Avainsana-arkisto: Rapu

Tunnetko minut?

Kasvavan puolikkaan Kuu ei paljoa kysele kun se tempaisee mukaansa. Yksi vahvimmista ja kuunkaltaisista ajoista alkaa, kun oman merkkinsä ravun puolivälissä Kuu tulee illalla puolikkaaksi noin puoli kymmeneltä, vähän jälkeen. Kasvavan puolikkaan Kuu on siksi rapumainen luonnostaankin, koska oinaan uudenkuun syntyessä kasvava puolikas tulee ravussa, jos haluamme verrata vaihtuvaa sykliä oletusarvoon. Vielä tässä paikassaan Kuu kulkee juuri kuten pitääkin, ja rapuiset päivät jatkuvat vielä muutaman päivän.

Ravussa Kuu on puhtaimmillaan itsensä heijastaja, oma mestarinsa ja käskijänsä, ja siksi tässä omassa merkissä Kuun ilmentymät tahtovat olla ylitsevuotavia. Ravun Kuu on aaltoliikkeen heilahdusta, joskus kiivasta myrskyä edestakaisin tunnelmasta toiseen, joskus iloista liplatusta, toisinaan syvällä seisovaa vettä mikä imee pohjalleen, joskus taas niskaan ropisevaa maailman antia. Ravusta, jos toisistakin vesimerkeistä mielestäni melko harhaanjohtavasti yleistetään, sanotaan sen olevan tunteitten vietävissä. Olisiko kuvaavampi ilmaisu tuntemusten vietävissä. Jokin tunne itsessä on niin vallitseva, että se peittää alleen muun havainnoinnin olotilasta ja ympäristöstä. Tunteet eivät sitten ravun tapauksessa tarkoita lämpöistä kiintymystä, ihastusta, rakkautta – pelkästään. Mitä te tunnette tällä hetkellä? Turhautumista? Ylemmyyttä? Kyllästystä? Epämukavuutta? Innostusta? Kauhua?

Ravun Kuu on aktiivisessa vuorovaikutuksessa itsensä elämän kanssa. Se saa aikaan reaktioita ja reagoi itse siihen mitä tapahtuu. Kuin vuoksi ja luode vuorovedet, Kuun vaivaamat, Kuu antaa tunnetta kohdata sitä mikä ympärillä on, ja se vaihtaa tunnetta toiseksi yhtä arvaamattomasti. Joskus riittää pieni murunen, pilkahdus, kun jo koko maailma kääntyy toisin. Välillä ei riitä vaikka vuori astelisi eteen anelemaan. Ravun Kuu tekee just niin kuin siitä tuntuu, itsestä.

Kasvavan puolenkuun taitekohta on Kuun syklissä yksi voimakkaimpia hetkiä. Heilahtaa todella, kuin horisontti yhtäkkiä keikahtaisi nurin. Tässä on aktiivisin kasvuvoima kohti tulevaa täyttäkuuta, tämän jälkeen Kuu on selkeästi isommalla puolella. Kasvitkin kurkottavat sen valoa kohti. Tässä puolenkuun suhteessaan oinaan Aurinkoon valot ovat pakottavan aktiivisissa kulmissa vahvimpaan planeettakuvioon näinä aikoina: Kuu tulee vastapäätä Plutoa, Aurinko vastapäätä Jupiteria ja kohtaa sitten Uranuksen. Sähäkkää energiaa on tarjolla, sellaista ettei sitä voi väistää, se jyrää ja osuu vaikka menisi puun alle piiloonkin.

Kuitenkin hyvin nurinkurisesti tämä Kuun puolikas kuin itseensä ottaen tästä kaikesta vauhdista, hoputtamisesta, paineesta, kääntää Kuun solmuparin liikkumaan solmuja katsoen taaksenpäin, jo katsottuun suuntaan. Tästä ajasta ei saataisi suunnalle mitään apua. Kuvitellaan Kuun tuiskahdus, tuikea käännähdys. Enkä! Ja ihan sitten koko puolenkuun aktiiviaika kuluu tässä solmujen huojahduksessa nurinperiseen liikkeeseen. Saadaanko luvan kanssa vängätä vastaan, kiukuta? Kuuhulluja ainakin saadaan olla tällaisin perustein.

Vain olla.
Mitä mahdollisuuksia se antaakaan hylättäväksi.

