Arkistot kuukauden mukaan: Tou 2014

Pallot ilmaan

newmoon_geminiUusi Kuun sykli alkaa Kuun syntymällä kaksosten merkin alkupuolella. Tästä kierrosta tulee leimallisesti muuttuvalaatuinen, sillä tärkeimmät vaiheet ottavat paikkansa kaksosissa (uusikuu), jousimiehessä (täysikuu), neitsyessä ja kaloissa (puolikuut). Kiertoa jämäköittää kiinteiden merkkien leimaamat vaiheet hullussakuussa, siemenkuussa ja vanhankuun ajassa. Vain sirppi on nyt erilainen, johtavassa ravussa.

Kaksosmainen uusi alku viittaa tietoon pohjautuvaan aloitukseen. Muuttuvissa merkeissä tunnustellaan ja pohjustetaan siirtymistä toisenlaisuuteen. Uusi Kuu kaksosissa antaa sykäyksen siirtyä, eli aika on liikkuvaa, etsivää ja muotoansa hakevaa. Kaksonen ei välttämättä saa valmiiksi, mutta siirtymää ei arastella. Mieli on avoin. Uusilta vaikutteilta ei pitäisi sulkea ovea. Tämä kierto tuulettaa virkistävästi ja piristävästi.

Ajan haasteena näyttäisi olevan jonglööraamisen taito. Miten monta palloa pystyt pitämään yhtä aikaa ilmassa? Kaksonen on kepeä merkki, jossa kaikkia voimavaroja ei kiinnitetä yhden alkuidean taakse, vaan päinvastoin sorkitaan sieltä ja täältä. Voi vaikuttaa ihan vastuuntunnottomalta antaa kiinnostamattomien pallojen pudota ilmasta ja vieriä jonnekin unohduksiin. Kaksonen tavallaan antaa luvan keskittyä siihen mikä todella kiinnostaa. Mielenkiinto on ajan tarjoama mahdollisuus, ja se voi johtaa yllätyksiin: nyt ei sitouduta uurastamaan velvotteisiin. Idealla on lupa muuttua, kun mukaan löydetään uusia aineksia, lisää sirpaleita. Oikeastaan aika harva pysyy kaksosen tahdissa, mutta jos heittäytyy ennakkoluulottomasti, on tästä tulossa hauskaa. Tästä voi tulla melkoinen sirkus!

nm_gemKaksosen aika saa minut pohtimaan pitäisikö Hullunkuunajan blogin jo uudistua ja muuttua. Kaksosissa pitäisi kommunikoida, eikä sitä olla erityisen paljon tehty tässä blogissa. Monet taitavat vielä vierastaa Kuuta ja sen tunnetason vastaavuuksia itsessä ja ajassa. Mitä keksisin, että Kuu tulisi tutummaksi?

Hulluus sinänsä tuntuu kaksosten kohdalla epäolennaiselta, mutta ollaan avoimia, eihän tässä vaiheessa vielä tiedä mitä edestä löydetään.

Hellien saartoi meri kotia,
kesäisen ilman meri:
nousivat taikalankut, vaipuivat,
huoletta purjehtivat,
kun kapteenina oli perhonen,
perässä mehiläinen
ja miehistönä koko maailma
ilosta sekapäinen.

Mainokset

Musta Kuu – hyvää yötä

blackmoon_taurusTuleeko ensi yön Mustasta Kuusta kaikkein ihanin ja paras Mustan Kuun yö koko vuonna? Tulee, jos osaan mitään astrologisesta symboliikasta päätellä. Ensinnäkin, kesää kohti yöt ovat hetkellisiä, valoisia ja kepeitä, pian ohi. Jos Mustan Kuun aika merkitsee syvyyttä ja oman pimeyden kohtaamista, ei tässä ehdi just kuin moikata, ja taas Aurinko nousee. Nyt Aurinko painuu mailleen vähän kymmenen jälkeen, ja nousee aamulla kohta neljän jälkeen. Ei paha.

Toinen hyvisten puolelle kallistuva asia on Kuun merkki. Mitä on Mustan Kuun yö härässä, Kuulle kaikkein parhaimmassa merkissä? Jos se on sadistista nautintoa siitä, että osa minuudesta kuolee symbolisesti, niin tunnetaan sitten näin kärjistäen. Se mikä tapahtuu, ei tunnu pahalta. Härkä on nautinnollinen merkki.

