Rajatapauskierto

Jos joku kuvitteli, että pimennysjakso päättyy tähän, niin ehei, kyllä pimennyksen varjo on peittoavasti mukana sellaisessa kuunkierrossa joka pimennyksellä alkaa. Pimennyksen sävystä on nyt kyse kun Uusi Kuu lähtee ”kuin viimeiselle kierrokselleen” Auringonpimennyksestä kalojen merkin alkupuolelta. Näin tapahtuu sunnuntaina suurinpiirtein viideltä iltapäivällä. Tämä kalojen kuunkierto on kuin silta mantereiden välissä, kahta kalaa toisiinsa yhteen sitova nauha; Kuun kierros alkaa lopun merkeissä, mutta sen päättyessä meillä on jo kokonaan uusi (astrologinen) vuosi. Tunnelma on ajassa samantyyppinen kuin vuotta aikaisemmin, sillä myös tuolloin kalojen Uusi Kuu oli samalla pimennys. Kun pimennys ja uusi kierto alkavat tällä kerralla läheltä Neptunusta, lienee satavarmaa että kuuhulluus leimaa ihan koko kiertoa.

Kalojen kierrolle on tyypillistä lempeys, herkkyys, mielikuvituksellisuus ja symbioottisuus. On jotakin mistä emme irtaudu, vaikka yleisen ajan hengen mukaisesti ilmeisesti pitäisi (koska pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella eläinrataa). Ristiriitaisuuden kuvastajana kalat on omalla paikallaan, aina jossakin välissä, kärjistetyn muuttuvaisena, sopeutuvana. Kalat luo siltaa menneen ja tulevan välille, rajantakaisen ja konkreettisen maailman välille, kuvitteellisen ja toden välille, maan ja avaruuden välille. Kaloissa hyväksytään, että on olemassa toisenlaistakin, ja tässä on ajan vahvuus. Voidaan tehdä toisin, ja sekin on ihan riittävää. Ei rajata pois vaan otetaan mukaan.

Tulevan syklin mittaan riittää kaikenlaista taivaan tapahtumaa. Saadaan ajanlaadun vahvimman kuvion vahvistusta (Jupiter, Uranus ja Pluto), Venus aloittaa retrojaksonsa, tulee Merkuriuksen yläkonjunktio ja tietysti se ison kierroksen alusta aloittava oinaan ingressi. Vain Kuuta tuijottaessa kierron alkupuoli, sirppikuunaika, vaikuttaa voimakkaimmalta kasvunpaikalta. Suurimman osan kiertoa Kuu saa vaiheenvaihdokset oikein soveltuvissa merkeissä, perusasetelmassa. Jos pimennyksestä pelkäämme kauheata vääntöä koko reissun ajaksi, näin ei taida käydä. Eteenpäin vaan, taidetaan olla ihan raiteillamme. Eikä tämä nyt erityisen, vaikealla tavoin, hullultakaan näytä. Kaloissa tosin – huomataanko se mitä pitäisi? Vaistotaan sitten.

Uni
on kapinaa
jossa aika
on hallussa.

Yön eetterissä

Näkymättömän, vaistomaisen Kuun aika on taas voimakkaimmillaan kun tuleva yö on Mustan Kuun yö, hetki ennen Uuden Kuun syntymää. Mustan Kuun aika ei sitten ole mikään virallinen kuunvaihe, se on vaan yön aika, jolloin Kuun henki tiivistyy. Kevään korvalla meillä alkaa olla jo valoa, mikä on ihan päätä räjäyttävää, ja sisäisimmän yön aika pääsee alkuun Auringon laskettua horisonttiin noin puoli kuudelta (Hesan seudulla). Tuon hetken Kuun asema antaa sävyn tulevalle yölle, ja sen me saamme vesimiehestä. Yöllä Kuu tosin siirtyy seuraavaan kalojen merkkiin, ja jos valveilla ollaan, voidaan kurkata mieliimme mahtaako olemisen tuntu tästä muuttua, ja tämä hetki on yöllä noin puoli kolmelta. Aamun saamme noin puoli kahdeksalta, ja siihen päättyy Mustan Kuun yön tuska ja hammastenkiristely.

