Synnytystuskia

Olisi varmaan aiheellista tutkailla tulevaa Kuun sykliä ja arvioida alkanutta uudenkuun vaihetta edes saman vuorokauden puolella kuin Uusi Kuu ravussa aamupäivästä syntyi. Näitä päivityksiäni on eräässä yhteydessä kommentoitu hurjiksi (ja heti näin perääntyvän Merkuriuksen alla iskee epäilys, oliko se edes tämä blogi?) ja yhä hurjemmaksi taitaa tänään mennä. Jos tavallisesti asioista ottaa selkoa seinähullu Hullu Kuu, olkoon tänään asialla sen sivupersoona Zombie Kuu. Arvaatte varmaan millaisen tempun viime yön Musta Kuu tällaiselle unirajoitteiselle teki.

Uusi Kuu ravussa viittaa mahdollisesti kaikkein voimakkaimmin syntymään ja kasvuun kaikista uudenkuun ajoista. Onhan rapu jo merkki, missä runsaudensarvi ja kaikkea laajentava Jupiterkin parhaiten viihtyy. Nyt synnytetään, luodaan uutta, pakerretaan vauvoja maailmaan (vai vasta alulle, mikä tietää). Sikäli on taas ristiriitaista, että rapu ainakin mielletään varovaiseksi merkiksi. Saattaa olla, että ravussa tosiaan hieman angstisesti huolehditaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Kehto laitettu valmiiksi, jokainen pieni yksityiskohta mietitty että osataan toimia sitten kun todella syntyy. Ja aika on laadultaan taas sen verran voimallista, että energiaa pitäisi olla uusiin ideoihin. Ehkä ravun huolehtiminen on laadultaan sellaista, että idea ei poksahda ihan vaan tyhjästä, vaan sitä täytyy vähän pedata. Pusertaa ja pinnistää, tuntea synnyttämisen tuskaa.

Nyt alkanut sykli ei äkkiseltään vilkaistuna vaikuta ollenkaan hassummalta. Zombie saattaa kuitenkin olla väärässä, joten tarkennetaan alkuolettamuksia matkan varrella. Jos Kuun kierto olisi ihan okei, se antaa rauhallisemman pohjan mennä sykliä eteenpäin. Tehokkuutta löytyy kriittisistä kohdista johtavien merkkien kautta, ja sellainen voisi antaa turvallisen mielen, että mitä nyt lähdetäänkin tukemaan kasvuun, tämä juttu onnistuu. Nyt todella tehdään. Ratkiriemukkuudesta ja ristiriitaisuuksista sitten vastaavat muutamat onnettomat kuunvaiheen vaihdokset muuttuvissa merkeissä, jotka tässä vaiheessa nostattavat Zombien jähmettyneeseen olemukseen outoja tirskahduksia, pään pudistuksia ja epäilyksiä. Jos rulettia pelattaisi, minä laittaisin panokseni nyt rapuun, vaakaan, kauriiseen ja oinaaseen.

Hän etsii elämässään,
mutta löytää vain
elämänsä. Kaikki, jota käytetään,
muuttuu esineeksi, myös
elämä. Avuttomana hän lehteilee
kirjoittamatonta kirjaa.

Instant Musta Kuu

Tulevan yön Musta Kuu kaksosissa vaikuttaa, kuten jo toisaalla sanoinkin, paradoksaaliselta. Kuu viettää viimeisen yön ennen huomista Uutta Kuuta ravussa, alkaen pudotuksen horisontin alle kaksosten valoisassa, pirteässä päivämerkissä. Tekisi ihan mieli pestä kätensä tällaisen tulkitsemisesta. Kaikenlaisia hulluja aikoja taivas meille tarjoileekin. Että pitäisi sielun ja alitajunnan syövereihin hiljentyä kaksosissa? Mission impossible?

Kaksoskuun lahja tulevana yönä voisi olla merkin valoisa avoimuus, mikä ei maalaa piruja seinille, vaan antaa asioiden nousta esiin tarkasteluun ihan sellaisenaan. Aikaisempien, muiden merkkien aikaisten Mustan Kuiden öiden tuloksia voisi nyt verrata tähän varsin toisenlaiseen puoleen. Että onko se sielu lopulta ollenkaan musta, vai näyttäytyykö valoisa puolemme kerrankin, kevyessä kesäyössä.

