Valoa kansalle joka suden tunteina mielessään vaeltaa

Joko nyt tullaan todellisen kuuhulluuden aikaan? Kun aika vaihtuu kunnolla torstaiksi, Kuu tulee kierrossaan vihonviimeiseen vaiheeseen, vanhan Kuun aikaan. Vain valju raita taivaalla kertoo Kuun olleen joskus kukkea, nyt se on enää muisto mielessä.

Vanhan Kuun aika on totisesti sukua hullunkuunvaiheelle. Ollaan viittä vaille ilman Kuuta, kierto kysyy vain viimeistelyä, ja vanhasta on luovuttava jotta uusi pääsee syntymään. Lähtöitkua vaille, jos tästä ei halutakaan irrottaa. Tai välinpitämätön antaa mennä vaan, jos mitään ei ole tarvis säästää.

Lohtukuuksikin tätä sanotaan, ja tällä kierrolla sitä täsmälääkettä tulee. Kuu saapuu vanhan Kuun vaiheeseen neitsyen merkissä. Hoitajatar, balsamia haavoille, eetteriä potilaalle!

Vanhan Kuun ajassa syvennytään isoon kokonaisuuteen. Viisaus olisi tietysti onneksi, mutta ei se automaattista ole, muutenhan meille riittäisi yksi ainoa kuunkierto koko elämäksi jos kerralla tulisi valmista. Neitsyen sävyttämässä vanhassa Kuussa ollaan analyyttisiä ja kriittisiä, ja kuten juuri ennen täydenkuun hetkeä ollaan symbolisesti neitsythenkisesti pingottamassa ja viilaamassa, sitä samaa puristamista tehdään päättymisen hetkellä. Onko minusta tätä parempaan? Kiusaus on suuri heittää kaikki hukkaan, ja aloittaa kohta uudelleen. Itsekritiikki nostaa syyllisyyden hien otsaan. Vielä ennen Uuden Kuun syntymää ehditään kilauttaa kaverille ja kysyä neuvoa, tukeutua, Kuun mennessä vastavuoroiseen vaakaan. Tällä kierrolla näin, vaikka se ei ole ollenkaan normaalia. Hullua suorastaan, kun oman mielen sopukoissa pitäisi hiljentyä.

Ei, minusta me emme joudu hulluuden valtaan tällaisessa vanhan Kuun ajassa, jossa on järkevyyden ja asiallisuuden leima. Kokonaisuuden käsittäminenkin voi olla niin ja näin, jos mieli tarttuu yhteen asiaan, pienen seikan yksityiskohtaan. Mustan Kuun aikaan portti intuitiolle on auki, ja mielen kysymyksille valoa antaa Mustan Kuun jumalatar Hekate. Sattuu aivan käsittämättömän upeasti, että vanhan Kuun syvyyksissä kulkeva Kuu kohtaa matkallaan Hekaten valon – perjantaina marraskuun pimeydessä, suden tunteina 7°53’ vaakaa Hekate ohjaa Kuun oikealle polulle. Emme mitenkään voi eksyä harhaan. Luotetaan ja uskotaan, niin kuin vain kalathenkisessä viimeisessä kuunvaiheessa voidaan.

Yksi hoitaja tuo sisään
vihreän juoman, toinen sinisen.
Ne kohoavat hänen sivuilleen kuin tähdet.
Juomat liekehtivät ja vaahtoavat.
Oi sisar äiti vaimo,
suloinen Lethe on elämäni.
En koskaan, koskaan, koskaan palaa kotiin!

Junat ja naiset

Kuu tekee ratkaisevan liikkeen! Se tulee vähenevän Kuun kulussaan puolikuun aikaan sunnuntain aamuyön tunteina leijonassa, eli neliöi skorpioniin siirtynyttä Aurinkoa. Puolikuun aika niin vähenevänä kuin kasvavan kuun puolella on äärettömän energistä ja aktiivista aikaa.

Kun rataa muutettaessa ohjauslaitetta käännetään, kirskahtavatko kiskot jo tällöin, vai vasta sitten kun juna siirtyy uudelle radalle?