Pimennystä edeltävä Mustan Kuun yö on todennäköisesti vaikeampi kuin muut uutta sykliä edeltävät vastaavat lopetuskohdat. Pimennyksen aika on omanlaistaan, en tiedä millaiseksi sitä osaisi kuvailla – sillä tavalla Neptuniaanista että se karkaa sanoilta muualle. Paineista, rutistavaa, puristavaa, sähköistäkin. Kenties eteeristä. Todenteolla herättää, ja sehän on pimennyksen tarkoituskin, osoittaa asioita jotka vaativat. Taivaan keino priorisoida.

Kuun vesimiehen merkistä saadaan hieman rauhoitusta yönaikaan. Vesimies on liikkuvan veden teemassaankin rauhallinen, ei se ole kaoottista ryöpytystä. Vesimies tuo mahdollisuuden etääntyä kiivaimmista tunteista, jotka usein paiskaavat meitä vikasuuntaan. Vesimiehen Kuu tarkkailee ja tutkii, ja sen avulla pystytään sisimmästä muodostamaan varsin hyvä kuva. Ehkä nähdään jotakin uudesta näkökulmasta, ja sellainen usein auttaa harppauksella eteenpäin.

Mustan Kuun yö on perimmäiseltä idealtaan yksinäinen. Matka sisimpään tehdään omin voimin. Ehkä muistamme kuunkierroksen alusta tarpeen kohdata hengenheimolaisia, jakaa mielipiteitään toisille. Vesimiehessä tehdään sisäistä puhdistautumista – ja mitä varten? Seuraava kierros alkaa kaloista, missä vastaanotetaan. Vanha turha kuona pois, jotta sielu säilyisi kauniina.

Ei se
että päivä pitenee
vaan öiden lyheneminen.

Lopetetaan todenteolla

Nyt ollaan Kuun viimeisimmässä, kierron lopetuksen balsamisessa vaiheessa syvällä. Ensivaikutelma vanhankuun ajan vaihteesta on – – harvinaisen – – syvä. Vähemmän mairittelevia ilmaisujakin olisi saattanut käyttää. Kuun suhteen ajan henki näyttää juuri nyt haastavalta.

Kierroksen lopettava jakso saavutetaan Kuun ollessa kauriissa. Ei ole mieluisin merkki Kuulle, mutta aina ennenkin ollaan selviydytty tämän vastamerkin ylityksestä. Tällä kertaa vaiheen vaihdos, mikä siis sinänsä aina on Kuulle haastehetki koska tämä tapahtuu kovassa kulmassa Aurinkoon nähden, saadaan pian Kuun kohdattua Pluton eläinradan asteissa. Näitäkin kohtaamisia tulee joka kierroksella, nyt vaan sattuu jäädä leima tästä koko balsamisen vaiheen sävyksi. Kuun ja Pluton energioiden sulautumat eivät ole helpoimmasta päästä, vaan lopetusuhan alle voi tulla kivuliaita asioita.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuunvaihe on aina Kuun suhde Aurinkoon, eli tähtivalo on tavallaan yhtä tärkeässä roolissa kuin Kuu. Silloin kun Kuu tulee vanhankuun ajan kohdalle, on Aurinko edelleen Kuun alasolmun ylityksessä kaloissa. Kuun alasolmu on sitä epäilyttävintä eläinradan maastoa. Ei hyvä.

Pluton eliminoimisen teema, kalojen alasolmun irtipäästön alleviivaus ja kauriin merkin karsinta viittaavat kaikki yhdessä niin selkeästi yhteen suuntaan, että tämä on pakko ymmärtää varsinaiseksi lopettamisien huippuajaksi. Ynnä sekin vielä, että tämä tapahtuu keskellä pimennysjaksoa. Seuraava Auringonpimennys on ihan kulman takana, pienen ajallisen harppauksen ulottuvilla, ja itse asiassa on jo täällä olemassa.

