Nurinperistä sielua

Yön tunteina, vain muutamana jotka saadaan, on valtava energiakeskittymä tai -purkaus. Voi olla teistä kiinni kumpi. Oinaan kierron viimeisen kerran summaava Mustan Kuun yö alkaa Auringon laskusta, noin yhdeksältä illalla, ja päivä jolloin uusi kierto alkaa, nousee aamulla varhain, ennen kuutta jo. Mustan Kuun yön tunnelma määräytyy alusta, jolloin Kuu on oinaassa, vaikka se yön aikana pääseekin tulevan kierron merkkiin härkään. Oinaasta kierto alkoi, omista pyrkimyksistä, alkuvisiosta. Saimme taistella kaiken perääntyvän planeettaenergian kanssa. Liike ei ole ehkä ollut sujuvasti eteenpäin vievää. On aika mitata, onko peräännytty kauaksi sieltä mitä piti saavuttaa.

Aloituksessa mainitsin spontaaniuden, satunnaisuuden, silloin noin kuukausi sitten. Random ja Absurd paiskaavat kättä Mustan Kuun yössä. Kuu oinaan merkin lopussa, mielen pimeyteen suuntaavan yön alkaessa, kohtaa ihan täsmälleen Uranuksen, ja siihen yhtymään perääntymistään tekevän Merkuriuksen. Päässä voi räjähtää jo tänä yönä, tai ehkä se tulee vasta myöhemmin Merkuriuksen pysähtyessä retronsa päätteeksi. Tai ehkä molemmissa kohdissa jotakin räjähtää. Satunnaisesti, mielivaltaisesti.

Kuun oinaan yössä voidaan käyttää rohkeutta ja rehellisyyttä aseina, ja päästä nopeasti oivallukseen. Tai sitten huitaistaan hätäisesti. Oinaasta olen aina paasannut, kuinka tärkeää motivoituminen sille on. Pitää olla tarkoitus, jopa missio, sillä muuten homma kusee kintuille. Oinaan voima kääntyy itseä vastaan, jos suuntaa ei ole. Mitä tarkoitusta varten nyt oinaan vuoden ensimmäisen kuunkierroksen lopuksi hiljennytään sisimpäämme. Jos sisin vastaa takaisin, uskotko tähän vastaukseen. Rehellisyys on raakaa. Se ei kaunistele, selittele, eikä ymmärrä tai tue.

Yön henki tai tunnelma on yllättävä, ei sitä mitä odotettiin, päinvastainen. Oinaan kierroksen alussa saattoi olla tähän reippaaseen merkkiin liittynyttä räväkkyyttä. Nyt se on tiivistynyt pisteeseen, joka voi olla vastaus. Eikä se kertaa sitä mitä huudat, ei se ehkä ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi. Sielu käännetään ihan nurinperin. Hulluuttako löytyy, sielu ja yö näyttävät.

Tosi tietäminen on oivallus
oivaltamisen mahdollisuudesta;
ja aavistusta epävarmempi.

Nopeat Mustat

Monet kärsivät kesäaikaan siirtymisestä, ja juuri nyt pieni vuorokausirytmin muutos saattaa väsyttää kaksinverroin kun se osuu vanhankuun aikaan. Silloin Kuun tuntuma ajanlaadussa on väsynyt, luovuttava ja nuutunut. Mustan Kuun yön katsaus tulee jokseenkin mielivaltaisesti tulevaksi yöksi, ehkä se oli meillä jo viime yönä, mikä tietää. Yön tuntien aikana, mutta vasta aamukuudelta, Kuu saa syntyä uudelleen, joten pimeää käytännössä Kuutonta yötä saadaan maistaa sitä ennen. Mustan Kuun yö voidaan katsoa alkavaksi auringonlaskusta hieman ennen kahdeksaa illalla, ja ehkä yö tosiaan päättyy uudestisyntymän tuntoihin paria minuuttia ennen aamun kuutta, eikä tarvitse odotella Auringon nousua horisonttiin.

Kun Kuu on jo hyvin lähellä uuden syklinsä alkua, on se koko Mustan Kuun yön ajan tulevassa uudenkuun merkissä oinaassa. Oinaan Musta Kuu voi olla hätäinen fiilikseltään, tsekataan nopeasti mitä sielu sietää, ja otetaan aktiivisesti lepo mikä tarvitaan. Kuu on oinaassa rohkea, ja siksi ei paljoa pelota mitä nämä pimennyskierron viimehetket vielä kertovat. Lapsenomaisen luottavaisesti ollaan sitä mieltä, että kyllä me tähän pystymme. Toivottavasti lopetuksen työtä on tehty viime päivinä jo valmiiksi, ettei ole kertynyt urakkaa tähän viimeiseen yöhön. Kärsimättömiä ollaan ihan varmasti päättämään tämä kuunkierto. Ollaan jo käytännössä uudessa ajassa (Auringon kierron mukaan) ja tämä Kuun laahaus perässä voi ärsyttää. Pinna alkaa olla aika tiukalla, tekisi mieli jo konkreettisesti astua uuteen, tuoreeseen, eikä mitata minuuden kypsyyttä. Epäilen että moni kaipaa ennemmin lepoa kuin pitkällisiä itsensätutkimisen prosesseja.

Yön aloituksessa Kuu on aivan oinaan merkin alussa ja lähellä perääntyvää Venusta. Ei olisi yllätys, jos Mustan Kuun yön mahdolliset haasteet tällä kerralla koskettaisivat juuri perääntyvän Venuksen teemoja. Arvostusta, arvottamista, ihmissuhteiden tilaa, mielihyvän tuntojen arvioimista. Asioita voi laittaa kerralla poikki ja pinoon, sillä Kuussa on voimaa; Kuulla synkkaa mukavasti hallitsijansa Marsin kanssa.

Tehdään nopea päätös olla sisäisesti vahvoja, ja se siitä.

Näin lähellä pimeyttä
yöt eivät ohene aamuksi
eikä tähtien valju valo
riitä johtamaan kulkua
seuraavaan yöpaikkaan.
Joku koettaa tehdä tulet,
joku yrittää pimeässä seuraavaan pimeään.
Vain ne pääsevät perille
jotka jaksavat odottaa,
istua pimeässä
kuvansa kanssa kahden.

Yön eetterissä

Näkymättömän, vaistomaisen Kuun aika on taas voimakkaimmillaan kun tuleva yö on Mustan Kuun yö, hetki ennen Uuden Kuun syntymää. Mustan Kuun aika ei sitten ole mikään virallinen kuunvaihe, se on vaan yön aika, jolloin Kuun henki tiivistyy. Kevään korvalla meillä alkaa olla jo valoa, mikä on ihan päätä räjäyttävää, ja sisäisimmän yön aika pääsee alkuun Auringon laskettua horisonttiin noin puoli kuudelta (Hesan seudulla). Tuon hetken Kuun asema antaa sävyn tulevalle yölle, ja sen me saamme vesimiehestä. Yöllä Kuu tosin siirtyy seuraavaan kalojen merkkiin, ja jos valveilla ollaan, voidaan kurkata mieliimme mahtaako olemisen tuntu tästä muuttua, ja tämä hetki on yöllä noin puoli kolmelta. Aamun saamme noin puoli kahdeksalta, ja siihen päättyy Mustan Kuun yön tuska ja hammastenkiristely.

Pimennystä edeltävä Mustan Kuun yö on todennäköisesti vaikeampi kuin muut uutta sykliä edeltävät vastaavat lopetuskohdat. Pimennyksen aika on omanlaistaan, en tiedä millaiseksi sitä osaisi kuvailla – sillä tavalla Neptuniaanista että se karkaa sanoilta muualle. Paineista, rutistavaa, puristavaa, sähköistäkin. Kenties eteeristä. Todenteolla herättää, ja sehän on pimennyksen tarkoituskin, osoittaa asioita jotka vaativat. Taivaan keino priorisoida.

Kuun vesimiehen merkistä saadaan hieman rauhoitusta yönaikaan. Vesimies on liikkuvan veden teemassaankin rauhallinen, ei se ole kaoottista ryöpytystä. Vesimies tuo mahdollisuuden etääntyä kiivaimmista tunteista, jotka usein paiskaavat meitä vikasuuntaan. Vesimiehen Kuu tarkkailee ja tutkii, ja sen avulla pystytään sisimmästä muodostamaan varsin hyvä kuva. Ehkä nähdään jotakin uudesta näkökulmasta, ja sellainen usein auttaa harppauksella eteenpäin.

Mustan Kuun yö on perimmäiseltä idealtaan yksinäinen. Matka sisimpään tehdään omin voimin. Ehkä muistamme kuunkierroksen alusta tarpeen kohdata hengenheimolaisia, jakaa mielipiteitään toisille. Vesimiehessä tehdään sisäistä puhdistautumista – ja mitä varten? Seuraava kierros alkaa kaloista, missä vastaanotetaan. Vanha turha kuona pois, jotta sielu säilyisi kauniina.

Ei se
että päivä pitenee
vaan öiden lyheneminen.

Karmaisevaa karaisua

Mustan Kuun yön kohdan arvonta päätyi tällä kertaa tulevaan yöhön, koska seuraavan kuluessa Kuu syntyy jo uudeksi suht pian vuorokauden vaihduttua lauantaiksi. Ja silloin pääsemme ottamaan vastaan Punaisen Kukon vuotta. Yö alkaa vähän neljän jälkeen iltapäivällä (Hki) ja aamun saamme noin yhdeksältä, eli vielä on pitkät pohjolan yöt aikaa vaeltaa pimeydessä. Kuu on kauriissa.

Ihan teki mieli päättää kirjoitus tähän. Kauriista alkanut kierto päättyy samoihin umpeenkuromisen teemoihin, näin käy silloin kun Uusi Kuu syntyy merkin alkupuolella. Astrologisesti kauris on Kuulle haastava merkki, jos ei täydellinen katastrofi niin yleensä työläs eikä itsestäänselvä. On kuitenkin kiva keikauttaa ajattelua toisinpäin: miksi työ ja tarkkaan selon ottaminen olisi jotenkin kurjaa? Kun kauriin Kuuhun keskittyy, se voi antaa paljon.

Lähtöasetelmassa haettiin rakentavuutta, vakautta, ja nyt on viime hetket arvioida, päästiinkö siihen mihin piti. Kauris on kypsyttäjä, kasvattaja, opettaja, ja siksi Mustan Kuun yö juuri tämän Kuun kanssa antaa rauhallisen, selkeän ja opettavaisen tilaisuuden sisäiseen kasvuun. Ja merkin teemaan sopivasti yö pitkä kuin nälkävuosi. Kauris tarvitsee aina aikaa. Ei se hidas ole, mutta aikaa on vaan hyvä olla kauriin kanssa.

Näissä tunnelmissa tehty syväsukellus omaan minään voi olla yksi ankarimmista. Ihan varmasti mieleen nousee ne kohdat, joissa olisi pitänyt venyä parempaan, pystyä pätevämpään, suorittaa enemmän. Olisi niin helppo lohduttaa, että ei aseteta rimaa liian korkealle ja sellaista liirumlaarumia, mutta annetaan kauriin Kuulle oikeus olla oikeassa. Opitaan nöyrästi kaikista niistä asioista, joissa oli hosakkaa, ja pohditaan millä realistisilla keinoilla homman sitten saisi onnistumaan. Ei tällaisesta terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitse masentua. Tänä yönä on aika olla realisti. Ja tasapuolisesti nähdään myös kaikki se hyvä, ja osataan ottaa siitä kuuluva kunnia itselle. Ei mikään helppo juttu sekään. Opittavaa on.

