Arkistot kuukauden mukaan: Tou 2015

Kilpineidon Kuu

gib_lib15Nyt onkin mielenkiintoista katsella, tunnustella itsessä ja toisissa, mikä Kuun ominaisuus näyttäytyy. Kuu tulee myöhään illalla tukkaa riipivään hullunkuunvaiheeseen, jolloin on aika sinkoilla seinähulluna, hermoilla hermoradat solmuilla, sortua äärimmäisyyksiin ja ylittää itsensä. Vaan miten mahtaa käydä, kun Kuun kulkema merkki tässä vaiheessa onkin vaaka: charmantti, hillitty, tasapainoinen eikä ainakaan julkisesti kasvojaan nolaava. Ja sitten vielä miltei samanaikaisesti hullunkuunvaiheen tulon kanssa, Kuu jää tyhjän päälle lillumaan (kts. edellinen päivitys blogissa). Ei oikein iske pingottaminen.

Erilaiselta hullunkuunajalta maistuu. Vaa’an tasapainoisuus ei ehkä toteudu, jos vaihe poukkoaa kahdeksikkoa. Ja toisinpäin, merkin sulavuus voi tukea niin, että mihinkään äärimmäisyyksiin ei mennä. Tiistai-illan täysikuuta kohti valmistellaan jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa. Jos myöhemmin viikonloppuna imetään Kuun siirtyessä skorpioniin toisenlaiset vaikutteet ihon alle, päästään ihan varmasti kääntämään hulluusmittarit kaakkoon. Mutta tämä vaa’an sovittelevuus nujertaa hullummankin kuun nätiksi, ihan kivaksi, yhteiskuntakelpoiseksi.

Hullunkuunaika on vielä itseen ja minään katsomista, oman jutun kanssa hermoilua. Vaaka-Kuu tahtoo ottaa mukaan toisetkin tekemään, kysyä mielipidettä, varmistaa ettei kukaan tunne oloaan sivuutetuksi eikä loukatuksi. Saattaa oma homma vesittyä jos toisille annetaan liikaa sananvaltaa. Ristiriita vaiheen kanssa voisi olla sellaistakin, ettei kukaan oikein kuuntele, vaikka mielipidettä koettaakin onkia esille. Tai sitten hulluillaan siitä, miten toiset tämän jutun näkevät, mitä muut ajattelevat. Katsooko kukaan, huomasiko ne? Kehtaanko / tohdinko?

gib_li15Hullulla Kuulla ainakin meni jo aivot solmuun vaakaa ajatellessa. Venuksen hallitsema johtava merkki. Joku oikein friikki astroilija saattaa ymmärtää tuossa piilevän paradoksin. Vaa’an täytyy olla sellainen aamutähden Venuksen kaltainen hengeltään, naissoturi (vaikka maskuliininen merkki onkin). Kilpineito. Venus on passiivinen, mutta vaaka ei. Rauhaa ja tasapainoa hinnalla millä hyvänsä. Vaikka latistaen, pelkään?

Kertokaa Hullulle Kuulle, tunsitteko te hullunkuunajan täydellisyydentavoittelun. Raportit valmiiksi ensi tiistaina ennen iltaseitsemää, se on deadline.

Ympyrästä
verrattuna ellipsiin
tekee ympyrän
sen tinkimätön eksentrisyys.
Nolla.

Mainokset

Pieni ja kaunis puolikuu

puolikuu_himmeäNii palj kauhiast oli hommaa Kuun siirryttyä työteliääseen neitsyen merkkiin, että Kuu on jo ehtinyt siirtyä kasvavan puolenkuun vaiheeseen, kun Hullu Kuu on silmät kipeinä puurtanut tulkintaa ja tiedotetta. Silti koetetaan venyä pikkuiseen ajankohdan tarkasteluun. Pieni on nimenomaan neitsyessä kaunista.

Puolenkuun kynnyksen haaste sujuu varmaan neitsyessä ammattimaisen täydellisesti. Tässä osataan, ja jos ei vielä tiedetä, etsitään tietoa jolla koettelemuksista selvitään. Neitsyessä voi joskus olla harmina hermostuminen, ja se voisi johtaa lievään hulluiluun Kuun kanssa, mutta eihän me asialliset sellaiseen sorruta.

Kiertonsa tässä vaiheessa Kuun vetovoima on vähäisimmillään, sillä Kuu on nyt kiertoradan kauimmaisessa pisteessään. Tämä saattaisi jopa johtaa siihen, että jos Kuun intuitiota tarvitsisi, sen saaminen voisi olla hankalaa. Kuu on tuntumassaan viileä, ihan niinkuin asialinjalla oleva neitsyt.