Sitten tästä tuhkanvaristelusta pitäisi kehitellä jotakin positiivista ja kannustavaa sanottavaa. Vanhankuun jakso on luonteva ajankohta saattaa päätökseen asioita, joiden on nyt aika siirtyä pois. Alleviivaus ajan hengessä ei tule sattumalta. Realistisessa ja järkevässä merkissä, kauriissa, näemme mikä on soveltuvin vaihtoehto. Pluto antaa voimaa tarpeelliseen, ja sysää meitä kohti uudelleensyntymää, taakan laskemisen jälkeen. Aurinko nyökyttelee, että joistakin jutuista vaan pitää ymmärtää irtautua, vaikka hiljaisesti ja meteliä pitämättä, mutta eron hetki on nyt. Yhtä lailla kuin jokaisen Kuun syklin kohdalla on hyviä aikoja aloittaa ja kasvattaa, on yhtä tarpeellista luopua silloin kun sen aika on. Tästä syntyy tilaa, ennen kaikkea itseen. (ja kyse lienee siis jostakin perusteellisemmasta kuin kaappien siivoilusta ja roskien viemisestä, vaikka Kuu arkinen tekijä onkin)

On mahdollista, että vanhankuun ajan voimakkaissa tunnelmissa tehdään sisäinen periaatepäätös, ja itse luopumisen prosessi tapahtuu pimennyksen aloittavan kalojen kuunkierroksen aikaan.

Vuodentakainen kesä
 ruskeina palasina kalliolla,
metsä on surullisella tuulella;
se tuuli pöyhii menneitä,
repeytyneet siivet räpyttelevät.

Visiokuu

Kuunvaihe on ajan hermolla. Heti kun vähän tapahtuu, kuunvaihe ryntää ilmentämään uudenlaista ajan sävyä. Kun Aurinko siirtyi mittaamaan kalojen merkin kautta ajanvirtaa, Kuu tulee illalla noin puoli kymmeneltä laskevan puolenkuun kohtaan. Vesimiehen uudesta Kuusta alkaneessa kierrossa tämän puolivälin mittauskohdan olisi periaatteessa pitänyt tulla vielä kiinteässä merkissä, mutta ehei, nyt me rynnistetään muuttamaan aikaa ja maailmaa.

Kuun vaiheen alkukohta on aivan jousimiehen merkin alussa, niin hätäisesti vauvajouskarin puolella ettei millään olla ehditty sisäistää uuden merkin teemaa vielä. Laskevan puolenkuun kohdassa sykliä on tarkoitus arvioida ja punnita, harkita perusteltua päätöstä, arvottaa ja moralisoida, kypsyä ratkaisuun. Eiköhän tämä mene silleen, että hyvin suurpiirteisesti vedetään johtopäätöksiä. Tuskin viitsitään kauhean syvällisesti tutkia ja vertailla, vaan uskotaan sokeasti, pyhästi, fanaattisesti mielipiteeseen. Uskotaan, kun se Aurinkokin juuri kaloihin meni.

Jousimiehen Kuun aika on rennolla kädellä maalailua. Ei ole tarvis kyseenalaistaa silloin kun tuntuu hyvältä, myönteiseltä. Hyvin hanakasti julistetaan omaa totuutta, hei eiks se nyt ole reilua kertoa kaikille? Mikä tietää vaikka se mieli olisi äkkiä muuttunutkin, kun aikakin muuttui just toisenlaiseksi. Ryppyotsaisuus on kaukana, koska eihän sellaisen alta näe tarpeeksi kauas. Vapaudutaan kahleista, päästään paineista, relataan ennen kuin se pimennys taas vaatii. Perusteluita jousimiehen Kuulla riittää omien ratkaisujensa taakse, niin paljon että tuskin kukaan jaksaa sellaista saarnaa kuunnella, ja sen pointtihan on siinä että jouskari on suuri (!!) näkijä. Nyt on Kuulla visio.

