Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014

Himmailua

hm_pisces14Tuotanoinnii, Hullu Kuu täällä selvittelee päätään Kuun ylitettyä Neptunusta tultuaan kaloihin. Tämä ei ole vakain mahdollinen ajankohta tarkastella yhtään mitään, vaikka kuinka ollaankin Kuun kasvupuolen ratkaisukohdassa. Kuu saavutti kovan kulman Aurinkoon nähden kaloista jousimieheen, kulman jossa sen valo alkaa lisääntyä taivaalla ja näkymättömyys väistyä. Aletaan suunnata kohti täyttäkuuta ja jättää uutta alkua taakse.

Kasvavan puolikuun ajan tavoitteena on nousta kynnyksen yli, selvittää este, tehdä ratkaisu. Kaloissa tämä on alitajunnan juhlaa, missä todellisista motiiveista ei ota pirukaan selvää. Voidaan olla hurmioituneita omassa uskossa, voidaan ajelehtia tiettyyn suuntaan sen tuhannesta syystä, mutta lopputuloksen ”ennustaminen” on yhtä vaikeaa kuin jos oltaisi voimakkaan Uranuksen hetken alla. Kalat on hyvin arvaamaton merkki, koska se pitää sisällään kaiken; kaikki mahdollisuudet, suunnat, ratkaisut. Jos vertaa esimerkiksi toisiin veden merkkeihin, ravussa päätöksiä saadaan aikaan oman fiiliksen pohjalta hyvinkin vahvasti, jos ollaan motivoituneita. Skorpionissa tahto ratkaisee. Mutta kalat lilluu oudoissa sfääreissä, mikä ei ihan kaikille ihmistyypeille luontevasti sovi.

Puolenkuun kohdassa pitäisi määritellä oma asemansa ja riuhtaista itsensä eroon menneen kahleista. Kaloissa tämä ei aina onnistu, sillä se ensinnäkin liukuu karkuun kaikkia määrittelyitä, ja on yksi eniten menneeseen sidonnaisimpia eläinradan merkkejämme. Nyt on siis ennemmin vahva taipumus tukeutua menneeseen kuin sanoutua siitä irti. Paitsi, emme me kaloista koskaan tiedä.

Ajan vaateita saattaa myös sotia vastaan kalojen passiivisuus, mutta tässä on vaarallista yleistää. Joskus kaloissa on yllättävää aktiivisuutta, on vaan ihan herran hallussa osuuko se tuleville päiville. Oikeastaan ajan henki kehottaakin puolenkuun jakson alussa malttamaan, mikä johtuu taas Kuunsolmulinjan pysähdyksestä ja niiden kääntymisestä hetkeksi etenemään, normaalikulkuaan päinvastaiseen suuntaan. Kyse saattaa olla ajan viestistä, että päätöstä pitäisikin vielä hetki vetkutella, ja se voi olla vaikeaa, jos mieli palaa eteenpäin. Ensi tiistaina Kuu ylittää Kuun alasolmun, mikä taas uudelleen pysähdyttää solmujen kulun ja palauttaa ne oikeaan rytmiinsä. Kun näin ollaan oinaassa, on aikaisemmat menneen verkot toivottavasti selvitetty ja päästään luvan kanssa paahtamaan ratkaisuja ja suuntia.

Kuten kalojen ajassa (nyt siis Kuun mukaan katsottuna, Aurinko mittaa meille jousimiestä) ollaan, palaan hetkeksi taaksepäin. Tein sirppikuun kohdalla tietoisen ratkaisun jättää kokonaan päivittämättä Kuun tulosta sirppiinsä kauriissa tuossa viikolla. Koin tämän turvalliseksi valinnaksi kauriissa, kun kaikki on niin järkevää ja rakentavaa. Lisäksi oli pakko priorisoida vain tarpeelliseen, kuunnella omia rajoja. Ehkä myös te toimitte kauriin hengessä, vaikkei näitä ajan tuulahduksia aina niin tiedosta.

