Mielen kierros

Kuu antaa uuden ajallisen syklin aloituksen torstaina aamulla hiukan ennen yhdeksää kun Kuu kohtaa Auringon kauriin merkin alkupuolella. Kauriissa Kuulla on vakaa ja harkitseva sävy, ja vaikka nämä ovat hienoja ominaisuuksia, on kauris Kuulle sen verran vaativa merkki, ettei tämän tulevan kierroksen aloitus ole kevyimpiä. Uudet aloitukset voisivat olla parhaimmillaan nyt täydellisesti kypsyteltyjä, arvovaltaan ja statukseen liittyviä, realistisia ja muutakin kuin vain itseä henkilökohtaisella tasolla lujittavia.

Työtä päästään tekemään, ja matkalla mestaruuteen saattaa vastuu ja velvollisuus painaa taakaksi. Kauriin Kuun alla homma pysyy hanskassa, sillä merkki hallitsee kontrollin. Tästä tyylistä ei vaan aina kaikki tykkää, ja jos ei opi joustamisen taitoa, saattaa napsahtaa poikki. Kauriin tyyli on hioa paremmaksi, täydellisemmäksi, ja jos oppimiskäyrä saa aikaa noustakseen, yleensä jälki on kunniaa ja kiitosta osakseen saavaa. Kuunkierron sykli ei välttämättä ole paras mahdollinen aikajana toteuttaa kauriin henkeä, jos nyt verrataan vaikka Saturnuksen kolmenkymmenen vuoden kiertoon.

Perääntyvän Merkuriuksen sävy on Kuun uuden syklin aloituksessa vahvasti mukana, sillä se on osoittelevan lähellä. Merkurius on juuri lähtenyt omalle kierrokselleen, syntynyt uudeksi Merkuriukseksi Auringon ylityksessään, ja tämä Merkuriuksen vaihe soveltuu todellakin paremmin uudenkuun henkeen kuin jos se olisi vielä Auringon toisella puolella. Ei nyt jäädä kauhistelemaan Merkuriuksen perääntyvää liikettä tässä yhteydessä vaan nähdään ilmiö ennemmin tarkoituksenmukaisena: taivas antaa meille nyt aloituksen, jossa sisäiset pohdinnat ovat merkityksellisiä.

Vaikka meillä on Kuun kierroksen aloituksessa pysähtynyt Uranus ajanlaatua leimaamassa, voi olla ettei Uranus sinänsä niin kauheasti määrää Kuun kulkua. Kasvavan puolenkuun ja täydenkuun kohdissa se viimeistään nähdään, onko tämä kauriskierros Uranuksen värittämä: Kuu nappaa Jupiterin ja Uranuksen pitkäaikaisen vastakkaisuuden haasteisiinsa mukaan. Yksinomaan Kuun näkökulmasta katsottuna alkava kierto vaikuttaa rauhalliselta, mutta muiden planeettojen osalta kyllä tapahtuu, eli huomio on kauriin teeman mukaisesti ennemmin laajoissa kokonaisuuksissa kuin Kuussa.

Sitten kun pohditaan hiukan laajemmin kierroksen alun tekijöitä, juuri niitä muita kuin Kuuta ja Aurinkoa, eli osoittelevimpia tekijöitä perääntyvää Merkuriusta ja pysähdyksissä olevaa Uranusta – alkava sykli keskittyy mieleen, ajatteluun, älykkyyteen. Tämä on oletettavasti se suunta, mihin pitäisi nyt lähteä. Uusia ideoita, nimenomaan.

Kuuhulluuden luulisi pysyvän tiukasti aisoissa näin järkevässä Kuun syklissä. Hullunkuunvaihe saattaa silti pöhköillä, ja saadaanhan me kauriin kierroksella ravun täysikuu, missä on aina aineksia. Näin aluksi ei kuitenkaan pitäisi olla kuuhulluudesta tietoakaan.

Menneitä olen miettinyt
havahtunut mieli tyhjänä,
taivas tyhjänä – minne
katosi kuutamo, kuu?

Totuuden henki

Olen pahoillani jos ajanhengen tunnustelut Mustan Kuun öistä ovat johdattaneet lukijoita harhaan. Olen näitä tunnelmien havaintoja julkaissut enimmäkseen kirjoittamisen ilosta, sillä ajan ilmiöiden miettiminen astrologian kautta kiinnostaa. Mustan Kuun yö on pieni erikoishetki Kuun matkassa, mutta mikään kokonainen kuunvaihe se ei ole. Jos minulta on tällainen harhainen lapsus päässyt johonkin päivitykseen, että olisin Mustan Kuun yötä väittänyt vaiheeksi, kertokaa missä jutussa näin on käynyt, ja käyn tuon kohdan korjaamassa mitä pikimmin. Tosin tämän Hullunkuunajan blogin luonne taitaa olla niin hetkeen sidottu, ettei täällä kukaan taida enää uudelleen palata vanhoihin jorinoihin.

