Oma kierros

Uusi alku on aina niin tervetullut, kun useita päiviä ollaan oltu kuin saunantakana lopetuspuuhissa. Kuun kierros härästä alkaen on tyypillisesti rauhallisen tasainen, kevään kukoistusta kasvattava, heleän vihreää aikaa. Mitä nyt taivaan symboliikasta saadaan, kun Uusi Kuu syntyy iltapäivällä kohta kolmen jälkeen? Kun Kuu kohtaa Auringon härän merkin alussa, ovat taivaan valot kahdestaan omassa kuplassaan, irrallaan kosketuksesta muihin voimiin. Härälle juuri tämä ”omahyväisyyden” symboliikka sopii, mutta voi olla kierron mittaan eri asia kuinka kukin saa homman toimimaan.

Aloituksen saaman tuen suhteen voidaan myös nostaa hieman kulmaa. Venus on kääntynyt liikeradassaan eteneväksi, mikä on tietysti mukavaa, ja se on edelleen hidas, mikä voisi näyttää Venusta tässä ajassa painokkaammin. Kuu ja Venus ovat suloisesti molemmat ylennyksensä merkeissä. Ihan loistavaa. Paitsi Venus sattuu olla kaloissa viimeisellä asteella, eläinradan vihonviimeisellä karmanmaksun kohdassa. Niin&näin on tällaiselta hallitsijalta saatu tuki ja turva. Omillaan saa Kuu lähteä polkuaan taivaltamaan. Ehkä tätä juuri halutaankin. Omaa juttua, omaa reittiä, ilman sitoumuksia, voidaan rauhassa keskittyä.

Härän aloituksen irrallisuuden sävy voi antaa vahvuutta jättäytyä sivuun turhista kähinöistä. Ajassa kuitenkin tapahtuu tämänkin kierroksen aikaan. Pluton voi katsoa olevan yhä pysähdyksissä vielä aloituksen aikaan, ja parin päivän päästä sekin perääntyy, kuten kulkevat Merkurius oinaassa, Jupiter vaa’assa ja Saturnus jousimiehessä. Merkuriuksen pysähdyksen hetki tulee olemaan poikkeuksellinen viikon päästä. Tämän syklin aikana tapahtuu lisäksi Kuun ja Auringon suhteita mittaavan Kuunsolmuakselin suhteen isoja, solmukohdat vaihtavat merkkiään. Leijona ja vesimies saavat huomion osakseen. Ajassa ihan erityistä voimaa saatetaan saada Marsin kulun myötä – joku voi arvatakin mistä on kyse kun Mars on kaksosiin siirtynyt.

Härän kierroksen tehtäviä voisivat olla konkreettisten asioiden luomiset ja fyysiset kasvut, omistuskysymykset, arvottaminen, jostakin kiinnipitäminen. On säilytettävä oma tahto, pysyttävä järkähtämättömänä, turvattava. Alku herutetaan itsestä, omavaraisuudesta, omaan tahtiin. Kyseenalaistamista ei oikeastaan ole, ja kasvukin on enemmän tosiasia kuin vain uskoa. Näin kierron alussa Kuun tunnelma on itsessään vahva, sillä kiertolainen on juuri tulossa lähimmäksi Maata. Sitkeästi, vakaasti – kierroksen lopussa Kuu saattaa ojentaa palkkion.

Eikö kuu ole
sama? Ja sama kevään
aika? Minäkö
tässä olen enää se,
joka silloinkin oli?

Keskittynyt luottosirppi

Kuun sirppi saattaa nyt näkyä hyvin, sillä eilen Kuu oli lähimpänä Maata kiertoradallaan. Kasvukuun puolella sirppikuunvaiheeseen tullaan hieman ennen yhtä iltapäivällä Kuun kulkiessa härän merkin loppupuolta. Just kohdillaan, näin sen pitäisi ollakin. Sirppi on sävyltään härkämäinen, ja nyt päästään tekemään sitä todeksi aivan konkreettisesti ja toivottavasti ilman mitään ristiriitoja. Kuu on härässä ylennyksensä merkissä, joten nyt pitäisi ilmastossa olla yleinen viihtyvyyden teema.

Sirppiä tehdään parhaiten todeksi hiljaisesti puurtamalla, ihan omaan tahtiin, mutta alkuun päästyä sitkeästi ja tuloksellisesti. Me katsomme sen verran taaksepäin, ainakin edellistä pimennyskiertoa, että ymmärrämme mitä pitää ottaa huomioon ja mistä ottaa opiksi. Tämä on varmistelun ja perustelun aikaa, eikä omasta suunnasta ole tarvis antaa piiruakaan periksi. Tehdään mitä haluamme, ja tällainen toteuttaa oinaan alun ideaa kaikkein vankimmin. Luottavaisesti, omaan pystyvyyteen perustaen.

Kuu saattaa härässä jäädä jonkin verran oman onnensa nojaan, sillä sitä hallitseva Venus on edelleen retrovaiheessaan, eikä siksi kannata kauheasti laskea sen varaan. Sirpissä muutoinkin ollaan vielä enimmäkseen omillaan, ehkä emme koe tarvetta turvautua apuun ja turvajoukkoihin. Sirpin vaiheen hetkellä Venus tosin näyttäytyy suht osoittelevasti meillä, sillä se sattuu olla keskitaivaan tuntumassa. Venuksen haasteet saattavat olla niitä, jotka perusteluissa tulee nyt ottaa huomioon.

Ajassa on nyt olennaista, että olemme pian Saturnuksenkin perääntymisen ajassa. Saturnus pääsee siihen kohtaan, missä käännös tapahtuu, sunnuntaina iltapäivällä. Tämä tapahtuu sirppivaiheen puitteissa, ja saattaa ilmentyä siten, että vielä ei asioissamme kaksisesti edistystä tapahdu. Jos Saturnuksen rajoittava puoli nousee esille, saatetaan jopa kohdata vastustusta. Mutta kohdataan kaikki sellainen härkäkuun stoalaisella rauhallisuudella, ei menetetä hermoja. Ehkä varovaisuus on tarpeen.

Vaikka Kuu härässä ja vaiheen vaihdoksessa korostaa Kuun ominaisuuksia, ei tämä tunnu lainkaan heittelehtivältä, ja siten kuuhullulta. Ennemmin päinvastoin, poikkeuksellisen rauhalliselta, tyyneltä, hitaalta. Voidaan kai varoa täydelliseen katatoniseen tilaan jämähtämistä. Pidetään eteenpäinmenevä, rehevän runsas suunta muistissa.

Vaiti ja keskittynyt
kuten japanilainen mielenlaatu.
Omakin sävyisyyteni on
kunnioittavaa, ei vihamielistä.
(No on, on!)
Sen sisin, peittääkö sitä rumpukalvo,
ja vain jonakin erityisenä hetkenä se soi?
Toisinaan minuutti
kääriytyy rullalle ja rullautuu auki.
Kasvavan kuun kanssa jokin valaa sydämen.
Olenko ollut liian varhaisessa?
Olenko liian myöhässä?

Paineessa puolikkaaksi

Astrologiassa on aina kyse ajoituksesta, siitä mitä tietyllä hetkellä tapahtuu. Silloin kun ajoitus vaikuttaa osoittelevan täsmälliseltä, tulee väistämättä mieleen, että jospa tällä onkin tarkoituksensa. Kun Kuu härän merkin täsmällisessä puolivälissä kasvaa puoleksi kuuksi lauantaina aikaisin aamulla, on Jupiter aivan muutamaa minuuttia aikaisemmin saavuttanut eläinradan kohdan, jossa se pysähtyy. Vaikka härän Kuulla ja vaa’an Jupiterilla ei olekaan nyt keskinäistä kulmaa olemassa, samanaikaisuus nimittää niitä. Ajassa on leimallista valtavuus, kasvupaine.

Härän kasvavassa puolenkuunvaiheessa Kuu siirtyy taas kerran valoisammalle ja isommalle puolelleen, ja kaikista kuunvaiheista puolikas on mahdollisesti kaikkein merkittävin kasvukohta. Puolikas on se kynnys, jossa Kuu kunnolla kurkottaa täyttäkuuta kohti, merkittävin siirtymä Kuun alitajuiselta puolelta valoon on tehty. Jos kuunkiertoa tarkastellaan ”astroteoreettisesti”, uudeksi syntymä tapahtuu kaiken alun pisteellä eli oinaan merkin alussa, ja kasvavaan puolikkaaseen tullaan ravun alussa; ravussa mikä on Kuun oma merkki. Tästä saattaisi jopa varovaisesti päätellä, että kasvavan Kuun puoli on Kuulle itselleen kaikkein suotuisinta, toivottavinta ja mieluisinta. Tällä kierroksella härän merkki on Kuulle samalla tavalla aivan erityinen, sen ylennyksen merkki, eli eläinradan kulmaa minkä ylityksestä Kuu nauttii.

Toinen aikaan liittyvä, hiukan Kuuhun sidoksissa oleva tekijä on härkäisen Kuun hallitsijan Venuksen merkinvaihdos. Tämä tapahtui noin puolta vuorokautta aikaisemmin kuin kuunvaihe vaihtuu lauantaina aamulla. Summittaisesti ajateltuna edelleen merkittävän lähellä ajallisesti, sillä lailla osoittelevasti että käytännössä samaan aikaan tapahtuu. Venus aloitti uuden eläinradan kierroksen oinaasta, vaikka joutuukin tähän samaan kohtaan vielä peruuttamaan.

