Tiedän, tiedän..

Kuun ratkaiseva askel sisäisemmälle ja intuitiivisemmalle puolelle kierrosta saadaan vielä huhtikuun puolella, lauantaina aamulla noin puoli seitsemältä. Vähenevän puolenkuun kohtaa värittää tällä kerralla vesimiehen merkki. Kuu ohittaa aktiivisen kulman Aurinkoon nähden ja tämä muuttaa aina Kuunsolmujen laskennallista linjaa, tästä puolikuusta käännetään solmut väärinpäin; eteneminen hankaloituu.

Vesimiehen puolikuu asettaa arvioimaan etäisemmästä perspektiivistä, kaukana omasta navasta ja pienestä piiristä, katsotaan kauempaa. Hakusessa on pitkänlinjan moraalinen linjanveto, ja varmaan vesimiehelle mieluista tuomittavaa. Vesimies on ilmamerkeistä viimeisin, abstraktin ajattelun viimeinen linnake, enkä muista kohdanneeni vesimiehessä ikinä epävarmaa arpomista kannasta. Käsitys ja mielipide on.

Kuunsolmujen antama harkintavaihe pistää silti kysymään, tulisiko vesimiehen Kuun sävyn sittenkin tällä kerralla olla poikkeuksellisesti toisenlainen? Harkitseva ja pohtiva varmasti, mutta olisiko tarkoitus antaa vielä vaan tilaa mielipiteen ja suunnan muutokselle? Pitäisikö tarkistaa omia syitä, kyseenalaistaa omat vaikuttimet, ottaa huomioon vielä enemmän tekijöitä päätöksenteon taakse. Omaan loogiseen päättelyketjuun on voinut ujuttautua tekijöitä, jotka vievät itseä harhaan. Vesimiehen motto on Minä tiedän. Tälle kohotetaan nyt kulmia, tosiaanko? Vesimiehen Kuu ei tietenkään ikinä myönnä olevansa harhassa, että olisiko iso kasvun paikka tiedossa.

Kuuhulluuden kannalta vähenevä puolikuu on vastuullisuudessaan ja vakavuudessaan kauhean, toivottoman tylsä. Kuukaan ei ole erityisen lähellä Maata, vetovoima on vasta kerääntymässä, voimistuen vasta tulevaan uuteenkuuhun. Hulluuden ainoa toivo on vesimiehen yllätyksellisyys, käänteisyys, että hulluus leimahtaisi siellä missä sitä vähiten osaa odottaa.

En aurinkoa näe en vettä enkä ruohoa
olen sulkeutunut sinne missä aamua ei ole
jos
yön puhtaassa kuutiossa
erotan muita oksia
kuin ajatukseen kaartuvat
minä karkotan ne minä piilotan ne

Huutoja siemenistä

Mitä tahansa Kuulle tapahtuukin jousimiehessä, sen ottaa mielellään vastaan. Jousimies on rento, myönteinen, valoisa. Nyt Kuu pääsee siemenkuun vaiheeseen jousimiehessä, ja takana on Kuun ylitykset perääntyville Marsille ja Saturnukselle. Helpottaa, alkaa sujua. Niinhän sitä luulisi.

Jousimiehen Kuu voi olla kaikkein ärsyttävimmillään siemenkuussa. Se toitottaa, saarnaa, moralisoi ja ojentaa. Tällä Kuulla on missio vakuuttaa kaikki, antaa joukkojen tietää miten asioiden kuuluisi olla. Tarkoitus voi olla lähtökohdiltaan ylevä, mutta jousimiehen Kuu melko helposti sortuu yksipuoliseen paasaamiseen missä toista ei kuunnella. Kun ollaan satavarmoja että ollaan oikeassa.