Ja ainakin täällä meidän pohjolassamme ”yö” on kesäaikaan jo itsessään toinen paradoksi. Mustan Kuun yötäkään ei kestä kuin vajaat kuusi tuntia, kun Aurinko laskee siinä puoli yhdentoista aikoihin ja nousee kukon herättelemänä jo heti neljän jälkeen. Kaksonen on yksi hätäisimmistä merkeistä, ja siksi tuntuu järkeenkäyvältä, ettei tässä yössä kauaa nokka tuhise.

Toisaalta jonkinlaista odottamatonta vääntöä voisi olla teemoissa havaittavissa, jos astrologisesti oikein haluaa kaivaa (verta nenästään). Kun Aurinko laskee, on Kuu kaksosen viimeisellä kriittisellä asteella. Tässä on häivähdys karmasta, eli kyllä tässäkin Mustan Kuun yössä tulisi sieluun vilkaista, vaikka emme pääsekään nyt hehkuttamaan mustuudella, syvyydellä ja syövereillä. Sellainen dramaattisuus tuntuu kuvaavan paremmin Mustaa Kuuta, ja kaksosten sanataituruudessa olenkin yhtäkkiä sanattomana. Kaksonen ei mitenkään anna meidän jättäytyä tuhkanvaristeluun, vaan vaatii monien puolien havainnointia. Kaikki mukaan! Sielussa on useita tasoja!

En tiedä mitenpäin tämä menee, mutta Mustan Kuun yö periaatteessa tarjoaa rauhallisen, tyynen syvänteen oman mielen tutkimiselle. Auttaako ajankohta kerrankin kaksosta keskittymään? Ettei nyt sählättäisi vaan maltettaisi sittenkin kaivaa vähän pintaa syvemmältä. Kun oikein vääntää ja kääntää molemminpuolin, tästähän voisi kehkeytyä jotakin varsin positiivista. Kuu tuntuu viestivän, että nytkin on asioita, jotka pitää miettiä päätökseensä. Otan uteliaana haasteen vastaan, onko kyse instant karmasta vai vieläkin pidemmistä lenkeistä rajan muille puolille.

Sinistä ja ilmavaa
illanvalonsinistä
– kukkaspäivä
heleä kalvas
sininen sininen
Kesä
auringonlaskussa.

 

Peilikuvia

Tarvittiin tai ei, saatiin balsamisen ajan härkäkuu ajan henkeä ja hengen ilmiöitä peilaamaan. Nyt nimenomaan tuli mielikuva peilikuvasta, koska vanhan Kuun vaihe alkoi härässä peilikuvamaisesti samoilta kohdilta, missä härkävaihe muutoin mittaisi sirppikuuta (teidän tarvitsee ehkä kurkata kuunvaiheiden kuvaa, jotta havainnollistuisi mitä mahdan tarkoittaa). Härän päättäväisyys saattaa mennä tällaisessa ajelehtivassa kohdassa ihan hukkaan, ja jos riipaisevia asioita pitäisi työstää, saattaa yhteisvaikutus tehdä – hohhoijjaa – ajan laadun erittäin passiiviseksi.

Härän balsaminen Kuu on oikein turvallinen hetki tutkailla oman mielen syövereitä, ja saattaapa merkin käytännöllisyys tuottaa paremmin tulosta kuin tuskaiset, hiuksiahalkovat merkit. Hyvänmielen härkä voi jopa tarjota tyytyväisyyden tuntoja hyvin suoritetusta kierroksesta. Jos vanhan kuun aikaan on jäänyt asioiden loppuunsaattamisia, on puurtamisen vahvuudesta apua. Myös perustuksen laskenta tulevalle ravussa syntyvälle Uudelle Kuulle tapahtuu jämäkästi. Ollaan kuin herran kukkarossa.

Kuu tykkää härän merkistä, ja tuntuisi että varsinkin tällainen Kuun ”pimeä” vaihe sopisi härkään oikein hyvin. Kuun alitajuisuus on hiljaista, ja tyyneyttä härkä meille nyt tarjoaa. Ehkä tässä on hyvä sauma kerätä voimia, sillä aina niitä koitoksia on luvassa kun uusi sykli kohta pyörähtää reippaaseen kasvuun. Mietitään kaikessa rauhassa peilaammeko itseämme vai muita.