Ajassa on uuden alun ja kasvamisen aineksia. Härkäkuulle kasvu on tasaista mutta runsasta. Puolessa Kuussa on enemmän dramatiikkaa, se vaatii toimia, valintaa suunnasta. Kuin oltaisi testissä, jossa pitää valita useasta ovesta se yksi ainoa oikea, mikä tuntuu itsestä oikealta. Ovi pitää saada auki, ja onneksi härässä on voimaakin. Katua ja epäröidä ei saa, ei voi tehdä eiku -liikettä. Härän Kuu on vakaa ja tyyni, ja omaa suuntaa sekä valinnan perusteluita voidaan pureksia (märehtiä?) rauhallisesti. Tekoa ei sovi unohtaa, eteenpäin on mentävä, on kasvettava. Ja mitä kasvusta seuraa? Täydenkuun pimennys. Siksi tämän oven valinta on paljon ratkaisevampaa kuin yleensä. Onneksi saadaan tehdä tämä härässä.

Kuun korostuminen, kun se nyt näin makoisasti itselleen hyvää merkkiä kulkee, saattaa aina nostaa Kuuta esille myös sen kuuhullujen piirteiden osalta. Lähestyvän pimennyksen tuntu ilman muuta kerää painetta, mikä voi lisätä hulluina pidettyjä kuu-ominaisuuksia. Vaistonvaraisuutta, mielialan heilahduksia, tunteiden äärimmäistiloja. Me olemme hiipimässä kohti voimakkaasti vaikuttavan vetovoimaista Kuuta, kiertolaisen vetävin kohta Maahan nähden on ohjelmassa tämän puolikkaan kasvuvaiheen kuluessa, hieman ennen hullunkuunvaihetta. Kuulle sopiva merkki ei siis ollenkaan takaa yksinomaan ja yksioikoisen miellyttävän mukavaa Kuun aikaa, vaan se voi tarjota Kuulle runsaan ja hedelmällisen kasvualustan ihan kaikissa Kuun tunnoissa. Voikohan Kuun ilmenemisen tyyliä itse hallita? Mielipiteitä?

Kuu kiitää taivaalla
huolettomana, selkämme takana
kuin todellisuus jota kukaan ei huomaa,
selvä yhteinen lyhty
ilman että kukaan ehtii siihen vilkaista.
Se ei anna edes suuntaa,
kukapa siitä ottaisi vaarin…
Mutta olemassaolollaan tuo kirkas,
puolikuun muotoinen
taivaan kappale
pitää kaikille tarjolla hengitystilaa.

Runsasta hulluutta

Hullunkuunaika härässä on paradoksaalinen, sula mahdottomuus, epälooginen ja siksi niin hienon ristiriitainen. Kuun kulkiessa härän merkin alkua, lauantaina iltamyöhällä noin puoli kymmeneltä, tullaan kasvukauden päätteeseen. Kasvukuu, jota tässä blogissa hellitellen kutsutaan hullunkuunajaksi, on viimeistä riuhtaisua kohti täyttymystä. Aika on täysillä yrittämistä, ja joskus valmistelun aika sujuu kuin luonnostaan, ja toisinaan paukahtaa omaa mahdottomuuteensa.

Kuunvaiheeseen härän merkistä sopii kasvamisen idea, sillä härkä on runsas, hedelmällinen ja rehevä. Maaperä on turvattu. Toimeliaskin härkä kai on silloin kun on päässyt alkuun, ja aina kun Kuu kulkee härässä, turvallisuus on taattu. Jousimiehen kuunkierrossa ollaan onnekkaita, täyttymyksen juhlan onnistumista ei voi epäillä. Yleensä hullunkuunaikaan ollaan huolissaan, mutta ei härän Kuun alla. Kuulle itselleen härkä on erityisen mieluinen merkki, sen huomassa Kuu saa sellaista paijausta osakseen ettei missään muualla. Isäntäplaneetta Venus on vielä aktiivisessa kulmassa Kuun kanssa vaiheen vaihdoksen aikaan, ja tällaisen voi aina laskea ekstrahyväksi.

Hullunkuunvaihe on samalla tavalla lopettamisen aikaa kuin vastapoolinsa balsaminen vanha Kuu. Vaikka vielä kasvetaan, sen loppuminen alkaa olla tiedossa ja tähtäimessä. Ihan samalla tavoin ei se kierroksen lopussa balsamisessa vaiheessakaan niin yksioikoista ole, että kaikki vaan loppuu: samalla aletaan valmistella uutta kierrosta. Nämä vaiheet edustavat siirtymäaikoja kohti toisenlaista jaksoa, ja liikkeestä ilmenee härän merkin kyseenalaisuus soveltua vaiheen vaatimuksiin – härkä on kaikkein paikallaanpysyvin merkki eläinradalla. Ei se mihinkään siirry, se on.

Hullunkuunajan vieterin kiristämiseen ja pingottamiseen sopii hullunhauskasti se, että Kuun rata kierrättää kiertolaisen lähimmäksi Maata juuri tämän vaiheen kuluessa. Vetovoimasta saamme aineksia poukkoilla ja sinkoutua, vaikka Kuun merkki sinällään olisi stabiili. Ehkä härkä rauhoittaa tässä vetovoimassa, tai sitten Kuu loiskuttaa oman tahtonsa mukaan oltiin missä merkissä hyvänsä. Lähimpänä Kuu käy maanantaina, joten tutkitaan Kuun voimaa etenkin silloin, saadaanko öitä nukuttua vai joko ulvotaan kaksosen virkeätä täyttäkuuta (se tulee tiistain ja keskiviikon välisenä yönä).

Kuinka hullu härän Kuu on? Merkin kautta vakaa, tietty ristiriitaisuus vaiheen kanssa voi jakaa mieltä, ja vetovoimasta ilman muuta saadaan hulluutta. Härässä, ylennyksessään, Kuu on vahva. Jos Kuu on erityisen kuinen, kuunkaltainen, voisiko sen hullumpi puoli ilmetä myös tavallista voimakkaammin? Kuun aaltoliikettä ajatellen tuntuu ristiriitaiselta, että sille parhaiten sopiva merkki voisi olla jotakin niin rauhoittavaa ja tyyntä kuin härkää. Kai se Kuukin joskus kaipaa lepoa alituiseen vellomiseensa. Hullu Kuu ei tiedä mitä uskoisi ja mitä odottaisi, ja siksi se on katsottava, koettava, elettävä.

Kuulehan: viime yönä,
kun odotin unta,
kenties olin nälkäinen hiukan
ja vähän yksin,
aivan harkitsematta
yötaivasta nuolin
ja muutaman tähden söin.
Nukuin pitkään sitten.
On olo vieläkin vain
unenkylläinen, tyyni.

On se super

Odotettu, hehkutettu isoimman täydenkuun hetki koittaa muutamia minuutteja sen jälkeen kun Aurinko on vaipunut taivaanrantaan, eli iltapäivästä hiukan ennen neljää ja härän merkissä. Super kuutamon tekniikka on varmasti astroharrastajille tuttua: Kuun etäisyys Maasta vaihtelee kiertoradalla, joskus se on kaukana ja siksi näyttää pienemmältä, ja kuten nyt, sattuu olla juuri täydenkuun ja näkyvimpään aikaansa lähimmässä pisteessä Maahan nähden ja siksi näyttäytyy isona. Ihan samalla lailla Kuu kiertää koko ajan, ja osuu samalla tavoin kauas ja lähelle, ja sen vetovoima Maahan nähden samassa suhteessa vaihtelee. Täysikuu ei teknisesti ottaen ole sen vetovoimaisempi, se vaan heijastaa enemmän Auringon säteitä. Kuu on ihan sama Kuu muulloinkin tässä samanlaisessa hetkessään kun on Maata lähimpänä. Psykologisessa merkityksessään Kuu voi kuitenkin olla näin Superkuuna ylivoimainen.

Astroteknisesti on lisäksi extrajännää, että täydenkuun ja härän hallitsija Venus sattuu olla tähän aikaan myös poikkeuksellisessa kulussa Maahan nähden, sen kallistuskulma on ikään kuin vinksallaan. Tämä tekijä voi lisätä arvaamattomuutta, erikoisuutta, kummallisuuttakin. Kuuhulluuden suhteen tämä on huikean herkullinen tilanne. Kuu voi olla tosi kuuhulluinen.

Täysikuu asettaa Kuun näkyville ja esille. Härkään tämä ei oikeastaan sovi erityisen hyvin. Tottakai merkki sen verran tukee Kuuta, että se viihtyy härän merkissä, sen hedelmällisessä runsaudessa. Mutta se esilläolo, paljastuminen, sellainen on härälle melko vierasta. Härkä on itsepäinen merkki, ja jos verrataan aikaisempaan oinaaseen, oinas aloittaa kaiken sanomisensa minä-sanalla, mutta härkä ei pidä meteliä itsestään, vaan tekee hiljaa sen minkä tahtoo. Väistämättä, lupaa kyselemättä, yksin, anelematta, pyytämättä, eikä ehkä edes palautetta kaivaten. Härkä on, ja se on todellakin ihan täysin riittävää. Täydenkuun luonne on erilainen, se on suosion ja huomion mittauspiste, kohta jossa keskitytään siihen mitä tehdään, miten ollaan, ja kaikkea katsotaan suhteessa toisiin. Varmaankin tämän poikkeuksellisen täydenkuun kohdalla se on jo riittävää että ollaan, asettaudutaan asemiin, ja se riittänee vuoropuheluksi. Ollaan siis saatavilla.

Jos tässä nyt ihan pikkuisen epäillään, että Kuu itse ei olisi älyttömän riemuissaan tästä poikkeuksellisesta täyttymisestään, on syytä turvautua härän rakentaviin ja positiivisiin puoliin, jotta tämä juhlakausi saataisi kunnialla läpi. Millainen on hieno, paras härkä? Omanarvontuntoinen, terveellä itseään korostamattomalla tavalla. Härkä on parhaimmillaan riittävä, yllättävänkin runsas, rikas, tuottava ja hedelmällinen. Se on tasainen, luotettava, horjumaton, juureva ja pysyvä. Härkä on viipyilevä, kiirehtimätön, omatahtinen. Se on kosketuksissa, sensuelli, hyväilevä. Tässä teille teonsanoja täydenkuunaikaan. Superia!

