Kuunsaumoja

Jousimiehen täysikuu on symbolisella tasollaan mahtavin mahdollinen, mutta faktisesti Kuun vetovoima on samaan aikaan heikonlainen; eilen kiertolainen oli kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan Maahan nähden. Kuu on täysimmillään perjantaina neljän maissa iltapäivällä, ja täydenkuun kuunvaihe kestää ensi tiistai-iltaan.

Mikä saa kesäisen kuutamon mahtavaksi? Kuuta hallitseva planeetta, Jupiter, on parhaillaan pysähdyksissä. Tämä antaa aikaan isouden tunnun. Täysinäisyys on ylitsepursuavaa ja liiallista. Tulee olemaan mielenkiintoista tutkailla resonoiko enemmän Kuun vetovoimaan, jolloin kuutamo ei juuri tunnu, vai symboliseen vastaavuuteen, jossa on mahtavuuden ainekset.

Jupiterin ojentama suuruus ei ole aina helppoa hallittavaa. Täydenkuun kohtaamisissa ja toisiin jätettävissä jäljissä voidaan mennä riskillä, hyvään onneen luottaen, liikoja lupaillen. Mahdollista on myös se, että täydenkuunajan osuminen tällaiseen ajan sävyyn antaa hyviä tilaisuuksia kohdata toisia, suurta uskallusta ja keinoja tavoittaa toiset. Huomaamatta tuskin jäädään, ja jos joku haluaa piilotella, näkyvyyteen on hyvä varautua.

Tässä ajassa on myös toinen vahva planeettaenergia olemassa, ja vaikka se ei suoranaisesti olekaan mukana kuutamoa tekemässä, voi ajanlaatu tietyissä olosuhteissa viedä myös tähän suuntaan. Ja se on suunnaton, rajaton, Neptunus, mikä yhdistyneenä Jupiterin viisauteen saattaa saada meidät henkisempiin tuuliin. Esilläolo, kohtaamiset ja näkymiset voivat siksi olla hyvin eteerisiä, henkimaailman tasoisia. Kauneimmillaan varmaan sielujen kohtaamisia?

Jousimiehen täysikuu on mahdollistava. Tähän sisältyy isoja lupauksia. Ne voivat olla ilmakuplia, mutta kenties kokonaisuutta uskalletaan ajatella myönteisesti, jolloin tarjolla on tilaisuuksia, mahdollisuuksia, epätavallisia saumoja. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Ja silloinkin kun haluamme vetäytyä kauaksi ihmisistä yksinäisyyteen, mieli voi tarjota ne avartumisen mahdollisuudet. Ei sulkeuduta vaan otetaan vastaan, kokeillaan ja annetaan. Lopullista totuutta tavoitellen, kuten aina jousimiehessä.

Jos olisin laulu
hentonako soisin
vai runsaana, pauhaavana
Sävellä, sanoita minut

Kuu sisällä

Tulee täydenkuun yö, ja alkaa samanniminen kuunvaihe kun Kuu tulee vastapäätä härän Aurinkoa yöllä noin varttia vaille yhdeltä, torstain puolella. Vanhan intiaaniperinteen mukainen nimitys tälle täydellekuulle on kukkakuu, ja voisi kuvitella että uusi kukkaloisto tuoksuisi ihanalle täydenkuun yönä. Nyt saadaan tosiaan vaan kuvitella, meidän keväässämme.

Kuu kulkee skorpionin merkin viimeisellä kolmanneksella täydeksi tullessaan, eikä skorpioni ole Kuulle luontevinta tai sujuvinta eläinradan aluetta. Näin se vaan on, että kaikki merkit eivät Kuun kannalta ole toinen toistaan parempia, ja skorpioni saattaisi olla se vihonviimeinen paikka. Kuu on pallo hukassa, koko se täydenkuun kokoinen pallukka, ja joutuu pohtimaan mitäs, mitäs? Ei yllätyksellisyyden vuoksi, vaan enemmän siksi ettei tunnu hyvältä, ei sujuvalta. Täytyy ottaa selvää, harkita toimia, tehdä työtä että löytäisi keinon miten olla.

Sinänsä se, että Kuun kanssa on työtä, ei pitäisi olla kamalaa ja pahaa ja maailmanloppu. Kokonaisuuden kannalta, kaikenlaisia aikoja ajatellessa, on hyväksi että välillä on toisenlaista. Parasta ajatella, että tätä pinnistystä, keskittymistä, tarvitaan, ja että sillä on omanlainen tarkoituksensa. Jos verrataan siihen, että jollakulla on syntymäkartallaan Kuu skorpionissa, hän saa koko ikänsä aikaa löytää ja valita itselleen sopivimman tavan olla Kuun kanssa. Ajassa joudumme tekemään tämän kuin pikakelauksella, sopeutumaan aina vaihtuviin Kuun tunnelmiin.

Kuu skorpionissa ja täydenkuun vaiheessa joutuu tosiaan ulos mukavuusalueeltaan. Kierron tässä kohdassa pitäisi näkyä, ottaa estradi omakseen, mutta skorpioni on mieluummin pinnan alla, salassa, sisimmässä, kuoren alla. Ihan kaikkien kohtaaminen ei tule luonnostaan, sillä skorpioni on kamalan valikoiva. Kranttu tosiaan, vaikka tietysti mittarina ovat tärkeät arvot kuten luotettavuus, lojaalisuus ja syvällisyys. Laaja, avoin julkisuus ei näytä nyt helpolta vaihtoehdolta. Täydenkuunaika on tärkeää palautteen antamisen ja saamisen aikaa, sitä vastavuoroisuutta. Skorpionin hengessä saa olla tarkkana, ettei pistä liian terävästi ja syvälle.

Skorpionin täydenkuun vahvuutena kannattaa pitää sisäistä psyykkistä rohkeutta. Se ei paljoa lupia kysele kun on päättänyt. Eikä tunne armoa. Tässä täydessäkuussa on kiihkeyttä, mikä saattaa kyllä paistaa esille käytännön kautta. Ajanlaatu on paremminkin sellaista kohtalonomaista saadaan tuta, kuin pyrittäisi esittelemään hillitysti tai kuviotansseja kosiskelumenoissa. Kyseessä on tosiaan erilainen täysikuu, ehkä se sitten on syvällisempi ja henkisempi kuin muut kuutamot. Kuu on täyttymyksen hetkellään kontaktissa moneen suuntaan taivaantekijöihin, ja osoittelevasti tuikkaa kulma Plutolle. Ehkä raatelee, ehkä raastaa syvältä, mutta mitä onkaan, se on sitä ehdottomasti, kokonaisesti, yksinomaan.

Kuun ja Auringon keskinäisissä suhteissa tultiin ihan kuin uudelle tasolle, kun näiden keskinäisiä kosketuspintoja kuvaava Kuunsolmulinja siirtyi uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Tästä näkökulmasta katsottuna tässä täydenkuunajassa on aloituksen tuntua, ihan kuin viitekehys olisi kokonaan vaihtunut. Ehkä skorpionin kyky olla ytimessä näyttää, miten maailma makaa.

Jos Kuu onkin nyt vaikea, ei se välttämättä hullu ole. Kuu on juuri tulossa kauimmaiseen kohtaan kiertoradallaan, eli kuutamo on periaatteessa vähäinen. Näinä aikoina aloituksissa on ollut enemmän vääntöä vetovoiman kautta ajateltuna. Jaksetaan, pystytään, venytään tämäkin täydenkuunvaihe sellaiseksi kuin sen on tarkoitus olla.

Kuutamoksi voisin ryhtyä,
en koskaan kuuksi.
Pilvet kääntyvät, tie ei lopu,
vaikka sen ajaa kotiin asti.
Täydenkuun suurta punaista
ei sureta yhtään.
Kaipuu se vasta veitikka onkin,
ei suostu näkymään kuvassa.

Täydenkuuntanssi

Täydenkuun aika tulee tiistaina aamulla vähän yhdeksän jälkeen, ja varmaan tätä edeltävä yö on jo Kuun kuumotusta. Osoittelevasti Kuu täyttyy taivaankannen energisimmässä kohdassa, sen paljonpuhutun ristin ytimessä (kyse on planeetoista, ei kirkollisista asioista, vaikka Pääsiäisen piinaviikkoa vietämmekin). Kuunvaiheena täydenkuunaika kestää ensi lauantain aamupäivään saakka, ja sen kuluessa ristirakennelman purkauskohdassa oleva Pluto pysähtyy. Kyseessä on siis hyvin intensiivinen kuutamo.

Vaa’an täysikuu on juuri sitä mitä me kuutamolta odotamme. Huomiota puolin ja toisin, esilläoloa ja esiintymistä, valmiuksien esittelyä, kohtaamista ja palautetta. Aika on isoa ja yllättävää, kun Kuu täyttyy samalla linjalla ajassa vaikuttavan Jupiterin ja Uranuksen kanssa. Tässä ei voi mitenkään välttyä vastavuoroisuudelta, eikä selkeästi ole tarkoitustaan väistää toista, vaan kohdata. Oinaan kierrossa on rehellisyyden ja aitouden sävy, ja on tarkoituksenmukaista ulottaa se kulminaatiopisteeseenkin. Ei feikata, vaan todella kohdataan.

Vaa’an Kuu on peilien peili, mutta kaikkea koettua ja havaittua tulkitsemme oman itsen kautta. Odotukset maalaavat tuntemuksia. Tunnistamme ehkä itsessämme halun mennä vastaan, mutta tämä ei saisi kaikesta intensiivisyydestä huolimatta olla liiallista. Vastavuoroisuudessa on tarkoitus saada itsellekin, ei vain kiemurtaa sellaiseksi minkä olettaa toisen tahtovan.

Ei kannata lietsoa itseään odotuksiin vaikeasta ajasta. On lopulta vain energiaa, vaikkakin nyt harvinaisen vahvaa, ja kun ajan vaateeseen vastaa taiten, on tässä mahdollisuus saavuttaa paljon. Taivaalla on paljon annettavana, ja siksi on luontevaa ottaa voimat käyttöön. Kohtaamisessa on rytinää, mikä yllättää valmistautumattoman. Se voi olla intohimoa, hullaantumista, jopa manipulointia. Aika leiskuu vahvimmin Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuutta, ja siitä saamme kummallista ristiriitaa, sillä samalla kun on tahto toisen luo, on vapautumisen teema ollut olemassa jo pitkään. Kuunnelkaa itseänne ja katselkaa peileihin, mitä tämä voisi käytännössä olla. Ehkä se toinen, jonka kohtaamme, ei ollut sitä mitä odotimme. Tämän Kuun aika voi olla opettavainen, itsestä ja toisista.

Yhteinen elämä, kahden vaaka;
noin vain sinä painat kuppisi alas
ja minulla on äkkiä
tämä korkean paikan kammo.

Paremmaksi tulemisen kuutamo

Pimennyskierrossa tavallaan ollaan vielä, mutta tuntuukohan se enää missään. Kaloista alkanut sykli saa nyt täyttymyksensä neitsyen täydessäkuussa, ja tästä Kuu lähtee vähenevälle puolelle kierrosta, minkä päätteeksi tästä syklistä irtaudutaan. Ehkä ollaan silti vaatimattomia kuten neitsyen teemoissa aina, eikä hurrata vielä.

Teknisesti tämä täysikuu on kovin tavallinen, Kuukaan ei ole radallaan erityisen lähellä Maata vaan kulkemassa kohti kaukaisinta pistettään. Mitään erityisen räväkkää ei ole Kuun tuntumassa, eikä Auringonkaan puolella kaloissa. Arkinen sunnuntai-kuutamo.

Neitsyen täydenkuun vääntömomentti tulee näkyvyyden teeman luontevuudesta, mitä neitsyessä ei siis oikein ole. Neitsyelle on tyypillisempää toimia taustalla, eikä se tunge estradille kumartamaan kunniaa. Neitsyessä Kuu täyttyy kuin velvollisuudesta, okei täytytään nyt sitten jos kukaan muu ei suostu tätä tekemään. Vähän saatetaan hykerrellä siitä, että olisi ainoa kuka tämän osaa. Ja tässä on pointti, neitsyen Kuu on parhaimmillaan ammatillisissa yhteyksissä. Kaikenlainen juhliminen on turhaa hömppää.

Täydenkuunaika on toisen kohtaamisen hetkeä. Varuillaanhan me neitsyen Kuun tunnelmissa olemme, ei silti pelosta, mutta jos tässä pitäisi jotain tunnesoopaa olla mukana niin kiitos ei. Auttaminen, hyödyksi oleminen voisi olla ainakin nimellisesti kohtaamisen leima. Ja se palautteen antamisen aika. Huh huh. Poor-Pisces, nyt saa kalojen oudot ideat kuulla kriittiset kunniansa. Paitsi että kritiikki on neitsyen Kuulle tarpeen, sillä se auttaa analysoimaan korjausta vaativat seikat, ja tätä kautta kannustaa paremmaksi. Tällaisessa täydenkuunajassa me tunnistamme vajavaisuutemme, ja toivottavasti pyrimme kasvamaan. Kuinka tottuneita olemme antamaan ja vastaanottamaan asiallista palautetta? Että oikeasti ottaisimme huomioon toisen kokemuksen, emmekä oitis vetäisi hernettä nenään. Ehkä kokeilemme kaikki, miten saamme kerrottua rakentavasti mielipiteemme, ilman lyttäämistä ja haukkuja, ja osaisimme sanoa myös sen missä onnistuttiin. Ajatuskin hermostuttaa, ja ramppikuume iskee.

Loistetaan pieninä palasina!

Mihin avoimuus
jota alati vaaditaan,
kun julkisuus
sen veisi saaliinaan?
Sai moni tölväisyn
luottavuudestaan
ja päätti. Vetäydyn!
Palaako milloinkaan?

