Luovuuden aika

Uusi alku! Kuun sykli alkoi leijonan merkin alusta mahtavissa, toiveikkaissa ja itsevarmoissa tunnelmissa. Olen joskus tällaisesta Kuun asetelmasta tuuminut, että tämä on tavallaan Auringon ja Kuun välistä suhdetta mitattaessa symbolinen syklin alku. Aurinko on omassa leijonan merkissään, ja Kuu syntyy tästä uudeksi. Jos tämä ajattelumalli ei teille nappaa, voi tätä pitää varsin aurinkoisena kierron aloituksena ihan muuten vaan.

Leijonan Kuu on tunteen ja intohimon paloa, minän vahvuutta, horjumatonta luovan idean oivallusta. Tässä kierrossa jo aloituksessa pitäisi olla mukana tietynlaista avoimuutta ja halua näyttää ja jakaa omaa juttua toisille – ja vesimiehessä täyttyvässä Kuussa saadaan tähän sitten hyvä sosiaalinen tilaisuus. Syvällisesti jos tahtoo katsoa ajan henkeä, voisi tässä olla oman kutsumuksen löytämisen mahdollisuuksia.

Otan vastaan kaiken lämmön ja rakkauden mitä ajalla on tarjolla. Olen vähän itsekäs, keskityn oman sisäisen tuleni vaatimuksiin. Saatan jopa muuttua taas näkyväksi. Juhlin, riemuitsen.

Intohimojen kauneus, päihtymys
ja kukkafantasia lakeuksien aaltoavien
kuunkiertojen alla,
karnevaali-ilveilyn
kiihkeys, ja lieskan
jalusta 

Pari sanaa lopuksi aikaisemmasta kierrosta, joka jäi hullunkuun ajan jälkeen ilmaan, tekemättömäksi. Joutuiko Hullu Kuu hullujenhuoneelle, todennäköisimmin olisi pitänyt ainakin. Olen todella pahoillani kun Kuun mielenkiintoiset vaiheet jäivät raportoimatta – toivottavasti lähditte itse etsimään niitä, selittämään merkityksiä itsellenne? Ja voitte pitää Hullua Kuuta kamalan häijynä kun kerron, että toisaalta en ole ollenkaan pahoillani että blogi jäi vastauksia vaille, tyhjäksi. Elämä – maailman paras tekosyy! Mitä tahansa voi sattua kun Kuu kulkee jousimiehen hullunkuunajassa. Tähän loppuun tuota mennyttä aikaa kuvaava, minulle omakohtainen runo joka monella tasolla kertoo mitä tapahtui.

On hiljaista
yö tulee niin lähelle
ja tuttavaksi
seinä vaikenee
talo ja maailma on ääneti
kuin ei ennen, katkerat
muistot ääneti
toivo ei vie rauhaa
päivä on mennyt
päiviä ei ole
yö tulee niin lähelle

Kuohuu

Tervetuloa hullunkuunaika jouskarissa, ja miltei samantien tervemenoakin, koska se tuli jo eilen aamulla ihan merkin alussa, ja kohta mennään täyttäkuuta kohti. Täällä niin kaivattiin potkua viimeistelyyn, koska viilattavaa on kertynyt röykkiöksi asti. Ja mitä hullu kuu muuta tekee sitten kuin iskee levottomuuden öiksi ja reissuja päiviksi.. jos sitten edes täydessäkuussa saisi valmista?

Jos olisi sellainen kuin normaali, olisi tämä jousimiehen hullunkuun aika ehdottomasti oma suosikkini kaikista taivaallisista ajoista. Tässä on ajatuksen tasolla sellaista kreisiyden mahdollisuutta, että jalat ovat irti maasta pomppaamaan sekaan jo ennen kuin huomaakaan. Jousimiehen Kuu on impulsiivinen, ja hullunkuunajan levoton neuroottisuus on kuin vettä kaataisi soodapurkkiin. Mutta kun itselleni tämä aika ei ole siinä mielessä normaalia, että pystyisi heittäytymään mielettömimpiin ideoihin, on näin saatu vielä yksi raivostuttava hulluuden taso mukaan. Tosiaankin pitäisi viilata, mutta kun jousimiestä ei yksityiskohdat niin hirveästi kiinnosta.

Toivottavasti teillä toisilla on joustavampi sauma elämässänne, ja pääsette paremmin hyppäämään mukaan ajan sekametelisoppaan.

Tämä valoisa suvi
ehtootaivaankirkas
ja valo on yltympäri maan ja veneitten meren
valo on ja päivä
isojen purjeitten siivin
kiitävä
ja kirkaisu että täällä maan päällä.

Miellyttäviä siirtoja

Eteenpäin mennään ja varsin voimakkaasti. Kuu kasvaa puolikuuksi kolmen aikoihin iltapäivällä vaa’an merkin puolivälissä ja muun taivaankannen planeettasijaintien vuoksi voi tuoda mukanaan jytinää ja jyskettä! Kun vaaka on muutoin hillitty ja hienovarainen merkki, voi Kuu hieman arastella tätä osakseen lankeavaa ison aktiivisuuden kohtaa. Pitäisi painaa punaista nappulaa, mutta kuinka tohtii, varsinkin jos suuren energiamäärän vapauttaminen ei kaikkia miellytä? Siinäpä meidän vaaka-Kuulle pohdittavaa ja punnittavaa!