Vaativaa tämä kauriin Kuun aika on. Siitä on tehty kirosana. Ihmisyytemme ei useinkaan näytä kestävän minkäänlaista karaisua ja koulimista. Ehkä ensi yönä, Mustan Kuun alla, saamme sitä kohdata. On aika huomata ne asiat, joissa pitää kiteytyä, kristalloitua, jotta pääsemme seuraavassa Kuun syklissä puhdistautumaan. Loppuhuipentumaksi, silloin kun Aurinko nousullaan päättää Mustan Kuun yön, on Kuu kauriin viimeisellä asteella. O-ou, enkä avaa tätä nyt enempää.

Näin vähää valoa
ei huomaa.
Se on vain
uskottava.

Totuuden henki

Olen pahoillani jos ajanhengen tunnustelut Mustan Kuun öistä ovat johdattaneet lukijoita harhaan. Olen näitä tunnelmien havaintoja julkaissut enimmäkseen kirjoittamisen ilosta, sillä ajan ilmiöiden miettiminen astrologian kautta kiinnostaa. Mustan Kuun yö on pieni erikoishetki Kuun matkassa, mutta mikään kokonainen kuunvaihe se ei ole. Jos minulta on tällainen harhainen lapsus päässyt johonkin päivitykseen, että olisin Mustan Kuun yötä väittänyt vaiheeksi, kertokaa missä jutussa näin on käynyt, ja käyn tuon kohdan korjaamassa mitä pikimmin. Tosin tämän Hullunkuunajan blogin luonne taitaa olla niin hetkeen sidottu, ettei täällä kukaan taida enää uudelleen palata vanhoihin jorinoihin.

Kertaan ja painotan, että Mustan Kuun yö on vain yhden yön osa vanhankuun ajan sisällä, eikä tämä yö yksinään edusta kuunvaihetta. Mustan Kuun yöllä tarkoitetaan ajankohtaa ennen Uuden Kuun syntymää, sitä yötä jolloin Kuun valo on kaikkein vähimmillään. Täällä blogissa Mustan Kuun yöksi on katsottu edellinen kokonainen yö ennen Uutta Kuuta, eli jos Kuun syntymä olisi vaikka kello kolmelta yöllä, tämä olisi ns. uudenkuun yö ja se tätä edeltävä yö jo Mustan Kuun yö. Näiden öiden tarkastelu ei ole kuunvaiheiden kannalta pakollista eikä ehkä oleellistakaan, mutta lähinnä kirjoittajan omien fiksaatioiden ja friikkiyden vuoksi nämä ovat tunkeneet mukaan, kun tekstiä on syntynyt. Mustan Kuun yön olen mieltänyt Kuun tunnelman kannalta poikkeukselliseksi hetkeksi, mutta toisaalta vastaavasti uudenkuun vaiheen puolelta voitaisi tarkastella vaikka ensimmäistä kokonaista uudenkuun päivää, jolloin alkavan jakson teemat olisivat kaikkein virkeimmillään.

Nyt aion tehdä vastoin sitä miten aina saarnaan, ja aion totisesti repiä tästä vastoin itseäni toimimisesta kaiken riemun irti. Tämän skorpionihenkisen vanhankuunajan päättää Uuden Kuun syntymä kauriissa torstaina aamulla muutamaa minuuttia ennen yhdeksää. Kun on talvi, Aurinko ei ole vielä noussut, ja siksi Uusi Kuu ”periaatteessa” syntyy yökartalla; Auringon nousuun on vielä vajaa tunti aikaa. Sen katsannon mukaan mitä olen noudattanut, Mustan Kuun yöksi tulisi tässä tapauksessa lukea se edellinen ihan kokonainen yö, eli tiistain ja keskiviikon välinen yö. Mutta kun nyt tuntuukin siltä, että tämä keskiviikon ja torstain välinen yö olisi ihan riittävän pitkä ja pimeä ollakseen Mustan Kuun yö. Saatte valita omien tuntojenne mukaan, pimeitä miltei Kuuttomia öitä on nyt tarjolla tuplasti.

Kun Aurinko vaipuu horisontin alle keskiviikkona yön aloittaen, Kuu on vielä jousimiehen puolella – ajatelkaa kuinka kamalan pitkä yö voi ollakin, kun Kuu syntyy uudeksi kauriissa noin kahdeksassa asteessa. Ja jos Mustaa yötä halutaan katsoa jo aiemmin, on Kuu vielä paljon kauempana jousimiehessä. Jousimiehen Kuun Musta yö, totuuden ja näkemyksen etsintää. Asenne mustaan syväsukellukseen omaan sisimpään on reipas ja rohkea – päässä alkaa soida rippikouluaikainen virsi totuuden henki johda sinä meitä..

Onko yön saalis siinä, että nähdäänkö totuus käydystä kuunkierrosta raakana totuutena vai näkemyksellisenä, idealistisena sellaisena mitä halutaankin nähdä. Jousimies kyllä etsii vilpittömästi lopullista totuutta, mutta oma asenne voi sokeuttaa jääräpäisemmäksi kuin mikään kiinteän merkin edustaja ikinä. Yhden yön, tai kahdenkaan, aikana ei pysty maailmaa muuttamaan sellaiseksi kuin sen haluaisi olevan. Ehkä on syytä tyytyä karuun, puhtaaseen, paljaaseen totuuteen. Ja tehdä sillä jotakin tulevan kauriin kierron mittaan.

Jos nimeän yön
on minun pystyttävä
kuvittelemaan myös päivä.

Öiden Musta timantti

Marraskuun Mustan Kuun yö on symbolisesti se kaikkein mustin yö vuodesta, sillä tämän viimeisen yön alkaessa Kuu on skorpionin merkin lopussa. Skorpionin dramatiikka ja kiihkeys ovat niin Mustaa Kuuta, tässä on se Kuun syvin kohta, kaikkein näkymättömin, sisäisin. Tuleva yö ei kuitenkaan ole ajallisesti vuoden mittaan pisin Mustan Kuun yö, mutta tunti tai pari ei kai ole ratkaisevaa. Yön henki on se mikä antaa ja ottaa, riepoo ja raastaa, ja henki saadaan skorpionilta.

Mustan Kuun yö on riitti sielun syvyyksiin. Kääntyminen sisäänpäin on totaalista ja täydellistä sukellusta, antautumista intuitiolle, alkemistista palon puhdistusta. Skorpionin yö ei ole heikoille, mutta kaikkien se on silti käytävä. Mustan Kuun yö on kuin nollausta ennen uutta alkua. On vaivuttava, mutta en minäkään tiedä minne, mitä se musta on. Jos sielu on tänä yönä musta, se ei ole paha asia. Kiihkeässä voimassaan skorpionin Kuu imee kaiken, se sisältää kaiken, ja siksi kyse on tässä kierrossa, skorpionin yössä, kaikkein eniten psyyken eheytymisestä.

Yön mitta on Auringon laskusta sen nousuun, ja näin lähellä Talvipäivänseisausta yötä riittää. Vähän kolmen jälkeen aletaan viritellä minää, sisintä, hiljentymään, ja aamusta yhdeksän jälkeen aika päättyy, ja aletaan valmistautua uuteen Kuun syntymään. Yön aikana, iltapuolella vähää ennen yhtätoista, Kuu siirtyy jousimiehen merkkiin. Tämä on todennäköisesti helpottavaa ja rentouttavaa, ja ennen kaikkea ymmärrystä ja viisautta antavaa.

Kuun kanssa kulkijoita on monenlaisia. Jotkut syttyvät uusista aluista, toisille täysikuu on Kuun aikaa, ja jotkut kokevat Mustan Kuun ajan kaikkein voimakkaimmin. Ehkä selitys itselle ominaisimmasta Kuun ajasta löytyy siitä Kuusta, mitä kannamme mukanamme, oman minuuden rakennusaineena, syntymäkartalta. Tai se voi olla yhtä hyvin konkreettinen fysiologinen Kuu, mikä kierrossaan lähimpänä ja kauimpana Maata aina viskoo meitä harjalle tai vaatimattomammin tyveneen. Tällainen Kuu on vaikein seurattavin, koska Kuu vaihtuu muodoiltaan – mutta ehkä kaikkein eniten Kuun itsensä kaltainen aaltoliikkeessään. Skorpionin yö on niin vahva, että on kumma jos sitä ei olossaan tunnistaisi, jos Kuu tuntuu ollenkaan itselle tärkeältä. Tosin tämänkertainen skorpionin yö ja Kuu ovat sieltä tyynimmästä päästä, vetovoimaltaan, Kuun ollessa vielä kaukana Maasta. Kuuhulluus ei siten olisi nyt vetovoimaista otetta vaan symbolista, mielen ja psyyken sisällä olevaa, lujasti puristavaa. Puristetaan niin kovaa että syntyy timantti.

Öistä petomaisin
raatelee aamupäivään saakka.

Sudentunnin Musta Kuu

Mitä tulevasta Mustan Kuun yöstä uskaltaisi sanoa? Toki ei täällä ole rohkeudesta kyse, kyllähän Hullu Kuu tohtii, tarkoitin siihen suuntaan että millaisen näkökulman valitsisi. Tuleva yö kun näyttää jotenkin kaksijakoiselta, ettei ihan bi-polaariselta, vähintäänkin vaakamaisen kakskuppiselta. Kellossa iltapäivästä, mutta astrologisesti yön aloittaen, Mustan Kuun yö alkaa (Helsingin korkeudella) varttia yli viideltä jo, kun Aurinko laskee horisontin alle. Silloin Kuu on vielä hyvinkin vaa’an puolella, joten perimmäinen yön sävy saadaan tästä.

Mutta yöllä tapahtuu. Kelloja käännetään, ja sehän merkitsee tuntia pidempää Mustan Kuun yötä. Juuri samaan aikaan kuin aikavyöhyke luetaan talviaikaisena, Kuu siirtyy skorpionin merkkiin. Varsinaisina aamuyön suden tunteina, Kuun aloittaessa skorpionin merkkiä, ollessaan niin ikivanha Kuu kuin ikinä voi olla, tämä tuntuu vasta sellaiselta kunnon Mustan Kuun yöltä. Ehkä me valvomme ja juhlimme Halloweenia neljään saakka, ja sitten valvomme muuten vaan Mustaa Kuuta. Aamu koittaa ihan pikkuista ennen kahdeksaa, ja meillä on edelleen vanhan Kuun aikaa monta tuntia, skorpionin hengessä, kärvistellä ennen kuin päästään uudelle Kuun kierrokselle.

Jos arvottaa haluaisi, Hullun Kuun mielestä vaaka ei välttämättä ole helpoin mahdollinen tunnelman sävy Mustan Kuun yöhön. Tämä yö on yksin pohtimisen aikaa, koska on paha mennä tulkitsemaan toisen sielusta paljon mitään, itse siitä täytyy ottaa selvää. Kuun ollessa pimeimmillään, lähinnä Aurinkoa, näin vanhan Kuun aikaan sekä uudenkuun vaiheen alussa, tämä korostaa minää, itseä ja egoa, sisäisyyttä. Täysikuu, se vaakamainen alue, käsittelee toisia ihmisiä, kanssakäymistä ja kontakteja. Siksi vaaka, vastakkaisena merkkinä, ei ole luontevasti omalla alueellaan tässä Mustan Kuun yössä.