Kertaan ja painotan, että Mustan Kuun yö on vain yhden yön osa vanhankuun ajan sisällä, eikä tämä yö yksinään edusta kuunvaihetta. Mustan Kuun yöllä tarkoitetaan ajankohtaa ennen Uuden Kuun syntymää, sitä yötä jolloin Kuun valo on kaikkein vähimmillään. Täällä blogissa Mustan Kuun yöksi on katsottu edellinen kokonainen yö ennen Uutta Kuuta, eli jos Kuun syntymä olisi vaikka kello kolmelta yöllä, tämä olisi ns. uudenkuun yö ja se tätä edeltävä yö jo Mustan Kuun yö. Näiden öiden tarkastelu ei ole kuunvaiheiden kannalta pakollista eikä ehkä oleellistakaan, mutta lähinnä kirjoittajan omien fiksaatioiden ja friikkiyden vuoksi nämä ovat tunkeneet mukaan, kun tekstiä on syntynyt. Mustan Kuun yön olen mieltänyt Kuun tunnelman kannalta poikkeukselliseksi hetkeksi, mutta toisaalta vastaavasti uudenkuun vaiheen puolelta voitaisi tarkastella vaikka ensimmäistä kokonaista uudenkuun päivää, jolloin alkavan jakson teemat olisivat kaikkein virkeimmillään.

Nyt aion tehdä vastoin sitä miten aina saarnaan, ja aion totisesti repiä tästä vastoin itseäni toimimisesta kaiken riemun irti. Tämän skorpionihenkisen vanhankuunajan päättää Uuden Kuun syntymä kauriissa torstaina aamulla muutamaa minuuttia ennen yhdeksää. Kun on talvi, Aurinko ei ole vielä noussut, ja siksi Uusi Kuu ”periaatteessa” syntyy yökartalla; Auringon nousuun on vielä vajaa tunti aikaa. Sen katsannon mukaan mitä olen noudattanut, Mustan Kuun yöksi tulisi tässä tapauksessa lukea se edellinen ihan kokonainen yö, eli tiistain ja keskiviikon välinen yö. Mutta kun nyt tuntuukin siltä, että tämä keskiviikon ja torstain välinen yö olisi ihan riittävän pitkä ja pimeä ollakseen Mustan Kuun yö. Saatte valita omien tuntojenne mukaan, pimeitä miltei Kuuttomia öitä on nyt tarjolla tuplasti.

Kun Aurinko vaipuu horisontin alle keskiviikkona yön aloittaen, Kuu on vielä jousimiehen puolella – ajatelkaa kuinka kamalan pitkä yö voi ollakin, kun Kuu syntyy uudeksi kauriissa noin kahdeksassa asteessa. Ja jos Mustaa yötä halutaan katsoa jo aiemmin, on Kuu vielä paljon kauempana jousimiehessä. Jousimiehen Kuun Musta yö, totuuden ja näkemyksen etsintää. Asenne mustaan syväsukellukseen omaan sisimpään on reipas ja rohkea – päässä alkaa soida rippikouluaikainen virsi totuuden henki johda sinä meitä..

Onko yön saalis siinä, että nähdäänkö totuus käydystä kuunkierrosta raakana totuutena vai näkemyksellisenä, idealistisena sellaisena mitä halutaankin nähdä. Jousimies kyllä etsii vilpittömästi lopullista totuutta, mutta oma asenne voi sokeuttaa jääräpäisemmäksi kuin mikään kiinteän merkin edustaja ikinä. Yhden yön, tai kahdenkaan, aikana ei pysty maailmaa muuttamaan sellaiseksi kuin sen haluaisi olevan. Ehkä on syytä tyytyä karuun, puhtaaseen, paljaaseen totuuteen. Ja tehdä sillä jotakin tulevan kauriin kierron mittaan.

Jos nimeän yön
on minun pystyttävä
kuvittelemaan myös päivä.

Luovutaan muusta kuin toivosta

Vanhankuun vaiheeseen liu’uttiin Joulupäivän varhaisena aamuna hiukan ennen seitsemää. Hullu Kuu tässä anteeksi pyytelee, ettei päivitys ehtinyt ennakoivaksi, valmistamaan teitä lukijoita vastaanottamaan tulevaa. Pyhien vietto on aina erikoisaikaa, mikä kysyy toisenlaisia puuhia, eikä aikaa jäänyt taivaan miettimiselle tarpeeksi. Kuun tulo kierron viimeiseen kokonaiseen vaihejaksoon tapahtui skorpionin merkissä, mikä soveltuu oikein luontevasti sävyltään balsamiseen aikaan. Skorpionin syväluotaava toiminnan tapa lupaa voimakasta matkaa oman minän sisälle. Voimakkuus ei kuitenkaan ehkä ole se, mitä vanhankuun vaihe sinällään kysyy luopumisen ja irtipäästön tehtävissään. Skorpionin voima on ehdotonta ja eliminoivaa, ja vähemmälläkin saattaisi voida eroon päästä.

