Tunnetko minut?

Kasvavan puolikkaan Kuu ei paljoa kysele kun se tempaisee mukaansa. Yksi vahvimmista ja kuunkaltaisista ajoista alkaa, kun oman merkkinsä ravun puolivälissä Kuu tulee illalla puolikkaaksi noin puoli kymmeneltä, vähän jälkeen. Kasvavan puolikkaan Kuu on siksi rapumainen luonnostaankin, koska oinaan uudenkuun syntyessä kasvava puolikas tulee ravussa, jos haluamme verrata vaihtuvaa sykliä oletusarvoon. Vielä tässä paikassaan Kuu kulkee juuri kuten pitääkin, ja rapuiset päivät jatkuvat vielä muutaman päivän.

Ravussa Kuu on puhtaimmillaan itsensä heijastaja, oma mestarinsa ja käskijänsä, ja siksi tässä omassa merkissä Kuun ilmentymät tahtovat olla ylitsevuotavia. Ravun Kuu on aaltoliikkeen heilahdusta, joskus kiivasta myrskyä edestakaisin tunnelmasta toiseen, joskus iloista liplatusta, toisinaan syvällä seisovaa vettä mikä imee pohjalleen, joskus taas niskaan ropisevaa maailman antia. Ravusta, jos toisistakin vesimerkeistä mielestäni melko harhaanjohtavasti yleistetään, sanotaan sen olevan tunteitten vietävissä. Olisiko kuvaavampi ilmaisu tuntemusten vietävissä. Jokin tunne itsessä on niin vallitseva, että se peittää alleen muun havainnoinnin olotilasta ja ympäristöstä. Tunteet eivät sitten ravun tapauksessa tarkoita lämpöistä kiintymystä, ihastusta, rakkautta – pelkästään. Mitä te tunnette tällä hetkellä? Turhautumista? Ylemmyyttä? Kyllästystä? Epämukavuutta? Innostusta? Kauhua?

Ravun Kuu on aktiivisessa vuorovaikutuksessa itsensä elämän kanssa. Se saa aikaan reaktioita ja reagoi itse siihen mitä tapahtuu. Kuin vuoksi ja luode vuorovedet, Kuun vaivaamat, Kuu antaa tunnetta kohdata sitä mikä ympärillä on, ja se vaihtaa tunnetta toiseksi yhtä arvaamattomasti. Joskus riittää pieni murunen, pilkahdus, kun jo koko maailma kääntyy toisin. Välillä ei riitä vaikka vuori astelisi eteen anelemaan. Ravun Kuu tekee just niin kuin siitä tuntuu, itsestä.

Kasvavan puolenkuun taitekohta on Kuun syklissä yksi voimakkaimpia hetkiä. Heilahtaa todella, kuin horisontti yhtäkkiä keikahtaisi nurin. Tässä on aktiivisin kasvuvoima kohti tulevaa täyttäkuuta, tämän jälkeen Kuu on selkeästi isommalla puolella. Kasvitkin kurkottavat sen valoa kohti. Tässä puolenkuun suhteessaan oinaan Aurinkoon valot ovat pakottavan aktiivisissa kulmissa vahvimpaan planeettakuvioon näinä aikoina: Kuu tulee vastapäätä Plutoa, Aurinko vastapäätä Jupiteria ja kohtaa sitten Uranuksen. Sähäkkää energiaa on tarjolla, sellaista ettei sitä voi väistää, se jyrää ja osuu vaikka menisi puun alle piiloonkin.

Kuitenkin hyvin nurinkurisesti tämä Kuun puolikas kuin itseensä ottaen tästä kaikesta vauhdista, hoputtamisesta, paineesta, kääntää Kuun solmuparin liikkumaan solmuja katsoen taaksenpäin, jo katsottuun suuntaan. Tästä ajasta ei saataisi suunnalle mitään apua. Kuvitellaan Kuun tuiskahdus, tuikea käännähdys. Enkä! Ja ihan sitten koko puolenkuun aktiiviaika kuluu tässä solmujen huojahduksessa nurinperiseen liikkeeseen. Saadaanko luvan kanssa vängätä vastaan, kiukuta? Kuuhulluja ainakin saadaan olla tällaisin perustein.

Vain olla.
Mitä mahdollisuuksia se antaakaan hylättäväksi.

Paljolti hullua aikaa

Nyt on kuulkaa niin iso hullunkuunaika alkamassa, että sehän on melkein kuin täysikuu olisi jo täällä – se pimentyvä täysikuu. Hullunkuunvaihe alkaa kohta kun Kuu on siirtynyt omaan merkkiinsä rapuun, marsinpäivän iltapäivällä vähän ennen neljää. Ja on upeaa, että meillä pohjolassa tosiaan on päivä vielä tähän aikaan. Kuun vaiheen vaihdos kiertolaisen omassa merkissä ihan varmasti tuuppaa Kuuta tuntuisammaksi, hullummaksi.  Lisäksi tämän Kuun mahtavuutta pullistaa sen liippaisu Maan läheltä, eilen Kuu oli lähimpänä, ja vetäähän se vieläkin.

Tässä ajassa ei voi sivuuttaa Jupiteria, koska planeetta on aikaa koskevissa tuntemuksissa isolla tavalla päällimmäisenä. Hauskasti Kuu toistaa Jupiterin isouden elkeitä hullunkuunvaiheeseen siirtyessään näillä meidän asteillamme, sillä Kuu sattuu kulkemaan juuri silloin Jupiterin ilon huoneessa ja rapuhan on tuon isottelijan ylennysmerkki.

Voidaan suoraviivaisesti päätellä, että tämänkertainen hullunkuunvaihe on iso. Pyritään äärimmilleen, venytään ja vingutetaan niin että soi, ja saattaa ihan paukahtaakin (kuten pakkanen just täällä meillä). Jos hullunkuunvaiheessa tavataan muutoinkin sortua liiallisuuksiin, nyt liioitellaan monta kertaa kiellon päälle. Ei siis mitään rajaa, kasvetaan kaikkien aitojen (vai ajankohtaisesti, muurien) yli. Mennään kerta kaikkiaan ihan liian pitkälle. Ravun Kuu muutoinkin ruokkii kasvua, ja nyt oikein tuputetaan, lapataan lautanen ihan täyteen ja otetaan santsia kanssa.

Liioittelu saattaa kuulostaa vaaralliselta ja hälytyskellojen pitäisi soida. Ajanlaatua voi tuumia joskus hyväksyen siltä kantilta, että näin on tarkoitus nyt tehdä. On venyttävä entistä pidempiin mittoihin, korkeammalle, laajemmalle, kasvettava huikeammin. Ajassa on leimallista, että piiperrys ja pienoinen ei ole tarpeeksi, on oltava enemmän. Vaikka siis taivaalta luettava symboliikka osoittaa hyvää tilaisuutta kasvaa tavallista enemmän kasvukuussa, voi tämä olla myös vaativaa, ja niiltä osin hulluksi tekevää. Lähestyvä Kuunpimennys painaa jo. Olemme pimennyskierrossa, tämä on erityistä, ja loppuviikko ollaan kiihkeässä erityistilassa. Paljon on tämän hullunkuunajan sanoma.

Olen läikettä pinnasta pohjaan.
Joka poukama aaltoaa.
Tuhat kuohua tunnissa ohjaan
tuhat kuplaa pulpahtaa.

Halit maailman kanssa

Kuten olette jo varmaan tietoisia ja tutkineet, ravun täysikuu on poikkeuksellisen voimakas. Meillähän ei eksaktilla hetkellä iltapäivällä Kuuta taivaalla näy, mutta jo parin tunnin kuluttua täydenkuunhetkestä kun Aurinko vaipuu horisonttiin, Kuu alkaa päivystää. Yöstää, pitäisikö tämä ennemmin ilmaista. Tämän kauriin kuunkierron alkaessa oltiin sitä mieltä, että nyt ovat muut taivaan tekijät paljon osoittelevampia kuin Kuu itsessään. Näin on täydenkuun aikaankin, sillä täydenkuun valoakseli osuu tarkkoihin poikittaiskulmiin pitkäaikaiselle Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuudelle. Täysikuu siis iskevästi valaisee ja tekee meitä tietoisiksi siitä, mikä tässä ajassa on kaikkein olennaisinta. Ja on sopassa vielä mukana Auringon lähettyvillä luuraava Pluto, jolloin saamme tarpeellisen muistutuksen siitä, mitä viime vuosina on saatu: Pluton ja Uranuksen neliö on täällä jälleen. Millaista satoa keräämme isoista tänä aikana tulleista muutoksista, eli mihin maailma on ollut menossa? Vältän astrologisessa blogissa poliittisia kommentteja, mutta nimenomaan Hullunkuunaikaan sellaiset saattaisivat olla hyvin sopivia. Ikävä kyllä.

Taivaalla on siis täydenkuunaikaan isoksi ristiksi kutsuttu planeettojen muodostelma. Siinä on pakottavaa purkautumisenergiaa, johonkin suuntaan räjähtää väistämättä. Aina ison ristin boosti ei ole pahasta, sillä mikäs se muukaan liikuttaisi kuin polttoaine. Kun tähän perusasetelmaan lisätään seikka, että tähän aikaan kaikki planeetat liikkuvat meihin nähden etenevään suuntaan, viittaa tällainen luonnollisesti siihen, että asiat etenevät, ottavat tulta alleen. Osoittelevaa on myös, että täydenkuun aikaan kiinteä, juurruttava voima puuttuu kokonaan astrotaivaan energioista. Ja täydelläkuulla saatetaan valmiiksi, nautitaan hedelmistä. Saadaan sitä mitä on tilattu.

Kauriin ja ravun akselilla täydessäkuussa on kyse selviytymisen edellytyksistä. Meillä on jo pitkään vaadittu kaikenlaisissa, turhiltakin tuntuvissa yhteyksissä, voimakasta puolen valitsemista. Ehkä tämä aika on se rajapyykki, jossa jaetaan jyvät ja akanat. Yhteisön paine ajaa tavallista ihmistä voittajien puolelle, missä on tottakai helpompaa, koska he jakavat edut keskenään. Saa olla sisäisesti ihan helvetin vahva tehdäkseen omaa, erilaista, juttuansa – ja pysyäkseen hengissä sen kanssa.