Jousimiehen näkemyksen Kuusta Kuunsolmulinja kääntyy osoittamaan haluttuun suuntaan menoa, ajan syklin etenemistä. Mutta ilo ei ole pitkäaikainen, koska ollaan menossa pimennystä kohti, ja silloin on aina Aurinko lähellä Kuunsolmuja. Kaloissa edetessään Aurinko ylittää alasolmun ja pirulainen kääntää ne heti uudestaan väärinpäiseen suuntaan. Oh crap. Näin keikahtaa jo tiistaina illalla, joten vain pari päivää on varattu luontevalle liikkeelle, eteenpäinmenon suunnalle. On se varmasti oikeasti hyvä näin, koska ollaan pimennysjaksossa; varmaan on parasta pistää suuret muuvit hetkeksi jäihin ja odotella ajanlaadun tasaantumista.

Onkohan kuuhulluutta tarjolla jousimiehen intomielisen Kuun kanssa? Kun pimennysjaksossa ollaan, hulluutta taitaa olla ajassa. Nyt tosin Kuu on kovin kaukana Maasta radallaan, ettei voida vetovoiman tuomasta hulluudesta puhua. On vain jousimiesmäisen pöhköä hulluutta, hassua temppuilua, kreisejä ideoita, sukeltamista päätäpahkaa seikkailuun.

Oudosti kolahtaa taivaan räystäs,
kun pystytän pitkät tikkaat.
Olen menossa ylös. En jaksa kuunnella.
Korkealla on muita asioita.

Kahden kauppoja

Olemme keskellä pimeintä aikaa, kun näin laskevan Kuun puoliskolla tullaan siemenkuun jaksoon. Kuu lähtee pienenemään täydenkuun jälkeen ja suunnataan kohti seuraavaa pimennystä, Auringonpimennystä mikä on samalla uuden Kuun syntymä. Pimeyden voisi ajanjaksona ymmärtää sisäiseksi ajaksi, eikä tässä ole mitään luonnotonta tai pelottavaa.

Kuunvaihe vaihtuu siemenkuuksi illalla kahdeksan aikoihin ja vaa’an merkissä. Vaaka on kahdenvälisen kontaktin merkki, ja henkilökohtaisen kohtaamisen teema korostuu erityisesti Kuun vaiheessa, koska Venus ja Mars ovat eläinradan vastakkaisella puolella. Kaikki elementit ovat siis koossa, vaa’an merkki, Venus ja oppositiokulma. Toivottavasti kaikki sulassa sovussa näin ystävänpäivän muikeissa tunnelmissa.

Siemenkuussa toki tavoitellaan toisia ihmisiä, mutta yleensä laajemmalla otannalla kuin näin henkilökohtaisesti, kuin mihin taivaan asetelma tällä kierroksella viittaa. Siemenkuu on korostetusti antamisen aikaa, eikä välttämättä täysin pyyteettömästi ihokasta yltä vaan pohjimmiltaan ideologisista lähtökohdista. Koetetaan varmistaa, että se juttu mikä on, mitä osataan ja tiedetään, jatkuu ja leviää. Nyt Kuun ollessa vaa’assa täytyy osata kohdata toinen ihminen vertaisena ja yksilönä. Juttua ei viskota massoille summittaisesti vaan tarjoillaan juuri sinulle. Jos kosketuksen kattavuuden määrässä vähän hävitään tällä tyylillä, voi sen vaikutus ja voima olla sitäkin tehokkaampi. Niin monta kertaa eri yhteyksissä on saatu huomata, että yleisesti paasaaminen ei paljoa auta, vaan paras tulos syntyy kohtaamalla kasvotusten, vetoamalla ja pyytämällä. Jos jaettavaa nyt on, kannattaa oikeasti kohdata toinen ihminen.

Koska tämä kuunkierros on pimennyksien vuoksi poikkeuksellinen, on mahdollista että levittämisen ja tiedottamisen tehtävätkin nivoutuvat tärkeisiin asioihin. Kun Kuun asetelma on oikeastaan poikkeuksellisen suopea ja sopiva vaiheeseen nähden, voidaan tätä pitää enteellisesti hyvänä merkkinä; siemenkuunvaihe tuntuu hyvältä mahdollisuudelta.