Jos vielä muistatte millainen henki Kuun syklin aloituksessa oli, Uranuksen sävyinen, samasta vauhdista päästään vielä nauttimaan; Kuu on siemenkuun vaiheeseen tullessaan helposti virtaavassa kulmassa tälle nurinperisyyden planeetalle. Megafoni on kainalossa, ainekset koossa siihen että pauhataan pikkuisen liian lujaa, liian pitkään, liikaa.

Jos Kuun energian nyt käyttäisi taiten, toisten tavoittamisessa ennakkoluuloton ja uudenlainen näkökulma tepsivät. Koska rohkeutta on, mennään ulos mukavuusalueelta. Pitää katsoa kauemmas horisonttiin, jotta löytää maalin. Ei pyöritä tutuilla kulmilla. Ei petata varman päälle samaan tapaan kuin aina ennenkin, vaan maailma on tavoitettava huominen silmäkulmassa. Tyyli on pakoton ja vapaa, leppoisa ja letkeä, ei silti holtiton tai ryhditön. Pingottamiset ja huolittelut sopii unohtaa, välittömyys antaa enemmän.

Siemenkuun perusluonne on skorpionimainen, sellainen polttavan jäljen jättävä. Jousimiehessä osataan teknisesti toiselle antamisen aate, mutta sen kompastus voi olla leipäpappeus. Jos palava intohimo puuttuu, annetaan eteenpäin turhaa murhetta kantamatta, hälläväliä, jos ei onnistu niin joskus toiste sitten, yritetään uudestaan. Tällä asenteella ei ainutkertaista synny.

Siemenkuulla tuntuu olevan tarkkaan määritelty tehtävänkuva, jaetaan sitä mitä on synnytetty ja koettu, laitetaan hyvä kasvamaan maailmalle, ollaan yhteisöllisiä ja varmistetaan tiedon jatkuvuus, opetetaan toisia siitä mitä itse tiedetään. Tässä ei yhtään sovi olla itselle ahne, ei keskittyä itseensä, vaan huomioida suurempi kokonaisuus. Sen jousimies osaa vaikka silmät kiinni. Siemenkuun onnistuminen edellyttää kokonaisuutta, että täyttymys on tapahtunut, että on mitä jakaa. Jos on kovin keskeneräinen ja riittämätön, kertakaikkiaan inhimillinen, voi harhailla jalouden ja ylevyyden hetteikössä varsin kuuhulluna. Rikkonaistakin voi jakaa, kunhan on tästä rehellinen. Ei olla käytettyjen autojen kauppiaita.

Ihminen asettuu vain hetkittäin ihan kohdalleen omaan
osaansa maailmassa.
Siksi erilaiset hiertymät ja alituinen kipu on
väistämätöntä.

Truth or dare

Kuu on täyttynyt skorpionissa aamulla, kun sen valon antaja Aurinko on jo siirtynyt vastapäiseen härän merkkiin eläinradalla. Skorpioni on Kuulle hankala merkki, ja varsinkin täydenkuun näkyvä kohta on aivan toisenlainen kuin tämän syvyyden ja sisäisyyden merkin perusluonne. Täydenkuunajassa tulisi näkyä ja loistaa, ja symbolisesti kuvaavaa on, että meille täydenkuun hetki ei ollenkaan näkynyt Kuun ollessa tuolloin horisontin alla piilossa. Täyttymyksen voi tunnistaa vain sisällään.

Skorpionin Kuu on intiimi ja väkevä, se ottaa ja omistaa kokonaisesti, täysin, ehdottomasti. Joko tai, ei välimuotoja, jos et ole tässä intohimossa, olet täysin ulkona, julmasti ja armottomasti. Skorpionissa on vahvuutta ja tahdonvoimaa, ote on kipeä, puristava ja pakottava. Julkisia näyttöjä ei vaadita, mutta sisäistä uskallusta sitäkin enemmän. Jos olet mukana, skorpionin täydessäkuussa on ylenmääräistä rikkautta, ekstaasia, huippua.