Rakkaus syntyy
hetkestä
ja hetki sisältää
ikuisuuden.

Ei mitään jakoa

Onko meillä elämää pimennyksen jälkeen? Todennäköisesti elonmerkkejä löytyy, vaikka hieman uneliaasti aika vaihtuu siemenkuunajaksi härkä-Kuun myötä. Aurinko on päättelemässä neitsyen merkin ylitystä, ja ihan pian alkaa uudenlainen jakso syyspäiväntasauksesta. Ajan tuntu on usein odottavaa, seisovaa, ennen kuin merkittävämpi sykli pääsee alkuun. Härän Kuu on kohta puolessavälissä raukeaa merkkiään tullessaan siemenkuun aikaan, ja vaikka merkki antaa Kuulle parhaan mahdollisen tunnelman, on tämän sävy staattinen, siitä nautiskeleva mitä on, eikä muutosta tai toisenlaisuutta kysyvä.

Jospa ajan henki vinkkaa, ettei tällä kierroksella olisi tarkoituskaan niin kauheasti jakaa ja tiedottaa, vaikka sellainen on siemenkuunvaiheen pohjimmainen merkitys. Taivaalla on vielä Merkurius perääntymisvaiheensa lopussa parin päivän ajan, torstain aamuun, ja tästä syystä moni mieluummin odottelee. Ihan varmasti muutamia päiviä sitten saatu Kuunpimennys pitää meitä vielä otteessaan, ja se ote on yleensä sisäiseen keskittyvä, ei reippaasti ulospäin suuntaava. Saattaa olla parempikin, ettei lähdetä harkitsematta ja valmistautumatta. Annetaan kehittyä hetki.

Kun keskiviikkoiltana myöhään Merkurius saavuttaa pysähdyksen tilan ennen etenemään kääntymistä, on Kuu Merkuriuksen hallitsemassa merkissä, kaksosissa. Ja ehkä vielä merkittävämmin myös Aurinko on tietysti vielä Merkuriuksen hallinnan alla – neitsyen viimeisellä asteella. Edelleen ajassa on kommunikaatioon liittyviä kysymysmerkkejä, joten ehkä yhä on syytä harkita mitä jakaa, miten tiedottaa, kuka on kohteena, kenet tavoittaisi, miten viestin sisältö tulisi muotoilla ja kenen kanssa asiassa ollaan yhteistyössä. Näillä paikkeilla, kun Merkurius on pysähtyneenä, kenties meillä on jo vastauksia. Auringon tasausta jos odotellaan, ja Merkuriuksen etenemistä, meille jää tehokasta työaikaa (ennen puolenkuun kohtaa) melko niukasti. Torstaina iltapäivällä viiden jälkeen Merkurius on pysähdyksensä kohdan ylittänyt, ja miltei samaan aikaan ennen puolta kuutta Aurinko pääsee siirtymään vaakaan. Tämä hetki tuntuisi luontevalta? Ja sitten täytyy muistaa, että siemenkuun toisille antamisen aikaa kestää perjantaille noin iltapäivän yhteen (eikä tästä lähtien eteenpäinmeno nurinkurisesti olekaan taas niin itsestäänselvää). Siksi, jos voidaan, tuumataan rauhassa tämä siemenkuun alku ja härän ihanainen Kuun aika, ja räväytetään perjantain aamupäivällä ilmoille kaikki mihin on tarvetta.

Siemenkuun tullessa voimaan aamuyöllä noin kolme tuntia ennen Auringonnousua, uneliaaseen aikaan ja härässä, tämä voisi olla suojelus meille, ettemme pistä eteenpäin keskeneräisenä, varsinkin jos pimennyksellä on mitään tekemistä jaettavan tiedon kanssa. Pimennykset ovat ajallisesti pitkiä, ja on melko varmaa, että emme vielä näe ja ymmärrä kaikkea, mihin pimennys liittyi. Härkämäinen hauduttelu tuntuu hyvältä ratkaisulta. Mutta se mitä jaetaan, saa kyllä kauniin ja miellyttävän muodon, se ei ärsytä eikä huuda, vaan on rauhallista, kestävää, pehmeätä, ehkä sensuellia.

Jos aika antaa meille reuna-ehtoja, näyttäisi hulluuden teemakin ajassa olevan kaventunutta. Kuu käväisi Maata lähimmässä kohdassaan täydenkuun jälkeen, ja on jälleen hiljalleen radallaan loittonemassa. Saattaa se vielä kiskoa, mutta veikkasin tuntuman olevan silti, näin pimennyksen lähellä, sisäistä (kun se pimennys oli alasolmun puolella). Härässä Kuu tuntee olonsa turvalliseksi, ei se edes tiedä mitä angsti on (verratkaapa mielessänne vastakkaiseen skorpionin merkkiin…), eikä härässä ole taipumusta ruokkia Kuun hulluimpia, heilahtelevimpia piirteitä. Ruokitaan kyllä ihan varmaan, mutta toisella lailla. Varatkaa suklaata ja pehmoisia vilttejä. Ehkä muutamia lämpöisiä kisuja polvitaipeisiin.

Jalanjäljissä astujat
harharetkiään poluiksi kutsuvat.
Mitä me sitten teemme kun emme tee mitään.

Ollaanko jo perillä?

Laskevan puolenkuun kuunvaihe alkaa yöllä kahdelta, kun Kuu on härän alussa, kulmassa leijonaan siirtyneeseen Aurinkoon. Menemme jälleen arkisessa kuunjuoksussa kohti vähempää, pimeämpää Kuuta, ja kohti seuraavaa uudenkuun syntymää.

Puolenkuun kynnys ja ratkaisun vaade ei voi olla nyt ylitsepääsemätön, sillä härän Kuu on missä tahansa kohdassa tervetullut. Härkä miellyttää Kuuta, merkki on kuin Kuun oman ravunmerkin sisar, sielunsympatiaa tunteva ja mukava. Härän maailmassa viihtymistä puoltaa Kuun perimmäisen symboliikan arkisuus; härkä on maanläheinen, juureva ja käytännöllinen.

Kuun tullessa alitajuisemmalle puoliskolle kulkuaan härän konkreettisuus voi silti pitää meitä normiarjessa kiinni. Tällainen puolenkuun valinnan kohta ei enteile suuria linjanvetoja ja laajoja filosofisia pohdintoja, vaan ennemmin ratkaisu löytyy itse tekemällä, omaan tahtiin puskemalla. Työ tekijäänsä opettaa, ja tästä syystä puolenkuun päivinä on parasta tehdä, ja todennäköisimmin jatkaa hyväksi koetulla, tutulla linjalla. Härkä ei enteile muutosta, ei rajuutta, vaan rutiinia, vakautta, oman linjan toteuttamista käytännössä, mielihyvän kokemusta todellisesta – oli se sitten vaan olemista, työtä tai kosketusta.

Puolenkuun ajassa joudumme yleensä kohtaamaan meitä isompia kysymyksiä, jollakin tavoin moraalisia ja eettisiä pulmia. Jos Kuun kiertoon on uskominen, me olemme nyt vankkumattoman uskollisia ravun alkuidealle, vaa’assa tapahtuneelle linjanvalinnalle, kauriin täydenkuun osoittamalle saavutukselle ja kaloissa jaetuille asioille. Härän ajassa ei ole sijaa epäröinnille; onko se sitten pelastus vai uhka.

Kuuhulluus tuntuu jotenkin häviävän olemattomiin näinä härkähetkinään, sillä merkin tyyneys vakauttaa Kuulle ominaisen aaltoliikkeen. Tällä hetkellä puolenkuun vaiheeseen saamme silti toisenlaisen kuuhulluuden haasteen mukaan. Kuu on kiertoradallaan lähimpänä meitä, ja sen vetovoima saattaa tuntua hyvinkin Kuulle ominaisilta piirteiltä, vetovoimalta kohti jotain mitä emme voi vastustaa. Jos se jokin on hulluutta, saattaa Kuulle hyvä merkki, sen ylennys härkä, tehdä tepposet, yllättää takavasemmalta juuri kun olemme tuudittautuneet rauhaan, passiivisuuteen ja turvallisuudentunteeseen.

Kaukaiset tähdet,
joista etsimme suuntaa.
Harvoin, toisinaan
sen vahingossa arvaa.
Perillähän me täällä.

Kasvukausi

Ollaan vanhankuun ajassa heinäkuun alkaessa. Kaksosista alkanut kuunkierto on aika saatella valmiiksi, jotta päästään kuidenkuun omaan aikaan, ravusta alkavaan kiertoon käsiksi. Blogissa vaiheiden vaihtumisen käsittely oli vaillinaista, mutta toivottavasti teillä oikeissa elämissä on onnistanut paremmin. Kuu siirtyi balsamiseen vaiheeseensa jo kuuden aikaan aamulla, ja nyt taitaa lohtukuun nimi olla kohdillaan, koska vaiheen vaihtumisen hetkellä Kuu kulki härän merkissä. Tämä on Kuulle mieluista seutua.

Muuten kaikki olisi vallan hienosti, mutta yksi juttu tuolta astrotaivaalta pistää silmään. Vanhan Kuun aikaan tultaessa Kuu oli kontaktissa vastapäisellä taivaankannella olevaan Marsiin. Tarvitsimmeko vielä Marsin muistutusta? Emmekö ole jo käyneet läpi sen perääntymisen jakson asiat, eikö vieläkään saa huokaista helpotuksesta? Marsin painavuutta ei voi sivuuttaa, vaikka mieli saattaisi tehdä. Vanhankuun aikana on katsottava erityisesti mitä saatiin alkuun, niitä tekoja, millaisella voimalla ja intensiteetillä mentiin eteenpäin. On mietittävä mitä seuraavaksi aloitetaan.

