Aihearkisto: Täysikuu

Kuunsaumoja

Jousimiehen täysikuu on symbolisella tasollaan mahtavin mahdollinen, mutta faktisesti Kuun vetovoima on samaan aikaan heikonlainen; eilen kiertolainen oli kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan Maahan nähden. Kuu on täysimmillään perjantaina neljän maissa iltapäivällä, ja täydenkuun kuunvaihe kestää ensi tiistai-iltaan.

Mikä saa kesäisen kuutamon mahtavaksi? Kuuta hallitseva planeetta, Jupiter, on parhaillaan pysähdyksissä. Tämä antaa aikaan isouden tunnun. Täysinäisyys on ylitsepursuavaa ja liiallista. Tulee olemaan mielenkiintoista tutkailla resonoiko enemmän Kuun vetovoimaan, jolloin kuutamo ei juuri tunnu, vai symboliseen vastaavuuteen, jossa on mahtavuuden ainekset.

Jupiterin ojentama suuruus ei ole aina helppoa hallittavaa. Täydenkuun kohtaamisissa ja toisiin jätettävissä jäljissä voidaan mennä riskillä, hyvään onneen luottaen, liikoja lupaillen. Mahdollista on myös se, että täydenkuunajan osuminen tällaiseen ajan sävyyn antaa hyviä tilaisuuksia kohdata toisia, suurta uskallusta ja keinoja tavoittaa toiset. Huomaamatta tuskin jäädään, ja jos joku haluaa piilotella, näkyvyyteen on hyvä varautua.

Tässä ajassa on myös toinen vahva planeettaenergia olemassa, ja vaikka se ei suoranaisesti olekaan mukana kuutamoa tekemässä, voi ajanlaatu tietyissä olosuhteissa viedä myös tähän suuntaan. Ja se on suunnaton, rajaton, Neptunus, mikä yhdistyneenä Jupiterin viisauteen saattaa saada meidät henkisempiin tuuliin. Esilläolo, kohtaamiset ja näkymiset voivat siksi olla hyvin eteerisiä, henkimaailman tasoisia. Kauneimmillaan varmaan sielujen kohtaamisia?

Jousimiehen täysikuu on mahdollistava. Tähän sisältyy isoja lupauksia. Ne voivat olla ilmakuplia, mutta kenties kokonaisuutta uskalletaan ajatella myönteisesti, jolloin tarjolla on tilaisuuksia, mahdollisuuksia, epätavallisia saumoja. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Ja silloinkin kun haluamme vetäytyä kauaksi ihmisistä yksinäisyyteen, mieli voi tarjota ne avartumisen mahdollisuudet. Ei sulkeuduta vaan otetaan vastaan, kokeillaan ja annetaan. Lopullista totuutta tavoitellen, kuten aina jousimiehessä.

Jos olisin laulu
hentonako soisin
vai runsaana, pauhaavana
Sävellä, sanoita minut

Mainokset

Kuu sisällä

Tulee täydenkuun yö, ja alkaa samanniminen kuunvaihe kun Kuu tulee vastapäätä härän Aurinkoa yöllä noin varttia vaille yhdeltä, torstain puolella. Vanhan intiaaniperinteen mukainen nimitys tälle täydellekuulle on kukkakuu, ja voisi kuvitella että uusi kukkaloisto tuoksuisi ihanalle täydenkuun yönä. Nyt saadaan tosiaan vaan kuvitella, meidän keväässämme.

Kuu kulkee skorpionin merkin viimeisellä kolmanneksella täydeksi tullessaan, eikä skorpioni ole Kuulle luontevinta tai sujuvinta eläinradan aluetta. Näin se vaan on, että kaikki merkit eivät Kuun kannalta ole toinen toistaan parempia, ja skorpioni saattaisi olla se vihonviimeinen paikka. Kuu on pallo hukassa, koko se täydenkuun kokoinen pallukka, ja joutuu pohtimaan mitäs, mitäs? Ei yllätyksellisyyden vuoksi, vaan enemmän siksi ettei tunnu hyvältä, ei sujuvalta. Täytyy ottaa selvää, harkita toimia, tehdä työtä että löytäisi keinon miten olla.