Jos näkyvyyden ja piilottamisen välisen ristiriidan onnistuu voittaa, tämän täydenkuun aikaan toisen kohtaaminen tapahtuu voimakkaasti sisimpää koskettaen. Se on nimenomaan prosessi, mikä totaalisuudessaan kertoo, toisen kautta peilautuessaan, itsestä paljastavia asioita. On mahdollisuus raadollisuuteen ja kirkkaaseen, rehelliseen ytimen näkemiseen ja syvään tietoisuuteen. Linjanvalinta on harvinaisen yksioikoinen kun totuus ja rohkeneminen ovat suurinpiirtein samat asiat skorpionin täydenkuun vaiheessa.

Haluatteko edes kuulla hulluuden mahdollisuuksista? Oma mielikuvituksenne saa laukata täydenkuun aikaan ulvovista ihmissusista tummien puiden seassa harhaileviin olentoihin. Kuuhulluus on helposti napattu, eikä sinnepäin voi vain pikkuisen kurkata ja ajelehtia, vaan se on kerralla menoa pohjiin saakka jos sille tielle lähtee. Samalla oma tahdonvoima, kontrollointikyky omien tuntemusten suhteen, on kaikkein voimakkainta nyt. Kyse on siitä, haluaako ja tarvitseeko hulluutta. Joskus voi.

Rakastuneet ja hullut aivoin kuumin
kuvittelevat haaveissaan niin paljon,
mit’ ei voi kylmä järki käsittää.
Runoilijan ja rakastajan, hullun
on kuvitelmaa kaikki! Hullu näkee
piruja enemmän kuin mahtuu hornaan.

Maximus hullukuu

Maanantain aamuyön hullunkuunvaiheessa isketään isosti ja megalomanisesti. Kuu saapuu vaiheen vaihtoon samalla asteella Jupiterin kanssa, siellä Kuun yläsolmun tuntumassa. Jupiter suurentaa ja laajentaa sitä mitä se koskettaa, nyt hullunkuunvaihetta, kasvua täydeksi uumoilevaa ja kuumoilevaa Kuuta.

Tykkään hirmuisesti hullunkuunvaiheesta neitsyessä, sillä tämä merkki sopii niin hyvin vaiheen yrittämiseen. Neitsyt ei ole helposti tyytyväinen vaan pyrkii aina parempaan, ellei jopa täydelliseen, ja sitähän kasvukuun aika pohjimmiltaan on. Tässä viilataan, viimeistellään, täydennetään ja aiotaan kruunata, mutta mikään ei tule valmiiksi ihan vielä, vaan on odotettava täydenkuun loistoa. Vaikka Kuu on jo näkyvä taivaalla, se ei ole valmis, se ei ole täydellinen, ja ah niin kipeästi sen tunnistaa. Paremmaksi täytyy vielä päästä.

Jupiterin osuminen vaihdoksen tuoksinaan vie kaikkea isommaksi, laajemmaksi, etenkin ideologisella tasolla mutta myös fyysisesti ja konkreettisesti. Nyt pingotetaan otsa rutussa ja hikihelmet karpaloiden. Viilataan niin että lastut sinkoilevat. Pyritään saavuttamaan jotakin ylimaallisen mahtavaa. Tyylillisiä vaatimuksia saattaa olla, eihän tässä mikään riitä. Vaatimukset voivat osoittautua luultua suuremmiksi. Todentotta haukataan isompi pala kuin pystytään pureksimaan.

Jupiterin siivittämä hullunkuunvaihe saattaa olla jopa vaarallinen. Mehän muistetaan syklin alun riemu, missä mopo karkasi helposti käsistä – entäs tässä kohdassa sitten? Jupiter lisää myös ristiriitaa, sillä se houkuttelee suoristamaan mutkia ja rysäyttämään näyttävästi vauhdilla (tätä kirjoittaessa Mars on pysähtynyt!), ja neitsyt-Kuun yksityiskohtaisuus ja harkitsevuus kirkuvat hermostuneesti. Hulluus tulee tästä ristiriitaisuudesta, massiivisuuden ja vaatimattomuuden välisestä kuilusta, ja kaiken räjähtämisestä käsiin. Tai sen mahdollisesta tunnusta. Asenne ratkaisee.