Kuunkierron loppu, nämä sisäisimmät päivät, ovat mielestäni opettavinta aikaa. Tottakai heti alussa aina opitaan uutta, ratkaisuista opitaan, ja etenkin toisten kohtaamisista. Vanhankuun ajassa on erityinen itseä ja sisintä tutkiskeleva sävy. Summausta ei toinen voi sanella, vaan vastaukset täytyy löytyä itsestä – muistetaan että tämän kuunvaiheen perusmerkki on vesimies. On ajateltava, pohdittava, tarkkailtava. Siksi siis pidän balsamista vaihetta kypsymisen ja kasvamisen aikana.

Häränmerkkisen vaiheen alla meillä on mahdollisuus nauttia käydyn kierron vatvomisesta, työ on hidasta ja omaehtoista ja itsenäistä, ja Marsin säväys voi antaa muistutuksen eteenpäin menosta. Härkä on runsas ja turvallinen, ja ehkä alkuunkin päästään tavallista helpommin, kiitos hitaan ja liikkeessään kääntyneen Marsin. Ollaan luottavaisin mielin, että valmista tulee, ja lasketaan vankka perustus seuraavalle kierrolle, mikä muuten paria kyseenalaista välivaihetta lukuunottamatta vaikuttaa varsin järkevältä. Seesteisiä, rauhallisia ja lohdullisia pimeän Kuun öitä!

Capella! Aldebaran! Betelgeuze!
Kun katsomme tähtiä
katsomme menneisyyteen.

Hiljaa ja hyvää

Kuu syntyy uudeksi härän merkin puolenvälin tienoilla perjantaina illalla puoli yhdentoista aikoihin. Syntyvän uuden alun henki on härässä verkkainen, hyvältä tuntuva ja itsekseen tekevä. Härkä on tekijämerkkejä ja kun alkuun päästään, tahti on vakaa ja päämäärätietoinen. Jos verrataan edellisen kuunsyklin oinaan räjähtävän nopeaan aloitukseen, nyt ollaan toisenlaisessa maailmassa; rauhallisuus ja tempoilemattomuus aloituksessa antavat pohditun ja harkitun lähtökohdan, jota jatketaan tasaiseen tahtiin. Härässä ei hetkahdeta vähästä. Verkkaisuutta korostaa sekin, että vielä uudenkuun syntymän hetkellä taivaan planeetoista viisi edelleen on perääntymisjaksossaan. Tämä maalaa aikaa toiminnallisesti staattiseksi.

Toivottavaa on, että tuleva suunta aloituksen taustalla on perusteltu ja pohdittu. Sitten ei ole niin väliä, vaikka itse työ tapahtuisikin vähän kuin laput silmillä, vain tiettyyn suuntaan. Haahuilulle ei ole sijaa, härän sykli edellyttää tietynlaista järkähtämättömyyttä.

Kuunsykli härässä ilmentää tasaisen kasvun aikaa. Perusta on rikas ja runsas, maaperä muheva ja kasvulle on hyvät edellytykset. Härässä eteenpäinmeno on kuitenkin hallittua ja kontrolloituakin, ei rönsyillä holtittomasti sinne ja tänne. Vaikeuksissa taidetaan olla vain silloin jos perustassa on jotakin pielessä, jos jo alkusuunta on kyseenalainen, eikä olla kyvykkäitä huomioimaan myöhemmin ilmeneviä lisävaatimuksia suunnan tarkistuksista. Härän yksiviivaisuus on sekä vahvuus että riski.

Tämä uusikuu on siinä mielessä erittäin vahva Kuun kannalta, että nyt Kuu on lähellä Maata ja sen vetovoima on voimakasta. Kasvun kiihkeydelle on juuri nyt olemassa loistavat edellytykset. Kuulle härän merkki on yksi parhaita, ja tämä uusikuu on tästäkin syystä Kuun kannalta erityisasemassa; nimenomaan Kuu saa hyvät edellytykset loistaa tällä kierroksella.

Tulevassa syklissä alun tiukan kiinteä, lukkoonlyöty sävy muuntuu muutosta hakevaksi ja uutta suuntaa toiminnallisesti tukevaksi. Tämä ei ehkä ollut härkäkuun alkuperäinen tarkoitus, mutta aika tulee antamaan haasteensa sopeutua ja innovoida lisää. Tällä kierroksella loppua kohti tultaessa Kuu nappaa vaiheissaan hyvin osoittelevasti ulkoplaneettojen energiat mukaansa. Ollaanko tällä kierroksella hyvin isojen, kollektiivisten asioiden kanssa tekemisissä, jää meille tehtäväksi tunnustella aikanaan.

Eihän me viitsitä tällaisessa Kuun aloituksessa edes ottaa esille kuuhulluutta? Nyt ollaan järkevästi kiinni käytännössä eikä hulluilla outojen vibojen kanssa. Paitsi saattaa se Kuun vetovoima heilauttaa koko ruumista siihen malliin, että ihmistä kiskoo ja vetää, kiertää ja ravistaa.

tilanteeni laajenee hetkessä avaruuteen
mielihyvän pehmeät aallot
käyvät ylitseni
olematon kasvi
kasvaa ajan reunaan
kaukaiseen rantaan
surulliset mielikuvani lähetän
toivoen että
joku vastaanottaisi salaisen viestini
ymmärtäen sen

Paremman yön puolella

Kun ilta saapuu siinä puoli kymmenen aikoihin, saadaan viettää Mustan Kuun yötä, pimeintä ja vähäisintä kuunvalon aikaa ennen uudenkuun syntyä. Tästä Mustan Kuun ajasta olen muualla nähnyt kirjoituksia oinaan Kuusta, mutta vaikka kuinka kokeilen eripuolilta Eurooppaa, täällä puolella palloamme tuleva yö on härän Kuu. Mustan Kuun aika kestää aamunsarastukseen, täällä Aurinko nousee noin aamuviideltä, ja sitten illalla saadaan se uusi sykli alkuunsa.

Härän tunnelma on Kuulle erityisesti mieleen, tämä merkki tyynnyttää Kuun aaltoliikkeen rauhaisaan keinuntaan ja antaa turvaa. Mieli tekisi tulkita Kuuta siten, että Kuu viihtyy myös erityisesti tällä piilopuolellaan sykliä, vanhan ja aivan uudenkuun kohdissa, missä se saa olla oma sisäinen, subjektiivinen mutu-tekijänsä. Perusteluja ei vaadita, vain tunne. Intuitio ja vaisto viitoittavat omaa matkaa sisimpään, tämä prosessi itsen sisälle käydään yksin. Oikeastaan Kuun kanssa ei tarvitse edes matkata mihinkään, se on siellä sisimmässä jo olemassa ja valmiiksi.

Härän sävyinen Mustan Kuun yö ei ole ollenkaan raivokasta myrskyä ja tuskaisaa tuhkan ripottelua, ei hulluutta mitä on totuttu Mustaan Kuuhun yhdistämään. Tämä on rauhallista ja turvallista suuntaamista oman minuuden keskiöön. Sisäisen tyyneyden löytämistä, harmoniaa sisimmän kanssa, seesteisyyttä. Prosessin pitäisi tarjota ennemmin mielihyvää kuin ikävää, mutta ei tämä kai sitäkään tarkoita, että huolta ja murhetta nostavat asiat vain sivuutetaan. Varjoisien asioiden kanssa on mahdollista päästä sinuiksi rauhallisesti ja sitkeästi käsittelemällä, päättämällä konkreettisista toimista jotka tekee todeksi myöhemmin, ei nyt vielä, koska Mustan Kuun henki on pääasiassa hiljentymistä.

Mustan Kuun yö on spesiaalikohta Kuun matkassa, ja erityisyys voisi kasvattaa kuuhulluuden esiintymistä. Sitä voi kasvattaa myös konkreettinen vetovoima, Kuu on pian tulossa lähimmäksi Maata radallaan. Silti hulluus ei tunnu härän Kuussa todennäköiseltä. Tuntuu vain hyvältä yöltä.

Näissä asioissa on aina mukana syksy
eikä turhaan;
lehtien varistessa paljastuu luonto
niin kuin ihminen katsoessaan vanhaa kuvaansa,
muistaessaan elämänsä.

Auringon hulluunnuttama Kuu

Härän hullunkuunvaiheessa ei pitäisi olla yhtään mitään hullua, eikä Kuun osalta ehkä olekaan. Aamuyöllä tiistain puolella Kuu liukuu verkkaisesti valmistamaan syklin puolitusta, täyttäkuuta, tässä edeltävässä vaiheessaan. Hullunkuun vaiheessa pyritään valmista kohti, mutta vielä ei ole aika juhlia. Vielä ahkeroidaan, puuhataan. Härkäkuun alla mukavasti nautiskellen, hyvää ja kaunista tehden. Tämä olisi ihanne.

Härässä kulkevan Kuun luonne ei ainakaan korosta yhteensopivuudella hullunkuunvaiheen kiristämistä, pingottamista tai äärimmäisyyksiin menoa. Härässä Kuu tykkää olla, sen tyyneydessä ja turvassa. Voi mennä niinpäin, ettei hullunkuunvaihe anna rauhaa nauttia härän Kuusta. Ajan taustaväre häiritsee.