Oletetaan että tämä Kuunpimennyksen jälkimaininki on seesteistä aikaa, ja balanssi on jälleen löytynyt. Jos pimennyksen aika oli piikki kuuhulluudessa, laskukuun myöhemmät vaiheet lupaavat jälleen muutamien päivien sisällä potentiaalisti hullumpia aikoja kuin tämä siemenkuun vaihe. Hienoa kun saadaan hetki huokaista, täällä pimennysten välisessä syvyydessä.

niin kuin lanka
läpäisee kynttilän
hymysi tuntuu
varpaissa asti
ja sytyn minne
tahansa kosketat.

Pimeästi esillä

Kuunkierroksen kohokohta on Kuunpimennys leijonassa, ja se on aina täysikuu. Ulvojille alkaa uusi kuunvaihe, kuin Kuun puolitus, jonka jälkeen ollaan laskukuun puolella. Tätä kuutamon aikaa intiaanit kutsuvat lumikuuksi. Miten kuutamon varjo häilähtää pimentyessä? Vaikka pimennyksen tarkka hetki voidaan määritellä, se on symbolisen vastaavuuden tasolla vain ajan keskiarvo. Pimennyksen esiin tuomat teemat ovat todennäköisesti antaneet kuulua itsestään jo ennen pimennyksen tapahtumista, ja homma jatkuu pitkään tämän jälkeenkin: viime elokuussa samoilla kartanlinjoilla heikonlaisesti pimeni jo, ja merkkiparin pimennyksiä riittää jopa tammikuun -19 puolelle. Samoin kuin viime syksynä, kuunsolmut kulkevat edelleen neitsyen ja kalojen linjalla, eli vielä eri merkkiparissa kuin missä pimennys nyt tosiasiallisesti tapahtuu. Pimennyksessä on vieläkin tulevaan kurkkaava tuntu, kuin ennakkovaroitus.

Kuulle pimennyksen kierto on painavampi ja kohottavampi, tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin ihan tavalliset Kuun syklit. Pimennyksen pointtina pidetään huomion keskittymistä tiettyyn seikkaan, ja nyt silmätään isoa kissaa. Leijonassa tapahtuva pimennys korostaa Aurinkoa vielä enemmän kuin muut Kuunpimennykset, tähtivalon omassa merkissä kun ollaan. Kuun ja Auringon vastakkaisuus on vielä keskeisemmällä sijalla, ja sen myötä täysikuisuus. Vastavuoroisuus, kohtaaminen, palaute, esilletulo.

It’s showtime! Leijonan täydenkuun vaiheessa ja pimennyksessä kysymme näkyvyyttä. Kuka huomioi minut. Kuinka näyn toisille. Kenelle näyn. Millainen esillepanoni on. Mitä pitää näyttää. Mitä itsestäni annan toisille. Olisiko syytä saada enemmän huomiota. Pitäisikö poistua estradilta. Pitäisikö näkyvyyden laatua muuttaa kuullun palautteen mukaan. Koska on syytä antaa palautetta yleisölle päin.

Leijonassa ei päästä näistä sydänasioista. Pitää tutkiskella, ollaanko mukana kaikesta sydämestä, kokonaisena, tehdäänkö ollenkaan sitä mihin on paloa ja mihin veri vetää. Se on sitä kutsumusta, ehkä joillain sen löytämistä mutta vielä kipeämmin kyseenalaistamista ja tarkistamista, oman kutsumuksen mittaamista muuhun maailmaan, yhteisöön, yleisöön – vaikka emme mitään tähtiä kuvittelisi olevamme. Leijonan komea aika voi saada harmaan hiirulaisen tuntemaan itsensä perin turhaksi, tarpeettomaksi. Siksi tässä pimennyksessä on tärkeällä tavalla kyse myös arvostuksesta (mikä negatiivisimmassa ääripäässään on narsismia).

Tervettä itserakkautta vaan teille kaikille elämän esiintyjille!

Sinä olet
viskonut tähdet
taivaan sumuksi.
Sinulla on
jos olet
runon lapsi
kynä piirtää
elämänviiva kämmeneesi
itse.