 

Punainen ohenee ohenemistaan, jää sininen,
                             tummuu yö,
    poika nukahtaa sadunlukuun,
hetki hetkeltä lakkaamatta jokin kuolee, syntyy jokin
    ja huominen on poluton ruoho.

Syviä mietteitä Minttumaarin aikaan

Jo eilen illalla vähän ennen kymmentä Kuu siirtyi laskevan puolikuun vaiheeseen kaloissa, tullessaan neliökulmaan Aurinkoon nähden. En sitten pitänyt kiirettä tämän päivityksen kanssa, koska kaloissa saadaan tuumata vähän pidempään ja liukua toisaikaisuuksiin, ynnä lisäksi ennen puolenkuunvaihetta oma vanhakuun vaiheeni teki jälleen kaikki aikeet tekemättömiksi. Nyt mennään Kuun kanssa jo periaatteessa aktiivisessa oinaassa, joten toivottavasti tilanne helpottaa.

Puolenkuun valinnat saivat siis sävynsä kalojen merkin lilluvuudesta, unelmien perään haikalusta ja toisenlaisiin maailmoihin pakenemisista. Tällä kerralla tilanne ei kenties ole ihan niin paha kuin yleensä puolenkuun vaiheessa, sillä tämä Kuun kulma Auringolle teki taas temppunsa Kuunsolmujen suhteen ja käänsi ne eteneviksi. Saadaankin sitten vähän tuumailla ja ihmetellä, vaikka periaatteessa puolenkuun mittari vaatisi ratkaisua. Kun tämä laskeva puolikuu on itsessään kaurislaatuinen, on harkinta sallittua. Tosin harkintaa pitäisi nyt aktiivisesti harjoittaa, eikä hukkua sinne kalojen passiivisuuteen.

Koska solmut kulkevat ajassa vaa’an ja oinaan akselilla, eli juuri samassa merkissä minne Kuukin jo ehti minun tallatessa jalkoihini, ei tuumausvaihe kestä kuin tämän ja huomisen päivän. Myöhään illalla Juhannuspäivänä ennen kahtatoista Kuu ylittää Kuun alasolmun, ja solmupari saa kääntyä perääntymään kuten sen pitääkin. Näille päiville ilmiö silti kerää niin painetta tarkastella syntyjä syviä kuin pidättelyä reuhottaa asioiden kanssa eteenpäin.

Puolenkuun ajassa Kuu menee kuin rajan taakse, koska tästä lähtien Kuu pienenee näkyvistämme, ohenee salaperäisemmäksi ja operoi enemmän näkymättömällä sisimmän tasolla. Itse miellän kalojen merkin sopivan hyvin tähän alitajuisuuden puolelle siirtymiseen. Voi olla, että kalat liu’uttaa Kuun toiminnan kertaheitolla sinne syvyyksiin ja rassaamaan alitajuntaa. Siksi tästä vähenevän Kuun loppupuoliskosta saattaa tulla tavallista pinnanalaisempi, omissa syvyyksissä uiskentelevampi.

Hullu Kuu toivottaa lukijoille sopivan hullua ja järkevää Juhannuksenviettoa, tuoksuvaa minttumaarin kesäistä aikaa ja kesäpäivässä ajan seisahdusta!

(ei stressata niistä ratkaisuista, kyllä niille tulee vielä uusia sopivia ajankohtia..)

 

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
 
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja minttumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

Kummallisia kertomuksia

Vähenevän Kuun aika on taas, Kuu on aloittanut täydenkuun jälkeisen häviämisen näkyvistämme, ja tällä laskupuolella aluksi tuli vastaan siemenkuun vaihe. Ilman elementti painottuu tässä vaiheessa, sillä asetelma on mukavasti nappaava Aurinko kaksosissa ja Kuu vesimiehessä. Vaiheen osoittaman jakamisen ja tiedottamisen tehtävän pitäisi sujua, kuten nyt aina ilman kanssa puuhatessa – ideatasolla.