Kuunvaihe vaihtuu joitakin tuntia ennen kuin Talvipäivänseisauksessa Aurinko siirtää meidät talviaikaan (astrologisesti). Seisauksen hetki on aamulla vähää ennen seitsemää, kuunvaihe vaihtuu yöllä noin kolmelta. Tästä voidaan päätellä, että kuunvaiheen vaihtumisen aikaan Aurinko on jousimiehen viimeisellä asteella. Ja edelleen, tämä murros- tai taitekohta on mielenkiintoinen Auringon kulussa. Seisauksen hetkellä Aurinko on äärirajoilla, ja tällä kerralla kääntöpiirin rajalla ollessaan Aurinko menee rajan yli. Aurinko nyt hulluilee, vaikka Kuu ei niin tee. Mutta koska Kuu heijastaa Aurinkoa, se ilmentää syklissään tätä epätavallisuutta.

Sokerikuorrutteena kakkutikkarin päällä meillä on ajassa Kuu, joka on vielä lähellä Maata kiertoradallaan. Tämä ilmiö vahvistaa vetovoimaa, ja miksei se silloin vahvistaisi Kuun olemuksen tuntua meissä kaikilla tavoin muutenkin. Härästä alkanut hullunkuunvaihe voi osoittautua poikkeukselliseksi.

Hullu Kuu kaivoi uutterasti, löysi hulluuden siemenen jopa härän tyynestä Kuusta, ja voi nyt tyytyväisin mielin herkutella liian aikaisin avatulla konvehtirasialla ja liian makealla mehuglögillä.

Ja rakkaus:
että sydän olisi juurineen kiinni aamusta pitäen,
hyväksyisi yksinäisen päivän,
pyytämättä mitään, väistämättä,
olisi rohkea kohtaamaan
itse talven, uhmaamaan
   jäätiköitä
olemalla lämmin,
niin sinä säilyt minussa
kevään etäisyyksiin

Lohduketta

Härkäkuun balsaminen aika alkaa lauantaina aamuyöllä. Tämä sykli alkaa olla viimeistelyä vaille, ja voidaan pikkuhiljaa suunnata mieli kohti uutta alkua. Hullu Kuu tunnustaa, että odottaa jo tämän kierroksen loppua, sillä ihan kuin tällä kerralla ei olisi saatu irti sitä mitä piti. Ehkä hulluuden puutos vaivaa. Tai ehkä taivas on nyt muilta osin niin voimakas, ettei Kuulle jää tilaa operoida.

Härän Kuu tahtoo olla mielihyvähakuinen. Syklin loppuunsaattamisen ja uuden valmistelun työ tehdään jos siltä tuntuu. Hyvä jos menee rutiinilla, mutta ihan kuin uuteen vaiheeseen astumisen into (tai kitka) jäisi nyt pois. Rauhallinen tämä päätös takuulla on, ja siksi voi olla hyvä henkäistä hetkeksi, sillä tulevassa kaksosen pinkaisussa mennään taas aluksi aika haipakkaa.

Lohtukuu on turvallinen. Ei mitään pelkoa että viimeinen ponnistus olisi synkkä. Ei lainkaan musta näin kesäisenä aikana. Eikä taida olla ollenkaan hullumpi, kuu-hullu. Luottavaisesti voidaan niputtaa kierto kasaan niiltä osin kuin ollenkaan halutaan, ja kun härässä hommia painetaan yksin, saadaan päätöksestä oman mielen mukainen. Sujuu tyynesti, ajallaan, niin kuin pitää.

Jos päästään syklin loppuunsaattamisessa edes alkuun – kysyy tahdonvoimaa – voisi kaivella taaksepäin miten vankasti härän aloituksessa pysyttiin, oliko puolenkuun analyysi oikea, näkyikö täysikuu ja kääntyikö laskupuolen kalat-aika molemmille poskille. Näistä luodaan juuret sille, mitä seuraavaksi alkaa. Ollaan ilmeisesti oikein seesteisin mielin?

Ihmisäänet vaienneet, vaienneet,
kuu läheinen, läheinen.
Turkoosiverhot vedetty alas.
Hypistelen lakastuvia kukkia,
hieron sormiini niiden viimeisen tuoksun:
saan taas yöstä hetken kulumaan.

Normisykli ja kuinkas sitten kävikään

Mehän lähdetään härän uudenkuunajassa siitä, että valmistelut on jo aikaisemmin tehty, meillä on jo olemassa vakaa suunta sinnepäin mihin halutaan mennä. Härän Kuu ei missään nimessä panikoi – paitsi entäs ne lehmät kevään ensilaitumilla? Ei paniikkia, mutta fyysistä riemua eteenpäinmenosta, vapaudesta. Alun tuntu on juureva, tukeva, horjumaton; eihän tällaisessa mitään huonoa voi olla! Joten ei ollenkaan kannata ajaa itseään negatiiviseen moodiin psyykkaamalla itseään, että tämä olisi jotenkin hidasta, tahmeata, jymähtänyttä. Itse teet alun sellaiseksi kuin haluat – härkä on korostetusti itsetekemisen merkki.

Tietysti voi olla paikallaan pohtia, kannattaisiko vielä kuitenkin uudenkuunajassa kyseenalaistaa aiemmin hahmoteltua uuden alun tyyliä. Härkä ei ole erityisen kyseenalaistava teemoiltaan, sen kasvukysymys on jo valmiinaolevan pönkittäminen jääräpäisesti, vaikka itse juttu näyttäisi vähän huonolta. Irrottautuminen ikävästä tilanteesta on härälle yhtä hankalaa kuin muillekin kiinteille merkeille (ideatasolla, teemassa, eikä nyt viitata Aurinkonsa kiinteissä merkeissä omaaviin). Härässä tuudittaudutaan turvallisuudentunteeseen, ja pysyessään turva antaa mahdollisuuden nautinnolle. Pieni ääni piipittää entäs jos turva ei olekaan pysyvää? Uudenkuunaika on ideoiden synnyttämisen aikaa, ja härässä aletaan mieluusti jo tehdä; visionnilla on tarkoituksensa eikä sitäkään pitäisi sivuuttaa tyytyen siihen, että idea on jo. Kunnioitetaan kuunvaihetta sen verran, että koetetaan vähän analysoida.

Viimevuotiseen verrattuna tämä härän uusikuu on ihanan normaali. Ei ole enää pimennyksiä rasitteena. Tosin Merkurius tässä täräyttää retroajan heti päälle, mutta parasta on kai luottaa itseensä vankkumatta, uskoa ettei maailma lopu tällaiseen – ja taas kerran tehdä itse. Tässä kuunkierrossa, kun Uusi Kuu syntyi niin merkin lopussa, tärkeimmät siirtymäkohdat saadaankin muuttuvissa merkeissä. Hullun Kuun mielestä tällainen oireilee siitä, että vaikka nyt aluksi oltaisi kuinka vakaasti suunnassa, matkan varrella mukaan tulee muuttujia. Tilanne elää, on pakko joustaa. Otetaan varaus että Hullu Kuu nyt tietämättömyyttään hulluilee (koska todellakin vietti Mustan Kuun festareita valvomalla oikein kunnolla!), mutta alkava sykli vaikuttaisi niin kovin tavalliselta, turvalliselta ilman kriisipesäkkeitä. Ennustus on kuitenkin mutu, ja totuuden ajasta löytää vasta elämällä siinä joka hetken mukana, täysillä. Vasikat kirmaamassa.

Ja toukokuu avasi mustan mullan.
Huivipäiset naiset pelloillansa,
kevään istuttajat, tervaskannot.
Pidän odotusta silmällä.
Vaikka tulenkin paremmaksi kuoltuani
pois tämä kepeä kiire.
Minulle kaikki tapahtuu elämässä.

Hiljaa!

Mustan Kuun yötä saadaan viettää ihan niin pitkään kuin yötäkin riittää, ja yö tulee pikkuisen eri aikaan riippuen siitä kuinka etelässä tai pohjoisessa maatamme asuu, esimerkiksi Hullun Kuun residenssissä yö alkaa noin kymmeneltä illalla ja päättyy noin puoli viideltä. Koko tämän ajan Kuu lähestyy Aurinkoa härän merkin lopussa, antaakseen meille uuden syntyvän Kuun hieman aamuseitsemän jälkeen.

Yötä ei tosiaan ole kovin pitkälti tunneissa olemassa nyt valoisana vuodenaikana. Kuun kulkiessa härässä, yövalolle mieluisassa merkissä, ei Mustan Kuun yö välttämättä tunnu ollenkaan ikävältä. Härän tyynessä rauhallisuudessa on hyvä uppoutua syvällisiin mietteisiin. Toisaalta, kun härkä niin kovasti inhoaa hoputtamista, voi lyhyestä yöstä koitua suorituspaineita. Muutamassa tunnissa pitäisi selvittää kierron syvistä syvin anti, ja todennäköisesti aika harvalla on mahdollisuutta käyttää maanantain ja alkavan viikon vastainen yö ”aktiiviseen hiljentymiseen”. Lepo saattaa kutsua tavallista herkemmin tällaisena iltana.

Hullu Kuu mietti tällä kertaa sellaista, lasketaanko härkä valoisiin merkkeihin. Eläinradan alkupäästä ainakin oinas, kaksonen ja rapu kantavat itsessään eräänlaista valon leimaa, miksei sitten myös näiden merkkien väliin jäävä härkä yhtä lailla. Härän vastapuolella skorpionissa Mustan Kuun yö tuntuu olevan paljon paremmin paikallaan. Härässä ei ole samaa tummuutta ja synkkyyttä kuin täydellinen viimehetkiin virittäytyminen vaatisi, sellaista kuin skorpionin Kuu luontevasti antaisi. Mutta ei se mitään, tehdään nyt härän lailla. Tyynesti, luottavaisesti, hyvällä omallatunnolla itseen käpertyen, ja yksin selviten.

Juuri sellainen tunne on tästä Mustan Kuun yöstä. Selviydyn.