Paljolti hullua aikaa

Nyt on kuulkaa niin iso hullunkuunaika alkamassa, että sehän on melkein kuin täysikuu olisi jo täällä – se pimentyvä täysikuu. Hullunkuunvaihe alkaa kohta kun Kuu on siirtynyt omaan merkkiinsä rapuun, marsinpäivän iltapäivällä vähän ennen neljää. Ja on upeaa, että meillä pohjolassa tosiaan on päivä vielä tähän aikaan. Kuun vaiheen vaihdos kiertolaisen omassa merkissä ihan varmasti tuuppaa Kuuta tuntuisammaksi, hullummaksi.  Lisäksi tämän Kuun mahtavuutta pullistaa sen liippaisu Maan läheltä, eilen Kuu oli lähimpänä, ja vetäähän se vieläkin.

Tässä ajassa ei voi sivuuttaa Jupiteria, koska planeetta on aikaa koskevissa tuntemuksissa isolla tavalla päällimmäisenä. Hauskasti Kuu toistaa Jupiterin isouden elkeitä hullunkuunvaiheeseen siirtyessään näillä meidän asteillamme, sillä Kuu sattuu kulkemaan juuri silloin Jupiterin ilon huoneessa ja rapuhan on tuon isottelijan ylennysmerkki.

Voidaan suoraviivaisesti päätellä, että tämänkertainen hullunkuunvaihe on iso. Pyritään äärimmilleen, venytään ja vingutetaan niin että soi, ja saattaa ihan paukahtaakin (kuten pakkanen just täällä meillä). Jos hullunkuunvaiheessa tavataan muutoinkin sortua liiallisuuksiin, nyt liioitellaan monta kertaa kiellon päälle. Ei siis mitään rajaa, kasvetaan kaikkien aitojen (vai ajankohtaisesti, muurien) yli. Mennään kerta kaikkiaan ihan liian pitkälle. Ravun Kuu muutoinkin ruokkii kasvua, ja nyt oikein tuputetaan, lapataan lautanen ihan täyteen ja otetaan santsia kanssa.

Liioittelu saattaa kuulostaa vaaralliselta ja hälytyskellojen pitäisi soida. Ajanlaatua voi tuumia joskus hyväksyen siltä kantilta, että näin on tarkoitus nyt tehdä. On venyttävä entistä pidempiin mittoihin, korkeammalle, laajemmalle, kasvettava huikeammin. Ajassa on leimallista, että piiperrys ja pienoinen ei ole tarpeeksi, on oltava enemmän. Vaikka siis taivaalta luettava symboliikka osoittaa hyvää tilaisuutta kasvaa tavallista enemmän kasvukuussa, voi tämä olla myös vaativaa, ja niiltä osin hulluksi tekevää. Lähestyvä Kuunpimennys painaa jo. Olemme pimennyskierrossa, tämä on erityistä, ja loppuviikko ollaan kiihkeässä erityistilassa. Paljon on tämän hullunkuunajan sanoma.

Olen läikettä pinnasta pohjaan.
Joka poukama aaltoaa.
Tuhat kuohua tunnissa ohjaan
tuhat kuplaa pulpahtaa.

Paineessa puolikkaaksi

Astrologiassa on aina kyse ajoituksesta, siitä mitä tietyllä hetkellä tapahtuu. Silloin kun ajoitus vaikuttaa osoittelevan täsmälliseltä, tulee väistämättä mieleen, että jospa tällä onkin tarkoituksensa. Kun Kuu härän merkin täsmällisessä puolivälissä kasvaa puoleksi kuuksi lauantaina aikaisin aamulla, on Jupiter aivan muutamaa minuuttia aikaisemmin saavuttanut eläinradan kohdan, jossa se pysähtyy. Vaikka härän Kuulla ja vaa’an Jupiterilla ei olekaan nyt keskinäistä kulmaa olemassa, samanaikaisuus nimittää niitä. Ajassa on leimallista valtavuus, kasvupaine.