Ravun täysikuu on kaikista kuutamoista kuumaisin, ja siksi mahdollisesti aina kuuhullu. Tätä aikaa intiaanien kulttuurissa nimitetään suden kuuksi, ja onhan tämä niin vahvaa että ulvomaan pistää. Nyt tietysti vähän harmittaa, jos Kuu ei saa osakseen sitä huomiota mitä pitäisi juuri Kuulle antaa (ei saanut tässäkään bloggauksessa). Ravun täysikuu voi olla täysin mahdoton, pitelemätön, jos se kokee jääneensä vaille ansaitsemaansa huomiota. Sivuuttamisesta, pois sulkemisesta, rapukuu ei yhtään tykkää. Sen pitää olla lähellä, turvassa, tuntea elävän hengitys itsessään. Kestetään tätä tiukkaa rutistusta (halausta, tarkoitan siis) viikonlopun yli, niin kyllä ote siitä rentoutuu.

Turhanaikaista
suihkulähteen solina
rankkasateessa

Tarvitaanko siemenkuuta?

On tässä syksyn mittaan ollut sellaisia täydenkuunaikoja, että joka siemenkuunvaiheessa henkäisee hämmästyksestä, että vielä henki pihisee tai ei olla ihan tyystin pimahdettu. Meillä oli pimennystä, sitten muuten vaan ihan hirmuisen energinen kuutamo, ja viimeksi tämä superkuu (josta minä en nähnyt vilaustakaan, vasta eilen Kuu hetken näkyi taivaalla). Nyt saamme siemenkuunajan Kuun omassa ravun merkissä illalla vähän ennen yhdeksää.

Siemenkuu suuntautuu aktiivisesti kohti toisia, etsii yhteistyökumppaneita (ei siis parisuhdetta) ja tiimejä, ihmisjoukkoja, väkeä, verkostoja. On tarve jakaa, levittää ja tiedottaa. Se mitä itsellä on, halutaan antaa toistenkin käyttöön. Mutta onko siemenkuu ylevän epäitsekäs, vain yhteistä hyvää ajatteleva? Mielestäni perustaltaan ei ole, sillä on aina valinta mitä annetaan ja jaetaan. Jokin asia on niin tärkeä, että sen elinvoimaisuus ja jatkuvuus varmistetaan sillä, että se saa jatkajia, osaajia, ymmärtäjiä, seuraajia, uusia levittäjiä. Yleensä tällainen on ihmiskunnalle hyväksi, ajatellaan vaikka lukutaitoa. Siemenkuunajassa täytyy muistaa, että olemme kaikki myös vastaanottajan ja saajan roolissa, vaikka kuinka jakaisimme omaa juttuamme. Tällainen kuunvaihe on hyvä hetki huomioida, millaisista asioista vaikutumme, mitä otamme vastaan, onko se tarpeellista mitä saamme, ja miten informaatio vaikuttaa valintoihimme. Nykyään puhutaan paljon valemedioista, käsitteestä jollaista ei joitakin vuosia sitten ollut olemassakaan. Jotenkin ajastamme on tullut niin hektistä, ettei ole aikaa tarkistaa ja pohtia – älkää nyt kukaan loukkaantuko, mutta pidän tätä jollakin tavoin kaksosmaisena että haalitaan ihan hirveästi tiedonmurusia, mutta niiden arvottaminen jää pinnalliseksi. Lähdekritiikki ja terve järki ovat aika usein hukassa. Pidetään itsestään selvyytenä, että kaikki pitää tietää, nähdä ja kokea, mutta ehkä ei pysähdytä arvioimaan tarvitaanko kaikkea todella.

Hullu Kuu paasaa niin kuin siemenkuun aikaan pitääkin, ja nauravia naamoja. Joku terveesti kriittinen lukija on jo ehtinyt kysellä, mitä tekemistä ylläolevalla on siemenkuun tai ravun kanssa. Rapu on merkeistä se, mikä kertoo tarpeista. Siemenkuunajan rapu-Kuu on aivan mahtavan hyvä arvioimaan, mitä todella täytyy jakaa eteenpäin. Rapu tietää kaiken selviytymisestä (ja muistaa edellistenkin sukupolvien selviytymistarinat opetuksiksi..). Ravun Kuu osoittaa myös sen, tarvitaanko sitä mitä toiset ovat meille tyrkyttämässä. Ravun omakohtaisuus huolehtii siitä, että kuuntelemme itseämme, sisintämme, sitä herkintä kohtaa ulkokuoren alla. Katsotaan aidosti yksilöllisiin, henkilökohtaisiin tarpeisiin, eikä välitetä siitä mitä tässä ajassa kuuluisi tarvita, mitä naapurin Jonesit tarvitsevat, mitä media väittää että tarvitset. Päätetään ihan itse.

Tässä kuluvan pariviikkoisen ajassa ja erityisesti siemenkuun päivinä tulisi pysyä kaikin voimin hereillä ja tiedostaa. Tikut silmiin silleen symbolisesti. Tämä kuluva skorpioninkierto otti lähtövoimaa kulmasta Neptunukselle. Nyt piilevyyden ja alitajunnan, hämmennyksen ja kaaoksen planeetta pysähtyy ja on katsottavissa erityisen voimakkaaksi ajan laatua muokkaavaksi tekijäksi. Kun siemenkuun vaiheeseen päästään, on Kuu jälleen samassa kulmassa Neptunukselle. Alitajunnan, sisimmän asiat ovat niitä tekijöitä, jotka ohjaavat jakamista tämän siemenkuun aikaan. Aina näistä ei olla kovin hyvin selvillä itse. Saattaisi olla fiksua tiedostaa jakamisensa motiivit, ja olla selvillä siitä mitä jakaa. Muutenhan sitä voi vaikuttaa vaikka kuuhullulta.

Tuijottavat toisiaan
toisella puolella vaistojen voima
nopeat reaktiot
toisella kadonnut tieto
väsynyt mieli.

Taitaa sattua

Niukinnaukin mennään ajanhengen mukaisessa päinvastaisuudessa kun laskevan puolenkuun aika koittaa Kuun kierrossa viimeisimmässä asteessa rapua. Paljoa ei olisi tarvinnut liukua, että merkkikohtaa olisi juhlittu mageesti leijonassa. Vaiheen vaihdos tapahtuu lauantaina myöhään illalla vähän iltakymmenen jälkeen. Vähenevän kuun aika menee tästä selkeämmin ja ratkaisevammin pienemmälle puolelle, niukemman kuunvalon aikaan taas.

Ratkaisua tässä kysytäänkin, se on laskevan puolenkuun pointti. Osoittelevasti se saadaan kohdata merkin viimeisessä asteessa. Molemmat valot ovat viimeisessä asteessaan, Aurinko suunnittelee jo skorpioniin siirtymää; puolenkuun kohdat ovat aina Kuun ja Auringon välisiä neliökulmia. Muistetaan kai jo, että tämä viimeisen asteen huutomerkki kirkaisee karmaa. Ajan vihje taivaalta on, että kyseessä on tärkeä ratkaisu. Jotakin aika isoa kypsytellään, eikä vaiheen vuoksi päästä irtautumaan yhteisön tai yhteiskunnan paineista, ja silti omakohtaiselta dilemmalta tämä nyt maistuu.

Kuunsolmut hannaavat vastaan kun kääntyvät siten, ettei ajan iso pyörä etenisikään. Solmujen liikkeen mukaan tulisi katsoa vielä, kypsytellä, kyseenalaistaa perusteita, jopa moraalia. Vähenevän puolenkuun kohdalla harkitsemisen vaatimus ei tunnu niin pahalta, sillä vaiheen luonne on muutoinkin tuumaava ja sulatteleva. Yhtäkaikki, ratkaisua silti vaaditaan, ei tätä kulmakohtaa turhaan saada viimeisen asteen symboliikalla. Maksetaanko karmaa vai luodaanko uutta, tätä voisi jokainen pohtia omalla kohdallaan. Siitä ei pääse, että teoilla on vaikutuksensa, mikä voitaisi karmaksikin tulkita. Myös tekemättä jättämisillä – – . Kuunsolmujen suunta palautuu Kuun ylittäessä solmulinjan neitsyessä, vielä puolenkuun puolella, keskiviikkona aamuyöllä. Saman päivän iltana kuitenkin mennään jo vanhankuun aikaan, joten varsinaisille toimille ei kauheasti jää peliaikaa. Keskiviikko päivä, pitäkää mielessä. Jos haluatte.

Ravun merkkiin osuvat vaihdosten kohdat ovat aina tärkeitä Kuun sykleissä, sillä ne korostavat Kuuta itseään. Kuun oma merkki on Hullun Kuun mielestä aika pirulainen, itkevä klovni jotka maailmalla pelottelevat, iloinen ja hassu mutta silti kyynelehtivä. Tunteiden koko kirjo on mukana. Ravun maalaamassa ajassa pitää kysyä tuntemuksia, luottaa vaistoihinsa. On kyse luomisesta, luovuudesta, hengen puhaltamisesta, hoivasta ja huolenpidosta jotka varmistavat elossapysymisen. Tarpeista, ei mistään turhista bling-bling jutuista. Aistit pitää olla herkässä, jotta vaaran havaitsee ajoissa. Rapu on rankka eikä mikään piparkakkujen paistelija.

Nyt kun vaihe naksahtaa viimeisellä asteella, on ravustakin kyseessä ne kaikkein kriittisimmät seikat; mikä on turvallista, miten selviytyä, miten pitää hengissä itsensä ja läheiset tärkeät, mihin tuntemukseen luottaa. Rapu on yksi eläinradan liioittelevimmista merkeistä, se ei ole kohtuullinen, eikä meidän tarvitse yhtään ihmetellä miksi öövereiden kingi Jupiter siellä mieluiten viettää festareitaan. Tällaisesta ajasta tulee tuntemus, että vaikka kauhalla on annettu, pitää taikoa se ämpärilliseksi. Liioittelu ei varmaan ole terveellistä, mutta nyt sitä pitää tosissaan harkita, jos se olisikin tarkoitus. Kun kiertoon lähdettiin, Kuun syntyessä vaa’assa huomautin kryptisesti, että vastuun kysymyksissä sattuu. Tätä tarkoitin. Eikä kipu jää ainutkertaiseksi, sillä tulevaisuus tulee toistamaan tätä samaa seuraavassakin kierrossa. Ehkä silloin ymmärrämme paremmin miksi.

Kannattaako kuuhulluudesta erikseen mainita. Vaistositte varmaan. On sitä.

Olet elävä
jos sisäinen henkesi
ymmärtää kelon
kohdatessa hetkeksi
hiljetä, pysähtyä.

Eikö vieläkään?