hfmo_pi14Kuten aina Kuun kulkiessa kaksittaisessa merkissä, on valinnoissa useita suuntia tarjolla. Kaloissa niitä on paljon, tässä ajassa kenties korostuneesti, koska Kuun astrologinen hallitsija Jupiter on erittäin voimakas, ja vahvistaa laajentumisen ja kasvun pyrkimyksiä. Maltetaan vielä, ettei lipsahda lapasesta, on minun tulkintani. Kalojen merkki tuo aina aikaan hämmennystä, jossa toiset sekoavat syystä jos toisesta, ja toiset pulikoivat helposti kuin kalat vedessä. Kumpaankin ääripäähän ”kuuluminen” asettaa haasteita, joiden tutkiminen oman mielen tasolla on juuri nyt sangen epävarmaa, petollista, ja samalla hurmaavan ihanaa.

Siniharmaalla taivaalla
harhailee pilviä.
Minun sieluni harhailee turhissa
unelmissa.
Yö yöltä vihreässä ikkunassa
vain tuuli ja sade.
Sydäntä pakahduttaa. Uskotko sinä minua,
vai etkö usko?

Mainokset

Toivonkuu

nm_saggo14Pakko myöntää, että viimeöinen skorpionin Mustan Kuun yö vei siinä määrin mehut, etten meinaa jaksaa evääni liikauttaa (koska kartalla on paljon kalaa), ja jousimiehen innostuneesta Jihaasta on vieno pihahdus vain jäljellä. Toivottavasti olo reipastuu, kun todenteolla päästään kulkemaan tätä jousimiehen riemukasta sykliä.

Uudenkuun aika alkoi aivan jousimiehen merkin alusta, nolla-asteelta. Tämä on riskaabelia aluetta merkin näin alussa, sillä ollaan vielä untuvikkoja ja silmät ummessa, ei voida tietää mitä on tulossa. Uusi on rävähtänyt juuri päälle, mutta sen luonteesta ei tiedetä vielä mitään. Aina voidaan koettaa peilata aikaisempiin jousimiehessä syntyneisiin Uusiin Kuihin, mutta ei se koskaan ole ihan yksi yhteen samaa, koska aikatekijä on muuttunut.

Onko tästä syklistä tosiaan tulossa riemukas? Tärkeimmät muutosetapit koetaan muuttuvissa merkeissä, ja toivottavasti ajan henki antaa näin meille eväitä selvitä helpolla väistämättömistä tunnelmiin sopeutumisista. Kasvupuolella ”väli-ilmansuunnat” täyttyvät johtavan laadun merkeissä, mikä saattaa kieliä vahvasta kasvuajasta. Sellaista saisi tulla esimerkiksi taloudessa. Laskupuolella tyynnytään vastaavissa kohdissa kiinteissä merkeissä, mikä sekin tuntuu miellyttävältä tahdilta. Ehkä sykli ei tosiaan ole hullumpi. Tosin tässä blogissa kaivamalla kaivetaan ne hulluudet esiin, jos sellaisesta näyttäisi olevan lupausta.

nm_sag14Uudenkuun ajassa luodaan visioita, ja siinähän jousimies on mestari. Viime vuonna koetettiin kaivaa esille totuutta Kuun olemuksesta, tyydyttäisiinköhän tänä vuonna näkemykseen Kuun merkityksestä ajassa. Jousimiesmäiset alut ovat innokkaita, eivät erityisen hienotunteisia, ja suuntaavat kauas horisonttiin. Kun ollaan intoa piukassa, tahtoo usein jäädä yksityiskohdat käymättä läpi (ja se saadaan sitten todeta kun laskeva puolikuu tulee neitsyessä!). Tässä ajan vimmassa voi myös unohtua jousimiehen viisaus ja luottavaisuus. Ehkä kyse on onnekkuudestakin, että riskillä valitaan se oikea naru ja voitetaan. Ajan luonne on sellainen, että saadun idean kanssa rymistellään eteenpäin, ja jos ei onnistu niin ei siihen jäädä piehtaroimaan. Ilmeisesti vasta kauriin kierroksella ollaan aikuisten oikeesti tosissaan.

