Ajan siemeniä

Siivotaan ajatuksia

Saadaan melko erikoinen kuunvaiheen muutos. Mitäs tästä tykkäätte? Kuunsolmuthan siirtyivät reilu viikko sitten uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Kun solmut kulkevat merkkiä nurinperin, ne sijaitsevat nykyisellään siis merkkiparin loppuasteissa. Kuu kulkee vesimiehessä, ja tulee vaiheensa vaihdokseen, laskevan puolenkuun kohtaan merkin lopussa, käytännössä Kuun alasolmulla. Ehkä muistatte jo, että puolikkaan kohta, neliökulma Auringolle, pysäyttää aina solmujen kulun ja kääntää liikkumaan toiseen suuntaan. Nyt tämä teknisesti menee siten, että puolenkuun vaihdoksessa solmu pysähtyy siten, että Kuu on puolen asteen etäisyydellä solmulinjasta. Tässä solmut siis pysähtyvät ja kääntyvät siihen nurinperiseen, heijaavaan liikkeeseensä. Mutta koska Kuu on nopea, se ylittää solmun jo tunnin kuluttua tästä käännöksestä, ja näin solmujen liike palautuu ennalleen kuten sen pitääkin mennä. Juuri lyhyempää harkinnan aikaa emme voisi saada. Ja kun tämä kaikki tapahtuu aamuyöllä puoli neljän ja puoli viiden välillä, olemme tästä kaikesta ehkäilystä ja epäilystä todennäköisesti autuaan tietämättömiä.

Yhtäkaikki puolikkaan kuunvaiheeseen siirtymä tapahtuu Kuun alasolmulla. Tätä kohtaa eläinradalla katsotaan sillä tavalla karsaasti, pahaenteisesti, että tästä pitäisi ennemmin pyrkiä eroon kuin antaa tälle kovin paljoa valtaa ja tilaa. Alasolmu ei vie meitä eteenpäin. Alasolmun leimaamassa kuunvaiheessa, vesimiehessä, saattaa nyt näin pian solmumerkkien vaihdoksen jälkeen kummuta esille asioita, joista tässä ajassa sietäisi luopua, päästää irti.

Vesimiehen miellämme katsovan tulevaisuuteen. Olisiko nyt niin, että todella päästäksemme eteenpäin, täytyy vapautua jostakin. Vesimies on senverran abstrakti merkki, että tämä tuskin merkitsee roskien viemistä ulos, vaan irtautumista sellaisista jumeista ajattelussa, mitkä estävät kasvua. Ollaanko samaa mieltä? Pääkoppa tässä vesimiehen laskevassa puolikkaassa joutuu remonttiin. Ajatukset, fakkiutuneet luulot, aikansa eläneet käsitykset. On aika katsoa sillä tavoin tulevaisuuden horisonttiin, että jo nyt osataan tehdä ratkaisuja, mitkä kantavat hedelmää myöhemmin. Ainahan näin pitäisi tehdä, valita oikein. Nyt siihen saadaan käsky kosmokselta.

Sori kun monen työn kasautuessa viimeksi siemenkuussa luikahdin ajanhengen maalailun vastuusta. Ei ihan tuntunut kauriin selkärangalta, mutta luotin teihin, että osaatte kaikki tehdä siitä huolimatta oikein. Hyvinhän se meni. Ja toivottavasti sujuu tämä puolikkaan kipuilukohtakin hyvässä yhteishengessä. Runoa jäin niin viimeksi kaipaamaan, että ensi kerralla kun aika ei riitä, saatte pelkän runon, ilman toimintaohjeita. Hah.

Aforismi on usein vain lause johon on liimattu siivet.
Runo päivässä pitää pirun loitolla mutta helvetin läsnä.
Ajattelu kokemisen oheistuotteena,
ei ammattina.
Lause elämän osana,
ei typistelmänä.
En metsästä hetkiä
vaan taukoja niiden välissä.

Kirkastus

Oinaan Aurinko on tehnyt tehtävänsä, jos ei yhtään huvittaisi palata tähän vanhaan kiertoon enää. Ihan kuin aika olisi harpannut kvanttiloikan uuteen suuntaansa, ja se kaikki mistä tämä joskus alkoi, kalojen uudenkuun pimennyksestä, on jo nii-ii-iin kaukana. Ihan historiaa. Vaan tämä on silti vielä tehtävänä Kuun kierroksessa, että näin vesimieskuun alla tarkkailisimme mitä saatiin aikaan, mitä tapahtui, vähän analysoisimme käytyä pimennyskiertoa. Kuu tulee kierroksen päättävään vaiheeseen, vanhankuun aikaan, perjantaina iltapäivällä hieman ennen puolta viittä.

Rynnistys ajassa eteenpäin on varmistettu, sillä vesimiehen vanhassakuussa halutaan taatusti katsoa enemmän tulevaan, valmistella seuraavaa kierrosta. Voidaan käyttää näitä aikaisempien kiertojen tutkimustuloksia pohjana, ja ihan varmasti olla jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että seuraavaksi teemme toisin.

Vesimiehen tarkkailun voi ulottaa itseen ja sisälle, kun on kerrankin tilaisuus suhteellisen puolueettomasti nähdä mikä on sielun tila. Kun oli pimennyskierto, on ajanlaatu saattanut tuntua vaativalta. Vesimiehen Kuu on hyvä havainnoimaan mitä meille tapahtui, millaisesta ilmiöstä on ollut kyse. Koska nyt Kuun henki on futuristinen, on helppo uskoa että tästä päästään eteenpäin, tulevaisuus on ihan nurkan takana. Menneeseen ei nyt taatusti jäädä jumiin, vaan siitä saadut ajatukset kirkastetaan, puhdistetaan, niin että tiedämme. Vesimiehen motto on Minä tiedän (ja sekös minua kalana aina jaksaa naurattaa hervottomasti). Siitä huolimatta tässä hetkessä tulisi ymmärtää ja hyväksyä, että emme vielä päätä valmiiksi tulevaa kiertoa. Se on elettävä ja koettava, sallittava elämän yllättää.

Ihan vaan sivuhuomautuksena, että ajassa ei taida olla minkäänlaista kuuhulluuteen viittaavaa tekijää. Ellei sitten sunnuntai yllätä.

Joskus aurinko ei ollut vain vertauskuva.
Nyt kuolleetkin ovat. Ja keväät kuin
polvilleen pakotetut vangit: kaikki hedelmällisyys
on pelkkää taistelua.

Yön eetterissä

Näkymättömän, vaistomaisen Kuun aika on taas voimakkaimmillaan kun tuleva yö on Mustan Kuun yö, hetki ennen Uuden Kuun syntymää. Mustan Kuun aika ei sitten ole mikään virallinen kuunvaihe, se on vaan yön aika, jolloin Kuun henki tiivistyy. Kevään korvalla meillä alkaa olla jo valoa, mikä on ihan päätä räjäyttävää, ja sisäisimmän yön aika pääsee alkuun Auringon laskettua horisonttiin noin puoli kuudelta (Hesan seudulla). Tuon hetken Kuun asema antaa sävyn tulevalle yölle, ja sen me saamme vesimiehestä. Yöllä Kuu tosin siirtyy seuraavaan kalojen merkkiin, ja jos valveilla ollaan, voidaan kurkata mieliimme mahtaako olemisen tuntu tästä muuttua, ja tämä hetki on yöllä noin puoli kolmelta. Aamun saamme noin puoli kahdeksalta, ja siihen päättyy Mustan Kuun yön tuska ja hammastenkiristely.

Pimennystä edeltävä Mustan Kuun yö on todennäköisesti vaikeampi kuin muut uutta sykliä edeltävät vastaavat lopetuskohdat. Pimennyksen aika on omanlaistaan, en tiedä millaiseksi sitä osaisi kuvailla – sillä tavalla Neptuniaanista että se karkaa sanoilta muualle. Paineista, rutistavaa, puristavaa, sähköistäkin. Kenties eteeristä. Todenteolla herättää, ja sehän on pimennyksen tarkoituskin, osoittaa asioita jotka vaativat. Taivaan keino priorisoida.

Kuun vesimiehen merkistä saadaan hieman rauhoitusta yönaikaan. Vesimies on liikkuvan veden teemassaankin rauhallinen, ei se ole kaoottista ryöpytystä. Vesimies tuo mahdollisuuden etääntyä kiivaimmista tunteista, jotka usein paiskaavat meitä vikasuuntaan. Vesimiehen Kuu tarkkailee ja tutkii, ja sen avulla pystytään sisimmästä muodostamaan varsin hyvä kuva. Ehkä nähdään jotakin uudesta näkökulmasta, ja sellainen usein auttaa harppauksella eteenpäin.

Mustan Kuun yö on perimmäiseltä idealtaan yksinäinen. Matka sisimpään tehdään omin voimin. Ehkä muistamme kuunkierroksen alusta tarpeen kohdata hengenheimolaisia, jakaa mielipiteitään toisille. Vesimiehessä tehdään sisäistä puhdistautumista – ja mitä varten? Seuraava kierros alkaa kaloista, missä vastaanotetaan. Vanha turha kuona pois, jotta sielu säilyisi kauniina.

Ei se
että päivä pitenee
vaan öiden lyheneminen.

Uusi aika tuo yllätyksen

Vesimiehen kuunkierto lähtee liikkeelle merkin alkupuolelta yöllä kohta kahden jälkeen. Vesimiestä pidetään tulevaisuuteen liittyvänä merkkinä, seurataan siis tässä kohdin traditiota. Liikahdus kohti uutta aikakautta? Ainakin kaikkien planeettojen etenevä liike vahvistaa hyvin tämänsuuntaista tahtoa.

Vesimies kertoo ihmisporukoista, yhteenliittymistä, yksituumaisten kerhoista, jengeistä. Ja samalla kun ollaan yhdessä samanmielisten kanssa, ollaankin erillään, omana itsenä, erilaisena, yksilöllisenä. Tämänkertainen alku kuvastaa yhteishankkeita ja jaettua päämäärää. Ja samalla se suunta voi olla ihan omanlainen, eriskummallinen, erottuva. Ja oikeastaan vesimiehen merkki kuvastaa ajattelun kiteytymistä, idean testaamista ihmislaboratoriossa. Vesimies ei enää etsi vastauksia, se tietää, ja totisesti antaa toistenkin ymmärtää näin olevan. Vesimies elää jo aatteensa mukaan, mikä tekee siitä usein melko kummallisen. Ihan hyvällä sanottuna.

Uuden kierroksen lähtökohta on se, että on olemassa jo jotakin, aate ja sen ymmärrys. Mitään ei enää tyhjästä rakenneta tai ideoida. Syklin tarkoitus tiedetään. Ehkä tunnistamme sen olemassaolon itsessämme ja painamme tähän suuntaan, koska emme oikeastaan muuta voi. Ei tässä poikkeilla vaihtoehdon alaviitteisiin. Onhan tällainen tuloksellista ja varmaa, kun ei tarvitse epäröidä. Jatkuva nillitys siitä, että onks tämä nyt varmasti oikein, saa loppua. Ei kyseenalaisteta aatetta. Suoritetaan varsinainen ’näillä mennään’ koe.