Syyspäiväntasauksen aikoihin Kuun kierto eläinradan merkeissä heittää hauskasti häränpyllyä kun vertaamme nykyistä tilannetta Kuun peruskiertoon, siihen oinaassa syntyvään ja vaa’assa täyttyvään. Ei härkä ole jäänyt junnaamaan päälle, vaan ravun Kuu onkin nyt aloittamassa laskevan puolenkuun aikaa, vaikka sen oma paikka on kasvupuolen puolikuu. Yöpuoli, syksypuoli, valon vähenemisen puoli meille tosiaan alkaa tämän vaiheen myötä. Kuu vaipuu pienempää näkymistään kohti, vähitellen erkanemme kauemmaksi Kuunpimennyksen otteesta.

Eikä kukaan enää taida parkua pimennyksiä – niin nopeasti unohdamme – sillä ravun puolessakuussa on selkeä aloittamisen fiilis tässäkin. Aina kun kartoilla on tekijöitä johtavien merkkien nolla-asteella, se vertautuu kaiken aloituspisteeseen, Aries Pointiin. Ravun henki on kasvua, uutta, syntyneen pienokaisen varjelua. Nolla-asteen rapu-Kuu herättelee esiin toivoa. Optimisti tykkää, että pääsemme pimennyksien varjosta eteenpäin, ihan kuin kirpakkaan syksyiseen aamuun, aloittamaan mielet virkeinä. Pessimisti voi olla sitä mieltä, että pimennyksestä eroon pyristely on kohtalokas virhe. Jos puolenkuun vaiheen ajasta muita viitteitä haluaa ottaa, tähän napsahtaa Venuksen matka vaa’an viimeisellä asteella. Ehkä täydenkuun kohtaaminen, Kuunpimennys kaloissa, sittenkin muistuttelee itsestään.

Ravun Kuu on vahvoilla mihin tahansa vaiheeseen tullessaan. Vahvuus ei takaa hyvyyttä ja onnistumista, mutta korostaa kuisuutta, eli omakohtaisuutta, subjektiivisuutta, jatkuvaa heilahdusliikettä. Laskevan puolenkuun kohta syklissä on arvottamisen ja punnitun päätöksenteon aikaa. Harkintaan ryhdytään ravun kautta, ja eikös se mene vellomiseksi? Kun tiedostetaan Kuuta mahdollisesti estävä epävarmuus, voidaan samalla Kuun vahvuudella keskittyä olennaisimpaan, kasvun varmistamiseen, herkkyyden vaalimiseen, selviytymiseen.

Kuunsolmuista saadaan aikaan piirre, että harkinnalla on aikansa, eikä eteenpäin tule sännätä pohtimatta perusteellisesti. Kuun ja Auringon kulma puolenkuun kohdissa aina muuttaa solmun kulkusuunnan. Tehän niin tiedätte mitä hitaampi vaihe tarkoittaa. Pysähtymistä, korjausliikettä, punnitsemista, valikointia, kyseenalaistusta. Solmun liike osoittaa Kuunpimennyksen jälkeiseen rauhallisuuteen. Harkinnan aikaa kestää nyt todella pitkään, ollaan jo pitkällä balsamisessa lohtukuussa silloin kun Kuu pääsee ylittämään solmulinjan ja kääntämään kulkusuunnan niin kuin sen pitää mennä (ensi viikolla torstaita vasten olevana yönä). Ehkä tämän laskevan puolenkuun aikana vaan harkitaan, mutta ei sitouduta päätökseen.

Ravun Kuussa on aina jonkinasteinen kuuhulluuden mahdollisuus olemassa, koska tässä heilahdus on herkimmässä. Asteet nimenomaan, niiden olemattomuus nollakohdassa, viittaa hulluttelun vaistonvaraisuuteen. Se tunne kun hiukset nousee ilmaan pelästyessä. Väistöliike selkärangasta kun vaara uhkaa. Tämä on hyvää hulluutta, koska se varmistaa selviytymistä, elossa pysymistä, jatkumista. Ja silti on ripaus sitä vastustamatonta, karkaavaa hihitystä, sellaista mikä paljastaa piilon ja kätköpaikan, asettaa alttiiksi.

Yö ja päivä eivät koskaan
ole yhtä pitkät
yhtä vähän kuin onni ja onnettomuus
menisivät tasan.
Ainoastaan valoa on riittävästi,
sen verran
että ehtii hetkessä nähdä
kaiken.

Pimeys on tulossa

Ravun Kuu kiertää kierroksen päättymään siitä mistä se alkoikin, Kuun merkin yhtenevyys helpottaa kuluneen ajan merkityksen ja saavutusten summausta, eikä tämän tarvitse tuntua siltä ettei missään oltaisi päästy eteenpäin. Ainakin nyt tämä tuntuu hyvältä ja onnistuneelta, että Mustan Kuun viimeinen yö saadaan kierroksen alkuperäisessä merkissä, ja seuraava aloitus sitten kokonaan kuin puhtaalta pöydältä, uusissa teemoissa, leijonassa. Asetelma on mahdollinen siksi, että uusi Kuu syntyy verrattain alussa leijonan merkkiä, että Kuu vielä ehtii viimeisen yönsä aloittaa aikaisemmasta ravusta.

Mustan Kuun yö alkaa työviikon uurastuksen alussa, monilla on lomakin juuri loppu, ja mieli voi musta ja kiukkuinen ihan ilman ylimääräisiä yllykkeitä. Näin elokuun alussa Aurinko painuu horisonttiin vähää ennen kymmentä; ehkä kiinnostaa enemmän painaa pää tyynyyn kuin miettiä edellistä kuukautta, ripotella suolaa haavoihin. Ravun Kuun alla alitajunta tekee töitään, joten sisäinen valaistus voi tulla unessakin.

Kuu siirtyy leijonaan aamuyöllä juuri kun on horisontissa, osoittelevasti korostamassa alitajunnan tulemista tietoiseksi, valoon ja esille. Vähän viiden jälkeen Aurinkokin jo lopettaa yön, hieman reilun seitsemän tunnin nukkumisen jälkeen. Tulevan valmistelu on hyvä saada tehtyä, vaikka sitten hiljaisesti ja sisimmässä, sillä vielä tiistain puolella myöhään illalla Kuu syntyy uudeksi, kohdatessaan Auringon leijonassa. Ja tästä alkaa pitkä pimennyskausi, nyt tavallista pidempi, kun ensin tulee vesimiehen Kuunpimennys syklin keskellä, sitten uudessa aloituksessa Auringonpimennys, ja vielä perään toinenkin Kuunpimennys kaloissa. Taivaalla on nyt paljon tähdennettävää, alleviivattavaa. Koska pimennyskausi on tuplapitkä, tämä saattaa vaatia veronsa ja jaksamisensa, ja tämä on hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa.

Me saimme jo aikaisemmalla kierroksella samantyyppisen Mustan Kuun yön, ravussa, mutta koska muu taivas on aina toisenlainen, tämä tuskin on ihan kertausta. Jos joku muistaa mitä kikkoja koetti viimeksi, voi näistä tietysti koettaa oppia, välttää sitä mikä ei toiminut, tehdä uudelleen samoin jos onnistui (mutta mitään takeita tästäkään ei voi antaa). Nyt taivaalla on vielä ilona pysähtynyt Uranus, johon Kuu kurkottaa kulmallaan silloin kun Mustan Kuun yö alkaa. Ehkä ei kannata suunnitella liian tarkkaan, yö näyttää sitten, yllättää, parhaassa tapauksessa antaa oivalluksen. Lopulta ravun yössä on kyse selviytymisestä, ja siihen on pyrittävä kynsin hampain saksin.

Mustaa Kuuta ravussa nimitettiin jo viimeksi kuidenkuuksi, koska erityinen hetki Kuulle tapahtuu sen oman merkin tunnelmien alla. Kuuhulluutta saattaa ilmetä, mutta tästä ei nyt syytetä vetovoimaa, sillä sen suhteen ollaan konservatiivisesti puolimaastossa, puolilähiavaruudessa, ei enää lähellä mutta ei vielä kaikkein kauimpanakaan. Jokaisen hulluus ravussa on omakohtaista, itsen hulluutta.

On pakko lisätä tarkennus yleisesti Mustaan Kuuhun, josta täällä Hullunkuunajan blogissa puhutaan. Täällä tämä termi tarkoittaa viimeistä yötä ennen Uuden Kuun syntymää, pimeintä yötä kuukaudesta jolloin Kuun valo on niukimmillaan. Viime viikkoina on astrologian piireissä noussut (mukavasti!) keskusteluihin ja suunnitelmiin Musta Kuu Lilith, mutta se on ihan eri juttu kuin nämä öiset tunnelmat, joita tässä blogissa tarkastellaan.

Ennakkoaavistuksena tuo pitkä varjo nurmella
vihjaa päivän laskusta;
huomauttaa aralle ruoholle
että pimeys on tulossa

Sä jätät jäljen

Keskikesän maanantaina kuunkierros alkaa ravusta, kukkean kesän iltapäiväkahvinhetkellä, kun Kuu kohtaa ravussa matkaavan Auringon. Näkymätön, vain alitajunnassa ollut Kuu syntyy uudeksi omassa merkissään, Kuu johtaa tätä kautta. Luetaanko Aurinko sitten vain statistiksi, ensi kierrolla se saa vetovastuun. Nyt mennään Kuun fiilisten mukaan, runsaassa, idearikkaassa ja mehevän iloisessa ravussa.

Kuu ravussa korostaa vaistonvaraisuutta. Alku tunnistetaan perstuntumalla, mennään intuition ja fiiliksen mukaan. Jos syntymä, uuden aloitus, innostaa, ei tässä ole mitään ongelmaa. Jos tuntuukin vastavirtaiselta, ettei huvita, on hyvin vaikea taipua alkuun. Ravun Kuu tähtää kuitenkin ennemmin kasvuun, joten kai me tästä omanlainen aloituksemme pyöräytettyä saadaan. Sellainen läheisesti koskettava, tunteita nostattava, jäljen jättävä.

Kuten aina taivaan symboliikassa, on olemassa puoltavia ja altistavia aineksia mukana. Ravun aloituksessa meillä on kasvupyrkimys, nauruntuntu, oman hedelmän kypsyttely maailmalle. Tämän lisäksi voi olla vaivana varovaisuus, varmistelu ja huolehtiminen, jotka estävät ratkaisevan ensiaskeleen ottamista. Jos vatsassa räpyttää perhoset, eikä uskalla, tämä voi silti olla ihan oikea sisimmän viesti. Kuunnellaan itseämme, ei muualta meihin kohdistuvia odotuksia ja paineita.