Kastan kynäni yön pilveen
ja jatkan

Note to myself

Sirpillä niitetään eli mennään sirppikuun ajassa eteenpäin, kasvavan Kuun miltei alkumetreillä edelleen. Kohdillaan olon tunnelma kun Kuu tuli uuteen vaiheeseen maanantaina illalla härän merkissä. Kierto alkaa korjata itseään aikaa vastaavaksi, vaikka aloitus lähti liikkeelle pimentyneestä kalojen kuusta.

Härän sirppikuu on lohdullinen. Ei tarvitse vielä olla yhtään sen isompi kuin on, kunhan hiljaisesti kasvatat omaa juttuasi. Juurruta syvään, älä lähde joka tuulen mukaan. Katso ensin yksin, ei ole mitään kiirettä esitellä maailmalle. Voi edetä rauhallisesti ja tyynesti, vakaasti ja tasaisesti. Uuttera pitää olla. Synnytä sisältäpäin.

Tämä on suuri päivä:
ilkeä kissa ilmaantui
aivan minun kotiovelleni
ja minä sanoin sille,
minulla oli varaa sanoa sille:
käykää sisään,
peremmälle vain, herra kissa:
minä tunnen oloni turvalliseksi.

Ylitsevuotavaisesti

Tulevana yönä, juuri perjantain puolelle siirryttäessä, Kuu tulee täydeksi härän merkin puolivälissä. Kuu on hienoisesti etääntymässä radallaan Maata lähimpää viistävää kohtaansa, ollen kuitenkin enemmän lähempänä kuin kauempana, runsaampana ja isompana kuin monesti muiden täydenkuiden aikaan. Härässä tulevan täydenkuun runsaus ja kukkeus kumpuavat Kuun tyytyväisyydestä sen kulkiessa hyvässä merkissä itselleen. Tykätään, nautitaan, hekumoidaan.

Tämä kierto on kuitenkin lähtöisin pimennyksestä samalla omaamisen, hengen ja materian akselilla. Täydenkuun puoli on todeksi tulemisen suunnalla polaariparia härässä. Se mikä käänteisesti kirkastui pimennyksessä, valaistuu käytännön tasolla esiin tämän täydenkuun aikaan (ja ihan varmasti useasti myöhemminkin, ei tämä ainutkertainen mahdollisuus ole).

Vaikka härän täysikuu pitäisi Kuun osalta olla yksi parhaimmista täyttymyksistä, tallella on jääräpäinen epäilys, mikä kumpusi skorpionin pimennyksestä. Härkäkuu vähät välittää katsooko kukaan, se loistaa ennemmin vain itselleen. Kylläisyys ei tunnu erityisen vastavuoroiselta, esilläolo ei vaikuta itsetarkoitukselta vaan sivutuotteelta. Keskitymmekö silloin valmiiksitulemiseen, täyttymykseen, ruumiin hekumaan?

Toisinaan taivaan symboliikassa ja näiden vastaavuuksissa ilmiöihin ja käsinkosketeltaviin todentumiin jumiudutaan yhteen ainoaan määreeseen. Härän kohdalla en koskaan saa hedelmällisyyttä mielestäni, ja tässä skorpionin (Auringon määrittämänä) ajassa tämä tuntuu osoittelevalta paradoksilta. Hedelmään puhkeaminen tuntuu niin kovin kaukaiselta asialta juuri nyt, kun luonnon on hyvästellyt lepoonsa. Runsas kasvu, sikiäminen, saattaa olla täydenkuun aikaan härässä Kuun osoittamana alitajuinen tarve. Ei tunnu siltä että satokausi ja valmiiksitulo olisi nyt.

Hullu Kuu on päättänyt härkämäisen itsepäisesti antaa Kuun olla möllöttää suuruudessaan, ja virittäytyy tyytyväiseen leppoisuuteen. Miten te aiotte ilmentää tällaista täydenkuun parhaimmistoa?

Yö yöltä jokin minussa kirkastuu,
yö yöltä jokin minussa muuttuu kauniiksi.
Minä eksyin tiheään sumuun
ja kuulin vain etäistä huuhkajaa.
Kun tuli täydenkuun aika ja selkeiden öiden aika,
otin soittimeni ja runoilin,
ja vaikka koko maailma kulkisi runon luota pois,
minä tanssin ja laulan, löydän taas
itseni, kuljen pajupilliä
pitkin taivaaseen

Peilikuvia

Tarvittiin tai ei, saatiin balsamisen ajan härkäkuu ajan henkeä ja hengen ilmiöitä peilaamaan. Nyt nimenomaan tuli mielikuva peilikuvasta, koska vanhan Kuun vaihe alkoi härässä peilikuvamaisesti samoilta kohdilta, missä härkävaihe muutoin mittaisi sirppikuuta (teidän tarvitsee ehkä kurkata kuunvaiheiden kuvaa, jotta havainnollistuisi mitä mahdan tarkoittaa). Härän päättäväisyys saattaa mennä tällaisessa ajelehtivassa kohdassa ihan hukkaan, ja jos riipaisevia asioita pitäisi työstää, saattaa yhteisvaikutus tehdä – hohhoijjaa – ajan laadun erittäin passiiviseksi.

Härän balsaminen Kuu on oikein turvallinen hetki tutkailla oman mielen syövereitä, ja saattaapa merkin käytännöllisyys tuottaa paremmin tulosta kuin tuskaiset, hiuksiahalkovat merkit. Hyvänmielen härkä voi jopa tarjota tyytyväisyyden tuntoja hyvin suoritetusta kierroksesta. Jos vanhan kuun aikaan on jäänyt asioiden loppuunsaattamisia, on puurtamisen vahvuudesta apua. Myös perustuksen laskenta tulevalle ravussa syntyvälle Uudelle Kuulle tapahtuu jämäkästi. Ollaan kuin herran kukkarossa.

Kuu tykkää härän merkistä, ja tuntuisi että varsinkin tällainen Kuun ”pimeä” vaihe sopisi härkään oikein hyvin. Kuun alitajuisuus on hiljaista, ja tyyneyttä härkä meille nyt tarjoaa. Ehkä tässä on hyvä sauma kerätä voimia, sillä aina niitä koitoksia on luvassa kun uusi sykli kohta pyörähtää reippaaseen kasvuun. Mietitään kaikessa rauhassa peilaammeko itseämme vai muita.

 

Punainen ohenee ohenemistaan, jää sininen,
                             tummuu yö,
    poika nukahtaa sadunlukuun,
hetki hetkeltä lakkaamatta jokin kuolee, syntyy jokin
    ja huominen on poluton ruoho.

Musta Kuu – hyvää yötä

Tuleeko ensi yön Mustasta Kuusta kaikkein ihanin ja paras Mustan Kuun yö koko vuonna? Tulee, jos osaan mitään astrologisesta symboliikasta päätellä. Ensinnäkin, kesää kohti yöt ovat hetkellisiä, valoisia ja kepeitä, pian ohi. Jos Mustan Kuun aika merkitsee syvyyttä ja oman pimeyden kohtaamista, ei tässä ehdi just kuin moikata, ja taas Aurinko nousee. Nyt Aurinko painuu mailleen vähän kymmenen jälkeen, ja nousee aamulla kohta neljän jälkeen. Ei paha.

Toinen hyvisten puolelle kallistuva asia on Kuun merkki. Mitä on Mustan Kuun yö härässä, Kuulle kaikkein parhaimmassa merkissä? Jos se on sadistista nautintoa siitä, että osa minuudesta kuolee symbolisesti, niin tunnetaan sitten näin kärjistäen. Se mikä tapahtuu, ei tunnu pahalta. Härkä on nautinnollinen merkki.

Toisaalta olen joskus tainnut alleviivata sitä, että vaikka merkki olisi hyvä ellei paras mahdollinen, se ei vielä takaa itsessään mitään, vaan sitä pitää osata käyttää hyvin. Miten me siten osaisimme kohdata härän merkissä Mustan Kuun? Härkä on turvaa, rauhaa, pystymistä, keskittymistä. Jos Mustan Kuun yö on pieni hetki Kuunkierrossa, jolloin ollaan kaikkein eniten kosketuksissa intuitioon ja sisimpään, kaikki tapahtuu seesteisesti ja vakaasti.

Siltä vaikuttaa, että ei tässä ole nyt riipivälle hulluudelle lainkaan saumaa. Nyt saadaan kohdata Kuu parhaimmillaan. Kerrankin, Hyvää yötä!

Linnuista
tavallaan romanttisin
laskeutuu maallisempaan paikkaan
mangrovesuolle nukkumaan.
Tuhlaa kuun.
Mutta se, ja muut, pian
nousevat oksalta
ja lentäenkin voivat torjua väsyneen
vaaran hetken
joka laskee sydämelle ja keuhkoille
pytonin painon
joka murskaa jauhoksi.

Oma alku

Kuu on aamusta lähtenyt uudelle kierrokselleen, jota leimaa Auringon-pimennys. Härän uusikuu tuntuu ajatuksena vakaalta, luotettavalta, vähän varovaiselta, maanläheiseltä ja jossakin määrin vanhasta kiinnipitävältä. Tämä on kuin menneiden aikojen höyryjuna kulkemassa omaan tahtiinsa, minkään hetkauttamatta. Kenties vähän kömpelö mutta aina sympaattinen, selkeästi aistittavissa olevana. Härkä symboloi omistamista, mutta yhtä hyvin se voi olla omistautumista – ei uhrautuen vaan omasta tietoisesta päätöksestä, etenkin halusta kumpuavana.