Pimeästi esillä

Kuunkierroksen kohokohta on Kuunpimennys leijonassa, ja se on aina täysikuu. Ulvojille alkaa uusi kuunvaihe, kuin Kuun puolitus, jonka jälkeen ollaan laskukuun puolella. Tätä kuutamon aikaa intiaanit kutsuvat lumikuuksi. Miten kuutamon varjo häilähtää pimentyessä? Vaikka pimennyksen tarkka hetki voidaan määritellä, se on symbolisen vastaavuuden tasolla vain ajan keskiarvo. Pimennyksen esiin tuomat teemat ovat todennäköisesti antaneet kuulua itsestään jo ennen pimennyksen tapahtumista, ja homma jatkuu pitkään tämän jälkeenkin: viime elokuussa samoilla kartanlinjoilla heikonlaisesti pimeni jo, ja merkkiparin pimennyksiä riittää jopa tammikuun -19 puolelle. Samoin kuin viime syksynä, kuunsolmut kulkevat edelleen neitsyen ja kalojen linjalla, eli vielä eri merkkiparissa kuin missä pimennys nyt tosiasiallisesti tapahtuu. Pimennyksessä on vieläkin tulevaan kurkkaava tuntu, kuin ennakkovaroitus.

Kuulle pimennyksen kierto on painavampi ja kohottavampi, tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin ihan tavalliset Kuun syklit. Pimennyksen pointtina pidetään huomion keskittymistä tiettyyn seikkaan, ja nyt silmätään isoa kissaa. Leijonassa tapahtuva pimennys korostaa Aurinkoa vielä enemmän kuin muut Kuunpimennykset, tähtivalon omassa merkissä kun ollaan. Kuun ja Auringon vastakkaisuus on vielä keskeisemmällä sijalla, ja sen myötä täysikuisuus. Vastavuoroisuus, kohtaaminen, palaute, esilletulo.

It’s showtime! Leijonan täydenkuun vaiheessa ja pimennyksessä kysymme näkyvyyttä. Kuka huomioi minut. Kuinka näyn toisille. Kenelle näyn. Millainen esillepanoni on. Mitä pitää näyttää. Mitä itsestäni annan toisille. Olisiko syytä saada enemmän huomiota. Pitäisikö poistua estradilta. Pitäisikö näkyvyyden laatua muuttaa kuullun palautteen mukaan. Koska on syytä antaa palautetta yleisölle päin.

Leijonassa ei päästä näistä sydänasioista. Pitää tutkiskella, ollaanko mukana kaikesta sydämestä, kokonaisena, tehdäänkö ollenkaan sitä mihin on paloa ja mihin veri vetää. Se on sitä kutsumusta, ehkä joillain sen löytämistä mutta vielä kipeämmin kyseenalaistamista ja tarkistamista, oman kutsumuksen mittaamista muuhun maailmaan, yhteisöön, yleisöön – vaikka emme mitään tähtiä kuvittelisi olevamme. Leijonan komea aika voi saada harmaan hiirulaisen tuntemaan itsensä perin turhaksi, tarpeettomaksi. Siksi tässä pimennyksessä on tärkeällä tavalla kyse myös arvostuksesta (mikä negatiivisimmassa ääripäässään on narsismia).

Tervettä itserakkautta vaan teille kaikille elämän esiintyjille!

Sinä olet
viskonut tähdet
taivaan sumuksi.
Sinulla on
jos olet
runon lapsi
kynä piirtää
elämänviiva kämmeneesi
itse.

Halit maailman kanssa

Kuten olette jo varmaan tietoisia ja tutkineet, ravun täysikuu on poikkeuksellisen voimakas. Meillähän ei eksaktilla hetkellä iltapäivällä Kuuta taivaalla näy, mutta jo parin tunnin kuluttua täydenkuunhetkestä kun Aurinko vaipuu horisonttiin, Kuu alkaa päivystää. Yöstää, pitäisikö tämä ennemmin ilmaista. Tämän kauriin kuunkierron alkaessa oltiin sitä mieltä, että nyt ovat muut taivaan tekijät paljon osoittelevampia kuin Kuu itsessään. Näin on täydenkuun aikaankin, sillä täydenkuun valoakseli osuu tarkkoihin poikittaiskulmiin pitkäaikaiselle Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuudelle. Täysikuu siis iskevästi valaisee ja tekee meitä tietoisiksi siitä, mikä tässä ajassa on kaikkein olennaisinta. Ja on sopassa vielä mukana Auringon lähettyvillä luuraava Pluto, jolloin saamme tarpeellisen muistutuksen siitä, mitä viime vuosina on saatu: Pluton ja Uranuksen neliö on täällä jälleen. Millaista satoa keräämme isoista tänä aikana tulleista muutoksista, eli mihin maailma on ollut menossa? Vältän astrologisessa blogissa poliittisia kommentteja, mutta nimenomaan Hullunkuunaikaan sellaiset saattaisivat olla hyvin sopivia. Ikävä kyllä.

Taivaalla on siis täydenkuunaikaan isoksi ristiksi kutsuttu planeettojen muodostelma. Siinä on pakottavaa purkautumisenergiaa, johonkin suuntaan räjähtää väistämättä. Aina ison ristin boosti ei ole pahasta, sillä mikäs se muukaan liikuttaisi kuin polttoaine. Kun tähän perusasetelmaan lisätään seikka, että tähän aikaan kaikki planeetat liikkuvat meihin nähden etenevään suuntaan, viittaa tällainen luonnollisesti siihen, että asiat etenevät, ottavat tulta alleen. Osoittelevaa on myös, että täydenkuun aikaan kiinteä, juurruttava voima puuttuu kokonaan astrotaivaan energioista. Ja täydelläkuulla saatetaan valmiiksi, nautitaan hedelmistä. Saadaan sitä mitä on tilattu.

Kauriin ja ravun akselilla täydessäkuussa on kyse selviytymisen edellytyksistä. Meillä on jo pitkään vaadittu kaikenlaisissa, turhiltakin tuntuvissa yhteyksissä, voimakasta puolen valitsemista. Ehkä tämä aika on se rajapyykki, jossa jaetaan jyvät ja akanat. Yhteisön paine ajaa tavallista ihmistä voittajien puolelle, missä on tottakai helpompaa, koska he jakavat edut keskenään. Saa olla sisäisesti ihan helvetin vahva tehdäkseen omaa, erilaista, juttuansa – ja pysyäkseen hengissä sen kanssa.

Ravun täysikuu on kaikista kuutamoista kuumaisin, ja siksi mahdollisesti aina kuuhullu. Tätä aikaa intiaanien kulttuurissa nimitetään suden kuuksi, ja onhan tämä niin vahvaa että ulvomaan pistää. Nyt tietysti vähän harmittaa, jos Kuu ei saa osakseen sitä huomiota mitä pitäisi juuri Kuulle antaa (ei saanut tässäkään bloggauksessa). Ravun täysikuu voi olla täysin mahdoton, pitelemätön, jos se kokee jääneensä vaille ansaitsemaansa huomiota. Sivuuttamisesta, pois sulkemisesta, rapukuu ei yhtään tykkää. Sen pitää olla lähellä, turvassa, tuntea elävän hengitys itsessään. Kestetään tätä tiukkaa rutistusta (halausta, tarkoitan siis) viikonlopun yli, niin kyllä ote siitä rentoutuu.

Turhanaikaista
suihkulähteen solina
rankkasateessa

Haikuhetki täyttäkuuta

Yöllä huipentuu jousimiehen kuunkierto Kuun täyttymiseen kaksosen merkissä. Kuu on kokonainen ja näkyvä, ajan henki on esilläoloa, kohtaamista, tavoittamista, palautteen antamista, paljastumista. Täysikuu on suojaton ja toisten armoilla, mutta samalla täydellinen, ehyt, kukoistava, valmis. Kun ihan pari päivää sitten Kuu oli lähimpänä Maata, on välimatkaa vielä suhteellisen vähän, eli täysikuu on iso silmään. Ei silti juhlittava Superkuu, mutta oikein nätti.

Kaksonen on eläinradan merkeistä yksi luontevimpia hallitsemaan täydenkuun ideaa. Kaksosta ei esilläolo ja esittely haittaa, kontaktin otto toisiin kiinnostaa, sanavalmiina käsitellään palautetta ja opitaan siitä. Kaksonen on virkeä ja huomiokykyinen, ehkä merkeistä se eniten hereillä oleva. Merkistä johtuen täydenkuunaika on luonteeltaan hektinen, kiireinen ja tapahtumarikas, ja siksi voidaan saada paljon aikaan. Ja vaikka kaksonen ei sinällään pysyvyyttä arvosta, voi täydenkuunvaiheen julkisuudesta kummuta pitkään edesauttavia tekijöitä.

Kuun täyttymisen vaihe on nyt korostuneen sosiaalinen, mutta tähän aikaan usein liitetty rakkaudellisuus voi vielä loistaa poissaolollaan. Kaksonen ei ole tunteellinen vaan kognitiivinen, ei ole kosketuksessa hekumoiva vaan ripeästi toisaalle suuntaava, ei helli tyyntä hetkeä vaan pyrkii vaihtamaan. Siksi on mahdollista, että ajankohdan saavutukset jäävät irrallisiksi palasiksi, kuin kaleidoskoopin värikkäät kuviot, jotka pienen hetken nivoutuvat yhteen, mutta samassa hetkessä koko kuvio muuttaa jo muotoaan. Toisaalta Kuu on niin nopea, että sen kanssa eletään aina vaan hetkessä. Kaksosen täydessäkuussa se on kirkas, välähdyksenomaisen nopea, hetkellinen.

Taivaan muusta ajanlaadusta voi tulla täydenkuun asetelmaan hienoisia sävyjä, jotka muuttavat esilläolon tarkoitusta ja tyyliä. Kaksosissa Kuun hallitsija on Merkurius, ja sehän on mielenkiintoinen, kenties varsin painokas juuri tässä ajassa. On korkealla liitelevä viestinviejä, äärimmilleen pingottava, oivaltava, mietteliäs. Merkurius lähestyy retrokautta, on noin asteen päässä pysähdyksestä, kulussaan todella hidas jo. Ja on meillä täydenkuun asetelmassa toinenkin jarru, Saturnus. Vaikka Aurinko ja Saturnus kaveerasivat jo viime viikonloppuna, on iso-Arska vielä niin lähellä rengasplaneettaa, että Saturnus pääsee antamaan piiskaa ja kuria liian vallattomille ajatuksille. Saturnus hidastaa, vakauttaa ja vakavoittaa. Mietteiden tiivistämisessä tämä hioutumisen tapa saattaisi tuottaa jotakin upeaa.

Kuinka kuuhulluna kierron täyttymyksen aistimme? Iloittelevaa, poreilevaa, pirskahtelevaa ja ehdottomasti pirteän-virkeätä, että jos joku täysikuu karistaa unet niin kaksosen Kuu. Mutta ei välttämättä sillä tavoin kuin Hullu Kuu on jymähtänyt pitämään kuuhulluutta, sekopäisyytenä, jokseenkin tummasävyisenä. Jos Merkurius osoittautuu erityisen vahvaksi tekijäksi ajassa, se voi ilmetä kuuhulluutta lisäävänä tekijänä. Tulevat päivät osoittavat missä kuusenlatvassa keikutaan, mutta Hullu Kuu arvelee tämän olevan poikkeuksellisen selkeäjärkistä aikaa.

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan
kulkevatkaan

On se super

Odotettu, hehkutettu isoimman täydenkuun hetki koittaa muutamia minuutteja sen jälkeen kun Aurinko on vaipunut taivaanrantaan, eli iltapäivästä hiukan ennen neljää ja härän merkissä. Super kuutamon tekniikka on varmasti astroharrastajille tuttua: Kuun etäisyys Maasta vaihtelee kiertoradalla, joskus se on kaukana ja siksi näyttää pienemmältä, ja kuten nyt, sattuu olla juuri täydenkuun ja näkyvimpään aikaansa lähimmässä pisteessä Maahan nähden ja siksi näyttäytyy isona. Ihan samalla lailla Kuu kiertää koko ajan, ja osuu samalla tavoin kauas ja lähelle, ja sen vetovoima Maahan nähden samassa suhteessa vaihtelee. Täysikuu ei teknisesti ottaen ole sen vetovoimaisempi, se vaan heijastaa enemmän Auringon säteitä. Kuu on ihan sama Kuu muulloinkin tässä samanlaisessa hetkessään kun on Maata lähimpänä. Psykologisessa merkityksessään Kuu voi kuitenkin olla näin Superkuuna ylivoimainen.

Astroteknisesti on lisäksi extrajännää, että täydenkuun ja härän hallitsija Venus sattuu olla tähän aikaan myös poikkeuksellisessa kulussa Maahan nähden, sen kallistuskulma on ikään kuin vinksallaan. Tämä tekijä voi lisätä arvaamattomuutta, erikoisuutta, kummallisuuttakin. Kuuhulluuden suhteen tämä on huikean herkullinen tilanne. Kuu voi olla tosi kuuhulluinen.

Täysikuu asettaa Kuun näkyville ja esille. Härkään tämä ei oikeastaan sovi erityisen hyvin. Tottakai merkki sen verran tukee Kuuta, että se viihtyy härän merkissä, sen hedelmällisessä runsaudessa. Mutta se esilläolo, paljastuminen, sellainen on härälle melko vierasta. Härkä on itsepäinen merkki, ja jos verrataan aikaisempaan oinaaseen, oinas aloittaa kaiken sanomisensa minä-sanalla, mutta härkä ei pidä meteliä itsestään, vaan tekee hiljaa sen minkä tahtoo. Väistämättä, lupaa kyselemättä, yksin, anelematta, pyytämättä, eikä ehkä edes palautetta kaivaten. Härkä on, ja se on todellakin ihan täysin riittävää. Täydenkuun luonne on erilainen, se on suosion ja huomion mittauspiste, kohta jossa keskitytään siihen mitä tehdään, miten ollaan, ja kaikkea katsotaan suhteessa toisiin. Varmaankin tämän poikkeuksellisen täydenkuun kohdalla se on jo riittävää että ollaan, asettaudutaan asemiin, ja se riittänee vuoropuheluksi. Ollaan siis saatavilla.