Miten tällaisia voimia käyttäisi parhaalla mahdollisella tavalla? Siinäpä teille purtavaa täydenkuun saavuttamiseen saakka.

Putoamisen jälkeen
valo ja herääminen,
hidas ojentuminen,
yritys entisiin mittoihin,
joihin ei sovi enää.

Sielun suuntaan

Ravun kasvava puolikuu on viimeinen linnake puolustamassa oinaasta lähtenyttä kiertoa, sen alun puhtainta ideaa. Tämän kuunvaiheen vaihdoksen jälkeen emme enää näe keskeisissä siirtymäkohdissa johtavaa energiaa; Kuun sykli myöhemmin ei nyt sisällä vaa’an eikä kauriin ääntä. Jos siis oinaan uudenkuun aloitus oli sinulle tärkeä, nyt on olennainen ratkaisun ja valinnan paikka linjan suhteen. Vielä ei tarvitse olla lähimainkaan valmista, mutta täytyy puolustaa alkua, jos sen haluaa originaalina säilyttää.

Uusi kuunvaihe, Kuun puolikas, alkaa torstaina aamulla noin seitsemältä. Aurinko on vielä oinaan lopussa, Kuu omassa merkissään ravussa. Kasvava puolikas on klassikko kaikista kuunvaiheista, tämä symboloi nimenomaan Kuuta. Me emme piirrä Kuuta täydeksikuuksi ja harvoin muissakaan vaiheissaan, kasvava puolikuu kuvastaa Kuun prototyyppiä tai arkkityyppiä.

Puolenkuun kohta taas kääntää Kuunsolmut väärinpäin, ja tulevaa kyseenalaistamisen ja syiden selvittelyn aikaa kestää kunnes Kuu pääsee ylittämään Kuun yläsolmun, ja silloin ollaan jo tukevasti hullunkuunvaiheessa. Kaikkein aktiivisin, kasvuun tuuppaavin kuunvaihe tuhraantuu siis solmuparin huojuntaan, jos tämä näin voimakkaasti tosiaan ajassa näkyy. Tuskin tätä tosissaan otetaan? Ajatellaanko me oikeasti että Kuun kulkemisilla olisi merkitystä ajan hengen tiedostamisessa? Tulipas isoja kysymyksiä.

Kasvun aika, ja kasvukipujen potemisen aika. Kuu ottaa näkyvyyttä, ja ravussa annetaan kuulua miltä tuntuu, mikä on mun oma juttuni, mitä itse tahdon. Täytyy olla omakohtainen, pitää kiinni omista mielipiteistä ja tarpeista, mennä oman fiiliksen mukaan. On kuunneltava sisäistä ääntä, että tietäisi suuntansa. Ei kenenkään toisen määräilyjä, ei hyvien tapojen mukaisesti toisia miellyttäen, ei yhteistä hyvää ajatellen. Mutta vaikka tämä näyttää siltä, että vain oma kasvu kiinnostaa, löytyy aina monenlaisia vaikuttimia sille mitä tässä kuunkierrossa lähdettiin tavoittelemaan. Eivät ne välttämättä ole ollenkaan itsekkäitä syitä.

Ravun Kuu on sisäisesti heilahtelevin ja vellovin, ja Kuun omana merkkinä siinä on Kuulle leimallinen hulluus mukana. Ja koska ollaan Kuun kannalta yhdessä kaikkein aktiivisimmista kohdista, ei olisi yllätys jos hulluus hiukan pirskahtelisi olemuksessa pintaankin. Ravun Kuu ei ole mestari peittämään sisäistä hulluutta vaan on ennemmin kaiken näyttävä peili. Kuun vetovoima ei tähän aikaan ole suurimmillaan, mutta ehkä merkki tarjoaa meille riittävästi vaihtelevaa tunneilmastoa että hulluuden ainekset ovat koossa.