Skorpioni on eläinradan merkeistä yksi niistä, joissa Kuu tuntee jonkinasteista epämukavuutta. Ajan juoksussa tämä ei luultavasti ole niinkään haittaa ja vaikeutta kuin hiukan ylimääräistä sovittelun ja sopeutumisen vaatimusta. Kuun täytyy mennä pois mukavuusalueeltaan: kun otetaan vertailukohdiksi Kuulle omimmat merkit rapu ja härkä, voidaan päätellä Kuun olevan turvallisuushakuinen. Skorpionissa ei olla tyynessä turvassa, sillä merkki kertoo sisäisestä voimasta, puhdista ja päättäväisyydestä. Skorpioni tahtoo pitää otteessaan, ja Kuulle ominainen heilunta vaatii työtä.

Olemme päättelemässä jousimiehen kiertoa, ja skorpionin hengessä jotakin täytyy ehkä jättää pois, joten tässä mielessä luopumista varmasti tapahtuu. Tämä voi silti olla säväyttävämpää, dramaattisempaa kuin vanhankuun hiljainen päättelytyö yleensä on. Jousimiehen innostus ja näkemyksellisyys voidaan skorpionissa naulita varsin onnistuneesti osaksi sisintä, ja tästä voisi kai päätellä siten, että jousimiehen kierto muuttaa lopulta enemmän itseä kuin maailmaa. Ja vasta sitä kautta se oma näkemys vaikuttaa laajemmalle. Tehdään ensin itse kuten saarnataan ja esimerkin voimalla siirretään vuoria. Hiljentymisen ja vaimenemisen ajassa saa sisäinen vahvuus tilaisuuden lujittua.

Lopettamisen ja hävittämisen teemaa korostaa vaiheen lisäksi Kuun hallitsijan sijainti näinä aikoina: skorpionin Kuuta pomottaa Mars, mikä kohtaa Kuun alasolmua kaloissa. Alasolmussa on samantyylistä luopumista, luota työntämistä, kuin alkaneessa Kuun vaiheessakin. Mars kertoo aina toiminnasta, ja ikään kuin taivas antaisi nyt käskyä tehdä tätä poisoppimista aktiivisemmin kuin yleensä. Kalenterivuottakin ollaan pian päättämässä, lopettaminen henkii joka suunnasta. Annetaan siis jo nähdyn jäädä taakse ja keskitytään täydemmin siihen, mitä kohti ollaan matkaamassa.

Tässä nimenomaisessa skorpionin vanhankuunajassa ollaan Kuun kanssa hiukan väljemmin tällä kerralla, sillä samoihin aikoihin osuu Kuun sijainti kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Vetovoima on heikoimmillaan, ja ehkä skorpionin raastavuuskaan ei nyt ole niin kuuhulluista kuin voisi olla. Ei niin tummia syövereitä kuin voisi olla – jousimiehen kierron toiveikkuus taitaa voittaa.

Niin kuin kevät oli liian aikainen
ja kesä nopeasti nähty
ja niin kuin syksyn silmät karisuttivat terälehtensä
ja linnut särkivät ilmaa
niin myös nyt talvi
viimeinen näistä vuodenajoista
on mahdoton elää uudestaan

Joulu 2016

Puhtaaksi hinkkaamista

Ollaanko realistisia ja rehellisiä, että vähenevän puolenkuun vaiheen vaihdos tuntuu vaikealta. Nämä puolenkuun valinnat ovat jo pitkään olleet erityisiä, merkityksellisiä, erikoisia ja painavia, ehkä jopa varastaneet huomion itseensä aloituksista ja täydenkuun ajoista. Ensin puoltakuuta leikattiin vähäisemmäksi ravun nolla-asteessa, sitten kaksi kertaa peräkkäin merkin viimeisellä kriittisellä ja karmallisella asteella ravussa ja leijonassa. Nyt ollaan neitsyessä ja taas samalla painokkaan täysinäisellä viimeisellä asteella – nyt tosin tarkoittaa tulevaa yötä noin kello neljää.

Tässä on ollut sykli käynnissä, karman suhteen, ja oli ihan pakko kelailla ajan asteita tulevien kuukausien kohdilta toistuuko sama kuvio aina vaan. Erikoiselta tämä tosiaan näyttää, ja painottaa edelleen vähenevän puolenkuun kohtia Kuun sykleissä. Tämä neitsyen viimeisen asteen valinta ei ole millään lailla vihonviimeinen, vaikka muutaman kuukauden ajaksi sävy muuttuu nolla-asteeksi; ensi vuoden alusta saadaan kolmasti nolla-asteen baby-puolikuu, ja huhtikuussa räpsähtää jälleen karman kysymyksiksi. Kauriissa.