Jos tässä nyt ihan pikkuisen epäillään, että Kuu itse ei olisi älyttömän riemuissaan tästä poikkeuksellisesta täyttymisestään, on syytä turvautua härän rakentaviin ja positiivisiin puoliin, jotta tämä juhlakausi saataisi kunnialla läpi. Millainen on hieno, paras härkä? Omanarvontuntoinen, terveellä itseään korostamattomalla tavalla. Härkä on parhaimmillaan riittävä, yllättävänkin runsas, rikas, tuottava ja hedelmällinen. Se on tasainen, luotettava, horjumaton, juureva ja pysyvä. Härkä on viipyilevä, kiirehtimätön, omatahtinen. Se on kosketuksissa, sensuelli, hyväilevä. Tässä teille teonsanoja täydenkuunaikaan. Superia!

Rakkaus syntyy
hetkestä
ja hetki sisältää
ikuisuuden.

Aito pimahdus

Sieltä se tulee, vaakakauden huipennus, täydenkuunaika sunnuntaina aamulla noin puoli kahdeksalta. Vaa’asta alkunsa saaneessa kuunkierrossa täydenkuun kohta on symbolisesti merkittävämpi kuin muulloin, sillä asetelman sävy, Kuu Aurinkoa vastapäätä, on nimenomaan vaakamainen. Oppositiossa ei kenties asetuta toista vastaan haastamaan – vaan kohtaamaan.

Täydenkuun hetken ajankohta on planeettavoimien mukaan tulkittuna raju, mutta ei tämä välttämättä kriisiä merkitse. Tottakai taivaan muut tekijät vaikuttavat ajan luonteeseen, ettei niitä sivuuttaakaan tyystin voi. Kuu on täyttyessään hyvin lähellä Uranusta, jolloin ajan hengessä on jotakin hätkähdyttävää. Sitä emme kuitenkaan varmuudella tiedä mikä sävähdyttää, koska arvaamattomuus on juuri Uranuksen tyyliä. Kuuta oinaassa hallitseva Mars on samaan aikaan melko kiperässä paikassa, OOB-kulussaan tulossa Pluton ylitykselle kauriissa. Välimatka on asteissa sen verran väljä, että kyse ei ole siitä, että Marsin ja Pluton yhtymä kuitenkaan purkaisi täydenkuun energiaa. Ylityksen voiman ajoittuminen lähelle ihan varmasti voimistaa tämän täydenkuunajan luonnetta, väistämätöntä liikettä, pakkorakoa.

Voi olla tarpeen korostaa ajan Mars-henkeä. Aurinkoa vaa’assa hallitsee Venus, josta jäljet johtavat skorpionin merkin kautta samalle sylttytehtaalle; kiertäen myös Mars liittyy nyt Auringon toimintaan. Kun tähän solmuun mietitään mukaan Marsin epätavallinen kulku omalla kiertoradallaan, voi poikkeuksellisuus näkyä ajanlaadussa.

Lisäksi tämä täysikuu on voimakkaampi ja merkittävämpi kuin moni muu vastaava Kuun huippuhetki, koska Kuu on kierrossaan lähellä Maata. Astrologisesti puhutaan Super Kuusta. Symboliikka on käsinkosketeltavampaa kun Kuu näyttääkin isolta, ja Kuun vetovoimalla on merkityksensä.

Millainen oinaan täysikuu on? On tarkoitus tavoittaa toiset, astua näkyviin, asettua alttiiksi. Oinaan keskeisimpiä teemoja ovat rohkeus, suoruus ja rehellisyys. On ihan mahdollista, että jonkun kohdalla kyse on aggressioiden purkautumisesta äkillisesti, jopa väkivaltaisesti. Tämä on hyvä tiedostaa, mutta ei jäädä kieriskelemään voivotteluun. Pässinpää ei ole pakko olla, mutta kävisikö esimerkiksi vilpittömyys ja aitous. Toisten valloittamisen mahdollisuus on olemassa, ja siihenkin on muita keinoja kuin sotiminen. Oinaan täysikuu on nimeltään Hunter’s Moon, metsästäjän kuu. Jonkin perässä ollaan. Tämän Kuun näkyvyys on taattua, ja se pitää käyttää rohkeasti. Täydenkuun paljaus todennäköisesti herättää voimakkaita reaktioita, ollaanko hyökkäämässä vai puolustuskannalla – on paljon tiedostettavaa ja hallittavaa.

Kuu peilaa Aurinkoa, ja oinaan täydenkuun kohdalla heijastamme vaa’an aikaa. Yleissävy on sovitteleva, tasapuolinen ja hienotunteinen. Oinaan täysikuu vie tästä sosiaalisen lahjakkuuden ilmapiiristä hetkeen, missä täytyy uskaltaa ottaa aloite käsiin, missä on oltava rohkea, nopea ja suora. Kohtaaminen tapahtuu nyt uskaltamalla paljastaa todelliset värit, vilpittömän aidosti ilman mitään sosiaalisia pelejä. Jos tätä vaa’an aikaa toteuttaa antamalla vaakakupin painua liiaksi hyssyttelyyn, ettei vaan loukkaisi ketään, se kääntyy itseä vastaan. Tukahduttamiseksi. Viime aikoina on naureskeltu Fok_It sarjakuvan osuville kuvauksille siitä mitä nyt tapahtuu. Kärjistyksessä käsketään tukahduttaa kaikki, tunkea sukka suuhun. Tällaista ilmapiiriä vastaan meillä on oinaan täysikuu. Nyt pitääkin kohdata toinen ajan hengen mukaisesti aikailematta, spontaanisti, räväkän voimakkaasti. Oinaan täysikuu ei ole mikään voi-kauhea, vaan ennemmin terve muistutus aitouden ja konstailemattomuuden tarpeesta.

Oinaan täydenkuun kuuhulluus on leiskuvaa, äkillistä pimahtamista. Kuka uskaltaa?

Vai lempi hellä? Ei, vaan
liian kova ja tuima,
raju; pistelee kuin oka.

Mukana

Sadonkorjuun täydenkuun kanssa saadaan Kuunpimennys, perjantaina illalla kymmenen jälkeen, ja sen puolivarjo on nähtävissä meilläkin. Teknisesti pimennys ei ole kummoinen, mutta silti tämä on syksyn merkittävin täydenkuunaika. Sadonkorjuun Kuuksi kutsutaan sitä kuutamoa mikä ajoittuu lähimmäksi Syyspäiväntasauksen hetkeä; joskus niittokuu on ennen tasausta, toisina vuosina vähän sen jälkeen. Tähän aikaan nähdylle täydellekuulle on ominaista hehkuva väri, mikä voi vuosittain vaihdella syvän keltaisesta oranssiin ja punertavaan. Nyt tuleva pimennyksen täydenkuun hetki ajoittuu melko lähelle Kuun käyntiä kiertoradallaan Maata lähimmässä kohdassa, Kuu on siis lähellä ja tästäkin syystä näyttää mahtavalta. Ja mikään ei ole niin säännönmukaista kuin ainaiset tappelut ja kissanhännänvedot taivaalle tuijottelijoiden kesken spekseistä – nyt väännetään siitä onko tämä täysikuu Superkuu vai ei. Oli mikä oli, pimennyksen Kuu on visuaalisesti vaikuttava.

Tiettyä väljyyttä pimennykseen tuo täydenkuun tapahtuminen asteissa melko etäällä Kuunsolmujen linjasta. Solmut ovat ehtineet puolenvälin ylitse kaloissa (solmujen suunta on siis merkin alkua kohti), lähelle Neptunusta jo, kun täysikuu ja pimennys tapahtuvat merkin loppupuolella. Samassa merkissä sentään pysytään. Pimennyksiin tarvitaan aina Kuunsolmuja, ja nyt pimennys tulee alasolmun alueella. Tämä korostaa alitajuisuutta ja irtipäästöä.

Tekniset yksityiskohdat ovat vielä hallittavissa, mutta kalojen täydenkuun ja pimennyksen teemallinen synteesi on vaikeampaa, johtuen merkin epämääräisyydestä ja liukuvuudesta. Ja varsinkin tälle bloggaajalle, joka on oman kalojen Kuunsa vuoksi ihan liian omakohtaisen lähellä tätä kaikkea. Voitte vapaasti tulkita jutun aloituksen väistöliikkeen yritykseksi.

Kaloissa täydenkuun aikaa tunnustellaan intuition ja vibojen kautta, ja kaloissa kohdataan aina sanoiksi pukemisen vaikeus. Kun pimennyksen pitäisi tarjota meille kirkas näkemys sen merkityksestä kaloissa, tässä merkissä liu’utaan jonnekin muualle. Huomio tuntuu kiinnittyvän esimerkiksi Marsiin, mikä on kulmien keskiössä juuri Aurinkoon ja Kuuhun. OOB Marsiin, mikä aina vaan voi tarjota yllätysmomentin aikaan. Se mitä pimennyksestä kohoaa ajan henkeen ja tapahtumiin, purkautuu Marsin kautta. Energia voi olla toteutettavissa aktiivisuutena, aloitteellisuutena, nopeutena ja rohkeutena, eikä ole pakko lähteä verissäpäin tappeluun. Painetta purkamiseen ihan selvästi on.

Täysikuu on kohtaamista, ja Marsin vuoksi sen luonne on vielä voimakkaammin konfrontaatiota kuin yleensä. Kalojen Kuu haluaa sulautua ja imeytyä mukaan, sillä se tavoittelee symbioosia. Mukautuminen tuntuu luontevammalta kuin vastaanpyristely. Pimennyksen aikana (ei siis sen hetkellä vaan tarkoitan enemmän koko syksyä) on tärkeää tiedostaa, mihin menee mukaan, mihin sulautuu ja mukautuu. Kun kaloissa asioista on vaikea saada otetta, tämän alasolmun puolella eläinrataa tulevan pimennyksen teemaksi voisimme kääntää otteen irrottamisen. Ei takerruta, vaan katsotaan ennemmin miten maailman virrasta meille aukenee oma paikkamme. Tarttuminen saattaa olla käytännössä mahdotontakin, sillä kalojen maastossa, vedessä, voi vaan liikkua, ajelehtia ja lillua. Ajatuksena tämä tuntuu monista varmasti turvattomalta ja epävarmalta. Ajan virrasta voi silti aueta mahdollisuuksia, liikkuvuus ei itsessään ole pahaa tai huonoa.

Alasolmun Kuunpimennys jossain määrin aina kehottaa irrottautumaan menneisyyden tunnesidoksista, luovuttamaan. En kuitenkaan usko, että jokaisen täytyisi esimerkiksi päättää ihmissuhteensa tähän, ei kosmos ihan tällaisia viestejä kerro. Aiheellisempaa saattaisi olla miettiä kollektiivisesti, mitkä tuntemukset estävät kulkuamme ja kehitystämme. Kalojen pimennys kertoo illuusioista, joita meillä on sidonnaisuuksista, yhteenkuuluvuudesta, näkyvyydestä, paljastumisista ja maailmankaikkeuden kohtaamisesta. Pimennys tarjoaa tarkkuutta tunnistaa itsessämme mistä on kyse.

Kun kalojen merkissä nyt tapahtuu, on tämä silläkin (astrologisella) tavalla merkityksellistä, että kalojen hallitsija on juuri muutamia päiviä sitten vaihtanut merkkiään. Jupiterin vaakaan siirtymisen vuoksi kalojen yleinen teemakonteksti on tullut toisenlaiseksi. Hallitsijan vaakamerkki vastaa täydenkuun kohdan ideaa, toisten kohtaamista, ja tämä seikka saattaa yleisesti oireilla kaiken taustalla, ei vain Aurinkokalojen elämässä. Täydenkuun ajassa on ihanan ristiriitaisesti niin päättämisen kuin uuden alun tuntua, ihan niin kuin suuntiinsa uivissa kaloissakin on aina kahdenlaista. Kalojen hallitsija kulkee nyt itselleen, Jupiterille, paljon suotuisammassa merkissä kuin mitä aikaisemman neitsyen merkin aika oli.

Jos aluksi keskityttiin spekseihin, ne samat tekniset seikat viittaavat myös reippaasti kuuhulluun täydenkuun aikaan. Vetää ja kiskoo, mollottaa isona, tunnelmat valtaavat meidät helposti koska eihän kaloissa mitään rajanvetoa tai suojamuureja ole. Ja jos kerran ajan hengen mukaisesti pitää solahtaa mukaan, hulluuteenkin tuiskahdetaan kädet levällään, vapaalla pudotuksella. Mutta ehkä olemme vain puolihulluja, sillä kaloissa on aina kaksi, jos toinen edes olisi täyspäinen.

Ei kirkkaus ole
pimeyden kääntöpuoli
vaan sama asia
nopeasti nähtynä.

Yhteinen pimennys

Meillä kaikilla nyt vähän pimenee, kun täysikuu on samalla Kuunpimennys. Astrologisesti tämä katsotaan pimennykseksi, vaikka tosiasiallisesti ja suhteellisesti ottaen onkin hyvin vähäinen tapahtuma. Paino on siis sanalla vähän. Kuunsolmujen kulkema linja määrittää pimennysten ajankohdan, ja nyt solmupari on akselilla neitsyestä kaloihin. Vesimiehessä tapahtuva Kuunpimennys tapahtuu siis merkkirajan yli, melko vaimeasti siis, ja on kuin etiäinen solmujen siirtymisestä seuraavaan merkkipariin – ja se tapahtuu vasta ensi keväänä toukokuussa. Pimennys voi herätellä mieliin jotakin jo nyt leijonan ja vesimiehen merkeistä, mutta voi olla ennemmin aavistus ja hipaisu kuin erityisen merkittävä tietoisuuden herätys.