Tuo viisauden pieni itu ei nyt hellitä ajatuksistani. Taidan heittää nuoleni sen suuntaan. Ollaan toiveikkaita kuin olisi pelkkiä torstaita tämä kuunkierto.

Mennyt, tuleva,
molemmilla puolilla
on äkkisyvää.

Mustista mustin Kuun yö

blackmoon_sco14_hauntedTällainen yö on mahdollista saada vain kerran vuodessa! Mustan Kuun yö skorpionissa – jo ideana niin herkullisen kamala, raadollinen, hirvittävä. Ja tuo oli vain kummituslinnojen kauhuromantiikkaa, sillä Mustan Kuun hetki näin tahdonvoimaisessa syvyyden merkissä on tottakai loistava mahdollisuus.

Onhan? Nyt pitää Kuun syklissä mennä syvälle alitajuntaan, valmistua uudelleensyntymään, eikä mikään muu merkki toimi yhtä transformatiivisesti, vanhan kuolettaen kuin maatumisen oma skorpionin merkki. On tilaisuus käsitellä kuona, puhdistautua, tulla kokonaan uudeksi. Mielestäni tätä ei kannata missata.

Ehkä ei ole tarvis toteuttaa tuskallisia riittejä eikä ripotella päälleen tuhkaa (vaikka leikkimielisesti kehotinkin sitä varamaan koko yön tarpeiksi). Skorpioni on pelon ja voimakkuuden merkki, ja sen ehdottomuudessa piilee rohkeutta. Tarttuminen ”kammotukseen” mikä omasta sielusta löytyy, on pienempi paha kuin jättäisi tilaisuuden käyttämättä aristellessaan. Kun käy läpi sen mitä täytyy, on ilmanmuuta vahvempi. Lupaan sen (Hullulla Kuulla on tulevaa jousimiehen Uutta Kuuta oireileva luottavainen mieli).

Skorpionin kyky tuhota voi olla sekin tarpeen. On hyvä luopua siitä, mikä ei auta eteenpäin. Hävitys on kuin symbolista kompostia, missä jätteestä syntyy ravinnetta.

blackmoon_sco14crowMustan Kuun yö alkoi jo iltapäivän puolella, Helsingin korkeuksilla noin puoli neljältä, ja tällä kerralla saamme rypeä oman mielemme manaloissa aamunsarastukseen saakka. On aikaa tarttua kipeimpiin pisteisiin, tuikkia pahimpia kohtiaan tiedostamisen neuloilla ja selvitä voittajana. Vaikka aamulla puuskututtaisi, ollaan kuitenkin hengissä, eikös vaan.

Vaan en malta olla palaamatta siihen, miksi tämä blogi oikeastaan syntyi. Kuu on hullu, ja rehellisesti, kyllä se tulevana yönä tulee olemaan kaikkein hulluimmillaan. Olen alkanut jo kovasti tykätä sellaisista ajoista, joissa ulvonta vaanii jokaisen kuunsäteen takana. Ovat vähän toisenlaista Kuuta, nämä.

kun sitten saapui se yö
jolloin häneltä viimein vaadittiin sielu
hän ei kyennyt hillitsemään itseään
vaan palautti sen jo tuntia ennen

Sisus balanssiin

bals_lib14

Tässä jo taannoin siirryttiin vanhan Kuun aikaan vaa’assa, ja nyt ollaan jo kuljettu skorpioninkin puolelle. Hullu Kuu heittäytyi hetkeksi oudon sosiaaliseksi ja keskittyi enemmän keittelemään kahvia kuin uppoutumaan karttojen tai sielunkaan syvyyksiin. Nyt saattaisi tuntua otollisemmalta. Ehkä tuntuu myös tuo Kuunsolmulinjan kääntyminen jälleen siten kuin sen pitäisikin kulkea.