*valitusta, vaikerrusta, ooh-huutoja, parahduksia*

Laskevan puolenkuun sävy on testaus, kuin näyttötutkinto, kierron kypsyyskoe. On paine tehdä hyvä valinta, päättää oikein, olla kauko- ja avarakatseinen että ratkaisu palvelisi laajemmin kuin vain itseä. Viimeinen aste nostaa mukaan karmallisia kysymyksiä, välttämättömiä ja väistämättömiä kohtaloita, asioita jotka on pakko kohdata. Karma ei suinkaan aina ole tulikiveä niskaan, rangaistusta pahuuksista, vaan kenties enemmän sen tajuamista, että on juuri sinun tehtäväsi tehdä jotakin. Ajassa kaikille annettava yleiskarmallinen käsky toimia osuu joillekin selkeämmin, mutta on silti kaikkien yhteinen tehtävä. Neitsyessä korjataan, parannetaan ja puhdistetaan. Maailmassa on asioita pielessä, nyt on paikattava. Lisäksi painetta nostaa sekin, että aika on juuri vaihtumassa kulminaatiokohdassaan Talvipäivänseisauksessa, ja se leimaa tulevien kuukausien yleissävyä: puolenkuun haasteellisuus jää ”kummittelemaan” ajan henkeen. Että se niistä baby-puolestakuista! Hullu Kuu manaa, ettei helpolta näytä (seisauskartalla retro Merkurius Pluton kanssa, Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuus).

Neitsyt Kuun merkkinä viimeisellä asteella, uuteen kuunvaiheeseen astuessa, on korostuneen kaksittainen merkki, muuttuva. Neitsyen vahvuuksia ovat ammatillisuus ja järkevyys, huolellisuus ja työteliäisyys, tehtävän suorittaminen loppuun saakka vaikka itseään uhraten. Neitsyen sävyssä on erityisen syytä olla varovainen sen suhteen, että keskittyy oikeaan asiaan. Neitsyt tarttuu yksityiskohtaan, mutta sen merkitys kokonaisuutta ajatellen ei ole aina täysin avautunut. Ja neitsyt hermoilee.

Ei pimahdeta jouluhimmeleistä.

Parhaimmillaan,
kun taivas on yhtä revontulta
siitä voi ennustaa erehtymättä
vain kaaoksen.

Egojen sulautumia

Integraatio kuulostaa hienolta, ja kun Kuu leijonassa saavuttaa siemenkuun vaiheen, hienoa pitää ollakin. Kaksosen kirkas, ja monia asioita päivänvaloon paljastanut täysikuu toi Kuun ajan laskupuolelleen, vähenemään valossaan kohti seuraavaa kiertoa. Vielä kuitenkin ollaan Kuun kirkkaammalla ja isommalla puolella, ja mikä se paremmin sopisi leijonan merkille. Siemenkuu on vähenevää aikaa, mutta näkyvää, sisältää siksi mielenkiintoisen ristiriitaisuuden.

Ajan haaste on sulautua, tulla osaksi isoa kokonaisuutta. Leijonassa peliin laitetaan minuus, oma ego, luovuus, eli tavallaan asioita jotka ennemmin erottavat joukosta kuin saisivat hukkumaan massaan. Ihmiskunnassa, karkeasti ottaen, yksilöillä kuitenkin on keskenään aina jotakin yleisinhimillistä samuutta. Vaikka oman viestin sulauttamisen keinot olisivat leijonassa jokaisen oman minuuden ilmentymiä, eivät ne ehkä tarpeeksi isolla mittakaavalla katsottuna eroa toisistaan liiaksi. Ja muistatte varmaan meidän olevan jousimiehen kierrossa, missä horisontti on kaukana ja skaala on valtaisa.

Leijonassa kulkeva Kuu on kärjistetymmin Auringon heijastus kuin muissa eläinradan merkeissä. Jousimiehen Aurinko on edelleen se, jonka huomasta Kuu tekee työtään, tekee toiset tietoisiksi ja pyrkii sisäistyttämään sanomaansa. Leijonan Kuuta ei voi jättää huomiotta, se vaatii noteeraamisen, vaikka häikäisemällä, vetoamalla auktoriteettiinsa, sokaisemalla rakkaudellaan jos kaikki aseet ovat sallittuja.

Teknisesti siemenkuun vaihe vaikuttaa rauhalliselta, vaikka toki taivaalla on kaikenlaista meneillään sen kuluessa. Leijonan Kuulla on mahtinsa ja mahdollisuutensa ihmisiin nähden, sillä vaiheen alkaessa Kuu on vastapäätä Venusta. Jos tätä tarjottimella ojennettua reittiä toisten luo ei osaa pedata itselleen, silloin saa omaa egoaan varmaan syyttää.