Kuun kulku Auringon neliökulmassa toi meille jälleen kerran Kuunsolmujen suunnanmuutoksen siihen nurinkurisempaan suuntaansa, eli vaikka puolenkuun ajassa mielellään laittaisi asioita kuntoon, on taas harkittava vähän pidempään. Torstain iltaan saakka voisi olla hyvä himmailla ja syventyä omassa suunnassaan pysymisen tai sen vaihtamisen kysymyksiin. Silloin Kuu tulee solmun yli ja solmupari kääntyy perääntymään kuten pitääkin.

ragnlothKuunkäytön osaamisesta tarjoilen vielä sellaisen anekdootin, että vaikka aikataulut painavat töissä päälle, Hullu Kuu ammatillisemmassa roolissaan aamupäivällä tietoisesti lykkäsi uuden työn aloitusta, koska Kuu oli merkissään vielä leijonassa, ja näin siis kulussaan pääaspekteja vailla. Täällä vietettiin omaa juhlahetkeä katsellen Ragnarin Viikinginseikkailuja. Huoli kirjoituksien sujumisesta olisikin ollut aivan turhaa, sillä kyllä se neitsyen alla aina sujuu. Nyt siis jopa siinä määrin, että ihan silmät ovat arat. Kuu neitsyessä on ihanan aikaansaapa, tehokas, ja yksityiskohdat pysyvät mielessä. Tämän ylläkuvatun viivyttelyn astrologinen nimitys on kurssiton Kuu, eli jos Kuu kulkee merkissään ilman Ptolemaiolaisia pääaspekteja ennen kuin se pääsee merkinvaihdokseen, perinteisessä astrologiassa kehotetaan välttämään isojen asioiden aloittamisia, sellaisia joiden toivoisi tuottavan tulosta tulevaisuudessa. (Nyt kun Kuu on jo neitsyessä, ei Kuu enää ole kurssittomassa tilassa).

Hullu Kuu kysyy melko hämmentyneenä, oliko tämä oikeasti näin helppoa? Tähän saadaan vastaus elämällä ja kokemalla kasvavan puolenkuunvaiheen yli, perjantai-iltaan asti.

Siitä syystä,
että monet ajattelevat toisin,
kuuntelen sydämeni ääntä.

Mun sirppi

cresc_can15Kuinkas sujuu rapu-Kuulta sirpinheiluttelu? Ettei vaan haukkaisi liian kaukaa takaapäin, varsinkin kun tämä Kuun syklin aloitus oli mennyttä arvostavassa härässä? Aurinko tuli tänään kaksosiin ja Kuu on sitä edellä helppolaskuiset 45 astetta, ravun puolivälissä, kun Kuun sirppikuunaika alkaa noin iltayhdeksältä. Kellot kilkattavat tuolle johtavan merkin puolivälille! Uusi kuunvaihe alkaa Plutoa vastapäätä, ja Kuu ilmeisesti aikoo ottaa osaa Venuksen ja Pluton väliseen kissanhännänvetoon. Onko kyse arvostuksista, omaisuudesta vai rakkaudesta, sellaisen hengen nyt saamme sirppikuun ajaksi.

Mielikuvat ihan räjähtelevät ajatuksiin vahvasta Kuusta omassa merkissään, kasvavassa syklissään, niin kai pitääkin kun ajan henki on tuoretta kaksosta pullollaan. Oli tuo menneeseen liikaa takertuminen, mutta ainakin Kuu jatkaa johdonmukaisesti härässä valittua linjaa. Sirppikuussa tulisi pureutua vankasti tekemään todeksi sitä, mikä oli aiemmin suunnitteilla. Kuu on vankka subjektiivisuudessaan, ja se tuntuu nyt oikealta, koska vielä ei saisikaan antaa toisten liikaa vaikuttaa omaan suuntaan. Tää on mun juttu. Kunhan ei niin putkinäköisesti mennä eteenpäin, että se tuntuisi toisista jyräämiseltä. Taivaalla on sellainen jytinä päällä (ei ukkonen) Venuksen ja Pluton kesken, ettei jyrääminen välttämättä ole kaukaa haettua, vaikka näin ei yleensä rapu-Kuusta ajatellakaan. Ei ainakaan ääneen, sillä kovin tuittu rapu-Kuu on herkkä loukkaantumaan kaikenlaisesta arvostelusta. Ehkä siksi onkin tosiaan parempi keskittyä omiin juttuihin, ettei tulisi sanomista. Kuun myöhemmissä vaiheissa ollaan paljon joviaalempia tarkistamaan asioita yhdessä toisten kanssa.

