Auringon noustessa aamulla sunnuntaina tulivat Aurinko ja Kuu keskinäiseltä etäisyydeltään sirppivaiheeseen. Aurinko on vaa’an alussa, Kuu ylittää skorpionin merkkiä. Tätä vaihetta, juuri nyt syksyisessä mielenmaisemassa, tekisi mieli arvottaa osuvaksi. Sirppikuu on hengeltään härkämäinen, ja nyt liikutaan sen syksyisessä polaarimerkissä. Jos idean näkyväksi luominen onnistuu härässä, miksei siitä selvittäisi skorpionissa, varsinkin kun skorpioni on selviytymisen ja hengissäpysymisen mestarismerkki.
Nämä sirppikuun – siemenkuun ja härän – skorpionin vastakkaisuusparit ovat ihmeen vähän ulospäinsuuntaavia ja kommunikoivia siihen nähden, mitä näissä kuunvaiheissa tulisi tehdä. Miinusmerkkisen varauksen merkit tahtovat ennemmin suunnata sisäänpäin, puskea ja jurnuttaa keskenään. Ei tartte auttaa!
Skorpionin sirppikuussa pidetään voimakkaasti kiinni siitä, mikä oli alkuidea. Sakset ne on skorpionillakin. Tarrautuminen ilmenee ennemmin psyyken tasolla kuin näkyvissä asioissa. Aika vahvasti ollaan mieltä, mutta mahdollisesti – jos tämä sirppi kovasti nappaa – joku joutuu jo tässä vaiheessa transformaation eteen. Eli viilaamaan suuntaa.
Skorpionin sirppikuuta pohtiessa tuli mieleen kuva ankarasta sirpinheiluttajasta, viikatemiehestä itsestään, että jos tässä intoudutaan liian tarmokkaasti sirpin kanssa heilumaan, päitä alkaa putoilla. Toivon ettei tämän julkikirjoittaminen kapsahda omaan nilkkaan (niin moni asia viime aikoina on toteutunut omalla kohdalla kun on muka aivan viattomasti ja huumorilla sen tuonut julki). Tällä tahdoin ilmeisesti teroittaa seikkaa, että skorpionin ajassa (kuunvaiheen sellaisessa) pitää olla tietoinen mielestään. Siitä voi nousta ajan haaste: skorpioni on ehdoton, eikä siksi sirppikuun aikana mitään pitäisi tehdä puolivillaisesti ja vasurilla. Jos ei ole mielessään ja täysillä mukana eikä asiansa takana, se kostautuu. Ja varmaan näin käy yleensäkin, tässä sirppikuun ajassa teema tunkee esille vaan voimakkaammin.
Mille skorpioni on uskollinen? Ajatellaan varmaan ensimmäisenä, että omille tuntemuksilleen, veden merkkinä ja silleen. Syksypuolen merkkinä skorpioni ei kuitenkaan ole samalla tavoin omaehtoinen kuin eläinradan aloittavat merkit, oinas ja härkä etu(sarvi)päässä. Eikä skorpioni ole samalla tavoin idealistinen tai yhteisöllinen kuin kierroksen lopun merkit, jouskari, kauris, vesimies ja kalat. Onko skorpioni ihmissuhdemerkkejä? Sijaintinsa mukaan sen pitäisi olla.. Esitän, että näiden sirppikuun päivien aikana tulisi konkreettisesti lujittaa yhteenkuuluvuutta itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Kyllä kauriin puolenkuun mittari sitten kertoo, luulinko väärin, tai viimeistään täydenkuun pimennys.
Eikö syksy, eikö
kypsyminen ole
sammumistaan syvää,
kuumaa aistittua
varmuuttaan!
hullunkuunaika 