Yhdessä tyvenessä

Juhannusta saadaan ottaa vastaan siemenkuun yhteisöllisessä ja yhdessä tekemisen tunnelmissa. Kuu vaihtoi vaihettaan aamukahdeksan tienoilla. Olen aina tuumannut, että vastaparin vaiheet sirppikuu ja siemenkuu ovat ne rauhallisimmat ja vakaimmat kuunvaiheet. Puolenkuun kohdat ovat aktiivisuudella ja muutosenergialla ladattuja, täysikuu tietysti ihan oma lukunsa kuten uudenkuun aloituskin, ja näistä välivaiheista hullunkuunvaihe sekä vanhankuunaika ovat molemmat ladatumman oloisia. Jokaisessa vaiheessa on silti omanlainen vääntönsä, sillä Kuu joutuu aina kriisipisteeseen tullessaan uuteen vaiheeseen. Siemenkuussakin täytyy olla kipuilua, mutta jospa tässä kohdin kiertoa olisi edes kerran mahdollisuus rakentaviin tuntemuksiin.

Siemenkuu on tehtäväluonteinen. On luotava kontakteja toisiin, toimittava yhdessä, levitettävä missiota. Kun tuntee sisällänsä palon, siitä on annettava toisille. Tai tällaiseen aikaan olisi löydettävä into jakaa, halu olla osa yhteisöä, tiedostettava syyt miksi näin on tehtävä. Vesimiehen Kuun hengessä ajatukset tuntuvat luontevilta ja helpoilta. Niin kivuttomilta, että jossainhan on sen sudenkuopan oltava.

Vesimiehessä merkkinä on kyky katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä, eli sille on tyypillistä irrottautua etäämmälle kahdenvälisestä suorasta kontaktista. Tämä tyyli sopii todennäköisesti oikein hyvin vaiheen kanssa yksiin, jos välimatka on hallinnassa. Etäisyys saattaa vaikuttaa ulkokohtaiselta, ja siksi on erityisesti mietittävä kiinnostusta. Miten se oma sanoma ja tieto toisia koukuttaa ja sitouttaa.

Vesimiestä pidetään myös teknisenä merkkinä, ja kyllähän se kaikenlaisten abstraktioiden kanssa mielellään puuhastaa. Jos nyt tällaisen siemenkuun aikaan jäädään ihastelemaan mittaustekniikoita ja analysoidaan tuloksia, ollaan vaarassa kadottaa toisten todellinen koskettaminen. Ilmeisesti joudutaan venymään pois vesimiehen Kuun omalta mukavuusalueelta kohti välittävää, aitoa yhteisöllisyyttä ja kumppanuutta. Vai käännetäänkö nurinpäin, että väljyys ja tietynlainen ajattelullinen suvaitsevaisuus ovat nyt ne keinot, joihin turvata.

Ehkä vesimiehen Kuun siemenkuunvaihe keskittyy järjen äänen levittämiseen. Kuten nyt tuloksista tiedämme, jousimiehen kriittisen asteen täydenkuun alla tehtiin isoja päätöksiä, joilla täytyy olla kauaskantoisia vaikutuksia (Brexit ja Eurooppa). On hyvä analysoida yhdessä, miten tulevaisuudessa toimimme. Omilla mikrotasoilla saattaa olla käynnissä samansuuntaisia kysymyksiä.

Sanat, hiljaisuus,
airopari, ja keskellä pidän
molempia ilmassa,
jolloin syntyy varsinainen tyven.

Mainokset

Totuus täydestäkuusta

Kesäkuinen täydenkuun hetki saadaan ”viittä vaille” Auringon siirtymistä rapuun, Juhannusviikkoa aloittavana kuunpäivänä maanantaina noin kahden aikaan iltapäivällä. Aurinko on kaksosen merkin viimeisellä asteella, ja tämä tarkoittaa uusintaa jousimiehen täydestäkuusta. On de-ja-Kuu, tämähän oli jo, kuukausi sitten, kun meillä oli silmiinpistävän Mars-henkinen täysikuu.

