Monen kierto

Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen (Helsingin tasalla), vähän ennen yhtätoista illalla, syntyy Uusi Kuu kaksosissa, aivan merkin alussa. Viime kierroksella, häränsävyssä, aloitettiin valojen osalta omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja sama piirre toistuu nyt alkavassa kaksosen kierroksessa. Aurinko ja Kuu eivät siis osu aktiivisiin kulmiin muihin planeettoihin lainkaan. Härälle tämä saattoi sopia, mutta epäilen kaksosen osalta, sillä kommunikaatio on kaksosen juttu. Yksinpuheluksiko menee? Ehkä keskitymme tiedonkeräämiseen ja levittämiseen?

Uudetkuut ovat viime aikoina olleet vetovoimaltaan kiskovampia kuin täydetkuut, ja samoilla mennään yhä. Nyt nappaa ihan niin kivasti, että Kuu on juuri samoihin aikoihin lähimpänä Maata kiertoradallaan kun Kuu tänään aloittaa uuden kierroksensa. Hauskan kiihkeä sävy alkuun saadaan.

Kaksosten tuntu on freesiä ja virkeätä, hereilläolevaa ja hauskaa, ja sävy sopii mainiosti uudenkuun aikaan. Uudet alut saadaan aikaan aineistoa ja tietoa haalimalla, nopeasti kokonaiskäsitys muodostaen ja monia erilaisia aineksia yhdistellen. Moneus ja useus ovat tämän kierroksen teemoja, eivät oikeastaan vaihtoehtoina, vaan kaikki ovat mukana. Kaksosissa ei aikailla aloituksen kanssa vaan hypähdetään nopeasti sekaan. Saattaa olla että aloituksessa varataan mahdollisuus viilata suuntaa matkan varrella, mikään ei ole kiveen kirjoitettua, eikä taida olla orjallisesti suunniteltua ja harkittuakaan. Ei nyt tuomita kepeää otetta vaan annetaan itselle lupa pitää hauskaa, hullutella, kerrankin ilman syyllisyydentunteita ja ryppyotsaisuutta.

Kaksosista alkavan kuunkierron mittaan saadaan sopivasti muutama kiva merkin hallitsijaa Merkuriusta korostava hetki. Merkurius pääsee omaan kaksosten merkkiinsä tämän syklin aikana, vähän ennen täydenkuun huipennusta. Merkurius nousee erityiseen OOB tilaan kierron loppupuolella ja voi silloin maalata aikaa omanlaisekseen. Kauniiksi lopuksi vanhankuun aikaan saamme nauttia Merkuriuksen yläkonjunktiosta, siis Auringon ylityksestä, missä Merkurius siirtyy omaan täyttymyksen vaiheeseensa.

Kierto näyttäytyy kuunvaiheiden vaihdoksissa ennemmin dynaamisena kuin rauhallisena, ja pari kiperän tunnelmaistakin hetkeä saadaan. Aloituksen kaltainen yksinäisyys taivaalla ei tule toistumaan, vaan Kuu kyllä vaihtaa energioita hanakasti jatkossa. Voisi olla tekemistä ja puuhaa, monensorttista tehtävää kalentereissa. Otetaan oppia kaksosen tyylistä viedä mennessään, tuoda tullessaan.

Kirjoitin kohtaloni tähtiin
ja ilta toisensa jälkeen
etsin tähdenlentoja,
en toivoakseni
vaan toteutuakseni.

Oma kierros

Uusi alku on aina niin tervetullut, kun useita päiviä ollaan oltu kuin saunantakana lopetuspuuhissa. Kuun kierros härästä alkaen on tyypillisesti rauhallisen tasainen, kevään kukoistusta kasvattava, heleän vihreää aikaa. Mitä nyt taivaan symboliikasta saadaan, kun Uusi Kuu syntyy iltapäivällä kohta kolmen jälkeen? Kun Kuu kohtaa Auringon härän merkin alussa, ovat taivaan valot kahdestaan omassa kuplassaan, irrallaan kosketuksesta muihin voimiin. Härälle juuri tämä ”omahyväisyyden” symboliikka sopii, mutta voi olla kierron mittaan eri asia kuinka kukin saa homman toimimaan.

Aloituksen saaman tuen suhteen voidaan myös nostaa hieman kulmaa. Venus on kääntynyt liikeradassaan eteneväksi, mikä on tietysti mukavaa, ja se on edelleen hidas, mikä voisi näyttää Venusta tässä ajassa painokkaammin. Kuu ja Venus ovat suloisesti molemmat ylennyksensä merkeissä. Ihan loistavaa. Paitsi Venus sattuu olla kaloissa viimeisellä asteella, eläinradan vihonviimeisellä karmanmaksun kohdassa. Niin&näin on tällaiselta hallitsijalta saatu tuki ja turva. Omillaan saa Kuu lähteä polkuaan taivaltamaan. Ehkä tätä juuri halutaankin. Omaa juttua, omaa reittiä, ilman sitoumuksia, voidaan rauhassa keskittyä.

Härän aloituksen irrallisuuden sävy voi antaa vahvuutta jättäytyä sivuun turhista kähinöistä. Ajassa kuitenkin tapahtuu tämänkin kierroksen aikaan. Pluton voi katsoa olevan yhä pysähdyksissä vielä aloituksen aikaan, ja parin päivän päästä sekin perääntyy, kuten kulkevat Merkurius oinaassa, Jupiter vaa’assa ja Saturnus jousimiehessä. Merkuriuksen pysähdyksen hetki tulee olemaan poikkeuksellinen viikon päästä. Tämän syklin aikana tapahtuu lisäksi Kuun ja Auringon suhteita mittaavan Kuunsolmuakselin suhteen isoja, solmukohdat vaihtavat merkkiään. Leijona ja vesimies saavat huomion osakseen. Ajassa ihan erityistä voimaa saatetaan saada Marsin kulun myötä – joku voi arvatakin mistä on kyse kun Mars on kaksosiin siirtynyt.

Härän kierroksen tehtäviä voisivat olla konkreettisten asioiden luomiset ja fyysiset kasvut, omistuskysymykset, arvottaminen, jostakin kiinnipitäminen. On säilytettävä oma tahto, pysyttävä järkähtämättömänä, turvattava. Alku herutetaan itsestä, omavaraisuudesta, omaan tahtiin. Kyseenalaistamista ei oikeastaan ole, ja kasvukin on enemmän tosiasia kuin vain uskoa. Näin kierron alussa Kuun tunnelma on itsessään vahva, sillä kiertolainen on juuri tulossa lähimmäksi Maata. Sitkeästi, vakaasti – kierroksen lopussa Kuu saattaa ojentaa palkkion.

Eikö kuu ole
sama? Ja sama kevään
aika? Minäkö
tässä olen enää se,
joka silloinkin oli?

Uudenhuumaa

Tuntuu kepeältä ja kohottavalta saada uudenkuun syntymä oinaassa. Oinas on eläinradan merkki, mikä vahvimmin symboloi uusia aloituksia. Tästä syystä Uusi Kuu on nyt niin kohdillaan kuin ikinä voi olla. Tiistaina ihan hitusen vaille kuudelta aamulla Kuu saavuttaa kierroksellaan Auringon, syntyy taas uudeksi, ja aloittaa samalla uudenkuun vaiheen. Onko tämä syleilyjen syleily? Oinaassa todeksi tulemisen tapa on kiivas, niin spontaani että se tuntuu satunnaiselta, ohimenevältä. Mutta eteenpäin mennään, oli tyyli mikä tahansa.

Meidän pallonpuoliskollamme oinas symboloi kevättä. Heräämistä uuteen alkuun, valosta sokaistumista, kevään tuoksuista huumaantumista, tuulen tuntua. Tämä aloitus on kaikkein raikkain.

Kuun uuden kierroksen alun hetki on yllättävän mukavan oloinen, jopa lempeä. Tuntumassa perääntyy Venus kohti oinaan merkin alkua, ja saattaa hyvinkin antaa sävyään Uudelle Kuulle. Oinaassa kulkijoita hallitsee Mars härästä, ja se on nätissä kulmassa Neptunuksen kanssa. Pehmeitä, hehkeitä sävyjä on tarjolla takavasemmalta.

Oinaan aloituksen tärkein muistisääntö on rehellisyys. Itse täytyy pystyä olemaan tämän jutun takana, eikä mitään kannata tehdä vain toisia miellyttääkseen. Oinaassa on rohkeutta, mikä on hienoa, kunhan se pysyy aisoissa eikä kannusta vaarallisiin riskeihin. Ja sen mukaan miten tässä on oinaan merkkiä yhdessä pyöritelty, on tämä aloitus ihan oma juttu. Mitä aloitatkin, ole valmis viemään se yksin loppuun saakka, halutessasi, ellei joku nappaa palloa ilmasta kyllästyttyäsi. Oinaan merkissä on sallittua tuntea, ettei tämä tuntunutkaan kauaa innostavalta. Saa lässähtää, eikä siitä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Ideoita riittää toisiinkin aloituksiin.

Vaikka kuinka hyvältä kuulostaisi, oinaan aloitus ei ole ihan jokaiselle se omin kohta lähteä liikkeelle. Omaan kuunsykliin verrattuna voi tuntua toisenlaiselta, siltä ettei saa itseään toimimaan samaan tahtiin yleisen ajanhengen kanssa. On paljon heitä, joita riemukas aloituksen fiilis masentaa. Kun koko maailma kirkuu, että pitää tehdä, innostua, jaksaa – joskus tämä vaatii liikaa. Vaikka siis Kuu ojentaa meille sopivan alkukohdan, me saamme edelleenkin kuunnella itseämme, päättää itse milloin ja mitä teemme. Sekin kuuluu oinaan oman tahdon maailmaan.

Tuleva Kuun kierros ei ole kaikkein helpoin, kun koettaa luntata mitä taivaalla on meille kerrottavana. Kun tässä syklissä sekä Merkurius että Saturnus aloittavat perääntymisjaksonsa, voi hyvällä syyllä käyttää harkintaa, josko sittenkään on minun hetkeni. Oinaan kierroksessa johtavat merkit ovat tärkeimpiä toimijoita, ja Kuu tosiaan pistää näissä tapahtumaan. Osuvasti otetaan vaihdosten aikaan kontaktia isoihin taivaan kuvioihin. Ennen kierroksen huipennusta oleva hullunkuunvaihe vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Laskevan puolenkuun kohdilla saadaan taas maistaa karmallisia opetuksia, ja muistella ”viime vuodelta” vastaavanlaisia liemissä kypsymisen kohtia. Kierroksen lopuksi päästään sellaisiin syvyyksiin, mitä kaikki eivät ehkä ole valmiita ottamaan vastaan. Tulossa on siis tosi kiihkeään tahtiin paljon – jos nämä saa noukittua itselleen polttoaineeksi niin varmasti syntyy.

Parin päivän päästä ollaan Kuun kiertoradan lähimmässä kohdassa. Tunnettehan sen jo, kuinka Kuu kiskoo? Kutsuu aloittamaan?

Tyhjä käsi on kevyt käsi,
ja valo tahtoo katsella
mitä kuvia on näkemättä.

Rajatapauskierto

Jos joku kuvitteli, että pimennysjakso päättyy tähän, niin ehei, kyllä pimennyksen varjo on peittoavasti mukana sellaisessa kuunkierrossa joka pimennyksellä alkaa. Pimennyksen sävystä on nyt kyse kun Uusi Kuu lähtee ”kuin viimeiselle kierrokselleen” Auringonpimennyksestä kalojen merkin alkupuolelta. Näin tapahtuu sunnuntaina suurinpiirtein viideltä iltapäivällä. Tämä kalojen kuunkierto on kuin silta mantereiden välissä, kahta kalaa toisiinsa yhteen sitova nauha; Kuun kierros alkaa lopun merkeissä, mutta sen päättyessä meillä on jo kokonaan uusi (astrologinen) vuosi. Tunnelma on ajassa samantyyppinen kuin vuotta aikaisemmin, sillä myös tuolloin kalojen Uusi Kuu oli samalla pimennys. Kun pimennys ja uusi kierto alkavat tällä kerralla läheltä Neptunusta, lienee satavarmaa että kuuhulluus leimaa ihan koko kiertoa.

Kalojen kierrolle on tyypillistä lempeys, herkkyys, mielikuvituksellisuus ja symbioottisuus. On jotakin mistä emme irtaudu, vaikka yleisen ajan hengen mukaisesti ilmeisesti pitäisi (koska pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella eläinrataa). Ristiriitaisuuden kuvastajana kalat on omalla paikallaan, aina jossakin välissä, kärjistetyn muuttuvaisena, sopeutuvana. Kalat luo siltaa menneen ja tulevan välille, rajantakaisen ja konkreettisen maailman välille, kuvitteellisen ja toden välille, maan ja avaruuden välille. Kaloissa hyväksytään, että on olemassa toisenlaistakin, ja tässä on ajan vahvuus. Voidaan tehdä toisin, ja sekin on ihan riittävää. Ei rajata pois vaan otetaan mukaan.

Tulevan syklin mittaan riittää kaikenlaista taivaan tapahtumaa. Saadaan ajanlaadun vahvimman kuvion vahvistusta (Jupiter, Uranus ja Pluto), Venus aloittaa retrojaksonsa, tulee Merkuriuksen yläkonjunktio ja tietysti se ison kierroksen alusta aloittava oinaan ingressi. Vain Kuuta tuijottaessa kierron alkupuoli, sirppikuunaika, vaikuttaa voimakkaimmalta kasvunpaikalta. Suurimman osan kiertoa Kuu saa vaiheenvaihdokset oikein soveltuvissa merkeissä, perusasetelmassa. Jos pimennyksestä pelkäämme kauheata vääntöä koko reissun ajaksi, näin ei taida käydä. Eteenpäin vaan, taidetaan olla ihan raiteillamme. Eikä tämä nyt erityisen, vaikealla tavoin, hullultakaan näytä. Kaloissa tosin – huomataanko se mitä pitäisi? Vaistotaan sitten.