Ennen kuin tullaan taas puolenkuun kulminaatiokohtaan, aloitetaan lasku pimeämmälle Kuun puolelle, Kuu kohtaa Kuunsolmulinjan. Neitsyen yläsolmun ylitys pysäyttää Kuun ja kääntää sen arvioimaan uudelleen, pohtimaan suuntaa kyseenalaisemmin. Leijonasta alkaneessa vaiheessa olisi helpompaa olla itsevarma, tämä ajan henki ei luontevasti myönnä epävarmuutta. Solmun ylitys tapahtuu maanantaina aikaisin aamulla, ja pysähtyneen Merkuriuksen hengessä, Merkuriuksen merkissä neitsyessä, käännetään ajatukset sisäänpäin. Tämä siis kaikille jakajille ja tiedottajille vinkiksi, että viikonlopun aikaan viesti voi tavoittaa paremmin. Solmu tulee palautumaan oikeansuuntaiseen kulkuunsa puolestakuusta keskiviikkona yöllä – maanantai ja tiistai epäillään.

Hullu Kuu on manannut ja tuominnut kuuhulluutta ajassa esiin kuunvaiheiden vaihtumisen arkisissa kriiseissä. Leijonan siemenkuunaika voisi olla tästä näkökulmasta arvotettuna melko vähän hullu. Ehkä kaksosen täysikuu oli piikki, ja tätä vaihetta seuraava puolenkuun aika nostaa vielä suuremman piikin kreisiydessä, joten levätään hullutteluissa hetki.

Ilmanalassa,
jossa ihosta ei ole sielun seiniksi
tähdet paistavat läpi.

Haikuhetki täyttäkuuta

Yöllä huipentuu jousimiehen kuunkierto Kuun täyttymiseen kaksosen merkissä. Kuu on kokonainen ja näkyvä, ajan henki on esilläoloa, kohtaamista, tavoittamista, palautteen antamista, paljastumista. Täysikuu on suojaton ja toisten armoilla, mutta samalla täydellinen, ehyt, kukoistava, valmis. Kun ihan pari päivää sitten Kuu oli lähimpänä Maata, on välimatkaa vielä suhteellisen vähän, eli täysikuu on iso silmään. Ei silti juhlittava Superkuu, mutta oikein nätti.

Kaksonen on eläinradan merkeistä yksi luontevimpia hallitsemaan täydenkuun ideaa. Kaksosta ei esilläolo ja esittely haittaa, kontaktin otto toisiin kiinnostaa, sanavalmiina käsitellään palautetta ja opitaan siitä. Kaksonen on virkeä ja huomiokykyinen, ehkä merkeistä se eniten hereillä oleva. Merkistä johtuen täydenkuunaika on luonteeltaan hektinen, kiireinen ja tapahtumarikas, ja siksi voidaan saada paljon aikaan. Ja vaikka kaksonen ei sinällään pysyvyyttä arvosta, voi täydenkuunvaiheen julkisuudesta kummuta pitkään edesauttavia tekijöitä.

Kuun täyttymisen vaihe on nyt korostuneen sosiaalinen, mutta tähän aikaan usein liitetty rakkaudellisuus voi vielä loistaa poissaolollaan. Kaksonen ei ole tunteellinen vaan kognitiivinen, ei ole kosketuksessa hekumoiva vaan ripeästi toisaalle suuntaava, ei helli tyyntä hetkeä vaan pyrkii vaihtamaan. Siksi on mahdollista, että ajankohdan saavutukset jäävät irrallisiksi palasiksi, kuin kaleidoskoopin värikkäät kuviot, jotka pienen hetken nivoutuvat yhteen, mutta samassa hetkessä koko kuvio muuttaa jo muotoaan. Toisaalta Kuu on niin nopea, että sen kanssa eletään aina vaan hetkessä. Kaksosen täydessäkuussa se on kirkas, välähdyksenomaisen nopea, hetkellinen.

Taivaan muusta ajanlaadusta voi tulla täydenkuun asetelmaan hienoisia sävyjä, jotka muuttavat esilläolon tarkoitusta ja tyyliä. Kaksosissa Kuun hallitsija on Merkurius, ja sehän on mielenkiintoinen, kenties varsin painokas juuri tässä ajassa. On korkealla liitelevä viestinviejä, äärimmilleen pingottava, oivaltava, mietteliäs. Merkurius lähestyy retrokautta, on noin asteen päässä pysähdyksestä, kulussaan todella hidas jo. Ja on meillä täydenkuun asetelmassa toinenkin jarru, Saturnus. Vaikka Aurinko ja Saturnus kaveerasivat jo viime viikonloppuna, on iso-Arska vielä niin lähellä rengasplaneettaa, että Saturnus pääsee antamaan piiskaa ja kuria liian vallattomille ajatuksille. Saturnus hidastaa, vakauttaa ja vakavoittaa. Mietteiden tiivistämisessä tämä hioutumisen tapa saattaisi tuottaa jotakin upeaa.

