Kuun jälki

Aamulla noin varttia vaille kuudelta Kuu saa luvan siirtyä vaiheissa eteenpäin, ja nyt siirtymän kivun tunnot kuvastuvat leijonan merkistä. Aurinko pitää Kuun kulkua yhä otteessaan, viimeksi poikkeuksellisen ratatasonsa kautta ja nyt paljon normaalimmin, vain oman merkkinsä symboliikan kautta. Leijonassa kulkevan Kuun kysymykseksi nousee aina heijastavuus. Mitä siemenkuun kirkas heijastus meille on? Äskeistä ravun oman jutun jakamista, vai sittenkin alkuperäisen linjan, tulimerkkisen jousimiehen ajan visiota?

Siemenkuu jatkaa täydenkuun työtä maailmalle suuntaamisessa. Tämän vaiheen alkuperäinen sävy on voimakkaasti sisimmästä koskettava. Tässä ei kaupata helpolla, ei tarjouksia eikä alennuksia, vaan pyritään varmistamaan leviäminen voimalla, unohtumattomuudella, ytimeen porautumisella. Näyttävyyden aika oli täydessäkuussa, ja se leijonan pitäisi nyt ymmärtää. Siemenkuun toisten tavoittamisen keinot ovat ihan toisenlaisia kuin komean harjan esittelyä tai karjahtelua. Siemenkuu on itseasiassa palavan intohimoista aikaa. Sitä mitä maailmalle tarjoaa, pitää rakastaa varauksetta ja kokonaisesti.

Leijona vähätellään astrologisesti liian usein huomionkipeyden tai egosentrisyyden merkiksi. Ikävimmällä tavalla ilmennettynä näin voi ollakin. Kuun kulku leijonassa käsittelee kutsumuksellisia asioita. Sitä mitä eniten maailmassa rakastaa, mitä itsestään haluaa synnyttää, millaisen jäljen jättää. Leijona on ilmaisuvoimaa, rakkautta ja luovuutta.

Jos taivaan energiat ovat viime aikoina olleet suhteellisen haastavia, leijonan siemenkuussa voi olla meille kaikille tarjolla valttikortti. Ässä hihassa. Ajan vaateet kysyvät luovia ratkaisuja ja ne ovat leijonan Kuun alaa. Kun vielä samaan aikaan on yksilöllisyyttä korostava Uranus pysähtyneenä, ajan hengen jälki taitaa olla varsin omannäköistä. Tätähän ravun täysikuu meiltä halusi.

On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.

Kosketa täyttäkuuta

Ravun täysikuu lähtee minästä. Itse teen. Minun ehdoillani vuorovaikutusta. Ravussa tehdään omaa juttua eikä kenenkään toisen. Jälki on yleensä hämmästyttävän onnistunutta, koska rapu on keskeisin tarpeilla operoiva eläinradan merkki. Se mitä rapu haluaa, on sopivasti yleisinhimillistä ja sopii toisiinkin, sillä se on yleistä eikä kikkaile eksentrisyydellä. Ravulla on saumansa olla joulupukkina, koska tämä merkki tunnistaa mitä toiset ovat vailla, ja se antaa valtaa kun osaa sen toisille antaa.

Nyt täydenkuunvaiheessa kierrossa homma menee uusiksi. Ehkä muuttuvasta merkistä jousimiehestä alkanut sykli jo vihjasi tähän. Alkuidea on muuttuvainen. Jos jousimiehessä tähyttiin korkealle ja kauaksi, rapu katsoo liki. Rapu koskettaa ihon alta, vetoaa jokaisen omiin tunteisiin eikä yleisiin ideaaleihin. Ravun täydessäkuussa moodi vaihtuu omakohtaisuudeksi, mutta ei tätä välttämättä edes huomaa, sillä tästähän se lopulta on lähtöisin, ihan jokaisella. Eikä tässä ole millään lailla alkuidean hylkäämisestä kyse, vaan ennemmin siitä, että se tavoitetaan henkilökohtaisesti. Jokaisesta erikseen saksiotteella kiinni, kahdenkauppoja.