Käärmeet nuolivat
hiiren korvia aikansa,
yrittivät syödä.
Helvetin vanhat kartat
   käyty: taivas kirjava

Normisykli ja kuinkas sitten kävikään

nm_ta15Mehän lähdetään härän uudenkuunajassa siitä, että valmistelut on jo aikaisemmin tehty, meillä on jo olemassa vakaa suunta sinnepäin mihin halutaan mennä. Härän Kuu ei missään nimessä panikoi – paitsi entäs ne lehmät kevään ensilaitumilla? Ei paniikkia, mutta fyysistä riemua eteenpäinmenosta, vapaudesta. Alun tuntu on juureva, tukeva, horjumaton; eihän tällaisessa mitään huonoa voi olla! Joten ei ollenkaan kannata ajaa itseään negatiiviseen moodiin psyykkaamalla itseään, että tämä olisi jotenkin hidasta, tahmeata, jymähtänyttä. Itse teet alun sellaiseksi kuin haluat – härkä on korostetusti itsetekemisen merkki.

Tietysti voi olla paikallaan pohtia, kannattaisiko vielä kuitenkin uudenkuunajassa kyseenalaistaa aiemmin hahmoteltua uuden alun tyyliä. Härkä ei ole erityisen kyseenalaistava teemoiltaan, sen kasvukysymys on jo valmiinaolevan pönkittäminen jääräpäisesti, vaikka itse juttu näyttäisi vähän huonolta. Irrottautuminen ikävästä tilanteesta on härälle yhtä hankalaa kuin muillekin kiinteille merkeille (ideatasolla, teemassa, eikä nyt viitata Aurinkonsa kiinteissä merkeissä omaaviin). Härässä tuudittaudutaan turvallisuudentunteeseen, ja pysyessään turva antaa mahdollisuuden nautinnolle. Pieni ääni piipittää entäs jos turva ei olekaan pysyvää? Uudenkuunaika on ideoiden synnyttämisen aikaa, ja härässä aletaan mieluusti jo tehdä; visionnilla on tarkoituksensa eikä sitäkään pitäisi sivuuttaa tyytyen siihen, että idea on jo. Kunnioitetaan kuunvaihetta sen verran, että koetetaan vähän analysoida.

nm_ta15_2Viimevuotiseen verrattuna tämä härän uusikuu on ihanan normaali. Ei ole enää pimennyksiä rasitteena. Tosin Merkurius tässä täräyttää retroajan heti päälle, mutta parasta on kai luottaa itseensä vankkumatta, uskoa ettei maailma lopu tällaiseen – ja taas kerran tehdä itse. Tässä kuunkierrossa, kun Uusi Kuu syntyi niin merkin lopussa, tärkeimmät siirtymäkohdat saadaankin muuttuvissa merkeissä. Hullun Kuun mielestä tällainen oireilee siitä, että vaikka nyt aluksi oltaisi kuinka vakaasti suunnassa, matkan varrella mukaan tulee muuttujia. Tilanne elää, on pakko joustaa. Otetaan varaus että Hullu Kuu nyt tietämättömyyttään hulluilee (koska todellakin vietti Mustan Kuun festareita valvomalla oikein kunnolla!), mutta alkava sykli vaikuttaisi niin kovin tavalliselta, turvalliselta ilman kriisipesäkkeitä. Ennustus on kuitenkin mutu, ja totuuden ajasta löytää vasta elämällä siinä joka hetken mukana, täysillä. Vasikat kirmaamassa.

Ja toukokuu avasi mustan mullan.
Huivipäiset naiset pelloillansa,
kevään istuttajat, tervaskannot.
Pidän odotusta silmällä.
Vaikka tulenkin paremmaksi kuoltuani
pois tämä kepeä kiire.
Minulle kaikki tapahtuu elämässä.

Hiljaa!

mk_ta15Mustan Kuun yötä saadaan viettää ihan niin pitkään kuin yötäkin riittää, ja yö tulee pikkuisen eri aikaan riippuen siitä kuinka etelässä tai pohjoisessa maatamme asuu, esimerkiksi Hullun Kuun residenssissä yö alkaa noin kymmeneltä illalla ja päättyy noin puoli viideltä. Koko tämän ajan Kuu lähestyy Aurinkoa härän merkin lopussa, antaakseen meille uuden syntyvän Kuun hieman aamuseitsemän jälkeen.