Katsotaan sitten kuinka tuleva sykli kulkee. Alkupuolessa on oikein ihania, seesteisiä ja rauhaisia sävyjä. Työrauhaa tosiaan annetaan uudenlaiselle näkemykselle. Tahti virkistyy – ja sitten! Zap! Boing! Pimennysjakso on täällä taas, ja se alkaa Kuunpimennyksestä. Nyt pimenee leijonassa, ja Auringon vesimiehen merkki on ihan yhtä lailla linjalla. Erittäin tärkeältä, tähdelliseltä ja alleviivaavalta Kuun sykliltä alkaa näyttää. Jos pimennyksen jälkeen hetkeksi ilmanlaatu tasaantuu mukavammaksi tai lempeämmäksi, kierron loppua kohti väännetään jälleen lisää ruuvia puristimissaan.

Tällaisen yllätyksen vesimiehen aika oli sitten meille nyt varannut. Kuuhulluuden pitoisuuksia saadaan makustella syklin kuluessa, mutta ei pimahtaneisuus näin aloituksessa huomiota herättävää ole. Kuunpimennys tulee olemaan se loistavin maasto poikkeustunnelmia ajatellen.

Liikkuvaa vettä katsellen
kuuntelen
tuulen kummallista kieltä
ja äkkiä tunnen
että on vielä jotakin uutta,
tavoittamatonta.
Istun hetken
kuin rauhallisin mielin.

Lempeästi tuulinen sirpinaika

Tässä on jo pitkään intoiltu kauriin uudenkuunaikaa ja vihdoin kuunvaihe muuttuu sirppikuuksi maanantaina aikaisin aamulla. Hitaan kulkunopeutensa kohdassa Kuu on vesimiehen merkin loppupuolella ja kohta tavoittamassa Venusta, jolloin sopuisa mielihyvän, arvojen ja ihmissuhteiden planeetta saa antaa koko sirppivaiheelle vivahdettaan.

Kauriista Joulupäivänä alkanut kuunkierto pääteltiin hullusti mielen ja ajattelun jaksoksi, ja hienosti vesimiehen Kuu jatkaa tätä alkuideaa eteenpäin. Vesimiehessä ollaan niin ilmassa kuin ikinä voidaan olla, edelleen ajatusten ja ideoitten perässä. Kiinteässä merkissä onnistutaan hyvin siinä, mitä sirpin aika kysyykin: pitää luoda perusteet, syventää ja juurruttaa sitä, mikä nousi idulle uudenkuun aikaan. Vuodenvaihde on muutoinkin epätavallisen päättäväistä aikaa. Annetaan lupauksia, katsotaan eteenpäin, asetetaan tavoitteita mihin vuoden mittaan halutaan mennä. Usein vaan käy niin, että elämä tulee vuoden juoksussa väliin, lupaukset unohtuvat ja muuntuvat. Kuunkierrossa, vajaan kuukauden aikana voisi olla paljon helpompi pitää kiinni siitä, mikä nyt on mielessä.

Silloin kun kuunvaiheen vaihdoksen hetki osuu lähelle planeetan valtapiiriä, niin ajassa liikkuvaa kuten nyt Venus on, tai oman kartan aina samoilla sijoilla pysyvää (miksei edistyskartankin tekijöitä), on Kuun ajassa kuin viestiä tältä läheiseltä liittolaiselta. Johan me kauriin aloituksessakin huomioitiin, että Kuu ei ole tämän kierroksen kaikissa kohdissa niin itsellinen Kuu, vaan taivaankannen muut tekijät tunkevat nyt tavallista voimakkaammin mukaan.

Venuksen vesimiehen sijainnissa korostuu planeetan sosiaalinen puoli, sillä vesimies vähän taistelee vastaan likeistä ja intiimiä toisen kohtaamista. Kohta kun Venus siirtyy kaloihin, saadaan sitten uppoutua symbioottisiin suhteisiin, mutta nyt vielä ollaan väljästi koko maailmassa mukana. Vesimiehessä hengenheimolaiset, sielunsiskot ja -veljet ovat tärkein vertaisryhmä. Vesimiehenkuun venushenkisessä sirppikuussa tutkitaan oman ryhmän tarpeita, rakennetaan yhteiselle pohjalle. Ajassa on ulospäinsuuntaava, tulevaa katsova tuntu, mikä ei ole normisirpille ihan tyypillistä.

Maanantai on tärkein päivä sirppikuun vaiheessa, sillä jo maanantaina illalla Kuu on ehtinyt kaloissa kohtaamaan Kuun alasolmua. Tämä ylitys vinksauttaa aikaa pohtivammaksi ja kyseenalaistavammaksi. Jos haluatte vapaan ja väljän ajan hengen asioiden hoidossa, tehkää työnne maanantain aikana. Kun Kuunsolmupari etenee, on vaikeampaa tehdä yksiselitteisiä ratkaisuja. Puolikuu torstaina illalla kääntää solmut uudelleen oikeinpäin, jolloin sirpin vaiheeseen ei jää ponnekasta aikaa kovin paljoa.

Jos vesimiehen Kuu näyttäytyy teille eksentrisenä, hyvin erilaisena, on tästä mahdollista saada aikaan ripaus kuuhulluutta. Venuksen lempeä kosketus vaiheen vaihdoksessa on silti ennemmin tyynnyttävä. Eihän me viitsitä hulluilla, on paljon kivempaa pysyä mukavuusalueella, tuttujen kavereitten kanssa. Omalla hiekkalaatikolla. Kyllä se sieltäkin pöllyää.

Ilmestyin vain kadotakseni,
ajan myötäisien tuulien risteyksessä
tavoittelin tasapainoa.

Haistellaan ilmaa

Myrskyä peljätessä nopea päivitys Kuun tapahtumista. Maanantaina illalla vähää ennen kymmentä Kuu siirtyy puolenkuun aikaan kiinteiden merkkien puolivälissä. Vesimiehen Kuu katsoo kynnyksen kohdan, sen mitä nyt kasvupuolella saamme selvittää, minkä yli nousta. Tässä on nyt tuumauksen henki, sillä ajattelussa on vesimiehen voima. Se ei ole huolehtivalla tavalla murehtiva vaan ennemmin virkistävästi tutkimattomia ajatuskuvioita etsivä. Tuumaustaukoa korostaa Kuunsolmun kääntyminen eteneväksi, jolloin solmupari ei mene luontevaan suuntaansa, vaan ikään kuin varmistellaan menneestä ettei ohitettu liian kiireesti. Kuu oikaisee solmun kuitenkin suhteellisen nopeasti, ylittäessään jo seuraavassa kalojen merkissä Kuun alasolmun, ja tämä tapahtuu keskiviikkona illalla. Pari päivää saadaan aikaa harkita, pohtia ja kyseenalaistaa, ja sitten voidaankin laittaa tuulemaan (taivaalla on laitettu jo, myrskyä odotellessa..).

Tämänkertainen puolenkuun Kuu on tukevasti hallussa, sillä Kuu on Saturnukseen erittäin hyvässä kulmassa kuunvaiheen vaihdoksen aikaan. Toivottavasti tämä vakaus auttaa. Vesimiehen Kuu voi olla outo, mutta tyypillisellä kuuhullulla tavalla se ei ole epävakaa. Ilman merkki liittyy ajatteluun ja älyyn, ja siksi ajan suurimman kynnyksen voisi odottaa olevan ennemmin hyvinkin ilmassa, ei konkreettisissa asioissa. Eiköhän mieli tästä muokkaannu kun aikamme sitä rassaamme. Jos jonkinlaista hulluutta Kuulta olisi nyt odotettavissa, on se mielen hulluutta, eikä tämä tunnu edes mahdollisuudelta.

Vaikka sahaankin
vain samalla polulla
edestakaisin
niin pysähtelen tämän
tästä, haistelen ilmaa.

Ajatuksella erottautumista

Pimennyssyklin hullunkuunvaihe suuntaa huomiota yhä tiukemmin tulevaan Kuunpimennykseen. Kasvukuun viimeistelevät päivät alkavat tiistaina aamupäivällä hieman yhdentoista jälkeen vesimiehen merkin alkupuolella. Kuu saa vesimiehessä todentotta ottaa etäisyyttä ihan mihin haluaa, sillä Kuun ainoa kulma muihin astrotaivaan tekijöihin on vauhdilla loittoneva kulma vaakaan siirtyneeseen Jupiteriin. Sinänsä siis positiivinen tekijä, ja jatkaa sujuvasti sitä mitä tapahtui muutamia päiviä sitten olleen puolenkuunkohdan tavoittamisen yhteydessä. On kuin Kuu jäisi etäiseksi tarkkailijaksi tämän hullunkuun ajaksi, koska muut tekijät varastavat huomiota. Esimerkiksi sellainen mielenkiintoinen seikka, että meille syntyi viime yönä Uusi Merkurius. Tiedon, ajattelun ja ilmaisun ketterä veitikka ylitti Auringon neitsyessä perääntymisjaksossaan, ja tästä alkaa Merkuriuksen uusi sykli, ihan kuin Uusi Kuu. Ajattelu on niin ilmiselvästi tapetilla tänään, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin rassata mieltä, vaikka vesimiehen Kuu tavallaan vaihtoehtoa etsiikin. Erilaisuuskin löytyy vain ajattelemalla.

Hullunkuunaika vesimiehessä korostaa eksentrisyyttä, tavoitteellista erilaisuuden etsintää. Itse tehtynä se usein virkistää mieltä ja auttaa vaihtamaan näkökulmaa, tai ehkä kuitenkin täsmällisemmin perustelemaan omaa jo valittua asennetta. Toisista peilattuna saattaa silti olla vähän pateettista ja surkuhupaisaa, riippuen tietysti kuinka hampaat irvessä erottautumista tehdään. On surullista joskus huomata, kuinka tämäntyyppinen henki ilmenee itsensä paremmaksi korottamisena ja ylenkatseellisuutena. Kuun kulku vesimiehessä suuntaa fokusta etäisempiin kuvioihin ja piireihin, kohti oman egon ylitystä. Vesimiehessä on hengenheimolaisuutta, ehkä siten että samoin ajattelevia on helppo löytää, mutta tämä saattaa joskus olla myös nurkkakuntaisuutta, meidän hiekkalaatikolla leikkimistä.

Pimennystä ajatellen tulossa oleva viileys on varmaankin tervettä ja tervetullutta. Ei kannata vetää tulevan Kuunpimennyksen vuoksi foliohattua päähän, vaan etäännyttää ajatteluaan isompaan kontekstiin. Jos paniikki on tullakseen, annetaan sen ottaa oma aikansa pimennyksessä ja sen jälkeisessä täydenkuunajassa. Vesimiehen hullunkuunajan hulluus on erottautumista, huomion keräämistä, silmäänpistämistä. Se mihin nyt tähdätään, Kuunpimennykseen, ei ole tavallista, ja vesimiehen tyyli valmistaa siihen parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuu säröilee,
marjapensaat on poimittu,
tie kääntyy
mustien lehväkatosten alle,
ehkä ajattelimme
äsken samaa asiaa:
millä kiireellä valo
on kulkenut edellämme tähän
kevään kirkkaimmasta päivästä.