Sinänsä se, että Kuun kanssa on työtä, ei pitäisi olla kamalaa ja pahaa ja maailmanloppu. Kokonaisuuden kannalta, kaikenlaisia aikoja ajatellessa, on hyväksi että välillä on toisenlaista. Parasta ajatella, että tätä pinnistystä, keskittymistä, tarvitaan, ja että sillä on omanlainen tarkoituksensa. Jos verrataan siihen, että jollakulla on syntymäkartallaan Kuu skorpionissa, hän saa koko ikänsä aikaa löytää ja valita itselleen sopivimman tavan olla Kuun kanssa. Ajassa joudumme tekemään tämän kuin pikakelauksella, sopeutumaan aina vaihtuviin Kuun tunnelmiin.

Kuu skorpionissa ja täydenkuun vaiheessa joutuu tosiaan ulos mukavuusalueeltaan. Kierron tässä kohdassa pitäisi näkyä, ottaa estradi omakseen, mutta skorpioni on mieluummin pinnan alla, salassa, sisimmässä, kuoren alla. Ihan kaikkien kohtaaminen ei tule luonnostaan, sillä skorpioni on kamalan valikoiva. Kranttu tosiaan, vaikka tietysti mittarina ovat tärkeät arvot kuten luotettavuus, lojaalisuus ja syvällisyys. Laaja, avoin julkisuus ei näytä nyt helpolta vaihtoehdolta. Täydenkuunaika on tärkeää palautteen antamisen ja saamisen aikaa, sitä vastavuoroisuutta. Skorpionin hengessä saa olla tarkkana, ettei pistä liian terävästi ja syvälle.

Skorpionin täydenkuun vahvuutena kannattaa pitää sisäistä psyykkistä rohkeutta. Se ei paljoa lupia kysele kun on päättänyt. Eikä tunne armoa. Tässä täydessäkuussa on kiihkeyttä, mikä saattaa kyllä paistaa esille käytännön kautta. Ajanlaatu on paremminkin sellaista kohtalonomaista saadaan tuta, kuin pyrittäisi esittelemään hillitysti tai kuviotansseja kosiskelumenoissa. Kyseessä on tosiaan erilainen täysikuu, ehkä se sitten on syvällisempi ja henkisempi kuin muut kuutamot. Kuu on täyttymyksen hetkellään kontaktissa moneen suuntaan taivaantekijöihin, ja osoittelevasti tuikkaa kulma Plutolle. Ehkä raatelee, ehkä raastaa syvältä, mutta mitä onkaan, se on sitä ehdottomasti, kokonaisesti, yksinomaan.

Kuun ja Auringon keskinäisissä suhteissa tultiin ihan kuin uudelle tasolle, kun näiden keskinäisiä kosketuspintoja kuvaava Kuunsolmulinja siirtyi uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Tästä näkökulmasta katsottuna tässä täydenkuunajassa on aloituksen tuntua, ihan kuin viitekehys olisi kokonaan vaihtunut. Ehkä skorpionin kyky olla ytimessä näyttää, miten maailma makaa.

Jos Kuu onkin nyt vaikea, ei se välttämättä hullu ole. Kuu on juuri tulossa kauimmaiseen kohtaan kiertoradallaan, eli kuutamo on periaatteessa vähäinen. Näinä aikoina aloituksissa on ollut enemmän vääntöä vetovoiman kautta ajateltuna. Jaksetaan, pystytään, venytään tämäkin täydenkuunvaihe sellaiseksi kuin sen on tarkoitus olla.

Kuutamoksi voisin ryhtyä,
en koskaan kuuksi.
Pilvet kääntyvät, tie ei lopu,
vaikka sen ajaa kotiin asti.
Täydenkuun suurta punaista
ei sureta yhtään.
Kaipuu se vasta veitikka onkin,
ei suostu näkymään kuvassa.

Täydenkuuntanssi

Täydenkuun aika tulee tiistaina aamulla vähän yhdeksän jälkeen, ja varmaan tätä edeltävä yö on jo Kuun kuumotusta. Osoittelevasti Kuu täyttyy taivaankannen energisimmässä kohdassa, sen paljonpuhutun ristin ytimessä (kyse on planeetoista, ei kirkollisista asioista, vaikka Pääsiäisen piinaviikkoa vietämmekin). Kuunvaiheena täydenkuunaika kestää ensi lauantain aamupäivään saakka, ja sen kuluessa ristirakennelman purkauskohdassa oleva Pluto pysähtyy. Kyseessä on siis hyvin intensiivinen kuutamo.