Kuinka kuuhulluna kierron täyttymyksen aistimme? Iloittelevaa, poreilevaa, pirskahtelevaa ja ehdottomasti pirteän-virkeätä, että jos joku täysikuu karistaa unet niin kaksosen Kuu. Mutta ei välttämättä sillä tavoin kuin Hullu Kuu on jymähtänyt pitämään kuuhulluutta, sekopäisyytenä, jokseenkin tummasävyisenä. Jos Merkurius osoittautuu erityisen vahvaksi tekijäksi ajassa, se voi ilmetä kuuhulluutta lisäävänä tekijänä. Tulevat päivät osoittavat missä kuusenlatvassa keikutaan, mutta Hullu Kuu arvelee tämän olevan poikkeuksellisen selkeäjärkistä aikaa.

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan
kulkevatkaan

Runsasta hulluutta

Hullunkuunaika härässä on paradoksaalinen, sula mahdottomuus, epälooginen ja siksi niin hienon ristiriitainen. Kuun kulkiessa härän merkin alkua, lauantaina iltamyöhällä noin puoli kymmeneltä, tullaan kasvukauden päätteeseen. Kasvukuu, jota tässä blogissa hellitellen kutsutaan hullunkuunajaksi, on viimeistä riuhtaisua kohti täyttymystä. Aika on täysillä yrittämistä, ja joskus valmistelun aika sujuu kuin luonnostaan, ja toisinaan paukahtaa omaa mahdottomuuteensa.

Kuunvaiheeseen härän merkistä sopii kasvamisen idea, sillä härkä on runsas, hedelmällinen ja rehevä. Maaperä on turvattu. Toimeliaskin härkä kai on silloin kun on päässyt alkuun, ja aina kun Kuu kulkee härässä, turvallisuus on taattu. Jousimiehen kuunkierrossa ollaan onnekkaita, täyttymyksen juhlan onnistumista ei voi epäillä. Yleensä hullunkuunaikaan ollaan huolissaan, mutta ei härän Kuun alla. Kuulle itselleen härkä on erityisen mieluinen merkki, sen huomassa Kuu saa sellaista paijausta osakseen ettei missään muualla. Isäntäplaneetta Venus on vielä aktiivisessa kulmassa Kuun kanssa vaiheen vaihdoksen aikaan, ja tällaisen voi aina laskea ekstrahyväksi.

Hullunkuunvaihe on samalla tavalla lopettamisen aikaa kuin vastapoolinsa balsaminen vanha Kuu. Vaikka vielä kasvetaan, sen loppuminen alkaa olla tiedossa ja tähtäimessä. Ihan samalla tavoin ei se kierroksen lopussa balsamisessa vaiheessakaan niin yksioikoista ole, että kaikki vaan loppuu: samalla aletaan valmistella uutta kierrosta. Nämä vaiheet edustavat siirtymäaikoja kohti toisenlaista jaksoa, ja liikkeestä ilmenee härän merkin kyseenalaisuus soveltua vaiheen vaatimuksiin – härkä on kaikkein paikallaanpysyvin merkki eläinradalla. Ei se mihinkään siirry, se on.

Hullunkuunajan vieterin kiristämiseen ja pingottamiseen sopii hullunhauskasti se, että Kuun rata kierrättää kiertolaisen lähimmäksi Maata juuri tämän vaiheen kuluessa. Vetovoimasta saamme aineksia poukkoilla ja sinkoutua, vaikka Kuun merkki sinällään olisi stabiili. Ehkä härkä rauhoittaa tässä vetovoimassa, tai sitten Kuu loiskuttaa oman tahtonsa mukaan oltiin missä merkissä hyvänsä. Lähimpänä Kuu käy maanantaina, joten tutkitaan Kuun voimaa etenkin silloin, saadaanko öitä nukuttua vai joko ulvotaan kaksosen virkeätä täyttäkuuta (se tulee tiistain ja keskiviikon välisenä yönä).

Kuinka hullu härän Kuu on? Merkin kautta vakaa, tietty ristiriitaisuus vaiheen kanssa voi jakaa mieltä, ja vetovoimasta ilman muuta saadaan hulluutta. Härässä, ylennyksessään, Kuu on vahva. Jos Kuu on erityisen kuinen, kuunkaltainen, voisiko sen hullumpi puoli ilmetä myös tavallista voimakkaammin? Kuun aaltoliikettä ajatellen tuntuu ristiriitaiselta, että sille parhaiten sopiva merkki voisi olla jotakin niin rauhoittavaa ja tyyntä kuin härkää. Kai se Kuukin joskus kaipaa lepoa alituiseen vellomiseensa. Hullu Kuu ei tiedä mitä uskoisi ja mitä odottaisi, ja siksi se on katsottava, koettava, elettävä.

