Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2013

Rohkea tina

new years eveMitä? Piruileeko Kuu meille nyt? Järjestää nyt Mustan Kuun yö ajankohtaan, jolloin kaikkien tulisi ottaa Uutta Vuotta vastaan riemumielin yhdessä! Mustan Kuun aika on perimmäiseltä merkitykseltään hetki, vihonviimeinen tilinteko käydystä kierrosta, jolloin on hyvä käpertyä omaan sisimpäänsä ja hiljaisuuteen pohtimaan itseään suhteessa menneeseen ja tulevaan. Tätäkö pitäisi nyt tehdä rakettien paukkeessa ja iloisesti hyvää uutta vuotta toivotellen? Niin varmaan sitten.

Täytyypä tarkistaa oman ajattelun lähtökohtia. Mustan Kuun yö lähtee alkuun pääkaupungin koordinaatteja ajatellen iltapäivällä kolmen jälkeen kun Aurinko painuu horisontin alle, ja pohjoisempana vieläkin tätä aikaisemmin. Näillä hetkillä Kuu kulkee jousimiehessä, mikä on iloisen ja joviaalin yhdessä viihtymisen merkki. Saattaa siis olla, että Mustan Kuun yö ei nyt sulje pois yhdessä viihtymistä. Oman sisimmän ytimen voi löytää, vaikka olisi kuinka suuressa porukassa ja millaisen hälinän keskellä tahansa.

Jousimiehen Kuu kierron loppuvaiheissa antaa hyvän mahdollisuuden tulevaisuuden visioiden rakentamiseen, jota tavataan juuri uuden vuoden aikoihin tehdä. Alkuilta näyttäisi sujuvan virkeämmin jousimiehen merkin riehakkuudella, vaikka se onkin kurssittomassa tilassa (jolloin ei tulisi ryhtyä suuriin hankkeisiin, mutta tuskin tämä koskee yhdessä olemista). Iltakahdeksalta Kuu siirtyy kauriiseen ja ryhtyy valmistelemaan tulevaa Uuden Kuun syntymää vuoden ensimmäisenä päivänä, ja myöhäisemmästä illasta voi tulla varautuneempi hengeltään.

Mustan Kuun yö tuntuu antavan kunnon huipennuksen ja hienon finaalin koko vuoden Kuun kierroille. Näen tämän optimistisesti ennemmin mahdollisuutena kytkeä opittu ja ymmärretty tulevaisuuteen kuin synkkänä syövereihin vaipumisena.

tinaKun Musta Kuu meillä alkaa jousimiehen sävyissä, annetaan sen valaa rohkeutta tuleviin tinoihin, hyvää uskoa ennustuksiin, myötämieltä toisia kohtaan. Mukavia Uuden Vuoden vastaanottajaisia kaikille ja onnea tulevaan vuoteen!

Vuosi uusi mukanaan
johtaa tuntemattomaan.
Viel´ on kaikki ihan uutta,
monta, monta salaisuutta
tuonee vuosi tullessaan.
Emme tunne juonta sen
vain uteliaana eläen,
eläen päivän kerrallaan
vie tarina meitä mukanaan.

Mainokset

Tuhkaa ja nokea

scorpiomoonVuoden viimeinen vanhan Kuun aika tulee sopivasti kohdilleen vuoden viimeisten päivien ajaksi. Skorpionissa kulkeva Kuu siirtyi osoittamaan yhtä sopivasti pohjamutien katsastamisen aikaa aamulla seitsemän jälkeen. Symboliikka on väistämätöntä. Nyt ei käydä läpi ainoastaan tätä kiertoa, jousimiehestä alkanutta, vaan pistetään pulkkaan koko kulunutta vuotta.

Skorpionissa on selviytymisen henki, mutta se tulee veitsen terällä ja veren maku suussa. On varmaan heitä, jotka voivat kokea sisäistä vahvuutta ja kätellä itseään onnistuneesta vuodesta. Ja aivan takuulla on heitä, jotka vielä tärisevät hiuksenhienosta ohituksesta, täpärästä pelastumisesta. Vain skorpionissa voidaan täysin ymmärtää, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Tavallaan syvyyksiin sukeltaminen on helppoa skorpionin ajassa, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei näytä olevan. Iloisilta onnistujilta dramaattinen riepottelu tulee viemään kirkkaimman terän riemujuhlinnasta, mutta epäilemättä tälläkin on tarkoituksensa. Suojelkoon se liialliselta ylpeydeltä ja antakoon nöyryyttä ottaa huomioon kaiken sen, minkä olisi voinut pärjäämisestä huolimatta tehdä toisin ja paremmin.