Siemenkuu on intohimoista ja palavaa aikaa, sen tahdonvoima varmistaa levittämisen. Tämänkertainen vesimieskuu on varmasti aatteessaan vakaa, ja sen myötä tahdonvoimainen, mutta miten sujuu veskarilta intohimoinen heittäytyminen? Vesimies vetäytyy tarkkailuun takavasemmalle eikä ole luontevimmillaan intiimissä lähestymisessä. On kuin tämänkertainen Kuu kyllä viskaisi siemenet mielellään jakoon, mutta asenteella ottakaa tai jättäkää, ja tarkkailee itse kauempaa tarttuuko joku sanomaan. Vesimies ei mielistele saadakseen juttunsa myytyä. Moni kokee tällaisen tylynä.

Jaettava viesti voi olla älyllinen, mikä toisinaan rajaa yleisöä. Massoille tätä ei tehdä helpoksi, ja tyypillinen kuvio taitaa olla, että vesimiestyyppistä sanomaa vastustetaan aluksi, koska se eroaa tutusta ja turvallisesta. Aina kuitenkin löytyy erilaisuudelle omat yleisönsä, kenties marginaaliryhmistä. Todella usein vesimies-Kuu on trendsetteri, ja viesti tulee muodikkaaksi vasta tulevaisuudessa. Tiedottamisen keinot saattavat olla poikkeuksellisia, tai ainakin nyt olisi hyvä hetki kokeilla jotakin erilaista: mitä voimakkaammin kaikki keikautetaan päälaelleen, sitä paremmin ajan henki toteutuu.

Vesimiehen merkin symbolissa kaadetaan ruukusta puhdasta, kirkasta vettä. Tämänkertaisessa siemenkuussa voisi asioiden jakamisen ja sanoman levittämisen tarkoituksena olla puhdistaa, palauttaa idean kirkkaus. Vesimies on aatteellinen ja idealistinen merkki, kyllä tässä on aina toiminnan taustalla jokin ismi, kenties erotuksena jousimiehen aatteellisuuteen se, että yhden totuuden löydettyään vesimies voi olla valmis tarkastelemaan myös muunlaisia totuuksia.

Sen verran totean hulluudesta, että hullunkuunaika on takana taas tältä erää. Epätavalliset ideat voivat tuntua oudoilta, mutta tässä ei taida olla Kuulle ominaisesta hulluuden muodosta kyse. Jos joku tuntee epävarmuutta tohtiiko kertoa kummallisia juttujaan, nyt voi olla niin ufoja asioita liikkeellä että tässä ilmapiirissä voisi hyvinkin kokeilla vastaanottoa. Jospa kokeilisimme empiirisin tutkimuksin ja tekisimme omia pieniä markkinatutkimuksiamme, kuka tarttuu siihen omaan, ruukusta kaadettuun puhdistavaan veteen. Palautteeseenkin saattaisimme tällaisena aikana osata suhtautua tarvittavan viileästi.

Voi! hirvittävä on ote – kiivas tuska –
Kun korva alkaa kuulla ja silmä nähdä;
Kun valtimo alkaa sykkiä ja aivot ajatella;
Kun sielu aistii ruumiin ja ruumis kahleensa.

Rennosti kuutamolla

Kuu on täydenkuun vaiheessaan, tällä kierroksella jousimiehen innokkaassa ja idealistisessa merkissä. Täysikuu on vakaa ja tyytyväinen, mutta nyt muuttuvamerkkisyys luo aikaan epävarmuutta, tai ainakin halukkuutta siirtyä eteenpäin. Kun täysikuu on vaakamainen perusluonteeltaan, on siihen sisäänrakennettu tasapainon säilyttämisen tarve. Tämänkertainen jousimiehen merkin rohkeus ja seikkailullisuus vähät välittää status quosta, koska jousimiehessä katse on symbolisesti horisontissa, tulevassa. Siihen pääseminen vaatii aina tämänhetkisen jättämistä taakse.

Sopivasti aikaan nähden, minullakin on asenne täydestäkuusta, että pohjimmiltaan tämä ei olisi kovin luonteva aika Kuulle itselleen. Kenties ajatteluni on nurinkurinen, mutta pidän Kuuta enemmän näkymättömänä, sisäisenä ja alitajuisena voimana, jolloin on sopivampaa jos Aurinko saa loistaa keskeisenä eikä Kuu ole niin näkyvissä. Näin tapahtuu vanhan ja aivan uuden Kuun aikaan, kun päinvastoin täydessäkuussa Kuu joutuu huomion keskipisteeksi.