Uni
on kapinaa
jossa aika
on hallussa.

Uusi aika tuo yllätyksen

Vesimiehen kuunkierto lähtee liikkeelle merkin alkupuolelta yöllä kohta kahden jälkeen. Vesimiestä pidetään tulevaisuuteen liittyvänä merkkinä, seurataan siis tässä kohdin traditiota. Liikahdus kohti uutta aikakautta? Ainakin kaikkien planeettojen etenevä liike vahvistaa hyvin tämänsuuntaista tahtoa.

Vesimies kertoo ihmisporukoista, yhteenliittymistä, yksituumaisten kerhoista, jengeistä. Ja samalla kun ollaan yhdessä samanmielisten kanssa, ollaankin erillään, omana itsenä, erilaisena, yksilöllisenä. Tämänkertainen alku kuvastaa yhteishankkeita ja jaettua päämäärää. Ja samalla se suunta voi olla ihan omanlainen, eriskummallinen, erottuva. Ja oikeastaan vesimiehen merkki kuvastaa ajattelun kiteytymistä, idean testaamista ihmislaboratoriossa. Vesimies ei enää etsi vastauksia, se tietää, ja totisesti antaa toistenkin ymmärtää näin olevan. Vesimies elää jo aatteensa mukaan, mikä tekee siitä usein melko kummallisen. Ihan hyvällä sanottuna.

Uuden kierroksen lähtökohta on se, että on olemassa jo jotakin, aate ja sen ymmärrys. Mitään ei enää tyhjästä rakenneta tai ideoida. Syklin tarkoitus tiedetään. Ehkä tunnistamme sen olemassaolon itsessämme ja painamme tähän suuntaan, koska emme oikeastaan muuta voi. Ei tässä poikkeilla vaihtoehdon alaviitteisiin. Onhan tällainen tuloksellista ja varmaa, kun ei tarvitse epäröidä. Jatkuva nillitys siitä, että onks tämä nyt varmasti oikein, saa loppua. Ei kyseenalaisteta aatetta. Suoritetaan varsinainen ’näillä mennään’ koe.

Katsotaan sitten kuinka tuleva sykli kulkee. Alkupuolessa on oikein ihania, seesteisiä ja rauhaisia sävyjä. Työrauhaa tosiaan annetaan uudenlaiselle näkemykselle. Tahti virkistyy – ja sitten! Zap! Boing! Pimennysjakso on täällä taas, ja se alkaa Kuunpimennyksestä. Nyt pimenee leijonassa, ja Auringon vesimiehen merkki on ihan yhtä lailla linjalla. Erittäin tärkeältä, tähdelliseltä ja alleviivaavalta Kuun sykliltä alkaa näyttää. Jos pimennyksen jälkeen hetkeksi ilmanlaatu tasaantuu mukavammaksi tai lempeämmäksi, kierron loppua kohti väännetään jälleen lisää ruuvia puristimissaan.

Tällaisen yllätyksen vesimiehen aika oli sitten meille nyt varannut. Kuuhulluuden pitoisuuksia saadaan makustella syklin kuluessa, mutta ei pimahtaneisuus näin aloituksessa huomiota herättävää ole. Kuunpimennys tulee olemaan se loistavin maasto poikkeustunnelmia ajatellen.

Liikkuvaa vettä katsellen
kuuntelen
tuulen kummallista kieltä
ja äkkiä tunnen
että on vielä jotakin uutta,
tavoittamatonta.
Istun hetken
kuin rauhallisin mielin.

Mielen kierros

Kuu antaa uuden ajallisen syklin aloituksen torstaina aamulla hiukan ennen yhdeksää kun Kuu kohtaa Auringon kauriin merkin alkupuolella. Kauriissa Kuulla on vakaa ja harkitseva sävy, ja vaikka nämä ovat hienoja ominaisuuksia, on kauris Kuulle sen verran vaativa merkki, ettei tämän tulevan kierroksen aloitus ole kevyimpiä. Uudet aloitukset voisivat olla parhaimmillaan nyt täydellisesti kypsyteltyjä, arvovaltaan ja statukseen liittyviä, realistisia ja muutakin kuin vain itseä henkilökohtaisella tasolla lujittavia.

Työtä päästään tekemään, ja matkalla mestaruuteen saattaa vastuu ja velvollisuus painaa taakaksi. Kauriin Kuun alla homma pysyy hanskassa, sillä merkki hallitsee kontrollin. Tästä tyylistä ei vaan aina kaikki tykkää, ja jos ei opi joustamisen taitoa, saattaa napsahtaa poikki. Kauriin tyyli on hioa paremmaksi, täydellisemmäksi, ja jos oppimiskäyrä saa aikaa noustakseen, yleensä jälki on kunniaa ja kiitosta osakseen saavaa. Kuunkierron sykli ei välttämättä ole paras mahdollinen aikajana toteuttaa kauriin henkeä, jos nyt verrataan vaikka Saturnuksen kolmenkymmenen vuoden kiertoon.

Perääntyvän Merkuriuksen sävy on Kuun uuden syklin aloituksessa vahvasti mukana, sillä se on osoittelevan lähellä. Merkurius on juuri lähtenyt omalle kierrokselleen, syntynyt uudeksi Merkuriukseksi Auringon ylityksessään, ja tämä Merkuriuksen vaihe soveltuu todellakin paremmin uudenkuun henkeen kuin jos se olisi vielä Auringon toisella puolella. Ei nyt jäädä kauhistelemaan Merkuriuksen perääntyvää liikettä tässä yhteydessä vaan nähdään ilmiö ennemmin tarkoituksenmukaisena: taivas antaa meille nyt aloituksen, jossa sisäiset pohdinnat ovat merkityksellisiä.

Vaikka meillä on Kuun kierroksen aloituksessa pysähtynyt Uranus ajanlaatua leimaamassa, voi olla ettei Uranus sinänsä niin kauheasti määrää Kuun kulkua. Kasvavan puolenkuun ja täydenkuun kohdissa se viimeistään nähdään, onko tämä kauriskierros Uranuksen värittämä: Kuu nappaa Jupiterin ja Uranuksen pitkäaikaisen vastakkaisuuden haasteisiinsa mukaan. Yksinomaan Kuun näkökulmasta katsottuna alkava kierto vaikuttaa rauhalliselta, mutta muiden planeettojen osalta kyllä tapahtuu, eli huomio on kauriin teeman mukaisesti ennemmin laajoissa kokonaisuuksissa kuin Kuussa.

Sitten kun pohditaan hiukan laajemmin kierroksen alun tekijöitä, juuri niitä muita kuin Kuuta ja Aurinkoa, eli osoittelevimpia tekijöitä perääntyvää Merkuriusta ja pysähdyksissä olevaa Uranusta – alkava sykli keskittyy mieleen, ajatteluun, älykkyyteen. Tämä on oletettavasti se suunta, mihin pitäisi nyt lähteä. Uusia ideoita, nimenomaan.

Kuuhulluuden luulisi pysyvän tiukasti aisoissa näin järkevässä Kuun syklissä. Hullunkuunvaihe saattaa silti pöhköillä, ja saadaanhan me kauriin kierroksella ravun täysikuu, missä on aina aineksia. Näin aluksi ei kuitenkaan pitäisi olla kuuhulluudesta tietoakaan.

Menneitä olen miettinyt
havahtunut mieli tyhjänä,
taivas tyhjänä – minne
katosi kuutamo, kuu?

Innokkaan uskon kierros

Skorpionin kuunkierrossa puhdistauduttiin ja eheydyttiin sisäisesti, ja nyt alkavassa jousimiehen kierrossa on taas tilaa uudelle. Kuu kohtaa Auringon jousimiehen merkin alkupuolella iltapäivällä, ja mielen pitäisi olla avoin, virkeä ja innostunut ottamaan paljon harkinnan alle. Jousimiehen ajan sävy on muuttuvainen, ei sinänsä vain uudenlaista etsivä vaan alleviivaavasti etsivä. Ollaan näkemysten perässä, aatetta viilaamassa, lopullista totuutta hahmottelemassa. Ilmastollisesti jousimiehen aika vie meidät syksystä enemmän talvea kohti, ja sen kyllä tänäkin aamuna hytisten huomasi.

Jousimiehen uusi Kuu tuppaa olla kauas tähyävä, visionäärinen, myönteinen ja innokas. Voi tuntua siltä että ymmärretään kaikki maailman vastaukset, tiedetään mikä on parasta ja oikein. Innostuksissa liputetaan kovin herkästi aatteen ja asian puolesta, eikä faktojen ja yksityiskohtien tarkistaminen ole tämän ajan juttu. Yleinen suunta, se viiva, on tärkeämpi. Viivan alle jäämisistä viis. Se mikä jousimiehen Kuussa usein ärsyttää, on totuuksien julistaminen vaikka ei itse niitä noudata.

Jousimiehen myönteisyys on mukaansatempaavaa, ja sosiaalisuus onkin yksi merkin voimista. Populaa pitää olla ja paljon, eikä kaikkien tarvitse olla samanmielisiä (vrt. vesimies joka etsii vertaisjoukkoa) sillä kun on tarpeeksi joukkoa, siitä löytyy aina kannattajia ja peesaajia. Optimismi voi olla joukkoharhaakin, voittajan puolella on mukava hengailla. Kun kaikki näyttävät uskovan että juttu on hyvä, massan paine vie mukaan. Kyllä luja usko voi tuoda voiton, sillä onhan se kaiken perusta että uskoo asiaansa. Uskonasioissa riittää mielipiteen muodostamista, uskotko joulupukkiin vai jeesukseen.

Paljous ja isous ovat kierroksen mahdollisuudet ja uhat. Ajattelun kannalta, viisauden saralla, tässä ajassa on mahdollisuuksia (mennä korkealta ja kovaa, mutta saavuttaa jotakin ennenkuulumatonta). Jousimiehen ajan joulupukki Jupiter on lähestymässä vastakkaisuutta Uranukselle ja tarkka kohta saavutetaan juuri tämän kierron puitteissa, ihan lopussa. Mietteiden kuljettaja ja ilmaisija Merkurius on vielä erityisen potentiaalissa tilassa korkeassa kulussaan Plutoa lähestyessään, ja saamme myös Merkuriuksen pysähdyksen ajan kun se ennen Joulua kääntyy perääntymään. Uskallustahan meillä on jousimiehen kierrossa, ja tulee olemaan varsin mielenkiintoista nähdä mihin tämä johtaa.

Tulevassa kuunkierrossa on hauskan oireellista, että eteenpäin paahdetaan eikä kyseenalaistamiselle anneta yhtä paljon sijaa kuin aikaisemmin. Puolenkuun ajat niin kasvavalla kuin laskevallakin Kuun puolella ovat ne haastavimmat kohdat tässäkin kierroksessa. Vähän kurkitaan karmallisiakin seikkoja. Erityisesti kuuhullulta tämä kierros ei vaikuta, mutta ei nyt luoteta tähän Hullun Kuun ensisilmäykseen pyhänä julistuksena vaan etsitään hulluja kohtia jatkossakin. Kierto sitten päättyy vielä tämän vuoden puolella, kauriissa kimpassa perääntyvän Merkuriuksen kanssa, kun seuraava kierros alkaa. Mahdetaanko saada oikein kaaos aikaan (ei kauriin vaan sen retroilun vuoksi) – täällä arvottiin jo etukäteen milloin lopunhenki Mustan Kuun yö edes on..

Yes we can fiiliksellä mennään.

Taivaalle kihoavan uudenkuun
välähtävä kiila,
vastapäivään
kärjet kiitäviä pilviä puhkoen –
niin olet läsnä äkkiä
maisemassani, selkäni takana
satakieli

Luottokierto

Luotetaan nyt siihen, että kyllä se Uusi Kuu tässäkin kierrossa syntyy. Ajankohta on illalla vähää ennen kahdeksaa, ja eläinradan kohtana skorpioni. Skorpionin kierto on kyllä ihan erilainen. Ei tämä ole innostunut uusi alku, vaan ennemmin välttämätön, pakottava muodonmuutos. Evoluution kaltainen siirtymä toisenlaisuuteen, tilaan missä vanha ja uusi menettävät merkityksensä.

Toivottavasti olette vanhankuun aikaan ja edellisyön Mustan Kuun susien kanssa löytäneet itsestänne sen, minkä on nyt pakko muokkaantua. Sitten tuleva työ on enää tahdonvoimasta kiinni, ja vaikka kärjistetysti voi skorpionista todeta ettei sen sävyissä mikään ole helppoa, väistämättömyys voidaan edes hyväksyä. Skorpionissa ollaan aina rajoilla, ehdottomuuksissa, väkevästi, kokonaisesti, kaikki tai ei yhtään mitään. En lähtisi aikaa mystifioimaan, sillä niin yksiselitteiseltä tämä vaikuttaa.

Skorpionin sykli on sisäisyyden aikaa, ja ulkoisesti voi tuntua siltä ettei mikään muuttuisikaan. Skorpioni harvoin paljastaa ulospäin missä mennään, mikä on totuus. Vain sisäpiiriläisille ja luotetuille, siinäkin mielessä tämä on julmaa aikaa, katsotaan armottomasti jyvät akanoista. Ja se skorpionin totuus on viiltävää, pistävää, ytimessä, eikä sitä voi mitenkään ohittaa välinpitämättömästi.

Tämän kuunsyklin tehtävänä voisi olla psyykkinen voima. Sen löytäminen itsestä. Tai jos sen jo tunnistaa olevan, sitten voiman käyttäminen. Fokusoidaan energia siihen suuntaan, mihin on mentävä. Vaihtoehdoille ja haahuiluille ei ole mitään saumaa, sisulla ja vereslihalla eteenpäin. Tai en tiedä onko eteenpäin juuri se sana mitä tässä pitäisi käyttää. Väistämätön polku ei aina mene näin.