Kuun ja Auringon radoissa tapahtuu muutos, puolikuun kohdassa on Kuun raja onko se isompi täysikuu ja näkymättömämpi Kuu. Tähden ja sen heijastuksen kulusta kertova Kuunsolmu pysähtyy joka kerta pieneksi hetkeksi ja muuttaa kulkusuuntaansa. Kohtalon kysymykset ovat edessä. Puolikuiden linjalla näkyy Kuun todellinen tila taivaalla, iso vai pieni, ja nyt ollaan menossa pientä kohti.

Puolikuu on paineita. Mieti, harkitse, tee päätös, toimi sen mukaisesti. Eikä ollenkaan ihme, että Kuun kierrossa tämä on kaurishenkinen jakso. Tottakai, on kannettava vastuu, hallittava tilanne, syyllistyttävä. Ja sitten lopulta kun ollaan mestareita, tehdään, täytetään säännöt, ollaan kuten kulloinkin pitää.

Miksi tämä vaikea päätöksenteon hetki ajoittuu juuri puolikuuhun? Miksei täyteenkuuhun, jota me palvomme valmiiksitulon hetkenä? Se kasvavan puolikuun aika sijoittuu enemmän Kuun näkyvälle puolelle, kun aloitetaan niin täytyy tunnustella maailmaa ympärillä, toisia. Vähenevään puolikuuhun ajoittuva ratkaisu pakottaa toisista huolimatta päättämään itse, ihan yksin on otettava vastuu suunnastaan. Siksi tämä kierron kohta asettuu enemmän näkymättömän Kuun puolelle, minä-puolelle, alitajuisen minän kuuntelemiselle. Toiset eivät voi päättää puolestamme.

Leijonassa kulkeva puolikuu pysähdyttää Kuunsolmulinjan. Onko päätös jalo vai odotammeko taputuksia sen jälkeen? Julkiseksi se pitää tehdä. Tai jos pidetään kiinni Kuun intiimiydestä, ratkaisu koskee omaa luovuutta.

Vielä odottaa sisäistyksen vaihe, mutta ei kannata kiirehtiä. Ehkä todellinen hulluus ei olekaan Kuun täyttymisessä vaan sen ammottavissa vaatimuksissa, leikkaavassa sirpissä joka on valmis satoaan varten kohotettuna. Vain lujat kestävät tällaista painetta. Hullut sortuvat ja uhoavat kauniiden ja rohkeiden ratkaisujaan, sukeltaen kohti oman alitajunnan kohtaamisen aikaa.

Mitä pyörät syövät, nämä pyörät
akseleissaan kiinni kuin jumalat,
tahdon hopearuoska –
taipumaton. Ja niiden ylpeys!
Jumalat tietävät vain määränpäitä.

Vähennystä ja laskua

Kuu tulee täydenkuun jälkeiseen vähenevään vaiheeseensa puoliltaöiltä ja kaksosissa. Pyörein vaihe on takanapäin, on ollut oikeastaan pian tarkan täydenkuun hetken jälkeen. Kahdeksaan vaiheeseen jaoteltuna täydenkuun vaihe on kestänyt melkein neljä vuorokautta.

Vähenevä Kuu tai laskukuu ei ole sen huonompi Kuu kuin kasvavakaan, se vaan reagoi toisella tavalla. Astrologisesti jos niuhotetaan, esitetään että aloituksille suotuisampi maasto on kasvavan Kuun aikaan. Jos taas istutetaan viljelykasveja, maan alle mukulaa tekevät juurekset pitäisi nimenomaan kylvää laskukuun aikaan. Tästäkin voidaan päätellä, että luonteeltaan erilaisia asioita on joskus päinvastoin hyvä aloittaa ja tehdä vähenevän Kuun aikaan.

Ei siis dissata vähenevää Kuuta, vaikka tämän ensimmäisen selkeästi vähenevän vaiheen nimenä onkin disseminating. Se tarkoittaa levittämistä ja levittäytymistä, jakamista ja kattamista. Nyt kun Kuu alkaa tehdä raamatullista maan täyttävää työtään kaksosissa, on merkki oikein hyvin soveltuva tähän vaiheeseen. Tämänkertainen siemenkuu on helppo mieltää tiedonlevittämisen ja informoinnin ajanjaksoksi.

Tiedon meri on täällä

Kuu ei ole mikään ovi. Omalla oikeudellaan
                             se on kasvot,
valkoiset kuin rystynen ja hirveän järkyttyneet.
Se laahaa perässään merta kuin pimeää rikosta;
                             se on vaiti,
sen suu ammollaan silkasta epätoivosta. Minä asun
                             täällä.