Kun Kuunkierto lähtee pimennyksestä, on se voimakas ja merkittävä alku, yksi erilaisista aluista vuoden kulussa. Vastaava pimennyksessä syntynyt uusikuu saatiin puoli vuotta sitten polaarimerkissä skorpionissa, ja Hullu Kuu voi jo ylpeillä, että tätä on jo makusteltu. Härän ja skorpionin merkkipari jakaa ainakin vahvuuden teeman keskenään; jos skorpioni oli psyyken ja tahdonvoiman tasoilla piinkova, on härkä fyysisesti sitkeä ja kestävä.

Pimennyksen alainen kuunkierto on jotenkin sähköinen, hermostunut tai herkästi reagoiva. Kenties oikea termi olisi valpas. Mielestäni tämä loi silloin aikaisemmin skorpionissa puitteita Kuuhun liitetylle hulluudelle, mutta ei niinkään härässä. Todennäköisesti omassa päättelyketjussani on vikaa, kun mieleen skorpionin osalta tulee niin helposti negaatioita; vainoharhaisuus, psykoottisuus. Härän tyyneyttä ja vakautta ei vaan mitenkään päin osaa kääntää sekopäisyydeksi. Jotakin fakkiutunutta härässä saattaa olla, mutta tämä tuntuu harvinaisen tervehenkiseltä eläinradan merkiltä (tänään, Hullusta Kuusta). Ylimääräinen valppaus saattaa olla verkkaiselle härälle vain tervetullutta, sehän ei helposti hätkähdä, ja jos oikein radikaaliksi heittäytyisi, tällaisessa puristuksessa härkä voisi olla parhaimmillaan.

Uusi Kuu ideoi, synnyttää, kehittää ja visioi. Mitenkäs härässä, jos taipumuksena on arvostaa olemassaolevaa, vakiinnuttaa sitä mikä jo on – on tämä tavallaan ristiriitainen, mutta ei kuitenkaan. Meillä härkä on keväältä haisevan mullan ja rehevän kasvun merkki. Aikoinaan siemeniä kylviessä ja taimia kouliessa härkä tuntui aina hyvältä ajankohdalta kasvattaa uutta. Siinä on samanlaista tukemista kuin ravussakin. Härkä on rikas, tästä syntyy. Ja tietysti, tästähän Kuu tykkää kaikkein eniten.

Härän alku on minun, ihan oma, teen sen itse.

Ensimmäisen yön jälkeen
Aurinko suuteli Kuuta
Rakkaani, olit ihmeellinen

 

 

 

Turvavaljaissa

Ollaan Kuun syklissä ajassa vähää ennen, viimetipassa, kierron viimehetkissä eli aloittelemassa Mustan Kuun yötä. Tällä kerralla tämä syvyyden luotaus saadaan kokea niinkin järkevässä ja vakaassa merkissä kuin härässä. Ensimmäinen ajatus on, että eihän tässä ole mitään hätää. Härkäkuu on paras mahdollinen, turvallinen, nautinnollinen, sensuelli. Kuinka uskallamme asettautua nautiskeluun kun pimennys vaanii seuraavan aamun tunteina? Tuleeko yö olemaan aivan skitsoa kivusta ja tuskasta hurmioitumista? Luulen että Kuu alkaa valaa meihin jo vakautta, ryhdikästä tasapainoisuutta ja tyytyväisyyttä, että olemme selvinneet. Uskallammeko luottaa, ettei nuolaistaisi ennen kuin tipahtaa? Uskallamme, väitän minä, koska härkä on turvallinen, luotettava ja uskollinen. Laskeutukaa sisimmässänne ihan niin syvälle kuin tarve vaatii, sillä nyt on kaikki hyvin. Kuu on härässä.

Maallinen elämä on kuin lavea uni:
miksi haaskaisin sen puuhailuun?
Niinpä olinkin humalassa koko päivän,
kellahdin maahan
   pylvään juureen,
ja kun heräsin,
   näin silmissäni puutarhan.
Kukkien keskellä
   lauloi yksi ainoa lintu.
Kehtaanko kysyä,
   mikä vuodenaika sattuu olemaan?
Kevättuuleenhan kuhankeittäjä liverteli
ja aloin huokailla liikutuksesta.
Koska viiniä oli käsillä,
   kaadoin itselleni lisää,
loilotin suureen ääreen
   ja odotin kuuta taivaalle.
Kun laulu oli lopussa,
   olin jo unohtanut kaiken.

Ympäristövaikutuksia

Ihan hilkulla vältetään se pitkään vaivannut sirppikuun kirous, missä Kuun vaihe vaihtui aina kriittisellä viimeisellä asteella, eli nyt Kuu siirtyy sirppiin noin puolta astetta aikaisemmin. Tosin Kuu on sitten kurssittomassa kulussa, jolloin mitään tärkeää ei tulisi aloittaa – mahtaako koskea itse Kuun siirtymistä toiseen vaiheeseen, tai pätisikö tällainen ilmiö koko tulevaan sirppikuun aikaan. Tuskin sentään. Vaihe vaihtuu tänään noin puolilta päivin aivan härän merkin lopussa, ei kuitenkaan ihan viimeisellä asteella.

Sirppiin pitää ehdottomasti siirtyä härän merkin alla. Kyllä! Tahtoa pitää olla, ja jääräpäisyyttä olla kuin jykevä tammi tuulten puuskissa. Härän sointuvuus menneen kanssa sopii myös, sillä härkä on hyvin perinteitä kunnioittava merkki, vaikka voi sitten tehdä asioita ihan omaan tyyliinsä vaikka modernisti jos sen pään ottaa.

Tällä kerralla en taida tämän enempää raportoida Kuun aktuaalisesta asemasta, vaan ajattelin jakaa kanssanne näkemystäni kuuhulluuden erilaisista variaatioista tai tasoista, omakohtaisen kokemuksen kautta. Ylipäätään hulluutta on mielestäni monen sorttista. Voi olla omasta sisimmästä lähtevää, sellaista sisäsyntyistä sekopäisyyttä, mikä löytäisi väylänsä väistämättä ja kaikissa olosuhteissa. Ja voisi hyvinkin olla aaltomaista ja ajoittaista hulluutta, missä nimenomaan Kuun liikkeet toimisivat laukaisijoina. Hulluus voi myös tulla elämään ulkopuolelta, varsinkin toisten ihmisten myötä. Tällaisen karmallisuutta voidaan arvella.

Ja tulin ajatelleeksi myös eräänlaista ympäristövaikutushulluutta. Miettikää tuota sanaa hetki. Jokaisella paikalla on omanlaiset energiataajuutensa, tunnelmansa tai vibansa. Itse tunnistan kuuluvani voimakkaasti tällaiseen vastaavaan porukkaan. Vaikka maantieteellisellä paikalla olisi sakea tunnelmansa, ei sen silti tarvitse olla paha-enteinen. Hulluus saattaisi joissakin tapauksessa olla positiivista erilaisuutta, metsään ripoteltua keijupölyä.

Asun paikassa, jossa on omanlainen vahva tunnelmansa. Meidän seudusta kiertää juttuja, että tämä on villiä kulmakuntaa, mystistä ja täynnä metsän henkiä. Pedot viihtyvät täällä, karhunpaskaa on kuulemma metsissä niin ettei voi välttyä astumasta. On niitä näkynyt meidänkin pihassa muutamaan kertaan, ilmielävänä, karhuja siis. Olen kaiken talvea kuunnellut kahdelta järveltä kuuluvaa jäiden vonkunaa; tämä on kuin eläisi kauhufilmin efekteissä. Jonkinlaiset henget tunnistaa tuulissa, mutta en minä pidä niitä negatiivisina, kielteisinä tai ollenkaan vaarallisina. Mutta ihan varmasti voisi jonkun herkemmän pollan sekoittaa pahan kerran. On tässä kuuluisa Elämänmäki lähellä (googlatkaa), ja olen kotoisin paikkakunnalta, missä Suomessa viimeisimmäksi poltettu noita kirosi koko pitäjän, ettei täältä tule hullut loppumaan. Ympäristövaikutushulluus taitaa siten olla minun lajini, ja koetan sen synnyttämiä tuntoja purkaa täällä hullunkuunajan blogissa.

Luonto on temppeli, jossa
elävät pylväät
sanoja tapailevat
Metsissä ihmistä
tarkkailevat symbolien tutut kasvot

Epäillään härkää

Kohdilleen osuu, kun Kuu tänään illalla yhdeksän jälkeen tulee kasvavan puolikuun vaiheeseen. Kuu menee härässä, neliöiden Aurinkoa vesimieheen, ylennyksensä vahvuudessa, omapäisyydessä, järkähtämättömyydessä. Puolikuun kohta Kuun kierrossa on yksi ratkaisevimmista vaiheista, kenties se kaikkein olennaisin. Kuu muuttaa olomuotonsa tästä lähtien meille näkyvämmäksi, eikä enää peilata niinkään omaa sisintä kuin toisiin, maailmaa ympärillämme, kohti vuorovaikutusta. Sanotaan että ihmissuhteet opettavat meitä kaikkein eniten, ja tästä se siis alkaa, kontaktin otto toisiin, opin saanti, eli neliön haaste mikä pitää ylittää.

Onko sitten hyvä vai liikaa Kuuta korostava seikka, että se tulee tärkeään kulminaatiovaiheeseensa itselleen turvallisessa merkissä. Poliisitermiä käyttääkseni, on syytä epäillä. Se mikä pitää nyt tehdä, itsevarmasti päättää suunta, on ihan iisiä härkäkuun itseriittoisuudessa, jos muu maailma jättää rauhaan eikä mikään painosta. Mutta sitä mylvintää ja raivoa, jos ei ole omaa tilaa!