Vanhan Kuun aikaan tehtävänä on sisäistää koettu ja opittu, ja tehdä siitä synteesi. Tämä luo perustan tulevalle. Skorpionin sävyttämässä Kuussa kun minuuden syvintä ydintä käydään läpi, tuhkaa pölisee, mutta samalla siitä syntyy varmuus. Tämän jälkeen enää mikään ei voi yllättää.

Bright moon reflected in waterSkorpioni symboloi uudelleensyntymistä, ja siksi vuoden vaihtuminen alkaa tavallaan jo tästä. Mennyt tuhkataan, ja se voi tuntua raadolliselta, julmalta ja surulliselta, mutta vain tästä luopumisesta kasvaa uutta. Lahtausprosessi täytyy käydä läpi, toki vain symbolisesti sielun tasolla, ja tehdä tilaa tulevalle. Skorpionin anti on tavoittaa syvin olemus, ”kirkkain” ydin minuudesta, vaikka eihän se aina niin kiillotetulta näytä. Ytimensä tiedostaminen on se pohja, josta uusi kierros voi alkaa.

Vuoden vaihtuessa on kuitenkin turha kuvitella pääsevänsä aloittamaan ilman mennyttä, tämän varmistaa meillä vuoden vaihtuminen ennen Uuden Kuun syntymää. Nokea on vaikea pestä pois. Jospa menneen pinttyneisyys olisi suojaväri?

Viisi kertaa näin tähden
mutta kuudennella tuli kuu pilvistä
en hypännyt syrjään
hän iski minua
mutta väistin vääntämällä
vartaloani
Siksi sinä luet tätä

Ei hullumpi Kuu

lalunalibraÄrsyttävä tuo Kuu, kun sen pitää alati kiiruhtaa eteenpäin eikä anna väen rauhoittaa Jouluaan! En piitannut vähääkään Kuun uudesta vaiheesta noin vuorokausi sitten, kun se vaa’an merkin alussa asettui vähenevän puolikuun mittarille. Hyviin tapoihin kuuluu viettää Joulua juhlavasti, ei töitä paiskien. Niin perin vaakamaista?  Jos Kuun osoittamiin haasteisiin ehtisi vastata vähän raukeammin, onhan tässä vielä pari päivää aikaa seuraavaan uudelleenorientoitumiseen.

Puolikuun kohdalla tapahtuu ratkaisu, Kuu on tästä lähtien vähäisempi valoltaan ja tuntemattoman osuus on isompi. Kunnon Saturniset voimat ovat tämän ratkaisukohdan energia, sillä vaihe on sävyltään kauriin kaltainen, ja tässä kierrossa Kuun kulkema vaa’an merkki viittaa sekin onnistuneesti Saturnuksen herruuteen. Tulee tehtyä niin kuin pitää, jos ette ole yhtä kapinallisia tai laiskoja kuin minä.

Vaa’an puolikuu on kompromissien aikaa, sillä eihän toki isoja päätöksiä yksin tehdä. Merkin ja varsinkaan vaiheen tarkoitus ei ole periksi antaminen ja ylikävellyksi tuleminen, vaikka siltä voi kaikessa sosiaalisessa huomioonottamisessa tuntua. Vaaka pyrkii kaikki voittavat -ratkaisuihin; kanssakäymisen kiemurat huijaavat vaaka-Kuutakin, ja ajan hengessä toimitaan säällisesti, niin kuin pitää, sääntöjen mukaan.

