ja teknisesti ottaen tosi outo (jos joku on kiinnostunut tekniikasta, kirjoitin siitä aamulla). Ehkä Aurinko kaatuu omaan suuruudenhulluuteensa, pimahtamisen vaara on tänään olemassa, mutta laantuu kyllä toisenlaisiksi paineiksi ajan kuluessa. Jos joskus hulluuden ja nerouden välinen raja on viiva vedessä niin nyt. Aika henkii suurta luovuutta, oivallusta, näkemistä ennestään tutkimattomuuteen, aika on täynnä mahdollisuuksia jotka ovat outoja ja erilaisia, hulluina pidettyjä.

Näitä erilaisia oivalluksia Kuu nyt peilaa ja jakaa. Aika vaatii esille astumista, valokeilan etsintää, tilan kaappaamista. Tee temppusi ja saat huomion, itsesi ja taitosi esiteltyä. Pellejä pidetään hulluina, mutta tämä on nyt pelin henki. Viihdyttävän ja lapsenomaisen riemunkin takana on suuri draama. Muista aplodeerata (= jokainen sitten painaa kiltisti sitä tykkää nappulaa?).

Valitsinko otsikoksi väärän draaman? Tämä siemenkuu jakaa kutsumusta.

Kuu sinä huudat äkisti Kuu! Kuu!
Kuu on astunut askeleen taaksepäin
niin kuin taitelija
hämmentyneenä taideteoksesta
joka katselee häntä hämmentyneenä

Kuu lasitalossa

Kaksosen täysikuu tuo uuden Kuunsyklin opeteltavaksi ja tempoltaan hektisen tunnelman aikaan, jolloin Kuun pitäisi seestyä itseensä tyytyväisenä, täyttymyksen saaneena. Vetää vähän joka suuntaan, sillä taivaan energiat ovat intensiiviset, vahvat ja tulevaisuuskuvia kerryttävät. Kaksosen ulospäinsuuntaavuus ja sosiaalisuus helpottavat keskittymistä kanssakäymiseen ja toisten kohtaamiseen, mutta tästä huolimatta  en voi olla tunnistamatta ristiriitaa Kuun möllöttävän tyyneyden ja kaksosmaisen sähläyksen kesken.

Tämä sykli sai alkunsa jousimiehestä, ja näin syntynyttä katsantoa tuetaan ja täydennetään näyttämällä, osoittamalla ja julistamalla mistä on kyse. Jakamisen aika pitäisi tulla vasta myöhemmin, mutta kun nyt paistaa komeasti, ei malteta. Se tullaan näkemään ja kokemaan, oliko liian aikaisin liikkeellelähtö hosumista vai raikastavaa avoimuutta. Jos sielu sietää, voi asua lasitalossa. Sehän on tosi-tv-mäisen muodikastakin.

Täysikuu on isoudessaan huomionkipeä. Koollaan se varmistaa, että jokaisen on huomattava Kuu, tunnettava sen liikuttava vetovoima, koettava intuitiivisuus ja vaistonvaraisuus päällimmäisinä. Kaksosissa voi olla helppo lukea itseään, mutta vielä helpompaa on toiseen näkeminen. Kaksoskuu on avoin, mitään salaamaton, ja todennäköisesti vailla pimitettyjä tarkoituksia – kaksonen on silti kaksittainen merkki, jossa kääntöpuoli on oleellisemmin osana mukana Kuun kolikkoa kuin monissa muissa eläinradan merkeissä.

Avoimuus paljastaa, ja kaksosissa tulee kiusaus jakaa tieto eteenpäin ennen kuin sen on itsekään ehtinyt täysin sisäistää. Huhupuheiden kulta-aikaa? Mitään haavoja repivää paljastelua ei tämä ole, ennemmin ehkä nopeasti vaihtuvaa kuvavirtaa, mikä soljuu ohi todella koskettamatta. Jaettua tietoa peilataan toisten kautta minkä vaikutuksen se tekee. Olen skeptikko palautteen kuuntelemisen suhteen.

Pitäisikö Kuun tämänkertaista hulluutta arvottaa? Joka suuntaan repivä hektinen kiire näin Joulun alusviikolla voi hulluunnuttaa, mutta aika viattomaltahan tämä vaikuttaa. Kuun valmiiksitulon kukkeuden ihailu ja toisaalta ajan valtava, hermostunut energiavyöry vaativat yhteensovittamista, mistä toiset saattavat selvitä vaikeuksitta, ja hulluuden häiveitä jaetaan vain valikoidusti. Oman Kuun tyyli saattaa olla ratkaiseva. Tohotuksessa ammutaan  yli, jos energiaa on omastakin takaa, tai sitten ajan ristiriidat ei haittaa pätkääkään. Vakaa ja harkitsevainen Kuu voi ahdistua paineista, mutta voi toisaalta tasapainottaa itsellään tilanteita. Aika näyttää heittävän tapahtumat niin nopeasti eteen, että harkinta-aikaa ei jää.