Täydenkuun aikaan Kuu on ohittanut kaukaisimman pisteensä kiertoradallaan Maasta, mutta on vielä kovin kaukana lyhimmän välimatkan pisteestä. Tämän Kuun kohdalla suurempi merkitys on jälleen toisenlaisissa vastaavuuksissa kuin silkassa vetovoimassa. Täydenkuun osuminen merkkien viimeiselle asteelle merkitsee vastaavuutta tietynlaisen erityisajan kanssa; viimeinen aste on herkkyyskohta, mikä saattaa ilmentyä sisäisesti ja ajassa tavallista voimakkaammin. On aivan mahdollista, että tämänkaltainen täyttymisen hetki kertoisi karmallisista tekijöistä. Ehkä täydenkuunaika aktivoi karmastaan tietoiseksi tulemista toisten kohtaamisien kautta, tai ylipäätään siten, että karmansa tiedostaa ja se tulee näkyväksi. Haluan tässä heti painottaa, että kaikki karma ei ole pahaa. Se voi olla myös hyvällä tavalla oman väistämättömän paikkansa tai tehtävänsä ymmärtämistä ja täyttämistä.

Kuten jo kuukausi sitten todettiin, jousimiehen täydenkuun luonne on rento, seurallinen, eteenpäin suuntaava ja melko idealistinen. Jousimiehessä tuppaa olla suurta ja mahtavaa, kauaksi näkyvää ja itsestään kovasti meteliä pitävää. Jousimiehessä on kuitenkin tärkeä toinen puoli, kuten aina näissä kaksittaisissa merkeissä on; jousimies kaipaa totuutta. Suoruus ja rehellisyys ovat ihailtavia piirteitä, mutta käytännössä joskus saattavat kaikki noloihin tilanteisiin. Jousimiehen ylevä pyrkimys on päästä tältä tasolta vielä korkeammalle, tähtäähän se aina kauaksi horisonttiin, eli ymmärtää ja sisäistää asiat viisaudeksi.

Saamme nyt uusintakierroksen ja toisen mahdollisuuden ymmärtää isoja totuuksia. Otetaan tarjottu mahdollisuus vastaan. Kuljetaan vähän kauemmaksi katsomaan.

Jokainen polku
ennen pitkää
jollakin tavalla johtaa
johonkin,
ihmisten ilmoille,
pihoihin.
Kuljet tai et.

Ei vaihtoehtoja

Hullu Kuu on ollut hauskasti ihan pihalla kuunvaiheista viime päivinä. On sekoiltu ja tuijotettu sitkeästi toukokuun listausta vaiheiden vaihtumisista. Nyt päivän astrologista karttaa silmäillessä alkoi näyttää ihan hullunkuunvaiheelta, eikä silmämääräisyys pettänyt, näin oikeasti on. Kasvunajan viime vaiheeseen tullaan nyt iltapäivällä kahden aikoihin Kuun ollessa skorpionissa.

Astrologisessa symboliikassa skorpioniin Kuun merkkinä yhdistetään varausta ja altistusta, mikä tahtoo olla samaa kuin ettei Kuu ole helpommillaan skorpionissa. Täytyy vähän pingottaa, että Kuun kanssa pääsee sinuiksi tässä kiihkeän tahdonvoimaisessa merkissä. Hullunkuunaika vaiheena on vielä enemmän pingotusta, joten näin tämä on nyt tulkittava, että vääntöä riittää. Mutta jos on tosiaan väännettävä ja puristettava, skorpionin voima auttaa työssä. Tällaisena aikana sisäinen tietoisuus suunnasta ja tarkoituksesta on ehdotonta, yksiselitteistä ja varmaa. Syvällä sisimmässä tunnistetaan mitä halutaan, mutta sen todentamiseksi arjen reaalitasolla saadaankin sitten tehdä vaikeita ratkaisuja.

Hulluusmomentti Kuussa on ilmiselvää. Kuun ainoa kulma tällä hetkellä on pysähdyksissä olevalle Neptunukselle, alitajuiselle vahvalle tekijälle tässä ajassa. Neptunus on kääntymässä perääntyväksi, ja liikkeen alkaa havaita vasta ensi lauantaina, niin paikoillaan planeetta edelleen on. Kuun kontakti vaiheen vaihdoksen hetkellä Neptunukselle on aina sekopäisyydelle altistava, ja nyt pysähtynyt Neptunus helpon virtaavalla kulmalla varmistaa sisäisen myllerryksen. Sisäänpäinkääntyneisyyttä vahvistaa Kuuta hallitsevan Marsin perääntyminen samassa skorpionin merkissä.