Yhteinen pimennys

Meillä kaikilla nyt vähän pimenee, kun täysikuu on samalla Kuunpimennys. Astrologisesti tämä katsotaan pimennykseksi, vaikka tosiasiallisesti ja suhteellisesti ottaen onkin hyvin vähäinen tapahtuma. Paino on siis sanalla vähän. Kuunsolmujen kulkema linja määrittää pimennysten ajankohdan, ja nyt solmupari on akselilla neitsyestä kaloihin. Vesimiehessä tapahtuva Kuunpimennys tapahtuu siis merkkirajan yli, melko vaimeasti siis, ja on kuin etiäinen solmujen siirtymisestä seuraavaan merkkipariin – ja se tapahtuu vasta ensi keväänä toukokuussa. Pimennys voi herätellä mieliin jotakin jo nyt leijonan ja vesimiehen merkeistä, mutta voi olla ennemmin aavistus ja hipaisu kuin erityisen merkittävä tietoisuuden herätys.

Vesimies on yhteisöllinen merkki. Täysikuu kiinnittää huomiomme asioihin, jotka jaamme yhdessä, yleiseen mielipiteeseen ja yhteiseen arvoperustaan, mikä muokkaa ajatuksiamme. Pimennys voi olla varsin terve muistutus huomioida mistä tekijöistä ajatuksemme rakentuvat, olisiko omissa päätelmissä tarkistamisen varaa, typistyykö näkemyksemme jos jaamme ajatuksiamme vain samanmielisten kanssa, olisiko aatteissa jo uudistamisen varaa. Voi olla hyvä pohtia omaa paikkaamme yhteisössä, mikä on omaa porukkaa ja tulisiko katsoa kuuluvansa isompaan kokonaisuuteen, niin kuin vaikka ihmiskuntaan. Kukapa sen tietää, vaikka pimennyksen aika tarjoaisi ihan kurkistuksen tulevaan, hetkellisen vilahduksen siitä mihin maailma on menossa.

Leijonasta alkanut kuunkierto saa täyttymyksensä ja isoimman Kuun hetkensä vesimiehessä, vastakkaisessa merkissä niin kuin luontevasti pitääkin. Täydenkuun hetki ajoittuu torstaipäivälle noin puoli yhteen, mutta pimennyksen henki on tätä laajempi ja kaukaa haukkaavampi; ihan samalla lailla kuin Kuu nappaa jo kaukaa pimennyksen Maan tullessa sen ja Auringon väliin edes osittain, pimennyksen viittakin on pitkällä. Vesimiehen merkki saattaa vielä korostaa tätä etäisyyden tuntua, ihan kuin se ei koskettaisi oikein ketään. Jos tämä on kuin globaalia harhaa, ihan kuin kaukana sattuvat katastrofitkaan ei tuntuisi kun ei ihan kotiovella rysky, mutta silti maailmassa jokin muuttuu pikkuhiljaa. Asenteissa, näkemyksissä, ajatusten uudelleen muodostumisessa. Tästä syystä ajatusten jakaminen on erityisen tärkeää tämän täydenkuun hengessä, eikä sitä pitäisi tyssätä muutamaan päivään, vaan muistaa Kuun viesti vähän kauemmin. Laitetaan vesi virtaamaan.

Täydenkuun tuomaa hulluutta voi olla ajassa tuon aavistelevan pimennyksen vuoksi, ja vesimiehessä sillä tavoin että koko maailma on hullu. Kukaan ei ole sen järkevämpi kuin toinenkaan.

Kirkkautta näin liki varjoa
on vain runoissa;
ja luonnossa.

Yhdessä tyvenessä

Juhannusta saadaan ottaa vastaan siemenkuun yhteisöllisessä ja yhdessä tekemisen tunnelmissa. Kuu vaihtoi vaihettaan aamukahdeksan tienoilla. Olen aina tuumannut, että vastaparin vaiheet sirppikuu ja siemenkuu ovat ne rauhallisimmat ja vakaimmat kuunvaiheet. Puolenkuun kohdat ovat aktiivisuudella ja muutosenergialla ladattuja, täysikuu tietysti ihan oma lukunsa kuten uudenkuun aloituskin, ja näistä välivaiheista hullunkuunvaihe sekä vanhankuunaika ovat molemmat ladatumman oloisia. Jokaisessa vaiheessa on silti omanlainen vääntönsä, sillä Kuu joutuu aina kriisipisteeseen tullessaan uuteen vaiheeseen. Siemenkuussakin täytyy olla kipuilua, mutta jospa tässä kohdin kiertoa olisi edes kerran mahdollisuus rakentaviin tuntemuksiin.

Siemenkuu on tehtäväluonteinen. On luotava kontakteja toisiin, toimittava yhdessä, levitettävä missiota. Kun tuntee sisällänsä palon, siitä on annettava toisille. Tai tällaiseen aikaan olisi löydettävä into jakaa, halu olla osa yhteisöä, tiedostettava syyt miksi näin on tehtävä. Vesimiehen Kuun hengessä ajatukset tuntuvat luontevilta ja helpoilta. Niin kivuttomilta, että jossainhan on sen sudenkuopan oltava.

Vesimiehessä merkkinä on kyky katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä, eli sille on tyypillistä irrottautua etäämmälle kahdenvälisestä suorasta kontaktista. Tämä tyyli sopii todennäköisesti oikein hyvin vaiheen kanssa yksiin, jos välimatka on hallinnassa. Etäisyys saattaa vaikuttaa ulkokohtaiselta, ja siksi on erityisesti mietittävä kiinnostusta. Miten se oma sanoma ja tieto toisia koukuttaa ja sitouttaa.

Vesimiestä pidetään myös teknisenä merkkinä, ja kyllähän se kaikenlaisten abstraktioiden kanssa mielellään puuhastaa. Jos nyt tällaisen siemenkuun aikaan jäädään ihastelemaan mittaustekniikoita ja analysoidaan tuloksia, ollaan vaarassa kadottaa toisten todellinen koskettaminen. Ilmeisesti joudutaan venymään pois vesimiehen Kuun omalta mukavuusalueelta kohti välittävää, aitoa yhteisöllisyyttä ja kumppanuutta. Vai käännetäänkö nurinpäin, että väljyys ja tietynlainen ajattelullinen suvaitsevaisuus ovat nyt ne keinot, joihin turvata.

Ehkä vesimiehen Kuun siemenkuunvaihe keskittyy järjen äänen levittämiseen. Kuten nyt tuloksista tiedämme, jousimiehen kriittisen asteen täydenkuun alla tehtiin isoja päätöksiä, joilla täytyy olla kauaskantoisia vaikutuksia (Brexit ja Eurooppa). On hyvä analysoida yhdessä, miten tulevaisuudessa toimimme. Omilla mikrotasoilla saattaa olla käynnissä samansuuntaisia kysymyksiä.

Sanat, hiljaisuus,
airopari, ja keskellä pidän
molempia ilmassa,
jolloin syntyy varsinainen tyven.

Tiedän, tiedän..

Kuun ratkaiseva askel sisäisemmälle ja intuitiivisemmalle puolelle kierrosta saadaan vielä huhtikuun puolella, lauantaina aamulla noin puoli seitsemältä. Vähenevän puolenkuun kohtaa värittää tällä kerralla vesimiehen merkki. Kuu ohittaa aktiivisen kulman Aurinkoon nähden ja tämä muuttaa aina Kuunsolmujen laskennallista linjaa, tästä puolikuusta käännetään solmut väärinpäin; eteneminen hankaloituu.

Vesimiehen puolikuu asettaa arvioimaan etäisemmästä perspektiivistä, kaukana omasta navasta ja pienestä piiristä, katsotaan kauempaa. Hakusessa on pitkänlinjan moraalinen linjanveto, ja varmaan vesimiehelle mieluista tuomittavaa. Vesimies on ilmamerkeistä viimeisin, abstraktin ajattelun viimeinen linnake, enkä muista kohdanneeni vesimiehessä ikinä epävarmaa arpomista kannasta. Käsitys ja mielipide on.

Kuunsolmujen antama harkintavaihe pistää silti kysymään, tulisiko vesimiehen Kuun sävyn sittenkin tällä kerralla olla poikkeuksellisesti toisenlainen? Harkitseva ja pohtiva varmasti, mutta olisiko tarkoitus antaa vielä vaan tilaa mielipiteen ja suunnan muutokselle? Pitäisikö tarkistaa omia syitä, kyseenalaistaa omat vaikuttimet, ottaa huomioon vielä enemmän tekijöitä päätöksenteon taakse. Omaan loogiseen päättelyketjuun on voinut ujuttautua tekijöitä, jotka vievät itseä harhaan. Vesimiehen motto on Minä tiedän. Tälle kohotetaan nyt kulmia, tosiaanko? Vesimiehen Kuu ei tietenkään ikinä myönnä olevansa harhassa, että olisiko iso kasvun paikka tiedossa.

Kuuhulluuden kannalta vähenevä puolikuu on vastuullisuudessaan ja vakavuudessaan kauhean, toivottoman tylsä. Kuukaan ei ole erityisen lähellä Maata, vetovoima on vasta kerääntymässä, voimistuen vasta tulevaan uuteenkuuhun. Hulluuden ainoa toivo on vesimiehen yllätyksellisyys, käänteisyys, että hulluus leimahtaisi siellä missä sitä vähiten osaa odottaa.

En aurinkoa näe en vettä enkä ruohoa
olen sulkeutunut sinne missä aamua ei ole
jos
yön puhtaassa kuutiossa
erotan muita oksia
kuin ajatukseen kaartuvat
minä karkotan ne minä piilotan ne

Viimeisen kierroksen viimeinen aste

Pimennysjakson kuunkierron päättää vanhankuunaika maanantain aamusta lähtien. Kuten edellisellä Kuun kierroksella, tässäkin osutaan vesimiehen merkkiin, niukinnaukin, muutamaa hassua kaariminuuttia vailla että oltaisi kaloissa. Kuu tahtoo vaihtaa vaihettaan vesimiehen merkin viimeisellä asteella, ja sopiihan se pimennyksien ajan kiertoon. Saattaa olla tavallista enemmän katsottavaa, päätettävää, viimeisteltävää.

Vesimiehen Kuu tarjoaa etäisyyttä, jotta osaisimme olla asiallisia ja puolueettomia, pystyisimme irrottautumaan jo. Tämä Kuun kierros on ollut erilainen, täydenkuun pimennys nosti toiselle tasolle, oli kierrosta ja vaatimusta. On voinut olla voimia kysyvää tai hajottavaa, emmekä saisi jäädä vellomaan entiseen, aikaisempaan, historiaan. Vesimiehen Kuu ohjaa meitä siirtymään eteenpäin. Tärkeintä on pitää mielessä tulevaisuus, sillä sille voidaan tehdä vielä jotakin. Mennyttä ei toiseksi mikään muuta, korjaus on tulevan asia. Karma on esillä tässä taaksepäin katsomisen ja uuteen hiljalleen valmistautumisen ajassa, ja siksi ei saa luovuttaa, se on käsiteltävä nyt ajallaan, ettei jäisi tarpeettomana varjoksi tuleviin kiertoihin.