Vesimies on yhteisöllinen merkki. Täysikuu kiinnittää huomiomme asioihin, jotka jaamme yhdessä, yleiseen mielipiteeseen ja yhteiseen arvoperustaan, mikä muokkaa ajatuksiamme. Pimennys voi olla varsin terve muistutus huomioida mistä tekijöistä ajatuksemme rakentuvat, olisiko omissa päätelmissä tarkistamisen varaa, typistyykö näkemyksemme jos jaamme ajatuksiamme vain samanmielisten kanssa, olisiko aatteissa jo uudistamisen varaa. Voi olla hyvä pohtia omaa paikkaamme yhteisössä, mikä on omaa porukkaa ja tulisiko katsoa kuuluvansa isompaan kokonaisuuteen, niin kuin vaikka ihmiskuntaan. Kukapa sen tietää, vaikka pimennyksen aika tarjoaisi ihan kurkistuksen tulevaan, hetkellisen vilahduksen siitä mihin maailma on menossa.

Leijonasta alkanut kuunkierto saa täyttymyksensä ja isoimman Kuun hetkensä vesimiehessä, vastakkaisessa merkissä niin kuin luontevasti pitääkin. Täydenkuun hetki ajoittuu torstaipäivälle noin puoli yhteen, mutta pimennyksen henki on tätä laajempi ja kaukaa haukkaavampi; ihan samalla lailla kuin Kuu nappaa jo kaukaa pimennyksen Maan tullessa sen ja Auringon väliin edes osittain, pimennyksen viittakin on pitkällä. Vesimiehen merkki saattaa vielä korostaa tätä etäisyyden tuntua, ihan kuin se ei koskettaisi oikein ketään. Jos tämä on kuin globaalia harhaa, ihan kuin kaukana sattuvat katastrofitkaan ei tuntuisi kun ei ihan kotiovella rysky, mutta silti maailmassa jokin muuttuu pikkuhiljaa. Asenteissa, näkemyksissä, ajatusten uudelleen muodostumisessa. Tästä syystä ajatusten jakaminen on erityisen tärkeää tämän täydenkuun hengessä, eikä sitä pitäisi tyssätä muutamaan päivään, vaan muistaa Kuun viesti vähän kauemmin. Laitetaan vesi virtaamaan.

Täydenkuun tuomaa hulluutta voi olla ajassa tuon aavistelevan pimennyksen vuoksi, ja vesimiehessä sillä tavoin että koko maailma on hullu. Kukaan ei ole sen järkevämpi kuin toinenkaan.

Kirkkautta näin liki varjoa
on vain runoissa;
ja luonnossa.

Vanha ja uusi täysikuu

Saattaa olla, että Hullunkuunajan blogissa emme ole aiemmin kohdanneet kauriin täyttäkuuta. Tuntuma on mielenkiintoinen, ihan kuin vanha ja viisas Kuu täyttyisi valmiiksi, kuin tämä olisi aina ollut olemassa, mutta meille täällä Kuun syklien tutkimuksissa uusi, freesi ja vielä tuntematon. Tuleva yö on täydenkuunyö, Kuu saapuu isoimpaan kohtaansa näkyvyyttään yöllä noin kahdelta, ja kauriin merkin lopussa. Kuun kiertorataa katsoessa Kuu on varsin keskiverrossa kohdassa, lähtenyt kauimmaisesta kohdastaan lähemmäksi, mutta lähimpään radan kohtaan on vielä samanverran matkaa. Näin katsottuna ei siis erityinen Kuu, mitään poikkeavaa ei ole löydettävissä.

Kauriin maailma on enimmäkseen vakava, jolloin mikään riemujuhla ei tämänkertainen täysikuu ehkä ole. Tämänkaltainen täyttymys tarjoaa ennemmin mahdollisuuksia julkituloon aseman kautta, ammatillisia meriittejä ja kiitosta hyvinhoidetuista vastuista. Kauris ottaa tosissaan eikä välitä hömpöttää turhaa. Siksi tähän julkisuuden ja esilletulemisen aikaan voisi suhtautua hartaudella, jopa kunnioituksella. Tässä asetelmassa julkinen maine korostuu. Kun kohtaamme toiset, sillä on seurauksensa tulevassa, ja kauriin merkin kautta nyt vielä enemmän kuin tavallisesti. Tässä rakennetaan omaa paikkaa, ”sijoitusta”, toisten keskuudessa.

Täydenkuun kohta kierrossa on hekuma ja kukkeus, mutta kuinka nämä määreet yhdistetään kauriin merkkiin? Kohtaaminen ja vastavuoroisuuskin ovat tyypitellyn kauriin etäisyyden vuoksi kuin rajoitettuja mahdollisuuksia. Eikä tämä arvelu sattumaa ole, sillä Kuulle kauriin merkki on työläs. Nyt saadaan tehdä suunnitelmia ja moninkertaisesti työtä, jotta saadaan peilattua realistinen palaute, että pystymme perustelemaan toisen koskettamisen hyödyn niin itselle kuin vastapuolellekin. Kauriin työläys ei ole mahdottomuus, mutta on hyvä huomioida se tosiasia, että Kauriin Kuu ei ensisilmäykseltä vastaa sitä mitä odotamme yleensä Kuulta.

Koskaan ei ole järkevää jäädä ennakko-odotusten varaan. Kauris on lopulta mahdollisesti kaikkein viisain eläinradan merkki, ja tästä vakaasta syvällisyydestä, tarkoin pohdituista periaatteista, parempaan pyrkivästä päämäärästä johtuen kauriin täysikuu voi olla yksi merkittävimmistä. Tämä voi tuntua värittömältä, mitäänsanomattomalta, mutta epäilemättä myöhemmin paljastuu sen ratkaiseva merkitys. Ne jotka jaksavat käyttää täydenkuun nyt viisaasti, perivät tulevassa maan.

Hulluuskerroin täydenkuunaikaan saattaa toteutua Uranuksen avustamana. Erilaisuuden ja yksilöllisyyden planeetta purkaa täydenkuun jännitteen kauttaan, yllätyksellisillä sävyillään. Sinällään siis kauriin täysikuu ei itsessään ole kuuhullu, mutta se mihin tämä kaikki johtaa, syyt ja seuraukset, sen toteutuminen mistä lähdettiin ja valmiin merkitys, pitkän aikavälin karma – tästä voi kehkeytyä jotakin mikä vetää maton jalkojen alta.

niin päinvastoin kuin
muut ihmiset
en minä ole ihmisten suhde omaan itseeni
ikä, vuodet

Totuus täydestäkuusta

Kesäkuinen täydenkuun hetki saadaan ”viittä vaille” Auringon siirtymistä rapuun, Juhannusviikkoa aloittavana kuunpäivänä maanantaina noin kahden aikaan iltapäivällä. Aurinko on kaksosen merkin viimeisellä asteella, ja tämä tarkoittaa uusintaa jousimiehen täydestäkuusta. On de-ja-Kuu, tämähän oli jo, kuukausi sitten, kun meillä oli silmiinpistävän Mars-henkinen täysikuu.

Täydenkuun aikaan Kuu on ohittanut kaukaisimman pisteensä kiertoradallaan Maasta, mutta on vielä kovin kaukana lyhimmän välimatkan pisteestä. Tämän Kuun kohdalla suurempi merkitys on jälleen toisenlaisissa vastaavuuksissa kuin silkassa vetovoimassa. Täydenkuun osuminen merkkien viimeiselle asteelle merkitsee vastaavuutta tietynlaisen erityisajan kanssa; viimeinen aste on herkkyyskohta, mikä saattaa ilmentyä sisäisesti ja ajassa tavallista voimakkaammin. On aivan mahdollista, että tämänkaltainen täyttymisen hetki kertoisi karmallisista tekijöistä. Ehkä täydenkuunaika aktivoi karmastaan tietoiseksi tulemista toisten kohtaamisien kautta, tai ylipäätään siten, että karmansa tiedostaa ja se tulee näkyväksi. Haluan tässä heti painottaa, että kaikki karma ei ole pahaa. Se voi olla myös hyvällä tavalla oman väistämättömän paikkansa tai tehtävänsä ymmärtämistä ja täyttämistä.

Kuten jo kuukausi sitten todettiin, jousimiehen täydenkuun luonne on rento, seurallinen, eteenpäin suuntaava ja melko idealistinen. Jousimiehessä tuppaa olla suurta ja mahtavaa, kauaksi näkyvää ja itsestään kovasti meteliä pitävää. Jousimiehessä on kuitenkin tärkeä toinen puoli, kuten aina näissä kaksittaisissa merkeissä on; jousimies kaipaa totuutta. Suoruus ja rehellisyys ovat ihailtavia piirteitä, mutta käytännössä joskus saattavat kaikki noloihin tilanteisiin. Jousimiehen ylevä pyrkimys on päästä tältä tasolta vielä korkeammalle, tähtäähän se aina kauaksi horisonttiin, eli ymmärtää ja sisäistää asiat viisaudeksi.

Saamme nyt uusintakierroksen ja toisen mahdollisuuden ymmärtää isoja totuuksia. Otetaan tarjottu mahdollisuus vastaan. Kuljetaan vähän kauemmaksi katsomaan.

Jokainen polku
ennen pitkää
jollakin tavalla johtaa
johonkin,
ihmisten ilmoille,
pihoihin.
Kuljet tai et.

Silmäänpistävä

Jousimiehen täysikuu on kuin uusi alku. Kuuna täyttyminen ei ole voimakas, Kuu on kaukana, eikä siksi näyttäydy painostavan vaativana, taivaan täyttävänä. Symbolinen painoarvo kuutamolla on sitäkin vahvempi, sillä täydenkuunaika osuu samaan ajankohtaan kuin Marsin kiertoradan lähin kohta meihin Maassa. Siis mitä. Mars on nyt kaikkein lähimpänä ja tällainen asetelma tulee silloin kun se on astrologisesti eläinradalle laskettuna vastakkaisuuteen Auringon kanssa. Ja täydenkuun kohta on ihan samalla lailla vastakkaisuus Auringolle. Ne ovat molemmat siellä.

Jousimiehen täydenkuun yleisiä määreitä ovat näkyvyys, innokkuus ja tarve olla kanssakäymisessä toisten kanssa, seurallisesti tai sitten toisille jotakin agendaa julistaen. Alitajuntaan ja sisäisyyteen yhdistetyn Kuun ollessa isoimmillaan, täydessäkuussa, voidaan kait olettaa Kuun painiskelevan piiloutumisen ja näkymisen dilemmojen kanssa. Jousimiehessä näkyvyys on isompaa, päällimmäistä, olisiko ihan julkeata. Ja Kuu, parca, on ison haasteen edessä tullakseen huomatuksi, reilusti esille, rohkeasti keskelle. Eli astrologis-teemallisesti tämä ei ole Kuun mukavuusaluetta, mutta nämäkin kohdat toki aina käydään läpi, eihän näitä väistää voi. Voidaan vain tiedostaa, että näkyä pitäisi.

Ja tässä täydessäkuussa, tarkimmillaan sunnuntaina heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen, dynamiikka ja voima iskevät Marsin takia vahvemmin, powerilla. Mars tuo ajan henkeen mukaan rohkeutta, halua mennä eteenpäin, aloittaa alusta. Tämä kiertohan Kuulla alkoi härästä, mikä ei tyypiteltynä ole vikkelin mahdollinen aloituksen paikka. Jos haluaa revanssin, sellainen on tarjolla.

Vaikeimmillaan Marsin sotaisuus ja aggressiivisuus iskevät täydenkuun toisen kohtaamisen liiallisuuksiin. Jousimiehessä sama ongelma on aina olemassa. Tunnelmassa on riskialtista hyökkäävyyttä. Mutta loppujen lopuksi tämä kaikki on tunnelmaa tai yleisteemaa tai energiaa, miten ilmiötä haluaakin kutsua. Marsin prinsiippi on aloittaa, vallata, toimia. Miten nämä voisivat olla huonoja tai ikäviä asioita? Räiskyvyys ei kaikkia miellytä, mutta varmalla näkyvyydellä saadaan paljon aikaan. Siksi kannattaa asennoitua niin, että piiloon ei voi jäädä, ei ole tarkoitus kätkeä, vaan nyt pitää näkyä, näyttää, esitellä, esittää ja tärkeimpänä kaikista, kohdata toinen avoimesti ja rohkeasti. Tällä ei ole mitään rajoja – ja se on aika vaarallista. Mutta toimivaa.

Pienen kylän meren ranta nuotiolla
kyykkysillään suut putelilla makkara noessa
(hevoset tapettu vastamäkeen)
muutamasta märästä puusta koostui oppositio
joka sihisten tunki tummaa savua
ajatukset hameen varjossa pitämässä seuraa
kenelle
siitä en saanut otetta.
Hivenen löysäilin suoraa linjakkuuttani
parilla vinetillä ja olin silmäänpistävä.

Truth or dare

Kuu on täyttynyt skorpionissa aamulla, kun sen valon antaja Aurinko on jo siirtynyt vastapäiseen härän merkkiin eläinradalla. Skorpioni on Kuulle hankala merkki, ja varsinkin täydenkuun näkyvä kohta on aivan toisenlainen kuin tämän syvyyden ja sisäisyyden merkin perusluonne. Täydenkuunajassa tulisi näkyä ja loistaa, ja symbolisesti kuvaavaa on, että meille täydenkuun hetki ei ollenkaan näkynyt Kuun ollessa tuolloin horisontin alla piilossa. Täyttymyksen voi tunnistaa vain sisällään.

Skorpionin Kuu on intiimi ja väkevä, se ottaa ja omistaa kokonaisesti, täysin, ehdottomasti. Joko tai, ei välimuotoja, jos et ole tässä intohimossa, olet täysin ulkona, julmasti ja armottomasti. Skorpionissa on vahvuutta ja tahdonvoimaa, ote on kipeä, puristava ja pakottava. Julkisia näyttöjä ei vaadita, mutta sisäistä uskallusta sitäkin enemmän. Jos olet mukana, skorpionin täydessäkuussa on ylenmääräistä rikkautta, ekstaasia, huippua.