Vaikka skorpionin ajan tuntu vaikuttaa hurjalta, ei tähän ole mitään syytä suhtautua pelokkaasti. Ajanlaatua on hyvä sanoittaa itselleen, valita tietoisesti se mitä tahtoo. Jos tunnelman jättää mielessään vapisevaksi, epävarmaksi, kaihtavaksi, tästäkin tulee itsensä toteuttava profetia. Valitkaa sanoja vahvemmasta päästä, ja voitte ne tehdä todeksi. Mukavaa, kepeän iloista, se ei taida olla, mutta toisaalta, antakaa voimantunnon edes vähän hurmioittaa itseänne.

Astrologisesti jäin pohtimaan sitä mielenkiintoista seikkaa, että nyt kun uudenkuunaika alkaa, skorpionia hallitseva Mars on juuri laskeutunut normaalitoiminnan uomiin, pois poikkeukselliselta ratatasoltaan. Katsotaan tämä niin, että toiminta tulee olemaan vakaampaa, emmekä enää tarvitse Marsilta turbovaihdetta.

Alkavassa kierrossa on useita mielenkiintoisia ja voimallisia ajanjaksoja. Kasvupuolella voimakohtia tarjoutuu, ja täysikuu on ihan oma juttunsa, huikea kertakaikkiaan. Laskevan puolenkuun kohdassa taas mitataan, silloin on tosi kyseessä. Jotain rauhallisempaa, seesteisempää, jopa nätimpää, saattaa olla ilmassa välillä, hetkittäin, ettei tämä jakso näyttäisi aivan taisteluksi menevän. Tästä tulee sellainen kuin pitääkin tulla.

Muuntukaa siis, lähdetään transformaation aikaan.

Sisällys, syvyys olet kaikelle,
viimeisen sanan aina meiltä salaat
ja aina toisin, vastavuoroin palaat:
laivalle ranta, laiva rannalle.

Suurten odotusten aikaa

Mitä tavoittelemme Kuun vaakakierron aikaan? Tasapainoa, parisuhdetta, kauneutta ja ihanuutta? Jokainen kokee itselleen sopivat vaa’an teemat tärkeimmiksi, mutta yhteistä on se, että Kuun syntyessä uudelle kierrokselle vaa’an merkin alkupuolella, ja meillä jo lokakuun puolella (Jenkit saavat syyskuisen alun), odotukset ovat suuret. Isot ovat, ylimitoitetut, hyvin optimistiset vähintään.

Kun Kuu syntyy nyt vaa’assa, ollaan eletty jo jonkin aikaa Auringon ja Jupiterin sulatusuunissa, ja edelleen Jupiter antaa sävyään tälle kierrokselle. Hyvyyttä löytyy, toivetta kaikesta paremmasta, ehkä talouden kohentumisen hakua, suotuisuutta. Mutta tämä kirkasotsainen, eteenpäin katsova Jupiter on vain osa planeetan joulupukinsäkkiä. Jupiterin isous, liiallisuus, ylemmyys ja hyväuskoisuus tulevat osaksi kiertoa aivan yhtä luontevasti. Jupiter vapauttaa, mutta ei se aina katso haluammeko jostakin vapautua.

Edellinen neitsyen kierto Kuulle saattoi monista tuntua vaivalloiselta, olihan se poikkeuksellista aikaa, ja sen tuntuman karistaminen voi olla päällimmäisenä mielissä. Nyt toivotaan paljon parempaa, kevyempää, helpompaa. Voima nostattaa aina vastavoiman. Kokeillaan vaan ilmapallonkevyttä lentoa, mistä kaikesta se meidät vapauttaa. Sen verran puuskaista on luvassa, että kepeys saattaa meidät arvaamattomiin paikkoihin. Ja vastuun kysymyksissä sattuu.

Toisen kohtaaminen on vaa’an kierroksen tehtävä, ja jo tässä alussa voi käyttää Jupiterin viisautta sen pohtimiseen, että täydenkuunaika, se konkreettinen kohtaamisen hetki, tulee oinaassa. Lähtökohta on siis tavoittaa toinen, mutta itse kohtaamisessa olemme omillamme, yksin – symbolisesti siis vain. Muutenkin täydenkuun hetki vaikuttaa niin oksat pois -puhurilta, että mikään ruusuinen ja ihana tästä vaa’an kierrosta ei taida tulla. Sori vaan kun näin tyrmään odotuksenne helppoudesta.

Mutta Hullulle Kuulle tämä kierto on tietysti aivan erityinen ja juhlallinen, sillä tämän aikana koittaa blogin synttärit. Ja niitä juhlitaan tottakai hullunkuun aikaan! Tämä ajanjakso ennen täyttäkuuta saattaakin olla kierrossa kreisipöhköyden kausi, mutta ei silti yksinään arveluttava kausi, sillä sellaisen meille näyttäisi tarjoavan myös laskupuolen puolikuu. Tästä tulee loppusyksyksi ja alkutalveksi trendi, että Kuun kierroissa laskevan puolenkuun kohta näyttäytyy tärkeänä, ehkä vaikeana tai karmallisia seikkoja korostavana; mitä ilmeisimmin vastuunotossa ja päätöksenteossa on vaikeutensa.

Kyllä tästäkin tapahtumarikas kierto tulee. Jos päästäisi vihdoinkin asiaan, kesän muuttuvuuden jälkeen, neuvottelemaan edullisia sopimuksia, työstämään taidetta, markkinoimaan onnistuneesti ja oppimaan toisen kohtaamisesta. Oletteks mukana?

Kierrättämisen muoto johon me takerruimme:
ailahtelevia, haikeita, toiveikkaita,
niitä joita kutsuttiin päiviksi,
jotka seurasivat toisiaan, pitivät seuraa,
toivat lohtua,
olivat poissa.
Sade piiskasi kattoa, eikä ikinä voinut tietää.

Ei täydellinen, mutta perfektionistinen

Syksyn tärkein hetki on nyt, kun Kuun uusi kierros alkaa Auringonpimennyksestä neitsyessä. Pimennyksen ajan kierto on aina erilainen ja poikkeuksellinen, sen tunnelma on tiiviimpi kuin tavallisten kuun syklien aikana. Ajan nauhassa on kupla, minkä sisällä hetken olemme omanlaisessa, toisenlaisessa maailmassa. Auringonpimennys tapahtuu neitsyen merkin alkupuolella ja meillä puolenpäivän aikaan, eläinradan asteissa hyvin lähellä Kuunsolmujen linjaa. Silti pimennys ei teknisessä mielessä ole täydellinen Auringonpimennys.

Neitsyt on vaatimattomuuden merkki, ja sen luonne paistaa tässäkin esiin. Pimennys ei korosta itseään, Auringon ja Kuun kohtaamista, eikä edes samassa merkissä kulkevaa Kuun yläsolmua, vaan antaa keskeisimmän huomion toisille ajanlaadun tekijöille, eli tämän vuoden keskeisimmäksi kutsutulle hitaiden planeettojen kulmalle Saturnuksen ja Neptunuksen neliölle. Aurinko ja Kuu ovat pimennyksen hetkellä vastapäätä Neptunusta ja tämän vastakkaisuuden energia purkautuu ulos Saturnuksen kautta. Kuvioon liittyy myös Mars, sillä se on edelleen melko lähellä Saturnusta jousimiehessä taannoisen kohtaamisen jäljiltä. (Mars on edelleen poikkeustilassa, jolloin kaikki eväät tehdä omintakeisesti ovat käsissämme)

Neitsyt on kritiikin ja analysoinnin merkki. Pimennys osoittaa meille asioita, joihin tulee suhtautua arvioivasti. Arvostelu ja kritiikki koetaan yleisimmin negatiivisena, sillä ei ole kiva huomata asioita, jotka vaativat korjaamista. Neitsyt nurisee ja nalkuttaa, senhän me tiedämme. Vaan ei savua ilman tulta, ja siksi tämä on sellaisia aikoja, jolloin on huomattava asiat, jotka kysyvät kuntoon laittamista, parantamista, järjestämistä ja tervehtymistä. Saturnus ja Neptunus voivat antaa ajalle ikävän sävyn, sillä näiden planeettojen teemoihin kytkeytyy toivottomuutta, luopumista ja pettymystä. Taitaa olla katkeran kalkin nielemisen aika.

Neitsyt liittyy myös tietoon, oppimiseen ja siten tiedostamiseen. Ehkä on syytä ymmärtää myös ajan myönteisiä piirteitä. Pimennys saattaa kertoa ideaaleista, jotka on aika toteuttaa konkreettisesti. Saturnus keskeisenä tekijänä pimennyksen luonteessa merkitsee aina työtä, mutta tätä neitsyt on valmis tekemään. Ei maineen ja kunnian vuoksi, vaan siksi että asiat sujuisivat paremmin, vastuullisesti ja kunnollisesti. Taitaa neitsyessä olla hiukan samansuuntaista paremmintietäjää kuin jousimiehessäkin, ainakin neitsyellä on hyvä käsitys siitä miten pitäisi olla ja tehdä. Jalat irti maasta oleva Neptunus ujuttaa mieliin ideaa täydellisyydestä, jostakin utopistisesta mikä ei ole kotoisin tästä maailmasta, haaveesta mikä voisi olla tosi. Entä jos tämän pimennyksen ja tulevan kierron aikana sattuisi niin kummallisesti, että kerrankin olisi aika toteuttaa tämä elämää suurempi asia?

Lähdetään Kuun uudessa alussa kuitenkin vaatimattomasti liikkeelle. Täydenkuun aikaan kaloissa, Kuun pimentyessä, ymmärrämme jo varmaan paljon enemmän isosta kokonaisuudesta.

Jospa uusikuu
tietää paremmin
ja riittää kun sanon:
toivon

Maailma liikkuu

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, leijonan Uusi Kuu vastasyntyy myöhään, noin varttia vaille puoleltaöin. Uusi Kuun kierros alkaa, ja se korostaa luomisvoimaa, luovuutta, kutsumusta ja elämäntehtävää, esilläoloa ja käskyvaltaa. Leijonan aika on juhlallista ja komeaa, mutta ehkä tunnelma ajan luonteessa näkyy nyt paremmin Auringon mittaamana kuin Kuun syklissä. Kuulle tämä kierto on osoittelevasti riippuvaissuhdetta Auringosta, Aurinko on herra ja mestari, ja Kuu ilmentää heijastuksenaan tähtivaloa.

Uudenkuun ajanjakso, vajaa neljä vuorokautta, on innoituksen saamisen kautta. Tullakseen eläinradalla merkeissä vasta ravun jälkeen, on leijona vielä hämmästyttävän minä- tai itsekeskeinen, egosentrinen todellakin. Se mitä luodaan alkuun, on yksilöllistä, omasta ytimestä kumpuavaa. Jokainen uusi maailman luomus ei silti ole erikoisella, ihmeellisellä tai eksentrisellä tavalla yksilöllinen; sydämestä voi kummuta jotakin melko tavallista, kunkin omien resurssien mukaan. Silti oma tuotos on ainutkertainen, joka kerta, kuten elämäkin, leijonan teemoja molemmat. Luominen ja uuden synnyttäminen on tässä tärkeintä, jatkossa sitten voidaan tuskailla hävetäänkö aikaansaannosta, näytetäänkö maailmalle.

Kuten ollaan jo ennakoitu, ei tämä eikä seuraava neitsyen kiertokaan ole aivan tavallista aikaa. Vaikka tästä uudesta Kuusta ei vielä tulekaan Auringonpimennystä, tämän Kuun syklin aikana astumme jo pimennyksien aikaan. Ja kun sykli alkaa uudestakuusta, tästä alkaa pimennysjakso. Pimennysten välinen ajanjakso on ajassa oma erikoistapauksensa, enkä haluaisi tätä mystifioida, mutta silti ajassa on omanlainen magiikkansa. Nykyään puhutaan paljon erityisherkkyydestä, ja pimennysaika on ajanlaadussa erityisellä tavalla herkkää aikaa. Sitä on ehkä mahdoton sanoin kuvailla, ladatumpaa, painokkaampaa, omaan maailmaansa kiskovampaa, sisälleen imevää. Kerta kaikkiaan kohtalonomaisempaa kuin arkiset Kuun jaksot. Kuten pimennysten keskellä syntyneiden yksilöidenkin elämänpolku on ihan erityinen, maailman mittakaavassa pimennysten ajalla on kohtalokkaampi merkitys. Ei sävytetä tätä pelottavaksi tai pahaksi, muistetaan vaan että on erilainen ja tavanomaisesta poikkeava, toisenlainen.

Kuun tulevassa syklissä on tietysti vesimiehen täysikuu tärkeä hetki, tämä on se pimennys. Voi kuitenkin olla, että jonkinlaista kohtalokkuutta sisältyy niin sirppikuuhun kuin siemenkuuhunkin. Nämä toisiaan vastaavat, teemoiltaan käytännönläheiset vaiheet, kantavat nyt mukanaan samanlaisia aineksia, ja nämä jaksot Kuun ajassa ovat osoittelevia, karmallisia, arkisuutta suurempia, ehkä ihan Kuun juhlahetkiä. Nyt pitää kuitenkin ensin keskittyä ydinasioihin; sydämeen, leijonan vaalimiseen, huomioimiseen ja palvontaan. Rakastamiseen.

Tiedät että maailma liikkuu,
avaruus liikkuu,
ihminen liikkuu ihmistä kohti kuin kuu hämärtyvän järven,
pimenevän niityn läpi.
Tiedät että se on siellä,
kun tyttö nappaa kieppuvan siemenen ilmasta
ja laittaa sen maahan:
tähän tulee puu, tähän metsä,
tähän lapsi, tähän perhe.
Kaikki ne yksinäiset tuulessa
kuin kurkottaisi jotakin kohti,
kasvaisi maasta, olisi, enemmän.
Rakastaisi.

Sä jätät jäljen

Keskikesän maanantaina kuunkierros alkaa ravusta, kukkean kesän iltapäiväkahvinhetkellä, kun Kuu kohtaa ravussa matkaavan Auringon. Näkymätön, vain alitajunnassa ollut Kuu syntyy uudeksi omassa merkissään, Kuu johtaa tätä kautta. Luetaanko Aurinko sitten vain statistiksi, ensi kierrolla se saa vetovastuun. Nyt mennään Kuun fiilisten mukaan, runsaassa, idearikkaassa ja mehevän iloisessa ravussa.