Toki on heitä, jotka saavat katsoa tyytyväisinä ja onnellisina taakseen, pimennysaikojakin. Ehkä tuleva aukenee heille vähän helpommin, itsevarmemmin, vakaammin. Ihan kaikilla silti on sama tehtävä edessä, katsoa loppuun ja ymmärtää päästää irti. Oinaan Uusi Kuu saadaan tulevalla viikolla torstaina, se ensimmäinen uusi alku. Viimeisen kuunkierron päätöksessä on aina tavallista enemmän muistettavaa, ja nyt sitä on moninverroin. On aika puhdistua, ei hävittäen ja tuhoten, vaan mieleltä kirkkaammaksi. Vain siten voi olla valmis uuteen sykliin. Vielä ei olla uuden ajassa, mutta voidaan olla luottavaisia että se koittaa. Pimennykset eivät vieneet meiltä huomista.

Menneisyyttä ei voi unohtaa ennen
kuin löytää tulevaisuuden

Puhdistus

On aika alkaa raapia kokoon tätä menetettyä kiertoa. Te toiset ette tietenkään ole missanneet mitään, vain Hullu Kuu jäi junasta tällä kierroksella. Kuun sykli, vesimiehestä alkanut, kiertyy tänään lauantaina viimeiseen vaiheeseensa, ja jälleen vesimiehen merkissä. Vanhan Kuun aikaan mennään oitis Kuun vaihdettua merkkiään, illalla hiukan seitsemän jälkeen.

Käyty (miltei loppuun saakka) Kuun kierros pomppasi astroteknisesti katsoen välivaiheissaan; sirppiin mentäessä Kuu oli kuin yksinään taivaalla, kokonaan vailla kosketusta muihin tekijöihin, hullussakuussa Aurinko sattui olla työläässä kohdassa ja siemenkuussakin Kuu sai ylimääräistä potkua Uranukselta. Nyt tämä balsaminen vaihe tuntuisi ensikosketuksena varsin rauhalliselta, järkevältä ja analyyttiseltä. On hyvä aika summata kokemukset kasaan, sulatella mielessä käytyä Kuun kuukautta, ja pohtia miten tästä kohti tulevaa.

Vesimiehen merkin idea on olla kirkas ja puhdistava. Merkin alla tapahtunut on tuoretta, yhteisyydestä voimansa saavaa ja virtaavaa, mitä symboloi veden kaataminen. Tämä yksityiskohta on aina oudoksuttanut bloggaajan mieltä, kuinka kiinteä merkki kuitenkin ilmentäisi liikettä, ehkä tästäkin mysteeristä saadaan ymmärrys kun seuraavaksi Kuun kanssa kierrytään intuitiiviseen ja mielikuvitukselliseen jaksoon.

Vesimiehen vanhankuun aika sopii pöydänpuhdistamisen kanssa yhteen. Tuleva otetaan jo nyt huomioon, koska ei ole aiettakaan jäädä tähän missä nyt ollaan, vaan siirtyä eteenpäin. Tai ainakin toisaalle. Tuntuu luontevalta, että menneestä ja katsotusta laitetaan syrjään kaikki se, mitä ei aiota käyttää. Siinä mielessä tämä on aina tilinteon aikaa. Toivottavasti teille toisille jäi jotakin tältä kierrokselta, kun täällä Hullun Kuun fiilikset ovat sellaiset, että ihan tyhjästä joutuu seuraavaksi aloittamaan.

Tulevaa on syytä pohtia. Seuraava Kuun sykli on aivan erityinen, täydellisellä Auringonpimennyksellä alkava. Astrologisen vuoden viimeinen kierros saattaa olla ratkaiseva.

Tiedätkö, veliseni, mitä teki mies, joka pantiin maailmaa rakentamaan? Hän veisasi aariaa kukonlaulun noottiin, istui pankolla ja antoi isäntänsä yksinään kylvää kalliot kohdalleen ja puhallella pilviä taivaalle.

Erilainen Musta Kuu

Mustan Kuun yö vesimiehessä alkaa Auringon vaipuessa horisonttiin, milloin se omalla kohdalla kellon mukaan on, riippuu asuinpaikasta pitkässä maassamme. Siinä puoli viideltä jo iltapäivällä ja yö päättyy maanantaina aamulla vähän ennen yhdeksää, suurinpiirtein. Vesimiehen Kuu on aina toisenlainen, erilainen, omanlaisensa, koska vesimies korostaa yksilöllisyyttä.

Sanotaan vesimiehestä niinkin, että se on ystävällinen ja humaani, yhteinen ja yhteisöllinen. Näitä piirteitä voisimme tutkia käytännössä, löytyykö mitään todistusaineistoa näin hienojen ja ylevien määreiden taakse. Tehdään tämä Mustan Kuun aika yhdessä. Tilanne on sellainen, että blogin kirjoittaja on sairastunut. En jaksa, pysty enkä kykene nyt. Saatte auttaa. Kertokaa te, millainen teidän mielestänne Musta Kuu vesimiehessä voisi olla, tai millaiseksi sen olette kokeneet. Jos jokainen lukija kokisi ystävällisyyttä ja auttamishalua sen verran, että laittaisi kommentteihin pari lausetta. Tuleeko kenellekään mieleen juuri tähän aikaan sopiva runonpätkä? Porukassa syntyy äkkiä tulosta. Te lukijat olette saaneet monen monta kuunkiertoa valmiiksi mietittyinä luettavaksenne. Ehkä voitte tiukan paikan tullen antaa myös tännepäin, koska yhteiseksi hyväksihän se koituu. Hullu Kuu kiittää.

Ajatuksen tasolla

Jos edellisessä kuunkierrossa sirppikuun kohdalla kauriissa tuntui merkki haastavalta, on Hullu Kuu hieman pallo hukassa tälläkin kertaa vesimiehen sirpissä. Jousimiehen pyrähtävästä alusta lähdettiin odotukset korkealla, ja Hullu Kuu epäilee saadaanko heti yllättyä vesimiehen sirppikuussa. Idealismia vesimiehessäkin on, joten olkoon tämä se, mitä edelleen sirppikuunvaiheessa kannetaan menneestä mukana.

Ilmamerkkinä vesimies on ajatteleva, ja sen voisi koettaa suunnata harkintaan ja analyysiin. Vesimies on kiinteä merkki, se pitää edelleen valitulla tiellä, vaikka veskarissa kokeellisuutta onkin. Sirpissä pitäisi saada idea kasvamaan käytännöksi – jääkö näin vesimiehessä homma edelleen ajatuksen tasolle?

Tänään pohdin sellaista abstraktia ajatuskuviota, että voisiko syntymäkartan rakenne resonoida sen kanssa, mikä kuunvaihe tuntuu käytännössä luonnistuvan. Jokaisella meistä on kartalla kuunvaihe, mikä on tärkeä ja itselle ominainen, mutta tässä yhteydessä en tarkoita tätä. Jospa ajattelisimme ajassa kulkevia kuunvaiheita siten, että Uusi Kuu olisi oman nousuakselin kohdalla (koska tämä on symbolisesti ensimmäisen hengenvedon kohta) ja täysikuu vastaavasti laskuakselilla, kasvava puolikuu kartan pohjukassa, vähenevä puolikuu korkeimmalla kohdalla, ja ne väli-ilmansuunnat näiden keskellä. Kun omalla syntymäkartalla jossakin kartan alueella on painotusta, se saattaisi sijaintinsa kohdassa vastata hengeltään sitä kuunvaihetta, mikä ajatusrakennelman mukaan kohdalle osuu. Esimerkiksi bloggaajalla on kovin paljon painetta toisen huoneen kohdalla, ja jos sitä verrataan Kuun sykliin, osuisi tämä juuri tähän sirppiin. Että voisin olla sellainen ihminen, joka jokaisessa kierrossa sirpin kohdalla toimisi aktiivisesti, vaikka se ei olekaan se oma kuunvaihe.

Ylläoleva on pelkkää ajatusten pyörittelyä, mutta ainakin tämän blogin kohdalla siinä saattaisi olla hieman perää. Sirpistä tällä blogissa on kirjoitettu useasti, kun homma useimmiten näyttäisi leviävän siellä siemenkuun ja vähenevän puolenkuun kohdalla omaan mahdottomuuteensa.

Ajatuksen korkeista lennoista on vaikea saada maakosketusta. Kuulle sirppivaiheeseen pääsyn pitäisi olla jämäkämpää, onhan se kyseisellä hetkellä vaiheen alkaessa hyvässä kulmassa hallitsijaansa Saturnukseen. Sopii siis toivoa jäljeksi käsinkosketeltavaa ja järkevää, vaikka tuossa aluksi jouskarissa olisi kuinka innostuttu liikaa. Toisaalta vesimiehessä on erilaisuutta, eikä taida näyttää siltä, että tässä kierron alkupuolella meillä on harmainta aavistustakaan siitä mitä tuleman pitää.. tässä taitaa olla ripaus sitä hulluutta, jota hullunkuunajan blogissa on aina koetettu havaita.

ei minkään perukoilla
ties minkä vaanivan äärillä
silmä oli näkevinään
että jokin häivähti
silmää rauhoittaen pää sanoi
se tapahtui vain päässäsi

Aseiden valintaa

Kuu kasvaa puolikkaaksi, peruskuuksi, symbolinsa kaltaiseksi, ja säntillisesti nyt vesimiehessä kun kierto alkoi neliömerkki sitten skorpionista. Puolenkuunvaiheen alku on oikeasti vasta huomenna aamulla, mutta ennakoin sen tunnelmia jo. Alamme lähestyä taas vetovoimaltaan tuhdimman Kuun aikaa, mutta se on vasta kerääntymässä, ja (ikävä kyllä?) pääsee valloilleen hullunkuun aikaan. Tiukan otteen ja magnetismin vahvistumisen ajatukset ovat vastakkaisia vesimiehen perusolemukselle etäisyyden ottamiselle. Kuinka onnistuu meiltä väljyys, kylmäpäisyys, tarkkailu ja harkinta? Wo-hoo!

Kuu asettuu kasvussaan siihen puolikkaaseen, missä se on isompi ja näkyvämpi, enemmän siis täydenkuun puolelle. Tämä siirtymä lisää paineita valita. Pitäisi saada jälkeä jo, mutta valitettavasti aika vähän sotii kynnyksen ylittämistä vastaan. Tämä puolikuu taas kääntää Kuunsolmujen liikkeen nurinpäin – no sehän tavallaan sopii vesimieheen – eli edelleen saisi tuumata linjaa eikä oikeastaan pitäisikään muuta kuin pohtia syitä, seurauksia, merkityksiä valinnoille (kunnes Kuu alasolmun ylityksellä kääntää solmut perääntymään lauantaina noin neljältä).

Tämäntyyppisessä ajassa saatetaan levittäytyä liian kauaksi. Koetetaan esimerkiksi tavoittaa isoja yhteisöjä tai verkostoitua anonyymisti, kun kuunvaiheen täsmällisempi tarkoitus olisi pitäytyä lähempänä olevissa asioissa, kenties jopa vain itsessä. Omien fiilisten tunnustelu vesimiehessä sivuutetaan, mikä voi myöhemmin kostautua, jos ei olla itseltä kysytty mistä tykkään, miten haluan tämän tehdä, mitä tämä minulle itselleni meinaa eikä niinkään kaikille muille ikäisilleni tai maani asukkaille tai ihmiskunnalle. Vesimies siis vetää meitä ajattelemaan ryhmittymiä, puolueita ja klikkejä, yhteistä aatetta. Ja valintoja tehdään sillä periaatteella että samanmieliset leikkivät yhdessä, tasavertaisina, mutta aika harva meistä käytännössä on niin suuri ja jalo ja humaani, että suvaitsee toisenmielisyyttä. Viimepäivinä nähty ja koettu.