Jos näkyvyyden ja piilottamisen välisen ristiriidan onnistuu voittaa, tämän täydenkuun aikaan toisen kohtaaminen tapahtuu voimakkaasti sisimpää koskettaen. Se on nimenomaan prosessi, mikä totaalisuudessaan kertoo, toisen kautta peilautuessaan, itsestä paljastavia asioita. On mahdollisuus raadollisuuteen ja kirkkaaseen, rehelliseen ytimen näkemiseen ja syvään tietoisuuteen. Linjanvalinta on harvinaisen yksioikoinen kun totuus ja rohkeneminen ovat suurinpiirtein samat asiat skorpionin täydenkuun vaiheessa.

Haluatteko edes kuulla hulluuden mahdollisuuksista? Oma mielikuvituksenne saa laukata täydenkuun aikaan ulvovista ihmissusista tummien puiden seassa harhaileviin olentoihin. Kuuhulluus on helposti napattu, eikä sinnepäin voi vain pikkuisen kurkata ja ajelehtia, vaan se on kerralla menoa pohjiin saakka jos sille tielle lähtee. Samalla oma tahdonvoima, kontrollointikyky omien tuntemusten suhteen, on kaikkein voimakkainta nyt. Kyse on siitä, haluaako ja tarvitseeko hulluutta. Joskus voi.

Rakastuneet ja hullut aivoin kuumin
kuvittelevat haaveissaan niin paljon,
mit’ ei voi kylmä järki käsittää.
Runoilijan ja rakastajan, hullun
on kuvitelmaa kaikki! Hullu näkee
piruja enemmän kuin mahtuu hornaan.

Rajoilla

Täysikuu on nyt Kuunpimennys. Kuun juoksuissa tämä kulminaatiokohta on erityinen, mutta vuositasolla ei mahdottoman osoitteleva. Pimentyvä täysikuu tulee vähintään kahdesti vuodessa kun käydään pimennysjaksoa, ja tänä kalenterivuonna saadaan poikkeuksellisesti syksyllä kaksi Kuunpimennystä. Nyt vaa’an merkin alussa pimennys on ”parisielu” viime syyskuun lopun täydelliselle Kuunpimennykselle, ja astrologisesti tuumattuna kuin varmennus, voimakkuudeltaan hiipuva, ei enää yhtä osoitteleva. Kuulla on nyt oma luonteensa kahdentasoisessa, linkittävässä kierrossa: aloitus vanhassa, lopetus jo uudessa syklissä.

Vaaka katsoo oikeudenmukaisuutta, sitä että kaikki saavat osansa, ja Kuunpimennys muistuttaa meitä yhä aikaisemmasta, olleesta, vaikka pimennys tapahtuukin Kuun yläsolmun puolella eläinrataa. Vaa’an pimennys sitoo mukaan sitä, mikä jo aikaisemmin on tullut tietoisuuteemme, että emme unohtaisi, jättäisi työtä kesken. Tämä pimennys ei ole yksittäinen ja irrallinen tapahtuma, vaan osa jatkumoa. Se hyvästelee Kuunsolmujen aikaisemman merkkiparin. Symbolisesti lyödään raja kiinni taakse, mutta avataan toisia ovia edestä. Kuun jakso alkoi vahvoilla luopumisen ja lopettamisen teemoilla. Nyt alkaa olla käsillä siirtymä uuteen, tulevaisuuteen. Eteenpäin.

Vaa’an pimennys korostaa merkkiä, vastakkaisuuslinjaa Auringon ja Kuun välillä. Tämä pimennys on leimallisesti vastavuoroisuuden hetki, kontakti toisiin ihmisiin on pääosassa. Ollaan sosiaalisuuden tarkennuskohdassa, missä on kysyttävä toisten roolia omassa elämässä ja itsen roolia yhteisössä. Punnitaan käytöstä, sen antamaa palautetta, peilataan niin että häikäisee. Vaa’an puntari liittyy arvottamiseen ja tuomitsemiseen, nämä käsitteet pitäisi osata jo mieltää asioina, joita tarvitsemme, ne ovat olemassa ja niitä pitää osata käyttää taidolla. Kukaan ei elä tyhjiössä (joku erakko saattaa tähän päästä, mutta tarkoitan nyt ihmismassoja yleensä) ja kanssakäymisessä toisen kanssa todentuu meidän ihmisarvomme. Kuinka kunnioitamme ja arvostamme kanssaihmisiä, millaisen palautteen annamme heille. Tuomio ei ole rangaistus, vaan se voi olla yhtä lailla tunnustus tai palkkio.

Pimentyvässä Kuussa teema huipentuu ja kärjistyy niin, että peilausasetelma huutaa huomiota. Kun pidetään mielessä, että pitkässä juoksussa tämä vaa’an pimennys kertoo oinas-vaaka -linjan päätöksestä, nippuun paketoinnista, alkaa olla tilinteon hetki ihmissuhteissa. Yleensä olen aina voimakkaasti vastaan sitä, että ihmisiä siivotaan pois elämästä, jollekulle suljetaan ovi lopullisesti, suojellaan itseä ettei ehkä haavoituttaisi lisää. Ihmissuhteet ovat yksi suurimpia elämänkouluja, ja jos näitä väistetään käsittelemättä, karaten vastuusta, tuskaa peläten, silloin jää elämän opetus väliin. Tottakai elämässä on harvinaisia tilanteita, jolloin toinen ihminen on niin suuri uhka, että on järkevämpää väistää. Nämä ovat poikkeustapauksia. Tarkoitan ylläolevalla ennemmin arkea, jokapäiväisiä kontakteja, missä vastapuolen ns. vähäisen teon tai olemuksen osasen takia kanssakäyminen lopetetaan. Delete on helppo näpäyttää suojasta ja kaukaa. Entäs jos näille yksilöille pitäisi kasvotusten selittää? Kunnioittaa toista että antaisi edes mahdollisuuden hyvästeihin? Jos täytyisi järjestää muistotilaisuus, peijaiset? Vaakakuu on kohtaamista.

Kuunpimennyksessä hulluuskerroin on aina olemassa ajassa. Vaa’an täydessäkuussa ei ole soveliasta ja normien mukaista paljastaa hulluutta, jos se on yhteiskunnassa tuomittu, paheksuttu ja leimattu. Vaaka käyttäytyy toiset huomioon ottaen, kätkee hulluuden jos se edesauttaa yleistä etua ja tasapainoa. Näin pimennyksen aikaan punnukset saattavat kuitenkin hakata ylös ja alas vinhemmin kuin yleensä. Nyt tosin kuutamo tulee Kuun ollessa kaukana kiertoradallaan, vetovoiman ollessa vähäistä, mikä antaa vaa’an merkille helpotusta. Rajat voivat silti rakoilla – hyvin mielenkiintoisen täydenkuunajan saamme.

Minun riemuni minun päiväni
kuva tämän kaltainen:
puu, kuusi, vettä vasten ja taivasta vasten
piilokuun valossa
illan ilman vaitiolossa
tällä niemellä
maa ja taivas, meri
ja tuskin mitään
kaikki on kuin poissa
tai luona:
oi kaipaus haikeus
rakkaus on sydämeni

Kohtaamisia väripaletilla

On täydenkuun aika leijonan merkin alkupuolella, tähän kuunvaiheeseen siirrytään tulevana yönä vähää ennen neljää. Kuu peilaa ja heijastaa Auringon valoa, nyt tähtivalon omassa merkissä. Ajatuksen tasolla leijona vastaa mahtavasti esille asettautumisen, näkyvyyden ja näyttävyyden teemoja, joita juuri täydenkuun ajassa pitäisi kohdata. Tällainen mahtikuu olisi ollut hienoa saada lähimpänä Maata radallaan olevalta Kuulta, mutta nyt käy niin harmittavasti, että Kuu on ennemminkin kaukana. Komeamminkin voisi näkyä, mutta nyt on juhlittava tämän Kuun alla mikä saadaan.

Jos leijonan Kuun henkeä osataan käyttää luontevasti ja kypsästi, esittäytyminen tapahtuu arvokkaasti, sydämellisesti ja rakastaen, terveen omanarvontuntoisesti ja ansaittua auktoriteettia ilmentäen. Kypsymätön leijona taas vaatii toisten huomiota lapsenomaisesti, itseään korottaen ja leuhkasti, paikan auringossa varastaen. Meillä on vapaa tahto, voidaan valita ääripäiden väliltä, ja yleensä omien resurssien mukaisesti jotakin siltä väliltä, enemmän omakohtaisesti, omaan tyyliin.

Leijonan täysikuu tuntuu juhlalta, glorialta ja glamourilta. On hyvä aika esitellä luovuuden kukkasia tai käyttää asemaansa ollessaan toisten huomion kohteena, ei kai sellainen aina paha juttu ole. Sopii kuitenkin pitää mielessä millaisista vakavista ja työntäyteisistä tunnelmista kiertoon lähdettiin. Aika on nyt sillä tavalla pikkuisen vinksallaan, että Kuu ei täyty uudenkuun polaarimerkissä (mikä olisi ollut rapu) vaan liukuu ohi, seuraavaan. Ei tämä varmaan mitään tavatonta Kuun sykleissä ole, että tunnelmat näin vaihtuvat odotusten vastaisesti, ettei kaikki mene sääntöjen mukaan. On kuin ajan väripaletissa olisi mukana tavallista enemmän murrettuja sävyjä ja yllättäviä vivahteita. On tarkoitus maalata omilla väreillä, oman kutsumuksen mukaisesti, mutta siten että muut huomaavat viestisi – tarvitsetko huomiovärejä vai osaatko vangita toisten huomion pelkällä asetelmalla?

Täydenkuun ajassa kohdataan toisia. Kuun syklissä vasta näillä kohdilla aletaan syvemmin huomioida vastavuoroisuuden merkitystä, sitä että oma idea ei yksinomaan riitä vaan se annetaan toisille, sosiaalisia olentoja kun olemme. Omien teorioittensa kanssa saa jäädä yksin pyörimään, mutta täydenkuun aika kertoo, että idea tai asia ei elä, jos se jää vain itselle, minään. Annetaan arvo sille mitä saadaan, annetaan itse rakastaen toisille.

Talvikuutamossa
kulkukissa livahtaa
tiehensä seinän vieritse

Kosketa täyttäkuuta

Ravun täysikuu lähtee minästä. Itse teen. Minun ehdoillani vuorovaikutusta. Ravussa tehdään omaa juttua eikä kenenkään toisen. Jälki on yleensä hämmästyttävän onnistunutta, koska rapu on keskeisin tarpeilla operoiva eläinradan merkki. Se mitä rapu haluaa, on sopivasti yleisinhimillistä ja sopii toisiinkin, sillä se on yleistä eikä kikkaile eksentrisyydellä. Ravulla on saumansa olla joulupukkina, koska tämä merkki tunnistaa mitä toiset ovat vailla, ja se antaa valtaa kun osaa sen toisille antaa.

Nyt täydenkuunvaiheessa kierrossa homma menee uusiksi. Ehkä muuttuvasta merkistä jousimiehestä alkanut sykli jo vihjasi tähän. Alkuidea on muuttuvainen. Jos jousimiehessä tähyttiin korkealle ja kauaksi, rapu katsoo liki. Rapu koskettaa ihon alta, vetoaa jokaisen omiin tunteisiin eikä yleisiin ideaaleihin. Ravun täydessäkuussa moodi vaihtuu omakohtaisuudeksi, mutta ei tätä välttämättä edes huomaa, sillä tästähän se lopulta on lähtöisin, ihan jokaisella. Eikä tässä ole millään lailla alkuidean hylkäämisestä kyse, vaan ennemmin siitä, että se tavoitetaan henkilökohtaisesti. Jokaisesta erikseen saksiotteella kiinni, kahdenkauppoja.

Rapu on kaikkien fiilismerkkien äiti, se ei tosiaankaan tee jos ei huvita. Ravun aika ei ole rauhallista vaan aaltoliikettä, euforisia nousuja ja satuttavia pudotuksia. Ravun täydessäkuussa oletuksena on paljous. Se ei ole esillepyrkivää näkyvyyttä kuten voisi olla esimerkiksi leijonan täydessäkuussa. Paljoa ei vaan voi olla noteeraamatta – ja siihen rapu nimenomaan pyrkii. Koskettamaan, tavoittamaan, jättämään unohtumattoman ja ainutkertaisen jäljen. Sivuutapa ravun tarjous ja saat pitkään vihamiehen, saat kokea mitä aallonpohja tarkoittaa. Ajassa ravun paljous ja tavallaan kiihkeys toimivat. Jälkeä syntyy silloin kun tehdään.

Nyt ei aika tosiaankaan ole rauhaisaa, kiitos pysähtyneen Uranuksen ja muutaman kaariminuutin päästä pysähtyvän Jupiterin. Kun koskettaa, se voi ihan räjäyttää.

Vaiti metsä on lintuineen,
luonnon mahlat on jäässä,
koski vain ihan hiljalleen
pauhaa matkojen päässä.
Tonttu lumoissa kuutamon
kuulevinaan ajan virtaa on,
miettii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Häikäistys

Kaksosen täysikuu on ilmeikäs, hauska ja veikeä kuin Sara Maria Forsberg. Skorpionista alkunsa saanut kierto loikkaa, jos ei ihan kvanttihyppyä niin oletusarvon yli; Kuu ei täytykään vastamerkissä härässä vaan aika on siirtänyt täydenkuunhetken vinksalleen viereisen kaksosen alkuun. Hetki koittaa kolme varttia torstain puolella, ihan yöllä, jolloin Kuu on miltei ainoa taivaallinen tekijä horisontin yllä.

Skorpionin alkuun peilaten täydenkuun ajassa on eriparisuutta. Kaksosen ajassa ei ole peittelyä, joten sen huomaa itsessään ja ilmassa, jos merkkikierto ei anna sellaista täyttymystä kuin odotamme. Syvällisistä, intensiivisistä lähtökohdista pitäisi huipentua hymyssä suin, kepeästi, arvottamista vailla. Täydellisen ja kokonaisen transformaation tulisi kukkia perhosenkeveydessä, vaihtuvuudessa. Kuinka pitää tiukasti kiinni alkuideasta tässä monimuotoisuuden ajassa. Ihan tässä tuntuu kuin pitäisi hylätä lähtökohtansa, heittää lapsi pesuveden mukana.