Toisaalta olen joskus tainnut alleviivata sitä, että vaikka merkki olisi hyvä ellei paras mahdollinen, se ei vielä takaa itsessään mitään, vaan sitä pitää osata käyttää hyvin. Miten me siten osaisimme kohdata härän merkissä Mustan Kuun? Härkä on turvaa, rauhaa, pystymistä, keskittymistä. Jos Mustan Kuun yö on pieni hetki Kuunkierrossa, jolloin ollaan kaikkein eniten kosketuksissa intuitioon ja sisimpään, kaikki tapahtuu seesteisesti ja vakaasti.

Siltä vaikuttaa, että ei tässä ole nyt riipivälle hulluudelle lainkaan saumaa. Nyt saadaan kohdata Kuu parhaimmillaan. Kerrankin, Hyvää yötä!

Linnuista
tavallaan romanttisin
laskeutuu maallisempaan paikkaan
mangrovesuolle nukkumaan.
Tuhlaa kuun.
Mutta se, ja muut, pian
nousevat oksalta
ja lentäenkin voivat torjua väsyneen
vaaran hetken
joka laskee sydämelle ja keuhkoille
pytonin painon
joka murskaa jauhoksi.

Menee ohi

bals_ariVaikka oinaassa kuinka mentäisi nopeasti ja hosuttaisi, sellaiseen en ainakaan minä ole nyt kyennyt. Tai ehkä mentiin niin nopeasti, että mentiin kokonaan ohi? Vanhan Kuun balsaminen vaihe saavutettiin sunnuntaina aamuyön valoisana hetkenä, suurinpiirtein Auringon noustessa. Kuu oinaassa ja Aurinko vain ”vartin” edellä kaksosissa, sen 45° astetta.

Vaiheen ja merkkitason ristiriita on mielestäni nyt räikeimmillään. Vanha Kuu on rauhallinen, tyyni, passiivinen ja syvällä tuumiva, mutta oinaassa kulkeva Kuu on kaikkea muuta, juuri vastakohtansa. Oletukseni on, että tämä balsaminen ajanjakso ennen Uudenkuun syntymää härässä olisi vaikea, mutta sehän jää koettavaksi ja nähtäväksi.

Mielestäni tällaisessa vanhassa Kuussa katsotaan liiaksi eteenpäin eikä tarpeeksi taaksepäin. On tärkeää, että nyt jo pohjustetaan tulevaa ja luodaan suuntaviivoja uusille, pian hahmonsa löytäville aluille. Oinaassa on kuitenkin tyylinä mennä niin vauhdikkaasti, tässä-ja-nyt, että merkkitasolla epäilykseni herää, maltetaanko katsoa ollenkaan kuljettua kiertoa ja summata sen merkitystä. Jos tätä yhteenkokoamisen ja syvällisen pohdinnan vaihetta ei käy läpi, ihan varmasti jää jotakin olennaista ymmärtämättä.

bals_ariesOinaassa kuljettava vanhankuun aika korostaa yksin tehtävää matkaa, rohkeutta kohdata sisimmästä tässä ajassa käsiteltäviä seikkoja, elämännälän ymmärtämistä ja rehellisyyttä itseä kohtaan. Mahdollisesti voimia kysyvin oma sisäinen taistelu tällä erää on itsekunnioitus, sillä jos nyt on myönnettävä sen menettäneensä, on anteeksianto vaikeata. Eteenpäin on lähdettävä ja pian, rikkinäisenä se on vaikeaa.

Omakohtaisesti tämä aika nyt niin riemukkaan ristiriitaista että lapsekkaasti naurattaa. Minullahan on Uudenkuun vaihe kaloissa, sinänsä on vähän ristiriitainen juttu sekin, ja nyt oinas-Kuu mittaa eräällä tavoin kalojen merkin kanssa teemoiltaan yhteensopivaa aikaa. Kaikki on ihan nurinpäin, ja sellainen tuntuu pähkähullulta. Nurinperisyydessä voi silti piillä jotakin, mistä tekisi mieli ottaa selvää, kumpa ehtisi tässä eteenpäinlaukkaavassa ajassa.

Jos olet yksin,
ole!
Suuri on viimeinen
seurueesi.

Tekemättömiä valintoja

hm_pisc

Ohopsis, hyväksytäänkö kaloissa pitkään liukuminen? Jo eilen iltapäivällä, kun Aurinko oli siirtynyt kaksosiin, Kuu mittasi laskevan puolenkuun paalun. Kaloissa aina lipsahtelee, mutta on myönnettävä ja tunnustettava, että huomiointi vei pikkuisen liian kauan. Annanko siten itselleni luvan epäonnistumiseen, hyväksyn että oltiin kunnolla toisaikaisia?