Tämä voi olla kaikken vastuullisin puolikuun kohta, vain tuplakauris ajan maalaajana saattaisi tehdä paremmin. Jos ei henno kertoa totuutta tai järkyttää päätöksellään pysyväistä kauhun tasapainoa, Kuu voi sorruttaa mieliksi tekemiseen. Silläkin saattaa voittaa, mutta se menee jo strategian puolelle. Toinen ajan dynamiikkaa hiljentävä puoli on vaa’an loputon pähkäily ja harkinta, ja vatvomiselta vahvasti näyttääkin – Solmut on taas pysäytetty pienen tuuminnan ajaksi, mutta tällä kierroksella vain lyhyeksi aikaa, sillä päätös alkaa kirkastua jo lauantaita vasten aamuyöllä (kun Kuu ylittää Kuunsolmun akselin skorpionissa, ei tässä ennustuksessa sen kummempaa mystiikkaa ole).

vaaka_puolikuuMitä Kuu yrittää sanoa? Vaikka tärkeä ihmissuhteita ja kanssakäymisiä koskeva päätös odottaa ratkaisuaan, on syytä harkita tarkkaan, jotta ymmärtäisi seuraukset. Teot eivät vaikuta vain itseen, ja toisten palaute voi vaikuttaa vielä enemmän omaan olemiseen. Vastuuta kauniissa paketissa.

Huomaatte varmaan, etten viitannut lainkaan Kuun hulluuteen. Se ei varmaan olisi soveliasta näin arvokkaana aikana.

Sataa lunta, sitten pakastaa
talvi vaihtaa meikkiään
kaunis, kylmä nainen rakastaa
itseään ja omaa leikkiään
yhtä lupaa, aivan toista antaa
Routa maa, mahlatonkin mänty ottaa kantaa

Melodraama

cherrymoonKuun kierrossa liikahdetaan merkki merkiltä eteenpäin, uuteen vaiheeseen tullaan edelliseen kiertoon nähden aina pikkuisen edempänä. Jos Kuun rytmin todella tuntisi, se tuntuisi aina heti oikealta, eikä tarvitsisi ollenkaan etsiskellä ja tunnustella kuin minun eksyneen, rytmini kadottaneen.

Olemme laskevan Kuun puolella, mutta yhä ison Kuun ajassa. Leijonan harjaksisessa ja karjahtelevassa merkissä Kuu tulee siemenkuun vaiheeseen, melko lailla tarkkaan Auringonvalon merkin puolivälissä. Mitä Kuu nyt jakaa ja kertoo? Rakkautta, luovuutta, loistoa.

Leijonan Kuu on ylpeä (sen olen saanut karvaastikin kokea). Vaikka merkki on Auringon omima, on Kuussakin itsevarmuutta ja uljautta. Ehkä valon peilaaminen on helppoa kun se on kuin Auringon ytimessä. Näistä asetelmista on hyvä antaa toisille, mutta ilmassa on hitusen ylemmyyden häivää.

Siemenkuun hetkellä se onkin Aurinko, mikä takaa hulluuden oireet ajassa. Aurinko on merkkinsä kriittisellä viimeisellä asteella, ja teknisesti ottaen tosi outo (jos joku on kiinnostunut tekniikasta, kirjoitin siitä aamulla). Ehkä Aurinko kaatuu omaan suuruudenhulluuteensa, pimahtamisen vaara on tänään olemassa, mutta laantuu kyllä toisenlaisiksi paineiksi ajan kuluessa. Jos joskus hulluuden ja nerouden välinen raja on viiva vedessä niin nyt. Aika henkii suurta luovuutta, oivallusta, näkemistä ennestään tutkimattomuuteen, aika on täynnä mahdollisuuksia jotka ovat outoja ja erilaisia, hulluina pidettyjä.

moonmoonNäitä erilaisia oivalluksia Kuu nyt peilaa ja jakaa. Aika vaatii esille astumista, valokeilan etsintää, tilan kaappaamista. Tee temppusi ja saat huomion, itsesi ja taitosi esiteltyä. Pellejä pidetään hulluina, mutta tämä on nyt pelin henki. Viihdyttävän ja lapsenomaisen riemunkin takana on suuri draama. Muista aplodeerata (= jokainen sitten painaa kiltisti sitä tykkää nappulaa?).

Valitsinko otsikoksi väärän draaman? Tämä siemenkuu jakaa kutsumusta.

