Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2016

Luottokierto

nm_sco16Luotetaan nyt siihen, että kyllä se Uusi Kuu tässäkin kierrossa syntyy. Ajankohta on illalla vähää ennen kahdeksaa, ja eläinradan kohtana skorpioni. Skorpionin kierto on kyllä ihan erilainen. Ei tämä ole innostunut uusi alku, vaan ennemmin välttämätön, pakottava muodonmuutos. Evoluution kaltainen siirtymä toisenlaisuuteen, tilaan missä vanha ja uusi menettävät merkityksensä.

Toivottavasti olette vanhankuun aikaan ja edellisyön Mustan Kuun susien kanssa löytäneet itsestänne sen, minkä on nyt pakko muokkaantua. Sitten tuleva työ on enää tahdonvoimasta kiinni, ja vaikka kärjistetysti voi skorpionista todeta ettei sen sävyissä mikään ole helppoa, väistämättömyys voidaan edes hyväksyä. Skorpionissa ollaan aina rajoilla, ehdottomuuksissa, väkevästi, kokonaisesti, kaikki tai ei yhtään mitään. En lähtisi aikaa mystifioimaan, sillä niin yksiselitteiseltä tämä vaikuttaa.

Skorpionin sykli on sisäisyyden aikaa, ja ulkoisesti voi tuntua siltä ettei mikään muuttuisikaan. Skorpioni harvoin paljastaa ulospäin missä mennään, mikä on totuus. Vain sisäpiiriläisille ja luotetuille, siinäkin mielessä tämä on julmaa aikaa, katsotaan armottomasti jyvät akanoista. Ja se skorpionin totuus on viiltävää, pistävää, ytimessä, eikä sitä voi mitenkään ohittaa välinpitämättömästi.

Tämän kuunsyklin tehtävänä voisi olla psyykkinen voima. Sen löytäminen itsestä. Tai jos sen jo tunnistaa olevan, sitten voiman käyttäminen. Fokusoidaan energia siihen suuntaan, mihin on mentävä. Vaihtoehdoille ja haahuiluille ei ole mitään saumaa, sisulla ja vereslihalla eteenpäin. Tai en tiedä onko eteenpäin juuri se sana mitä tässä pitäisi käyttää. Väistämätön polku ei aina mene näin.

Vaikka skorpionin ajan tuntu vaikuttaa hurjalta, ei tähän ole mitään syytä suhtautua pelokkaasti. Ajanlaatua on hyvä sanoittaa itselleen, valita tietoisesti se mitä tahtoo. Jos tunnelman jättää mielessään vapisevaksi, epävarmaksi, kaihtavaksi, tästäkin tulee itsensä toteuttava profetia. Valitkaa sanoja vahvemmasta päästä, ja voitte ne tehdä todeksi. Mukavaa, kepeän iloista, se ei taida olla, mutta toisaalta, antakaa voimantunnon edes vähän hurmioittaa itseänne.

Astrologisesti jäin pohtimaan sitä mielenkiintoista seikkaa, että nyt kun uudenkuunaika alkaa, skorpionia hallitseva Mars on juuri laskeutunut normaalitoiminnan uomiin, pois poikkeukselliselta ratatasoltaan. Katsotaan tämä niin, että toiminta tulee olemaan vakaampaa, emmekä enää tarvitse Marsilta turbovaihdetta.

nm_sco_16Alkavassa kierrossa on useita mielenkiintoisia ja voimallisia ajanjaksoja. Kasvupuolella voimakohtia tarjoutuu, ja täysikuu on ihan oma juttunsa, huikea kertakaikkiaan. Laskevan puolenkuun kohdassa taas mitataan, silloin on tosi kyseessä. Jotain rauhallisempaa, seesteisempää, jopa nätimpää, saattaa olla ilmassa välillä, hetkittäin, ettei tämä jakso näyttäisi aivan taisteluksi menevän. Tästä tulee sellainen kuin pitääkin tulla.

Muuntukaa siis, lähdetään transformaation aikaan.

Sisällys, syvyys olet kaikelle,
viimeisen sanan aina meiltä salaat
ja aina toisin, vastavuoroin palaat:
laivalle ranta, laiva rannalle.