Yötä ei tosiaan ole kovin pitkälti tunneissa olemassa nyt valoisana vuodenaikana. Kuun kulkiessa härässä, yövalolle mieluisassa merkissä, ei Mustan Kuun yö välttämättä tunnu ollenkaan ikävältä. Härän tyynessä rauhallisuudessa on hyvä uppoutua syvällisiin mietteisiin. Toisaalta, kun härkä niin kovasti inhoaa hoputtamista, voi lyhyestä yöstä koitua suorituspaineita. Muutamassa tunnissa pitäisi selvittää kierron syvistä syvin anti, ja todennäköisesti aika harvalla on mahdollisuutta käyttää maanantain ja alkavan viikon vastainen yö ”aktiiviseen hiljentymiseen”. Lepo saattaa kutsua tavallista herkemmin tällaisena iltana.

Hullu Kuu mietti tällä kertaa sellaista, lasketaanko härkä valoisiin merkkeihin. Eläinradan alkupäästä ainakin oinas, kaksonen ja rapu kantavat itsessään eräänlaista valon leimaa, miksei sitten myös näiden merkkien väliin jäävä härkä yhtä lailla. Härän vastapuolella skorpionissa Mustan Kuun yö tuntuu olevan paljon paremmin paikallaan. Härässä ei ole samaa tummuutta ja synkkyyttä kuin täydellinen viimehetkiin virittäytyminen vaatisi, sellaista kuin skorpionin Kuu luontevasti antaisi. Mutta ei se mitään, tehdään nyt härän lailla. Tyynesti, luottavaisesti, hyvällä omallatunnolla itseen käpertyen, ja yksin selviten.

Juuri sellainen tunne on tästä Mustan Kuun yöstä. Selviydyn.

Kastan kynäni yön pilveen
ja jatkan

Hattu ja Kuu

ba_ar_15Hullu Kuu aikoi jo kätellä itseään hattutempusta, siitä että tämän kuunsyklin aikana on jaksanut ja ehtinyt raportoida ihan jokaisesta käänteestä. Periaatteessa näin on tehtykin, enää on Mustan Kuun yö jäljellä edessäpäin, mutta sehän ei edes ole mikään vaihe, pelkkä hetki. Ollaan valuttu ja vaimennuttu kierron loppuun, viimeiseen vaiheeseen, vanhankuun aikaan (alkaa Helatorstaina myöhään illalla). Tässä jaksossa oinaassa, perin vieraassa merkissä Kuulle tämän vaiheen haasteisiin nähden.

Tulisi saattaa loppuun, päätellä ja hyvästellä, ihan kyllästyäkin siihen minkä läpi vaellettiin. Kuinka käy? Oinas mieluummin aloittaa uutta kuin lopettaa vanhaa. Hyvästin hetkellä oinas on jo huomisessa, katse tulevassa. Kyllästyä oinas osaa, jos samaa vanhaa jauhetaan, se tarvitsee uutta innostuakseen. Mutta jos oinaan Kuu tässä vanhankuun vaiheessa suuntaa katsetta jo intomielisesti eteenpäin, silloin mennyt kierros sivuutetaan sen suuremmin käsittelemättä, tarmo suunnataan kohta alkavaan uuteen yritykseen. Eikä sen näin pitäisi mennä.

Hullun Kuun toive tämän vaiheen suoriutumisesta lepää Kuunsolmujen harteilla. Tässä on ajan mukaisesti himmailtu jo pitkään, koska solmut menivät nurinpäin. Kuu on balsamisen vaiheen alkaessa juuri sillä hilkulla, että ylittää eläinradan asteissa tuon Kuunsolmulinjan symbolisen kohdan, vajaan asteen päässä oinaassa huojuskelevasta alasolmusta. Jos vaiheen rajapyykin pääsisi vetämään veitsenterävästi – oinas symboloi aseita – Kuu saisi viimeisen vaiheen koittaessa yhä sävynsä tuumivasta, harkitsevasta ja kyseenalaistavasta Kuunsolmun ajasta. Heti kohta kun balsaminen vaihe alkaa, Kuu pyyhkäisee linjan yli, pysäyttää solmut ja kääntää ne jälleen perääntymään, oikeinpäin. Sitten voi jo tuntua siltä, että no-nyt mennään, räväytetään, kiihdytetään vauhtiin. Mutta se on vähän ennenaikaista. Kisoissa varastamista.

bal_ar_15Toki innokkaan Kuun vahvuus voi olla se, että onnistutaan hahmottelemaan tulevaa kiertoa. Kuu yrittää varmaan meille niin kertoa, että sietää suunnitella jo ennakolta, on sitten valmiina. Näin voisi Hullu Kuukin tehdä, täällä ei olla vielä vilkaistukaan mitä tuleva kierto sisällään pitää. Oinaan merkissä päättövaiheen Kuun heikkoudeksi täytyy laskea se, että syvällinen hiljentyminen on vaikeaa. Rohkeutta luopua saattaa löytyä, silti se voi olla enemmän hätäisesti pois viskaamista kuin loppuun saateltua ja harkittua työtä. Ehkäpä tämä raivoisa ristiriitaisuus sävyn ja ajan haasteen kesken tuo sitä kuuhulluutta, joka on aikoinaan synnyttänyt tämänkin blogin.

