Kirjoittajan arkistot: hullunkuunaika

Kuunsaumoja

Jousimiehen täysikuu on symbolisella tasollaan mahtavin mahdollinen, mutta faktisesti Kuun vetovoima on samaan aikaan heikonlainen; eilen kiertolainen oli kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan Maahan nähden. Kuu on täysimmillään perjantaina neljän maissa iltapäivällä, ja täydenkuun kuunvaihe kestää ensi tiistai-iltaan.

Mikä saa kesäisen kuutamon mahtavaksi? Kuuta hallitseva planeetta, Jupiter, on parhaillaan pysähdyksissä. Tämä antaa aikaan isouden tunnun. Täysinäisyys on ylitsepursuavaa ja liiallista. Tulee olemaan mielenkiintoista tutkailla resonoiko enemmän Kuun vetovoimaan, jolloin kuutamo ei juuri tunnu, vai symboliseen vastaavuuteen, jossa on mahtavuuden ainekset.

Jupiterin ojentama suuruus ei ole aina helppoa hallittavaa. Täydenkuun kohtaamisissa ja toisiin jätettävissä jäljissä voidaan mennä riskillä, hyvään onneen luottaen, liikoja lupaillen. Mahdollista on myös se, että täydenkuunajan osuminen tällaiseen ajan sävyyn antaa hyviä tilaisuuksia kohdata toisia, suurta uskallusta ja keinoja tavoittaa toiset. Huomaamatta tuskin jäädään, ja jos joku haluaa piilotella, näkyvyyteen on hyvä varautua.

Tässä ajassa on myös toinen vahva planeettaenergia olemassa, ja vaikka se ei suoranaisesti olekaan mukana kuutamoa tekemässä, voi ajanlaatu tietyissä olosuhteissa viedä myös tähän suuntaan. Ja se on suunnaton, rajaton, Neptunus, mikä yhdistyneenä Jupiterin viisauteen saattaa saada meidät henkisempiin tuuliin. Esilläolo, kohtaamiset ja näkymiset voivat siksi olla hyvin eteerisiä, henkimaailman tasoisia. Kauneimmillaan varmaan sielujen kohtaamisia?

Jousimiehen täysikuu on mahdollistava. Tähän sisältyy isoja lupauksia. Ne voivat olla ilmakuplia, mutta kenties kokonaisuutta uskalletaan ajatella myönteisesti, jolloin tarjolla on tilaisuuksia, mahdollisuuksia, epätavallisia saumoja. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Ja silloinkin kun haluamme vetäytyä kauaksi ihmisistä yksinäisyyteen, mieli voi tarjota ne avartumisen mahdollisuudet. Ei sulkeuduta vaan otetaan vastaan, kokeillaan ja annetaan. Lopullista totuutta tavoitellen, kuten aina jousimiehessä.

Jos olisin laulu
hentonako soisin
vai runsaana, pauhaavana
Sävellä, sanoita minut

Paikkaamassa

Kaksosen Auringon neliökulmasta neitsyen Kuu on puolikas torstaina iltapäivällä vähän ennen neljää. Kasvupuolen puolikuu on Kuulle toimeliaan aktiivinen kohta ja se rajapyykki mistä Kuu alkaa kulkea isomman näkyvyyden aikaa, noin parin viikon jaksoa jossa ensin kasvetaan täydenkuun kohtaa kohti ja sitten siitä vähetään takaisin puolikkaaksi.

Neitsyt sopii kasvupyrkimyksiin erittäin hyvin, onhan se parantajan ja paremmaksi viilaajan merkki. Neitsyt yrittää aina enemmän ja jää tuskin koskaan tyytyväiseen saavuttamisen olotilaan. Neitsyt on huolissaan pystymisestä ja huomaa sen, missä ei olla parasta A-luokkaa. Tottavie rasittavaa pingotusta näin sellaisten merkkien näkökulmasta katsottuna, joissa ei ole samaa sisäistä petraamisen paloa. Neitsyen omalta kantilta katsottuna kenties vaan sopivaa vireyttä ja tervettä liikkeen varmistusta, ettei kehitys pysähdy.

Puolenkuun tunnelmasta neitsyen Kuun kautta voimme ilmeisesti päätellä, että kiivasta pyrkimystä eteenpäin on, ja olemme valmiita täyttämään annetut tehtävät. Puolikkaan kohdassa Kuu on kasvukipuilujen kriisissä, koska sen on jätettävä taakse Kuulle itselleen ominainen vaistonvaraisuuteen ja intuitioon tukeutuminen, ja näin Kuun näkyvämmällä puolella tunnettava, koettava ajan laatua enemmän. Puolikkaan Kuun kohdassa joudumme vakavasti mittaamaan ja arvioimaan lähtökohtaa, kaksosen uudessakuussa syntyneitä moninaisia ideoita. Neitsyen Kuu voi olla pahimmillaan niin kriittinen, ettei hyväksy enää mitään aiemmin valittua linjaa. Parhaimmillaan tässä on ongelmanratkaisukykyä, jolla paikataan mahdolliset puutteet kuntoon.

Tuossa aikaisemmassa sirpin vaiheessa Kuu ylitti Kuun yläsolmun, toukokuun vikana, ja tämän Auringon ja Kuun keskinäisen ratojen leikkauslinjan ylitys tuotti Kuunsolmujen pysähdyksen ja toiseen suuntaan kääntymisen. Puolikkaan ratkaisukohta kääntää solmut taas, ja nyt siis kulkemaan siten kuin pitääkin. Mitään huolta suunnasta ei pitäisi olla. Neitsyen Kuu on varovainen kun joutuu tuntemattomaan piiriin tai kontekstiin, mutta ei yleensä silloin kun operoi asioissa joista sillä on tietoa. Todennäköisemmin siis valitsemme sitä mistä on kokemusta kuin aivan ufoja juttuja.

Vai olisiko outous sittenkin tämän asiallisen ja järkevän kuunajan teema? Kuu on juuri tulossa vastakkain Neptunuksen kanssa. Mittaamattomat asiat, henkisyys, taiteet, luovuus, ujuttautuvat ajassa mukaan ehkä varkain. Lisäksi Kuu on vaiheen vaihdoksen hetkellä hyvin tarkassa kulmassa oinaan lopussa toisiinsa yhtyviin Venukseen ja Uranukseen. Kulma on ryöhäävä, äärimmäinen, jopa räjähtävä. Yltiöpositiivisesti voi maalailla, että kulmasta neitsyen Kuu saa käyttöönsä spontaania innovaatiota, mutta totuus lienee lähempänä pingotuksen kumuloitumista räksähdyspisteeseen. Varovaisuutta, harkitsevaisuutta ja arviointikykyä tarvitaan.

Useimmiten aina silloin kun Kuu kierrossaan on kontaktissa Neptunuksen kanssa, ounastelen tällaisesta mahdollista kuuhulluutta. Luova hulluus kuulostaa niin upean myönteiseltä, että sitä moni voisi uskaltaa kokeilla. Muut neptuniaaniset sekoilut ja hämäryydet saattavat silti olla ajassa mukana. Ehkä kaikkia sieniä ei kannata napsia.

lapsi seisoo kuu sormenpäässä
puhaltaa sinertävän saippuakuplan
tehtaan ikkunoista sisään
tuotanto pysähtyy tuntemattomista syistä

Monen kierto

Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen (Helsingin tasalla), vähän ennen yhtätoista illalla, syntyy Uusi Kuu kaksosissa, aivan merkin alussa. Viime kierroksella, häränsävyssä, aloitettiin valojen osalta omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja sama piirre toistuu nyt alkavassa kaksosen kierroksessa. Aurinko ja Kuu eivät siis osu aktiivisiin kulmiin muihin planeettoihin lainkaan. Härälle tämä saattoi sopia, mutta epäilen kaksosen osalta, sillä kommunikaatio on kaksosen juttu. Yksinpuheluksiko menee? Ehkä keskitymme tiedonkeräämiseen ja levittämiseen?

Uudetkuut ovat viime aikoina olleet vetovoimaltaan kiskovampia kuin täydetkuut, ja samoilla mennään yhä. Nyt nappaa ihan niin kivasti, että Kuu on juuri samoihin aikoihin lähimpänä Maata kiertoradallaan kun Kuu tänään aloittaa uuden kierroksensa. Hauskan kiihkeä sävy alkuun saadaan.

Kaksosten tuntu on freesiä ja virkeätä, hereilläolevaa ja hauskaa, ja sävy sopii mainiosti uudenkuun aikaan. Uudet alut saadaan aikaan aineistoa ja tietoa haalimalla, nopeasti kokonaiskäsitys muodostaen ja monia erilaisia aineksia yhdistellen. Moneus ja useus ovat tämän kierroksen teemoja, eivät oikeastaan vaihtoehtoina, vaan kaikki ovat mukana. Kaksosissa ei aikailla aloituksen kanssa vaan hypähdetään nopeasti sekaan. Saattaa olla että aloituksessa varataan mahdollisuus viilata suuntaa matkan varrella, mikään ei ole kiveen kirjoitettua, eikä taida olla orjallisesti suunniteltua ja harkittuakaan. Ei nyt tuomita kepeää otetta vaan annetaan itselle lupa pitää hauskaa, hullutella, kerrankin ilman syyllisyydentunteita ja ryppyotsaisuutta.

Kaksosista alkavan kuunkierron mittaan saadaan sopivasti muutama kiva merkin hallitsijaa Merkuriusta korostava hetki. Merkurius pääsee omaan kaksosten merkkiinsä tämän syklin aikana, vähän ennen täydenkuun huipennusta. Merkurius nousee erityiseen OOB tilaan kierron loppupuolella ja voi silloin maalata aikaa omanlaisekseen. Kauniiksi lopuksi vanhankuun aikaan saamme nauttia Merkuriuksen yläkonjunktiosta, siis Auringon ylityksestä, missä Merkurius siirtyy omaan täyttymyksen vaiheeseensa.

Kierto näyttäytyy kuunvaiheiden vaihdoksissa ennemmin dynaamisena kuin rauhallisena, ja pari kiperän tunnelmaistakin hetkeä saadaan. Aloituksen kaltainen yksinäisyys taivaalla ei tule toistumaan, vaan Kuu kyllä vaihtaa energioita hanakasti jatkossa. Voisi olla tekemistä ja puuhaa, monensorttista tehtävää kalentereissa. Otetaan oppia kaksosen tyylistä viedä mennessään, tuoda tullessaan.

Kirjoitin kohtaloni tähtiin
ja ilta toisensa jälkeen
etsin tähdenlentoja,
en toivoakseni
vaan toteutuakseni.

Venuksen powerparkki

Vakaassa härän kuunkierrossakin alamme kallistua, nyt siis loppua kohti, kun Kuu alkaa mitata vanhankuun vaihetta, viimeistä jaksoa ennen seuraavaa uudestisyntymää. Syklin lopettava jakso alkaa Kuun ollessa noin puolivälissä oinasta, maanantaina illansuussa. Erityisen kivaa ja hehkeätä balsamisessa lopetuksessa on Kuun kohtaaminen Venuksen kanssa. Sopii kuin tilauksesta härän kierroksella.

Venuksesta huolimatta tämä lopettava sykli saa dynaamisia sävyjä. Oinaassa läväytetään halki-poikki-ja-pinoon tyylillä. Kuuta hallitsee Mars, joka on parhaillaan melko eriskummallisessa vallattomassa tilassa kaksosissa kulkiessaan. Jospa ollaan poikkeuksellisen rohkeita ja suoria kun käydään läpi kierroksen plussat ja miinukset, kasvut ja taantumat. Uskalletaan tarkastella niin itseä kuin tehtyjä tekoja. Ihan kuin vielä tykättäisi tästä, koska se Venus on ripirinnan Kuun kanssa.

Jos balsamisen kuunvaiheen pitäisi suoda rauhoittumista, sitä saadaan kyllä näillä spekseillä odottaa. Lopetusvaiheen sävy saattaa ennemminkin olla kyllästyminen vanhan kelaamiseen ja malttamaton tulevan ja uuden kierroksen suunnittelu. Puolensa kaikilla, joskus oinaan vauhdissa saatetaan hujahtaa tärkeän jutun ohi. Hienovaraiset vihjaukset eivät riitä osoittamaan fokusta, pitäisi huutaa huomiota. Aika voidaan mieltää myös siten, että kun on voimaa lyödä hanakka lopetus tälle syklille, on myös reilu lupa suunnitella seuraavaa.