Mainokset

Sudentunnin Musta Kuu

bm_lib16Mitä tulevasta Mustan Kuun yöstä uskaltaisi sanoa? Toki ei täällä ole rohkeudesta kyse, kyllähän Hullu Kuu tohtii, tarkoitin siihen suuntaan että millaisen näkökulman valitsisi. Tuleva yö kun näyttää jotenkin kaksijakoiselta, ettei ihan bi-polaariselta, vähintäänkin vaakamaisen kakskuppiselta. Kellossa iltapäivästä, mutta astrologisesti yön aloittaen, Mustan Kuun yö alkaa (Helsingin korkeudella) varttia yli viideltä jo, kun Aurinko laskee horisontin alle. Silloin Kuu on vielä hyvinkin vaa’an puolella, joten perimmäinen yön sävy saadaan tästä.

Mutta yöllä tapahtuu. Kelloja käännetään, ja sehän merkitsee tuntia pidempää Mustan Kuun yötä. Juuri samaan aikaan kuin aikavyöhyke luetaan talviaikaisena, Kuu siirtyy skorpionin merkkiin. Varsinaisina aamuyön suden tunteina, Kuun aloittaessa skorpionin merkkiä, ollessaan niin ikivanha Kuu kuin ikinä voi olla, tämä tuntuu vasta sellaiselta kunnon Mustan Kuun yöltä. Ehkä me valvomme ja juhlimme Halloweenia neljään saakka, ja sitten valvomme muuten vaan Mustaa Kuuta. Aamu koittaa ihan pikkuista ennen kahdeksaa, ja meillä on edelleen vanhan Kuun aikaa monta tuntia, skorpionin hengessä, kärvistellä ennen kuin päästään uudelle Kuun kierrokselle.

Jos arvottaa haluaisi, Hullun Kuun mielestä vaaka ei välttämättä ole helpoin mahdollinen tunnelman sävy Mustan Kuun yöhön. Tämä yö on yksin pohtimisen aikaa, koska on paha mennä tulkitsemaan toisen sielusta paljon mitään, itse siitä täytyy ottaa selvää. Kuun ollessa pimeimmillään, lähinnä Aurinkoa, näin vanhan Kuun aikaan sekä uudenkuun vaiheen alussa, tämä korostaa minää, itseä ja egoa, sisäisyyttä. Täysikuu, se vaakamainen alue, käsittelee toisia ihmisiä, kanssakäymistä ja kontakteja. Siksi vaaka, vastakkaisena merkkinä, ei ole luontevasti omalla alueellaan tässä Mustan Kuun yössä.

bm_lib_16Yksinäisyys voi olla yksi seikka, mikä nousee ongelmaksi tänä aikana. Ja varsinkin tällaisen juhla-ajan, Halloweenin osuessa samaan hetkeen. Vaaka rakentaa minäkuvansa yhteyksistä toisiin, peilauksesta, palautteesta, tuesta, yhteistyöstä. Eikä siinä mitään, näin pitääkin tehdä. Mutta ei tänä yönä. Nyt ei sopisi kaivata ketään, ei mitään muuta kuin omaa sielua. Ajan hengessä on muitakin tekijöitä, jotka viittaavat mahdollisiin yksinäisyyden kokemuksiin (Venus ja Saturnus, jos astrologisesti haluatte hahmottaa). Tämä voi kärjistyä, että olo tuntuu ihan läheisriippuvaiselta, vaikka muuten osaisikin ihan upeasti olla itsekseen. Vaikka kuinka tiedostettaisi, että yksin on hyvä olla ja varsinkin nyt, se voi riipaista pahasti. Vaa’an kierrossa nämä toisten ihmisten kohtaamiset ovat olleet tehtävänä, ja nyt jos pitäisi juhlia onnistumista, se pitäisi tehdä yksin. Ja varsinkin jos tuntuu ettei toteutunut se mitä tavoiteltiin – mikä pettymys.

Syövereihin sukellusta tarjotaan sitten kun aika muuttuu talveksi, Kuun siirtyessä skorpioniin. Tämän merkin idea taas sopii Mustan Kuun yöhön niin, että ihan jokaisessa Mustan Kuun yössä taitaa olla ripaus skorpionia mukana. Sopivuus, yhteys, yhteisymmärrys on niin selkeätä, että sen pitäisi helpottaa oman sisäisen ytimen tavoittamista. Katsotaan millaisia draamoja saadaan suden tunteina aikaan.