Kuu ravussa korostaa vaistonvaraisuutta. Alku tunnistetaan perstuntumalla, mennään intuition ja fiiliksen mukaan. Jos syntymä, uuden aloitus, innostaa, ei tässä ole mitään ongelmaa. Jos tuntuukin vastavirtaiselta, ettei huvita, on hyvin vaikea taipua alkuun. Ravun Kuu tähtää kuitenkin ennemmin kasvuun, joten kai me tästä omanlainen aloituksemme pyöräytettyä saadaan. Sellainen läheisesti koskettava, tunteita nostattava, jäljen jättävä.

Kuten aina taivaan symboliikassa, on olemassa puoltavia ja altistavia aineksia mukana. Ravun aloituksessa meillä on kasvupyrkimys, nauruntuntu, oman hedelmän kypsyttely maailmalle. Tämän lisäksi voi olla vaivana varovaisuus, varmistelu ja huolehtiminen, jotka estävät ratkaisevan ensiaskeleen ottamista. Jos vatsassa räpyttää perhoset, eikä uskalla, tämä voi silti olla ihan oikea sisimmän viesti. Kuunnellaan itseämme, ei muualta meihin kohdistuvia odotuksia ja paineita.

Hullunkuunajan blogissa on etsitty stereotyyppistä kuuhulluutta. Ravusta alkava jakso voi pitää kaiken hulluuden mukanaan. Nyt Kuu syntyy Merkuriuksen lähimaastossa, ja tästä suunnasta voi olla tarjolla vaikka mitä pähkähulluja ajatuksia, kiitos Merkuriuksen taivaallisen koikkelehtimisen tutkimattomilla teillä, valvovan silmän ulottumattomissa. Tuleeko Merkuriuksesta syntipukki jos kierron aikana sattuu ja tapahtuu, tuskin kuitenkaan. Itseään saa syyttää, kun omien vaistojensa mukaan on matkaan lähtenyt. Koko kuunkiertoa Merkuriuskaan ei hulluile, ainoastaan tämän alun ja sirpin aikaan vain. Jos alkuun malttaisimme sulatella kuningasideoitamme ja odottelisimme vaikka kauriin täydenkuun järkevää palautetta.

Ravusta alkava kierto pysyy miltei täsmäkuosissa johtavien merkkien päsmäröidessä tärkeissä vaihdoksissa ja muuttuvien heittäessä hiekkaa rattaisiin (tai suopaa mäkeen) välivaiheissa. Paitsi laskevan puolenkuun aikaan tulee se poikkeus ja fiba ja abnormi ja epätyypillisyys; puolenkuun linjanvalinta pitäisi tehdä oinaan rivakkuudella, mutta Auringon eteneminen leijonaan tuo meille härän harkitsevuuden ja seesteisen itsevarmuuden. Tämän mahdollisuuden voi ainakin huomioida. Hullun Kuun oma näppi (tai se pers) tuntuma kertoo, että alkupuoli jaksosta olisi sittenkin vastuullisemmin ja järkevämmin hanskassa, mutta jousimiehen hulluilu saattaa heittää kaikki hyvät aikeet taivaan tuuliin. Vähenevän Kuun puolella on sitten päinvastaisesti kepeämpää ja hilpeämpää tunnelmaa ajan ilmastossa.

Ollaanko ravun kolossa valmiina uuteen syntymään?

Lammen tyyneys,
ja taistelu alussa
vasta. Tuhannet
munat, joista nousee
yksi luomisen ihme.

Kauneimmista kauhein kierto

Uusi Kuu syntyy kaksosissa sunnuntaina aamulla kuudelta. Ajan henki on sikäli kaksosmaisen tyypillistä, että aineksia on joka suuntaan ja yhtä aikaa tapahtuu valtavasti. Kosmosta pitää otteessaan Isoksi ristiksi kutsuttu saksiote, missä neljäntuulen ääripäissä toisistaan mittaa ottavat isommat tekijät kuin vain uudenkuun synnyn yhteensulautuneet Aurinko ja Kuu. Aika tuntuu ladatulta ja täydeltä, ja siksi painokkaalta ja merkittävältä. Harvoin uuden syklin aloitukseen tulee tällaista voimien ilmentymää mukaan. Koska ajassa on niin paljon yleisiä tai omaa agendaansa ajavia ilmiöitä mukana, on kuin kaksosen Kuu ei saisi rauhassa alkaa kierrostaan kaksosmaisena, vaan sen täytyy kantaa mukanaan tuota isonristin riippaa ihan koko kierroksen ajan. Kaksosen hilpeys, tiedonhaluisuus ja iloisuus jäävät jaloihin, ihan kuin tallattuna Kuu joutuisi reunaehtojen puristamaksi.

Kaksosen alun kuitenkin saamme. Tietoa kaivavan ja esittelevän, avoimen ja avautuvan, aina uuteen asiaan ponnahtavan, siksi että jo tutkittu kyllästyttää ja siksi että maailma on täynnä ihmeellisiä, kiinnostavia asioita. Katsotaan sitä ja tätä, tuomitsematta mitään etukäteen, tai arvottamatta kuinka se voisi olla nyt tai myöhemmin hyödyksi. Kaksonen tekee hetkessä elämisestä taidetta, ja lukijat saattavat nyökytellä sille, kuinka hankalaa on olla takertumatta ja murehtimatta entistä, huolehtimatta ja suunnittelematta tulevaa.

Kuun uuden syklin aloitus tapahtuu ajankohtana, jolloin Venus matkaa ihan samassa eläinradan kohdassa. Aurinko ja Venus kulkevat ratatasoillaankin kimpassa, mutta Kuun rata kulkee nyt hieman alempaa, symbolinen yhteensulautuminen on kuitenkin olemassa. Kaksoskuun sykli kantaa olennaisimmillaan mukana Venuksen kaunista, pehmeää, sosiaalista ja sävyltään passiivista energiaa. Tällä kohdalla oleva Venus on kulussaan yläkonjunktiossa (Auringon ylityksessä), mikä on Venukselle samankaltainen kuin täydenkuun kohta. Kuu aloittaa alusta ja saa tukensa kukkealta, osaavalta ja täydelliseltä Venukselta.

Sitten niihin muista ovista vetäviin tuuliin. Uusikuu jää Saturnuksen paineeseen. Voi olla kannustusta, kunnianhimon herättelyä, pätemistarpeita, mutta jos tuon vakauden ja järjestyksen planeetan kanssa on elämänläksyä suorittamatta, hyvin usein se tunnistetaan olossa rajoituksina, estoina, jäykkyytenä ja pelkoina. Ihan selvästi kuunkierrossa on heti kynnystä ponnistettavaksi, on selätettävä se mikä ahdistaa olemista, työtä on tarjolla. Tältä aloitukselta kysytään mitä hyötyä siitä on, ketä se auttaa, onko se oikein. Osaisitko vastata näin painaviin kysymyksiin?

Uudenkuun hetkellä ristin sakaroihin asettuvat Jupiter ja Neptunus, idealismin kukinnot, suurimmat hyvyyden ilmentymät. Ne innostavat lentoon, yrittämään kaunista ja isoa, auttavat haaveilemaan pyhästä ja sielukkaasta, kertakaikkiaan kohottavat tätä aloitusta melkoisiin sfääreihin. Joilla ei ehkä ole mitään tekemistä arjen ja realismin kanssa, vaikka painostus järkevyyteen onkin samaan aikaan voimakasta. Jos hyvä on toteuttamiskelpoista, kyllä tästä syntyy. Jupiter ja Neptunus ovat silti kumpikin hyväuskoisia, ikävän helposti pettymykseen sortuvia planeettavoimia. Ne uskovat ja toivovat hyvää ja parasta, mutta maailma ei yleensä riitä näihin mittoihin. Jupiter kurottaa liiaksi ja Neptunus liukuu irti.

Tämä kaksosen Kuun Venushenkinen matka voi olla se kaikkein kaunein kierto, ihanin ja antoisin, eikä tätä pitäisi tehdä yksin vaan yhdessä toisten kanssa. Kaksosiin liittyvän dualistisen aiheiston vuoksi emme voi sulkea silmiämme toiselta puoliskolta. Voi olla se petollisin ja kauhein kierto. Ajanlaatu ei itse kohtalonomaisesti tätä päätä, vaan jokainen tekee itse ajan kohdallaan, itsessään, valinnoillaan ja teoillaan. Nyt on annettu paljon, aineksia paljoon, ja teille paljon työtä, jotta tietäisitte arvonne ja ihanteenne, päämääränne, silloin kun kysytään isosti ja tärkeästi. Kuka jää sanattomaksi?

Minä olen tulevaisuutesi
ylihuomen mihin
ei edes aavistuksesi
vielä ylety
toisen auringon airut
avain joskus jälleen
löytämääsi paratiisiin.

Hiljaa ja hyvää

Kuu syntyy uudeksi härän merkin puolenvälin tienoilla perjantaina illalla puoli yhdentoista aikoihin. Syntyvän uuden alun henki on härässä verkkainen, hyvältä tuntuva ja itsekseen tekevä. Härkä on tekijämerkkejä ja kun alkuun päästään, tahti on vakaa ja päämäärätietoinen. Jos verrataan edellisen kuunsyklin oinaan räjähtävän nopeaan aloitukseen, nyt ollaan toisenlaisessa maailmassa; rauhallisuus ja tempoilemattomuus aloituksessa antavat pohditun ja harkitun lähtökohdan, jota jatketaan tasaiseen tahtiin. Härässä ei hetkahdeta vähästä. Verkkaisuutta korostaa sekin, että vielä uudenkuun syntymän hetkellä taivaan planeetoista viisi edelleen on perääntymisjaksossaan. Tämä maalaa aikaa toiminnallisesti staattiseksi.

Toivottavaa on, että tuleva suunta aloituksen taustalla on perusteltu ja pohdittu. Sitten ei ole niin väliä, vaikka itse työ tapahtuisikin vähän kuin laput silmillä, vain tiettyyn suuntaan. Haahuilulle ei ole sijaa, härän sykli edellyttää tietynlaista järkähtämättömyyttä.

Kuunsykli härässä ilmentää tasaisen kasvun aikaa. Perusta on rikas ja runsas, maaperä muheva ja kasvulle on hyvät edellytykset. Härässä eteenpäinmeno on kuitenkin hallittua ja kontrolloituakin, ei rönsyillä holtittomasti sinne ja tänne. Vaikeuksissa taidetaan olla vain silloin jos perustassa on jotakin pielessä, jos jo alkusuunta on kyseenalainen, eikä olla kyvykkäitä huomioimaan myöhemmin ilmeneviä lisävaatimuksia suunnan tarkistuksista. Härän yksiviivaisuus on sekä vahvuus että riski.

Tämä uusikuu on siinä mielessä erittäin vahva Kuun kannalta, että nyt Kuu on lähellä Maata ja sen vetovoima on voimakasta. Kasvun kiihkeydelle on juuri nyt olemassa loistavat edellytykset. Kuulle härän merkki on yksi parhaita, ja tämä uusikuu on tästäkin syystä Kuun kannalta erityisasemassa; nimenomaan Kuu saa hyvät edellytykset loistaa tällä kierroksella.

Tulevassa syklissä alun tiukan kiinteä, lukkoonlyöty sävy muuntuu muutosta hakevaksi ja uutta suuntaa toiminnallisesti tukevaksi. Tämä ei ehkä ollut härkäkuun alkuperäinen tarkoitus, mutta aika tulee antamaan haasteensa sopeutua ja innovoida lisää. Tällä kierroksella loppua kohti tultaessa Kuu nappaa vaiheissaan hyvin osoittelevasti ulkoplaneettojen energiat mukaansa. Ollaanko tällä kierroksella hyvin isojen, kollektiivisten asioiden kanssa tekemisissä, jää meille tehtäväksi tunnustella aikanaan.

Eihän me viitsitä tällaisessa Kuun aloituksessa edes ottaa esille kuuhulluutta? Nyt ollaan järkevästi kiinni käytännössä eikä hulluilla outojen vibojen kanssa. Paitsi saattaa se Kuun vetovoima heilauttaa koko ruumista siihen malliin, että ihmistä kiskoo ja vetää, kiertää ja ravistaa.

tilanteeni laajenee hetkessä avaruuteen
mielihyvän pehmeät aallot
käyvät ylitseni
olematon kasvi
kasvaa ajan reunaan
kaukaiseen rantaan
surulliset mielikuvani lähetän
toivoen että
joku vastaanottaisi salaisen viestini
ymmärtäen sen

Sodanjulistus

Iltapäivän Uusi Kuu syntyi oinaassa. Tästä kierähtää kunnolla kuluvan astrologisen vuoden sykli alkuun, ensimmäinen uusikuu ja alun paikka Kuun kulkua katsellessa (Auringon mittarin mukaan aloitettiin silloin kun Aurinko tuli oinaaseen). Ensimmäisellä aloituksella jo yksinään on symboliarvoa mikä asettaa tämän alkukohdan muita monessa mielessä merkittävämmäksi. Ihan fysiologisella tasolla panoksia kasvattaa Kuun liikkuminen lähellä Maata, jos halutaan ottaa mukaan tekijäksi Kuun vetovoima. Planeettakulmissakin tämä Uusi Kuu on vertaansa vailla; isot energiat jylläävät.

Uusi Kuu syntyi läheisessä kontaktissa Uranukselle. Yllätysmomentti kertoo, että luulimme mitä hyvänsä, yllätyksiä tulee eteen. Uranuksen energiassa, etenkin oinaan merkissä, on räjähtävyyttä ja kiihkeää halua mennä eteenpäin. Sävy on innostava ja kohottava, parhaimmillaan. Alussa on aina tuoreuden tuntu, vaikka tällä kerralla ei kai voida puhua kepeydestä, koska pelissä on mukana isot voimat, isot asiat.