Vanha Kuu vaa’assa on ajatuksen tasolla mielestäni outo. Tässä kuunvaiheessa tulisi hiljentyä, kääntyä sisäänpäin omaan minään, mutta eikös vaa’an luontainen suunta ole nimenomaan poispäin itsestä, aina sitä toista kohti. Kun vaa’assa ollaan, on vaikea kuvitella minuuden syövereiden löytyvän ihan yksinään, koska tässä täytyisi peilata toisten reaktioihin. Ehkä ei ole kiellettyä ottaa kaveria mukaan tällekin matkalle?

Ideana ei ole ollenkaan pahitteeksi tavoitella sisäistä tasapainoisuutta, ja voi olla, että kaikista Kuun kierroista tämä on varattu sellaiseen. Se mitä vanhan Kuun aikaan itsestä tutkiskelun ja pohdinnan jälkeen löytyykin, on hyvä saattaa tasapainoon ja pitää siinä, kaiken sellaisen kanssa mikä muutoin on meissä enemmän esillä.

bals_lib_14Tuli myös mieleen sellainen melko skitsofreeninen ajatus, että voisimme etsiä sitä toista itsestämme, olla itse itsemme kavereita, kysyä väliin jonkun vaietun puolemme mielipidettä. Harva meistä on ihan yhdestä puusta veistetty, meissä on useita puolia, toiseuksia, jotka eivät syystä tai toisesta ole niin paljoa esillä kuin perus-minämme. Vaaka on huomioon ottamista, olisiko nyt aika ottaa huomioon näitä oman minän sivujuonteita.

Vaaka on mielestäni yksi kaikkein suunnitelmallisimpia eläinradan merkkejä, ja tässä mielessä on hyvä, että sen harkintakykyä saadaan käyttää tulevan syklin valmisteluun. Uusi Kuu aikoo syntyä jousimiehessä, ja vaikka tuokin merkki visioi mielellään, on parasta laatia nyt kunnolliset strategiat.

On  mahtavaa, että kuitenkin skorpionissa saadaan ottaa vastaan (lue: rypeä) Mustan Kuun yö ihan täysimääräisenä ja kokopitkänä yönä perjantain ja lauantain välissä. Valmistaudutaan jo, varataan riittävästi tuhkaa ripoteltavaksi.

Tuhatjalkainen
voisi saada itsensä
solmuun: miettisi
järjestystä eikä vain
nostelisi koipiaan.

Kutsuja, lahjoja, heijastuksia

wan_halfmoon_leo

Elämme hienoa ja mahtavaa aikaa, missä Kuu antaa meille todellisen lahjan. On vinksahdettu katsomaan vähenevän puolenkuun siirtymää yltiöpäisen positiivisesti, eikä pelkästään siksi, että uuteen vaiheeseen tullessaan Kuu on yhä Jupiterin ylityksessä leijonassa.

Leijonan Kuu on aina mielenkiintoinen, sillä tässä Auringon omassa merkissä näkyvät yhtä aikaa minuus sekä ulospäinsuuntautuneisuus. Leijona on egoa, minän ydintä, luovuutta ja kutsumusta. Kuulle ei jää juuri muita vaihtoehtoja kuin paljastaa, näkyä ja olla itsensä. Leijonassa ei niinkään peilata toisten kautta, koska tämä on minän merkki. Heijastukset lähtevät minästä ulospäin.

Laskevan puolenkuun merkkipaalu vahvistaa ulospäinsuuntaamista, vaikka tämäkin on kreisillä tavoin ristiriidassa Kuun syklin kanssa. Tästä lähtien Kuu siirtyy enemmän näkymättömälle, sisäiselle ja alitajuiselle puolelle kiertoaan. Silti laskuun ajassa suunnataan kauemmaksi omasta minästä, kohti isoja viiteryhmiä, sellaisia kuin kansa tai ihmiskunta. Vähenevän puolenkuun kohdassa ollaan aina tekemisissä isojen asioitten kanssa ja omaa minuutta lykätään etäämmälle, kauriin hengessä palvellaan suuria kokonaisuuksia ja omat tarpeet saatetaan sivuuttaa.