Meidän sekuntimme
karkaa ohi
lopullisesti:
pilviharson takana
vilahtaa kuu.
Voi piru.
Kunpa minä
olisin luonasi.
Nyt.

Lopussa vaikka kesken

bals_vir_16Vaakakierrollekin tulee päätöksensä, niin mukavalta kuin tuon merkin kierto olisi tuntunutkin. Lopetuksen aikaan, vanhankuun vaiheeseen tullaan keskiviikkona illansuussa neitsyen Kuun alla, Auringon siirryttyä jo skorpionin alle. Piiparin on aika laittaa pillinsä pussiin. Mikä on neitsyen tapa saada päätökseen?

Neitsyt turvautuu rutiineihin, vaikka se olisi kuinka ristiriitaisella tavalla muuttuvan laadun edustaja. Tämä on maan elementin merkin osaa. Jos läksyt on luettu ja rutiinit ovat hallussa, niistä osataan analysoida käyttökelpoisimmat. Käydyn kierron tutkailukin sujunee asiallisesti, ja menneen kuukauden päivistä pitäisi olla jo tässä vaiheessa ymmärrys mitä todella saatiin aikaan.

Sekin on neitsyessä ristiriitaista, että vaikka tämä on asiallinen merkki, negatiivisen neitsyen energian ilmentäminen kääntyy hermostuneisuudeksi. Vanhankuun aika on rauhoittumista ja hiljentymistä, eikä enää tässä vaiheessa kiertoa ole tarkoituksenmukaista viilata, korjata ja parannella. Neitsyt pyrkii täydellisyyteen, mutta samalla pitäisi ymmärtää olla itselleen armollinen. On mahdollista, että neitsyen merkin sävyssä on irtipäästämisen vaikeutta, ei haluta luovuttaa ennen kuin on täydellistä. Tämäkin on ristiriidassa merkin muuttuvuuden kanssa. Keskeneräisyyden kanssa voi siis olla ongelmaa. Mutta jos saitte homman pulkkaan, tämä on pelkkää taputtelua. Rutiinia!

bals_vir16Jos viime kierrossa leijonassa kiillotettiin draamakuningattaren kruunua, nyt hinkataan kiiltäväksi marttyyrinkruunua. Neitsyessä voidaan sortua kuvittelemaan omaa osaamista paremmaksi kuin kenenkään toisen, ja sehän johtaa siihen, että kukaan muu ei kelpaa – minäkö täällä joudun kaiken yksin lopettamaan? Näin voi tosiaan käydä. Vanha Kuu on yksinäistä, hiljaista aikaa, ja se yllättäen soveltuu neitsyelle työskentelyn tavaksi. Vaa’an kierto saattaa kuitenkin pitää mukanaan toisia, kumppaneita, sidosryhmiä, yhteistyötä, sillä ei päätöksen vaiheessa sovi unohtaa aloituksen ideaa.

Hullu Kuu on itselleen armollinen ja jättää kaiken keskeneräiseksi. Kenties kommenteissa pääsee täydentämään sitten kun vanhan Kuun päiviä todella katsotaan läpi. Neitsyen Kuun alla varaan mahdollisuuden vielä viilata ja parannella ajankuvaa. Voitte puuskahtaa paheksuvasti.

Hiljaisuus käy oksille
miten palasina on kaikki.

Taitaa sattua

wanhmcan_16

Niukinnaukin mennään ajanhengen mukaisessa päinvastaisuudessa kun laskevan puolenkuun aika koittaa Kuun kierrossa viimeisimmässä asteessa rapua. Paljoa ei olisi tarvinnut liukua, että merkkikohtaa olisi juhlittu mageesti leijonassa. Vaiheen vaihdos tapahtuu lauantaina myöhään illalla vähän iltakymmenen jälkeen. Vähenevän kuun aika menee tästä selkeämmin ja ratkaisevammin pienemmälle puolelle, niukemman kuunvalon aikaan taas.

