Kenen syytä

Hullunkuunvaihe Kuun kierrossa on viimeisin kasvupinnistys ennen täydenkuun hetkeä, ja sellaista kurkotusta käymme läpi yöstä alkaen, kun kello on ehtinyt jonkun minuutin sunnuntain puolelle. Tälle vaiheelle kirjoituksissani vakiintunut nimitys ei ole ihan sattumanvarainen ja omavaltaisesti keksitty, sillä tässä on taustalla melko yleinen käsitys siitä, että juuri tässä kasvukuussa on Kuulle ominaista hulluutta.

Paitsi onko nyt lainkaan, sillä hullunkuunvaihe alkaa silloin kun Kuu on juuri siirtynyt vaakaan. Vaakaa ei ensimmäiseksi tuomita sekopäisyydestä, ei hulluttelusta eikä irrottelusta. Vaa’assa on säntillisyyttä – hei vedetään nyt reippaasti yhtäläisyysmerkkejä ja nuoliviivoja, että vaaka on Saturnuksen ylennyksen merkki. Vaa’assa noudatetaan yleisiä sääntöjä ja normeja, koska sellainen luo varmuutta ja turvallisuutta. Vaa’assa etsitään kultaista keskitietä, konsensusta ja yleistä hyväksyntää. Vaa’assa peilataan yhteisön ja toisten ihmisten kautta. Ja tietysti silloin, jos yhteisö tavoitteleekin pöhköä käytöstä, kuun ulvonnan kokemuksia, silloin mukaudutaan itsekin etsimään kuuhulluuden tuntumaa. Parasta siis tsekata millaisissa joukoissa seisot, sillä se kertoo näyttäytyykö hulluutta. Nyt se on hauskasti kokonaan toisten syytä.

Vaaka mielletään itseasiassa paljon tasaisemmaksi kuin sen symboliikka tosiasiassa on. Vaa’an prosessi on jatkuvaa mittausta, punnitsemista, ja kyllä siinä voidaan käväistä asteikoissa ylhäällä ja alhaalla. Vaaka on myös aktiivinen merkki, eli punnus heiluu ihan koko ajan. Astrologiassa vaa’asta luodaan yleensä hyvin harmoninen, soljuva, hitaan tasainen kuva, mikä sori-nyt-vaan ainakaan minun mielestäni ei ole ihan näin. Vaaka johtavana merkkinä on tekemistä, pyrkimistä, etsimistä, valitsemista, tuomitsemista. Kovalla työllä aikaansaatu imago kestää. Ja ilman elementin merkkinä vaaka on tietoinen ja tiedostava, ajattelun ja älyn kautta suunnistava, eikä mikään boheemi kukkahattuinen taivaanrannanmaalari, tunteileva hupakko.

Nyt kun Kuu aivan vaa’an merkin alussa siirtyy hullunkuunvaiheeseen, sitä hallitseva Venus sattuu olla kivasti vastapäätä oinaassa. Tästä kuvastimesta näkyy peilaamisen teema. Omaa käytöstä arvioidaan vaikka sivusilmällä toisiin vilkuillen, minkälaisen vaikutuksen olemiseni saa aikaan. Miten muut reagoivat. Tässä kasvukuussa etsitään kontaktia toisiin paljon enemmän kuin yleensä Kuun kasvupuolella. Vaa’an hullukuu varastaa täydenkuun tehtävää, ja helpottaa siten skorpionin sisemmäksi ja intiimillä tavoin toteutuvan täydenkuun velvoitetta.

Mietin
yötä ja päivää, yötäpäivää
toinen aina saa väistyä
vain hämärässä
jakavat

Täydenkuuntanssi

Täydenkuun aika tulee tiistaina aamulla vähän yhdeksän jälkeen, ja varmaan tätä edeltävä yö on jo Kuun kuumotusta. Osoittelevasti Kuu täyttyy taivaankannen energisimmässä kohdassa, sen paljonpuhutun ristin ytimessä (kyse on planeetoista, ei kirkollisista asioista, vaikka Pääsiäisen piinaviikkoa vietämmekin). Kuunvaiheena täydenkuunaika kestää ensi lauantain aamupäivään saakka, ja sen kuluessa ristirakennelman purkauskohdassa oleva Pluto pysähtyy. Kyseessä on siis hyvin intensiivinen kuutamo.

Vaa’an täysikuu on juuri sitä mitä me kuutamolta odotamme. Huomiota puolin ja toisin, esilläoloa ja esiintymistä, valmiuksien esittelyä, kohtaamista ja palautetta. Aika on isoa ja yllättävää, kun Kuu täyttyy samalla linjalla ajassa vaikuttavan Jupiterin ja Uranuksen kanssa. Tässä ei voi mitenkään välttyä vastavuoroisuudelta, eikä selkeästi ole tarkoitustaan väistää toista, vaan kohdata. Oinaan kierrossa on rehellisyyden ja aitouden sävy, ja on tarkoituksenmukaista ulottaa se kulminaatiopisteeseenkin. Ei feikata, vaan todella kohdataan.

Vaa’an Kuu on peilien peili, mutta kaikkea koettua ja havaittua tulkitsemme oman itsen kautta. Odotukset maalaavat tuntemuksia. Tunnistamme ehkä itsessämme halun mennä vastaan, mutta tämä ei saisi kaikesta intensiivisyydestä huolimatta olla liiallista. Vastavuoroisuudessa on tarkoitus saada itsellekin, ei vain kiemurtaa sellaiseksi minkä olettaa toisen tahtovan.

Ei kannata lietsoa itseään odotuksiin vaikeasta ajasta. On lopulta vain energiaa, vaikkakin nyt harvinaisen vahvaa, ja kun ajan vaateeseen vastaa taiten, on tässä mahdollisuus saavuttaa paljon. Taivaalla on paljon annettavana, ja siksi on luontevaa ottaa voimat käyttöön. Kohtaamisessa on rytinää, mikä yllättää valmistautumattoman. Se voi olla intohimoa, hullaantumista, jopa manipulointia. Aika leiskuu vahvimmin Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuutta, ja siitä saamme kummallista ristiriitaa, sillä samalla kun on tahto toisen luo, on vapautumisen teema ollut olemassa jo pitkään. Kuunnelkaa itseänne ja katselkaa peileihin, mitä tämä voisi käytännössä olla. Ehkä se toinen, jonka kohtaamme, ei ollut sitä mitä odotimme. Tämän Kuun aika voi olla opettavainen, itsestä ja toisista.

Yhteinen elämä, kahden vaaka;
noin vain sinä painat kuppisi alas
ja minulla on äkkiä
tämä korkean paikan kammo.

Kahden kauppoja

Olemme keskellä pimeintä aikaa, kun näin laskevan Kuun puoliskolla tullaan siemenkuun jaksoon. Kuu lähtee pienenemään täydenkuun jälkeen ja suunnataan kohti seuraavaa pimennystä, Auringonpimennystä mikä on samalla uuden Kuun syntymä. Pimeyden voisi ajanjaksona ymmärtää sisäiseksi ajaksi, eikä tässä ole mitään luonnotonta tai pelottavaa.

Kuunvaihe vaihtuu siemenkuuksi illalla kahdeksan aikoihin ja vaa’an merkissä. Vaaka on kahdenvälisen kontaktin merkki, ja henkilökohtaisen kohtaamisen teema korostuu erityisesti Kuun vaiheessa, koska Venus ja Mars ovat eläinradan vastakkaisella puolella. Kaikki elementit ovat siis koossa, vaa’an merkki, Venus ja oppositiokulma. Toivottavasti kaikki sulassa sovussa näin ystävänpäivän muikeissa tunnelmissa.

Siemenkuussa toki tavoitellaan toisia ihmisiä, mutta yleensä laajemmalla otannalla kuin näin henkilökohtaisesti, kuin mihin taivaan asetelma tällä kierroksella viittaa. Siemenkuu on korostetusti antamisen aikaa, eikä välttämättä täysin pyyteettömästi ihokasta yltä vaan pohjimmiltaan ideologisista lähtökohdista. Koetetaan varmistaa, että se juttu mikä on, mitä osataan ja tiedetään, jatkuu ja leviää. Nyt Kuun ollessa vaa’assa täytyy osata kohdata toinen ihminen vertaisena ja yksilönä. Juttua ei viskota massoille summittaisesti vaan tarjoillaan juuri sinulle. Jos kosketuksen kattavuuden määrässä vähän hävitään tällä tyylillä, voi sen vaikutus ja voima olla sitäkin tehokkaampi. Niin monta kertaa eri yhteyksissä on saatu huomata, että yleisesti paasaaminen ei paljoa auta, vaan paras tulos syntyy kohtaamalla kasvotusten, vetoamalla ja pyytämällä. Jos jaettavaa nyt on, kannattaa oikeasti kohdata toinen ihminen.

Koska tämä kuunkierros on pimennyksien vuoksi poikkeuksellinen, on mahdollista että levittämisen ja tiedottamisen tehtävätkin nivoutuvat tärkeisiin asioihin. Kun Kuun asetelma on oikeastaan poikkeuksellisen suopea ja sopiva vaiheeseen nähden, voidaan tätä pitää enteellisesti hyvänä merkkinä; siemenkuunvaihe tuntuu hyvältä mahdollisuudelta.