Puolenkuun aika kasvupuolella on mahdollisesti kaikkein aktiivisinta kuunaikaa. Uudessakuussa saatetaan haluta kovasti eteenpäin, mutta puolessakuussa tapahtuu se ratkaiseva edistysaskel. Koska kasvu on aina kipua, sisältyy saumakohtaan haaste. Ongelmia ja pulmia. Joskus jopa paskamaisia nakkeja. Sellaisia kimurantteja ratkaisua vailla olevia asioita, joita elämässä aina on. Aina ja poikkeuksetta kaikista tämä persiille potkiminen ei tunnu pahalta eikä ikävältä. Toiset meistä nimenomaan tarvitsevat ärsykettä, globaalia tönäisyä, että mitään jälkeä syntyisi. Ja kun kierto on nyt lähtöisin skorpionista, sehän on niin selvää, että ongelmat lepäävät syvällä, ovat pulmallisia, edellyttävät selviytymiskeinoja. Skorpionin henki on iskostunut meihin ihan koko tämän kuunkierron ajaksi, ja voi voi sitä parkaa joka sen hetkeksi unohtaa. Monitoimiveitset esiin (tiesittekö että niitä on valmistettu Sveitsin armeijalle jo vuodesta 1891) ja eliminoimaan ongelmia!

Nyt on nyt ja kohta on ylihuomen.
Aika loikkii ja potkii persuksiin.
En muistele vaan yritän olla
yön veroinen, tarttua kynsin ja meisselein
sen viittaan, pysyä kyydissä pari hetkeä
ennen kuin se varistaa taikapölyn pois,
meidät kaikki. – Miksi sanon kaikki?

Yhteishenki

Eilen aamulla Kuun siirryttyä vesimiehen merkkiin saavuttiin myös siemenkuun aikaan. Jos edellisessä postauksessa kyseltiin ööveriksi menoja, näyttää siltä että nyt Hullulla Kuulla meni jouskarin täysikuu pikkuisen yli ja liioitteluksi, kun ei tästä vaiheesta olisi maltettu ajoissa luopua. Edelleen täällä odotellaan tunnustuksianne tuon jo katsotun kuunvaiheen tunnelmista.

Kiinteän laadun ilmamerkkinen vaihe – ideoista pidetään kiinni. On taidettu rajata tarkasti mitä nyt jaetaan eteenpäin. Vesimies on monessa yhteydessä osoittautunut yllättävän käytännölliseksi merkiksi, ja siksi uskon ja luotan, että jakoa tapahtuu. Siemenet saavat pöllähtää ilmaan kuin voikukan hahtuvat. Voimme tutkailla mihin ideamme laskeutuvat, kuka ottaa niistä kiinni.

Hullu Kuu tunnustautuu melko fakkiutuneeksi vesimiehen merkin kanssa. Saturnuksen hallitsemaa merkkiä on hieman vaikea mieltää niin perin avantgardistiseksi kuin veskaria modernisti maalaillaan. Vesimiehessä haetaan hengenheimolaisuutta, ja siten sanoma luontevasti jaetaan omille, sielunveljille, heille joiden kanssa ollaan yhteisellä asialla. Tämä voi jättää marginaaliin, ellei seikkaa tiedosta. Toki omia joukkojakin täytyy välillä vahvistaa ja luoda yhteishenkeä, nyt olisi sellaisen aika.

Tällaisessa siemenkuussa on loistava tilaisuus hyödyntää luotuja verkostoja ja tehdä yhteistyötä. Mahdollisuuksia tarjoutuu. Kokeillaan uusia menetelmiä ja jos ei tulosta näytä syntyvän, käännetään asetelma yllätyksellisesti ylösalaisin. Huomioarvo on taattu. Se mitä saavutetaan, voi olla eksentristä. Ja mikä kummallisinta, nämä kaikkein oudoimmat jututkin ovat jollain tapaa yhteisiä.

Vesimiehen Kuun henki on hyvää aikaa tarkkailla ja tutkiskella. Tiistai-iltaan saakka on aikaa jakaa, ja siihen asti voi tunnustella kuinka laajalle viesti kulkeutui. Menikö vain valmiiksi valikoidulle porukalle vai saavuttiko laajemman massojen huomion.

Hullu Kuu lähtee tutkimaan, ovatko siemenperunat vieläkään itäneet, sillä laskevan Kuun aikaan on suotuisinta kylvää siementä mikä tekee satoa maan alle.

anna vielä voimaa
niin että jättäisin oven auki
ja voisin milloin tahansa lähteä

Ajattelija on yksinäinen etsijä

Koko taivaallinen yhteisvaikutusko ja juuri maanantaina vai mikä ihme, mutta totaalijumi nakkasi Hullun Kuun ihan toimimattomaan tilaan. Ollaan vesimiehen sävyisessä vähenevän puolenkuun ajassa, jos ei ihan syöksykierteessä pimeyttä kohti mutta ainakin hiljalleen liukumassa kohti näkymätöntä ja alitajuista, sisäistä piilovaikutteista Kuun aikaa. Tämäkin neliöpaalu vie Kuun kokonaan toisenlaiseksi, päättää sen juhlakulkueen taivaalla, iskee tunnelmanvaihdoksen kriisin käsinkosketeltavasti. Aina tällaisessa Kuun ja Auringon välisessä kulmassa mitataan valojen suhdetta, niin nytkin, Kuunsolmujen pysähdyksellä ja käännöksellä. Melko samalla tavoin kuin viime vuonna samoihin aikoihin, vesimiehen Kuun ja härän Auringon neliön kamppailusta saatiin hyvin pitkä solmun huojunnan aika, niin saadaan nytkin, ei aivan yhtä pitkään solmu nyt etene (menee siis päinvastoin kuin solmun pitäisi), mutta ihan koko puolenkuun kynnyksen aika olla kuin jähmeessä. Vasta Kuun mennessä oinaassa vanhaan, balsamiseen vaiheeseensa ja miltei samaan aikaan ylittäessä Kuun alasolmua, normaalitilanne palautuu. Että tällainen työviikko sitten saadaan.

Vesimiehen Kuu mitä ilmeisimmin auttaa laittamaan fokuksen itsemme ulkopuolelle. Ei oteta tätä taivaan hiljaista vaihetta henkilökohtaisesti. Asettaudutaan himmailemaan kuumimpia tunnemyrskyjä, tarkkaillaan mihin tämä oikein kehittyy. Tällaiset ns. eläinradan vanhat merkit kuten vesimies on, istuvat hyvin vähenevän kuunvaiheen arvioivalle ja punnitsevalle kohdalle. Kai osa lukijoista kohottelee kulmiaan ilmaisulle vanha merkki? Viittaan tällä eläinradan merkkien sykliseen kiertoon, missä uusi alkaa oinaasta, ja mitä pidemmälle merkkien kautta edetään, sitä enemmän on saatu, koettu, nähty, ymmärretty. Vesimies tokavikana on jo harmaaparta, kokenut, järkevä.

Mielikuva tällaisesta katselemisen ja tarkkailun ajasta on rauhallinen. Ei ole vielä aika rynniä eteenpäin, ennemmin aika mietiskellä, pohtia syntyjä syviä, kiireettömään ja eleettömään tyyliin kuin alkuperäiskansojen keskuudessa, lapinäijät nuotiolla, intiaani tiipiinsä edustalla. Pysähtyminen ei ole tappio, ei luovuttamista, koska pohdinnan on määrä tuottaa perusteltu ja viisas ratkaisu.

Vaikka vähenevä puolikuu on kuunkierron yhteisöllisellä, toisten kanssa jakavalla puolella, ja vaikka vesimies merkkinä yleensä tulkitaan humaaniksi ja ihmisystävälliseksi, kaikesta tästä huolimatta Hullu Kuu hulluilee sen verran, että väittää prosessin olevan nyt yksinäinen. Ajatuksia on hyvä jakaa, on erittäin tervettä testata omaa suvaitsevaisuutta (se paljon puheen alla ollut juttu viimeaikoina), mutta päätös on lopulta omalla vastuulla. Ja se on kannettava, sitä ei voi sälyttää yhteiskunnalle, yhteisölle, toisille, muiden syyksi.

Jos voisit pysäyttää ajan
tekisit sen juuri näin.
Ja kuuluukin kirahdus,
jossain ratas juuttuu hiekkaan.

Outokuun uusi kierros

Pieni Kuu on rääkäissyt taivaallisessa kehdossaan, ihan kuin liian aikaisin kun syntyi yöllä vesimiehen merkin viimeisessä asteessa, viimeisessä kaariminuutissa, miltei viimeisellä kaarisekunnillakin. Outo aste tuntuu poikkeukselliselta, ja sehän vesimieheen sopii. Kuun syntymän paikka on teknisesti samanlainen kuin mikä tahansa toinenkin aloituksen kohta, ja silti se tuntuu olevan täynnä merkityksiä. Miksi viimeistä ja loppua näin korostetaan, mikä pitää kelata uudestaan. Etsitään vastauksia ainakin Kuusta ja sen vaihtuvuudesta (halusin kirjoittaa hulluudesta).

Edellisellä kierroksella saatiin jo harjoitella vesimiehen kierroksen teemoja, ja Hullu Kuu teki sen uppoutumalla toisenlaisuuksiin, olemalla päinvastaisesti hiljaa. Ehkä pysyitte tietoisina Kuun liikkeistä, ehkä tietoisuutenne laajeni loputtomiin sfääreihin. Kuun teemallisesti samankaltainen toinen perättäinen kierros voisi tuntua turvalliselta, tämä jo osataan, mutta samalla se herättää epäluuloa. Mikä jekku tässä on, miksi näin karmallisen osoittelevasti kierretään kehää?

Käänteisyyttä Kuuhun nyt tosiaan liittyy. Syntynyt uusikuu sattuu olemaan kierroksellaan lähimpänä Maata. Kuu on vetovoimainen, vaikka sitä tuskin näkee. On helpompi ja luontevampi ajatella ison täydenkuun olevan se, mikä heilauttaa vuorovesiä ja saa meidän sisäisen tasapainomme loiskahtamaan. Nyt Kuu on vahva pinnanalaisesti, huomaamattomuudessaan, alitajuisuudessaan, se vie ja ohjaa vaikka emme sitä tiedostaisi.

Vaikka Kuu saa alullaan ajatukset outouteen, antaa vesimiehen uusintakierros lopussaan hauskan kohdilleen loksahtamisen. Neitsyen täydenkuun jälkeen Kuu asettuu vaiheiden muutosten kohdissaan osittain peruskaavaan – eihän tyypillistä ja oletusarvoa kukaan edes odottaisi vesimiehen kierrossa? Siemenkuu jaetaan skorpionissa, puolikuuta hosutaan vähän turhan aikaisin jousimiehessä ja vanhan Kuun satoa sisäistetään taas älyn ja ajattelun vesimiehen merkissä.

Globaalissa uudessa alussa on mukava katsoa kauemmaksi, esimerkiksi kiinalaisen kalenterin aloitukseen kun Vuohen vuosi sai alkunsa. Jos ei syntynyt uusi maailma niin uusi kierros ainakin.

Aurinko pysyy kiinni.
Maa
ei jaksa
   eikä Kuu.

