Talutushihnassa

Joka aamu joka ilta oon sun talutushihnassa
Mä nautin joka hetkestä sun talutushihnassa
Silti vaikka vois, en lähtis edes pois
Kisko, kisko mua sun talutushihnassa
Uskollisena sun talutushihnassa
Täysin tyytyväisenä sun talutushihnassa
Silti vaikka vois, en lähtis edes pois
Kisko, kisko, kisko, kisko sisko

Salamarakastuminen syvenee todelliseksi tunteeksi. Uudenkuunaikaan kiinnostuttiin, iskettiin silmä kiinni kaksosissa. Sirpissä hapuillaan omaa paikkaa. Leijonassa Kuu on tiukasti Auringon talutushihnassa, mutta kuten yllä sanailtiin, täysin tyytyväisenä. Leijonan kuunsirppi on nyt niin rakkaudentäyteinen kohta kuin olla voi – Kuu säkenöivän Venuksen halissa, molemmat tavoittelevat läheltä Jupiteria. Parasta juuri nyt.

Tässä kaikki mitä Hullu Kuu halusi sanoa – juhlat jatkukoot.

Lentävä lähtö

Virkeä Uusi Kuu syntyi kaksosen merkin alla. Syklin aloitus on nopea – vauhdikas – vikkelä. Lähtee kuin telkkä pöntöstä ja hauki rannasta, paikoillaan ei pysy kukaan eikä mikään. Tuuleekin niin että ihan jokaisen pitäisi saada kiinni tästä puhurista, osui se kaksosen loppupuolella oleva täsmällinen Uuden Kuun paikka sitten mihin kohtaa omaa karttaa tahansa.

Hullulla Kuulla on perustelunsa näihin nopeusväitteisiin, ja se on Mars, mikä on noin puolen asteen päässä Auringosta ja Kuusta. On poikkeuksellinen Mars, ihan pitelemätön. En rasita teitä hulluilla tekniikan pohdinnoilla, näette kyllä miten ajan henki lähtee riepottamaan. Kaksonen on täysin hereillä, ilman merkki on pirteä, ja Mars painaa tallaa pohjaan. Nyt mennään, lujaa – ehtiikö tässä suuntaakaan miettiä kun on vaan kiire eteenpäin.

Enpä ihmettelisi jos moni tyynempi tyyppi epäilisi tulevansa hulluksi tässä riehumisessa. Tahti on puuskuttava, ja aloituskunto loppuu takuulla kesken heiltä, joilla ei ole takataskussa tulta ja Marsia, tai saattaa riittää ilma ja Merkuriuskin. Tuleva sykli sinällään alkaa kyllä rauhoittua kierron myötä, tämä alun spurtti vaan on nyt poikkeuksellinen. Kun uudenkuun aloitus lähtee näin merkin lopusta, se lupaa taas sitä, ettei sykli pysy nätisti kuosissaan, vaan repeää edemmäksi: täysikuu saadaan kauriissa, puolenkuun merkkipaalutkin vaihdetaan johtavien lippujen alla. Myönnettävä on, että Hullu Kuu ainakin tykkää pienestä kapinahengestä, ettei mennä säntillisesti oppikirjan mukaan. Erilaiset variaatiot tuovat rikkautta. Ollaan täällä niin paljon suvaitsevaisia.

Omaa aloituksen sävyä voi miettiä sieltä missä Uusi Kuu omalla kartalla syntyi nyt, kaksosen merkin loppupäässä. Täällä parkaistiin alkuun laskuakselin tienoilla ja toisia ihmisiä heti ajateltiin. Kenelle oikein hullunkuunaika on suunnattu, mille yleisölle mielipuolista kuista päiväkirjaa jaan. Bloggaaminen on hassulla tavalla irrallaan kanssakäymisestä. Mustan Kuun öinä aina synkkä yksinpuhelu, tunteikkaissa merkissä maanittelua että tykkäättehän, joskus räyhähenkeä että teen mitä tahdon (erilaiset variaatiot tuovat rikkautta – kaksonen, se toinen samanlainen toistaa).

Uudenkuunaikaa ruovitaan lähtöön Juhannuspäivään saakka – enkä ihan vissisti lupaa mahtaako sirpistä tulla nyt mitään raporttia vai onko Hullu Kuu ottanut lähdön pitkäksi. Sen näkee sitten. Jos joku pyhittää keskikesän vieton vain Kuun liikkeiden tunnusteluille, voidaan kertoa täällä blogissa kunkin vauhdikkaista aloituksista. Montako sekunttia meni kun kiihtyi nollasta sataan?