Jos palataan siihen, mihin tässä kuunkierrossa pyrittiin, mielestäni vastaus on edelleen Venus. Aloituksessa se oli kiperällä paikalla, ja nyt Kuu valaisee sitä osoittelevasti. Ihmissuhdejakso, arvojen mittaamisen aika, talousasioihin kiinnittämisen aika, miten kukin tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi planeetan symboliikan koki. Jos vielä tuntuu siltä, että jotain tarttis tehrä, on siihen ainakin vauhtia, voimaa ja urheutta. Se on sitten loppurykäisy kun ei lekottelemaankaan päästä.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Siivotaan ajatuksia

Saadaan melko erikoinen kuunvaiheen muutos. Mitäs tästä tykkäätte? Kuunsolmuthan siirtyivät reilu viikko sitten uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Kun solmut kulkevat merkkiä nurinperin, ne sijaitsevat nykyisellään siis merkkiparin loppuasteissa. Kuu kulkee vesimiehessä, ja tulee vaiheensa vaihdokseen, laskevan puolenkuun kohtaan merkin lopussa, käytännössä Kuun alasolmulla. Ehkä muistatte jo, että puolikkaan kohta, neliökulma Auringolle, pysäyttää aina solmujen kulun ja kääntää liikkumaan toiseen suuntaan. Nyt tämä teknisesti menee siten, että puolenkuun vaihdoksessa solmu pysähtyy siten, että Kuu on puolen asteen etäisyydellä solmulinjasta. Tässä solmut siis pysähtyvät ja kääntyvät siihen nurinperiseen, heijaavaan liikkeeseensä. Mutta koska Kuu on nopea, se ylittää solmun jo tunnin kuluttua tästä käännöksestä, ja näin solmujen liike palautuu ennalleen kuten sen pitääkin mennä. Juuri lyhyempää harkinnan aikaa emme voisi saada. Ja kun tämä kaikki tapahtuu aamuyöllä puoli neljän ja puoli viiden välillä, olemme tästä kaikesta ehkäilystä ja epäilystä todennäköisesti autuaan tietämättömiä.

Yhtäkaikki puolikkaan kuunvaiheeseen siirtymä tapahtuu Kuun alasolmulla. Tätä kohtaa eläinradalla katsotaan sillä tavalla karsaasti, pahaenteisesti, että tästä pitäisi ennemmin pyrkiä eroon kuin antaa tälle kovin paljoa valtaa ja tilaa. Alasolmu ei vie meitä eteenpäin. Alasolmun leimaamassa kuunvaiheessa, vesimiehessä, saattaa nyt näin pian solmumerkkien vaihdoksen jälkeen kummuta esille asioita, joista tässä ajassa sietäisi luopua, päästää irti.

Vesimiehen miellämme katsovan tulevaisuuteen. Olisiko nyt niin, että todella päästäksemme eteenpäin, täytyy vapautua jostakin. Vesimies on senverran abstrakti merkki, että tämä tuskin merkitsee roskien viemistä ulos, vaan irtautumista sellaisista jumeista ajattelussa, mitkä estävät kasvua. Ollaanko samaa mieltä? Pääkoppa tässä vesimiehen laskevassa puolikkaassa joutuu remonttiin. Ajatukset, fakkiutuneet luulot, aikansa eläneet käsitykset. On aika katsoa sillä tavoin tulevaisuuden horisonttiin, että jo nyt osataan tehdä ratkaisuja, mitkä kantavat hedelmää myöhemmin. Ainahan näin pitäisi tehdä, valita oikein. Nyt siihen saadaan käsky kosmokselta.

Sori kun monen työn kasautuessa viimeksi siemenkuussa luikahdin ajanhengen maalailun vastuusta. Ei ihan tuntunut kauriin selkärangalta, mutta luotin teihin, että osaatte kaikki tehdä siitä huolimatta oikein. Hyvinhän se meni. Ja toivottavasti sujuu tämä puolikkaan kipuilukohtakin hyvässä yhteishengessä. Runoa jäin niin viimeksi kaipaamaan, että ensi kerralla kun aika ei riitä, saatte pelkän runon, ilman toimintaohjeita. Hah.

Aforismi on usein vain lause johon on liimattu siivet.
Runo päivässä pitää pirun loitolla mutta helvetin läsnä.
Ajattelu kokemisen oheistuotteena,
ei ammattina.
Lause elämän osana,
ei typistelmänä.
En metsästä hetkiä
vaan taukoja niiden välissä.

Kuu sisällä

Tulee täydenkuun yö, ja alkaa samanniminen kuunvaihe kun Kuu tulee vastapäätä härän Aurinkoa yöllä noin varttia vaille yhdeltä, torstain puolella. Vanhan intiaaniperinteen mukainen nimitys tälle täydellekuulle on kukkakuu, ja voisi kuvitella että uusi kukkaloisto tuoksuisi ihanalle täydenkuun yönä. Nyt saadaan tosiaan vaan kuvitella, meidän keväässämme.

Kuu kulkee skorpionin merkin viimeisellä kolmanneksella täydeksi tullessaan, eikä skorpioni ole Kuulle luontevinta tai sujuvinta eläinradan aluetta. Näin se vaan on, että kaikki merkit eivät Kuun kannalta ole toinen toistaan parempia, ja skorpioni saattaisi olla se vihonviimeinen paikka. Kuu on pallo hukassa, koko se täydenkuun kokoinen pallukka, ja joutuu pohtimaan mitäs, mitäs? Ei yllätyksellisyyden vuoksi, vaan enemmän siksi ettei tunnu hyvältä, ei sujuvalta. Täytyy ottaa selvää, harkita toimia, tehdä työtä että löytäisi keinon miten olla.

Sinänsä se, että Kuun kanssa on työtä, ei pitäisi olla kamalaa ja pahaa ja maailmanloppu. Kokonaisuuden kannalta, kaikenlaisia aikoja ajatellessa, on hyväksi että välillä on toisenlaista. Parasta ajatella, että tätä pinnistystä, keskittymistä, tarvitaan, ja että sillä on omanlainen tarkoituksensa. Jos verrataan siihen, että jollakulla on syntymäkartallaan Kuu skorpionissa, hän saa koko ikänsä aikaa löytää ja valita itselleen sopivimman tavan olla Kuun kanssa. Ajassa joudumme tekemään tämän kuin pikakelauksella, sopeutumaan aina vaihtuviin Kuun tunnelmiin.

Kuu skorpionissa ja täydenkuun vaiheessa joutuu tosiaan ulos mukavuusalueeltaan. Kierron tässä kohdassa pitäisi näkyä, ottaa estradi omakseen, mutta skorpioni on mieluummin pinnan alla, salassa, sisimmässä, kuoren alla. Ihan kaikkien kohtaaminen ei tule luonnostaan, sillä skorpioni on kamalan valikoiva. Kranttu tosiaan, vaikka tietysti mittarina ovat tärkeät arvot kuten luotettavuus, lojaalisuus ja syvällisyys. Laaja, avoin julkisuus ei näytä nyt helpolta vaihtoehdolta. Täydenkuunaika on tärkeää palautteen antamisen ja saamisen aikaa, sitä vastavuoroisuutta. Skorpionin hengessä saa olla tarkkana, ettei pistä liian terävästi ja syvälle.

Skorpionin täydenkuun vahvuutena kannattaa pitää sisäistä psyykkistä rohkeutta. Se ei paljoa lupia kysele kun on päättänyt. Eikä tunne armoa. Tässä täydessäkuussa on kiihkeyttä, mikä saattaa kyllä paistaa esille käytännön kautta. Ajanlaatu on paremminkin sellaista kohtalonomaista saadaan tuta, kuin pyrittäisi esittelemään hillitysti tai kuviotansseja kosiskelumenoissa. Kyseessä on tosiaan erilainen täysikuu, ehkä se sitten on syvällisempi ja henkisempi kuin muut kuutamot. Kuu on täyttymyksen hetkellään kontaktissa moneen suuntaan taivaantekijöihin, ja osoittelevasti tuikkaa kulma Plutolle. Ehkä raatelee, ehkä raastaa syvältä, mutta mitä onkaan, se on sitä ehdottomasti, kokonaisesti, yksinomaan.

Kuun ja Auringon keskinäisissä suhteissa tultiin ihan kuin uudelle tasolle, kun näiden keskinäisiä kosketuspintoja kuvaava Kuunsolmulinja siirtyi uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Tästä näkökulmasta katsottuna tässä täydenkuunajassa on aloituksen tuntua, ihan kuin viitekehys olisi kokonaan vaihtunut. Ehkä skorpionin kyky olla ytimessä näyttää, miten maailma makaa.

Jos Kuu onkin nyt vaikea, ei se välttämättä hullu ole. Kuu on juuri tulossa kauimmaiseen kohtaan kiertoradallaan, eli kuutamo on periaatteessa vähäinen. Näinä aikoina aloituksissa on ollut enemmän vääntöä vetovoiman kautta ajateltuna. Jaksetaan, pystytään, venytään tämäkin täydenkuunvaihe sellaiseksi kuin sen on tarkoitus olla.

Kuutamoksi voisin ryhtyä,
en koskaan kuuksi.
Pilvet kääntyvät, tie ei lopu,
vaikka sen ajaa kotiin asti.
Täydenkuun suurta punaista
ei sureta yhtään.
Kaipuu se vasta veitikka onkin,
ei suostu näkymään kuvassa.

Kenen syytä

Hullunkuunvaihe Kuun kierrossa on viimeisin kasvupinnistys ennen täydenkuun hetkeä, ja sellaista kurkotusta käymme läpi yöstä alkaen, kun kello on ehtinyt jonkun minuutin sunnuntain puolelle. Tälle vaiheelle kirjoituksissani vakiintunut nimitys ei ole ihan sattumanvarainen ja omavaltaisesti keksitty, sillä tässä on taustalla melko yleinen käsitys siitä, että juuri tässä kasvukuussa on Kuulle ominaista hulluutta.

Paitsi onko nyt lainkaan, sillä hullunkuunvaihe alkaa silloin kun Kuu on juuri siirtynyt vaakaan. Vaakaa ei ensimmäiseksi tuomita sekopäisyydestä, ei hulluttelusta eikä irrottelusta. Vaa’assa on säntillisyyttä – hei vedetään nyt reippaasti yhtäläisyysmerkkejä ja nuoliviivoja, että vaaka on Saturnuksen ylennyksen merkki. Vaa’assa noudatetaan yleisiä sääntöjä ja normeja, koska sellainen luo varmuutta ja turvallisuutta. Vaa’assa etsitään kultaista keskitietä, konsensusta ja yleistä hyväksyntää. Vaa’assa peilataan yhteisön ja toisten ihmisten kautta. Ja tietysti silloin, jos yhteisö tavoitteleekin pöhköä käytöstä, kuun ulvonnan kokemuksia, silloin mukaudutaan itsekin etsimään kuuhulluuden tuntumaa. Parasta siis tsekata millaisissa joukoissa seisot, sillä se kertoo näyttäytyykö hulluutta. Nyt se on hauskasti kokonaan toisten syytä.

Vaaka mielletään itseasiassa paljon tasaisemmaksi kuin sen symboliikka tosiasiassa on. Vaa’an prosessi on jatkuvaa mittausta, punnitsemista, ja kyllä siinä voidaan käväistä asteikoissa ylhäällä ja alhaalla. Vaaka on myös aktiivinen merkki, eli punnus heiluu ihan koko ajan. Astrologiassa vaa’asta luodaan yleensä hyvin harmoninen, soljuva, hitaan tasainen kuva, mikä sori-nyt-vaan ainakaan minun mielestäni ei ole ihan näin. Vaaka johtavana merkkinä on tekemistä, pyrkimistä, etsimistä, valitsemista, tuomitsemista. Kovalla työllä aikaansaatu imago kestää. Ja ilman elementin merkkinä vaaka on tietoinen ja tiedostava, ajattelun ja älyn kautta suunnistava, eikä mikään boheemi kukkahattuinen taivaanrannanmaalari, tunteileva hupakko.

Nyt kun Kuu aivan vaa’an merkin alussa siirtyy hullunkuunvaiheeseen, sitä hallitseva Venus sattuu olla kivasti vastapäätä oinaassa. Tästä kuvastimesta näkyy peilaamisen teema. Omaa käytöstä arvioidaan vaikka sivusilmällä toisiin vilkuillen, minkälaisen vaikutuksen olemiseni saa aikaan. Miten muut reagoivat. Tässä kasvukuussa etsitään kontaktia toisiin paljon enemmän kuin yleensä Kuun kasvupuolella. Vaa’an hullukuu varastaa täydenkuun tehtävää, ja helpottaa siten skorpionin sisemmäksi ja intiimillä tavoin toteutuvan täydenkuun velvoitetta.

Mietin
yötä ja päivää, yötäpäivää
toinen aina saa väistyä
vain hämärässä
jakavat

Mitä eniten rakastat

Kasvava kuunpuolikas ajoittuu taivaalla sen verran epäinhimilliseen aikaan, kirjoitusmielessä, keskiviikon aamuun varttia vaille kuuteen, joten kurkkaamme etuajassa. Kuu kulkee leijonassa, Auringon merkissä ja kirkkaimmin esilläolon tunnelmissa. Tuntuu siksi sopivalta, että Kuun näkyvyyden kannalta siirrytään myös isomman näkyvyyden puolelle.