Oletetaan että tämä Kuunpimennyksen jälkimaininki on seesteistä aikaa, ja balanssi on jälleen löytynyt. Jos pimennyksen aika oli piikki kuuhulluudessa, laskukuun myöhemmät vaiheet lupaavat jälleen muutamien päivien sisällä potentiaalisti hullumpia aikoja kuin tämä siemenkuun vaihe. Hienoa kun saadaan hetki huokaista, täällä pimennysten välisessä syvyydessä.

niin kuin lanka
läpäisee kynttilän
hymysi tuntuu
varpaissa asti
ja sytyn minne
tahansa kosketat.

Vähän hassu juttu tämä balsamico

Kierroksen viimeinen vaihe alkaa, perjantaina aamupäivällä vaa’an merkkisen Kuun alla. Skorpionin rahat-tai-henki kierroksella olisi saattanut kaivata jotakin stydimpää kuin vaakaa, mutta näin se Kuun kierroksilla yleensä tasapainottuu; aikaisempaa vaa’an kierrosta analysoitiin suurennuslasin kanssa neitsyen vanhassakuussa, ja neitsyen kierrosta hehkutettiin komeasti päätökseen leijonassa. Vaa’an Kuu tyynnyttää skorpionin intensiiviajan kierroksia alas, ja nyt on ajan henki kokonaan toisenlainen muutoinkin jo – Aurinko on jo jousimiehessä. Jippii ja Jahoo, kyllä kulkee niinkun tamperelaisilla pitkässä tunnelissa.

Eikä nyt raavita kokoon mitä sattuu, vaan valitaan vanhankuun ajan ainekset hienostuneesti. Vaikka sävy sävyyn. Vaakainen vanhakuu ei marise kyllästymistä, koska käyttäytyä pitää. Miltä se nyt näyttäisi jos protestoisi. Ennemmin siis tyydytään siihen, että kierros loppuu. Jos pitää luovuttaa ja lopettaa, tehdään se nätisti, loukkaamatta, tyylikkäästi, elegantisti. Silleen kuin hävinnyt osapuoli kättelee voittajaa hyvien tapojen mukaisesti. Ehkä vähän hymyä mikä ei yllä silmiin asti. Ei yhtään kiukutella ettei päästettäisi irti. Ei nyt vaan ole sopivaa enää hekumoida enempää skorpionin intohimossa, se meni.

Kuinka vaa’an Kuu diilaa näkymättömyyden kanssa? Sitä voi olla edelleen ilmassa näin vanhankuun aikaan, ennen kuin Neptunus todenteolla pääsee liikahtamaan eteenpäin. Kuun kierroksen päättävässä vaiheessa on samaa hiljaista utua, häivyttävää, haihduttavaa, sellaista kuin biisin lopussa feidaa kuulumattomiin. Tämä viimevaiheen Kuu ei numeroa tee poistumisesta. Vaakakuu on tässä mielessä kovasti sukua kiltteyden neitsyt-kalat akselille, missä marttyyrinkruunu välkehtii kirkkaimmin. Mutta tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että ei vaakakuu mikään luovuttaja ole. Johtava merkki pitää huolen oman tahtonsa tapahtumisesta. Tai ainakin asioitten tiedottamisesta siten ihan kuin kaikki olisi sujunut hänen malliinsa.

Ja onhan tämä sisäisen harmonian riemuvoitto, mahdollisuus täydelliseen tasapainoon. Tuskin tässä mitkään demonit kehtaa kauheasti tulla huuteleen. Katsellaan niitä oman sisimmän nättejä puolia niin kaikille tulee hyvä mieli.

Hullu Kuu ihan vähän pahoittelee päätteeksi muutamaa seikkaa. Niinkun sitä, että vanhankuun aikaan tullessaan Kuu ottaa vahvasti kontaktia vastapäiseen oinaan Uranukseen. Tuppaa kääntämään joitakin asioita nurinniskoin. Ja sitä mokomaa jouskarin Merkuriusta kans pahoitellaan, aika nuljake, ei ota vakavasti yhtään mitään. Eikä me mitään skorpionin kiertoa tähän vielä lopeteta kun Venus ottaa lähituntumaa Plutosta, se on ihan samaa jalopenoa se. Aikojen balsamietikkaa, sitä siirappimaista.

Marraskuu dobermannina
juoksee
käyvät kellot käytävissä.

Sudentunnin Musta Kuu

Mitä tulevasta Mustan Kuun yöstä uskaltaisi sanoa? Toki ei täällä ole rohkeudesta kyse, kyllähän Hullu Kuu tohtii, tarkoitin siihen suuntaan että millaisen näkökulman valitsisi. Tuleva yö kun näyttää jotenkin kaksijakoiselta, ettei ihan bi-polaariselta, vähintäänkin vaakamaisen kakskuppiselta. Kellossa iltapäivästä, mutta astrologisesti yön aloittaen, Mustan Kuun yö alkaa (Helsingin korkeudella) varttia yli viideltä jo, kun Aurinko laskee horisontin alle. Silloin Kuu on vielä hyvinkin vaa’an puolella, joten perimmäinen yön sävy saadaan tästä.

Mutta yöllä tapahtuu. Kelloja käännetään, ja sehän merkitsee tuntia pidempää Mustan Kuun yötä. Juuri samaan aikaan kuin aikavyöhyke luetaan talviaikaisena, Kuu siirtyy skorpionin merkkiin. Varsinaisina aamuyön suden tunteina, Kuun aloittaessa skorpionin merkkiä, ollessaan niin ikivanha Kuu kuin ikinä voi olla, tämä tuntuu vasta sellaiselta kunnon Mustan Kuun yöltä. Ehkä me valvomme ja juhlimme Halloweenia neljään saakka, ja sitten valvomme muuten vaan Mustaa Kuuta. Aamu koittaa ihan pikkuista ennen kahdeksaa, ja meillä on edelleen vanhan Kuun aikaa monta tuntia, skorpionin hengessä, kärvistellä ennen kuin päästään uudelle Kuun kierrokselle.

Jos arvottaa haluaisi, Hullun Kuun mielestä vaaka ei välttämättä ole helpoin mahdollinen tunnelman sävy Mustan Kuun yöhön. Tämä yö on yksin pohtimisen aikaa, koska on paha mennä tulkitsemaan toisen sielusta paljon mitään, itse siitä täytyy ottaa selvää. Kuun ollessa pimeimmillään, lähinnä Aurinkoa, näin vanhan Kuun aikaan sekä uudenkuun vaiheen alussa, tämä korostaa minää, itseä ja egoa, sisäisyyttä. Täysikuu, se vaakamainen alue, käsittelee toisia ihmisiä, kanssakäymistä ja kontakteja. Siksi vaaka, vastakkaisena merkkinä, ei ole luontevasti omalla alueellaan tässä Mustan Kuun yössä.

Yksinäisyys voi olla yksi seikka, mikä nousee ongelmaksi tänä aikana. Ja varsinkin tällaisen juhla-ajan, Halloweenin osuessa samaan hetkeen. Vaaka rakentaa minäkuvansa yhteyksistä toisiin, peilauksesta, palautteesta, tuesta, yhteistyöstä. Eikä siinä mitään, näin pitääkin tehdä. Mutta ei tänä yönä. Nyt ei sopisi kaivata ketään, ei mitään muuta kuin omaa sielua. Ajan hengessä on muitakin tekijöitä, jotka viittaavat mahdollisiin yksinäisyyden kokemuksiin (Venus ja Saturnus, jos astrologisesti haluatte hahmottaa). Tämä voi kärjistyä, että olo tuntuu ihan läheisriippuvaiselta, vaikka muuten osaisikin ihan upeasti olla itsekseen. Vaikka kuinka tiedostettaisi, että yksin on hyvä olla ja varsinkin nyt, se voi riipaista pahasti. Vaa’an kierrossa nämä toisten ihmisten kohtaamiset ovat olleet tehtävänä, ja nyt jos pitäisi juhlia onnistumista, se pitäisi tehdä yksin. Ja varsinkin jos tuntuu ettei toteutunut se mitä tavoiteltiin – mikä pettymys.

Syövereihin sukellusta tarjotaan sitten kun aika muuttuu talveksi, Kuun siirtyessä skorpioniin. Tämän merkin idea taas sopii Mustan Kuun yöhön niin, että ihan jokaisessa Mustan Kuun yössä taitaa olla ripaus skorpionia mukana. Sopivuus, yhteys, yhteisymmärrys on niin selkeätä, että sen pitäisi helpottaa oman sisäisen ytimen tavoittamista. Katsotaan millaisia draamoja saadaan suden tunteina aikaan.

Meidän sekuntimme
karkaa ohi
lopullisesti:
pilviharson takana
vilahtaa kuu.
Voi piru.
Kunpa minä
olisin luonasi.
Nyt.

Suurten odotusten aikaa

Mitä tavoittelemme Kuun vaakakierron aikaan? Tasapainoa, parisuhdetta, kauneutta ja ihanuutta? Jokainen kokee itselleen sopivat vaa’an teemat tärkeimmiksi, mutta yhteistä on se, että Kuun syntyessä uudelle kierrokselle vaa’an merkin alkupuolella, ja meillä jo lokakuun puolella (Jenkit saavat syyskuisen alun), odotukset ovat suuret. Isot ovat, ylimitoitetut, hyvin optimistiset vähintään.

Kun Kuu syntyy nyt vaa’assa, ollaan eletty jo jonkin aikaa Auringon ja Jupiterin sulatusuunissa, ja edelleen Jupiter antaa sävyään tälle kierrokselle. Hyvyyttä löytyy, toivetta kaikesta paremmasta, ehkä talouden kohentumisen hakua, suotuisuutta. Mutta tämä kirkasotsainen, eteenpäin katsova Jupiter on vain osa planeetan joulupukinsäkkiä. Jupiterin isous, liiallisuus, ylemmyys ja hyväuskoisuus tulevat osaksi kiertoa aivan yhtä luontevasti. Jupiter vapauttaa, mutta ei se aina katso haluammeko jostakin vapautua.