Ratkaisua tässä kysytäänkin, se on laskevan puolenkuun pointti. Osoittelevasti se saadaan kohdata merkin viimeisessä asteessa. Molemmat valot ovat viimeisessä asteessaan, Aurinko suunnittelee jo skorpioniin siirtymää; puolenkuun kohdat ovat aina Kuun ja Auringon välisiä neliökulmia. Muistetaan kai jo, että tämä viimeisen asteen huutomerkki kirkaisee karmaa. Ajan vihje taivaalta on, että kyseessä on tärkeä ratkaisu. Jotakin aika isoa kypsytellään, eikä vaiheen vuoksi päästä irtautumaan yhteisön tai yhteiskunnan paineista, ja silti omakohtaiselta dilemmalta tämä nyt maistuu.

Kuunsolmut hannaavat vastaan kun kääntyvät siten, ettei ajan iso pyörä etenisikään. Solmujen liikkeen mukaan tulisi katsoa vielä, kypsytellä, kyseenalaistaa perusteita, jopa moraalia. Vähenevän puolenkuun kohdalla harkitsemisen vaatimus ei tunnu niin pahalta, sillä vaiheen luonne on muutoinkin tuumaava ja sulatteleva. Yhtäkaikki, ratkaisua silti vaaditaan, ei tätä kulmakohtaa turhaan saada viimeisen asteen symboliikalla. Maksetaanko karmaa vai luodaanko uutta, tätä voisi jokainen pohtia omalla kohdallaan. Siitä ei pääse, että teoilla on vaikutuksensa, mikä voitaisi karmaksikin tulkita. Myös tekemättä jättämisillä – – . Kuunsolmujen suunta palautuu Kuun ylittäessä solmulinjan neitsyessä, vielä puolenkuun puolella, keskiviikkona aamuyöllä. Saman päivän iltana kuitenkin mennään jo vanhankuun aikaan, joten varsinaisille toimille ei kauheasti jää peliaikaa. Keskiviikko päivä, pitäkää mielessä. Jos haluatte.

Ravun merkkiin osuvat vaihdosten kohdat ovat aina tärkeitä Kuun sykleissä, sillä ne korostavat Kuuta itseään. Kuun oma merkki on Hullun Kuun mielestä aika pirulainen, itkevä klovni jotka maailmalla pelottelevat, iloinen ja hassu mutta silti kyynelehtivä. Tunteiden koko kirjo on mukana. Ravun maalaamassa ajassa pitää kysyä tuntemuksia, luottaa vaistoihinsa. On kyse luomisesta, luovuudesta, hengen puhaltamisesta, hoivasta ja huolenpidosta jotka varmistavat elossapysymisen. Tarpeista, ei mistään turhista bling-bling jutuista. Aistit pitää olla herkässä, jotta vaaran havaitsee ajoissa. Rapu on rankka eikä mikään piparkakkujen paistelija.

wanhmcan16Nyt kun vaihe naksahtaa viimeisellä asteella, on ravustakin kyseessä ne kaikkein kriittisimmät seikat; mikä on turvallista, miten selviytyä, miten pitää hengissä itsensä ja läheiset tärkeät, mihin tuntemukseen luottaa. Rapu on yksi eläinradan liioittelevimmista merkeistä, se ei ole kohtuullinen, eikä meidän tarvitse yhtään ihmetellä miksi öövereiden kingi Jupiter siellä mieluiten viettää festareitaan. Tällaisesta ajasta tulee tuntemus, että vaikka kauhalla on annettu, pitää taikoa se ämpärilliseksi. Liioittelu ei varmaan ole terveellistä, mutta nyt sitä pitää tosissaan harkita, jos se olisikin tarkoitus. Kun kiertoon lähdettiin, Kuun syntyessä vaa’assa huomautin kryptisesti, että vastuun kysymyksissä sattuu. Tätä tarkoitin. Eikä kipu jää ainutkertaiseksi, sillä tulevaisuus tulee toistamaan tätä samaa seuraavassakin kierrossa. Ehkä silloin ymmärrämme paremmin miksi.

Kannattaako kuuhulluudesta erikseen mainita. Vaistositte varmaan. On sitä.

Olet elävä
jos sisäinen henkesi
ymmärtää kelon
kohdatessa hetkeksi
hiljetä, pysähtyä.