Yksinäisyys voi olla yksi seikka, mikä nousee ongelmaksi tänä aikana. Ja varsinkin tällaisen juhla-ajan, Halloweenin osuessa samaan hetkeen. Vaaka rakentaa minäkuvansa yhteyksistä toisiin, peilauksesta, palautteesta, tuesta, yhteistyöstä. Eikä siinä mitään, näin pitääkin tehdä. Mutta ei tänä yönä. Nyt ei sopisi kaivata ketään, ei mitään muuta kuin omaa sielua. Ajan hengessä on muitakin tekijöitä, jotka viittaavat mahdollisiin yksinäisyyden kokemuksiin (Venus ja Saturnus, jos astrologisesti haluatte hahmottaa). Tämä voi kärjistyä, että olo tuntuu ihan läheisriippuvaiselta, vaikka muuten osaisikin ihan upeasti olla itsekseen. Vaikka kuinka tiedostettaisi, että yksin on hyvä olla ja varsinkin nyt, se voi riipaista pahasti. Vaa’an kierrossa nämä toisten ihmisten kohtaamiset ovat olleet tehtävänä, ja nyt jos pitäisi juhlia onnistumista, se pitäisi tehdä yksin. Ja varsinkin jos tuntuu ettei toteutunut se mitä tavoiteltiin – mikä pettymys.

Syövereihin sukellusta tarjotaan sitten kun aika muuttuu talveksi, Kuun siirtyessä skorpioniin. Tämän merkin idea taas sopii Mustan Kuun yöhön niin, että ihan jokaisessa Mustan Kuun yössä taitaa olla ripaus skorpionia mukana. Sopivuus, yhteys, yhteisymmärrys on niin selkeätä, että sen pitäisi helpottaa oman sisäisen ytimen tavoittamista. Katsotaan millaisia draamoja saadaan suden tunteina aikaan.

Meidän sekuntimme
karkaa ohi
lopullisesti:
pilviharson takana
vilahtaa kuu.
Voi piru.
Kunpa minä
olisin luonasi.
Nyt.

Musta on pimeä

On de-ja-yön aika, kun Mustan Kuun yö, viimeinen Kuun esiintulo, tapahtuu ennen seuraavaa Uuden Kuun syntymää, ja samassa merkissä kuin edellisessäkin kierrossa – neitsyessä. Samanlaisuudesta ei täsmällisesti ole kyse, sillä konteksti on aina eri. Aika on toinen.

Mitä tässä syklissä tapahtui? Kierto alkoi neitsyen uudestakuusta, mikä oli samalla Auringonpimennys. Kuu pimentyi täydessäkuussa kaloissa. Mustan Kuun yö päättää siis pimennyskiertoa. Taas nostetaan pimennyksiä esille, eikä tämäkään vielä lopeta sitä, mitä ne meille osoittivat ajassa ja omissa elämissä. Tähän siis viittaa otsikon sanat.

Jos jo aikaisemmassa Kuun syklissä oli samanlainen kohta, voidaan aina olettaa että oppimista on tapahtunut, ja olemme nyt vahvempia kohtaamaan neitsyen sävytteiset ajan vaateet. Täytyy analysoida, eritellä yksityiskohtaisesti, ehkä tämä sujuu jo rutiinilla – mikä sekin on juuri neitsyttä. Mustan Kuun yön henki on viimeisen synteesin tekoa, jäähyväisiä ja peijaisia käydylle kierrolle. Nostetaan malja pimennyksille ja ajatellaan, että saimme niiltä sen mitä täytyikin saada. Joko tajusimme sitä tässä hetkessä tai sitten emme.

Erilaista alkaa olla Mustien Kuiden öiden piteneminen näin syyspäiväntasauksen jälkeen. Itsereflektiolle saadaan tunneissa enemmän, nyt Aurinko laskee (Hesaa katsottaessa) hiukan ennen seitsemää ja nousee aamusta noin puoli kahdeksalta; enempi puoli on jo yötä. Mustan Kuun yöhön laskeudutaan Kuun ollessa neitsyen viimeisellä kolmanneksella, ja aamun valjetessa Kuu on yhä neitsyen merkin lopussa. Vaakaa kohti aletaan kiihdyttää, niin että uusi kierros pääsee alkuun lauantain puolella yöllä. Katson nyt kuitenkin, että tämä on jo se varsinainen Mustan Kuun yö, koska uuden syklin alku hajottaa yön.

Mustan Kuun yön tulo vielä neitsyeen viittaa edelleen viimeistelyn tarpeeseen. Neitsyt on työtä ja velvollisuuksia, ja eläinradan merkkisymboliikassa se on saanut hyvin vähän osakseen hauskuutta tai nautintoa. Ollaan nyt vakavissamme vaan. Tämän yön velvollisuuksissa on saada päätökseen, ja se tapahtunee neitsyen hengessä vaatimattomasti, hiljaisesti, ilman turhaa draamaa (sitä kai saatiin viime päivinä jo ihan riittävästi). Ja se kritiikki, nyt pitäisi valjeta – vai mustuuko – kaikki missä meni pieleen, missä ei onnistuttu, mitä tulee vielä korjata. Koska neitsyt on lisäksi maailman paras neuvoja, kerrotaan myös itsellemme miten sen sitten piti mennä. Kysytään uudelleen, mitä tässä kierrossa oikein tapahtui? Mustan Kuun yön tarkoituksena on lopulta seestyä ja tyyntyä, mutta neitsyessä on mukana iso tujaus hermostusta. Ehkä riittää, että muistutan Pluton olevan edelleen pysähtymisensä kohdassa, kyllä se kohta jo etenee tosiasiallisesti, mutta pari päivää on vielä erityisen voimakas. Aineksia kuuhulluuteen, ehkä sitäkin.

Mielissä voidaan alkaa valmistautua tulevaan toisten kohtaamisen aikaan. Jospa vaa’an aika pitäisi sisällään vähän muutakin.

Koit lumen ja jään,
sateet, poudan, elämän
ääripisteissään.
Mahdoton sitä ahtaa
harpin yhteen ympyrään.

Lopun valmistelua

Kuun tulon vanhankuunaikaan ravun merkin loppupuolella jouduimme jättämään kunkin oman intuition varaan, kiitos Raulin. Vääjäämättä tämä kulku loppuu, leijonasta alkanut kierto kiertyy uutta alkua kohti. Tällainen pimennysten välinen aika tuntuu erikoislaatuiselta, jopa omituiselta, ja samanlaisena aika myös jatkuu tästä eteenpäin tulevan kuunkierroksen ajan. Seuraava etappi on Auringonpimennys neitsyessä, ja tulevan kierron puolittaa kalojen Kuunpimennys. Koska edessä on poikkeuksellista aikaa, on ihan kuin leijonan kuunkierto ei saisi ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta. Ainakin astrologinen piiri-pieni tuntuu keskittyvän neitsyen pimennykseen, eikä leijonaa muista kukaan. Loppuun tämä jakso olisi kuitenkin taputeltava – aplodeerattava.

Syklin lopussa oleva Mustan Kuun yö saadaan keskiviikon ja torstain välillä, ja silloin Kuu on ehtinyt jo neitsyeen. Auringon painuessa horisonttiin ruodinta alkaa, Hesan korkeuksilla kahdeksan jälkeen, ja yöstä selvitään kun mollukka nousee kuuden jälkeen, pimentyäkseen sitten päivemmällä. Kun pimennystä ei voi unohtaa, se on otettava mukaan lopetuksen ja viimeisen yön analyyseihin.

Neitsyt on loistava erittelyn ja tarkastelun merkki. Kritisoitavaa tulee riittämään. Neitsyt ei välttämättä ole tasapuolinen, mutta ihan varmasti syytä löydetään itsestä ja toisista. Toisissakin muuttuvissa merkeissä kohdataan määrää; neitsyessä kaikki osaset, kaloissa kaikkeus, kaksosissa sieltä täältä ja jousimiehessä isosti, liioitellen. Muuttuvuus on ajan hengessä niin vahvasti läsnä, että se antaa raamit. Neitsyen yössä voi olla hyväksi, että muista veljesmerkeistä saadaan energiaa, ainakin jousimiehestä ja kaloista. Perspektiiviä on tarjolla sellaisella intensiteetillä, että jopa neitsytmäinen yksityiskohtaan tuijottava tyyli väistyy. Oletan että tässä tulee käymään ihan hyvin, niin tehokkaat voimat saamme käydäksemme läpi aikaisemman, ja itseämme. Jos ei sitten vedetä ihan piippuun ja hautauduta itsesyytöksiin – ja siltä varalta on syytä muistaa se aloituksen leijona. Rakastetaan itseämme, vaikka nyt tuntuu siltä ettei arvostusta olisi. Ollaan ylpeitä osaamisestamme ja saavutuksistamme, vaikka Mustan Kuun yö neitsyessä kuinka haluaisi kääntää vaatimattomuuteen, kunnian antamiseen toisille, sivuun jäämiseen.

Viimeisenä yönä ennen uutta aloitusta, ja nyt kertakaikkiaan tärkeää ja vaativaa pimennyksien vuoksi, tulisi valmistautua tulevaan, samalla kun varmistaa irtipäästämisen aikaisemmasta. Neitsyt on Kuulle tehokas merkki varmistella, ottaa huomioon tarvittavia yksityiskohtia, hermoilla ja huolehtia. Fiiliksiä on tarjolla sairaaksi tekevästä paniikista toiseen ääripäähän, pätevästi ja ammatillisen osaavasti suoritettuun tehtävään. Annetaanko napsahtaa suojattomiin tunteisiin vai asettaudutaanko etäämmälle. Neitsyen taipumus tavoitella täydellisyyttä tulee ihan varmasti rassaamaan, ja etteköhän te osaa valita hajotatteko itsenne liian korkean riman tavoittelussa vai oletteko riittävän armollisia. Saattaa olla julmaa neitsyen Kuuta kohtaan, mutta ei tämä Mustan Kuun yö ole maailman tärkein juttu.

Se on mennyt,
mennyt tuulien mennen
aika joka olin.
En kaipaa tietä takaisin,
tähtien täplittämää
polkua olen
mennyt.

Pimeys on tulossa

Ravun Kuu kiertää kierroksen päättymään siitä mistä se alkoikin, Kuun merkin yhtenevyys helpottaa kuluneen ajan merkityksen ja saavutusten summausta, eikä tämän tarvitse tuntua siltä ettei missään oltaisi päästy eteenpäin. Ainakin nyt tämä tuntuu hyvältä ja onnistuneelta, että Mustan Kuun viimeinen yö saadaan kierroksen alkuperäisessä merkissä, ja seuraava aloitus sitten kokonaan kuin puhtaalta pöydältä, uusissa teemoissa, leijonassa. Asetelma on mahdollinen siksi, että uusi Kuu syntyy verrattain alussa leijonan merkkiä, että Kuu vielä ehtii viimeisen yönsä aloittaa aikaisemmasta ravusta.

Mustan Kuun yö alkaa työviikon uurastuksen alussa, monilla on lomakin juuri loppu, ja mieli voi musta ja kiukkuinen ihan ilman ylimääräisiä yllykkeitä. Näin elokuun alussa Aurinko painuu horisonttiin vähää ennen kymmentä; ehkä kiinnostaa enemmän painaa pää tyynyyn kuin miettiä edellistä kuukautta, ripotella suolaa haavoihin. Ravun Kuun alla alitajunta tekee töitään, joten sisäinen valaistus voi tulla unessakin.

Kuu siirtyy leijonaan aamuyöllä juuri kun on horisontissa, osoittelevasti korostamassa alitajunnan tulemista tietoiseksi, valoon ja esille. Vähän viiden jälkeen Aurinkokin jo lopettaa yön, hieman reilun seitsemän tunnin nukkumisen jälkeen. Tulevan valmistelu on hyvä saada tehtyä, vaikka sitten hiljaisesti ja sisimmässä, sillä vielä tiistain puolella myöhään illalla Kuu syntyy uudeksi, kohdatessaan Auringon leijonassa. Ja tästä alkaa pitkä pimennyskausi, nyt tavallista pidempi, kun ensin tulee vesimiehen Kuunpimennys syklin keskellä, sitten uudessa aloituksessa Auringonpimennys, ja vielä perään toinenkin Kuunpimennys kaloissa. Taivaalla on nyt paljon tähdennettävää, alleviivattavaa. Koska pimennyskausi on tuplapitkä, tämä saattaa vaatia veronsa ja jaksamisensa, ja tämä on hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa.