Rapu on kaikkien fiilismerkkien äiti, se ei tosiaankaan tee jos ei huvita. Ravun aika ei ole rauhallista vaan aaltoliikettä, euforisia nousuja ja satuttavia pudotuksia. Ravun täydessäkuussa oletuksena on paljous. Se ei ole esillepyrkivää näkyvyyttä kuten voisi olla esimerkiksi leijonan täydessäkuussa. Paljoa ei vaan voi olla noteeraamatta – ja siihen rapu nimenomaan pyrkii. Koskettamaan, tavoittamaan, jättämään unohtumattoman ja ainutkertaisen jäljen. Sivuutapa ravun tarjous ja saat pitkään vihamiehen, saat kokea mitä aallonpohja tarkoittaa. Ajassa ravun paljous ja tavallaan kiihkeys toimivat. Jälkeä syntyy silloin kun tehdään.

Nyt ei aika tosiaankaan ole rauhaisaa, kiitos pysähtyneen Uranuksen ja muutaman kaariminuutin päästä pysähtyvän Jupiterin. Kun koskettaa, se voi ihan räjäyttää.

Vaiti metsä on lintuineen,
luonnon mahlat on jäässä,
koski vain ihan hiljalleen
pauhaa matkojen päässä.
Tonttu lumoissa kuutamon
kuulevinaan ajan virtaa on,
miettii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Joulu 2015

Auringon hulluunnuttama Kuu

Härän hullunkuunvaiheessa ei pitäisi olla yhtään mitään hullua, eikä Kuun osalta ehkä olekaan. Aamuyöllä tiistain puolella Kuu liukuu verkkaisesti valmistamaan syklin puolitusta, täyttäkuuta, tässä edeltävässä vaiheessaan. Hullunkuun vaiheessa pyritään valmista kohti, mutta vielä ei ole aika juhlia. Vielä ahkeroidaan, puuhataan. Härkäkuun alla mukavasti nautiskellen, hyvää ja kaunista tehden. Tämä olisi ihanne.

Härässä kulkevan Kuun luonne ei ainakaan korosta yhteensopivuudella hullunkuunvaiheen kiristämistä, pingottamista tai äärimmäisyyksiin menoa. Härässä Kuu tykkää olla, sen tyyneydessä ja turvassa. Voi mennä niinpäin, ettei hullunkuunvaihe anna rauhaa nauttia härän Kuusta. Ajan taustaväre häiritsee.

Kuunvaihe vaihtuu joitakin tuntia ennen kuin Talvipäivänseisauksessa Aurinko siirtää meidät talviaikaan (astrologisesti). Seisauksen hetki on aamulla vähää ennen seitsemää, kuunvaihe vaihtuu yöllä noin kolmelta. Tästä voidaan päätellä, että kuunvaiheen vaihtumisen aikaan Aurinko on jousimiehen viimeisellä asteella. Ja edelleen, tämä murros- tai taitekohta on mielenkiintoinen Auringon kulussa. Seisauksen hetkellä Aurinko on äärirajoilla, ja tällä kerralla kääntöpiirin rajalla ollessaan Aurinko menee rajan yli. Aurinko nyt hulluilee, vaikka Kuu ei niin tee. Mutta koska Kuu heijastaa Aurinkoa, se ilmentää syklissään tätä epätavallisuutta.

Sokerikuorrutteena kakkutikkarin päällä meillä on ajassa Kuu, joka on vielä lähellä Maata kiertoradallaan. Tämä ilmiö vahvistaa vetovoimaa, ja miksei se silloin vahvistaisi Kuun olemuksen tuntua meissä kaikilla tavoin muutenkin. Härästä alkanut hullunkuunvaihe voi osoittautua poikkeukselliseksi.