Testing

Sirppikuunvaihe juoksee jo, eilisestä aamupäivästä lähtien, kun Kuu etääntyi sopivan matkan verran kauriin Auringosta vesimieheen. Kuu ei pysäytä tunnelmiaan vaikka lomailijoilla aika saattaisi tuntua pysähtyneeltä. Sirppikuun leima on kyllä kiinteä, härkäinen, mutta perustaltaan paljon konkreettisempi kuin millaisen nyt alkanut sirppi vesimiehessä meille antaa. Vesimiehen käytännöllisyys on kokeellisuutta ja testaamista, ei ollenkaan perustoja rakentavaa ja juurruttavaa. Nyt kun oma mieli tulisi selkiinnyttää, vesimies houkuttaa kyseenalaistamaan.

Hullu Kuu pohtii mielellään näitä toisaalta-asetelmia. Kun taivaan ajassa Saturnus juuri siirtyi, edes ”hetkeksi” jousimieheen, on sirppikuuta hallitsevan planeetankin asema jonkinlaisessa testivaiheessa. Saturnuksen rakennusaineet ovat väljempiä ja rennompia kuin aikoihin. Tämä voisi olla hyväksi kuluvan kierron ideoiden kehitykselle. Vesimiehen merkissä on toki kiinteyttä, mutta ilman elementtiä on vaikea pitää tiukkarajaisena, muottiin rajattuna. Rajat ovat abstraktio, ja nyt aika taitaa kehottaa kokeilemaan rajojen pitävyyttä ja tutkimaan, mitä toisella puolella on. Kauriin aloituksesta saatua vankkaa ideaa ei voida pitää vielä valmiina, vaikka kuinka mestarillinen se olisikin, koska kehitykselle on annettava tilaa. Sitä ilmeisesti vesimiehen sirppikuu haluaa meille opettaa.

Jotenkin hauskalta tuntuu sirpin ajan veto vielä taaksepäin, ja sitä Hullu Kuukin tekee parhaillaan käytännössä. Kuu siirtyi jo kalojen merkkiin, mutta aikaa katsotaan vaiheen alkuhetkestä, jolloin oltiin vielä vesimiehessä. Tälläkin hetkellä ollaan siis jo toisenlaisuudessa, vaikka mietinnän alla on mennyt. Mielestäni ajan virtaaminen eteenpäin on hienoin lääke paikalleen tai menneeseen jymähtämiselle. Kun sen oikein luita ja ytimiä myöden tajuaa, on niin upean ja ihanan turhaa koettaa pitää kiinni yhtään mistään. Tämä hetki opettaa, kun luetaan ne testitulokset, ja tulevaisuuden uusi tämä-hetki osataan ottaa tietoisemmin, paremmin, kokonaisemmin vastaan.

Jos tuntuu hullulta, niin varmaan pitääkin. Houston, Houston, we have a problem…

Putous on suurin
tuntemani tasapaino
olla ja virrata
  mennä tyynesti
        yli

Kynnyksen perspektiivissä

Viime yönä Kuu puolittui näkymättömmästä kasvamaan täydemmäksi vesimiehen yksilöllisyyttä ja samanaikaisesti yhteisöllisyyttä korostavassa merkissä. Samalla Auringon ja Kuun kulussa kohdattiin neliökulman haaste, mikä tällä kynnyksellä asetti Kuunsolmulinjan etenemään. Ajassa on tarjolla nurinkurista vaihtoehtoisuutta. Päivänselvä ei sovi ratkaisuksi, on tehtävä ja ajateltava toisin. Lisäksi Kuunsolmut kulkevat tällä erää merkkivastakkaisuudessaan vaa’asta oinaaseen siten, että nyt Kuulta kestää kovin pitkään ehtiä alasolmulle ja palauttaa solmujen kulku normaaliksi. Koko viikonloppu sekä maanantai ja tiistai ovat leimallisesti harkinnan aikaa.

Pitkä vatvominen ei sovi vesimiehen uudistavaan henkeen mitenkään. Vesimiehen merkissä veden pitäisi päästä virtaamaan, ja Kuunsolmut sen sijaan käskevät pidättelemään, yhä ja aina vaan. Katse kannattaa suunnata siksi vielä etäämmälle kuin lähipäiviin, futuristisesti paljon kauemmas, utopistisiin tavoitteisiin, jotta vesimiehen älyllisyydestä olisi nyt mitään hyötyä.

Viime vuonna samoihin aikoihin, Kuun syklin ollessa samassa vaiheessa ja merkissä, kirjoitin itsensä nurkkaan blokkaamisen vaaroista. Haasteiden kohdalla täytyy ajattelua laajentaa, jopa siihen pisteeseen että kyseenalaistetaan, onko haaste se, miksi sitä luulemme. Haaste voi olla mahdollisuus, aikaan sisältyvä vinkki nähdä asiat toisesta perspektiivistä, jollei peräti nurinperisesti.

Väännöltä tämä voi tuntua, mutta asenne ratkaisee aina. Kynnykseen ei ole pakko itseään kolhia, ylitse voi lentääkin. Tosin voiko lentää, kun Kuun sykli lähti pimennyksestä?

Joka on juuri tavannut
ulkona pimeässä pirun
ei kai heti voi mennä sisään
salin kahvisorinaan
ainakin henkisavut
ensin
porstuassa.

Vitsi, vitsi

Suurinpiirtein näihin aikoihin viime vuonna Hullunkuunajan blogi sai alkunsa, tässä nimeään kantavassa kuunvaiheessa ja oinaan täydenkuun pimennystä odotellessa. Vitsit, tuntuu aika hienolta kun koko vuoden kierros on käyty läpi. Tosin matkan varrelle jäi muutamia oikaisuja, joita pääsee sitten paikkaamaan tulevalla kierroksella, jos blogi pysyy hengissä eikä sekoa kuuhulluuteensa.

Toiselle samanlaiselle kierrokselle voi olla tylsä lähteä teidän mielestänne. Jos sama vaihe samassa merkissä on jo nähty, mitä uutta siitä voi enää sanoa. Sitä Kuu enimmäkseen juuri edustaa, arkipäiväisiä toistuvia rutiineja. Jokin asetelmassa kuitenkin muuttuu aina, jos ei muu niin ainakin Kuunsolmun linja. Kuu ei ole yksin taivaalla, muut tekijät värittävät jokaista kuunvaihetta niin, ettei se koskaan pysty olemaan täysin puhdas vaihe + merkki.

Jotakin uutta jekkua pitäisi olla varattuna tulevalle vuodelle. Sama vaihe ainakin alkoi lupaavasti vesimiehessä aamulla; hullunkuunlaisia yllätyksiä, erilaisuuksia, nurinperisyyksiä. Nurinperinen vaihe tämä todella on, kun perusasetelman rakenteessa hullukuu tulee polaarimerkissä leijonassa. Ilmamerkkinä vesimiehessä voi olla vienosti hullunkuunvaiheen hermostuneisuutta, neurologisella tasolla, mutta eikös veskari ole muutoin yllättävän tyyni ja rauhallinen? Merkin symbolissa sen pinta lainehtii, kai siinä jotakin eloa saattaisi olla.

Elohiirien pitäisi juosta jo iholla, sillä tuleva pimennys painaa päälle. Sen merkityksen ennakointia voi olla oikein hyvä harjoittaa vesimiehen Kuun aikaan. Hullussakuussa pyrkimys saavuttaa on kova, aistit pingotetaan valppaiksi, työtä tehdään jotta kohta tulisi valmista. Vesimiehen ajan hulluus kulkee kahdella lainelaudalla niitä merkkisymbolin aaltoja: on niin erikoista ettei kukaan ymmärrä, ja saa siitä hullun leiman otsaansa, tai toiseksi yrittää liiaksi erikoisuutta, mikä on aina vähän säälittävää, ja kai sellainen lopulta on täysin hullua. Oma tunnelmani ja intuitioni kuitenkin on, että ei tämä hullu vaihe vesimiehessä ole erityisen kreisi, vaan pimentyvä täysikuu on se hullumpi (taas varaan mahdollisuuden olla täysin väärässä!). Vesimiehen merkki ei minulle näyttäydy kaikessa omituisuudessaan ja erikoisuudessaan revittelyn paikkana, mutta syy mielestäni on oman asenteen rajoituksissa kuin sinänsä vesimiehen merkin kyvyssä hulluilla. Te muut saatte kokeilla, minä menen tekemään jotakin tylsän arkista kuten haravoimaan lehtiä.

Hullunkuunajan blogissa on ollut tapana kuvata ajan tunnelmaa myös toisten sanoin, runonpätkien avulla. Ensimmäisen teemallisen kierroksen kunniaksi minun piti palata tässäkin alkulähteille, mutta ainakin tässä vesimiehen Kuu tarjosi yllätyksen. Sylvia Plath ei puhuttele enää. On riemastuttavaa huomata, että aika on nyt uusi ja toisenlainen.

mitä nyt kun maailma on valmis?
soitettava
    kitaraa
    huilua
    haitaria
                             olisi raukkamaista luopua
                             ja mennä nukkumaan

Lähellä ja kaukana

Täysikuu, huipennus ja täyttymys. Valmiiksitulo, esiinmarssi, hekuma. 16% tavallista valtavamman Superkuun saattelemana kirkastettiin viime yönä täydenkuun aika alkuun vesimiehessä. Kuten ehkä tässä välimatkan omassa merkissä pitääkin, Hullu Kuu tahtoo nyt ottaa hiukan etäisyyttä tunnemyrskyissään. Omaa esilläoloa olisi syytä tarkastella vaaksan päästä kylmänviileesti. Vesimiehen merkki Kuulle antaa asetelmaksi esilläolon toisten joukossa, ei valokeilassa kuten täydessäkuussa todella pitäisi olla. Vesimiehelle toisten huomio taitaa olla sivuseikka, mutta tässä on ristiriitaa mitä minä en ymmärrä: vesimies etsii viiteryhmäkseen samanhenkisiä, samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Eikö se tosiaankaan koskaan koeta käännyttää toisia? Nyt sellaiseen olisi hyvä tilaisuus.

Toisten joukkoon on kai tämän täydenkuunajan sanoma. Sinne vaan sekaan. Tietoisuus ryhmähengestä nousee, toisten tarkkailu tuottaa tulosta ja huomiokyky on parhaimmillaan. Hullu Kuu on sitä mieltä, että tieto lisää tuskaa (vitsi) eikä pysty nyt ollenkaan pysymään niin etäällä kuin pitäisi.

Vesimiehen (ja Uranuksen) henki on kääntää asioita toisinpäin, päinvastoin, nurinniskoin, ja täsmälleen sellaisen Superkuun Hullu Kuu sai. Antivertexilleen, alitajuisten vibojen kartankohtaan. En muista vähään aikaan kokeneeni vastaavaa epävarmuuden, epätietoisuuden ja pahojen aavistusten hetkeä kuin eilen illalla täsmälleen Kuun ollessa suurimmillaan. Aivan kauhea fiilis, ja jos se on ajan henki seuraavat pari viikkoa ennen uutta Kuuta niin hulluksihan tässä tulee.