Edellinen neitsyen kierto Kuulle saattoi monista tuntua vaivalloiselta, olihan se poikkeuksellista aikaa, ja sen tuntuman karistaminen voi olla päällimmäisenä mielissä. Nyt toivotaan paljon parempaa, kevyempää, helpompaa. Voima nostattaa aina vastavoiman. Kokeillaan vaan ilmapallonkevyttä lentoa, mistä kaikesta se meidät vapauttaa. Sen verran puuskaista on luvassa, että kepeys saattaa meidät arvaamattomiin paikkoihin. Ja vastuun kysymyksissä sattuu.

Toisen kohtaaminen on vaa’an kierroksen tehtävä, ja jo tässä alussa voi käyttää Jupiterin viisautta sen pohtimiseen, että täydenkuunaika, se konkreettinen kohtaamisen hetki, tulee oinaassa. Lähtökohta on siis tavoittaa toinen, mutta itse kohtaamisessa olemme omillamme, yksin – symbolisesti siis vain. Muutenkin täydenkuun hetki vaikuttaa niin oksat pois -puhurilta, että mikään ruusuinen ja ihana tästä vaa’an kierrosta ei taida tulla. Sori vaan kun näin tyrmään odotuksenne helppoudesta.

Mutta Hullulle Kuulle tämä kierto on tietysti aivan erityinen ja juhlallinen, sillä tämän aikana koittaa blogin synttärit. Ja niitä juhlitaan tottakai hullunkuun aikaan! Tämä ajanjakso ennen täyttäkuuta saattaakin olla kierrossa kreisipöhköyden kausi, mutta ei silti yksinään arveluttava kausi, sillä sellaisen meille näyttäisi tarjoavan myös laskupuolen puolikuu. Tästä tulee loppusyksyksi ja alkutalveksi trendi, että Kuun kierroissa laskevan puolenkuun kohta näyttäytyy tärkeänä, ehkä vaikeana tai karmallisia seikkoja korostavana; mitä ilmeisimmin vastuunotossa ja päätöksenteossa on vaikeutensa.

Kyllä tästäkin tapahtumarikas kierto tulee. Jos päästäisi vihdoinkin asiaan, kesän muuttuvuuden jälkeen, neuvottelemaan edullisia sopimuksia, työstämään taidetta, markkinoimaan onnistuneesti ja oppimaan toisen kohtaamisesta. Oletteks mukana?

Kierrättämisen muoto johon me takerruimme:
ailahtelevia, haikeita, toiveikkaita,
niitä joita kutsuttiin päiviksi,
jotka seurasivat toisiaan, pitivät seuraa,
toivat lohtua,
olivat poissa.
Sade piiskasi kattoa, eikä ikinä voinut tietää.

Nätti hetki syklistä

Pimennystenvälisessä erityisajassa ollaan sirpin vaiheessa vaa’an merkin lopusta lähtien. Tasaava ja balanssiin pyrkivä vaaka tuntuu tyynnyttävältä, ehkä sirpissä pääsemme vakaaseen rytmiin ja etäämmälle pimennyksen sisäänpäin kiskovasta pyörteestä. Sirpin vaihe Kuulle alkaa maanantaina noin puolenpäivän aikaan, ja kun Kuu on miltei merkin lopussa, tarkoittaa tämä että vaiheeseen lähdetään ilman kulmia, kuin vailla tavoitetta. Toivottavasti tämä ei estä ryhtymästä toteuttamaan järjestystä, sillä neitsyen uudesta Kuusta saimme alleviivaavan kehotuksen pyrkiä parempaan.

Sirppikuun periaatteellinen henki on omaehtoista, ja tässä mielessä vaakaisuus on nyt toisenlaista. Vaaka pyrkii yhteistyöhön, jakamaan, ja katsottavaksi jää miten niitto käy jos monta kättä tarttuu saman työkalun varteen. Toisaalta joukkovoima on monesti tuottanut tulosta, ehkä onnistumme soveltamaan sitä perustan lujittamiseen, hankkeen perusteiden muokkaamiseen. Kun monta kokkia tähtää huipennuksen sekametelisoppaan, ehkä joku muistaa ottaa vastuun eikä pidetä vaan yhdessä kivaa. Suunta on kuitenkin vahvasti toista kohti, ennemmin kuin pidettäisi kiinni omasta päämäärästä. Kompromissinhakuinen, sovitteleva, täydentävää näkemystä arvostava.

Neitsyen uudessakuussa jäi tosiaan yksityiskohdat katsomatta, kun pimennys ja kosmoksen keskeisin energia vei huomion. Saattoi olla ensimmäinen virhe tällä pimennyskaudella, mutta toivottavasti emme ole liikaa myöhässä näin sirpissä, kasvavan puolen alussa kuitenkin yhä ollaan. Täydenkuun kohdalla tuleva Kuunpimennys on tietysti Kuun kannalta tämän kierron huippujuttu, keskikohta saa viedä huomion. Muissa kuunvaiheen vaihdoksissa puolenkuun siirtymäkohdat saattavat olla suhteellisesti ottaen haastavampia, kriisipisteet saadaan jousimiehessä kriittisellä asteella ja ravussa vauvakohdassa. Välivaiheissa tunnelma näyttäisi olevan tyyni, vakaa, kenties jopa paikalleenpysähtynyt näin pimennyssyklissä, kovasti on kiinteää laatua tarjolla taivaalta. Jos ennustella alkaisi, neitsyen pimennyskierrossa ilmenee ihmeen paljon jarruttamisen teemaa. Puolenkuun ratkaisuissa Kuunsolmu kääntyy molemmissa tuumauksen ja harkinnan puolelle. Taidetaan tarvita paljon tietoa ja analysointia, jotta ollenkaan etenisimme tällaisena poikkeusaikana.

Hullukuu suoritti hulluuden laaduntarkkailua ja asiantuntijana, besserwisserinä päätyi kannalle, ettei vaa’an sirppikuu ole erityisen kuuhullua aikaa. Vaa’ankieli tuskin heilahtelee nyt ratkaisevasti. Ollaan nätisti vaa’an aikaan. Tai pimennyksen keskellä on kaikenlaiseen sekopäisyyteen tietynlainen taipumus olemassa, mutta kyllä se näkyy tässä syklissä roiskahtelevan reippaammin päävaiheissa, puolenkuiden ja täydenkuun kohdilla.

Tuossa kohtaa taivasta
oli ennenvanhaan kuu.
Enkä minä seisonut tässä ainoana.

Sileä Kuu

Taas mennään yötä myöden Kuun kanssa, Kuu tulee kasvavan puolenkuun kohtaan aamuyöllä hetkeä ennen neljää, silloin kun Aurinko alkaa jo häämöttää nousuaan horisontissa. Jälleen ennakoidaan mitä vaa’an merkissä puolikas Kuu ajasta kertoisi, toivottavasti näin tiedostamalla saadaan Kuun hengestä sen myönteisin puoli käyttöön.

Vaakakuun voisi toivoa varmaan ihan jokaiseen kuunvaiheeseen, koska merkki on niin soma, eikä ketään ärsytä. Puolenkuun aktiivisuuskin sinällään sopii, koska vaaka kuuluu johtaviin merkkeihin, eli kyllä tässä on toimeliaisuutta ja potkua vähän tavallista enemmän. Vaaka ei kuitenkaan tee numeroa päämääristään, mistäpä se, ettei liikaa pistäisi silmään.

Vaa’an loistopuolia ovat arviointi- ja arvotuskyky. Tällaisen sävyn ajassa pystytään sovittelemaan, saadaan kaikki tuntemaan olonsa miellyttäväksi ja tyytyväiseksi, siloitellaan harmit ja nähdään estetiikkaa ympärillämme. Jos merkkiä ei kuitenkaan taida eikä hallitse, voidaan mennä liikaa yleisen mielipiteen ja toisen tahdon mukaan. Että oltaisi kilttejä, ei pahoitettaisi kenenkään mieltä. Ja usein tämä on kaikkein sujuvin vaihtoehto siitäkin huolimatta, että oikeudenmukaisuus ei ihan pilkulleen toteutuisi. Helppoon elämään pyrkijät tekevät sen näin.

Kuunvaihe, Kuun siirtyessä kasvupuolellaan isompana tavoittelemaan täydenkuun aikaa, on kuitenkin vielä minäkeskeinen. Ei ehkä räikeästi, marketin hyllyjen välissä vatsalleen heittäytyen, mutta sen verran että kunkin omasta kasvusta, omista tavoitteista ja päämääristä on kyse. Tämä seikka vaatii nyt tiedostamista, että osaamme tasata harmonisesti punnukset siten, että huomioimme toiset, mutta pidetään mielessä mitä itse tahdotaan.