Hullu Kuu myöntää, ettei tämän vaiheen runous ihan joka säkeeltään auennut. Sopii auttaa, kommunikoida ja kertoa, mitä tuo oikein tarkoittaa. Sopivan hullulta kuitenkin kuulosti.

puhu ja puhu ja puhuri tulee
            kirjoita sekin pois
      lähtee perna liikenteeseen
  vapaa on vain vallaton lintu

Kiinnostuitko – Musta Kuu

On aika katsoa pikakelauksella vuoden lyhyin Mustan Kuun yö läpi. Sellainen on ensi yö, Kuun kulkiessa kaksosissa ennen huomenna syntyvää Uutta Kuuta. Valoisan kesäyön vuoksi yötä on vain häilyvä hetki, täällä meillä esimerkiksi noin yhdestätoista neljään aamuyöllä, riippuen millä asteilla elelee. Sellainen viisi tuntia syöveriä saa nyt riittää.

Kaksosissa pitää muistaa katsoa kahta puolta omasta pimeydestä. Muistetaan siis se Kuun toinen puoli, se mikä hohtaa turkoosina avaruuteen eikä koskaan käänny katsomaan Maata. Turkoosi Kuu on kuin kissa jota ei kiinnosta. Mustan Kuun yön tarkoituksena on tutkiskella sielun syvyyksiä, vahvistua ennen uutta syntymää. Kaksosissa pitäisi löytyä useita vahvistumisen aineksia. Kun aikakaan ei riitä makustelemaan kovin kauaa, on parasta katsoa sitä mikä kiinnostaa, ja jättää pidemmille Mustan Kuun öille vaativammat kohdat. Ei kannata nyt hermostua siitä, että mahdollisuudet syventyä ovat rajalliset. Valolla on varmaankin tarkoituksensa.

Millaisen pika-analyysin te yökyöpelit lukijat tekisitte sisimmästänne, mikä on se mikä teitä ilmiselvästi vahvistaa?

Varjoisat syreenit varjosilmin
valkoista
Kuu iskenyt kantapäänsä maahan

Lohduketta

Härkäkuun balsaminen aika alkaa lauantaina aamuyöllä. Tämä sykli alkaa olla viimeistelyä vaille, ja voidaan pikkuhiljaa suunnata mieli kohti uutta alkua. Hullu Kuu tunnustaa, että odottaa jo tämän kierroksen loppua, sillä ihan kuin tällä kerralla ei olisi saatu irti sitä mitä piti. Ehkä hulluuden puutos vaivaa. Tai ehkä taivas on nyt muilta osin niin voimakas, ettei Kuulle jää tilaa operoida.

Härän Kuu tahtoo olla mielihyvähakuinen. Syklin loppuunsaattamisen ja uuden valmistelun työ tehdään jos siltä tuntuu. Hyvä jos menee rutiinilla, mutta ihan kuin uuteen vaiheeseen astumisen into (tai kitka) jäisi nyt pois. Rauhallinen tämä päätös takuulla on, ja siksi voi olla hyvä henkäistä hetkeksi, sillä tulevassa kaksosen pinkaisussa mennään taas aluksi aika haipakkaa.

Lohtukuu on turvallinen. Ei mitään pelkoa että viimeinen ponnistus olisi synkkä. Ei lainkaan musta näin kesäisenä aikana. Eikä taida olla ollenkaan hullumpi, kuu-hullu. Luottavaisesti voidaan niputtaa kierto kasaan niiltä osin kuin ollenkaan halutaan, ja kun härässä hommia painetaan yksin, saadaan päätöksestä oman mielen mukainen. Sujuu tyynesti, ajallaan, niin kuin pitää.

Jos päästään syklin loppuunsaattamisessa edes alkuun – kysyy tahdonvoimaa – voisi kaivella taaksepäin miten vankasti härän aloituksessa pysyttiin, oliko puolenkuun analyysi oikea, näkyikö täysikuu ja kääntyikö laskupuolen kalat-aika molemmille poskille. Näistä luodaan juuret sille, mitä seuraavaksi alkaa. Ollaan ilmeisesti oikein seesteisin mielin?

Ihmisäänet vaienneet, vaienneet,
kuu läheinen, läheinen.
Turkoosiverhot vedetty alas.
Hypistelen lakastuvia kukkia,
hieron sormiini niiden viimeisen tuoksun:
saan taas yöstä hetken kulumaan.

Yksi kaikkien puolesta

Laskevan puolenkuun aika merkitsee totaalimuutosta Kuun suhteen. Kuu tulee vähemmän näkyväksi ja alitajuisemmaksi matkatessaan ajassa kohti vanhaa Kuuta ja sitä seuraavaa uudenkuun syntymää. Vähenemisen kulminaatiokohta saavutettiin tiistaina illasta hiukan ennen seitsemää kaloissa, ja nyt Kuun merkki sopii aika hyvin Kuun syklin iltapuoleen.