Miksi sitten sodanjulistus? Ei oteta otsikkoa aivan kirjaimellisesti. Oinas on sotimisen ja hyökkäämisen merkki, mutta symbolitasolla sama energia on rohkeassa aloittamisessa. Mennään eteenpäin voimalla. Ja lisätään tähän Uranuksen ravistelevuus. Yksilö voi olla hyvin vilpittömästi aloituksensa takana, ehkä vähän naiivisti kuvitella, että toiset ilman muuta näkevät samalla tavoin. Kovin ryöhähtävä alku yleensä silti koetaan hyökkäyksenä ja uhkana, ja sitä vaistomaisesti vastustetaan, suojataan itseä. Oinaan parhaimpia puolia ei ole toisen kuuntelu ja huomioon ottaminen, koska huomio on niin kokonaisvaltaisesti kiinnittynyt itseen ja omaan agendaan. Se millä on pohjimmiltaan hyvä ja uudistava tarkoitus, näyttää usein ulkoapäin katsottuna runnomiselta, pakottamiselta, väen vängällä vääntämiseltä. Minä itse aloittaa eikä aina haluakaan ottaa mukaan toisia. Siksi on paikallaan miettiä mille julistaa sotansa, sotiiko yksin tuulimyllyjä vastaan.

Ajassa ensimmäinen oinaan kuunkierto kertoo ajoituksesta. Nyt-nyt-nyt on aika. Tästä se lähtee, tämä vie eteenpäin. Uudesta innostuminen tuottaa lähdön ja spurtin, jota tulisi osata kantaa ja kehittää, jotta sen alkuvoima veisi pidemmälle. Ideoita purskahtelee, ollaan tahtoa täynnä ja itsevarmuudessa suunta on selkeä ja kirkas. Tämän kaltainen tunnelma jää herkästi maailmanhistoriaan, samoin kuin se valmistumisen kukkeus. Vakaata työtä harva muistelee lämmöllä jälkeenpäin.

Oinaskuun aika on vuositasolla ainutlaatuista, ja kuten kaikki muutkin hetket, tämä täytyisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Yksilöittäin luonnollisesti vaihtelee paljon, mitä tällä ilon ja raivoisan eteenpäin puskevan voiman avulla tekee. Tulevissa astrologisen vuoden Kuun syklien aloituskohdissa ei vastaavaa tule. Jos haluaa valjastaa Uranuksen mukaan, se on tehtävä nyt, noin kuukauden sisällä. Myöhemmistä aloituksista äkkiä silmäiltynä pimennyksen ajanjakso syksyllä vaikuttaisi toiselta voimakohdalta, jossa taas energiat ja voimat paukkuvat ilotulitustaan. Tai jotain tulitusta kuitenkin.

Tämän oinaskuun ajassa saattaa olla hyvä pitää mielessä varoituksen sanana liikkuvat tekijät, Uranus. Kierrossa aletaan hyvin pian naulita asioita paikoilleen, tarkoittaen että kiinteät merkit tuovat isoimmat muutoskohdat Kuulle, ja muuttuvissa merkeissä kyseenalaistetaan ja horjutetaan niin paljon, että oinaan aloittavan Kuun henki ei tule säilymään samanlaisena kirkkaana, puhtaana ja viattomana kuin millaisena se tänään syntyi.

Muistaminen on sitä
että sallii tulevaisuuden
puuttua siihen mitä tapahtuu.
Kaikki järjestyy. Myös
kaaos saa nimen. Kukaan ei
tee vastarintaa. Suotta
kohtalo riehuu.

Mieli kuvittelee satumaisia

Ollaan kalojen kuunkierrossa jo. Vuoden viimeisessä syklissä, mikä ei ehdi kuin puoliksi kalojen ajassa kiertää, kun Auringon siirtymän vuoksi saa täyttymyksensä jo rajan toisella puolella, uudessa ajassa, uuden astrologisen vuoden puolella. Liukuma sinne sun tänne kalojen kuunkierron aikana ei ollenkaan haittaa, sitähän tuo merkki muutoinkin harrastaa.

Kaloissa syntynyt Uusi Kuu on poikkeuksellinen ja tärkeä siksi, että Kuu pimentää Auringon näkyvistä. Pimennyksessä on pontta ja alleviivaavuutta. Ei ole mikään normisykli, vaan tässä käsitellään tähdellisempiä juttuja. Tämänkertainen pimennyksestä syntyvä kalojen Uusi Kuu resonoi vuosi sitten tapahtuneeseen, silloin saatiin samanlainen täydellisestä pimennyksestä alkava uudenkuunaika. Ja siltikään ei sama, ei tämä ole edellisen toistoa. Koko vuosi on tässä välissä Kuun kanssa kierretty, on nähty ja koettu, opittu.

Kun kierto alkaa pimennyksestä, tätä seuraa aina myös Kuunpimennys sitten kun Kuun syklissä päästään täydenkuun aikaan. Tässäkin mielessä on siis poikkeuksellinen Kuun aika. Tässä kierroksessa on jotakin, mikä pitää huomioida ja huomata, mihin pitää keskittyä ja tarkentua. Se mitä nyt laitetaan alkuun, saa kulminaatiokohtansa erityisoloissa. Ja koska pimennyksillä on pitkä häntä ajallisesti, tämän kierroksen asiat seuraavat meitä pitkään tulevassa. Taitaa luoda paineita aloituksille?

Kalojen pimennyksen ajasta syntynyt Uusi Kuu puhuu intuitiosta, vaistoista, mystisesti sellaisista asioista joita ei ole helppo kuvata sanoin. Tunnistamme ne alitajuisesti, jos osaamme kuunnella herkkävaistoisesti itseämme. Kaloissa ollaan toisenlaisissa sfääreissä, rajattomuuden tilassa, mahdollisesti yhteydessä johonkin toisaalla olevaan, korkeampaan tietoisuuteen kenties, kaukaiseen kosmokseen. Nämä asiat tai tilat eivät ole huonompia kuin käsinkosketeltavat tai toiminnalliset seikat, eikä kalojen aika tarkoita sitä, että arkisilla asioilla ei olisi nyt mitään merkitystä. On vaan kokolailla toisenlaista aikaa kuin yleensä. Kalojen dynamiikka on sulavaa, pyrstöjen tanssia ilman kitkaa, hiljaista ja lempeää. Kaloissa liu’utaan tavoittamattomiin ja samaan aikaan voidaan olla jo edelläsi, tai jossakin rinnakkaisessa todellisuudessa. Hulluutta on ajassa tarjolla niin paljon, että onnistuukohan sitä ollenkaan väistää.

Aloituksen – uuden, synnytyksen – henki on mielikuvituksellista ja vaihtoehtoista. Toisille tämä on upea mahdollisuus, toisille epämukavuusaluetta, joten tarkastelkaa omaa suhtautumistanne kalojen muuttuvuuteen, vaihtuvuuteen, kaoottiseen epäjärjestykseen, mukautumiseen, symbioosin tarpeisiin, uskonkysymyksiin (ei välttämättä kirkollisessa mielessä vaan siten, mihin haluatte nyt uskoa). Kaloista alkava sykli kannustaa toisenlaisuuteen, huomioimaan aivan erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kuin yleensä – tai sellaisia reittejä mitä ei ”normaalisti” hyväksytä yhteiskunnassa. En tietenkään kannusta laittomuuksiin, ainoastaan näkemään ja hyväksymään erilaisuutta. Vaihtoehdoilla saattaa joskus päästä jopa parempiin tuloksiin. Pääasia että mieli ja sielu ovat täysillä mukana siinä mitä teette.

Kaloista alkavassa uudessa kierroksessa alkupuolen vaiheiden vaihdokset vaikuttavat luontevilta, mutta hullunkuunvaiheessa repeää mahdottomuuksiin. Tämä jo varoituksen sanana etukäteen. Kun Aurinko aloittaa uuden vuotensa, kuunvaiheet tulevat tämän siirtymän jälkeen merkeittäin kohdilleen, vastaten täydellisesti kuunvaiheiden perusolettamusta. Tämä saattaa olla pelastava tekijä kalojen aloitusta vasten, ei jouduta sekasorron tilaan, vaan saadaan edes jotakin lainalaisuuksia ohjenuoraksi. Toivottavasti peruskaava ei latista mielikuvitusta!

Ota etäisyytesi, vedä henkeä, vetäydy.
Tee mitä ikinä se vaatiikin.
Silti toivon että palaat sieltä takaisin.
Älä ajaudu kauas
Älä ajaudu pois.

Pyrstöisen kauriin kuunkierros

Uusi Kuu saa syntynsä kauriissa sunnuntaina aamuyöllä. Sykli on vanha jo syntyessään. Voidaan odottaa viisasta, järkevää, todentuntuista, mutta kauriistakin on moneksi. Kauris on hiljaisia merkkejä, jotka eivät pidä meteliä, eivät ehkä tarkoituksella korjaa vääriä luuloja itsestään. On parempaakin tekemistä, hyödyllisempiä puuhia, tarpeellisia asioita hoidettavana. Kauriin kierroksella voi moni juttu toteutua, vaikka aluksi voi näyttää hitaanlaiselta. Kauriissa harkitaan, edetään vaihe kerrallaan, ei poukkoilla turhia harha-askelia. Aloitetaan sitä mitä pitää, kauriin vahdin Saturnuksen houkuttaessa (lue piiskatessa) parasta esiin.

Olen ollut jo pitkään lumoutunut kauriin merkin kaksittaisuudesta. Kauris ei ole vain jykevä sarvipää, se on samalla myyttinen taruolento, merivuohi. Samalla kun ollaan reaalitasolla lujasti kiinni, ollaan syvemmällä, pehmeästi, intuitiivisesti, viisaasti. Astrologisessa symboliikassa kauris esitellään hävettävän kapeasti ja nurjasti, ilmeisen tyhmästi vaietaan kauriin feminiinisestä puolesta. Kauris on kosketuksissa ikiaikaiseen vanhaan tietoon, siihen varmuuteen mikä itsestä löytyy silloin kun on kosketuksissa luontoon. Vain merkin negaatio kertoo sitovasta rajoittamisesta, epävarmuudesta ja pelosta. Nämä piirteet ovat esillä silloin kun ei osaa eikä taida. Jos kauris onkin todellisuudessa yleisemmin huumorintajuinen, intohimoinen, suojeleva?

Tarkemmin ajateltuna samaa symboliikan kaksittaisuutta löytyy osoittelevasti muistakin johtavista merkeistä. Vaa’assa on kaksi punnusta, yhdellä on paha mitata mitään. Ravussa on molemmat sakset, vaikka kuvana ne ovatkin Hullun Kuun mielestä niin selkeät siittiöt kuin ikinä. Oinasta voisi pitää ainoana yksioikoisena, mutta on silläkin kaksi sarvea, voi puskea ja pökätä vuorotellen. Tälläkin alkavalla Kuun kierroksella on hyvä oppia näkemään laajemmalti, ei fakkiutua tyypittelyihin.

Voisi olettaa, että ei kauriin syklissä tule eteen yllätyksiä. Että olisi samaa junnaamista, pakkopullaa, ankaraa painamista ja tuskanhikeä. Tällaiseksi sen saa omalla asenteellaan. Tulevassa syklissä näyttäisi olevan hämmästyttävän monta herkullisen hullua kohtaa, ja ne kaikki saadaan johdonmukaisesti muuttuvien merkkien välikohdissa; sirpissä, hullussakuussa ja siemenkuussa. Vaihtelu siis virkistää, kun aikaisemmassa syklissä trendi oli rauhoittuminen ja tyyntyminen näissä kohdissa. Tyyli resonoi sopivasti kauriin eleettömyyteen. Kauris ei vie meitä seinähulluun kuuhulluuteen vaan ojentaa ennemmin sisäistä, sielukasta mahdollisuutta päästä osaksi Kuun ajoista.

Minulla on kämmenelläni yhtä monta
maailmankaikkeutta kuin taivaalla on tähtiä
yhtä monta ääretöntä pistettä, kuvaa.

 

Big Bang

Jousimiehen uudestakuusta lähtee tämän kalenterivuoden viimeinen kuunkierto, seuraava saadaan ensi vuonna. Astrologisesti tässä ei ole mikään vielä loppumassa, sillä emme ole edes vuoden viimeisellä neljänneksellä, jonka Aurinko määrittää alkuun Talvipäivänseisauksessa. Uusikuu syntyy keskipäivän tienoilla, ja vaiheena tätä ideoinnin ja alkupamauksen aikaa kestää tiistain aamuyölle.

Miltä jousimiehen alku tuntuu, maistuu, kuulostaa ja haisee? Intomieliseltä, reippaalta, hyvältä. Että tätä on kiva aloittaa. Huisin jännältä. Rohkeutta on pienen kylän verran, mahdollisesti uhoa samassa määrin. Ja tiedetään niin varmasti, mitä, miksi, miten, aina toisia paremmin. Maanjäristyskään ei horjuta, mutta jousimiehen ajassa ei olla periksiantamattoman jääräpäisiä, ainoastaan uskotaan lujasti siihen mikä on oikein. Koska taaksepäin ei juuri katsota, ei se häpeä ole jos mielipidettä matkan varrella korjataan. Jousimiehen Kuu on sopeutuva halutessaan.

Kuunkierron alku jousimiehessä on kovaääninen, edes symbolisella tavalla. Tässä on suuren urheilujuhlan tuntua. Paljon, enemmän, korkeammalle ovat tämän ajan sanoja. Kyse ei kuitenkaan ole prässäämisestä vaan idealistisesta halusta saavuttaa enemmän. Tämä voi löytää muotonsa jaloista päämääristä. Jousimiehen Kuu on suurpiirteinen, maailmallinen ja epäitsekäs. Ei se mielestäni pyri maalliseen mammonaan (rahaan), ennemmin ylevään viisauteen. Kosmoksen lakien mukaan hyvyys kumuloituu ja siksi jousimiehen teemoissa saatetaan käytännössä päätyä myös käteisen kahinaan. Rahan tuoksuun.