Jousimiehessä huomio ei ole haitta, sillä jousimies ymmärtää massoja ja viihtyy niiden keskellä. Rento täysikuu, jossa kaikki olisivat yhtä joviaalia seuraa tasa-arvoisesti, olisi ihanteellisin ajan juhlan muoto. Tällainen taitaa kuitenkin olla harvinaisuus, koska jousimies julistaa, ja pyrkii asettumaan toisten eteen ja yläpuolellekin jakaakseen näkemystään. Tämä voi olla vallan sietämätön minä-tiedän-paremmin asenne, ja on pahimmillaan ylimielinen, itsensä korottava ja tuomitseva. Kuu ei itsessään, mielestäni, mielellään tällaista hallitsevaa huomiota haluaisi kerätä. Tästä asetelmasta johtuen tällaisessa täydessäkuussa on skismansa: esilläolo ei ole ongelma eikä sellainen nyt tunnu pahalta, mutta se saattaa johtaa ikäviin seurauksiin, jos toisten huomiota ei osaa ottaa oikein vastaan.

Täysikuu on hengeltään lähelle tuleva ja vastavuoroinen. Onko jousimies ollenkaan intiimi? Tämä ikuiseksi poikamieheksi tituleerattu merkki? Mietin pitkään, edellyttääkö jousimies(Kuu) saman aatteen jakamista joukoiltaan, kuulijoiltaan ja ”kansaltaan” (jousimiehessäkin on kuninkaallisuutta kuten leijonassa). Ehkä jousimies jopa kaipaa opponenttia ideoilleen, jotta sillä itselläänkin olisi mahdollisuus löytää uudenlaista ja toisenlaista tietoa. Jos taas on kyse yksilöstä, joka on omasta mielestään lopullisen totuutensa löytänyt, silloin koetetaan kenties käännyttää vääräuskoisia tai toisinajattelijat vain hylätään. Jousimies on nimenomaan kaksijakoinen merkki, ja arvaamattomuuden tuntua tuo onko kyseessä ikuisen opiskelijan ja etsijän puoli, vai näkemyksellinen, oikeassaoleva ja tuomitseva puoli. Ja tätä Kuun häilyväisyys korostaa, jousimiesmäisesti suuruuksiin saakka.

Meidän on näyteltävä sää, ilma, tuuli, myrsky,
                             sade,
                             valaistus, ja vuodenaika,
niin kuin sen joka täynnä vapaata tahtoa
on täysin riippuvainen kaikesta.

 

Voimakas ja väkevä hulluus

Tervetuloa hullunkuunvaihe! Tätä tässä nyt enää kaivattiinkaan, kun ajassa on päällimmäisenä kaikenlainen sekaannus ja hämmennys muutoinkin. Kohti täyttäkuuta lähdetään pinnistämään skorpionin merkin alussa, ja voi jee että jo vihlaisee mahanpohjaa kuin hyppyrimäessä alastulossa. Pitkään aikaan Kuu ei ole näyttänyt meille seinähullua, sekopäistä puoltaan. Enkä todellakaan väitä, että Kuu näyttäisi nytkään yhtään mitään! Ei skorpionissa paljasteta – mutta asioilla on tapana tulla ilmi. Toisinaan hulluus on niin lähellä normia, että pystyy huijaamaan. Tai kontrolloimalla sitä, minkä näyttää, niinhän narsistitkin tekevät. Olkaa siis varuillanne, pelätkää varjoannekin, tämä hullunkuunvaihe on totisinta, synkintä ja hulluinta mitä on aikoihin nähty.