Tästä vaiheesta voisi löytää ristiriitaisuuden sävyjä. Laskevan puolenkuun kaurisaikaisuus on vaativa, vastuullinen ja edellyttää ankaria, moraalisia linjanvetoja. Kalojen pehmeydessä ja sallivuudessa on vaikeata pitää tiukkaa linjaa, ainakin jos ihan huomaamattaan missaa kaikenlaista, kuten minä tein. Kaloissa ja kauriissa on kuitenkin mielenkiintoista vastaavuutta, sen pyrstön vuoksi. Ei kauriskaan ole niin jämäkkä kuin millainen kuva meillä tästä merkistä on, vaan siinä on oma annoksensa intuitiota. Löytyykö kaloista vastaavasti selkäruotoa ja pätemisen tarvetta? Moni taitaa olla sitä mieltä, että ei.

Puolenkuun kohdalla sisäisenä tehtävänä on ratkaista suunta tai moraalinen dilemma siten, että ei tarrauduta omanvoitonpyyntiin vaan edistetään laajemmalla, kattavamalla tavalla hyvinvointia. Tästä voisi kehittyä vieno sävel siihen suuntaan, että kuuntelisimme intuitiotamme ja omien ihanteidemme mukaisesti tekisimme päätöksen.

Aikaa määrittäviä tekijöitä kun pyörittelee, saattaa tämän Kuunkierron osalta ratkaisu jäädä kokonaan vaatimatta. Ehkä me liu’umme kaloissa tilaisuuden ohi, väistämme vastuuta, unohdamme mitä piti tehdä. Kun Kuu käy puolenkuun kohdalla neliössä Aurinkoon, muuttaen oman fysiologisen olemuksensa joko suuremmaksi tai pienemmäksi ratkaisevalla tavalla, Auringon ja Kuun välistä vuoropuhelua mittaava Kuunsolmujen linja pysähtyy ja vaihtaa suuntaansa. Nyt tämä huojuminen tulee oikein hyvin merkkiin ja teemaan sopivasti empimiseksi, päätösten lykkäämiseksi, eli solmut lähtevät hetkeksi etenemään (tämä on solmulle vierasta, sen varsinainen kulkusuunta on perääntyä). Vasta sunnuntaina illalla Kuu ylittää alasolmun oinaassa ja silloin suunta palautuu järjestykseensä. Ja tällöin ollaan jo pitkällä vanhan Kuun ajassa, ja silloin tämän ajan vaade ratkaisusta jää väliin. Toteuttamatta.

hm_pisc2Lukisinko tämän niin, että poikkeuksellisesti nyt ei vaadita minkäänlaista ratkaisua? Asiat voivat odottaa, päätöksellä ei ole kiire. On sekin täysin mahdollista, että kalojen Kuussa olemme niin viettävällä ja pettävällä pohjalla, ettemme saa otetta valinnoista. Kaloissahan halutaan hyväksyä kaikki, ja se ei taas ole mielestäni mahdollista puolenkuun vaiheessa. Kaloissa kun ollaan, ei näistä kaikista vaihtoehdoista ota pirukaan selvää. Parasta kai vaan molskahtaa mukaan ja katsoa mihin virta vie.

Miten on vaiston laita? Tarkistusta
sietääkö teoria kuin teoria?
Erehtyä on inhimillistä,
ei eläimellistä. Ja niinpä
vaisto saa vuolaat onnittelumme,
pikemmin ottavat kuin antavat.

Aamun sanoma

diss_capr

Velvollisuus jakaa! Aamulla sunnuntaina Kuu siirtyi siemenkuun aikaan kauriissa, ja kyllä tästä kehittyi suuremmanluokan tiedotusvelvoite. Tätä kevättä on määrittänyt planeettaenergioissa isoksi ristiksi kutsuttu kuvio, ja Kuun siemenkuun vaihe nappaa tähän ilmiöön ihan täysillä. Nyt pitää virallisesti tiedottaa ja ilmoittaa mitä kaikkea tuo risti on merkinnyt ja saanut aikaan, koska Kuu kirkastaa vaiheellaan juuri tätä muutosten ja saavutusten aikaa. Henkilökohtaisemmat seikat saavat nyt odottaa, koska yleisönä on yhteiskunta, oma vaikutuspiiri kaikkein laajimmillaan.