Leijonan Kuuta ajattelee herkästi Auringon peilinä, missä vahvistetaan Auringon tahtoa ja suuntaa. Kasvavan puolenkuun kohdassa niin pitäisikin olla. Kuun alettua kiertonsa härästä, täsmennyttyä kaksosissa, saadaan tässä leijonan aikaan haaste. Pitää kasvaa sen kynnyksen yli, että kasvetaan täyttymystä kohti; puolenkuun aikaan mitataan tarkoitusta ja suuntaa, testataan. Leijonan Kuu toistaa hienosti härän alun tavoitteita, omaa tahtoa. Leijona on kutsumuksellinen, tähtää sinne mihin sydän kehottaa, ei käskien laulava kukko.

Tämä on tuntumaa, mutta ehkä aikaisemmassa kaksosen sirpin ajassa ei vakavassa mielessä kierron juurruttamista tapahtunut. Nyt puolenkuun kohdassa saattaa sen vuoksi olla tavallista isompi tehtävä olemassa, jos pitää tiukasti puolustaa linjaa mitä vedetään, ja sen lisäksi itsellekin hahmottaa mikä tuo linja todella on. Leijonan puolenkuun kasvukysymyksiä voivat olla auktoriteettiasemaan liittyviä, kuka täällä määrää, kuunnellaanko minua, ottaako kukaan tosissaan, millainen paino-arvo sanomisillani on. Sisäisellä tasolla voidaan mitata sitä, mitä loppujen lopuksi eniten rakastan, mille antaudun, mikä on kutsumukseni. Tämän selvittäminen itselle ei ole mikään yksinkertainen juttu.

Kuun kontaktit mietityttävät. Toisaalla on astrologisesti pohdittu kutsumuksellista kuviota, jonka härän Aurinko saa hetkeksi kirkkaaksi. Tämä kuvio tavallaan helähtää Kuun kautta hetkeksi näkyviin jo nyt, pikkuista aikaisemmin. Kutsumus, tarkoitus, väistämättömyyskin, ovat ajassa esillä, tarjolla heille joita kiinnostaa.

Nyt ollaan sikäli jännän äärellä, sillä Auringon ja Kuun suhteille on tapahtumassa jotakin isoa. Ei tyystin poikkeuksellista, muttei jokapäiväistäkään. Kuunsolmut, jotka osoittavat taivaan valojen ratatasojen leikkauskohtia, ovat siirtymäisillään uuteen merkkipariin. Nolla-asteessa ollaan jo – solmut kulkevat siis nurinpäin, ja solmuille viimeinen aste on tavallaan ensimmäinen, ja nolla se viimeinen. Ihan vielä tässä puolenkuun ajassa solmupari ei merkkiä vaihda, mutta ikään kuin muutos olisi kaiken aikaa vireillä.

Vaikka tulen merkissä leijonassa ollaan, palavaa kiirettä kutsumuksen ilmauksille ei ole. Solmut huojahtavat ihan hetkeksi, vain siksi kunnes Kuu ennättää siirtymään neitsyeen yläsolmulle. Lisäksi se Merkurius on toivon mukaan pääsemässä retronsa päätökseen, joten tämänkin voisi odottaa alta pois ennen valtaisia muuveja. Torstaina iltapäivän kahvittelujen jälkeen on sopiva hetki.

Kuuhulluutta en välittäisi manata esiin samassa yhteydessä kun käsittelen korkealentoisesti kutsumusta ja tarkoitusta. Leijonan Kuu voi käyttäytyä keskenkasvuisesti siinä kuin muutkin eläinradan merkit, mutta erityistä hullunhuppua se ei päähänsä vedä. Mutta kuulostelkaa, kertokaa jos tuntuu täsmällisesti kuuhullulta, niin pohditaan mistä sellainen voisi johtua!

Sääli vapaata tahtoa
Miten se pyristelee
sattuman ja välttämättömyyden
pihdeissä.

Sirppi murtaa läpi

Kuun kulkua seurataan, ja sen kanssa kasvetaan sirpiksi kaksosen merkin loppupuolella. Sirpin ajaksi vaihe vaihtuu lauantaina illalla noin kahdeksalta. Kuu syntyi syklin alussa härässä, missä jo lähtökohta on tukeva ja jämäkkä. Ideaa ja suuntaa pitäisi tästä edelleen vahvistaa – ja taivas antaa meille kaksosen sävyn tähän työhön. Kaksosta ei pidetä vankimpina työn merkkeinä, se ei juuri kehuskele sitkeydellään, eikä ainakaan minulla ole mielikuvaa tästä merkistä, että vahvuutena olisi aikaisempien kokemusten kurinalainen hyödyntäminen. Kaksosta pidetään usean samantasoisen asian tutkijana, monen jutun kurkkaajana, vauhdikkaan nopeana. Kaksosessa on trendikkyyttä, mikä viestii ennemmin tulevasta kuin aikaisemman kertaamisesta.

Tieto on kaksosen aluetta, ja tässä ajassa se korostuu erityisesti. Kuun hallitsijana on Merkurius, joka on pian lopettamassa perääntymisensä aikaa. Merkurius on nyt kimpassa Uranuksen kanssa, ja tästä saadaan käänteentekevän uudenlaisen tietoisuuden sävyä. Ehkä härän aloituksessa oli jo sen verran perinnettä mukana, että taakse katsomista ei niin paljoa tarvita. Tai saattaa retro Merkurius hallita tämän. Ajan sävy tuuppaa kuitenkin paljon vauhdikkaammin kohti tulevaa kuin sirpissä normaalisti mentäisi.

Kaksosen Kuun sirpissä arvotetaan toimia sen mukaan kuinka kiinnostaa. Mielen kiinnostus, vain se ruokkii toimia. Velvollisuuteen liittyviä seikkoja saatetaan joutua kipeästi kohtaamaan, sillä sirpin hetkellä Kuu alkaa olla vastakkain Saturnuksen kanssa. Jos vain Kuulta kysyttäisi, se valitsisi sen mikä kiinnostaa, ei sitä mikä täytyy.

Tämän sirpin kaksonen kääntää sykliä jo paljon sosiaalisemmaksi kuin mihin kierto on tässä vaiheessa valmis. Saatetaan puhua ja esitellä keskeneräistä, vaikka härän aloituksen mukaan kannattaisi sellaisista vaieta. Tiedottaminen, kertominen, juoruilukin ovat kaksosen hommia. Ei välttämättä selitetä juurta jaksain ja koko totuutta, vaan tiedonmurusia sieltä täältä, eikä edes kovin järjestäytyneesti. Kaksosen vahvuutta on monipuolisuus, ja voi olla tarpeen laajentaa tehtävää, kierroksen ideaa. Etenkin, jos sieltä Merkuriuksen suunnasta saadaan mieleen jotakin aivan kertakaikkisen huikeata. Eihän sitä ole tarkoitus jättää käyttämättä? Uutta oivallusta, mielen läpimurtoa?

Kaksosen sirpissä perinteinen kuuhulluus ei taida olla niin kiinnostavaa, että siihen viitsisi heittäytyä. Mielen säkenöinti, hermoimpulssien ylirasitus, saattaa johtaa pimahtamiseen. Olo on kuin vietereitä singahtelisi päästä. Lepo ei todellakaan ole tämän sirpin ensisijainen tehtävä, nyt pörrätään täysillä. Se on varmasti uuvuttavaa, ja pitäisi osata hengähtää toisella kaksosen puolikkaalla samanaikaisesti kun toisella paahdetaan. Meno on riehakkaan iloista, mieli on korkealla, ja sellainen auttaa jaksamaan.

niille
jotka epäilevät
sanon vain
etten minä tuolillakaan istu
kuin muut

Oma kierros

Uusi alku on aina niin tervetullut, kun useita päiviä ollaan oltu kuin saunantakana lopetuspuuhissa. Kuun kierros härästä alkaen on tyypillisesti rauhallisen tasainen, kevään kukoistusta kasvattava, heleän vihreää aikaa. Mitä nyt taivaan symboliikasta saadaan, kun Uusi Kuu syntyy iltapäivällä kohta kolmen jälkeen? Kun Kuu kohtaa Auringon härän merkin alussa, ovat taivaan valot kahdestaan omassa kuplassaan, irrallaan kosketuksesta muihin voimiin. Härälle juuri tämä ”omahyväisyyden” symboliikka sopii, mutta voi olla kierron mittaan eri asia kuinka kukin saa homman toimimaan.

Aloituksen saaman tuen suhteen voidaan myös nostaa hieman kulmaa. Venus on kääntynyt liikeradassaan eteneväksi, mikä on tietysti mukavaa, ja se on edelleen hidas, mikä voisi näyttää Venusta tässä ajassa painokkaammin. Kuu ja Venus ovat suloisesti molemmat ylennyksensä merkeissä. Ihan loistavaa. Paitsi Venus sattuu olla kaloissa viimeisellä asteella, eläinradan vihonviimeisellä karmanmaksun kohdassa. Niin&näin on tällaiselta hallitsijalta saatu tuki ja turva. Omillaan saa Kuu lähteä polkuaan taivaltamaan. Ehkä tätä juuri halutaankin. Omaa juttua, omaa reittiä, ilman sitoumuksia, voidaan rauhassa keskittyä.

Härän aloituksen irrallisuuden sävy voi antaa vahvuutta jättäytyä sivuun turhista kähinöistä. Ajassa kuitenkin tapahtuu tämänkin kierroksen aikaan. Pluton voi katsoa olevan yhä pysähdyksissä vielä aloituksen aikaan, ja parin päivän päästä sekin perääntyy, kuten kulkevat Merkurius oinaassa, Jupiter vaa’assa ja Saturnus jousimiehessä. Merkuriuksen pysähdyksen hetki tulee olemaan poikkeuksellinen viikon päästä. Tämän syklin aikana tapahtuu lisäksi Kuun ja Auringon suhteita mittaavan Kuunsolmuakselin suhteen isoja, solmukohdat vaihtavat merkkiään. Leijona ja vesimies saavat huomion osakseen. Ajassa ihan erityistä voimaa saatetaan saada Marsin kulun myötä – joku voi arvatakin mistä on kyse kun Mars on kaksosiin siirtynyt.

Härän kierroksen tehtäviä voisivat olla konkreettisten asioiden luomiset ja fyysiset kasvut, omistuskysymykset, arvottaminen, jostakin kiinnipitäminen. On säilytettävä oma tahto, pysyttävä järkähtämättömänä, turvattava. Alku herutetaan itsestä, omavaraisuudesta, omaan tahtiin. Kyseenalaistamista ei oikeastaan ole, ja kasvukin on enemmän tosiasia kuin vain uskoa. Näin kierron alussa Kuun tunnelma on itsessään vahva, sillä kiertolainen on juuri tulossa lähimmäksi Maata. Sitkeästi, vakaasti – kierroksen lopussa Kuu saattaa ojentaa palkkion.

Eikö kuu ole
sama? Ja sama kevään
aika? Minäkö
tässä olen enää se,
joka silloinkin oli?

Nurinperistä sielua

Yön tunteina, vain muutamana jotka saadaan, on valtava energiakeskittymä tai -purkaus. Voi olla teistä kiinni kumpi. Oinaan kierron viimeisen kerran summaava Mustan Kuun yö alkaa Auringon laskusta, noin yhdeksältä illalla, ja päivä jolloin uusi kierto alkaa, nousee aamulla varhain, ennen kuutta jo. Mustan Kuun yön tunnelma määräytyy alusta, jolloin Kuu on oinaassa, vaikka se yön aikana pääseekin tulevan kierron merkkiin härkään. Oinaasta kierto alkoi, omista pyrkimyksistä, alkuvisiosta. Saimme taistella kaiken perääntyvän planeettaenergian kanssa. Liike ei ole ehkä ollut sujuvasti eteenpäin vievää. On aika mitata, onko peräännytty kauaksi sieltä mitä piti saavuttaa.

Aloituksessa mainitsin spontaaniuden, satunnaisuuden, silloin noin kuukausi sitten. Random ja Absurd paiskaavat kättä Mustan Kuun yössä. Kuu oinaan merkin lopussa, mielen pimeyteen suuntaavan yön alkaessa, kohtaa ihan täsmälleen Uranuksen, ja siihen yhtymään perääntymistään tekevän Merkuriuksen. Päässä voi räjähtää jo tänä yönä, tai ehkä se tulee vasta myöhemmin Merkuriuksen pysähtyessä retronsa päätteeksi. Tai ehkä molemmissa kohdissa jotakin räjähtää. Satunnaisesti, mielivaltaisesti.