Vaa’an Kuu ojentaa nyt melkein kaikki eväät katsoa tulevien päivien kuunvaihe onnistuneesti läpi. Taivas antaa tilaisuuden olla kunnolla aktiivinen, koska puolenkuun kulma kääntää Kuunsolmutkin kulkemaan niin kuin pitääkin, parempaan suuntaan. Melkein, sillä ihan pieni kysymysmerkki meillä on Kuun merkin suhteen olemassa. Kuuta vaa’assa hallitsee Venus, joka on parhaillaan lähestymässä itse merkinvaihtoa, jolloin Venus sattuu olla juuri kriittisellä viimeisellä asteella rapua. Tällaiselta Venukselta ei välttämättä liikene Kuulle kaikkea sitä tukea ja turvaa, mihin Kuu vaa’assa haluaa turvautua. Ilmiön voisi katsoa kuitenkin toisinpäinkin; vaa’an Kuu joutuu tekemään itse ratkaisunsa. Tästä johtaen, ajan hengessä tuntuisi olevan nyt tyypillistä tilanne, että päätöksen kohdalla tekisi niin vietävästi mieli sälyttää ratkaisu toisille, tekisi mieli pohtia asioita yhdessä toisten kanssa, mutta jostain syystä apua ei kuulu, ja päätöksen eteen joutuu yksin. Ja se on loppuviimeksi kasvavan puolenkuun ajan idea, että omista lähtökohdistasi teet omat ratkaisusi.

Eläminen on helppoa,
helpompaa kuin
aavistatkaan, onneton
On vain valittava.
Valittava niin kuin
kahden naisen välillä
joita rakastaa
eri tavalla
yhtä paljon.
On vain valittava.
Ja naurettava.
Ja naurettava
kahdesti niin syvältä
jos valitsee väärin.
Niin helppoa on elämä.

Hukassa hullunkuunaikaan

Oi ihana hullunkuunaika, blogin lempparikausi! Aika jolloin halutaan olla iso, mutta ei vielä olla. Milloin pyritään täyttä kohti, kasvussa kohisten, tavoitteellisesti, intoa piukassa. Tämä tuntuu minulta, energiseltä, yritteliäältä, lannistumattomalta. Ja jotenkin niin inhimillisen keskeneräiseltä, liikuttavan vaillinaiselta, hellyttävän vajaalta, sellaiselta mille tekisi mieli antaa kannustuspalkinto ihan siitä pingottamisesta. Hullunkuunajan teema on keskeneräisyys, ja vaikka se voi ärsyttää, tämä on mahdollisuuksista paras. Kasvulle on tilaa.

Hullunkuunaika vaihtuu noin puolta tuntia ennen kuin Aurinko laskee yöksi (Hesan lakeuksilla) vaa’an merkin puolenvälin hujakoilla. Kuun kulkua tarkastellessa tuo kiertolaisemme on miltei kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan (ja kallistuksissaan niin matalalla että tuskin taivaalta löytyy!), joten näyttää siltä että niin merkin kuin kulun suhteen Kuu ei olisi nyt ollenkaan tyypillisen hullunkuunajan hullun kaltainen.

Kysytääs miten se vaaka merkkinä toimii? Hienovaraisesti, strategisen suunnitelmallisesti, silkinpehmeästi suostutellen niin että kaikki voittavat. Bloginpitäjä täällä on hyvin kyllästynyt määräilemään milloin Kuu on kuuhullu ja milloin ei, mistä minä sen oikeasti tiedän, kunhan pohdin. Vaaka merkkinä antaa viitteitä järkevyydestä (Saturnuksen ylennysmerkki), mutta sen symboliikassa on oma heiluntansa, ylös alas, ihan kuten Kuullakin. Aaltoliike voi aina heijata hulluuden esiin, ja vaa’assa se tulee niin suloisen ihanasti että houkutusta on mahdotonta vastustaa. Olo on jo valmiiksi kaksisuuntaisen savolaiskorkkiruuvimainen kun käännän ja väännän vaakakuuta –

Vaakakuu peilaa toisten kautta, verrattuna, enemmän kuin Kuu joissakin toisissa merkeissä. Vaa’an vastavuoroinen toisten huomioonottaminen yleensä tulkitaan vahvuudeksi ja eduksi, ja kyllähän sillä tyylillä pärjää. Mutta aina on puoliskonsa kääntöpuolella, hyviltä ja upeilta tuntuvissakin asioissa. Kärjistyessään, kuten näin hullunkuun aikaan voi monesti käydä, vaa’an Kuulla on vaara taipua liiaksi toisten suuntaan, itsensä hukaten. Tässä voi olla hullunkuunajan hulluus ja tehtävä, pingotuksen suunta, keskittyä omiin pyrkimyksiinsä, tietää mitä itse tekee.

Kesä,
kuin odottaisi jotakin,
mutta muukalaisen nähdessään
sydän hätkähtää.

Rajoilla

Täysikuu on nyt Kuunpimennys. Kuun juoksuissa tämä kulminaatiokohta on erityinen, mutta vuositasolla ei mahdottoman osoitteleva. Pimentyvä täysikuu tulee vähintään kahdesti vuodessa kun käydään pimennysjaksoa, ja tänä kalenterivuonna saadaan poikkeuksellisesti syksyllä kaksi Kuunpimennystä. Nyt vaa’an merkin alussa pimennys on ”parisielu” viime syyskuun lopun täydelliselle Kuunpimennykselle, ja astrologisesti tuumattuna kuin varmennus, voimakkuudeltaan hiipuva, ei enää yhtä osoitteleva. Kuulla on nyt oma luonteensa kahdentasoisessa, linkittävässä kierrossa: aloitus vanhassa, lopetus jo uudessa syklissä.

Vaaka katsoo oikeudenmukaisuutta, sitä että kaikki saavat osansa, ja Kuunpimennys muistuttaa meitä yhä aikaisemmasta, olleesta, vaikka pimennys tapahtuukin Kuun yläsolmun puolella eläinrataa. Vaa’an pimennys sitoo mukaan sitä, mikä jo aikaisemmin on tullut tietoisuuteemme, että emme unohtaisi, jättäisi työtä kesken. Tämä pimennys ei ole yksittäinen ja irrallinen tapahtuma, vaan osa jatkumoa. Se hyvästelee Kuunsolmujen aikaisemman merkkiparin. Symbolisesti lyödään raja kiinni taakse, mutta avataan toisia ovia edestä. Kuun jakso alkoi vahvoilla luopumisen ja lopettamisen teemoilla. Nyt alkaa olla käsillä siirtymä uuteen, tulevaisuuteen. Eteenpäin.

Vaa’an pimennys korostaa merkkiä, vastakkaisuuslinjaa Auringon ja Kuun välillä. Tämä pimennys on leimallisesti vastavuoroisuuden hetki, kontakti toisiin ihmisiin on pääosassa. Ollaan sosiaalisuuden tarkennuskohdassa, missä on kysyttävä toisten roolia omassa elämässä ja itsen roolia yhteisössä. Punnitaan käytöstä, sen antamaa palautetta, peilataan niin että häikäisee. Vaa’an puntari liittyy arvottamiseen ja tuomitsemiseen, nämä käsitteet pitäisi osata jo mieltää asioina, joita tarvitsemme, ne ovat olemassa ja niitä pitää osata käyttää taidolla. Kukaan ei elä tyhjiössä (joku erakko saattaa tähän päästä, mutta tarkoitan nyt ihmismassoja yleensä) ja kanssakäymisessä toisen kanssa todentuu meidän ihmisarvomme. Kuinka kunnioitamme ja arvostamme kanssaihmisiä, millaisen palautteen annamme heille. Tuomio ei ole rangaistus, vaan se voi olla yhtä lailla tunnustus tai palkkio.

Pimentyvässä Kuussa teema huipentuu ja kärjistyy niin, että peilausasetelma huutaa huomiota. Kun pidetään mielessä, että pitkässä juoksussa tämä vaa’an pimennys kertoo oinas-vaaka -linjan päätöksestä, nippuun paketoinnista, alkaa olla tilinteon hetki ihmissuhteissa. Yleensä olen aina voimakkaasti vastaan sitä, että ihmisiä siivotaan pois elämästä, jollekulle suljetaan ovi lopullisesti, suojellaan itseä ettei ehkä haavoituttaisi lisää. Ihmissuhteet ovat yksi suurimpia elämänkouluja, ja jos näitä väistetään käsittelemättä, karaten vastuusta, tuskaa peläten, silloin jää elämän opetus väliin. Tottakai elämässä on harvinaisia tilanteita, jolloin toinen ihminen on niin suuri uhka, että on järkevämpää väistää. Nämä ovat poikkeustapauksia. Tarkoitan ylläolevalla ennemmin arkea, jokapäiväisiä kontakteja, missä vastapuolen ns. vähäisen teon tai olemuksen osasen takia kanssakäyminen lopetetaan. Delete on helppo näpäyttää suojasta ja kaukaa. Entäs jos näille yksilöille pitäisi kasvotusten selittää? Kunnioittaa toista että antaisi edes mahdollisuuden hyvästeihin? Jos täytyisi järjestää muistotilaisuus, peijaiset? Vaakakuu on kohtaamista.

Kuunpimennyksessä hulluuskerroin on aina olemassa ajassa. Vaa’an täydessäkuussa ei ole soveliasta ja normien mukaista paljastaa hulluutta, jos se on yhteiskunnassa tuomittu, paheksuttu ja leimattu. Vaaka käyttäytyy toiset huomioon ottaen, kätkee hulluuden jos se edesauttaa yleistä etua ja tasapainoa. Näin pimennyksen aikaan punnukset saattavat kuitenkin hakata ylös ja alas vinhemmin kuin yleensä. Nyt tosin kuutamo tulee Kuun ollessa kaukana kiertoradallaan, vetovoiman ollessa vähäistä, mikä antaa vaa’an merkille helpotusta. Rajat voivat silti rakoilla – hyvin mielenkiintoisen täydenkuunajan saamme.