Hullunkuunajan blogissa on etsitty stereotyyppistä kuuhulluutta. Ravusta alkava jakso voi pitää kaiken hulluuden mukanaan. Nyt Kuu syntyy Merkuriuksen lähimaastossa, ja tästä suunnasta voi olla tarjolla vaikka mitä pähkähulluja ajatuksia, kiitos Merkuriuksen taivaallisen koikkelehtimisen tutkimattomilla teillä, valvovan silmän ulottumattomissa. Tuleeko Merkuriuksesta syntipukki jos kierron aikana sattuu ja tapahtuu, tuskin kuitenkaan. Itseään saa syyttää, kun omien vaistojensa mukaan on matkaan lähtenyt. Koko kuunkiertoa Merkuriuskaan ei hulluile, ainoastaan tämän alun ja sirpin aikaan vain. Jos alkuun malttaisimme sulatella kuningasideoitamme ja odottelisimme vaikka kauriin täydenkuun järkevää palautetta.

Ravusta alkava kierto pysyy miltei täsmäkuosissa johtavien merkkien päsmäröidessä tärkeissä vaihdoksissa ja muuttuvien heittäessä hiekkaa rattaisiin (tai suopaa mäkeen) välivaiheissa. Paitsi laskevan puolenkuun aikaan tulee se poikkeus ja fiba ja abnormi ja epätyypillisyys; puolenkuun linjanvalinta pitäisi tehdä oinaan rivakkuudella, mutta Auringon eteneminen leijonaan tuo meille härän harkitsevuuden ja seesteisen itsevarmuuden. Tämän mahdollisuuden voi ainakin huomioida. Hullun Kuun oma näppi (tai se pers) tuntuma kertoo, että alkupuoli jaksosta olisi sittenkin vastuullisemmin ja järkevämmin hanskassa, mutta jousimiehen hulluilu saattaa heittää kaikki hyvät aikeet taivaan tuuliin. Vähenevän Kuun puolella on sitten päinvastaisesti kepeämpää ja hilpeämpää tunnelmaa ajan ilmastossa.

Ollaanko ravun kolossa valmiina uuteen syntymään?

Lammen tyyneys,
ja taistelu alussa
vasta. Tuhannet
munat, joista nousee
yksi luomisen ihme.

Kuun aalloissa vellontaa

Kaivoin ja selasin, mutta etsivä ei löytänyt. Ehkä on tosiaan niin, että vasta nyt Hullunkuunajassa päästään maistamaan kuiden-Kuun ravun Mustan Kuun yötä, ettei tällaista olisi aikaisemmin täällä yhdessä tutkittu. Onko tämä yksi Kuun kohokohtia, kaikissa kierroissaan? Olla taivaankannen alitajuisimpana tekijänä ajassa alitajuisimmassa kohdassa? Onko ravun Musta Kuu hulluista hulluin?

Vaikka nyt tosiaan saadaankin tulevaksi yöksi Kuun oman merkin värjäämä tunnelma, ei rapu ole yhtään pelottava. Se saattaa olla eläinradan merkeistä inhimillisin. Rapu on koskettava, naurun-ja-itkunsekainen, omakohtainen, lähellä ja fiiliskeskeinen. Millaisella mielellä peittojen alle sujahdetaankin, tästä voi olla vaikeata irrottautua, ainakaan järjen ääntä käyttäen. Jos on paha mieli, vollotetaan. Jos kikatellaan, tartutetaan hilpeys toisiin.

Ravun keskeisin tehtävä on auttaa kasvamaan. Entä nyt Mustan Kuun aikaan, kun kasvua ei tässä hetkessä erityisesti tarvita? Ja miksi ei tarvittaisi? Nyt kasvun suunta on sisäänpäin. Prosessi tapahtuu alitajunnassa. Tietokin seestyy ja rakentuu kun nukutaan yön yli, kun ei aktiivisesti pingoteta vaan annetaan hetkeksi olla, rentoudutaan, annetaan sisäistyä.

Ajatus ravun Mustan Kuun yöstä tuntuu arpapeliltä, missä tiedostamaton puolemme ottaa tyystin vallan. Homma voi kultivoitua helmeksi, mutta täysin riippuen siitä millaisia aineksia alitajunnassamme on. Pintaan voi pullahtaa mitä vaan, myös hulluutta. Tähän ei kai pitäisi erityisesti tarttua, silmät vauhkoiksi rävähtäen, sillä alitajunnassa kasvaa juuri se mitä yritämme peittää, kätkeä, piilottaa, hävetä. Ravun Mustan Kuun yönä se saa vallan, mitä ikinä alitajunnassa onkaan. Jes ja Wau ja purraan kynsiä, huolestutaan mitä sisällämme kasvaakaan, ja kuitenkin yllätytään aamuyön valjetessa iloisesti, koska ollaanhan me ihan ihmisiksi oltu.

Kuu todennäköisesti tuntuu merkitykselliseltä senkin takia, että se on edelleen kiertoradallaan lähellä Maata. Lähimmän pisteen Kuu on kuitenkin jo ohittanut, joten vetovoiman huippu ei satu aivan täsmällisesti Mustan Kuun yöhön. Tarpeeksi lähelle kuitenkin nostaakseen vellontaa. Aurinko painuu mailleen Helsingin tasolla noin puoli yhdeltätoista ja nousee uuteen viikkoon, synnyttämään kohta Uutta Kuuta, aamuyöstä vähän neljän jälkeen. Vajaan kuuden tunnin rupeama yltiöpäistä ravun aikaa, kuiden-Kuun omaa yötä.

kummasti ne kummitukset
jaksavat tehdä
pitkää päivää
pitkää yötä
vaihtavat vuoroa aamuneljältä
yö on ikävän aikaa
ja on tässä monissa mietteissä maattu
ahdistus tulee kuin kutsumaton vieras vaikka
kai sen kuvitelmillaan kutsuu
eikä se niin vieraskaan ole
muutakin valkenee
kuin aamu

Ihan ite

Aamuyöllä Kuun kulkiessa oman ravun merkkinsä alkua Auringon ja Kuun välinen etäisyys toisistaan mitattiin sirppikuunvaiheeksi. Tämä on tyypillinen asetelma tähän aikaan vuodesta kun uusikuu on syntynyt härässä, seuraava vaihe alkaa sitten ravusta. Omakohtaisesta, Kuun heijaavaa aaltoliikettä ja sisäisiä tunnetiloja korostavasta vesimerkistä.

Tässä ravun sirpissä Kuu on omassa maailmassaan taivaalla, poikkeuksellisesti siten että se ei oikeastaan tavoita kulmaa millekään toiselle taivaantekijälle. Ilmiselvästi tässä painottuu omakohtaisuus, mitä ravun merkissä muutoinkin aina on. Se mitä on, tunnustellaan ja havaitaan omista lähtökohdista, oman kokemuksen kautta, omien tunteiden sävyttämänä.

Parasta ravun merkissä on koskettavuus, välittäminen ja ilo. Sirpin eteenpäin pyrkivässä asenteessa voidaan äkkiä saada paljon aikaan, jos tehdään mielellään. Mutta me tunnemme kaikki rapumaisen fiilistelyn, jos ollaan noustu väärällä jalalla ja tuiskahdellaan, mikään järkipuhe ei auta. Ja se huolehtiminen, käsien vääntely, vatvominen, eriskummallinen pessimismi missä kaiken oletetaan olevan huonoimmalla mahdollisella tavalla. Sitten voi tuntua sanoinkuvaamattoman kurjalta, ja nimenomaan vain tuntua eikä olla todellisuudessa yhtään pielessä.

Sirppikuunaika kuvastaa vakautta ja ahkeraa ponnistelua, tämä ei ole taivaisiin kurkottavaa ideointia enää vaan melkein mekaanista toimintaa. Mielestäni ei ihan parasta ravun merkin aaltoliikkeessä toteutettuna, mutta jos tämän saa rytmikkääksi, omallakin tavalla voi aina tehdä, toteuttaa ja ilmentää. Entiset, historialliset, klassiset ja perinteiset mallit ovat luontevin valinta, kun jo härän aloituksessa on vanhoillista makua. Jos se toimiikin nyt, ollaan avoimin mielin. Tuttuihin malleihin tukeutuminen ei aina ole jymähtämistä, joissakin asioissa jo hankitun tiedon käyttäminen on sangen terveellistä, järkevää ja säästeliästä.

Jos vakaata työn rytmiä pitäisi nyt toteuttaa ylös-alas rapumaisessa tunnelmissa, niin tämä voi ihan vaan pikkuisen nostaa hulluuskäyrää, mutta hulluus-asiantuntija täällä arvelee, ettei ajan hulluuskerroin ole sietämätön. Moni toki osaa hulluilla ihan itsekseen, eiks totta?

Ja yhä mullat vaihtamatta kukkaruukuista.
Yöllä sinä joka aistit kaiken murheellisen
heräsit ja aloit valittaa
”vaihtamattoman mullan hajua”
Ihmeellistä
on kulkea kanssasi kuilun pohjaa
ja pidättäytyä sanomasta:
– Tästä on syntyvä toivo.

Sielun suuntaan

Ravun kasvava puolikuu on viimeinen linnake puolustamassa oinaasta lähtenyttä kiertoa, sen alun puhtainta ideaa. Tämän kuunvaiheen vaihdoksen jälkeen emme enää näe keskeisissä siirtymäkohdissa johtavaa energiaa; Kuun sykli myöhemmin ei nyt sisällä vaa’an eikä kauriin ääntä. Jos siis oinaan uudenkuun aloitus oli sinulle tärkeä, nyt on olennainen ratkaisun ja valinnan paikka linjan suhteen. Vielä ei tarvitse olla lähimainkaan valmista, mutta täytyy puolustaa alkua, jos sen haluaa originaalina säilyttää.

Uusi kuunvaihe, Kuun puolikas, alkaa torstaina aamulla noin seitsemältä. Aurinko on vielä oinaan lopussa, Kuu omassa merkissään ravussa. Kasvava puolikas on klassikko kaikista kuunvaiheista, tämä symboloi nimenomaan Kuuta. Me emme piirrä Kuuta täydeksikuuksi ja harvoin muissakaan vaiheissaan, kasvava puolikuu kuvastaa Kuun prototyyppiä tai arkkityyppiä.

Puolenkuun kohta taas kääntää Kuunsolmut väärinpäin, ja tulevaa kyseenalaistamisen ja syiden selvittelyn aikaa kestää kunnes Kuu pääsee ylittämään Kuun yläsolmun, ja silloin ollaan jo tukevasti hullunkuunvaiheessa. Kaikkein aktiivisin, kasvuun tuuppaavin kuunvaihe tuhraantuu siis solmuparin huojuntaan, jos tämä näin voimakkaasti tosiaan ajassa näkyy. Tuskin tätä tosissaan otetaan? Ajatellaanko me oikeasti että Kuun kulkemisilla olisi merkitystä ajan hengen tiedostamisessa? Tulipas isoja kysymyksiä.

