Erilainen Musta Kuu

Mustan Kuun yö vesimiehessä alkaa Auringon vaipuessa horisonttiin, milloin se omalla kohdalla kellon mukaan on, riippuu asuinpaikasta pitkässä maassamme. Siinä puoli viideltä jo iltapäivällä ja yö päättyy maanantaina aamulla vähän ennen yhdeksää, suurinpiirtein. Vesimiehen Kuu on aina toisenlainen, erilainen, omanlaisensa, koska vesimies korostaa yksilöllisyyttä.

Sanotaan vesimiehestä niinkin, että se on ystävällinen ja humaani, yhteinen ja yhteisöllinen. Näitä piirteitä voisimme tutkia käytännössä, löytyykö mitään todistusaineistoa näin hienojen ja ylevien määreiden taakse. Tehdään tämä Mustan Kuun aika yhdessä. Tilanne on sellainen, että blogin kirjoittaja on sairastunut. En jaksa, pysty enkä kykene nyt. Saatte auttaa. Kertokaa te, millainen teidän mielestänne Musta Kuu vesimiehessä voisi olla, tai millaiseksi sen olette kokeneet. Jos jokainen lukija kokisi ystävällisyyttä ja auttamishalua sen verran, että laittaisi kommentteihin pari lausetta. Tuleeko kenellekään mieleen juuri tähän aikaan sopiva runonpätkä? Porukassa syntyy äkkiä tulosta. Te lukijat olette saaneet monen monta kuunkiertoa valmiiksi mietittyinä luettavaksenne. Ehkä voitte tiukan paikan tullen antaa myös tännepäin, koska yhteiseksi hyväksihän se koituu. Hullu Kuu kiittää.

Kierron päätöksen urakka

Vanhan Kuun aika tulee vääjäämättä. Armonaikaa ei enää ole, Kuun syklin viimeinen vaihe alkaa perjantaita vasten aamuyöllä neljältä. Balsamista ei voida puhua kuin sarkastisesti, koska lopetuksen tehtävä tulee eteen kauriissa. Syklin alun kauriin uusikuu nivoutuu umpeen kun saman merkin alla tehdään tiliä, kauriin symboliikkaa korostaen: se katsoo samaan aikaan mennyttä, tekee työtä tässä hetkessä, varmistelee tulevaa. Kauris on työläs merkki, lukekaa tämä tarkoittamaan ennemmin työkeskeistä kuin vaikeaa, ja siksi Kuun kierroksen päätösvaiheessa ollaan urakan äärellä.

Kuulle kauris on vastamerkki, kirjoittajan oman näkemyksen mukaan ei välttämättä ollenkaan vieras, koska Kuun oma merkki on vastapäätä – mutta vaativa. Tässä mikään ei tule ilmaiseksi. Aloitus kauriissa on mennyttä, syytä tälle hetkelle, ja jo tässä lopetusvaiheessa mitataan seurauksia, jos kohta nämä jatkuvat tulevaan, seuraavaan Kuun sykliin. Voidaan tuntea syyllisyyttä, tai palkkion tuntua.

Kauriin hengessä kierron anti ei ole omakohtaista, vaan kaikkea mitataan laajemmassa perspektiivissä. Kunniaakaan ei välttämättä saa itsensä kiillotukseen, vaan kiitos leviää yhteisvastuullisesti. Saadaanko synninpäästö vai iskeekö takatalvi, sellaisten realiteettien eteen tullaan.

Henkisesti kauris on ankara piiskuri. Luovuttaminen merkitsee tunnontuskia. Säälimätön tyyli on tässä ajassa tarpeen, emme sitä muutoin nyt saisi. Kauriin vanhankuunaika tarjoaa mahdollisuutta oppia, jos rohkenee katsoa itseään ja tekosiaan kylmänviileesti. Helpolla ei päästetä, mutta miksi pitäisikään. Tämä kuunaika ei ole pullamössöille. Tässä on tilaisuus rakentaa tulevaa sykliä, varmistella ja pohjustaa, harkita mihin tarkkaavaisuutensa seuraavaksi kohdistaa. Hiukan jelppiä saavat ne, joiden karttaa valaisee ja ohjaa balsamisen ajan Kuun jumalatar Hekate, kalojen 16 asteella.

Tähän vanhankuunaikaan sisältyy taivaallinen planeettakontakti, mikä pistää tiukoille ihmissuhteiden, mielihyvän tunnun, arvomaailman ja taloudenpidon suhteen. Vääntö voi tuottaa lopulta sellaista elämänmakua, ettei tätä mahdollisuutta antaisi millään pois, ei vaihtaisi helppoon ja ilmaiseksi saatuun.

Ajatellaanko kauriin Kuusta ikinä, että siinä olisi kuuhulluutta? Merkin idea on vakauttaa, ja ehkä se ihan jähmettää Kuun muutoin horjuvaisen ajelehdinnan. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan katatoniseen tilaan. Ehkä kuuhulluus vaanii siinä, jos tuntee ettei jaksaisi, vaikka on pakko. Sekopäisyys ei kuitenkaan näytä olevan tässä vaiheessa ratkaisu.

Mikä on julkinen tunnustus
nyt kun kuu on kierretty.
Riittääkö siihen kaksi tai kolme ihmistä
   tai jokin erikoinen jälkeenjääneisyys
vai vaaditaanko siihen kokonainen kaupunki?