Punnitsemiseen osoittaa myös Kuunsolmujen liike, sillä puolenkuun vaiheen Kuu tietysti nyrjäyttää solmuparin tuumaamaan pysähdyksillään. Tämä aika on kuitenkin niin aktiivista, ettei kauaa tarvitse tuumata, vaikka joskus vaaka-Kuu tosiaan jää epäröimään vaihtoehtojen välille. Koska Kuunsolmu on ihan samassa vaa’an merkissä, ylitys tulee pian, huomenna sunnuntaina noin iltapäivän yhdeltä, ja tässä solmun pysähdyksessä saadaan eväät harpata asioissa eteenpäin. Ja kuka nyt muutenkaan viikonloppuna isoja juttuja viitsisi laittaa alulle, myöhemminkin ehtii.

Epäilen, että vaa’an ulkomuoto pettää meitä charmillaan, eikä se oikeasti ole ollenkaan nyhjäävä ja saamaton, toisia mielistelevä ja omista agendoistaan luovuttava kompromissintekijä. Vaa’assa on strategista dynamiikkaa, se on kuin shakkia pelattaessa aina muutaman siirron edelläsi. Jos verrataan polaarimerkin oinaan näkyvään, umpirehelliseen toimintaan tässä-ja-nyt, vaaka etsii toimivan ratkaisun mikä miellyttää enemmistöä, mutta ratkaisevaa siirtoa ei välttämättä huomata, koska se ei riko rauhaa eikä heilauta status quota. Mutta ei vaaka silti toimi mitenkään alitajuisesti tai peitellen, tässä jos missään todella tiedetään mitä ollaan tekemässä.

Tällaisissa tunnelmissa nyt paahdetaan eteenpäin. Mutta tuleeko hyvä aktiivikohta meidän arkista kalenteriamme vasten vähän hassuun aikaan, lomalla kun koko Suomi on kiinni ja kerrankin näyttäisi myös ilmojen haltijat olevan hyvällä päällä? Ehkä tämä ei ole maailman viimeinen tilaisuus harpata eteenpäin, ei harmitella suotta jos valitsemmekin aktiivisen kesästä nauttimisen kaikenlaisen puskemisen ja väännön sijasta.

Se oli vain hennon hento värähdys ja minä tiesin
sen olleen joka ajassa kaikkiin suuntiin,
todellisena niin kuin tuuli rakentaa puille liikkeen.

Sokaistumisia

Jo on aikoihin eletty kun Kuuta käsittelevässä blogissa kuvituksena on Aurinko, ainakin symbolisesti. Sirppikuunvaihe tämän Kuunkierron aikana on ainoa erilainen, sen saadessa sävynsä leijonasta, kun muut rytminvaihdokset tapahtuvat johtavissa ja muuttuvissa merkeissä. Leijonaa miettiessä ei ensimmäisenä mieleen tule erilaisuus, minun mielestäni se on melko konservatiivinen merkki. Vai olisiko sittenkään? Jos leijona Auringon omana merkkinä ilmentää luovuutta, ei tätä olisi ilman jonkinasteista erilaisuutta.

Vaikka jokainen uuteen vaiheeseen siirtymisen hetki on tavallaan vaikea (kovat kulmat), on Kuulla nyt etua Auringon merkistä. Aurinko on ravussa, Kuu leijonassa, valot toistensa merkeissä. Tätä kutsutaan astrologiassa vastavierailuksi. Tilanne on mielenkiintoinen, kun kumpikin valo peilaa toisensa kautta. Annetaanko kuin valomerkkejä majakasta alukseen merelle? Vai milloin tulee pää vetävän käteen, jos toinen peilaa toista, ja tämä taas sinua itseäsi.

Sirppikuun tehtävänä on aloittaa toiminta uudella valitulla tiellä, sillä mikä ideoitiin hetki sitten ravussa. Olenko väärässä, jos en leijonaa pidä erityisen toimeliaana merkkinä? Hommaa voidaan johtaa, nyt auktoriteettia löytyy, ja delegoida tehtävät eteenpäin. Säilyykö kunnia tekemisestä itsellä, jos työn tekevät toiset, tätä olen aina leijonan kohdalla ihmetellyt, mutta juuri näin maailma näyttäisi pelaavan.

Kuinka tulevaisuuteen suuntaava merkki leijona on? Sirppikuun ajan haaste on jossain määrin tukeutua menneeseen, ymmärtää sidonnaisuudet aikaisempaan, mutta tästä huolimatta pitää linja freesinä. Miten paljon leijona sitten tätä teemaa jakaa polaarimerkkinsä vesimiehen kanssa, jolle futurismi on yksinoikeudella luovutettu, sekin on arvoitus. Olisi sääli jumittua johonkin jo katsottuun kun syklin aloitus oli niin lupaava runsaudessaan ja menestyksessään.

Oman näkemyksen esittely on Kuulle leijonassa ainakin niin helppoa, että onneksi jotakin sentään saadaan tässäkin vaiheessa kuin ilmaiseksi. Tosin sirppikuu on sävyltään ennemmin omaehtoinen, omaa linjaa ajava, mutta leijonassa huomioidaan palaute. Jos saadaan osaksi suosiota niin hyvin menee, mutta jos se oma erilaisuus tuottaakin vähemmän helppoja vastaanottoja, silloin on kai karjuttava vähän kovempaa.

 

Mikä hätä mikä huuto
päivästä ja yöstä
mutta yö on
tai päivä
ja jonkun
ihmisen
sydämen lyönnit