Vaa’an täysikuu on juuri sitä mitä me kuutamolta odotamme. Huomiota puolin ja toisin, esilläoloa ja esiintymistä, valmiuksien esittelyä, kohtaamista ja palautetta. Aika on isoa ja yllättävää, kun Kuu täyttyy samalla linjalla ajassa vaikuttavan Jupiterin ja Uranuksen kanssa. Tässä ei voi mitenkään välttyä vastavuoroisuudelta, eikä selkeästi ole tarkoitustaan väistää toista, vaan kohdata. Oinaan kierrossa on rehellisyyden ja aitouden sävy, ja on tarkoituksenmukaista ulottaa se kulminaatiopisteeseenkin. Ei feikata, vaan todella kohdataan.

Vaa’an Kuu on peilien peili, mutta kaikkea koettua ja havaittua tulkitsemme oman itsen kautta. Odotukset maalaavat tuntemuksia. Tunnistamme ehkä itsessämme halun mennä vastaan, mutta tämä ei saisi kaikesta intensiivisyydestä huolimatta olla liiallista. Vastavuoroisuudessa on tarkoitus saada itsellekin, ei vain kiemurtaa sellaiseksi minkä olettaa toisen tahtovan.

Ei kannata lietsoa itseään odotuksiin vaikeasta ajasta. On lopulta vain energiaa, vaikkakin nyt harvinaisen vahvaa, ja kun ajan vaateeseen vastaa taiten, on tässä mahdollisuus saavuttaa paljon. Taivaalla on paljon annettavana, ja siksi on luontevaa ottaa voimat käyttöön. Kohtaamisessa on rytinää, mikä yllättää valmistautumattoman. Se voi olla intohimoa, hullaantumista, jopa manipulointia. Aika leiskuu vahvimmin Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuutta, ja siitä saamme kummallista ristiriitaa, sillä samalla kun on tahto toisen luo, on vapautumisen teema ollut olemassa jo pitkään. Kuunnelkaa itseänne ja katselkaa peileihin, mitä tämä voisi käytännössä olla. Ehkä se toinen, jonka kohtaamme, ei ollut sitä mitä odotimme. Tämän Kuun aika voi olla opettavainen, itsestä ja toisista.

Yhteinen elämä, kahden vaaka;
noin vain sinä painat kuppisi alas
ja minulla on äkkiä
tämä korkean paikan kammo.

Paremmaksi tulemisen kuutamo

Pimennyskierrossa tavallaan ollaan vielä, mutta tuntuukohan se enää missään. Kaloista alkanut sykli saa nyt täyttymyksensä neitsyen täydessäkuussa, ja tästä Kuu lähtee vähenevälle puolelle kierrosta, minkä päätteeksi tästä syklistä irtaudutaan. Ehkä ollaan silti vaatimattomia kuten neitsyen teemoissa aina, eikä hurrata vielä.

Teknisesti tämä täysikuu on kovin tavallinen, Kuukaan ei ole radallaan erityisen lähellä Maata vaan kulkemassa kohti kaukaisinta pistettään. Mitään erityisen räväkkää ei ole Kuun tuntumassa, eikä Auringonkaan puolella kaloissa. Arkinen sunnuntai-kuutamo.

Neitsyen täydenkuun vääntömomentti tulee näkyvyyden teeman luontevuudesta, mitä neitsyessä ei siis oikein ole. Neitsyelle on tyypillisempää toimia taustalla, eikä se tunge estradille kumartamaan kunniaa. Neitsyessä Kuu täyttyy kuin velvollisuudesta, okei täytytään nyt sitten jos kukaan muu ei suostu tätä tekemään. Vähän saatetaan hykerrellä siitä, että olisi ainoa kuka tämän osaa. Ja tässä on pointti, neitsyen Kuu on parhaimmillaan ammatillisissa yhteyksissä. Kaikenlainen juhliminen on turhaa hömppää.