Heittäydynkö hullun avoimeksi minäkin? Tämän blogin kirjoittaminen tuottaa skitsofreenisen olon, kun toisaalle kirjoitan virallisen katsauksen samasta asiasta, ja heti perään opponoin itse itseäni. Kaksoskuussa on aina veikeää kujeilua, ja tämän hengen mukaisesti tekisi mieleni julkaista kuvailuni väärillä alustoilla. Kuka huomaisi.

Maailma on äkkinäisempi kuin kuvittelemme
Maailma on hullumpi ja riittoisampi kuin uskomme
auttamattoman monimuotoinen
Ja tuli liekehtii poristen koska maailma
on häijympi ja kevytmielisempi kuin uskoisi

Pähkinätapaus

Kosmista huumoria taivaalta antaa hullunkuunvaihe virallisena taikauskon päivänä perjantaina ja kolmantenatoista. Johan tämä yksinään tuottaa vallattoman hihityspuuskan, mikä voi päättyä ainoastaan valkotakkisten tuloon ja poisviemiseen.

Kuu saapuu hulluilemaan aamupäivällä ja oudosti oman ylennyksensä merkissä härässä, mutta sentään hulluudelle ominaisesti alasomulla, eli kovin paha-enteisellä paikalla karttaa. Aikaisemmin olen pitänyt härkä-Kuuta täystyynenä, korkeintaan mukavuudenhaluisena ja hirmuisen hedelmällisenä. Kuussa on merkin myötä vahvuutta, ja siitäpä nerokkaasti päättelin, että nyt Kuu osoittaa luontaista hulluuttaan olemalla oma itsensä.

Kun hullu kuu vaiheena toivotetaan tervetulleeksi, Kuu ylittää alasolmun ja tuo sakkauksen Auringon ja Kuun välisessä vuoropuhelussa ratojen leikkauksella, mikä pysäyttää Kuunsolmun akselin. Tämä tulee taas muuttamaan solmun kulkusuunnan, ja nyt palauttamaan sen normaaliksi. Tähän päättyi erityinen harkinnan aika suuntien ja tarkoitusten suhteen. Vaan onko tämä lisää kosmista huumoria, että juuri hullunkuun kreisivaiheessa jokin palautuisi normaaliksi?

Alasolmu, lohikäärmeen häntä, on vanhan astrologian mukaan epäsuotuisa alue. Menneisyyden ikiaikaiset haamut tulevat kummittelemaan. Karmallinen painolasti konkretisoituu. Karman maksuun ei ole mitään muuta tapaa kuin hyvyys, vaikka kuinka korpeaisi ja tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, ihan kuin se olisi ollut joku täysin toinen henkilö joka kaiken on teoillaan aiheuttanut, mutta – sielu on sama. Näin ainakin minä sen näen.

Hullunkuunvaiheeseen liittyy nyt kaksinkertainen mukavuusalueelle jäämisen leima. Härässä haluttaisi rauhoittua nautiskelemaan ja samaan tapaan alasolmu koukuttaa helppouteen, tuttuun ja siihen mitä jo osataan. Härkä ei tosiaankaan ole tyypillinen valloittajamerkki, ennakkoluuloton uuden esittelijä, eikä siinä ole hullulle kuulle luonteenomaista hermostusta. Härkä ikään kuin tekee tyhjäksi pingottamisen, neuroottisuuden, vauhkouden ja yrittämisen (paitsi tietysti sitkeän periksiantamattomaan tyyliin). Vaiheen ja merkin syvä ristiriita voi olla jo yksinään hermostuttavaa.

Jos heittäytyisimme taikauskoisiksi kolmannentoista päivän vuoksi. Se vastaa mukavan neuroottisella ja paha-enteisellä tavalla Kuun kriisivaiheita. Astrologisilla merkeillä on tietyt kriittiset asteet, joihin osuminen tuo ylimääräistä herkkyyttä; ihan kuin tökkäisi kaveria sormella ja se pimahtaisi täysin, pamahtaisi kuin ilmapallo neulan osuessa. Kriittiset asteet kulkevat kolmentoista asteen välein eläinradalla, ja ne kuvastavat Kuun kriisipesäkkeitä. Edellinen puolenkuunvaihe lähti alkuunsa tuollaisesta kriittisestä asteesta, ja tuon ajan historia on meillä selvitettävänä tässä hullunkuun pingotuksessa.