Me saimme jo aikaisemmalla kierroksella samantyyppisen Mustan Kuun yön, ravussa, mutta koska muu taivas on aina toisenlainen, tämä tuskin on ihan kertausta. Jos joku muistaa mitä kikkoja koetti viimeksi, voi näistä tietysti koettaa oppia, välttää sitä mikä ei toiminut, tehdä uudelleen samoin jos onnistui (mutta mitään takeita tästäkään ei voi antaa). Nyt taivaalla on vielä ilona pysähtynyt Uranus, johon Kuu kurkottaa kulmallaan silloin kun Mustan Kuun yö alkaa. Ehkä ei kannata suunnitella liian tarkkaan, yö näyttää sitten, yllättää, parhaassa tapauksessa antaa oivalluksen. Lopulta ravun yössä on kyse selviytymisestä, ja siihen on pyrittävä kynsin hampain saksin.

Mustaa Kuuta ravussa nimitettiin jo viimeksi kuidenkuuksi, koska erityinen hetki Kuulle tapahtuu sen oman merkin tunnelmien alla. Kuuhulluutta saattaa ilmetä, mutta tästä ei nyt syytetä vetovoimaa, sillä sen suhteen ollaan konservatiivisesti puolimaastossa, puolilähiavaruudessa, ei enää lähellä mutta ei vielä kaikkein kauimpanakaan. Jokaisen hulluus ravussa on omakohtaista, itsen hulluutta.

On pakko lisätä tarkennus yleisesti Mustaan Kuuhun, josta täällä Hullunkuunajan blogissa puhutaan. Täällä tämä termi tarkoittaa viimeistä yötä ennen Uuden Kuun syntymää, pimeintä yötä kuukaudesta jolloin Kuun valo on niukimmillaan. Viime viikkoina on astrologian piireissä noussut (mukavasti!) keskusteluihin ja suunnitelmiin Musta Kuu Lilith, mutta se on ihan eri juttu kuin nämä öiset tunnelmat, joita tässä blogissa tarkastellaan.

Ennakkoaavistuksena tuo pitkä varjo nurmella
vihjaa päivän laskusta;
huomauttaa aralle ruoholle
että pimeys on tulossa

Kuun aalloissa vellontaa

Kaivoin ja selasin, mutta etsivä ei löytänyt. Ehkä on tosiaan niin, että vasta nyt Hullunkuunajassa päästään maistamaan kuiden-Kuun ravun Mustan Kuun yötä, ettei tällaista olisi aikaisemmin täällä yhdessä tutkittu. Onko tämä yksi Kuun kohokohtia, kaikissa kierroissaan? Olla taivaankannen alitajuisimpana tekijänä ajassa alitajuisimmassa kohdassa? Onko ravun Musta Kuu hulluista hulluin?

Vaikka nyt tosiaan saadaankin tulevaksi yöksi Kuun oman merkin värjäämä tunnelma, ei rapu ole yhtään pelottava. Se saattaa olla eläinradan merkeistä inhimillisin. Rapu on koskettava, naurun-ja-itkunsekainen, omakohtainen, lähellä ja fiiliskeskeinen. Millaisella mielellä peittojen alle sujahdetaankin, tästä voi olla vaikeata irrottautua, ainakaan järjen ääntä käyttäen. Jos on paha mieli, vollotetaan. Jos kikatellaan, tartutetaan hilpeys toisiin.

Ravun keskeisin tehtävä on auttaa kasvamaan. Entä nyt Mustan Kuun aikaan, kun kasvua ei tässä hetkessä erityisesti tarvita? Ja miksi ei tarvittaisi? Nyt kasvun suunta on sisäänpäin. Prosessi tapahtuu alitajunnassa. Tietokin seestyy ja rakentuu kun nukutaan yön yli, kun ei aktiivisesti pingoteta vaan annetaan hetkeksi olla, rentoudutaan, annetaan sisäistyä.

Ajatus ravun Mustan Kuun yöstä tuntuu arpapeliltä, missä tiedostamaton puolemme ottaa tyystin vallan. Homma voi kultivoitua helmeksi, mutta täysin riippuen siitä millaisia aineksia alitajunnassamme on. Pintaan voi pullahtaa mitä vaan, myös hulluutta. Tähän ei kai pitäisi erityisesti tarttua, silmät vauhkoiksi rävähtäen, sillä alitajunnassa kasvaa juuri se mitä yritämme peittää, kätkeä, piilottaa, hävetä. Ravun Mustan Kuun yönä se saa vallan, mitä ikinä alitajunnassa onkaan. Jes ja Wau ja purraan kynsiä, huolestutaan mitä sisällämme kasvaakaan, ja kuitenkin yllätytään aamuyön valjetessa iloisesti, koska ollaanhan me ihan ihmisiksi oltu.

Kuu todennäköisesti tuntuu merkitykselliseltä senkin takia, että se on edelleen kiertoradallaan lähellä Maata. Lähimmän pisteen Kuu on kuitenkin jo ohittanut, joten vetovoiman huippu ei satu aivan täsmällisesti Mustan Kuun yöhön. Tarpeeksi lähelle kuitenkin nostaakseen vellontaa. Aurinko painuu mailleen Helsingin tasolla noin puoli yhdeltätoista ja nousee uuteen viikkoon, synnyttämään kohta Uutta Kuuta, aamuyöstä vähän neljän jälkeen. Vajaan kuuden tunnin rupeama yltiöpäistä ravun aikaa, kuiden-Kuun omaa yötä.

kummasti ne kummitukset
jaksavat tehdä
pitkää päivää
pitkää yötä
vaihtavat vuoroa aamuneljältä
yö on ikävän aikaa
ja on tässä monissa mietteissä maattu
ahdistus tulee kuin kutsumaton vieras vaikka
kai sen kuvitelmillaan kutsuu
eikä se niin vieraskaan ole
muutakin valkenee
kuin aamu

Raikas sisäinen tuuli

Jesta kuin hilpeä ja kiva Mustan Kuun yö ollaan saamassa. Eikä tässä ole sarkasmia. Kuu ja Aurinko kulkevat avoimesti ja arvottamatta katsovassa kaksosissa, mikä on yksi eläinradan iloisimmista merkeistä. Näin kesän valoisina öinä Mustan Kuun yö tuntuu hassusti paradoksaaliselta kun eihän täällä ole pimeyttä oikeastaan ollenkaan. Kuun sisäisyys on pinnalla, ja voi olla että lyhyen kestonkaan vuoksi ei yön mittaan ehditä samanlaisiin sielun syvyyksiin kuin synkän talven aikana.

Kuulla kaksosissa pitää kiirettä tutkia olemuksen syvimpiä sopukoita. Tämä pakottaa keskittymään olennaiseen, ja tulee ihan halki-poikki-pinoon -fiilis. Asioita voidaan toki tiedostaa ja käsitellä, mutta ei ehkä samanlaisella läpitunkevalla hartaudella kuin varsinaisina tuhkan ripottelun öinä esimerkiksi skorpionissa tai kauriissa. Kesäinen keveys tunkee läpi. Ei tämä ole niin kamalaa. Ihan tuotapikaa ollaan menossa jo eteenpäin, ei jäädä märehtimään ja surkuttelemaan, vaan otetaan tieto sellaisenaan ja käytetään.

Kaksittaisen kaksosen merkin Mustan Kuun yössä pitäisi silti ehtiä pohtia minuutta molemmilta puolilta, huomata että on vielä muunlaista sen lisäksi mikä näkyy selkeimmin. Ilmeikäs kaksonen ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu, vaan kaksijakoinen. Pitäisi löytyä se yksi juttu sisimmästä, ja sitten vielä jokin toinen, mikä voi olla vastakkainen tai yhtäaikainen, kuitenkin selkeästi erilainen. Palikkana voisi olla hyvän ja pahan dilemman ruotimista, mutta harvoin tämä kai näin yksiviivaista kenenkään kohdalla on. Ehkä pitäisi tämän lyhyen yön aikana kerrankin olla. Helsingin seudun mukaan Mustan Kuun yö alkaa 25 minuuttia yli iltakymmeneltä ja päättyy auringonnousuun aamuyöstä vähän neljän jälkeen. Kai me jaksetaan tämä valoisasti katsoa? Yön jälkeen pian meillä on vastassa Uuden Kuun syntymä, aikamoisessa ristitulessa alkunsa saava. Ehkä on tarkoituskin suunnata voimavarat enemmän tähän uuteen, yllättävän vaativaan alkuun?

Kuussa tuulee jo kultani
suhisee kaislikossa.
Iku-Turso öin ähisee
kallion kainalossa.
Älä pimeitä pelästy:
tähti töihinsä ryhtyy.
On jo kaupasta ostettu
leipä ja myrskylyhty.

Paremman yön puolella

Kun ilta saapuu siinä puoli kymmenen aikoihin, saadaan viettää Mustan Kuun yötä, pimeintä ja vähäisintä kuunvalon aikaa ennen uudenkuun syntyä. Tästä Mustan Kuun ajasta olen muualla nähnyt kirjoituksia oinaan Kuusta, mutta vaikka kuinka kokeilen eripuolilta Eurooppaa, täällä puolella palloamme tuleva yö on härän Kuu. Mustan Kuun aika kestää aamunsarastukseen, täällä Aurinko nousee noin aamuviideltä, ja sitten illalla saadaan se uusi sykli alkuunsa.

Härän tunnelma on Kuulle erityisesti mieleen, tämä merkki tyynnyttää Kuun aaltoliikkeen rauhaisaan keinuntaan ja antaa turvaa. Mieli tekisi tulkita Kuuta siten, että Kuu viihtyy myös erityisesti tällä piilopuolellaan sykliä, vanhan ja aivan uudenkuun kohdissa, missä se saa olla oma sisäinen, subjektiivinen mutu-tekijänsä. Perusteluja ei vaadita, vain tunne. Intuitio ja vaisto viitoittavat omaa matkaa sisimpään, tämä prosessi itsen sisälle käydään yksin. Oikeastaan Kuun kanssa ei tarvitse edes matkata mihinkään, se on siellä sisimmässä jo olemassa ja valmiiksi.

Härän sävyinen Mustan Kuun yö ei ole ollenkaan raivokasta myrskyä ja tuskaisaa tuhkan ripottelua, ei hulluutta mitä on totuttu Mustaan Kuuhun yhdistämään. Tämä on rauhallista ja turvallista suuntaamista oman minuuden keskiöön. Sisäisen tyyneyden löytämistä, harmoniaa sisimmän kanssa, seesteisyyttä. Prosessin pitäisi tarjota ennemmin mielihyvää kuin ikävää, mutta ei tämä kai sitäkään tarkoita, että huolta ja murhetta nostavat asiat vain sivuutetaan. Varjoisien asioiden kanssa on mahdollista päästä sinuiksi rauhallisesti ja sitkeästi käsittelemällä, päättämällä konkreettisista toimista jotka tekee todeksi myöhemmin, ei nyt vielä, koska Mustan Kuun henki on pääasiassa hiljentymistä.

Mustan Kuun yö on spesiaalikohta Kuun matkassa, ja erityisyys voisi kasvattaa kuuhulluuden esiintymistä. Sitä voi kasvattaa myös konkreettinen vetovoima, Kuu on pian tulossa lähimmäksi Maata radallaan. Silti hulluus ei tunnu härän Kuussa todennäköiseltä. Tuntuu vain hyvältä yöltä.