Hullunkuunaika ajan symboliikan läpi tarkasteltuna on kärjistävää, psyykkisesti ladattua ja äärimmilleen pingottavaa. Vaikka kreisejä virtauksia on olemassa, tämän ei tarvitse olla pahalla tavalla kauheaa. Intensiivisyys antaa voimaa, ja oikein suunnattuna suuri energialataus mahdollistaa onnistumisenkin. Lähdetään siitä, pähkähullusta ajatuksesta, että kunhan puristetaan ja väännetään, revitään tukkaa ja huudetaan, saatetaan onnistua. Tärkeintä on yrittää ja pyrkiä. Tehdään se mikä on tehtävä, vaikka se kaikella todennäköisyydellä sattuu. Sitten ollaan sydänverellä, mutta ehdottomasti elossa.

kun tuollainen onni osuu kohdalle
ymmärtää että onni on
sellaista luksusta
johon ei kenelläkään
minulla ainakaan
ole varaa
ihmistä pitäisi suojella siltä
mitä hän haluaa
sinä rakas todella osoitit
että pahiten kompastuu
elämänsä kohokohtiin

Kauneimmista kauhein kierto

Uusi Kuu syntyy kaksosissa sunnuntaina aamulla kuudelta. Ajan henki on sikäli kaksosmaisen tyypillistä, että aineksia on joka suuntaan ja yhtä aikaa tapahtuu valtavasti. Kosmosta pitää otteessaan Isoksi ristiksi kutsuttu saksiote, missä neljäntuulen ääripäissä toisistaan mittaa ottavat isommat tekijät kuin vain uudenkuun synnyn yhteensulautuneet Aurinko ja Kuu. Aika tuntuu ladatulta ja täydeltä, ja siksi painokkaalta ja merkittävältä. Harvoin uuden syklin aloitukseen tulee tällaista voimien ilmentymää mukaan. Koska ajassa on niin paljon yleisiä tai omaa agendaansa ajavia ilmiöitä mukana, on kuin kaksosen Kuu ei saisi rauhassa alkaa kierrostaan kaksosmaisena, vaan sen täytyy kantaa mukanaan tuota isonristin riippaa ihan koko kierroksen ajan. Kaksosen hilpeys, tiedonhaluisuus ja iloisuus jäävät jaloihin, ihan kuin tallattuna Kuu joutuisi reunaehtojen puristamaksi.

Kaksosen alun kuitenkin saamme. Tietoa kaivavan ja esittelevän, avoimen ja avautuvan, aina uuteen asiaan ponnahtavan, siksi että jo tutkittu kyllästyttää ja siksi että maailma on täynnä ihmeellisiä, kiinnostavia asioita. Katsotaan sitä ja tätä, tuomitsematta mitään etukäteen, tai arvottamatta kuinka se voisi olla nyt tai myöhemmin hyödyksi. Kaksonen tekee hetkessä elämisestä taidetta, ja lukijat saattavat nyökytellä sille, kuinka hankalaa on olla takertumatta ja murehtimatta entistä, huolehtimatta ja suunnittelematta tulevaa.

Kuun uuden syklin aloitus tapahtuu ajankohtana, jolloin Venus matkaa ihan samassa eläinradan kohdassa. Aurinko ja Venus kulkevat ratatasoillaankin kimpassa, mutta Kuun rata kulkee nyt hieman alempaa, symbolinen yhteensulautuminen on kuitenkin olemassa. Kaksoskuun sykli kantaa olennaisimmillaan mukana Venuksen kaunista, pehmeää, sosiaalista ja sävyltään passiivista energiaa. Tällä kohdalla oleva Venus on kulussaan yläkonjunktiossa (Auringon ylityksessä), mikä on Venukselle samankaltainen kuin täydenkuun kohta. Kuu aloittaa alusta ja saa tukensa kukkealta, osaavalta ja täydelliseltä Venukselta.

Sitten niihin muista ovista vetäviin tuuliin. Uusikuu jää Saturnuksen paineeseen. Voi olla kannustusta, kunnianhimon herättelyä, pätemistarpeita, mutta jos tuon vakauden ja järjestyksen planeetan kanssa on elämänläksyä suorittamatta, hyvin usein se tunnistetaan olossa rajoituksina, estoina, jäykkyytenä ja pelkoina. Ihan selvästi kuunkierrossa on heti kynnystä ponnistettavaksi, on selätettävä se mikä ahdistaa olemista, työtä on tarjolla. Tältä aloitukselta kysytään mitä hyötyä siitä on, ketä se auttaa, onko se oikein. Osaisitko vastata näin painaviin kysymyksiin?