Hullu Kuu kaivoi uutterasti, löysi hulluuden siemenen jopa härän tyynestä Kuusta, ja voi nyt tyytyväisin mielin herkutella liian aikaisin avatulla konvehtirasialla ja liian makealla mehuglögillä.

Ja rakkaus:
että sydän olisi juurineen kiinni aamusta pitäen,
hyväksyisi yksinäisen päivän,
pyytämättä mitään, väistämättä,
olisi rohkea kohtaamaan
itse talven, uhmaamaan
   jäätiköitä
olemalla lämmin,
niin sinä säilyt minussa
kevään etäisyyksiin

Puolikas Kuu solmussa

Meneillään olevan Kuun syklin alkaessa jousimiehestä, raotin tulevaisuuden verhoa ja kurkkasin miltä kierron avainkohdat näyttivät. Kerroinkin jo täällä blogissa kuinka tuli huudahdettua. Nyt ollaan siinä kiekaisun kohdassa, Kuun tullessa kasvavan puolenkuun vaiheeseen kalojen merkin loppupuolella. Ja millaisessa kohdassa! Vaihe vaihtuu juuri kun Kuu ylittää Kuun alasolmua.

Äkkiseltään ajateltuna alasolmun tienoilla liikehdintä on arveluttavaa. Ettei tällaisesta mitään hyvää voi seurata, koska alasolmu on epäilyttävä, huono, pahis. Kalatkaan merkkinä ei toiveita anna paremmasta kun se mielletään sekavaksi, hölmöksi, tyhmäksi ja kertakaikkiaan luuseriksi, eläinradan roskasangoksi. Ei jäädä nalkkiin näihin negaatioihin. Katsotaan mitä oikeasti tapahtuu.

Kuunsolmujen liike on mielenkiintoisen edestakainen. Solmuparin pääasiallinen suunta on perääntyvä, eli se aloittaa aina uuden merkkiparin loppuasteelta. Kuun ja harvemmin Auringon kulku solmulinjan yli, sekä valojen neliökulmat toisiinsa heilauttavat solmujen kulkua toisinaan hetkeksi eteneväksi. Solmujen etenemisien ajat ovat pituudeltaan vaihtelevia, ihan kuin se joskus tuumaisi suuntaansa päiväkausia, joskus vain ihan pienen vilkaisun verran. Nyt olemme poikkeuksellisessa kohdassa jollaista en ole koskaan ennen huomannut.

Kun Kuu kaloissa läheni Kuun alasolmua, oli solmun liike täysin normaali perääntyvä. Kuun tavoittaessa alasolmun kohdan, solmu pysähtyy niin kuin aina ennenkin, ja Kuun ylitys kääntää solmun teknisesti etenemään, jolloin se harkitsee ja miettii (näitä etenemisen ajanjaksoja olen aikaisemminkin blogissa koettanut avata mitä se voisi olla ja miltä tuntua). Ja sitten tapahtuu se outo juttu! Noin minuutin kuluttua Kuunsolmulinjan ylityksestä Kuu saavuttaa tarkan neliökulman Auringolle – ja tämä ilmiö kääntää solmut uudestaan normaaliin kulkuun. Käytännössä Kuu on kaiken aikaa alasolmulla silloin kun se tulee puolenkuun kohdan käänteitä tekevään vaiheeseen. Solmulinja ei ehdi kuin pysähtyä, kun se kääntyy siinä samassa uudelleen normaaliin kulkusuuntaansa.