Näissä asioissa on aina mukana syksy
eikä turhaan;
lehtien varistessa paljastuu luonto
niin kuin ihminen katsoessaan vanhaa kuvaansa,
muistaessaan elämänsä.

Sisäistä voimaa

Illalla kun Aurinko mailleen hiipii, alkaa Mustan Kuun yö. Yö ennen Uuden Kuun syntymää, aika jolloin Kuu on meiltä kaikkein eniten piilossa, kun Kuu on pienimmillään ja vähäisimmillään – mutta se on silti taivaalla. Uusi kierros alkaa huomenna iltapäivällä, eli saamme ihan kokonaisen Mustan Kuun yön ilman mitään arpomisia. Kaikki tapahtuu oinaan merkissä, ja kun Uusi Kuu saa syntynsä hyvin lähellä Uranusta, on ulkoplaneetan sävy jo kerääntymässä. Joku voi saada välähdyksen mitä Uranus tulevalle aloitukselle antaa.

Aloittamisen merkissä oinaassa on tietysti aika paradoksaalista potea Mustan Kuun yön lopettamisen fiiliksiä, tällä kerralla edellisen Auringon kierroksen, astrologisen vuoden, summausta. Aivan varmasti monella on jo kiire päästä eroon tästä kaikesta, odotamme kiihkeästi Uutta Kuuta ja uutta, ensimmäistä Kuun sykliä. Mutta näin tämä menee ajassa. Mustan Kuun yö on niin lähellä ajallisesti oinaassa syntyvää syklin aloittavaa Kuuta, että vain poikkeustapauksissa tämän yön sävyihin saadaan varsinaista päättämisen merkkiä kaloja (vain silloin jos oinaan Uusi Kuu syntyy ihan merkin alussa).

Kaikella on tarkoituksensa, siksi tälläkin että viimeinen yö on oinaan väriä. Mitä hyvää oinas tähän antaa? Rohkeutta – uskalletaan tutkia sisintä ja pelkäämättä myöntää itselle mitä nähdään. Tahtoa – tehtävää ei väistetä vaan siihen käydään innokkaasti käsiksi, koska vain tekemällä päästään eteenpäin. Voimaa – oinaan Musta Kuu on sisäisen voimaantumisen aikaa. Luulen että voimaa tullaan vielä tarvitsemaan, koko vuoden kierros on taas edessä ja puhtia tarvitaan.

Kun oinaan perusidea merkkinä on vastakkainen tämän yön tehtävälle, voi hankaluuksiakin ilmetä, jos niitä ei tiedosta. Kiirehditään kohti alkua, vaikka sen aika ei ihan vielä ole. Jätetään syklien päättämisen työ kesken, kun ollaan kyllääntyneitä entiseen. Omassa itsevarmassa voimassa voidaan tuntea itsensä niin lyömättömäksi, että se tekee huolimattomaksi ja haavoittuvaksi. Tai voidaan vaikka kääntyä puolustamaan itseä ja sisimmän eheyttä niin voimakkaasti että se tarkoittaa analysoinnin väistämistä. Oinas kyllästyy helposti ja varsinkaan vanhojen kaivelu ei kiinnosta. Irrottaudutaan ihan varmasti, mutta kenties jotakin olisi syytä vielä säästää matkan varrelle. Kultaisen keskitien kulkeminen ei ole ollenkaan oinasta, ja se voi merkitä ylilyöntejä. Oinaassa on liikaa intoa ja tarmoa, kun nyt pitäisi rauhoittua ja tyyntyä.

Kuu on nyt ehdottomasti voimakuu, se lähestyy koko ajan radallaan lyhintä matkaa Maahan, ja se tarkoittaa Kuun vetovoiman kasvamista. Tuleva Uusi Kuu on väkevä ja tuhti, ja jo tänä yönä saamme maistaa sitä. Lähdetään ulvomaan!

Eilinen ja huominen?
On kaikki tässä
Eilisen linnut puissa livertävät
huominen meissä salattuna nukkuu

Erilainen Musta Kuu

Mustan Kuun yö vesimiehessä alkaa Auringon vaipuessa horisonttiin, milloin se omalla kohdalla kellon mukaan on, riippuu asuinpaikasta pitkässä maassamme. Siinä puoli viideltä jo iltapäivällä ja yö päättyy maanantaina aamulla vähän ennen yhdeksää, suurinpiirtein. Vesimiehen Kuu on aina toisenlainen, erilainen, omanlaisensa, koska vesimies korostaa yksilöllisyyttä.

Sanotaan vesimiehestä niinkin, että se on ystävällinen ja humaani, yhteinen ja yhteisöllinen. Näitä piirteitä voisimme tutkia käytännössä, löytyykö mitään todistusaineistoa näin hienojen ja ylevien määreiden taakse. Tehdään tämä Mustan Kuun aika yhdessä. Tilanne on sellainen, että blogin kirjoittaja on sairastunut. En jaksa, pysty enkä kykene nyt. Saatte auttaa. Kertokaa te, millainen teidän mielestänne Musta Kuu vesimiehessä voisi olla, tai millaiseksi sen olette kokeneet. Jos jokainen lukija kokisi ystävällisyyttä ja auttamishalua sen verran, että laittaisi kommentteihin pari lausetta. Tuleeko kenellekään mieleen juuri tähän aikaan sopiva runonpätkä? Porukassa syntyy äkkiä tulosta. Te lukijat olette saaneet monen monta kuunkiertoa valmiiksi mietittyinä luettavaksenne. Ehkä voitte tiukan paikan tullen antaa myös tännepäin, koska yhteiseksi hyväksihän se koituu. Hullu Kuu kiittää.

Työläitä mustia öitä

Mitenkäs Hullu Kuu päättikään tulkita Mustan Kuun yön, onko edeltävä kokonainen yö vai se pätkä, mikä ajoittuu yöaikaan syntyvää Uutta Kuuta ennen. Saatte valita! Perjantaiyö on se kokonainen, ja lauantainakin vielä ehtii Mustaa Kuuta tunnelmoida ennen kuin Kuu syntyy sunnuntain puolella aamuyöllä. Jousimiehestä alkaneen syklin peijaisia voidaan hyvinkin viettää vähän pidempään. Mustankuun ilonpito voidaan aloittaa perjantaina 15:25 maan pääkaupungin horisontin mukaan, ja yö päättyy lauantaina noin puoli kymmeneltä. Jos mustuuden päättää jättää lauantaille, päivä on ihan kaksi minuuttia pidempi.

Kuun sykli oli nyt hengeltään riehakas, vauhdikas ja iloinen kun jousimiehen alusta se sai sävynsä. Tällainen ajanjakso pitäisi taputella valmiiksi Kuun kulkiessa kauriissa. Voi pojat. Tottakai ensimmäisenä mieleen tulee ankarat syyllisyydentunnot, pahat pelot, tuhkaa, kärsimystä, kipua. Pari vuotta sitten Hullu Kuu meni niinkin pitkälle että ehdotti ruoskimista.

Mustan Kuun yönä tuumataan ja käydään läpi mennyttä. Hei nämä hommat kauris osaa! Tai osaahan se ihan kaiken muunkin, koska on mestarin merkki. Kauriiseen on leimaksi isketty realistisuus. Ainakin nähdään jos jossain meni vikaan, tunnustetaan syyllisyys liiankin hanakasti. Suuren opettajan Saturnuksen alla opitaan, tehdään paremmin tulevassa, luvataan ja vannotaan parannusta. Epäilyksiä saa jonkinverran olla, epävarmuutta pystyvyydestä, riittämättömyyttä. Kun yötä riittää ja riittää, ihan varmasti tulee jossain se raja vastaan, ei perkele sisuunnutaan, kyllä ens kierrolla varmana näytän kaikille.

Kauris on Kuulle työläs merkki. Hätäisesti, ensi alkuun, paljon saattaa mennä pieleen, mutta kypsyessä tässä tiivistyy jotakin upeaa, arvokasta. Kauriin Kuu kertoo kasvukäyrästä. Haluaisin katsoa käyrän suunnan ylöspäin ja positiiviseen (tätä kirjoittaessa Jupiter ON pysähtyneenä!), en nyt hyväksy taantumista vaihtoehdoksi. Tässä on dynamiikkaa, liikkuvuutta, ja aina kun on liikettä, syntyy tulosta. Kierretään sykliä, liike vaatii syntyäkseen työtä. Siitä on kauriin Kuu tehty.

Kauriin sävyjä ovat tummanharmaa ja musta, sopivat hyvin Mustan Kuun aikaan. On inhimillistä pelätä mustaa, koska se näyttää tuntemattomalta, näkymättömältä. Tunnustelemalla, koskettamalla näkee. Mustassa Kuussa valon meille antaa Hekate, vanhan Kuun symbolinen tietäjä ja auttaja, joka ohjaa ja neuvoo valitsemaan oikean tien. Taivaalla Hekate on nyt kalojen merkin alussa, kuin olisi edellämme.

Mustissa Kuissa on konkreettisesti kolme ulottuvuutta. Mennyt, tämä hetki, tuleva. Menneestä tehdään tiliä, mutta se on myös rikkaus, resurssit. Tämä hetki on teon aika, työtä. Tuleva on suunta, jota ei saa unohtaa. Tällä hetkellä ei ole mieltä ilman tulevaa. Tässä meille on työn juhlaa ennen syntyvää Uutta Kuuta.

On ikäänkuin yöt riitelisivät keskenään
siitä kohdasta
missä metsä lainehtii tummemmin.

Ymmärryksen Musta Kuu

Hauskassa, joviaalissa jousimiehessä pitäisi ensi yönä viettää kuunkierrosta keräävää Mustan Kuun yötä. Ensin ajatus nauratti, jouskari voi olla poukkoileva pääkkö mikä kaihtaa syvyyttä. Toki vain kehnoimmillaan, sillä tämä Jupiterin merkki pitäisi ymmärtää viisauden ja pohditun näkökulman merkiksi. Syntyjen syvien tuuminnalle annetaan nyt aikaa, sillä pääkaupunkimme tasolta katsottuna Mustan Kuun yö alkaa het’kohta iltapäivän kolmen jälkeen ja päättyy Auringon nousuun perjantaina noin puoli kymmeneltä. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pidempään mustuutta saadaan. Ja onkos se pohjoisen kaamos yksi pitkä Mustan Kuun aikakausi kun Aurinko ei siellä nouse ennen kuin tammikuussa hetkeksi.

Jousimiehen Kuu suuntaa aina katseensa kaukaisuuteen, horisonttiin. Pidän tätä tulevaan katsomisen symbolina. Jousimies on tunnettu kyvystään nousta vaikeuksista. Pölyt sipaistaan harteilta ja homma jatkuu, myönteinen asenne kun on moodina. Vastamerkkinsä kaksosen lailla tämä merkkipari taitaa olla eläinradalla se, joka jättää harmit taakseen ja siirtyy hanakasti eteenpäin. Kun nyt tätä kirjoitan, en voi olla ajattelematta, sisältyykö tähän moraalista närkästystä. Vaikeuksien kun ei pitäisi olla helppoja. Niissä pitäisi rypeä jatkuvasti. Itseään täytyisi kaiken aikaa ruoskia kohtaamalla samat ongelmat uudestaan ja uudestaan. Kun ollaan täällä murheellisten laulujen maassa.

Jos jousimiehen Musta Kuu tarjoaakin sillä lailla poikkeuksellisen hetken kuunkierrossa, että kerrankin ymmärtäisimme ja näkisimme helposti, mitä opimme kuluneesta kierrosta. Eikä edes kantapään kautta vaan mieluusti ja innokkaasti opittuja juttuja. Näkisimme asiat, joissa onnistuttiin, sen ikuisen virheiden ruotimisen sijaan.