Täydenkuunaika on toisen kohtaamisen hetkeä. Varuillaanhan me neitsyen Kuun tunnelmissa olemme, ei silti pelosta, mutta jos tässä pitäisi jotain tunnesoopaa olla mukana niin kiitos ei. Auttaminen, hyödyksi oleminen voisi olla ainakin nimellisesti kohtaamisen leima. Ja se palautteen antamisen aika. Huh huh. Poor-Pisces, nyt saa kalojen oudot ideat kuulla kriittiset kunniansa. Paitsi että kritiikki on neitsyen Kuulle tarpeen, sillä se auttaa analysoimaan korjausta vaativat seikat, ja tätä kautta kannustaa paremmaksi. Tällaisessa täydenkuunajassa me tunnistamme vajavaisuutemme, ja toivottavasti pyrimme kasvamaan. Kuinka tottuneita olemme antamaan ja vastaanottamaan asiallista palautetta? Että oikeasti ottaisimme huomioon toisen kokemuksen, emmekä oitis vetäisi hernettä nenään. Ehkä kokeilemme kaikki, miten saamme kerrottua rakentavasti mielipiteemme, ilman lyttäämistä ja haukkuja, ja osaisimme sanoa myös sen missä onnistuttiin. Ajatuskin hermostuttaa, ja ramppikuume iskee.

Loistetaan pieninä palasina!

Mihin avoimuus
jota alati vaaditaan,
kun julkisuus
sen veisi saaliinaan?
Sai moni tölväisyn
luottavuudestaan
ja päätti. Vetäydyn!
Palaako milloinkaan?

Pimeästi esillä

fm_leo17Kuunkierroksen kohokohta on Kuunpimennys leijonassa, ja se on aina täysikuu. Ulvojille alkaa uusi kuunvaihe, kuin Kuun puolitus, jonka jälkeen ollaan laskukuun puolella. Tätä kuutamon aikaa intiaanit kutsuvat lumikuuksi. Miten kuutamon varjo häilähtää pimentyessä? Vaikka pimennyksen tarkka hetki voidaan määritellä, se on symbolisen vastaavuuden tasolla vain ajan keskiarvo. Pimennyksen esiin tuomat teemat ovat todennäköisesti antaneet kuulua itsestään jo ennen pimennyksen tapahtumista, ja homma jatkuu pitkään tämän jälkeenkin: viime elokuussa samoilla kartanlinjoilla heikonlaisesti pimeni jo, ja merkkiparin pimennyksiä riittää jopa tammikuun -19 puolelle. Samoin kuin viime syksynä, kuunsolmut kulkevat edelleen neitsyen ja kalojen linjalla, eli vielä eri merkkiparissa kuin missä pimennys nyt tosiasiallisesti tapahtuu. Pimennyksessä on vieläkin tulevaan kurkkaava tuntu, kuin ennakkovaroitus.

Kuulle pimennyksen kierto on painavampi ja kohottavampi, tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin ihan tavalliset Kuun syklit. Pimennyksen pointtina pidetään huomion keskittymistä tiettyyn seikkaan, ja nyt silmätään isoa kissaa. Leijonassa tapahtuva pimennys korostaa Aurinkoa vielä enemmän kuin muut Kuunpimennykset, tähtivalon omassa merkissä kun ollaan. Kuun ja Auringon vastakkaisuus on vielä keskeisemmällä sijalla, ja sen myötä täysikuisuus. Vastavuoroisuus, kohtaaminen, palaute, esilletulo.

It’s showtime! Leijonan täydenkuun vaiheessa ja pimennyksessä kysymme näkyvyyttä. Kuka huomioi minut. Kuinka näyn toisille. Kenelle näyn. Millainen esillepanoni on. Mitä pitää näyttää. Mitä itsestäni annan toisille. Olisiko syytä saada enemmän huomiota. Pitäisikö poistua estradilta. Pitäisikö näkyvyyden laatua muuttaa kuullun palautteen mukaan. Koska on syytä antaa palautetta yleisölle päin.

fm_leo_ecl17Leijonassa ei päästä näistä sydänasioista. Pitää tutkiskella, ollaanko mukana kaikesta sydämestä, kokonaisena, tehdäänkö ollenkaan sitä mihin on paloa ja mihin veri vetää. Se on sitä kutsumusta, ehkä joillain sen löytämistä mutta vielä kipeämmin kyseenalaistamista ja tarkistamista, oman kutsumuksen mittaamista muuhun maailmaan, yhteisöön, yleisöön – vaikka emme mitään tähtiä kuvittelisi olevamme. Leijonan komea aika voi saada harmaan hiirulaisen tuntemaan itsensä perin turhaksi, tarpeettomaksi. Siksi tässä pimennyksessä on tärkeällä tavalla kyse myös arvostuksesta (mikä negatiivisimmassa ääripäässään on narsismia).