Kun joskus meillä on useiden päivien ajan Kuunsolmu taivaalla etenevänä (sille epäluonteenomaisessa kulussa), nyt meillä ei ole käytännössä ollenkaan solmun huojahdusta. Tällä kerralla liike on kuin hyttysen pisto, pienenpieni tärähdys mikä ei taida tuntua missään. Jotakin tällaisen täytyy merkitä? Ehkä on niin, että tässä kuunkierrossa on niin vauhti päällä, ettei voida jäädä miettimään yhtään mitään. Nyt on painettava valittuun suuntaan. Ehkä suunnanvaihto ei ole sallittua tai mahdollista. Mikä paradoksi kaloissa, joka on vaihtoehtoisuuden merkki, molempiin suuntiin yhtä aikaa uidessaan.

Tai sitten tämä on ihana lahja, taivaallisen joulupukin ele, että ei tarvitse huolehtia. Kaikki sujuu hyvin siitä huolimatta, että on painettava kiireessä. Kalojen symboliikan mukaisesti on uskottava ja luotettava suuntaan, ohjaukseen ja valittuun linjaan. Alasolmun viestin voisi kääntää niin kuin oltaisi de-ja-vu tilassa, tieto mitä pitää tehdä on meillä jo, linjaa ei tarvitse etsiä. Tottakai meillä on jokaisena hetkenä vastuu valinnoistamme, kai me nyt haluamme tehdä oikein ja hyvin. Mitä tässä kalojen epätavallisessa puolenkuun kohdassa pitääkin kohdata, voi luottaa – mihin: johdatukseen, vanhaan viisauteen, aikaisempien elämien opetuksiin.

Ihan varmasti monella nousee niskavillat pystyyn tällaisesta ajanhengen maalailusta. Iskee kapinamieli että varmasti en suostu sokeasti uskomaan. Kaloissa on vaihtoehtoja loputtomasti. My way or hard way. Moninaisuudelta on usein vaikea nähdä mikä on oikea juttu, ihan kuin tivolin onnenpelissä kun pitäisi noukkia se oikea naru mikä antaa palkinnon. Kaloissa pitää aina mennä laput silmillä, luottaen. Monta kertaa tuntuu, ettei tuuria ole. Nyt voisi olla tarjolla se armollinen toinen tilaisuus.

Hullunkuunajassa ei olla paljoa muuta taivaan liikehdintää kuluvassa ajassa yleensä esitelty. On keskitetty Kuuhun ja sen muuttuvien vaiheiden kirjaamiseen. Nyt kasvavan puolenkuun kohdalla ihan jokainen muukin taivaan keskeinen planeettatekijä on aktiivinen. Kiirettä tuntuu tosiaan pitävän! Merkurius on yhä erityisessä huipputilassa omalla radallaan kulkiessaan, ja kun se eläinradan asteissa kohtaa Pluton, tuo intensiivisyys saattaa muuttua hurjaksi. Pakkomielteisyydeksi, lahjakkuudeksi, kalat antaa vaihtoehtoja. Saturnus ja Neptunus ovat yhä kulmassa keskenään, maalaamassa aikaa isolla pensselillä. Neptunus on myös taivaan laella korkealla kun Kuun solmunylitys tapahtuu ja vaihe vaihtuu. Jupiter ja Uranus ovat molemmat liikkeessään hitaita ja siksi painokkaita. Marsin ja Uranuksen kesken vastakkaisuus saattaa olla menossa ohi, mutta kun Uranus on vahva energiassaan, ehkei olekaan. Venuksella on omat sotansa käynnissä eikä se taida mieliä rauhoittaa. Taivas surraa ja pörrää. Kuun kulku kaloissa ei ole takuulla uneliasta!

Sori kun en kääntänyt loppua suomeksi. Saatatte tunnistaa näin paremmin. Teksti on henkilöltä, jonka Auringolle (kaloissa) Neptunuksen ja Saturnuksen pitkäaikainen kulmitus osuu.