Jatkuu siemenillä

diss_gem_16Astrologia on syklistä, ja kuunkierrot on loistava tapa havainnoida ajan kierteisyyttä. Vähän helpompaa kuin esimerkiksi Saturnuksen kolmen vuosikymmenen kiertoaika, tai ainakin päätelmiä pääsee sorvaamaan nopeammassa aikataulussa. Syklin kiertyminen umpeen on aina jonkinlainen kuolema, ja te pääsitte tätä todistamaan kun viikonloppuna esittelin blogin Auringonpaluun karttaa. Viimeisessä vaiheessa on aina lopetuksen ja päättämisen tunnelmaa, ja näkyihän se tuossa edellisessä päivityksessä aikansa hengen mukaisesti. Vastaavasta finaalifiiliksistä päästään nauttimaan Kuun kanssa jokaisen kierroksen päätteeksi, mutta koska näitä tulee vuoden mittaan useita, ne arkistuvat eivätkä tunnu niin vihonviimeisiltä. Nyt kun ollaan blogissa uudella kierroksella, tuntuu kuin olisi saanut uutta puhtia. Osoittautui hyväksi hetkeksi kysyä palautetta kun ajan kierto osui täydenkuunaikaan.

Filosofiaa. Miksi ollenkaan katsoa kuunvaiheita ajanlaadun yhtenä määrittäjänä? Lähtökohtani on, että Kuun ilmentämä fiilis rakentuu monimutkaisemmin kuin vain pelkästä merkistä. Kuu on eri vaiheissaan toteutumiseltaan erilainen, on kokonaan toisenlaista olla uusikuu kuin täysikuu, tai kasvavaa puolta verrattuna vähenevän Kuun aikaan. Nämä ajan kaksi erilaista tasoa kuvastuvat sitten omiin Kuun määreisiin, siihen miten ajan Kuu vertautuu oman kartan Kuun merkkiin, sen vaiheeseen, ja hyvin todennäköisesti myös edistetyn Kuun samoihin tekijöihin. Perille pääsy Kuun täsmällisestä annista on paljon enemmän kuin sen ylittämä merkki. Se on itseasiassa melko monimutkaista, ja tulee usein tunteen kanssa, että tässä palapelissä palaset eivät mitenkään voi sopia toisiinsa. Entäpä jos kuunvaiheella on jopa enemmän painoarvoa kuin merkillä, ajanlaadun tasolla? Vaiheen ylityksessä Kuulla menee kauemmin, tästä ehtii vähän paremmin ottaa kiinni; vaihe on asteissa 45 ja merkki vain sen 30. Näin ei olla totuttu ajattelemaan, ja uutta näkemystä on aina vaikea ottaa vastaan.

Filosofiaa osa kaksi. Hullunkuunajan blogin ajan henkeä käsittelevät päivitykset ilmestyvät pääasiassa etukäteen, joko kokonaan ennen kuin vaihe on ollenkaan edes alkanut, tai yleensä lähellä vaihtumisen tarkkaa ajankohtaa. Eli yhtä vaihetta ajatellen kuitenkin ennakoiden, aikaisemmin, ennen kuin oikeasti on tuntumaa miltä se tuntuu. Minä, kirjoittaja, henkilökohtaisesti vierastan ennustavaa astrologiaa, ja haluan välttää esittämästä että näin se tulee olemaan, yksioikoisen fatalistiselta kuulostavaa selostusta. Omalta kannaltani saattaisi olla helpompaa ja mielenkiintoisempaa tutkiskella kutakin vaihetta vasta sen päättymisen jälkeen, maistella mitä se oli. Silloin olisi jotakin, mihin verrata astrologisia olettamuksia. Tunnistan kyllä nykyajan tyylistä, että retrospektiivinen tarkastelu ei todennäköisesti lukijoita kiinnostaisi. Olemme instant kulttuurissa, missä eilisen bloggaus on surutta eilisen bloggaus, heti vanhentunut ja siksi kokonaan pätemätön. Motivoin itseäni sillä, että ennakoiva ajanlaadun kuvaus saattaa auttaa hahmottamaan tuntemuksia ja tiedostamaan erilaisia valinnan mahdollisuuksia näkemyksille, ehkä tuomaan jopa suhteellisuudentajua siihen mitä maailmassa kulloinkin ilmenee. Toivon kuitenkin lukijoiden huomioivan, että yleinen ajankuvaus toteutuu jokaisen omalla kohdalla sekoittuneena omaan Kuun merkkiin ja vaiheeseen, siihen miten aika niveltyy toimimaan yhdessä oman perustan kanssa. Näiden vaiheiden päivitysten tarkoituksena ei ole osua oikeaan, aavistaa, vaan vain maalailla muutamia vaihtoehtoja siitä millaisia reunaehtoja aika asettaa meille vaiheen aikana.