Minun riemuni minun päiväni
kuva tämän kaltainen:
puu, kuusi, vettä vasten ja taivasta vasten
piilokuun valossa
illan ilman vaitiolossa
tällä niemellä
maa ja taivas, meri
ja tuskin mitään
kaikki on kuin poissa
tai luona:
oi kaipaus haikeus
rakkaus on sydämeni

Puolikkaita päätöksiä

Vuosi vaihtui, mutta siitä ei Kuu ihmeemmin piittaa, jatkaa vaan tyynesti tasapainoista kulkuaan kohti seuraavaa etappia. Vähenevän puolenkuun aika vaa’an merkissä. Tämä on se raja, jossa Kuu muuttuu näkyvästä heijastajasta pimeämmäksi, alitajuisemmaksi ja kenties sisäisemmäksi tekijäksi. Puolikuu on aina kova kulma Auringon ja Kuun välillä, ja sillä tavalla käänteentekevä, että se liikuttaa Kuunsolmun kulkusuuntaa. Kierroksellaan Kuu ylitti neitsyen yläsolmun Uudenvuodenaattona myöhään illalla, ja tämä ylitys käänsi solmut nurinkurisesti etenemään. Nyt saadaan ajallisesti mukavan pian tämä käännöksen kohta uudestaan, eli Kuu tullessaan neliökulmaan Auringolle lauantaina aamulla noin puoli kahdeksalta palauttaa solmuparin kulkusuunnan taas oikeaksi. Uudenvuodenpäivänä muutoinkin moni on varmasti miettinyt tulevaisuutensa suuntaa, joten tämä sopi oikein mainiosti ajan hermoon.

Vaakainen puolenkuun paikka. Vaihe kertoo muutenkin harkinnasta ja päätöksenteon tarpeesta, ja vaa’assa aina pohditaan. Vaihe ja merkki komppaavat vatvomista, mahtaako ratkaisua tulla ollenkaan? Saattaa olla syytä tiedostaa, että aika vaatii nimenomaan päätöksen ja tuloksen, mutta kiellettyä ei ole tuumaustauon ottaminenkaan. Vaaka on hienolla tavalla harkitseva, se pyrkii kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Oikeassa paikassa kompromissi ei ole häviö vaan tehokkain tapa päästä taas eteenpäin. Siinä täytyy olla huolellinen, ettei joku joudu pelkästään myötäämään. Kaikkien pitäisi vähän voittaa.

Vaikka kalenteri merkkaisi meille nyt uuden alkua, Kuun sykleissä ei mistään tällaisesta ole kyse. Vähenevän puolenkuun aika kertoo paljon nähdystä. Ollaan niin pitkällä, että pitäisi pystyä vetämään johtopäätöksiä. Menneeseen emme voi palata, tehtyä ei saa oikaistua, ja nyt on seurausten kantamisen aika. Tämä kuunvaihe on mahdollisesti kaikkein aikuisin, vähenevä puolikuu on vastuullinen. Vaa’an merkissä on selvää, että toiset on otettava huomioon. Olisiko myös sitä, että saa apua ja tukea valintaansa? Ei tarvitse olla yksin vaan taakkaa voidaan jakaa. Ja huomatkaa vastavuoroisesti myös niin, että toisten taakkaa  pitää minunkin helpottaa. Lähtökohdan jouskarimainen idealismi muistuttaa itsestään vielä sen verran, että puolenkuun kynnys tuntuu aika hienolta, siltä että tästä tulee vielä hyvä.

Tietynlaista cooliutta, järkiperäisyyttä puoltaa seikka, että Kuu on kauimmaisessa kohdassaan kiertoansa, jolloin sen vetovoimaa ei ainakaan voi syyttää mistään. Tunnemyrskyt silotellaan nätiksi huomaavaisuudeksi. Käyttäydytään nyt sitten aikuisesti, ei kuuhulluilla yhtään. Koetetaan edes feikata kunnes päästään taas kirmaamaan vanhan kuun ajassa tulisemmissa tunnelmissa.

Kaikki talot harmaasilmäiset
Kuun puolikas ja minä
Eikä kukaan hymyillyt niin kuin taivaan kulmat,
tai nähnyt silmäpariani.
– Että
rauha kuuluu yöhön

Kilpineidon Kuu

Nyt onkin mielenkiintoista katsella, tunnustella itsessä ja toisissa, mikä Kuun ominaisuus näyttäytyy. Kuu tulee myöhään illalla tukkaa riipivään hullunkuunvaiheeseen, jolloin on aika sinkoilla seinähulluna, hermoilla hermoradat solmuilla, sortua äärimmäisyyksiin ja ylittää itsensä. Vaan miten mahtaa käydä, kun Kuun kulkema merkki tässä vaiheessa onkin vaaka: charmantti, hillitty, tasapainoinen eikä ainakaan julkisesti kasvojaan nolaava. Ja sitten vielä miltei samanaikaisesti hullunkuunvaiheen tulon kanssa, Kuu jää tyhjän päälle lillumaan (kts. edellinen päivitys blogissa). Ei oikein iske pingottaminen.

Erilaiselta hullunkuunajalta maistuu. Vaa’an tasapainoisuus ei ehkä toteudu, jos vaihe poukkoaa kahdeksikkoa. Ja toisinpäin, merkin sulavuus voi tukea niin, että mihinkään äärimmäisyyksiin ei mennä. Tiistai-illan täysikuuta kohti valmistellaan jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa. Jos myöhemmin viikonloppuna imetään Kuun siirtyessä skorpioniin toisenlaiset vaikutteet ihon alle, päästään ihan varmasti kääntämään hulluusmittarit kaakkoon. Mutta tämä vaa’an sovittelevuus nujertaa hullummankin kuun nätiksi, ihan kivaksi, yhteiskuntakelpoiseksi.

Hullunkuunaika on vielä itseen ja minään katsomista, oman jutun kanssa hermoilua. Vaaka-Kuu tahtoo ottaa mukaan toisetkin tekemään, kysyä mielipidettä, varmistaa ettei kukaan tunne oloaan sivuutetuksi eikä loukatuksi. Saattaa oma homma vesittyä jos toisille annetaan liikaa sananvaltaa. Ristiriita vaiheen kanssa voisi olla sellaistakin, ettei kukaan oikein kuuntele, vaikka mielipidettä koettaakin onkia esille. Tai sitten hulluillaan siitä, miten toiset tämän jutun näkevät, mitä muut ajattelevat. Katsooko kukaan, huomasiko ne? Kehtaanko / tohdinko?

Hullulla Kuulla ainakin meni jo aivot solmuun vaakaa ajatellessa. Venuksen hallitsema johtava merkki. Joku oikein friikki astroilija saattaa ymmärtää tuossa piilevän paradoksin. Vaa’an täytyy olla sellainen aamutähden Venuksen kaltainen hengeltään, naissoturi (vaikka maskuliininen merkki onkin). Kilpineito. Venus on passiivinen, mutta vaaka ei. Rauhaa ja tasapainoa hinnalla millä hyvänsä. Vaikka latistaen, pelkään?

Kertokaa Hullulle Kuulle, tunsitteko te hullunkuunajan täydellisyydentavoittelun. Raportit valmiiksi ensi tiistaina ennen iltaseitsemää, se on deadline.

Ympyrästä
verrattuna ellipsiin
tekee ympyrän
sen tinkimätön eksentrisyys.
Nolla.

Henget liikkuvat

Pahamaineisena lankalauantain päivänä saadaan täydellinen Kuunpimennys. Sanotaan pahojen henkien olevan liikkeellä, ikivanhojen uskomusten mukaan. Moni varmaan kuittaa tällaiset taikauskoksi, vaikka toisaalta, aika monessa asiassa on vanha kansa ollut oikeassakin. Täydellisen Kuunpimennyksen tulo tähän hetkeen on alleviivaavaa, korostunutta, merkityksiä lataavaa. Olisiko ihan sopivaa.

Tämä täydellinen pimennys on pari ja puolisko sille, mitä taivas näytti viime syksynä lokakuun alussa. Silloin väitin että ihan nurinkurisesti pimenee, ja nyt siis pimenee oikeinpäin, täydenkuun omassa merkissä. Vaan onko se sittenkään hyvä kun kohdilleen osuu, saattaa olla hyvinkin tuntuisaa, ainakin jos oman kartan kohtiin napsahtelee.

Toisten kanssa toiminta, ihmissuhteet, huomioonottaminen ja oman olemisen peilaaminen toisten kautta ovat alueita, joilla tämä vaa’an pimennys operoi. Läksy voi olla aika karvas, kun sen palautteen kautta saa. Mielekkäämpää voi monelle olla itse löytää kipukohtansa, hyväksyä ne rehellisesti, ymmärtää että näille minuuden puolille olisi hyvä tehdä jotakin. Ei kai vaa’an hengen aikaan pitäisi ilkeästi vasten kasvoja täräyttää, mutta on se vaikea uskoa kun toinen osoittaa sormella. Ainakin jästipäiden, kuten itseni. Ja vaikkei kyse olisi edes viasta.

Oivallusta ja kirkastusta, toisen peilistä luettua, on yleensä vaa’an leimaamassa ajassa vaikea saada osoittelevan rehellisesti ja ytimekkäästi. Ehkä juuri nyt tässä pimennyksessä mukana olevat muut isot ja räväkät voimat auttavat ytimeen, antavat suoruutta. Muuten on aina ne pehmentävät silkkihansikkaat välissä.