Ajanjakso torstain aamusta viikonlopun päätökseen on nyt Hullun Kuun mielestä tämän kuunkierroksen ratkaisuhetki. Näinä päivinä tehdään valinta ja päätös. Muistakaa tämä myöhemmin kun hermoilette hullussakuussa, kärvennytte täydessäkuussa, kurkotatte kuuhun siemenkuussa, analysoitte laskukuun kohdalla ja kierrätte kehän kasaan balsamisessa kohdassa.

En saa otetta,
en tiedä mihin,
mutta se ei lakkaa vaivaamasta;
mietin kuinka sammakko kuvastuu veteen
hetkeä ennen renkaita
ja kuinka aallot saapuvat kaukaa saarienkin takaa
ilmoittaen laivasta
vasta kun se on jo kauan sitten mennyt.

Huippunopea sirppi

Oinaasta ponkaistiin eteenpäin, ja vielä tässä Kuun kierroksen alussa Uranus on vahvasti pelissä mukana. Kun Kuu vaihtaa kaksosen merkin alkupuolella sirppikuun vaiheeseen, Aurinko ja Uranus ovat edelleen vajaan asteen etäisyydellä toisistaan. Wah-hoo ja kyllä-lähtee! Illalla seiskan aikoihin kasvetaan nupullaan olleesta uudestakuusta toimeliaampaan, käytännöllisempään sirppiin. Uudenkuun ”myöhäisen” oinaan asteluvun vuoksi sirppivaihe siirtyy kaksosiin, mutta sehän kuvastaa vaan ajan virkeää ja nokkelaa luonnetta. Sirpissä aletaan etsiä paremmin tuntumaa, vähän kättä pidempää, aloitukselle. Lihaa luitten ympärille. Kun kaksoset ilmamerkkinä toimii käsitteellisellä ideoitten ja asioitten tasolla, pallo pysyy tukevasti ilmassa. Pääasia että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, ettei tule tylsää.

Kaksoskuun hallinnollinen ongelma, jos tässä nyt riskianalyysiä pitää tehdä, lienee kaikkiin suuntiin kurkkaaminen. Oinashenkinen päättäväisyys saattaa hajautua tuhannelle sivupolulle, koska kaksonen kiinnostuu ja innostuu tavattoman helposti. Jos tämän kääntää myönteiseksi skenaarioksi, sirppikuussa puretaan oinaan jääräpäisyyttä ja suoraviivaisuutta ottamalla ennakkoluulottomasti mukaan kaikenlaisia tekijöitä.

Ajan Uranushenkisyys on epävarmuustekijä, jollaista kaksosen Kuu sietää hienosti. Nopeus on edelleen valttia. Kuu vie Uranuksen yllätyksellisyyden hektisempään suuntaan. Saamme hengästyä ja olla valppaina. Mutta tätä ollaan kaivattu ja edellisen kierroksen päätteeksi ollaan hyvin latauduttu uuteen pyöritykseen, oletan, ja kysymysmerkkejä. Tässä sirpissä ei roomaa rakenneta vaan päätetään suunnasta pikaisesti. Ei varmistella vaan puhalletaan ajan tuulta vinhasti. Sanonnat nopeat syövät hitaat ja se ei pelaa joka pelkää kuvastavat alkuviikon päiviä.

Jos ajanhenki on näin todisteltu ja taputeltu Uraaniseksi, millaista on Uranuksen kuuhulluus? Ainakin ylikierroksilla käyvää, sekopäisiä kohtauksia out-of-the-blue, viritetään hermojärjestelmä äärimmilleen. Ihan tulee fiilikset että hei, tässähän voidaan tavoittaa poikkeuksellista ja toisenlaista – kelpaiskos kenellekään?