Mainokset

Paljolti hullua aikaa

gib_can17Nyt on kuulkaa niin iso hullunkuunaika alkamassa, että sehän on melkein kuin täysikuu olisi jo täällä – se pimentyvä täysikuu. Hullunkuunvaihe alkaa kohta kun Kuu on siirtynyt omaan merkkiinsä rapuun, marsinpäivän iltapäivällä vähän ennen neljää. Ja on upeaa, että meillä pohjolassa tosiaan on päivä vielä tähän aikaan. Kuun vaiheen vaihdos kiertolaisen omassa merkissä ihan varmasti tuuppaa Kuuta tuntuisammaksi, hullummaksi.  Lisäksi tämän Kuun mahtavuutta pullistaa sen liippaisu Maan läheltä, eilen Kuu oli lähimpänä, ja vetäähän se vieläkin.

Tässä ajassa ei voi sivuuttaa Jupiteria, koska planeetta on aikaa koskevissa tuntemuksissa isolla tavalla päällimmäisenä. Hauskasti Kuu toistaa Jupiterin isouden elkeitä hullunkuunvaiheeseen siirtyessään näillä meidän asteillamme, sillä Kuu sattuu kulkemaan juuri silloin Jupiterin ilon huoneessa ja rapuhan on tuon isottelijan ylennysmerkki.

Voidaan suoraviivaisesti päätellä, että tämänkertainen hullunkuunvaihe on iso. Pyritään äärimmilleen, venytään ja vingutetaan niin että soi, ja saattaa ihan paukahtaakin (kuten pakkanen just täällä meillä). Jos hullunkuunvaiheessa tavataan muutoinkin sortua liiallisuuksiin, nyt liioitellaan monta kertaa kiellon päälle. Ei siis mitään rajaa, kasvetaan kaikkien aitojen (vai ajankohtaisesti, muurien) yli. Mennään kerta kaikkiaan ihan liian pitkälle. Ravun Kuu muutoinkin ruokkii kasvua, ja nyt oikein tuputetaan, lapataan lautanen ihan täyteen ja otetaan santsia kanssa.

gib_can_17Liioittelu saattaa kuulostaa vaaralliselta ja hälytyskellojen pitäisi soida. Ajanlaatua voi tuumia joskus hyväksyen siltä kantilta, että näin on tarkoitus nyt tehdä. On venyttävä entistä pidempiin mittoihin, korkeammalle, laajemmalle, kasvettava huikeammin. Ajassa on leimallista, että piiperrys ja pienoinen ei ole tarpeeksi, on oltava enemmän. Vaikka siis taivaalta luettava symboliikka osoittaa hyvää tilaisuutta kasvaa tavallista enemmän kasvukuussa, voi tämä olla myös vaativaa, ja niiltä osin hulluksi tekevää. Lähestyvä Kuunpimennys painaa jo. Olemme pimennyskierrossa, tämä on erityistä, ja loppuviikko ollaan kiihkeässä erityistilassa. Paljon on tämän hullunkuunajan sanoma.

Olen läikettä pinnasta pohjaan.
Joka poukama aaltoaa.
Tuhat kuohua tunnissa ohjaan
tuhat kuplaa pulpahtaa.

Halit maailman kanssa

fm_can17Kuten olette jo varmaan tietoisia ja tutkineet, ravun täysikuu on poikkeuksellisen voimakas. Meillähän ei eksaktilla hetkellä iltapäivällä Kuuta taivaalla näy, mutta jo parin tunnin kuluttua täydenkuunhetkestä kun Aurinko vaipuu horisonttiin, Kuu alkaa päivystää. Yöstää, pitäisikö tämä ennemmin ilmaista. Tämän kauriin kuunkierron alkaessa oltiin sitä mieltä, että nyt ovat muut taivaan tekijät paljon osoittelevampia kuin Kuu itsessään. Näin on täydenkuun aikaankin, sillä täydenkuun valoakseli osuu tarkkoihin poikittaiskulmiin pitkäaikaiselle Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuudelle. Täysikuu siis iskevästi valaisee ja tekee meitä tietoisiksi siitä, mikä tässä ajassa on kaikkein olennaisinta. Ja on sopassa vielä mukana Auringon lähettyvillä luuraava Pluto, jolloin saamme tarpeellisen muistutuksen siitä, mitä viime vuosina on saatu: Pluton ja Uranuksen neliö on täällä jälleen. Millaista satoa keräämme isoista tänä aikana tulleista muutoksista, eli mihin maailma on ollut menossa? Vältän astrologisessa blogissa poliittisia kommentteja, mutta nimenomaan Hullunkuunaikaan sellaiset saattaisivat olla hyvin sopivia. Ikävä kyllä.