Hullua Kuuta ei edelleenkään huvita ruotia jousimiehen Kuun nurjaa puolta. Ei nyt pelotella ja varoitella, koska riski on päivän sana. Alkava kuunkierto liukuu muuttuvasta sävystä kohti johtavaa, jämäkkää ja aikaansaavaa yleisilmettä. Kun jousimiehessä synnytetään alkuun, täydenkuun täyttymys siirtyy rapuun (jos periaatteessa olisi pitänyt täyttyä vastamerkissä kaksosissa). Kaikkia syleilevästä rentoudesta päädytään ravun omannavan kaivuuseen – mitähän tästä oikeen tulee? Hullunhauskaa!

Hullu Kuu tunnustaa. Kun silmäilin tulevan syklin taitekohtia, tuli huudahdettua Voi Luoja. Oikeasti just näillä sanoillakin, huvittavaa kun hämmästykseen liittyvät merkit ovat jousimies ja kalat, uskomista ja uskontoa ilmentävät eläinradan ”hurskaat”. Pöyristyminen tuli viikon päästä perjantaina kohdattavasta kalojen kasvavasta puolestakuusta, sillä sen saamme Kuun ylittäessä Kuun alasolmua. Siinä on naulittuna kierron tiukka paikka.

Onhan tämä jouskarin uusikuu vähän kuin astrologinen jouluaatto? Kaiken upeuden ja loiston keskellä on silti syytä muistaa sellainen lisämauste taivaalta, että Mars ja Uranus räjähtävät tässä jousimiehen uudessakuussa myös, napaten mukaansa piskuisen, hyljeksityn Pluton (koulukirjoista Pluto puuttuu aina vaan planeetoista!). Eli ei ole mikään papatti, tämä on Big Bang.

Aikaa kuvaavaksi runolliseksi lainaukseksi Hullu Kuu kaappaa pätkän pitkin syksyä aalloilla soinutta viisua, koska on mielettömän upeaa, kun joku käyttää laulun sanoituksessa sanaa Zenith (mehän tiedämme mikä se on?)

Ja vielä vähän ylemmäs
Kun me tähdätään tähtiin (tähdätään tähtiin)
Nyt tää fiilis menee ylös
Suoraan zeniittiin
Nosta vielä vähän ylemmäs
Pilviin vaaleenpunasiin (ylös pilviin)

Spiritual

Marraskuu lyttää, eikä jaksaisi, mutta uutta alkua tähänkin aikaan pitäisi rakennella. Siksi taivas tarjoaa meille nyt aloituksen skorpionissa, mikä on eläinradan tahdonvoimaisimpia merkkejä. Uuden kuunkierroksen sävy on skorpionissa tahtova, psyykkisesti vahva, totaalinen. Epäilemättä voimauttava. Härän ja skorpionin merkkipolariteetti käsittelee muun muassa materiaa ja henkeä, kummatkin merkit todellakin, uskokaa tai älkää. Skorpionin lähtökohtana on henkinen vahvuus ja mikä ettei myös vahva henkisyys. Silti voi mukana olla materiaan liittyviä teemoja yhtä hyvin, koska polaarimerkit ei koskaan täysin pääse käsittelemästä toisenkin ääripään asioita. Skorpionin merkki liitetään rikkauteen ja joskus myös pankkitoimintaan, esimerkiksi.

Uuden Kuun syntyessä skorpionissa ajan hengessä kysytään uudeksisyntymää. Aika iso juttu minun mielestäni. Hullua Kuuta pohdituttaa miksi kiinteän laadun merkki skorpioni yhdistetään suurimpaan muutokseen kaikista, transformaatioon, toiseksi muuntumiseen. Kiinteän pitäisi pääasiassa pysyttää paikallaan, juurruttaa, vakauttaa, varmistaa säilyvyys. Veden elementin merkit ovat kuitenkin kaikki uutta luovia, synnyttäviä kuten rapu ja toiseksi muuttuvia kuten kalat. Ilmeisesti skorpionin rankka prosessi liittyy tämänkaltaiseen luomiseen.

Kun uusi syntyy skorpionissa, muutos on totaalinen. Entiseen paluun mahdollisuutta ei ole. Tämän uuden alun pitäisi olla tarkkaan harkittu ja pohdittu, ei välttämättä varovaisen huolehtivalla tavalla vaan siten että voimakkaat linjat on jo valmiina. Ei tarvitse hapuilla, on päätetty mitä halutaan, ja se tehdään, otetaan. Skorpioni on strateginen merkki, tulevat siirrot on tiedossa (tärkeiden kulminaatiokohtien puolikuun vesimiehestä liu’utaan muuttuviin täydenkuun kaksosiin ja laskukuun neitsyeen). Skorpionin avainsanoja on ydin, ja kun se aloituksessakin on tiedostettu, kaikki turha voidaan eliminoida pois. Ja nämä prosessit ovat aina ihan älyttömän rankkoja. Vaikka skorpionissa on rikkautta, sekin riittää että tehdään välttämätön. Myöhemmin jouskarissa päästään sitten liioittelemaan ja irrottelemaan. Tämä on aika vähäeleistä ja näkyvällä tasollaan niukkaa (vrt vastamerkin härän stoalaisuus), syvyyksiä en lakkaa milloinkaan hehkuttamasta. Ja tässä taidetaan kurkata sinne ytimeen: intohimo ja hekuma ovat skorpionia. Ehdottomuus, omistautuminen (vrt. omistaminen härässä). Skorpionin uusi Kuu on heidän, joilla henkistä kanttia riittää.

Haluaisin pohtia lukijoiden kanssa, skorpioniin liittyen, merkin tahdonvoimaisuutta. Monia ikävänä pidettyjä asioita yhdistetään skorpioniin, kuten tässä yhteydessä pakottaminen ja manipulointi. Miten te koette sanonnan tarkoitus pyhittää keinot? Onko se skorpionissa(kaan) sallittua? Tottakai on hyvällä koetettava saada aikaan, mutta monesti ihminen näyttää ottavan rajut keinot käyttöön silloin kun tahto on vahva mutta menetelmät eivät tuota tulosta. Esimerkiksi luonnonsuojeluaktivismi, äärimmillään terrorismi.

Kun vakaassa tahdossa lähdetään uusille, tuntemattomille poluille, eläkää vahvasti ja koskettakaa toista ihmistä sydämenne liekillä siten että jälki jää. Koskettakaa sielua!

Eikö syksy, eikö
kypsyminen ole
sammumistaan syvää,
kuumaa aistittua
varmuuttaan!

Lentävä lähtö

Virkeä Uusi Kuu syntyi kaksosen merkin alla. Syklin aloitus on nopea – vauhdikas – vikkelä. Lähtee kuin telkkä pöntöstä ja hauki rannasta, paikoillaan ei pysy kukaan eikä mikään. Tuuleekin niin että ihan jokaisen pitäisi saada kiinni tästä puhurista, osui se kaksosen loppupuolella oleva täsmällinen Uuden Kuun paikka sitten mihin kohtaa omaa karttaa tahansa.

Hullulla Kuulla on perustelunsa näihin nopeusväitteisiin, ja se on Mars, mikä on noin puolen asteen päässä Auringosta ja Kuusta. On poikkeuksellinen Mars, ihan pitelemätön. En rasita teitä hulluilla tekniikan pohdinnoilla, näette kyllä miten ajan henki lähtee riepottamaan. Kaksonen on täysin hereillä, ilman merkki on pirteä, ja Mars painaa tallaa pohjaan. Nyt mennään, lujaa – ehtiikö tässä suuntaakaan miettiä kun on vaan kiire eteenpäin.

Enpä ihmettelisi jos moni tyynempi tyyppi epäilisi tulevansa hulluksi tässä riehumisessa. Tahti on puuskuttava, ja aloituskunto loppuu takuulla kesken heiltä, joilla ei ole takataskussa tulta ja Marsia, tai saattaa riittää ilma ja Merkuriuskin. Tuleva sykli sinällään alkaa kyllä rauhoittua kierron myötä, tämä alun spurtti vaan on nyt poikkeuksellinen. Kun uudenkuun aloitus lähtee näin merkin lopusta, se lupaa taas sitä, ettei sykli pysy nätisti kuosissaan, vaan repeää edemmäksi: täysikuu saadaan kauriissa, puolenkuun merkkipaalutkin vaihdetaan johtavien lippujen alla. Myönnettävä on, että Hullu Kuu ainakin tykkää pienestä kapinahengestä, ettei mennä säntillisesti oppikirjan mukaan. Erilaiset variaatiot tuovat rikkautta. Ollaan täällä niin paljon suvaitsevaisia.

Omaa aloituksen sävyä voi miettiä sieltä missä Uusi Kuu omalla kartalla syntyi nyt, kaksosen merkin loppupäässä. Täällä parkaistiin alkuun laskuakselin tienoilla ja toisia ihmisiä heti ajateltiin. Kenelle oikein hullunkuunaika on suunnattu, mille yleisölle mielipuolista kuista päiväkirjaa jaan. Bloggaaminen on hassulla tavalla irrallaan kanssakäymisestä. Mustan Kuun öinä aina synkkä yksinpuhelu, tunteikkaissa merkissä maanittelua että tykkäättehän, joskus räyhähenkeä että teen mitä tahdon (erilaiset variaatiot tuovat rikkautta – kaksonen, se toinen samanlainen toistaa).

Uudenkuunaikaa ruovitaan lähtöön Juhannuspäivään saakka – enkä ihan vissisti lupaa mahtaako sirpistä tulla nyt mitään raporttia vai onko Hullu Kuu ottanut lähdön pitkäksi. Sen näkee sitten. Jos joku pyhittää keskikesän vieton vain Kuun liikkeiden tunnusteluille, voidaan kertoa täällä blogissa kunkin vauhdikkaista aloituksista. Montako sekunttia meni kun kiihtyi nollasta sataan?

Hullu Kuu myöntää, ettei tämän vaiheen runous ihan joka säkeeltään auennut. Sopii auttaa, kommunikoida ja kertoa, mitä tuo oikein tarkoittaa. Sopivan hullulta kuitenkin kuulosti.

puhu ja puhu ja puhuri tulee
            kirjoita sekin pois
      lähtee perna liikenteeseen
  vapaa on vain vallaton lintu

Normisykli ja kuinkas sitten kävikään

Mehän lähdetään härän uudenkuunajassa siitä, että valmistelut on jo aikaisemmin tehty, meillä on jo olemassa vakaa suunta sinnepäin mihin halutaan mennä. Härän Kuu ei missään nimessä panikoi – paitsi entäs ne lehmät kevään ensilaitumilla? Ei paniikkia, mutta fyysistä riemua eteenpäinmenosta, vapaudesta. Alun tuntu on juureva, tukeva, horjumaton; eihän tällaisessa mitään huonoa voi olla! Joten ei ollenkaan kannata ajaa itseään negatiiviseen moodiin psyykkaamalla itseään, että tämä olisi jotenkin hidasta, tahmeata, jymähtänyttä. Itse teet alun sellaiseksi kuin haluat – härkä on korostetusti itsetekemisen merkki.

Tietysti voi olla paikallaan pohtia, kannattaisiko vielä kuitenkin uudenkuunajassa kyseenalaistaa aiemmin hahmoteltua uuden alun tyyliä. Härkä ei ole erityisen kyseenalaistava teemoiltaan, sen kasvukysymys on jo valmiinaolevan pönkittäminen jääräpäisesti, vaikka itse juttu näyttäisi vähän huonolta. Irrottautuminen ikävästä tilanteesta on härälle yhtä hankalaa kuin muillekin kiinteille merkeille (ideatasolla, teemassa, eikä nyt viitata Aurinkonsa kiinteissä merkeissä omaaviin). Härässä tuudittaudutaan turvallisuudentunteeseen, ja pysyessään turva antaa mahdollisuuden nautinnolle. Pieni ääni piipittää entäs jos turva ei olekaan pysyvää? Uudenkuunaika on ideoiden synnyttämisen aikaa, ja härässä aletaan mieluusti jo tehdä; visionnilla on tarkoituksensa eikä sitäkään pitäisi sivuuttaa tyytyen siihen, että idea on jo. Kunnioitetaan kuunvaihetta sen verran, että koetetaan vähän analysoida.

Viimevuotiseen verrattuna tämä härän uusikuu on ihanan normaali. Ei ole enää pimennyksiä rasitteena. Tosin Merkurius tässä täräyttää retroajan heti päälle, mutta parasta on kai luottaa itseensä vankkumatta, uskoa ettei maailma lopu tällaiseen – ja taas kerran tehdä itse. Tässä kuunkierrossa, kun Uusi Kuu syntyi niin merkin lopussa, tärkeimmät siirtymäkohdat saadaankin muuttuvissa merkeissä. Hullun Kuun mielestä tällainen oireilee siitä, että vaikka nyt aluksi oltaisi kuinka vakaasti suunnassa, matkan varrella mukaan tulee muuttujia. Tilanne elää, on pakko joustaa. Otetaan varaus että Hullu Kuu nyt tietämättömyyttään hulluilee (koska todellakin vietti Mustan Kuun festareita valvomalla oikein kunnolla!), mutta alkava sykli vaikuttaisi niin kovin tavalliselta, turvalliselta ilman kriisipesäkkeitä. Ennustus on kuitenkin mutu, ja totuuden ajasta löytää vasta elämällä siinä joka hetken mukana, täysillä. Vasikat kirmaamassa.

Ja toukokuu avasi mustan mullan.
Huivipäiset naiset pelloillansa,
kevään istuttajat, tervaskannot.
Pidän odotusta silmällä.
Vaikka tulenkin paremmaksi kuoltuani
pois tämä kepeä kiire.
Minulle kaikki tapahtuu elämässä.