Pimennys kuutamolla

Blogin ensimmäisessä päivityksessä kerrottiin, että Hullunkuun ajalla (blogilla) on nousulla Jupiter. Se sopii suureelliseen tyyliin, että Kuun kiertojen tarkastelu aloitetaan täydestäkuusta. Luontevampi sykli olisi ollut aloittaa uudesta Kuusta, mutta tässä blogissa hulluillaan ja käännetään nurinpäin.

Mikä tahansa täysikuu tämä ei ole, vaan oinaskuu on Kuun pimennys. Maapallo mokoma etuilee väliin ja estää Kuuta saamasta heijastavat säteensä Auringolta. Pimennyskin on iso juttu, paljon merkittävämpi kuin normaalien Kuunkierron syklien täysikuu.

Täysikuu on Kuun esiintulon aikaa, esiintymisen aikaa ja nyt räntäisenä lokakuun yönä Kuu vaatii enemmän huomiota kuin yleensä. Se on avoimuuden aikaa, kaikki on näkyvissä (yleensä täydessäkuussa, nyt tilanne on toinen). Oinaan täysikuu on lapsenomainen ja naiivi, hurmaava vilpittömyydessään, raikas rehellisyydessään, vähän armoton suoruudessaan ja tavallaan helppo yksinkertaisuudessaan. Täysikuu mielletään täyttymykseksi, mutta johdattaako sana hyväuskoiset harhaan. Täydellisyys, täydeksi ja kokonaiseksi tulo – – –

Kuunpimennys sävyttää ymmärtämään, että kaikki asiat täysiksi ja valmiiksi tullessaan eivät ole hyviä. Täyttymys voi olla pettymyskin, eikä valmis täytä tarkoitustaan. Ei tullut takkia, tuli vain tuluskukkaro. Tai onko se edes kukkaro, lapsenmielisyydestä alkaa olla liian kauan. Onko räätälille mennyt kissa tässä oinaskuu, liian hyväuskoinen ja huijattava?

Kuunpimennys tapahtuu astrologisesti Kuun laskusolmun suunnassa. Laskusolmu, häntäsolmu, on kirjaimellisesti täysiä asioita jo valmiiksi. Näitä jotka osataan, eikä niissä tarvittaisi yhtään enempää piehtarointia. Siksi Kuunpimennys on ajanjakso, jossa pitää nähdä mikä ei oinasmaisuudessaan toimi elämässä. Vaikka siis omalla syntymäkartalla ei olisi mitään oinaan merkissä. Pimennykset ovat kollektiivisia juttuja. Jonkintasoisesta oinuudesta pitäisi päästä eroon. Onko se aktivismia? Kiilaamista toisten ohi? Yksinpärjäämisen korostamista?

Hullunkuun aikaan

Kuu näyttää pakkasyönä valheellisen täydeltä, mutta se on suosikkikuunvaiheessani hullunkuun ajassa eli vasta lupaamassa täyttäkuuta

valmistelemassa kuin juhlissa hetkeä ennen vieraiden saapumista, hätäillen, hosuen, mutta mieli korkealla

Kuu virittää ajan lupauksia, vääntää vähän vielä kireämmälle, ja kaikki pidättävät henkeään ettei napsahda

Kohta ollaan kaikki valmiita istumaan paikoillemme sillä Kuun showtime alkaa pian

Tällaisena aikana minä olen tottunut toimimaan, ja siitä syystä Kuun kiertojen tarkastelu alkoi tällä hullunkuunajan areenalla juuri nyt. Näkökulmani tulee olemaan ainakin astrologinen, mutta aika ja tulevat kierrot näyttävät onko se ajankohtainen, omakohtainen, taivaallinen vai yksinomaan hullu.

Hullunkuun ajalla on Kuu kaloissa, Aurinko vaa’assa ja nousulla Jupiter ravussa.

Minä tunnen pohjan, hän sanoo. Tunnen sen syvimmällä juurellani. Sitä sinä pelkäät, minä en pelkää. Olen ollut siellä. Merenkö sinä kuulet minussa? Sen tyytymättömyyden. Vaiko olemattomuuden äänen, joka oli hulluutesi?