You gotta go and get
angry at all of my honesty
You know I try but I don’t do too well with apologies
I hope I don’t run out of time, could someone call a referee?
Cause I just need one more shot at forgiveness

I know you know that I
made those mistakes maybe once or twice
And by once or twice I Mean
Maybe a couple a hundred times
So let me oh let me redeem oh redeem oh myself tonight
Cause I just need one more shot at second chances

Ajatuksen tasolla

Jos edellisessä kuunkierrossa sirppikuun kohdalla kauriissa tuntui merkki haastavalta, on Hullu Kuu hieman pallo hukassa tälläkin kertaa vesimiehen sirpissä. Jousimiehen pyrähtävästä alusta lähdettiin odotukset korkealla, ja Hullu Kuu epäilee saadaanko heti yllättyä vesimiehen sirppikuussa. Idealismia vesimiehessäkin on, joten olkoon tämä se, mitä edelleen sirppikuunvaiheessa kannetaan menneestä mukana.

Ilmamerkkinä vesimies on ajatteleva, ja sen voisi koettaa suunnata harkintaan ja analyysiin. Vesimies on kiinteä merkki, se pitää edelleen valitulla tiellä, vaikka veskarissa kokeellisuutta onkin. Sirpissä pitäisi saada idea kasvamaan käytännöksi – jääkö näin vesimiehessä homma edelleen ajatuksen tasolle?

Tänään pohdin sellaista abstraktia ajatuskuviota, että voisiko syntymäkartan rakenne resonoida sen kanssa, mikä kuunvaihe tuntuu käytännössä luonnistuvan. Jokaisella meistä on kartalla kuunvaihe, mikä on tärkeä ja itselle ominainen, mutta tässä yhteydessä en tarkoita tätä. Jospa ajattelisimme ajassa kulkevia kuunvaiheita siten, että Uusi Kuu olisi oman nousuakselin kohdalla (koska tämä on symbolisesti ensimmäisen hengenvedon kohta) ja täysikuu vastaavasti laskuakselilla, kasvava puolikuu kartan pohjukassa, vähenevä puolikuu korkeimmalla kohdalla, ja ne väli-ilmansuunnat näiden keskellä. Kun omalla syntymäkartalla jossakin kartan alueella on painotusta, se saattaisi sijaintinsa kohdassa vastata hengeltään sitä kuunvaihetta, mikä ajatusrakennelman mukaan kohdalle osuu. Esimerkiksi bloggaajalla on kovin paljon painetta toisen huoneen kohdalla, ja jos sitä verrataan Kuun sykliin, osuisi tämä juuri tähän sirppiin. Että voisin olla sellainen ihminen, joka jokaisessa kierrossa sirpin kohdalla toimisi aktiivisesti, vaikka se ei olekaan se oma kuunvaihe.

Ylläoleva on pelkkää ajatusten pyörittelyä, mutta ainakin tämän blogin kohdalla siinä saattaisi olla hieman perää. Sirpistä tällä blogissa on kirjoitettu useasti, kun homma useimmiten näyttäisi leviävän siellä siemenkuun ja vähenevän puolenkuun kohdalla omaan mahdottomuuteensa.

Ajatuksen korkeista lennoista on vaikea saada maakosketusta. Kuulle sirppivaiheeseen pääsyn pitäisi olla jämäkämpää, onhan se kyseisellä hetkellä vaiheen alkaessa hyvässä kulmassa hallitsijaansa Saturnukseen. Sopii siis toivoa jäljeksi käsinkosketeltavaa ja järkevää, vaikka tuossa aluksi jouskarissa olisi kuinka innostuttu liikaa. Toisaalta vesimiehessä on erilaisuutta, eikä taida näyttää siltä, että tässä kierron alkupuolella meillä on harmainta aavistustakaan siitä mitä tuleman pitää.. tässä taitaa olla ripaus sitä hulluutta, jota hullunkuunajan blogissa on aina koetettu havaita.

ei minkään perukoilla
ties minkä vaanivan äärillä
silmä oli näkevinään
että jokin häivähti
silmää rauhoittaen pää sanoi
se tapahtui vain päässäsi

Big Bang

Jousimiehen uudestakuusta lähtee tämän kalenterivuoden viimeinen kuunkierto, seuraava saadaan ensi vuonna. Astrologisesti tässä ei ole mikään vielä loppumassa, sillä emme ole edes vuoden viimeisellä neljänneksellä, jonka Aurinko määrittää alkuun Talvipäivänseisauksessa. Uusikuu syntyy keskipäivän tienoilla, ja vaiheena tätä ideoinnin ja alkupamauksen aikaa kestää tiistain aamuyölle.