Paloa

Lopultakin! Tätä on odotettu! Oinaan Uusi Kuu syntyy iltakympin tienoilla – se kaikkein uusin, nuorin, tuorein uudenkuunaika alkaa. Tällä kierrolla, tänä vuonna, tosin on kuin olisi jouduttu synnyttämään yliaikaista pienokaista, juoksemaan sairaalan rappusissa saadaksemme poltot alkuun, koska miltei koko oinaan merkki on ehditty katsoa läpi ennen kuin saadaan ajalle ominainen alun hetki. Ollaanko siksi jokseenkin kärsimättömiä, vähän turhautuneitakin, närkästyneitä kun on tällälailla saatu odottaa.

Oinaasta alkava uudenkuunvaihe on puhtaimmin aloituksen symboli. Jos vuosi tavallaan lähti käyntiin Auringon tulosta oinaaseen (astrologinen vuosi), Kuun mukaan katsottuna on kuin vasta nyt saataisi lupa lähteä liikkeelle ja eteenpäin. Lähtökuoppia on ehditty kaivaa niin että ne ovat metrisiä poteroita. Onkohan valmisteluihin kyllästytty, ainakin on ollut aikaa suunnitella ja visioida huolella, ja siksi aloitus sopii olla lentoon lähtevä, reuhtaiseva, pikamatkan spurtti.

Tämän hetken uuden alun tunnelmassa on innostusta ja intomielisyyttä. Oinaan hengessä on yleensä mukana naiiviutta, katsanto on freesi ja puhdasotsainen, eikä ole takana kokemusta havaita kompastuskiviä, maailman pahuutta. Kun tällä kerralla ollaan saatu kerätä oinaan intoa pitkään, voi merkitys olla joko-tai, ehkä kokemusta on sittenkin karttunut, tai voi olla että into paukata liikkeelle on nyt tavallistakin voimakkaampi, kaahotetaan päissilmäisinä, ei nähdä.

Taivas myös tekee tempun heti uudenkuun vaiheen alussa, Kuu siirtyy pian tyynempään härkään. Ehkä vauhti tyssää, tai myönteisemmin, ehkä päästään tavallista helpommin rakentavaan alkuun. Paljon riippuu edeltävästä taustatyöstä, jos se on tehty huolella, voi ideariihen palon vaihe olla tavallista lyhyempi.

Tulevaa kiertoa tunnustellessa tuntumaksi tuli normikattaus, mutta on parasta että Hullu Kuu varaa jo tässä vaiheessa vapauden muuttaa mielensä ajan edetessä. En oikein luota tähän oinaan ensivaikutelmaan, rohkeuteen ja itseluottamukseen, että kaikki sujuu. Tämä näyttää helpolta, niin kuin tässä vaiheessa sykliä pitääkin. Hullunkuunvaiheessa päästään todella pingottamaan kerrankin neitsyessä, ja täysikuu saadaan jokseenkin hankalassa skorpionin merkissä, siksi voi vihdoin olla kasassa upeita kuuhulluuden tekijöitä. Hullu Kuu näkee nämä suurina mahdollisuuksina, ainakin itselleen revitellä seinähulluja bloggauksia.

Kohta lähtölaukaus pamahtaa! Nappulakengät jalkaan!

Kun metsässä soi
monissa kerroksissa
ja taukoamatta,
tajuaa kuinka valmis
keskeneräinenkin on

Mä niin tiesin tämän

Kummallinen uuden syklin alku tämä täydellisestä Auringonpimennyksestä alkava kuunkierto. Sikäli ei, että pimennyksiä tulee aina kahdesti vuodessa kun Aurinko kulkee lähellä Kuunsolmujen akselia. Siksi outo, että sattuu noin viimetinkaan, ihan astrologisen vuosikalenterin päätökseen, kalojen viimeiselle asteelle juuri ennen kuin Aurinko aloittaa uuden kierroksensa oinaasta.

Pimennys on merkitykseltään käänteinen, sillä vaikka taivaan tekijä piilottuu katseilta, tarkoittaa se ennemmin tietoisuuden fokusoitumista, kärjistymistä ja suuntaamista ihan tiettyyn asiaan. Nyt tuntemukseksi nousee aikaisempi, mennyt ja jo nähty ja katsottu, tuon kalojen viimeisen asteen myötä. Jotakin pitäisi nyt viimeistään huomata.

Sekin tuntuu oudolta, että pimennys on täydellinen, vaikka Kuunsolmupari kulkee eri merkkiparissa kuin missä Aurinko ja Kuu nyt ovat. Täydellisyys johtuu Kuun kiertoradasta, eilen se viiletti lähimpänä Maata. Jos Kuu olisi kauimmaisessa pisteessään, pimennys jäisi osittaiseksi. Täydellinen pimennys on aina alleviivaamampi, sen viesti pitäisi tosiaan tajuta ja huomata. Mitä aikaisemmassa ajassa oli, mikä meidän tulisi huomata?

Viimeisyyden ja ennenaikaisuuden käsitteet menevät lomittain. Solmut ylittävät vielä vaa’an ja oinaan merkkejä, mutta pimennykset alkavat putoilla kalojen-neitsyen koriin. Tulevaa ennakoiva pimennys sijoittuu menneisyyden, kaiken edellisen kulminaatiokohtaan.

Vuosikausia astrologisesti ajattelevien maagista rauhaa on häirinnyt kaukaisten ulkoplaneettojen kulmittelu keskenään, ja tälle viikolle osui viimeisin tarkka kulma Uranuksen ja Pluton kesken. Ainakaan tätä emme saisi missään tapauksessa unohtaa ja laittaa heti sivuun, sillä energiana ja vastaavuuksina tuo on mitä vahvimmin edelleen olemassa. Ei se mihinkään hävinnyt heti tarkan kulman jälkeen. Se miten kaikki nuo kulmat muuttivat maailmaa, alkaa vasta todentua.

Uuden aloittamisen sykli alkaa vanhoilla, edellisillä teemoilla. Menneestä ei pääse irti, ei voi jättää taakseen niin kuin koira paskaansa. Näyttää väistämättömältä, että aikaisempi on pakko nivoa siihen mukaan, miten tästä jatketaan eteenpäin. Alusta aloittaminen ei tapahdu tyhjästä, ja nyt sitä ”materiaalia” on mukana ihan koko eläinradallinen (kun kalat summaa kaiken, on synteesi koko kierroksesta). Jos ajatellaan, että tässä aloituksessa on jo valmiina synteesi, kokonaisnäkemys, ihan kuin oltaisi paljon pidemmällä kuin monesti muulloin. Kaloissa kaukaisissa sfääreissä, jossain kosmoksessa asti.

Joten, Hullu Kuu päättelee, nyt on olemassa tietoisuus.

Nuku kun aurinko paistaa,
yön pimeydessä
vaella varjoasi vastaan. Silmää räpäyttämättä
kulje hänen lävitseen. Hetki
   jota sanotaan sieluksi,
sudenhetki,
haihtuu aamulla
ennen sumua ja usvaa,
   usvaa ja sumua. Ne ovat
ainoat pysyvät elementit.

Outokuun uusi kierros

Pieni Kuu on rääkäissyt taivaallisessa kehdossaan, ihan kuin liian aikaisin kun syntyi yöllä vesimiehen merkin viimeisessä asteessa, viimeisessä kaariminuutissa, miltei viimeisellä kaarisekunnillakin. Outo aste tuntuu poikkeukselliselta, ja sehän vesimieheen sopii. Kuun syntymän paikka on teknisesti samanlainen kuin mikä tahansa toinenkin aloituksen kohta, ja silti se tuntuu olevan täynnä merkityksiä. Miksi viimeistä ja loppua näin korostetaan, mikä pitää kelata uudestaan. Etsitään vastauksia ainakin Kuusta ja sen vaihtuvuudesta (halusin kirjoittaa hulluudesta).

Edellisellä kierroksella saatiin jo harjoitella vesimiehen kierroksen teemoja, ja Hullu Kuu teki sen uppoutumalla toisenlaisuuksiin, olemalla päinvastaisesti hiljaa. Ehkä pysyitte tietoisina Kuun liikkeistä, ehkä tietoisuutenne laajeni loputtomiin sfääreihin. Kuun teemallisesti samankaltainen toinen perättäinen kierros voisi tuntua turvalliselta, tämä jo osataan, mutta samalla se herättää epäluuloa. Mikä jekku tässä on, miksi näin karmallisen osoittelevasti kierretään kehää?

Käänteisyyttä Kuuhun nyt tosiaan liittyy. Syntynyt uusikuu sattuu olemaan kierroksellaan lähimpänä Maata. Kuu on vetovoimainen, vaikka sitä tuskin näkee. On helpompi ja luontevampi ajatella ison täydenkuun olevan se, mikä heilauttaa vuorovesiä ja saa meidän sisäisen tasapainomme loiskahtamaan. Nyt Kuu on vahva pinnanalaisesti, huomaamattomuudessaan, alitajuisuudessaan, se vie ja ohjaa vaikka emme sitä tiedostaisi.

Vaikka Kuu saa alullaan ajatukset outouteen, antaa vesimiehen uusintakierros lopussaan hauskan kohdilleen loksahtamisen. Neitsyen täydenkuun jälkeen Kuu asettuu vaiheiden muutosten kohdissaan osittain peruskaavaan – eihän tyypillistä ja oletusarvoa kukaan edes odottaisi vesimiehen kierrossa? Siemenkuu jaetaan skorpionissa, puolikuuta hosutaan vähän turhan aikaisin jousimiehessä ja vanhan Kuun satoa sisäistetään taas älyn ja ajattelun vesimiehen merkissä.

Globaalissa uudessa alussa on mukava katsoa kauemmaksi, esimerkiksi kiinalaisen kalenterin aloitukseen kun Vuohen vuosi sai alkunsa. Jos ei syntynyt uusi maailma niin uusi kierros ainakin.

Aurinko pysyy kiinni.
Maa
ei jaksa
   eikä Kuu.

Tyhjästä, täydestä

Kalenterivuoden viimeinen kuunkierto on saanut alkunsa yöllä kauriin merkin alkuminuuteilla, ja sen täyttymystä saadaan odotella sitten hamassa tulevaisuudessa, joskus ensi vuoden puolella. Kun näin Aurinko on juuri vaihtanut merkkiään, tunnelmaansa ja tehtäväänsä, ja aivan heti perään alkaa uusi kuunkierto, kertoo tämä siitä että uudet ja toisenlaiset asiat alkavat heti ilmaantua. Kauriiseen liittyvät asiat ovat nyt vauhdissa.

Ihan nollasta alkava sykli tuntuu aina merkittävältä ja poikkeukselta, varsinkin näin johtavan merkin alussa, koska tuo aste on tässä laadussa muutoinkin ladattu merkityksiä täyteen. Nolla-aste on huutomerkki, se käskee pompata oitis. Ihan ainukaiseksi tällainen aloitus ei jää, sillä seuraavat vesimiehestä alkavat kaksi kuunkiertoa ovat toisella tavoin kummallisia, ihan niin kuin veskarissa pitääkin.

Kun Kuu syntyy kauriissa, uusi ja vanha sulautuvat. Kuu on uusi, virkeä ja tietämätön, mutta merkki on iäkäs. Periaatteessa homman pitäisi olla mainiosti pulkassa, kun on intoa lähteä eteenpäin, viisautta osata tehdä se, malttia, ymmärrystä ja kokemusta olla järkevästi. Toivottavasti saatte tämän toimimaan, Hullu Kuu etsi lapion ja aikoo katsoa missä se koira on haudattuna.

Tuleva kierto on pomomerkkien leimaama, kauriin aloitus, oinaan haaste, ravun täyttymys ja vaa’an harkinta. Täydenkuun aika tuntuu muutoin tuhdilta tässä kierroksessa, muiden planeettojen osalta, joten olisiko se isoin haaste tässä syklissä, ei edes tämä nollan tyhjyydestä ponnistava alku. Enkä ainakaan itse usko tuohon olemattomuuteen millään lailla, sillä kauris on varmuusvarastoja, pätevyyttä, auktoriteettia. Se on luotettava ja osaa, siksi tässä ei ole mitään hätää.

Vaikuttaa siltä, että nyt on velvollisuus tehdä, toteuttaa ja saada aikaan, sillä tulevissa kierroissa asetelmat alkavat olla sen verran vinksallaan, että viimevuotiset jouluntiukuset taitavat helistä kun heittelehdimme Kuun kanssa merkistä toiseen. Ja jos tuota muuta planeettakattausta tässä ajassa edes uskaltaa miettiä, on aloituksessa nyt yhtä hurjat revontulen värit kuin Talvipäivänseisauksen hetkessä. Ihan kuin olisi samaan aikaan viimeinen hetki lähteä liikkeelle, tehdä siirtonsa, ja oivallus siitä, ettei suunta ollutkaan se miksi sen luulit.

Mielen suuri lama syksyllä,
ja sitten on astuttava vielä
portaat alas talveen,
mutta jos tahtoo luoda nahkansa
puhua näistä päivistä,
löytyvät sanat vasta keväällä.

Toivonkuu

Pakko myöntää, että viimeöinen skorpionin Mustan Kuun yö vei siinä määrin mehut, etten meinaa jaksaa evääni liikauttaa (koska kartalla on paljon kalaa), ja jousimiehen innostuneesta Jihaasta on vieno pihahdus vain jäljellä. Toivottavasti olo reipastuu, kun todenteolla päästään kulkemaan tätä jousimiehen riemukasta sykliä.

Uudenkuun aika alkoi aivan jousimiehen merkin alusta, nolla-asteelta. Tämä on riskaabelia aluetta merkin näin alussa, sillä ollaan vielä untuvikkoja ja silmät ummessa, ei voida tietää mitä on tulossa. Uusi on rävähtänyt juuri päälle, mutta sen luonteesta ei tiedetä vielä mitään. Aina voidaan koettaa peilata aikaisempiin jousimiehessä syntyneisiin Uusiin Kuihin, mutta ei se koskaan ole ihan yksi yhteen samaa, koska aikatekijä on muuttunut.