Kun Kuu alkaa uuden rundin jousimiehestä, todella kiihkeissä taivaan tunnelmissa, takuulla laukataan alkuun hopulla, hätäillen, pilkut rytäkässä sivuun varisten. Hullu Kuu näkee tässä mahdollisuuden, että kun tiedetään mikä onnistui viimeksi, otetaan se pohjalle suuntaviivaksi.

Ja kun jostakin täytyy päästää irti, ymmärretään miksi, ja huomataan kuinka luontevasti se käy.

Allaolevan runon Hullu Kuu näkee vastaavan tätä yritystään katsoa kulunutta kuunkiertoa

Kun mieliala joskus laskee
kyllä jossakin aurinko nousee
ja kärpät piehtaroivat pihalla
villit kärpät hyppivät korkeiden aaltojen yli
aidat liian korkeita kysymyksiä siitä
mitä tänään olisi viisainta tehdä
ei niitä soisi olevan kun
emme pääse edes puoleen väliin
rojahdamme maahan käsivarret mustelmilla ja
kärpät hyppivät yli naama naurussa

Hämärä jo mailleen hiipi

Aurinko valui jo aikaisin horisontin alle aloittaen tämän kierroksen Mustan Kuun yön, viimeisen painin ennen uutena syntyvää Kuuta. Skorpionin merkissä tämä on valtaisa, vavisuttava kokemus, kestäen ihan koko yön seudun aamun valkenemiseen huomisen kahdeksan aikoihin.

Astrologian sääntöjen mukaan Kuu ei skorpionissa viihdy. Tätä jäin pohtimaan, miksi ei. Kuu on itsekin veden elementin tekijä, periaatteessa Kuun pitäisi hyvin ymmärtää skorpionin syvä tunteikkuus. Paitsi se taitaa olla skorpionissa enemmän kuin tunnetta; kaikenkattavaa intohimoa, raadollista tuskaa, mustavalkoista ehdottomuutta eikä yhtään mitään siltä väliltä tai sinnepäin. Kokonaan, syvältä, täydellisesti. Miksi Kuu ei pystyisi tähän, onhan sen omakin luonne heiluvainen?

Skorpionin henkeen Mustan Kuun yö sopii upeasti. Kun tarkoituskin on päästä syvälle, tässä ollaan siellä jo kuin valmiiksi. On ihan kuin Kuu ei pysyisi mukana tässä kiihkeydessä. Kuun ei auttaisi nynnyillä, sehän on varovainen luontojaan, vaan uskaltaa heittäytyä. Kun Kuu heilahtelee itsessäänkin, miksi skorpionissa on sitten niin vaikeaa antaa mennä ääripäästä toiseen? Kuu taitaa pelätä kohdata itsensä, heijastellessaan kaikkea muuta. Kuu varoo että se heilahtaisi liikaa. Ja skorpionissa on nimenomaan itsestä kyse, sillä skorpionin merkki on pimeä (eikä tässä ilmauksessa ole mitään negatiivista) eikä sitä pysty heijastelemaan. Pimeys ei heijastu. Skorpionissa ammennetaan ainoastaan oman itsen sisältä. Muilta et saa mitään, itsen pitää riittää. Tätä merkin vaativuus saattaa tarkoittaa.

Nyt ei kuitenkaan ole valinnan varaa. Tänä yönä on sisin kohdattava. Hullu Kuu toivottaa mustaa ja pimeää kaikille, sieltä syvyyksistä löytyy ymmärrys ja vastaus siihen, millainen muodonmuutos tulevassa uudestisyntymässä odottaa. Ei voi olla sinnepäin eikä laimeasti, vähätellen. On uskallettava antautua. Kenellä riittää kanttia tulevalle yölle?

Niin monesti kuin
olen laulanut kuusta –
tänä iltana
ensi kerran tajuan
miten on pimeä yö.

Kiinnostuitko – Musta Kuu

On aika katsoa pikakelauksella vuoden lyhyin Mustan Kuun yö läpi. Sellainen on ensi yö, Kuun kulkiessa kaksosissa ennen huomenna syntyvää Uutta Kuuta. Valoisan kesäyön vuoksi yötä on vain häilyvä hetki, täällä meillä esimerkiksi noin yhdestätoista neljään aamuyöllä, riippuen millä asteilla elelee. Sellainen viisi tuntia syöveriä saa nyt riittää.

Kaksosissa pitää muistaa katsoa kahta puolta omasta pimeydestä. Muistetaan siis se Kuun toinen puoli, se mikä hohtaa turkoosina avaruuteen eikä koskaan käänny katsomaan Maata. Turkoosi Kuu on kuin kissa jota ei kiinnosta. Mustan Kuun yön tarkoituksena on tutkiskella sielun syvyyksiä, vahvistua ennen uutta syntymää. Kaksosissa pitäisi löytyä useita vahvistumisen aineksia. Kun aikakaan ei riitä makustelemaan kovin kauaa, on parasta katsoa sitä mikä kiinnostaa, ja jättää pidemmille Mustan Kuun öille vaativammat kohdat. Ei kannata nyt hermostua siitä, että mahdollisuudet syventyä ovat rajalliset. Valolla on varmaankin tarkoituksensa.

Millaisen pika-analyysin te yökyöpelit lukijat tekisitte sisimmästänne, mikä on se mikä teitä ilmiselvästi vahvistaa?

Varjoisat syreenit varjosilmin
valkoista
Kuu iskenyt kantapäänsä maahan

Hiljaa!

Mustan Kuun yötä saadaan viettää ihan niin pitkään kuin yötäkin riittää, ja yö tulee pikkuisen eri aikaan riippuen siitä kuinka etelässä tai pohjoisessa maatamme asuu, esimerkiksi Hullun Kuun residenssissä yö alkaa noin kymmeneltä illalla ja päättyy noin puoli viideltä. Koko tämän ajan Kuu lähestyy Aurinkoa härän merkin lopussa, antaakseen meille uuden syntyvän Kuun hieman aamuseitsemän jälkeen.

Yötä ei tosiaan ole kovin pitkälti tunneissa olemassa nyt valoisana vuodenaikana. Kuun kulkiessa härässä, yövalolle mieluisassa merkissä, ei Mustan Kuun yö välttämättä tunnu ollenkaan ikävältä. Härän tyynessä rauhallisuudessa on hyvä uppoutua syvällisiin mietteisiin. Toisaalta, kun härkä niin kovasti inhoaa hoputtamista, voi lyhyestä yöstä koitua suorituspaineita. Muutamassa tunnissa pitäisi selvittää kierron syvistä syvin anti, ja todennäköisesti aika harvalla on mahdollisuutta käyttää maanantain ja alkavan viikon vastainen yö ”aktiiviseen hiljentymiseen”. Lepo saattaa kutsua tavallista herkemmin tällaisena iltana.

Hullu Kuu mietti tällä kertaa sellaista, lasketaanko härkä valoisiin merkkeihin. Eläinradan alkupäästä ainakin oinas, kaksonen ja rapu kantavat itsessään eräänlaista valon leimaa, miksei sitten myös näiden merkkien väliin jäävä härkä yhtä lailla. Härän vastapuolella skorpionissa Mustan Kuun yö tuntuu olevan paljon paremmin paikallaan. Härässä ei ole samaa tummuutta ja synkkyyttä kuin täydellinen viimehetkiin virittäytyminen vaatisi, sellaista kuin skorpionin Kuu luontevasti antaisi. Mutta ei se mitään, tehdään nyt härän lailla. Tyynesti, luottavaisesti, hyvällä omallatunnolla itseen käpertyen, ja yksin selviten.

Juuri sellainen tunne on tästä Mustan Kuun yöstä. Selviydyn.

Kastan kynäni yön pilveen
ja jatkan

Kiihtyvä Kuu; musta

Vaikka Hullu Kuu ei ole viime pimennyksen jälkeen sekopäisyyksiä jaellutkaan, ei tässä ihan kyydistä olla pudottu. Vinhaa vauhtia aika tuntuu jolkottavan, kuin rakkikoirat raitilla. Sykli kiihtyy. Hullut tuntemukset ovat toisaalta outoja tällaiseen kuunvaiheeseen, samalla kuitenkin sopivia. Ensi yöstä on tulossa jälleen Mustan Kuun yö, joita ei olla maisteltukaan täällä blogissa toviin. Nyt maistiaisia tarjoaa yö oinaan nopeassa, rohkeassa ja tulisessa sävyssä.

Mustan Kuun vajoaviin, introspektiivisiin tunnelmiin tämä reipas oinas tuntuu oudolta. Kuu oinaassa voi tahtoa vastaukset liian nopeasti, väkipakolla, kun balsamisen ajan tahti olisi vaipuva, mietiskelevä, jopa meditoiva. Näillä kuitenkin mennään mitä on annettu. Voi olla kiire päätellä ja saatella loppuunsa tämä pimennysten kierros, päästä siitä eroon ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Tuskin näin hyvin pääsee käymään.

Tänä yönä on aika kelata läpi käytyä kummallista, tavallaan vihonviimeistä Kuun sykliä (tämän astrologisen vuoden sisällä). Koko ajan ollaan oltu harppaamassa uudempaa aikaa kohti, ja nyt vihdoin syntyvästä oinaan Uudesta Kuusta se päästään aloittamaan. Pian, ja sitä oinaan Kuu haluaa, Musta Kuu ei välttämättä niinkään. Todennäköisesti käteen jäi aika paljon edellisen vuoden ajoista. Ehkä ei viskata sitä sulamisvesiin, ehkä katsotaan rehellisesti mitä se oli.

Taivaalta ja Kuulta pitäisi ennemmin kysyä apua kuin nähdä synkkiä ennustuksia. Vaikka kuinka musta, oinaan Kuu kehottaa katsomaan eteenpäin. Uusi Kuu syntyy pian, eikä ole synti sitä jo pohjustaa. Rohkeasti vaan eteenpäin, vaikka ristiriitaa hengessä vähän onkin. Oinaassa on tahtoa ja intoa mennä, eikä sen lapsenmielisyydessä ole sijaa synkkyydelle ja tuhkan ripottelulle. Aika erilainen Mustan Kuun yö siis luvassa, kestäen noin iltayhdeksästä aamukuuteen.

Ideat nupulleen, ihan kohta on niiden aika. Hullu Kuu jäi vähän jumiin viimepäivien kalojen kuuhun – siksi ajan runoksi tahtoi tämä

Ensi yönä purjehdin tähdissä
silmilläni; kun kuu nousee
nuottaan luomiini lumetta ja
kangastusta
Huomenna vuoren alla on
kuu, kaste peittää rinteet ja
linnut pesivät ruohoon
ja minä olen veden alla
kala

Mustista mustin Kuun yö

Tällainen yö on mahdollista saada vain kerran vuodessa! Mustan Kuun yö skorpionissa – jo ideana niin herkullisen kamala, raadollinen, hirvittävä. Ja tuo oli vain kummituslinnojen kauhuromantiikkaa, sillä Mustan Kuun hetki näin tahdonvoimaisessa syvyyden merkissä on tottakai loistava mahdollisuus.

Onhan? Nyt pitää Kuun syklissä mennä syvälle alitajuntaan, valmistua uudelleensyntymään, eikä mikään muu merkki toimi yhtä transformatiivisesti, vanhan kuolettaen kuin maatumisen oma skorpionin merkki. On tilaisuus käsitellä kuona, puhdistautua, tulla kokonaan uudeksi. Mielestäni tätä ei kannata missata.