Hullunkuunvaihe on epäluottamuslause. Ei kelpaa vielä, vaan pitää täyttää lisää, tutkia enemmän, saada paremmaksi. Ei kelpaa vaikka päällään seisoisi ja tukkaansa riipisi. Kuinka Kuu hyväksyy sellaisen kerta toisensa jälkeen? Kuinka me annamme piiskan viuhua joka kerta ennen kuin Kuu saadaan täydeksi? Onko julkeaa ajan hengen pilkkaa, jos olisimmekin itsellemme armollisia?

Minä pölkyltä pölkylle astun
minun matkata täytyy niin
liputta jouduin junaan
ja minut pois heitettiin
Soi vaikerrus lennätinlankain
ja kiskoilla lipuu kuu
minun matkani pää on siellä
missä aura sulkeutuu

Vaihtoehtojen kaaos

Joskus tuumin, etten toivoisi kaloja edes pahimman vihamieheni kartalle. Olen ihan valmis allekirjoittamaan tämän merkin täyshulluuden. Se on omituista ajelehtimista, väistämistä, suunnittelematonta kaaosta. Kaloille on annettu käsky hajaantukaa – kahteen suuntaan ne uivat toisistaan etäämmälle. Niitä pitäisi yhdistää naru, mutta se taitaa olla vain idealistista haaveilua siitä kuinka me olemme kaikki yhtä. Todellisuudessa kalat tuskin tietävät, mitä se toinen tekee ja mihin on menossa, hyvä jos tietää itsestäänkään. Aina ei edes välitä.

Tällaisessa hengessä Kuu tulee puolikuuksi, neliöimään Aurinkoa. Zeesus! Tee nyt tässä sitten jokin järkevä päätös? Linjanveto on mahdottomuus! Kuu neliö asettuu tarkaksi iltapäivällä viiden jälkeen seitsemännessätoista asteessa kaloista jousimieheen, muuttuvissa merkeissä. Tämä aste on muuttuville merkeille kriittinen aste, aivan erityinen kohta, super-herkistäjä. Tässä ovat ne painavat astrosyyt, joiden vuoksi en toivoisi tällaista puolikuun aikaa kenellekään, en vihamiehille, en ystäville, en ihmiskunnalle.

Puolikuun aika on Kuun kierrossa tärkeä vaihe, koska tässä kohdataan syklin ensimmäinen iso haaste. Totisesti kohdataan kalojen hengessä, jollemme petä itseämme ja kuvittele, ettei mitään haastetta olisi. Kun puolikuun kohdalla pitää tehdä valinta, sehän on kertakaikkinen mahdottomuus kalojen kohdalla, ja varsinkin nyt kun ajan laadussa on tuo kriittisen asteen leima. Jos tällä kierroksella suurin haaste onkin se, että ymmärrämme kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ja hyväksymme sellaisenkin, mikä ei näytä lupaavan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Kaloissa vaihtoehtoja ei pysty naulitsemaan putkinäköisesti yhdeksi tiukaksi suunnaksi, koska mukaan täytyy ottaa vähintään kaksi, ja mieluusti täysin erilaiset, vastakkaiset, päinvastaisiin suuntiin uivat. Vaihtoehtojen lukuisuus, ja se ettemme pysty saamaan otetta valitsemastamme, tekee hulluksi.

Kun Kuu nyt tällä vaikealla hetkellä neliöi Auringon, liike pysähdyttää Kuunsolmun akseliparin skorpionista härkään, ja saa sen kääntämään suuntaansa. Tulemme taas tuumausvaiheeseen, eiku-moodiin, ja tämänkin vuoksi nyt on harkittava uudelleen. On otettava aikaa synteesin teolle. Pulikoitava hetki lammikossa vaikka ympyrää. Kalat ei osaa järkeillä tai päätellä loogisesti mitä pitäisi tehdä, ennemmin vaikka visioidaan jotakin unenomaista, satumaista ja mielikuvituksekasta, millä ei yleensä ole mitään tekemistä pätemisen, statuksen tai yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kanssa. On luotettava intuitioon, tai uskottava että meitä korkeampi voima osoittaa oikeat vaihtoehdot. Huomaa monikkomuoto. Kalat opettaa, ettei ole vain yhtä suuntaa, nyt täytyy kulkea useaa reittiä, talloa kahta polkua yhtä aikaa, tai ainakin yhtä ja samaa edestaas.