Tervettä itserakkautta vaan teille kaikille elämän esiintyjille!

Sinä olet
viskonut tähdet
taivaan sumuksi.
Sinulla on
jos olet
runon lapsi
kynä piirtää
elämänviiva kämmeneesi
itse.

Halit maailman kanssa

fm_can17Kuten olette jo varmaan tietoisia ja tutkineet, ravun täysikuu on poikkeuksellisen voimakas. Meillähän ei eksaktilla hetkellä iltapäivällä Kuuta taivaalla näy, mutta jo parin tunnin kuluttua täydenkuunhetkestä kun Aurinko vaipuu horisonttiin, Kuu alkaa päivystää. Yöstää, pitäisikö tämä ennemmin ilmaista. Tämän kauriin kuunkierron alkaessa oltiin sitä mieltä, että nyt ovat muut taivaan tekijät paljon osoittelevampia kuin Kuu itsessään. Näin on täydenkuun aikaankin, sillä täydenkuun valoakseli osuu tarkkoihin poikittaiskulmiin pitkäaikaiselle Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuudelle. Täysikuu siis iskevästi valaisee ja tekee meitä tietoisiksi siitä, mikä tässä ajassa on kaikkein olennaisinta. Ja on sopassa vielä mukana Auringon lähettyvillä luuraava Pluto, jolloin saamme tarpeellisen muistutuksen siitä, mitä viime vuosina on saatu: Pluton ja Uranuksen neliö on täällä jälleen. Millaista satoa keräämme isoista tänä aikana tulleista muutoksista, eli mihin maailma on ollut menossa? Vältän astrologisessa blogissa poliittisia kommentteja, mutta nimenomaan Hullunkuunaikaan sellaiset saattaisivat olla hyvin sopivia. Ikävä kyllä.

Taivaalla on siis täydenkuunaikaan isoksi ristiksi kutsuttu planeettojen muodostelma. Siinä on pakottavaa purkautumisenergiaa, johonkin suuntaan räjähtää väistämättä. Aina ison ristin boosti ei ole pahasta, sillä mikäs se muukaan liikuttaisi kuin polttoaine. Kun tähän perusasetelmaan lisätään seikka, että tähän aikaan kaikki planeetat liikkuvat meihin nähden etenevään suuntaan, viittaa tällainen luonnollisesti siihen, että asiat etenevät, ottavat tulta alleen. Osoittelevaa on myös, että täydenkuun aikaan kiinteä, juurruttava voima puuttuu kokonaan astrotaivaan energioista. Ja täydelläkuulla saatetaan valmiiksi, nautitaan hedelmistä. Saadaan sitä mitä on tilattu.

Kauriin ja ravun akselilla täydessäkuussa on kyse selviytymisen edellytyksistä. Meillä on jo pitkään vaadittu kaikenlaisissa, turhiltakin tuntuvissa yhteyksissä, voimakasta puolen valitsemista. Ehkä tämä aika on se rajapyykki, jossa jaetaan jyvät ja akanat. Yhteisön paine ajaa tavallista ihmistä voittajien puolelle, missä on tottakai helpompaa, koska he jakavat edut keskenään. Saa olla sisäisesti ihan helvetin vahva tehdäkseen omaa, erilaista, juttuansa – ja pysyäkseen hengissä sen kanssa.

fm_can_17Ravun täysikuu on kaikista kuutamoista kuumaisin, ja siksi mahdollisesti aina kuuhullu. Tätä aikaa intiaanien kulttuurissa nimitetään suden kuuksi, ja onhan tämä niin vahvaa että ulvomaan pistää. Nyt tietysti vähän harmittaa, jos Kuu ei saa osakseen sitä huomiota mitä pitäisi juuri Kuulle antaa (ei saanut tässäkään bloggauksessa). Ravun täysikuu voi olla täysin mahdoton, pitelemätön, jos se kokee jääneensä vaille ansaitsemaansa huomiota. Sivuuttamisesta, pois sulkemisesta, rapukuu ei yhtään tykkää. Sen pitää olla lähellä, turvassa, tuntea elävän hengitys itsessään. Kestetään tätä tiukkaa rutistusta (halausta, tarkoitan siis) viikonlopun yli, niin kyllä ote siitä rentoutuu.