Toivoisin niin, että minun ei koskaan tarvitsisi kirjoittaa auki näitä ajatuksenvirtojani. Tuo oli mielikuva Kuusta skorpionissa hullunkuun kasvuvaiheessa eikä mikään totuus, varsinkaan astrologinen sellainen. Skorpioni on psyykkinen merkki, vahva ja vain poikkeustapauksissa horjuva. Hullunkuunvaihe saattaisi osoittaa tuollaista poikkeusta. Eikä merkki ole Kuulle helpoin. Yhteisvaikutus saattaa siis, joissakin olosuhteissa, näyttäytyä vaikeana. Näillä asioilla ei saisi laskea leikkiä. Mielen järkkyminen syvällä minuudessa on vakava asia. Kun ajanlaadun mahdollisuuden näin tiedostaa, voi tietoisesti, skorpionimaisen kontrolloidusti suunnata kohti psyyken lujuutta, mielen vahvuutta, sisimmän eheyttä. Ajanjakso ennen tulevaa täyttäkuuta saattaa olla jollakin tavoin hiuksianostattavaa, mutta valoisampaa on pian luvassa. En suosittele sortumaan hätiköityihin valintoihin. Aika on paras ovi ulos raastavista tunteista.

Mikään ei ole nyt lepsua tai valjua. Tämä on voimakas, tahdonvoimainen ajanjakso, jossa pusketaan kohti sitä mikä on valittu. Epäröidä ei tarvitse, eikä tarvitse edes yrittää olla erityisen sympaattinen, ei mielistellä ja suostutella. Kyse ei ole siitä mikä täytyy tehdä, vaan mikä halutaan tehdä. Loppujenlopuksi vain halusta.

Minä kirjoitin olet kuu menossa pilveen
ja nyt sinä jo tulet

Ajatellaas

Puolenkuun vaihe alkoi jo eilisillan puolella neitsyen merkin puolivälistä, molempien Auringon ja Kuun ollessa muuttuvissa merkeissä. Neitsyen Kuu tuo eteen monta hoidettavaa asiaa, viilattavaa löytyy ja arjen askareissa liikutaan usein käytännöllisellä tasolla. Maailmanparannus ja ideat saavat hetken odottaa, nyt katsotaan että homma pelaa ihan konkreettisesti.

Tämä aika vaan on nykyään sellaista, että kun Kuu tulee tärkeään puolenkuun kohtaan, se kääntää kulmassaan Kuunsolmujen suunnan ihan kuin nurinpäin. Vaihe osoittaa ratkaisun kohtaa, solmu taas epäröi. Tämänkertaisessa neitsyt-Kuussa eri tasot pystytään erottelemaan helpommin, hoitakoon solmu isot linjat ja niitä saadaan miettiä taustalla, ja tehdään siitä huolimatta jokapäiväisiä päätöksiä. Kuu ylittää solmulinjan ensi maanantaina aamulla, joten katsotaan tämä merkiksi, että viikonlopun mittaan voisi hiukan analysoida omaa suuntaansa ja keinoja sen saavuttamiseksi.

Ajatuksen tasolla neitsyessä kulkeva Kuu ja puolenkuun aktiivinen kasvuvaihe tuntuvat yhdessä erittäin toimeliailta ja aikaansaavilta. Mielestäni ei kuitenkaan olisi kyse pätemisestä tai leuhkimisesta omilla kyvyillään, vaan ennemmin aktiivisuuden sivutuotteista. Kun puuhataan niin jotakin tulee myös valmiiksi asti. Voisi olla jopa niin, että neitsyen tunnollisuus auttaisi viemään aktiivisesti projekteja kohti valmistumistaan. Tämä saattaisi olla sellaista leipätekstin paikkaa, ja kaikki kirjoittavat ihmiset tunnistanevat termin.

Tämän puolenkuun vaiheen kohdalla niin Kuu kuin Aurinkokin ovat Merkuriuksen hallinnassa. Merkurius on tämän viikonlopun tärkein planeetta, ja tuntuu niin kovin aikaan sopivalta, että myös Kuun kierto toistaa samaa, komppaa ja pelaa samassa joukkueessa. Vaikka muuttuvamerkkisyys yleensä merkitsee useita vaihtoehtoja, nyt katsoisin että vaihtoehdot on tarkkaan rajattu Merkuriuksen alle. Viestimistä, ajattelua, kirjoitusta ja puhetta, pieniä liikunnallisia pyrähdyksiä, rahankin liikuttelua. Käden ja silmän yhteistyötä.