Kasvun aika, ja kasvukipujen potemisen aika. Kuu ottaa näkyvyyttä, ja ravussa annetaan kuulua miltä tuntuu, mikä on mun oma juttuni, mitä itse tahdon. Täytyy olla omakohtainen, pitää kiinni omista mielipiteistä ja tarpeista, mennä oman fiiliksen mukaan. On kuunneltava sisäistä ääntä, että tietäisi suuntansa. Ei kenenkään toisen määräilyjä, ei hyvien tapojen mukaisesti toisia miellyttäen, ei yhteistä hyvää ajatellen. Mutta vaikka tämä näyttää siltä, että vain oma kasvu kiinnostaa, löytyy aina monenlaisia vaikuttimia sille mitä tässä kuunkierrossa lähdettiin tavoittelemaan. Eivät ne välttämättä ole ollenkaan itsekkäitä syitä.

Ravun Kuu on sisäisesti heilahtelevin ja vellovin, ja Kuun omana merkkinä siinä on Kuulle leimallinen hulluus mukana. Ja koska ollaan Kuun kannalta yhdessä kaikkein aktiivisimmista kohdista, ei olisi yllätys jos hulluus hiukan pirskahtelisi olemuksessa pintaankin. Ravun Kuu ei ole mestari peittämään sisäistä hulluutta vaan on ennemmin kaiken näyttävä peili. Kuun vetovoima ei tähän aikaan ole suurimmillaan, mutta ehkä merkki tarjoaa meille riittävästi vaihtelevaa tunneilmastoa että hulluuden ainekset ovat koossa.

Ajanjakso torstain aamusta viikonlopun päätökseen on nyt Hullun Kuun mielestä tämän kuunkierroksen ratkaisuhetki. Näinä päivinä tehdään valinta ja päätös. Muistakaa tämä myöhemmin kun hermoilette hullussakuussa, kärvennytte täydessäkuussa, kurkotatte kuuhun siemenkuussa, analysoitte laskukuun kohdalla ja kierrätte kehän kasaan balsamisessa kohdassa.

En saa otetta,
en tiedä mihin,
mutta se ei lakkaa vaivaamasta;
mietin kuinka sammakko kuvastuu veteen
hetkeä ennen renkaita
ja kuinka aallot saapuvat kaukaa saarienkin takaa
ilmoittaen laivasta
vasta kun se on jo kauan sitten mennyt.

Kosketa täyttäkuuta

Ravun täysikuu lähtee minästä. Itse teen. Minun ehdoillani vuorovaikutusta. Ravussa tehdään omaa juttua eikä kenenkään toisen. Jälki on yleensä hämmästyttävän onnistunutta, koska rapu on keskeisin tarpeilla operoiva eläinradan merkki. Se mitä rapu haluaa, on sopivasti yleisinhimillistä ja sopii toisiinkin, sillä se on yleistä eikä kikkaile eksentrisyydellä. Ravulla on saumansa olla joulupukkina, koska tämä merkki tunnistaa mitä toiset ovat vailla, ja se antaa valtaa kun osaa sen toisille antaa.

Nyt täydenkuunvaiheessa kierrossa homma menee uusiksi. Ehkä muuttuvasta merkistä jousimiehestä alkanut sykli jo vihjasi tähän. Alkuidea on muuttuvainen. Jos jousimiehessä tähyttiin korkealle ja kauaksi, rapu katsoo liki. Rapu koskettaa ihon alta, vetoaa jokaisen omiin tunteisiin eikä yleisiin ideaaleihin. Ravun täydessäkuussa moodi vaihtuu omakohtaisuudeksi, mutta ei tätä välttämättä edes huomaa, sillä tästähän se lopulta on lähtöisin, ihan jokaisella. Eikä tässä ole millään lailla alkuidean hylkäämisestä kyse, vaan ennemmin siitä, että se tavoitetaan henkilökohtaisesti. Jokaisesta erikseen saksiotteella kiinni, kahdenkauppoja.

Rapu on kaikkien fiilismerkkien äiti, se ei tosiaankaan tee jos ei huvita. Ravun aika ei ole rauhallista vaan aaltoliikettä, euforisia nousuja ja satuttavia pudotuksia. Ravun täydessäkuussa oletuksena on paljous. Se ei ole esillepyrkivää näkyvyyttä kuten voisi olla esimerkiksi leijonan täydessäkuussa. Paljoa ei vaan voi olla noteeraamatta – ja siihen rapu nimenomaan pyrkii. Koskettamaan, tavoittamaan, jättämään unohtumattoman ja ainutkertaisen jäljen. Sivuutapa ravun tarjous ja saat pitkään vihamiehen, saat kokea mitä aallonpohja tarkoittaa. Ajassa ravun paljous ja tavallaan kiihkeys toimivat. Jälkeä syntyy silloin kun tehdään.

Nyt ei aika tosiaankaan ole rauhaisaa, kiitos pysähtyneen Uranuksen ja muutaman kaariminuutin päästä pysähtyvän Jupiterin. Kun koskettaa, se voi ihan räjäyttää.

Vaiti metsä on lintuineen,
luonnon mahlat on jäässä,
koski vain ihan hiljalleen
pauhaa matkojen päässä.
Tonttu lumoissa kuutamon
kuulevinaan ajan virtaa on,
miettii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Mun sirppi

Kuinkas sujuu rapu-Kuulta sirpinheiluttelu? Ettei vaan haukkaisi liian kaukaa takaapäin, varsinkin kun tämä Kuun syklin aloitus oli mennyttä arvostavassa härässä? Aurinko tuli tänään kaksosiin ja Kuu on sitä edellä helppolaskuiset 45 astetta, ravun puolivälissä, kun Kuun sirppikuunaika alkaa noin iltayhdeksältä. Kellot kilkattavat tuolle johtavan merkin puolivälille! Uusi kuunvaihe alkaa Plutoa vastapäätä, ja Kuu ilmeisesti aikoo ottaa osaa Venuksen ja Pluton väliseen kissanhännänvetoon. Onko kyse arvostuksista, omaisuudesta vai rakkaudesta, sellaisen hengen nyt saamme sirppikuun ajaksi.

Mielikuvat ihan räjähtelevät ajatuksiin vahvasta Kuusta omassa merkissään, kasvavassa syklissään, niin kai pitääkin kun ajan henki on tuoretta kaksosta pullollaan. Oli tuo menneeseen liikaa takertuminen, mutta ainakin Kuu jatkaa johdonmukaisesti härässä valittua linjaa. Sirppikuussa tulisi pureutua vankasti tekemään todeksi sitä, mikä oli aiemmin suunnitteilla. Kuu on vankka subjektiivisuudessaan, ja se tuntuu nyt oikealta, koska vielä ei saisikaan antaa toisten liikaa vaikuttaa omaan suuntaan. Tää on mun juttu. Kunhan ei niin putkinäköisesti mennä eteenpäin, että se tuntuisi toisista jyräämiseltä. Taivaalla on sellainen jytinä päällä (ei ukkonen) Venuksen ja Pluton kesken, ettei jyrääminen välttämättä ole kaukaa haettua, vaikka näin ei yleensä rapu-Kuusta ajatellakaan. Ei ainakaan ääneen, sillä kovin tuittu rapu-Kuu on herkkä loukkaantumaan kaikenlaisesta arvostelusta. Ehkä siksi onkin tosiaan parempi keskittyä omiin juttuihin, ettei tulisi sanomista. Kuun myöhemmissä vaiheissa ollaan paljon joviaalempia tarkistamaan asioita yhdessä toisten kanssa.

Käärmeet nuolivat
hiiren korvia aikansa,
yrittivät syödä.
Helvetin vanhat kartat
   käyty: taivas kirjava

Välimaastossa, pimeästä, pimennykseen

Puolenkuun kohta ravun alussa on extra-kuista aikaa. Kasvava puolikuu on Kuun symboli, sellaiseksi Kuun piirtää intuitiivisesti pieni lapsikin. Onko tämä se todellinen Kuu? Ja juuri nyt, kun Kuu saavuttaa sen tällaisessa alkukevään kierrossa omassa ravun merkissään – tämäkö on kaikkein kuisinta aikaa? Kuun sykleissä eletään parhaillaan läpi sitä perusasetelmaa, vaikka aloitus tällä kertaa kaloista tuli ihan väärän merkin puolelta kun oinaassa olisi ”ajanlaskun” mukaan pitänyt olla. Perusasetelmaksi kutsun tätä sen vuoksi, että tämä on ikään kuin vuoden ensimmäinen kuunkierto, jossa uusikuu syntyisi oinaassa, täysikuu saadaan vastapäätä vaa’assa.

Puolenkuun aikaa olen väittänyt ihan tosissani mahdollisesti kaikkein aktiivisimmaksi kuunvaiheeksi. Kuun neliö Aurinkoon operoi aina Kuunsolmujen liikkeen kanssa, tällä neliöllä nyt Kuu oikaisee solmujen liikkeen niiden oikeaan suuntaan (perääntyväksi) – mutta ensi tiistaina maaliskuun lopussa Aurinko ehtii Kuun alasolmulle ja myös sen ylitys solmulinjalle kääntää ne, taas kerran eteneväksi. Kovasti huojuu edestaas tämä ajanhenki, ja näin tulee kai nyt kevättuulissa ollakin, koska muistattehan, ollaan pimennysten välissä. Tällaisen ajan ilmapiiri on ihan toisenlaista kuin yleensä. Tekisi mieli väittää maagiseksi, ellei tästä ropisi syytteitä astrologian mystifioinnista.

Kertaus: erittäin kuuhenkisessä ajassa mennään, ja vielä siten, että tähän liittyy ylimääräistä ”jotakin”. Pimennyksen johdosta se voi olla kuin painolastia, mutta mielestäni tällaista ajan väreilyä on hankala kuvata sanoilla. Mahdollista on, että aika on kaikille henkilökohtaista, ettemme koe edes isoja päälinjoja kaikki yhteispätevästi samalla lailla. Tunnustelemalla saattaa omalla kohdallaan hahmottaa. Kosketa siis.

Ravun puolikuu on omassa merkissään olosta huolimatta samanlainen haaste kuin tämä kova kulma valojen välillä aina. Siirtymä toisenlaisuuteen on enemmän kynnyksen takana, koska tässä muuttuu kokonaan Kuun näkymisen fysiologia. Puolenkuiden välisenä aikana Kuu on isoimmillaan, Kuun intuitiivisuus on enemmän esillä. Vastaanottamisen ja antamisen teemat korostuvat.