Joitakin päiviä sitten täydenkuun kohdalla oli ehdottomuuksien piikki, skorpionissa, joten on aivan helppoa huomata mitä se jaettava juttu voisi olla. Ei tässä ydintä miettiä tarvitse, mutta toki kun kauriissa ollaan, harkitaan tarkkaan keinot ja muodot, ne rakenteet. Kauris ei ole millään lailla epäröivä merkki, eli ei tässä harkinnassa ole epävarmuudesta kyse. Ehkä ajoitus on se kaikkein tärkein pointti, kun otetaan huomioon kauriissa kulkevan Kuun hallitsijan, Saturnuksen, olemus. Ajan ja karman herra ei anna lupaa turhanpäiväisiin lepertelyihin.

Ajoitusta minäkin mietin kun katselin Kuunvaiheen muuttumisen hetkeä. Yhtymä Plutoon sai ottamaan sen verran takapakkia, että nyt on liu’uttu muutama aste etäisyyttä piilottavalle tekijälle ja aktiivinen kulma laajentavalle Jupiterille on voimakkaampi. Pluton teemat ovat kuitenkin tärkeä osa tämän siemenkuunvaiheen täyttämistä. Kauris merkkinä ei ole luonteeltaan salaileva, jos kohta ei eturiviin tungekaan. Pluto raahaa mukanaan salaisuuksia ja piilottaa viestiin jotakin ihan muuta kuin miltä se pinnalta näyttää. Kaikkein rakentavinta ja tuloksellisinta, mistä kauriskuu tykkää, olisi asiallisesti paljastaa pinnanalaiset kytypesäkkeet. Ja koska on kyse aikamme suurimpiin juttuihin koskevista asioista, voi tieto, paljastukset ja viestintä johtaa rysähdykseen. Onko sitten kyse jostakin poliittisesta jytkystä jälleen, se jää seuraavien päivien asialistalle.

diss_capr2En nyt malta olla kertomatta, että tämä on minun oma tämänhetkinen Kuuni (astroilijoille: proge), siemenkuunvaiheessa kulkeva kauriskuu. Tällaisen huomaaminen tuntuu innostavalta, mutta eipä ole sen sortin asia, josta todella voisi äidilleen soittaa tai jutella kaupankassan kanssa. Täytyypä siksi harkita tiedottamisen areenoita huolella. Olisi täältäkin suunnasta muutama jytky kerrottavaksi, mutta vieläköhän tätä panttaisin.

Niin, toisin kuin linnut
eivät sielut puhu
toisilleen
Ja toisin kuin sielut
eivät linnut puhu
Siinä missä meidän korvamme
tarvitsee paljon sanoja,
vaivalloisesti toisiinsa liitettyjä ääniä,
jotta sanottu menisi perille,
riittää niille muutama ääni
vain eri tavoin kiihkeä
eri tavoin painotettu.

Intohimoisia paljastuksia

fullm_scoOn myönnettävä, että tämän täydenkuun tiimoilta heräsi mieliteko antaa mennä vaan, pohjanmaan kautta ja syvyyksiin asti. Ja toisaalta tuntui siltä, etten halua tämän nimenomaisen ajan hengestä muuta kuin vaieta. Antaisinko siis olla, ja Kuulle luvan säilyttää kaikki salaisuutensa?

Nyt illalla täyttyvä Kuu mollottaa skorpionissa, merkin viimeisellä kolmanneksella. Tämä on tunnelmaltaan kenties kaikkein vaativin täysikuu, ja täyttymistä seuraava muutaman päivän jakso väreilee intohimoa, tummaa syvyyttä, väkeviä tunteita, koko kirjoa vihasta ja halveksunnasta kaikkinielevään hurmioon.

Kuu parka joutuu tässä koetukselle. Kukkeus ja täysinäisyys tulisi antaa näkyä, mutta tämä on päinvastaista skorpionin perusluonteelle. Kuun maagista valtaa voidaan hyvin käyttää piiloissa, salassa, manipuloiden ja piilovaikuttaen, mutta avoimuuden haasteeseen Kuu ei helposti nöyrry. Ennemminkö sitten vaikka seotaan täysin? Tämä täysikuu voi olla se kaikkein kuuhulluin, sekopäisin, raivottaren lailla myrskyävä ja tunteita pakahduttava Kuu. Hulluudessa voidaan avoimesti huutaa julki, mutta kuka sitä uskoo kun viesti on tunnevyöryä?