Kaksosmaisuudessa kiehtoo sen kaksittaisuus, samanaikaisuus, suvereeni kahtiajako. Kaksosta käynnissä pitävä voima on älyllinen mielenkiinto. Jos ei kiinnostus herää, juttu (tai ihminen) on niin passé ja se ohitetaan noteeraamatta, siirrytään kevyesti eteenpäin tai ainakin toiseen suuntaan. Tämä tyyli tuntuu toisista usein loukkaavalta, mutta takertumattomuudesta voisi muutaman päivän ajan oppiakin. Ei ole pakko jos ei haluu, joskin itseltään voi kysyä, olisiko joskus syytä koettaa motivoitua.

Kuten jo viime vuonna yritin todistella tähän vastaavaan kaksosen täydenkuun aikaan, kaksosen Kuulla ei ole mitään ongelmaa esilläolon ja näkyvyyden kanssa. Tosin kaksonen ei Hullun Kuun mielestä ole täysin luonteva merkki Kuulle, vaihtuvuudessaan ja muuntuvaisuudessaan kyllä, mutta ei tässä avoimuudessa. Pääsette kenties ajatuksesta kiinni miettimällä Kuun oman merkin, ravun, eroavaisuutta viereisestä kaksosen merkistä. Vierekkäiset merkithän ovat astrologisen perusajatuksen mukaan niitä, jotka eivät juuri jaa keskenään tuttuja ja samankaltaisia asioita.

Onko kaksosen täydessäkuussa lopulta sitä hulluutta, mitä tässä blogissa on metsästetty kissojen ja koirien kanssa? (Edellisessä oinaan hullunkuunvaiheessa ihan varmasti oli!) Pitäisikö taas todeta savolaisen kaksittaisesti suattaap ollakkii tai suattaap olla olematiki, kielillä kuten kaksonen osaa. Kaksonen on hulluttelevalla tavalla hauska. Se ei pelkää asettua alttiiksi. Kaksosessa on yllättävyyttä, odottamattomuutta, ainakin enemmän kuin varovaisuutta ja tasaisuutta. Valoisaa ja pirteää aikaa tänne vaan, vaikka ei vastaisikaan sitä mitä skorpionin uudessakuussa alettiin luoda. Jos ajan salaisuus on siinä, että kaksosissa on molemmat mahdollisia?

Kesän mentyä
puu muuttuu: ei voi kasvaa
täytyy häikäistä

Enempi parempi

Jouskarin täysikuu. Kyllä nyt näkyy! Kuu täyttyy tiistaina illalla seitsemän jälkeen ja merkeittäin mennään kierrossa iloisesti pikkuisen pieleen koska kuunkierto lähti härästä – täydenkuunvaihe pitäisi saavuttaa skorpionissa, mutta mepä ollaankin hujahdettu kunnolla pitkäksi jouskariin. Tulimerkit ovat innostusta ja paloa, ja Kuun täyttyessä on upea festarijuhlan paikka. Ei sitten mikään pieni ja hillitty pienen porukan intiimi kokoontuminen, vaan kunnon ryskäjäiset, joissa on koko pitäjä ja massaa kasassa.

Jousimiesmäinen Kuu on Hullun Kuun mielestä ihanan pääkkö. Se on hauska, seurallinen ja rento – parhaimmillaan. Aika monia seikkaileva kaahotus ärsyttää. Nyt ei mitenkään, yhtään, käännytä hiljaisesti alitajuntaan vaan ollaan todellakin esillä rohkeasti. Reippaalla asenteella voidaan saavuttaa paljon (ja siihenhän aina jousimies pyrkii). Täysikuumainen vastavuoroisuus ei kenties kuulu jousimiehen Kuun vahvuuksiin. Se mieluummin julistaa ja tietää itse kuin kuuntelisi neuvoja ja palautetta. Saattaa olla oppimisläksyn paikka, jotta tällaisessa ajan hengessä ei jäätäisi yksin näkemyksinemme.

Tämä kuunkierto on sellainen, missä muutos tarttuu matkan varrelta mukaan. Härästä saatettiin lähteä matkaan itsetietoisena (ihan positiivisessa mielessä), mutta juttu vaihtuu ja muuttuu ajan kulkiessa eteenpäin. Mieli muuttuu, maailma muuttuu, ja jos ei nyt liiaksi pidetä kiinni siitä mitä oikeastaan piti saada aikaan, voidaan heittäytymällä vastata muutostarpeisiin.

Yksi jousimiehen täydenkuun haastepuolia on liian suuren palan haukkaaminen. Levittäydytään nyt jo ihan liian laajalle. Isolla sudilla maalaaminen tuottaa tosiaan aika rouheata jälkeä. Suurpiirteisesti sinnepäin, ja jos on kivaa, se voi antaa paljon anteeksi. Taivas ei aina ojenna näin ratkiriemukkaita hetkiä, lienee tarkoitus että välillä otetaan rennommin, ei niuhoteta pikkuasioista, kunhan isoissa kysymyksissä pysyttäisi mission takana.

Muuttuvassa ja kaksittaisessa täydenkuun merkissä kun nyt ollaan, pitää näyttää ainakin kaksi puolta. Todennäköisesti jousimies Kuu liioittelee tässä useammaksi, tuskin malttaa tyytyä kahteen. Yleensä moninaisuus hämmentää vastaanottajia, mutta kaksos-Auringon haasteeseen tällainen showmestari Kuu vastaa hienosti. Ei takuulla ehditä kyllästyä.

Edellisessä bloggauksessa Hullu Kuu tiedusteli vaa’an hengessä näkyvää täydellisyydentavoittelua. Kertokaapa nyt, oliko sitä, missä asioissa se näkyi, vai lakaistiinko Kuun kreisivaihe siististi maton alle? Kuka huomasi pingottavansa? Seuraavaksi kannattaa tunnustella kuinka isosti täyttyy nyt jouskarissa mitta, meneekö kenelläkään kertakaikkiaan ööveriksi. Raportoidaan sitten kun taas pitää jakaa, siemenkuussa lauantaina.

Hullu Kuu turvautuu viisaampiin maalailijoihin ja lainaa mielellään oikeilta runoilijoilta ajanhenkeen sopivaa tekstiä. Arvaatte varmaan miten tällaisen jouskarin täydenkuun kanssa kävi? Olisi ollut monta velmua ja hauskaa pätkää tarjolla. Liikaa. (Kauriissa ei sitten tahdo löytää tarjolle mitään).

pahan olon tullessa
       kiipeä vuorelle näe
  kaupungit kukkulat ja kaukaiset laaksot sitten
     laske luikuria vuorelta alas ja
                             männyt viistävät ohi

Trans Kuu

Viikko alkaa skorpionin täydelläkuulla, eli täysillä paahdetaan armoa antamatta. Mustavalkoisesti kyllä nyt täytytään, eri asia sitten miten se ilmaistaan. Onko mitta täynnä? Mitään sinnepäin se ei ole, skorpionissa ei koskaan puolillaan (en nyt tarkoita Kuuta vaan symboliikkaa!), ehdottomasti kaikki tai ei mitään. Täydessäkuussa ollaan kaiken puolella, jos taivaasta osataan mitään päätellä.

Tämä mollottavista Kuista kaikkein vaativin, skorpionissa saatu, on se kaikkein syvällisin ison Kuun aika. On melko ristiriitaisesti voimakkaan introspektion aika, vaikka kuunvaihe kertookin toisten kohtaamisesta, peilaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Omaa intuitiota on pakko kuunnella, sitä ei voi sivuuttaa. Kuun valaisu voi kertoa itsestämme jotakin, toisten kautta sihdattuna, sillä tämä on vahvaa psyykkistä aikaa. Melko kimurantti asetelma tämä kuitenkin on, sillä skorpioni ei ole erityisen kuunteleva merkki, vaikka tämä palautteen saamisen hetki onkin. Voi olla hyvä miettiä millaisin omin suodattimin toisilta saatua sanaa lukee. Näissä Marsin hallitsemissa merkeissä, niin oinaassa kuin skorpionissakin, on rehellisyyttä, ja siksi tämä on tiukka paikka juuri itselle, jokaiselle, henkilökohtaisesti ja syvällä (tosi syvällä) sisimmässä – olla rehellinen sille mitä saa, mitä näkee täydenkuun valossa.

Kuu ei nyt kulje radallaan mitenkään lähellä Maata, ja siksi täydenkuun fysiologiset vaikutukset saattavat olla ihan normaaleja. ”Epänormaalius” tulee aineettomasta, psyykkisyydestä, kenties henkisyydestäkin. Voi olla ihan valaistuksen aikaa jollekin, kuten joskus oli Buddhalle. Ihan samalla tavoin kuin astrologian eräänlainen esoteerisuus ei kaikille nappaa, ei koko ihmiskunta taida olla virittäytynyt taajuuksille, että tämän ainutlaatuisen täydenkuun viban tavoittaisi. Ollaan haltioituneita heistä, jotka saavat kiinni kosmisesta väreilystä.

Mitäpä tällaisella valtaisalla, latautuneella tuntemuksellaan tekisi? Skorpionin ajassa aina hyvä ja oikea vastaus on transformaatio. Uudelleensynnytään, kuoriudutaan irti vanhasta, muunnutaan kokonaan toiseksi. Sellainen pikkujuttu vaan, että nyt ajatuksen taso ei ollenkaan riitä. Muuntumisen on tapahduttava kokonaisesti, intensiivisesti, ehdottomasti. Jos mietit jo kompromisseja, passaa tämä täysikuu omalta kohdaltasi, sillä esoteerisesti, tämä ei avaudu eikä näyttäydy kaikille. Vaikka Kuu näkyisikin. Ja sitten voi tietysti AINA rakastua, intohimoisesti.

Miten ikinä enää
uskallan nousta rakkauden rattaille,
sanoin silloin kun viimeksi putosin
ja tunteeni oli rampa aikoja.
Mutta taas minä olen matkalla,
ja rattaita vetää vikuri hevonen,
joka ei piiskaani usko.
Perille pääsen tuskin koskaan.

Henget liikkuvat

Pahamaineisena lankalauantain päivänä saadaan täydellinen Kuunpimennys. Sanotaan pahojen henkien olevan liikkeellä, ikivanhojen uskomusten mukaan. Moni varmaan kuittaa tällaiset taikauskoksi, vaikka toisaalta, aika monessa asiassa on vanha kansa ollut oikeassakin. Täydellisen Kuunpimennyksen tulo tähän hetkeen on alleviivaavaa, korostunutta, merkityksiä lataavaa. Olisiko ihan sopivaa.

Tämä täydellinen pimennys on pari ja puolisko sille, mitä taivas näytti viime syksynä lokakuun alussa. Silloin väitin että ihan nurinkurisesti pimenee, ja nyt siis pimenee oikeinpäin, täydenkuun omassa merkissä. Vaan onko se sittenkään hyvä kun kohdilleen osuu, saattaa olla hyvinkin tuntuisaa, ainakin jos oman kartan kohtiin napsahtelee.

Toisten kanssa toiminta, ihmissuhteet, huomioonottaminen ja oman olemisen peilaaminen toisten kautta ovat alueita, joilla tämä vaa’an pimennys operoi. Läksy voi olla aika karvas, kun sen palautteen kautta saa. Mielekkäämpää voi monelle olla itse löytää kipukohtansa, hyväksyä ne rehellisesti, ymmärtää että näille minuuden puolille olisi hyvä tehdä jotakin. Ei kai vaa’an hengen aikaan pitäisi ilkeästi vasten kasvoja täräyttää, mutta on se vaikea uskoa kun toinen osoittaa sormella. Ainakin jästipäiden, kuten itseni. Ja vaikkei kyse olisi edes viasta.

Oivallusta ja kirkastusta, toisen peilistä luettua, on yleensä vaa’an leimaamassa ajassa vaikea saada osoittelevan rehellisesti ja ytimekkäästi. Ehkä juuri nyt tässä pimennyksessä mukana olevat muut isot ja räväkät voimat auttavat ytimeen, antavat suoruutta. Muuten on aina ne pehmentävät silkkihansikkaat välissä.

Kun nämä pimennykset syklisesti kiertävät, viime syksynä oli aika kohdata itsensä, tässä välissä olisi pitänyt tehdä vaadittava työ, ja nyt on aika kohdata toiset. Eikä vain tänään, pimennys on aina pidempi juttu kuin yhden päivän kohtaaminen, puolitutun moikkaaminen kadulla. Nyt ei riitä edes se, että katsotaan toisen sielukkaisiin silmiin tästä alkavan täydenkuunvaiheen aika, Pääsiäisen yli. Ehei. Toisia on muistettava lukea pitkään, ihan niin kauan että viimeinenkin luku on käsitelty, epilogissa summattu, lopulta ymmärretty miksi.

Sillä ei kai tässä muuten mitään järkeä olisi? Täällä Hullu Kuu siis kyselee järjen perään. Vai sittenkin tunteen perään? Vaa’assa – suuntaan ja toiseen, harvoin tasan koskaan.

Tähti tähdeltä
yö sammutettiin.
Viimeisen sain kaulaan,
amulettiin:
epäsymmetrinen tykytys,
heikko usko,
luja epäilys.
Muunnelmien sarjaa
luin ja näin:
kuvajainenkin
on oikeinpäin.

Vinks – Kuu vähän sivussa

Tämän täydenkuun kohtalona on olla hieman vinksallaan. Kuu syntyi uudeksi vesimiehessä, mutta niin lopussa, että taivaan asetelmassa täydenkuun hetki koittaa vinosti vastapäätä neitsyessä, ei siis enää leijonassa mikä olisi ollut uudenkuun polaarimerkki (sen me saimme viimeksi ja siitä Hullu Kuu viisaasti vaikeni). Nyt Kuun tullessa täydeksi neitsyessä asetelmallisena odotuksena on, että Uusi Kuu olisi syntynyt kaloissa.