Kuunsolmun etenevän liikkeen osoittamaa vaihtoehtoista aikaa mennään seuraavan vaiheen puolelle saakka, hullunkuun aikaan, perjantaille ja 13. päivälle. Hi hihii!

Sen sijaan että olisi mennyt kouluun
meni merkillinen tyttö rantaan vedenrajaan
oppiakseen hengittämään kiduksilla

Hulluuden timantti ei ole ikuinen

Pakko uskoa ja luottaa Kuun tulleen sirppikuuksi, vaikkei siitä näy jälkeäkään taivaalla. Kuin näkemys pitäisi luoda tyhjästä, uskomus ilman todisteita, sokeana mutta innokkaana. Sirppikuun vaihe saatiin nyt Itsenäisyyspäivän aamuna vähän ennen kahdeksaa, ja tämä on ehdottomasti yksi näitä tämän kierron kriisivaiheita: Kuu oli kauriin viimeisellä kriittisellä asteella vaiheen tullessa toiseksi.

Kuu on sirppivaiheen alussa härkämäisen jääräpäisessä sävyssä, ja nyt kuljetun kauriin merkki korostaa maan elementin konkreettisuutta; niinhän minäkin kaipasin oikeita todisteita vaiheen muuttumiselle uskoakseni. Sirppi haukkaa niittonsa takaapäin, sen haaste on olla sidoksissa menneeseen, mutta luoda reittiä tulevaa kohti. Nyt Kuun viimeinen aste tuo vielä enemmän retrospektiivisyyttä, kauriissa on tehtävä tiliä menneistä valinnoista.

Hullunkuun ajassa olen määrittänyt tehtäväksi löytää syyn Kuun hulluudelle. Nyt painaa ja latistaa syyllisyys, riittämättömyyden tunnot, vastuun taakka. Ahdistus tiivistyy käsinkosketeltavaksi – paineesta syntyy timantti.

Turvaudun menneisiin sanoihin

On kuu
jotta ihmiset voisivat unelmoida
On aurinko
jotta päivä voisi nousta
On rakkaus
jotta maailma pelastuisi

Olisiko tässä jo häivähdys hulluuden perimmäisestä syystä? Kuun kiertotahti on muuttuvaisuutta. Joka vaiheessa tulee haaste ymmärtää ajan luonne ja sovittaa se itseen. Jos onnistuu ja se tuntuu hyvältä, siitä on tuotapikaa luovuttava uuden haasteen edessä, seuraavassa kuunvaiheessa. Mutta jos opeteltavan ja sisäistettävän vaiheen anti on itselle tuhkan ripottelua, sisäistä myrskyä, riistoa ja repivyyttä, meillä on vielä jäljellä unelma ja toive muutoksesta, toisenlaisuudesta, paremmasta ajasta.

Kuun huohottavan hengästyttävässä tahdissa on ihmisen vaikea pysyä perässä. Että se jaksaa koko ajan tulla toisenlaiseksi, kun ihminen tuntuu haluavan aika usein jäädä möllöttämään paikoilleen, tyytymään siihen mitä on, jäädä tuleen makaamaan.

Jos Kuun tarkoituksena on opettaa meitä elämään tässä hetkessä? Tulevaa voi vain unelmoida, koska vielä ei ole muutosta tapahtunut. Mennyt on harhaa, koska sitä ei enää ole. Jos Kuu ei ole se hullu, vaan me ihmiset, jotka koetamme olla koko ajan jossakin muualla kuin tässä hetkessä, ainoassa mitä meillä todella on. Konkreettisesti.

Totuus Kuusta

Pyörre lähti alkuun. Uusi Kuu syntyi jousimiehessä aamuyöllä, ja sävyn pitäisi olla vallan mainio. Sellainen rohkeasti tulevaan suuntaava.

Minäpä olin niin rohkea, ja etenkin tulevaisuuteen suuntaava, että silmäilin vähän etukäteen millainen kierros tästä on oikein luvassa. Että pitikin mennä katsomaan, uteliaisuus kissan tappoi, ja OMG. Ja katsotaan asioita niin yltiöpositiivisesti, että päivitettävää ainakin riittää. Taivas tulee olemaan materiaalia niin pinkeänä että hyvä jos tavis taivastelija perässä pysyy.

