Uusi alku on aina niin tervetullut, kun useita päiviä ollaan oltu kuin saunantakana lopetuspuuhissa. Kuun kierros härästä alkaen on tyypillisesti rauhallisen tasainen, kevään kukoistusta kasvattava, heleän vihreää aikaa. Mitä nyt taivaan symboliikasta saadaan, kun Uusi Kuu syntyy iltapäivällä kohta kolmen jälkeen? Kun Kuu kohtaa Auringon härän merkin alussa, ovat taivaan valot kahdestaan omassa kuplassaan, irrallaan kosketuksesta muihin voimiin. Härälle juuri tämä ”omahyväisyyden” symboliikka sopii, mutta voi olla kierron mittaan eri asia kuinka kukin saa homman toimimaan.
Aloituksen saaman tuen suhteen voidaan myös nostaa hieman kulmaa. Venus on kääntynyt liikeradassaan eteneväksi, mikä on tietysti mukavaa, ja se on edelleen hidas, mikä voisi näyttää Venusta tässä ajassa painokkaammin. Kuu ja Venus ovat suloisesti molemmat ylennyksensä merkeissä. Ihan loistavaa. Paitsi Venus sattuu olla kaloissa viimeisellä asteella, eläinradan vihonviimeisellä karmanmaksun kohdassa. Niin&näin on tällaiselta hallitsijalta saatu tuki ja turva. Omillaan saa Kuu lähteä polkuaan taivaltamaan. Ehkä tätä juuri halutaankin. Omaa juttua, omaa reittiä, ilman sitoumuksia, voidaan rauhassa keskittyä.
Härän aloituksen irrallisuuden sävy voi antaa vahvuutta jättäytyä sivuun turhista kähinöistä. Ajassa kuitenkin tapahtuu tämänkin kierroksen aikaan. Pluton voi katsoa olevan yhä pysähdyksissä vielä aloituksen aikaan, ja parin päivän päästä sekin perääntyy, kuten kulkevat Merkurius oinaassa, Jupiter vaa’assa ja Saturnus jousimiehessä. Merkuriuksen pysähdyksen hetki tulee olemaan poikkeuksellinen viikon päästä. Tämän syklin aikana tapahtuu lisäksi Kuun ja Auringon suhteita mittaavan Kuunsolmuakselin suhteen isoja, solmukohdat vaihtavat merkkiään. Leijona ja vesimies saavat huomion osakseen. Ajassa ihan erityistä voimaa saatetaan saada Marsin kulun myötä – joku voi arvatakin mistä on kyse kun Mars on kaksosiin siirtynyt.
Härän kierroksen tehtäviä voisivat olla konkreettisten asioiden luomiset ja fyysiset kasvut, omistuskysymykset, arvottaminen, jostakin kiinnipitäminen. On säilytettävä oma tahto, pysyttävä järkähtämättömänä, turvattava. Alku herutetaan itsestä, omavaraisuudesta, omaan tahtiin. Kyseenalaistamista ei oikeastaan ole, ja kasvukin on enemmän tosiasia kuin vain uskoa. Näin kierron alussa Kuun tunnelma on itsessään vahva, sillä kiertolainen on juuri tulossa lähimmäksi Maata. Sitkeästi, vakaasti – kierroksen lopussa Kuu saattaa ojentaa palkkion.
Eikö kuu ole
sama? Ja sama kevään
aika? Minäkö
tässä olen enää se,
joka silloinkin oli?
hullunkuunaika 
Tää nyt menee vähän sivuraiteelle, mutta tekstisi jotenkin kuvasti tunnelmaltaankin ajan kuvioita. En tuedä miten, sanavalinnoiltaan vai mistä, mutta härkämäisen tai venusmaisen esteettinen teksti.
Yläsolmu on nyt omalla Kuulla ja paluu heti perään, kun Leijonaan mennään. Edelleen elämä on eräänlaista välitilassa eloa, kuten jo todella pitkään, mutta katsotaan, miten solmujen paluu näkyy arjessa ja ajatuksissa.
Mietin tuota sivuraidekommenttiasi pitkään. Kuun katsaukset kumpuavat nimenomaan tunnelmista, vaikka pyrkii sinne väliin pikkuisen faktaakin. Kirjoitukset ovat heittäytymistä, ja ilmeisesti olen onnistunut jotakin tavoittamaan jos niistä välittyy jonkun kuunmerkin sävyä. Varmaan joku henkisempi kutsuisi tällaista jo kanavoinniksi, mutta minulle on vaan heittäytymistä sekaan. Minkään korkeamman tahon viestejä nämä jutut ei ole, vaikka tajunnanvirtana tulevatkin.
Solmujen paluun aika on pitkä ajanjakso, ei siis verrattavissa transiitteihin. Jonkinlainen syklinvaihdos pitäisi olla kyseessä. Mikä sitten on rajapyykki, sen kai tunnistaa todella vasta myöhemmin, jos ei ole mitään ihan älyttömän osoittelevaa. Puolenkuun teksti, joka pian ilmoille tulee, toivottavasti kolahtaa..
Katsoin tulevaa kuunpaluukarttaa, joka tulee torstaille ja taitaa kolahtaa puolenkuun aika minulle tavalla tai toisella. Tai ainakin kartta jo ensikatselulla pysäytti :), mutta minä olen niin jäyhä ja urautunut, että monet hienot pohjavireet ja elämän tunnevivahteet viuhahtavat ohi. Ja katse usein liikaa tulevassa, ettei tajua jonkin ajanjakson olleen oikeasti merkityksellinen. Siksi koen, että minun on hyvä opetella Kuun kautta hieman etenemään kohti elämän moninaisia virtoja. Eli kun luen näitä kuunkierron tekstejä, pääsen hieman siihen maailmaan, että elämässä on syklejä ja erilaisia tunnelmia, hienovireisiäkin. Kauris on niin urautunut…. (Kuun hallitsijan vastamerkki 🙂 :))
Mutta kuunpaluulle siis tulee solmut tasan samaan asteeseen Kuun kanssa ja solmut pysähtyvät. Lisäksi pysähtynyt Merkurius Uranuksen kyljessä. Nyt oikeasti toivon, ettei Merkurius vie kaikkia huomiota minulla, vaan huomaisin Kuun. Minä heittäydyn ihan liikaa Merkuriuksen vietäväksi. Luojan kiitos Merkurius on peruuttanut, että mieli saa hetkeksi rauhan.