diss_gem16Vaakakierrossa ollaan, ja siemenkuunvaihe alkaa myös ilman merkissä, kaksosissa, keskiviikkona noin puolenpäivän aikaan. Kaksosissa Kuun tyyli on virkeä, hektinen ja trendikäs. Jos merkin kaksittaisuus antaisi mahdollisuuden toteuttaa Kuun vaistonvaraista, alitajuista puolta yhdessä käytännön ja maallisen puolen kanssa? Siemenkuunajan tarkoituksena on hakeutua tekemään yhteistyötä, integroitua eli sovittaa itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta, antaa eteenpäin eli tiedottaa, jakaa, opettaa, kouluttaa ja julistaa. Nämä tekijät vaikuttavat sopivan kaksosen merkin yleisiin teemoihin oikein sopivasti.

Vaiheiden kohdalla mainitsen usein käsitteen peruskaava. Mikä ihmeen kuunvaiheen peruskaava? Astrologiassa lähdetään aina liikkeelle oinaasta, ja kuunvaiheissa se tarkoittaa kiertoa jossa Kuu syntyy uudeksi oinaassa. Tästä ensimmäisestä kierrosta tulee pohja kaikelle, se määrittää vaiheiden oman perussävyn. Siemenkuussa tuo alkuperäinen sävy on skorpionia, ja tästä rakentuu ristiriitaa aikaan. Kaksonen ja skorpioni ovat vaikeasti toisiinsa sovitettavia merkkejä, sillä ne eivät näe toisiaan, niillä ei ole laadun tai elementin kautta yhteistä. Mutta ihan kuin ihmissuhteissa, emme voi määrätä että sovittaminen olisi mahdotonta tai tuomittavaa. Päinvastoin, ajassa se täytyy joka tapauksessa tehdä, tuntui se sitten itsestä helpolta tai vaikealta. Mehän tiedämme astrologiassa miten näitä merkkejä verrataan; kaksonen on pinnallinen, skorpioni syvällinen. Kaksonen häilähtää kepeästi, skorpioni ruopaisee intensiivisesti. Mennäänkö siis rusinat pullasta -tekniikalla, parhaimmat piirteet molemmista käyttöön?

Oinaan täysikuu, se hurjanlainen viimeksi koettu, tuntui sen verran kiivaalta ettei kaksosen joka suuntaan ryntäävää nopeutta jaksaisi. Ehkä tämä jo yksinään riittää suistamaan monet kuuhulluun tilaan, tällä kertaa kuin ADHD diagnoosin kaltaiseen, mielen vaeltelun sekopäisyyteen. Vitsistä lainattuna, yksi lammas, kaksi lammasta, hei kato lehmä!, kilpikonna, ankka, Piippolan vaarilla oli talo, Heiii Macarena!

Runo on runolle jatkoa
toinen toiselle,
niin on elämäkin.

Venuksen vuosi näyttäytyy

hk_kansiProjektiblogi Hullunkuunaika on tahkonnut juustokuuta kolme vuotta. Muutama huomio vuoden ajan tilityksistä ennen kuin tsekataan ennustus tulevalle Auringonpaluulle. Viimeksi sävyjä olivat uudestisyntymä, Neptuniaanisuus ja onnekkuus. Blogin tavoitettavuus näytti edelleen jokseenkin epämääräiseltä. Yllättävän sitkeästi, sitten kun alkuun päästiin, kiertoja tutkailtiin läpi. Jos jotakin jäi väliin, syy oli jossakin muualla kuin bloggaajan aktiivisuudessa. Tunnollisuus ei järin paljoa suosiota tuonut, ja moni päivitys unohtui johonkin pohjasakkaan. Tilastoja jos tuijottaisi, ei kirjoittaa kannattaisi ollenkaan.

