Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa

sco_cresAuringon noustessa aamulla sunnuntaina tulivat Aurinko ja Kuu keskinäiseltä etäisyydeltään sirppivaiheeseen. Aurinko on vaa’an alussa, Kuu ylittää skorpionin merkkiä. Tätä vaihetta, juuri nyt syksyisessä mielenmaisemassa, tekisi mieli arvottaa osuvaksi. Sirppikuu on hengeltään härkämäinen, ja nyt liikutaan sen syksyisessä polaarimerkissä. Jos idean näkyväksi luominen onnistuu härässä, miksei siitä selvittäisi skorpionissa, varsinkin kun skorpioni on selviytymisen ja hengissäpysymisen mestarismerkki.

Nämä sirppikuun – siemenkuun ja härän – skorpionin vastakkaisuusparit ovat ihmeen vähän ulospäinsuuntaavia ja kommunikoivia siihen nähden, mitä näissä kuunvaiheissa tulisi tehdä. Miinusmerkkisen varauksen merkit tahtovat ennemmin suunnata sisäänpäin, puskea ja jurnuttaa keskenään. Ei tartte auttaa!

Skorpionin sirppikuussa pidetään voimakkaasti kiinni siitä, mikä oli alkuidea. Sakset ne on skorpionillakin. Tarrautuminen ilmenee ennemmin psyyken tasolla kuin näkyvissä asioissa. Aika vahvasti ollaan mieltä, mutta mahdollisesti – jos tämä sirppi kovasti nappaa – joku joutuu jo tässä vaiheessa transformaation eteen. Eli viilaamaan suuntaa.

Skorpionin sirppikuuta pohtiessa tuli mieleen kuva ankarasta sirpinheiluttajasta, viikatemiehestä itsestään, että jos tässä intoudutaan liian tarmokkaasti sirpin kanssa heilumaan, päitä alkaa putoilla. Toivon ettei tämän julkikirjoittaminen kapsahda omaan nilkkaan (niin moni asia viime aikoina on toteutunut omalla kohdalla kun on muka aivan viattomasti ja huumorilla sen tuonut julki). Tällä tahdoin ilmeisesti teroittaa seikkaa, että skorpionin ajassa (kuunvaiheen sellaisessa) pitää olla tietoinen mielestään. Siitä voi nousta ajan haaste: skorpioni on ehdoton, eikä siksi sirppikuun aikana mitään pitäisi tehdä puolivillaisesti ja vasurilla. Jos ei ole mielessään ja täysillä mukana eikä asiansa takana, se kostautuu. Ja varmaan näin käy yleensäkin, tässä sirppikuun ajassa teema tunkee esille vaan voimakkaammin.

sco_cresc2Mille skorpioni on uskollinen? Ajatellaan varmaan ensimmäisenä, että omille tuntemuksilleen, veden merkkinä ja silleen. Syksypuolen merkkinä skorpioni ei kuitenkaan ole samalla tavoin omaehtoinen kuin eläinradan aloittavat merkit, oinas ja härkä etu(sarvi)päässä. Eikä skorpioni ole samalla tavoin idealistinen tai yhteisöllinen kuin kierroksen lopun merkit, jouskari, kauris, vesimies ja kalat. Onko skorpioni ihmissuhdemerkkejä? Sijaintinsa mukaan sen pitäisi olla.. Esitän, että näiden sirppikuun päivien aikana tulisi konkreettisesti lujittaa yhteenkuuluvuutta itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Kyllä kauriin puolenkuun mittari sitten kertoo, luulinko väärin, tai viimeistään täydenkuun pimennys.

Eikö syksy, eikö
kypsyminen ole
sammumistaan syvää,
kuumaa aistittua
varmuuttaan!

Mainokset

Normikaurat

lib_nmAnteeksipyydellen ja kainosti takavasemmalta Hullu Kuu koettaa palata kiertojen ja syklien vaihtuilevaan maailmaan. Ei ollut vaan ihan helppo nakki tämä aloitus, sillä pitkällä tauolla blogin salasanat olivat unohtuneet ja kadonneet..

Vaaka-aloitus on työn alla, eli syyspäivän tasauksen aikoihin ollaan ihan nurinkurisessa asetelmassa: aloittava ja ideoiva uudenkuunaika saadaan klassisessa täydenkuun merkissä. Hullu Kuu aloitti tilityksensä samankaltaisista tunnelmista, ja silloin lupailin kaikenlaista hulluilua ja asioiden nurinpäinkääntämistä. Blogi on muovautunut uriinsa kiertojen kuluttaessa kulutuspintaa. On varmaan aika katsoa entistä tarkemmin lukijan puoleen, vastavuoroisuuteen, kysyä mitä te haluatte ja tarvitsette. Olettaisin tällaisen olevan eniten vaakaa.

Tuleva kierto lupaa alussaan hillittyä, hallittua ja tasapainoa, mutta Hullu Kuu väittää että hevonkakkaa. Kierrossa paukahtaa Kuunpimennys täydenkuun aikaan, joten ei tämä mitään normikauraa ja hyssyttelyä ole. Tämä sykli liikkuu ääripäissä minä ja muut, ja tarkoitus on tulla tietoiseksi itsestä toisten joukossa ja toisten merkityksestä itselle. Jo tämä alun asetelma, missä pitäisi olla uskollinen omalle idealleen, mutta samalla ottaa huomioon toiset – peilautuvuutensa, palautteen merkitys ja kanssakäyminen – vaatii asennetta.

Myynkö itseni, ainutlaatuisuuteni, aidon ideani, jos kuuntelen toisia. Vai pääseekö palautetta kuulemalla jopa pidemmälle, suurempiin ja parempiin tuloksiin? Siinä on ainakin Hullun Kuun nurinkurisuudelle kovasti pohdittavaa. Kovin yksin tätä hullua hommaa on kohta vuoden ajan tehty – eikä aina olla ollenkaan tehty. Te lukijat ette ole keskenänne lähteneet keskustelemaan tuntemuksistanne, jos joku on avautunut fiiliksistään niin eipä tähän ole toisilla ollut paljoa lisättävää. Vaa’asta lähtevä kierto voisi muuttaa kaiken toisenlaiseksi.

lib_nm14Eikö kukaan lukijoista tunnustaudu edes ajoittaiseksi kuuhulluksi, vai onko sellaisen sanominen edes nimimerkin takaa liian ison kynnyksen ylittämistä? Vaa’asta lähtevällä kierroksella me joudumme kohtaamaan toiset, ja siellä itsemme. Hullu Kuu kyselee missä te olette?

Minä en tänään huuda
minä en sano sanaani joka meni rikki
minä vain nostan otsani paperista
ja menen hiljaa
mietteliäästi
täältä ja tänne