Kuun oinaan yössä voidaan käyttää rohkeutta ja rehellisyyttä aseina, ja päästä nopeasti oivallukseen. Tai sitten huitaistaan hätäisesti. Oinaasta olen aina paasannut, kuinka tärkeää motivoituminen sille on. Pitää olla tarkoitus, jopa missio, sillä muuten homma kusee kintuille. Oinaan voima kääntyy itseä vastaan, jos suuntaa ei ole. Mitä tarkoitusta varten nyt oinaan vuoden ensimmäisen kuunkierroksen lopuksi hiljennytään sisimpäämme. Jos sisin vastaa takaisin, uskotko tähän vastaukseen. Rehellisyys on raakaa. Se ei kaunistele, selittele, eikä ymmärrä tai tue.

Yön henki tai tunnelma on yllättävä, ei sitä mitä odotettiin, päinvastainen. Oinaan kierroksen alussa saattoi olla tähän reippaaseen merkkiin liittynyttä räväkkyyttä. Nyt se on tiivistynyt pisteeseen, joka voi olla vastaus. Eikä se kertaa sitä mitä huudat, ei se ehkä ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi. Sielu käännetään ihan nurinperin. Hulluuttako löytyy, sielu ja yö näyttävät.

Tosi tietäminen on oivallus
oivaltamisen mahdollisuudesta;
ja aavistusta epävarmempi.

Viimeisen ymmärryksen aika

Balsaminen, vanhoista vanhin kuunvaihe alkoi sunnuntaina aamulla seitsemän jälkeen Kuun ollessa kaloissa. Itselleen armollisen kalamaisesti tässä liu’uttiin ohitse, mutta kalojen Kuun ajassa anteeksianto saadaan toivottavasti helpommin. Vanhan Kuun aikaa saadaan pulikoida ensi keskiviikkoon saakka, joten tästä ehtii vielä saada kiinni. Paitsi kaloissa otteen saaminen on muutoinkin hankalaa.

Jos toisinaan eläinradan merkin symboliikka istuu kuunvaiheen kanssa saumattomasti, näin on osoittelevan osuvasti kalojen ja balsamisen vaiheen kanssa. Lopettaminen ja luopuminen tulevat itsestäänselvästi, pakottamatta, ihan vaarallisen helposti. Saattaa olla aiheellista olla tarkkana, ettei luopumisen huumassa päästä irti sellaisestakin, jolla olisi merkitystä, tai mitä todennäköisesti tarvitsee vielä. Tällaisessa ajassa korostuu halu sanoutua irti kaikesta mikä on nähty, mihin on kyllästytty, ja tätä piirrettä korostaa varmasti kuunvaiheen vaihdoksen aikaan ollut Kuun tarkin kulma pysähtyneelle Plutolle.

Mielestäni ylläkuvattu lopettamisen tarve on negatiivista kalaa, jolla on ikävä tarve liukua tavoittamattomiin silloin kun pitäisi terästäytyä ja ottaa vastuu. Se on väistöliikettä, kalamaista uskoa eli harhaa siitä, että kun epämukavasta irtautuu, se häviää puff olemasta, ja uusissa ympyröissä kaikki olisi sadunomaisen ihanasti paremmin. Kalojen balsamisen kuunvaiheen kohottavana ja myönteisenä tehtävänä näkisin ennemmin suuntauksen kohti henkistä ja sisäistä viisautta. Sellainen ei helposti tule, tarjottimella, mutta kierron mittaan on saatu aineksia rakentaa tietoisuutta, oppia ja ymmärrystä. Kaloissa sorvataan synteesi, mikä hiljaisesti elähdyttää meitä kohti seuraavaa aloitusta. Ja se on rehevä, kasvava, ja saattaisi vaatia henkistä kapasiteettia että sen kaiken konkreettisen ja fyysisen kasvunajan jaksaisi.

Kalojen Kuu tuntuu niin petollisen helposti kuuhullulta ihan missä tahansa vaiheessa, se ihan houkuttaa hulluuden vyöryihin mukaan. Heittäytymään, lillumaan, ajautumaan, ruokkimaan itseään. Kalojen kuuhulluus on sisäisissä tiloissa oloa, ja kuten tässä eläinradan kaiken keräävässä merkissä aina, toteutumisen muodot ovat monimuotoiset. Itkua, huokailua, itsesääliä, värjävää kaihoa, ja sitä luovaa hulluutta mikä saattaa lähennellä neroutta eksentrisyydessään. Tarjolla on monenlaista mielen sekoittavaa tyyliä. Ehkä sekopäisyyttä ei pitäisi liian jyrkästi tuomita, sillä kuka loppujen lopuksi määrää, mikä todellisuus on kaikkein oikein. Voi olla mahdollisuus ymmärtää jotakin laajemmin kuin vain sitä, minkä silmä näkee ja sormi koskee. Täältä tullaan universumi!

Aamunkoitto jo?
Eilisen polut kasteen
alla kiiltävät
kun palaan yöstä yksin
kuunvalo seuranani.

Kapteeni K käskee

Teitä on tästä varoitettu jo ennen joulua, mutta kukapa enää muistelee kuukausien takaisia manauksia. Astrovuoden ihkaensimmäinen kuunkierto täräyttää taas laskevan puolenkuun kohdassa. Ehkä joku muistaa tällaisten kiperien kohtien esiintyneen jo aikaisemmin, ja tällä kerralla puolikkaassa saamme korostuneiden kasvukohtien alleviivauksen ja kulminaation. Kuu taittaa kulkunsa pimeämmälle ja pienenevälle puolelleen kauriin viimeisellä asteella noin yhdeltä. Eläinradan karmallisimmalla kohdalla.

Kuu tavoittaa kulman Aurinkoon juuri ennen kuin Aurinko ehtii härkään ja tasoittamaan kevään tuloa. Tässä kierrossa kaikki isot vaiheet ovat vaihtuneet johtavissa merkeissä, alku oinaassa, kasvupuolikas ravussa, täysikuu vaa’assa. Näin ei aina tapahdu, että sykli pysyisi säntillisesti koossa, juuri viime kierroksellakin kävi siten, että tässä laskevassa puolikkaassa repesi jo toiseen merkkilaatuun. On tarkoitus tehdä pilkulleen oikein.

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee vastuunkannon korostumista. Mikä on velvollisuutemme? Viimeisessä asteessa on päättämisen, lopettamisen ja päättymisen sävyä. Pitää saada valmiiksi, mutta kyseessä ei ole myyntifiksaus tai meikkaus, vaan paljon lopullisempaa, oikeamielistä kohdilleen laittoa. Viimeisen asteen Kuu mittaa osaamista, pystyvyyttä, kykyä, mestaruutta. Täydellisyyteen pyrkimyksen tuntua voi olla, sillä mikään ei nyt riitä. Kuu kehottaa pätemään, näyttämään, kilvoittelemaan. Jos oman kunnianhimon kanssa on ongelmaa, tämä Kuu kaivaa sen kipuilemaan.

Kaikki eivät tykkää eivätkä hyväksy karmakortin pöytään lyömistä. Näin ei ole pakko ajatella, tuon nyt ajatusmallin vaihtoehdoksi. Väitin tätä kohtaa eläinradan karmallisimmaksi kohdaksi (myönnän että tässä on oma lehmä ojassa, oma läksyni) ja johdan päätelmän siitä, että kauris on Saturnuksen merkki, ja Saturnus on karman planeetta (muitakin on, mutta yleinen leima on juuri Saturnuksella). Saturnus on ajan planeetta, jossa on ulottuvuudet menneeseen, tämän hetken tekoihin ja tuleviin seurauksiin. Kauriin viimeisellä asteella tiivistyy se, missä pitää nöyrtyä polvilleen, mikä tulee oppia, se mikä on läksyksi annettu. Karma on väistämättömyyttä, sitä minkä kohtaa kun sen aika on tulla käsittelyyn.

Aikaa katsottaessa kuunvaiheiden kautta nyt on karman tunnistamisen ja käsittelyn ajankohta, seuraavaan sunnuntaiaamuun saakka. Voidaan pohtia ja kyseenalaistaa sitä, kuinka voimakas ajanlaatu kuunvaiheesta voidaan ”saada”. On hyvä olla kriittinen, ja mieluummin tunnustella itse, onko näin, iskeekö karma avokämmenellä, vai olisiko tämä vaan ihan tavanomainen Kuu vähenevässä kierrossaan, normaalin vaativainen kauriin sävyn mukaisesti. Ei kaikilla ole omalla kartallaan kauriin viimeisellä asteella mitään hälyttävää. Jos sattuu olla, voi olla syytä valmistautua henkisesti ”sattumuksiin” (ei yllättävällä tavalla vaan joutuen väistämättömien ratkaisujen eteen, sattumisella tarkoitan kipua ja tuskaa).

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee mielestäni askeleen astumista, tekoa. Sana karma on kotoisin sanskritista ja tarkoittaa juuri tekoa ja toimintaa. Näin osoittelevana Kuu ei johdattele vaan käskee.

Kuu taas heilauttaa Kuunsolmuja kulmallaan Auringolle, eli tässä kiperässä kohdassa myös solmut pysähtyvät ja huojahtavat kulkusuunnassaan epäröivämmäksi, aivan kuin suuntaa tunnustellen. Tämä lienee merkki, että suinpäin ei ole syytä rynnätä mihinkään, vaan kuulostella mitä kyseenalaistetaan. Annetaan tuntemusten tulla ja kuunnellaan sisäistä ääntämme. Koska Kuu matkaa suhteellisen lähellä Kuun alasolmua, ei tämä nurinperisyyden aika kestä nyt kovin pitkään, ja lauantain puolelle tullessamme solmujen liike palautuu Kuun ylittäessä linjan. Jos aikaa haluaa kovin tarkasti seurata, merkitsee tämä sitä, että valtavin kasvutapahtuma ja karmatehtävän suoritus jää lauantaihin, koska jo sunnuntaina aamulla Kuu painuu vanhankuun aikaan. Ehkä näin orjallisesti ei ole pakko toimia. Jos karmansa laadusta ja tehtävän luonteesta saa kiinni tulevina päivinä, olettaisin että kyllä näihin on nyt tartuttava.

Jos Kuuhulluutta nyt olisi, veikkaisin sen laadun olevan ahdistusta, angstia, maanraossa lyötynä virumista, aika mustaa. Ei kauhean hilpeätä. Seison kivellä, katsotaan kipsahdanko.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Isojako

Mitäs laitatte jakoon kun Kuu aloittaa vaiheissaan siemenkuun levittämisen jakson lauantaina aamupäivällä? Jousimiehessä jaetaan isosti, mutta ennemmin painavaa asiaa kuin useita pikkujuttuja. Ja vaikka jouskari on humoristinen ja rento, loppujen lopuksi ollaan kauhean tosissaan. Kyse on niin valtavista, mullistavista seikoista, lopullisista ilosanomista, että jakoon vaan!

Siemenkuun perusidea on skorpionimainen, mutta kyllä jousimiehen reippaus tuo mahtavaa vaihtelua. Jos ei sielujaraatelevaan voimaan päästä, niin paljon hauskaa voidaan yhdessä pitää. Kummallakin tyylillä on kannattajansa, ja aikansa. Ja nyt taivaan aika väittää, että on menestyksekkäämpää viedä sanomaa rennolla otteella isoihin porukoihin kuin pyrkiä syvältä transformoivaan intiimiin kosketukseen.

Jousimiehen Kuun ongelmia on lueteltu ennenkin, saarnaavuus ja suurisuisuus, olankohautus vähäpätöisiksi katsomilleen, tahdittomuus. Listaa voisi nillittää pitkään, mutta kaikessa ärsyttävyydessään jousimiehen Kuu on hellyttävä innossaan, idealistisuudessaan anteeksiannettava. Jousimiestä ei tavallisesti mielletä hyväuskoiseksi, mutta kun sillä on niin kova usko toisten hyvyyteen, joudutaan joskus pettymään. Joviaalissa myönteisyydessään jousimiehen Kuu menee eteenpäin, yrittää jotakin muuta, jos ei nappaa. Ei jäädä harmittelemaan eikä rypemään.

Siemenkuussa annetaan sitä mitä osataan, ja jousimies saattaa luvata sellaistakin mitä ei ihan taida. Sanoma ja tieto pyritään levittämään niin laajalle kuin ikinä irtoaa. Kuinkahan monta lopullisen tiedon ja aukottoman teorian jakajaa kohtaammekaan. Tylsää ja ankeaa tämä ei ainakaan ole.

Entäpä kuuhulluus tämän siemenkuunvaiheen aikaan? Kuu on radallaan niin kaukana kuin olla voi, joten vetovoimasta emme saa revittyä mitään. Vaiheen vaihtuessa Kuu on harmillisen vähän kontaktissa mihinkään taivaan tekijöihin, mutta idealismiin ratkaisua hakeva kulma Neptunukselle on syntymässä: se voi tarjota jotakin maankamaralta irrottavaa, niin ettei nähdä todellisuutta, joten hulluahan sellaisen täytyy olla. Taidanpa heittäytyä.