Onko ajallinen vinksahdus kvanttihyppy vai epäloogisuus, jota joudumme kaikki jotenkin korjaamaan? Työn tekoon neitsyen täysikuu viittaa. Ideaalitasolla täysikuu on hetki, missä astutaan valokeilaan, esiintymään, esittelemään valmista, kohtaamaan toiset. On mahdollista, että neitsyen täydenkuun ajassa valmisteleva työ senkun jatkuu, emme ole edelleenkään tyytyväisiä, täysikin kaipaa vielä viilausta.

Neitsyen merkissä täysikuu ei mielestäni ole luontevimmillaan. Neitsyt on taustalla ja sivussa, eikä koskaan mielellään keskeisimpänä huomion kohteena. Asetelma sinällään vihjaa työstä ja tehtävästä, mikä on käytävä itsen kanssa läpi, jotta näkyvyys tulisi hoidettua asiallisesti. Kun ajan sykli nyt alkoi vesimiehestä, yleisvaikutelma on melko tekninen. Asialinjalla ollaan. Toisten kohtaamisessa, mitä täydenkuunvaihe aina on, asiallisuus voi myös kostautua ulkokohtaisuutena. Ei päästäkään vaikuttamaan, ihon alle, niin täydellisesti kuin joidenkin toisten merkkien alla. Jokaista ajan osoittamaa symboliikka-kombinaatiota kuitenkin tarvitaan, ja siksi meidän itsemme tulee sopeutua ajan osoittamaan saumaan. Nyt tavoitetaan paremmin pienissä asioissa, yksityiskohdan avulla, tietoon ja neuvoihin tukeutuen. Todellisen vaikuttamisen hetki tulee vasta myöhemmin, kun siemenkuu koittaa syvyyksiä viiltävässä skorpionissa.

Täydenkuun hetki on illalla pian kahdeksan jälkeen noin neitsyt-kalat linjan puolivälissä. Näin neitsythenkisessä pilkunviilauksen ajassa Hullu Kuu meni taas tulkitsemaan aikaa kuin piru raamattua: ihan kuin ajamamme asiat kohtaisivat takapakkia. Lauantaina myöhään illalla vaakaan siirtynyt Kuu ylittää Kuun yläsolmun ja tämä ylitys taas kerran kääntää solmuparin käänteiselle peruutusvaihteelle, himmailemaan, harkitsemaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Kun Aurinko nyt kulkee kaloissa, saammekin uppoutua pitkiin tuumailuihin, ihan vaikka unohtua niihin koko ensi viikoksi – sillä vasta perjantaina illalla Kuu tulee tarpeeksi pitkälle jousimiehessä kääntääkseen solmuparin kulun normaaliksi. Varataan siis kunnolla aikaa päätöksille, ei hermoilla eikä hosuta.

Neitsythenkiseen aikaan sopii myös tämä Hullun Kuun mielensäpahoittaminen itseensä. Edesmennyt ravusta alkanut lempparikuunvaihe hullunkuunjakso vei bloggaajan itsekeskeisesti vellomaan omalla mukavuusalueellaan luovasti kirjoittamaan pöytälaatikkoon, nykyään word-tiedostoon. Sori kaverit, aina ei voi onnistua. Kokeillaan nyt tätä mielenkiintoisesti kulmallaan olevaa täyttäkuuta toisiko se onnistumisen iloa.

Savut nousevat suoraan ylös.
Historian peikot rupeavat
vähitellen pysymään haudoissaan.
Tässä on hyvä istua.
Vivaldi kertoo keväästä.
Kuu on ehtinyt jo tuonne.

Ne suuret tunteet

Melko pinkeä täysikuu ollaan saamassa ravussa, Auringon ja Kuun vastakkaisuudesta kauriin ja ravun merkkien puolivälin tienoilta. Kuu on ravussa omalla tontillaan ja vahvuutta voidaan otaksua, mutta jonkinlaista tasapainoa tässä näyttäisi silti olevan: Kuu ei ole lähimpänä Maata kierrossaan, eli ei ne meidän sisäiset vuorovetemme ihan hallitsemattomasti taida nyt virrata, vaan sen sijaan Maa on kierrollaan kaikkein lähimpänä Aurinkoa – eipä tuo säteiden läheisyys missään tunnu täydenkuunajan pakkasissa.

Ravun Kuut ovat aina altista tuntemuksien heilahteluille. Kuu on muuntuvainen, nopeasti vaihtuileva, ja ravussa napataan ilmapiirien muutokset oman ihon alle. Fiiliksiä voidaan vastustaa tai mukaan voidaan solahtaa karvoineen kaikkineen, jonkinlaista ääripäiden aikaa saattaa siksi olla luvassa. Ravussa omakohtaisuus kukoistaa, tällainen täydenkuunaika korostaa ylenmääräisesti mitä ikinä onkin vellomassa minuudessa. Ja vaikka oma minä on periaatteessa päsmärinä tuntemuksissa ja ilmapiireihin reagoinnissa, ollaan silti kosmisesti yhtä ajan ristiriitaisuuksien kanssa.

Nyt täysikuu nappaa voimakkaasti kiinni ajassa isoimpana olevaan energiaan, taivaalla vuosikausia ajan henkeä muokkaavaan Uranuksen ja Pluton kulmaan. On ihme jos ajan vahvaa muutosvoimaa ei nyt jokainen tunnistaisi. Voisi ajatella yleisen ilmapiirin olevan pelastava tekijä, ettei tarvitsisi mennä niin henkilökohtaisuuksiin tässä nimenomaisessa ravun täydessäkuussa, vaan ”pahaa” pelkään, että tuo ajassa oleva muutosenergia päinvastoin vahvistaa kaikenlaisia tuntemuksia, ja siksi suurentaa niitä omakohtaisesti kokemiamme asioita.

Isosti tunteminen voi olla mullistavaa, herättävää, pakottavaa, riehaannuttavaa. Ei ole seinäkukkasten aikaa, ei sivuun jäämisen, poissaolevuuden. Ken tuntee pelkoa asettaa itsensä alttiiksi tällaisena aikana, sen pelkokin on suurta. Ravussa kasvetaan, tuetaan, mahdollistetaan, vaalitaan ja iloitaan, nämäkin voi oman kokemuksensa eli asenteensa kautta tehdä isoiksi.

tämä on minun maailmani
minun kotini
minun pikkuruumiini
minä tahdon olla iloinen
hypähtää pari kertaa
ottaa pakkasilmaa keuhkot täyteen ja vakuuttua:
tämä, tämä on minun maailmani

Kaksi näytöstä

Jos täydenkuun aikaan muutoinkin valvotaan herkästi, onko unettomuus nyt erityisesti pinnalla kaksosen virkeässä Kuussa? Hullulla Kuulla on fiksaatio keltaisena mollottavasta isosta Kuusta, mutta tämän kierroksen Kuu ei ole suurensuuri, koska se on jo loittonemassa lähintä kohtaansa Maata kiertävällä radalla. Vetovoiman vuoksi ei ainakaan tarvitse valvoa. Virkeyttä varmaan jokainen ottaisi mielellään tässä kaamoksessa vastaan, ja ehkä se on syynä siihen, että kaksosen täydenkuun saamme pimeään vuodenaikaan (meidän puoliskollamme äitimaata).

Kaksosen täydenkuun ajan pitäisi olla selvä kuin pläkki. Sehän on avoin, mielellään esillä, näyttää ja esittää ilmeikkäästi, ja vaikka kahta näytelmää yhtä aikaa ja usealla kielellä. No problem. Ei mitään sordiinoa, esitellään omat ja naapurin asiat. Tämä on hauskaa, vekkulia, innostavaa – ja sopii vaihtaa heti kun alkaa kyllästyttää. Tässä kohdin voi toivoa, että oinaasta alkaneessa hullunkuunvaiheessa oltaisi saatu jotakin valmiiksi, mutta tuskinpa. Onko niin, että jos ei näytä valmiilta, tässä kohdin vaihdetaan siihen, mikä innostaa enemmän, tai mikä näyttää helpommalta saavuttaa. Olisiko sittenkin ongelma.

Kaksosen nurjaa puolta ei usein esitellä, mutta tottakai hullu Hullu-Kuu tähän tarttuu. Se on kaksittainen, astrologinen symbolikin sisältää kaksi viivaa. Tämä ei ole alitajuista kaksittaisuutta, vaan ennemmin yhtäaikaisuutta. Molemmat puolet ovat mukana sättäämässä. Meillä on tässä täydessäkuussa jollakin tavoin se Kuun turkoosi selkäpuoli remmissä, vaikka sitä emme silmillämme näe. Jospa kaksonen, silmien merkkinä, näyttäisi mitä toisella puolella on? Meissä, ajassa?

Kaksosen täydenkuun showssa saadaan siis kaksi näytöstä. Pohdituttaa millainen on tämän toiseuden luonne: jousimiehessä useus tarkoittaa määrällistä runsautta, kaloissa selkeästi toisenlaista vaihtoehtoa ja usein jopa päinvastaisuutta, mutta mitä tarjoavat nämä sukulaissielut neitsyt ja kaksonen? Neitsyessä kai pitää uhrautua vielä kerran, siis toistoja. Kaksosen amoraalisuus on kiehtovaa. Se antaa monta, mutta ei missään harkitussa järjestyksessä, toiset arvottakoot jos katsovat tarpeelliseksi. Pääasia on, ettei tarvitse tyytyä yhteen asiaan, tietoon, näkemykseen, vaan on olemassa myös muuta. Ja sellainen tahtoo pistää vipinää kinttuihin, molempiin eikä ole väliä mikä jalka astuu ensin, kunhan mennään.

Annetut Kuun kaksi näytöstä eivät ole peräkkäiset vaan yhtäaikaiset, kuin seuraisi kahta päällekkäistä näyttöä yhtä aikaa (sisäkkäistä, miten sen nyt rautalangasta vääntäisi?). Mielenkiintoisen, herkullisen synkronistisesti mieleen ponnahtaa katsojan reseptio eli vastaanotto. Me tulkitsemme kaikkea omaan tapaamme, omista lähtökohdistamme, eikä näytelmän antaja / tekijä pysty määrämään miltä se näyttää katsojan silmässä. Yrittää voi aina, mutta tieto suodattuu ”jotenkin”, randomisti, miten sattuu. Ei täysikuu ole koskaan pelkkää esittämistä, se on myös katsomista, eikös vaan. Synkronismi, samanaikaisuus, näkyi täällä siksi, että katsojan / loppukäyttäjän kokemusta on kovasti pohdittu viimeaikoina. Hullu Kuu epäilee saaneensa nyt ahaan, TÄHÄN olimme tulossa.

vastapäätä
pahin
kunnes pää
nauruun repeää

Ylitsevuotavaisesti

Tulevana yönä, juuri perjantain puolelle siirryttäessä, Kuu tulee täydeksi härän merkin puolivälissä. Kuu on hienoisesti etääntymässä radallaan Maata lähimpää viistävää kohtaansa, ollen kuitenkin enemmän lähempänä kuin kauempana, runsaampana ja isompana kuin monesti muiden täydenkuiden aikaan. Härässä tulevan täydenkuun runsaus ja kukkeus kumpuavat Kuun tyytyväisyydestä sen kulkiessa hyvässä merkissä itselleen. Tykätään, nautitaan, hekumoidaan.

Tämä kierto on kuitenkin lähtöisin pimennyksestä samalla omaamisen, hengen ja materian akselilla. Täydenkuun puoli on todeksi tulemisen suunnalla polaariparia härässä. Se mikä käänteisesti kirkastui pimennyksessä, valaistuu käytännön tasolla esiin tämän täydenkuun aikaan (ja ihan varmasti useasti myöhemminkin, ei tämä ainutkertainen mahdollisuus ole).

Vaikka härän täysikuu pitäisi Kuun osalta olla yksi parhaimmista täyttymyksistä, tallella on jääräpäinen epäilys, mikä kumpusi skorpionin pimennyksestä. Härkäkuu vähät välittää katsooko kukaan, se loistaa ennemmin vain itselleen. Kylläisyys ei tunnu erityisen vastavuoroiselta, esilläolo ei vaikuta itsetarkoitukselta vaan sivutuotteelta. Keskitymmekö silloin valmiiksitulemiseen, täyttymykseen, ruumiin hekumaan?

Toisinaan taivaan symboliikassa ja näiden vastaavuuksissa ilmiöihin ja käsinkosketeltaviin todentumiin jumiudutaan yhteen ainoaan määreeseen. Härän kohdalla en koskaan saa hedelmällisyyttä mielestäni, ja tässä skorpionin (Auringon määrittämänä) ajassa tämä tuntuu osoittelevalta paradoksilta. Hedelmään puhkeaminen tuntuu niin kovin kaukaiselta asialta juuri nyt, kun luonnon on hyvästellyt lepoonsa. Runsas kasvu, sikiäminen, saattaa olla täydenkuun aikaan härässä Kuun osoittamana alitajuinen tarve. Ei tunnu siltä että satokausi ja valmiiksitulo olisi nyt.

Hullu Kuu on päättänyt härkämäisen itsepäisesti antaa Kuun olla möllöttää suuruudessaan, ja virittäytyy tyytyväiseen leppoisuuteen. Miten te aiotte ilmentää tällaista täydenkuun parhaimmistoa?