Uudenkuun hetkellä ristin sakaroihin asettuvat Jupiter ja Neptunus, idealismin kukinnot, suurimmat hyvyyden ilmentymät. Ne innostavat lentoon, yrittämään kaunista ja isoa, auttavat haaveilemaan pyhästä ja sielukkaasta, kertakaikkiaan kohottavat tätä aloitusta melkoisiin sfääreihin. Joilla ei ehkä ole mitään tekemistä arjen ja realismin kanssa, vaikka painostus järkevyyteen onkin samaan aikaan voimakasta. Jos hyvä on toteuttamiskelpoista, kyllä tästä syntyy. Jupiter ja Neptunus ovat silti kumpikin hyväuskoisia, ikävän helposti pettymykseen sortuvia planeettavoimia. Ne uskovat ja toivovat hyvää ja parasta, mutta maailma ei yleensä riitä näihin mittoihin. Jupiter kurottaa liiaksi ja Neptunus liukuu irti.

Tämä kaksosen Kuun Venushenkinen matka voi olla se kaikkein kaunein kierto, ihanin ja antoisin, eikä tätä pitäisi tehdä yksin vaan yhdessä toisten kanssa. Kaksosiin liittyvän dualistisen aiheiston vuoksi emme voi sulkea silmiämme toiselta puoliskolta. Voi olla se petollisin ja kauhein kierto. Ajanlaatu ei itse kohtalonomaisesti tätä päätä, vaan jokainen tekee itse ajan kohdallaan, itsessään, valinnoillaan ja teoillaan. Nyt on annettu paljon, aineksia paljoon, ja teille paljon työtä, jotta tietäisitte arvonne ja ihanteenne, päämääränne, silloin kun kysytään isosti ja tärkeästi. Kuka jää sanattomaksi?

Minä olen tulevaisuutesi
ylihuomen mihin
ei edes aavistuksesi
vielä ylety
toisen auringon airut
avain joskus jälleen
löytämääsi paratiisiin.

Raikas sisäinen tuuli

Jesta kuin hilpeä ja kiva Mustan Kuun yö ollaan saamassa. Eikä tässä ole sarkasmia. Kuu ja Aurinko kulkevat avoimesti ja arvottamatta katsovassa kaksosissa, mikä on yksi eläinradan iloisimmista merkeistä. Näin kesän valoisina öinä Mustan Kuun yö tuntuu hassusti paradoksaaliselta kun eihän täällä ole pimeyttä oikeastaan ollenkaan. Kuun sisäisyys on pinnalla, ja voi olla että lyhyen kestonkaan vuoksi ei yön mittaan ehditä samanlaisiin sielun syvyyksiin kuin synkän talven aikana.

Kuulla kaksosissa pitää kiirettä tutkia olemuksen syvimpiä sopukoita. Tämä pakottaa keskittymään olennaiseen, ja tulee ihan halki-poikki-pinoon -fiilis. Asioita voidaan toki tiedostaa ja käsitellä, mutta ei ehkä samanlaisella läpitunkevalla hartaudella kuin varsinaisina tuhkan ripottelun öinä esimerkiksi skorpionissa tai kauriissa. Kesäinen keveys tunkee läpi. Ei tämä ole niin kamalaa. Ihan tuotapikaa ollaan menossa jo eteenpäin, ei jäädä märehtimään ja surkuttelemaan, vaan otetaan tieto sellaisenaan ja käytetään.

Kaksittaisen kaksosen merkin Mustan Kuun yössä pitäisi silti ehtiä pohtia minuutta molemmilta puolilta, huomata että on vielä muunlaista sen lisäksi mikä näkyy selkeimmin. Ilmeikäs kaksonen ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu, vaan kaksijakoinen. Pitäisi löytyä se yksi juttu sisimmästä, ja sitten vielä jokin toinen, mikä voi olla vastakkainen tai yhtäaikainen, kuitenkin selkeästi erilainen. Palikkana voisi olla hyvän ja pahan dilemman ruotimista, mutta harvoin tämä kai näin yksiviivaista kenenkään kohdalla on. Ehkä pitäisi tämän lyhyen yön aikana kerrankin olla. Helsingin seudun mukaan Mustan Kuun yö alkaa 25 minuuttia yli iltakymmeneltä ja päättyy auringonnousuun aamuyöstä vähän neljän jälkeen. Kai me jaksetaan tämä valoisasti katsoa? Yön jälkeen pian meillä on vastassa Uuden Kuun syntymä, aikamoisessa ristitulessa alkunsa saava. Ehkä on tarkoituskin suunnata voimavarat enemmän tähän uuteen, yllättävän vaativaan alkuun?