Ehkä ei ole tarvis toteuttaa tuskallisia riittejä eikä ripotella päälleen tuhkaa (vaikka leikkimielisesti kehotinkin sitä varamaan koko yön tarpeiksi). Skorpioni on pelon ja voimakkuuden merkki, ja sen ehdottomuudessa piilee rohkeutta. Tarttuminen ”kammotukseen” mikä omasta sielusta löytyy, on pienempi paha kuin jättäisi tilaisuuden käyttämättä aristellessaan. Kun käy läpi sen mitä täytyy, on ilmanmuuta vahvempi. Lupaan sen (Hullulla Kuulla on tulevaa jousimiehen Uutta Kuuta oireileva luottavainen mieli).

Skorpionin kyky tuhota voi olla sekin tarpeen. On hyvä luopua siitä, mikä ei auta eteenpäin. Hävitys on kuin symbolista kompostia, missä jätteestä syntyy ravinnetta.

Mustan Kuun yö alkoi jo iltapäivän puolella, Helsingin korkeuksilla noin puoli neljältä, ja tällä kerralla saamme rypeä oman mielemme manaloissa aamunsarastukseen saakka. On aikaa tarttua kipeimpiin pisteisiin, tuikkia pahimpia kohtiaan tiedostamisen neuloilla ja selvitä voittajana. Vaikka aamulla puuskututtaisi, ollaan kuitenkin hengissä, eikös vaan.

Vaan en malta olla palaamatta siihen, miksi tämä blogi oikeastaan syntyi. Kuu on hullu, ja rehellisesti, kyllä se tulevana yönä tulee olemaan kaikkein hulluimmillaan. Olen alkanut jo kovasti tykätä sellaisista ajoista, joissa ulvonta vaanii jokaisen kuunsäteen takana. Ovat vähän toisenlaista Kuuta, nämä.

kun sitten saapui se yö
jolloin häneltä viimein vaadittiin sielu
hän ei kyennyt hillitsemään itseään
vaan palautti sen jo tuntia ennen

Lyhyt syvyys

Nyt olen vähän myöhässä, mutta mitäpä uutta sellainen olisi tässä vanhan Kuun aikaisessa tuumauksessa. Tutkailin jo eilen, että tämänkertainen Mustan Kuun yö jää tällä kerralla hyvin lyhyeksi, mutta saattaa olla sitäkin intensiivisempi. Kun Aurinko painui mailleen siinä puoli kuuden jälkeen, saatiin yö alkuun, mutta Mustan Kuun osalta se päättyy tulevaan pimennykseen ja Uuden Kuun syntymään jo yhden aikoihin tulevana yönä. Vielä on siis muutama hätäinen tunti aikaa syväsukellukseen.

Näissä tunneissa Kuu saattaa vaihtaa tunnelman äkkinäisesti, sillä se kulkee vaa’an loppuasteista kohtaamaan Auringon skorpionin merkin aivan alussa. Mustan Kuun yötä ajatellen kaikkein kinkkisin hetki saattaa ajoittua 22:17 – 23:53 väliseen ajankohtaan, koska tällöin Kuu on vaa’an viimeisellä asteella. Tämä on karmallinen kohta, ja Mustan Kuun yön osuessa tällaiseen hetkeen, voi mieleen nousta vaikeita asioita käsiteltäväksi. Ehkä Kuu on luontevampi siirtyessään skorpioniin, vaikka se onkin Kuulle itselleen vaikea merkki. Mustan Kuun yöhön skorpioni kuitenkin sopii erittäin hyvin: syvyydet ovat ulottuvilla.

Toivotan nopeita, mutta onnistuneita prosesseja kaikille omaan mieleensä sukeltaville.

suonissa
menetetty kesä
yksin kuolleita lehtiä laulussa

 

Instant Musta Kuu

Tulevan yön Musta Kuu kaksosissa vaikuttaa, kuten jo toisaalla sanoinkin, paradoksaaliselta. Kuu viettää viimeisen yön ennen huomista Uutta Kuuta ravussa, alkaen pudotuksen horisontin alle kaksosten valoisassa, pirteässä päivämerkissä. Tekisi ihan mieli pestä kätensä tällaisen tulkitsemisesta. Kaikenlaisia hulluja aikoja taivas meille tarjoileekin. Että pitäisi sielun ja alitajunnan syövereihin hiljentyä kaksosissa? Mission impossible?

Kaksoskuun lahja tulevana yönä voisi olla merkin valoisa avoimuus, mikä ei maalaa piruja seinille, vaan antaa asioiden nousta esiin tarkasteluun ihan sellaisenaan. Aikaisempien, muiden merkkien aikaisten Mustan Kuiden öiden tuloksia voisi nyt verrata tähän varsin toisenlaiseen puoleen. Että onko se sielu lopulta ollenkaan musta, vai näyttäytyykö valoisa puolemme kerrankin, kevyessä kesäyössä.

Ja ainakin täällä meidän pohjolassamme ”yö” on kesäaikaan jo itsessään toinen paradoksi. Mustan Kuun yötäkään ei kestä kuin vajaat kuusi tuntia, kun Aurinko laskee siinä puoli yhdentoista aikoihin ja nousee kukon herättelemänä jo heti neljän jälkeen. Kaksonen on yksi hätäisimmistä merkeistä, ja siksi tuntuu järkeenkäyvältä, ettei tässä yössä kauaa nokka tuhise.

Toisaalta jonkinlaista odottamatonta vääntöä voisi olla teemoissa havaittavissa, jos astrologisesti oikein haluaa kaivaa (verta nenästään). Kun Aurinko laskee, on Kuu kaksosen viimeisellä kriittisellä asteella. Tässä on häivähdys karmasta, eli kyllä tässäkin Mustan Kuun yössä tulisi sieluun vilkaista, vaikka emme pääsekään nyt hehkuttamaan mustuudella, syvyydellä ja syövereillä. Sellainen dramaattisuus tuntuu kuvaavan paremmin Mustaa Kuuta, ja kaksosten sanataituruudessa olenkin yhtäkkiä sanattomana. Kaksonen ei mitenkään anna meidän jättäytyä tuhkanvaristeluun, vaan vaatii monien puolien havainnointia. Kaikki mukaan! Sielussa on useita tasoja!

En tiedä mitenpäin tämä menee, mutta Mustan Kuun yö periaatteessa tarjoaa rauhallisen, tyynen syvänteen oman mielen tutkimiselle. Auttaako ajankohta kerrankin kaksosta keskittymään? Ettei nyt sählättäisi vaan maltettaisi sittenkin kaivaa vähän pintaa syvemmältä. Kun oikein vääntää ja kääntää molemminpuolin, tästähän voisi kehkeytyä jotakin varsin positiivista. Kuu tuntuu viestivän, että nytkin on asioita, jotka pitää miettiä päätökseensä. Otan uteliaana haasteen vastaan, onko kyse instant karmasta vai vieläkin pidemmistä lenkeistä rajan muille puolille.

Sinistä ja ilmavaa
illanvalonsinistä
– kukkaspäivä
heleä kalvas
sininen sininen
Kesä
auringonlaskussa.

 

Musta Kuu – hyvää yötä

Tuleeko ensi yön Mustasta Kuusta kaikkein ihanin ja paras Mustan Kuun yö koko vuonna? Tulee, jos osaan mitään astrologisesta symboliikasta päätellä. Ensinnäkin, kesää kohti yöt ovat hetkellisiä, valoisia ja kepeitä, pian ohi. Jos Mustan Kuun aika merkitsee syvyyttä ja oman pimeyden kohtaamista, ei tässä ehdi just kuin moikata, ja taas Aurinko nousee. Nyt Aurinko painuu mailleen vähän kymmenen jälkeen, ja nousee aamulla kohta neljän jälkeen. Ei paha.

Toinen hyvisten puolelle kallistuva asia on Kuun merkki. Mitä on Mustan Kuun yö härässä, Kuulle kaikkein parhaimmassa merkissä? Jos se on sadistista nautintoa siitä, että osa minuudesta kuolee symbolisesti, niin tunnetaan sitten näin kärjistäen. Se mikä tapahtuu, ei tunnu pahalta. Härkä on nautinnollinen merkki.

Toisaalta olen joskus tainnut alleviivata sitä, että vaikka merkki olisi hyvä ellei paras mahdollinen, se ei vielä takaa itsessään mitään, vaan sitä pitää osata käyttää hyvin. Miten me siten osaisimme kohdata härän merkissä Mustan Kuun? Härkä on turvaa, rauhaa, pystymistä, keskittymistä. Jos Mustan Kuun yö on pieni hetki Kuunkierrossa, jolloin ollaan kaikkein eniten kosketuksissa intuitioon ja sisimpään, kaikki tapahtuu seesteisesti ja vakaasti.

Siltä vaikuttaa, että ei tässä ole nyt riipivälle hulluudelle lainkaan saumaa. Nyt saadaan kohdata Kuu parhaimmillaan. Kerrankin, Hyvää yötä!

Linnuista
tavallaan romanttisin
laskeutuu maallisempaan paikkaan
mangrovesuolle nukkumaan.
Tuhlaa kuun.
Mutta se, ja muut, pian
nousevat oksalta
ja lentäenkin voivat torjua väsyneen
vaaran hetken
joka laskee sydämelle ja keuhkoille
pytonin painon
joka murskaa jauhoksi.

Turvavaljaissa

Ollaan Kuun syklissä ajassa vähää ennen, viimetipassa, kierron viimehetkissä eli aloittelemassa Mustan Kuun yötä. Tällä kerralla tämä syvyyden luotaus saadaan kokea niinkin järkevässä ja vakaassa merkissä kuin härässä. Ensimmäinen ajatus on, että eihän tässä ole mitään hätää. Härkäkuu on paras mahdollinen, turvallinen, nautinnollinen, sensuelli. Kuinka uskallamme asettautua nautiskeluun kun pimennys vaanii seuraavan aamun tunteina? Tuleeko yö olemaan aivan skitsoa kivusta ja tuskasta hurmioitumista? Luulen että Kuu alkaa valaa meihin jo vakautta, ryhdikästä tasapainoisuutta ja tyytyväisyyttä, että olemme selvinneet. Uskallammeko luottaa, ettei nuolaistaisi ennen kuin tipahtaa? Uskallamme, väitän minä, koska härkä on turvallinen, luotettava ja uskollinen. Laskeutukaa sisimmässänne ihan niin syvälle kuin tarve vaatii, sillä nyt on kaikki hyvin. Kuu on härässä.

Maallinen elämä on kuin lavea uni:
miksi haaskaisin sen puuhailuun?
Niinpä olinkin humalassa koko päivän,
kellahdin maahan
   pylvään juureen,
ja kun heräsin,
   näin silmissäni puutarhan.
Kukkien keskellä
   lauloi yksi ainoa lintu.
Kehtaanko kysyä,
   mikä vuodenaika sattuu olemaan?
Kevättuuleenhan kuhankeittäjä liverteli
ja aloin huokailla liikutuksesta.
Koska viiniä oli käsillä,
   kaadoin itselleni lisää,
loilotin suureen ääreen
   ja odotin kuuta taivaalle.
Kun laulu oli lopussa,
   olin jo unohtanut kaiken.

Kaunis sielu

Vatvotaan ihan koko päivä ensi yön Mustan Kuun yötä. Missä Aurinko teidän lakeuksillanne horisonttiin painuukin, siitä alkaa tämän kierron ”syöveriaika”, esimerkiksi Helsingissä pikkuista vaille iltaseitsemältä. On kovin sopivaa, että tätä maallisen vaelluksen tuskan ja sisimmän henkeen käpertymisen aikaa saadaan vastaanottaa Kuun kulkiessa kaloissa. Viimeinen merkki, viimeisen syklin viimeinen yö.