Kun nämä pimennykset syklisesti kiertävät, viime syksynä oli aika kohdata itsensä, tässä välissä olisi pitänyt tehdä vaadittava työ, ja nyt on aika kohdata toiset. Eikä vain tänään, pimennys on aina pidempi juttu kuin yhden päivän kohtaaminen, puolitutun moikkaaminen kadulla. Nyt ei riitä edes se, että katsotaan toisen sielukkaisiin silmiin tästä alkavan täydenkuunvaiheen aika, Pääsiäisen yli. Ehei. Toisia on muistettava lukea pitkään, ihan niin kauan että viimeinenkin luku on käsitelty, epilogissa summattu, lopulta ymmärretty miksi.

Sillä ei kai tässä muuten mitään järkeä olisi? Täällä Hullu Kuu siis kyselee järjen perään. Vai sittenkin tunteen perään? Vaa’assa – suuntaan ja toiseen, harvoin tasan koskaan.

Tähti tähdeltä
yö sammutettiin.
Viimeisen sain kaulaan,
amulettiin:
epäsymmetrinen tykytys,
heikko usko,
luja epäilys.
Muunnelmien sarjaa
luin ja näin:
kuvajainenkin
on oikeinpäin.

Sisus balanssiin

Tässä jo taannoin siirryttiin vanhan Kuun aikaan vaa’assa, ja nyt ollaan jo kuljettu skorpioninkin puolelle. Hullu Kuu heittäytyi hetkeksi oudon sosiaaliseksi ja keskittyi enemmän keittelemään kahvia kuin uppoutumaan karttojen tai sielunkaan syvyyksiin. Nyt saattaisi tuntua otollisemmalta. Ehkä tuntuu myös tuo Kuunsolmulinjan kääntyminen jälleen siten kuin sen pitäisikin kulkea.

Vanha Kuu vaa’assa on ajatuksen tasolla mielestäni outo. Tässä kuunvaiheessa tulisi hiljentyä, kääntyä sisäänpäin omaan minään, mutta eikös vaa’an luontainen suunta ole nimenomaan poispäin itsestä, aina sitä toista kohti. Kun vaa’assa ollaan, on vaikea kuvitella minuuden syövereiden löytyvän ihan yksinään, koska tässä täytyisi peilata toisten reaktioihin. Ehkä ei ole kiellettyä ottaa kaveria mukaan tällekin matkalle?

Ideana ei ole ollenkaan pahitteeksi tavoitella sisäistä tasapainoisuutta, ja voi olla, että kaikista Kuun kierroista tämä on varattu sellaiseen. Se mitä vanhan Kuun aikaan itsestä tutkiskelun ja pohdinnan jälkeen löytyykin, on hyvä saattaa tasapainoon ja pitää siinä, kaiken sellaisen kanssa mikä muutoin on meissä enemmän esillä.

Tuli myös mieleen sellainen melko skitsofreeninen ajatus, että voisimme etsiä sitä toista itsestämme, olla itse itsemme kavereita, kysyä väliin jonkun vaietun puolemme mielipidettä. Harva meistä on ihan yhdestä puusta veistetty, meissä on useita puolia, toiseuksia, jotka eivät syystä tai toisesta ole niin paljoa esillä kuin perus-minämme. Vaaka on huomioon ottamista, olisiko nyt aika ottaa huomioon näitä oman minän sivujuonteita.

Vaaka on mielestäni yksi kaikkein suunnitelmallisimpia eläinradan merkkejä, ja tässä mielessä on hyvä, että sen harkintakykyä saadaan käyttää tulevan syklin valmisteluun. Uusi Kuu aikoo syntyä jousimiehessä, ja vaikka tuokin merkki visioi mielellään, on parasta laatia nyt kunnolliset strategiat.

On  mahtavaa, että kuitenkin skorpionissa saadaan ottaa vastaan (lue: rypeä) Mustan Kuun yö ihan täysimääräisenä ja kokopitkänä yönä perjantain ja lauantain välissä. Valmistaudutaan jo, varataan riittävästi tuhkaa ripoteltavaksi.

Tuhatjalkainen
voisi saada itsensä
solmuun: miettisi
järjestystä eikä vain
nostelisi koipiaan.

Lyhyt syvyys

Nyt olen vähän myöhässä, mutta mitäpä uutta sellainen olisi tässä vanhan Kuun aikaisessa tuumauksessa. Tutkailin jo eilen, että tämänkertainen Mustan Kuun yö jää tällä kerralla hyvin lyhyeksi, mutta saattaa olla sitäkin intensiivisempi. Kun Aurinko painui mailleen siinä puoli kuuden jälkeen, saatiin yö alkuun, mutta Mustan Kuun osalta se päättyy tulevaan pimennykseen ja Uuden Kuun syntymään jo yhden aikoihin tulevana yönä. Vielä on siis muutama hätäinen tunti aikaa syväsukellukseen.

Näissä tunneissa Kuu saattaa vaihtaa tunnelman äkkinäisesti, sillä se kulkee vaa’an loppuasteista kohtaamaan Auringon skorpionin merkin aivan alussa. Mustan Kuun yötä ajatellen kaikkein kinkkisin hetki saattaa ajoittua 22:17 – 23:53 väliseen ajankohtaan, koska tällöin Kuu on vaa’an viimeisellä asteella. Tämä on karmallinen kohta, ja Mustan Kuun yön osuessa tällaiseen hetkeen, voi mieleen nousta vaikeita asioita käsiteltäväksi. Ehkä Kuu on luontevampi siirtyessään skorpioniin, vaikka se onkin Kuulle itselleen vaikea merkki. Mustan Kuun yöhön skorpioni kuitenkin sopii erittäin hyvin: syvyydet ovat ulottuvilla.

Toivotan nopeita, mutta onnistuneita prosesseja kaikille omaan mieleensä sukeltaville.

suonissa
menetetty kesä
yksin kuolleita lehtiä laulussa

 

Normikaurat

Anteeksipyydellen ja kainosti takavasemmalta Hullu Kuu koettaa palata kiertojen ja syklien vaihtuilevaan maailmaan. Ei ollut vaan ihan helppo nakki tämä aloitus, sillä pitkällä tauolla blogin salasanat olivat unohtuneet ja kadonneet..

Vaaka-aloitus on työn alla, eli syyspäivän tasauksen aikoihin ollaan ihan nurinkurisessa asetelmassa: aloittava ja ideoiva uudenkuunaika saadaan klassisessa täydenkuun merkissä. Hullu Kuu aloitti tilityksensä samankaltaisista tunnelmista, ja silloin lupailin kaikenlaista hulluilua ja asioiden nurinpäinkääntämistä. Blogi on muovautunut uriinsa kiertojen kuluttaessa kulutuspintaa. On varmaan aika katsoa entistä tarkemmin lukijan puoleen, vastavuoroisuuteen, kysyä mitä te haluatte ja tarvitsette. Olettaisin tällaisen olevan eniten vaakaa.

Tuleva kierto lupaa alussaan hillittyä, hallittua ja tasapainoa, mutta Hullu Kuu väittää että hevonkakkaa. Kierrossa paukahtaa Kuunpimennys täydenkuun aikaan, joten ei tämä mitään normikauraa ja hyssyttelyä ole. Tämä sykli liikkuu ääripäissä minä ja muut, ja tarkoitus on tulla tietoiseksi itsestä toisten joukossa ja toisten merkityksestä itselle. Jo tämä alun asetelma, missä pitäisi olla uskollinen omalle idealleen, mutta samalla ottaa huomioon toiset – peilautuvuutensa, palautteen merkitys ja kanssakäyminen – vaatii asennetta.

Myynkö itseni, ainutlaatuisuuteni, aidon ideani, jos kuuntelen toisia. Vai pääseekö palautetta kuulemalla jopa pidemmälle, suurempiin ja parempiin tuloksiin? Siinä on ainakin Hullun Kuun nurinkurisuudelle kovasti pohdittavaa. Kovin yksin tätä hullua hommaa on kohta vuoden ajan tehty – eikä aina olla ollenkaan tehty. Te lukijat ette ole keskenänne lähteneet keskustelemaan tuntemuksistanne, jos joku on avautunut fiiliksistään niin eipä tähän ole toisilla ollut paljoa lisättävää. Vaa’asta lähtevä kierto voisi muuttaa kaiken toisenlaiseksi.

Eikö kukaan lukijoista tunnustaudu edes ajoittaiseksi kuuhulluksi, vai onko sellaisen sanominen edes nimimerkin takaa liian ison kynnyksen ylittämistä? Vaa’asta lähtevällä kierroksella me joudumme kohtaamaan toiset, ja siellä itsemme. Hullu Kuu kyselee missä te olette?

Minä en tänään huuda
minä en sano sanaani joka meni rikki
minä vain nostan otsani paperista
ja menen hiljaa
mietteliäästi
täältä ja tänne

Miellyttäviä siirtoja

Eteenpäin mennään ja varsin voimakkaasti. Kuu kasvaa puolikuuksi kolmen aikoihin iltapäivällä vaa’an merkin puolivälissä ja muun taivaankannen planeettasijaintien vuoksi voi tuoda mukanaan jytinää ja jyskettä! Kun vaaka on muutoin hillitty ja hienovarainen merkki, voi Kuu hieman arastella tätä osakseen lankeavaa ison aktiivisuuden kohtaa. Pitäisi painaa punaista nappulaa, mutta kuinka tohtii, varsinkin jos suuren energiamäärän vapauttaminen ei kaikkia miellytä? Siinäpä meidän vaaka-Kuulle pohdittavaa ja punnittavaa!