Voidaan olettaa, että Kuu on parhaimmillaan merkissä, mutta onko puolikuun vaihe Kuulle itselleen ”hyvä”? Väittäisin, että sen täytyy olla. Kuun symbolikin on juuri kasvava puolikuu, ei tämä mitään sattumaa ole, tällaisilla asioilla on tapana olla merkityksellisiä. On siis syytä epäillä, että Kuu itse tahtoo ottaa haasteen vastaan, päästä kasvamaan (kun sen oma merkki on rapu, mikä symboloi kasvamaan auttamista), saada heijastuksia toisista. Ja tämä pistää huolestuttavasti epäilemään, kuinka sisäinen ja alitajuinen tekijä Kuu todella onkaan.

Aika suoraviivaisia jatkumoita täällä heitellään, mutta – jos Kuun ymmärryksessä on niiltä osin mennyt kautta aikain sen verran pieleen, että se ei olisikaan vain alitajunnan kaiku. Jos Kuu olisikin myös opettaja ihmisenä olosta, ja se käytäisi heijastuksien ja peilauksen kautta; lajitoverien käytökseen, olemukseen ja tekoihin tietoisesti reagoiden, vaikkakin oman minän kautta ja siksi subjektiivisesti ja siksi ”tunteella”. Edelleen ajatuksenvirrassa pyörähdellen: Kuun jatkuva muuttuminen tuo eteen kierros kierrokselta koko elämän vaihtoehdot, kirjavuuden, tasot. Ja lopulta Hullunkuun ytimeen päästen: jos Kuun hulluutta onkin meidän yrityksemme pitää heijastukset sisällämme, sisäisinä tuntemuksina, kun heijastukseen ja peilaukseen pitäisi sukeltaa yhä uudestaan ja uudestaan (Kuun eri merkeissä ja vaiheissa), jotta osaisimme elää?

Vetikö sanattomaksi?

Toisaalla kyllä tästäkin huutelin, mutta toivoakseni tämän suhteen ei keneltäkään ole mennyt housuun: tämä puolikuun härkäkuu päättää käydyn tuumausvaiheen, mikä syntyi Kuun ylityksestä Kuunsolmulle ja solmuakselin hetkellisestä etenemisestä. Jos tänään on ollut fiiliksenä ottaa takapakkia, niin se on ollut varsin hyvää ajan hengen peilausta. Jos meni ohi, niin harminpaikka, sillä se oli ainutkertainen tarkistuksen kohta.

Tämänkertainen runo on kunnianosoitus.

Maailmassa kasvaa toiveita
täyttävä puu
                             onhan se totta
mutta omaa toivettaan
se ei voi toteuttaa
                             ei kävellä pois
niiden luota jotka kiertävät sitä
Vain kasvaa, kasvaa

Pähkinätapaus

Kosmista huumoria taivaalta antaa hullunkuunvaihe virallisena taikauskon päivänä perjantaina ja kolmantenatoista. Johan tämä yksinään tuottaa vallattoman hihityspuuskan, mikä voi päättyä ainoastaan valkotakkisten tuloon ja poisviemiseen.

Kuu saapuu hulluilemaan aamupäivällä ja oudosti oman ylennyksensä merkissä härässä, mutta sentään hulluudelle ominaisesti alasomulla, eli kovin paha-enteisellä paikalla karttaa. Aikaisemmin olen pitänyt härkä-Kuuta täystyynenä, korkeintaan mukavuudenhaluisena ja hirmuisen hedelmällisenä. Kuussa on merkin myötä vahvuutta, ja siitäpä nerokkaasti päättelin, että nyt Kuu osoittaa luontaista hulluuttaan olemalla oma itsensä.

Kun hullu kuu vaiheena toivotetaan tervetulleeksi, Kuu ylittää alasolmun ja tuo sakkauksen Auringon ja Kuun välisessä vuoropuhelussa ratojen leikkauksella, mikä pysäyttää Kuunsolmun akselin. Tämä tulee taas muuttamaan solmun kulkusuunnan, ja nyt palauttamaan sen normaaliksi. Tähän päättyi erityinen harkinnan aika suuntien ja tarkoitusten suhteen. Vaan onko tämä lisää kosmista huumoria, että juuri hullunkuun kreisivaiheessa jokin palautuisi normaaliksi?

Alasolmu, lohikäärmeen häntä, on vanhan astrologian mukaan epäsuotuisa alue. Menneisyyden ikiaikaiset haamut tulevat kummittelemaan. Karmallinen painolasti konkretisoituu. Karman maksuun ei ole mitään muuta tapaa kuin hyvyys, vaikka kuinka korpeaisi ja tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, ihan kuin se olisi ollut joku täysin toinen henkilö joka kaiken on teoillaan aiheuttanut, mutta – sielu on sama. Näin ainakin minä sen näen.

Hullunkuunvaiheeseen liittyy nyt kaksinkertainen mukavuusalueelle jäämisen leima. Härässä haluttaisi rauhoittua nautiskelemaan ja samaan tapaan alasolmu koukuttaa helppouteen, tuttuun ja siihen mitä jo osataan. Härkä ei tosiaankaan ole tyypillinen valloittajamerkki, ennakkoluuloton uuden esittelijä, eikä siinä ole hullulle kuulle luonteenomaista hermostusta. Härkä ikään kuin tekee tyhjäksi pingottamisen, neuroottisuuden, vauhkouden ja yrittämisen (paitsi tietysti sitkeän periksiantamattomaan tyyliin). Vaiheen ja merkin syvä ristiriita voi olla jo yksinään hermostuttavaa.

Jos heittäytyisimme taikauskoisiksi kolmannentoista päivän vuoksi. Se vastaa mukavan neuroottisella ja paha-enteisellä tavalla Kuun kriisivaiheita. Astrologisilla merkeillä on tietyt kriittiset asteet, joihin osuminen tuo ylimääräistä herkkyyttä; ihan kuin tökkäisi kaveria sormella ja se pimahtaisi täysin, pamahtaisi kuin ilmapallo neulan osuessa. Kriittiset asteet kulkevat kolmentoista asteen välein eläinradalla, ja ne kuvastavat Kuun kriisipesäkkeitä. Edellinen puolenkuunvaihe lähti alkuunsa tuollaisesta kriittisestä asteesta, ja tuon ajan historia on meillä selvitettävänä tässä hullunkuun pingotuksessa.

Hullunkuunvaihe on epäluottamuslause. Ei kelpaa vielä, vaan pitää täyttää lisää, tutkia enemmän, saada paremmaksi. Ei kelpaa vaikka päällään seisoisi ja tukkaansa riipisi. Kuinka Kuu hyväksyy sellaisen kerta toisensa jälkeen? Kuinka me annamme piiskan viuhua joka kerta ennen kuin Kuu saadaan täydeksi? Onko julkeaa ajan hengen pilkkaa, jos olisimmekin itsellemme armollisia?

Minä pölkyltä pölkylle astun
minun matkata täytyy niin
liputta jouduin junaan
ja minut pois heitettiin
Soi vaikerrus lennätinlankain
ja kiskoilla lipuu kuu
minun matkani pää on siellä
missä aura sulkeutuu

Valaan vatsassa

Valasvatsa! Runsain, hedelmällisin täysikuu on härässä. Tämän täydenkuun jumalattaren vatsa on pingottunut ja se on synnyttämässä valmista, todellista, konkreettista.

Kiinteän härkämerkin Kuu on vakuuttunut ja horjumaton. Ei se emmi täyttyä, se ei kysele lupaa osoittaa runsauttaan, ei kätke vatsaansa. Tämä on häpeämättömän itseriittoinen äiti, joka turvaa pienokaisensa varmasti, itseensä tyytyväisenä, avoimesti julkisella paikalla imettävä.

Täysikuu on kokonainen, paljas, kylläinen ja valmis. Eikö siinä ole samaa uuden Kuun naiiviutta avoimuudessaan? Se on varma juhlitusta vastaanotostaan, itsevarmaa täydellisyyden tuntua, täyttä uskoa. Niin kuin pitääkin, Kuu ylennyksessään, se on juhlituin, palvotuin, arvostetuin. Miksi pitäisikään pilata täydellinen hetki ainaisiin epäilyihin. Avoimuus on alttiutta haavoille, mutta nyt haavaa ei näy, on vain kirkkaus, pyöreys ja täysinäisyys. Ei uhkaa.

Härän Kuu vaikuttaa kyltymättömältä, mutta rikkaalta ja anteliaalta. Se voisi antaa, jos siltä pyydettäisi, mutta ei tämä pyyteettömän tarjoavalta näytä. Jos täysikuu kertoo toisten kohtaamisesta – muistetaan se avoimuus – härkä kuitenkin katsoo ennemmin sisäänpäin itseriittoisuudessaan kuin toisiin. Ja ollaan Kuun ylennyksen merkissä, parhaassa mahdollisessa. Onko silloin Kuun tehtävä viime kädessä turvata oma, ei olla jakamassa toisille, palvelemassa ketään? Saako Kuu keskittyä omaan napaansa? Jos ei saa, niin kuka kieltää?

Kuun hulluutta kun täällä ollaan raportoimassa, ei sitä härän täydessäkuussa ole. Tämä on lakonisen tyyntä, madonnamaisen arvoituksellisesti hymyilevää, täyttymyksen saaneen tyytyväisyyttä. Ei tässä hulluudelle ole sijaa. Toiset sen täydellisyys voi saada sekoamaan. Härkäkuu on koskematon, hulluuden yläpuolella, parempi.

Olen hidas kuin maailma
Olen hyvin kärsivällinen
vierin aikani lävitse
auringot ja tähdet
tarkkailevat minua valppaasti.
Kuun mielenkiinto on henkilökohtaisempaa:
se tulee ja menee
hohtaen valoa kuin sairaanhoitaja.
Tunteeko se mielipahaa siitä mikä on tapahtuva?
                             En usko.
Hedelmällisyys vain hämmästyttää sitä.