Kuulehan: viime yönä,
kun odotin unta,
kenties olin nälkäinen hiukan
ja vähän yksin,
aivan harkitsematta
yötaivasta nuolin
ja muutaman tähden söin.
Nukuin pitkään sitten.
On olo vieläkin vain
unenkylläinen, tyyni.

Puolikas ihmettä tarvittaisi

Kuu on kierrossaan kasvavalla puolella ja se tarkoittaa tavoittelua täydeksi. Keskiviikkona aamupäivällä noin yhdeltätoista saavutetaan tärkeä etappi, puolikas, jonka jälkeen Kuu näkyy meille Maahan enemmän kuin olisi piilossa. Puolenkuun vaihe tulee nyt kalojen merkin puolivälissä, ja muuttuva merkki vastaa hyvin kierron aloituksen jousimiehen tunnelmia; molemmat yhtä yltiöpäisen idealistisia.

Puolikkaan kohdassa olemme realistisessa muutoskohdassa pimeämmästä Kuusta näkyvämmäksi, mutta kalojen Kuulle tosiasiallisuus taitaa olla vain yksi ulottuvuus kaikkien muiden joukossa, eikä edes se kaikkein kiinnostavin. Hyväntekijäkuu tämä kuitenkin on, sillä puolikas Kuu taittaa Auringon ja Kuun keskinäistä rataa siten, että Kuunsolmujen liike muuttuu; saadaan solmu kulkemaan tavoitteellisempaan suuntaansa. Kuu kulkee edelleen samassa merkissä alasolmun kanssa, ja tätä voisi olla hyvä pohtia, kuinka paljon tätä puolikasta määrittää luopuminen sellaisesta, mikä ei edistä tavoitteitamme. Solmulinjan ylitys alkaa kuitenkin olla jo sen verran takanapäin, ettei tässä isosta painolastista pitäisi olla kyse, varsinkaan kun ei olla lähimaillakaan aktiivisia pimennyksiä.

Hullu Kuu huokaa hiljaisesti tehtäväänsä hahmotella myönteinen toimintamalli kalojen merkin sävyttämästä puolenkuunvaiheesta. Kalat on arveluttava merkki, monet pitävät sitä epäluotettavanakin, koska se on moninaisuudessaan arvaamaton. Kaloihin sisältyy kaikki, vaihtoehtoja on määrättömästi, joten menkää sitä kohti mikä kutsuu.

Eniten tässä ajassa huolestuttaa puolenkuun teemojen haasteisuuden, kipeän kynnyksen ylittämisen vastaavuus kaloihin sisältyvään kärsimykseen ja tuskaan. Taitaa sattua, eikä yleissävyä helpota puolenkuun vaihdoksen aikaan Venuksen kulku yhä kauriin viimeisellä kriittisellä asteella. Lisää väistämättömän kivun tuntua tuo kalojen hallitsijan, Jupiterin hankaava kulma Kuun kanssa.

Koska ajan henki näyttäisi kivuliaalta, voidaan pitää todennäköisenä että joitakin kalojen Kuun ikävimmistä puolista näyttäytyisi herkästi. Mitä tällainen Kuu tekee paineen alla? (Hullun Kuun pitäisi olla ekspertti kertomaan tästä) Liukuu jonnekin ihan muualle, väistää, pakenee, unohtaa. Muuttuvaisuudestaan huolimatta kalat ei ole aloitteellinen merkki; ehkä kaloilla on jo niin paljon pyörimässä, syvällä ja pinnalla yhtä aikaa ja eri suuntiin, ettei tunneta tarvetta kuin luopua entisistäkin. Kalat on harvoin kokonaisesti tässä ja nyt, osa siitä on aina muissa sfääreissä, toisaikaisesti, paralleelisti. Ajassa näyttäisi olevan ulottuvuuksia.

Kaloissa on kuitenkin hyvyyttä (Jupiter on merkin hallitsija), hyväksyvää myönteisyyttä ihan kaikkea kohtaan. Tämä on ihan hyvä yleinen suuntaviiva, pyritään hyvyyteen niin ei ainakaan satuteta toisia. Mielikuvitus on kaloissa liimalla kiinni, ja vaikka se usein vain haittaa arkielämän hallintaa, voi sen avulla jonkun kynnyksen ylitse sujahtaa. Kuuhulluus istuu loistavasti kalojen aikaan, ja ehkä sieltä sekopäisyydestä irtoaa jotakin poikkeuksellista, hyvällä tavalla hullua.

Terävät kulmat
katoavat ja sumuun
jää vain sumua.