Punnitsemiseen osoittaa myös Kuunsolmujen liike, sillä puolenkuun vaiheen Kuu tietysti nyrjäyttää solmuparin tuumaamaan pysähdyksillään. Tämä aika on kuitenkin niin aktiivista, ettei kauaa tarvitse tuumata, vaikka joskus vaaka-Kuu tosiaan jää epäröimään vaihtoehtojen välille. Koska Kuunsolmu on ihan samassa vaa’an merkissä, ylitys tulee pian, huomenna sunnuntaina noin iltapäivän yhdeltä, ja tässä solmun pysähdyksessä saadaan eväät harpata asioissa eteenpäin. Ja kuka nyt muutenkaan viikonloppuna isoja juttuja viitsisi laittaa alulle, myöhemminkin ehtii.

Epäilen, että vaa’an ulkomuoto pettää meitä charmillaan, eikä se oikeasti ole ollenkaan nyhjäävä ja saamaton, toisia mielistelevä ja omista agendoistaan luovuttava kompromissintekijä. Vaa’assa on strategista dynamiikkaa, se on kuin shakkia pelattaessa aina muutaman siirron edelläsi. Jos verrataan polaarimerkin oinaan näkyvään, umpirehelliseen toimintaan tässä-ja-nyt, vaaka etsii toimivan ratkaisun mikä miellyttää enemmistöä, mutta ratkaisevaa siirtoa ei välttämättä huomata, koska se ei riko rauhaa eikä heilauta status quota. Mutta ei vaaka silti toimi mitenkään alitajuisesti tai peitellen, tässä jos missään todella tiedetään mitä ollaan tekemässä.

Tällaisissa tunnelmissa nyt paahdetaan eteenpäin. Mutta tuleeko hyvä aktiivikohta meidän arkista kalenteriamme vasten vähän hassuun aikaan, lomalla kun koko Suomi on kiinni ja kerrankin näyttäisi myös ilmojen haltijat olevan hyvällä päällä? Ehkä tämä ei ole maailman viimeinen tilaisuus harpata eteenpäin, ei harmitella suotta jos valitsemmekin aktiivisen kesästä nauttimisen kaikenlaisen puskemisen ja väännön sijasta.

Se oli vain hennon hento värähdys ja minä tiesin
sen olleen joka ajassa kaikkiin suuntiin,
todellisena niin kuin tuuli rakentaa puille liikkeen.

Laadukasta hulluutta

Taas on valta vaihtunut Kuuta katsellessa. Jo aikaisin sunnuntai aamuna Kuu siirtyi hullunkuun vaiheeseen vaa’an merkin alkupuolella, mutta en varmaan ole ainoa jolla tällaisena juhlapäivänä on ollut muunlaiset asiat ja äidit mielessä, ettei joutavanpäiväisiä ole ehtinyt miettiä. Vaikka Hullun Kuun pitäisi nimensäkin puolesta tuntea jonkinlaista lukkarinrakkautta tätä nimenomaista kreisivaihetta kohtaan, nyt on tunnustettava, ettei täysin miellyttävältä ole tuntunut.

Vaaka on eläinradan merkeistä se, johon hulluus yleisteemana sopii kenties kaikkein kehnoiten. Vaa’an mielestä kaikki tulee olla miellyttävää ja soviteltua, eikä tähän näkemykseen jää tilaa outouksille, äkkivääryyksille ja nololle hulluudelle. Jos joku käyttäytyykin vähemmän soveliaasti, sellainen hyssytetään hiljaiseksi.

Siksi tässä meneillään olevassa pingotusvaiheessa Kuun on hyvin vaikea ilmentää omaa perinpohjaista hulluuttaan. Tuntuu siis haasteelliselta, että kaikenlainen poukkoilu, äärimmäisyyksien tavoittelu ja räjähdyspisteet tulisi osata hillitä sovun ja hyvien tapojen nimessä. Kirjoittaja ei ainakaan tähän kyennyt, vaan pahoitin kertakaikkisesti mieleni, ja surkuhupaisasti koskien yleisiä hyviä tapoja. Lääkkeeksi koetin ahmia puoli litraa kermaista karpalojäätelöä, mutta yritykseksi jäi.

Tämän Kuun syklin mittaan on tulossa vielä muitakin vaiheita, jotka ajatuksen tasolla nostattavat toimivuudessaan hiukan kulmia. Todennäköisesti näissä on opittavaa, ettei taivaan petaus voi olla aina niin yhteensopivaa, vaan meidän on ihan itse koetettava ajatella ja järkätä asiamme. Jos joku paremmin vaa’an merkkiä ymmärtävä tietää, miten hulluus suoritetaan tässä hienotunteisessa ja siivossa merkissä, Hullu Kuu ottaa tavattoman mielellään vinkkejä vastaan.

        mikään muu ei merkitse kuin laatu
sen kiintymyksen –
lopultakaan – joka on uurtanut jälkensä mieleen

Pimeä Kuu näyttää

Täydenkuun pimennys on nyt katsottu vaikkei konkreettisesti näkynytkään, ja Kuu muutti kiertonsa puolivälissä uuteen vaiheeseen voimakkaissa tunnelmissa vaa’assa. Kun täysikuu on samalla pimennys, se on noin pari kertaa vuodessa aivan poikkeuksellinen kuunaika, varmasti merkittävämpi kuin jonkun rutiinikierron täysikuu. Nyt erityisyyden tuntua lisää Kuun merkki, sillä täysikuu ja pimennys tulivat vaa’assa, mikä on symbolisestikin täydenkuun oikea kohta (silloin kun vuoden ensimmäinen kuunkierros aloitetaan oinaasta).

Mitä vaaka alleviivaa? Toisia ihmisiä. Täydenkuunaika on ”ihmismäistä” aikaa, etsiydytään kontakteihin, toimitaan yhdessä, peilataan itseä toisiin ja janotaan palautetta. Tämä puoli täydenkuun teemoista on erittäin vaakamaista. Täydenkuun kohdalla asettaudutaan alttiiksi toisille, ja kyllä sellainen vaatii avoimuutta. Jäin pohtimaan, kuinka avoin merkki vaaka oikein on. Merkkipolariteetit jakavat aina yleisteemasta joko saman piirteen, tai sitten edustavat sen ääripäitä. Oinaassa on minä, vaa’assa me, ihmisiä yhtäkaikki. Oinasta ainakin minä pidän umpirehellisenä, jopa naiivilla tavalla, mutta onko vaaka tässä mielessä samoilla linjoilla; kuinka avoin vaaka on, ja tuleeko tästä piirteestä yksi mahdollinen ristiriitaisuuden tuntu täydenkuun perusasetelmaan?

Saatan olla väärässä, mutta pidän vaakaa ennemmin strategisesti pohdiskelevana ja harkitsevana tasapainon haussaan kuin avoimen vastaanottavaisena sosiaalisissa kontakteissa. Ihan yleisesti väitetään vaa’an (arkkityypin tasolla, ei yksittäisenä yksilönä) turvautuvan valkoiseen valheeseen, jos tilanne sitä vaatii. Tässä nyt heitän ilmaan ajatuksenpoikasia, mutta onko vaaka helposti lähestyttävä ja avoin vain silloin kun langat ovat hänen käsissään, mukavuusalueellaan. Päättämättömyys antaa tilaisuuden harkita kummalle puolelle kallistuu. Jos toisten palaute kertoo, ettei yhteisö hyväksy ratkaisua, vaaka on valmis kompromissiin.

En ollenkaan väitä, että vaa’an ei-läpinäkyvyyteen liittyisi mitään pahuutta. Mielestäni oinaan ja vaa’an akselilla molemmat merkit ylläpitävät oikeudenmukaisuuden ideaa. Oinas voi jopa puolustaa toisten oikeuksia, omiaan nyt ainakin, ja vaaka tuomitsee punnuksillaan tasapuolisesti. Näen kuitenkin vaa’an täydenkuun ajan mahdollisena ongelmana sen, että täysin varaukseton avoimuus puuttuu. On se toki monesti elinehto ja hengissä säilymisen keino, etteivät kaikki lue itseä kuin avointa kirjaa. Täydessäkuussa tulisi kuitenkin heittäytyä suuren yleisön armoille, esimerkiksi median haaskalintujen riepoteltavaksi. Täytyy ilmeisesti lukea Kuun viesti siten, ettei korttejaan pidäkään paljastaa, vaan ulospäin näytetään huolella rakennettu fasadi. Facebook-uskottava kuva.

Jos oma etiikka sietää ajan vaatimat kompromissit niin okei, mutta jos pettää sydämensä itse, tarjoaa punainen Kuunpimennys loistavan ajankohdan repiä tasapainonsa rikki. Vaa’assa ei kiljuta kaduilla, ei nolostuteta ketään, mutta ei taideta saada apuakaan mistään kuuhulluuteen. PS. Kuu tulee yläsolmulle jo tänään iltapäivällä, pysäyttää solmulinjan ja kääntää tällä ylityksellä solmuparin etenemään. Nyt saadaan sitten harkita oikein luvan kanssa.

Niin lempeä ja hieno tavoiltansa
armas on tervehtiessään, että aina
sanani jäävät suulle pelokkaina,
silmä ei tohdi nostaa katsettansa.
 
Missä hän kulkee, kiittää häntä kansa.
Vaan hänet verhoaa lempeä nöyryys aina;
varmaan hän on taivaan antama laina,
näemme ihmeen hänen hahmossansa.
 
Ja silmien kautta häntä lähestyvään
sydämeen virtaa sulous niin vieno,
sitä ettei kokematta tajuakaan.
 
Ja on kuin liitelisi suulta rakkaan
rakkauden henki lempeä ja hieno
kuiskaten sielulleni: huokaa syvään.