Taivaalla on siis täydenkuunaikaan isoksi ristiksi kutsuttu planeettojen muodostelma. Siinä on pakottavaa purkautumisenergiaa, johonkin suuntaan räjähtää väistämättä. Aina ison ristin boosti ei ole pahasta, sillä mikäs se muukaan liikuttaisi kuin polttoaine. Kun tähän perusasetelmaan lisätään seikka, että tähän aikaan kaikki planeetat liikkuvat meihin nähden etenevään suuntaan, viittaa tällainen luonnollisesti siihen, että asiat etenevät, ottavat tulta alleen. Osoittelevaa on myös, että täydenkuun aikaan kiinteä, juurruttava voima puuttuu kokonaan astrotaivaan energioista. Ja täydelläkuulla saatetaan valmiiksi, nautitaan hedelmistä. Saadaan sitä mitä on tilattu.

Kauriin ja ravun akselilla täydessäkuussa on kyse selviytymisen edellytyksistä. Meillä on jo pitkään vaadittu kaikenlaisissa, turhiltakin tuntuvissa yhteyksissä, voimakasta puolen valitsemista. Ehkä tämä aika on se rajapyykki, jossa jaetaan jyvät ja akanat. Yhteisön paine ajaa tavallista ihmistä voittajien puolelle, missä on tottakai helpompaa, koska he jakavat edut keskenään. Saa olla sisäisesti ihan helvetin vahva tehdäkseen omaa, erilaista, juttuansa – ja pysyäkseen hengissä sen kanssa.

fm_can_17Ravun täysikuu on kaikista kuutamoista kuumaisin, ja siksi mahdollisesti aina kuuhullu. Tätä aikaa intiaanien kulttuurissa nimitetään suden kuuksi, ja onhan tämä niin vahvaa että ulvomaan pistää. Nyt tietysti vähän harmittaa, jos Kuu ei saa osakseen sitä huomiota mitä pitäisi juuri Kuulle antaa (ei saanut tässäkään bloggauksessa). Ravun täysikuu voi olla täysin mahdoton, pitelemätön, jos se kokee jääneensä vaille ansaitsemaansa huomiota. Sivuuttamisesta, pois sulkemisesta, rapukuu ei yhtään tykkää. Sen pitää olla lähellä, turvassa, tuntea elävän hengitys itsessään. Kestetään tätä tiukkaa rutistusta (halausta, tarkoitan siis) viikonlopun yli, niin kyllä ote siitä rentoutuu.

Turhanaikaista
suihkulähteen solina
rankkasateessa

Tarvitaanko siemenkuuta?

diss_can16On tässä syksyn mittaan ollut sellaisia täydenkuunaikoja, että joka siemenkuunvaiheessa henkäisee hämmästyksestä, että vielä henki pihisee tai ei olla ihan tyystin pimahdettu. Meillä oli pimennystä, sitten muuten vaan ihan hirmuisen energinen kuutamo, ja viimeksi tämä superkuu (josta minä en nähnyt vilaustakaan, vasta eilen Kuu hetken näkyi taivaalla). Nyt saamme siemenkuunajan Kuun omassa ravun merkissä illalla vähän ennen yhdeksää.