Tällaisessa puolenkuun jaksossa, kahden ja puolen päivän ajan, kynnys ylittyisi ja haaste selvittyisi luontevimmin rapuisten juttujen kautta. Kasvuun pyrkiminen on voimakkainta – kuka tunnistaa että kevät saa olon kohisemaan? Ravussa ollaan iholla, tosi intiimisti, ja se on välillä ihan noloa ja haavoittavaa. Miettikää niin huomaatte, että rapu-kauris polariteetti on melkein samalla lailla minä-muut  teemaa käsittelevää symboliikkaa kuin miten olemme tottuneet yhdistämään tämän oinas-vaaka merkkipariin. Ravussa ollaan minuudessa, kauriissa meissä kaikissa yleisesti.

Siksi tässä puolenkuun ajassa minää ja minuutta ei tule ohittaa. Tämä juttu lähtee nyt itsestä. Toivottavasti ei tunneta oloa tyhjäksi, että siellä minässä on jotakin, vaikka se sitten olisi mystistä.

Tässä Hulluunkuunajan blogissa on tavattu kertoa ajan tunnelmista runouden symboliikan kautta. Lainaan tähän kirjoituksen runoudesta ja runoilijasta, koska mielestäni tämä kertoo sen, miksi. Kun ajan henki on minä, on tätä erityisen mielenkiintoista pohtia.

Keats puolestaan toteaa, että runoilijalla ei ole minää. Hän on mitä tahansa eikä mitään. Hänellä ei oikeastaan ole persoonallisuutta, hän kun heittäytyy mihin roolihahmoon tahansa, tarpeen mukaan. Hän nauttii yhtä lailla valosta ja varjosta. Hän nauttii, kohtaa hän sitten inhaa tai ihanaa, ylhäistä tai alhaista, ylellistä tai ankeaa, luihua tai jaloa. Se, mikä pöyristyttää hyveellistä filosofia, riemastuttaa runoilijaa, kameleonttia. Runoilijalla ei ole identiteettiä: hän täyttää aina jonkun tai jonkin muun ruumiin.

Ne suuret tunteet

Melko pinkeä täysikuu ollaan saamassa ravussa, Auringon ja Kuun vastakkaisuudesta kauriin ja ravun merkkien puolivälin tienoilta. Kuu on ravussa omalla tontillaan ja vahvuutta voidaan otaksua, mutta jonkinlaista tasapainoa tässä näyttäisi silti olevan: Kuu ei ole lähimpänä Maata kierrossaan, eli ei ne meidän sisäiset vuorovetemme ihan hallitsemattomasti taida nyt virrata, vaan sen sijaan Maa on kierrollaan kaikkein lähimpänä Aurinkoa – eipä tuo säteiden läheisyys missään tunnu täydenkuunajan pakkasissa.

Ravun Kuut ovat aina altista tuntemuksien heilahteluille. Kuu on muuntuvainen, nopeasti vaihtuileva, ja ravussa napataan ilmapiirien muutokset oman ihon alle. Fiiliksiä voidaan vastustaa tai mukaan voidaan solahtaa karvoineen kaikkineen, jonkinlaista ääripäiden aikaa saattaa siksi olla luvassa. Ravussa omakohtaisuus kukoistaa, tällainen täydenkuunaika korostaa ylenmääräisesti mitä ikinä onkin vellomassa minuudessa. Ja vaikka oma minä on periaatteessa päsmärinä tuntemuksissa ja ilmapiireihin reagoinnissa, ollaan silti kosmisesti yhtä ajan ristiriitaisuuksien kanssa.

Nyt täysikuu nappaa voimakkaasti kiinni ajassa isoimpana olevaan energiaan, taivaalla vuosikausia ajan henkeä muokkaavaan Uranuksen ja Pluton kulmaan. On ihme jos ajan vahvaa muutosvoimaa ei nyt jokainen tunnistaisi. Voisi ajatella yleisen ilmapiirin olevan pelastava tekijä, ettei tarvitsisi mennä niin henkilökohtaisuuksiin tässä nimenomaisessa ravun täydessäkuussa, vaan ”pahaa” pelkään, että tuo ajassa oleva muutosenergia päinvastoin vahvistaa kaikenlaisia tuntemuksia, ja siksi suurentaa niitä omakohtaisesti kokemiamme asioita.

Isosti tunteminen voi olla mullistavaa, herättävää, pakottavaa, riehaannuttavaa. Ei ole seinäkukkasten aikaa, ei sivuun jäämisen, poissaolevuuden. Ken tuntee pelkoa asettaa itsensä alttiiksi tällaisena aikana, sen pelkokin on suurta. Ravussa kasvetaan, tuetaan, mahdollistetaan, vaalitaan ja iloitaan, nämäkin voi oman kokemuksensa eli asenteensa kautta tehdä isoiksi.

tämä on minun maailmani
minun kotini
minun pikkuruumiini
minä tahdon olla iloinen
hypähtää pari kertaa
ottaa pakkasilmaa keuhkot täyteen ja vakuuttua:
tämä, tämä on minun maailmani

Tatuoitu siemen

Rapu-Kuu on arvaamattomimpia siemenkuun jakajia. Koskaan ei tiedä mistä tuuli puhaltaa, oikullinen pyörre vai leppeä tuulenhenki, minne se siemenet kuljettaa. Väitän, että rapu-Kuu itse tietää mitä ja kenelle haluaa jakaa, mutta sen vaikuttimet eivät aina ole muulle maailmalle yhtä ilmiselviä. Ollaan niin omakohtaisia, syyt eivät avaudu toisille.

Merkkinä rapu kuuluu eläinradan alkupään minä-puolen merkkeihin. Mitä kauemmaksi merkeissä edetään, sitä enemmän suunnataan kohti toisia ihmisiä, yhteisöjä, koko yhteiskuntaa tai globaalisti aivan kaikkea, universumiin asti kierroksen päätteeksi. Siemenkuun vaihe on taas enemmän toisten ihmisten alueella kuin omaehtoisen tekemisen kohdalla Kuun tehtäviä. Ravun merkissä voi olla hankaluutena vain antaa toisille yleisesti. Rapu-Kuu antaa tottakai sellaista, mikä tukee toisia ja auttaa kasvamaan, mutta kaikki jaettava ei ole tällä tasolla. Aina ei pelata pelkillä perustarpeilla.

Näin viikon alussa, Kuun siirryttyä oman merkkinsä alkuun, saimme uuden vaiheen meitä pyörittämään, huiskuttamaan, tuuppaamaan ja motivoimaan. Tämänkertainen tehtävä voi kiukuttaa ja harmittaa, tekisi mieli ryömiä takaisin peiton alle kuin se symbolinen rapu koloonsa. Yhdistän rapuun myös jonkinlaista ööveriksi menemistä, annetaan niin paljon että siihen ihan tukehtuu. En siis pidä rapua kovin tasapainoisena merkkinä, sen voima ja motivaatio ei virtaa jatkuvasti vaan ryöpsähdyksen lailla tai ei ollenkaan, jos ollaan tuittuiltu käpertymisvaiheeseen. Ei siis yllätä, että juuri rapu on Kuun oma merkki, jos tässä nyt lähtökohtana on aina pidettävä Kuun hulluutta.

Mutuilla mennään, jaetaan omakohtaisen koskettavasti. Jakaako rapu-Kuu sitä mitä itse haluaa vai mitä maailma tarvitsee? Jos totuus on jälkimmäistä, on meidät kai pelastettu. Tämä Kuu jakaa omaa, minää, itseä, sellaista mikä on ruumiiseen tatuoitu.

Kärpäset eivät
lennä tatuoidulle
käsivarrelle:
ei ihme että niitä
lapsetkin säikähtävät.

It’s my party and I’ll cry if I want to

Rohkenen väittää, että ravussa vaihtuvan vähenevän puolenkuun kohdalla on kyse selviytymisestä. Mieli on tosin kaukana rohkeasta, kun tuumin tänään illalla vaihtuvaa kuunvaihetta. Laskeva puolikuu on se kohta kierrosta, missä sukelletaan pimeämmälle puolelle. Täydenkuun valo on jäänyt taakse, ja Kuu pienenee syntyäkseen tyhjästä ja näkymättömästä maagisesti jälleen uudeksi.

Kuu kulkee omassa merkissään, mutta periaatteessa päinvastaisessa vaiheessa kuin ravussa olisi luontevinta. Laskevan puolikuun ratkaisu on kaurismaista vääntöä, ankaraa pohdintaa ja eettisten arvojen mittaamista. Tämä puolenkuun paikka on minun mielestäni yksi kaikkein työläimpiä vaiheita, koska näillä kohdilla on isot asiat kyseessä. Katsotaan kauemmas ja ison kokonaisuuden pelaamista yhteen, ja silloin Kuun omasta merkistä omakohtaisuuksineen voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, tästä puolenkuun kohdasta saadaan myös harvinaisen pitkä solmujen etenemisen vaihe riesaksemme. Luen sen siten, että toiminta on vaikeampaa kuin solmujen peruuttaesssa, ja periaatteessa stopin pitäisi tulla siitä, että itse jää pohtimaan ja harkitsemaan suuntaa ja tekojen tyyliä. Toisaalta Kuunsolmuissa on aina kohtalonomaisuutta mukana, joten ihan hyvin voi olla, että kosmos päättää heittää hiekkaa rattaisiin. Odotella saadaan aina ensi viikon torstaille ennen kuin Kuu ylittää yläsolmun vaa’assa ja kääntää solmulinjan suunnan. Tämä usean päivän kestävä solmujen etenemisen piina ei käy sujuvasti yksiin puolikuun vaiheen kanssa, sillä vaihe on nyt toiminnallinen. Asiat vaativat ratkaisua, mutta sellaiseen ei päästä.

Ravun eli Kuulle ominaisimman ajan luonne toi mieleen jälleen kuuhulluuden. Tällä hetkellä ajassa ilmenevä vääntö voisi hyvinkin oireilla kaikenlaisten hulluuskohtausten kautta. Rapu on mielialoihin sidonnainen merkki, ja jos lunaattisuus uhkaa, siihen varmasti heittäydytään vellomaan mukaan ihan kympillä. Selviytymisen kanssa tällä ei sitten olekaan mitään tekemistä. Tai ehkä pohjalla pitää käydä, että selviytymisprosessi tulisi täydelliseksi. Minun omakohtainen rapukokemukseni on sellainen, että kaikki viedään äärimmilleen. Upporikasta ja rutiköyhää, ylitsevuotavan runsasta ja ilman jäämistä, hillitöntä tunnetta ja yksin koloon käpertymistä – ja kaikki oman fiiliksen mukaan. Nää on mun bileet ja pillitän jos niin haluan.

Ohi kuun kärhien
syyskielet
illan mykät tuntosarvet
avaruutta piiskaavat.