Leijonan Kuu kehottaa löytämään kutsumuksen, jolla on suurempaa merkitystä. Se käskee käyttämään omaa luovuutta sillä tavoin hyödyksi, että se rikastuttaa monia. Tämä ylevyys, jopa kuninkaallisuus, on siis korostetusti pinnalla vain tällaisena aikana kun kuljetaan laskevan puolenkuun vaihetta, muissa vaiheissa leijonan muut piirteet ovat toisella tavoin esillä.

wanhm_leoEn pidä kovin vakavana haittana sitä, että tottakai puolenkuun vaihe merkitsee neliökulmaa Auringolle ja siksi Kuunsolmujen suunnan vaihtumista. Solmut pysähtyvät sen merkiksi, että tarkastelisimme huolella päämääriämme, suuntaamme ja niitä keinoja, joilla pyrimme tarkoituksemme täyttämään. Solmulinja kääntyy etenemään, ja tämä on se nurinkurinen huojunnan vaihe, jolloin vastauksia pitää enemmän kysellä itseltä ja sisimmästä kuin painaa asioissa eteenpäin. Harkinnan jakso on taas melko pitkä, Kuun ylitys yläsolmulle ensiviikon keskiviikkona päättää sen. Kun leijona merkkinä viittaa minuuden ytimeen, on käsky selkeä, tulee kohdata oma kirkkaus, luovuus, tahto ja kutsumus.

Ajankohdan herkullista oman luovuuden löytämisen ideaa vahvistaa parhaillaan taivaalla pysähdyksissä oleva Neptunus. Luovuus ja kutsumuksellisuus ovat sakeana huttuna ilmassa, mutta tuskin kovin selvästi luettavina oivaltavina vastauksina. Neppari on aika vaikea planeetta, Hullu Kuu tyytyy vaan toteamaan. Intuitiivisen näkemisen lahjaa vaan kaikille.

Ja laulustakin
kysymys jää, tauko, kuin
pudonnut sulka

Tatuoitu siemen

diss_can_greenRapu-Kuu on arvaamattomimpia siemenkuun jakajia. Koskaan ei tiedä mistä tuuli puhaltaa, oikullinen pyörre vai leppeä tuulenhenki, minne se siemenet kuljettaa. Väitän, että rapu-Kuu itse tietää mitä ja kenelle haluaa jakaa, mutta sen vaikuttimet eivät aina ole muulle maailmalle yhtä ilmiselviä. Ollaan niin omakohtaisia, syyt eivät avaudu toisille.

Merkkinä rapu kuuluu eläinradan alkupään minä-puolen merkkeihin. Mitä kauemmaksi merkeissä edetään, sitä enemmän suunnataan kohti toisia ihmisiä, yhteisöjä, koko yhteiskuntaa tai globaalisti aivan kaikkea, universumiin asti kierroksen päätteeksi. Siemenkuun vaihe on taas enemmän toisten ihmisten alueella kuin omaehtoisen tekemisen kohdalla Kuun tehtäviä. Ravun merkissä voi olla hankaluutena vain antaa toisille yleisesti. Rapu-Kuu antaa tottakai sellaista, mikä tukee toisia ja auttaa kasvamaan, mutta kaikki jaettava ei ole tällä tasolla. Aina ei pelata pelkillä perustarpeilla.

diss_canc_grNäin viikon alussa, Kuun siirryttyä oman merkkinsä alkuun, saimme uuden vaiheen meitä pyörittämään, huiskuttamaan, tuuppaamaan ja motivoimaan. Tämänkertainen tehtävä voi kiukuttaa ja harmittaa, tekisi mieli ryömiä takaisin peiton alle kuin se symbolinen rapu koloonsa. Yhdistän rapuun myös jonkinlaista ööveriksi menemistä, annetaan niin paljon että siihen ihan tukehtuu. En siis pidä rapua kovin tasapainoisena merkkinä, sen voima ja motivaatio ei virtaa jatkuvasti vaan ryöpsähdyksen lailla tai ei ollenkaan, jos ollaan tuittuiltu käpertymisvaiheeseen. Ei siis yllätä, että juuri rapu on Kuun oma merkki, jos tässä nyt lähtökohtana on aina pidettävä Kuun hulluutta.