Hullunkuunajan blogin synttäri napsahti sitten täydenkuun pyörteiden aikaan. Hetken jo harkitsin, esittelisikö Auringonpaluun karttaa ollenkaan. Kuusta kertovassa blogissa voisimme juhlia jokaista kuunpaluuta ennemmin kuin katsoa Aurinkoa lainkaan. Tässä tämä nyt silti on.

hkap16

Pari tekijää paluukartassa pistää silmään heti ensi vilkaisulla. Venus on Keskitaivaalla, mutta skorpionissa. Taitaa jäädä suosioksi salatuissa piireissä, sen verran privaatti on skorpionin merkki aina. Alkava blogin vuosi on Venuksen vuosi, eli sitä tässä mitataan. Auringon ja Uranuksen vastakkaisuus jää myös vielä paluukartalle. Jotakin pitäisi tehdä täysin erilailla kuin aikaisemmin. Tätä mahdollisuutta täytyy miettiä, ja te lukijatkin saatte toki esittää toiveitanne.

Se mikä kartassa ilahdutti, oli tarkin kulma – Merkuriuksen ja Pluton välillä. Kirjoittamisen pakkoa. Näkemyksen syvyyttäkin saa ilmaantua, jos kosmos näin haluaa suoda. Pluto terävöittää vaa’an Merkuriuksen kieltä alkuperäisemmäksi, sillä Hullunkuunajan syntykartalla Merkku on skorpionissa. Hyvikset Venus ja Jupiter kelluvat kumpikin ilman keskeisimpiä kulmia. Saas nähdä auttaako.

Kauriin nousu mietityttää, jähmettyykö ilmaisu entisestään tiettyyn muottiin. Kuluneena vuonna rutiini mahdollisti säännöllisen ilmestymisen, mutta jos tämäkin blogi alkaa tuntua työltä ja velvollisuudelta, niin saattaa olla taas tauon paikka. Kartan hallitsijan Saturnuksen paikka hyydyttää hymyä aika tehokkaasti. Auringon kahdeksannen huoneen sijainti on vakava: joko kuolema tai uudestisyntymä.

Kuusta kertovan blogin Kuu on oinaan lopussa, täydenkuun vaiheessa. Kyllä se aika irrallaan muusta (kartan) todellisuudesta on, vaikka tulen merkki kuinka symboloisi uutta alkua ja innostusta. Oinas on omaehtoisuutta, itselle rehellisyyttä, minä itteä, yksin saan taas tehdä. Kuitenkin toisia kohdaten vaiheen kautta, mutta vähän sellaisessa ottakaa tai jättäkää hengessä.

Kaikki ei välttämättä näy pinnalle, karttakuvan tasolle. Teemat sekoittuvat hauskasti tasoilla eli paralleeleissa. Kuulla synkkaa yhä Uranuksen kanssa, ja tällainen vahvistaa ravistelujen esiintymistä. Aurinko on aina vaan Neptunuksen pauloissa, kuten viimekin vuonna. Hulluus ei jätä, onneksi. Keskitaivaan Venuksella on tiukat tukijat Saturnuksesta ja Plutosta; ihan kuin homma olisi hanskassa ja kontrollissa.

Kommentoida saa, jos ajatuksia herää.

Aito pimahdus

fm_ar16

Sieltä se tulee, vaakakauden huipennus, täydenkuunaika sunnuntaina aamulla noin puoli kahdeksalta. Vaa’asta alkunsa saaneessa kuunkierrossa täydenkuun kohta on symbolisesti merkittävämpi kuin muulloin, sillä asetelman sävy, Kuu Aurinkoa vastapäätä, on nimenomaan vaakamainen. Oppositiossa ei kenties asetuta toista vastaan haastamaan – vaan kohtaamaan.