Entiset tunteet

Hullu Kuu heräilee vähitellen ruususen unestaan: puolikuun merkkipaalu missattiin härän loppupuolella ja ohitse hurahti myös sukellus vanhan Kuun balsamiseen aikaan noin ravun merkin puolivälissä. Ihan viimeisiä siis viedään tämän viikonlopun aikaan – kun uusi viikko alkaa, saadaan kunnolla aloittaa Uudella Kuulla.

Nyt taidetaan olla päättelemässä todella vanhoja asioita kun sävy saadaan Kuulle ravusta. Kaikki vesimerkit suuntaavat jollain lailla taaksepäin, mutta näistä rapu ilmeisesti tietoisimmin. On hyvä hetki käydä läpi omat aikaisemmat tunteensa ja muodostaa niistä oma historiansa taustaksi tulevalle uudelle kierrokselle. Ei voida mitenkään olettaa, että tämän vanhan Kuun lasti saataisi kerralla pois päiväjärjestyksestä. Rapu muistaa, ja joskus velloo tapahtuneessa. Tässä on aidon elämän inhimillisyyttä, eikä ainakaan Hullu Kuu suostu pitämään sitä tunnekuonana.

Hullu Kuu on pahoillaan kun ei ole oikein pysynyt Kuun perässä tälläkään kierroksella. Jospa tässä sukelluksessa sisimpään tuokin hiuksenhalkoja eheytyisi? Jos ei perästä kuulu, on ravun tunteikas aaltoliike tehnyt hulluuden tepposensa – mielestäni tämä on hiukan riskaabelia olla oikein syvällä näin ailahtelevaisessa merkissä. Ainakin täällä koetetaan pysytellä vielä tämäkin viikonloppu pää pinnalla, sillä eiköhän helpotus koita neitsyen järkevästä uudestakuusta.

Tulisin itseäni vastaan
olisin kevyempi, mutta tuulet
ne täällä muutenkin heittelevät,
aallot ajavat lahoavaa kortta
pitsiksi rannan hameeseen

Synnytystuskia

Olisi varmaan aiheellista tutkailla tulevaa Kuun sykliä ja arvioida alkanutta uudenkuun vaihetta edes saman vuorokauden puolella kuin Uusi Kuu ravussa aamupäivästä syntyi. Näitä päivityksiäni on eräässä yhteydessä kommentoitu hurjiksi (ja heti näin perääntyvän Merkuriuksen alla iskee epäilys, oliko se edes tämä blogi?) ja yhä hurjemmaksi taitaa tänään mennä. Jos tavallisesti asioista ottaa selkoa seinähullu Hullu Kuu, olkoon tänään asialla sen sivupersoona Zombie Kuu. Arvaatte varmaan millaisen tempun viime yön Musta Kuu tällaiselle unirajoitteiselle teki.

Uusi Kuu ravussa viittaa mahdollisesti kaikkein voimakkaimmin syntymään ja kasvuun kaikista uudenkuun ajoista. Onhan rapu jo merkki, missä runsaudensarvi ja kaikkea laajentava Jupiterkin parhaiten viihtyy. Nyt synnytetään, luodaan uutta, pakerretaan vauvoja maailmaan (vai vasta alulle, mikä tietää). Sikäli on taas ristiriitaista, että rapu ainakin mielletään varovaiseksi merkiksi. Saattaa olla, että ravussa tosiaan hieman angstisesti huolehditaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Kehto laitettu valmiiksi, jokainen pieni yksityiskohta mietitty että osataan toimia sitten kun todella syntyy. Ja aika on laadultaan taas sen verran voimallista, että energiaa pitäisi olla uusiin ideoihin. Ehkä ravun huolehtiminen on laadultaan sellaista, että idea ei poksahda ihan vaan tyhjästä, vaan sitä täytyy vähän pedata. Pusertaa ja pinnistää, tuntea synnyttämisen tuskaa.

Nyt alkanut sykli ei äkkiseltään vilkaistuna vaikuta ollenkaan hassummalta. Zombie saattaa kuitenkin olla väärässä, joten tarkennetaan alkuolettamuksia matkan varrella. Jos Kuun kierto olisi ihan okei, se antaa rauhallisemman pohjan mennä sykliä eteenpäin. Tehokkuutta löytyy kriittisistä kohdista johtavien merkkien kautta, ja sellainen voisi antaa turvallisen mielen, että mitä nyt lähdetäänkin tukemaan kasvuun, tämä juttu onnistuu. Nyt todella tehdään. Ratkiriemukkuudesta ja ristiriitaisuuksista sitten vastaavat muutamat onnettomat kuunvaiheen vaihdokset muuttuvissa merkeissä, jotka tässä vaiheessa nostattavat Zombien jähmettyneeseen olemukseen outoja tirskahduksia, pään pudistuksia ja epäilyksiä. Jos rulettia pelattaisi, minä laittaisin panokseni nyt rapuun, vaakaan, kauriiseen ja oinaaseen.

Hän etsii elämässään,
mutta löytää vain
elämänsä. Kaikki, jota käytetään,
muuttuu esineeksi, myös
elämä. Avuttomana hän lehteilee
kirjoittamatonta kirjaa.

Musta tuntuu (mustalta)

Sirppikuuksi päästiin ravun omakohtaisissa ja omaehtoisissa tuntemuksissa kesäkuun alettua, nyt sunnuntaina illalla. Tämä oli se kierroksen erilainen kohta, rapu edustaa erilaista sävyä, ihan omanlaistaan. Omaa juttua tässä ollaan määrittämässä, ajamassa ja julistamassa, ei tämä aika sovi yhteistyölle. Musta saa tuntua just siltä kuin itsestä tuntuu, ja oman navan kiertämisessä ollaan sirppikuussa hyvässä ja pahassa: aika antaa mahdollisuuden tuoda esille omaa näkemystä, ja omaa alleviivataan niin että mennään side silmillä, näkemättä mitä muualla tapahtuu.

Sirppikuun vaiheessa on härkämäinen luonne pohjimmiltaan, ja ravun merkki tämänkertaisessa Kuussa sopii tähän kierron kohtaan oivallisesti, melkein paremmin kuin härkä itse. Sirppikuussa ollaan edelleen sidoksissa aiempaan, menneeseen ja taustaan, vaikka suunta on jo kohti irrottautumista, kohti omaa ja minää. Rapu on menneeseen sidottu merkki, joka ihan samalla lailla tahtoo auttaa uutta kasvuun. Yhteisymmärrys merkin ja vaiheen kesken pelaa saumattomasti. Aiempaa pitää olla sen verran, että syntyvä uusi, se kasvuun autettava, saa juuret. Ilman juuria tempautuisimme ensimmäisessä vastoinkäymisessä (se on tuleva puolikuun kohta!) lentoon.

Ravussa on aina se riemu, että omat tuntemukset saa ottaa huomioon. Ne pitää ottaa huomioon, pitää olla selvillä miltä tuntuu, jotta tietää mitä haluaa. Tarpeista ravussa usein onkin pohjimmiltaan kyse. Siksi tämänkertaisessa sirppikuussa ei paljoa kysellä mitä asiaa haluaa tuoda esille, ei esitellä vaihtoehtoja, koska on pakko tehdä tarvittava – että selviytyisi.

Ravussa voidaan kiukutellakin, ei tehdä mitään jos ei huvita. Kun tämän vaiheen luonne tuntui poikkeavan muista syklin ajoista, herää epäilys miten päälaelleen kaikki pitäisi kääntää, ravulle kaikkein ominaisimmin varmistellen, vaistoten – vai tiuskien.

Kuka on sen kokenut
ja kuka ei?
Äkkiä
kaikki käy vieraaksi
Kujan äänet ja askeleet käyvät etäisiksi
jäävät kuin suljettujen ikkunoitten ja ovien taa
vaikka ikkunat ja ovet ovat auki
Tunto menettää voimansa
ja esine jota pidit kädessäsi
putoaa ääneti maahan
Värit sulautuvat toisiinsa
muuttavat hahmoa ja himertävät
kuin peilissä, jossa on pieniä kuutioita
syvällä katselukaapin pimeydessä
Tuntuu jokin läsnäolo
jokin epätodellinen
joka teki tämän

 

Miltä susta tuntuu?

Kuu saavutti vaativan puolikuun kohtansa maanantaina aamupäivällä omassa merkissään ravussa. Faktaa ei ole esitettävänä, voidaan ainoastaan pohtia mitä tämä merkitsee. Kuun syklissä puolikuun kohta symboloi kokonaisen moodin vaihtumista ja muuttumista toisenlaiseksi. Seuraavat parisen viikkoa Kuu on taivaalla iso, sen rooli on näkyvämpi. Kun Kuu tulee hallitsemassaan merkissä tähän ratkaisun kohtaan, olisiko tämä ratkaisun paikka jollain tavalla koko vuoden tärkein? Ja etenkin siksi, että liikkeelle ollaan lähdetty vuoden ensimmäisestä uudestakuusta, ja tulossa on pian täydellinen Kuunpimennys?

Kun Uusi Kuu syntyi oinaassa, tulee puolenkuun aika vastaan ravussa kuten pitääkin, jos seurataan viitteellistä sykliä, missä oinaasta aloitetaan ja vaa’assa vuorovaikutetaan. Periaatteessa, kun tämän pitäisi näin ollakin, puolenkuun paikan pitäisi olla Kuulle silloin kaikkein luontevin tai helpoin puolikuu. Ravun merkin teemat siis jossain määrin symboloivat puolenkuun vaihetta.

Päätöksiin, ratkaisuihin ja linjanvetoihin pitäisi siis ryhtyä ravun hengessä. Sen voisi tehdä omakohtaisesti ja omaa intuitiotaan kuunnellen, mutta rapu ei ole puhtaasti itsekäs merkki. Mielestäni sen perimmäinen tarkoitus on uutta luova, rapu synnyttää elämää ja varmistaa kasvun. Ei nyt sidota tätä perusajatusta tympeästi esiliinannauhoihin, sillä on lukemattomia muitakin tapoja luoda kuin äitiys.

Tällaisen keväisen puolenkuun vaiheen voi katsoa olevan kaikkein luontevin ajankohta tehdä päätöksiä asioissa, joiden todella haluaa kasvavan ja kukoistavan. Ei voida tehdä kenenkään mieliksi, sillä ravussa lähdetään liikkeelle aika pitkälle vain motivoituneena. Vaikka olen itsekin kirjoittanut Kuunvaiheet -välilehdellä, että puolenkuun aika vaatii tietoisia päätöksiä, taidanpa ottaa tässä takapakkia, kuten rapu takaisin koloonsa ryömiessään. Sisäinen tietoisuus, mutu, on paljon ratkaisevampaa. Seurataan omaa sisäistä kutsua ja tunnustellaan, haluanko kasvattaa ja luoda tätä vai en. Ei kuunnella järjen ääntä vaan miltä tuntuu.