Turhanaikaista
suihkulähteen solina
rankkasateessa

Haikuhetki täyttäkuuta

fm_gem16

Yöllä huipentuu jousimiehen kuunkierto Kuun täyttymiseen kaksosen merkissä. Kuu on kokonainen ja näkyvä, ajan henki on esilläoloa, kohtaamista, tavoittamista, palautteen antamista, paljastumista. Täysikuu on suojaton ja toisten armoilla, mutta samalla täydellinen, ehyt, kukoistava, valmis. Kun ihan pari päivää sitten Kuu oli lähimpänä Maata, on välimatkaa vielä suhteellisen vähän, eli täysikuu on iso silmään. Ei silti juhlittava Superkuu, mutta oikein nätti.

Kaksonen on eläinradan merkeistä yksi luontevimpia hallitsemaan täydenkuun ideaa. Kaksosta ei esilläolo ja esittely haittaa, kontaktin otto toisiin kiinnostaa, sanavalmiina käsitellään palautetta ja opitaan siitä. Kaksonen on virkeä ja huomiokykyinen, ehkä merkeistä se eniten hereillä oleva. Merkistä johtuen täydenkuunaika on luonteeltaan hektinen, kiireinen ja tapahtumarikas, ja siksi voidaan saada paljon aikaan. Ja vaikka kaksonen ei sinällään pysyvyyttä arvosta, voi täydenkuunvaiheen julkisuudesta kummuta pitkään edesauttavia tekijöitä.

Kuun täyttymisen vaihe on nyt korostuneen sosiaalinen, mutta tähän aikaan usein liitetty rakkaudellisuus voi vielä loistaa poissaolollaan. Kaksonen ei ole tunteellinen vaan kognitiivinen, ei ole kosketuksessa hekumoiva vaan ripeästi toisaalle suuntaava, ei helli tyyntä hetkeä vaan pyrkii vaihtamaan. Siksi on mahdollista, että ajankohdan saavutukset jäävät irrallisiksi palasiksi, kuin kaleidoskoopin värikkäät kuviot, jotka pienen hetken nivoutuvat yhteen, mutta samassa hetkessä koko kuvio muuttaa jo muotoaan. Toisaalta Kuu on niin nopea, että sen kanssa eletään aina vaan hetkessä. Kaksosen täydessäkuussa se on kirkas, välähdyksenomaisen nopea, hetkellinen.

Taivaan muusta ajanlaadusta voi tulla täydenkuun asetelmaan hienoisia sävyjä, jotka muuttavat esilläolon tarkoitusta ja tyyliä. Kaksosissa Kuun hallitsija on Merkurius, ja sehän on mielenkiintoinen, kenties varsin painokas juuri tässä ajassa. On korkealla liitelevä viestinviejä, äärimmilleen pingottava, oivaltava, mietteliäs. Merkurius lähestyy retrokautta, on noin asteen päässä pysähdyksestä, kulussaan todella hidas jo. Ja on meillä täydenkuun asetelmassa toinenkin jarru, Saturnus. Vaikka Aurinko ja Saturnus kaveerasivat jo viime viikonloppuna, on iso-Arska vielä niin lähellä rengasplaneettaa, että Saturnus pääsee antamaan piiskaa ja kuria liian vallattomille ajatuksille. Saturnus hidastaa, vakauttaa ja vakavoittaa. Mietteiden tiivistämisessä tämä hioutumisen tapa saattaisi tuottaa jotakin upeaa.

fm_gem_16Kuinka kuuhulluna kierron täyttymyksen aistimme? Iloittelevaa, poreilevaa, pirskahtelevaa ja ehdottomasti pirteän-virkeätä, että jos joku täysikuu karistaa unet niin kaksosen Kuu. Mutta ei välttämättä sillä tavoin kuin Hullu Kuu on jymähtänyt pitämään kuuhulluutta, sekopäisyytenä, jokseenkin tummasävyisenä. Jos Merkurius osoittautuu erityisen vahvaksi tekijäksi ajassa, se voi ilmetä kuuhulluutta lisäävänä tekijänä. Tulevat päivät osoittavat missä kuusenlatvassa keikutaan, mutta Hullu Kuu arvelee tämän olevan poikkeuksellisen selkeäjärkistä aikaa.

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan
kulkevatkaan