Hullun Kuun vinkki siemenkuunajalle on, että iloitkaa ja riemuitkaa nämä päivät. Laskeva puolikas kolahduttaa polvilumpiot säröille ensi keskiviikkona.

Kaikissa asioissa on osa kaikkeutta,
paitsi mielessä; ja on asioita joissa on myös mieli.

Täydenkuuntanssi

Täydenkuun aika tulee tiistaina aamulla vähän yhdeksän jälkeen, ja varmaan tätä edeltävä yö on jo Kuun kuumotusta. Osoittelevasti Kuu täyttyy taivaankannen energisimmässä kohdassa, sen paljonpuhutun ristin ytimessä (kyse on planeetoista, ei kirkollisista asioista, vaikka Pääsiäisen piinaviikkoa vietämmekin). Kuunvaiheena täydenkuunaika kestää ensi lauantain aamupäivään saakka, ja sen kuluessa ristirakennelman purkauskohdassa oleva Pluto pysähtyy. Kyseessä on siis hyvin intensiivinen kuutamo.

Vaa’an täysikuu on juuri sitä mitä me kuutamolta odotamme. Huomiota puolin ja toisin, esilläoloa ja esiintymistä, valmiuksien esittelyä, kohtaamista ja palautetta. Aika on isoa ja yllättävää, kun Kuu täyttyy samalla linjalla ajassa vaikuttavan Jupiterin ja Uranuksen kanssa. Tässä ei voi mitenkään välttyä vastavuoroisuudelta, eikä selkeästi ole tarkoitustaan väistää toista, vaan kohdata. Oinaan kierrossa on rehellisyyden ja aitouden sävy, ja on tarkoituksenmukaista ulottaa se kulminaatiopisteeseenkin. Ei feikata, vaan todella kohdataan.

Vaa’an Kuu on peilien peili, mutta kaikkea koettua ja havaittua tulkitsemme oman itsen kautta. Odotukset maalaavat tuntemuksia. Tunnistamme ehkä itsessämme halun mennä vastaan, mutta tämä ei saisi kaikesta intensiivisyydestä huolimatta olla liiallista. Vastavuoroisuudessa on tarkoitus saada itsellekin, ei vain kiemurtaa sellaiseksi minkä olettaa toisen tahtovan.

Ei kannata lietsoa itseään odotuksiin vaikeasta ajasta. On lopulta vain energiaa, vaikkakin nyt harvinaisen vahvaa, ja kun ajan vaateeseen vastaa taiten, on tässä mahdollisuus saavuttaa paljon. Taivaalla on paljon annettavana, ja siksi on luontevaa ottaa voimat käyttöön. Kohtaamisessa on rytinää, mikä yllättää valmistautumattoman. Se voi olla intohimoa, hullaantumista, jopa manipulointia. Aika leiskuu vahvimmin Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuutta, ja siitä saamme kummallista ristiriitaa, sillä samalla kun on tahto toisen luo, on vapautumisen teema ollut olemassa jo pitkään. Kuunnelkaa itseänne ja katselkaa peileihin, mitä tämä voisi käytännössä olla. Ehkä se toinen, jonka kohtaamme, ei ollut sitä mitä odotimme. Tämän Kuun aika voi olla opettavainen, itsestä ja toisista.

Yhteinen elämä, kahden vaaka;
noin vain sinä painat kuppisi alas
ja minulla on äkkiä
tämä korkean paikan kammo.

Kuu solmussa!

Kuunvaiheista kreisein, hullunkuunvaihe alkaa perjantaina päivällä noin puoli yhdeltä. Tämä on kasvupuolen vaiheista viimeisin, jossa kiritään kohti täyttäkuuta. Blogin ilmestymisen vuosina ollaan nähty monta huikean hullua kuunaikaa, mutta tämä hullunkuunvaihe on ehdottomasti TOP-kympissä. Henkäisyttää, päivittelyttää – vaihe ei useinkaan vaihdu ihan näin ”järkyttävässä” eläinradan kohdassa. Onkohan hyvä vai huono asia, että hullunkuunaikaa saadaan viettää enimmäkseen viikonloppuna?

Kuunvaihe vaihtuu hulluksikuuksi neitsyen merkin alussa. Sinänsä osuvaa, koska olen ennenkin pohtinut täällä sitä, että neitsyt sopii ominaisuuksiltaan vähän liiankin hyvin tämän vaiheen kanssa yksiin. Pingottaminen korostuu. Kuun merkki sinänsä ei ole poikkeuksellista, sillä tässä oinaasta alkaneessa kierrossa tämä kasvukauden kirimisvaihe tulee aina joko leijonassa tai neitsyessä. Spesiaalikeissi tästä tulee siksi, että vaihe vaihtuu Kuun ollessa Kuunsolmulla. Symboliikka viittaa isoihin asioihin, tarkoitukseen ja suuntaan, päämääriin – niin isoihin kuvioihin että vaatimaton neitsyen Kuu hullunkuunvaiheessa on helisemässä. Riittääkö millään? Mitä tahansa tehdäänkin, nyt näyttäisi jäävän iso jälki.

Solmulinjan ylityksessä muuttuu aina solmujen kulkusuunta. Kuu kääntää tässä ylityksessä solmut kulkemaan normaaliin suuntaansa, mikä on hyvä, mutta tämä lisää painetta mennä eteenpäin. Varovaisuuteen voisi olla aihetta, paitsi jos satavarmasti tiedetään mitä halutaan. Ehkä Saturnuksen pysähdys antoi realismia nähdä mitä todella täytyy tehdä. Neitsyen Kuu on hyvä velvollisuuksien täyttämisessä. Tiedostaminen on osoittelevammin pointti tässä kohdassa kuin monissa muissa nähdyissä vaiheen vaihtumisissa: neitsyen Kuu saattaa jäädä viimeistelemään yksityiskohtaa, kun nyt olisi syytä nähdä isot kokonaisuudet (jos on niinkin isosta asiasta kyse kuin elämän tarkoituksesta, eiks se ole iso asia?).

Tiedostamisen ja tiedon maailma tulee olemaan läsnä vaiheen aikana. Kuka hallitsee ja auttaa neitsyen Kuuta pohdinnoissaan? Merkurius, jolle Kuu on hyvässä kulmassa. Merkurius on pian aloittamassa perääntymisensä jaksoa, eli sen kulkuvauhti on erittäin hidas. Painokkuutta on havaittavissa. Tämä saattaa olla ratkaiseva tekijä siinä, tiedostetaanko nyt miten hullunkuunvaiheen aikana tulee toimia. Merkuriuksen pysähdyksen ja suunnan käännöksen hetket tulevat tämän vaiheen kuluessa. Alkaa olla hyvä ajankohta pukea siivet jalkoihin ja liikkua ketterästi eri tasojen välillä. Ja kun ollaan Kuun yläsolmun kohdassa, mennään ylemmälle tasolle. Symbolisesti korkeammalle.

Ajan mahdollisuudet olla kuuhullu ovat olemassa, mutta tämä ei näyttäisi olevan yksiselitteisen hullua. Järkeviä aineksia saattaisi olla kasassa melkein enemmän. Kuunsolmun sijainti Kuulle on toki erityinen, koska solmulinja kertoo Kuusta ja Auringosta, se on valojen ratatasojen tekninen leikkauskohta toisiinsa nähden. Solmulinkitys korostaa taivaan valoja. Jos tilanne olisi toisinpäin, Kuu nyt juuri alasolmulla, oltaisi melko yksiselitteisesti vaikeamman edessä. Yläsolmu on ”hyvä”, mutta vaativuudessaan pelottava. Millainen turnauskestävyys on neitsyen Kuulla, pimahtaako herkästi vaatimusten alla? Tyytyykö puurtamaan hiljaisesti täyttymystä kohti, vaikka urakka vaikuttaa isolta?

Kollektiivinen piilotajunta on arkisin työpöydän laatikossa.
Juhlapuheissa se nostetaan pöydälle.
Jos kissa nostetaan samalle pöydälle, se syö sen.

Tunnetko minut?

Kasvavan puolikkaan Kuu ei paljoa kysele kun se tempaisee mukaansa. Yksi vahvimmista ja kuunkaltaisista ajoista alkaa, kun oman merkkinsä ravun puolivälissä Kuu tulee illalla puolikkaaksi noin puoli kymmeneltä, vähän jälkeen. Kasvavan puolikkaan Kuu on siksi rapumainen luonnostaankin, koska oinaan uudenkuun syntyessä kasvava puolikas tulee ravussa, jos haluamme verrata vaihtuvaa sykliä oletusarvoon. Vielä tässä paikassaan Kuu kulkee juuri kuten pitääkin, ja rapuiset päivät jatkuvat vielä muutaman päivän.

Ravussa Kuu on puhtaimmillaan itsensä heijastaja, oma mestarinsa ja käskijänsä, ja siksi tässä omassa merkissä Kuun ilmentymät tahtovat olla ylitsevuotavia. Ravun Kuu on aaltoliikkeen heilahdusta, joskus kiivasta myrskyä edestakaisin tunnelmasta toiseen, joskus iloista liplatusta, toisinaan syvällä seisovaa vettä mikä imee pohjalleen, joskus taas niskaan ropisevaa maailman antia. Ravusta, jos toisistakin vesimerkeistä mielestäni melko harhaanjohtavasti yleistetään, sanotaan sen olevan tunteitten vietävissä. Olisiko kuvaavampi ilmaisu tuntemusten vietävissä. Jokin tunne itsessä on niin vallitseva, että se peittää alleen muun havainnoinnin olotilasta ja ympäristöstä. Tunteet eivät sitten ravun tapauksessa tarkoita lämpöistä kiintymystä, ihastusta, rakkautta – pelkästään. Mitä te tunnette tällä hetkellä? Turhautumista? Ylemmyyttä? Kyllästystä? Epämukavuutta? Innostusta? Kauhua?

Ravun Kuu on aktiivisessa vuorovaikutuksessa itsensä elämän kanssa. Se saa aikaan reaktioita ja reagoi itse siihen mitä tapahtuu. Kuin vuoksi ja luode vuorovedet, Kuun vaivaamat, Kuu antaa tunnetta kohdata sitä mikä ympärillä on, ja se vaihtaa tunnetta toiseksi yhtä arvaamattomasti. Joskus riittää pieni murunen, pilkahdus, kun jo koko maailma kääntyy toisin. Välillä ei riitä vaikka vuori astelisi eteen anelemaan. Ravun Kuu tekee just niin kuin siitä tuntuu, itsestä.

Kasvavan puolenkuun taitekohta on Kuun syklissä yksi voimakkaimpia hetkiä. Heilahtaa todella, kuin horisontti yhtäkkiä keikahtaisi nurin. Tässä on aktiivisin kasvuvoima kohti tulevaa täyttäkuuta, tämän jälkeen Kuu on selkeästi isommalla puolella. Kasvitkin kurkottavat sen valoa kohti. Tässä puolenkuun suhteessaan oinaan Aurinkoon valot ovat pakottavan aktiivisissa kulmissa vahvimpaan planeettakuvioon näinä aikoina: Kuu tulee vastapäätä Plutoa, Aurinko vastapäätä Jupiteria ja kohtaa sitten Uranuksen. Sähäkkää energiaa on tarjolla, sellaista ettei sitä voi väistää, se jyrää ja osuu vaikka menisi puun alle piiloonkin.

Kuitenkin hyvin nurinkurisesti tämä Kuun puolikas kuin itseensä ottaen tästä kaikesta vauhdista, hoputtamisesta, paineesta, kääntää Kuun solmuparin liikkumaan solmuja katsoen taaksenpäin, jo katsottuun suuntaan. Tästä ajasta ei saataisi suunnalle mitään apua. Kuvitellaan Kuun tuiskahdus, tuikea käännähdys. Enkä! Ja ihan sitten koko puolenkuun aktiiviaika kuluu tässä solmujen huojahduksessa nurinperiseen liikkeeseen. Saadaanko luvan kanssa vängätä vastaan, kiukuta? Kuuhulluja ainakin saadaan olla tällaisin perustein.

Vain olla.
Mitä mahdollisuuksia se antaakaan hylättäväksi.

Keskittynyt luottosirppi

Kuun sirppi saattaa nyt näkyä hyvin, sillä eilen Kuu oli lähimpänä Maata kiertoradallaan. Kasvukuun puolella sirppikuunvaiheeseen tullaan hieman ennen yhtä iltapäivällä Kuun kulkiessa härän merkin loppupuolta. Just kohdillaan, näin sen pitäisi ollakin. Sirppi on sävyltään härkämäinen, ja nyt päästään tekemään sitä todeksi aivan konkreettisesti ja toivottavasti ilman mitään ristiriitoja. Kuu on härässä ylennyksensä merkissä, joten nyt pitäisi ilmastossa olla yleinen viihtyvyyden teema.