Sirppi omalla vastuulla

Hullun Kuun katsaus kuunvaiheen vaihdokseen on ohut kuin sirppi taivaalla. Iltapäivällä noin puoli neljän aikaan Kuu on juuri ohittanut eläinradan asteissa Venuksen, ja näissä ihanissa, arvokkaissa tunnelmissa saadaan sirppikuunvaihe käyntiin. Kauriissa ollaan, eikä oikeastaan lainkaan tylsän arkisessa sävyssä, sillä tähän tulee kaikenlaista muuta pientä mukaan.

Jousimiehen rennon ja iloluontoisen kierroksen alun jälkeen voi olla että hymy hyytyy. Sirpin tehtävää, aloituksen jatkumoa ja muotoonsaattamista, tehdään takakireästi ja rautakanki seljässä. Kauriin sävyssä ollaan vähän sitä mieltä, että joudutaan kantamaan vastuu tästäkin, kun kukaan muu ei tee mitään. Tahkotaan hitaanlaisella, perusteellisella tavalla. Velvollisuus painaa, pitäisi tehdä, siten kuin on oikein. Kauris on aika paha perfektionisti, puurtaja, sellainen mille helppo ei kelpaa. Kauriin realismissa tajutaan, kuinka paljon on tehtävää. Tässä merkissä on jähmettävyyttä, kohmetta, mikä voi kääntyä siten, että ei tehdä yhtään mitään koska tulos ei kuitenkaan kestäisi. Ollaan pessimistejä. Tyypillistä tämä ei ole, mutta osaatte ainakin varoa ja huomioida ikävän mahdollisuuden. Sirppikuu ei ole oikea kohta kierrosta tehdä valintaa tekemättömyydestä.

Kuun ollessa kauriissa meillä on aina työtä, mutta ei kai tilanne oikeasti noin surkea ole kuin ylempänä maalailin. Kyllä kauriissa halutaan päästä eteenpäin, vaikka perusidea ei vastaisi omia kunnianhimoisia tavoitteita. Yleisen edun nimissä yritetään parhaamme. Kollektiivista apua on saatavilla, koska vielä on ilmassa se Venuksen kosketus, ja taustatuki on parhaimmassa mahdollisessa kunnossa: Auringon ja Kuun hallitsijat ovat toisiinsa nähden loistavissa merkeissä ja lisäksi kulmassa keskenään. Toivo saadaan kauempaa, ja sehän sirppiin sopii.

Tosin muttia on matkassa. Kuu jää kurssittomaan tilaan Venuksen ylityksestä, mikä tahtoo sanoa vähän heikkoa rakenteiden kantavuudelle. Ehkä taivaan analogia ei päde tässä, jos selkeä aloitus on tehty jo jousimiehen uudenkuun aikaan. Toinenkin symbolinen altistus tällä kauriin Kuulla on. Sirpin vaiheeseen siirrytään silloin kun Kuu on kriittisellä asteella. Nämä arveluttavat kohdat eläinradassa ilmentyvät nimenomaan Kuun kierrosta, ja tämän voisi tulkita siten, että juuri Kuulle tällainen kriittisen asteen kohta on haastava. Ja vielä kauriissa. Jähmetytäänkö vai tehdäänkö järkyttävä määrä kovaa työtä?

Sirppikuun vaiheen aikana meitä kohtaa lisäksi Kuunsolmujen pysähdys ja suunnanmuutos, tosin vasta siellä jakson loppupuolella. Kun Kuu tulee kaloihin, se ylittää merkin alkupuolella Kuun alasolmun, Itsenäisyyspäivän iltana noin puoli kahdeksalta. Tämä ylitys kääntää solmun suunnan, jolloin pitäisi tutkia tarkemmin, miettiä ja kyseenalaistaa. Ei tätä empimistä nyt kauaa kestä, puolenkuun aika taas palauttaa solmut hyvään liikkeeseen, jo keskiviikkona aamupäivällä.

Kuuhulluutta pohdin pitkään tämän sirpin kohdalla. Ensivaikutelma oli, että ei kauriin alla hulluilla. Ehkä kriittinen aste kuitenkin särähtää siten, että näin epätavallisessa kohdassa, sirpissä ja kauriissa, olisi poikkeuksellisesti kuuhulluutta. Vetovoiman mukaan tulkittuna ei ole mitään huolta sekoiluista, sillä tiukimman väännön aika on vasta reilun viikon kuluttua. Kauris tykkää kontrollista, ja se on avainsana nyt. On omalla vastuulla miten sisäisen hulluutensa valvoo, hallitsee ja rajoittaa. Tehdään tästä riittävän paksu sirpiksi, vaikka tuntuisikin siltä ettei mikään riitä.

Hitaasti
valkenee luminen aamu
kuinka ei ahdistukseni
häiritse untasi