Siemenkuu suuntautuu aktiivisesti kohti toisia, etsii yhteistyökumppaneita (ei siis parisuhdetta) ja tiimejä, ihmisjoukkoja, väkeä, verkostoja. On tarve jakaa, levittää ja tiedottaa. Se mitä itsellä on, halutaan antaa toistenkin käyttöön. Mutta onko siemenkuu ylevän epäitsekäs, vain yhteistä hyvää ajatteleva? Mielestäni perustaltaan ei ole, sillä on aina valinta mitä annetaan ja jaetaan. Jokin asia on niin tärkeä, että sen elinvoimaisuus ja jatkuvuus varmistetaan sillä, että se saa jatkajia, osaajia, ymmärtäjiä, seuraajia, uusia levittäjiä. Yleensä tällainen on ihmiskunnalle hyväksi, ajatellaan vaikka lukutaitoa. Siemenkuunajassa täytyy muistaa, että olemme kaikki myös vastaanottajan ja saajan roolissa, vaikka kuinka jakaisimme omaa juttuamme. Tällainen kuunvaihe on hyvä hetki huomioida, millaisista asioista vaikutumme, mitä otamme vastaan, onko se tarpeellista mitä saamme, ja miten informaatio vaikuttaa valintoihimme. Nykyään puhutaan paljon valemedioista, käsitteestä jollaista ei joitakin vuosia sitten ollut olemassakaan. Jotenkin ajastamme on tullut niin hektistä, ettei ole aikaa tarkistaa ja pohtia – älkää nyt kukaan loukkaantuko, mutta pidän tätä jollakin tavoin kaksosmaisena että haalitaan ihan hirveästi tiedonmurusia, mutta niiden arvottaminen jää pinnalliseksi. Lähdekritiikki ja terve järki ovat aika usein hukassa. Pidetään itsestään selvyytenä, että kaikki pitää tietää, nähdä ja kokea, mutta ehkä ei pysähdytä arvioimaan tarvitaanko kaikkea todella.

Hullu Kuu paasaa niin kuin siemenkuun aikaan pitääkin, ja nauravia naamoja. Joku terveesti kriittinen lukija on jo ehtinyt kysellä, mitä tekemistä ylläolevalla on siemenkuun tai ravun kanssa. Rapu on merkeistä se, mikä kertoo tarpeista. Siemenkuunajan rapu-Kuu on aivan mahtavan hyvä arvioimaan, mitä todella täytyy jakaa eteenpäin. Rapu tietää kaiken selviytymisestä (ja muistaa edellistenkin sukupolvien selviytymistarinat opetuksiksi..). Ravun Kuu osoittaa myös sen, tarvitaanko sitä mitä toiset ovat meille tyrkyttämässä. Ravun omakohtaisuus huolehtii siitä, että kuuntelemme itseämme, sisintämme, sitä herkintä kohtaa ulkokuoren alla. Katsotaan aidosti yksilöllisiin, henkilökohtaisiin tarpeisiin, eikä välitetä siitä mitä tässä ajassa kuuluisi tarvita, mitä naapurin Jonesit tarvitsevat, mitä media väittää että tarvitset. Päätetään ihan itse.

Tässä kuluvan pariviikkoisen ajassa ja erityisesti siemenkuun päivinä tulisi pysyä kaikin voimin hereillä ja tiedostaa. Tikut silmiin silleen symbolisesti. Tämä kuluva skorpioninkierto otti lähtövoimaa kulmasta Neptunukselle. Nyt piilevyyden ja alitajunnan, hämmennyksen ja kaaoksen planeetta pysähtyy ja on katsottavissa erityisen voimakkaaksi ajan laatua muokkaavaksi tekijäksi. Kun siemenkuun vaiheeseen päästään, on Kuu jälleen samassa kulmassa Neptunukselle. Alitajunnan, sisimmän asiat ovat niitä tekijöitä, jotka ohjaavat jakamista tämän siemenkuun aikaan. Aina näistä ei olla kovin hyvin selvillä itse. Saattaisi olla fiksua tiedostaa jakamisensa motiivit, ja olla selvillä siitä mitä jakaa. Muutenhan sitä voi vaikuttaa vaikka kuuhullulta.

Tuijottavat toisiaan
toisella puolella vaistojen voima
nopeat reaktiot
toisella kadonnut tieto
väsynyt mieli.

Taitaa sattua

wanhmcan_16

Niukinnaukin mennään ajanhengen mukaisessa päinvastaisuudessa kun laskevan puolenkuun aika koittaa Kuun kierrossa viimeisimmässä asteessa rapua. Paljoa ei olisi tarvinnut liukua, että merkkikohtaa olisi juhlittu mageesti leijonassa. Vaiheen vaihdos tapahtuu lauantaina myöhään illalla vähän iltakymmenen jälkeen. Vähenevän kuun aika menee tästä selkeämmin ja ratkaisevammin pienemmälle puolelle, niukemman kuunvalon aikaan taas.