Miltä jousimiehen alku tuntuu, maistuu, kuulostaa ja haisee? Intomieliseltä, reippaalta, hyvältä. Että tätä on kiva aloittaa. Huisin jännältä. Rohkeutta on pienen kylän verran, mahdollisesti uhoa samassa määrin. Ja tiedetään niin varmasti, mitä, miksi, miten, aina toisia paremmin. Maanjäristyskään ei horjuta, mutta jousimiehen ajassa ei olla periksiantamattoman jääräpäisiä, ainoastaan uskotaan lujasti siihen mikä on oikein. Koska taaksepäin ei juuri katsota, ei se häpeä ole jos mielipidettä matkan varrella korjataan. Jousimiehen Kuu on sopeutuva halutessaan.

Kuunkierron alku jousimiehessä on kovaääninen, edes symbolisella tavalla. Tässä on suuren urheilujuhlan tuntua. Paljon, enemmän, korkeammalle ovat tämän ajan sanoja. Kyse ei kuitenkaan ole prässäämisestä vaan idealistisesta halusta saavuttaa enemmän. Tämä voi löytää muotonsa jaloista päämääristä. Jousimiehen Kuu on suurpiirteinen, maailmallinen ja epäitsekäs. Ei se mielestäni pyri maalliseen mammonaan (rahaan), ennemmin ylevään viisauteen. Kosmoksen lakien mukaan hyvyys kumuloituu ja siksi jousimiehen teemoissa saatetaan käytännössä päätyä myös käteisen kahinaan. Rahan tuoksuun.

Hullua Kuuta ei edelleenkään huvita ruotia jousimiehen Kuun nurjaa puolta. Ei nyt pelotella ja varoitella, koska riski on päivän sana. Alkava kuunkierto liukuu muuttuvasta sävystä kohti johtavaa, jämäkkää ja aikaansaavaa yleisilmettä. Kun jousimiehessä synnytetään alkuun, täydenkuun täyttymys siirtyy rapuun (jos periaatteessa olisi pitänyt täyttyä vastamerkissä kaksosissa). Kaikkia syleilevästä rentoudesta päädytään ravun omannavan kaivuuseen – mitähän tästä oikeen tulee? Hullunhauskaa!

Hullu Kuu tunnustaa. Kun silmäilin tulevan syklin taitekohtia, tuli huudahdettua Voi Luoja. Oikeasti just näillä sanoillakin, huvittavaa kun hämmästykseen liittyvät merkit ovat jousimies ja kalat, uskomista ja uskontoa ilmentävät eläinradan ”hurskaat”. Pöyristyminen tuli viikon päästä perjantaina kohdattavasta kalojen kasvavasta puolestakuusta, sillä sen saamme Kuun ylittäessä Kuun alasolmua. Siinä on naulittuna kierron tiukka paikka.

Onhan tämä jouskarin uusikuu vähän kuin astrologinen jouluaatto? Kaiken upeuden ja loiston keskellä on silti syytä muistaa sellainen lisämauste taivaalta, että Mars ja Uranus räjähtävät tässä jousimiehen uudessakuussa myös, napaten mukaansa piskuisen, hyljeksityn Pluton (koulukirjoista Pluto puuttuu aina vaan planeetoista!). Eli ei ole mikään papatti, tämä on Big Bang.