Järjen välineet turhiksi käyneet
aikasi
kaikki tässä
ihmiset luonasi
maisemasi
toisiaan läpäisevinä, vaihtuvina
mielessäsi
ajan ja paikan rajoittamatta

Sodanjulistus

Iltapäivän Uusi Kuu syntyi oinaassa. Tästä kierähtää kunnolla kuluvan astrologisen vuoden sykli alkuun, ensimmäinen uusikuu ja alun paikka Kuun kulkua katsellessa (Auringon mittarin mukaan aloitettiin silloin kun Aurinko tuli oinaaseen). Ensimmäisellä aloituksella jo yksinään on symboliarvoa mikä asettaa tämän alkukohdan muita monessa mielessä merkittävämmäksi. Ihan fysiologisella tasolla panoksia kasvattaa Kuun liikkuminen lähellä Maata, jos halutaan ottaa mukaan tekijäksi Kuun vetovoima. Planeettakulmissakin tämä Uusi Kuu on vertaansa vailla; isot energiat jylläävät.

Uusi Kuu syntyi läheisessä kontaktissa Uranukselle. Yllätysmomentti kertoo, että luulimme mitä hyvänsä, yllätyksiä tulee eteen. Uranuksen energiassa, etenkin oinaan merkissä, on räjähtävyyttä ja kiihkeää halua mennä eteenpäin. Sävy on innostava ja kohottava, parhaimmillaan. Alussa on aina tuoreuden tuntu, vaikka tällä kerralla ei kai voida puhua kepeydestä, koska pelissä on mukana isot voimat, isot asiat.

Miksi sitten sodanjulistus? Ei oteta otsikkoa aivan kirjaimellisesti. Oinas on sotimisen ja hyökkäämisen merkki, mutta symbolitasolla sama energia on rohkeassa aloittamisessa. Mennään eteenpäin voimalla. Ja lisätään tähän Uranuksen ravistelevuus. Yksilö voi olla hyvin vilpittömästi aloituksensa takana, ehkä vähän naiivisti kuvitella, että toiset ilman muuta näkevät samalla tavoin. Kovin ryöhähtävä alku yleensä silti koetaan hyökkäyksenä ja uhkana, ja sitä vaistomaisesti vastustetaan, suojataan itseä. Oinaan parhaimpia puolia ei ole toisen kuuntelu ja huomioon ottaminen, koska huomio on niin kokonaisvaltaisesti kiinnittynyt itseen ja omaan agendaan. Se millä on pohjimmiltaan hyvä ja uudistava tarkoitus, näyttää usein ulkoapäin katsottuna runnomiselta, pakottamiselta, väen vängällä vääntämiseltä. Minä itse aloittaa eikä aina haluakaan ottaa mukaan toisia. Siksi on paikallaan miettiä mille julistaa sotansa, sotiiko yksin tuulimyllyjä vastaan.

Ajassa ensimmäinen oinaan kuunkierto kertoo ajoituksesta. Nyt-nyt-nyt on aika. Tästä se lähtee, tämä vie eteenpäin. Uudesta innostuminen tuottaa lähdön ja spurtin, jota tulisi osata kantaa ja kehittää, jotta sen alkuvoima veisi pidemmälle. Ideoita purskahtelee, ollaan tahtoa täynnä ja itsevarmuudessa suunta on selkeä ja kirkas. Tämän kaltainen tunnelma jää herkästi maailmanhistoriaan, samoin kuin se valmistumisen kukkeus. Vakaata työtä harva muistelee lämmöllä jälkeenpäin.