Ratkaisua tässä kysytäänkin, se on laskevan puolenkuun pointti. Osoittelevasti se saadaan kohdata merkin viimeisessä asteessa. Molemmat valot ovat viimeisessä asteessaan, Aurinko suunnittelee jo skorpioniin siirtymää; puolenkuun kohdat ovat aina Kuun ja Auringon välisiä neliökulmia. Muistetaan kai jo, että tämä viimeisen asteen huutomerkki kirkaisee karmaa. Ajan vihje taivaalta on, että kyseessä on tärkeä ratkaisu. Jotakin aika isoa kypsytellään, eikä vaiheen vuoksi päästä irtautumaan yhteisön tai yhteiskunnan paineista, ja silti omakohtaiselta dilemmalta tämä nyt maistuu.

Kuunsolmut hannaavat vastaan kun kääntyvät siten, ettei ajan iso pyörä etenisikään. Solmujen liikkeen mukaan tulisi katsoa vielä, kypsytellä, kyseenalaistaa perusteita, jopa moraalia. Vähenevän puolenkuun kohdalla harkitsemisen vaatimus ei tunnu niin pahalta, sillä vaiheen luonne on muutoinkin tuumaava ja sulatteleva. Yhtäkaikki, ratkaisua silti vaaditaan, ei tätä kulmakohtaa turhaan saada viimeisen asteen symboliikalla. Maksetaanko karmaa vai luodaanko uutta, tätä voisi jokainen pohtia omalla kohdallaan. Siitä ei pääse, että teoilla on vaikutuksensa, mikä voitaisi karmaksikin tulkita. Myös tekemättä jättämisillä – – . Kuunsolmujen suunta palautuu Kuun ylittäessä solmulinjan neitsyessä, vielä puolenkuun puolella, keskiviikkona aamuyöllä. Saman päivän iltana kuitenkin mennään jo vanhankuun aikaan, joten varsinaisille toimille ei kauheasti jää peliaikaa. Keskiviikko päivä, pitäkää mielessä. Jos haluatte.

Ravun merkkiin osuvat vaihdosten kohdat ovat aina tärkeitä Kuun sykleissä, sillä ne korostavat Kuuta itseään. Kuun oma merkki on Hullun Kuun mielestä aika pirulainen, itkevä klovni jotka maailmalla pelottelevat, iloinen ja hassu mutta silti kyynelehtivä. Tunteiden koko kirjo on mukana. Ravun maalaamassa ajassa pitää kysyä tuntemuksia, luottaa vaistoihinsa. On kyse luomisesta, luovuudesta, hengen puhaltamisesta, hoivasta ja huolenpidosta jotka varmistavat elossapysymisen. Tarpeista, ei mistään turhista bling-bling jutuista. Aistit pitää olla herkässä, jotta vaaran havaitsee ajoissa. Rapu on rankka eikä mikään piparkakkujen paistelija.

wanhmcan16Nyt kun vaihe naksahtaa viimeisellä asteella, on ravustakin kyseessä ne kaikkein kriittisimmät seikat; mikä on turvallista, miten selviytyä, miten pitää hengissä itsensä ja läheiset tärkeät, mihin tuntemukseen luottaa. Rapu on yksi eläinradan liioittelevimmista merkeistä, se ei ole kohtuullinen, eikä meidän tarvitse yhtään ihmetellä miksi öövereiden kingi Jupiter siellä mieluiten viettää festareitaan. Tällaisesta ajasta tulee tuntemus, että vaikka kauhalla on annettu, pitää taikoa se ämpärilliseksi. Liioittelu ei varmaan ole terveellistä, mutta nyt sitä pitää tosissaan harkita, jos se olisikin tarkoitus. Kun kiertoon lähdettiin, Kuun syntyessä vaa’assa huomautin kryptisesti, että vastuun kysymyksissä sattuu. Tätä tarkoitin. Eikä kipu jää ainutkertaiseksi, sillä tulevaisuus tulee toistamaan tätä samaa seuraavassakin kierrossa. Ehkä silloin ymmärrämme paremmin miksi.

Kannattaako kuuhulluudesta erikseen mainita. Vaistositte varmaan. On sitä.

Olet elävä
jos sisäinen henkesi
ymmärtää kelon
kohdatessa hetkeksi
hiljetä, pysähtyä.

Eikö vieläkään?

wanhm_can16Syyspäiväntasauksen aikoihin Kuun kierto eläinradan merkeissä heittää hauskasti häränpyllyä kun vertaamme nykyistä tilannetta Kuun peruskiertoon, siihen oinaassa syntyvään ja vaa’assa täyttyvään. Ei härkä ole jäänyt junnaamaan päälle, vaan ravun Kuu onkin nyt aloittamassa laskevan puolenkuun aikaa, vaikka sen oma paikka on kasvupuolen puolikuu. Yöpuoli, syksypuoli, valon vähenemisen puoli meille tosiaan alkaa tämän vaiheen myötä. Kuu vaipuu pienempää näkymistään kohti, vähitellen erkanemme kauemmaksi Kuunpimennyksen otteesta.