Sikäli sattuu päinvastaisesti, että vaikka Kuu silmällä näkyy pienempänä, se voi tuntua sisäisellä tasolla voimakkaammin. Kuu on huomenna kiertoradallaan kaikkein lähimpänä Maata, ja sen vetovoima on siksi tuntuisaa. Ehkä kaloissa vesiä liikutellaan vieläkin enemmän kuin yleensä, näin muuttuvan veden merkissä.

Kaloissa uhraudutaan, ja tässä kuunvaiheen kynnyskohdassa huomio suuntautuu isoihin kokonaisuuksiin, yhteiskuntaan, pois itsestä. Tämähän on kaloissa mielipuuhaa, sivuuttaa itsensä kokonaan. Sivuun jääminen on Hullun Kuun mielestä huonolta kuulostava ratkaisu – Hullu Kuu on enemmän suoran toiminnan kannalla. Ollaan helposti marttyyreja kun luovutaan itsestä ja omista oikeuksista toisten edestä.

Miten onnistuisi kääntää kaloista positiivinen puoli esiin? Aika monesta saattaa tuntua, ettei mitenkään, mutta sivuutetaan mieluummin nämä välihuudot kuin itsemme. Kokeillaan esimerkiksi kalojen ylimaallista ja hyväksyvää rakkautta. Nyt jos koskaan sietää kokeilla hyvän antamisen kumuloitumista. Annetaan isosti rakkautta ja toivotaan parasta. Jos tuntuu typerältä, vanhankuun aikaan päästään lauantaina aamuyöstä. Jos muutaman päivän uhraisi universaalille rakkaudelle kauniissa suvessa.

Kesä kulkee ja sataa pois,
kuu näkyy puoleksi,
kohta näyn puoleksi minäkin.
Vähenen maailmasta
vähenen, kirsikankivi hiekassa,
tuulena jäämme tänne kiertämään
katujen kulmia.

Yhteishenki

Eilen aamulla Kuun siirryttyä vesimiehen merkkiin saavuttiin myös siemenkuun aikaan. Jos edellisessä postauksessa kyseltiin ööveriksi menoja, näyttää siltä että nyt Hullulla Kuulla meni jouskarin täysikuu pikkuisen yli ja liioitteluksi, kun ei tästä vaiheesta olisi maltettu ajoissa luopua. Edelleen täällä odotellaan tunnustuksianne tuon jo katsotun kuunvaiheen tunnelmista.

Kiinteän laadun ilmamerkkinen vaihe – ideoista pidetään kiinni. On taidettu rajata tarkasti mitä nyt jaetaan eteenpäin. Vesimies on monessa yhteydessä osoittautunut yllättävän käytännölliseksi merkiksi, ja siksi uskon ja luotan, että jakoa tapahtuu. Siemenet saavat pöllähtää ilmaan kuin voikukan hahtuvat. Voimme tutkailla mihin ideamme laskeutuvat, kuka ottaa niistä kiinni.

Hullu Kuu tunnustautuu melko fakkiutuneeksi vesimiehen merkin kanssa. Saturnuksen hallitsemaa merkkiä on hieman vaikea mieltää niin perin avantgardistiseksi kuin veskaria modernisti maalaillaan. Vesimiehessä haetaan hengenheimolaisuutta, ja siten sanoma luontevasti jaetaan omille, sielunveljille, heille joiden kanssa ollaan yhteisellä asialla. Tämä voi jättää marginaaliin, ellei seikkaa tiedosta. Toki omia joukkojakin täytyy välillä vahvistaa ja luoda yhteishenkeä, nyt olisi sellaisen aika.

Tällaisessa siemenkuussa on loistava tilaisuus hyödyntää luotuja verkostoja ja tehdä yhteistyötä. Mahdollisuuksia tarjoutuu. Kokeillaan uusia menetelmiä ja jos ei tulosta näytä syntyvän, käännetään asetelma yllätyksellisesti ylösalaisin. Huomioarvo on taattu. Se mitä saavutetaan, voi olla eksentristä. Ja mikä kummallisinta, nämä kaikkein oudoimmat jututkin ovat jollain tapaa yhteisiä.

Vesimiehen Kuun henki on hyvää aikaa tarkkailla ja tutkiskella. Tiistai-iltaan saakka on aikaa jakaa, ja siihen asti voi tunnustella kuinka laajalle viesti kulkeutui. Menikö vain valmiiksi valikoidulle porukalle vai saavuttiko laajemman massojen huomion.