Onko tästä syklistä tosiaan tulossa riemukas? Tärkeimmät muutosetapit koetaan muuttuvissa merkeissä, ja toivottavasti ajan henki antaa näin meille eväitä selvitä helpolla väistämättömistä tunnelmiin sopeutumisista. Kasvupuolella ”väli-ilmansuunnat” täyttyvät johtavan laadun merkeissä, mikä saattaa kieliä vahvasta kasvuajasta. Sellaista saisi tulla esimerkiksi taloudessa. Laskupuolella tyynnytään vastaavissa kohdissa kiinteissä merkeissä, mikä sekin tuntuu miellyttävältä tahdilta. Ehkä sykli ei tosiaan ole hullumpi. Tosin tässä blogissa kaivamalla kaivetaan ne hulluudet esiin, jos sellaisesta näyttäisi olevan lupausta.

Uudenkuun ajassa luodaan visioita, ja siinähän jousimies on mestari. Viime vuonna koetettiin kaivaa esille totuutta Kuun olemuksesta, tyydyttäisiinköhän tänä vuonna näkemykseen Kuun merkityksestä ajassa. Jousimiesmäiset alut ovat innokkaita, eivät erityisen hienotunteisia, ja suuntaavat kauas horisonttiin. Kun ollaan intoa piukassa, tahtoo usein jäädä yksityiskohdat käymättä läpi (ja se saadaan sitten todeta kun laskeva puolikuu tulee neitsyessä!). Tässä ajan vimmassa voi myös unohtua jousimiehen viisaus ja luottavaisuus. Ehkä kyse on onnekkuudestakin, että riskillä valitaan se oikea naru ja voitetaan. Ajan luonne on sellainen, että saadun idean kanssa rymistellään eteenpäin, ja jos ei onnistu niin ei siihen jäädä piehtaroimaan. Ilmeisesti vasta kauriin kierroksella ollaan aikuisten oikeesti tosissaan.

Tuo viisauden pieni itu ei nyt hellitä ajatuksistani. Taidan heittää nuoleni sen suuntaan. Ollaan toiveikkaita kuin olisi pelkkiä torstaita tämä kuunkierto.

Mennyt, tuleva,
molemmilla puolilla
on äkkisyvää.

Mustasta valoa kohti

Suhtaudun alkaneeseen Kuun kierrokseen syvän epäluuloisesti, varauksellisesti ja varovaisesti. Uudenkuun aikaan tultiin viime yönä pimennyksessä skorpionissa, ja aloitus on niin syvän musta kuin olla voi. En minä mustuutta pelkää, sillä se on täynnä sisäistä voimaa. Pimennyksestä alkanut sykli on merkittävä ja tärkeä, kertakaikkiaan vahva, se on niin tumma että on oikeastaan kirkas, mutta vain ytimen ja sisimmän tietoisuudessa; keskellä liekki, muualla vielä pimeää. Jos riittää, että tahtoa on, näillä mennään nyt eteenpäin. Tuntuu myös siltä, että valinta ei ole omissa käsissä ollenkaan, olihan alku Auringonpimennys ja siten osa suurempaa suunnitelmaa. On pakko aloittaa, vaikka tyhjästä. Nousta Feeniksinä.

Skorpionin Uusi Kuu on tahdonvoimassaan, draamassaan vaativa. Se kysyy huolellisen suunnitelman, tahtotilan ja omien voimien löytymistä. Kaikessa raastavuudessaan se on miltei riemukas opettavaisen tulikokeen tavoin. Nyt ei heikot pärjää, ja uusi juttu pelottaa niin ettei rauhoittavat auta. Samalla skorpionikuu on vakaa ja kovuudessaan tyyni. Sen voimaan voi luottaa, jos uskaltaa. Tällaisessa ajassa ei heiluta jokaisen tuulen mukana.

Epäilykseni tulevan kuunkierron sävyistä nostatti muiden kuunvaiheiden helppous. Sen täytyy olla näennäistä, sillä loogisesti ajatellen skorpionista lähteneen alun täytyy olla vaikea, etenkin kun eteenpäin ponnistetaan pimenneestä Auringosta. Mutta ei Kuu ole looginen! Aloitusta seuraavat vaiheet lupaavat innostusta, sujuvuutta, herkkyyttä, valoisuutta ja optimismia. Onko tämä näennäisyys totta tulevaisuudessa, sen ratkaisee ilmeisesti toivomme ja tekomme.

Syklissä näyttää tämä musta alku sekä tyypillisesti hullunkuunvaihe olevan ne upottavat suot, joissa kapsahdetaan hulluuteen, jos tähän suuntaan ollenkaan ollaan menossa. Perusrakenne pysyy kuitenkin koossa ja vakaana. Kuun hulluudet voivat olla ne rikkaimmat oivalluksen hetket, mennään siis nerouden ja hulluuden rajoja paukutellen, lähdetään katsomaan mikä on transformaatio, millaiseksi synnymme uudestaan.

Otan itseäni kädestä ja virtaan eteenpäin
viiruina pimeää ja vastahankaa
eteenpäin aina eteenpäin
vain vauhti on
                mutta ketä
ketä minä pidän kädestä
käännyn itseäni päin
                pysähdy
näytä kasvosi
vauhti lyö vastaan
pimeä tyhjä ilma
vain vauhti oli
eteenpäin

Normikaurat

Anteeksipyydellen ja kainosti takavasemmalta Hullu Kuu koettaa palata kiertojen ja syklien vaihtuilevaan maailmaan. Ei ollut vaan ihan helppo nakki tämä aloitus, sillä pitkällä tauolla blogin salasanat olivat unohtuneet ja kadonneet..

Vaaka-aloitus on työn alla, eli syyspäivän tasauksen aikoihin ollaan ihan nurinkurisessa asetelmassa: aloittava ja ideoiva uudenkuunaika saadaan klassisessa täydenkuun merkissä. Hullu Kuu aloitti tilityksensä samankaltaisista tunnelmista, ja silloin lupailin kaikenlaista hulluilua ja asioiden nurinpäinkääntämistä. Blogi on muovautunut uriinsa kiertojen kuluttaessa kulutuspintaa. On varmaan aika katsoa entistä tarkemmin lukijan puoleen, vastavuoroisuuteen, kysyä mitä te haluatte ja tarvitsette. Olettaisin tällaisen olevan eniten vaakaa.

Tuleva kierto lupaa alussaan hillittyä, hallittua ja tasapainoa, mutta Hullu Kuu väittää että hevonkakkaa. Kierrossa paukahtaa Kuunpimennys täydenkuun aikaan, joten ei tämä mitään normikauraa ja hyssyttelyä ole. Tämä sykli liikkuu ääripäissä minä ja muut, ja tarkoitus on tulla tietoiseksi itsestä toisten joukossa ja toisten merkityksestä itselle. Jo tämä alun asetelma, missä pitäisi olla uskollinen omalle idealleen, mutta samalla ottaa huomioon toiset – peilautuvuutensa, palautteen merkitys ja kanssakäyminen – vaatii asennetta.

Myynkö itseni, ainutlaatuisuuteni, aidon ideani, jos kuuntelen toisia. Vai pääseekö palautetta kuulemalla jopa pidemmälle, suurempiin ja parempiin tuloksiin? Siinä on ainakin Hullun Kuun nurinkurisuudelle kovasti pohdittavaa. Kovin yksin tätä hullua hommaa on kohta vuoden ajan tehty – eikä aina olla ollenkaan tehty. Te lukijat ette ole keskenänne lähteneet keskustelemaan tuntemuksistanne, jos joku on avautunut fiiliksistään niin eipä tähän ole toisilla ollut paljoa lisättävää. Vaa’asta lähtevä kierto voisi muuttaa kaiken toisenlaiseksi.

Eikö kukaan lukijoista tunnustaudu edes ajoittaiseksi kuuhulluksi, vai onko sellaisen sanominen edes nimimerkin takaa liian ison kynnyksen ylittämistä? Vaa’asta lähtevällä kierroksella me joudumme kohtaamaan toiset, ja siellä itsemme. Hullu Kuu kyselee missä te olette?

Minä en tänään huuda
minä en sano sanaani joka meni rikki
minä vain nostan otsani paperista
ja menen hiljaa
mietteliäästi
täältä ja tänne

Luovuuden aika

Uusi alku! Kuun sykli alkoi leijonan merkin alusta mahtavissa, toiveikkaissa ja itsevarmoissa tunnelmissa. Olen joskus tällaisesta Kuun asetelmasta tuuminut, että tämä on tavallaan Auringon ja Kuun välistä suhdetta mitattaessa symbolinen syklin alku. Aurinko on omassa leijonan merkissään, ja Kuu syntyy tästä uudeksi. Jos tämä ajattelumalli ei teille nappaa, voi tätä pitää varsin aurinkoisena kierron aloituksena ihan muuten vaan.

Leijonan Kuu on tunteen ja intohimon paloa, minän vahvuutta, horjumatonta luovan idean oivallusta. Tässä kierrossa jo aloituksessa pitäisi olla mukana tietynlaista avoimuutta ja halua näyttää ja jakaa omaa juttua toisille – ja vesimiehessä täyttyvässä Kuussa saadaan tähän sitten hyvä sosiaalinen tilaisuus. Syvällisesti jos tahtoo katsoa ajan henkeä, voisi tässä olla oman kutsumuksen löytämisen mahdollisuuksia.

Otan vastaan kaiken lämmön ja rakkauden mitä ajalla on tarjolla. Olen vähän itsekäs, keskityn oman sisäisen tuleni vaatimuksiin. Saatan jopa muuttua taas näkyväksi. Juhlin, riemuitsen.

Intohimojen kauneus, päihtymys
ja kukkafantasia lakeuksien aaltoavien
kuunkiertojen alla,
karnevaali-ilveilyn
kiihkeys, ja lieskan
jalusta 

Pari sanaa lopuksi aikaisemmasta kierrosta, joka jäi hullunkuun ajan jälkeen ilmaan, tekemättömäksi. Joutuiko Hullu Kuu hullujenhuoneelle, todennäköisimmin olisi pitänyt ainakin. Olen todella pahoillani kun Kuun mielenkiintoiset vaiheet jäivät raportoimatta – toivottavasti lähditte itse etsimään niitä, selittämään merkityksiä itsellenne? Ja voitte pitää Hullua Kuuta kamalan häijynä kun kerron, että toisaalta en ole ollenkaan pahoillani että blogi jäi vastauksia vaille, tyhjäksi. Elämä – maailman paras tekosyy! Mitä tahansa voi sattua kun Kuu kulkee jousimiehen hullunkuunajassa. Tähän loppuun tuota mennyttä aikaa kuvaava, minulle omakohtainen runo joka monella tasolla kertoo mitä tapahtui.

On hiljaista
yö tulee niin lähelle
ja tuttavaksi
seinä vaikenee
talo ja maailma on ääneti
kuin ei ennen, katkerat
muistot ääneti
toivo ei vie rauhaa
päivä on mennyt
päiviä ei ole
yö tulee niin lähelle

Synnytystuskia

Olisi varmaan aiheellista tutkailla tulevaa Kuun sykliä ja arvioida alkanutta uudenkuun vaihetta edes saman vuorokauden puolella kuin Uusi Kuu ravussa aamupäivästä syntyi. Näitä päivityksiäni on eräässä yhteydessä kommentoitu hurjiksi (ja heti näin perääntyvän Merkuriuksen alla iskee epäilys, oliko se edes tämä blogi?) ja yhä hurjemmaksi taitaa tänään mennä. Jos tavallisesti asioista ottaa selkoa seinähullu Hullu Kuu, olkoon tänään asialla sen sivupersoona Zombie Kuu. Arvaatte varmaan millaisen tempun viime yön Musta Kuu tällaiselle unirajoitteiselle teki.

Uusi Kuu ravussa viittaa mahdollisesti kaikkein voimakkaimmin syntymään ja kasvuun kaikista uudenkuun ajoista. Onhan rapu jo merkki, missä runsaudensarvi ja kaikkea laajentava Jupiterkin parhaiten viihtyy. Nyt synnytetään, luodaan uutta, pakerretaan vauvoja maailmaan (vai vasta alulle, mikä tietää). Sikäli on taas ristiriitaista, että rapu ainakin mielletään varovaiseksi merkiksi. Saattaa olla, että ravussa tosiaan hieman angstisesti huolehditaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Kehto laitettu valmiiksi, jokainen pieni yksityiskohta mietitty että osataan toimia sitten kun todella syntyy. Ja aika on laadultaan taas sen verran voimallista, että energiaa pitäisi olla uusiin ideoihin. Ehkä ravun huolehtiminen on laadultaan sellaista, että idea ei poksahda ihan vaan tyhjästä, vaan sitä täytyy vähän pedata. Pusertaa ja pinnistää, tuntea synnyttämisen tuskaa.

Nyt alkanut sykli ei äkkiseltään vilkaistuna vaikuta ollenkaan hassummalta. Zombie saattaa kuitenkin olla väärässä, joten tarkennetaan alkuolettamuksia matkan varrella. Jos Kuun kierto olisi ihan okei, se antaa rauhallisemman pohjan mennä sykliä eteenpäin. Tehokkuutta löytyy kriittisistä kohdista johtavien merkkien kautta, ja sellainen voisi antaa turvallisen mielen, että mitä nyt lähdetäänkin tukemaan kasvuun, tämä juttu onnistuu. Nyt todella tehdään. Ratkiriemukkuudesta ja ristiriitaisuuksista sitten vastaavat muutamat onnettomat kuunvaiheen vaihdokset muuttuvissa merkeissä, jotka tässä vaiheessa nostattavat Zombien jähmettyneeseen olemukseen outoja tirskahduksia, pään pudistuksia ja epäilyksiä. Jos rulettia pelattaisi, minä laittaisin panokseni nyt rapuun, vaakaan, kauriiseen ja oinaaseen.

Hän etsii elämässään,
mutta löytää vain
elämänsä. Kaikki, jota käytetään,
muuttuu esineeksi, myös
elämä. Avuttomana hän lehteilee
kirjoittamatonta kirjaa.