Kuu on lähellä, tunteet pitäisi etäännyttää, osata astua kauemmaksi saadakseen perspektiiviä, eikä pysty irrottautumaan tarpeeksi kauas. Tämän syklin alkaessa lähdettiin rakkauden perään – pitäisikö siihen nyt suhtautua vähemmän tunteella? Entä jos ei pysty eikä halua? Saako tehdä omaan tyyliin, vesimiesmäisesti?

Olen ongelma elämän,
arvoitus alinomainen,
kajastelu kaukaisuuden,
olemattoman odotus,
usko uupuvan unelman.

Kummallisia kertomuksia

Vähenevän Kuun aika on taas, Kuu on aloittanut täydenkuun jälkeisen häviämisen näkyvistämme, ja tällä laskupuolella aluksi tuli vastaan siemenkuun vaihe. Ilman elementti painottuu tässä vaiheessa, sillä asetelma on mukavasti nappaava Aurinko kaksosissa ja Kuu vesimiehessä. Vaiheen osoittaman jakamisen ja tiedottamisen tehtävän pitäisi sujua, kuten nyt aina ilman kanssa puuhatessa – ideatasolla.

Siemenkuu on intohimoista ja palavaa aikaa, sen tahdonvoima varmistaa levittämisen. Tämänkertainen vesimieskuu on varmasti aatteessaan vakaa, ja sen myötä tahdonvoimainen, mutta miten sujuu veskarilta intohimoinen heittäytyminen? Vesimies vetäytyy tarkkailuun takavasemmalle eikä ole luontevimmillaan intiimissä lähestymisessä. On kuin tämänkertainen Kuu kyllä viskaisi siemenet mielellään jakoon, mutta asenteella ottakaa tai jättäkää, ja tarkkailee itse kauempaa tarttuuko joku sanomaan. Vesimies ei mielistele saadakseen juttunsa myytyä. Moni kokee tällaisen tylynä.

Jaettava viesti voi olla älyllinen, mikä toisinaan rajaa yleisöä. Massoille tätä ei tehdä helpoksi, ja tyypillinen kuvio taitaa olla, että vesimiestyyppistä sanomaa vastustetaan aluksi, koska se eroaa tutusta ja turvallisesta. Aina kuitenkin löytyy erilaisuudelle omat yleisönsä, kenties marginaaliryhmistä. Todella usein vesimies-Kuu on trendsetteri, ja viesti tulee muodikkaaksi vasta tulevaisuudessa. Tiedottamisen keinot saattavat olla poikkeuksellisia, tai ainakin nyt olisi hyvä hetki kokeilla jotakin erilaista: mitä voimakkaammin kaikki keikautetaan päälaelleen, sitä paremmin ajan henki toteutuu.

Vesimiehen merkin symbolissa kaadetaan ruukusta puhdasta, kirkasta vettä. Tämänkertaisessa siemenkuussa voisi asioiden jakamisen ja sanoman levittämisen tarkoituksena olla puhdistaa, palauttaa idean kirkkaus. Vesimies on aatteellinen ja idealistinen merkki, kyllä tässä on aina toiminnan taustalla jokin ismi, kenties erotuksena jousimiehen aatteellisuuteen se, että yhden totuuden löydettyään vesimies voi olla valmis tarkastelemaan myös muunlaisia totuuksia.

Sen verran totean hulluudesta, että hullunkuunaika on takana taas tältä erää. Epätavalliset ideat voivat tuntua oudoilta, mutta tässä ei taida olla Kuulle ominaisesta hulluuden muodosta kyse. Jos joku tuntee epävarmuutta tohtiiko kertoa kummallisia juttujaan, nyt voi olla niin ufoja asioita liikkeellä että tässä ilmapiirissä voisi hyvinkin kokeilla vastaanottoa. Jospa kokeilisimme empiirisin tutkimuksin ja tekisimme omia pieniä markkinatutkimuksiamme, kuka tarttuu siihen omaan, ruukusta kaadettuun puhdistavaan veteen. Palautteeseenkin saattaisimme tällaisena aikana osata suhtautua tarvittavan viileästi.

Voi! hirvittävä on ote – kiivas tuska –
Kun korva alkaa kuulla ja silmä nähdä;
Kun valtimo alkaa sykkiä ja aivot ajatella;
Kun sielu aistii ruumiin ja ruumis kahleensa.

Pitkän tuumauksen Kuu

Voi pojat millainen on aika! Sen lisäksi että juuri nyt eletään läpi kevään rankinta planeettakuviota ja ollaan erityisessä vaiheessa pimennysten välissä, täytyy tähän luonnollisesti tulla piste i:n päälle Kuun kierrosta. Kuu saavuttaa tänään tiistaina vesimiehen merkin alussa vähenevän puolikuun vaiheen, eli käväisee neliökulmassa juuri härkään siirtyneeseen Aurinkoon. Neliökulma Kuun ja Auringon kesken merkitsee aina Kuunsolmujen pysähtymistä ja suunnanmuutosta, tässä kulmassa aletaan sitten taas harkita, tuumata ja epäillä suurinpiirtein kaikkea. Ja koska ajan henki on nyt mitä on, saadaankin kaikkein pisin mahdollinen tuumausjakso solmujen edetessä: kun Aurinko on juuri siirtynyt solmulinjan toiselle puolelle, vasta Kuun ylitys alasolmulle palauttaa solmut mittaamaan aikaa oikeinpäin. Ja tätä saadaan sitten odottaa päiväkausia, ihan ensi maanantaille saakka.

Jos ajan henki on nyt paineikas, saattavat vesimiehen puhtaat laineet olla edes pieni pelastus. Vähenevän puolenkuun vaihe on luonteeltaan kaurismainen, mutta nyt liu’uttiin ihan pikkuisen veskarin puolelle, ja hyvä niin. Saadaan ottaa edes hiukan rennommin. Vesimies antaa etäisyyttä ja siten perspektiiviä, sekä kykyä tarkkailla kaikenlaisia ilmiöitä. Olemme siis tarkkaavaisina sen suhteen mitä nyt tapahtuu, tai ainakin Kuun kulku voisi antaa sellaiseen mahdollisuuden. Maailma ei pääse yllättämään?

Puolikuussa tehtävänä on ratkaista ongelmia vastuullisesti ja kauaskatsoisesti. Vesimiehen merkki antaa mitä parhaimman tilaisuuden siirtää omat tunteet ja mielihalut sen verran sivuun, että pystytään loogisesti arvioimaan, mikä voisi olla tulevaisuuden kannalta parasta. Ainoastaan tuo perin hankala solmujen pitkä etenemisjakso tällä kerralla on riesanamme. Vaikuttaa siltä, että ratkaisuihin olisi painetta, mutta jokin estää tekemästä tarvittavaa päätöstä. Solmujen käännöksestä ensi viikolla on vain joitakin tunteja aikaa katsoa päätöksiä ns. selvillä vesillä, mutta yhtä lailla kyseenalaista on, kuinka tällöin päästään eteenpäin kaikkein vanhimman Kuun aikaan ja tulevan pimennyksen painaessa jo päälle. Ehkä ei kannata ihan peiton alle piiloutua viikon ajaksi, mutta pitäisikö sittenkin asioille antaa nyt aikaa tekeentyä. Minä en tiedä, mutta tuumimaan tämä asetelma tosiaan laittaa. Ainakin on aikaa katsoa todella syvällisesti ja harkiten.

Voitte sitten tulevina päivinä tunnustella, ajavatko aikaan liittyvät paineet ristiriitaisuuksineen mihinkään kuuhulluuteen. Itse en pidä vesimiestä erityisen hulluna merkkinä. Liiallinen tunteista irrottautuminen tietysti kärjistyessään johtaa psykopaatiksi, mutta eiköhän noin patologiseen tilaan tarvita jo paljon muutakin kuin vain vesimiehessä kulkeva Kuu. (Se oli kevennys, huomasitteko). Vaikka onhan vesimiehen Kuu joskus niin eriskummallinen, että varsinkin toisten näkökulmasta ihan kaikki mitä tekee, on seinähullua.

Tekisi mieli suunnata katse ja ajatukset niin kauaksi, että se jo irrottaa tämän ajan paineista etäämmälle. On tässä Kuussa hyvät ja auttavat puolensa, ja Hullu Kuu kehottaa vaihtamaan näkökulman surkeuksista niin päinvastaiseksi, että katsotaan nämä hyvät, ystävälliset ja humaanit seikat vahvemmiksi.

Naakkojen äänet liudentuvat yöhön.
Seinämien kiilteet eivät enää välky,
ihmislaineet lyö
vasten houkutusten rantaa.
 
Risteyksen vilkkuluomi
viestittää.

Suosiolla loppuun

Aletaan olla lopun tunnelmissa. Tämän astrovuoden vihonviimeisen kierron vihonviimeinen vaihe alkaa tänään torstaina päivällä noin puoli yhdeltä kun Kuu tulee vesimiehen viimeiselle kolmannekselle ja puolineliöön Auringon suhteen. Vaikka Aurinko on jo aloittanut uuden vuosittaisen syklinsä, Kuu laahaa menneessä perässä. Ihan just niin kuin pitääkin.

Aikaisemmissa kuunvaiheiden katsauksissa olen tämän syklin osalta useaan otteeseen viitannut siihen, että vaihe ns. vaihtuu ajallaan. Niin tapahtuu nytkin, sillä kuunvaiheiden perusasetelmassa balsamiseen vanhan Kuun vaiheeseen pitäisi siirtyä vesimiehen hengessä. Nyt näin tehdään jopa kohdillaan sen merkissä.

Voi tuntua oudolta ajatus, että viimeinen syklin päättämisen vaihe olisi vesimiesmäinen, kun merkki mielletään futuristiseksi. Ennen kuin tuomitaan mitään vääräksi ja toimimattomaksi, on parempi tutkia ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin, mitä oikein tarkoittaa vesimiehen vanha Kuu. Huomaan vesimiehen kahdellakin tasolla erittäin sopivaksi päätösvaiheeseen. Vanhassa Kuussa aletaan luoda pohjaa tulevalle uudelle kierrokselle, ja mikäpä siihen istuisi paremmin kuin katseen suuntaus tulevaisuuteen.

Toisen tason kohdalta löytyy auttavia ja jopa pelastavia teemoja. Kuu yhdistetään tunteisiin, ja aika usein vanhankuun aika käsitetään syvällä vellomiseksi, jotenkin toivottomaksi. Vesimieskuun viesti on, että luopumisen ja päätöksen ajan ei tarvitse olla raastava ja satuttava (vaikka se toki tällaiseksi saattaa tulla joissakin Kuun kulkemissa merkeissä). Vesimiehessä omat tunnetilat asetetaan vähän kauemmas, käsivarrenmitan päähän, jotta ilmiöön saataisi perspektiiviä. Ulkokohtaista ja kylmää toisten mielestä, mutta käytännön tasolla saattaa olla hyvinkin järkevää tehdä näin. Tällaisen vanhan Kuun aikaan tehtävä on jo laajempi kuin pelkkä oman navan ympärillä pyöriminen, sillä vesimies on humaani, yhteisöllinen ja jopa globaali. Kun ajatellaan koko vuoden mitalta aikaisempia Kuun kierroksia, viimeisessä syklissä tuodaan synteesiin jo laajoja kokonaisuuksia, joista omat tunteet on syytä pitää vähän kauempana. On aika kypsyä ja oppia ajattelemaan pikkuisen etäämmälle. Kypsymiseen nyt erityisesti painostaa Kuun kulma hallitsijaansa Saturnukseen.