Sirppiä tehdään parhaiten todeksi hiljaisesti puurtamalla, ihan omaan tahtiin, mutta alkuun päästyä sitkeästi ja tuloksellisesti. Me katsomme sen verran taaksepäin, ainakin edellistä pimennyskiertoa, että ymmärrämme mitä pitää ottaa huomioon ja mistä ottaa opiksi. Tämä on varmistelun ja perustelun aikaa, eikä omasta suunnasta ole tarvis antaa piiruakaan periksi. Tehdään mitä haluamme, ja tällainen toteuttaa oinaan alun ideaa kaikkein vankimmin. Luottavaisesti, omaan pystyvyyteen perustaen.

Kuu saattaa härässä jäädä jonkin verran oman onnensa nojaan, sillä sitä hallitseva Venus on edelleen retrovaiheessaan, eikä siksi kannata kauheasti laskea sen varaan. Sirpissä muutoinkin ollaan vielä enimmäkseen omillaan, ehkä emme koe tarvetta turvautua apuun ja turvajoukkoihin. Sirpin vaiheen hetkellä Venus tosin näyttäytyy suht osoittelevasti meillä, sillä se sattuu olla keskitaivaan tuntumassa. Venuksen haasteet saattavat olla niitä, jotka perusteluissa tulee nyt ottaa huomioon.

Ajassa on nyt olennaista, että olemme pian Saturnuksenkin perääntymisen ajassa. Saturnus pääsee siihen kohtaan, missä käännös tapahtuu, sunnuntaina iltapäivällä. Tämä tapahtuu sirppivaiheen puitteissa, ja saattaa ilmentyä siten, että vielä ei asioissamme kaksisesti edistystä tapahdu. Jos Saturnuksen rajoittava puoli nousee esille, saatetaan jopa kohdata vastustusta. Mutta kohdataan kaikki sellainen härkäkuun stoalaisella rauhallisuudella, ei menetetä hermoja. Ehkä varovaisuus on tarpeen.

Vaikka Kuu härässä ja vaiheen vaihdoksessa korostaa Kuun ominaisuuksia, ei tämä tunnu lainkaan heittelehtivältä, ja siten kuuhullulta. Ennemmin päinvastoin, poikkeuksellisen rauhalliselta, tyyneltä, hitaalta. Voidaan kai varoa täydelliseen katatoniseen tilaan jämähtämistä. Pidetään eteenpäinmenevä, rehevän runsas suunta muistissa.

Vaiti ja keskittynyt
kuten japanilainen mielenlaatu.
Omakin sävyisyyteni on
kunnioittavaa, ei vihamielistä.
(No on, on!)
Sen sisin, peittääkö sitä rumpukalvo,
ja vain jonakin erityisenä hetkenä se soi?
Toisinaan minuutti
kääriytyy rullalle ja rullautuu auki.
Kasvavan kuun kanssa jokin valaa sydämen.
Olenko ollut liian varhaisessa?
Olenko liian myöhässä?

Uudenhuumaa

Tuntuu kepeältä ja kohottavalta saada uudenkuun syntymä oinaassa. Oinas on eläinradan merkki, mikä vahvimmin symboloi uusia aloituksia. Tästä syystä Uusi Kuu on nyt niin kohdillaan kuin ikinä voi olla. Tiistaina ihan hitusen vaille kuudelta aamulla Kuu saavuttaa kierroksellaan Auringon, syntyy taas uudeksi, ja aloittaa samalla uudenkuun vaiheen. Onko tämä syleilyjen syleily? Oinaassa todeksi tulemisen tapa on kiivas, niin spontaani että se tuntuu satunnaiselta, ohimenevältä. Mutta eteenpäin mennään, oli tyyli mikä tahansa.

Meidän pallonpuoliskollamme oinas symboloi kevättä. Heräämistä uuteen alkuun, valosta sokaistumista, kevään tuoksuista huumaantumista, tuulen tuntua. Tämä aloitus on kaikkein raikkain.

Kuun uuden kierroksen alun hetki on yllättävän mukavan oloinen, jopa lempeä. Tuntumassa perääntyy Venus kohti oinaan merkin alkua, ja saattaa hyvinkin antaa sävyään Uudelle Kuulle. Oinaassa kulkijoita hallitsee Mars härästä, ja se on nätissä kulmassa Neptunuksen kanssa. Pehmeitä, hehkeitä sävyjä on tarjolla takavasemmalta.

Oinaan aloituksen tärkein muistisääntö on rehellisyys. Itse täytyy pystyä olemaan tämän jutun takana, eikä mitään kannata tehdä vain toisia miellyttääkseen. Oinaassa on rohkeutta, mikä on hienoa, kunhan se pysyy aisoissa eikä kannusta vaarallisiin riskeihin. Ja sen mukaan miten tässä on oinaan merkkiä yhdessä pyöritelty, on tämä aloitus ihan oma juttu. Mitä aloitatkin, ole valmis viemään se yksin loppuun saakka, halutessasi, ellei joku nappaa palloa ilmasta kyllästyttyäsi. Oinaan merkissä on sallittua tuntea, ettei tämä tuntunutkaan kauaa innostavalta. Saa lässähtää, eikä siitä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Ideoita riittää toisiinkin aloituksiin.

Vaikka kuinka hyvältä kuulostaisi, oinaan aloitus ei ole ihan jokaiselle se omin kohta lähteä liikkeelle. Omaan kuunsykliin verrattuna voi tuntua toisenlaiselta, siltä ettei saa itseään toimimaan samaan tahtiin yleisen ajanhengen kanssa. On paljon heitä, joita riemukas aloituksen fiilis masentaa. Kun koko maailma kirkuu, että pitää tehdä, innostua, jaksaa – joskus tämä vaatii liikaa. Vaikka siis Kuu ojentaa meille sopivan alkukohdan, me saamme edelleenkin kuunnella itseämme, päättää itse milloin ja mitä teemme. Sekin kuuluu oinaan oman tahdon maailmaan.

Tuleva Kuun kierros ei ole kaikkein helpoin, kun koettaa luntata mitä taivaalla on meille kerrottavana. Kun tässä syklissä sekä Merkurius että Saturnus aloittavat perääntymisjaksonsa, voi hyvällä syyllä käyttää harkintaa, josko sittenkään on minun hetkeni. Oinaan kierroksessa johtavat merkit ovat tärkeimpiä toimijoita, ja Kuu tosiaan pistää näissä tapahtumaan. Osuvasti otetaan vaihdosten aikaan kontaktia isoihin taivaan kuvioihin. Ennen kierroksen huipennusta oleva hullunkuunvaihe vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Laskevan puolenkuun kohdilla saadaan taas maistaa karmallisia opetuksia, ja muistella ”viime vuodelta” vastaavanlaisia liemissä kypsymisen kohtia. Kierroksen lopuksi päästään sellaisiin syvyyksiin, mitä kaikki eivät ehkä ole valmiita ottamaan vastaan. Tulossa on siis tosi kiihkeään tahtiin paljon – jos nämä saa noukittua itselleen polttoaineeksi niin varmasti syntyy.

Parin päivän päästä ollaan Kuun kiertoradan lähimmässä kohdassa. Tunnettehan sen jo, kuinka Kuu kiskoo? Kutsuu aloittamaan?

Tyhjä käsi on kevyt käsi,
ja valo tahtoo katsella
mitä kuvia on näkemättä.

Nopeat Mustat

Monet kärsivät kesäaikaan siirtymisestä, ja juuri nyt pieni vuorokausirytmin muutos saattaa väsyttää kaksinverroin kun se osuu vanhankuun aikaan. Silloin Kuun tuntuma ajanlaadussa on väsynyt, luovuttava ja nuutunut. Mustan Kuun yön katsaus tulee jokseenkin mielivaltaisesti tulevaksi yöksi, ehkä se oli meillä jo viime yönä, mikä tietää. Yön tuntien aikana, mutta vasta aamukuudelta, Kuu saa syntyä uudelleen, joten pimeää käytännössä Kuutonta yötä saadaan maistaa sitä ennen. Mustan Kuun yö voidaan katsoa alkavaksi auringonlaskusta hieman ennen kahdeksaa illalla, ja ehkä yö tosiaan päättyy uudestisyntymän tuntoihin paria minuuttia ennen aamun kuutta, eikä tarvitse odotella Auringon nousua horisonttiin.

Kun Kuu on jo hyvin lähellä uuden syklinsä alkua, on se koko Mustan Kuun yön ajan tulevassa uudenkuun merkissä oinaassa. Oinaan Musta Kuu voi olla hätäinen fiilikseltään, tsekataan nopeasti mitä sielu sietää, ja otetaan aktiivisesti lepo mikä tarvitaan. Kuu on oinaassa rohkea, ja siksi ei paljoa pelota mitä nämä pimennyskierron viimehetket vielä kertovat. Lapsenomaisen luottavaisesti ollaan sitä mieltä, että kyllä me tähän pystymme. Toivottavasti lopetuksen työtä on tehty viime päivinä jo valmiiksi, ettei ole kertynyt urakkaa tähän viimeiseen yöhön. Kärsimättömiä ollaan ihan varmasti päättämään tämä kuunkierto. Ollaan jo käytännössä uudessa ajassa (Auringon kierron mukaan) ja tämä Kuun laahaus perässä voi ärsyttää. Pinna alkaa olla aika tiukalla, tekisi mieli jo konkreettisesti astua uuteen, tuoreeseen, eikä mitata minuuden kypsyyttä. Epäilen että moni kaipaa ennemmin lepoa kuin pitkällisiä itsensätutkimisen prosesseja.

Yön aloituksessa Kuu on aivan oinaan merkin alussa ja lähellä perääntyvää Venusta. Ei olisi yllätys, jos Mustan Kuun yön mahdolliset haasteet tällä kerralla koskettaisivat juuri perääntyvän Venuksen teemoja. Arvostusta, arvottamista, ihmissuhteiden tilaa, mielihyvän tuntojen arvioimista. Asioita voi laittaa kerralla poikki ja pinoon, sillä Kuussa on voimaa; Kuulla synkkaa mukavasti hallitsijansa Marsin kanssa.

Tehdään nopea päätös olla sisäisesti vahvoja, ja se siitä.

Näin lähellä pimeyttä
yöt eivät ohene aamuksi
eikä tähtien valju valo
riitä johtamaan kulkua
seuraavaan yöpaikkaan.
Joku koettaa tehdä tulet,
joku yrittää pimeässä seuraavaan pimeään.
Vain ne pääsevät perille
jotka jaksavat odottaa,
istua pimeässä
kuvansa kanssa kahden.

Kirkastus

Oinaan Aurinko on tehnyt tehtävänsä, jos ei yhtään huvittaisi palata tähän vanhaan kiertoon enää. Ihan kuin aika olisi harpannut kvanttiloikan uuteen suuntaansa, ja se kaikki mistä tämä joskus alkoi, kalojen uudenkuun pimennyksestä, on jo nii-ii-iin kaukana. Ihan historiaa. Vaan tämä on silti vielä tehtävänä Kuun kierroksessa, että näin vesimieskuun alla tarkkailisimme mitä saatiin aikaan, mitä tapahtui, vähän analysoisimme käytyä pimennyskiertoa. Kuu tulee kierroksen päättävään vaiheeseen, vanhankuun aikaan, perjantaina iltapäivällä hieman ennen puolta viittä.

Rynnistys ajassa eteenpäin on varmistettu, sillä vesimiehen vanhassakuussa halutaan taatusti katsoa enemmän tulevaan, valmistella seuraavaa kierrosta. Voidaan käyttää näitä aikaisempien kiertojen tutkimustuloksia pohjana, ja ihan varmasti olla jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että seuraavaksi teemme toisin.

Vesimiehen tarkkailun voi ulottaa itseen ja sisälle, kun on kerrankin tilaisuus suhteellisen puolueettomasti nähdä mikä on sielun tila. Kun oli pimennyskierto, on ajanlaatu saattanut tuntua vaativalta. Vesimiehen Kuu on hyvä havainnoimaan mitä meille tapahtui, millaisesta ilmiöstä on ollut kyse. Koska nyt Kuun henki on futuristinen, on helppo uskoa että tästä päästään eteenpäin, tulevaisuus on ihan nurkan takana. Menneeseen ei nyt taatusti jäädä jumiin, vaan siitä saadut ajatukset kirkastetaan, puhdistetaan, niin että tiedämme. Vesimiehen motto on Minä tiedän (ja sekös minua kalana aina jaksaa naurattaa hervottomasti). Siitä huolimatta tässä hetkessä tulisi ymmärtää ja hyväksyä, että emme vielä päätä valmiiksi tulevaa kiertoa. Se on elettävä ja koettava, sallittava elämän yllättää.

Ihan vaan sivuhuomautuksena, että ajassa ei taida olla minkäänlaista kuuhulluuteen viittaavaa tekijää. Ellei sitten sunnuntai yllätä.

Joskus aurinko ei ollut vain vertauskuva.
Nyt kuolleetkin ovat. Ja keväät kuin
polvilleen pakotetut vangit: kaikki hedelmällisyys
on pelkkää taistelua.