Aikaa kuvaavaksi runolliseksi lainaukseksi Hullu Kuu kaappaa pätkän pitkin syksyä aalloilla soinutta viisua, koska on mielettömän upeaa, kun joku käyttää laulun sanoituksessa sanaa Zenith (mehän tiedämme mikä se on?)

Ja vielä vähän ylemmäs
Kun me tähdätään tähtiin (tähdätään tähtiin)
Nyt tää fiilis menee ylös
Suoraan zeniittiin
Nosta vielä vähän ylemmäs
Pilviin vaaleenpunasiin (ylös pilviin)

Ymmärryksen Musta Kuu

Hauskassa, joviaalissa jousimiehessä pitäisi ensi yönä viettää kuunkierrosta keräävää Mustan Kuun yötä. Ensin ajatus nauratti, jouskari voi olla poukkoileva pääkkö mikä kaihtaa syvyyttä. Toki vain kehnoimmillaan, sillä tämä Jupiterin merkki pitäisi ymmärtää viisauden ja pohditun näkökulman merkiksi. Syntyjen syvien tuuminnalle annetaan nyt aikaa, sillä pääkaupunkimme tasolta katsottuna Mustan Kuun yö alkaa het’kohta iltapäivän kolmen jälkeen ja päättyy Auringon nousuun perjantaina noin puoli kymmeneltä. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pidempään mustuutta saadaan. Ja onkos se pohjoisen kaamos yksi pitkä Mustan Kuun aikakausi kun Aurinko ei siellä nouse ennen kuin tammikuussa hetkeksi.

Jousimiehen Kuu suuntaa aina katseensa kaukaisuuteen, horisonttiin. Pidän tätä tulevaan katsomisen symbolina. Jousimies on tunnettu kyvystään nousta vaikeuksista. Pölyt sipaistaan harteilta ja homma jatkuu, myönteinen asenne kun on moodina. Vastamerkkinsä kaksosen lailla tämä merkkipari taitaa olla eläinradalla se, joka jättää harmit taakseen ja siirtyy hanakasti eteenpäin. Kun nyt tätä kirjoitan, en voi olla ajattelematta, sisältyykö tähän moraalista närkästystä. Vaikeuksien kun ei pitäisi olla helppoja. Niissä pitäisi rypeä jatkuvasti. Itseään täytyisi kaiken aikaa ruoskia kohtaamalla samat ongelmat uudestaan ja uudestaan. Kun ollaan täällä murheellisten laulujen maassa.

Jos jousimiehen Musta Kuu tarjoaakin sillä lailla poikkeuksellisen hetken kuunkierrossa, että kerrankin ymmärtäisimme ja näkisimme helposti, mitä opimme kuluneesta kierrosta. Eikä edes kantapään kautta vaan mieluusti ja innokkaasti opittuja juttuja. Näkisimme asiat, joissa onnistuttiin, sen ikuisen virheiden ruotimisen sijaan.

Kun Kuu alkaa uuden rundin jousimiehestä, todella kiihkeissä taivaan tunnelmissa, takuulla laukataan alkuun hopulla, hätäillen, pilkut rytäkässä sivuun varisten. Hullu Kuu näkee tässä mahdollisuuden, että kun tiedetään mikä onnistui viimeksi, otetaan se pohjalle suuntaviivaksi.

Ja kun jostakin täytyy päästää irti, ymmärretään miksi, ja huomataan kuinka luontevasti se käy.

Allaolevan runon Hullu Kuu näkee vastaavan tätä yritystään katsoa kulunutta kuunkiertoa

Kun mieliala joskus laskee
kyllä jossakin aurinko nousee
ja kärpät piehtaroivat pihalla
villit kärpät hyppivät korkeiden aaltojen yli
aidat liian korkeita kysymyksiä siitä
mitä tänään olisi viisainta tehdä
ei niitä soisi olevan kun
emme pääse edes puoleen väliin
rojahdamme maahan käsivarret mustelmilla ja
kärpät hyppivät yli naama naurussa