Eikä kukaan enää taida parkua pimennyksiä – niin nopeasti unohdamme – sillä ravun puolessakuussa on selkeä aloittamisen fiilis tässäkin. Aina kun kartoilla on tekijöitä johtavien merkkien nolla-asteella, se vertautuu kaiken aloituspisteeseen, Aries Pointiin. Ravun henki on kasvua, uutta, syntyneen pienokaisen varjelua. Nolla-asteen rapu-Kuu herättelee esiin toivoa. Optimisti tykkää, että pääsemme pimennyksien varjosta eteenpäin, ihan kuin kirpakkaan syksyiseen aamuun, aloittamaan mielet virkeinä. Pessimisti voi olla sitä mieltä, että pimennyksestä eroon pyristely on kohtalokas virhe. Jos puolenkuun vaiheen ajasta muita viitteitä haluaa ottaa, tähän napsahtaa Venuksen matka vaa’an viimeisellä asteella. Ehkä täydenkuun kohtaaminen, Kuunpimennys kaloissa, sittenkin muistuttelee itsestään.

Ravun Kuu on vahvoilla mihin tahansa vaiheeseen tullessaan. Vahvuus ei takaa hyvyyttä ja onnistumista, mutta korostaa kuisuutta, eli omakohtaisuutta, subjektiivisuutta, jatkuvaa heilahdusliikettä. Laskevan puolenkuun kohta syklissä on arvottamisen ja punnitun päätöksenteon aikaa. Harkintaan ryhdytään ravun kautta, ja eikös se mene vellomiseksi? Kun tiedostetaan Kuuta mahdollisesti estävä epävarmuus, voidaan samalla Kuun vahvuudella keskittyä olennaisimpaan, kasvun varmistamiseen, herkkyyden vaalimiseen, selviytymiseen.

Kuunsolmuista saadaan aikaan piirre, että harkinnalla on aikansa, eikä eteenpäin tule sännätä pohtimatta perusteellisesti. Kuun ja Auringon kulma puolenkuun kohdissa aina muuttaa solmun kulkusuunnan. Tehän niin tiedätte mitä hitaampi vaihe tarkoittaa. Pysähtymistä, korjausliikettä, punnitsemista, valikointia, kyseenalaistusta. Solmun liike osoittaa Kuunpimennyksen jälkeiseen rauhallisuuteen. Harkinnan aikaa kestää nyt todella pitkään, ollaan jo pitkällä balsamisessa lohtukuussa silloin kun Kuu pääsee ylittämään solmulinjan ja kääntämään kulkusuunnan niin kuin sen pitää mennä (ensi viikolla torstaita vasten olevana yönä). Ehkä tämän laskevan puolenkuun aikana vaan harkitaan, mutta ei sitouduta päätökseen.

wanhmca16Ravun Kuussa on aina jonkinasteinen kuuhulluuden mahdollisuus olemassa, koska tässä heilahdus on herkimmässä. Asteet nimenomaan, niiden olemattomuus nollakohdassa, viittaa hulluttelun vaistonvaraisuuteen. Se tunne kun hiukset nousee ilmaan pelästyessä. Väistöliike selkärangasta kun vaara uhkaa. Tämä on hyvää hulluutta, koska se varmistaa selviytymistä, elossa pysymistä, jatkumista. Ja silti on ripaus sitä vastustamatonta, karkaavaa hihitystä, sellaista mikä paljastaa piilon ja kätköpaikan, asettaa alttiiksi.

Yö ja päivä eivät koskaan
ole yhtä pitkät
yhtä vähän kuin onni ja onnettomuus
menisivät tasan.
Ainoastaan valoa on riittävästi,
sen verran
että ehtii hetkessä nähdä
kaiken.