Härän kasvavassa puolenkuunvaiheessa Kuu siirtyy taas kerran valoisammalle ja isommalle puolelleen, ja kaikista kuunvaiheista puolikas on mahdollisesti kaikkein merkittävin kasvukohta. Puolikas on se kynnys, jossa Kuu kunnolla kurkottaa täyttäkuuta kohti, merkittävin siirtymä Kuun alitajuiselta puolelta valoon on tehty. Jos kuunkiertoa tarkastellaan ”astroteoreettisesti”, uudeksi syntymä tapahtuu kaiken alun pisteellä eli oinaan merkin alussa, ja kasvavaan puolikkaaseen tullaan ravun alussa; ravussa mikä on Kuun oma merkki. Tästä saattaisi jopa varovaisesti päätellä, että kasvavan Kuun puoli on Kuulle itselleen kaikkein suotuisinta, toivottavinta ja mieluisinta. Tällä kierroksella härän merkki on Kuulle samalla tavalla aivan erityinen, sen ylennyksen merkki, eli eläinradan kulmaa minkä ylityksestä Kuu nauttii.

Toinen aikaan liittyvä, hiukan Kuuhun sidoksissa oleva tekijä on härkäisen Kuun hallitsijan Venuksen merkinvaihdos. Tämä tapahtui noin puolta vuorokautta aikaisemmin kuin kuunvaihe vaihtuu lauantaina aamulla. Summittaisesti ajateltuna edelleen merkittävän lähellä ajallisesti, sillä lailla osoittelevasti että käytännössä samaan aikaan tapahtuu. Venus aloitti uuden eläinradan kierroksen oinaasta, vaikka joutuukin tähän samaan kohtaan vielä peruuttamaan.

Ajassa on uuden alun ja kasvamisen aineksia. Härkäkuulle kasvu on tasaista mutta runsasta. Puolessa Kuussa on enemmän dramatiikkaa, se vaatii toimia, valintaa suunnasta. Kuin oltaisi testissä, jossa pitää valita useasta ovesta se yksi ainoa oikea, mikä tuntuu itsestä oikealta. Ovi pitää saada auki, ja onneksi härässä on voimaakin. Katua ja epäröidä ei saa, ei voi tehdä eiku -liikettä. Härän Kuu on vakaa ja tyyni, ja omaa suuntaa sekä valinnan perusteluita voidaan pureksia (märehtiä?) rauhallisesti. Tekoa ei sovi unohtaa, eteenpäin on mentävä, on kasvettava. Ja mitä kasvusta seuraa? Täydenkuun pimennys. Siksi tämän oven valinta on paljon ratkaisevampaa kuin yleensä. Onneksi saadaan tehdä tämä härässä.

Kuun korostuminen, kun se nyt näin makoisasti itselleen hyvää merkkiä kulkee, saattaa aina nostaa Kuuta esille myös sen kuuhullujen piirteiden osalta. Lähestyvän pimennyksen tuntu ilman muuta kerää painetta, mikä voi lisätä hulluina pidettyjä kuu-ominaisuuksia. Vaistonvaraisuutta, mielialan heilahduksia, tunteiden äärimmäistiloja. Me olemme hiipimässä kohti voimakkaasti vaikuttavan vetovoimaista Kuuta, kiertolaisen vetävin kohta Maahan nähden on ohjelmassa tämän puolikkaan kasvuvaiheen kuluessa, hieman ennen hullunkuunvaihetta. Kuulle sopiva merkki ei siis ollenkaan takaa yksinomaan ja yksioikoisen miellyttävän mukavaa Kuun aikaa, vaan se voi tarjota Kuulle runsaan ja hedelmällisen kasvualustan ihan kaikissa Kuun tunnoissa. Voikohan Kuun ilmenemisen tyyliä itse hallita? Mielipiteitä?

Kuu kiitää taivaalla
huolettomana, selkämme takana
kuin todellisuus jota kukaan ei huomaa,
selvä yhteinen lyhty
ilman että kukaan ehtii siihen vilkaista.
Se ei anna edes suuntaa,
kukapa siitä ottaisi vaarin…
Mutta olemassaolollaan tuo kirkas,
puolikuun muotoinen
taivaan kappale
pitää kaikille tarjolla hengitystilaa.