Kuu sinä huudat äkisti Kuu! Kuu!
Kuu on astunut askeleen taaksepäin
niin kuin taitelija
hämmentyneenä taideteoksesta
joka katselee häntä hämmentyneenä

Kuu lasitalossa

yellowmoon

Kaksosen täysikuu tuo uuden Kuunsyklin opeteltavaksi ja tempoltaan hektisen tunnelman aikaan, jolloin Kuun pitäisi seestyä itseensä tyytyväisenä, täyttymyksen saaneena. Vetää vähän joka suuntaan, sillä taivaan energiat ovat intensiiviset, vahvat ja tulevaisuuskuvia kerryttävät. Kaksosen ulospäinsuuntaavuus ja sosiaalisuus helpottavat keskittymistä kanssakäymiseen ja toisten kohtaamiseen, mutta tästä huolimatta  en voi olla tunnistamatta ristiriitaa Kuun möllöttävän tyyneyden ja kaksosmaisen sähläyksen kesken.

Tämä sykli sai alkunsa jousimiehestä, ja näin syntynyttä katsantoa tuetaan ja täydennetään näyttämällä, osoittamalla ja julistamalla mistä on kyse. Jakamisen aika pitäisi tulla vasta myöhemmin, mutta kun nyt paistaa komeasti, ei malteta. Se tullaan näkemään ja kokemaan, oliko liian aikaisin liikkeellelähtö hosumista vai raikastavaa avoimuutta. Jos sielu sietää, voi asua lasitalossa. Sehän on tosi-tv-mäisen muodikastakin.

darksideofthemoonTäysikuu on isoudessaan huomionkipeä. Koollaan se varmistaa, että jokaisen on huomattava Kuu, tunnettava sen liikuttava vetovoima, koettava intuitiivisuus ja vaistonvaraisuus päällimmäisinä. Kaksosissa voi olla helppo lukea itseään, mutta vielä helpompaa on toiseen näkeminen. Kaksoskuu on avoin, mitään salaamaton, ja todennäköisesti vailla pimitettyjä tarkoituksia – kaksonen on silti kaksittainen merkki, jossa kääntöpuoli on oleellisemmin osana mukana Kuun kolikkoa kuin monissa muissa eläinradan merkeissä.

Avoimuus paljastaa, ja kaksosissa tulee kiusaus jakaa tieto eteenpäin ennen kuin sen on itsekään ehtinyt täysin sisäistää. Huhupuheiden kulta-aikaa? Mitään haavoja repivää paljastelua ei tämä ole, ennemmin ehkä nopeasti vaihtuvaa kuvavirtaa, mikä soljuu ohi todella koskettamatta. Jaettua tietoa peilataan toisten kautta minkä vaikutuksen se tekee. Olen skeptikko palautteen kuuntelemisen suhteen.

moon_cyclesPitäisikö Kuun tämänkertaista hulluutta arvottaa? Joka suuntaan repivä hektinen kiire näin Joulun alusviikolla voi hulluunnuttaa, mutta aika viattomaltahan tämä vaikuttaa. Kuun valmiiksitulon kukkeuden ihailu ja toisaalta ajan valtava, hermostunut energiavyöry vaativat yhteensovittamista, mistä toiset saattavat selvitä vaikeuksitta, ja hulluuden häiveitä jaetaan vain valikoidusti. Oman Kuun tyyli saattaa olla ratkaiseva. Tohotuksessa ammutaan  yli, jos energiaa on omastakin takaa, tai sitten ajan ristiriidat ei haittaa pätkääkään. Vakaa ja harkitsevainen Kuu voi ahdistua paineista, mutta voi toisaalta tasapainottaa itsellään tilanteita. Aika näyttää heittävän tapahtumat niin nopeasti eteen, että harkinta-aikaa ei jää.

Heittäydynkö hullun avoimeksi minäkin? Tämän blogin kirjoittaminen tuottaa skitsofreenisen olon, kun toisaalle kirjoitan virallisen katsauksen samasta asiasta, ja heti perään opponoin itse itseäni. Kaksoskuussa on aina veikeää kujeilua, ja tämän hengen mukaisesti tekisi mieleni julkaista kuvailuni väärillä alustoilla. Kuka huomaisi.

Maailma on äkkinäisempi kuin kuvittelemme
Maailma on hullumpi ja riittoisampi kuin uskomme
auttamattoman monimuotoinen
Ja tuli liekehtii poristen koska maailma
on häijympi ja kevytmielisempi kuin uskoisi

Pähkinätapaus

Black KittyKosmista huumoria taivaalta antaa hullunkuunvaihe virallisena taikauskon päivänä perjantaina ja kolmantenatoista. Johan tämä yksinään tuottaa vallattoman hihityspuuskan, mikä voi päättyä ainoastaan valkotakkisten tuloon ja poisviemiseen.