Kuussa tuulee jo kultani
suhisee kaislikossa.
Iku-Turso öin ähisee
kallion kainalossa.
Älä pimeitä pelästy:
tähti töihinsä ryhtyy.
On jo kaupasta ostettu
leipä ja myrskylyhty.

Suoraan loppuun

Perin ristiriitainen vanhankuunaika alkaa torstain puolella vuorokautta yöllä. Tämänkaltaiset lyhyetkin ajanjaksot ajassa tuntuvat haastavilta, tai erityisiltä, silloin kun vaiheen luonne ja Kuun merkki ovat kuin eriparia. Revitään kahteen suuntaan, kahta asiaa pitäisi hallita yhtä aikaa – nyt kun ollaan kaksosen ajassa Auringon mukaan, näin varmaan pitääkin olla.

Kuu tulee kierron viimeiseen vaiheeseen oinaassa, ollessaan ohittamassa kontaktia Uranuksen kanssa. Tällaisesta energiasta on balsamit ja lohdut kaukana; oinas ja Uranus ovat ihan liian virkeitä, vahvoja ja räjähtäviä ajan vaatimaan rauhoittumiseen, punnitsemiseen ja sisäisen herkkään mielentilaan. Oinas on aloittamisen arkkityyppinen merkki, ei lainkaan lopettamisen. Lisäksi ajan haastetta saattaa kuormittaa se, että oinaassa kulkevaa Kuuta hallitseva Mars, perääntymisvaiheessaan, omassa merkissään sekin ja vahvana Maata lähellä kulussaan, tulee konstikkaaseen kulmaan Kuuhun nähden. Marsin tuki ei ole suoraa eikä suoraviivaista, ja tässä voi käydä niin, että apu minkä koemme osaksemme, tuntuu pahalta. Raastinraudalta.

Jo aikaisemmin tässä kierrossa Kuulla on ollut vaiheiden vaihtokohdissa tärskyjä toisten planeettojen kanssa; Mars, Pluto ja Neptunus ovat värittäneet Kuun tehtäviä ja henkeä. Nyt kumppanina on Uranus, mikä keikauttaa päinvastoin, tekee toisella lailla, hätkähdyttää ja yllättää. Eikä tyyli kuulosta lainkaan vanhankuun väsymiseltä. Eräänlaista hiljaista hetkeä voisimme tässä yhteydessä viettää tämän astrovuoden ensimmäisen kuunkierron, oinaasta alkaneen syklin muistoksi. Silloin Kuu syntyi Uranuksen hengessä. Vähän aikaisemmat asiat saattavat nousta kummittelemaan.

Vanhankuun ajassa solmitaan käyty kierto umpeen ja tehdään tiliä ajasta. On kiusaus vetäistä nopea viiva tilinpäätökseen ja siirtyä ideoimaan uutta. Jos ei muuta, tämän balsamisen vaiheen antina on valaa sisimpään rohkeutta – omen – sillä sitä tulemme tarvitsemaan. Seuraavaksi alkava kuunsykli alkaa vahvojen kuvioiden alla, ajassa on tosi paljon kaikenlaista ”muuta” liikettä, mikä ei voi olla vaikuttamatta ajanlaadun tunnelmiin.

Tällä kerralla oinaan naiivius saattaa riittää. Oletetaan että tämä oli tässä ja voidaan siirtyä eteenpäin vakain askelin, hyvässä ryhdissä. Uranuksen yllätysmomentti voi olla siis jotakin tällaista, ettei olisi lainkaan katkeruutta, huonommuuden tuntoja, tuhkan ripottelua, periksiantamista ja luovuttamista. Ehkä saamme yllättyä, että kaikki menikin hienosti. Jos olimme tyytyväisiä itseemme, että yläfemmat tänne tästäkin kierroksesta, voi napsahtaa sormille. Sellainen on Uranus. En tiedä millaisin saatesanoin voisin valaa jaksamista teille, jotka jäätte sydän vereslihalle tästä Kuun syklistä. Olkaa vain rehellisiä itsellenne, tunsitte sitten väsymystä tai virkeyttä. Suoruus on hyvä lähtökohta, ja lopettamisen kohta.

vain rauhallisessa hämäryydessä
sormin selaan mennyttä aikaa
kiitän tuskasta
kiitän oivalluksesta
oivalluksen mahdollisuudesta
siivet kuorivat ilmaa