Kalat on pelastuksen merkki, ja siinä on meidän oljenkortemme. Ei ole mitään syytä pelätä tätä, että Kuu osoittaa meille ajan, jolloin on hyvä kurkata syvälle sieluun. Kaloissa pystytään hyväksymään mitä ikinä sielusta paljastuukin. Totuuden ja tilanteen hyväksyntä on ainoa tie tervehtymiseen, jos sieltä jotakin todella mustaa löytyisi. Mutta tuskin löytyy yllätyksiä enää tässä vaiheessa vuotta, kalat on kaiken jo nähnyt.

Kalat on ”tasokas” merkki, ja kyllähän tuo sarkastiselta kuulostaa. Kuun kulkiessa kaloissa mennään mielen tasolta toiselle, ja matkaaminen on rikasta jos sille antautuu. Eikä huolta, ettei pinnalle pääsisi takaisin. Kaloissa on aina mukana oma köytensä: kaksi kalaa on toisiinsa sidottuina. Jos toisaalla mennään oman mielen syvyyksiin, toinen kala menee automaattisesti toiseen suuntaan kohti pintaa ja tajuntaa. Kalat eivät koskaan ui samaan suuntaan.

Minun mielestäni Kuunkierron Mustan Kuun yön tulee ollakin kaloissa. Kalat symboloi kaikkea, ja siksi tällaisena yönä on tilaisuus nähdä koko sielu avoimena. Salaisuuksia ja piiloja ei ole. Minuus on kaikkein kokonaisin tällaisena hetkenä, nyt on paras mahdollinen aika ymmärtää omaa sieluaan. Onko kyseessä henkinen valaistuminen vai myötätuntoinen anteeksianto itselle, sen saa tietää matkan varrella.

Heille jotka kokevat Mustan Kuun yöt voimakkaina ja antoisina, on tämä viimeisin yö rikas ja mahdollisuuksia täynnä. Oman sielun tuntemista voisi verrata aarrearkun kannen raottamiseen. Haluaisin valaa myös rohkeutta kaikkiin teihin, jotka pyristelette vielä Kuun osoittamia tunnelmia vastaan. Kalat viettävät lipevästi eikä pitävää otetta saa. Uskaltakaa uskoa ja luottaa kalojen hyvyyteen, antakaa virran viedä, sillä sielukas kokemus on kaunis.

Kevätyön hetki
tuhannen kultarahan arvoinen
kukkien raikas tuoksu
varjoisassa kuutamossa.
Tornihuoneesta suloisia säveliä
puutarhassa riippukeinu.
Yö on syvän syvä.

Musta Kuu ja pelastus

Kun Kuu näin molskahti kierrossaan kaloihin, voidaan aloittaa varsinaiset syklin peijaiset, Mustan Kuun yö. Osuu ja oppoaa kuin laivanupotuksessa! Kalat on vihonviimeisyyden merkki, ja tässä kierrossa Mustan Kuun aikakin tulee niin sattuvasti kohdilleen, että voi voi sentään. Syvyyttä riittää ja suunta on upoksiin, mutta ei kaloissa silti kannata kaikkea toivoa heittää, koska meillä on aina olemassa se symboliikan toinen kala mikä ui toiseen suuntaan. Kohti pintaa siis, vaikka pohjalla yöllä kävisimmekin.

Tämä Mustan Kuun aika osuu vielä vahvaan ja intensiiviseen Kuun kierron kohtaan, missä Kuu on lähellä Maata, vaikkakin jo vähitellen loittonemassa. Yksinään tämä saattaa korostaa Kuun tuntoja meissä niin fyysisellä kuin mielenkin tasolla. Ja se mieli taitaa olla nyt kaikkein altteimpana, kun kaloissa ylitetään Mustan Kuun yönä Neptunus. Kuinkahan monta ”uutta hullua” maailma tällaisena yönä saa..

Taivaan energiat ovat parhaillaan epätavallisen tuntuvia, enkä siksi usko kaloihin uppoutumisen olevan lakonisuutta, synkkyyttä, masennusta. Paljon enemmän vetää ylivirittyneisyyden puolelle. Parhaimmillaan mielikuvitus antaa nyt sellaisen tripin, että ihan taistella saa päästäkseen takaisin tukevalle maankamaralle (alcohol-alert!). Herkimmät saavat lahjaksi suoran linjan alitajuntaan, ja se voi olla kauneutta, hyvyyttä, taidetta.

Toisaalta, minua on vainonnut kuvajainen tästä Mustan Kuun kalat-yöstä. Eritteistä saastainen, kauttaaltaan ryppyinen deeku vapisevin käsin, toivonsa menettäneenä. Vastassa on yhtä lailla lohduttomuus, luovuttaminen, sortuminen, jos voisi nähdä pilkahduksen glamourinhohdettakin. Musta Kuu paljastaa elon inhimillisyyden kirjon, eikä se ole aina nättiä katseltavaa.

Auttaako Mustan Kuun jumalatar Hekate tänä yönä? Saattaa olla, sillä aivan skorpionin alussa eläinradalla perääntymään kääntynyt Hekate pääsee hetkeksi hyvään kulmaan Kuun kanssa. Tai se voi vahvistaa sielun syövereitten kohtaamista niin, että heikommilta pää sekoaa.

Tässä yössä hiljaisuuden ja rauhan tarve kohoaa maksimiinsa, ja Kuu tavoittaa sen niin autuaasti, väsyneesti, unenomaisesti. Pää pielukselle, ikiuneen tekisi mieli verrata, mutta vaikka luopuminen ja irtipäästö käydystä syklistä on tehtävä, on meillä se pintaan pulahtava kala vielä olemassa. Nyt on helppo tunnustaa kaikki mikä meni pieleen ja ottaa vastaan uusi mahdollisuus (jo huomenna!) kuin uskonnon riitissä.

Vietetään kunnon peijaiset, saatetaan sykli lepoonsa, ja löydetään sisimmästä toive, unelma uudesta.

vain sinä voit pelastaa
itsesi
joudut alinomaa
lähes mahdottomiin
tilanteisiin
he yrittävät yhä uudelleen
vehkeilemällä, huijaamalla ja
voimakeinoin
saada sinut alistumaan, lopettamaan
ja/tai kuolemaan sisäisesti 

vain sinä voit pelastaa
itsesi
ja on niin helppo epäonnistua
niin kovin helppo
mutta älä, älä, älä
katso heitä
kuuntele heitä
haluatko olla kuin he?
kasvoton, tyhjä, sydämetön
olento?
haluatko kokea kuoleman
ennen kuolemaa? 

mieti asiaa
mieti itsesi pelastamista
henkisyyttäsi
sisukkuuttasi
laulavaa maagisuuttasi ja
kauneuttasi
pelasta se
älä liity kuoleman joukkoon 

pidä puolesi
huumorilla ja loistolla
ja lopulta
jos on pakko
pistä kaikki peliin
helvettiin kertoimet, samantekevää
mitä se maksaa

vain sinä voit pelastaa
itsesi
tee se! tee se!
sitten tiedät tarkalleen
mistä minä puhun

Musta ruoska

Tulevana yönä on Mustan Kuun yö, kun Kuun valo on pienimmillään mutta voima tällä kerralla alitajuisella tasolla suurimmillaan. Kuu kulkee kauriin merkin viimeisiä asteita, ja kaikkein hankalimmalta tuntunee suden tunteina viidestä aamun puoli seitsemään, kunnes Kuu pääsee siirtymään helpommille vesille vesimieheen. Kaiken kukkuraksi Kuu on, sopivasti, kurssittomassa tilassa, missä mitään ei pitäisi tehdä eikä aloittaa.

Kauriskuu on muutenkin ankara, mutta mustimmassa kohdassaan se käskyttää tuomiolle, epäilemään onko ollut lainkaan riittävä, ja antaa ankean katsannon huomenna alkavaan uuteen sykliin. Pimeinä yön tunteina on hyvä vaipua itsesyytöksiin ja antaa symbolisen ruoskan viuhua.

En saa mielestäni Da Vinci koodi elokuvan hullua munkkia, joka piiskasi itsensä verille. Sellaista tarjoaa tämän Mustan Kuun aika.

Vaatimuksilla on silti paikkansa ja aikansa, koska aina tästä jää jokin kasvamaan tulevaa aikaa varten. Olkoon se kunnianhimo pystyä parempaan. Kohta helpottaa tämäkin hulluus.

Te tarvitsette syntipukin
te teette sen
ja se potkaisee teitä
On niitäkin
jotka vielä pilvissä pitävät hahmonsa
Mistä alkaa näkyä, siellä on kiusaaja heti paikalla
Entä jos synnymme kuolemanpelosta
Kun hullu tutkittiin tarkasti,
päästä löytyi tähdenmentävä reikä

Rohkea tina

Mitä? Piruileeko Kuu meille nyt? Järjestää nyt Mustan Kuun yö ajankohtaan, jolloin kaikkien tulisi ottaa Uutta Vuotta vastaan riemumielin yhdessä! Mustan Kuun aika on perimmäiseltä merkitykseltään hetki, vihonviimeinen tilinteko käydystä kierrosta, jolloin on hyvä käpertyä omaan sisimpäänsä ja hiljaisuuteen pohtimaan itseään suhteessa menneeseen ja tulevaan. Tätäkö pitäisi nyt tehdä rakettien paukkeessa ja iloisesti hyvää uutta vuotta toivotellen? Niin varmaan sitten.

Täytyypä tarkistaa oman ajattelun lähtökohtia. Mustan Kuun yö lähtee alkuun pääkaupungin koordinaatteja ajatellen iltapäivällä kolmen jälkeen kun Aurinko painuu horisontin alle, ja pohjoisempana vieläkin tätä aikaisemmin. Näillä hetkillä Kuu kulkee jousimiehessä, mikä on iloisen ja joviaalin yhdessä viihtymisen merkki. Saattaa siis olla, että Mustan Kuun yö ei nyt sulje pois yhdessä viihtymistä. Oman sisimmän ytimen voi löytää, vaikka olisi kuinka suuressa porukassa ja millaisen hälinän keskellä tahansa.

Jousimiehen Kuu kierron loppuvaiheissa antaa hyvän mahdollisuuden tulevaisuuden visioiden rakentamiseen, jota tavataan juuri uuden vuoden aikoihin tehdä. Alkuilta näyttäisi sujuvan virkeämmin jousimiehen merkin riehakkuudella, vaikka se onkin kurssittomassa tilassa (jolloin ei tulisi ryhtyä suuriin hankkeisiin, mutta tuskin tämä koskee yhdessä olemista). Iltakahdeksalta Kuu siirtyy kauriiseen ja ryhtyy valmistelemaan tulevaa Uuden Kuun syntymää vuoden ensimmäisenä päivänä, ja myöhäisemmästä illasta voi tulla varautuneempi hengeltään.

Mustan Kuun yö tuntuu antavan kunnon huipennuksen ja hienon finaalin koko vuoden Kuun kierroille. Näen tämän optimistisesti ennemmin mahdollisuutena kytkeä opittu ja ymmärretty tulevaisuuteen kuin synkkänä syövereihin vaipumisena.

Kun Musta Kuu meillä alkaa jousimiehen sävyissä, annetaan sen valaa rohkeutta tuleviin tinoihin, hyvää uskoa ennustuksiin, myötämieltä toisia kohtaan. Mukavia Uuden Vuoden vastaanottajaisia kaikille ja onnea tulevaan vuoteen!

Vuosi uusi mukanaan
johtaa tuntemattomaan.
Viel´ on kaikki ihan uutta,
monta, monta salaisuutta
tuonee vuosi tullessaan.
Emme tunne juonta sen
vain uteliaana eläen,
eläen päivän kerrallaan
vie tarina meitä mukanaan.