Kuun yöt
alkavat olla luetut.
Tumma ilma vie pilven
pilven perään sirpin ali.
Voisipa vaihtaa kuun kanssa paikkaa:
tiedän sinun seuranneen
sen ilmeitä nämä yöt.

Ajattelija on yksinäinen etsijä

hm_wan_aq15Koko taivaallinen yhteisvaikutusko ja juuri maanantaina vai mikä ihme, mutta totaalijumi nakkasi Hullun Kuun ihan toimimattomaan tilaan. Ollaan vesimiehen sävyisessä vähenevän puolenkuun ajassa, jos ei ihan syöksykierteessä pimeyttä kohti mutta ainakin hiljalleen liukumassa kohti näkymätöntä ja alitajuista, sisäistä piilovaikutteista Kuun aikaa. Tämäkin neliöpaalu vie Kuun kokonaan toisenlaiseksi, päättää sen juhlakulkueen taivaalla, iskee tunnelmanvaihdoksen kriisin käsinkosketeltavasti. Aina tällaisessa Kuun ja Auringon välisessä kulmassa mitataan valojen suhdetta, niin nytkin, Kuunsolmujen pysähdyksellä ja käännöksellä. Melko samalla tavoin kuin viime vuonna samoihin aikoihin, vesimiehen Kuun ja härän Auringon neliön kamppailusta saatiin hyvin pitkä solmun huojunnan aika, niin saadaan nytkin, ei aivan yhtä pitkään solmu nyt etene (menee siis päinvastoin kuin solmun pitäisi), mutta ihan koko puolenkuun kynnyksen aika olla kuin jähmeessä. Vasta Kuun mennessä oinaassa vanhaan, balsamiseen vaiheeseensa ja miltei samaan aikaan ylittäessä Kuun alasolmua, normaalitilanne palautuu. Että tällainen työviikko sitten saadaan.

Vesimiehen Kuu mitä ilmeisimmin auttaa laittamaan fokuksen itsemme ulkopuolelle. Ei oteta tätä taivaan hiljaista vaihetta henkilökohtaisesti. Asettaudutaan himmailemaan kuumimpia tunnemyrskyjä, tarkkaillaan mihin tämä oikein kehittyy. Tällaiset ns. eläinradan vanhat merkit kuten vesimies on, istuvat hyvin vähenevän kuunvaiheen arvioivalle ja punnitsevalle kohdalle. Kai osa lukijoista kohottelee kulmiaan ilmaisulle vanha merkki? Viittaan tällä eläinradan merkkien sykliseen kiertoon, missä uusi alkaa oinaasta, ja mitä pidemmälle merkkien kautta edetään, sitä enemmän on saatu, koettu, nähty, ymmärretty. Vesimies tokavikana on jo harmaaparta, kokenut, järkevä.

Mielikuva tällaisesta katselemisen ja tarkkailun ajasta on rauhallinen. Ei ole vielä aika rynniä eteenpäin, ennemmin aika mietiskellä, pohtia syntyjä syviä, kiireettömään ja eleettömään tyyliin kuin alkuperäiskansojen keskuudessa, lapinäijät nuotiolla, intiaani tiipiinsä edustalla. Pysähtyminen ei ole tappio, ei luovuttamista, koska pohdinnan on määrä tuottaa perusteltu ja viisas ratkaisu.

hm_wa_aq15Vaikka vähenevä puolikuu on kuunkierron yhteisöllisellä, toisten kanssa jakavalla puolella, ja vaikka vesimies merkkinä yleensä tulkitaan humaaniksi ja ihmisystävälliseksi, kaikesta tästä huolimatta Hullu Kuu hulluilee sen verran, että väittää prosessin olevan nyt yksinäinen. Ajatuksia on hyvä jakaa, on erittäin tervettä testata omaa suvaitsevaisuutta (se paljon puheen alla ollut juttu viimeaikoina), mutta päätös on lopulta omalla vastuulla. Ja se on kannettava, sitä ei voi sälyttää yhteiskunnalle, yhteisölle, toisille, muiden syyksi.

Jos voisit pysäyttää ajan
tekisit sen juuri näin.
Ja kuuluukin kirahdus,
jossain ratas juuttuu hiekkaan.