Kuu saapuu hulluilemaan aamupäivällä ja oudosti oman ylennyksensä merkissä härässä, mutta sentään hulluudelle ominaisesti alasomulla, eli kovin paha-enteisellä paikalla karttaa. Aikaisemmin olen pitänyt härkä-Kuuta täystyynenä, korkeintaan mukavuudenhaluisena ja hirmuisen hedelmällisenä. Kuussa on merkin myötä vahvuutta, ja siitäpä nerokkaasti päättelin, että nyt Kuu osoittaa luontaista hulluuttaan olemalla oma itsensä.

Kun hullu kuu vaiheena toivotetaan tervetulleeksi, Kuu ylittää alasolmun ja tuo sakkauksen Auringon ja Kuun välisessä vuoropuhelussa ratojen leikkauksella, mikä pysäyttää Kuunsolmun akselin. Tämä tulee taas muuttamaan solmun kulkusuunnan, ja nyt palauttamaan sen normaaliksi. Tähän päättyi erityinen harkinnan aika suuntien ja tarkoitusten suhteen. Vaan onko tämä lisää kosmista huumoria, että juuri hullunkuun kreisivaiheessa jokin palautuisi normaaliksi?

ghost-on-stairsAlasolmu, lohikäärmeen häntä, on vanhan astrologian mukaan epäsuotuisa alue. Menneisyyden ikiaikaiset haamut tulevat kummittelemaan. Karmallinen painolasti konkretisoituu. Karman maksuun ei ole mitään muuta tapaa kuin hyvyys, vaikka kuinka korpeaisi ja tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, ihan kuin se olisi ollut joku täysin toinen henkilö joka kaiken on teoillaan aiheuttanut, mutta – sielu on sama. Näin ainakin minä sen näen.

Hullunkuunvaiheeseen liittyy nyt kaksinkertainen mukavuusalueelle jäämisen leima. Härässä haluttaisi rauhoittua nautiskelemaan ja samaan tapaan alasolmu koukuttaa helppouteen, tuttuun ja siihen mitä jo osataan. Härkä ei tosiaankaan ole tyypillinen valloittajamerkki, ennakkoluuloton uuden esittelijä, eikä siinä ole hullulle kuulle luonteenomaista hermostusta. Härkä ikään kuin tekee tyhjäksi pingottamisen, neuroottisuuden, vauhkouden ja yrittämisen (paitsi tietysti sitkeän periksiantamattomaan tyyliin). Vaiheen ja merkin syvä ristiriita voi olla jo yksinään hermostuttavaa.

Jos heittäytyisimme taikauskoisiksi kolmannentoista päivän vuoksi. Se vastaa mukavan neuroottisella ja paha-enteisellä tavalla Kuun kriisivaiheita. Astrologisilla merkeillä on tietyt kriittiset asteet, joihin osuminen tuo ylimääräistä herkkyyttä; ihan kuin tökkäisi kaveria sormella ja se pimahtaisi täysin, pamahtaisi kuin ilmapallo neulan osuessa. Kriittiset asteet kulkevat kolmentoista asteen välein eläinradalla, ja ne kuvastavat Kuun kriisipesäkkeitä. Edellinen puolenkuunvaihe lähti alkuunsa tuollaisesta kriittisestä asteesta, ja tuon ajan historia on meillä selvitettävänä tässä hullunkuun pingotuksessa.

Hullunkuunvaihe on epäluottamuslause. Ei kelpaa vielä, vaan pitää täyttää lisää, tutkia enemmän, saada paremmaksi. Ei kelpaa vaikka päällään seisoisi ja tukkaansa riipisi. Kuinka Kuu hyväksyy sellaisen kerta toisensa jälkeen? Kuinka me annamme piiskan viuhua joka kerta ennen kuin Kuu saadaan täydeksi? Onko julkeaa ajan hengen pilkkaa, jos olisimmekin itsellemme armollisia?

Minä pölkyltä pölkylle astun
minun matkata täytyy niin
liputta jouduin junaan
ja minut pois heitettiin
Soi vaikerrus lennätinlankain
ja kiskoilla lipuu kuu
minun matkani pää on siellä
missä aura sulkeutuu