Oinaskuun aika on vuositasolla ainutlaatuista, ja kuten kaikki muutkin hetket, tämä täytyisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Yksilöittäin luonnollisesti vaihtelee paljon, mitä tällä ilon ja raivoisan eteenpäin puskevan voiman avulla tekee. Tulevissa astrologisen vuoden Kuun syklien aloituskohdissa ei vastaavaa tule. Jos haluaa valjastaa Uranuksen mukaan, se on tehtävä nyt, noin kuukauden sisällä. Myöhemmistä aloituksista äkkiä silmäiltynä pimennyksen ajanjakso syksyllä vaikuttaisi toiselta voimakohdalta, jossa taas energiat ja voimat paukkuvat ilotulitustaan. Tai jotain tulitusta kuitenkin.

Tämän oinaskuun ajassa saattaa olla hyvä pitää mielessä varoituksen sanana liikkuvat tekijät, Uranus. Kierrossa aletaan hyvin pian naulita asioita paikoilleen, tarkoittaen että kiinteät merkit tuovat isoimmat muutoskohdat Kuulle, ja muuttuvissa merkeissä kyseenalaistetaan ja horjutetaan niin paljon, että oinaan aloittavan Kuun henki ei tule säilymään samanlaisena kirkkaana, puhtaana ja viattomana kuin millaisena se tänään syntyi.

Muistaminen on sitä
että sallii tulevaisuuden
puuttua siihen mitä tapahtuu.
Kaikki järjestyy. Myös
kaaos saa nimen. Kukaan ei
tee vastarintaa. Suotta
kohtalo riehuu.

Sisäistä voimaa

Illalla kun Aurinko mailleen hiipii, alkaa Mustan Kuun yö. Yö ennen Uuden Kuun syntymää, aika jolloin Kuu on meiltä kaikkein eniten piilossa, kun Kuu on pienimmillään ja vähäisimmillään – mutta se on silti taivaalla. Uusi kierros alkaa huomenna iltapäivällä, eli saamme ihan kokonaisen Mustan Kuun yön ilman mitään arpomisia. Kaikki tapahtuu oinaan merkissä, ja kun Uusi Kuu saa syntynsä hyvin lähellä Uranusta, on ulkoplaneetan sävy jo kerääntymässä. Joku voi saada välähdyksen mitä Uranus tulevalle aloitukselle antaa.

Aloittamisen merkissä oinaassa on tietysti aika paradoksaalista potea Mustan Kuun yön lopettamisen fiiliksiä, tällä kerralla edellisen Auringon kierroksen, astrologisen vuoden, summausta. Aivan varmasti monella on jo kiire päästä eroon tästä kaikesta, odotamme kiihkeästi Uutta Kuuta ja uutta, ensimmäistä Kuun sykliä. Mutta näin tämä menee ajassa. Mustan Kuun yö on niin lähellä ajallisesti oinaassa syntyvää syklin aloittavaa Kuuta, että vain poikkeustapauksissa tämän yön sävyihin saadaan varsinaista päättämisen merkkiä kaloja (vain silloin jos oinaan Uusi Kuu syntyy ihan merkin alussa).

Kaikella on tarkoituksensa, siksi tälläkin että viimeinen yö on oinaan väriä. Mitä hyvää oinas tähän antaa? Rohkeutta – uskalletaan tutkia sisintä ja pelkäämättä myöntää itselle mitä nähdään. Tahtoa – tehtävää ei väistetä vaan siihen käydään innokkaasti käsiksi, koska vain tekemällä päästään eteenpäin. Voimaa – oinaan Musta Kuu on sisäisen voimaantumisen aikaa. Luulen että voimaa tullaan vielä tarvitsemaan, koko vuoden kierros on taas edessä ja puhtia tarvitaan.