Jonkinlaista etäisyyttä tunteiden vietävyyteen on silti mahdollista ottaa, sillä tämän puolenkuun aikaan Kuu kulkee radallaan kauimpana Maasta. Vetinen biologia ei niin kisko, ja saattaa olla mahdollista tarkastella tunteita kohtuudella. Ei tämä oikein ravulta kuulosta, mutta vetovoiman vähäisyys antaa mahdollisuuden suhteellisuudentajulle.

Puolenkuun kohta luonnollisesti liikauttelee Auringon ja Kuun välistä vuoropuhelua eli Kuunsolmujen linjaa. Se on ollut sirppikuun aikaan etenevä, eli on pitänyt miettiä, ja nyt Kuunsolmut pysähtyivät kääntyäkseen perääntymään, niille ominaiseen kulkusuuntaan. Kaikki hyvin ja normaaliuomissaan. On aikaa keskittyä omiin juttuihin.

en vain eilistä,
olen lakannut raahaamasta mukanani myös huomista
eikä elämä ole yhtään sen kevyempi
hetki on raskas
   ja sanomattoman ihana

Ravista ja väännä

Hullunkuun kreisivaihe iskee, ollaanko valmiita vääntämään, kiertämään, twistamaan eli ravistamaan ja huutamaan? Nyt on iloinen fiilis kun Kuu saa vastaanottaa uuden kehitysvaiheen kasvussaan omassa ravun merkissään. Hullunkuun aika alkaa nyt maanantaina illalla vähää ennen yhtätoista, ja sitä käydään läpi ravun omakohtaisuudessa ja leijonan suureellisuudessa.

Tämä hullunkuun vaihe saa leimansa Kuun ylityksestä Jupiterille, ja sehän kertoo isommasta, laajemmasta, ja sitten kai aina vaan hullummasta? Mutta jos joskus tässä pingotuksen ja viilauksen ajassa on mahdollisuus onnistua niin nyt, sillä Jupiter antaa uskoa itseen. Kuu omassa merkissään on aina korostuneen kuumainen, ja eiköhän se katsota hyväksi tekijäksi. Kuu viihtyy, vaikka hullussa kuussa vaanii aina ylimeno. Jos nyt olisi juhlat, jatkoilla voisi bilettää aamutunneille saakka.

Optimistisessa hengessä ei nyt kieriskellä riittämättömyyksissä, uskalluksen puutteessa, varauksissa, ujoudessa kuten usein muina aikoina ravun merkin painottuessa. Ailahtelevaisuus ja tuittupäisyys voivat silti olla riesana. Hullunkuunvaihetta riivaa hermostuneisuus, joten aaltoliikettä on luvassa; korkealla harjalla onnen ja onnistumisen hetkiä, vajotessa hetkellistä tuskaa, pelkoa, uskonpuutetta.

Voisi hetken jo kuvitella, että mallillaan on. Astrologisesti aikaan piirtyy Thorin vasaraksi nimetty kulma, jonka kärkenä Kuu on muodonmuutoksen hetkellään. Vasaroinnin sävy jäänee koko vaiheen riesaksi tai aarteeksi. Thor on Ukkosenjumala, toiminnallinen ja intensiivinen, loukkaantumisen vaara on suuri. Kun rapukuu muutenkin tahtoo kiskaista herneen nenään, Thorin vasaran kanssa kyse ei ole enää pikkumaisuudesta.

Toiset nousevat varpailleen
nähdäkseen taivaanlaen liikahduksen
tarinan kätkyt
se uinuu siellä.
Paina otsasi.
Tämä liitto ei purkaudu enää
ukkosen iskemä
hiljaisempi
sinä olet
jotta kohtaisit aineen
niin kuin sitä ei olisi välissä

Kaikki hulluuden oireet

Pahimman täydenkuun hulluuskohtauksen varoitus on annettava tämän aamun rapukuusta. Asialle vihkiytyneet tunnistavat Kuun merkkiin liittyvän vahvuuden. Kärjistyessään ja huipentuessaan asiat tahtovat näyttää äärilaitansa, ja niin voi olla nyt Kuun kanssa. Jos olette selvinneet edellisestä yöstä ja olette hengissä lukemassa tätä, on syytä paiskata itsensä kanssa yläfemma. Täysikuukin on pahimmillaan juuri ennen täyttymystään, siellä viimehetkissä hullunkuun ajassa. Täysikuu purkaa latauksen, tunnelma rauhoittuu kun päästään itse asiaan.

Onko täysikuu myös parhaimmillaan ennen täyttymystä? Veikkaan että vasta sen jälkeen, lunastuksen ajassa. Parhaimmuus ravun Kuussa pakkaa Kuun omat fiilikset korkeuksiin, ja se voi todellakin ilmentyä hulluuksina. Jos Kuun vaihtuvuutta pidetään jonkinlaisena mittarina, ravussa imeydytään täysillä mielialoihin. Se nostaa korkeisiin euforioihin ja pudottaa aaltoliikkeessä pohjan syövereihin, tuhkaan ja tuskaan.

Vaikka ravun täysikuussa ilmennetään voimakkaimmin Kuun ominaisuuksia, epäilen onko täysikuu sittenkään Kuulle sen ominaisin paikka. Täysikuu edellyttää avoimuutta ja julkisuuteen astumista, ja Kuu on luonteeltaan ennemmin sisäinen, salainen, alitajuinen ja tunnepitoinen. Rapu on ujo merkki, se pelkää omaa haavoittuvuuttaan, se vetäytyy helposti kuoreensa ja perääntyy suojaan. Täydenkuun vaatimus olla kokonaisesti esillä on ristiriidassa Kuun oman merkin kanssa. Kuun vaiheissa kasvava puolikuu on eniten ravun henkinen, Kuulle sopii itsensä tiedostaminen ja intuitiivisen ratkaisun tekeminen luontevammin kuin patsastelu valossa.

Jos rapuisuuden myrskyistä ja hankauksesta täydenkuun vaiheessa koituvat tämän ajan hulluuden tunnot, saadaan olla hyvin hyvin tyytyväisiä siitä, että tähän aikaan Kuun oma vetovoima on heikoimmillaan, sillä se kulkee nyt kaukana Maasta.  Ja jos olisi sattunut vielä niin vinhasti, että Kuu olisi keikkunut radallaan äärimmäisyyksissä korkealla, minkä se voisi hyvinkin ravussa kulkiessaan tehdä, olisi edessä vakavemman laatuinen hulluusvaroitus. Nyt taidetaan olla jossain keskinkertaisen mielialanvaihteluiden maastossa, jonka pyörteissä toiset tuskin huomaavat tuittuisuuden vaaroja, ja Kuulle herkät voivat singahdella päättömästi. Kaikkia oireita ei täytetty, vaikka Kuu täyttyykin.

Täytytään runsaimmilleen ja iloitaan hulluuden suomasta erilaisuudesta!

Jos me ryömisimme takaperin
niin kuin ravut
– emmekö olisi päässeet yhtä pitkälle kuin nyt?
Ja vaikka tulevaisuus
hankaisi rikki takamuksemme
ja menneisyys
vääntäisi meitä nenästä,
niin me niin kuin ravut
häikäilemättä

Tuitun Kuun jako

Kuu jätti kirkkaimman ja suurimman täydenkuun vaiheensa taakse, ja joutui muodonmuutoksen rutistukseen tullakseen siemenkuuksi noin ravun merkin puolivälissä, vähän vaille. Millaisia siemeniä nyt jaetaan? Onko tämä huolellista, suoriin riviin kylvämistä? Ei ei. Siemet roiskaistaan, huiskaistaan just sinne miltä tuntuu.

Kuten kasvupuolella vastaavassa vaiheessa sirppikuussa, meitä kohtasi kohtalokkaalla tavalla menneen ajan sirppi vaateineen. Nyt Kuun tultua vähenevään vaiheeseensa tunnelmassa on eräällä tavalla samaa, sukulaisuutta, minkä rapukuu tunnistaa. Sirppikuun oman näkemyksen muodostuksessa Kuu oli kriittisellä viimeisellä asteella, ja nyt siemenkuussa kriittisyyden antaa Aurinko skorpionin viimeiseltä asteelta. Kohtalonomaisuudesta ei päästä.

Mutu-siemenet annetaan rapukuussa. Musta tuntuu toimii henkilökohtaisella tasolla, siemen siemeneltä katsotaan saajaa silmästä silmään, ja omien tuntemusten perusteella päätetään jaetaanko, annetaanko, kylvetäänkö. Arvaamatonta? Onko rapukuu edes lahjottavissa? Miten täytyy olla saadakseen siemenensä?

Ravun Kuu on omassa turvallisessa merkissään runsas, kukkea, yltäkylläinen. Onko huolta siementen riittävyydestä? Enpä usko, koska aika on hyvin pedattu, pehmeään rapuiseen vuoteeseen. Jos natsaa kohdilleen, tämä voi olla iloista, nauravaista, kesätuulen kaltaista leikittelevää, kikattelevaa. Siemenensä voi tarjoilla niin hauskaan kuoreen pakattuna kuin luovuudessaan ikinä keksii. Leijaksi taivaalle?

Vaan – jos ei natsaa, jos Auringon säie muuttuu säläksi tilintekonsa hetkellä, jos jakamisen hetkellä valtaa epävarmuus, syyllisyys, huoli, miksei voisi käpertyä ravun lailla kuoreensa ja pitää itsekkäästi ne siemenet? Jos jakamisesta seuraa pilkkaa ja haavaa, voi tuittuilla hullun-kuriseksi ja kieltäytyä jakamisen jalosta tehtävästä. Tämä jos mikään tulee nousemaan synniksi ja syyllisyyden taakaksi, ja siksi rapukuussa kynnyksen kohta on itseluottamuksen saavuttaminen.

Löydä jakamisen ilo ja riemu kesätuulen paradoksista syksyssä? Hulluahan tämä on, jos mikä. Minäkin saatan muuttaa mieleni jakamisesta.

Sisimmässään
jokainen on tuuli,
henkäys
Avaa kämmenesi tuuleen,
hyväile tuulta
aamunkoitosta uniesi läpi
Jos joku kysyy
miksi olet olemassa, tässä,
vastaa tuuli, henkäys ja kädet
Tuulen jokainen jättää
jälkeensä, henkäyksen
ja joskus illan viiletessä
se osuu
joihinkin käsiin