Kun aiempi hullunkuunvaihe aloitettiin vaa’an hillityn charmin sävyissä, tuntuu nyt ihan naurettavalta kuinka yhdessä purskahduksessa, tunteiden palossa, villin raivon vallassa voidaan hetkessä tehdä tyhjäksi kaikki, mistä hullunkuun ajassa yritettiin viimepäivinä pitää kulissia yllä. Yksi viitanheilahdus ja kaikki on pyyhkäisty olemattomiin? Tai ehkä skorpionikuu käyttää valtaansa ja voimaansa pitääkseen yhä yllä salaisuuksiaan, sitä mitä vaa’assa ei sopinut paljastaa, ja mitä nyt skorpionissa kuolemankaan uhalla ei voida paljastaa.

fm_scoKuulla kuitenkin on taivaalla rakentava tuki, jos tästä haluaa koettaa pitää kiinni; väistyvä ylitys lujalle Saturnukselle. Eikä olisi täyttäkuuta ilman vastavuoroisuutta, Auringon vastakkaisuutta, ja Aurinko on rauhallinen, maltillinen, ihan toista maata kuin ääripäänsä tunteissaan vahva Kuu. Skorpionikuu on kaikkein ehdottomin, joten valittavaksi näyttää jäävän intohimon myrsky tai vankasti tuettu mykkä hiljaisuus. Minä en pakota Kuuta paljastamaan korttejaan vielä tässä vaiheessa, ja varmaankin myös te lukijat tulette ajan ilmiöistä ymmärtämään, onko kyseessä joko vai tai.

Niin kuin toiset sielut seilaavat
sävelten aalloilla,
minun henkeni ui
sinun tuoksussasi, ihanaiseni!

 

Laadukasta hulluutta

lib_toosweetTaas on valta vaihtunut Kuuta katsellessa. Jo aikaisin sunnuntai aamuna Kuu siirtyi hullunkuun vaiheeseen vaa’an merkin alkupuolella, mutta en varmaan ole ainoa jolla tällaisena juhlapäivänä on ollut muunlaiset asiat ja äidit mielessä, ettei joutavanpäiväisiä ole ehtinyt miettiä. Vaikka Hullun Kuun pitäisi nimensäkin puolesta tuntea jonkinlaista lukkarinrakkautta tätä nimenomaista kreisivaihetta kohtaan, nyt on tunnustettava, ettei täysin miellyttävältä ole tuntunut.

Vaaka on eläinradan merkeistä se, johon hulluus yleisteemana sopii kenties kaikkein kehnoiten. Vaa’an mielestä kaikki tulee olla miellyttävää ja soviteltua, eikä tähän näkemykseen jää tilaa outouksille, äkkivääryyksille ja nololle hulluudelle. Jos joku käyttäytyykin vähemmän soveliaasti, sellainen hyssytetään hiljaiseksi.

Siksi tässä meneillään olevassa pingotusvaiheessa Kuun on hyvin vaikea ilmentää omaa perinpohjaista hulluuttaan. Tuntuu siis haasteelliselta, että kaikenlainen poukkoilu, äärimmäisyyksien tavoittelu ja räjähdyspisteet tulisi osata hillitä sovun ja hyvien tapojen nimessä. Kirjoittaja ei ainakaan tähän kyennyt, vaan pahoitin kertakaikkisesti mieleni, ja surkuhupaisasti koskien yleisiä hyviä tapoja. Lääkkeeksi koetin ahmia puoli litraa kermaista karpalojäätelöä, mutta yritykseksi jäi.

lib_gibbTämän Kuun syklin mittaan on tulossa vielä muitakin vaiheita, jotka ajatuksen tasolla nostattavat toimivuudessaan hiukan kulmia. Todennäköisesti näissä on opittavaa, ettei taivaan petaus voi olla aina niin yhteensopivaa, vaan meidän on ihan itse koetettava ajatella ja järkätä asiamme. Jos joku paremmin vaa’an merkkiä ymmärtävä tietää, miten hulluus suoritetaan tässä hienotunteisessa ja siivossa merkissä, Hullu Kuu ottaa tavattoman mielellään vinkkejä vastaan.

        mikään muu ei merkitse kuin laatu
sen kiintymyksen –
lopultakaan – joka on uurtanut jälkensä mieleen