Kun oinaan perusidea merkkinä on vastakkainen tämän yön tehtävälle, voi hankaluuksiakin ilmetä, jos niitä ei tiedosta. Kiirehditään kohti alkua, vaikka sen aika ei ihan vielä ole. Jätetään syklien päättämisen työ kesken, kun ollaan kyllääntyneitä entiseen. Omassa itsevarmassa voimassa voidaan tuntea itsensä niin lyömättömäksi, että se tekee huolimattomaksi ja haavoittuvaksi. Tai voidaan vaikka kääntyä puolustamaan itseä ja sisimmän eheyttä niin voimakkaasti että se tarkoittaa analysoinnin väistämistä. Oinas kyllästyy helposti ja varsinkaan vanhojen kaivelu ei kiinnosta. Irrottaudutaan ihan varmasti, mutta kenties jotakin olisi syytä vielä säästää matkan varrelle. Kultaisen keskitien kulkeminen ei ole ollenkaan oinasta, ja se voi merkitä ylilyöntejä. Oinaassa on liikaa intoa ja tarmoa, kun nyt pitäisi rauhoittua ja tyyntyä.

Kuu on nyt ehdottomasti voimakuu, se lähestyy koko ajan radallaan lyhintä matkaa Maahan, ja se tarkoittaa Kuun vetovoiman kasvamista. Tuleva Uusi Kuu on väkevä ja tuhti, ja jo tänä yönä saamme maistaa sitä. Lähdetään ulvomaan!

Eilinen ja huominen?
On kaikki tässä
Eilisen linnut puissa livertävät
huominen meissä salattuna nukkuu

Viimeisen kierroksen viimeinen aste

Pimennysjakson kuunkierron päättää vanhankuunaika maanantain aamusta lähtien. Kuten edellisellä Kuun kierroksella, tässäkin osutaan vesimiehen merkkiin, niukinnaukin, muutamaa hassua kaariminuuttia vailla että oltaisi kaloissa. Kuu tahtoo vaihtaa vaihettaan vesimiehen merkin viimeisellä asteella, ja sopiihan se pimennyksien ajan kiertoon. Saattaa olla tavallista enemmän katsottavaa, päätettävää, viimeisteltävää.

Vesimiehen Kuu tarjoaa etäisyyttä, jotta osaisimme olla asiallisia ja puolueettomia, pystyisimme irrottautumaan jo. Tämä Kuun kierros on ollut erilainen, täydenkuun pimennys nosti toiselle tasolle, oli kierrosta ja vaatimusta. On voinut olla voimia kysyvää tai hajottavaa, emmekä saisi jäädä vellomaan entiseen, aikaisempaan, historiaan. Vesimiehen Kuu ohjaa meitä siirtymään eteenpäin. Tärkeintä on pitää mielessä tulevaisuus, sillä sille voidaan tehdä vielä jotakin. Mennyttä ei toiseksi mikään muuta, korjaus on tulevan asia. Karma on esillä tässä taaksepäin katsomisen ja uuteen hiljalleen valmistautumisen ajassa, ja siksi ei saa luovuttaa, se on käsiteltävä nyt ajallaan, ettei jäisi tarpeettomana varjoksi tuleviin kiertoihin.

Toki on heitä, jotka saavat katsoa tyytyväisinä ja onnellisina taakseen, pimennysaikojakin. Ehkä tuleva aukenee heille vähän helpommin, itsevarmemmin, vakaammin. Ihan kaikilla silti on sama tehtävä edessä, katsoa loppuun ja ymmärtää päästää irti. Oinaan Uusi Kuu saadaan tulevalla viikolla torstaina, se ensimmäinen uusi alku. Viimeisen kuunkierron päätöksessä on aina tavallista enemmän muistettavaa, ja nyt sitä on moninverroin. On aika puhdistua, ei hävittäen ja tuhoten, vaan mieleltä kirkkaammaksi. Vain siten voi olla valmis uuteen sykliin. Vielä ei olla uuden ajassa, mutta voidaan olla luottavaisia että se koittaa. Pimennykset eivät vieneet meiltä huomista.

Menneisyyttä ei voi unohtaa ennen
kuin löytää tulevaisuuden