Nollakohdassa

Toisella puolella ollaan, uudessa ajassa ja kierroksessa, vaikka Kuun kanssa sykli on yhä kesken. Rajatapauskierroksi tätä nimitin, kalojen kuunkierroksen leima on olla välissä, sellaisena kuin sen kukin haluaa nähdä, olla sitä mitä tarvitaan, vanhalla tai uudella puolella olevaa. Teoriassa on häviävän pieni mahdollisuus, että Auringon vuosikierron alku oinaassa ja uusi kuunkierros osuisivat täsmälleen yksiin. Kuun kanssa tullaan laskevan puolenkuun vaiheeseen siten, että Aurinko on juuri tullut ingressiinsä, ja silloin Kuun merkki on kauriissa, ja asteet nollassa. Tämä on itsessään hassusti ristiriitainen, ihan kuin vanhan ja uuden lomittuminen toisiinsa: kauris merkkinä edustaa (osaltaan, vaikka johtava onkin) perinteitä, ja nolla on vastasyntynyttä, tuoretta. Tämänkertaisen vaiheen vaihdoksen kohta on poikkeuksellinen, koska se on periaatteessa juuri siinä missä se ”vaiheiden palikkarakennelmassa” kuuluisi olla (jos uusikuu syntyisi nollassa oinasta, olisivat kaikki päävaiheet samalla tavoin johtavien merkkien nolla-asteella). Vanha ja uusi nivoutuvat kaikilla tavoilla.

Kuun kulku puolikkaan kohdalla on voimakohta, missä näkyvyyden tila ratkaisevasti muuttuu. Puolikas lähtee pienentymään vähäisintä kuunvaloa kohti, ja Kuun oma sisäinen luonne korostuu. Sellainen meissä, mitä emme tietoisesti ohjaa, huomaa ohjata, on kierron tällä puolella voimakkaampaa. Alitajunta, vaistot. Aina emme tiedosta ratkaisujamme ja valintojamme, ne tulevat todeksi kuin huomaamatta, usein sillä tavoin luontevina että emme toisellakaan lailla tekisi vaikka kuinka analysoisimme. Vaistonvaraisuus katsotaan monesti primitiivireaktioksi, ja selviytymisen tarpeet ovat voimakkaimmat. Sitä kauris juuri on. Nyt kun vaihe alkaa aivan merkin alusta, vaistonvaraisuus erityisesti korostuu. Nollassa kokemus ikään kuin häviää, vaikka sitä toisaalta onkin jo miltei koko kierroksen verran olemassa. Ja merkkinä kauriissa ihan kuin vuosituhansien kertymien verran.

Puolikuussa ollaan testikohdassa, ja sitä ilmentää hyvin tämän kohdan liittyminen Kuunsolmujen liikkeeseen. Puolikuu pysäyttää ja kääntää solmujen kulkusuunnan toiseksi. Kynnyskysymys ajassa voi olla oikein toimiminen, tekojen seurausten ymmärtäminen ja niiden kanssa eläminen. Jokaiselle kuunkierrokselle ei taida riittää maailmaa mullistavia päätöksiä, mutta tällä kerralla laskevan puolenkuun kohta on tavallista korostuneempi: merkki, aste ja syklin vaihtuminen isommalla tasolla samoihin aikoihin uudeksi. Testi taitaa olla tosi monelle.

Ja ne solmut, voi että, kun Kuu kääntää ne epäsopivaan suuntaan. Auringon tullessa oinaaseen tekisi niin mieli paahtaa täysillä, riemuita laukkaa kevätniityillä. Kuu kauriissa antaa realismin arkeen, että niitty onkin vielä jäässä, täytyy odotella. Kuunsolmu kulkee eteenpäin, painottaen tuumausta ja harkintaa, ja vasta Kuun ylitys alasolmulle kääntää liikkeen normaaliksi. Lauantaina ja enempi iltapuolella.

Että me taidetaan jatkaa Kuunkierron viimeisten vaiheiden työstöä. Tämä ei ole alun aika, vaan loppuunsaattamisen. Hommaa on, kuten aina kauriissa. On valittava sellaista, mikä pitää meitä pinnalla. Ei media-tavalla tähteydessä, julkisuudessa eikä pintaliidossa pinnalla. Itsenä, vielä jaksamassa, ei hukuksissa. Kevyttä tämä ei ole, mutta nauretaan sille nollalle.

Kevät alkaa
kun riekon lailla nauran
kaikille itsessäni.

Eväiden jakoa

Siemenkuussa aletaan olla. Tottapuhuakseni täytyi oikein miettiä, mikä kuunvaihe seuraavaksi tulee, ilmeisesti niin vähän neitsyen täydenkuunaika jätti jälkeä. Siemenkuunvaiheeseen tullaan torstaina iltapäivällä vähän kolmen jälkeen, skorpionin merkin alkupuolella. Jos mainitaankin, ettei Kuu oikein viihtyisi skorpionin merkissä, niin tässä kuunvaiheessa sillä ei ole juuri merkitystä. Siemenkuu on skorpionimainen, eli jos tämä merkki jossakin kohtaa kiertoa täytyy aina katsoa, niin parhaiten juuri tässä vaiheessa.

Kuun hallitsijoihin tulee harvemmin viitattua, mutta kyllä tämä taustavaikutus täytyisi joka kerta ottaa huomioon. Hallitsijasta tulee se perusta, saako Kuu paljoa mitään aikaan merkissään. Nyt hallitsija on osoittelevasti mukana, sillä Mars on vastapäisellä puoliskolla härässä. Kuulla ja Marsilla synkkaa itseasiassa ihmeen hyvin nyt yhteen, vaikka kumpikaan ei oikein mukavuusalueellaan olekaan (Marsin kulkema härän merkki on Kuulle ylennys). Jos tilanne ei kaunein mahdollinen olekaan, tästä selvitään yhdessä. Vahvaa apua on tarjolla. Tai jos ei ihan supervahvaa, niin hyväntahtoista ainakin.

Jakamista ja jatkumon varmistamista tämä siemenkuunaika on. Kerrotaan eteenpäin, annetaan toisille, tiedotetaan ja selitetään. Ja miksi? Siksi että emme ole vain omassa kuplassa – kaloista alkaneessa kierrossa tämä täytyy erikseen tiedostaa. Jatkuvuus turvaa itseäkin lopulta. Voimme luoda jotakin upeaa ja mullistavaa, mutta jos se ei missään näy, jos kukaan ei käytä sitä, ei tällä ole kaksista merkitystä. Katse suunnataan siis kauemmaksi itsestä, ja siitä lähellä olevasta toisestakin, enemmän maailmalle jo.

Millaiset tyylipisteet skorpionin Kuulle antaisimme? Ota tai jätä -tyyliä, ehdottomuutta, ja vaatimusta kokonaan antautumisesta, intensiteetin täysinäisyydestä. Se mitä tehdään, on kotoisin sielujen syvyyksistä, ja siksi se on aitoa ja koskettavaa. Välinpitämättömyyttä ei ole, on vain joko-tai, mukana tai ulkona. Tyyli saattaa kysyä jaksamista, mutta jos motivaatio on kunnossa, tulee tämä luonnostaan. Uskallammeko antaa eteenpäin, kysymys on ihan toissijainen, silloin kun tiedämme että on pakko.

Skorpioniin liittyy lopettamista, eliminointia, tuhoamista, maatumista, häviämistä. Tämän siemenkuun aikaan tehtävämme on sanoa hyvästit kuluneelle astrovuodelle. Uusi kierto alkaa ihan siemenkuun viimemetreillä, mutta tässä sävyssä kuitenkin. Jaetaanko yhteenvetoa kaikesta kuluneesta, opitusta, ymmärretystä? Ja varmistetaan, että uusi kierto tulee, ja meillä on eväitä sitä varten.

onko kaikki hyvin?
lasipalloihin sataa vihreä lumi
ja prinsessat suutelee sammakoita

Paremmaksi tulemisen kuutamo

Pimennyskierrossa tavallaan ollaan vielä, mutta tuntuukohan se enää missään. Kaloista alkanut sykli saa nyt täyttymyksensä neitsyen täydessäkuussa, ja tästä Kuu lähtee vähenevälle puolelle kierrosta, minkä päätteeksi tästä syklistä irtaudutaan. Ehkä ollaan silti vaatimattomia kuten neitsyen teemoissa aina, eikä hurrata vielä.

Teknisesti tämä täysikuu on kovin tavallinen, Kuukaan ei ole radallaan erityisen lähellä Maata vaan kulkemassa kohti kaukaisinta pistettään. Mitään erityisen räväkkää ei ole Kuun tuntumassa, eikä Auringonkaan puolella kaloissa. Arkinen sunnuntai-kuutamo.

Neitsyen täydenkuun vääntömomentti tulee näkyvyyden teeman luontevuudesta, mitä neitsyessä ei siis oikein ole. Neitsyelle on tyypillisempää toimia taustalla, eikä se tunge estradille kumartamaan kunniaa. Neitsyessä Kuu täyttyy kuin velvollisuudesta, okei täytytään nyt sitten jos kukaan muu ei suostu tätä tekemään. Vähän saatetaan hykerrellä siitä, että olisi ainoa kuka tämän osaa. Ja tässä on pointti, neitsyen Kuu on parhaimmillaan ammatillisissa yhteyksissä. Kaikenlainen juhliminen on turhaa hömppää.

Täydenkuunaika on toisen kohtaamisen hetkeä. Varuillaanhan me neitsyen Kuun tunnelmissa olemme, ei silti pelosta, mutta jos tässä pitäisi jotain tunnesoopaa olla mukana niin kiitos ei. Auttaminen, hyödyksi oleminen voisi olla ainakin nimellisesti kohtaamisen leima. Ja se palautteen antamisen aika. Huh huh. Poor-Pisces, nyt saa kalojen oudot ideat kuulla kriittiset kunniansa. Paitsi että kritiikki on neitsyen Kuulle tarpeen, sillä se auttaa analysoimaan korjausta vaativat seikat, ja tätä kautta kannustaa paremmaksi. Tällaisessa täydenkuunajassa me tunnistamme vajavaisuutemme, ja toivottavasti pyrimme kasvamaan. Kuinka tottuneita olemme antamaan ja vastaanottamaan asiallista palautetta? Että oikeasti ottaisimme huomioon toisen kokemuksen, emmekä oitis vetäisi hernettä nenään. Ehkä kokeilemme kaikki, miten saamme kerrottua rakentavasti mielipiteemme, ilman lyttäämistä ja haukkuja, ja osaisimme sanoa myös sen missä onnistuttiin. Ajatuskin hermostuttaa, ja ramppikuume iskee.

Loistetaan pieninä palasina!

Mihin avoimuus
jota alati vaaditaan,
kun julkisuus
sen veisi saaliinaan?
Sai moni tölväisyn
luottavuudestaan
ja päätti. Vetäydyn!
Palaako milloinkaan?

Riskibisnes

Kuunkierrot lomittuvat toistensa sisään siten, että vaikka tämä käynnissä oleva sykli alkoi vanhalta puolelta kaloista, hullunkuunvaiheessa kurkataan ihan kuin olisimme jo tulevassa oinaan kierrossa. Hullunkuunvaihe alkaa yöllä yhdeltä leijonan merkissä, ja kaikkien kiertojen mallikappaleessa, oinaan syklissä, tämä pöhkö vaihe pitäisikin saavuttaa leijonassa. Kuin olisimme etuajassa, kun ”vuosi” on vielä alkamatta.

Aurinko ja Kuu rakentavat suhteissaan yhdessä aikaa, eivätkä ne ole toistensa vihollisia, vaikka aina vaiheen vaihtuessa ovatkin haasteelliseksi katsotussa kulmassa keskenään. Kuun ollessa leijonassa ollaan aina sillä tavoin erityisessä tilanteessa, että se on Aurinko mikä sanelee, Auringolla on nyt lopullinen vastuu. Kuu heijastaa Auringon valoa, ja leijonassa tämä symboliikka korostuu.

Kierto on kalojen, ja tämä teema kukoistaa. Voi olla jopa niin, että tässä leijonan sävyttämässä hullunkuunajassa kalojen asettamat tavoitteet kukoistavat aivan erityisesti. Leijona on se merkki mikä tykkää loistaa, ei niinkään täydenkuunajan neitsyen taustalle mieluummin jäävä Kuu. Ehkä täyttymys jollakin tavoin saadaan jo nyt. Etuajassa kuten vaiheen sävykin.

Hullunkuun aikaan pyritään saavuttamaan, ja leijonassa toteutetaan sitä itseään, yksilöllistä luovuutta, jopa kutsumusta. Millainen fantastinen visio tai illuusio olikaan aikeena kalojen rajattoman mielikuvituksen aloituksessa, se pitäisi nyt luoda esille. Jälki on originaalia, ja sen voi allekirjoittaa omalla signeerauksellaan.