Merkkinä vesimiehen tehtävä on virtaavalla vedellä puhdistaa. Vanhassa Kuussa tarvitaan mielen puhdistumista vanhasta, käydystä, menneestä, koko aikaisemmasta syklistä. Miksei sitä tunnekuonaakin voisi koettaa samalla hiukan huljuttaa, mutta pääasiassa nyt pitäisi keskittyä kaikkein isoimpiin kokonaisuuksiin mitä ikinä hahmottaakaan. Päättäminen on tällä kertaa symbolista kasvojenpesua, raikkauden löytämistä tulevan pohjaksi.

Vanhankuun aika tuntuu nyt yllättävän valoisalta. Toinen jalka on jo kynnyksen yli astumassa uuteen.

Tein matkaa kajakillani
ja menin maihin
Osuin lumikinokselle
joka juuri oli alkanut sulaa
Ja minä tiesin
että oli kevät:
me olimme selviytyneet talven yli!
Ja minä pelkäsin
että olisin liian heikko
liian heikko
kestämään tuota kaikkea kauneutta

Valmiina syntynyt

Uusi rundi edessä, tien päälle jälleen, tällä kierroksella uljaan uuden maailman vesimiehen hengessä. Uudenkuun aika alkoi myöhään torstai-iltana kun Kuu kohtasi Auringon, kivan Uraanisessa tunnelmassa. Tuntuma on erittäin innovatiivinen, uutta luova, ennakkoluuloton ja raikas. Kerrankin tuntuu siltä, että tästä on tosi hyvä aloittaa.

Ilmapiiri on suosiollinen uusille ideoille, joiden aika tämä uudenkuun vaihe on. Vesimiehessä on kyseessä ideariihi, missä hulluintakaan ajatusta ei tyrmätä, jos se sopii omaan maailmankuvaan. Ihan varmasti näitä lapsenkenkiä joudutaan myöhemmin tarkistamaan, mutta sellaista elämä on eikä siihen voi jäädä jumiin, sillä vain yksi on syntynyt valmiina.

Vesimiehen hengessä alkuun lähtevät uudet alut ovat ennen kaikkea omaehtoisia ja persoonallisia. Asenne on tutkiva, mutta ei oikeastaan vaikutuksille altis. Kiinteä merkki, ettäs tiedätte. Turha mennä tyrkyttämään toisille omia ajatuksiaan, jokainen päättää itse omansa. Oma mieli voi olla vastahankaan suurinpiirtein koko maailmaa kohtaan, vastustustakin todennäköisesti kohdataan, mutta sellainen ennemminkin lujittaa omaa yksilöllistä näkemystä kuin lannistaisi.

Kyllä tässäkin nyt alkuun pyrähtäneessä kierroksessa on omat hankalat tunnelmanmuutoksien kohtansa, mutta toisaalta jotkut vaiheet tuntuvat istuvan oikein mallikkaasti kohdilleen. Mahdollisuuksia siis tulee olemaan, jos selvitämme muutamat tukanriivintää oireilevat ajankohdat. Silti kun tässä alussa näitä vaihdoksia äkkiä silmäilee, ei luultavasti näe eikä tiedä vielä kaikkia muuttujia. Vesimiehen alun henki ei ole kovin joustava, ja siksi suurin vaara voi olla jo siinä, että alkuvaiheessa naulitsemme asiat liian tarkkaan oman mielemme mukaisiksi, mutta ne eivät sitten lopulta toimikaan suuressa maailmassa.

Astrologiassa asiat toimivat polariteeteissa, eli kun Uusi Kuu syntyi vesimiehessä, peilaus tapahtuu leijonan merkin kautta. Itsetietoisuus on siksi päällimmäisin teema ideoinnissa. Varmuus luo ihailua ja tuo seuraajia, mutta fakkiutumisessa on tuhoutumisen vaara. Yksilöllisyys on luovinta.

Eläimistä tuli
susia,
millä liikaa häntää, millä iso
murheellinen pää.
Vähä vähältä ne alkoivat
sopeutua,
kävivät maisemaan taloksi,
saivat täpliä, somistuivat,
joku lensi.
Kissa,
kissa yksin
ilmaantui valmiina
ja ylpeänä:
se oli heti syntyään täydellinen,
kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Kynnyksellä

Jos sirppikuun vaikeutena on olla edelleen sidoksissa menneeseen, vaikka samaan aikaan tulisi olla selvillä uudesta suunnasta, tämä olettamus täyttyy nyt kirjaimellisesti. Kahdessa edellisessä kierrossa Kuu otti sirppikuun leiman viimeisellä kriittisellä asteella jousimiehessä ja kauriissa, ja nyt vaihtuu ainoastaan merkki vesimieheksi. Ristiriita menneen ja tulevan välillä on selvä kuin pläkki; viimeinen aste pakottaa muistamaan vanhan, vesimiehen merkki on futuristinen.

Tämän kauriista alkaneen Kuunkierron ainoa teknisesti hullulta näyttävä kohta on nyt sirppikuun vaiheeseen tulo. Sekin on hassua, sillä aikaisempien kiertojen kokonaisuuksien valossa sirppikuun ja siemenkuun sisarusvaiheet tuntuvat tervejärkisiltä kohdilta, joissa on yksinkertainen tehtävä. Oman mielipiteen muodostaminen ja katsantokannan omaksuminen saavat nyt osansa Kuun hulluuksista. On  vaikea tietää mitä haluaa, jos ei menneestä pääse irti. Ollaan menneen ja tulevan välisellä kynnyksellä, sehän on tässä ja nyt, hetkessä?

Kuu on tunnepitoinen tekijä taivaalla, siitä voimme kai kaikki olla yhtä mieltä. Vesimies asettautuu etäämmälle tunteista. Kuun pitäisi siis etäännyttää emootioista, jotta oma näkökulma selviäisi. Jää arvoitukseksi onko tällainen edes mahdollista Kuulle. Tähän yhdistyneenä hulluuden mahdollisuus saa kylmimään – ainakin minä valitsisin mieluummin intohimodraaman kuin tunteettoman julmuuden.

Sirppikuu on ainakin olevinaan kovin varma siitä mitä se on ja edustaa, ja vaiheen härän merkin ja eläindaran tämänhetkisen vesimiehen yhdistelmästä tulee päättäväinen, fakkiutumiseen kallellaan oleva tahto. Haihattelusta ei ole tietoakaan. Ehkä Kuu kaipaisi väljempää maastoa, koetan piipittää vaihtoehdoksi, mutta ei se käy. Pitää tietää mitä tahtoo.

Aikomuksista ei ketään pitäisi viedä tilille eikä roviolle. Sirppikuu voi antaa tiukan mielipiteen, sen tyylisen jonka vain hengenheimolaiset haluavat jakaa eikä se toisille kuulu. Kuun tulevissa merkeissä, sijainneissa ja asemissa alkaa näkyä viitteitä, että nyt mennään eteenpäin – ellei sitten skorpionin kohtaan tullessa haluta kipata kaikki sinne rovioon roihuamaan, mutta tästä sitten tarkemmin tammikuun lopun häämöttäessä.

Aikomukset ja oman tahdon ilmaukset saavat minut henkilökohtaisesti juuri nyt hulluuden partaalle. En minä tiedä, kiljun täällä itselleni. Veikkaan että kiljun itseni uneen ja mykäksi, sillä ihan pian Kuu kohtaa Neptunuksen, ja maailma kietoutuu mystisiin visioihin.

Mitä sinun kuvitteellisella kynnykselläsi on menneisyyden sidonnaisuuksien ja tuntemattoman tulevaisuuden välissä? Maitopulloja? Kauppamatkustaja? Jonkun jättämä vauva? Kissa odottamassa oven raottamista? Kukkalähetys?

Niin rajalla häilyvällä
olen viipynyt kuunnellen
Sydän – löytänyt tähdellä tällä
vain kivun ja kauneuden
on hitaasti tajuamassa
sitä hurmaa mahtavaa,
miten uudessa maailmassa
tämä tuska ratkeaa

Erikoisesti

Tämä kuunkierto on sävyltään jääräpäinen, ja kynnykseksi näyttää tulevan, kuinka onnistuu löytämään siinä piilevän vahvuuden itselleen, ei itseään vastaan. Miltei kaikki tämän kierron tähdelliset kulminaatiokohdat tulevat kiinteissä merkeissä; Uusi Kuu skorpionissa leimaavassa pimennyksessä, puolikuu nyt vesimiehessä ja täysikuu härässä. Sävy tulee muuttumaan vähenevästä puolikuusta muuttuvalaatuiseksi, mikä antaa mahdollisuuden sittenkin eiku-liikkeisiin. Tämä on hyvä muistaa, ettei näin alkukierrosta jo blokkaisi itseään nurkkaan.

Sunnuntaina aamulla Kuu tuli puolikuuksi vesimiehessä, suuren ja ankaran Saturnus-isän otteessa kuten ajan henkeä pitää näin Isänpäivänä kunnioittaakin. Puolikuu on taas ratkaisun paikka. Sinulta kysytään, ja vastaus pitää olla. Vesimiehen Kuussa anteliainta on etäältä katsova teknisyys. Ei katsota pikkuasioita viilaten (vrt. kiperä kulma neitsyeen) eikä jäädä kiinni tunnetasolla (vrt. samanlainen kiperä kulma rapuun). Ulkokohtainen, laaja-alainen asenne mahdollistaa ison mittakaavan projektit. Katso universumin kokonaisuutta ja oivalla.

Vesimieskuu ratkaisujen paikassa on paradoksaalinen. Kuinka voi samaan aikaan pitää kiinni lujasti, mutta silti pysyä etäällä, pitäytyä vapaudessa, irtautua. Ajatus istuu tiukasti, mutta tuo tuleva sisaruksensa neitsyen vähenevä puolikuu vihjaa, että asennoitumista joudutaan muuttamaan. Tässä vaiheessa ollaan kuitenkin vankasti omaa mieltä. Vaikka mieli olisi kuinka omituinen.

Puolenkuun mittari on yksi aktiivisimmista ja konkreettisimmista kohdista Kuun matkassa, voisiko olla jopa tärkein, ajattelen varovaisesti. Tässä paukahtaa se mistä kaikessa on lopulta kyse, Auringon ja Kuun suhteesta, valojen ”leikistä”. Valojen radat leikkaavat toisiaan ja Kuunsolmu jää tuumaamaan mitä pitikään tehdä, mikä se suunta taas olikaan. Ensi viikko on tätä suunnan tarkistamista. Ei siis parane pyrähtää, vaikka Merkurius oikeneekin. Neptunuksen pysähtynyt sumu mielissämme antaa odottaa kirkasta päätöstä.

Ratkaisut, kysymykset, päätökset ja vastaukset! Ehkä riittää että minä tiedän suunnan, vähät muista. Matkaa olisi kuitenkin kivempi taivaltaa yhdessä, tasa-askelin veljinä, samaan suuntaan tuijottaen. Tämän vuoksi aidan yli täytyy kivuta yhdessä. Tämäkö on demokratiaa.

Oli vain yksi paikka minne mennä.
Kihisevinä, tuoksuvina
polut kapenivat sisälle koloon.
Ja ansat melkein väistyivät –
nollat, laukesivat tyhjänpäiten