Itse tervehdin nykyään Kuun siirtymistä neitsyeen riemumielellä. Hullu Kuu on enempi haahuilija ykstyiselämässään ja tarvitsee ylimääräisiä taivasenergioita saadakseen itseänsä niskasta kiinni. Neitsyt-Kuun aika tuntuu olevan, ikävä kyllä, usein ainut hetki kuukaudesta kun muistan joitakin arkisia rutiineja olevan olemassakaan. Aktiivisuus ei ole pahasta, eikä se tunnu ahdistavalta vaan pirteältä ja innostavalta. Täällä neitsytkuu on jotakin ihan erilaista, ja erittäin tervejärkistä ja -henkistä. Kummin päin te lukijat koette tällaisen Kuun ja ajan, onko tämä vaihe hermostunutta reuhtomista ja siksi melko sekopäistä, vai päinvastoin maadoittunutta, asiallista ja järkevää missä ei ihmeemmin hullutella?

En löydä muuta
kuin arkipäivän, matalan
suojan verta ja tulta vastaan,
tunteet, suuret kuin eläimet
ja selkeät kuin sanomat,
ja sylin, johon palaan
aina kun en jaksa
olla syntynyt. Muuta
en löydä, ja sitä juuri
etsin.

Musta tuntuu (mustalta)

Sirppikuuksi päästiin ravun omakohtaisissa ja omaehtoisissa tuntemuksissa kesäkuun alettua, nyt sunnuntaina illalla. Tämä oli se kierroksen erilainen kohta, rapu edustaa erilaista sävyä, ihan omanlaistaan. Omaa juttua tässä ollaan määrittämässä, ajamassa ja julistamassa, ei tämä aika sovi yhteistyölle. Musta saa tuntua just siltä kuin itsestä tuntuu, ja oman navan kiertämisessä ollaan sirppikuussa hyvässä ja pahassa: aika antaa mahdollisuuden tuoda esille omaa näkemystä, ja omaa alleviivataan niin että mennään side silmillä, näkemättä mitä muualla tapahtuu.

Sirppikuun vaiheessa on härkämäinen luonne pohjimmiltaan, ja ravun merkki tämänkertaisessa Kuussa sopii tähän kierron kohtaan oivallisesti, melkein paremmin kuin härkä itse. Sirppikuussa ollaan edelleen sidoksissa aiempaan, menneeseen ja taustaan, vaikka suunta on jo kohti irrottautumista, kohti omaa ja minää. Rapu on menneeseen sidottu merkki, joka ihan samalla lailla tahtoo auttaa uutta kasvuun. Yhteisymmärrys merkin ja vaiheen kesken pelaa saumattomasti. Aiempaa pitää olla sen verran, että syntyvä uusi, se kasvuun autettava, saa juuret. Ilman juuria tempautuisimme ensimmäisessä vastoinkäymisessä (se on tuleva puolikuun kohta!) lentoon.

Ravussa on aina se riemu, että omat tuntemukset saa ottaa huomioon. Ne pitää ottaa huomioon, pitää olla selvillä miltä tuntuu, jotta tietää mitä haluaa. Tarpeista ravussa usein onkin pohjimmiltaan kyse. Siksi tämänkertaisessa sirppikuussa ei paljoa kysellä mitä asiaa haluaa tuoda esille, ei esitellä vaihtoehtoja, koska on pakko tehdä tarvittava – että selviytyisi.

Ravussa voidaan kiukutellakin, ei tehdä mitään jos ei huvita. Kun tämän vaiheen luonne tuntui poikkeavan muista syklin ajoista, herää epäilys miten päälaelleen kaikki pitäisi kääntää, ravulle kaikkein ominaisimmin varmistellen, vaistoten – vai tiuskien.

Kuka on sen kokenut
ja kuka ei?
Äkkiä
kaikki käy vieraaksi
Kujan äänet ja askeleet käyvät etäisiksi
jäävät kuin suljettujen ikkunoitten ja ovien taa
vaikka ikkunat ja ovet ovat auki
Tunto menettää voimansa
ja esine jota pidit kädessäsi
putoaa ääneti maahan
Värit sulautuvat toisiinsa
muuttavat hahmoa ja himertävät
kuin peilissä, jossa on pieniä kuutioita
syvällä katselukaapin pimeydessä
Tuntuu jokin läsnäolo
jokin epätodellinen
joka teki tämän