Täydenkuun hetken ajankohta on planeettavoimien mukaan tulkittuna raju, mutta ei tämä välttämättä kriisiä merkitse. Tottakai taivaan muut tekijät vaikuttavat ajan luonteeseen, ettei niitä sivuuttaakaan tyystin voi. Kuu on täyttyessään hyvin lähellä Uranusta, jolloin ajan hengessä on jotakin hätkähdyttävää. Sitä emme kuitenkaan varmuudella tiedä mikä sävähdyttää, koska arvaamattomuus on juuri Uranuksen tyyliä. Kuuta oinaassa hallitseva Mars on samaan aikaan melko kiperässä paikassa, OOB-kulussaan tulossa Pluton ylitykselle kauriissa. Välimatka on asteissa sen verran väljä, että kyse ei ole siitä, että Marsin ja Pluton yhtymä kuitenkaan purkaisi täydenkuun energiaa. Ylityksen voiman ajoittuminen lähelle ihan varmasti voimistaa tämän täydenkuunajan luonnetta, väistämätöntä liikettä, pakkorakoa.

Voi olla tarpeen korostaa ajan Mars-henkeä. Aurinkoa vaa’assa hallitsee Venus, josta jäljet johtavat skorpionin merkin kautta samalle sylttytehtaalle; kiertäen myös Mars liittyy nyt Auringon toimintaan. Kun tähän solmuun mietitään mukaan Marsin epätavallinen kulku omalla kiertoradallaan, voi poikkeuksellisuus näkyä ajanlaadussa.

Lisäksi tämä täysikuu on voimakkaampi ja merkittävämpi kuin moni muu vastaava Kuun huippuhetki, koska Kuu on kierrossaan lähellä Maata. Astrologisesti puhutaan Super Kuusta. Symboliikka on käsinkosketeltavampaa kun Kuu näyttääkin isolta, ja Kuun vetovoimalla on merkityksensä.

fm_ari_16huntersmoonMillainen oinaan täysikuu on? On tarkoitus tavoittaa toiset, astua näkyviin, asettua alttiiksi. Oinaan keskeisimpiä teemoja ovat rohkeus, suoruus ja rehellisyys. On ihan mahdollista, että jonkun kohdalla kyse on aggressioiden purkautumisesta äkillisesti, jopa väkivaltaisesti. Tämä on hyvä tiedostaa, mutta ei jäädä kieriskelemään voivotteluun. Pässinpää ei ole pakko olla, mutta kävisikö esimerkiksi vilpittömyys ja aitous. Toisten valloittamisen mahdollisuus on olemassa, ja siihenkin on muita keinoja kuin sotiminen. Oinaan täysikuu on nimeltään Hunter’s Moon, metsästäjän kuu. Jonkin perässä ollaan. Tämän Kuun näkyvyys on taattua, ja se pitää käyttää rohkeasti. Täydenkuun paljaus todennäköisesti herättää voimakkaita reaktioita, ollaanko hyökkäämässä vai puolustuskannalla – on paljon tiedostettavaa ja hallittavaa.

Kuu peilaa Aurinkoa, ja oinaan täydenkuun kohdalla heijastamme vaa’an aikaa. Yleissävy on sovitteleva, tasapuolinen ja hienotunteinen. Oinaan täysikuu vie tästä sosiaalisen lahjakkuuden ilmapiiristä hetkeen, missä täytyy uskaltaa ottaa aloite käsiin, missä on oltava rohkea, nopea ja suora. Kohtaaminen tapahtuu nyt uskaltamalla paljastaa todelliset värit, vilpittömän aidosti ilman mitään sosiaalisia pelejä. Jos tätä vaa’an aikaa toteuttaa antamalla vaakakupin painua liiaksi hyssyttelyyn, ettei vaan loukkaisi ketään, se kääntyy itseä vastaan. Tukahduttamiseksi. Viime aikoina on naureskeltu Fok_It sarjakuvan osuville kuvauksille siitä mitä nyt tapahtuu. Kärjistyksessä käsketään tukahduttaa kaikki, tunkea sukka suuhun. Tällaista ilmapiiriä vastaan meillä on oinaan täysikuu. Nyt pitääkin kohdata toinen ajan hengen mukaisesti aikailematta, spontaanisti, räväkän voimakkaasti. Oinaan täysikuu ei ole mikään voi-kauhea, vaan ennemmin terve muistutus aitouden ja konstailemattomuuden tarpeesta.

Oinaan täydenkuun kuuhulluus on leiskuvaa, äkillistä pimahtamista. Kuka uskaltaa?

Vai lempi hellä? Ei, vaan
liian kova ja tuima,
raju; pistelee kuin oka.