Hullu Kuu lähtee tutkimaan, ovatko siemenperunat vieläkään itäneet, sillä laskevan Kuun aikaan on suotuisinta kylvää siementä mikä tekee satoa maan alle.

anna vielä voimaa
niin että jättäisin oven auki
ja voisin milloin tahansa lähteä

Enempi parempi

Jouskarin täysikuu. Kyllä nyt näkyy! Kuu täyttyy tiistaina illalla seitsemän jälkeen ja merkeittäin mennään kierrossa iloisesti pikkuisen pieleen koska kuunkierto lähti härästä – täydenkuunvaihe pitäisi saavuttaa skorpionissa, mutta mepä ollaankin hujahdettu kunnolla pitkäksi jouskariin. Tulimerkit ovat innostusta ja paloa, ja Kuun täyttyessä on upea festarijuhlan paikka. Ei sitten mikään pieni ja hillitty pienen porukan intiimi kokoontuminen, vaan kunnon ryskäjäiset, joissa on koko pitäjä ja massaa kasassa.

Jousimiesmäinen Kuu on Hullun Kuun mielestä ihanan pääkkö. Se on hauska, seurallinen ja rento – parhaimmillaan. Aika monia seikkaileva kaahotus ärsyttää. Nyt ei mitenkään, yhtään, käännytä hiljaisesti alitajuntaan vaan ollaan todellakin esillä rohkeasti. Reippaalla asenteella voidaan saavuttaa paljon (ja siihenhän aina jousimies pyrkii). Täysikuumainen vastavuoroisuus ei kenties kuulu jousimiehen Kuun vahvuuksiin. Se mieluummin julistaa ja tietää itse kuin kuuntelisi neuvoja ja palautetta. Saattaa olla oppimisläksyn paikka, jotta tällaisessa ajan hengessä ei jäätäisi yksin näkemyksinemme.

Tämä kuunkierto on sellainen, missä muutos tarttuu matkan varrelta mukaan. Härästä saatettiin lähteä matkaan itsetietoisena (ihan positiivisessa mielessä), mutta juttu vaihtuu ja muuttuu ajan kulkiessa eteenpäin. Mieli muuttuu, maailma muuttuu, ja jos ei nyt liiaksi pidetä kiinni siitä mitä oikeastaan piti saada aikaan, voidaan heittäytymällä vastata muutostarpeisiin.

Yksi jousimiehen täydenkuun haastepuolia on liian suuren palan haukkaaminen. Levittäydytään nyt jo ihan liian laajalle. Isolla sudilla maalaaminen tuottaa tosiaan aika rouheata jälkeä. Suurpiirteisesti sinnepäin, ja jos on kivaa, se voi antaa paljon anteeksi. Taivas ei aina ojenna näin ratkiriemukkaita hetkiä, lienee tarkoitus että välillä otetaan rennommin, ei niuhoteta pikkuasioista, kunhan isoissa kysymyksissä pysyttäisi mission takana.

Muuttuvassa ja kaksittaisessa täydenkuun merkissä kun nyt ollaan, pitää näyttää ainakin kaksi puolta. Todennäköisesti jousimies Kuu liioittelee tässä useammaksi, tuskin malttaa tyytyä kahteen. Yleensä moninaisuus hämmentää vastaanottajia, mutta kaksos-Auringon haasteeseen tällainen showmestari Kuu vastaa hienosti. Ei takuulla ehditä kyllästyä.

Edellisessä bloggauksessa Hullu Kuu tiedusteli vaa’an hengessä näkyvää täydellisyydentavoittelua. Kertokaapa nyt, oliko sitä, missä asioissa se näkyi, vai lakaistiinko Kuun kreisivaihe siististi maton alle? Kuka huomasi pingottavansa? Seuraavaksi kannattaa tunnustella kuinka isosti täyttyy nyt jouskarissa mitta, meneekö kenelläkään kertakaikkiaan ööveriksi. Raportoidaan sitten kun taas pitää jakaa, siemenkuussa lauantaina.

Hullu Kuu turvautuu viisaampiin maalailijoihin ja lainaa mielellään oikeilta runoilijoilta ajanhenkeen sopivaa tekstiä. Arvaatte varmaan miten tällaisen jouskarin täydenkuun kanssa kävi? Olisi ollut monta velmua ja hauskaa pätkää tarjolla. Liikaa. (Kauriissa ei sitten tahdo löytää tarjolle mitään).

pahan olon tullessa
       kiipeä vuorelle näe
  kaupungit kukkulat ja kaukaiset laaksot sitten
     laske luikuria vuorelta alas ja
                             männyt viistävät ohi