Pimeys on tulossa

bm_can2_16

Ravun Kuu kiertää kierroksen päättymään siitä mistä se alkoikin, Kuun merkin yhtenevyys helpottaa kuluneen ajan merkityksen ja saavutusten summausta, eikä tämän tarvitse tuntua siltä ettei missään oltaisi päästy eteenpäin. Ainakin nyt tämä tuntuu hyvältä ja onnistuneelta, että Mustan Kuun viimeinen yö saadaan kierroksen alkuperäisessä merkissä, ja seuraava aloitus sitten kokonaan kuin puhtaalta pöydältä, uusissa teemoissa, leijonassa. Asetelma on mahdollinen siksi, että uusi Kuu syntyy verrattain alussa leijonan merkkiä, että Kuu vielä ehtii viimeisen yönsä aloittaa aikaisemmasta ravusta.

Mustan Kuun yö alkaa työviikon uurastuksen alussa, monilla on lomakin juuri loppu, ja mieli voi musta ja kiukkuinen ihan ilman ylimääräisiä yllykkeitä. Näin elokuun alussa Aurinko painuu horisonttiin vähää ennen kymmentä; ehkä kiinnostaa enemmän painaa pää tyynyyn kuin miettiä edellistä kuukautta, ripotella suolaa haavoihin. Ravun Kuun alla alitajunta tekee töitään, joten sisäinen valaistus voi tulla unessakin.

Kuu siirtyy leijonaan aamuyöllä juuri kun on horisontissa, osoittelevasti korostamassa alitajunnan tulemista tietoiseksi, valoon ja esille. Vähän viiden jälkeen Aurinkokin jo lopettaa yön, hieman reilun seitsemän tunnin nukkumisen jälkeen. Tulevan valmistelu on hyvä saada tehtyä, vaikka sitten hiljaisesti ja sisimmässä, sillä vielä tiistain puolella myöhään illalla Kuu syntyy uudeksi, kohdatessaan Auringon leijonassa. Ja tästä alkaa pitkä pimennyskausi, nyt tavallista pidempi, kun ensin tulee vesimiehen Kuunpimennys syklin keskellä, sitten uudessa aloituksessa Auringonpimennys, ja vielä perään toinenkin Kuunpimennys kaloissa. Taivaalla on nyt paljon tähdennettävää, alleviivattavaa. Koska pimennyskausi on tuplapitkä, tämä saattaa vaatia veronsa ja jaksamisensa, ja tämä on hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa.

Me saimme jo aikaisemmalla kierroksella samantyyppisen Mustan Kuun yön, ravussa, mutta koska muu taivas on aina toisenlainen, tämä tuskin on ihan kertausta. Jos joku muistaa mitä kikkoja koetti viimeksi, voi näistä tietysti koettaa oppia, välttää sitä mikä ei toiminut, tehdä uudelleen samoin jos onnistui (mutta mitään takeita tästäkään ei voi antaa). Nyt taivaalla on vielä ilona pysähtynyt Uranus, johon Kuu kurkottaa kulmallaan silloin kun Mustan Kuun yö alkaa. Ehkä ei kannata suunnitella liian tarkkaan, yö näyttää sitten, yllättää, parhaassa tapauksessa antaa oivalluksen. Lopulta ravun yössä on kyse selviytymisestä, ja siihen on pyrittävä kynsin hampain saksin.

bm_can216Mustaa Kuuta ravussa nimitettiin jo viimeksi kuidenkuuksi, koska erityinen hetki Kuulle tapahtuu sen oman merkin tunnelmien alla. Kuuhulluutta saattaa ilmetä, mutta tästä ei nyt syytetä vetovoimaa, sillä sen suhteen ollaan konservatiivisesti puolimaastossa, puolilähiavaruudessa, ei enää lähellä mutta ei vielä kaikkein kauimpanakaan. Jokaisen hulluus ravussa on omakohtaista, itsen hulluutta.

On pakko lisätä tarkennus yleisesti Mustaan Kuuhun, josta täällä Hullunkuunajan blogissa puhutaan. Täällä tämä termi tarkoittaa viimeistä yötä ennen Uuden Kuun syntymää, pimeintä yötä kuukaudesta jolloin Kuun valo on niukimmillaan. Viime viikkoina on astrologian piireissä noussut (mukavasti!) keskusteluihin ja suunnitelmiin Musta Kuu Lilith, mutta se on ihan eri juttu kuin nämä öiset tunnelmat, joita tässä blogissa tarkastellaan.

Ennakkoaavistuksena tuo pitkä varjo nurmella
vihjaa päivän laskusta;
huomauttaa aralle ruoholle
että pimeys on tulossa