Jos tämän Hullunkuunajan blogin synty / miettiminen / toteutus jotain on antanut kirjoittajalleen, niin ahaa-elämyksiä, joita en ollut osannut edes kysyä. Sen vuoksi aloitan tämän jouskarisyklin hykertelevissä fiiliksissä. Olen mielestäni saanut varmuuden tavasta, millä Kuu meille hulluilee. Selviäisiköhän tällaisen totuutta etsivän kierron kuluessa syy, miksi.

Uuden Kuun aikana on luotava tavoitteita ja visioita, ja suuriahan ne jouskariajassa ovat, suunnattomia, mahtailevia, ei ollenkaan vähempää kuin miksi.

Pitääkö tulevaisuuden verhoa vähän raottaa? Koko sykli saadaan ravattua läpi tämän vuoden puolella, sillä mehän ei nyt jouskariajassa niuhoteta muutamasta hassusta asteesta; seuraava Uusi Kuu tulee Uudenvuodenpäivänä. Kohokohdat, h-hetket ja hulluuden syöverit saadaan kaikki kokea jo joulukuussa. Varsinkin Hullun Kuun kuunvaihe (siis en minä, enhän toki) on ratkiriemukas, vinkkaan, ja jotain aika uskomatonta paljastui siemenkuustakin. Stay tuned?

Ja sitten niitä tavoitteita luomaan!

Olkaa ritarillisia, sankarillisia, korkealentoisia
metafyysisiä, uskonnollisia tai kapinoivia
koskaan ette pääse pois kanatarhasta
(paitsi perunankuorien ja muun töryn seassa
jätekuoppaan aidan yli heitettyinä)

Hullujuuri

Mites se Mustan Kuun yön määrittely oikeastaan menee? Jos se on ennen Uutta Kuuta oleva kokonainen yö, se ehti jo mennä sähkökatkoksen luomassa selviytymistaistelussa, mutta jos Mustan Kuun aikaa voi olla kaikki se aika, jolloin Aurinko on horisontin alapuolella ennen Uuden Kuun syntymistä, sellaista saadaan tänään vielä vähän lisää. Tunnelmiltaan viime yö vastaa täysin Mustan Kuun yötä kun Kuu kulki skorpionin merkin mustaa loppua, vaan voihan tulevakin iltayö vielä tarjota uusia taistoja.

Aurinko painuu mailleen horisonttiin näin pimeänä vuodenaikana jo iltapäivällä vähän kolmen jälkeen, joten siitä se lähtee; tulevana yönä kuitenkin jo valoisammissa merkeissä Kuun siirryttyä jousimieheen.

Vanhan Kuun aika on sisäistämisen ja sisäänpäin katsomisen aikaa, ja Mustan Kuun yössä tämä kärjistyy. On kuluvan kierron peijaisten aikaa, sykli peitellään multiin, joko tyytyväisenä suorituksesta tai itketään ja lopetetaan. Kuten vastaavassa kasvukuun ajassakin, mieli saattaa olla suunnattu jo etäämmälle, ja niin voisi ainakin tänään jousimies-Kuun ajassa kuvitella käyvän. Lopettamisella tehdään tilaa tulevalle, ja aletaan valmistella kohta syntyvää Uutta Kuuta.

Uusi Kuu ei koskaan synny tyhjästä, vaan sillä on omat riippansa menneessä. Tulevan Kuun riippa on edellinen pimennyksestä lähtenyt kierto, ja varsinkin nyt Mustan Kuun aikaan luodaan juuria syntyvälle ajalle. Hullujuuria!

Jos joku ei hulluutta tavoittanut viime yönä, on onnellinen. Syvässä pimeydessä ainakin minä sain oivalluksen siitä, miksi tämä Hullunkuunajan blogi syntyi. Se on minun tapani käsitellä Neptunusta. Hulluus on vain yksi Neptunuksen teemoista – ehkä ei tarvitse itse tulla hulluksi, jos siitä kirjoittaa. Myös muita hulluja ideoita tulevaisuuden suhteen syntyi viime yönä, mutta voi olla vaan hyväksi jos levoton uni pyyhki niitä pois mielestä. Olen epäillyt, josko vähävaloisen (sehän ON hullu, se) Kuun aika olisikin tietoisuuden dominoinnin aikaa, Kuun ollessa vähäisimmillään ja Auringon suhteessa siihen kirkkaimmillaan. Nyt tuntui siltä, mutta varaan oikeuden muuttaa mieltäni.

Tomu on ryömimistä,
taivas lentämistä varten –
siksi, oi sielu, jos siipesi ovat täysimittaiset,
kohoa kohti Aurinkoa!