Mutuilla mennään, jaetaan omakohtaisen koskettavasti. Jakaako rapu-Kuu sitä mitä itse haluaa vai mitä maailma tarvitsee? Jos totuus on jälkimmäistä, on meidät kai pelastettu. Tämä Kuu jakaa omaa, minää, itseä, sellaista mikä on ruumiiseen tatuoitu.

Kärpäset eivät
lennä tatuoidulle
käsivarrelle:
ei ihme että niitä
lapsetkin säikähtävät.

Ylitsevuotavaisesti

fm_taurus_14Tulevana yönä, juuri perjantain puolelle siirryttäessä, Kuu tulee täydeksi härän merkin puolivälissä. Kuu on hienoisesti etääntymässä radallaan Maata lähimpää viistävää kohtaansa, ollen kuitenkin enemmän lähempänä kuin kauempana, runsaampana ja isompana kuin monesti muiden täydenkuiden aikaan. Härässä tulevan täydenkuun runsaus ja kukkeus kumpuavat Kuun tyytyväisyydestä sen kulkiessa hyvässä merkissä itselleen. Tykätään, nautitaan, hekumoidaan.

Tämä kierto on kuitenkin lähtöisin pimennyksestä samalla omaamisen, hengen ja materian akselilla. Täydenkuun puoli on todeksi tulemisen suunnalla polaariparia härässä. Se mikä käänteisesti kirkastui pimennyksessä, valaistuu käytännön tasolla esiin tämän täydenkuun aikaan (ja ihan varmasti useasti myöhemminkin, ei tämä ainutkertainen mahdollisuus ole).

Vaikka härän täysikuu pitäisi Kuun osalta olla yksi parhaimmista täyttymyksistä, tallella on jääräpäinen epäilys, mikä kumpusi skorpionin pimennyksestä. Härkäkuu vähät välittää katsooko kukaan, se loistaa ennemmin vain itselleen. Kylläisyys ei tunnu erityisen vastavuoroiselta, esilläolo ei vaikuta itsetarkoitukselta vaan sivutuotteelta. Keskitymmekö silloin valmiiksitulemiseen, täyttymykseen, ruumiin hekumaan?

fm_taur14Toisinaan taivaan symboliikassa ja näiden vastaavuuksissa ilmiöihin ja käsinkosketeltaviin todentumiin jumiudutaan yhteen ainoaan määreeseen. Härän kohdalla en koskaan saa hedelmällisyyttä mielestäni, ja tässä skorpionin (Auringon määrittämänä) ajassa tämä tuntuu osoittelevalta paradoksilta. Hedelmään puhkeaminen tuntuu niin kovin kaukaiselta asialta juuri nyt, kun luonnon on hyvästellyt lepoonsa. Runsas kasvu, sikiäminen, saattaa olla täydenkuun aikaan härässä Kuun osoittamana alitajuinen tarve. Ei tunnu siltä että satokausi ja valmiiksitulo olisi nyt.

Hullu Kuu on päättänyt härkämäisen itsepäisesti antaa Kuun olla möllöttää suuruudessaan, ja virittäytyy tyytyväiseen leppoisuuteen. Miten te aiotte ilmentää tällaista täydenkuun parhaimmistoa?

Yö yöltä jokin minussa kirkastuu,
yö yöltä jokin minussa muuttuu kauniiksi.
Minä eksyin tiheään sumuun
ja kuulin vain etäistä huuhkajaa.
Kun tuli täydenkuun aika ja selkeiden öiden aika,
otin soittimeni ja runoilin,
ja vaikka koko maailma kulkisi runon luota pois,
minä tanssin ja laulan, löydän taas
itseni, kuljen pajupilliä
pitkin taivaaseen