Yö yöltä jokin minussa kirkastuu,
yö yöltä jokin minussa muuttuu kauniiksi.
Minä eksyin tiheään sumuun
ja kuulin vain etäistä huuhkajaa.
Kun tuli täydenkuun aika ja selkeiden öiden aika,
otin soittimeni ja runoilin,
ja vaikka koko maailma kulkisi runon luota pois,
minä tanssin ja laulan, löydän taas
itseni, kuljen pajupilliä
pitkin taivaaseen

Pimeässä tunnen itseni

Aika on niin vahvaa että veitsellä saisi siitä leikata raudanlujia siivuja. Täysikuu saavuttaa suuruutensa oinaassa tänään, ja koska kuljetaan aivan Kuunsolmulinjan tuntumassa, samalla Kuu pimenee. Tämä on kalenterivuoden toinen täydellinen Kuunpimennys, viimekeväinen saatiin täydenkuun omassa merkissä vaa’assa (koska Auringon täytyy olla täydenkuun hetkellä aina vastapuolella eläinrataa, ja keväällähän se kulkee oinaassa). Kumpi näistä pimennyksistä olisi tämän vuoden merkittävin? Keväällä elettiin Ison ristin aikaa, nyt pimennys nappaa kuitenkin tarkemmin muille taivaan kuvioille. Kevään pimennyksessä Uranuksen ja Pluton kulma oli paljon tarkempi, nyt ollaan vasta lähestymässä treffejä. Joka tapauksessa pimennykset näyttävät osuvan vallan hienosti tärkeimpiin ajankohtiin.

Oinaan täysikuu, oli se pimennys tai ei, on ajatuksen tasolla hassu ja asetelmassa nurinkurinen. Oinas symboloi aloittamista ja ideointia, ei täydenkuun vaiheen saavutusta ja yhdentymistä. Oinaan täydenkuun täyttymys täytyy saavuttaa toisella tavalla, omaehtoisesti ja vain itselleen rehellisenä. Toinen ihminen ei ole samalla tavoin peilinä kuin muiden täydenkuunvaiheiden aikana, ja sen sijaan minuus näyttäytyy yksinään, rehellisenä ja puhtaana.

Oinaan täydenkuun aikaan ajan lahjana siinä kulkijoille on rohkeus ja itsevarmuus. Nämä piirteet herättävät kanssaihmisissä turvaa ja luottavaisuutta, jos yhtälailla monesti ärsyttävätkin. Kun pimennyksen leimaama täysikuu vahvistaa kaiken toiseen potenssiin, usko itseen hipoo sulaa hulluutta. Juuri voimasta nousee tässä pimennyksen ajassa Kuun ilmentämä hulluus. Oletan tämän väkevyyden olevan monille liikaa hallittavaksi, ja siksi täydenkuun jakso voi näyttäytyä hyvin mielenkiintoisena ajanjaksona (tuo oli sarkasmia).

Tavallisissa kierroissa Kuun kierto määrää Kuunsolmujen suuntaa, kun se akselin ylityksillä ja kulmilla Aurinkoon vaihtaa solmuparin etenemisen tahtia. Pimennysten aikaan saadaan ns. ylimääräinen hyppäys, sillä myös Aurinko pysäyttää Kuunsolmulinjan ja kääntää sen suunnan ylityksellään. Ajallisesti tämä eipäs-juupas tuumailu käy siten, että jo tänään illalla Kuu ylittää alasolmun, mikä pysähdyttää solmun hetkeksi ja kääntää sen kulun väärinpäiseksi eli etenemään. Normaalisti tätä kestäisi siihen saakka kunnes Kuu tulee puolenkuun vaiheeseen, mutta nyt Aurinko pelastaa hetkeksi solmut. Tulevana sunnuntaina Aurinko ylittää Kuun yläsolmun vaa’assa, ja tämä oikaisee solmuparin liikkeen perääntyväksi, kuten sen pitääkin kulkea. Ja eipä aikaakaan kun viikon päästä Kuu sitten saavuttaa tuon puolenkuun vaiheen, ja tämä kääntää solmut uudelleen eteneväksi – ja tästä tulee pitkä tuumausvaihe odotellessa, että Kuu saavuttaa yläsolmun. Viikko saadaan sitten vanhan Kuun aikaan tuumia, harkita, epäillä suuntaa ja hautoa ratkaisuja. Summaan: ensin sestotaan edestaas, mitä pitäisi tehdä ja mihin suuntaan mennä, ja laskevan Kuun loppuaika joudutaan sitten todenteolla punnitsemaan suuntaa. Tässä mielessä pimennys antaa takapotkun vasta noin viikon päästä aktuaalista hetkestään.

Toisten kohtaamisella ei saavuta mitään, siitä ei opi mitään, ellei ole kohdannut itseään. Nyt on sen (hullu) aika.

Kirjoitan vain siitä, minkä tunnen,
mutta joskus asiat käyvät niin tutuiksi,
etten erota niiden piirteitä enää,
                             minä vaikenen
katson peiliin
ja näen vieraat kasvot.

Lähellä ja kaukana

Täysikuu, huipennus ja täyttymys. Valmiiksitulo, esiinmarssi, hekuma. 16% tavallista valtavamman Superkuun saattelemana kirkastettiin viime yönä täydenkuun aika alkuun vesimiehessä. Kuten ehkä tässä välimatkan omassa merkissä pitääkin, Hullu Kuu tahtoo nyt ottaa hiukan etäisyyttä tunnemyrskyissään. Omaa esilläoloa olisi syytä tarkastella vaaksan päästä kylmänviileesti. Vesimiehen merkki Kuulle antaa asetelmaksi esilläolon toisten joukossa, ei valokeilassa kuten täydessäkuussa todella pitäisi olla. Vesimiehelle toisten huomio taitaa olla sivuseikka, mutta tässä on ristiriitaa mitä minä en ymmärrä: vesimies etsii viiteryhmäkseen samanhenkisiä, samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Eikö se tosiaankaan koskaan koeta käännyttää toisia? Nyt sellaiseen olisi hyvä tilaisuus.

Toisten joukkoon on kai tämän täydenkuunajan sanoma. Sinne vaan sekaan. Tietoisuus ryhmähengestä nousee, toisten tarkkailu tuottaa tulosta ja huomiokyky on parhaimmillaan. Hullu Kuu on sitä mieltä, että tieto lisää tuskaa (vitsi) eikä pysty nyt ollenkaan pysymään niin etäällä kuin pitäisi.

Vesimiehen (ja Uranuksen) henki on kääntää asioita toisinpäin, päinvastoin, nurinniskoin, ja täsmälleen sellaisen Superkuun Hullu Kuu sai. Antivertexilleen, alitajuisten vibojen kartankohtaan. En muista vähään aikaan kokeneeni vastaavaa epävarmuuden, epätietoisuuden ja pahojen aavistusten hetkeä kuin eilen illalla täsmälleen Kuun ollessa suurimmillaan. Aivan kauhea fiilis, ja jos se on ajan henki seuraavat pari viikkoa ennen uutta Kuuta niin hulluksihan tässä tulee.

Kuu on lähellä, tunteet pitäisi etäännyttää, osata astua kauemmaksi saadakseen perspektiiviä, eikä pysty irrottautumaan tarpeeksi kauas. Tämän syklin alkaessa lähdettiin rakkauden perään – pitäisikö siihen nyt suhtautua vähemmän tunteella? Entä jos ei pysty eikä halua? Saako tehdä omaan tyyliin, vesimiesmäisesti?

Olen ongelma elämän,
arvoitus alinomainen,
kajastelu kaukaisuuden,
olemattoman odotus,
usko uupuvan unelman.

Rennosti kuutamolla

Kuu on täydenkuun vaiheessaan, tällä kierroksella jousimiehen innokkaassa ja idealistisessa merkissä. Täysikuu on vakaa ja tyytyväinen, mutta nyt muuttuvamerkkisyys luo aikaan epävarmuutta, tai ainakin halukkuutta siirtyä eteenpäin. Kun täysikuu on vaakamainen perusluonteeltaan, on siihen sisäänrakennettu tasapainon säilyttämisen tarve. Tämänkertainen jousimiehen merkin rohkeus ja seikkailullisuus vähät välittää status quosta, koska jousimiehessä katse on symbolisesti horisontissa, tulevassa. Siihen pääseminen vaatii aina tämänhetkisen jättämistä taakse.

Sopivasti aikaan nähden, minullakin on asenne täydestäkuusta, että pohjimmiltaan tämä ei olisi kovin luonteva aika Kuulle itselleen. Kenties ajatteluni on nurinkurinen, mutta pidän Kuuta enemmän näkymättömänä, sisäisenä ja alitajuisena voimana, jolloin on sopivampaa jos Aurinko saa loistaa keskeisenä eikä Kuu ole niin näkyvissä. Näin tapahtuu vanhan ja aivan uuden Kuun aikaan, kun päinvastoin täydessäkuussa Kuu joutuu huomion keskipisteeksi.

Jousimiehessä huomio ei ole haitta, sillä jousimies ymmärtää massoja ja viihtyy niiden keskellä. Rento täysikuu, jossa kaikki olisivat yhtä joviaalia seuraa tasa-arvoisesti, olisi ihanteellisin ajan juhlan muoto. Tällainen taitaa kuitenkin olla harvinaisuus, koska jousimies julistaa, ja pyrkii asettumaan toisten eteen ja yläpuolellekin jakaakseen näkemystään. Tämä voi olla vallan sietämätön minä-tiedän-paremmin asenne, ja on pahimmillaan ylimielinen, itsensä korottava ja tuomitseva. Kuu ei itsessään, mielestäni, mielellään tällaista hallitsevaa huomiota haluaisi kerätä. Tästä asetelmasta johtuen tällaisessa täydessäkuussa on skismansa: esilläolo ei ole ongelma eikä sellainen nyt tunnu pahalta, mutta se saattaa johtaa ikäviin seurauksiin, jos toisten huomiota ei osaa ottaa oikein vastaan.

Täysikuu on hengeltään lähelle tuleva ja vastavuoroinen. Onko jousimies ollenkaan intiimi? Tämä ikuiseksi poikamieheksi tituleerattu merkki? Mietin pitkään, edellyttääkö jousimies(Kuu) saman aatteen jakamista joukoiltaan, kuulijoiltaan ja ”kansaltaan” (jousimiehessäkin on kuninkaallisuutta kuten leijonassa). Ehkä jousimies jopa kaipaa opponenttia ideoilleen, jotta sillä itselläänkin olisi mahdollisuus löytää uudenlaista ja toisenlaista tietoa. Jos taas on kyse yksilöstä, joka on omasta mielestään lopullisen totuutensa löytänyt, silloin koetetaan kenties käännyttää vääräuskoisia tai toisinajattelijat vain hylätään. Jousimies on nimenomaan kaksijakoinen merkki, ja arvaamattomuuden tuntua tuo onko kyseessä ikuisen opiskelijan ja etsijän puoli, vai näkemyksellinen, oikeassaoleva ja tuomitseva puoli. Ja tätä Kuun häilyväisyys korostaa, jousimiesmäisesti suuruuksiin saakka.

Meidän on näyteltävä sää, ilma, tuuli, myrsky,
                             sade,
                             valaistus, ja vuodenaika,
niin kuin sen joka täynnä vapaata tahtoa
on täysin riippuvainen kaikesta.

 

Intohimoisia paljastuksia

On myönnettävä, että tämän täydenkuun tiimoilta heräsi mieliteko antaa mennä vaan, pohjanmaan kautta ja syvyyksiin asti. Ja toisaalta tuntui siltä, etten halua tämän nimenomaisen ajan hengestä muuta kuin vaieta. Antaisinko siis olla, ja Kuulle luvan säilyttää kaikki salaisuutensa?

Nyt illalla täyttyvä Kuu mollottaa skorpionissa, merkin viimeisellä kolmanneksella. Tämä on tunnelmaltaan kenties kaikkein vaativin täysikuu, ja täyttymistä seuraava muutaman päivän jakso väreilee intohimoa, tummaa syvyyttä, väkeviä tunteita, koko kirjoa vihasta ja halveksunnasta kaikkinielevään hurmioon.

Kuu parka joutuu tässä koetukselle. Kukkeus ja täysinäisyys tulisi antaa näkyä, mutta tämä on päinvastaista skorpionin perusluonteelle. Kuun maagista valtaa voidaan hyvin käyttää piiloissa, salassa, manipuloiden ja piilovaikuttaen, mutta avoimuuden haasteeseen Kuu ei helposti nöyrry. Ennemminkö sitten vaikka seotaan täysin? Tämä täysikuu voi olla se kaikkein kuuhulluin, sekopäisin, raivottaren lailla myrskyävä ja tunteita pakahduttava Kuu. Hulluudessa voidaan avoimesti huutaa julki, mutta kuka sitä uskoo kun viesti on tunnevyöryä?

Kun aiempi hullunkuunvaihe aloitettiin vaa’an hillityn charmin sävyissä, tuntuu nyt ihan naurettavalta kuinka yhdessä purskahduksessa, tunteiden palossa, villin raivon vallassa voidaan hetkessä tehdä tyhjäksi kaikki, mistä hullunkuun ajassa yritettiin viimepäivinä pitää kulissia yllä. Yksi viitanheilahdus ja kaikki on pyyhkäisty olemattomiin? Tai ehkä skorpionikuu käyttää valtaansa ja voimaansa pitääkseen yhä yllä salaisuuksiaan, sitä mitä vaa’assa ei sopinut paljastaa, ja mitä nyt skorpionissa kuolemankaan uhalla ei voida paljastaa.

Kuulla kuitenkin on taivaalla rakentava tuki, jos tästä haluaa koettaa pitää kiinni; väistyvä ylitys lujalle Saturnukselle. Eikä olisi täyttäkuuta ilman vastavuoroisuutta, Auringon vastakkaisuutta, ja Aurinko on rauhallinen, maltillinen, ihan toista maata kuin ääripäänsä tunteissaan vahva Kuu. Skorpionikuu on kaikkein ehdottomin, joten valittavaksi näyttää jäävän intohimon myrsky tai vankasti tuettu mykkä hiljaisuus. Minä en pakota Kuuta paljastamaan korttejaan vielä tässä vaiheessa, ja varmaankin myös te lukijat tulette ajan ilmiöistä ymmärtämään, onko kyseessä joko vai tai.

Niin kuin toiset sielut seilaavat
sävelten aalloilla,
minun henkeni ui
sinun tuoksussasi, ihanaiseni!