Ajanlaadussa leijonan Kuun alla omistaudutaan, rakastetaan täydestä sydämestä. Toivottavasti tämä Kuu kuitenkin kestää sen todellisuuden kanssa, ettei ihan vielä olekaan täysikuu ja huipennus. Heittäytyä voi, vaikka tietäisikin ettei nyt ole ihan sataprossaa. Ei mikään ole karvaampaa kuin antaa kaikkensa ja tajuta, ettei se riitä. Tämä voi olla leijonalle liian iso pala hyväksyttäväksi, ja jos kypsymätön, jaloutta vailla oleva leijonuus tulee esille, on se melko typerää ja noloa. Voi siinä olla hulluksi tulon aineksia. Hulluuttakin voi käyttää materiaalina? Tekemisen suhteen ollaan joka tapauksessa liukkailla jäillä – katsokaa Marsia. Riskaabelia, mutta ehkä kalojen Aurinko haluaa nyt tarjota meille hyvin erikoisen vaihtoehdon. Sellaisen mikä löytyy jokaisen sisimmästä, sydänverestä.

Yö yöltä
valo laulaa
pihlajan
valkoisilla
oksilla
kirkkaampana
kuin jaksan
uskoa

Sinne-tänne-tonne

waxhm_gem17Kaksosen merkin puolivälissä Kuu harppaa näkyväksi, täyttäkuuta kohti kurottavaksi puoleksikuuksi, näin aurinkoisen sunnuntain iloksi. Kalojen pimennyksellä alkaneen kuunkierron kepeys jatkuu yhä, ja saattaa olla jo paikoillaan kohotella kulmia onko tämä totta ollenkaan. Liian helposti ja sujuvasti rullaa eteenpäin – tosin Hullunkuun blogin kirjoittajalla on omat rasitteensa kalojen merkin suhteen, ja siksi voi olla että kaikki kuvitelma on täällä näppiksen takana, ja te elätte ihan toisenlaisessa todellisuudessa.

Kaksosen merkki on Kuulle sillä tavoin neutraalia maastoa, ettei ilman elementti ole sille erityisellä tavalla raskas eikä rakas. Ehkä Kuun toimet luonnistuvat vaivattomammin eläinradan negatiivisissa ja feminiinisissä merkeissä, näissä jokatoisissa joissa Kuun oma ravun merkki ja ylennyksen härän merkki ovat. Kaksonen on sitä toista maata, positiivinen ja maskuliininen, mikä käytännössä tarkoittaa toimeliaisuutta ja aktiivisuutta, itse tekemistä passiivisen odottamisen sijasta.

Kasvavan puolenkuun vaiheessa tehdään nyt itsenäistymispyrkimyksiä ja eroa menneeseen, ja kaksosen aktiivisuus sopii erittäin hyvin kasvukuun muutoinkin aktiiviseen kulmakohtaan. Kuten aikaisemmin oinaan vauhtimerkin leimaamassa sirppivaiheessa, sama hektinen tahti näyttää jatkuvan. Kaksonen on myös eläinradan pikajuoksumerkkejä. Kaksosella ei ole ikinä ollut vaikeuksia irtautua ja siirtyä toisenlaisiin kuvioihin, tsekkaamaan uusia virikkeitä ja etsimään kiinnostavia asioita maailmalta. Puolenkuun vaiheen kynnys, se kuinka jätetään entinen taakse ja varmistetaan tulevan kasvu, on tämän itsenäisen liikkeen varassa. Hyvältä näyttää. Suorastaan trendikkäältä.

Hauskasti ajan hengessä korostuvat samaan suuntaan viittaavat tekijät, eli kaksosen Kuun hallitsija Merkuriuskin on nyt aktiivinen. Merkurius on juuri tulossa omaan täydenkuun vaiheeseensa, saavuttaa kierrossaan lakipisteen tiistain puolella yötä, ja sen jälkeen Merkurius tyypillisimmillään jakaa valmiita ajatuksia toisille. Kun Kuu näin asettuu loistamaan isommalla, näkyvämmällä puolellaan kiertoa, kaikki viittaa siihen että kommunikaatio alkaa korostua. Kaksosissa ei juuri tuumata kun juttu on jo kerrottu kaikille mahdollisille tahoille, tai vähintäänkin vinkattu toisille mistä sen löytää jos kiinnostaa. Ehkä nopeus ei kostaudu, vaan näin reippaasti, arvottamatta, pitääkin toimia, – – mutta..

waxhm_gem_17Kuten kaksosen merkissä, aikakin tarjoilee meille nyt kolikon kääntöpuolen, toisenlaisuuden. Kuu määrää Kuunsolmujen liikettä tullessaan puolenkuun kohdille. Nyt solmujen tahti painottaakin enemmän sitä kääntöpuolta, sillä Kuu antaa meille yllättäen koko viikon loman eteenpäinmenosta (kärjistys). Solmupari taittuu kulkemaan eteenpäin eli solmulle vieraaseen suuntaan, jolloin ajan henki on enemmän kyseenalaistusta ja harkintaa, ehkä tulevan suunnittelua. Koska Kuu kulkee nyt solmujen merkkeihinkin nähden neliömerkissä kaksosissa, mahdollisimman kaukana solmuista siis, tarkoittaa tämä ajallisesti pitkää matkaa ennen kuin Kuu taas on uudestaan solmulla ja kääntämässä sitä oikeinpäin. Vasta ensi lauantai aamuna Kuu ylittää yläsolmun neitsyessä – ihan koko pitkä viikko tuumataan. Pientä ristiriitaa siis, jos merkki ja vaihe olisivat aktiivisesti menossa eteenpäin, ja solmu junnaa monta päivää. Tässä meille on kynnystä tulevalle viikolle.

Taidan kallistua hullummalle puolelle. Johonkin uudenlaiseen hulluuteen.

puissa ei ole lehtiä
ei värejä
näkee pitemmälle
näkee elämänsä

Päätäpahkaa pimennyskiertoa

cres_ari17

Kuunkierros jossa nyt olemme sai alkunsa idealistisesta kalojen merkistä. Tulevana yönä siirrytään sirppikuun vaiheeseen lentävän vauhdikkaasti, tulenpalavasti oinaan merkissä. On voimaa, puhkua ja intoa liikahtaa, kasvaa, mennä eteenpäin. Tämä ei yksinään johdu oinaan reippaudesta, marssitahdista, vaan jopa enemmän siitä, että sirppikuunvaihe pärähtää alkuun siten, että Kuu on vielä kontaktissa juuri ylittämiinsä Uranukseen ja Marsiin. Pirskahtelevan pamahtavat energiat ovat tarjolla.

Lisäpontta ajan kiihkeydelle sirpissä antaa Kuun vetovoima. Kuu lähestyy jo radallaan kohtaa, missä se on taas lähimpänä Maata. Kuun ”vaikutus” on siksi voimakkainta sirppikuun vaiheessa.

Aikaa voi lukea monesta näkökulmasta. Piruja maalaillen voidaan miettiä, että kalojen pimennysaloituksessa ei välttämättä syntynyt järkevää toiminta-ideaa. Jos nyt oinaan sirpissä rynnitään sen tarkemmin ajattelematta, ollaankin kohta suossa, allikossa ja pulassa. Ja sitten taas toisaalta, miksi taistelisimme vastaan voimakasta tuntua, mikä ajassa nyt on. Tarkoitus voi olla, että luotetaan edelleen vaistoihimme, suunnataan rohkeasti ja yllättävästi sinne minne haluamme mennä.

Oinaan Kuu sirpin ajankohdassa voi olla viite siitä, että nyt ei ole aikaa jäädä punnitsemaan tuhatta eri perustetta ja vaihtoehtoa. On tärkeämpää päästä ylipäätään vauhtiin kuin perustaa huolellisesti kivi kiveltä. Eikun yhdelle kasalle kaikki ja menoksi. Kaloista lähtevä aloitus taitaa olla sävyltään liukuvan ajautuvaa. Ehkä sirpissä on nyt tarkoitus viedä tämä astetta pidemmälle.

Oinaan merkki jakaa innostuksen teeman kalojen kanssa. Usein miellämme kalat passiivisena, täydellisen aloitekyvyttömänä merkkinä. Kalat on antautuva, heittäytyvä ja omistautuva (vaikka ei tosiaankaan samalla tavoin kiinnipitävä kuin vesimerkeistä skorpioni tai edes rapu). Jos uskoa riittää, kalat ovat vahvasti remmissä. Oinaassa innostus taas on sävyltään virkeämpää, ensisilmäyksen viehättymistä, riehaantuvaa, spurttia. Jos tämän sirppikuun ajan saamme ylläpidettyä kiinnostuksen siihen, millainen haave iti kalojen alusta, tässä voidaan tosiaan päästä vauhdikkaasti eteenpäin. Jos ollaan kalojen hyväksyvyydelle edelleen uskollisia, sallitaan hyppäys ilman turvaverkkojen asettelua. Kun yritetään kurkata tulevaan, ennakoiden, eivät nuo seuraavat puolenkuunvaihe tai hullunkuunaika vaikuta ollenkaan pelottavilta. Ehkä oinaan rohkeus on juuri nyt paikallaan.

cres_ari_17Riittääkö rohkeutta kuuhulluuteenkin. Jotakin yllättävän voimakasta voi räpsähtää, päänräjäyttävällä tavalla, ja sellaisen tuntuma saattaa olla hyvinkin hulluuttavaa. Kuun kiskonta meitä lähestyessään kiihdyttää lisää. Eihän se oinas erityisen järkevä merkki ole? Tulinen, päätäpahkainen, kiihkeä – siinä olisi aineksia kuuhulluuteen. Ollaanhan me edelleen pimennyskierrossa, ehkä sille pitäisi olla uskollinen näinkin.

Jospa metsän taus onkin tyhjää.
Jospa laineet tulevat vain
tähän rantaan.
Jospa onkin vain minua varten.

Rajatapauskierto

nmeclpisc17Jos joku kuvitteli, että pimennysjakso päättyy tähän, niin ehei, kyllä pimennyksen varjo on peittoavasti mukana sellaisessa kuunkierrossa joka pimennyksellä alkaa. Pimennyksen sävystä on nyt kyse kun Uusi Kuu lähtee ”kuin viimeiselle kierrokselleen” Auringonpimennyksestä kalojen merkin alkupuolelta. Näin tapahtuu sunnuntaina suurinpiirtein viideltä iltapäivällä. Tämä kalojen kuunkierto on kuin silta mantereiden välissä, kahta kalaa toisiinsa yhteen sitova nauha; Kuun kierros alkaa lopun merkeissä, mutta sen päättyessä meillä on jo kokonaan uusi (astrologinen) vuosi. Tunnelma on ajassa samantyyppinen kuin vuotta aikaisemmin, sillä myös tuolloin kalojen Uusi Kuu oli samalla pimennys. Kun pimennys ja uusi kierto alkavat tällä kerralla läheltä Neptunusta, lienee satavarmaa että kuuhulluus leimaa ihan koko kiertoa.

Kalojen kierrolle on tyypillistä lempeys, herkkyys, mielikuvituksellisuus ja symbioottisuus. On jotakin mistä emme irtaudu, vaikka yleisen ajan hengen mukaisesti ilmeisesti pitäisi (koska pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella eläinrataa). Ristiriitaisuuden kuvastajana kalat on omalla paikallaan, aina jossakin välissä, kärjistetyn muuttuvaisena, sopeutuvana. Kalat luo siltaa menneen ja tulevan välille, rajantakaisen ja konkreettisen maailman välille, kuvitteellisen ja toden välille, maan ja avaruuden välille. Kaloissa hyväksytään, että on olemassa toisenlaistakin, ja tässä on ajan vahvuus. Voidaan tehdä toisin, ja sekin on ihan riittävää. Ei rajata pois vaan otetaan mukaan.

nm_eclpisc17Tulevan syklin mittaan riittää kaikenlaista taivaan tapahtumaa. Saadaan ajanlaadun vahvimman kuvion vahvistusta (Jupiter, Uranus ja Pluto), Venus aloittaa retrojaksonsa, tulee Merkuriuksen yläkonjunktio ja tietysti se ison kierroksen alusta aloittava oinaan ingressi. Vain Kuuta tuijottaessa kierron alkupuoli, sirppikuunaika, vaikuttaa voimakkaimmalta kasvunpaikalta. Suurimman osan kiertoa Kuu saa vaiheenvaihdokset oikein soveltuvissa merkeissä, perusasetelmassa. Jos pimennyksestä pelkäämme kauheata vääntöä koko reissun ajaksi, näin ei taida käydä. Eteenpäin vaan, taidetaan olla ihan raiteillamme. Eikä tämä nyt erityisen, vaikealla tavoin, hullultakaan näytä. Kaloissa tosin – huomataanko se mitä pitäisi? Vaistotaan sitten.

Uni
on kapinaa
jossa aika
on hallussa.