Ylen hyvä jako

Jakamisen aika tässä syklissä alkoi viime yönä ennen kahta, kun Kuu tasapainotteli vaa’assa itsensä puolitoistaneliöön juuri kaloihin siirtyneeseen Aurinkoon nähden. Onko mitään hurmaavampaa ja viehättävämpää kuin antautua jakamisen, välittämisen riemulle Venuksen hengessä? Kuu on sosiaalisessa vastavuoroisuuden merkissä, ja Auringon majassa on Venukselle sijattu ylellinen vuode, kunhan tuo hehkeä kaunotar joskus kaloihin ehtii.

Voiko tässä muuta kuin toistaa aikaisempaa virttä, että ihan hyvin passaa Kuun tehtävälle kohdalle osunut merkki. Nyt pitää käyttää suostuttelutaitoja eikä yrittää runnoa väkipakolla läpi. Voi vaikka pelata vähän, odottaa oikeaa aikaa, ei kuitenkaan toisen heikon kohdan paljastumisen vuoksi vaan ennemminkin niin, että vastapuoli, kohde on miellyttävässä tilassa ja tilanteessa, ja siksi suopea. Jaetaan nätisti eikä tyrkytetä, eikä silloin toinen henno torjua.

Sujuuko kaikki kuin unelma? Saadaanko toiveet toteen, unelmat tosiksi, aina oma tahto lävitse? Jokaisessa ajassa on omat heikkoutensa, ilmakuoppansa taivaalla jos ei muuta. Vaa’an siemenkuunvaiheessa tehdään kompromisseja jo sen suhteen, mitä tohditaan jakaa ja tiedottaa. Nyt ei kukaan välittäisi kuulla ikäviä uutisia. Ihan varmasti pään pensaaseen laitto kostautuu jossakin vaiheessa, ellei jo tilinteon kulminaatiossa kohta jousimiehessä, jos oma moraali antaa ylen.

Siemenkuussa on tarve myydä kanssaihmisille oma juttu. Kyllä vaa’assa kauppaa osataan käydä, sillä merkki on varsin taktinen. Onnistumisen edellytykset ovat hyvät, ja siksi katson tätäkin kuun jaksoa mieluummin hyväksyvästi nyökytellen. Ei draamaa, ei kirkumista, sillä sellainen ei nyt kertakaikkiaan sovi. Jos tasapainoa etsiessä käydään liian korkealla ja vaivutaan liian alas, siitä ei tehdä numeroa. Korkeintaan nappi kitaan ja hymy naamalle. Show jatkuu.

Ja jostakin kummasta silti kumpuaa halu vähän kapinoida tätä nättiä, siveää, kilttiä aikaa vastaan.

tyyli on vastaus kaikkeen
uusi tapa lähestyä tylsää tai
vaarallista asiaa.
tyhjänpäiväisen jutun tekeminen tyylillä
on hienompaa kuin tehdä vaarallinen juttu
ilman sitä

Ei hullumpi Kuu

Ärsyttävä tuo Kuu, kun sen pitää alati kiiruhtaa eteenpäin eikä anna väen rauhoittaa Jouluaan! En piitannut vähääkään Kuun uudesta vaiheesta noin vuorokausi sitten, kun se vaa’an merkin alussa asettui vähenevän puolikuun mittarille. Hyviin tapoihin kuuluu viettää Joulua juhlavasti, ei töitä paiskien. Niin perin vaakamaista?  Jos Kuun osoittamiin haasteisiin ehtisi vastata vähän raukeammin, onhan tässä vielä pari päivää aikaa seuraavaan uudelleenorientoitumiseen.

Puolikuun kohdalla tapahtuu ratkaisu, Kuu on tästä lähtien vähäisempi valoltaan ja tuntemattoman osuus on isompi. Kunnon Saturniset voimat ovat tämän ratkaisukohdan energia, sillä vaihe on sävyltään kauriin kaltainen, ja tässä kierrossa Kuun kulkema vaa’an merkki viittaa sekin onnistuneesti Saturnuksen herruuteen. Tulee tehtyä niin kuin pitää, jos ette ole yhtä kapinallisia tai laiskoja kuin minä.

Vaa’an puolikuu on kompromissien aikaa, sillä eihän toki isoja päätöksiä yksin tehdä. Merkin ja varsinkaan vaiheen tarkoitus ei ole periksi antaminen ja ylikävellyksi tuleminen, vaikka siltä voi kaikessa sosiaalisessa huomioonottamisessa tuntua. Vaaka pyrkii kaikki voittavat -ratkaisuihin; kanssakäymisen kiemurat huijaavat vaaka-Kuutakin, ja ajan hengessä toimitaan säällisesti, niin kuin pitää, sääntöjen mukaan.

Tämä voi olla kaikken vastuullisin puolikuun kohta, vain tuplakauris ajan maalaajana saattaisi tehdä paremmin. Jos ei henno kertoa totuutta tai järkyttää päätöksellään pysyväistä kauhun tasapainoa, Kuu voi sorruttaa mieliksi tekemiseen. Silläkin saattaa voittaa, mutta se menee jo strategian puolelle. Toinen ajan dynamiikkaa hiljentävä puoli on vaa’an loputon pähkäily ja harkinta, ja vatvomiselta vahvasti näyttääkin – Solmut on taas pysäytetty pienen tuuminnan ajaksi, mutta tällä kierroksella vain lyhyeksi aikaa, sillä päätös alkaa kirkastua jo lauantaita vasten aamuyöllä (kun Kuu ylittää Kuunsolmun akselin skorpionissa, ei tässä ennustuksessa sen kummempaa mystiikkaa ole).

Mitä Kuu yrittää sanoa? Vaikka tärkeä ihmissuhteita ja kanssakäymisiä koskeva päätös odottaa ratkaisuaan, on syytä harkita tarkkaan, jotta ymmärtäisi seuraukset. Teot eivät vaikuta vain itseen, ja toisten palaute voi vaikuttaa vielä enemmän omaan olemiseen. Vastuuta kauniissa paketissa.

Huomaatte varmaan, etten viitannut lainkaan Kuun hulluuteen. Se ei varmaan olisi soveliasta näin arvokkaana aikana.

Sataa lunta, sitten pakastaa
talvi vaihtaa meikkiään
kaunis, kylmä nainen rakastaa
itseään ja omaa leikkiään
yhtä lupaa, aivan toista antaa
Routa maa, mahlatonkin mänty ottaa kantaa

Viimeinen punnitus

Sielujen syvyyksiin laskeutuminen alkaa tänään. Viimeinen kuunvaihe alkaa, vanha Kuu piilottaa itsensä ja näyttää vain kapoisen reunan valostaan. Nyt matkataan vaa’an merkissä, ja vielä syvemmälle tähdätään huomenna aamulla kun tuskin ollaan unihiekkoja silmistä karistettu.

Punnituksien aika tämän kiinteäsävyisen ja tahdonvoimaisen kierron osalta. Vaaka näyttää miten ollaan kohdeltu toisia, miten he ovat vastanneet meille. Vaihtoehtona voi olla toisiin tukeutuminen, ehkä tämä on sittenkin gurujen ja opastajien luvattu aika, jos yksinään emme itseemme näe. Hekatesta, Mustan Kuun jumalattaresta ja hänen viisaasta valostaan meille ei ole kaksisesti apua tämän vanhan kuun aikaan, sillä Hekate ohitettiin jo vaa’anmerkin puolivälissä.

Asiat vatvotaan viimeistelyssä hillitysti, eikä missään nimessä tukkaa riipien tuskissa kieriskellen. Vaa’an älyllisyys on sävyltään kaikkein vähiten kylmintä ja ulkokohtaisinta ilmamerkeistä. Vanhan Kuun aika tasapainon merkissä vaan tuntuu taas kerran paradoksaaliselta, mutta annan sille mahdollisuuden. Tervetuloa sisäinen rauha.

Vanha Kuu on pimennossa meiltä ja taivaalta, tämä on kaikkein itseen sulkeutuneinta kuun aikaa. Täydenkuun omassa merkissä, vaa’assa, ollaan asetelmissa ja ajan vaatimuksissa ihan nurinpäin, ja sehän sopii hullunkuun ajan kirjoituksiin mainiosti. Jos pitääkin kysyä, mitä oikeastaan, todella ja lopulta näemme? Vaa’assa nähdään toisten kautta, ihan kuten Kuu tekee kaiken aikaa, peilaa itsellään Auringon valoa. Katso toisiin niin näet itsesi.

Syvällistä ytimeen näkemistä nyt kaivataan, sillä jos muistatte, nyt on pohdittu ja harkittu suuntaa. Ratkaisun hetki on lauantaina illalla seiskan maissa, skorpionissa, Kuun tullessa Kuunsolmun yli. Radat leikkaavat, ja jos näin tummanpuhuvassa merkissä ei voi puhua välähdyksestä, olkoon se syvä sisäinen intuitio, mikä antaa varmuuden. Villi arvaus, että Vanhan Kuun ajassa luovutaan jostakin, lopetetaan, eliminoidaan, tehdään tuhkaa jotta uusi Feeniks nousisi. Ja luovutaan tasapainon hengessä, pois minulta ja sinulta, ja tulee mieleen voittaako kukaan.

Tahdonvoimaa kysytään tällaisen syklin loppuunsaattamiseen. Rutistetaan vielä vähän, kohta optimismi voittaa.

Kun illallinen on nautittu
ja keskustelut keskusteltu
kun päivä on päättynyt
hän pitkittää lopullista lähtöään
kuin ystävä joka poistuu ystävien luota
toistelee hyvästejä vapisevin huulin